Search

Chorioamnionitis, the main single cause of preterm delivery, can be subdivided into clinical and subclinical forms. The latter is more common and includes intra-amniotic infection (IAI), inflammation, and histologic chorioamnionitis (HCA). Amniotic fluid (AF) biomarkers can help in diagnosing subclinical chorioamnionitis, which is necessary for optimal timing of delivery. The aim of the study was to evaluate AF biomarkers in the diagnosis of intra-amniotic infection. The study population comprised 155 cases with a suspicion of IAI or preterm prelabor rupture of the membranes (PPROM) and 46 controls. Amniocentesis was performed in 105 cases between 22+0 and 36+5 weeks of gestation and in 46 controls. AF was obtained vaginally from 53 cases. In such AF samples, AF-lactate dehydrogenase (AF-LD) and AF-Glucose concentrations were determined. Determination in amniocentesis samples was of AF-LD, AF-Glucose, AF-matrix metalloproteinase (MMP)-8, AF-cathelicidin, AF-MMP-9, AF-myeloperoxidase, AF-interleukin-6, AF-neutrophil elastase (HNE), AF-elafin, AF-MMP-2, AF- tissue inhibitor of matrix metalloproteinases -1 (TIMP-1), AF-MMP-8/TIMP-1 molar ratio, and AF-C-reactive protein (CRP) levels. AF-MMP-8 measurement was by an immunoenzymometric assay, AF-LD and AF-Glucose by immunochemiluminometric assays, and others by commercial ELISA. Microbiological analyses were based on molecular microbiology and culture techniques. Placental histopathologic examination was performed. The most optimal cut-off value based on the ROC-curve for AF-LD in vaginally obtained AF against HCA was 1029 IU/L with a sensitivity of 65% and specificity of 69%. In such samples, glucose concentrations did not differ between women with or without HCA. In amniocentesis samples, AF-LD and AF-Glucose correlated with HCA and MIAC, and the most optimal cut-off values for both end-points were a respective 429 IU/L and 0.7 mmol/L. When AF-LD and AF-Gluc concentrations were adjusted by gestational age at amniocentes, Lapsivesinäytteiden avulla lisätietoa piilevästä kohtutulehduksesta Piilevän kohtutulehduksen diagnostiikka ja sen myötä synnytyksen oikea ajoitus on nykyisen synnytysopin merkittävimpiä haasteita. Nykyiset merkkiaineet ovat huonoja lapsiveden tulehdustilan ennustamisessa, mikä voi johtaa vääriin hoitopäätöksiin. Väitöskirjatutkimuksessani tutkimme lapsivedenmenon jälkeen vaginaan valuvasta lapsivedestä laktaattidehydrogenaasi (LD)- ja glukoosipitoisuuksien yhteyttä kohtutulehdukseen. Menetelmä ja käytetyt merkkiaineet ei valitettavasti osoittautuneet sopivaksi potilaskäyttöön. Tämän jälkeen tutkimme lapsivesipistolla otetuista näytteistä merkkiaineiden pitoisuuksien yhteyttä lapsiveden mikrobikasvuun ja kohtutulehdukseen. Määritimme LD:lle, glukoosille, matrix metalloproteinaasi -8:lle ja cathelicidinille raja-arvon, jonka ylityttyä on syy epäillä piilevää kohtutulehdusta. Totesimme näiden merkkiaineiden kohoavan lapsiveden mikrobikasvun yhteydessä. Muiden uusien merkkiaineiden osalta huomasimme pitoisuuksien nousun olevan yhteydessä tulehdusreaktioon liittyvään valkosolujen aktivoitumiseen. Ennenaikainen synnytys, eli synnytys alle 37 raskausviikolla, on suurin vastasyntyneen sairastavuutta ja kuolleisuutta aiheuttava tekijä. Sen suurin taustasyy on tulehdus. Ennenaikaisena syntyminen itsessään lisää vastasyntyneen riskiä saada keuhko-, silmä- tai suolistosairaus elinten kehittymättömyydestä johtuen. Altistuminen äidin kohtutulehdukselle lisää vastasyntyneen sairastumisriskejä muun muassa CP-vammaisuuteen sekä varhaiseen verenmyrkytykseen. Jos kohtutulehdus löydetään piilevässä vaiheessa äidin oireiden ollessa vielä lieviä, voidaan äidille antaa sikiön keuhkoja kypsyttävä kortisonihoito ja pyrkiä ajoittamaan synnytys niin, että paras mahdollinen hoito syntymähetkellä on saatavilla. Toisaalta, jos äidin oireiden voidaan todeta johtuvan kohdun ulkopuolisesta syystä, vältytään synnytyksen käynnistämiseltä tai tarpeettoman aikaiselta keisarileikkaukselta. Jos kohtutul

Congenital heart defects (CHD) are classified as acyanotic and cyanotic. In cyanotic CHD, a mixing of deoxygenated in oxygenated blood reduces arterial oxygenation and the child may be cyanotic, i.e., bluish. Many children with CHD need cardiac surgery. Congenital cardiac surgery often aims to restore normal circulation and correct the defect as seen in vast majority of pulmonary atresia with ventricular septal defect (PA+VSD), but palliative surgery may also be needed or may be the only possible treatment strategy. After congenital cardiac surgery excessive extravascular lung water (EVLW) may appear and impair optimal gas exchange. Effective clearance of EVLW and lung edema rests on active airway epithelial Na+ transport. Postoperative lung edema after congenital cardiac surgery has principally been assessed by chest radiography (CXR), which may be inaccurate and causes irradiation. Excessive EVLW promotes appearance of artifacts called B-lines in lung ultrasound (US), whereas lung compliance associates negatively with increased EVLW. In this thesis the effect of chronic hypoxemia on lung liquid transport was studied in children with CHD. Second, feasibility of lung US and lung compliance in assessment of EVLW and in predicting short-term clinical outcome was tested after congenital cardiac surgery. Third, the long-term survival of a cyanotic CHD was retrospectively evaluated in patients with PA+VSD. According to our findings, the airway epithelial Na+ transport was impaired in profoundly hypoxemic children with cyanotic CHD. After congenital cardiac surgery, lung US B-line score and static lung compliance correlated with CXR lung edema assessment. However, ventilator-derived dynamic lung compliance may not reflect the state of lung parenchyma similar to static compliance. Furthermore, both early postoperative lung US B-line and CXR lung edema scorings predicted short-term outcome interpreted as length of postoperative mechanical ventilation and intensive care. Amo, Syanoottisessa synnynnäisessä sydänviassa vähähappinen laskimoveri ja hapekas valtimoveri pääsevät sekoittumaan aiheuttaen valtimoveren happipitoisuuden alenemisen (hypoksemia), kun taas asyanoottisessa sydänviassa valtimoveren happipitoisuus on normaali. Merkittävä osa synnynnäisistä sydänvioista vaatii kirurgista hoitoa. Hoidon tavoitteena on usein normaalin verenkierron palauttaminen kuten on tässä kirjassa tarkemmin käsiteltävän syanoottisen synnynnäisen sydänvian, pulmonaaliatresia yhdistettynä kammioväliseinäaukkoon (PA+VSD), tapauksessakin. Kuitenkin osassa synnynnäisistä sydänvioista verenkierto voidaan korjata vain osittain palliatiivisen kirurgian keinoin. Synnynnäisen sydänvian leikkaushoidon jälkeen hengitysteihin voi kertyä liiallista nestettä eli keuhkoödeemaa, joka hankaloittaa keuhkojen pääasiallista tehtävää eli kaasujen vaihtoa. Ylimääräisen keuhkonesteen kuljetus pois ilmatilasta perustuu hengitysteiden pintasolukon (epiteelin) aktiivisen Na+-ionien kuljetukseen. Sydänleikkauksen jälkeen keuhkoödeeman kuvantaminen perustuu sydän-keuhkokuvaan (thorax-kuva), joka aiheuttaa säteilyä ja voi olla epätarkka. Keuhkojen ultraäänitutkimuksella todettavien ns. B-viivojen on todettu olevan merkki keuhkojen lisääntyneestä nestemäärästä. Ja toisaalta keuhkojen venyvyyttä kuvaavan keuhkokomplianssin on todettu heikentyvän keuhkojen nestemäärän lisääntyessä. Tutkimme sydänleikkaukseen saapuvilla lapsilla keuhkoödeema-alttiuteen vaikuttavia tekijöitä ja keuhkojen ultraäänen ja keuhkokomplianssin mahdollisuuksia keuhkoödeeman ja toisaalta leikkauksen jälkeisen lyhytaikaisennusteen arvioimisessa. Syanoottisen synnynnäisen sydänvian pitkäaikaisennustetta arvioitiin retrospektiivisesti kattavan PA+VSD-potilaiden pitkäaikaisseurannan perusteella. Osoitimme ensimmäistä kertaa keuhkoödeeman poistumisessa keskeisen hengitystie-epiteliaalisen Na+-ionien kuljetuksen olevan heikentynyt hypoksemisilla syanoottista sydänvikaa sairastavilla lapsilla. Sydänleikkauksen jälkeinen

Coronary artery disease (CAD), acute coronary syndromes (ACS), and other conditions related to atherosclerosis are leading causes of death in developed countries. The incidence of CAD cannot be explained only by clinical risk factors, such as hypertension, dyslipidemia, diabetes and smoking; the genetics also matters. Major findings concerning the genetics of CAD have emerged during the last decade with many CAD-related risk variants found. This study evaluated the characteristics of the Corogene cohort of Finnish consecutive patients who underwent coronary angiography between 2006 and 2008. Furthermore, it evaluated the importance of clinical risk factors and genetic risk scores (GRS) formed of known CAD risk variants in predicting the ACS prognosis and sought for genetic differences between patients with non-ST-elevation myocardial infarction (NSTEMI) and ST-elevation myocardial infarction (STEMI). The most common reason for coronary angiography in the Corogene Study during the study period was ACS. About half of all patients were finally revascularized either by percutaneous coronary intervention or coronary artery by-pass grafting. One-fourth of the patients had no signs of obstructive CAD in coronary angiography. GRS formed of 47 confirmed risk variants was found to be associated with recurrent ACS independent of clinical factors. Smoking and STEMI had an inverse association with the GRS. When compared to other studies evaluating GRS in recurrent ACS prediction, the GRS with 47 confirmed CAD variants included the greatest number of risk variants. As it did not improve the accuracy of prediction by clinical factors, the GRS has thus not yet proven useful in clinical practice. Smoking, having an inverse association with the GRS, may outweigh the genetic predisposition to CAD. Both clinical and genetic differences between STEMI and NSTEMI patients were studied and genome-wide association analysis revealed variants, including rs656843, at a locus near 1p13.3, to be, Sepelvaltimotauti on tavallisimpia kuolinsyitä kehittyneissä maissa. Tunnetut riskitekijät tupakointi, verenpainetauti, korkea kolesteroli ja diabetes altistavat sepelvaltimotaudille, mutta myös perintötekijät vaikuttavat taudin kehittymiseen. Tietämys sepelvaltimotaudin genetiikasta on viime vuosina nopeasti lisääntynyt. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin Corogene-aineiston potilaita, joille oli tehty sepelvaltimoiden varjoainekuvaus HUS:ssa vuosina 2006-2008. Tutkimuksessa arvioitiin kliinisten riskitekijöiden ja geneettisen riskipisteytyksen merkitystä sepelvaltimotautikohtauksen (käsittäen sydäninfarktin ja epävakaan angina pectoriksen) uusiutumisen ennustamisessa. Lisäksi selvitettiin geneettisiä eroavaisuuksia ST-noususydäninfarktin ja ei-ST-noususydäninfarktin sairastaneiden potilaiden välillä. Yleisin sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen aihe tutkituilla potilailla oli akuutti sepelvaltimotautikohtaus. Puolella kuvatuista potilaista sepelvaltimot olivat niin ahtautuneet, että he tarvitsivat joko pallolaajennushoitoa tai sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen. Neljäsosalla kuvatuista potilaista ei ollut sepelvaltimoissaan merkittäviä ahtaumia, vaan heidän oireensa selittyivät muilla syillä. Geneettinen riskipisteytys muodostettiin 47 tunnetusta sepelvaltimotaudin riskivariantista, ja sen todettiin ennustavan uutta sepelvaltimotautikohtausta riippumatta kliinisistä muuttujista. Tupakointi ja ST-noususydäninfarkti korreloivat geneettisen riskipisteytyksen arvoon käänteisesti. Tässä tutkimuksessa muodostettu 47 riskivariantin geneettinen riskipisteytys sisältää toistaiseksi suurimman määrän tunnettuja riskivariantteja ja kattaa siten suuremman osan sepelvaltimotaudin perimästä kuin aiemmat tutkimukset. Riskipisteytys ei kuitenkaan merkittävästi parantanut pelkästään kliinisten muuttujien perusteella arvioidun uusiutumisennusteen tarkkuutta, joten geneettisestä riskipisteytyksestä ei vielä ole hyötyä käytännön potilastyössä. Tutkimuksessa selvitettiin sekä kliinisiä e

Extensive compound fractures with bone and soft tissue defects or sequelae of prolonged complications in the tibia and the ankle region can be treated with microvascular reconstruction techniques in selected patients. The aim of this study was to assess the reliability and validity of the new Finnish version of the Lower Extremity Functional Scale (LEFS) among foot and ankle patients and to evaluate the reliability and long-term outcomes of microvascular iliac crest, latissimus dorsi scapula, and latissimus dorsi flap combined with Ilizarov distraction osteogenesis in the treatment of traumatic compound bone and soft tissue defects in the tibia and ankle region. First, the Finnish version of the LEFS was validated and psychometrically tested among 165 foot and ankle patients postoperatively. Second, 55 patients who had undergone free flap surgery to reconstruct compound defects of the lower leg were included in the study population. The first group of 26 patients was reconstructed using a free osteomuscular latissimus dorsi scapula flap in the treatment of extensive compound tibial fractures or prolonged traumatic complications. The second group consisted of 11 compound tibial fracture patients who were treated with a free latissimus dorsi flap combined with the Ilizarov bone transport technique to reconstruct absolute bone loss of the tibia, pseudarthrosis, or infected non-union, and a further five patients who underwent secondary tibial lengthening to correct limb-length discrepancy after latissimus dorsi free flap soft tissue reconstruction. The third group included 13 patients who underwent reconstruction using a free osteocutaneous iliac crest flap in treatment of extensive compound defect of the foot and ankle. Patient records were retrospectively reviewed. Thereafter, a cross-sectional long-term assessment was performed using patient-reported outcomes and clinical and radiological evaluations. The main conclusions drawn from these studies were as follows: 1), Mikrokirurgisten hoitomenetelmien tavoitteena on paras mahdollinen toimintakyky sekä terveyteen liittyvä elämänlaatu laajojen avomurtumien sekä murtuman jälkeisten pitkittyneiden komplikaatioiden hoidossa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Lower Extremity Functional Scale (LEFS) -alaraajan toimintakykymittarin suomenkielisen käännöksen luotettavuutta ja validiteettia jalkaterän ja nilkan leikkausten jälkeisessä arviossa. Tavoitteena oli myös arvioida mikrovaskulaarisen latissimus dorsi scapula - luu-lihaskielekkeen toimivuutta sääriluun avomurtumien ja niiden myöhäiskomplikaatioiden hoidossa. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan mikrovaskulaarisen latissimus dorsi (LD) -lihaskielekkeen ja Ilizarovin luunvenytystekniikan luotettavuutta ja pitkäaikaistuloksia laajan sääriluun avomurtuman hoidossa sekä luunpidennystä raajan pituuseron korjauksessa. Viimeisenä tavoitteena oli tarkastella mikrovaskulaarisen suoliluun harjun etuosan luu-ihokielekkeen toimivuutta jalkaterän ja nilkan luu-pehmytkudosvaurioiden korjauksessa. Ensimmäisessä osiossa LEFS-mittarin suomenkielisen version luotettavuus ja validiteetti testattiin 165 potilaalla, joille oli suoritettu jalkaterän tai nilkan leikkaus. Osatöiden II-IV otanta koostui kolmen erilaisen potilasryhmän 55 potilaasta, joille oli suoritettu sääriluun, jalkaterän tai nilkan rekonstruktio laajan yhdistelmäkudosvaurion hoitona mikrokirurgisilla menetelmillä. Tutkimus sisälsi takautuvan potilasasiakirjakatsauksen, poikkileikkaustutkimuksen siitä miten potilas itse kokee sen hetkisen tilanteensa sekä kliinisiä ja radiologisia arviointeja. Terveyteen liittyvää elämänlaatua verrattiin osatöissä III ja IV ikä- ja sukupuolivakioituun suomalaiseen verrokkiväestöön. Tulosten perusteella voidaan todeta että suomenkielinen LEFS -alaraajan toimintakykymittari on luotettava ja validi jalkaterän ja nilkan toimintakyvyn arvioimisessa. Latissimus dorsi -lihaskieleke yhdistettynä osaan lapaluun ulkoreunaa on luotettava tekniikka säärilu

Globus, a non-painful sensation of a lump in the throat, is a common symptom; however, little is known about the etiology, and the causes have remained controversial. Dysphagia is a multifaceted symptom. Identifying the stage of the swallowing process at which the problem occurs directs us to possible further investigations in dysphagia diagnostics. The aim of this thesis was to investigate the etiology of globus, to clarify globus and dysphagia diagnostics, and to describe the natural course of these symptoms. In the first study, we examined the esophageal background of globus with transnasal esophagoscopy, high-resolution manometry, and 24-hour multichannel intraluminal impedance and pH monitoring. We had 30 globus patients and, as controls, 24 patients who were referred to the Department of Abdominal Surgery for evaluation of operative treatment because of difficult reflux symptoms. The study indicated that globus patients without reflux symptoms did not have acid or non-acid gastroesophageal reflux disease, the upper esophageal sphincter pressure was not elevated, and esophageal motor disorders diagnosed were mainly minor, a finding evident in healthy subjects, as well. However, globus patients had supragastric belching more often than controls with reflux. In the second study, we observed that globus patients felt symptom relief in the Reflux Symptom Index and Deglutition Handicap Index after a four-month follow-up without any treatment. None of the videolaryngoscopies revealed a laryngopharyngeal reflux using the Reflux Finding Score. A speech and language pathologist examined globus patients after four months and found six patients with simultaneous functional voice problems, possibly associated with persistent globus. In the third and fourth study, we searched from the hospital database all globus (n=76) and dysphagia (n=303) patients, respectively, who were referred to our clinic in 2009. From the medical records, we surveyed patients symptoms, investigatio, Palantunne ja nielemisvaikeus ovat yleisiä, perusterveydenhuollossa vastaantulevia, potilaita huolestuttavia oireita, jotka johtavat usein erikoissairaanhoidon konsultointiin. Vaikka palantunne on yleinen vaiva, sen aiheuttajista tiedetään vain vähän. Nielemisvaikeus taas on useita erikoisaloja koskettava oire, ja siitä kärsivää potilasta tutkittaessa onkin tärkeää selvittää, mihin nielemisen vaiheeseen ongelma liittyy. Väitöskirjassa tutkittiin palantunteen ruokatorviperäisiä syitä nenän kautta tehtävällä ruokatorven tähystyksellä (transnasal esophagoscopy), tarkkuusmanometrialla (high-resolution manometry) sekä impedanssin ja pH:n pitkäaikaisrekisteröinnillä (24-hour multichannel intraluminal impedance and pH monitoring). Tutkimuksessa oli 30 HYKS:n korvaklinikkaan lähetettyä palantunnepotilasta, ja kontrolliryhmänä 24 hankalasta refluksista kärsivää, HYKS:n vatsaelinkirurgian klinikkaan lähetettyä potilasta. Niillä palantunnepotilailla, jotka eivät kärsineet närästyksestä, ei todettu hapanta tai ei-hapanta refluksitautia ja ruokatorven yläsulkijan paine oli normaali. Myös todetut ruokatorven liikehäiriöt olivat pääosin lieviä, joiden kaltaisia voidaan löytää myös terveillä henkilöillä. Kuitenkin palantunnepotilailla oli ruokatorviröyhtäilyä yleisemmin kuin refluksista kärsivillä kontrolleilla. Palantunnepotilaiden neljän kuukauden seuranta osoitti, että oireet voivat lievittyä jo lyhyessä ajassa ilman hoitoa. Puheterapeutti löysi kuudelta potilaalta ääneen liittyviä ongelmia, jotka voivat olla myötävaikuttava tekijä palantunteen jatkumiselle. Väitöskirjatyössä kerättiin lisäksi kaikkien vuonna 2009 HYKS:n korvaklinikkaan lähetettyjen palantunne- ja nielemisvaikeuspotilaiden tiedot (oireet, tutkimukset, löydökset, hoito). Videofluorografia ja kaulan ultraääni eivät olleet hyödyllisiä palantunnepotilaiden diagnostiikassa. Palantunnepotilaille lähetetyt kyselyt kolme ja kuusi vuotta ensikäynnistä osoittivat, että puolet potilaista oli oireettomia tai heidän oireensa

Renal transplantation (RTx) is a treatment of choice for children with end-stage renal disease. Excellent short-term survival is followed by moderate long-term results, and a considerable number of kidney grafts fail over the decades. Chronic allograft injury (CAI) is a multifactorial entity that manifests as a progressive deterioration of glomerular filtration rate (GFR), and histopathologically as interstitial fibrosis and tubular atrophy (IF/TA). CAI leads slowly to graft dysfunction and graft loss. This thesis aimed to investigate potential biomarkers of CAI. Selected biomarkers reflect the consequences of post-transplant immune response or complications of immunosuppression. Post-transplant human leukocyte antigen (HLA) antibodies, immunohistochemical biomarkers, presence of anemia, low-grade inflammation and BK polyomavirus were analyzed to identify pediatric RTx recipients at risk for CAI. Understanding the effect of these post-transplant risk factors on allograft function is important for the adequate monitoring and early identification of graft failure. The study cohort included 240 pediatric kidney transplant recipients who underwent RTx in Finland between 1988 and 2014. Data were retrospectively collected from patient records, and biomarker analyses were performed on stored serum samples or allograft biopsies. Luminex assay was used to detect donor-specific HLA antibodies (DSA) and immunoperoxidase staining to detect biomarker expression in biopsies. Finally, immunoassay method was used to detect inflammation and anemia related biomarkers and polyomavirus in blood samples. HLA antibodies were detected in half of the routine follow-up samples of 123 pediatric RTx recipients. One-third of the patients had DSA, mostly against class II antigens. Donor-specificity, as such, was not predictive of subsequent deterioration of allograft function, questioning the need for modifications of immunosuppression in otherwise stable patients. Immunohistochemical staining, Munuaisensiirto on käypä hoito munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa. Siirron jälkeinen ennuste on erinomainen, mutta pitkänajan ennustetta heikentää osalle potilaista kehittyvä munuaissiirteen krooninen vaurio ja siirteen vajaatoiminta, joka johtaa lopulta siirteen menetykseen vuosikymmenten kuluessa. Munuaissiirteen krooninen vaurio on monitekijäinen kokonaisuus, joka ilmenee munuaissiirteen toiminnan heikkenemisenä ja solutason muutoksina, kuten munuaiskudoksen arpeutumisena ja munuaistiehyiden surkastumisena. Väitöskirjassa tutkittiin munuaissiirteen kroonista vauriota kuvaavia merkkiaineita, jotka kuvastavat siirron jälkeisen immuunivasteen aktivoitumista ja seurauksia, sekä hyljinnänestolääkitykseen liittyviä komplikaatioita. Tutkimme siirron jälkeisiä HLA (human leukocyte antigen) vasta-aineita ja immunohistokemiallisia kudosmerkkiaineita sekä matala-asteisen tulehduksen, anemian ja BK polyoomaviruksen (BKPyV) vaikutuksia munuaissiirteen toimintaan lapsipotilailla. Siirron jälkeen havaitut HLA-vasta-aineet olivat yleisiä ja kolmasosalla potilaista HLA-vasta-aineet kohdistuivat siirteen luovuttajan HLA antigeenejä vastaan. Kudoskoepalojen merkkiaineista kollageeni ja vimentiini olivat yhteydessä myöhempään munuaistoiminnan heikkenemiseen, mutta nämä merkkiaineet eivät tuoneet merkittävää lisää perinteisen Banff-luokituksen ennustearvoon. Myös anemia oli yleistä vielä vuosia siirron jälkeen ja matalat hemoglobiini-arvot edelsivät munuaissiirteen heikkenevää toimintaa. Munuaissiirron jälkeisen BK polyoomaviruksen havaitseminen verenkierrossa ennakoi munuaistoiminnan hiipumista jo ennen munuaiskoepaloissa havaittavaa virusinfektioon liittyvää munuaistautia. Tutkimusaineistossa oli mukana 240 lapsipotilasta, joille on tehty munuaisensiirto Suomessa vuosina 1988 2014. Seeruminäytteistä ja munuaissiirteen kudoskoepaloista analysoitiin siirteen vauriota osoittavia merkkiaineita retrospektiivisesti. Munuaistoiminnan mittarina ja pitkäaikaisseurannan vastemuuttujana

Eating disorders (ED) are serious medical conditions leading to high mortality and having a major impact on the health-related quality of life (HRQoL) of the sufferers. HRQoL is the most commonly used measure of the quality of life subconcept, assessing one s life specifically in relation to health. In addition, the costs of treating EDs are considered high. Despite these facts, the cost-effectiveness of treatment in terms of quality-adjusted life years (QALYs) (i.e. cost-utility) has not previously been studied. There is no information on the long-term quality of life in eating disorders, and the prognostic factors regarding HRQoL are undetermined. The aims of this naturalistic follow-up study were to measure the cost-utility (i.e. the cost per QALY) of the treatment of bulimia nervosa (BN) (Study I) and anorexia nervosa (AN) (Study II), to identify prognostic factors related to HRQoL in AN using the Bayesian method (Study III) and to measure the long-term development of HRQoL in AN and BN (Study IV). The study participants comprised 72 AN (mean age 23 SD 7.3) and 110 BN (mean age 25 SD 6.3) patients, who were mainly young females, entering treatment in the Eating Disorder Unit of Helsinki University Central Hospital, Finland, from June 2002 to December 2003. The Eating Disorder Unit provides treatment at the tertiary care level for adult ED patients within a catchment area of approximately 1.5 million people. Most treatment is provided at the outpatient level, but day patient treatment and inpatient wards are also available. The patients were asked to complete the 15D HRQoL questionnaire and the Eating Disorder Inventory (EDI) questionnaire, as well as a specific questionnaire developed for the needs of this study before the start of treatment. Follow-up questionnaires were mailed at 6 months, 2 years and approximately 8 years after the beginning of the treatment. All patients received normal hospital treatment and were followed up in a naturalistic setting in ord, Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, joihin liittyy korkea kuolleisuus sekä heikentynyt terveyteen liittyvä elämänlaatu. Syömishäiriöiden hoitoa on pidetty kalliina, mutta syömishäiriöiden hoidon kustannusvaikuttavuutta ei ole aikaisemmin mitattu käyttäen laatupainotteisia elinvuosia (Quality adjusted life year eli QALY). Syömishäiriöpotilaiden elämänlaadun pitkäaikaiskehityksestä ei ole tietoa, eikä myöskään tunneta terveyteen liittyvän elämänlaadun muutosta ennustavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata ahmimishäiriön ja laihuushäiriön hoidon tuloksellisuutta käyttäen mittarina laatupainotteisia elinvuosia (QALY) ja niiden kustannuksia (osatyöt I ja II). Osatyössä III laihuushäiriön osalta kartoitettiin tekijöitä, jotka ennustivat laihuushäiriöstä kärsivien terveyteen liittyvän elämänlaadun ja painoindeksin (BMI) korjautumista hoidon avulla. Tässä käytettiin apuna Bayesilaista ennustamista. Yhtenä tavoitteena oli myös mitata syömishäiriöpotilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun pitkäaikaiskehitystä (osatyö IV). Tutkimukseen osallistui 72 laihuushäiriöpotilasta (keski-ikä 23 vuotta) ja 110 ahmimishäiriöpotilasta (keski-ikä 25 vuotta). Tutkimukseen kutsuttiin ne potilaat, jotka olivat aloittamassa hoitoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) syömishäiriöyksikössä kesäkuusta 2002 joulukuuhun 2003. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat naisia. Syömishäiriöyksikkö on yli 18-vuotiaita hoitava syömishäiriöpotilaiden erityishoidon yksikkö, joka tuottaa palveluita ensisijaisesti HUS-alueen väestölle (väestömäärä on noin 1,5miljoonaa). Hoito on avohoitopainoitteista, mutta myös sairaala- ja päiväsairaalahoitoa voidaan tarjota. Ennen hoidon alkua potilaat vastasivat terveyteen liittyvään elämänlaadun kyselyyn (15D), syömishäiriöoireita kartoittavaan kyselylomakkeeseen (EDI) sekä tutkimusta varten kehitettyyn seurantalomakkeeseen. Seurantalomakkeet postitettiin 6 kuukauden, 2 vuoden ja 8 vuoden kuluttua hoidon alkamisesta. Seurannan aikana

Serum osteocalcin (OC) is an osteoblast-derived protein and an established biomarker of bone turnover and formation. Previous studies have focused on its role as a predictor of fractures and only recently, OC has been recognized as an endocrine factor potentially regulating glucose tolerance and energy metabolism. Uncarboxylated OC has been shown to induce expression of adiponectin, insulin, and markers of pancreatic islet cell proliferation in mice while only few studies have evaluated these interactions in humans. The association of OC and glucose homeostasis has been retrospectively explored, in multiple post hoc analyses and in cohorts impacted by multiple confounding factors including chronic metabolic conditions, cardiovascular (CV) co-morbidities, and diabetes. None of the studies have addressed the alleged association in apparently healthy young adults or those with early signs of insulin resistance but no diabetes. In addition, the timing, duration and magnitude of serum OC response to glucose loads in any population remain unknown. Adult subjects born with very low birth weight (VLBW) present with significant, simultaneous impairments in skeletal health such as lower bone mineral density (BMD), and progressively worsening glucose tolerance in early adulthood. This provides an opportunity to further explore the recently suggested bidirectional regulative pathway between glucose and bone metabolism. The thesis studies evaluated whether early signs of insulin resistance and impaired glucose tolerance in early adulthood in an apparently healthy VLBW cohort, in obese young adults without diabetes, or their controls, could demonstrate if and how the changes in bone and glucose metabolism are associated and whether these changes are reflected in serum OC concentrations and its degree of carboxylation. Furthermore, normal paediatric reference ranges and their independent determinants for serum total, carboxylated and urinary OC were to be established. No associati, Seerumin osteokalsiini on luusolujen tuottama endokriininen merkkiaine, joka kuvastaa luuston aineenvaihduntaa. Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu osteokalsiinilla olevan mahdollisesti yhteyttä myös energia-aineenvaihduntaan. Hiirillä osteokalsiinin karboksyloimaton muoto lisää adiponektiinin ja insuliinin eritystä sekä haiman kasvua kuvaavien merkkiaineiden määrää. Näitä piirteitä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu ihmisillä. Yksittäisissä kohorttitutkimuksissa on tutkittu osteokalsiinin ja glukoositasapainon yhteyttä. Tutkittavat ovat kuitenkin yleensä kärsineet sairauksista, jotka myös vaikuttavat sokeritasapainoon (mm. metabolinen oireyhtymä, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet), ja siten tulosten tulkinta on ollut haastavaa. Terveillä nuorilla aikuisilla sokeritasapainon ja osteokalsiinin yhteyksiä ei ole tutkittu eikä myöskään ole tutkimustietoa ravinnon tai glukoosi-infuusion vaikutuksesta osteokalsiinin eritykseen. Pikkukeskosina syntyneillä todetaan varhaisella aikuisiällä täysiaikaisena syntyneitä ikätovereitaan matalammat luun mineraalitiheydet ja alentunut insuliiniherkkyys. Väitöskirjassa kartoitettiin luuston ja glukoosiaineenvaihdunnan muutosten yhteyttä, sekä osteokalsiinin ja sen karboksyloitumisen vaikutusta, insuliiniresistenssiin ja alentuneeseen glukoosinsietoon terveillä pikkukeskosena syntyneillä aikuisilla sekä ylipainoisilla nuorilla aikuisilla. Lisäksi tutkimuksissa määriteltiin seerumin osteokalsiinin ja karboksyloidun osteokalsiinin sekä virtsan osteokalsiinin normaaliarvot lapsilla ja tutkittiin, mitkä tekijät terveillä lapsilla vaikuttavat osteokalsiinin pitoisuuksiin. Glukoositasapainoa kuvastavien merkkiaineiden ja luuston osteokalsiinin säätelyn välistä yhteyttä ei pystytty osoittamaan tutkituissa kohorteissa. Myöskään glukoosirasituksessa yhteyttä ei voitu todeta minkään aikapisteen osalta. Energia-aineenvaihdunnan muutokset vaikuttivat luun muodostuksen keskeisiin merkkiaineisiin mutta insuliinin merkitys niitä säätelevänä te

A beautiful, naturally-shaped and symmetrical breast mound will be created for a breast cancer patient after mastectomy using a free abdominal flap. The disadvantage with the breast reconstructed with this method is its lack of sensation, even some spontaneous reinnervation takes place from the surrounding tissues. The objective of the present study was to find and develope a method of dissecting and reconnecting nerves of the abdominal flap and the chest area in order to reconstruct a breast with sensation for the breast cancer patient. The first aim was to find out, which nerves in the chest and the flap, when coapted, would provide the best sensation to the reconstructed breast. The second aim was to investigate whether the dissecting of the nerves causes additional complications in the abdominal flap donor site. The third aim was to develop a better neurorrhaphy technique, using two nerve pedicles. The fourth aim was to assess and qualify the methods of sensory assessment employed in the study. Breast reconstruction with a free muscle-sparing transverse rectus abdominis myocutaneous flap (ms-TRAM flap) was performed in this study for 96 breast cancer patients in Savonlinna Central Hospital between 2001 and 2013. The reinnervation of the flap was performed in 44 patients with the novel dual neurorrhaphy technique and in 32 with single neurorrhaphy, and 20 breast reconstruction patients without flap reinnervation functioned as a control group. The contralateral healthy breasts of 38 breast reconstruction patients were used as the reference site, and 20 healthy volunteer women participated sensory testing of healthy abdominal skin. Skin sensation of the reconstructed breast was assessed two years after the surgery. In addition, between 2006 and 2013, sensory testing of the skin of the mastectomized breast was performed prospectively before the reconstruction surgery, and the healthy breast, abdominal skin and the reconstructed breast skin were also tested one year, Lähes 40 % rintasyöpäpotilaista menettää rinnan rintasyöpäleikkauksessa. Plastiikkakirurgiajohtoinen rintasyövän hoito Suomessa on mahdollistanut rinnan muodon palauttamisen potilaille tarvittaessa osana normaalia rintasyövän hoitoprosessia. Vapaalla vatsakielekkeellä saadaan rekonstruoitua luonnollinen ja kaunis rinta, mutta sen haittapuolena on rakennetun rinnan huono tunto. Tässä työssä on keskitytty etsimään sopivia hermoja vatsan ja rintakehän alueelta ja kehittämään menetelmä, jossa hermoja yhdistämällä voitaisiin saada rakennettuun rintaan mahdollisimman hyvä tunto. Samalla arvioitiin, lisääkö hermojen käsittely kielekkeen ottokohdan ongelmia vatsan alueella. Lisäksi tutkittiin käytettyjen neurofysiologisten mittausmenetelmien tarkkuutta ja arvoa ihotunnon palautuman mittaamisessa. Kaikki potilaat leikattiin samalla tavalla ja saman kirurgin (Puonti HK) suorittamina säästäen vatsalihasta (ms TRAM flap) sekä ottamalla mukaan mahdollisimman monta hermohaaraa tulevaan rintaan. Työhön osallistui 98 rintasyöpäpotilasta Savonlinnan Keskussairaalassa vuosina 2001-2013. Vuoden 2006 jälkeen aloitettiin prospektiivinen seuranta ja ihotunto mitattiin rinnanpoistoalueen iholta ennen rekonstruktiota sekä vuoden kuluttua leikkauksesta. Kaikki potilaat tutkittiin myös 2 vuoden seuranta-ajan jälkeen, sekä he vastasivat potilaskyselyyn. Myös vatsan ihon tunto mitattiin. 44 potilaalle kehitettiin rakennettuun rintaan kaksipuoleinen hermosauma, 38 potilaalle ommeltiin yksipuoleinen hermosauma, ja 20 potilasta leikattiin samalla tavalla ilman hermosaumaa. Lisäksi 38 rintasyöpäpotilaan terveestä rinnasta mitattiin ihotunnon normaaliarvot, ja 20 vapaaehtoista naista osallistui terveen vatsan ihotunnon normaaliarvojen mittaamiseen. Rakennetun rinnan ihotunto mitattiin kliinisillä ja kvantitatiivisilla testeillä, ihobiopsioilla sekä herätepotentiaalimittauksilla (SEP). Kliiniset mittaukset käsittivät vibration ja 2-pisteen sekä terävä/tylppäkosketuksen erottamisen. Kvantitatiivisest

Mature T-cell malignancies comprise a heterogeneous group of diseases with widely variable clinical courses, ranging from indolent, slowly progressing to rapidly progressing disease, leading to death. While some compounds have been found to be active in these diseases, much work remains to be done to characterize the disease entities genetically and molecularly and develop effective therapeutic options. Recent studies have found recurrent genetic mutations in the JAK/STAT pathway that contribute to the pathogenesis of T-LGL leukemia and PLL leukemia. The aim of this PhD project was to reveal new somatic mutations underlying different mature T-cell malignancies and further elucidate their functional impact on the pathogenesis of the disease. Furthermore, ex vivo drug screening of selected patient samples was applied in an effort to find clinically relevant drugs for the individual patient. In the first study, exome sequencing was applied to three STAT-mutation negative T-LGL leukemia patients to elucidate the molecular background of this subset of patients. Mutations in genes associated with either the STAT-pathway directly (such as PTPRT) or T-cell activation were observed in all patients. These novel mutations are potentially biologically relevant and are associated with a similar disease phenotype as that of patients with mutations in the STAT3 gene. In the second study, the exome sequencing of additional LGL leukemia patients revealed recurrent STAT3 mutations outside the hotspot SH2-domain. Further targeted amplicon sequencing of the entire STAT3 gene in a larger T-LGL cohort revealed mutations in the coiled-coil and DNA-binding domain present in 4% of patients. Similarly, in the third study, STAT5B mutations previously found to be rare in CD8+ LGL leukemia (2%) were discovered to be significantly over-represented in CD4+ cases (55%). For both studies, the activation and phosphorylation patterns of the new mutations were confirmed with functional assays. In the, Mogna T-cells leukemier representerar en heterogen grupp av sjukdomar som har väldigt varierande kliniska uttryck, från kroniska, långsamt framskridande till snabbt framskridande sjukdomar med dödligt resultat. Vissa läkemedel är effektiva i behandlingen av dessa sjukdomar men mycket finns ännu att utforskas beaktande sjukdomarnas genetiska och molekylära bakgrund samt utvecklingen av effektivare behandlingsalternativ. Färska undersökningar har påvisat återkommande genetiska mutationer i JAK/STAT signaltransduktionsvägen som bidragande faktorer till T-LGL och T-PLL leukemiernas patogenes. Syftet med denna doktorsavhandling var att avslöja nya somatiska mutationer som orsakar dessa mogna T-cells leukemier och ytterligare klarlägga deras funktionella inverkan på sjukdomens patogenes. Dessutom utfördes ex vivo läkemedelstestning på utvalda patientprover i ett försök att hitta kliniskt relevanta läkemedel för individuella patienter. I det första delprojektet utnyttjades exomsekvensering av tre STAT-mutation negativa T-LGL leukemi patienter för att klarlägga den molekylära bakgrunden hos denna undergrupp av patienter. Mutationer i gener associerade direkt med STAT-signaleringsvägen eller T-cellernas aktivering observerades i alla patienter. Dessa tidigare okända mutationer är potentiellt biologiskt relevanta och associerade med liknande sjukdomsbild som patienter med STAT3 mutationer. I det andra projektet avslöjade exomsekvensering av ytterligare T-LGL leukemi patienter återkommande STAT3 mutationer utanför hotspot-området i SH2 domänet. Vidare inriktad amplikon sekvensering av hela STAT3 genen i en större grupp av T-LGL patienter avslöjade mutationer i olika domäner i 4% av patienterna. I den tredje undersökningen, hittades på liknande sätt STAT5B mutationer som förut funnits vara sällsynta i CD8+ LGL leukemi (2%) att vara överrepresenterade i CD4+ sjukdomsfall (55%). STAT5B mutationer kan därmed effektivt användas som ett diagnoskriterium för CD4+ fall av T-LGL leukem

The main purpose of this thesis was to evaluate the incidence, injury patterns and MRI and MDCT findings of the acute trauma patients with knee dislocation, patellar dislocation, Segond fracture and reverse Segond fracture, and also to examine dual-energy computed tomography in evaluating cruciate ligament injuries. At a level 1 trauma center, emergency department acute trauma patients MDCT or MRI examinations were retrospectively evaluated and surgical findings or MRI served as the reference standard for intra-articular injuries. The annual incidence of knee dislocation due to low energy trauma in overweight patients was found to be significant, about 1.0 per million, and these patients had no injuries to the popliteal tendon and no irreversible peroneal nerve injuries, otherwise, the patients injuries were in agreement with previous knee dislocation studies. Of the bony fragments that were seen on MDCT images in patellar dislocation patients 59% were not seen on AP and lateral views of the conventional radiographs. The location, size and donor site of the bony fragments was similar between first-time and recurrent patellar dislocators. Patients with a Segond fracture associated with a tibial plateau fracture had significantly fewer ACL ruptures and more avulsion fractures of the ACL than patients with isolated Segond fractures. In approximately one of every 32 tibial plateau fractures, a Segond fracture also coexists. In 0.64 % of the emergency room acute knee trauma MDCT examinations a reverse Segond fracture were found. Of the operated reverse Segond fracture patients 43% had an avulsion fracture of the ACL, and 14% had a PCL rupture. DECT s sensitivity and specificity to detect ACL rupture were 79 % and 100 %, respectively, and the intra- and interobserver proportions of agreement for ACL rupture were excellent and good. The radiologist should be aware that even after a simple fall, overweight patients may have a knee dislocation. Patients with a Segond fractur, Tässä väitöskirjassa tutkittiin tuoreen polvivamman saaneiden potilaiden kuvantamislöydöksiä. Työssä keskityttiin sellaisiin potilaisiin, joiden polvinivel tai polvilumpio oli mennyt sijoiltaan tai he olivat saaneet Segondin murtuman tai käänteisen Segondin murtuman. Polvinivelen sijoiltaanmenoon ja edellä mainittuihin murtumiin tiedetään liittyvän vakavia polvinivelen pehmytkudosten vammoja. Lisäksi selvitettiin kaksoisenergiatietokonetomografian, mikä on verrattain uusi kuvantamismenetelmä, mahdollisuuksia tutkia ristisidevammoja. Aikaisemmin polvinivelen sijoiltaanmeno on mielletty vammaksi, joka syntyy lähinnä korkeaenergisissä tapaturmissa, kuten liikenneonnettomuuksissa. Tässä väitöskirjassa kuitenkin osoitettiin, että ylipainoiset ihmiset voivat saada polvinivelen sijoiltaanmenon myös matalaenergisen tapaturman, kuten kaatumisen, seurauksena. Polvinivelen sijoiltaanmenon diagnoosi voi olla vaikea, koska polvinivel menee helposti itsestään takaisin paikoilleen. Väitöskirjan löydös on merkittävä, koska on tärkeää, että lääkärit osaavat epäillä mahdollista polvinivelen sijoiltaanmenoa ylipainoisilla ihmisillä matalaenergisen tapaturmankin jälkeen, koska tähän vammaan liittyy riski vakavista verisuonten ja hermojen vaurioista, jotka voivat havaitsemattomina johtaa pahimmillaan jopa alaraajan amputaatioon. Polvilumpion sijoiltaan menon yhteydessä nivelpinnoilta usein murtuu luisia irtokappaleita. Väitöskirjassa todettiin, että mikäli polvea tutkitaan vain perinteisellä röntgenkuvalla, voivat tällaiset luiset irtokappaleet jäädä näkymättä, ja tulisi harkita, pitäisikö potilaita, jotka ovat saaneet polvilumpion sijoiltaanmenon tutkia useammin tietokonetomografialla, joka on erinomainen menetelmä luisten irtokappaleiden tutkimiseen. Väitöskirjassa uutena löydöksenä todettiin, että potilailla joilla on polvessa sekä Segondin murtuma että sääriluun nivelpinnan murtuma on lisäksi suuri riski eturistisiteen avulsiomurtumaan. Lisäksi poiketen aikaisemmasta käsityksestä, t

Background and aims: Vascular anomalies constitute a challenging patient group. Their pathogenesis and risk factors are understood only in part. Their management has dramatically developed during the last 20 years. The objective of this study was to examine the mode of inheritance of and the risk factors for infantile haemangioma (IH), the most common vascular anomaly, and to analyse the treatment complications of sclerotherapy, the current first-line treatment for venous malformations (VM). Patients and methods: For the IH studies, we included all IH patients who had visited Helsinki University Hospital s vascular anomaly clinic in 2004-2007. We collected data from hospital records on IH characteristics, complications, and interventions, and the child s perinatal data when available. We sent these patients and their caregivers a questionnaire on perinatal data, child s diseases, family history of IH, and the current subjective long-term discomfort due to IH. Perinatal and gestational data was compared to the Finnish Medical Birth Register data from the same catchment area in 2004-2007. Families reporting positive family history of IH were interviewed by phone to elucidate the pedigrees and inheritance patterns. For studies on sclerotherapy for VMs, we included all VM patients who had received sclerotherapy in our unit between 2007-2013. We recorded retrospectively VM characteristics, procedural data, and sclerotherapy complications, and analysed factors predisposing to complications. We graded complications from I to V according to the Clavien-Dindo classification for complications. Results: In addition to known IH risk factors, this study showed that preterm birth promotes ulceration of IH. Maternal gestational diabetes mellitus rate was significantly higher in our IH cohort than in the catchment area of our hospital district. One-third of IH patients reported a positive family history of IH. The inheritance pattern followed the autosomal dominant pattern, but in, Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää infantiilin hemangiooman, lapsuusajan yleisimmän kasvaimen, riskitekijöitä ja perinnöllisyyttä, sekä tutkia skleroterapian, laskimoepämuodostuman ensilinjan hoitomuodon, turvallisuutta. Hemangiooma-aineisto koostui potilaista, jotka olivat käyneet vuosina 2004-2007 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Lastenklinikan suoniepämuodostumapoliklinikalla. Potilastietojen ja kyselykaavakkeen perusteella selvitettiin hemangiooman ominaispiirteet, komplikaatiot, hoidot, muut sairaudet, raskaus- ja syntymätiedot, hemangiooman esiintyminen suvussa ja hemangioomasta aiheutuva myöhäishaitta. Potilaiden raskaus- ja syntymätietoja verrattiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntymärekisterin tietoihin. Perinnöllisten hemangioomatapausten perheet haastateltiin periytymismallien tunnistamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että ennenaikainen syntymä altistaa hemangiooman haavautumiselle. Tunnettujen riskitekijöiden lisäksi havaittiin, että hemangioomalasten äideillä oli esiintynyt enemmän raskausdiabetesta verrattuna syntymärekisterin tietoihin. Kolmasosalla potilaista esiintyi hemangioomaa suvussa. Hemangiooman ominaispiirteissä ei ollut eroa perinnöllisten ja ei-perinnöllisten tapausten välillä. Hemangiooma periytyi pääasiallisesti autosomissa vallitsevasti. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi sukuja, joissa periytymismalli saattoi olla maternaalinen eli äidiltä periytyvä. Laskimoepämuodostuma-aineisto koostui HYKS:ssa vuosina 2007-2013 skleroterapialla hoidetuista potilaista. Sairaalan rekisteristä analysoitiin retrospektiivisesti komplikaatiolle altistavia tekijöitä. Komplikaatiot arvioitiin Clavien-Dindo luokituksen mukaan. Skleroterapiaan liittyviä komplikaatioita esiintyi 17%:lla pään ja kaulan laskimoepämuodostumapotilaista, joista 4%:lla komplikaatiot olivat vakavia. Hoitokertakohtainen komplikaatioriski oli 10%. Komplisoituneissa tapauksissa tarvittiin enemmän hoitokertoja ja skleroterapian jälkeistä kirurgiaa verrattuna kom

Neurological disorders and related illnesses are leading causes of disability and suffering, and are major health problems and economic burdens to modern society. There are currently no cures or satisfactory disease-modifying treatments for the majority of neurological diseases and associated comorbid neuropsychiatric symptoms. This is partly due to still limited knowledge of the cellular and molecular mechanisms underlying the etiology and progression of neurological and neuropsychiatric disorders. A substantial body of evidence indicates the involvement of innate or adaptive immune cells and the inflammatory mediators they secrete in various neurological or neuropsychiatric disorders. However, the precise roles that immune cells play and the underlying molecular mechanisms that regulate immune cell functions in these disorders remain largely unknown. The purpose of this thesis work is to explore the role of immune cell inflammatory polarization and their molecular regulatory mechanisms in neurological and comorbid anxiety disorders using several rodent experimental models. First, we discovered that microglia/macrophages in the brain and spinal cord of naïve rats are different from each other, in terms of their abundancy, inflammatory polarization states, and expression of multiple microglia/macrophage-related immune molecules. Such region-specificity under the steady-state condition may underlie their subsequent opposite inflammatory responses to peripheral nerve injury and the analgesic effect of the microglial/macrophage inhibitor minocycline in chronic neuropathic pain. Since anxiety disorders are frequently observed in patients with neurological disorders, we further explored the association of brain microglial inflammatory polarization with anxiety traits in mice. We characterized microglia in the brains of four inbred mouse strains (C57BL/6J, FVB/N, DBA/2J, and 129S2/Sv) and discovered a strong positive correlation between brain microglial pro- versus anti-i, Neurologiset häiriöt ja niihin liittyvät sairaudet ovat yleisimpiä syitä työkyvyttömyyteen sekä elämänlaadun heikkenemiseen, niiden samalla aiheuttaessa suuria terveydenhuolto kustannuksia. Tällä hetkellä ei ole olemassa parannuskeinoja tai ne eivät ole tyydyttävän hyviä valtaosaan neurologisista sairauksista joiden yhteyteen liittyy neuropsykiatrisia oireita. Tämä johtuu osittain siitä, että tietämyksemme on edelleen rajallista solu- ja molekyylitason mekanismeista jotka ovat avainasemassa neurologisten ja neuropsykiatristen sairauksien etenemisessä sekä niitä koskevassa lääketieteessä. Huomattava määrä todistusaineistoa osoittaa, että synnynnäisen tai adaptiivisen immuunijärjestelmän solut ja niiden erittämät tulehdusta voimistavat välittäjäaineet, liittyvät neurologisiin ja neuropsykiatrisiin sairauksiin. Kaikesta huolimatta immuunijärjestelmän solujen tarkasta roolista tai niiden säätelystä vastaavista molekulaarisista mekanismeista ei tiedetä riittävästi näissä sairauksissa. Tämän väitöskirjan tieteellisen työn tarkoituksena on kartoittaa jyrsijä koe-eläinmalleja käyttäen immuunijärjestelmän solujen tulehdusvaikutteista polarisaatiota ja sitä sääteleviä molekulaarisia mekanismeja jotka liittyvät neurologisiin sairauksiin ja ahdistuneisuushäiriöihin. Havaitsimme, että perustasolla rotilla mikrogliat/makrofaagit aivoissa ja selkäytimessä poikkeavat toisistaan monien seikkojen, kuten niiden lukumäärän, tulehdusvaikutteisen polarisaation, ja useiden niille spesifisten immuunijärjestelmän molekyylien ilmentämisen osalta. Nämä hermoston alueelliset biologiset poikkeavuudet perustasolla voivat selittää erilaisen tulehdusvasteen ääreishermoston vaurioissa ja mikroglia/makrofaagi inhibiittori minosykliinin kipua lievittävän vaikutuksen kroonisessa neuropaattisessa kivussa. Ahdistuneisuus häiriöiden on todettu toistuvasti ilmenevän neurologisten sairauksien kanssa, joten tutkimme aivoissa mikrogliaalisen tulehdusvaikutteisen polarisaation ja hiirten käyttäytymisessä ahdi

The aim of this thesis on primary hyperparathyroidism (PHPT) was to improve preoperative imaging, to evaluate the effect of parathyroidectomy on health-related quality of life, and to investigate parathyroid carcinoma and its incidence in Finland. PHPT is due to a parathyroid adenoma (in 80%), hyperplasia in two or more glands (15 20%) or, rarely, to parathyroid carcinoma. The only definitive treatment is an operation, which is indicated if surgical criteria are met. Preoperative imaging localizing the pathological gland(s) in the neck allows 70% of parathyroidectomies to be targeted. Otherwise, all four parathyroid glands are explored. In our retrospective study of 269 PHPT patients who have undergone primary operation, the planar 123iodine/99mTechnetium(Tc)-sestamibi scintigraphy and 99mTc-sestamibi scintigraphies were accurate in 61% and 34% of patients, respectively. The cure rate was 93%, but 61% in those with multigland disease (16% of the cohort). Before reoperation, preoperative imaging decreases the risk of surgery complications is higher. In our prospective study of 21 PHPT patients planned for reoperation, the imaging results were accurate in 59% of 123iodine/99mTc-sestamibi scintigraphies, in 19% of 99mTc-sestamibi-SPECT/CT, in 65% of 11C-methionine-PET/CT, and in 40% of selective venous sampling studies (SVS). False positives were present in nearly half (9 out of 20) of SVSs but only in one PET/CT study. In our prospective study of 124 PHPT patients, the preoperative health-related quality of life (HRQoL) studied with the 15D- instrument was lower than in a comparable sample of the general Finnish population (n=4295). It increased after surgery and was sustained in a one-year follow-up. Serum calcium and parathormone concentrations did not correlate with the preoperative level or the postoperative change of HRQoL. Parathyroid carcinoma (PC) is an extremely rare endocrine cancer. Our national research group collected and re-evaluated all 32 PC cases and, Väitöskirjatyöni tavoitteena on ollut kehittää primaarin hyperparatyreoosin (PHPT) eli lisäkilpirauhasen liikatoiminnan hoitoa. Tutkimme sairaan lisäkilpirauhasen paikantamista sekä PHPT:a sairastavien potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua. Selvitimme harvinaisen lisäkilpirauhassyövän taudinkuvaa ja yleisyyttä Suomessa. Tutkimukset tehtiin vuosina 2009-2016. PHPT:ssa hyperkalsemian syynä on lisääntynyt lisäkilpirauhashormonin (PTH) eritys, jonka taustalla on yleensä yksittäinen hyvänlaatuinen lisäkilpirauhaskasvain, mutta 15-20%:ssa tapauksista useamman lisäkilpirauhasen liikakasvu ja 1 3%:ssa lisäkilpirauhassyöpä. Taudin ainoa parantava hoito on leikkaus, joka on tarpeen jos taudin leikkausaiheet täyttyvät (mm. osteoporoosi, luustomuutokset, munuaisten vajaatoiminta, virtsatiekivet tai seerumin ionisoitunut kalsium yli 1.50 mmol/l). Ennen leikkausta isotooppi- ja ultraäänitutkimuksilla selvitetään, mikä kaulalla, kilpirauhasen takapinnalla sijaitsevista 4-5 lisäkilpirauhasesta on poikkeava. Vertasimme 269 PHPT-potilaan kuvaustuloksia, paransiko sairaan rauhasen kuvaustekniikan muuttaminen 123jodi-merkkiaineen lisäyksellä 99mTeknetium(Tc)-sestamibi-isotooppikuvauksen tarkkuutta. Koko aineistossa 61%:ssa 123jodi/99mTc-MIBI-kuvista ja 34%:ssa 99mTc-MIBI-kuvista kuvauslöydös oli täsmällinen. Nykyisin paikantamisen ansiosta ainakin 70% leikkauksista voidaan tehdä kohdennetusti, muutoin etsitään kaikki lisäkilpirauhaset. Paikantamistutkimukset ovat tärkeitä ennen uusintaleikkausta. PHPT-uusintaleikattavien (n=21) kuvantamis- ja leikkauslöydökset olivat yhdenmukaiset 59%:lla 123jodi/99mTc-sestamibi-isotooppikuvauksessa, 19%:lla 99mTc-sestamibi-SPECT/CT:ssa, 65%:lla 11C-metioniini-PET/CT ja 40%:lla kaulalaskimoiden katetrisaatiotutkimuksessa. Nykyisin käytetään 11C-metioniini-PET/CT-kuvausta jos tavanomaisten kuvantamisten lisäksi tarvitaan lisätutkimuksia ennen uusintaleikkausta. Seerumin kalsiumpitoisuus on helpommin määritettävissä, ja PHPT diagnosoidaan aiempaa

The universal services and regular, extensive health check-ups at child health clinics and school health services provide an opportunity to reach the entire age cohort. This enables the assessment of risk factors affecting children, adolescents and families, the identification of potential need for support, and the targeted provision of assistance and support at an early stage. The purpose of the study was to chart the concerns that arise in public health nurses during health check-ups of children and adolescents, as well as the to identify connections between the concerns and the family's socioeconomic factors, health, and health habits. Since the aim was to obtain a comprehensive and extensive view of the phenomenon under study, i.e., the concerns of public health nurses, a combination of quantitative and qualitative approaches was chosen for the study. The quantitative data for the study consisted of the Child Health Monitoring Study (LATE) data (n=6,506) from children's health check-ups, collected between 2007 and 2009. Information regarding the well-being of children nurses and families was collected using questionnaires aimed at guardians as well as a separate questionnaire for students in grades 8 and 9. (n=9,58). The qualitative data were gathered in 2011 and in 2013 with open group interviews. The public health nurses (n=17) participating in the interviews had taken part in the Child Health Monitoring Study (LATE) pilot study from 2007 to 2008. The public health nurses were concerned about the child's and/or family's health and well-being during one in four child health check-ups (25 %). The nurses were especially concerned about the health and development of children from families with health, social or financial problems. Changes in family structure, such as divorce, single parenthood, and reconstituted families, as well as the effects of these situations on the health and psychosocial development of children and adolescents, especially boys in lower comp, Neuvolan ja kouluterveydenhuollon universaalit palvelut ja määräaikaiset, laajat terveystarkastukset antavat mahdollisuuden tavoittaa koko ikäluokka ja mahdollistavat näin lasten, nuorten ja perheiden riskitekijöiden arvion, tuen tarpeen havaitsemisen sekä tarvittavan varhaisen avun ja tuen kohdentamisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien huolia ja toimintamahdollisuuksia sekä selvittää huoliin yhteydessä olevia perhetekijöitä, terveyttä ja terveyskäyttäytymistä lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena. Tutkimuksessa käytettiin määrällisenä aineistona Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) vuosina 2007 2009 terveydenhoitajien terveystarkastuksen yhteydessä terveydenhoitajilta ja lasten vanhemmilta kerättyä aineistoa (n=6 506) sekä nuorilta kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita kerättyä aineistoa (n=958). Laadullinen aineisto kerättiin avoimella ryhmähaastattelulla vuosina 2011 ja 2013. Haastatteluihin osallistuneet terveydenhoitajat (n=17) olivat osallistuneet Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) pilottitutkimukseenvuosina 2007 2008. Terveydenhoitajille heräsi huoli joka neljännessä (25 %) lasten terveystarkastuksessa lapsen ja /tai perheen terveydestä ja hyvinvoinnista. Terveydenhoitajat olivat erityisesti huolissaan niiden lasten terveydestä ja kehityksestä, joiden perheissä ilmeni terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia. Terveydenhoitajat toivat esiin huolen siitä, että yhä useampi perhe on lastensuojelun asiakas. Perherakenteiden muutokset kuten erot, yksinhuoltajuus ja uusperhetilanteet sekä näiden vaikutukset lasten, erityisesti alakouluikäisten poikien, terveyteen ja psykososiaaliseen kehitykseen huolestuttivat terveydenhoitajia. He olivat myös huolissaan isän matalan koulutuksen, vanhempien huonon työllisyyden ja tulojen riittämättömyyden vaikutuksista lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Lasten ja vanhempien ylipaino, vanhempien ja nuorten

Pediatric heart surgery aims to correct or palliate cardiac malformations, and to maximize the quality of life of the patients. This thesis investigates the late outcome after surgery for congenital cardiac defects to assess the quality and progress of treatment during the last decades. It also studies outcomes after the arterial switch operation (ASO) for treatment of transposition of the great arteries (TGA) and pediatric heart transplantation. Data was obtained from a national database containing all pediatric heart operations performed since 1953 in one of five university- and one regional hospital in Finland. Causes of death were obtained from Statistics Finland and categorized into congenital heart defect (CHD)- related and non-CHD-related causes of death. CHD-related deaths were further divided into heart failure-, post-reoperative early-, cardiovascular-, and sudden deaths. Between 1953 and 2009, 13,786 cardiac operations were performed on 10,964 pediatric patients in Finland. Follow-up coverage was 98%. Early operative mortality was 5.6% for all operations. The 60-year survival for the entire study was 70% versus 86% for the general population. The number and proportion of severe cardiac defects increased in the 2000s, whereas surgery for simple defects decreased. Operative age and early operative mortality decreased significantly among all defect groups. Long-term survival of all patients improved significantly during recent decades. The most common cause of death was heart failure, which decreased among the majority of defect groups. Sudden death was reduced to zero among patients with simple defects and TGA, but remained a challenge among patients with univentricular heart configurations. ASO resulted in markedly improved early operative mortality and late outcome after correction of TGA when compared to the Mustard and Senning operations, with zero sudden deaths. Early mortality after pediatric heart transplantation was 10%, with a late outcome of 68% a, Monet synnynnäiset sydänviat johtavat hoitamattomana lapsen kuolemaan varhaisessa iässä. Useimmat näistä ovat korjattavissa sydänleikkauksella tai katetrisaatiotoimenpiteellä. Hoitojen tavoittena on potilaan oireiden vähentäminen ja elämänlaadun parantaminen. Tämä väitöskirja tarkastelee lapsena sydänleikattujen potilaiden pitkäaikaistuloksia hoidon laadun ja kehityksen arvioimiseksi. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen myös valtasuonten transposition (TGA) hoidossa käytetyn arterial switch menetelmän (ASO) ja lasten sydänsiirtojen pitkäaikaistuloksia. Tutkimuksessa käytetään lasten sydänleikkausten tietokantaa, ProCardio:ta. Tietokanta perustettiin vuonna 1995, ja se sisältää tiedot kaikista Suomessa tehdyistä lasten sydänleikkauksista vuodesta 1953 lähtien. Kuolinsyyt on jaettu kardiogeenisiin ja ei- kardiogeenisiin, ja kardiogeeniset kuolinsyyt edelleen sydämen vajaatoimintaan, kardiovaskulaariseen, perioperatiiviseen ja äkilliseen kuolemaan. Vuosien 1953 ja 2009 välillä Suomessa tehtiin 13 786 sydänleikkausta 10 694:lle lapsipotilaalle. Seurannan kattavuus oli 98%. Leikkauskuolleisuus oli yhteensä 5.6%. 60 vuoden pitkäaikaisselviytyminen oli 70% kaikilla potilailla, ja 86% sukupuolen-, iän-, synnyinajan-, ja sairaanhoitopiirin suhteen samankaltaistetulla kontrolliväestöllä. Vaikeiden sydänvikojen osuus kaikista leikatuista sydänvioista nousi tasaisesti 2000-luvulle asti, samalla kun yksinkertaisten sydänvikojen leikkaukset vähenivät. Leikkausikä pieneni ja leikkauskuolemat vähenivät merkittävästi kaikissa sydänvikaryhmissä, ja pitkäaikaisselviytyminen parani viime vuosikymmenten aikana leikattujen keskuudessa. Tavallisin kuolinsyy oli sydämen vajaatoiminta, jonka esiintyvyys väheni merkittävästi suurimmassa osassa sydänvikaryhmiä. Äkkikuolemien esiintyvyys laski nollaan yksinkertaisten sydänvikojen ja TGA-potilaiden keskuudessa, mutta muodosti huomattavan pitkäaikaisriskin yksikammioisen sydänvi

The incidence of type 1 diabetes has been increasing over recent decades. The reason for the increase, and the initial trigger for the autoimmune process remain unknown. Children with significantly increased risk for type 1 diabetes can be recognized from the general population based on their HLA-genotype and a panel of autoantigen-specific antibody assays. Recently a novel autoantibody specificity was discovered, the ZnT8 autoantibodies (ZnT8A). The advanced glycation end products (AGEs) are produced via glycation reactions between reducing sugars and proteins. AGEs and their interaction with the receptor for AGEs (RAGE), have been implicated to play a role in the pathogenesis and complications of diabetes. The soluble form of RAGE (sRAGE) is counteracting the effects of proinflammatory, membrane-bound RAGE. A decrease in sRAGE has been observed in various studies on acute inflammation. Polymorphisms of the gene encoding RAGE, AGER, are associated with the risk and the complications of diabetes according to previous studies. This thesis set out to define the characteristics of ZnT8A and RAGE in clinical and pre-clinical type 1 diabetes. Among the newly diagnosed children with type 1 diabetes, 63% tested positive for ZnT8A. ZnT8A were associated with age and metabolic state at diagnosis as well as to HLA genotype. ZnT8A-assay did not improve the detection rate of beta-cell autoimmunity. Concentrations of sRAGE correlated positively with age in children with newly diagnosed type 1 diabetes, but not in controls. Diabetic ketoacidosis at diagnosis and the high-risk HLA-genotype were related to lower sRAGE. Two polymorphic variants of the AGER gene, associated with increased risk for type 1 diabetes, correlated with reduced sRAGE. Prediabetic children had higher sRAGE than autoantibody-negative controls. A reduction in sRAGE coincides with the appearance of autoantibodies in children progressing to overt type 1 diabetes, but not in healthy controls, or in children seroc, Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on lisääntynyt kiihtyvällä nopeudella. Syytä ilmaantuvuuden lisääntymiselle, tai sairauden kehittymisen laukaisevaa tekijää ei tiedetä. Merkittävä osa lapsista, joilla on lisääntynyt riski sairastua tyypin 1 diabetekseen, voidaan tunnistaa HLA-genotyypin ja insuliinia tuottaviin soluihin kohdistuvien autovasta-aineiden perusteella. Muutamia vuosia sitten löydettiin uusi vasta-ainetyyppi, ZnT8-vasta-aineet (ZnT8A). Glykosylaation kautta kehittyvät lopputuotteet (advanced glycation end product, AGE) syntyvät sokereiden liittyessä valkuaisaineisiin glykaatioreaktiolla. AGEt ja niiden vuorovaikutus reseptorimolekyylin, receptor for advanced glycation end products (RAGE), kanssa on mahdollisesti osallisena sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen ja komplikaatioihin. RAGEn liukoinen muoto, soluble RAGE (sRAGE) toimii tulehdusreaktiota edistävän, solukalvoon sitoutuneen RAGEn vastavaikuttajana. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sRAGE:n laskua akuutissa tulehduksessa. Pistemutaatiot RAGEa koodittavassa AGER-geenissä ovat tutkimusten perusteella yhteydessä diabetesriskiin ja sairauden komplikaatioihin. Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää ZnT8A:n ja RAGEn merkitystä esidiabeteksessa ja tuoreessa tyypin 1 diabeteksessa. Vastasairastuneista 63%:lla oli ZnT8A:ta. ZnT8A-positiivisuudella oli yhteys sairastumisikään, metaboliseen tilaan diagnoosihetkellä ja HLA-genotyyppiin. ZnT8A-määritys ei lisännyt autoimmuniteetin toteamisherkkyyttä. Sairastumisiällä ja sRAGE:lla oli positiivinen yhteys. Ketoasidoosi diagnoosivaiheessa ja korkeaan diabetesriskiin liittyvä HLA-genotyyppi ennustivat matalaa sRAGEa. Kaksi AGER-geenin lisääntyneeseen diabetesriskiin liittyvää pistemutaatiota oli yhteydessä alhaiseen sRAGE-pitoisuuteen. Diabetekseen sairastuvilla lapsilla oli korkeampi sRAGE kuin kontrolleilla. Vasta-aineiden ilmaantumisen aikaan sRAGE laski esidiabeetikoilla. Kontrolleilla ja lapsilla, joilla ensimmäiset autovasta-aineet todettiin varhaislap

Osteoarthritis (OA), the most common form of arthritis, is estimated to be in the top 5 leading causes of disability worldwide. Yet OA incidence is estimated to keep growing partly due to the overall worldwide trend of increased obesity and ageing population. Cartilage erosion, a hallmark of OA, has its onset in the traumatic events caused by incorrect biomechanical loading of the joint and the consequent biological response. Currently we still poorly comprehend the molecular pathophysiology of preclinical and clinical symptomatic OA, which consequently results in no current available therapy to prevent OA progression. We hypothesize that innate immunity and its receptor, in particularly toll-like receptors (TLRs), could be major drivers of OA disease progression and onset. The process could be initiated as a proinflammatory reaction against extracellular matrix (ECM)-derived damage-associated molecular patterns (DAMPs). DAMPs accumulate in avascular articular cartilage as a result of traumatization and degeneration, leading directly at their source to a reactive chondrocyte-mediated and TLR-dependent production of proinflammatory and algogenic secondary mediators, which then cause a secondary synovitis with consequent joint pain. For this propose, we collected cartilage and isolated primary chondrocytes from a total of 27 OA patients. Synovial fluid was obtained from knee meniscectomy, total knee arthroplasty (TKA) due to OA, and rheumatoid arthritis (RA) patients generating a total of 30 patient samples. HEK (human embryonic kidney)-blue TLR4 reporter cell line, primary OA chondrocytes, and cartilage explants were used for functional studies. Our results confirmed that TLR1, TLR2 and TLR9 expression is present in healthy primary chondrocytes isolated from articular cartilage, and derived from chondroprogenitors. During our chondrogenesis differentiation studies initial high expression of TLR1, TLR2 and TLR9 was significantly reduced to baseline levels. We demonstr, Osteoartriitti (OA) on maailmanlaajuisesti yleisin niveltulehduksen syy ja se on myös merkittävä vammautumisen ja invaliditeetin aiheuttaja. OA:n indsidenssin arvioidaan edelleen lisääntyvän johtuen väestön ikääntymisestä ja ylipainon lisääntymisestä. Nivelrikolle on ominaista ruston vaurioituminen joka voi alunperin olla vamman laukaisema tai sille on voinut altistaa vääränlainen biomekaaninen kuormitus. Tunnemme toistaiseksi varsin huonosti prekliinisen ja kliinisen OA:n patofysiologiaa ja siitä syystä käytössämme ei ole spesifistä lääkehoitoa, jonka avulla voisimme estää OA:n etenemistä. Väitöskirjatyön hypoteesina on että sisäsyntyinen immuunijärjestelmä ja sen reseptorit, erityisesti TOLL-like reseptorit (TLR), ovat merkittävä tekijä OA:n patogeneesissä ja taudin etenemisessä. Degeneraation ja mikrotraumojen seurauksena rustosta vapautuu damage-associated molecular patterns (DAMPs) jotka ruston huonosta verenkierrosta johtuen jäävät rustoon ja kertyvät sinne. Siellä ne aktivoivat kondrosyyttejä tuottamaan tulehdusta aiheuttavia yhdisteitä.Väitöskirjatyötä varten kerättiin rustoa 27:ltä OA potilaalta ja rustosta eristettiin primäärisiä kondrosyyttejä. Synovia nestettä kerättiin nivelrikko- ja nivelreumapotilailta polven kierukan poiston tai keinoniveloperaation yhteydessä. Totesimme tutkimuksessa että normaalista rustokudoksesta eristetyt kondrosyytit ilmentävät TLR1, TLR2 ja TLR9 reseptoreita. Edelleen totesimme että tuumorinekroositekijä (TNF)-α lisää TLR2 ilmentymistä kondrosyyteissä. TNF-α on saa aikaan ruston matriksin degradaatiota. Tällä on merkittäviä implikaatioita esimerkiksi ruston kantasolujen käytössä ruston korjaukseen. Väitöskirjatyössä todettiin myös että TOLL-like reseptorien ilmentyminen artroottisessa polvessa ja peukalon tyvinivelessä (CMC-1 nivel) on hyvin erilainen. Havainto viittaa siihen että luontaisen immuniteetin aktivoituminen polvessa ja CMC-1 nivelessä on hyvin erilainen. Biglykaani (BGN) on liukoinen pieni proteoglykaani. BGN kyken

Aims The objectives of this study were to evaluate the incidence and neurological outcomes of out-of-hospital cardiac arrest (OHCA) patients in Finnish intensive care units (ICU). This study also investigated the use of therapeutic hypothermia (TH), arterial blood gas (ABG) pressures and different biomarkers association with one-year neurological outcome after OHCA. Materials and methods The FINNRESUSCI study was conducted in 21 out of 22 ICUs in Finland during a one-year study period. All adult patients after OHCA who were treated in ICU were included. Blood samples for biomarker evaluation were collected and neurological outcomes were determined 12 months after CA. All patients were included when evaluated the incidence, the implementation of TH and outcomes. In Study II, all ABG samples obtained from mechanically ventilated patients during the first 24h from ICU admission. In Study III and IV, biomarkers were measured from patients resuscitated from VF/VT. Main results FINNRESUSCI study included 548 patients, of whom 311 (56.8%) had shockable (VF/VT) and 237 (43.2%) non-shockable (PEA or asystole) as an initial rhythm. TH was induced totally in 311 unconscious patients 85.8% in VF/VT and 31.4% in PEA or asystole group. Good neurologic outcome was achieved in 58.0% patients with shockable rhythms and in 19.4% with non-shockable rhythms after TH treatment. The mean PaCO2 tension during the first 24-hour in ICU was an independent predictor of a good outcome with an odds ratio (OR) of 1.054, but the mean PaO2 tension was not. The time spent above PaCO2 45 mmHg was associated with good neurologic outcome and patients with the highest mean PaCO2 and PaO2 values had better neurologic outcome than predicted with an OR of 3.2 (95% CI 1.1-9.2). IL-6 and S-100B was associated with time to ROSC and poor neurological outcome (p less than 0.001). Admission IL-6 was associated with extra-cerebral organ dysfunction (p less than 0.001) and was an independent predictor of poor neu, Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden esiintyvyys suomalaisilla teho-osastoilla ja neurologiset toipumistulokset vuoden kuluttua sydänpysähdyksestä. Lisäksi selvitettiin viilennyshoidon käyttöä, valtimoverikaasujen ja eri biomarkkereiden yhteyttä neurologiseen toipumiseen tehohoidetuilla sydänpysähdyspotilailla Potilaat ja menetelmät Kansalliseen FINNRESUSCI tutkimukseen osallistui 21 Suomen 22:sta sydänpysähdyspotilaita hoitavista teho-osastoista. Tutkimukseen kerättiin yhden vuoden aikana kaikki sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saanet aikuispotilaat, jotka päätyivät teho-osastolle jatkohoitoon. Verinäytteitä kerättiin neljässä aikapisteessä ja neurologinen toipuminen arvioitiin vuoden kuluttua sydänpysähdyksestä. Valtimoverinäytteet analysoitiin vain teho-osastolla hengityskonehoidossa olleilta potilaita ja biomarkkerit analysoitiin vain iskettävistä lähtörytmeistä (VF/VT) elvytetyiltä potilailta. Tulokset FINNRESUSCI tutkimuksen kerättiin yhteensä 548 potilasta, joista 311 (56.8%) oli elvytetty VF/VT- rytmeistä ja 237 (43.2%) muista lähtörytmeistä (PEA/ASY). Viilennyshoito aloitettiin yhteensä 311 potilaalle, 85.8% VF/VT-potilaalle ja 31.4% muista rytmeistä elvytetyille. Näistä potilaista VF/VT-ryhmästä neurologisesti toipui hyvin 58.0% ja PEA/ASY-ryhmästä 19.4%. Normaaliarvoja korkeampi hiilidioksidin (CO2) osapaine valtimoveressä assosioitui hyvään ennusteeseen, vastaavasti hapen (O2) osapaineella ei ollut itsenäistä vaikutusta ennusteeseen ensimmäisen 24 tunnin tehohoidon aikana. Potilailla joiden CO2 ja O2 osapaineet olivat korkeimmat toipuivat paremmin kuin oli ennustemallin mukaan oli odotettavissa. Tulovaiheen interleukiini-6 (IL-6) ja proteiini S100-B arvot assosioituivat sydänpysähdyksen kestoon ja neurologiseen toipumiseen ja korkeat tulovaiheen IL-6 arvot myös ennustivat huonoa neurologista toipumista. Herkkä troponiini-T arvo oli koholla kaikilla potilailla, huonosti

Around one-third of patients with type 1 diabetes develop diabetic nephropathy. Even though the pathogenesis of diabetic nephropathy is not fully understood, the process involves several environmental factors. Low grade inflammation has been linked to many metabolic diseases and is also evident in patients with type 1 diabetes, especially in the presence of nephropathy. Bacterial lipopolysaccharides (LPS) are powerful triggers of inflammation, but whether low grade inflammation is caused by these components is an open question. The aim of this thesis was to examine the relationship between LPS and the development of diabetic nephropathy, inflammation, vascular function, lipid metabolism, and intestinal homeostasis in patients with type 1 diabetes. The studies are part of the ongoing Finnish Diabetic Nephropathy Study (FinnDiane), a nationwide, multicenter study that aims to identify genetic and environmental risk factors for the development of diabetic complications in patients with type 1 diabetes. Study I was a follow-up study, and Studies II IV were cross-sectional in their design. Renal status was verified at follow-up by laboratory data and a review of all available medical files (Study I). Study II included, in addition to patients with type 1 diabetes, patients with IgA glomerulonephritis and non-diabetic control subjects. The participants in Studies III and IV had three consecutive high-fat meals and were followed for 10 hours postprandially. Factors associated with endotoxemia, vascular function, inflammation, and lipid metabolism were investigated. For all studies, LPS was measured by the limulus amebocyte lysate (LAL) assay from serum samples. In the patients with type 1 diabetes, high serum LPS activity at baseline was associated with the development of microalbuminuria during the follow-up. High serum LPS was also associated with features of the metabolic syndrome in both the patients with type 1 diabetes and the overweight non-diabetic controls. Of not, Noin kolmasosalle tyypin 1 diabetesta sairastaville potilaille kehittyy diabeettinen munuaistauti. Vaikka tautikuvaan liittyvää patologiaa ei ymmärretä täysin, monet ympäristötekijät vaikuttavat taudin kehitykseen. Matala-asteisen tulehduksen on osoitettu olevan yhteydessä aineenvaihdunnallisiin tauteihin, niin myös tyypin 1 diabetekseen, etenkin munuaistaudin ollessa läsnä. Bakteeriperäiset lipopolysakkaridit (LPS, endotoksiinit) ovat voimakkaita tulehdusvastetta käynnistäviä molekyylejä. Endotoksiinien merkitys elimistön pitkittyneissä tulehdustiloissa on kuitenkin ollut toistaiseksi epäselvä. Väitöskirjani tarkoituksena oli tutkia LPS:n osuutta diabeettiseen munuaistautiin, tulehdukseen, verisuonten toimintaan, rasva-aineenvaihduntaan sekä suoliston tasapainoon tyypin 1 diabeetikoilla. Nämä tutkimukset ovat osa käynnissä olevaa Finnish Diabetic Nephropathy Study (FinnDiane) tutkimusta, joka on maankattava monikeskustutkimus. FinnDiane tutkimuksen tavoitteena on löytää geneettisiä- ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat diabeettisen munuaistaudin kehittymiseen. Osatyö I oli seurantatutkimus ja osatyöt II-IV poikkileikkaustutkimuksia. Munuaisten tila määritettiin seuranta-aikana käyttäen laboratoriotutkimusten tuloksia ja muita potilastietoja (osatyö I). Osatyössä II, diabeetikoiden lisäksi tutkimme IgA glomerulonefriittiä sairastavia potilaita sekä ei-diabeettisia verrokkeja. Osatöihin III ja IV osallistuvat, saivat kolme perättäistä runsasrasvaista ateriaa, jonka jälkeen heitä seurattiin 10 tuntia. Endotoksemiaan (LPS), verisuonten toimintaan, tulehdukseen ja rasva-aineenvaihduntaan liittyviä tekijöitä määritettiin aterianjälkeisistä näytteistä. Kaikissa osatöissä seerumin LPS aktiivisuus määritettiin limulus amebosyytti lysaatti (LAL) menetelmällä. Seurantatutkimuksessa, lähtötilanteen korkea seerumin LPS aktiviteetti lisäsi tyypin 1 diabeetikoiden munuaisvaurion/mikroalbuminurian kehittymisen riskiä. Korkea seerumin LPS aktiivisuus liittyi myös metabolisen oi

Pituitary adenomas are the most common tumors of the sella turcica. Our objectives here were to describe the transitional phase from microscopic to endoscopic surgery for nonfunctional pituitary adenomas (NFPAs), and to outline the health-related quality of life (HRQoL) and its determinants after treatment of different pituitary adenomas in a recent cohort from a single pituitary center. We retrospectively collected the relevant data for a total of 320 patients who had undergone primary surgery for a newly diagnosed pituitary adenoma during 2000-2010 at Helsinki University Hospital. The first part of our study included 185 consecutive patients who had transsphenoidal surgery for NFPA. These patients were divided into two groups based on the surgical approach: microscopic and endoscopic. Surgical and endocrinological outcomes were assessed at the 3-month follow-up. The second part of our study used a cross-sectional design and comprised all pituitary adenoma types. Each patient alive was sent a questionnaire (the 15D) assessing the HRQoL a mean of 7.4 years after the primary transsphenoidal surgery. One hundred functional pituitary adenoma (FPA) and 137 NFPA patients responded. We then compared HRQoL (15D scores) between patients and a large sample of an age- and gender-standardized Finnish general population. Independent factors influencing the overall HRQoL (mean 15D score) were estimated using multivariate analysis. A good short-term surgical outcome could be achieved during the initial phase of transition from microscopic to endoscopic transsphenoidal surgery for NFPA patients. Our first endoscopic single-center consecutive case series showed a trend towards improved tumor control but the operative time was longer than with the microscopic technique.The effect of NFPA surgery on pituitary function (hypopituitarism) in both surgical groups was neutral. Current multimodal treatment protocols with optimized hormonal replacement therapies enabled normal or at least n, Aivolisäkeadenooma on tavallisin sellassa eli kallonpohjan turkinsatulassa esiintyvä kasvain. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla siirtymävaihetta mikroskooppisesta endoskooppiseen leikkaustekniikkaan toimimattomien aivolisäkeadenoomien hoidossa. Lisäksi selvitimme terveyteen liittyvää elämänlaatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä erityyppisten aivolisäkeadenoomien leikkaushoidon jälkeen. Vuosina 2000-2010 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa leikattiin 320 uutta aivolisäkeadenoomapotilasta, joiden sairauskertomustiedot kerättiin takautuvasti. Ensimmäisen osatyön 185 potilasta, jaettiin kahteen ryhmään leikkaustekniikan (mikroskooppinen ja endoskooppinen) perusteella. Leikkaushoidon vaikutusta arvioitiin seurantakäynnin yhteydessä 3 kuukautta leikkauksen jälkeen. Toisessa ja kolmannessa osatyössä selvitettiin läpileikkaustutkimuksella erityyppisten aivolisäkeadenoomapotilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua keskimäärin 7.4 vuotta transsfenoidaalisen leikkauksen jälkeen. Elämänlaatukyselyyn (15D) vastasi 100 hormonaalisesti toimivan ja 137 toimimattoman aivolisäkeadenooman vuoksi leikattua potilasta, joiden 15D arvoja verrattiin suureen kaltaistettuun suomalaiseen taustaväestöön. Itsenäisiä elämänlaatua selittäviä tekijöitä arvioitiin monimuuttuja-analyysilla. Toimimattomien aivolisäkeadenoomien hyvät leikkaustulokset voitiin säilyttää mikroskooppisesta endoskooppiseen leikkaustekniikkaan tapahtuvan siirtymävaiheen aikana. Endoskooppisesti leikattujen potilaiden ryhmässä oli suuntaus vähäisempään jäännöskasvaimen määrään, mutta leikkausaika oli pidempi verrattuna mikroskooppisesti leikattuun ryhmään. Leikkauksen vaikutus aivolisäkkeen toimintaan (hypopituitarismiin) oli molemmissa toimenpideryhmissä keskimäärin neutraali. Nykymenetelmin leikatuilla ja hoidetuilla aivolisäkeadenoomapotilailla todettiin lähes normaali elämänlaatu (15D indeksi). Toimivista adenoomista 91 % oli hormonaalisessa remissiossa. Cushingin tauti ja toimimattomat aivolisäkead

Risk-stratification is an essential step in planning of the treatment of patients with endometrial carcinoma, as it allows the omission of lymphadenectomy and/or adjuvant treatments in patients who are at low risk for extrauterine spread and have a good prognosis. This thesis consists of three cohort studies and one meta-analysis that were conducted to evaluate the reliability of methods that are currently available for the risk-stratification of endometrial carcinoma, and to develop new methods that might be clinically applicable. Cohort studies were based on a sample of 1166 women who were surgically treated for endometrial carcinoma at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, between January 2007 and December 2013. In the first study, previously recognized risk factors for an advanced stage and poor outcome were used to create a calculatory score to predict lymph node and distant metastasis in endometrial carcinoma. The score combining weighted risk factors was: (2 x leukocytosis) + (3 x thrombocytosis) + (7 x elevated CA125) + (4 x preoperative high-risk histology, defined as grade 3 endometrioid or nonendometrioid carcinoma). Depending on the number of risk factors of an individual patient, the score ranged from 0 to 16 points. Using six as the cut-point for positive and negative test results, the area under curve for this total score was 0.823, with 71.6% sensitivity, 75.2% specificity, 25.9% positive predictive value, and 95.7% negative predictive value. In the second study, the reliability of macroscopic pelvic lymph node findings at surgery in predicting para-aortic metastasis was evaluated. Lymph nodes were considered grossly positive based on size and morphology. In patients who underwent comprehensive lymphadenectomy (n = 117), grossly positive pelvic nodes predicted para-aortic metastasis with a sensitivity of 52.4% and specificity of 93.8%. The positive and negative likelihood ratios were 8.4 and 0.51, respectively. Th, Kohdunrunkosyöpä on länsimaissa yleisin gynekologinen syöpä, sen ilmaantuvuus on lisääntymässä. Suomessa uusia kohdunrunkosyöpätapauksia todetaan lähes 900 vuodessa. Kohtuun rajoittuneessa taudissa ennuste on hyvä, jopa 90% potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Jos leviämistä todetaan, ennuste huononee selvästi. Tyypillinen ensioire on postmenopausaalinen tai nuoremmalla poikkeava verinen emätinvuoto. Tavallisesti diagnoosiin päästään kohdun sisälimakalvolta otetusta kudosnäytteestä. Vaginaalinen ultraäänitutkimus on osa perusselvittelyjä. Muita kuvantamistutkimuksia, kuten magneettikuvausta ja tietokonetomografiaa, käytetään todetun kasvaimen piirteiden tarkempaan selvittelyyn ja imusolmuke- ja muiden etäpesäkkeiden etsimiseen. Kasvaimen ominaispiirteiden perusteella voidaan kohdunrunkosyöpäpotilaalle ennen hoitojen aloittamista määritellä riskiluokka taudin leviämisen riskin suhteen. Kohdunrunkosyövän hoidon perusta on leikkaus, jonka laajuuden määrittää leikkausta edeltävän riskiluokituksen tulos. Matalassa riskiluokassa pelkkä kohdun, munasarjojen ja munajohtimien poisto on riittävä hoito. Kohtalaisen ja suuren riskin luokissa poistetaan kohdun ja sen sivuelinten lisäksi paikalliset imusolmukkeet lantiosta ja para-aortaalisesti (vatsa-aortan ympäriltä). Leikkauksen jälkeisten liitännäishoitojen (sädehoito ja/tai solunsalpaajahoito) käyttö päätetään usein sen perustella, löytyykö lopullisessa patologin tutkimuksessa imusolmukkeista etäpesäkkeitä vai ei. Nykyisin käytössä olevat riskiluokitusmenetelmät toimivat puutteellisesti. Riski tulee usein ali- tai yliarvioiduksi, mikä altistaa potilaan ali- tai ylihoidolle. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli kehittää uusia menetelmiä kohdunrunkosyövän imusolmuke-etäpesäkkeiden riskin arvioimiseen, ja arvioida olemassa olevien menetelmien toimivuutta. Aineistona oli 1/2007 ja 12/2013 välisenä aikana HYKS Naistentautien ja synnytysten yksikössä leikatut kohdunrunkosyöpäpotilaat. Sairauskertomuksista et

The aims of this PhD research were to study the feasibility of magnetoencephalography (MEG) measurements in patients with advanced Parkinson's disease (PD) treated with deep brain stimulation (DBS) of the subthalamic nucleus (STN), and to cast light onto the effects of DBS on the electrical activity of the brain. The sensitivity of MEG to magnetic fields makes the measurements of patients using electrical devices challenging because of confounding artifacts. One aim was to investigate how an artifact suppression method called spatiotemporal signal space separation (tSSS) works in the suppression of DBS artifacts. The measured MEG signals included evoked responses, spontaneous brain activity and cortico-muscular coherence (CMC) in DBS-treated PD patients. A total of 24 PD patients were included in the studies. The effect of STN-DBS was measured with DBS first being on and then turned off. CMC and corticokinematic coherence (CKC) were studied in 10 healthy subjects. The motor task for CMC and CKC was to hold the dorsiflexion of the wrist. For CMC recordings, MEG was recorded simultaneously with surface EMG over the activated extensor carpi radialis muscle. The healthy volunteers had an accelerometer sensor attached to their index fingernail for the CKC measurements. The DBS artifact reduction by tSSS enabled a reliable MEG signal analysis for most patients. The effects of DBS on the brain's electrical activity varied considerably between patients. AEF N100m amplitude increased in the right hemisphere for ipsilateral stimulation during DBS. When the DBS was on and eyes open, the source strength of the sensorimotor spontaneous MEG in the 6 10 Hz and 12 20 Hz bands correlated with the UPDRS rigidity measures. No systematic increase in CMC in the 13 25 Hz band during DBS was observed. The patients that had CMC also had the best UPDRS motor scores. The source locations of CMC and CKC in healthy subjects were overlapping and their spectral profiles resembled each other. tSS, Edenneessä Parkinsonin taudissa, jossa lääkehoidolla ei enää saada toivottua tehoa potilaan oireisiin, syväaivostimulaatio lievittää olennaisesti potilaiden motorisia oireita. Aivojen tyvitumakkeisiin laitetaan elektrodit, joiden kautta kohdetumakkeisiin johdetaan suuritaajuista sähköstimulaatiota. Hoidon perimmäistä vaikutusmekanismia ei vielä täysin tunneta. Magnetoenkefalografialla (MEG) voidaan tutkia aivojen sähköistä toimintaa magneettikenttiä mittaamalla. Aivojen sähkövirtojen tuottamat magneettikentät ovat hyvin heikkoja ja aivoissa sijaitseva sähköelektrodi virtalähteineen aiheuttaa merkittäviä häiriöitä MEG-mittauksiin. Tässä työssä on käytetty tSSS-menetelmää artefaktien poistamiseen aivosignaalista. Sen avulla olemme pystyneet tutkimaan syväaivostimulaation aikaansaamia muutoksia aivojen sähköisessä toiminnassa. Olemme tutkineet edennyttä Parkinsonin tautia sairastavia potilaita, joilla on syväaivostimulaattori subtalaamisissa tumakkeissa. Potilaat on mitattu MEG:llä aivostimulaattorin ollessa päällä ja poiskytkettynä. Aivojen herätevasteet ääniärsykkeille voimistuivat oikealla aivopuoliskolla ääniärsykkeen tullessa potilaiden oikeaan korvaan kun stimulaattori oli päällä. Tuntoärsykkeisiin tai aivovasteen nopeuteen stimulaatio ei mittauksissamme vaikuttanut. Syväaivostimulaatio ei systemaattisesti muuttanut aivokuoren lepotoimintaa potilaiden ollessa levossa silmät auki tai kiinni. Stimulaation aikana aivokuoren myyrytmin lähdevoimakkuus korreloi merkitsevästi potilaiden raajajäykkyyden kanssa. Aivojen ja lihaksen välistä kommunikaatiota mitattiin MEG:n ja lihaksen aktiivisuutta mittaavan EMG:n välisellä koherenssilla. Syväaivostimulaatiolla ei ollut johdonmukaista vaikutusta tähän koherenssiin. Potilailla, joilla esiintyi koherenssia beetakaistalla, oli vähemmän Parkinsonoireita kuin potilailla joilla koherenssia ei esiintynyt. Koherenssia tutkittiin yksityiskohtaisemmin terveiltä koehenkilöiltä samanaikaisesti sekä lihaksen ja MEG:n väliltä että sormee

The psychological influence of obesity on health is less clear than the physical impacts. Further follow-up studies are needed to examine causality/directionality. To investigate psychiatric disorders in excess-weight adolescents, more studies with diagnostic interviews are required, because the results of previous results have been contradictory, probably reflecting methodological differences. The aim of the study presented in this dissertation was to examine psychological well-being and psychiatric disorders linked to overweight and obesity in a general mid-adolescent population. The study was performed from 2003 to 2005, involving girls and boys aged approximately 14.5 years attending secondary schools in Helsinki. The students completed self-assessments surveying self-esteem (RSES), their thoughts and ideas concerning eating behaviors (EDI), as well as their lifestyle. Both measured and self-reported weights and heights were recorded (Study I sample: 650 girls, 693 boys; Study II sample: 614 girls, 651 boys). A subgroup of adolescents (Study III subsample: 86 girls, 96 boys) was diagnosed by an adolescent psychiatrist using a structured diagnostic instrument (K-SADS-PL). Furthermore, a subgroup (Study IV follow-up subsample: 78 girls, 88 boys) was followed up for one year and completed a questionnaire assessing the self-image (OSIQ-R) both at baseline and on follow-up. In summary, psychological well-being was good in most of the overweight and obese adolescents. However, the excess-weight adolescents significantly more often revealed body dissatisfaction and other symptoms related to eating disorders (p < 0.001) and abnormal dietary behavior (p < 0.001) than their normal-weight peers. Adolescents with abnormal eating behavior reported significantly greater body dissatisfaction than those with normal eating behavior (p < 0.001). The excess-weight adolescents significantly more seldom reported experiences of dating than their normal-weight peers (p < 0.001). The b, Lihavuuden vaikutukset fyysiseen terveyteen tunnetaan hyvin, mutta psykologiset vaikutukset ovat vähemmän tunnettuja. Syy-seuraussuhteiden tutkimiseen tarvitaan seurantatutkimuksia. Nuorten psykiatristen häiriöiden tutkimiseen tarvitaan enemmän diagnostisia haastatteluja, koska aikaisemmat tulokset vaihtelevat paljon todennäköisesti metodologisista syistä. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä psykologisia tekijöitä ja psykiatrisia häiriöitä keskinuoruusikäisessä yleisväestössä. Aineisto kerättiin vuosina 2003-2005 Helsingissä tutkittavien yläasteen oppilaiden keski-iän ollessa 14,5 vuotta. Oppilaat täyttivät koulutunnilla kyselylomakkeen, jonka avulla kartoitettiin nuorten itsetuntoa (RSES) sekä kehonkuvaan ja syömiskäyttäytymiseen liittyviä ajatuksia, asenteita ja toimintatapoja (EDI) sekä elämäntapoja. Nuoret arvioivat painonsa ja pituutensa, minkä lisäksi kouluterveydenhoitajat punnitsivat ja mittasivat heidät (tutkimus I otos: 650 tyttöä, 693 poikaa; tutkimus II otos: 614 tyttöä, 651 poikaa). Osa nuorista (tutkimus III osaotos: 86 tyttöä, 96 poikaa) osallistui nuorisopsykiatrian erikoislääkärin suorittamaan puolistrukturoituun diagnostiseen haastatteluun (K-SADS-PL). Osaa nuorista (tutkimus IV seurantaosaotos: 78 tyttöä, 88 poikaa) seurattiin vuoden ajan ja he täyttivät minäkuvaa kartoittavan kyselylomakkeen (OSIQ-R) seurannan alussa ja lopussa. Yhteenvetona voidaan todeta, että valtaosalla ylipainoisista ja lihavista nuorista psykologinen toimintakyky oli hyvä. Heillä oli kuitenkin merkitsevästi useammin ongelmia kehonkuvassaan ja kliiniseen syömishäiriöön viittaavia oireita ja vääristyneitä ruokailutottumuksia kuin normaalipainoisilla ikätovereilla. Nuoret, jotka kuvasivat poikkeavaa syömiskäyttäytymistä, olivat merkitsevästi tyytymättömämpiä kehonkuvaansa kuin ne nuoret, joiden syömiskäyttäytyminen tuli esille tavanomaisena. Ylipainoiset ja lihavat nuoret ilmoittivat seurustelleensa selkeästi harvemmin kuin normaalipainoi

Background: In recent decades, the total number of burn injuries has decreased globally, while the number of childhood burns has been increasing. Infant burn victims are a specific group because they are highly dependent on parents or caregivers. Aim of the study: The aim of this study was to clarify special characteristics and clinical outcome of infant burns. The purpose of this study was to determine the incidence and trends of inpatient and outpatient treatments for burn-injured infants. Patients and methods: Burn victims younger than 1 year born 1990 2010 were identified from the National Institute of Health and Welfare (THL) and the Statistics Finland registers. The analysis consisted of the incidence of burn injury, trends of treatment, and risk factors for burns. Between 2005 and 2009 126 burn victims aged less than 1 year were treated in the Children s Hospital, Helsinki, Finland. Hospital electronic databases were searched to clarify detailed information and patients treated as inpatients and outpatients were analyzed separately. The HRQoL of the 126 burn-injured children was evaluated with a validated, standardized 17D questionnaire 5 to 9 years after the burn injury. Results: Between 1990 and 2011, 1842 infant burn victims were treated at Finnish hospitals. The annual overall incidence per 1000 persons rose from 0.77 to 2.04, and the incidence of outpatient-treated burns increased from 1.11 to 1.67. Based on the analysis, the risk factors for infant burn injuries are male gender, being firstborn, the mother s young age, and low socioeconomic status. During the 5-year study period 20 burn injured infants were treated as inpatients and 106 as outpatients in the Children s Hospital. Girls outnumbered boys in the inpatient-treated group, and 45% were younger than 6 months. The final mean TBSA was 8.5% (from 0.5 to 40%). In the outpatient group, 52% were boys, and 57% were aged 9 to 12 months. The final mean TBSA burned was 1.4% (range from 0.5 to 7%). Caregi, Viimeisten vuosikymmenien aikana palovammatapaturmien määrä on maailmassa yleisesti vähentynyt, mutta lapsuusiän palovammatapaturmat ovat lisääntyneet. Alle vuoden ikäiset lapset poikkeavat muista ikäryhmistä, koska he ovat täysin riippuvaisia huoltajistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairaalassa palovammatapaturman vuoksi hoidettujen alle vuoden ikäisten lasten palovammojen erityispiirteitä, ilmaantuvuutta (insidenssi) ja riskitekijöitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisteristä ja syntymärekisteristä sekä Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä poimittiin vuosina 1990 2010 syntyneet palovammatapaturman vuoksi alle vuoden iässä Suomessa sairaalassa hoidetut 1842 lasta. Rekisteritiedoista analysoitiin palovammatapaturmien ilmaantuvuus, annettu hoito sekä palovammatapaturmiin liittyvät riskitekijät. Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin vuosina 2005 2009 palovammatapaturman vuoksi 126 alle vuoden ikäistä lasta ja heidän tietonsa analysoitiin. Sairaalassa osastolla ja polikliinisesti hoidetut potilaat käsiteltiin erillisinä ryhminä. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 17D kyselytutkimuksella 5-9 vuotta palovammatapaturman jälkeen. Tutkimuksessa todettiin sairaalahoitoa vaatineiden pienten lasten palovammatapaturmien vuosittaisen ilmaantuvuuden 1000 henkilöä kohden lähes kolminkertaistuneen tutkittuna aikana. Myös polikliinisesti hoidettujen palovammatapaturmien määrä lisääntyi. Pienten lasten palovammatapaturmien riskitekijöiksi osoittautuivat miessukupuoli, esikoisuus sekä äidin nuori ikä ja matala sosioekonominen asema. Vuosina 2005 2009 Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin 126 alle vuoden ikäistä lasta palovammatapaturman vuoksi, näistä 20 tarvitsi sairaalahoitoa osastolla. Suurin osa palovammoista (85%) aiheutui kuuman nesteen läikkyessä kupista ja 75% palovammoista sattui kotona. Polikliinisesti hoidettiin 106 lasta, joista 52% oli poikia ja 57% iältään 9-12 kuukautta. Kotitapaturmia oli 8

Disruptive behavior is one of the most common psychiatric problems in children and adolescents. Psychopathic-like features designate a group of children and adolescents manifesting a severe, aggressive, and persistent pattern of disruptive behavior. These features have many similarities with adult psychopathy. More research is needed to gain an understanding of the different developmental trajectories for psychopathic-like behavior style in children and adolescents. The current study aimed to investigate cognitive, psychosocial, and personality-related characteristics associated with disruptive behavior in children and adolescents. In addition, psychometric properties of one of the psychopathy measures, Antisocial Process Screening Device Self-Report (APSD-SR), were evaluated. In the first study, the working memory (WM) function of school-aged children with Oppositional Defiant Disorder (ODD)/Conduct Disorder (CD) was compared with age- and gender-matched normative controls. The comorbid diagnosis of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) was controlled for in the patient group. WM function was examined using n-back tasks. The main finding of this study was that patients performed worse on WM tasks than controls, even after controlling for the diagnosis of ADHD. The results suggest that children with disruptive behavior disorders (i.e. ODD and CD) have executive function (EF) deficits, like poor WM, that are not accounted for the comorbid diagnosis of ADHD. The second study, using the data from the Finnish Self-Report Delinquency Study 2012 (FSRD-12), assessed the factor structure and internal consistencies of the APSD-SR in a community sample of 15- to 16-year-old youth (n = 4,855, 51% girls). A three-factor structure of APSD-SR was found to fit the data best, with three meaningful subscales representing narcissism, impulsivity, and callous-unemotional features. The internal consistencies for these subscales were adequate. The results suggest that the self, Lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen on yksi yleisimpiä syitä lähettää lapsi/nuori psykiatriseen hoitoon. Näiden joukossa on ryhmä lapsia ja nuoria, joilla käytösongelmia leimaa niiden vakavuus, aggressiivisuus ja jatkuvuus, ja joilla on samankaltaisia emotionaalisia ja käyttäytymisen piirteitä, joita tavataan psykopatiassa. Tietämyksemme erilaisista kehityskaarista, jotka johtavat psykopatian kehittymiseen, on vielä puutteellista. Erityisesti yleisväestöön pohjautuvat tutkimukset ovat tärkeitä, koska ne auttavat hahmottamaan kuinka tavallisia psykopattisten piirteiden (narsistisuus, impulsiivisuus, tunnekylmyys) kaltaiset emotionaaliset ja käyttäytymisen ominaisuudet lapsilla ja nuorilla ovat, toisin sanoen, mikä on normaalikehitykseen kuuluvaa käyttäytymistä ja mikä patologista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käytösongelmiin liittyviä kognitiivisia, psykososiaalisia ja persoonallisuuden piirteitä lapsilla ja nuorilla. Lisäksi arvioitiin psykopaattisia piirteitä kartoittavan mittarin, APSD-SR:n (Antisocial Process Screening Device Self Report), psykometrisiä ominaisuuksia. Käytösongelmaisilla lapsilla (n = 26, ikä 7-12-vuotta) havaittiin olevan heikompi suoriutuminen työmuistia mittaavissa tehtävissä verrattuna iän ja sukupuolen suhteen täsmättyihin verrokkeihin. Työmuistin toiminta käytösongelmaisilla lapsilla oli heikompaa kuin verrokeilla riippumatta siitä, oliko heillä todettu ADHD vai ei. APSD-SR:n psykometrisiä ominaisuuksia tarkasteltiin koko Suomea edustavan koulunuoriso-aineiston (FSRD-12 tutkimus, n = 4855, ikä 15-16 vuotta, 51% tyttöjä) avulla. APSD-SR:n faktorirakenteen tarkastelu osoitti, että kolmen faktorin malli sisältäen narsistisia, impulsiivisia ja tunnekylmiä piirteitä mittaavat alaskaalat, oli toimivin tässä väestöpohjaisessa aineistossa. Samaa väestöpohjaista aineistoa käyttäen selvitettiin myös aseiden hallussapidon, uhrikokemusten ja psykopaattisten piirteiden välistä yhteyttä. Tulokset osoittivat, että nuorilla, jotka olivat kantan

Illicit use of prescription opioids has increased markedly in recent years, especially in Europe and North America. In Finland, the number of opioid problem users constantly increased through the 2000s, levelling off in 2012. Buprenorphine is a semisynthetic opioid that was originally administered as an analgesic, but later also used in opioid detoxification and maintenance treatment. However, buprenorphine abuse has been reported in many countries. In Finland, buprenorphine is the most common injection drug. Buprenorphine use in late pregnancy leads to neonatal abstinence syndrome (NAS) in roughly 60% of newborns. Data on buprenorphine-exposed children´s health after the neonatal period is scarce. Our aim was to identify the health problems of these children from infancy to three years of age. The study population comprised altogether 108 children with a positive drug screen for buprenorphine as a newborn. Children were born in 2000s in Helsinki University Central Hospital (HUCH). One main finding was that pediatricians observed multiple types of child abuse and neglect in the study population in HUCH. Pediatricians made altogether 70 child welfare reports. Repeated failure to come to an appointment, which was considered medical neglect, constituted 64% of the child welfare reports. In four children, physical abuse was suspected. Another main finding was that buprenorphine-exposed children had significantly more early childhood caries than control children. The study raised concern for dental neglect in buprenorphine-exposed children. We also discovered that 10% of buprenorphine-exposed children had been diagnosed with strabismus and 5% had a major congenital anomaly. Of 102 children, four had an umbilical or inguinal hernia and three had infantile pyloric stenosis. The psychological study revealed poorer cognitive abilities in buprenorphine-exposed children at three years old than in controls as well as reduced performance of mother-child dyads in terms of emotion, Lääkkeiksi tarkoitettujen opioidien väärinkäyttö on lisääntynyt viime vuosina etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa opioidien väärinkäyttö lisääntyi koko 2000-luvun alun ja kasvu tasaantui vuonna 2012. Suomessa tavallisin väärinkäytetty opioidi on buprenorfiini. Buprenorfiini on puolisynteettinen opioidi, jota käytetään voimakkaan kivun hoidossa sekä opioidiriippuvuuden korvaus- ja vieroitushoitolääkkeenä. Äidin raskauden loppuvaiheen buprenorfiinikäyttö aiheuttaa 40-80 %:lle vastasyntyneistä vieroitusoireyhtymän. Näiden lasten vastasyntyneisyyskauden jälkeisestä terveydestä ja kehityksestä tiedetään vain vähän. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää buprenorfiinille äidin raskausaikana altistuneiden lasten terveyttä kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana sekä lapsen kaltoinkohtelun esiintymistä tässä potilasryhmässä. Tutkimus sisälsi neljä eri osatyötä, joihin osallistui yhteensä 108 buprenorfiinille sikiöaikana altistunutta lasta, jotka ovat syntyneet 2000-luvulla HYKS:ssa. Tutkimuksemme yksi tärkeimpiä löydöksiä liittyy hampaiston terveyteen. Buprenorfiinille sikiöaikana altistuneissa lapsissa oli 3-4 vuoden iässä vähemmän sellaisia lapsia, joilla ei ollut lainkaan kariesta ja heillä oli korkeammat kariesta ja hampaiden kuntoa kuvaavat indeksit verrokkilapsiin nähden. Lisäksi saimme uutta tietoa hammashoidon laiminlyönnistä. Buprenorfiinille altistuneiden lasten hampaita pestiin harvemmin ja he olivat käyneet vähemmän säännöllisissä hammastarkastuksissa. Jokin silmäsairaus, tavallisimmin karsastus, todettiin 11%:lla lapsista. Noin 5%:lla lapsista oli merkittävä synnynnäinen rakenteellinen epämuodostuma ja 3 %:lla lievä epämuodostuma. Tutkimusaineistomme on melko pieni, joten näiden löydösten osalta tarvitaan jatkossa laajempi asiaa selvittävä tutkimus. Magnetoenkefalografiatutkimuksessa vastasyntyneillä vieroitusoireisilla buprenorfiinilapsilla ei todettu eroavaisuuksia ei todettu eroavaisuuksia tunto- ja kuulovasteiden käsittelyssä aivoissa verrokk

This thesis project aimed to study the genetic background of common neurodegenerative diseases such as Alzheimer's disease (AD), dementia with Lewy bodies (DLB) and amyotrophic lateral sclerosis (ALS) in the Finnish population. In the first study, we analysed the role of the amyloid precursor protein (APP) and apolipoprotein E (APOE) genes in AD neuropathology. Mutations in the APP gene cause early-onset familial AD and there is some evidence that APP gene variants would play a role in late-onset AD, too. We genotyped more than 50 common variations in the APP gene and sequenced the APP promoter area to detect rare variations in the area, both known and new. In the Finnish elderly population we did not find any of the APP variations to clearly associate with neuropathologically diagnosed AD or with any of the neuropathological features of AD such as cortical β-amyloid, cerebrovascular β-amyloid or neurofibrillary tangles. In addition, the APOEε4 results were updated, using the whole Vantaa85+ cohort. APOE ε4 is currently the strongest known risk factor for late-onset AD. We found a very strong association of APOE ε4 to all neuropathological features of AD. In the second study, we investigated how the common variants in the α-synuclein (SNCA) gene affect different brain pathologies. -synuclein is the main component of the Lewy bodies, which are the pathological hallmarks of PD and DLB, and which are sometimes found also in AD. We genotyped 11 SNPs from the SNCA gene region. We found no association with the cortical β-amyloid and only a faint one with Lewy related pathology. However, we found an association with neurofibrillary tangles. The SNP (rs2572324) associated with a p=0.004 after the Bonferroni correction. The two-locus analysis suggest an independent effect of APOE ε4 (OR=8.67) and rs2572324 (OR=3.36). In the subjects with both risk factors the effect was almost multiplicatively increased (OR=23.3). 35 subjects out of 38 with both risk factors had severe tau, Ikä on suurimpia riskitekijöitä erilaisten myöhäisiän hermosolujen rappeumasairauksien eli neurodegeneratiivisten tautien puhkeamiselle. Väestön vanheneminen lisää siis näiden sairauksien kuten Alzheimerin taudin (AT), Lewy-kappaletaudin ja aivojen amyloidiangiopatian esiintyvyyttä. Tässä vaitöskirjassa on tutkittu ja löydetty joukko neurodegeneraatioon vaikuttavia geneettisiä tekijöitä. Nämä antavat tietoa tautien syntymekanismeista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksissa käytetty Vantaa 85+ aineisto on hyvin ainutlaatuinen, sillä se sisältää kaikki vielä vuonna 1991 Vantaalla elossa olleet yli 85-vuotiaat henkilöt. Osalle heistä on myöhemmin voitu tehdä ruumiinavaus ja kattava aivojen patologinen tutkimus. Sen sijaan, että vertaisimme kliinisiä oireita, jotka voivat vaihdella potilaiden välillä paljonkin, diagnoosi on voitu varmistaa ja tutkia aivoissa tapahtuneiden biokemiallisten muutosten ja geenien variaatioiden yhteyttä. Aivoista on karakterisoitu ja kvantifioitu AT:iin liittyviä muutoksia, kuten aivokuoren ja aivoverisuonten beta-amyloidi kertymät, tau-proteiinin muodostamat neurofibrillivyyhdet sekä Lewy-kappale taudissa aivokuorella tavattavat alfa-synucleiinin kertymät. Apolipoproteiini E:n (APOE) muoto ε4 on vahvin riskitekijä myöhäisiän AT:ssa. Myös Vantaa 85+ aineistossa APOE4 assosioituu hyvin vahvasti AT:n aiheuttamiin patologisiin muutoksiin. Amyloidi-beta peptidi on AT:n amyloidiplakeissa tapahtuvien proteiinikertymien keskeisin ainesosa. Amyloidi-beta peptidi pilkotaan amyloidiprekursoriproteiinista (APP). Emme voineet todeta APP-geenin yleisillä variaatioilla olevan vaikutusta myöhäisiän AT:hen. Erityishuomiota saivat myös α-synukleiinigeenin yleiset variaatiot. α-synukleiini on Lewy-kappaleiden keskeinen ainesosa. Lewy-kappaleita muodostuu hermosoluihin erityisesti Parkinsonin taudissa ja Lewy-kappaletaudissa. Ehkä hieman yllättäen emme löytäneet merkittävää yhteyttä Lewy-kappaleiden esiintyvyyden ja α-synukleiini geenin variaatioiden

Allergies have become a major public health problem in recent decades. Approximately 60 million people in Europe, and one billion worldwide, are affected by allergies. In Europe, approximately 30% of the population suffers from allergic rhinoconjunctivitis, approximately 20% from asthma, and 15% from allergic skin conditions. The farming environment has been shown to protect against allergies. In the present thesis, we studied the development of Immunoglobulin E (IgE) sensitization, allergic diseases, gut permeability and inflammation in children from farming and non-farming environments who participated in the PASTURE project (Protection against allergy: study in rural environments). Our results showed that early-age inflammation, measured with serum high-sensitivity C- reactive protein (hs-CRP) at the age of 1 year, was associated with decreased risk of IgE-sensitization at the age of 4.5 years. Our findings suggest that poor inflammatory response at infancy may predispose to IgE-sensitization. The allergy-protective effect of breastfeeding is debated. Our findings illustrated that increased breast milk soluble immunoglobulin A (sIgA) levels were associated with decreased risk of atopic dermatitis (AD) up to the age of 2 years. When the ingested dose of sIgA during the first year of life was considered, it was associated with decreased risk of AD up to ages of 2 and 4 years. Elevated sIgA levels in breast milk were associated with environmental factors indicating increased environmental microbial load. Serum immunoglobulin A (IgA) and immunoglobulin G (IgG) against cow s milk β- lactoglobulin (BLG) and wheat gliadin are induced by the antigen exposure, but the antibody levels are also affected by the gut permeability and inflammation. Elevated serum IgA or IgG antibody levels against BLG at the age of 1 year increased the risk of sensitization to at least one of the measured allergens or food allergens at the age of 6 years. Elevated levels of IgG against, TIIVISTELMÄ Viimeisten vuosikymmenten aikana allergioista on muodostunut huomattava terveysongelma. Arviolta 60 miljoonaa ihmistä Euroopassa ja miljardi ihmistä koko maailmassa kärsii allergioista. Jopa 30% eurooppalaisista kärsii allergisesta nuhasta ja siihen liittyvästä silmän sidekalvotulehduksesta, 20% astmasta ja 15% allergisista iho-oireista. Maatilaympäristöllä on havaittu olevan suojaava vaikutus allergioiden kehittymisessä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin IgE- herkistymisen, allergisten sairauksien, suolen läpäisevyyden ja tulehduksen kehittymistä maatilaympäristöstä kotoisin olevilla lapsilla ja lapsilla, jotka eivät asuneet maatilaympäristössä. Lapset osallistuivat PASTURE- projektiin (Allergiasuoja: tutkimus maatilaympäristöissä). Tuloksemme osoittivat, että varhaisen iän tulehdusvaste, joka määritettiin seerumista herkkä C-reaktiivisen proteiinin (hs-CRP) - mittauksella yhden vuoden iässä, liittyi lapsen alentuneeseen riskiin olla IgE- herkistynyt 4.5 vuoden iässä. Tuloksemme viittaavat siihen, että heikko tulehdusvaste imeväisiässä voi altistaa IgE- herkistymiselle. Rintaruokinnan allergioilta suojaava vaikutus on herättänyt paljon keskustelua. Tuloksemme osoittavat äidinmaidon kohonneiden liukoisen immunoglobuliini A (sIgA)- pitoisuuksien laskevan atooppisen ihottuman riskiä 2 vuoden ikään mennessä, kun taas lapsen ensimmäisenä elinvuotena rintamaidon sIgA:n kohonnut kokonaismäärä vähensi atooppisen ihottuman riskiä sekä 2 ja 4 vuoden ikään mennessä. Kohonneet sIgA- pitoisuudet äidinmaidossa liittyivät ympäristötekijöihin, jotka viittaavat korkeisiin mikrobimääriin. Seerumin immunoglobuliini A (IgA) ja immunoglobuliini G (IgG) lehmänmaidon β- laktoglobuliinia (BLG) ja vehnän gliadiinia vastaan muodostuvat lapsen altistuessa näille ruoka-aineille. Vasta-aineiden pitoisuuteen vaikuttavaa myös suolen läpäisevyys ja tulehdus. Lapsilla, joilla seerumin IgA- tai IgG- vasta-ainepitoisuudet BLG:tä vastaan olivat kohonneet 1 vuoden iässä, oli kohonnut riski o

Cardiometabolic health among male former elite athletes Regular physical activity is one of the cornerstones in the prevention of chronic diseases. The aim of this study was to assess whether a former career as a male elite athlete associates with various cardiometabolic disorders and whether it has any effect on leukocyte telomere length in later life. The original study population (N=4136) consists of 2424 male former elite athletes and 1712 matched controls. Of those, 599 (392 former athletes, 207 controls) participated in a clinical study in 2008. The athletes were divided into three groups based upon their previous career: endurance, mixed and power sports. The clinical study in 2008 included a physical examination, laboratory tests, and several questionnaires. Data on use of medication was obtained from the Finnish Social Insurance Institution. Among the participants, the former elite athletes tend to have lower age-adjusted prevalence of type 2 diabetes compared with the controls (odds ratio [OR] 0.68, 95% confidence interval [CI] 0.45-1.01). The male former athletes also had lower age-adjusted risk for hypertension (OR 0.69, 95% CI 0.49-0.98), metabolic syndrome (OR 0.57, 95% CI 0.40-0.81), and non-alcoholic fatty liver disease (OR 0.61, 95% CI 0.42-0.88) compared to the controls. The former athletes had significantly lower age-adjusted body fat percentage compared to the controls (p=0.021) whereas no significant differences in mean age-adjusted leukocyte telomere lenght between the athlete and control groups (p = 0.845) were observed. Moreover, with aging the former athletes maintained their physically active lifestyle better than their controls. A male former elite athlete career seems to protect from type 2 diabetes, hypertension, metabolic syndrome, and non-alcoholic fatty liver disease at older age. It was also associated with a more favorable body composition. The volume of current leisure time physical activity was inversely associated with these card, Suomalaisten mieshuippu-urheilijoiden kardiometabolinen terveys myöhemmällä iällä Säännöllinen fyysinen aktiivisuus ennaltaehkäisee merkittävästi kroonisia elämäntapasairauksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, suojaako miesten nuoruusvuosien huippu-urheilu kardiometabolisilta sairauksilta (kuten tyypin 2 diabetekselta, kohonneelta verenpaineelta, metaboliselta oireyhtymältä, ei-alkoholiperäiseltä rasvamaksalta) ja onko sillä vaikutusta telomeeri-pituuteen myöhemmällä iällä. Terveystutkimukseen vuonna 2008 osallistui 599 henkilöä, joista 392 oli huippu-urheilijoita ja 207 verrokkeja. Urheilijat jaettiin nuoruusiän urheilu-uran perusteella kestävyys-, joukkue- ja voimaurheilijoihin. Ikääntyneillä (keski-ikä 73v) entisillä huippu-urheilijoilla oli suuntaus alhaisempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin kuin saman ikäisillä verrokeilla. Ikääntyneillä huippu-urheilijoilla oli myös alhaisempi kohonneen verenpaineen, metabolisen oireyhtymän sekä ei-alkoholiperäisen rasvamaksan riski kuin verrokeilla. Niin ikään kehon rasvaprosentti oli huippu-urheilijoilla merkittävästi alhaisempi kuin verrokeilla. Sen sijaan telomeeri-pituudessa ei tullut esiin eroa huippu-urheilijoiden ja verrokeiden välillä. Huippu-urheilijat näyttivät myös säilyttävän fyysisesti aktiivisen elämäntavan paremmin kuin verrokit. Ura mieshuippu-urheilijana näyttää suojaavan tyypin 2 diabetekselta, kohonneelta verenpaineelta, korkealta kehon rasvaprosentilta, metaboliselta oireyhtymältä sekä ei-alkoholiperäiseltä rasvamaksalta myöhemmällä iällä. Lisäksi nykyisen fyysisen aktiviteetin määrällä näyttää olevan suojaava vaikutus edellä mainittuihin kardiometabolisiin häiriöihin.

Background. A small birth size, an indicator of a suboptimal intrauterine environment, is a risk factor for several non-communicable diseases (NCDs), a risk that in many cases is modified by childhood growth patterns. Regional variation in NCD prevalence could partly have its origin in early development. Lifestyle factors further influence NCD prevalence. Aims. We aimed to explore the associations between early growth and adult resting metabolic rate (RMR), body composition, non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD), and hypertension. We also studied the associations between fructose intake and NAFLD, and differences in birth size between Helsinki and the Åland Islands. Subjects and methods. The Helsinki Birth Cohort Study consists of 13345 individuals born in Helsinki in 1934‒44. Detailed records are available for all participants including information on maternal and birth characteristics and measurements of childhood body size. 2003 individuals participated in a clinical study in 2001‒04 and 1083 of these additionally participated in a follow-up study in 2006‒08. The Åland records include 1697 births for the years 1937‒44. Results. The association between birth weight and RMR was inverse among women and quadratic among men. A higher attained adult weight than expected, based on weight and height measurements before age 11 years and adult height, was associated with higher adult body fat content. The odds ratio (OR) for NAFLD was 18.5 (95% CI 10.1; 33.6) among those who belonged to the lowest BMI tertile at age 2 years and subsequently were obese as adults, compared to those who were still lean or normal weight as adults. NAFLD was most common among individuals with the lowest dietary fructose intake. Systolic blood pressure (SBP) and the presence of hypertension were inversely associated with linear (height) growth between ages 2 and 11 years. Relative weight gain after age 11 years was positively associated with SBP. Ålandic babies born 1937‒44 were 87 grams (95, Tausta. Pieni syntymäpaino on yhdistetty suurentuneeseen riskiin sairastua moneen kansantautiin. Tähän riskiin vaikuttaa lapsuuden kasvukuvio. Monien kansantautien esiintyvyys vaihtelee sekä maiden välillä että niiden sisällä. Muun muassa on hiljattain todettu, että Ahvenanmaan väestö on Suomen terveintä. Lisäksi sairastumisriskiin vaikuttavat elintavat. Muun muassa hedelmäsokerin nauttimisen on ehdotettu olevan riski alkoholin käytöstä riippumattoman rasvamaksan (NAFLD, non-alcoholic fatty liver disease) esiintymiseen. Tavoitteet. Päätarkoituksena oli tutkia yhteyksiä varhaisen kasvun ja kehonkoostumuksen, lepoaineenvaihdunnan, NAFLD:n ja verenpaineen välillä. Tavoitteena oli myös arvioida yhteyttä nautitun hedelmäsokerimäärän ja NAFLD:n välillä sekä lisäksi arvioida eroavaisuuksia syntymäkoossa vuosina 1937‒1944 Helsingin ja Ahvenanmaan välillä. Aineisto. Helsingin syntymäkohortti, joka koostuu 13345 Helsingissä vuosien 1934‒1944 välillä syntyneestä henkilöstä. Heistä on saatavilla yksityiskohtaiset tiedot, muun muassa syntymäpaino sekä lapsuuden paino- ja pituusmitat. 2003 henkilöä osallistui vuosien 2001‒2004 välillä kliiniseen tutkimukseen ja 1083 heistä osallistui vielä seurantatutkimukseen vuosien 2006‒2008 välillä. Ahvenanmaan aineistoon kuuluu 1697 vuosina 1937‒1944 syntynyttä henkilöä. Tulokset. Kun kehonkoostumus oli otettu huomioon, huomattiin korkein lepoaineenvaihdunta naisilla, joilla oli alhaisin syntymäpaino, sekä miehillä, joilla oli sekä alhaisin että toisaalta korkein syntymäpaino. NAFLD oli tavallisin yksilöillä, jotka olivat pieniä varhaislapsuudessa ja aikuisina obeeseja. NAFLD:n pienin esiintyvyys oli niillä, jotka nauttivat eniten hedelmäsokeria. Oletettua nopeampi kasvu 2. ja 11. ikävuoden välillä oli yhteydessä alhaisempaan verenpaineeseen, kun taas päinvastaista tulosta ennusti kasvu 11. ikävuoden jälkeen. Ahvenanmaalla vuosina 1937‒1944 syntyneet lapset olivat keskimäärin 87 grammaa painavampia ja 0,4 cm pidempiä kuin Helsingissä syntyne, Bakgrund. En liten födelsestorlek är förknippad med en ökad risk att utveckla ett flertal folksjukdomar. Denna risk påverkas av barndomens tillväxtmönster. Förekomsten av många folksjukdomar varierar dessutom inom och mellan länder. Bland annat har befolkningen på Åland nyligen konstaterats vara Finlands friskaste. Vidare påverkas sjukdomsrisk av livsstilsfaktorer. Bland annat har intag av fruktsocker kopplats till förekomst av icke-alkoholorsakad fettlever (NAFLD, non-alcoholic fatty liver disease). Syfte. Huvudsyftet var att studera sambanden mellan tidig tillväxt och kroppssammansättning, viloämnesomsättning, NAFLD samt högt blodtryck. Dessutom studerades sambanden mellan intag av fruktsocker och förekomsten av NAFLD samt skillnader i födelsestorlek mellan Helsingfors och Åland under åren 1937‒44. Studiedeltagare. I Helsingfors födelsekohortstudie ingår 13345 personer födda 1934‒44. För samtliga deltagare finns omfattande uppgifter avseende bland annat födelsestorlek samt vikt- och längdmått under barndomen. 2003 personer ingick i en klinisk studie under åren 2001‒04 och 1083 av dessa deltog dessutom i en uppföljningsstudie 2006‒08. I vårt åländska material ingick 1697 födslar från åren 1937‒44. Resultat. Efter att hänsyn tagits för kroppssammansättning, sågs högst vilometabolism hos kvinnor med lägst födelsevikt samt hos män med lägst och högst födelsevikt. NAFLD var vanligast hos individer som var små i tidig barndom och sedermera obesa som vuxna. Lägst förekomst av NAFLD sågs hos de som hade högst kostintag av fruktsocker. En snabbare än förväntad tillväxt mellan 2 och 11 års ålder var förknippat med lägre blodtryck vid 66.4 års medelålder medan det motsatta sågs för tillväxt efter 11 års ålder. Barn födda på Åland under åren 1937‒44 var i genomsnitt 87 gram tyngre och 0.4 cm längre än de som föddes i Helsingfors. Slutsatser. Snabbare än förväntad vikttillväxt efter 11 års ålder är förknippad med förekomst av NAFLD, högt blodtryck samt med högre andel kroppsfe

Background and purpose: As the skin cancer burden continues to increase, there is an urgent need for novel methods for the early detection of skin cancers, and for new cost-effective treatments. The hyperspectral imaging system (HIS) is a novel technique which offers the dual advantages of allowing the imaging of large skin areas rapidly and non-invasively. Daylight photodynamic therapy (DL-PDT), with the advantages of excellent tolerability and convenience, is an attaractive therapy for actinic keratoses (AK) and field cancerization.This thesis aimed to enable early and effective treatment of common premalignancies of photo-damaged skin.The first purpose of this thesis was to evaluate the feasibility of HIS in the detection of field cancerized skin and in the detection of ill-defined borders of lentigo maligna (LM) and lentigo maligna melanoma (LMM). In addition, this thesis aimed to further develop the treatment of field cancerized skin with photodynamic therapy using a novel photosensitizer in combination with daylight (DL-PDT), and to evaluate the cost-effectiveness of DL-PDT. Methods: This thesis included four non-sponsored prospective clinical studies. The novel prototype HIS, used in studies I-II, was developed for the study at the VTT Technical Research Centre of Finland. The technique enabled in vivo imaging of the skin prior to surgical procedures and produced abundance maps of the affected skin areas. The results were verified by histopathology. Study III was randomized double-blinded intra-individual split-face trial comparing novel photosensitizer formulation, 5-aminolaevulinate nanoemulsion (BF-200 ALA) with methyl-5-aminolaevulinate (MAL) in DL-PDT of AKs. In addition to blinded clinical and histological treatment efficacy, tolerability of the treatment was assessed. Study IV evaluated the cost-effectiveness of MAL-DL-PDT compared to conventional MAL-LED-PDT. Results: In studies I-II HIS showed its feasibility in both the detection of subclin, TIIVISTELMÄ Ihosyöpien määrä on jatkuvassa räjähdysmäisessä kasvussa maailmanlaajuisesti. Tämä kuormittaa terveydenhuoltoa merkittävästi. Taudinmäärityksen kehittäminen, siten että ihosyövät pystytään tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa sekä hoitoalueiden aiempaa tarkempi määrittäminen lisähoitojen välttämiseksi, ovat keskeisiä keinoja rajoittaa hoitokustannuksia. Lisäksi on tarve uusille, helposti toteutettaville ja kustannusvaikuttaville hoitomuodoille. Väitöstyössä tutkittiin uutta Suomessa kehitettyä hyperspektritekniikkaa ihon okasolusyövän varhaisasteiden, ns. subkliinisten aktiinikeratoosien, tunnistamisessa, sekä huonosti rajautuvien ihon pintamelanoomien, ns. lentigo malignojen, rajojen määrittämisessä lisäleikkausten välttämiseksi. Väitöstyössä selvitettiin myös uuden päivänvalolla toteutettavan fotodynaamisen hoidon (päivänvalo-PDT) tehoa ja turvallisuutta, sekä kustannusvaikuttavuutta ihon okasolusyövän esiasteiden eli aktiinikeratoosien hoidossa. Tutkimuksessa tutkittiin kahta iholle levitettävää valoherkistäjävoidetta, joista toista ei aiemmin ole käytetty tällä indikaatiolla. Tutkimuksella haluttiin kehittää ihosyöpien varhaisvaiheiden hoitoprosessia resursseja ja kustannuksia säästäväksi, sekä löytää uusia, hyvin siedettyjä mutta tehokkaita hoitomuotoja. Väitöskirjatyöhön sisältyi neljä prospektiivista kliinistä tutkimusta. Hyperspektrikuvantaminen todettiin hyödylliseksi varhaisten, silmälle vielä näkymättömien, aktiinikeratoosien havaitsemisessa. Lisäksi hyperspektrikuvantamisen avulla kyettiin havaitsemaan silmälle näkymättömiä lentigo maligna-kasvainten rajoja. Tämä auttaa entistä tarkemmin määrittämään hoitoalueet ja saattaa mahdollistaa entistä tarkemman hoidon seurannan. Turhilta lisäleikkauksilta saatetaan välttyä. Päivänvalo-PDT osoittautui tehokkaaksi, turvalliseksi ja paremmin siedetyksi kuin perinteinen fotodynaaminen hoito (keinovalo-PDT), missä valolähteenä on keinovalo. Päivänvalo-PDT vei vähemmän sekä poliklinikan henkilökunnan että

Hematopoietic stem cell transplantation (HSCT) is an intensive treatment often complicated by organ injuries. Non-transferrin-bound iron (NTBI), as an inducer of free oxygen radicals, is a potential factor in the pathogenesis of these complications. We studied the appearance and timing of NTBI in transplant patients and the possibility to prevent the occurrence of NTBI by binding it with apotransferrin administration. We showed that NTBI appears regularly during the peritransplantation period in HSCT, both in allogeneic and autologous transplantation. We could demonstrate, for the first time, the exact timing and duration of the changes in transferrin saturation and the appearance and the length of the presence of NTBI. We could also show and confirm the 80% saturation of transferrin to be a reliable threshold for NTBI. In allogeneic HSCT fully saturated transferrin and the appearance of NTBI was observed by day -4 before HSCT (day 0). NTBI was detectable on average for 14 days. In autologous HSCT a similar steep rise was found in the transferrin saturation. The mean time for the first to the last NTBI-positive samples was 6.1 days, the intensity of the conditioning seemed to have an effect on the appearance of NTBI. The disappearance or marked reduction of the NTBI positive samples coincided with the recovery of the bone marrow function. Our studies indicate that the presence of NTBI is largely due to reduced utilization of iron by erythropoiesis and the reduction of serum transferrin levels caused by the transplantation process. As NTBI might contribute to the complications of HSCT, we assessed the possibility to bind NTBI during the peritransplant period with apotransferrin infusions. With a single apotransferrin dose given on day +3 NTBI disappeared from the sera of all the six patients, but reappeared 12-24 hours later. Twenty patients were given repeated doses of apotransferrin at three dose levels. The daily loading doses were given at the start of conditioni, Kantasolujensiirto on yleensä pahanlaatuisten veritautien hoitoon käytetty hyvin intensiivinen hoitomuoto, johon usein liittyy solu- ja kudosvaurioita. Näiden vaurioiden mahdollisena osatekijänä voi olla kuljettajavalkuaiseensa transferriiniin sitoutumaton rauta. Tämä n.s. vapaa rauta laukaisee kudostuhoa aiheuttavien vapaiden happiradikaalien muodostumisen. Tutkimuksissamme halusimme selvittää transferriinin rautakyllästeisyyden muutosten ja vapaan raudan esiintymisen tarkkaa ajoitusta, sekä mahdollisuutta estää vapaan raudan ilmaantumista antamalla potilaille transferriinia infuusiona. Osoitimme, että vapaata rautaa oli todettavissa säännöllisesti kantasolujensiirron yhteydessä. Kuvasimme ensimmäisinä vapaan raudan esiintymisen ja transferriinin rautakyllästeisyyden muutosten tarkan ajoituksen ja keston. Osoitimme myös että transferiinin 80%:n rautakyllästeisyys on luotettava kynnysarvo vapaan raudan ilmaantumiselle. Tutkimustemme perusteella voidaan päätellä, että vapaan raudan ilmaantuminen johtuu suureksi osaksi kantasolujensiirron esihoidon aiheuttamasta luuytimen punasolutuotannon lakkaamisesta ja sen seurauksena raudan hyväksikäytön taukoamisesta, osasyynä on myös esihoidon aiheuttama transferriinitason lasku. Koska vapaan raudan katsotaan voivan olla osatekijänä kantasolujensiirron komplikaatioissa, selvitimme mahdollisuutta sitoa vapaa rauta transferiini-infuusioilla kantasolujensiirron yhteydessä. Tutkimuksessamme osoitimme, että vapaan raudan ilmaantumista voitiin vähentää ja osin kokonaan estää transferriinia antamalla. Soluviljelytutkimuksessamme osoitimme, että viljelyyn lisätty vapaa rauta esti sekä punasoluesiasteiden että granulosyyttimakrofagivalkosolujen esiasteiden pesäkemuodostusta. Vapaan raudan sitominen transferriinilla poisti estovaikutuksen. Totesimme tutkimuksissamme kantasolujensiirtojen yhteydessä ilmenevän vapaata rautaa, joka voi olla osasyy siirtojen yhteydessä ilmeneviin komplikaatioihin. Vapaan raudan esiintyminen voitiin osittain

Repair of Inguinal hernia ranks among the most common surgical procedures worldwide. Large patient numbers necessitate efficacy and sophistication in the procedure. A novel self-attaching composite mesh (Parietene ProGrip , Covidien, Dublin, Ireland) and a sutured light-weight mesh (Parietene Light , Covidien) were compared double-blinded in 394 randomized patients. Outcomes were collected with a symptom diary and telephone contact during immediate convalescence and by clinical assessment one year after the operation. Outcomes up to 5 years after application of either a sutureless bilayer mesh (Prolene® Hernia System, Ethicon Endo-Surgery, Somerville, MA, USA) or standard tension-free repair (Surgipro , AutoSuture, Norwalk, CT, USA) were collected with a postal questionnaire, telephone contact, and clinical assessment in 300 patients. Health-related quality of life before and after open inguinal hernia repair was measured by RAND 36-Item Health Survey 1.0 (RAND Corporation, Santa Monica, CA, USA) in altogether 159 patients aged at least 65 years and 373 patients aged under 65 years. The results were compared within and between age groups as well as with the values from the general population. A database of 932 open mesh-based hernia repairs was subjected to regression analyses for factors predicting the presence of chronic posthernioplasty pain or more intensive postoperative inguinal pain. Outcomes between the self-attaching mesh and sutured light-weight mesh were equivalent. Applying the self-fixating mesh was faster (34 min vs. 42 min, p less than 0.001). Median sick leave was 2 weeks. At one year, 4.7% of patients perceived pain while resting, 2.0% had pain interfering with every-day life, 25.4% experienced discomfort, and 9.5% had losses in sensation in the operated groin. One recurrence (0.3%) was encountered. Sensory dysfunction of groin skin was rarer 5 years after the operation with the bilayer device than after tension-free repair (5.0% vs. 13.9%, p = 0.02, Nivustyrä on yleisimpiä kirurgisia diagnooseja maailmanlaajuisesti. Suomessa nivustyrän korjaus kuuluu kymmenen tavallisimman sairaalassa tehtävän toimenpiteen joukkoon. Väitöskirjassa vertailtiin avokirurgiassa käytettyjä verkkoja, tutkittiin muutoksia potilaiden elämänlaadussa ja etsittiin ennustekijöitä korjauksen jälkeen esiintyvälle nivuskivulle. Verkkojen vertailu suoritettiin vapaaehtoisten potilaiden joukossa kaksoissokkoutetusti. Ensimmäisessä vertailussa puolet potilaista satunnaistettiin saamaan uudenlainen itsestään kiinnittyvä ja osaksi sulava kevytverkko. Puolet potilaista leikattiin perinteiseen tapaan: yksinkertainen kevytverkko kiinnitettiin paikoilleen pysyvin ompelein. Lyhyen aikavälin tulokset kerättiin oirepäiväkirjan ja puhelinsoiton avulla. Vuoden kohdalla lopputuloksen arvioi vastaanotolla lääkäri. Toisessa vertailussa perinteisen korjauksen verrokkina oli ompeleeton kaksoisverkko. Potilaiden tilanne arvioitiin viisi vuotta leikkauksesta kyselylomakkein, puhelinhaastatteluin ja vastaanottokäynnein. Väitöskirjan kolmannessa osiossa vanhusten ja nuorempien potilaiden elämänlaatua mitattiin ennen toimenpidettä ja sen jälkeen kyselymittarilla. Tuloksia verrattiin keskenään ja väestön keskimääräisiin arvoihin. Neljännessä osiossa hyödynnettiin lähes tuhannen nivustyräleikkauksen rekisteriä. Potilaskohtaisten ja leikkauksen yksityiskohtien joukosta etsittiin tilastomenetelmin tekijöitä, jotka ennustivat kroonisen leikkauksenjälkeisen nivuskivun esiintymistä vuoden kohdalla tai voimakkaampaa nivuskipua. Itsestään kiinnittyvän verkon käyttö johti samanlaisiin tuloksiin kuin perinteinen leikkaustapa. Eroja ei esiintynyt toipumisajan, sairauslomantarpeen, leikkauksen jälkeisen kivun, kroonisen kivun tai tyrän uusiutumisen suhteen. Leikkaus itsestään kiinnittyvällä verkolla oli nopeampi. Kaksoisverkko ja perinteinen leikkaustapa johtivat myös samanlaisiin lopputulemiin pitkäaikaisseurannassa. Kaksoisverkolla leikatuilla potilailla oli kuitenkin harvemmi

Intracranial aneurysms (IAs) affect 2-3% of the population. In Finland, their rupture rate has been exceptionally high. This study aims to evaluate the prevalence and risk factors affecting neuro-ophthalmic findings in patients undergoing treatment for IAs. We also investigate the utility of conventional head computed tomography (CT) in the diagnosis of Terson´s syndrome (TS, vitreous hemorrhage in association with aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH)). Patients treated endovascularly or microsurgically for their IAs at the Department of Neurosurgery, Helsinki University Central Hospital, in 2011 prospectively underwent a neuro-ophthalmic examination preoperatively and at 3 days, 14 days, 2 to 4 months, and 6 months postoperatively. Findings suggestive of TS, as independently reviewed by two radiologists, on conventional CT head scans were compared with dilated fundoscopic findings. Participants comprised 121 patients with a ruptured aneurysm and 142 patients with an unruptured intracranial aneurysm (UIA). TS was present on fundoscopy in 13 patients (11%); the overall observed agreement between the two radiologists was 96% (116/121), with a substantial κ of 0.69 (95% CI 0.56-0.82). On average, CT demonstrated sensitivity of 42% and specificity of 97%. Factors independently predicting TS were female gender (OR 5.34, 95% CI 1.05-27.17) and World Federation of Neurosurgical Societies (WFNS) grade (OR 15.05 for grades IV-V vs. I-III, 95% CI 3.07-73.89). For patients with aSAH, the frequencies of a third, fourth, or sixth nerve palsy were 11 (9%; preoperatively), 16 (13%; immediately postoperatively), and 3 (3%; at the last follow-up), compared with corresponding frequencies of 6 (4%), 15 (11%), and 7 (5%) for patients with UIAs. Significant risk factors for postoperative eye movement disorders (EMDs) among patients with UIAs were aneurysm location in the posterior circulation (OR 142.02, 95% CI 20.13-1002.22) and aneurysm size (OR 1.28, for each 1-mm increase in di, Väitöstutkimuksessa selvitettiin aivovaltimopullistumien (aneurysmien) ja niiden hoidon aiheuttamia silmälöydöksiä, joihin kuuluvat näöntarkkuuden aleneminen, silmänliikehäiriöt kaksoiskuvineen sekä erilaiset näkökenttäpuutokset. Aineisto koostui henkilöistä, joilta hoidettiin (mikroneurokirurginen tai endovaskulaarinen hoito) vuonna 2011 vuotanut (n=121) tai vuotamaton (n=142) aivovaltimopullistuma Hyksin Neurokirurgian klinikassa. Tutkimme silmälöydösten esiintyvyyttä, löydösten jakaumaa ja paranemistaipumusta. Selvitimme, liittyvätkö silmälöydökset aneurysmien sijaintiin ja kokoon tai aivoverenvuodon (subaraknoidaalivuoto, SAV) vaikeusasteeseen ja potilaan neurologiseen ennusteeseen. Arvioimme Tersonin syndrooman (SAV:n seurauksena tullut lasiaisvuoto) riskitekijöitä ja ennusteellista merkitystä sekä määritimme pään tietokonetomografiatutkimuksen hyödyllisyyden Tersonin syndrooman diagnostiikassa. Tersonin syndrooman esiintyvyys oli 11 %, ja sitä esiintyi enemmän naisilla sekä niillä potilailla, joilla oli alentunut tajunnan taso sairaalaan tullessa. Pään tietokonetomografiatutkimuksen herkkyys havaita Tersonin syndrooma oli 42 % ja tarkkuus 97 %. Tuloksella on käytännön merkitystä kuvien tulkinnassa: Tersonin syndrooma voi löytyä jo heti sairauden alkuvaiheessa, jolloin potilas pääsee oikea-aikaisesti myös silmälääkärin hoitoon. Vuotanut aneurysma aiheutti jonkin silmänliikkeisiin vaikuttavan aivohermohalvauksen 9 %:lle potilaista sairaalaan tullessa, ja 13 %:lla se todettiin toimenpiteen jälkeen; nämä paranivat hyvin, sillä vain 3 %:lla oli silmänliikehäiriö jäljellä vuoden päästä. Potilailla, joilta operoitiin vuotamaton aneurysma, vastaavat esiintyvyysluvut olivat 4 %, 11 % ja 5 %, ja heillä silmänliikehäiriön riskiä lisäsi aneurysman suuri koko ja sijainti aivojen takaverenkierron alueella. Kuuden kuukauden kohdalla 19 %:lla potilaista oli vuotaneeseen aneurysmaan tai sen hoitoon liittyvä näkökenttäpuutos; yleisimmin se oli kummankin silmän saman puoleisessa

High coverage amongst those at risk and a high attendance rate are essential in achieving a good impact in a cervical cancer screening programme. In Finland, attendance in the programme is approximately 70% with a slight decreasing trend. There is wide variation in the current invitation practice between municipalities. The introduction of human papillomavirus (HPV) testing in cervical cancer screening has brought about a new possible means of improving attendance rates, as HPV-testing can be performed on self-collected samples. This offers the opportunity to supply sampling devices directly to the homes of the women (self-sampling). The aim of this study was to investigate the effects and feasibility of using self-taken samples for HPV-testing to conduct cervical cancer screening of non-attendees to the Finnish cervical screening programme. The effect on attendance to the screening programme, on overall screening test coverage (including also testing outside the screening programme), on the yield of precancerous lesions detected by screening and on the costs of a screening programme were assessed, as were women s views on this new screening modality. The effects of self-sampling were first studied as a first reminder (i.e. among non-attendees after the primary invitation) in a randomized setting in comparison to a reminder letter, and then in a non-randomized setting as a second reminder after two invitation letters. As a first reminder to non-attendees after the primary invitation, a self-sampling test resulted in somewhat higher attendance than a reminder letter. The difference was small, and in terms of resulting costs (price per extra screened woman and price per detected CIN2+ lesion), a reminder letter with a pre-assigned appointment time is a more feasible choice than a self-sampling test. However, self-sampling can be used to increase screening attendance as a second reminder after two invitation letters. Overall attendance rates increased by 4-8%, and the, Kohdunkaulan syövän seulontaohjelman tehokkuuteen vaikuttaa ohjelman peittävyyden sekä diagnostiikan ja hoidon laadun lisäksi ennen kaikkea osallistumisaktiivisuus. Suomessa joukkotarkastuksiin osallistuu nykyisin alle 70 % kutsutuista. Kuntien kutsukäytännöissä on varsin suuria eroja. Uusi mahdollisuus parantaa seulonnan osallistuvuutta ovat naisten itse kotona ottamat näytteet, joista laboratoriossa tehdään papilloomavirus (HPV) -testi. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin mahdollisuutta käyttää kotona tapahtuvaa näytteenottoa ensimmäistä kertaa Suomen seulontaohjelmassa. Seulontaan osallistumattomille naisille lähetettiin kotiin näytteenottoväline, ja seurattiin menetelmän vaikutuksia seulontaohjelman osallistuvuuteen, seulontatestien peittävyyteen (sisältäen myös ohjelman ulkopuoliset näytteet) ja seulonnassa todettujen syövän esiasteiden määrään. Lisäksi selvitettiin vaikutuksia kustannuksiin ja naisten kokemuksia tästä uudesta seulontatavasta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa näytteenottoväline lähetettiin ensimmäisen kutsun jälkeen osallistumattomille naisille ja menetelmää verrattiin satunnaistetussa asetelmassa kirjalliseen uusintakutsuun. Kotinäytteenotolla saavutettiin hieman korkeampi osallistuvuus kuin kirjallisella uusintakutsulla osallistuvuus nousi uusintakutsulla 6-14 % ja kotinäytteenotolla 17 %. Ero kokonaisosallistuvuudessa jäi kuitenkin niin pieneksi, että kotinäytteenoton korkeammat kustannukset eivät tasoittuneet. Kotinäytteenottoa voidaan kuitenkin suositella käytettäväksi kolmantena kutsuna niille, jotka eivät ole osallistuneet kahden kirjallisen kutsun jälkeen. Näin käytettynä osallistuvuus nousi kotitestillä 4 8 %, ja uusintakutsulla ja kotitestillä yhteensä 12 23 %. Samalla seulonnassa todettujen esiasteiden määrä lisääntyi 25 33 %. Valtaosa kotinäytteellä seulontaan osallistuneista oli kuitenkin käynyt lähiaikoina seulontaohjelman ulkopuolella Papa-kokeessa, joten vaikutukset testien kokonaispeittävyyteen jäivät pienemmiksi kuin o

As health care resources are limited, it is crucial to identify potential subgroups of patients with different resource needs and the major cost drivers in order to improve understanding of the cost structure of diabetes care. About one-third of the patients with type 1 diabetes develop diabetic nephropathy (DN), which is the most burdensome diabetic complication and the leading cause of end-stage renal disease (ESRD), requiring dialysis or kidney transplantation. Pharmaceutical interventions play an important role not only in controlling glycaemia, but also in preventing and treating related co-morbidities. The aim was to evaluate the use and costs of prescription medication in a large nationwide cohort of patients with type 1 diabetes, stratified by severity stages of diabetic kidney disease, and to study to what extent target values of the American Diabetes Association (ADA) guidelines were met in normal clinical settings and how achievement of the most relevant targets predicts the prognosis of the patients. All sub-studies are part of the ongoing, multicentre Finnish Diabetic Nephropathy Study (FinnDiane). Studies I (N=3,717), II (N=1,905), III (N=330) and V (N=3,151) have longitudinal and Study IV (N=3,678) a cross-sectional design. To obtain information on purchases of prescription medications, co-morbidities and mortality, the FinnDiane data were linked with several national registers. In patients with ESRD, the 11-year cumulative costs increased fourfold or even 15-fold, when diabetes medications were excluded compared to those without severe complications. The cost of diabetes medications remained quite stable irrespective of the presence of complications and duration of diabetes. The costs were significantly higher in patients with macroalbuminuria than in those with earlier stages of DN, and the gap continued to increase until the end of follow-up. A large gap exists between evidence-based guidelines and clinical practice since only a minority of all pat, Diabetes aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia. Koska terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset, niiden tehokkaaksi kohdentamiseksi on tärkeää ymmärtää, mistä diabeteksen kustannukset aiheutuvat. Noin kolmasosa tyypin 1 diabetesta sairastavista kehittää diabeettisen munuaissairauden eli nefropatian. Se on yksi vaikeimmista diabetekseen liittyvistä lisäsairauksista, erityisesti johtaessaan loppuvaiheen munuaissairauteen, joka vaatii dialyysihoitoa tai munuaisen siirron. Munuaistautiin liittyy usein muita komplikaatioita sekä sydän- ja verisuonitauteja. Lääkehoidolla onkin keskeinen merkitys paitsi veren sokeritason säätelyssä myös lisäsairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia tyypin 1 diabetesta sairastavien lääkkeiden käyttöä ja määritellä suurimmat lääkekustannusten aiheuttajat. Tavoitteena oli tarkastella tyypin 1 diabetesta sairastavien reseptilääkkeiden käyttöä ja lääkekustannuksia munuaissairauden eri vaikeusasteissa. Lisäksi arvioitiin ADA:n (American Diabetes Associationin) suosittelemien HbA1C:n, verenpaineen ja LDL-kolesterolin hoitotavoitteiden toteutumista ja sen vaikutusta potilaiden ennusteeseen. Tutkimuksen kohteena olivat FinnDiane-tutkimukseen (Finnish Diabetic Nephropathy Study) osallistuneet tyypin 1 diabetesta sairastavat henkilöt. Tiedot potilaiden reseptilääkeostoista, lisäsairauksista ja kuolleisuudesta saatiin yhdistämällä FinnDiane-aineisto kansallisiin rekistereihin. Vaikka diabetes itsessään aiheuttaa merkittäviä lääkekustannuksia, munuaissairauden eteneminen lisää kustannuksia huomattavasti. Sairauden loppuvaiheessa potilaiden lääkekustannukset olivat nelinkertaiset verrattuna niihin, joilla ei ollut vakavia komplikaatioita. Kun diabeteslääkkeet suljettiin pois tarkastelusta, kustannukset nousivat 15-kertaisiksi. Diabeteslääkkeiden kustannukset eivät juuri vaihdelleet diabeteksen keston ja vakavien komplikaatioiden esiintymisen mukaan. Diabeteksen hoitosuositusten ja käytännön välillä on suu

Autoimmune polyendocrinopathy-candidiasis-ectodermal dystrophy (APECED, OMIM 240300) is a rare autosomal recessive disorder caused by mutations in the autoimmune regulator (AIRE) gene located on chromosome 21 (21q22.3). AIRE deficiency causes a loss in central immune tolerance, leading to the failure to eliminate autoreactive T cells in the thymus and allowing their escape to the periphery. Because of a founder effect, APECED is particularly prevalent in Finland (1/25,000) but is observed worldwide with variable prevalence. APECED patients are susceptible to mucocutaneous candidiasis and multiple endocrine autoimmune diseases such as primary hypoparathyroidism, adrenal insufficiency, primary hypogonadism, type 1 diabetes, hypothyroidism, and hypophysitis. They may also develop additional nonendocrine autoimmune diseases, such as alopecia areata/totalis, vitiligo, gastro-intestinal (GI) diseases, keratitis or tubulointerstitial nephritis (TIN). In addition, the patients typically develop a variety of serum tissue-specific autoantibodies, which are predictive of the development of autoimmune disease and anticytokine antibodies such as those against type I interferons and Th17-related interleukin IL-17 and IL-22. The aim of this thesis was to study such manifestations of APECED that have not been well characterized before and also, to study health-related quality of life among Finnish APECED and Addison s disease/APS2 patients. We evaluated the clinical GI features and searched for novel markers of GI dysfunction in a Finnish cohort of 31 APECED patients. The main upper GI symptoms were dysphagia and retrosternal pain (45%) and the lower GI symptoms were constipation (48%), diarrhoea (45%) and malabsorption (16%). Previously, L-amino-acid decarboxylase (AADC) and tryptophan hydroxylase type 1 (TPH-1) antibodies have been demonstrated in APECED. AADC antibodies were found in 51% and TPH-1 antibodies in 39% of all patients. Also, a T cell response to AADC was detected in, Autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia (APECED, OMIM 240300) on harvinainen, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, joka aiheutuu mutaatioista kromosomissa 21 (21q22.3) sijaitsevassa autoimmune regulator (AIRE) geenissä. AIRE:n toiminnallinen puutos johtaa n.s keskusimmuunitoleranssin menetykseen siten että autoreaktiiviset T-solut eivät tuhoudu kateenkorvassa vaan pääsevät karkaamaan perifeeriseen verenkiertoon. APECED:in esiintyvyys Suomessa on erityisen korkea (1/25,000) johtuen ns. perustaja-mutaatiosta AIRE-geenissä, mutta tautia tavataan myös muualla maailmassa vaihtelevalla esiintyvyydellä. APECED-potilaat ovat alttiita ihon ja limakalvojen krooniselle hiivatulehdukselle ja heillä voi esiintyä useita autoimmuunitauteja, kuten lisäkilpirauhasen, lisämunuaisen kuoren, kilpirauhasen sekä sukuelinten vajaatoimintaa, tyypin 1 diabetesta ja aivolisäkkeen tulehdusta. Näiden lisäksi APECED-potilaat kärsivät usein myös muista ei-endokriinisistä autoimmuunitaudeista kuten pälvikaljusta (alopesia), valkopälvestä (vitiligo), silmän sarveiskalvon tulehduksesta, munuaisputkien tulehduksesta (tubulointerstitiaalinen nefriitti, TIN),) sekä suoliston sairauksista. Potilailla havaitaan tyypillisesti seerumissa erilaisia kudos- ja elinspesifejä autovasta-aineita sekä vasta-aineita useita tulehdusvälittäjäaineita eli sytokiineja kohtaan. Viime mainitut kohdistuvat tavallisimmin tyypin I interferonia sekä Th17-immuunivasteeseen liittyviä interleukiineja IL-17 ja IL-22 kohtaan ja ennakoivat autoimmuunitaudin puhkeamista. Tässä väitöskirjassa on tutkittu tarkemmin kahta aiemmin huonosti tunnettua APECED:iin liittyvää oireistoa: ruoansuolatuskanavan sekä munuaisten ja virtsateiden oireita. Kyselytutkimuksen avulla kartoitimme potilaiden kokemat ruuansulatuskanavaperäiset oireet ja tutkimme suoliston toimintahäiriöiden tautimekanismia 31 suomalaista APECED-potilasta käsittävässä aineistossa. Tyypillisiä ylemmän ruoansulatuskanavan oireita olivat nielemishäir

Renal transplantation (RTx) has become an established treatment modality for end-stage renal disease in children. Along with the improvements in pre- and post-transplant care, the patient and graft outcomes have improved significantly during the past two decades. This attracts more attention to avoiding secondary complications and long-term side effects of the post-RTx immunosuppressive medication. Several risk factors cast a shadow over patients normal physical and mental development, but detailed reports on long-term outcome after pediatric RTx are scarce. This thesis was designed to investigate pubertal development and subsequent male fertility and semen quality with special emphasis on the effects of immunosuppressive medication on reproductive function. The study also aimed to analyze the prevalence of metabolic syndrome and its components in pediatric RTx patients and the association of these parameters with the long-term graft function. The onset of pubertal development occurred at the mean age of 12.7 years in boys with 22% considered delayed. In girls, however, no delayed development occurred, with the age at onset of puberty and menarche averaging 10.7 years and 12.5 years, respectively. Pubertal growth continued relatively long resulting in average final height of -1.7 height standard deviation score in boys and -1.2 in girls. The reproductive hormone levels were normal in a great majority of the patients. In young adult males who had received RTx in childhood, the free testosterone levels were lower and luteinizing hormone levels were higher in comparison with age-matched healthy controls. The RTx patients had also smaller testicular volumes and total sperm counts than the controls. Only a quarter of the RTx men who provided a semen sample had normospermia. Patients with a history of cyclophosphamide therapy had the worst outcome. Metabolic data were collected at several time points during a 13-year follow-up post-RTx. Hypertriglyceridemia associated wit, Elinsiirrot ovat vakiinnuttaneet asemansa monen vaikean sairauden hoitokeinona. Suomessa on tehty elinsiirto yli 400 lapselle ja nuorelle. Munuaisensiirtojen osuus kaikista lasten elinsiirroista on yli puolet. Lasten elinsiirrot on maassamme keskitetty HYKS:n Lastenklinikalle. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana hoitotulokset ovat parantuneet ja valtaosa siirteistä toimii kymmeniä vuosia. Munuaisensiirtopotilaiden pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavat tekijät ovat osin selvittämättä. Elinikäinen hyljinnänestolääkitys ja ajan myötä heikentyvä siirteen toiminta uhkaavat potilaiden normaalia kehitystä ja hyvinvointia. Pitkäaikaistuloksia selvittämällä pyritään tunnistamaan suurimmassa riskissä olevat potilaat, jotta heidän hoitoaan voidaan tehostaa ja elämänlaatuaan parantaa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli analysoida lapsena munuaissiirteen saaneiden potilaiden murrosiän kehitystä, nuorten miesten hedelmällisyyttä sekä selvittää potilaiden rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa ja verenpainetasoja pitkäaikaisseurannassa. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan lapsena munuaissiirteen saaneiden nuorten puberteettikehitys oli viivästynyt 22 %:lla pojista, mutta normaali kaikilla tytöillä. Sukupuolihormonien tuotanto ei poikennut merkittävästi terveeseen väestöön verrattuna. Munuaissiirteen saaneiden nuorten aikuispituus oli jonkin verran lyhempi kuin terveellä suomalaisväestöllä ja se saavutettiin myöhemmin kuin keskimäärin väestössä. Tutkimuksessa selvitettiin myös nuorten aikuisten miespotilaiden kivesten koko, sukupuolihormonitasot sekä siemennesteen laatu. Tulokset osoittivat kivesten toiminnan häiriytyneeksi ja siemennesteen laadun huonoksi noin 80 %:lla potilaista, kun niitä verrattiin terveiden verrokkien vastaaviin löydöksiin. Lähes viidennes potilaista täytti metabolisen oireyhtymän kriteerit 1,5 vuotta siirron jälkeen, mutta sen esiintyvyys ei lisääntynyt seuranta-ajan kuluessa. Elinsiirronjälkeinen sokeritauti todettiin vain yksittäisillä potilailla. Rasva

Asthma and allergic rhinitis can be seen as manifestations of one disease with a common underlying inflammatory process. The aim of this thesis was to investigate airway inflammation biomarkers in asthma and rhinitis in this context in two adult populations. In the nasal biopsies we detected only modest differences between the inflammatory cells and cytokine levels of the patients with allergic rhinitis and asthma and the controls. Three microRNAs were up-regulated in the nasal mucosa of participants with current allergic rhinitis, and one microRNA was down-regulated in the asthmatic patients without current rhinitis symptoms when compared to healthy controls. In the men with long-term asthma, altered expressions of 10 microRNAs were detected, four of which were also differentially expressed in the asthmatic patients without allergic rhinitis. Among the asthmatics, differences in the microRNAs were also detected when no significant changes in the inflammatory cells and cytokines were found. In the future, microRNAs arrays might be useful as a sensitive method for assessing airway inflammation. The level of nasal nitric oxide was slightly elevated in the participants with allergic rhinitis compared to that of the controls. A positive correlation between the nasal and exhaled nitric oxide levels and an inverse correlation between the nasal nitric oxide level and CT score of sinus ostia obstruction were detected. When we evaluated the allergic rhinitis patients without marked sinus ostial obstruction, the nasal nitric oxide level correlated positively with the nasal eosinophil count. The nasal nitric oxide level reflects eosinophilic inflammation in nasal mucosa in allergic rhinitis. However, the level is dependent on sinus ostia obstruction, reducing its feasibility for monitoring allergic inflammation. In the sputum proteome analysis, we identified 31 different proteins, which were also found in the nasal lavage fluid. An increased abundance of fatty acid binding pro, Astma ja allerginen nuha esiintyvät usein samoilla potilailla ja niihin liittyvässä hengitystietulehduksessa todetaan samakaltaisia piirteitä. Ne voidaankin nähdä saman sairauden eri ilmentyminä. Totesimme oireisilla allergista nuhaa sairastavilla nuorilla aikuisilla nenän limakalvobiopsiassa kolmen microRNA:n tason olevan koholla terveisiin verrokkeihin verrattuna ja yhden microRNA:n tason olevan alentunut astmaa ja tutkimushetkellä oireetonta allergista nuhaa sairastavilla. Pitkään astmaa sairastaneilla miehillä todettiin 10 microRNA:n tason muutos nenän limakalvolla terveisiin verrattuna. Neljässä näistä todettiin muutos myös sellaisilla astmaatikoilla, joilla ei ollut allergista nuhaa. MicroRNA-tasojen muutoksia todettiin astmaatikoilla myös silloin, kun merkittäviä muutoksia tulehdussoluissa tai sytokiineisssa ei todettu. MicroRNA-analyysistä voi kehittyä herkkä menetelmä hengitystietulehduksen arviointiin. Nenän typpioksidipitoisuus oli lievästi koholla allergista nuhaa sairastavilla. Nenän ja uloshengitysilman typpioksidipitoisuuden välillä todettiin positiivinen korrelaatio, lisäksi nenän typpioksidin ja sivuonteloiden aukkojen eli ostiumien ahtauman välillä todettiin negatiivinen korrelaatio. Kun tutkimme allergista nuhaa sairastavia henkilöitä, joiden sivuonteloiden ostiumit eivät olleet merkittävästi ahtautuneet, totesimme nenän typpioksidipitoisuuden korreloivan positiivisesti nenäbiopsian eosinofiilien määrän kanssa. Nenän typpioksidipitoisuus kuvastaa eosinofiilista tulehdusta nenän limakalvolla. Nenän sivuonteloiden ostiumien ahtauma kuitenkin vaikuttaa typpioksiditasoon vähentäen mittauksen käyttökelpoisuutta allergisen tulehduksen seurannassa. Tunnistimme astmaatikoilla 31 eri proteiinia ysköksen proteomianalyysissä, nenähuuhtelunesteestä voitiin tunnistaa samat proteiinit. Fatty acid binding protein 5 (FABP5) pitoisuus oli lisääntynyt astmaatikkojen ysköksissä ja nenähuuhtelunesteessä, ja sen taso korreloi vascular endothelial growth factor (VEGF)

This 15-year follow-up focused on radiographic outcome, functional capacity, work disability and comorbidity in 86 patients (age 18-65 years), with early (≤ 12 months of disease duration) rheumatoid arthritis (RA) collected in 1986-1989 in Helsinki area and treated with early initiated DMARD therapy. The outcome was determined in relation to DMARD continuity, early disease activity, early radiographic remission (ERR) and baseline comorbidity. Of the 70 patients evaluated at 15-year examination, 50 (71%) needed continuous DMARD therapy (group A). In 20 patients (29%) DMARDs were discontinued due to clinical remission. Of these disease flared up and DMARDs were reintroduced in 9 patients (45%, group B) and 11 (55%) remained in remission (group C). The 15-year outcome was most favourable in group C: 64% of patients being in remission, according to American Collage of Rheumatology criteria, compared with 0% in B and 6% in A. Final functional capacity [mean Health Assessment Questionnaire (HAQ)] was 0.24 in C, 0.38 in B and 0.60 in A and radiographic outcome assessed with mean Larsen score (LS) 12, 25 and 54, respectively. As conclusion, patients whose DMARDs are discontinued due to remission, should be followed up closely for a flare-up of the disease. For those whose disease flares up, DMARDs should be reintroduced immediately. The 15-year LS of 69 patients determined in relation to ERR [an increase of LS ≤ 1 Larsen unit (LU) between two sequential sets of small joint radiographs during the first 2 years]. Mean 15-year LS of the small joints (14) and LS of the large joints (0.8) were lower in patients with sustained ERR (both year 1 and year 2), compared with 33 and 1.9 in patients with temporary ERR (either year 1 or year 2) or with 67 and 6.3 in patients with radiographic progression ≥ 2 LU during both first years. Considering these findings, radiographic remission should be a treatment goal in RA and early progression in small joints should be taken as a warning sig, Tutkimuksessa seurattiin 15 vuoden ajan 86 varhaiseen (oireiden kesto ≤ 12 kuukautta) nivelreumaan vuosina 1986-1989 sairastunutta, 18-65-vuotiasta potilasta. Kaikille heistä aloitettiin antireumaattinen lääkitys heti diagnoosin varmistuttua. 15-vuotiskäynnille osallistuneista 70 potilaasta 50 (71 %) käytti jatkuvaa reumalääkitystä. 20 (29 %) potilaasta, joiden reumalääkitys oli tauotettu oireettomassa vaiheessa (remissiossa), 9:n (45 %) lääkitys aloitettiin uudelleen taudin aktivoiduttua ja 11 (55 %) pysyi oireettomana ilman lääkitystä. 15-vuotiskäynnillä kliinisessä remissiossa oli 64 % ilman lääkitystä jatkaneista ja 6 % jatkuvaa reumalääkitystä käyttäneistä potilaista, muttei kukaan niistä, joiden reuma aktivoitui lääkitystauon aikana. Radiologisia reumamuutoksia esiintyi eniten jatkuvaa reumalääkitystä tarvinneilla, aktiivia tautia sairastaneilla potilailla. Potilaita, joiden reumalääkitys lopetetaan remissiossa, tulee seurata taudin aktivoitumisen varalta ja lääkitys tulee aloittaa uudelleen viipymättä reuman aktivoituessa. Pienten nivelten radiologisia muutoksia seurattiin vuosina 1, 2, 3, 5, 7, 10 ja 15. Isot nivelet kuvattiin 15-vuotiskäynnillä. Eniten pienten ja isojen nivelten vaurioita oli potilailla, joilla todettiin jatkuvasti etenevät pienten nivelten reumamuutokset 1. ja 2. vuoden röntgenkuvissa. Potilailla, joilla todettiin varhainen radiologinen remissio (ei uusia muutoksia 2 ensimmäisen vuoden aikana), esiintyi yksittäisiä tai ei lainkaan isojen nivelten muutoksia ja käsien ja jalkaterien muutokset olivat vähäisemmät. Pienissä nivelissä todettavien radiologisten reumamuutosten varhainen pysäyttäminen on keskeistä pysyvien nivelvaurioiden estämiseksi. Liitännäissairauksia todettiin diagnoosivaiheessa 20 %:lla potilaista ja 60 %:lla loppuvaiheessa (15-vuotiskäynnillä tai kuolinhetkellä). Tavallisimmat liitännäissairaudet olivat verenpainetauti (30 %), sydän- ja verisuonisairaudet (14 %), osteoporoosi (11 %) ja syöpäsairaudet (11 %). Potilaiden, jotk

Despite advancements in neonatal intensive care and increased survival of infants born extremely preterm, many of them still develop with motor, sensory, cognitive, and behavioral impairments. Predicting adverse neurodevelopmental outcome as early as possible is a challenge in neonatology. Structural neuroimaging methods partly fail to detect milder brain abnormalities that may interfere with later developmental outcome, and neurological assessment is more unreliable in the neonatal period than in childhood. Thus, additional methods are needed for earlier and more accurate recognition of extremely preterm infants with adverse neurodevelopmental outcome. The first purpose of this study was to assess the value of measuring higher cortical function by neurophysiological methods in predicting outcome of infants born extremely preterm. Second, we aimed to examine possible difficulties in behavioral somatosensory processing and in mother-child interaction and their associations with developmental outcome. The lack of somatosensory evoked magnetic fields from the secondary somatosensory cortex in magnetoencephalography at term equivalent age, reflecting abnormal higher cortical functioning during somatosensory processing, was associated with worse neuromotor outcome of extremely preterm infants at two years of corrected age, not foreseen with structural neuroimaging methods. Further, we showed that responses from the secondary somatosensory cortex can also be detected by measuring somatosensory evoked potentials during electroencephalography. The quality of mother-infant interaction in mother- extremely preterm child dyads did not differ from that in mother-term child dyads. However, among children born extremely preterm worse child adjustment and lower quality of maternal and dyadic behavior were associated with lower neurocognitive outcomes. Half of the children born extremely preterm presented atypical behavioral sensory processing at two years of corrected age. Sensati, Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, joista noin 200 (0.3 %) syntyy erittäin ennenaikaisena ennen 28 raskausviikon täyttymistä. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ennakoivan riskiraskauksien hoidon sekä vastasyntyneiden tehohoidon kehittyminen ovat parantaneet merkittävästi erittäin ennenaikaisten keskosten eloonjäämistä, mutta eriasteiset keskushermoston kehityksen ongelmat ovat pikkukeskosilla edelleen yleisiä. Keskosten ongelmien mahdollisimman varhainen tunnistaminen olisi tärkeää niin lasten, heidän vanhempiensa kuin yhteiskunnankin kannalta. Kehitysongelmien ennakoinnilla voitaisiin parantaa varhaista kuntoutusta ja kohdentaa resursseja tarkempaa seurantaa ja tukitoimia vaativiin lapsiin. Keskosten aivojen rakenteellisista kuvantamistutkimuksista rutiinikäytössä ovat aivojen ultraäänitutkimukset sekä lasketussa ajassa tehtävä aivojen magneettikuvaus. Aivojen toiminnalliset tutkimukset ovat sen sijaan jääneet toistaiseksi sivurooliin keskosten aivotutkimuksessa. Väitöskirjatyössä tutkittiin erittäin ennenaikaisena syntyneiden keskosten aivokuoren tuntovasteita lasketun ajan aivojen toiminnallisilla tutkimusmenetelmillä (magnetoenkefalografia eli aivomagneettikäyrä ja elektroenkefalografia eli aivosähkökäyrä) ja näiden käyttämistä lasten kehityksen ennustamisessa. Aivoista mitattava tuntovaste koostuu kahdesta vaiheesta, joista ensimmäinen liittyy primaarisen ja toinen sekundaarisen tuntoaivokuoren aktivoitumiseen. Niiden keskosten, joilla lasketussa ajassa todettiin puuttuva sekundaarisen tuntoaivokuoren vaste merkkinä poikkeavasta tuntoaistimuksen aivokuorella tapahtuvasta prosessoinnista, motorinen kehitys kahden vuoden iässä oli viivästynyttä verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin lapsiin ja niihin keskosiin, joiden sekundaarisen tuntoaivokuoren vaste lasketussa ajassa oli normaali. Tutkittujen keskosten lasketun ajan magneettitutkimuksissa todetut poikkeavuudet olivat pääosin lieviä eivätkä olleet yhteydessä myöhempään poikkeavaan kehitykseen. L

Background: Prognostic models are important tools for heterogeneity adjustment in traumatic brain injury (TBI). Prognoses after TBI have been particularly challenging to predict, with limited availability of robust prognostic models. TBI patients are by definition trauma patients, and often treated in the intensive care unit (ICU). Several prognostic models for ICU and trauma patients have been developed, although their applicability in patients with TBI is uncertain. Recently, however, some new prognostic models specifically designed for patients with TBI were introduced. Still, the optimal type of prognostic model in TBI remains unknown. Aim: To investigate the applicability of different types of prognostic models in patients with TBI and to develop novel models with enhanced performance to previous models, focusing on long- term outcome prediction. Methods: Four patient databases of patients with TBI treated in the ICU were used to validate three TBI specific models, two computerized tomography (CT) scoring systems, one trauma scoring system, and three intensive care scoring systems. Models were validated by assessing their discrimination using area under the curve (AUC), calibration, and explanatory variation. Logistic regression was used for model customization and development. Models were internally validated using a resample bootstrap technique or a split-sample technique. Primary outcome was six-month mortality and unfavorable neurological outcome by the Glasgow Outcome Scale. 30-day in-hospital mortality was used for the trauma scoring system. Results: Study populations ranged from 342 to 9,915 patients. The TBI models showed the best performance with AUCs between 0.80 and 0.85, followed by the intensive care scoring systems and the CT scores with AUCs between 0.68 to 0.80 and 0.63 to 0.70, respectively. Most models showed poor calibration, although good calibration was achieved following customization. The trauma scoring system exhibited modest to good dis, Väderprognoser är något de flesta av oss stöter på varje dag. Prognoserna klassificerar och beskriver sannolikheten för en viss typ av väder. De påverkar också i allra högsta grad vårt beteende: Till exempel kommer en prognos som förutsäger regn att styra vårt klädval, vårt val av transport och så vidare. På motsvarande sätt används prognoser inom medicinen för att klassificera sjukdomar och förutspå utfall, så att rätt slags vård kan ges. Traumatisk hjärnskada är den största orsaken till död och invaliditet hos den unga befolkningen och ett starkt växande problem hos den åldrande befolkningen. Traumatisk hjärnskada anses vara den mest komplexa sjukdomen i vårt mest komplexa organ vilket gjort det svårt att utveckla exakta prognosmodeller för de här patienterna. Avsaknaden av prognosmodeller för riskberäkning och patientklassificering har gjort att vården inte nämnvärt utvecklats de senaste decennierna. I den här avhandlingen visar vi att prognosen hos patienter med traumatisk hjärnskada skiljer sig märkbart från övriga svårt sjuka och skadade patienter vårdade på intensivvårdsavdelning. Patienter med traumatisk hjärnskada är alltså en unik patientgrupp som kräver egna specifika prognosmodeller. För detta ändamål utvecklade vi flera nya prognosmodeller (t.ex. Helsinki CT score , IMPACT-APACHE II ) som visade sig fungera betydligt bättre än tidigare modeller. Genom att använda de nya hjärnskadespecifika prognosmodellerna kan vi bättre övervaka vården och förbättra vår förståelse och behandling av patienter med traumatisk hjärnskada. Tillämpningen av prognosmodeller sträcker sig dock utöver vården av den individuella patienten. Modellernas största potential ligger i att förbättra kvaliteten av framtida forskning och utveckla nya vårdstrategier. Avhandlingen består av fem delpublikationer och undersöker tre intensivvårds-, en trauma- och tre hjärnskadespecifika prognosmodeller. Modellerna testades på cirka 12000 patienter med medelsvår till svår traumatisk hjärnskada v, Traumaattisten aivovammojen ennustemallit Sääennusteet ovat meille kaikille tuttuja. Ennusteet kertovat todennäköisyyden tulevasta säästä, mikä vaikuttaa käyttäytymiseemme. Jos ennusteen mukaan tiedossa on sadetta, valitsemme eri vaatteita ja kulkuvälineitä kuin tilanteessa, jossa luvassa olisi hellettä. Samalla tavoin käytetään myös lääketieteessä ennustemalleja sairauksien luokitteluun ja ennusteiden tekemiseen niin että potilaalle voitaisiin antaa oikeantyyppistä hoitoa. Traumaattiset aivovammat ovat suurin syy nuorten aikuisten kuolemaan ja invalidisoitumiseen, ja ne ovat myös voimakkaasti kasvava ongelma ikääntyvässä väestössä. Traumaattisia aivovammoja pidetään monimutkaisimman elimemme monimutkaisimpana sairautena. Tästä syystä niistä kärsiville potilaille on vaikea kehittää tarkkoja ennustemalleja. Ennustemallien puuttuessa riskiarviot ja potilasluokittelu kärsivät, eikä aivovammapotilaiden hoito ole kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Tässä tutkimuksessa osoitamme, että aivovammapotilaat eroavat huomattavasti muista tehohoitoa saavista, vakavasti sairaista potilaista. Aivovammapotilaat muodostavat siten erityisen potilasryhmän, minkä vuoksi kehitimme useita eri aivovammaspesifejä ennustemalleja (esim. “Helsinki-CT score”, IMPACT-APACHE II”). Nämä osoittautuivat toimivan huomattavasti paremmin kuin aiemmat mallit. Uudet aivovammaspesifiset mallit luo edellytyksiä parantamaan potilaiden hoitoa ja hoidon seurantaa, sekä ymmärtämään aivovammoja paremmin. Uusien ennustemallien käyttö ei kuitenkaan rajoitu yksittäisiin potilaisiin. Suurin hyöty malleista on tulevien aivovammatutkimusten laadun parantamisessa ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämisessä. Tutkimus koostuu viidestä osajulkaisusta ja tarkastelee kolmea tehohoito-, yhtä trauma- ja kolmea aivovammaspesifiä ennustemallia. Malleja testattiin vuosina 2003-2012 Suomessa ja Saksassa teho-osastoilla hoidetun, noin 12000 keskivaikean ja vaikean aivovamman sairastaneen potilaan aineistoilla. Ikä

The prevalence and incidence of non-communicable diseases, which have been associated with physical inactivity, are increasing worldwide. Thus, there is a great need for understanding possibilities to increase health enhancing physical activity. The main aims of this study were to investigate 1) the effects of a 13-day in-patient rehabilitation intervention and a 12-week exercise intervention on the intensity and volume of daily total physical activity and on its subcategories 2) the effect of exercise intervention on risk factors for type 2 diabetes, and 3) the effect of non-structured leisure-time physical activity (LTPA) on response to exercise training. The study consists of two separate study cohorts. The first data set included subjects (n = 19, 16 women and 3 men) with chronic neck or shoulder pain and who participated in active rehabilitation interventions. The second data set included 144 overweight or obese middle aged men with impaired glucose regulation who were randomly allocated into a non-exercise control (C) group, a Nordic walking (NW) group, and a power type resistance training (RT) group. During the 12-week intervention, the exercise groups performed structured supervised exercises three times a week for 60 minutes. In both datasets intensity and volume of physical activity was measured in metabolic equivalents of tasks (MET) and MET-hours before and during the interventions with combinations of objective measurement, diaries, and questionnaires. In the second dataset changes in glucose, lipid, and liver enzymes metabolism, adipocytokines, body composition, blood pressure, physical capacity, and dietary intake were measured with standard methods. The measurements were performed before and after the intervention. No increase in the volume of total physical activity was observed with either intervention. Both the rehabilitation and NW intervention increased the volume of leisure-time physical activity (LTPA). The weekly increase in the volume of tot, Fyysiseen inaktiivisuuteen yhdistettyjen elämäntapasairauksien esiintyvyys lisääntyy maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä onkin tarve löytää keinoja, joilla voidaan tehokkaasti lisätä terveyttä edistävää fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää 1) 13 vuorokauden laitoskuntoutusintervention ja 12 viikon ohjatun harjoitteluintervention vaikutusta fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen ja sen alakategorioihin, 2) harjoitteluintervention vaikutusta tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin ja 3) ei-ohjatun vapaa-ajan liikunnan vaikutusta harjoitteluintervention vasteeseen. Tutkimus koostuu kahdesta erillisestä aineistosta. Ensimmäinen aineisto koostuu kahden aktiivisen kuntoutusintervention osallistujista (n = 19, 16 naista ja 3 miestä), jotka kärsivät kroonisesta niska- tai hartiakivusta. Toisessa aineistossa 144 ylipainoista tai lihavaa keski-ikäistä miestä, joilla on häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunnansäätely, satunnaistettiin kontrolliryhmään ja kahteen ohjattuun harjoitusryhmään (sauvakävely tai nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu). Harjoitusryhmät harjoittelivat 12 viikkoa 3 kertaa viikossa 60 minuuttia. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetti ja volyymi mitattiin lepoaineenvaihdunnan kerrannaisina (MET) ja MET-tunteina ennen interventiota ja intervention aikana objektiivisten mittausten, päiväkirjojen ja kyselyiden yhdistelmällä. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät, glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan ja maksan entsyymien aineenvaihdunnan indikaattorit, adiposytokiinit, kehon koostumus, verenpaine, fyysinen suorituskyky ja ravitsemus mitattiin standardimenetelmillä ennen ja jälkeen intervention. Fyysisen kokonaisaktiivisuuden (24 tuntia vuorokaudessa) volyymi ei lisääntynyt kuntoutus- tai harjoitteluintervention seurauksena. Sekä kuntoutus- että sauvakävelyinterventio lisäsivät vapaa-ajan liikunnan volyymia. Mitä enemmän sauva- ja kuntosaliryhmien viikoittainen vapaa-ajan kokonaisliikunnan (ohjattu harjoittelu + ei-ohjattu vapaa-ajan liikunta) vo

Pseudomyxoma peritonei (PMP) is best treated by surgery. It was formerly treated by serial debulking. The current gold standard is complete cytoreductive surgery (CRS) to be followed by hyperthermic intraperitoneal chemotherapy (HIPEC). Improved survival figures for patients treated by CRS and HIPEC combined have been reported recently. The aim of this PhD research was to evaluate (I) the outcome of patients treated by serial debulking in Helsinki University Central Hospital, (II) investigate the clinical manifestation of the disease, (III) assess the feasibility of CRS and HIPEC modality in combination, and (IV) compare results of serial debulking and CRS with HIPEC in patients with PMP. The surgical data and the survival outcome of 33 patients that were treated by serial debulking were analyzed in study I. The symptoms and signs of 82 patients with PMP were investigated in study II. Study III included 90 patients, who were evaluated in our facility and then given HIPEC when practicable. The characteristics that were associated with technically successful administration of HIPEC were analysed. The outcome of 87 patients treated in the HIPEC era was compared with those treated before the HIPEC era in study IV. The 5-year and 10-year overall survival (OS) rates were 67% and 31%. Four patients (12%) presented with no apparent evidence of disease at the completion of follow-up (I). The most common symptom of PMP was abdominal pain in 23% of the cases (II). Of 53 women, 26 (49%) underwent their initial operations because of presumed ovarian tumour. Of 29 men, 13 (45%) underwent their initial operations with a suspicion of PMP. Of the 90 patients assessed, 56 (62%) were feasible for HIPEC (III). Low-grade tumour (P=0.013), age under 65 (P=0.004), and serum CEA under 5.0µg/L (P=0.003) were associated with successful administration of HIPEC. The 5-year OS rates were 69% for the HIPEC era and 67% for the debulking era (IV). The proportion of patients who presented, Uusi hoitokäytäntö on mullistanut vatsaontelon limakasvaimen hoidon Vatsakalvon pseudomyksooma on hyvin harvinainen kasvaintauti. Aiemmin tautia on hoidettu toistetuilla leikkauksilla, mutta nykyään pyritään poistamaan kasvain yhdellä leikkauksella äärimmäisen tarkasti. Onnistuneen poiston jälkeen potilaille annetaan solunsalpaajahoito jo leikkauksen aikana. Väitöstutkimukseni mukaan hoidon onnistuessa yhdeksän kymmenestä leikkauspotilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua. Tauti saa alkunsa lähes poikkeuksetta umpilisäkkeen limakalvon soluista, jotka leviävät umpilisäkkeen ulkopuolelle vatsaontelon pintaa pitkin. Kasvainsolut jatkavat lisääntymistä ja limantuotantoa vatsaontelossa ja leviävät vähitellen eri sisäelinten pinnoille. Taudin edetessä koko vatsaontelo täyttyy limansekaisesta kasvainmateriaalista, ja vatsaa pullistuu jo näkyvästi ulospäin. Ilman hoitoa sisäelinten toiminta häiriintyy kasvainmassan vaikutuksesta. Lopulta tauti johtaa kuolemaan. Tautia on perinteisesti hoidettu toistuvilla leikkauksilla. Usein kasvainmassaa on kuitenkin jäänyt vatsaonteloon ja jonkin ajan kuluttua uusi leikkaus on jälleen ollut edessä. Lopulta leikkaushoito ei enää ole ollut mahdollista tai turvallista. Taudin hitaan etenemisen takia perinteisilläkin leikkauksilla hoidettujen potilaiden lyhytaikainen ennuste on kohtalaisen hyvä. Uusi hoitokäytäntö on mullistanut pseudomyksooman hoidon. Nykyään pyritään erittäin tarkkaan leikkaukseen, jossa kaikki kasvainkudos pyritään poistamaan jo ensimmäisellä yrityksellä. Tarvittaessa elinpoistoja tehdään runsaasti. Merkittävimpänä uutena asiana poistetaan koko vatsakalvo, joka verhoaa normaalisti vatsaontelon seinämää. Jos koko vatsaontelo saadaan puhdistettua kasvainmassasta, lämmitetty solunsalpaajaliuos annostellaan leikkauksen aikana vatsaonteloon (HIPEC, Hyperthermic Intraperitoneal Chemotherapy). Vaikka uusi hoitokäytäntö on otettu laajalti käyttöön pseudomyksooman hoidossa maailmalla, se ei sovellu käytettäväksi kaikille potilail

Hot flushes, the most characteristic symptoms in menopause, are encountered by c.a. 80% of women. Hot flushes and other menopausal complaints can significantly impair a woman s quality of life. Additionally, the majority of women experience premenstrual symptoms in their fertile age. Due to the resemblance between premenstrual and menopausal symptoms, women with severe premenstrual symptoms might fear for an increased risk of developing menopausal complaints, such as vasomotor symptoms. It is, however, unclear why some women experience intolerable hot flushes while others remain completely asymptomatic. Hot flushes are characterised by cardiovascular reactions such as rapid episodes of reddening of skin and palpitations. Thus, women with or without hot flushes may differ in their cardiovascular reactivity and responses to hormone therapy. The present study was designed to investigate the impact of hot flushes and different forms of hormone therapy on health-related quality of life and cardiovascular autonomic function. Therefore, 150 healthy, recently postmenopausal women showing a large variation in hot flushes were studied before and during six months of hormone therapy. Hot flushes were evaluated prospectively with a two-week hot flush diary. The relationship between a history of premenstrual symptoms and the postmenopausal quality of life and hot flushes was also assessed. The cardiovascular autonomic function was studied with a standardised test series in controlled laboratory settings. Hot flushes were important determinants for the decreased health-related quality of life in menopause. Previous premenstrual symptoms lacked correlation with the severity of postmenopausal hot flushes but associated with deterioration of health-related quality of life, seen as poor sleep, depressive feelings and impaired memory and concentration. Women with hot flushes reacted with more tachycardia and slightly blunted parasympathetic activity in heart rate responses to cardiova, Vaihdevuosille tunnusomaisimpia oireita kuumia aaltoja kokee n. 80 % naisista. Vaihdevuosioireet voivat huonontaa naisten elämänlaatua merkitsevästi. Hedelmällisessä iässä suurimmalla osalla naisista ilmenee myös oireita ennen kuukautisia eli ns. premenstruaalisia oireita. Naiset, jotka kärsivät voimakkaista premenstruaalioireista, saattavat pelätä myös vaihdevuosiin liittyvän voimakkaita oireita, koska premenstruaaliset ja vaihdevuosien oireet muistuttavat toisiaan. On kuitenkin epäselvää, miksi osalla naisista on voimakkaita kuumia aaltoja, kun taas toisilla niitä ei esiinny lainkaan. Kuumien aaltojen tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta kuumaan aaltoon liittyy mm. verisuonten laajenemista ja supistumista. Näin ollen ajatellaankin, että oirehtivien ja oireettomien naisten sydän- ja verenkiertoelimistön säätelyssä ja vasteissa hormonihoidolle voisi olla eroavaisuuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuumien aaltojen ja hormonihoidon vaikutusta vaihdevuosi-ikäisten naisten elämänlaatuun ja sydän- ja verenkiertoelimistön säätelyyn. Selvitimme myös ennustavatko premenstruaalioireet vaihdevuosioireita. Tutkimukseen osallistui 150 tervettä naista, joilla esiintyi eri määriä ja asteisia kuumia aaltoja. Sydän- ja verenkiertoelimistön säätelyä selvitettiin autonomisen hermoston tutkimuskokonaisuudella, jossa mitataan verenpaineen, sykkeen ja sykevaihtelun reaktioita provokaatiotesteihin. Kuumat aallot huononsivat naisten elämänlaatua selvästi. Aiemmat premenstruaalioireet eivät ennustaneet vaikeita kuumia aaltoja, mutta vaikuttavat kuitenkin liittyvän yleisemmin huonontuneeseen elämänlaatuun vaihdevuosi-iässä. Autonomisen hermoston sympaattinen aktiivisuus oli korostuneempaa naisilla, joilla esiintyy kuumia aaltoja. Satunnaistetussa hormonihoitotutkimuksessa osallistujat saivat estrogeenia ihon tai suun kautta annosteltuna, suun kautta yhdistettynä keltarauhashormonitablettiin tai lumelääkettä. Kaikki hormonivalmisteet helpottivat vaihdevuosioireita merkittävästi ja para

The overall purpose of this study was to evaluate the health-related quality of life (HRQoL) and cost-effectiveness of the treatment of severely, acutely ill neurosurgical patients. The majority of the study illnesses and conditions are known to have a relatively high mortality or an otherwise poor outcome but, they are also known to be highly resource-demanding. Since the economics of health care is attracting more and more interest, it will become more important to evaluate the cost-effectiveness of treatment so that it can be demonstrated that the resource allocation is justified. The patients (n=620) for these four separate studies were treated in the Department of Neurosurgery of Helsinki University Central Hospital between 1998 and 2006. The first of these four studies was a Step-Down Unit study in which we evaluated a group of patients (n=346) who underwent a major neurosurgical operation and were treated in the neurosurgical intensive care unit (NICU) and, due to a poor prognosis, were then discharged from the NICU to the step-down unit, still depending on life support devices. The following two studies evaluated patients who underwent a decompressive craniectomy (DC) for intractable intracranial pressure. The first of these, the DC after SAH study, concerned patients (n=42) with subarachnoid haemorrhage (SAH) or other neurological emergencies, and the second one, the DC after TBI study, evaluated patients (n=54) with traumatic brain injury (TBI). The fourth study, the SAH study (n=178), evaluated the long-term outcome, HRQoL and cost-effectiveness of the treatment of the SAH patients. The mortality in the Step-Down Unit study and both of the DC studies was high and moderate in the SAH study, 59%, 53%, 41%, and 24% respectively. The median follow-up times were 5, 3, 5.6 and 10.8 years. The health-related quality of life was assessed with the EuroQol EQ5D instrument and the median HRQoL index was compared to the median index of the Finnish reference populatio, Suomessa on vuosittain arviolta yli 1000 tehohoitoa vaativaa aivovammatapausta ja aivoverenvuotoon sairastuu 2000 ihmistä vuosittain. Näihin sairauksiin tiedetään liittyvän merkittävää kuolleisuutta. Suomessa kuolinsyytilastoissa aivovamma on pääsyynä noin 1000 henkilöllä vuosittain ja kaikista aivoverenvuotopotilaista arviolta yli 50% kuolee vuoden sisällä. Aivovamma tai aivoverenvuoto tulee lähes poikkeuksetta hyvin äkillisesti ja varsin usein se koskettaa nuoria, työelämässä olevia ihmisiä. Akuutisti sairaiden neurokirurgisten potilaiden hoito vaatii paljon erityisosaamista ja resursseja, mutta toisaalta tutkimuksia hoitojen jälkeisestä elämänlaadusta tai hoidon kustannusvaikuttavuudesta on vähän. Tutkimuksen potilaat hoidettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Neurokirurgian klinikalla vuosina 1998-2006. Neljästä erillisestä tutkimuksesta ensimmäinen arvioi potilasryhmää, jolle oli tehty merkittävä neurokirurginen leikkaus ja jota hoidettiin neurokirurgisella teho-osastolla, mutta joka huonon ennusteen vuoksi siirrettiin teho-osastolta pois, vaikka potilaat edelleen olivat riippuvaisia elintoimintoja ylläpitävistä laitteista. Seuraavat kaksi tutkimusta käsittelivät potilaita, joille tehtiin dekompressiivinen kraniektomia eli poistettiin iso pala kallon luuta hallitsemattoman kallonsisäisen paineen vuoksi. Toisessa näistä tutkimuksista aivopaineen nousun aiheutti lukinkalvonalainen aivoverenvuoto tai muu neurologinen sairaus, toisessa kraniektomia tehtiin aivovamman jälkeisen aivopaineen nousun vuoksi. Viimeinen tutkimus arvioi potilaiden, joilla oli lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV), pitkän aikavälin kuolleisuutta, elämänlaatua ja hoidon kustannustehokkuutta. Tutkimuksen potilaita seurattiin keskimäärin 5-10 vuotta. Suurin kuolleisuus, 59%, oli ryhmässä, jossa tehohoito pitkittyi ja hengityskonehoitoa jatkettiin osastolla. Aivoverenvuodon vuoksi tehty kraniektomia johti 53% potilaista kuolemaan ja traumatapauksissa kuolleisuus oli 40%. SAV-ryhmän kuol

Myocardial infarct size is clinically relevant, affecting heart function and patient prognosis. After myocardial infarction (MI), it is important to establish whether myocardial dysfunction is due to permanent infarct damage, or if the myocardium is viable, in which case contraction may be improved by revascularization. Established methods for assessing infarct size and viability, such as cardiac magnetic resonance imaging with delayed contrast enhancement (DE-CMR) and myocardial perfusion imaging are neither readily available nor suitable in acute MI. In contrast, electrocardiography (ECG) and echocardiography are widely available diagnostic methods at the patient’s bedside at any hour. Echocardiographic strain rate imaging, based on measurement of myocardial velocities by tissue Doppler, is a sensitive and objective method for quantification of myocardial contraction. If myocardium contracts, it is viable. Body surface potential mapping (BSPM) records ECG with multiple leads covering the entire thorax, with a variety of ECG variables automatically calculated from its recordings. The aim of the studies for this thesis was to evaluate whether infarct size and myocardial viability can be assessed by strain rate imaging and BSPM. The studies included up to 57 patients with acute coronary syndrome, most with an infarction. BSPM with 123 leads and echocardiography were performed within 48 hours after onset of chest pain, and repeated during recovery of the infarction, at 1 to 4 weeks, and after healing, at 6 to 12 months. Global infarct size and segmental extent of infarct were determined by DE-CMR after healing. Strain rate imaging allowed assessment of viability and global infarct size in both acute and chronic MI. Strain mapping was validated, for the first time, as a semi-quantitative method for the assessment of systolic strain, and showed excellent correlation with quantitative strain values. In chronic MI, segments with systolic strain values less than -6% were m, Väitöskirjani aihe on sydäninfarktin aiheuttaman vaurion arviointi. Sydäninfarktissa verenkierto sydämeen häiriintyy ja johtaa vaurioon sekä toimintahäiriöön. Mitä suurempi vaurio on, sitä suurempi on sydämen vajaatoiminnan ja ennenaikaisen kuoleman riski. Mikäli infarktivaurio on pieni, sydämen toiminta voi parantua. Olennaista on arvioida infarktivaurion laajuus ja se, onko huonosti pumppaava sydänlihas pysyvästi vaurioitunut, vai onko toimintahäiriö tilapäinen. Infarktivaurion laajuutta ja toimintahäiriön luonnetta voidaan arvioida magneetti- tai isotooppikuvantamisella, mutta menetelmät ovat hankalia eivätkä ne ole aina saatavilla. Otimme tutkimuksen kohteeksi sydänsähkökäyrän ja ultraäänitekniikan, koska ne ovat käytännöllisempiä, ja ne voidaan toteuttaa potilaan vuoteen äärellä, vuorokauden ajasta riippumatta. Testasimme näiden menetelmien soveltuvuutta infarktivaurion määrittämiseen. Teimme infarktipotilaille sydänsähkökäyrän kehokartoituksen, eli rekisteröimme sydänsähkökäyrää koko rintakehän alueelta parhaiden rekisteröintialueiden paikantamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytimme 120 elektrodia. Rekisteröinneistä tietokone laski tulokset automaattisesti. Kehokartoitusmenetelmällä löysimme sydänsähkökäyrän muuttujia, joiden avulla oli mahdollista arvioida infarktivaurion laajuutta ja toimintahäiriön paranemismahdollisuuksia. Parhaimmat rekisteröintialueet osuivat vasemman kyljen sekä oikean lapaluun alueelle. Toinen tutkimusmenetelmämme oli ultraäänitekniikkaan perustuva kudoskuvantaminen, jolla mittasimme sydänlihaksen toimintaa. Kudoskuvantamisella mitattu sydänlihaksen supistusvoima paljasti infarktivaurion laajuuden. Mitä huonommat arvot, sitä todennäköisemmin sydänlihaksen toimintahäiriö oli pysyvä. Lisäksi teimme potilaille magneettikuvauksen, joka on kultainen standardi infarktivaurion laajuuden mittaamisessa. Vertasimme mittaustuloksiamme tähän kultaiseen standardiin, ja totesimme että ne ovat luotettavia. Tämä tekemämme vertailu on ensimmäinen laatuaan, Bedömning av hjärtmuskelskadan hos infarktpatienter medelst nya EKG- och ultraljudsmetoder Avhandlingen handlar om att bestämma skadan vid en hjärtinfarkt. Vid en hjärtinfarkt försämras hjärtats blodcirkulation vilket leder till skada och funktionsstörning. Ju större skadan är, desto större är risken för hjärtsvikt och förtidig död. Ifall infarktskadan är liten, kan hjärtats funktion repa sig. Det väsentliga är att bestämma infarktskadans storlek och ifall hjärtats pumpfunktion är permanent eller tillfälligt försämrad. Infarktskadans storlek och natur kan man bestämma med magnet- eller isotopavbildning, men dessa metoder är besvärliga och inte alltid tillgängliga. Målet för vår forskning var att utreda ifall elektrokardiografi (EKG) och ultraljudsteknik lämpar sig för att undersöka infarktskadan, emedan dessa metoder är praktiska och kan utföras invid patientbädden oberoende av tidpunkten på dygnet. Vi registrerade EKG hos infarktpatienter över hela bröstkorgen medelst 120 elektroder (body surface potential mapping, BSPM) för att lokalisera de bästa registeringsområdena. Datorn räknade resultaten automatiskt från dessa registeringar. Med hjälp av BSPM identifierade vi EKG variabler som kan bestämma infarktskadans storlek och funktionsstörningens natur. De bästa registreringsområdena fanns på bröstkorgens vänstra sida och högra skuldran. Vår andra forskningsmetod var vävnadsdoppler, en ultraljudsteknik varmed vi mätte hjärtmuskelfunktionen. Graden av hjärtmuskelns funktionsstörning avslöjade infarktskadans storlek. Ju sämre värden, desto större var sannolikheten att funktionsstörningen var permanent. Vi gjorde även en magnetavbildning, som är gyllene standard för att mäta infarktskadans storlek. Vi jämförde våra mätresultat med denna gyllene standard, och kunde konstatera att de är tillförlitliga. En sådan jämförelse har aldrig tidigare gjorts. Infarktskadans storlek har en avgörande betydelse. En dåligt pumpande hjärtmuskel kan tillfriskna ifall infarktskadan är lit

Suicides and attempted suicides in relation to weather and daylight in Finland, from 1969 to 2010 Suicide statistics show higher figures during spring and summer compared to autumn and winter. No explanation to this phenomenon has been found, but seasonal changes in weather have been suspected to be involved. The objective of this study was to find out whether correlation between suicide statistics and weather variables exists in Finland. Suicide statistics from 1969 to 2010 in Finland were compared to daily, monthly, and annual weather data, on the national level as well as in the Helsinki, Jyväskylä and Oulu regions. Suicide mortality was at its highest between May 15 and July 25. During that period the day length is at its longest. No weather correlation as to that period was found. However, temperature did correlate with suicide mortality on an annual basis, and more clearly during winter; the lower the temperature was, the lower the suicide rate was. Furthermore, global solar radiation correlated negatively with suicide mortality between September and April. These correlations were more pronounced among men, and in the Helsinki region. For attempted suicides, in the Helsinki region, a correlation with atmospheric pressure was found. For women the correlation was positive, but for men, it was negative. Any biological or social mechanisms that may contribute to these correlations remain currently unknown. However, the biological intrinsic clock which follows the light-dark cycle cannot be ruled out as a biological mechanism. Furthermore, earlier studies have shown correlations between hormonal changes and weather variables. In severe depressive disorder, which is a major risk factor for suicide, disruptions in the biological rhythms, and hormone secretions do occur, but it is not known to which extent these disruptions might be triggered due to weather conditions. Therefore, more research is needed to evaluate the clinical significance and implications of these f, Itsemurhien ja itsemurhayritysten ajallinen yhteys säätekijöihin ja päivänvalon pituuteen Suomessa 1969-2010 Itsemurhatilastoista on havaittu, että itsemurhien määrä on korkeampi kevään ja kesän aikana verrattuna syksyyn ja talveen. Tälle toistuvalle rytmille ei ole löydetty selitystä, mutta on epäilty, että säätekijöillä voisi olla vaikutusta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, onko Suomen itsemurhakuolleisuudella ja säätekijöillä ajallista yhteyttä toisiinsa. Suomen itsemurhatilastoja verrattiin päivittäisiin, kuukausittaisiin ja vuosittaisiin säätekijöihin vuosien 1969 ja 2010 välisellä ajanjaksolla sekä koko Suomen että erikseen Helsingin, Jyväskylän ja Oulun alueilta. Itsemurhakuolleisuus oli korkeimmillaan toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 25. päivän välisenä aikana, jolloin vuorokauden valoisa aika on pisimmillään. Mikään valituista säämuuttujista ei selittänyt korkeaa itsemurhakuolleisuutta juuri tuona ajanjaksona. On kuitenkin todettava, että vuorokauden keskilämpötilan ja itsemurhakuolleisuuden väliltä löytyi ympärivuotinen yhteys. Kaikkein selvimmin tämä yhteys tuli näkyviin syksyn ja talven aikana, kun lämpötila oli selkeästi laskenut, jolloin itsemurhakuolleisuus oli alimmillaan. Toisaalta talvipuoliskon aikana havaittiin käänteinen yhteys globaalin säteilyn ja itsemurhakuolleisuuden välillä, eli mitä korkeampi globaalin säteilyn kertymä, sitä vähemmän itsemurhia. Tulokset olivat selkeämmin nähtävissä miehillä ja erityisesti Helsingin alueella. Helsingin alueen itsemurhayritysten ja vuorokauden keskimääräisen ilmanpaineen väliltä löytyi myös yhteys, miehillä yhteys oli käänteinen. Toistaiseksi ei ole tiedossa mitään biologista tai sosiaalista mekanismia, joka voisi selittää löydetyt yhteydet. Tiedetään kuitenkin, että useat ihmiselimistön biologiset rytmit tahdistuvat valoisan ja pimeän säännöllisestä vaihtelusta, ja on huomattu, että myös säätekijöiden vaihtelut voivat aiheuttaa muutoksia esimerkiksi keskushermoston välittäjäaineissa sekä su

Fibromyalgia: Background factors and impact on mortality and ability to work The aim was to update the prevalence of fibromyalgia (FM) symptoms, their predictors, and their impact on mortality and ability to work, in an epidemiologically representative cohort. For this we used the older Finnish Twin Cohort, which enabled evaluation of genetic backgrounds, as well. This cohort (originally 17 357 twins born before 1958) participated in three surveys with extensive health questionnaires in 1975, 1981, and 1990; response rates were 89%, 84%, and 77%. Applying their responses and clinical FM patients´ responses to an FM question-set from 1990, we could classify this cohort into three latent symptom classes: LC1 with no or few FM-associated symptoms, LC2 with some symptoms, and LC3 with a high number of symptoms, resembling FM patients and thus serving as a proxy for FM. Of all responders, almost equally from each gender 13% were classified into LC3. The statistical analyses estimated heritability behind this symptom classification as 51% (95% CI 45-56%). Of the suggested risk factors (assessed by the surveys in 1975 and 1981), what emerged as independent predictors of FM-associated symptoms (LC3) were headache and back and neck pain. Obesity or high body mass index and sleep problems also predicted FM symptoms, but confounding by familial factors seemed probable. For analysis of disability retirement, 8 448 individuals at risk remained after exclusions, and for analysis of mortality, 9 759. During the 14-year follow-up, the cumulative incidence for disability retirement in general was 6.8% in LC1, 10.6% in LC2, and 25.7% in LC3. The multi-adjusted hazard ratio for general disability retirement in LC3 was three-fold and for musculoskeletal disability five-fold that in LC1. As for mortality, the follow-up lasted 19 years and revealed the age- and gender-adjusted hazard ratio of death to be 1.4 (95% CI 1.2-1.8) in LC3 and 1.2 (95% CI 1.0-1.4) in LC2. This excess risk disapp, Fibromyalgian taustatekijät, vaikutus työkykyyn ja kuolleisuuteen Fibromyalgia (FM) eli pehmytkudosreuma on oireyhtymä, jonka keskeisiä oireita ovat laaja-alainen kipu, jäykkyys ja väsymys. Laaja-alaista kipua on monissa maissa esiintynyt 7-13 %:lla väestöstä ja näistä FM:a noin puolella. FM:n syistä, syntymekanismeista ja riskitekijöistä on edelleen vain viitteellistä tietoa. FM:n vaikutus työkykyyn Suomessa on tuntematon, ja sen vaikutuksista kuolleisuuteen on ristiriitaisia tuloksia. Tämä tutkimus perustuu vanhemman suomalaisen kaksoskohortin kyselytutkimustietoihin vuosilta 1975, 1981 ja 1990. Seuloimme FM-oireiset kaksosjoukosta käyttämällä vuoden 1990 terveyskyselyn tätä koskevia osioita piiloluokituksen perustana, testattuamme ne ensin kliinisillä FM-potilailla. Kyselyyn vastanneista 10 608 kaksosesta luokiteltiin tällä tavoin 13 % niin miehistä kuin naisista FM-oireisiin, 32 % vain jonkin verran FM-oireita raportoiviin ja loput oireettomiin. Vertaamalla identtisten ja epäidenttisten kaksosten sijoittumista kolmeen oireluokkaan analysoimme perintötekijöiden osuutta oireryhmien jakaumalle, ja perimä selitti 46 51% oireluokituksesta. Vuosien 1975 ja 1980 kyselytietoja käyttäen kartoitimme riskitekijöitä FM-oireisten luokkaan päätymiselle. Aiemman tutkimustiedon perusteella valittiin tutkittavat muuttujat: ominaisuudet, joilla oli todettu yhteyttä FM:an tai joiden oli todettu ennustavan FM:a tai laaja-alaista kipua. Tutkittavasta joukosta suljettiin pois ne, joilla 1975 tai 1980 oli kipuja niskassa, hartioissa ja selässä tai jotka FM-oireisten tapaan käyttivät runsaasti särkylääkkeitä. Analyysien tuloksena monimuuttujamallissa itsenäisiksi riskitekijöiksi osoittautuivat päänsärky, selkä- ja niskakipu. Riskitekijöitä olivat myös ylipaino ja uniongelmat, mutta perintötekijät olivat tässä mahdollisesti sekoittavina tekijöinä. Selvittääksemme FM-oireiden vaikutusta työkykyyn, yhdistimme kaksosrekisterin Eläketurvakeskuksen ja Kelan eläkerekisteritietoihin ja seurasi