Outcome of pediatric cardiac surgery

Pediatric heart surgery aims to correct or palliate cardiac malformations, and to maximize the quality of life of the patients. This thesis investigates the late outcome after surgery for congenital cardiac defects to assess the quality and progress of treatment during the last decades. It also studies outcomes after the arterial switch operation (ASO) for treatment of transposition of the great arteries (TGA) and pediatric heart transplantation. Data was obtained from a national database containing all pediatric heart operations performed since 1953 in one of five university- and one regional hospital in Finland. Causes of death were obtained from Statistics Finland and categorized into congenital heart defect (CHD)- related and non-CHD-related causes of death. CHD-related deaths were further divided into heart failure-, post-reoperative early-, cardiovascular-, and sudden deaths. Between 1953 and 2009, 13,786 cardiac operations were performed on 10,964 pediatric patients in Finland. Follow-up coverage was 98%. Early operative mortality was 5.6% for all operations. The 60-year survival for the entire study was 70% versus 86% for the general population. The number and proportion of severe cardiac defects increased in the 2000s, whereas surgery for simple defects decreased. Operative age and early operative mortality decreased significantly among all defect groups. Long-term survival of all patients improved significantly during recent decades. The most common cause of death was heart failure, which decreased among the majority of defect groups. Sudden death was reduced to zero among patients with simple defects and TGA, but remained a challenge among patients with univentricular heart configurations. ASO resulted in markedly improved early operative mortality and late outcome after correction of TGA when compared to the Mustard and Senning operations, with zero sudden deaths. Early mortality after pediatric heart transplantation was 10%, with a late outcome of 68% a
Monet synnynnäiset sydänviat johtavat hoitamattomana lapsen kuolemaan varhaisessa iässä. Useimmat näistä ovat korjattavissa sydänleikkauksella tai katetrisaatiotoimenpiteellä. Hoitojen tavoittena on potilaan oireiden vähentäminen ja elämänlaadun parantaminen. Tämä väitöskirja tarkastelee lapsena sydänleikattujen potilaiden pitkäaikaistuloksia hoidon laadun ja kehityksen arvioimiseksi. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen myös valtasuonten transposition (TGA) hoidossa käytetyn arterial switch menetelmän (ASO) ja lasten sydänsiirtojen pitkäaikaistuloksia. Tutkimuksessa käytetään lasten sydänleikkausten tietokantaa, ProCardio:ta. Tietokanta perustettiin vuonna 1995, ja se sisältää tiedot kaikista Suomessa tehdyistä lasten sydänleikkauksista vuodesta 1953 lähtien. Kuolinsyyt on jaettu kardiogeenisiin ja ei- kardiogeenisiin, ja kardiogeeniset kuolinsyyt edelleen sydämen vajaatoimintaan, kardiovaskulaariseen, perioperatiiviseen ja äkilliseen kuolemaan. Vuosien 1953 ja 2009 välillä Suomessa tehtiin 13 786 sydänleikkausta 10 694:lle lapsipotilaalle. Seurannan kattavuus oli 98%. Leikkauskuolleisuus oli yhteensä 5.6%. 60 vuoden pitkäaikaisselviytyminen oli 70% kaikilla potilailla, ja 86% sukupuolen-, iän-, synnyinajan-, ja sairaanhoitopiirin suhteen samankaltaistetulla kontrolliväestöllä. Vaikeiden sydänvikojen osuus kaikista leikatuista sydänvioista nousi tasaisesti 2000-luvulle asti, samalla kun yksinkertaisten sydänvikojen leikkaukset vähenivät. Leikkausikä pieneni ja leikkauskuolemat vähenivät merkittävästi kaikissa sydänvikaryhmissä, ja pitkäaikaisselviytyminen parani viime vuosikymmenten aikana leikattujen keskuudessa. Tavallisin kuolinsyy oli sydämen vajaatoiminta, jonka esiintyvyys väheni merkittävästi suurimmassa osassa sydänvikaryhmiä. Äkkikuolemien esiintyvyys laski nollaan yksinkertaisten sydänvikojen ja TGA-potilaiden keskuudessa, mutta muodosti huomattavan pitkäaikaisriskin yksikammioisen sydänvi