Search

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä pro gradu -työssä olen tutkinut yksin kansainvälistä adoptiolasta hakevien naisten vertaisryhmätoimintaa. Sekä vertaisryhmätoiminta että kansainvälinen yksinadoptoiminen ovat jatkuvasti kasvavia ilmiöitä Suomessa, joten on yllättävää, että molempia ilmiöitä on tutkittu meillä melko vähän. Adoptiota käsittelevien suomalaisten tutkimusten määrä on vähäinen, sillä adoptio ei ole juurikaan kuulunut sosiaalityön tutkimuksen tai perhetutkimuksen mielenkiinnon kohteisiin. Osasyynä vertaisryhmiä koskevien tutkimusten vähäisyyteen saattaa olla se, että Suomessa vertaisryhmätoiminnalla on vain muutaman vuosikymmenen pituinen historia. Tutkielmani avaa siis uuden näkökulman niin vertaistoimintaan kuin adoptoimiseenkin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää mikä yksinhakijoiden ja -adoptoineiden vertaisryhmä on ja mikä merkitys sillä on yksinhakijoille. Yksinhakijoilla tarkoitan naisia, jotka ovat jo hakeneet tai aikovat hakea yksin adoptiolasta, mutta eivät ole vielä saaneet häntä. Kiinnostukseni kohteena on erityisesti vertaisryhmän merkityksien kuvaaminen ja ymmärtäminen. Aineistonkeruumenetelmiä oli kaksi, osallistuva havainnointi sekä fokusryhmähaastattelu. Osallistuin yksinadoptoivien vertaisryhmätapaamisiin neljä kertaa ja tein kaksi fokusryhmähaastattelua, joissa molemmissa oli neljä haastateltavaa. Osallistuvan havainnoinnin tarkoituksena oli tutustua vertaisryhmän toimintaan ja helpottaa yksinhakijoiden elämäntilanteen ymmärtämistä. Fokusryhmähaastatteluissa syvensin vertaisryhmissä kokoamaani tietoa. Aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen temaattinen analyysi ja aineisto onkin ohjannut vahvasti tutkimukseni etenemistä ja kirjallisuuden valintaa. Aineistoni valossa yksinadoptoimiseen näytti liittyvän kaksi keskeistä haastetta. Toinen haaste koski yksinhakijoiden erikoisasemaa adoptioprosessissa ja toinen ympäristön suhdetta yksinhakijuuteen. Vertaisryhmällä oli yksinhakijoille kolme keskeistä merkitystä. Nämä olivat 1) vertaisryhmä verkostoitumisen keinona samassa tilanteessa oleviin, 2) vertaisryhmä dialogisena yhteisönä, 3) vertaisryhmä kokemusperäisen tiedon tuottajana. Tässä tutkimuksessa yksinhakijoiden ja -adoptoineiden vertaisryhmä näyttäytyi uudenlaisena vertaisryhmänä, jossa vertaisten tapaaminen ei perustunut osallistujien yhteiseen ongelmaan, vaan iloiseen tapahtumaan, lapsen saamiseen. Tutkimuksen keskeinen lopputulos on se, että edellä mainitut vertaisryhmän käytännöt muokkaavat yksinhakijoiden identiteettiä. Siihen ei kuitenkaan pyritä tarkoituksellisesti, eikä se ole vertaisryhmätapaamisten lähtökohta. Tämä seikka erottaa tutkimukseni aikaisemmista tutkimuksista ja tekee yksinhakijoiden vertaisryhmästä erilaisen verrattuna moniin perinteisiin vertaisryhmiin. Keskeinen kirjallisuus: Susanna Hyväri (2001) Vallattomuudesta vastuuseen sekä Marianne Nylundin teokset vuosilta 1996-1999.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisissa setlementeissä tehtävää yhteisötyötä empiirisen kysely- ja haastatteluaineiston perusteella. Tarkoituksena on saattaa teoria ja käytäntö vuoropuheluun keskenään, nostaa esiin muutamia esimerkkejä yhteisötyön työkäytännöistä sekä etsiä eroavaisuuksia tai yhtymäkohtia meneillään olevaan yhteisökeskusteluun. Tutkimusote liittyy sosiaalipedagogisessa työssä usein käytettyyn tutkimukselliseen otteeseen, jossa yritetään ymmärtää sosiaaliseen toimintakykyyn ja voimavarojen vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusotteesta löytyy etnografisia piirteitä mm. siinä, että tarkoituksena on kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä sekä hahmottaa niiden kytkentöjä ja kokonaisuutta. Yhteisöä lähestytään ensisijaisesti interaktionistisen yhteisötutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi sivutaan alueellista yhteisötutkimusta. Yhteisömääritelmiin liittyy vahvasti myös yhteenkuuluvuuden tunne. Tutkimus painottuu lähiyhteisöihin, jotka liittyvät osallisten ja toimijoiden arkielämään. Lähestyn teemaa sekä työntekijöiden, että asiakkaiden ja toimijoiden näkökulmasta. Empiirinen aineiston keruu tapahtui vaiheittain lomakekyselyä ja fokusryhmähaastatteluja hyväksi käyttäen. Sitä täydennettiin havainnoimalla tutkittavien yhteisöjen toimintaa sekä perehtymällä niiden tuottamaan kirjalliseen materiaaliin. Lomakekyselyaineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva setlementeissä tehtävästä yhteisöllisestä työstä ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtämisestä. Tietoa syvennetään tekemällä syvyyssukellus kolmeen setlementtiin, jotka valittiin harkinnanvaraisesti. Valintakriteerinä oli erilaisuus. Yhdessä valituista kohteista tehdään monikulttuurista yhteisötyötä, yhdessä yhteisöllisyys painottuu elämänhallintaa edistävään lähiötyöhön ja yhdessä vapaaehtoistyön ja lähiötyön risteytykseen. Yhteisöllisyys merkitsee setlementtityöntekijöille ja setlementeissä toimiville asiakkaille ja toimijoille ensisijaisesti liittymistä ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Avoin, arvostava, mahdollistava ja tilaa antava toiminta on tärkeää, samoin kuin yhdessä tekeminen. Esiin nousivat selvästi yhteisöllisyyden positiiviset merkitykset. Näyttää siltä, että tärkein yksilöitä voimaannuttava asia on ihmisarvoinen kohtaaminen. Yhteisöä tarvitaan siihen, että ihmiset tulevat kohdatuksi ihmisenä ja saavat mahdollisuuden tulla näkyviksi. Oleellista on kuitenkin se, että nämä yhteisöt ovat riittävän löysiä. Yhteisöllistäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. On kysyttävä onko nyky–yhteisöllisyys sellaista, jonka varaan vastuuta voidaan rakentaa ja onko sellaiseen yhteisöllisyyteen pyrkiminen edes viisasta. Kolmannen sektorin on myös vakavasti pohdittava, kuinka pitkälle se onnistuneiden yhteisökokemusten innoittamana suostuu julkisen sektorin palvelujen korvaamiseen yhteisöllistämällä asukkaita ja asiakkaita. Kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus on tärkeää, mutta sen rinnalle tarvitaan julkista sektoria. Oleellisinta yhteisötyössä näyttää olevan se, kenen ehdoilla toimitaan ja kuka sitä tekee, onko se ihmisten omaa toimintaa vai työntekijöiden valmiiksi organisoimaa toimintaa. Pienempi merkitys on sillä, minkälaisia menetelmiä käytetään. Yhteisöllisyyttä ei voi määrätä syntymään ylhäältä päin, mutta sitä edistäviä toimintamalleja voidaan kehittää.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus käsittelee lastensuojelun sosiaalityön oikeudellistumis- eli juridisoitumisprosessia. Oikeudellistumisen käsite (Verrechtlichung) on peräisin 1920-luvun Saksasta ja Suomeen se tuli 1980-luvulla. Oikeudellistuminen tarkoittaa jonkin yhteiskunnallisen ilmiön, asian tai alueen tulemista tai muuttumista oikeudelliseksi, saattamista oikeudellisen sääntelyn piiriin tai oikeudellisen ratkaisutoiminnan kohteeksi. Se merkitsee myös kasvavaa jokapäiväisen elämän ja eri elämänalueiden juridista sääntelyä. Lastensuojelun oikeudellistumisesta on Suomessa puhuttu 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Tutkimus on teoreettinen ja pohjautuu lähinnä suomalaiseen ja englantilaiseen sosiaalityötä ja lastensuojelua koskevaan tutkimukseen. Käytän lähteenä jonkin verran myös oikeustieteellisiä ja oikeussosiologisia tutkimuksia. Hyödynnän myös suomalaista lastensuojelukriittistä keskustelua, joka on osaltaan vaikuttanut juridisoitumisprosessin vahvistumiseen. Tarkastelen ilmiötä oikeusvaltioviitekehyksessä. Merkittäviä seikkoja ovat tällöin virkamiehen toimien lainalaisuus, ihmis- ja perusoikeudet, oikeusturva ja hyvän hallinnon periaatteet. Selvitän sitä, mistä lastensuojelun juridisoitumisessa on kyse. Mistä ja miten edellä mainitut oikeusvaltioperiaatteet ovat tulleet sosiaalityöhön ja millaisia oikeudellisia vaatimuksia ne työlle asettavat? Toiseksi tarkastelen sitä, miten juridisoituminen näkyy erilaisissa lastensuojelun arkityön keskeisissä käytännöissä. Miten se vaikuttaa työorientaatioon, työprosesseihin, kirjaamiseen ja faktojen määrittelyyn, lapsen asemaan työprosessissa sekä käsityksiin asiantuntijuudesta? Voidaanko tämänhetkistä sosiaalityön asiantuntijuuden määrittelyä, jota usein kuvaavat sellaiset termit kuin avoimuus, neuvottelevuus ja refleksiivisyys, hyödyntää juridisoituneessa tilanteessa vai pitääkö asiantuntijuus määritellä uudelleen? Lastensuojelun juridisoitumisessa on kyse laaja-alaisesta prosessista, jossa juridiikka alkaa ottaa uudella tavalla valtaa sosiaalityön sisällä, alkaa määritellä sosiaalityön prosesseja, työssä käytettävää kieltä ja asiantuntijuutta. Juridisia toimintakäytäntöjä ja yksityiskohtaista ohjeistusta tarjotaan usein ratkaisuksi lastensuojelun ongelmiin. Lukuisissa englantilaistutkimuksissa on kuitenkin todettu, että legalistinen lastensuojelutyö - jota usein kuvataan kapea-alaiseksi ja byrokraattiseksi - ja eri osapuolten oikeuksien painottaminen ei ole välttämättä tarjonnut apua perheille eikä turvaa lapselle. Se ei ole myöskään aina pystynyt hyödyntämään sosiaalityön omaa ammatillista tietämystä. Laillinen tarkastelu vastaa parhaiten kysymykseen, mikä on laillista ja mikä laitonta. Sen sijaan laki harvoin kykenee antamaan vastauksen siihen, mikä on paras mahdollinen toimintavaihtoehto yksittäisessä tilanteessa tai paras keino suojella lasta. Tärkeää olisikin löytää toimintatapa, jossa sosiaalityö voisi oppia parempaa juridiikan ymmärrystä ja omaksua lain asettamat reunaehdot, mutta säilyttää silti oman sisällöllisen autonomiansa. ISBN 952-10-1138-6

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Heroiinin ja muiden opiaattien suonensisäinen käyttö on lisääntynyt 1990-luvun loppupuolella. Opiaattien lisääntyneestä käytöstä johtuen on tullut myös tarvetta lisätä opiaattiriippuvaisille suunnattua hoitoa. Lääkkeelliset hoidot yhdistettynä psykososiaaliseen tukeen ovat osoittautuneet tehokkaiksi parantaessaan asiakkaiden elämänlaatua ja vähentäessään rikollisuutta sekä huumekuolemia. Huumehoitojen järjestämisessä on monenlaisia ongelmia. Asiakkaan, sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeellisiä hoitoja koskevan asetuksen ja henkilökunnan käsitykset saattavat poiketa toisistaan. Ongelmina nähdään uusien tehtävien antaminen yksiköille lyhyellä varoitusajalla ja niin ettei työyhteisö voi asioihin vaikuttaa. STM:n säännökset ylläpitohoidosta eivät anna selkeitä linjauksia hoidon suhteen. Näin ollen tulkinnanvaraisuudet hoitohenkilökunnan ja asiakkaan välillä lisääntyvät. Asiakkaiden uhkaava käytös ja jatkuva väkivallan uhan alla työskentely vaikeuttavat huumetyön käytännön toteuttamista. Työntekijät kokevat hoidon toteuttamisen resurssit riittämättömiksi niin tilojen kuin vakanssienkin suhteen. Hoitoihin liittyy myös epärealistisia odotuksia. Lisäksi asiakkaiden rajattomat vaatimukset aiheuttavat sen, että työyhteisö on monenlaisten ristipaineiden pyörteessä yrittäessään ratkaista, mikä on hyvää ja asetuksen mukaista hoitoa huumeongelmaisille. Tämä tutkimus analysoi yhden työyhteisön näkökulmasta yhden päihdehoidon yksikön asiantuntijuuden muodostumisprosessia. Tutkimus tuottaa tietoa vaikeasti huumeongelmaisten kanssa tehtävästä työstä ja sen haasteista. On tärkeää, että tällaista uutta toimintaa kuin ylläpitohoito tutkitaan, kun sen tarjontaa joudutaan kuitenkin tulevaisuudessa lisäämään. Käytännöstä lähtevä tutkimus mahdollistaa tiedon tuottamisen asioista, jotka kentällä koetaan tärkeiksi ja joita ei ehkä muutoin saataisi esiin. Asiakkaiden ja työntekijöiden äänen on myös helpompi kuulua. Tutkimuksen tuloksena voidaan arvioida, vastaavatko toiminnot asiakkaiden tarpeita ja ovatko hoidot työntekijöiden näkökulmasta tarpeeksi resurssoituja, jotta niitä voidaan myös turvallisesti toteuttaa. Tämä tutkimus on etnografinen tapaustutkimus konfliktien näkökulmasta. Siinä toiminnan osapuolet joutuvat intressiristiriitaan keskenään. Työyhteisö joutuu sovittamaan asetuksen ja asiakkaiden vaatimukset yksikön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla ja havainnoimalla. Tässä tutkimuksessa etnografia tarkoittaa ylläpitohoitoa koskevien merkitysten tutkimista sosiaalisissa tilanteissa ja toiminnoissa yhdessä yksikössä tietyn ajanjakson aikana. Yksikön toimintaan vaikuttavat yksikön sisäiset ja ulkopuoliset tekijät. Toiminta raamittuu ja muotoutuu erilaisissa konflikteissa. Näistä muodostuu yksikön ylläpitohoidon kulttuuri, asiantuntijuus siitä, miten ylläpitohoitoa tulee toteuttaa. Hoitoyksikön orientaatio ja asiantuntijuus kehittyivät erilaisen vaihdon ja vuorovaikutuksen lisääntymisen seurauksena vajaan kahden vuoden aikana eriytymättömän hoivan tuottamisesta eriytyneeseen kuntoutusorientaatioon. Eriytymättömästä yksiköstä kehittyi keskusteleva, erilaisuutta sietävä, eriytynyttä huumekuntoutusta tuottava yksikkö. Tärkeimmät lähteet: Schein, Edgar: Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Tourunen, Jouni: Epäilyksen polttopisteessä. The intravascular use of heroin and other opiates has increased in the end of 1990s. Due to the increasing use of opiates, there has also grown the need to increase treatment aimed at opiate addicted people. Medical care together with psychosocial support has turned to be efficient, because it improves the quality of life of clients and diminishes criminality and drug-deaths. There are many kinds of problems in organizing drug treatments. The point of views of clients, statutes and nursing staff may differ from each other. You may see problems such as new duties given to departments with a short notice. The regulations of Social and Health Ministry concerning maintenance treatment, don't give explicit policy about treatment. So, treatment is more open to various interpretations between nursing staff and clients. The aggressive behavior of clients and continuous working under the danger of violence makes it more difficult to do drug-nursing in practice. Employees feel that resources to accomplish the treatment are insufficient, when it's question about the work space or the amount of working vacancies. The are unrealistic expectations about the treatment. In addition to this clients' bottomless need to demand, brings the nursing stuff to the turbulence of pressure conflicts, when trying to decide, what is according to regulations and good treatment and which is the most secure way of accomplishing the treatment. This ethnographical case study is analyzing the aspect of the nursing stuff of a work community under the welfare for intoxicant abusers and how the process of becoming an expert will develop. The study produces information about the work done with severely drug addicted people and the challenges of this work. It's very important to research this new activity called maintenance treatment, because it's sure that you have to increase supplies for treatment in the future. The study that rises form practise is essential. It enables to produce information about actual issues, which are felt vital at fieldwork. It also makes it possible to get facts, which may not be found in any other way. Clients and nursing staff are heard. At the result of this study, you can evaluate, if the activities meet the needs of clients and are there enough resources for employees to work safely. This research is an ethnographical case study at the point of view of conflicts. The participants of the activities are compelled to an interest-conflict with each other. The study was executed by interviewing and by observation. Here ethnography means analyzing the meanings of maintenance treatment at social situations and activities at one nursing department during certain period of time. The activities are influenced as well by internal as by external factors. The activities are framed and formed at different conflicts. From there rises the culture of maintenance treatment and the knowing, how to accomplish it. The orientation of the nursing department was developed during two years period as the result of increasing interaction between employees and other authorities. Workers took part to various educations. Producing care without differentiation changed to producing care with specialization. Now there was a conversational, dissimilarity accepting and differentiated department, producing drug rehabilitation. Sources: Schein, Edgar: Organisational culture and management. Tourunen, Jouni: Epäilyksen polttopisteessä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista huumevalistusta sekä huumeisiin liittyviä tiedontarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nykyisen huumevalistuksen hyviä ja huonojaa puolia internetissä käytävien huumeita käsittelevien keskusteluja pohjalta. Samalla tavoitteena on myös löytää huumeisiin liittyviä tiedontarpeita. Aineistona on käytetty Terveyden edistämisen keskuksen ylläpitämiä puolitotuus.com-internet -sivustolla käytäviä keskusteluja. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja aineiston analyysi on suoritettu sisällönanalyysin avulla. Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet. Huumevalistus ja huumepolitiikka eivät pääse tavoitteeseensa: Huumeista vapaaseen yhteiskuntaan. Enemmistö suomalaisista vastustaa huumeita ja heidän mielipiteensä määrittävät käydyn keskustelun. Narkofobia vaikeuttaa itse asian hoitamista. Tässä tutkimuksessa tietoa haetaan huumeisiin liberaalisti suhtautuvien näkökannalta. Myös mahdollinen huumeiden käyttäjä saa nyt äänensä kuuluville. Tutkimuksessa tarkastellaan huumeiden erilaisia käyttötapoja kuten huumeiden kokeilu-, ongelma- ja viihdekäyttöä. Ennaltaehkäisevän päihdetyön näkökulmasta tutkimuksessa tärkeä osa on kaksisuuntaisella valistuksella ja varhaisella tunnistamisella. Valistusta tarkastellaan huumehaittojen ehkäisytypologian mukaan. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hyvään huumevalistukseen kuuluvat interaktiivinen ja kaksisuuntainen valistus, realistisuus ja valistajan asiantuntijuus. Päihdevalistuksen tulisi myös olla yhtenäistä eikä valistuksessa enää tulisi pitäytyä tupakka-, alkoholi- ja huumevalistuksen eriyttämisessä. Huonon huumevalistuksen piirteiksi osoittautuivat valehtelu, epärealistisuus, yksisuuntainen ylhäältä alaspäin annettava valistustieto, ristiriitaisuus ja valistajaan epäasiantuntijuus. Huumeisiin liittyviä tiedontarpeita oli monenlaisia ja niistä oli mahdollista muodostaa neljä eri tiedontarvealuetta, jotka olivat huumeiden käyttöön liittyvä tiedontarve, laki- ja oikeusturvakysymykset, terveys ja huumeen hankinta. Hyvän huumevalistuksen mallista ja huumeisiin liittyvistä tiedontarpeista muodostui tehokkaan valistuksen malli, jossa otetaan myös huomioon huumeiden käyttötavat ja tutkijan rooli. Jatkotutkimuksen harteille jää mallin testaaminen käytännössä. Jatkotutkimuksen tarve tuli esille myös pohdittaessa sosiaalihuollon asemaa internetissä. Sosiaalihuollon osittainen siirtäminen internetiin, telemaattiset palvelut ja tekoälyn hyödyntäminen voivat olla tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa. Tutkimuksen keskeisin painettu teos oli Kontulan (2002) toimittama ”Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa”. Kaksisuuntaisen valistuksen käsitteen uutuudesta sekä tutkimusnäkökulman tuoreudesta johtuen myös lehtiartikkeleilla oli tärkeä asema. Tutkimuksen tärkeimmät viitatut henkilöt ovat Matti Piispa, Kati Rantala, Mikko Salasuo ja Pauliina Seppälä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. 1990-luvun lama aiheutti Suomessa valtaisan työttömyyden kasvun. Työllisyystilanne on sittemmin pikkuhiljaa parantunut, mutta työttömyys on edelleen korkealla tasolla. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut suuri ongelma. Laman seurauksena uusliberalistiset aatteet nostivat päätään Suomessa, kuten monissa muissakin hyvinvointivaltioissa. Alettiin painottaa omillaan pärjäämistä, työntekoa ja vaatia ihmisiltä vastineita saamistaan etuuksista. Siinä missä hyvinvointivaltiossa tapahtui muutoksia, myös sosiaalityössä tarvittiin uusia keinoja erityisesti pitkäaikaistyöttömien kanssa tehtävään työhön. Aktiivinen työvoimapolitiikka sisältää toimia, joilla työttömät yritetään saada takaisin työmarkkinoille. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001)on yksi näistä toimista. Laki tuli voimaan syksyllä 2001 ja sen tavoitteena on asiakkaan, työvoimaviranomaisen ja sosiaaliviranomaisen yhteistyössä laatiman aktivointisuunnitelman avulla saada asiakas aktivoitumaan ja kuntoutumaan takaisin työelämään. Tutkimuksessani olen haastatellut kuutta (6) Helsingin sosiaaliviraston alaisuudessa työskentelevää aluesosiaalityöntekijää. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Miten viranomaisyhteistyö on toiminut aktivointisuunnitelmia tehtäessä? 2) Millä tavoin sosiaalityön eettiset arvot toteutuvat aktivointisuunnitelman tekemisessä? 3) Millainen aktivointisuunnitelma on sosiaalityön välineenä? 4) Minkälaisia tuloksia aktivoinnilla on saavutettu? Aineiston keräsin teemahaastatteluilla ja analysointimenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysia etsimällä aineistosta vahvimmin esiin nousevia teemoja. Lisäksi olen vertaillut saamiani tutkimustuloksia Stakesin Sosiaalipolitiikan reformi 2001 väliraportin tuloksiin. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet aktivointisuunnitelmat tervetulleeksi uudeksi työvälineeksi, jossa on kuitenkin vielä paljon ongelmakohtia ja kehittämisen varaa. Yhteistyön lisääntyminen työvoimaviranomaisten kanssa koettiin erityisesti hyväksi asiaksi, joskin kahden eri alan ammattilaisen näkemyserot aiheuttivat joskus ongelmia. Asiakkaan velvollisuus osallistua aktivointisuunnitelman laadintaan ja sitoutua sen toteuttamiseen rangaistuksen uhalla koettiin ristiriitaisena sosiaalityön eettisten arvojen kanssa. Aktivointisuunnitelmilla saavutettuihin tuloksiin ei tutkimukseni juurikaan vastausta antanut, koska sosiaalityöntekijät eivät olleet tietoisa tuloksista, lähinnä seurannan puutteen vuoksi. Onnistumisena koettiin kuintenkin asiakkaan varsinaisen työllistymisen lisäksi myös pienemmät muutokset asiakkaan elämässä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on sosiaalityön johtaminen ja tutkimuskohteena esimiestyö sosiaalipalvelutoimistoissa. Tutkielmassa tarkastellaan eettisesti kestävän sosiaalityön johtamista. Tutkielman aineisto koostuu johtavien sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Tutkielma hahmottaa esimiestyön sisältöjä ja ulottuvuuksia sosiaalityössä sekä tarkastelee eettisyyden näkymistä sosiaalityön johtamisessa ja sosiaalityön eettisten kysymysten huomioimista johtamisessa. Tutkielma paikantuu sosiaalityön lähijohtamiseen, koska lähempänä käytännön sosiaalityötä ja asiakaspintaa olevat esimiehet kohtaavat eettisiä kysymyksiä työssään jatkuvasti ja heidän tulee myös olla kykeneviä ratkaisemaan ilmaantuvat ongelmat. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Analyysitapana on temaattinen analyysi osana laadullista sisällönanalyysia. Laadullinen sisällönanalyysi nähdään laajempana metodologisena kehyksenä, joka tässä tutkimuksessa pitää sisällään induktiivisen päättelyn logiikan aineistoon sekä aineistolähtöisyyden. Sosiaalityössä vaatimukset ovat kasvaneet ja tarvitaan yhä enemmän, sekä yhä vahvempaa johtamista. Sosiaalialalla on yleistä, että kyseessä on asiantuntija- ja palveluorganisaatio samanaikaisesti, mikä osaltaan asettaa erityisvaatimuksia johtamiselle. Lisäksi tehokkuus- ja tulostavoitteet ovat tulleet jäädäkseen sosiaalisektorillekin. Monella tavalla jo valmiiksi haastavassa ympäristössä eettisen toiminnan merkitys korostuu entisestään. Sosiaalityön johtamisessa tulisi kyetä ottamaan huomioon asiakkaiden, työntekijöiden, sosiaaliviraston sekä ulkoisen toimintaympäristön asettamat vaatimukset. Sosiaalityön johtamisen erityispiirteinä näyttäytyvät demokraattinen ja kollegiaalinen johtamiskulttuuri, asiakastyön ja professionaalisuuden korostuminen johtamisessa sekä sosiaalityön normatiivisuus ja juridiikka johtamistyön ohjaajana. Nämä laajemmat teemat välittyvät sosiaalitoimistojen johtavien sosiaalityöntekijöiden esimiestyörooleihin sekä eettiset näkökohdat huomioivaan sosiaalityön johtamiseen. Johtamisroolien välisen tasapainon löytäminen osoittautui vaikeaksi johtavien sosiaalityöntekijöiden työssä. Sosiaalityön johtamisessa asiantuntijuuden ja substanssitiedon merkitys korostuvat, ja esimieheltä vaaditaan käytännön työn osaamista ja sosiaalityön periaatteiden sekä asiakastyön tuntemusta. Tasavertainen kollegakumppanuus hämärtää johtamista ja esimiesaseman ottaminen vaikeutuu. Asiakastyön hoitaminen ja ohjaaminen vie suuren osan johtavien sosiaalityöntekijöiden työstä, jolloin esimiestyöhön ja johtamiseen ei ole mahdollista paneutua sen vaatimalla intensiteetillä. Sosiaalityötä leimaa eräänlainen johtamattomuuden kulttuuri. Sosiaalityön ideologia ja arvot välittyvät voimakkaasti myös sen johtamiskulttuuriin. Samat sosiaalityön etiikan perusperiaatteet näyttivät olevan sovellettavissa niin asiakastyöhön kuin johtamistyöhönkin. Eettisyys nähdään sosiaalityössä sisäänrakennettuna ja itsestäänselvästi toteutuvana, jolloin siihen ei nähdä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota. Arkityön hiljainen etiikka kuvastaa puhumattomuutta sosiaalityön eettisissä näkökohdissa. Sosiaalityön eettistä orientaatiota tulisi vahvistaa johtamisella.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielma liittyy Helsingin kaupungin eläkeprojektiin, jonka tarkoituksena on auttaa työkyvyttömiksi todettuja pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotukiasiakkaita eläkkeelle siirtymisessä. Työn päämääränä on eläkepäätöksen saaneiden pitkäaikaistyöttömien elämään perehtyminen sekä eläkkeelle siirtymiseen liittyvien elämänmuutosten selvittäminen. Pyrin selvittämään sitä, millä tavoin eläkkeelle siirtyminen näkyy yksilön arkielämässä, ja mitkä ovat sen keskeiset vaikutukset elämänhallinnan näkökulmasta. Lähtökohtana on pyrkimys ymmärtää minkä tyyppisiä yksilöllisiä merkityksiä eläkkeelle siirtymiseen liitetään. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, mutta se sisältää myös tilastollista analyysiä. Työn keskeisen aineiston muodostavat kahdeksan eläkeprojektin asiakkaan teemahaastattelut. Fenomenologisen viitekehyksen mukaisesti tarkastelen eläkkeelle siirtymisen prosessia haastateltavien omien kokemusten kautta. Tilastollinen osuus perustuu sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmästä hankittuihin eläkeprojektin asiakkaiden tulokehitystä kuvaaviin laskelmiin. Eläkeprojektin yhteydessä sosiaalityöntekijöille ja työvoimaviranomaisille suunnattu kysely tekee mahdolliseksi eläkkeelle siirtymisen tarkastelun viranomaisnäkökulmasta. Tutkimuksen kohdejoukkona olevaan pitkäaikaistyöttömien toimeentulotukiasiakkaiden ryhmään tutustun tarkemmin köyhyys- ja marginalisaatiotutkimukseen liittyvän kirjallisuuden avulla. Käsiteltäviä aihepiirejä ovat huono-osaisuus, syrjäytyminen, työttömyys sekä elämänhallinta. Kirjallisuuden avulla taustoitetaan eläkkeelle siirtymisen prosessia, sekä tähän luonteeltaan suomalaiseen ilmiöön liittyviä yksilöllisiä ja rakenteellisia taustatekijöitä. Haastattelujen toteutusta ja raportointia ohjaa fenomenologinen lähestymistapa, missä keskiössä ovat ihmisten omat kokemukset sekä niihin liittyvät merkityskokonaisuudet. Tavoitteena on ollut laadullinen, henkilöiden ilmaisuista tulkittu tieto käsityksistä. Haastattelut ovat luonteeltaan vapaamuotoisia puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tekstissä on käytetty paljon litteroituja haastatteluesimerkkejä, joiden tarkoituksena on osoittaa merkityskokonaisuuksien aitous sekä samalla korostaa haastateltavien oman puheen tärkeää roolia tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta. Työssä kuvataan haastattelujen käytännön toteutusta ja siihen liittyvää problematiikkaa. Työttömyyskortistossa roikkuminen on työkykynsä menettäneelle ihmiselle turhauttava kokemus. Jatkuvan epävarmuuden tilassa eläminen ja pakonomainen työnhaku koetaan turhaksi ja nöyryyttäväksi. Eläkkeelle siirtyminen pitkäkestoisen työttömyyden jälkeen on helpotus ennen kaikkea psyykkisesti. Eläkeläisyys tuo elämään vakautta ja selkiyttää elämäntilannetta. Juoksutus eri virastojen välillä loppuu ja viranomaiskontaktit vähenevät. Rahatilanne selkiintyy tulojen säännöllistymisen seurauksena. Tulot yleensä nousevat jonkin verran, eläkkeet jäävät kuitenkin usein hyvin pieniksi johtuen työeläkekertymien vähäisyydestä. Eläkkeelle siirtymisen yksilölliset vaikutukset näkyvät konkreettisimmin arjen sekä siihen liittyvät jokapäiväisen elämänhallinnan alueella. Pitkäaikaisen työttömyyden katkaisijana eläkeprojektin edes auttama eläkkeelle siirtyminen on toimiva ratkaisu niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus käsittelee huumehoidossa olevien alaikäisten nuorten haastattelutilanteessa tuottamaa puhetta elämästään ja päihteiden käytöstään. Tarkemman tarkastelun kohteena on, millaisia merkityksiä huumeiden käyttö nuorten puheessa saa ja minkälaisia identiteettejä haastatteluissa muodostuu niin nuorille itselleen kuin kertomuksissa esiintyville muille toimijoille sekä haastattelijalle. Identiteetti ymmärretään konstruktionistisen viitekehyksen mukaisesti vuorovaikutuksessa rakentuvana ja tilannesidonnaisena minä-konstruktiona. Keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia. Tutkimuksen aineisto koostuu 17 yksilöhaastattelusta, jotka on tehty eräässä lasten ja nuorten huumehoitoyksikössä tutkijan ja nuorten välisinä kahdenkeskisinä keskusteluina. Nuoret olivat hoidettavana kyseisessä yksikössä ensisijaisesti huumeiden ongelmakäytön vuoksi. Nuorten käyttämistä huumeista kannabistuotteet olivat yleisimpiä mutta kaikilla haastatelluilla nuorilla oli ollut myös lääkkeiden, opiaattien tai amfetamiinin käyttöä tai näiden sekakäyttöä. Iältään nuoret olivat 14 - 18 -vuotiaita. Tyttöjä oli yhdeksän ja poikia kahdeksan. Nuorten kertomuksia on tarkasteltu erilaisten teemojen kautta viidessä eri artikkelissa. Ensimmäinen artikkeli käsittelee normaalin merkityksiä nuorten puheessa, toinen haastattelutilanteessa rakentuvia yllättäviä puhuja-asemia, kolmas huumetestien saamia merkityksiä, neljäs nuorten keskinäisiä kaverisuhteita ja viides nuorten suhteita viranomaisiin. Työn yhteenvedossa muodostetaan kokonaiskuvaa nuorten tavoista tuottaa identiteettiään suhteessa normaalisuuteen sekä huumeiden käyttöön. Työn tuloksena todetaan, että nuorten kertomuksille oli tyypillistä omaan elämään ja päihteiden käyttöön liittyvien asioiden jäsentäminen selkeiden rajojen kautta. Rajat liittyivät konventionaalisen normaalin ja sen ulkopuolisuuden erotteluun. Päihteiden käyttö sijoittui normaalin ulkopuoliseen olemiseen ja selvänä oleminen luokiteltiin normaaliin elämään kuuluvaksi. Nuoret liikkuivat kertomuksissaan määrittelemiensä rajojen molemmilla puolilla asettumatta pysyvästi mihinkään kohtaan. Identiteetti rakentui sen mukaan, kummalle puolelle rajaa puhe sijoittui. Liikkeen ääripäinä tutkimuksessa käsitellään poikkeavuudestaan tietoisen puhujan asemaan asettumista ja sen vastaparina raitistumisen jo aloittaneen ja ”normaalia” elämäntapaa tavoittelevan asemaa. Toisena ulottuvuutena analysoidaan oman toiminnan määrittelyä yhtäällä alisteisena toisille toimijoille ja toisaalla omaehtoisuuden korostamista. Tuloksena käsitellään myös nuorten kertoja-asemissa korostunutta yksinäisyyttä, joka näkyi liittolaisten vähäisyytenä tai puutteena. Keskeisimpinä lähteinä työssä on käytetty konstruktionistista identiteettitutkimusta, diskurssianalyyttista vuorovaikutuksen tutkimusta ja kvalitatiivista huumetutkimusta. ISBN 951-33-1586-X (nid.)

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu - tutkielma analysoi helsinkiläisten lastentarhanopettajien käsityksiä lasten häiritsevästä käyttäytymisestä ja siihen puuttumisesta. Lähtökohtana on ajatus päiväkodin sosiaalistavasta tehtävästä. Päiväkoti voidaan nähdä pienoisyhteiskuntana,johon lapsi sosiaalistetaan. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on kartoittaa häiritsevän käyttäytymisen ilmiötä. Kysymykseen vastataan tutkimalla, miten lapsen käyttäytyminen määrittyy häiritseväksi päiväkodissa ja millaisia selitysmalleja lapsen häiritsevälle käyttäytymiselle annetaan. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan sitä, millaisin keinoin häiritsevään käyttäytymiseen puututaan. Tarkastellaan konkreettisia kurinpidollisia toimia, joilla häiritsevään käyttäytymiseen puututaan. Lisäksi analysoidaan sitä, kuinka puuttumista pyritään oikeuttamaan. Tutkimuksen aineisto käsittää kaksitoista haastattelua. Haastateltavat ovat Helsingin kunnallisessa päivähoidossa lastentarhanopettajina työskenteleviä naisia. Haastateltavien ikäjakauma on 22-55 vuotta, ja heidät on valittu eri alueen päiväkodeista pääasiassa ryhmistä, joissa lapset ovat 3-6- vuotiaita. Lasten häiritsevä käyttäytyminen päiväkodissa ilmenee normin vastaisena toimintana, josta koetaan olevan häiriötä toisille lapsille, lapselle itselleen tai päivähoidon henkilöstölle. Kun käyttäytyminen määritellään häiritseväksi, haetaan selitystä joko lapseen itseensä liittyvistä tekijöistä, perheen tilanteesta tai päivähoidon toimintaympäristön piirteistä. Lasten häiritsevään käyttäytymiseen puututaan päiväkodissa kurinpidollisin toimenpitein. Näistä yleisimmin käytetään sanallista rajoittamista. Kun se ei auta, turvaudutaan muihin keinoihin, kuten fyysiseen rajoittamiseen. Kurinpitoa pyritään oikeuttamaan vetoamalla kollegojen ja asiantuntijoiden näkemyksiin. Päivähoidon sosiaalistava tehtävä on rakenteella oikeutettua sosialisaatiota, jonka tarkoituksena on tukea lasta toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe olisi tarkastella erikseen käsityksiä tyttöjen ja poikien häiritsevästä käyttäytymisestä. Mielenkiintoista olisi myöskin laajentaa aineistoa mieslastentarhanopettajien näkökulmilla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen taustalla on vuonna 1992 paljastunut laaja, noin kaksi vuotta kestänyt, nuorten tekemä rikossarja, jossa syytteitä nostettiin yhteensä 631 sadallekolmellekymmenelleviidelle(135) nuorelle. Poikia jutussa oli mukana yhteensä 126 ja tyttöjä 9. Oikeudenkäyntejä oli yhteensä 12 ja ne toteutuivat vuosina 1993-1994. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimustehtävänä on tarkastella rikolliseen ja kiellettyyn toimintaan osallistuneiden nuorten näkemyksiä ja kokemuksia yhdestä elämänvaiheesta, jolle tyypillistä oli rikolliseen toimintaan osallistuminen. Tarkemman tarkastelun työssä saa nuorten ajatukset ja kokemukset liittyen rikoksentekoon, elämiseen lähiöjengissä, ihmissuhteisiin, arvomaailmaan ja tulevaisuuskuvaan. Tutkimuksen kohderyhmänä on kaksitoista, haastatteluhetkellä 16-19-vuotiasta nuorta rikoksentekijää, joita haastateltiin teemahaastattelua käyttäen. Muu tutkimusaineisto muodostuu poliisin esitutkintapöytäkirjoista, henkilötutkinta-asiakirjoista, tutkijan havaintopäiväkirjasta, perustietolomakkeesta, sosiaaliviraston asiakirjoista ja tuomiolauselmista. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Nuorten rikollisuutta on työssä tarkasteltu ilmiötasolla tutkimusperinteiden ja tilastotietojen valossa. Tutkimustulosten mukaan nuorten elämä koostui lähinnä vapaa-ajasta. Elämä kulki kavereiden kanssa musiikkia kuunnellen, videoita katsoen, päihteitä käyttäen ja rikoksia tehden. Nuorten pääasialliset rikokset liittyivät autojen, päihteiden ja tupakan varastamiseen. Joukossa oli myös huumausainerikoksia, petoksia ja pahoinpitelyjä. Motiiveina rikolliseen toimintaan olivat pääasiallisesti jännitys ja tekemisen puute. Rikoksia tehtiin sekä yhdessä että yksin, selvänä sekä humalassa. Kiinnijäämisen yhteydessä poikia kuulusteltiin pääasiallisesti kolme päivää yhtäjaksoisesti, jolloin he olivat pidätettyinä. Pojat kuvaavat sellissä vietettyjä päiviä aika ankeiksi. Lisäksi psyykkistä kuormittavuutta lisäsi se seikka, etteivät he tienneet, mitä kaverit olivat jo kertoneet. Päihteiden käyttö oli suhteellisen runsasta. Koulussa käytiin, jos huvitti tai jaksettiin. Koulu koettiin lähinnä ikävystyttävänä paikkana, mutta työnteko poikia kiinnosti. Poikien arvomaailmaa sävytti salliva suhtautuminen sellaiseen rikollisuuteen, jota he itse harrastivat. Vakavampi rikollisuus tuomittiin ankarasti. Pojat tunsivat hyvin rikosseuraamusjärjestelmän ja luottivat siihen, etteivät joudu vankilaan. Poikien suhdeverkosto koostui kavereista, jotka olivat tärkeitä. Koti koettiin lähinnä ruokailu- ja nukkumispaikaksi. Välit vanhempiin olivat viileähköt. Osa pojista suhtautui luottavaisesti tulevaisuuteen, joskin harvalla oli ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä oman tulevaisuutensa eteen. Poikien elämästä tiedetään vielä vuoden 1997 vaiheilla, jolloin kolme poikaa oli saanut toimeentulotukea tilapäisesti ja kaksi pitemmän aikaa. Lisäksi tiedetään, että viidelle pojalle on kirjattu uusia rikoksia, joista kahdelle useita. Tutkimuksesta jäi mieleen päällimmäisenä kolme asiaa - onnistumisen kokemukset, katumuksen tunteen puute ja näköalattomuus tulevaisuuteen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielma koskee jälkihuollon toteutumista täysi-ikäisten nuorten kohdalla. Lastensuojelulaki velvoittaa kunnan järjestämään jälkihuoltoa huostaanoton päätyttyä. Jälkihuolto on tarkoitettu lapselle, nuorelle sekä hänen vanhemmalle tai kasvattajalleen siihen saakka, kunnes nuori täyttää 21-vuotta. Tutkielmassa etsin vastausta kolmeen pääkysymykseen: mitä konkreettisia tukitoimia kunnat antavat jälkihuollon nimissä, mitkä tekijät selittävät tukitoimien saamista ja miten sosiaalityöntekijät perustelevat jälkihuollon saamista tai sen ulkopuolelle jäämistä. Tiedustelin kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä millaista tukea vuosina 1981 ja 1982 syntyneet huostassa olleet nuoret ovat saaneet. Tutkimushetkellä nuoret olivat 19–20-vuotiaita. Aineistossa on tiedot 458 nuoren saamasta jälkihuollosta. Kyselylomake koostuu määrällisestä ja laadullisesta osiosta. Määrällistä osiota analysoin tunnusluvuilla, korrelaatiokertoimilla, tilastollisilla testeillä ja logistisella regressioanalyysillä. Kyselylomakkeen avovastausten analyysiin käytin diskurssianalyyttistä lähestymistapaa. Jälkihuolto koostuu psykososiaalisesta tuesta, asumisjärjestelyistä ja taloudellisesta tuesta. Psykososiaalisessa tuessa korostuu sosiaalityöntekijän tapaamiset, joita on keskimäärin kerran kuussa. Joka neljännellä nuorella on tukihenkilö tai -perhe. Nuoret ovat saaneet toimeentulotukea keskimäärin 228 euroa kuussa. Puolet alkuavustukseen oikeutetuista ei ole saaneet kyseistä tukea, joka neljäs on jäänyt ilman asumisjärjestelyjä. Vanhemmat ja kasvattajat ovat saaneet jälkihuoltoa vain satunnaisesti - heille annettu tuki on yleensä ollut sosiaalityöntekijän ohjausta ja neuvontaa. Tutkielman tulosten perusteella jälkihuolto ei ole toteutunut siinä määrin kuin lastensuojelulaki edellyttää. Jälkihuollon tukitoimien saamista selittävät muun muassa työntekijän ja nuoren tapaamiskertojen määrä, nuoren motivaatio saada jälkihuoltoa, nuoren jälkihuoltoa edeltänyt sijoituspaikka ja jälkihuoltosuunnitelman teko. Usean selittävän tekijän välillä on interaktiota, jonka vuoksi käytin elaboraatiota eli vaiheittain etenevää analyysiä. Työntekijät tukeutuvat jälkihuollon saamisen perusteluissaan neljään eri diskurssiin: laki- ja elämänkulundiskurssiin, valintadiskurssiin ja psykologiseen diskurssiin. Analysoin mitä seurauksia diskurssien käytöllä voi olla jälkihuollon kannalta. Vaikka elämänkulun diskurssista ilmenee, että sosiaalityöntekijöiden mielestä jälkihuollon saaminen on perusteltua tyypilliselle muttei epätyypillisen elämänkulun nuorelle, niin määrällisen aineiston perusteella ryhmien välillä ei ole eroa jälkihuollon saamisessa. Jälkihuollossa käytetyt termit kaipaavat selkeyttämistä ja vakiinnuttamista. Joka viides nuori on ilman jälkihuoltosuunnitelmaa, joten suunnitelmien teossa on parantamisen varaa. Jälkihuoltosuunnitelma on keino tiedottaa nuorelle jälkihuollosta ennen sijaishuollon päättymistä. Tulevaisuuden haaste kunnille voisi olla jälkihuollon ”tuotteistaminen”.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa on tarkasteltu lastenkotiin sijoitettujen lasten ja heidän biologisten vanhempiensa yhteydenpitoa. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen, millaista vanhempien lapsiinsa pitämä yhteys on sijoitusaikana ja toisaalta millä tavalla lapset pitävät yhteyttä vanhempiinsa. Tutkielma on rajattu käsittämään ainoastaan huostassa olevia lapsia, koska heidän sijoitusaikansa lastenkodissa kestää tavallisesti pidempään kuin avohuollon tukitoimena sijoitettujen lasten. Tutkimusaineistona ovat 34 kotkalaisen, lastenkotiin sijoitetun lapsen lastensuojelun asiakirjat, jotka on dokumentoitu tietokoneohjelmaan. Kun tutkielmassa puhutaan lapsista, tarkoitetaan alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Tässä työssä vanhemmuutta ei käsitellä pelkästään biologisena vanhemmuutena, vaan se nähdään laajempana ekologisesta viitekehyksestä käsin. Siinä vanhemmuuteen vaikuttavina tekijöinä ei pidetä pelkästään vanhempien persoonallisuuden piirteitä, vaan hahmotus tapahtuu painottamalla ihmisten ja heidän sosiaalisen ja fyysisen elinympäristönsä häiriösuhteita. Asiakirjat tutkimusaineistona ovat sisällöltään erilaisia verrattuina esimerkiksi haastatteluihin, joissa on valmiiksi sisään koodattuna asian tutkimuksellinen luonne. Lastensuojelun asiakirjoja ei ole tuotettu tutkimuskäyttöön, vaan niiden tekstit ovat asiakkaiden tilanteista kertovia sosiaalityöntekijöiden tekemiä merkintöjä ja muistiinpanoja. Kirjaamistavat ovat vapaamuotoisia, kunkin sosiaalityöntekijän työssään omaksumia kirjaamiskäytäntöjä. Pääasiassa lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoon liittyvät merkinnät löytyivät lastensuojelun huoltosuunnitelmista, joten ne muodostivat ensisijaisen tutkimusaineiston täydennettyinä lasten asiakaskertomusten tiedoilla. Lapsen turvallisen elämän perustukset rakentuvat vanhemmuudesta käsin. Kun vanhempien voimavarat eivät riitä takaamaan lapselle turvallisia kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia, yhteiskunnan taholta tarjotaan avohuollollisia tukitoimia. Jos ne osoittautuvat riittämättömiksi, joudutaan etsimään muita vaihtoehtoja. Tuloksena voi olla lapsen sijoittaminen lastenkotiin. Yhteydenpito lastenkotiin sijoitettujen lasten ja heidän biologisten vanhempiensa välillä on niin kansainvälisissä kuin kotimaisissakin tutkimuksissa todettu ensiarvoisen tärkeäksi, koska sen katsotaan olevan selvin indikaattori lapsen palaamisesta takaisin kotiin. Tässä tutkimuksessa tulosten noin 70 % lapsista oli heitä, joiden luona vanhemmat vierailivat lastenkodissa tiiviisti. Nämä vanhemmat osallistuivat myös aktiivisesti lasten asioiden hoitoon. Tiiviitkään yhteydet eivät taanneet kotiin palaamista, sillä tutkimusaineiston 34 lapsesta 4 muutti takaisin vanhempiensa luo. Lapsista noin 20 % oli heitä, joiden luona vanhemmat kävivät vain harvoin. Syynä saattoi olla vanhempien oma sekava elämäntilanne tai he kokivat tunnetasolla vaikeana kohdata kotoa pois sijoitettua lastaan. Tutkimustulosten pohjalta todetaan, että kaikilla tutkimusaineiston lapsilla ja vanhemmilla säilyi sijoituksen aikana jonkinlainen yhteydenpito. Jos vanhemmat olivat kuolleet, muut sukulaiset pitivät yhteyttä lapseen. Sijoituksen alussa yhteys oli joko hyvin tiivistä tai sitten vain harvoin tapahtuvaa. Sijoituksen kestäessä pidempään yhteydenpito tasoittui eivätkä kaikkia lapset enää käyneet kotona niin usein kuin sijoituksen alussa. Tämä voi kertoa myös lasten ja vanhempien etääntymisestä toisistaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella sosiaalityötä pääaineenaan lukeneiden työelämään sijoittumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimuksen taustalla on kunnallisen sosiaalityön yhä paheneva pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Tutkimusongelmaa selvitetään tutkimalla muuan muassa: sosiaalityön koulutuksen valintaan vaikuttaneita tekijöitä, tutkittavien työhistoriaa, tutkittavien tämänhetkistä työllisyystilannetta, miksi tutkittavat ovat valinneet nykyisen työpaikkansa sekä sitä, miksi jotkut tutkittavat eivät työskentele tällä hetkellä sosiaalialalla. Tutkimus rakentuu sosiaalityöhön perehtymisen kautta ammatillista sijoittumista tutkiviin teorioihin. Ammatillista sijoittumista tutkivista teorioista esille on otettu käsitteellinen viitekehys, Superin teoria ja symbolinen interaktionismi. Näiden lisäksi tärkeällä sijalla on myös koulutussosiologien näkökulma siitä, mikä on koulutuksen tuottamien kvalifikaatioiden merkitys ammatilliseen sijoittumiseen. Sosiaalityöhön perehtymisen tärkeimpiä lähteitä ovat Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mietintö (2001) sekä Marjamäen ym. (1998) tutkimus sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta ja koulutuksesta. Tutkimuksen teoreettisessa tarkastelussa tärkeimpiä lähteitä ovat Reid (1986), Turkulainen (1986) sekä Nurmi (1980). Kyseessä on kvantitatiivinen kokonaistutkimus, jonka empiirisen aineiston muodostivat Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen sosiaalityön pääaineesta valmistuneet opiskelijat. Tutkimusmenetelmänä on käytetty strukturoitua postikyselyä ja aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 78,8 prosenttia. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista työskenteli sosiaalialalla, mutta vain pieni osa heistä sosiaalityöntekijän tehtävissä. Sosiaalityöntekijän tehtävissä työskenteli nimenomaan vastavalmistuneita. Sosiaalityöntekijän tehtäviin hakeudutaan siis heti valmistumisen jälkeen ja myöhemmin siirrytään muihin tehtäviin. Sosiaalialalta pois on hakeuduttu huonon ansiotason ja sosiaalityön raskauden vuoksi. Lisäksi monet vastaajat olivat hakeutuneet sosiaalialalta pois, koska he olivat saaneet mielenkiintoisempia töitä muualta. Sosiaalialalla työskentelevät eivät olleet yhtä tyytyväisiä työhönsä kuin vastaajat, jotka eivät työskentele sosiaalialalla. Sosiaalialalla työskentelevät tunsivat useammin, että heidän työnsä on stressaavaa, ja heillä on työssään liian paljon tekemistä. Lisäksi he tunsivat harvemmin olevansa juuri oikealla alalla. Sosiaalialalla työskentelevistä yli puolet olisikin valmiina vaihtamaan työtä, mikäli siihen tarjoutuisi sopiva mahdollisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä tutkimus syntyi tietoisesta halusta etsiä vaihtoehto vakiintuneelle ajattelutavalle, joka tulkitsee syömishäiriöt sairauksiksi, joista parantuminen on hyvän elämän edellytys. Lähtökohtana oli henkilökohtainen tarve nähdä pitkäkestoinen syömishäiriö toisella tavalla kuin tuhoisana sairautena, jonka kanssa eläminen on epäelämää. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että syömishäiriöt kroonistuvat osalla potilaista. Arvioiden mukaan 15-20 anoreksia nervosaan sairastuneista ei parane koskaan. Voiko pitkäkestoisen syömishäiriön ymmärtää elämäntavaksi? Voisiko syömishäiriön mieltäminen elämäntavaksi olla arjen selvitymiskeino niissä tapauksissa, joissa sairastunut ei kuole syömishäiriöönsä, mutta ei toisaalta paranekaan? Tutkimuksen teoreettinen haaste on, miten elämäntavan käsitettä voi hyödyntää pitkäkestoisen syömishäiriön yhteydessä. Tutkimus toteutettiin tekemällä teemahaastatteluja. Aineisto koostuu kahdeksan syömishäiriöisen haastattelusta. Aineisto on analysoitu etsimällä haastattelunauhoilta vastaukset 34 kysymykseen. Vastausten perusteella on etsitty olennaisimmat haastatteluissa käsitellyt teemat. Seuraavat teemat nousivat vahvasti esiin haastatteluissa: suhde omaan ruumiiseen, parisuhteet ja seksuaalisuus, syömishäiriöiden vaikutus opinnoissa ja työelämässä pärjäämiseen, hoitokokemukset ja perheiden sekä läheisten vaikeneminen syömishäiriöistä. Haastateltavat arvioivat nykyisen paranemisen asteensa asteikolla 0-100 prosenttia. Aineisto on jaettu neljään eri ryhmään syömishäiriön keston ja paranemisen asteen mukaan. Aineistosta löytyivät kohtalonomaisesti syömishäiriöönsä suhtautuvat, motivoidusti parantuneet, ajoittaiseen rajuun syöksyyn joutuvat syömishäiriöiset sekä karkkimaahan kurkistajat. Näistä ryhmistä kohtalonomaisesti syömishäiriöönsä suhtautuvat edustavat sitä tapaa tulkita sairautta, joka on lähinnä elämäntavan käsitettä hyödyntävää ajattelutapaa. Aineistosta selvisi, että suhde omaan ruumiiseen on syömishäiriöiselle yksilölle vaikea. Syömishäiriöinen ihminen kokee usein ruumiinsa etäisenä ja hallitsemattomana. Ongelmallinen ruumissuhde vaikeuttaa myös parisuhteiden luomista. Toisaalta äitiys tai onnellinen parisuhde saattoivat olla ruumissuhdetta eheyttäviä kokemuksia. Vanhempien ja läheisten on haastatteluaineiston perusteella usein vaikea kohdata syömishäiriöt luontevalla tavalla. Vaikeneminen on tavallinen tapa suhtautua tilanteeseen. Ilmiötä voi kutsua kieltovoimaksi, sillä syömishäiriön olemassaolosta vaikeneminen antaa sairastuneelle sekä hänen läheisilleen voimaa elää sairauden kanssa. Syömishäiriöt ovat myös haaste ammattiauttajille. Sairaudet ovat monimuotoisia, eikä niiden tunnistaminen ole helppoa. Kukaan kahdeksasta haastateltavasta ei mieltänyt elämää syömishäiriön kanssa omaksi elämäntavakseen. Elämäntavan käsitteen käyttöä pidettiin huonona vaihtoehtona, koska siihen yhdistettiin elämäntyylin käsitteelle tyypillisempi valinta. Kukaan haastateltavista ei ajatellut itse valinneensa syömishäiriötä elämäntarinaansa, joten he eivät mieltäneet syömishäiriöarkea elämäntapana. Syömishäiriön korostettiin olevan sairaus, ei elämäntapa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan asunnottomien keski-ikäisten miesten arjen selviytymistä, tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia. Teoreettisia avainkäsitteitä ovat asunnottomuus, ikääntyminen, huono-osaisuus ja sosiaalinen tuki. Ikääntyminen on tausta, jota vasten miesten kokemukset saavat merkityksen. Tutkimusta varten on haastateltu kahdeksan miestä. Heidät on tavoitettu neljästä helsinkiläisestä asuntolasta, joista yksi oli lakkautusuhan alla. Miehet olivat aikoinaan menettäneet asuntonsa eri syistä. Muutama heistä oli saanut vuokravelka- tai häiriöhäädön, joiltain oli mennyt asunto avioeron tai asunnon myymisen vuoksi. Tämän jälkeen jotkut olivat asuneet ulkona. Asuntolaelämää miehillä oli haastatteluhetkellä takanaan puolesta yhteentoista vuoteen. Osalla miehistä oli takanaan pitkä työhistoria, ja työ oli loppunut terveysongelmien tai työnantajan taloudellisten vaikeuksien takia. Osalla heistä päihteet olivat syynä työn loppumiseen. Haastateltavat eivät hakeneet työtä kovin aktiivisesti, eikä osa heistä uskonut työllistyvänsä ikänsä vuoksi helposti. Alkoholin käyttö oli monelle merkittävä osa elämää. Miehiä kantoivat arjessa läheiset ihmissuhteet, harrastukset ja kavereilta saatu sosiaalinen tuki, joka oli pääasiassa aineellista ja henkistä tukea. Miehet tekivät toisistaan erotteluja vertaillen itseään niihin, joilla menee vielä heikommin. Vaikka he itse käyttivät alkoholia, he eivät halunneet olla tekemisissä huumausaineiden käyttäjien kanssa. Huumeita pidettiin nuorempien miesten paheena. Muita asuntoloita arvosteltiin sekä niiden ulkoisten puitteiden että niissä asuvien henkilöiden vuoksi, jotka nähtiin epämääräisenä sakkina. Haastateltavat eivät olleet nimenneet olotilaansa, eikä suurin osa heistä kokenut itseään syrjäytyneeksi. Omiin, heikentyviin mahdollisuuksiin suhtauduttiin välillä huumorilla. Asuntolaelämä oli vienyt haastateltavilta oma-aloitteisuutta. Puolella heistä ei ollut kaupungin asuntohakemus voimassa, eivätkä he uskoneet asunnon löytyvän helposti. Asuntolan lakkauttamisen vuoksi osan miehistä oli turvauduttava sosiaalityöntekijänsä apuun tukiasunnon löytämiseksi, jolloin he tekivät suunnitelmia vuokravelan lyhentämiseksi. Tulevaisuutta ei suunniteltu kovin pitkälle, ja ajalla oli merkitystä lähinnä varattujen aikojen noudattamisessa. Miehillä ei juuri ollut varsinaisia unelmia. Asunto oli kaikkien toiveena. Tutkimushaastattelut jatkuivat asuntolan lakkauttamiseen saakka, jolloin oli mahdollista seurata haastateltavien kohtaloa. Lakkautettavan asuntolan miehistä kaksi sai tukiasunnon, toiset kaksi jäivät odottamaan myöhempää asuttamista. Muiden asuntoloiden miehet jatkoivat elämäänsä entiseen tapaan. Tärkeimpinä lähteinä ovat Aila Järvikosken (1994) Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan, Jyrki Pöysän (1997) Jätkän synty sekä Marja Tikan (1994) Kalenteri-iästä omaelämänkerralliseen ikään.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Olen analysoinut sosiaalityöntekijöiden työkokouksia, joissa he keskustelevat uudesta menetelmästä lastensuojelutyössä, läheisneuvonpidosta. Tutkimuskysymykseni on se, miten sosiaalityöntekijät keskinäisissä keskusteluissaan konstruoivat uutta lastensuojelun menetelmää puheessaan. Mitä ongelmakohtia he tuovat esiin, mitä jännitteitä on havaittavissa? Miten ajan kanssa saadut kokemukset muuttavat sosiaalityöntekijöiden tapaa jäsentää työtään? Tutkimus on laadullinen tutkimus. Olen litteroinut työkokouksia ja poiminut niistä noin puolet, joiden arvioin täyttävän saturaatiopisteen ja joita olen analysoinut käyttäen diskurssianalyysiä. Aineistoa läpikäydessäni löysin yhtensä neljä jännitettä: 1) byrokratiamalli - kumppanuusmalli 2) lastensuojelun juridiset kysymykset 3) hämäryys - avoimuus 4) lapsikeskeisyys - aikuiskeskeisyys. Koska läheisneuvonpito edustaa erilaista tapaa tehdä työtä, syntyy ns vanhasta työtavasta ja uudesta työtavasta paljon keskustelua. Sosiaalityöntekijät kokevat vaikeaksi täysin luottaa asiakkaan kykyyn ja siirtää painopiste täysin lapseen. He vierastavat ajatusta siitä että olisivat asiakkaidensa kumppaneita, mutta hyväksyvät yhdessä määritelmän siitä, että ovat vallanpitäjiä joilla on mahdollisuus valtaistaa. He kokevat tärkeäksi että lakia ei missään vaiheessa rikota. He kokevat myös että läheisneuvonpito selkeyttää lastensuojelua. Hämäryys väistyy. Lapsen kuuleminen on tärkeä asia mutta miten se toteutuu käytännössä? He toteavat yhdessä että kuuleminen toteutuu jo siinä, että läheisneuvonpidon kysymykset kohdistuvat lapseen ja siinä kun mahdollisimman moni läheinen kutsutaan mukaan. Lastensuojelutyön tiukka sidonnaisuus lastensuojelulakiin on läpi tutkimuksen vahvasti esiin tuleva asia, eikä sitä voi sivuuttaa. Tärkeimmät lähteet: Berger, Peter & Luckmann, Thomas (1966) The social construction of reality. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999)(toim.) Diskurssianalyysi liikkeessä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Ett mål för äldreomsorgen i dagens Finland är att utveckla ett fungerande och flexibelt servicesystem som gör det möjligt för äldre människor att bo kvar hemma så länge de vill. I och med att de äldres antal i framtiden kommer att öka så kommer också behovet av social service att öka. Framtidens äldregenerationer kommer med all sannolikhet att ha en annorlunda uppfattning om och krav på den sociala servicen än dagens åldringar. För att kunna erbjuda en bra och ändamålsenlig service i framtiden är det därför viktigt att se på hur dagens sociala service fungerar. Mitt syfte med avhandlingen var att beskriva hemvårdarnas syn på etiska konflikter i vårdarbetet med klienten. Forksningsperspektivet låg på konfliktlösningar och de värden och värderingar som lösningsförslagen innehöll. Jag koncentrerade mig uteslutande på hemvårdare inom den kommula sektorn. Utgångspunkten för min forskning var att eftersom hemvårdarnas arbetsplats är förlagd till en annan människas hem så möter hemvårdaren människan i hennes vardagsvärld, vilket innebär ett stort etiskt ansvar. Undersökningen genomfördes i mars 2003 och respondentgruppen bestod av 12 hemvårdare från en finlandssvensk österbottnisk kommun. Jag använde mig av en kvalitativ forskningsinriktning och undersökningsmaterialet samlades in genom vinjettmetod samt efterföljande öppna frågor. Det insamlande materialet bestod sammanlagt av 12 vinjettsvar samt 120 öppna frågesvar. Materialet analyserades med hjälp av innehållsanalys och ytlig argumenationsanalys. De empiriska forskningsresultaten visade att hemvårdarna befann sig i en mellanposition i vårdförhållandet. Hemvårdarna upplevde konflikter mellan å ena sidan sig själva och klienten och å andra sidan sig själva och klientens anhöriga. Hemmets betydelse som privat sfär respekterades av hemvårdarna. Hemvårdarnas respekt för klienten utgick mycket långt från den tanken att eftersom klienten bor hemma har han eller hon således själv rätt att bestämma över sig själv och sitt eget liv.Hemvårdarnas syn på klientens självbestämmanderätt och integritet var värden som mycket långt stod i fokus i konfliktlösningarna. Andra lösningssrategier användes dock också. Vilka lösningsstrategier som hemvårdarna använde sig av var delvis beroende av om hemvårdaren själv var delaktig i konflikten som första, andra eller tredje part.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Syftet med avhandlingen var att försöka förstå betingelserna för socialt arbete med närståendevården på Åland genom att sätta in det i ett ekonomiskt, organisatoriskt, socialt och kulturellt sammanhang. Den åländska kontexten var av speciellt intresse. Utgångspunkten har främst varit att fokusera på hur arbetet med närståendevården löper i kommunerna samt vilka villkor arbetet i kommunerna har. Fokus lades också på hur central fråga närståendevården är för åländskt socialt arbete. Som avhandlingens teoretiska referensram fungerar en kontextuell utgångspunkt. Malcolm Paynes teori om hur socialt arbete konstrueras av politiska, sociala och ekonomiska förhållanden utgör huvudteorin. Ett kvalitativt närmandesätt har använts i den empiriska studien, därtill har den kvalitativa forskningsintervjun använts som metod. Analysmaterialet består av tio temaintervjuer med åländska socialsekreterare/socialarbetare. Resultatet visar att närståendevården utgör en liten del av socialsekreterarens/socialarbetarens vardag men att det hör till en av de angenämare uppgifterna. Faktorer som lagstiftning, kommunens ekonomi och politik bidrar till konstruerandet av det sociala arbetet tillsammans med klientelet och socialarbetaren. Den åländska kontexten i form av ett samhälle som kännetecknas av en befolkning med en stark identitet och ett starkt socialt nätverk bidrar också. Resultatet stöder således Paynes teori om konstruktionen av socialt arbete.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan tukiperhetoimintaa lastensuojelun jälkihuollossa. Jälkihuolto merkitsee kokonaisvastuuta sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren selviytymisestä sekä hänen syrjäytymisensä ehkäisemistä. Jälkihuolto voi sisältää erilaisia avohuollon tukitoimia, kuten taloudellista tukea ja asumisen tukemista nuoren tarpeiden mukaan. Vapaaehtoisen tukiperheen tärkeimpänä tehtävänä on tukea sellaista nuorta, jolla ei ole vielä edellytyksiä täysin itsenäiseen elämään. Useimmiten nuoren ja tukiperheen asunnot on sijoitettu lähekkäin. Aluksi tutkielmassa käsitellään jälkihuoltoa, sen tehtävää ja sisältöä, itsenäistyvien nuorten tuettua asumista sekä tukiperhetoimintaa ja siihen sisältyvää sosiaalista tukea. Tutkimustehtävänä on selvittää, mikä on tukiperheen merkitys nuoren itsenäistymiselle. Tarkastelun keskiössä on tukiperheen ja nuoren välinen suhde, sen kehittyminen ja sille ominaiset piirteet. Aihetta lähestytään sekä nuorten että tukiperheiden näkökulmasta. Tutkimusaineiston muodostavat viiden jo itsenäistyneen nuoren ja viiden tukiperheen teemahaastattelut. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Haastateltujen tukiperheiden mukaan tukisuhteen kannalta merkittävä tekijä on nuoren yhteistyöhalukkuus; nuoret puolestaan arvostivat tasa-arvoista suhdetta, jossa heitä ei kontrolloitu. Tukiperheiden haastatteluissa kävi ilmi, että tuen ja kontrollin välillä tasapainoilu on tavallista useimmissa tukisuhteissa. Sosiaalisen tuen näkökulmasta tukisuhteeseen sisältyy käytännön tukea ja emotionaalista tukea. Käytännön tuki ilmenee ohjaamisena raha-asioiden hoidossa ja muissa arjen perusasioissa. Emotionaalinen tuki on keskustelua, läsnäoloa ja nuoren kuuntelemista. Sekä nuorten että tukiperheiden mukaan hyvää tukisuhdetta luonnehtivat molemminpuolinen luottamus ja avoimuus. Haastattelujen perusteella tukisuhde on parhaimmillaan vastavuoroinen ihmissuhde. Haastatellut nuoret puhuivat tukiperheestä ystäväperheenä ja naapureina, eivätkä he nähneet itsenäistymisensä ja tukiperheen välillä selkeää yhteyttä. Sekä nuorten että tukiperheiden haastattelujen perusteella tukiperhettä voidaan kuitenkin pitää merkityksellisenä nuoren itsenäistymiselle. Tukiperheen merkitys nuoren itsenäistymisen kannalta on se, että nuori saa kokemuksia läsnäolevista ja luotettavista aikuisista. Naapuruus tuo tukisuhteeseen epävirallisuutta ja nuorelle turvallisuuden tunnetta. Tukiperhe voi osaltaan auttaa nuorta integroitumaan yhteiskuntaan antamalla mallin tavallisesta elämästä, mistä nuorella ei ehkä ole kokemusta. Sekä nuoret että tukiperheet toivat esille, että tukiperhe voi auttaa nuorta löytämään omat vahvuutensa ja parantamaan itsetuntoaan. Tukiperhetoiminnalla on mahdollista vastata yksilöllisesti itsenäistyvien nuorten tarpeisiin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida huostaanotettujen lasten äitien omia lapsuuskokemuksia sekä äitien tulkintoja lapsuuskokemustensa merkityksestä myöhempään elämäänsä. Sijoitettujen lasten vanhemmat on tutkimuksissa usein sivuutettu lyhyellä luonnehdinnalla moniongelmaisuudesta tai epäkypsyydestä, eikä heidän taustojaan juuri ole tutkittu. Kuitenkin sosiaalityön käytännön työssä vastaan tulee usein perheitä, joissa kaltoinkohtelu on jatkunut vanhemman omasta lapsuudesta tämän vanhemmuuteen. Samoin sosiaalitieteellisessä tutkimuksissa on havaittu kaltoinkohtelun jatkuvan usein ylisukupolvisesti. Eri elämänvaiheissa, mutta erityisesti lapsuudessa, onkin löydettävissä erilaisia riskitekijöitä suotuisalle kehitykselle ja tulevalle vanhemmuudelle. Kuitenkaan kaikki lapsuudessan kaltoinkohtelua kokeneet vanhemmat eivät kohtele omia lapsiaan kaltoin. Riskitekijöiden ohella on löydettävissä erilaisia suojaavia tekijöitä, joiden ansiosta haavoittavissakin olosuhteissa eläneet lapset voivat päätyä tasapainoiseen aikuisuuteen. Mahdollisuutta kohdata realistisesti lapsuutensa olot, vaikka vaikeatkin, voidaan pitää tärkeänä selviytymistä edistävänä tekijänä. Mikäli kosketus omaan lapsuuteen jää etäiseksi, ei vanhemman ole helppoa kohdata oman lapsensakaan tunteita ja tarpeita. Tutkimusaineistona on käytetty seitsemän huostaanotetun lapsen äidin haastattelua, jotka on suoritettu kiintymyssuhdeteoriaan perustuvan Adult Attachment Interview –haastattelun mukaan. Aineiston lapsuuskokemuksia tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti ylisukupolvisen kaltoinkohtelun näkökulmasta jättäen kuitenkin tilaa aineistosta nouseville muillekin teemoille. Lapsuuskuvauksia analysoitaessa keskeiseksi tekijäksi ei ole noussut kerrottujen tapahtumien ehdoton todellisuusvastaavuus, vaan haastatellun äidin kokemus lapsuudestaan. Tutkimus toi esiin, että vanhemmuuden ja perhe-elämän ongelmat olivat jatkuneet hyvin samankaltaisina haastateltujen äitien omasta lapsuudesta omaan vanhemmuuteen. Mielenterveysongelmat, runsas alkoholinkäyttö sekä perheväkivalta tulivat esiin niin lapsuuskokemuksissa kuin aikuiselämässäkin. Erityisesti lapsuuskuvauksissa nousi esiin kaikilla haastatelluilla esiintynyt ongelmallinen suhde omaan äitiin. Äiti oli lapsuudessa koettu joko ei-välittäväksi tai äitiä oli pelätty. Huomionarvoinen oli myös neljän äidin kokemus siitä, ettei heillä lapsuudessaan ollut yhtään turvallista ja läheistä aikuissuhdetta. Äitien tulkinta lapsuutensa merkityksestä vaihteli. Osa äideistä esitti hyvin johdonmukaisen näkemyksen lapsuudestaan sisällyttäen siihen niin kielteiset kuin myönteisetkin kokemukset. Jotkut äideistä sen sijaan esittivät hyvin ristiriitaisia arvioita lapsuudestaan pitäen sitä toisaalta yksinomaan onnellisena, mutta sisältäen kuitenkin hyvinkin katkeria muistoja. Lapsuustulkinnan voidaan arvella liittyvän siihen, kuinka hyvin äiti on päässyt kosketukseen kokemustensa kanssa. Yhteistä kaikille äideille oli päätös toimia oman lapsensa kanssa toisin kuin omassa lapsuudessaan oli toimittu.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Kumppanina kentällä -hankkeeseen vuosina 1996-2002 työllistettyjen syntyperäisten suomalaisten henkilöiden kokemuksia työttömyydestä ja työllistämisestä. Alppiharjun sosiaalipalvelutoimistossa Helsingissä toteutettavan Kumppanina kentällä -hankkeen tavoitteena on syrjäytymisen ehkäisy ja sen kohderyhmänä ovat pitkäaikaistyöttömät sosiaalityön pitkäaikaisasiakkaat. Hankkeeseen kuuluu yhtenä osana työttömien työllistäminen työllistämistuen ja yhdistelmätuen keinoin. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen sisältö käsittelee voimavarakeskeistä sosiaalityötä ja työttömyyden identiteettivaikutuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös syrjäytymiskeskustelua. Tutkimuksen keskeiset lähteet ovat Dennis Saleebeyn (The Strengths perspective in Social Work, 1992), Kari Vähätalon (Työttömyys ja suomalainen yhteiskunta,1998) ja Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (Työtön, 1998) teokset. Tutkimuksen tarkoituksena on kertoa hankkeeseen työllistettyjen henkilöiden työttömyys-ja työllistämiskokemuksista, mikä voi hyödyttää hanketta sen asiakaslähtöisten ja voimavaraistavien työmenetelmien kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena onkin sovellettavan tutkimustiedon tuottaminen. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluin touko-kesäkuussa vuonna 2003. Tutkimukseen osallistui seitsemän kahdeksasta työllistettyjen henkilöiden perusjoukosta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Vastaajat kokivat työpaikan menettämisen pääsääntöisesti menetyksenä. Mitä pidempi työsuhteen kesto oli ollut, sitä vaikeampi vastaajien työttömyyden kokemus oli. Työttömyys vaikutti vastaajien identiteettin ja ihmissuhteisiin eri lailla; toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Muutama henkilö koki työttömyyden psyykkiset vaikutukset muita kielteisempänä. Työttömyys vaikutti vastaajien taloudelliseen tilanteeseen pääsääntöisesti kielteisesti. Vastaajat suhtautuivat työttömyyteen kaiken kaikkiaan haasteellisesti. Vastaajien työllistämisjaksoa koskevat odotukset eivät olleet erityisen jäsentyneitä. Jakson alussa usea vastaaja koki tyytyväisyyttä uuden työsuhteen alkamisesta. Aineisto osoitti hankkeen huomioineen työllistettyjen voimavarat ja vahvuudet pääsääntöisesti hyvin. Työllistämisjakson päättyminen oli useimmille vastaajille pettymys. Hanke voimavaraisti vastaajia ja otti heidän persoonalliset vahvuutensa huomioon jakson aikana. Tällä hetkellä neljä henkilöä on vakituisessa työsuhteessa, yksi vastaaja on eläkkeellä, yksi opiskelee ja yksi vastaaja on työttömänä. Vastaajat ovat siis työllistyneet verrattain hyvin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Kuvaan ja tarkastelen tutkielmassani paikallista lastensuojelun tulkintakulttuuria. Analysoin sosiaalityöntekijöiden arkisia lastensuojelun käytäntöjä sosiaalitoimistossa, jossa lastensuojelua tehdään osana perhesosiaalityötä. Tutkimassani sosiaalitoimistossa perhesosiaalityöksi on nimetty työmuoto, jossa sama sosiaalityöntekijä hoitaa niin lastensuojeluun, perheen toimeentulotukeen kuin aikuisten sosiaalityöhönkin liittyviä tehtäviä. Tavoitteena on selvittää, miten lastensuojelun avohuollon työtä tehdään perhesosiaalityössä. Kuvaan perhesosiaalityöntekijän positiota suhteessa lapseen ja vanhempiin. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Millaisia lastensuojelun tulkintakehyksiä tulkintakulttuurista voi paikantaa? Miten lapsi sekä tulkinnat lastensuojelullisista ongelmista ja niiden ratkaisuista liitetään perheeseen? Keskityn lastensuojelutyön tulkinta- ja toimintakäytännöissä rakentuvien perheen ja perhekeskeisyyden merkityksien pohtimiseen. Lapsen ja perheen aseman sekä perhekeskeisyyden pulmallisuus on todettu lastensuojelututkimuksissa. Tästä huolimatta perheen merkityksiä suhteessa työntekijöiden tulkintoihin lapsen edusta, lastensuojeluongelmista ja voimavaroista ei ole tutkittu paljoakaan. Empiirisenä aineistona on havainnointiaineisto, joka koostuu 16 asiakastilanteesta, seitsemästä muusta arkityön tilanteesta ja sosiaalityöntekijöiden kanssa käymistäni keskusteluista. Lisäksi olen haastatellut sosiaalityöntekijöitä. Lähtökohtana on, että sosiaalityötä jäsentävät ideat ja periaatteet ovat viime kädessä vuorovaikutuksessa ja tulkintakulttuurissa määräytyviä. Metodiltaan tutkielmani on etnografinen, mikä viittaa sekä tapaan kerätä aineistoa että niihin analyysimetodeihin, joita olen käyttänyt. Hyödynnän lähestymistavassani myös etnometodologian ja diskurssianalyysin piirissä kehitettyjä metodeja. Kuvaan perhesosiaalityöntekijöiden tulkintakulttuuria kehysanalyysin avulla. Erittelen niitä tulkintakäytäntöjä, joihin nojautuen työntekijät määrittävät omaa työtään ja sen tilanteita. Pohdin paikallisissa käytännöissä ja puheissa rakentuvaa lapsen, vanhempien, perheen ja lastensuojeluammattilaisen suhdetta myös sen avulla, miten suhteet yhdistyvät tämän hetken yhteiskunnan sosiaalipalvelurakenteeseen, arvoihin, asenteisiin ja sosiaalityön ajattelutapoihin. Perhesosiaalityöntekijöiden yhteisesti jakamaa kulttuurista todellisuutta vaikuttaa olevan se, että perheen arjessa selviytymiseen, perheenjäsenten suhteiden ja lasten olosuhteiden laatuun voidaan vaikuttaa kohentamalla perheen ulkoisia olosuhteita, esimerkiksi taloudellisen tuen avulla. Lapsiin kohdistuva huoli vähenee, kun vanhempia autetaan ajattelemaan asioita lapsen näkökulmasta ja ymmärtämään, millaisia muutoksia heidän tulisi toteuttaa. Olen konstruoinut aineistostani viisi perhesosiaalityön lastensuojelua jäsentävää kehystä, joita työntekijät käyttävät. Nämä ovat: perhekehys, vanhemmuustyön kehys, lapsilähtöinen (perhe)kehys, lapsen yksilöivä kehys ja lasta suojeleva kehys. Perhelähtöinen kehys on kehyksistä vallitsevin. Asiantuntijan, perheenjäsenten, lastensuojeluongelmien ja voimavarojen suhde rakentuu perhelähtöisessä lastensuojelukulttuurissa sellaiseksi, että perhe on asiantuntijalle syy, keino, resurssi ja konteksti lähestyä ja ratkaista ongelmia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen lähtökohtana oli havainto siitä, että yksinhuoltajuutta pidetään lapsen hyvinvointia uhkaavana tekijänä, mutta sen ei sinällään katsota suistavan lasta riskiryhmään. Keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat ne suojaavat tekijät, joiden avulla perheen hajoamisen kielteiset, lapsen hyvinvointia uhkaavat tekijät voitaisiin estää. Mieskaveritoiminta on yksi yksinhuoltajien lasten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävistä toiminnoista. Mieskaverilla tarkoitetaan vapaaehtoista tukihenkilöä, joka ryhtyy yksinhuoltajaäidin lapsen, useimmiten pojan, pitkäaikaiseksi ystäväksi. Tutkimuksessa analysoitiin äitien ajatuksia mieskaveritoiminnasta ja mieskaveruudesta. Tutkimustehtävänä oli selvittää minkälaisessa elämäntilanteessa mieskaveria haetaan ja mitä pojalle toivotaan mieskaverisuhteelta. Tavoitteena oli tuoda esiin äitien ajatuksia pojan hyvinvointia uhkaavista ja suojaavista tekijöistä. Aineistona käytettiin 44:ää Pienperheyhdistys ry:lle kirjoitettua mieskaverihakemusta. Äitien kertomuksissa painottuivat pojan yksinäisyyden, osattomuuden, ulkopuolisuuden ja turvattomuuden kokemukset. Sosiaalisiin suhteisiin ja emotionaalisiin kokemuksiin painottuvat kertomukset suuntasivat käsitevalintaa. Tutkimuksen avainkäsitteeksi valittiin syrjäytyminen, jonka pohjalta aineistoa jäsennettiin. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Mieskaveruudelle estetyt toiveet jäsentyivät kahteen pääteemaan: turvallinen ihmissuhde sekä tietojen ja taitojen oppiminen. Teemoja kuvaaviksi termeiksi valittiin sosiaalisen alkupääoman ja kulttuurisen pääoman käsitteet. Tutkimus osoittaa, että mieskaveria hakevien perheiden sosiaaliset verkostot ovat heikkoja. Turvallisten aikuissuhteiden vähyys voi synnyttää konkreettisia puutteita lasten elämään. Äidit pelkäävät, ettei perhe ja perheen ympärillä oleva sosiaalinen tukiverkosto pysty tarjoamaan pojalle riittävästi sellaisia elämäneväitä, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnassa selviytymisen kannalta. Mieskaverisuhteen toivotaan kartuttavan lapsen elämäneväitä: vahvistavan pojan sosiaalista alkupääomaa ja kulttuurista pääomaa. Vahvoihin elämäneväisiin liittyy lapsen emotionaalinen kokemus turvallisuudesta, osallisuudesta ja kuulumisesta. Lapselle muodostuu myönteinen käsitys itsestä ja omasta elämästä. Hän saa käyttöönsä resursseja, jotka ovat tärkeitä elämänhallinnan tunteen saavuttamiseksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Med denna undersökning strävar jag efter att öka förståelsen både kring livssituationen hos föräldrar och familjer med handikappade barn, och den växelverkan som förekommer mellan föräldrar till handikappade barn och professionella på arbetsfältet. Min förhoppning är också att kunna hitta någon slags förklaring till varför många föräldrar till handikappade barn tycker att de får för lite stöd eller att de inte får det stöd de skulle behöva. Min frågeställning är: Möts professionella och föräldrar till handikappade barn i stödprocessen och kan man i samarbetet hitta en orsak till varför många föräldrar till handikappade barn är missnöjda med det stöd de får? Med delphi-metoden som utgångspunkt har jag genomfört temaintervjuer med professionella som arbetar med de frågor som jag intresserad av. Sammanlagt gjordes 12 intervjuer och uppläggningen av undersökningen gjorde att det insamlade materialet blev kvalitativt. Informanterna som deltagit i undersökningen representerar olika yrkesgrupper, som alla har arbetet med familjer och föräldrar till handikappade barn som gemensam nämnare. Undersökningen visade att det centrala för att nå det mål man strävar efter, dvs. att hjälpa föräldrarna och familjerna till att hitta lösningar som stöder dem i den unika situationen, är kontakten eller dialogen mellan de två parterna. En orsak till att föräldrar till handikappade barn upplever att de inte får det stöd de behöver ligger i att man inte har lyckats skapa en dialog mellan de professionella och föräldrarna och såldes inte kunnat finna en gemensam utgångspunkt och målsättning för samarbetet. Om denna dialog lyckas så kommer man också ett steg närmare ett möte mellan föräldrarnas stödbehov och stödutbudet. Faktorer som är viktiga för att kunna skapa en dialog är bl.a. att föräldrarna får stöd i processen att skapa sig en föräldraroll och –identitet, att nå en handikappinsikt, och att de professionella finner en balans mellan det att dels vilja beskydda föräldrarna från svåra saker och dels att vilja bemyndiga föräldrarna. Källor: Gustavsson Anders, Lillrank Annika, Mönkkönen Kaarina, Lantz Annika, Hyttinen Hanna.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Keski-Uusimaa -lehdessä vuonna 2002 julkaistujen artikkelien kirjoittajien tuottamaa kuvaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä päihteiden käytön ja sitä seuraavan rikollisuuden kautta. Aineisto koostuu lehden sähköisessä versiossa, internetsivulla http://www.keski-uusimaa.fi/, julkaistuista artikkeleista. Kyseessä on lehden toimittajien tuottama aineisto. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysi ja sen taustalla sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinne. Metodologian avulla on analysoitu 34 artikkelin retorisia keinoja ja lasten ja nuorten syrjäytymisen riskien ulottuvuuksia. Artikkelien kontekstina voidaan pitää pääkaupunkiseudun kaupunki-maaseutumaisuutta ja 1990-luvun taloudellisen laman jälkeistä yhteiskunnallista tilannetta. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena muodostui kolme diskurssia, jotka nimesin tukemisdiskurssiksi, kontrollidiskurssiksi ja humanistiseksi diskurssiksi. Diskurssia ympäröivässä kulttuurisessa keskustelussa olen nostanut esiin kirjallisuudesta diskurssiin liittyvää ajankohtaista keskustelua. Diskurssien välisten erojen ja yhtäläisyyksien ts. valtasuhteiden analyysi on tuonut esiin kaikkia yhdistävän tekijän: huolen lasten ja nuorten huumeiden käytöstä. Yhdistävän tekijän olen nimennyt hegemoniseksi eli hallitsevaksi diskurssiksi. Hegemonian horjuttamiseksi olen nostanut vaihtoehtoisia tulkintoja aineistosta. Aikuiskeskeinen huoli kiinnittää huomionsa tulevaisuuteen ja jättää varjoonsa lasten ja nuorten äänen ja vastuun näkökulman huumeiden käytöstä. Huolen täyttämä diskurssi rajoittaa myös huumekeskustelua eri huumeiden välillä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on vallankäyttö lastensuojelun sosiaalityössä. Valtaa ja vallankäyttöä tutkiessani olen joutunut rajaamaan tarkasteluni koskemaan vain pientä osaa lastensuojelun sosiaalityössä esiintyvästä vallasta. Tarkastelen aihettani kiireellisten huostaanottojen valossa. Kyseessä on yhteiskunnallinen, institutionaalinen valta, jota sosiaalityöntekijät viranomaisina käyttävät ajaakseen lapsen etua. Institutionaalista valtaa käyttävät asiantuntijat, joten usein puhutaankin asiantuntijavallasta. Tutkimuskysymykseni on, millaista valtaa sosiaalityöntekijä käyttää tehdessään kiireellistä huostaanottopäätöstä. Olen pyrkinyt myös selvittämään, miten sosiaalityöntekijä perustelee tekemiään pakkotoimia itselleen ja antaa niille oikeutuksen. Institutionaalisen vallan käyttäjinä sosiaalityöntekijöillä on yhteiskunnan valtuutus ja velvoite toimia lapsen edun mukaisesti ja tehdä tarvittaessa huostaanotto. Lastensuojelulain 18 §:n mukainen kiireellinen huostaanotto on tilapäinen turvaamistoimi. Jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen huostaanoton ja sijaishuollon tarpeessa, voivat sosiaalityöntekijät ottaa hänet turvaan ja sijoittaa tilapäisesti pois kotoa vanhempia kuulematta. Huostaanotto herättää jatkuvasti vahvoja ja usein vastakkaisia tunteita, koska sen yhteydessä joudutaan väistämättä loukkaamaan yhden perusoikeuksia toisen perusoikeuksien turvaamiseksi. Ongelma on konkreettinen, sillä lastensuojelutyössä ristiriita vanhempien ja lasten oikeuksien välillä on usein läsnä. Työn keskeinen teema onkin pakkotoimenpiteiden käyttämisen ja sosiaalityön etiikan, ihmisoikeuksien ja ihmisen itsemääräämisoikeuksien välinen ristiriita. Tutkimukseni lähtökohtana on, että sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen suhde on auttamissuhde, jossa sosiaalityöntekijä edustaa asiantuntemusta ja auktoriteettia, asiakas taas avuntarvitsijaa. Sosiaalinen ongelma on määrittelykysymys. Vasta kun ongelma on tunnistettu ja määritelty, siihen voidaan puuttua. Vasta silloin se on peruste avulle ja väliintuloille. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta jäsentää vahvasti asiakkaan ongelman määritteleminen ja pyrkimys sen ratkaisemiseen tai ainakin lieventämiseen. Kiireellisen huostaanoton hetkellä määritellään ja nimetään aina jokin ongelma, josta kiireelliseen huostaanottoon johtanut tilanne on mahdollisesti syntynyt. Vaikka muodolliset sijoitusperusteet eivät kerrokaan koko totuutta tilanteista, on taustalla yleensä monen ongelman kärjistynyt yhteenkietoutuma. Ongelman määrittelyissä päihteet ovat ehdottomasti keskeisin, mutta myös väkivaltaisuus ja mielenterveysongelmat tulevat tutkimuksessani selkeästi esille. Sosiaalityön ongelmakeskeisyys näkyy aineistossani voimakkaana. Taustalla olleet ongelmat ovat johtaneet lopulta kriisitilanteeseen, jota sosiaalityöntekijät ovat lähteneet paikan päälle arvioimaan. Koska aineistossani kaikki tilanteet ovat johtaneet lapsen kiireelliseen huostaanottoon, ovat sosiaalityöntekijät määritelleet tilanteen lapselle sopimattomaksi. Olen tutkinut tapoja joilla sosiaalityöntekijät tekevät havaintoja ja määrittelyjä tilanteissa sekä sitä, mihin nämä tulkinnat ovat johtaneet. Olen nimennyt löytämäni määrittelytavat intuitiiviseksi ja diskursiiviseksi. Sosiaalityöntekijä tekee tulkintaa ja määrittelyä tietyssä tilanteissa ja tietyillä ehdoilla. Sosiaalityöntekijä ei kuitenkaan ainoastaan tee tulkintaa ja toimi tutkijana, vaan myös valmistelee ja tekee päätöksen. Päätöksentekijä kantaa vastuun siitä, että päätös on ollut lapsen edun mukainen ja juridisesti pätevä. Sosiaalityöntekijät ovat tehneet kiireellisen huostaanoton ammatillisessa viitekehyksessä, jossa he ovat myös tulkinneet juridisten kriteerien toteutumisen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro-gradu-tutkielmani vastaa kysymykseen millaisena vielä valmistumattomat sosiaalityöntekijät työnsä ja elämäntilanteensa työn ja opintojen yhteensovittamisen suhteen kokevat ja millaisia ristiriitoja se heille aiheuttaa? Kunnallinen sosiaalitoimi elää parhaillaan kriisinaikaa työvoimapulan ja työn kehitys- ja tulosvaatimusten vuoksi. Kiireen ja kriisin keskellä vaativia sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitaa kunnallisessa sosiaalitoimessa yhä useammin sosiaalityönopiskelija tai muutoin ”epäpätevä” sosiaalityöntekijä. Olen myös itse toiminut muutaman vuoden ajan sosiaalityöntekijänä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Henkilökohtainen kokemus sosiaalityöntekijänä toimimisesta herätti kiinnostukseni tutkia tarkemmin kokopäiväisesti sosiaalityöntekijänä toimivien sosiaalityönopiskelijoiden elämäntilannetta ja siihen liittyviä asioita. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää miten vielä valmistumattomat sosiaalityöntekijät oman työnsä kokevat jälkimodernissa yhteiskunnassamme. Kiinnostuin aiheesta siksi, että juuri näiden valmistumassa olevien sosiaalityöntekijöiden mielipidettä ja kokemuksia sosiaalityöntekijänä toimimisesta ei ole aiemmin kartoitettu ja juuri he ovat mahdollisia tulevaisuuden sosiaalityön asiantuntijoita. Henkilökohtaisen kiinnostuksen lisäksi tutkimukseni linkittyy myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalityön tilasta ja sosiaalityöntekijöiden työvoimapulasta. Sosiaalityö koetaan nykyään yhä kiinnostavampana opiskelualana, mistä kertoo vuosittain sosiaalityötä opiskelemaan pyrkivien lisääntyvä määrä. Tästä huolimatta kunnallisen sosiaalitoimen avoimina olevia virkoja hoitamaan on yhä vaikeampi löytää päteviä sosiaalityöntekijöitä. Syynä usein pidetään matalaa palkkaa, mutta myös mm. työskentelyolosuhteet, työtehtävät, johtaminen ja uralla eteneminen kiinnostavat tulevaisuudessa kunnan sosiaalityöntekijän tehtäviä harkitsevia. Sosiaalityöntekijöiden työvoimapulan on ennustettu entisestään kasvavan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vuoteen 2013 mennessä. Tutkimukseni aineisto koostuu kirjallisuudesta, omista kokemuksistani ja empiirisestä aineistostani. Empiirinen aineistoni koostuu kymmenstä vielä valmistumattoman sosiaalityöntekijöiden kirjoistuksesta, jotka keräsin kirjoittamani kirjoituskutsun avulla. Tutkimukseni on kuvaavaa tutkimusta, pyrin antamaan yhden kuvan sosiaalityöntekijänä kesken sosiaalityönopintojen toimimisesta ja siihen liittyvistä asioista, niin että tutkimukseni kohdejoukon ääni tulisi mahdollisimman aidosti esille. Tutkimuksellani ei ole tarkoitus esittää mitään määrällisiä tuloksia, eikä se olisi edes mahdollista kohdejoukkoni pienuuden vuoksi. Empiirisen aineistoni analyysi perustuu Anni Vilkon kehittelemään elämänkerralliseen otteeseen. Empiirisen aineistoni kirjoitelmat olen kirjoittanut uudelleen sinä-muodossa. Näitä sinä-muodossa uudelleen kirjoitettuja tekstejä kuljetan tutkimuksessani mukana oman teksitini ohessa. Empiirisen aineistoni kirjoitelmista olen koonnut myös yhden tyyppitarinan, jolla on tarkoitus antaa yhdenlainen yleiskuva aiheesta. Uudelleen kirjoitettujen aineisto-otteiden mukana kuljettamisella pyrin tutkimukseni dialogisuuteen. Tässä tutkimuksessani miellän yksilön siirtymisen työelämään opintojen ollessa vielä kesken merkitykselliseksi ja ratkaisevaksi kokemukseksi hänen elämässään. Se on yksi elämänvaihe, osa yksilöllistymisprosessia ja yksilön oma valinta hänen toteuttaessaan oman elämänsä politiikkaa. Tällä tarkoitan sitä, että ihmiset ovat tietoisesti tai tiedostamattomasti itse valinneet omat elämänsä polut tietoisena muista vaihtoehdoista ja myös riskeistä, joita valintoihin saattaa liittyä. Valintoja tosin ohjaavat mm. sellaiset rakenteelliset tekijät kuin taloudelliset seikat ja perhesyyt. Elämänvaiheena opintojen ja työn yhteensovittaminen on monisäikeinen kokonaisuus, jota kuvaan käsitteellä tiheä elämänvaihe. Tutkimukseni perusteella aineistoni kohdejoukon elämä on varsin hektistä ja tiheää ja toisinaan raskasta ja haastavaa. Aineistoni perusteella työntekijät eivät aina pitäneet palkkausta esteenä alueellisen sosiaalitoimen kiinnostavuudelle. Usein kirjoittajat kokivat olevansa valmiita työskentelemään samalla palkalla jatkossakin, mikäli muut työnteon edellytykset ovat kohdallaan. Näillä tarkoitettiin esimerkiksi johdon ja työntekijöiden tavoitteiden yhteneväisyyttä. Myöskin kiinnostusta sosiaalityötä kohtaan aineistoni perusteella kyllä riittää ja toisaalta sosiaaliviraston palkkalistoilla on jo valmistumassa olevia työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita jatkamaan alalla. Näkisin, että haasteena on enemmänkin se miten saada heidän kiinnostuksensa perussosiaalityötä kohtaan säilymään. Avain asemassa tässä on mm. työnorganisointi, työnjaon muotoutumien sosiaalityöntekijöiden ja amk-koulutettujen sosionomien kanssa sekä myös ”pitkänlinjan sosiaalityöntekijöiden” tuki. Myös toimintaympäristön (yliopisto ja työnantaja) on suuri merkitys valmistumassa olevien sosiaalityöntekijöiden halukkuuteen työskennellä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Lähdeteoksiani on ollut mm. Risto Eräsaaren (1999) artikkeli: Toisen hyvinvointivaltion projektin alkusoittoja, Marita Husson (2003) väitöskirja: Parisuhdeväkivalta - lyötyjen aika ja tila, Leena Niemi-Väkeväisen (1998) väitöskirja: Koulutusjaksot ja elämänpolitiikka, Leena Rautiaisen (2003) selvitys: Mistä sosiaalityölle tekijät?, Ulla Mutkan (1998) tutkimus: Sosiaalityön neljäs käänne, Risto Rinteen (2002) artikkeli: Palkkatyönyhteiskunnasta elinikäiseen oppimiseen ja Anni Vilkon Internetin kotisivut sekä Anni Vilkon (1997) teos : Omaelämänkerta kohtaamispaikkana.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Syftet med avhandlingen var att i form av en fallstudie studera de service inom socialvården, som produceras av icke-offentliga aktörer och som stiger direkt på den offentliga serviceproduktionens ansvarsområde, utgående ur debatter kring den tredje sektorn och välfärdspluralism anknutet till samhällets strukturella förändringar. Jag ville granska vilken roll den tredje sektorn har i den kommunala serviceproduktionen och som mitt fönster till samhället valde jag de privata aktörerna inom socialvården i Ekenäs, till vilken den empiriska undersökningen var koncentrerad. Jag utgick ur en diskursiv insikt på orsaker och bakgrund via utländska debatter för att sedan vinkla in mig till Finland på 90-talet med de utländska rötterna som grund för debatt från 70-talet, med en inblick på det nya årtusendet. Den huvudsakliga datainsamlingsmetoden var fem temaintervjuer, med tre representanter för den offentliga sektorn och två för den privata. Analysen framskred i flere gallringar, kategorier bildades, vilket resulterade i rubriker med en offentlig- och privat synvinkel. Varje kapitel består av dessa bägge synvinklar och slutar med en kort sammanfattning. Implikationer som kunde dras var att de privata enheternas roll i Ekenäs inom socialvården var marginella och kompletterande, samt som en lokal företeelse steg åldringsvården starkt fram. Av arbetet framgick att en blandad ekonomi av välfärd är inte i en vidare utsträckning ett trovärdigt alternativ.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa jäsennetään työntekijöiden tulkintoja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ilmiönä lastensuojelulaitoksen toimintaympäristössä sekä keinoja tukea väkivallatonta käyttäytymistä. Tutkimus oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimeksiantotutkimus, joten keskeiset kysymyksenasettelut muotoutuivat toimeksiannossa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2002 kahden helsinkiläisen nuorisoikäisille tarkoitetun laitoskokonaisuuden kolmessa erillisessä yksikössä, jotka olivat toimintaperiaatteiltaan ja toimintatavoiltaan erilaisia. Osallistuvan havainnoinnin menetelmää käytettiin ymmärryksen syventämiseen yksiköiden toimintaympäristöistä. Pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastatteluja. Haaastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Fokusryhmät koostuivat hoitajista ja ohjaajista yksikkökohtaisesti. Fokusryhmien tuottamaa kvalitatiivista aineistoa analysoitiin ja tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja kehittävän työntutkimuksen viitekehyksistä. Analyysissä etsittiin työntekijöiden käytännön lastensuojelutyön kokemuksista ja näkemyksistä koostuvia merkityksiä väkivaltailmiöstä ja väkivallattomuuden tukemisesta, niiden rakentumista ja jäsentymistä yksikkökohtaisesti. Työntekijöiden arvioissa väkivaltailmiön jäsentyminen koettiin monimuotoiseksi ja sen määrittely vaikeaksi. Väkivallattoman käyttäytymisen tukemisessa keskeisimmäksi arvioitiin nuorten ja työntekijöiden molemminpuolinen tunteminen, työntekijöiden sitoutuminen perustyöhön, turvallisuuteen liittyvät asiat kuten luottamus, sekä rakenteellisten tekijöiden pysyvyys ja selkeys. Työn luonteesta johtuen vastaanottoyksikössä korostuu riski väkivaltakäyttäytymiseen. Pohdinnassa väkivallattomuuden tukemista arvioitiin paikallisten toimintaympäristöjen ja erilaisten työorientaatioiden näkökulmista. Arvion mukaan väkivallattomuutta voidaan parhaiten tukea työntekijöiden toimivalla tilannetajulla, jolla tarkoitetaan lastensuojelulaitoksen arjen ilmiöiden havaitsemista, ymmärtämistä ja oikeiden toimintatapojen valintaa tilannekohtaisesti. Työntekijöiden oman työn arviointi on keskeistä. Väkivallattomuuden tukemista tulisi lähestyä sekä paikallisten toimintaympäristöjen että laajempien kokonaisuuksien näkökulmista; tarvitaan työntekijöiden välistä tiedon ja kokemusten vaihtoa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä. Tutkielmassa tarkastellaan kiirelliseen huostaanottoon johtaneita tilanteita lasten näkökulmasta. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen: Millainen on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä? Tutkielmassa käytettävä käsitepari lapsen maailma perustuu ekologiseen viitekehykseen, jossa yksilön kehityksen ajatellaan tapahtuvan eri tasoisten systeemien vuorovaikutuksessa, sekä kehityspsykologiseen tietoon lapsen tavasta ajatella ja kokea maailma ympärillään. Lapsen maailma on kokonaisuus, joka muodostuu lasta ympäröivästä todellisuudesta sekä lapsen sisäisestä kokemuksesta suhteessa tuohon todellisuuteen. Lapsen maailma ei ole irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Kertomusten kautta rakentuva kuva lapsen maailmasta kiireellisen huostaanoton hetkellä heijastelee lapsia ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tutkimusaineisto tarjoaa nähtäväksi viipaleen helsinkiläisten pienten lasten elämää laman jälkeisessä, uuden vuosituhannen alun Suomessa. Tutkielman aineisto koostuu asiakirja-aineistosa sekä sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Asiakirja-aineisto pitää sisällään vuonna 1994 ja sen jälkeen syntyneitä lapsia koskevat Helsingin sosiaalipäivystyksen tekemät kiireelliset huostaanottopäätökset sekä niihin liittyvä muistiinpanot vuodelta 2001. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysini lähtökohtana ekologinen viitekehys sekä teoreettis-metodologisen lapsen näkökulman johdonmukainen säilyttäminen aineistoa luettaessa ja tulkittaessa. Analyysissä asetutaan tarkastelemaan kerrottua tarinaa tarinassa olevan lapsen näkökulmasta. Analyysissä kuvataan lapsen maailman ulkoisia olosuhteita sekä lapsen suhtautumista ja toimintaa. Lapsen maailman ulkoisia olosuhteita leimaavat lasten sekä fyysinen että emotionaalinen kaltoinkohtelu, turvattomuus ja kaoottisuus. Lasten ulospäin näkyvä suhtautuminen tilanteeseen ja käytös vaihtelevat, eikä aineiston perusteella voi yksiselitteisesti tulkita, mistä ulospäin näkyvä käyttäytyminen, toiminta ja suhtautuminen kulloinkin johtuvat. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsi on läsnä tapahtumissa, joita hän ei voi mitenkään ennakoida ja hän on tilanteessa selkeästi aikuisten armoilla. Lapset ovat kuitenkin neuvokkaita aktiivisia toimijoita. He ovat joko oppineet toimimaan vastaavissa tilanteissa, tai toimivat vaiston varaisesti oikein selvityäkseen. He tunnistavat ja osaavat hyödyntää tilaisuuden saada apua, kun sellainen tarjoutuu. Lapsen kannalta on todella surullista, että hän saattaa kokea kiireellisen huostaanoton yhteydessä useita hylkäämisiä. Kukaan kertomuksissa esiintyvistä aikuisista ei kuitenkaan lopulta voi jäädä lapsen luokse pitämään hänestä huolta, vaan lapsi siirtyy toistuvasti paikasta toiseen ja aikuiselta toiselle. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsen lähin ja hänelle tärkein turvan lähde, lapsen perheen muodostama mikrosysteemi hajoaa ja muista mahdollisista välitason systeemeistä koostuva turvaverkko pettää. Kun perheen yksityisyyden suoja rikotaan ja makrosysteemiä edustavat viranomaiset tulevat perheen kotiin, on kysymys myös makrotason epäonnistumisesta; eri tasoisten systeemien muodostama kokonaisuus ontuu.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä tutkielmassa käsitellään sosiaalitoimen asiakkaan elämänhallinnan tunnetta ja elämismaailmaa. Tutkimuskysymys on, millainen on sosiaalitoimen asiakkaan elämismaailma ja miten ihminen kokee tämän elämismaailman sisällä selviytyvänsä. Tutkielmaa varten tehtiin 12 teemahaastattelua vuosina 1997- 2002, sekä sen lisäksi keskeisenä aineistona on osallistuvan havainnoinnin kautta vuosina 1996 - 1998 kerätty materiaali yhden tutkimuskohteena olleen perheen arjesta ja tähän liittyvä päiväkirjamateriaali.Tutkielman keskeisenä lähdekirjallisuutena on Bergerin ja Luckmannin teos "Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen". Tutkielman tarkoituksen on tuottaa tietoa sosiaalitoimen asiakkaan elämismaailmasta eli siitä todellisuudesta, missä ihminen elää. Tutkielman teoreettismetodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja elämänpolitiikan teoria. Tärkein tutkimustulos on, että sosiaalitoimen asiakkaan elämänhallinnan tunne muodostuu elämismaailman kautta, eli se todellisuus, missä ihminen elää, muokkaa hänen subjektiivista tunnettaan oman elämänsä hallitsemisesta. Elämismaailma koostuu objektiivisesta ja subjektiivisesta elämismaailmasta. Tutkielmassa on käsitelty elämismaailman koostumusta pakon, vapauden ja ristiriidan käsitteiden kautta. Elämismaailmansa kautta ihminen rakentaa itselleen sosiaalisen toiseuden, joka on elämän ajautumista olosuhteisiin, jossa ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa ympäröivään maailmaan. Olosuhteiden muuttaminen koetaan vaikeaksi, ja elämismaailma kapeutuu. Yksilö sinnittelee omassa toiseudessaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Opinnäytetyössä tarkastellaan oppilashuoltoryhmän selontekoja koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tavoitteena on kuvata sitä, millä tavoin vastuu näyttäytyy oppilashuoltoryhmän koulukiusaamispuheessa. Tämä tehdään analysoimalla kiusaamiselle ja siihen puuttumiselle annettuja merkityksiä ja niiden tuottamistapoja. Tutkielman teoreettista viitekehystä hahmotetaan koulukiusaamista, kiusaamiseen puuttumista, oppilashuoltoryhmää ja vastuuta käsittelevien kehyskertomusten avulla. Tarkastelun kohteena olevaa vastuunkäsitettä lähdetään määrittelemään Zygmunt Baumanin postmoderni vastuu käsitteestä käsin. Varsinaisesti teoreettis-metodologinen viitekehys muodostuu diskurssianalyysin pohjalta. Vastuun oletetaan diskurssianalyysin mukaisesti rakentuvan sekä käsitteenä että toimintana ihmisten kielellisessä vuorovaikutuksessa. Diskurssianalyysin kohdalla tärkeimmät lähteet ovat Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen kirjoittamat Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999). Tutkimusaineisto koostuu ala-asteen oppilashuoltoryhmälle tehdystä kahdesta ryhmähaastattelusta. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena paikantuu kolme diskurssia, joita tarkastellaan suhteessa siihen, miten ne tuotetaan ja perustellaan. Analyysin päähuomio kohdistetaan diskurssien identifioimisen jälkeen retoriseen analyysiin, jossa on kyse argumentoinnin erittelystä. Diskursseissa muodostuu omanlaisensa kuva vastuusta, ja ne yhdessä määrittävät sitä, millaiseksi vastuu koulukiusaamisesta hahmottuu. Hallitun vastuun diskurssiksi nimetyssä diskurssissa kiusaaminen ja siihen puuttuminen esitetään selkeänä ja tarkasti määriteltävissä olevana. Diskurssi välittää kuvaa siitä, että kiusaamiseen puututaan hallitusti ja että siitä otetaan vastuuta. Siirtyvän vastuun diskurssille on puolestaan tunnusomaista liike. Vastuuta kiusaamiseen puuttumisesta työnnetään jollekin toiselle: opettajille, vanhemmille ja koululle. Humanistisen vastuun diskurssissa on olennaista ihmisten omakohtaisten kokemusten ymmärtäminen, johon kuuluu aito ja avoin puhe sekä toisen asemaan asettuminen. Vastuu ilmenee tässä diskurssissa erityisesti vaikeiden asioiden esille ottamisena. Diskurssien väliset suhteet eivät ole yksiselitteisiä eivätkä ristiriidattomia. Vastuu näyttäytyy aineiston perusteella moniulotteisena, mutta ei yllättävänä. Hallitun vastuun diskurssissa otetaan vastuuta ja puuttuminen on aktiivista. Hallinnan vaikutelma syntyy muun muassa käyttämällä asiantuntijuusstrategiaa ja diagnosoivaa puhetta. Siirtyvän ja humanistisen vastuun diskursseissa kuva vastuusta kapeutuu, koska sitä joko siirretään toisille tai se jää "kellumaan" paikalleen. Näissä diskursseissa koulukiusaamiseen puuttuminen ei ole aktiivista. Pohdintaluvussa aineistosta muodostettua kuvaa vastuusta tarkastellaan edelleen suhteessa Baumanin ajatuksiin vastuusta. Tämän kautta vastuukysymystä arvioidaan oppilashuoltoryhmän näkökulmaa laajemmin. Kysymystä tarkastellaan myös oppilaiden, vanhempien ja opettajien näkökulmasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Aineisto koostuu Tuloksellisuus-projektin kotona asuvien, yli 75-vuotiaiden vanhusten postikyselylomakkeen loppukysymyksestä: "Voitte lopuksi vapaasti kertoa jotain elämästänne tai kokemuksistanne, esimerkiksi palveluista?" Avoin kaatoluokkakysymys tuotti laajan ja heterogeenisen aineiston. Avokysymys voidaan nähdä kommunikaatiokanavana, jossa valta määritellä ja rajata keskusteltava aihe on vastaajalla. Aluksi mielenkiinto kohdistui siihen, mitä vanhukset kokevat khjoittamisen arvoiseksi, mihin he ovat halunneet kyselylomakkeen täytettyään palata, mitä korostaa, lisätä ja tarkentaa. Vastaajat saavat oman äänen ja esiin pääse se, mitä kirjoittajat pitävät tärkeinä kysymyksinä. Kirjoitukset jakautuivat vanhuuden voimavaratekijöihin, ikääntymisen varjopuoliin palveluihin ja elämän saavutuksiin suhteessa yhteiskuntaan. Työ keskittyy hakemaan vastauksia myönteisyydelle - mitkä tekijät kannattelevat vanhuudessa? Tutkimuskysymykseni on kaksitasoinen: mitä kaatoluokka-aineistosta saa irti ja mitkä tekijät ovat vanhuuden kannattelevia voimvaroja? Aineisto on käsitelty Atlas/ti- tekstianalyysiohjelmalla, jonka avulla siitä on tehty sisällönerittely. Tekstejä on tarkastellut selontekoina ja tarinoina, joita lähestyttiin niistä paljastuvien kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta. Hyvinvointikeskustelussa paneudutaan tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen olemukseen. Tarkastellaan erilaisia iänmääreitä ja ikääntymistä. Vanhenemisteorioista läpikäydään aktiivisuus-, jatkuvuus- ja irtaantumisteorian sekä gerotranssendenssikäsitteen ideat. Tarkastellaan ikäismiä ja vanhuuden kielteisiä myyttejä sekä medikalisaatiokäsittettä. Luodaan katsaus eläokemuksiin, elämänhallintakäsitteeseen, subjektiviteettiin ja sopeutumiseen. Aineiston kirjoittajiin tutustutaan tietyn aikalaishistorian kokeneen sukupolven edustajina. Terveys on hyvinvoinnin keskeinen osatekijä. Tyytyväisyys on henkistä vireyttä, toimintatakykyä ja riippumattomuutta. Fyysinen ja psyykkinen kunto voivat säilyä pitkään vuosista huolimatta. Terveys kokemuksena on monitasoinen ja liukuva käsite. Vanhuudessa toimintakyky saattaa pettää. Vanhenemismuutosten kohtaamisessa myönteisen minäkuvan ylläpito, minän joustavuus, muiden merkitysten hakeminen ja tavoitteiden asettaminen ympäröivään todellisuuteen sekä kompensaatiokyky auttavat sopeutumisessa vajaaseen ja hidastuneeseen toimintakykyyn. Vanhuudessa on aikaa elämänsisältökysymyksille, harrastuksille, nautinnoille ja oleilulle. Haasteet ja kosketus ympäröivään todellisuuteen pitävät vireyttä yllä. Vastavuoroiset ihmissuhteet näyttäytyvät tärkeänä voimavarana ja hyvinvoinninlähteenä ikäihmisten elämässä. Parisuhteesta, jälkeläisistä, sukulaisista ja ystävistä on apua, iloa ja turvaa, silti oman vapauden ja autonomian merkitys korostuvat myös. Iän myötä elämänokemuksia on kertynyt. Kokemukset auttavat suhteuttamaan omassa elämässä kohdattuja kriisejä ja näistä selviämiskokemukset vahvistavat minuutta. Muutosten ja menetysten kanssa tehdään tiliä ja menneisyydestä haetaan tasapainoa. Koti on monimerkitykselfinen tila, joka tukee ikäihmisen autonomiaa. Elinympäristöön liittyy elämää helpottavia ja selviytymistä tukevia loittymiä ja resurssikysymyksiä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. "Äitien ajatuksia isyydestä" on haastattelututkimus seitsemän äidin ajatuksista isän roolista ja jaetusta vanhemmuudesta. Haastatellut äidit olivat iältään 25-30-vuotiaita pienten lasten äitejä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten äitien ajatuksia isyydestä ja vanhempien rooleista. Lähtökohtana oli oletus, että äidit ovat moderneja ja tasa-arvoa ja isien perhe-elämään osallistumista vaativia naisia. Tutkimuskysymys muotoutui vanhemmuuskirjallisuudesta esiin nousseesta väittämästä, että äidit ovat olleet isän roolin muuttumisen hidastuksena. Naisten on epäilty olevan esteenä isien mahdollisuuksille kantaa yhteistä vastuuta. Haastatteluaineistoani olen tarkastellut vanhemmuuden ja isyyden muutoksia sekä tämän päivän isyyttä käsittelevä kirjaallisuus apunani. Tutkimuksen tuloksena olen todennut kulttuuristen tekijöiden ja perinteiden olevan monimuotoisempia vaikuttajia vanhemmuuteen kuin olin ennalta odottanut. Vaikka teoriatasolla miesten ja naisten tasa-arvoisuutta korostetaan, on arkeen silti vaikuttamassa naisten ja miesten erilaisuus ja sitä eivät äidit edes halunneet tai odottaneet muutettavan. Samoin tehtävien jakaantumiseen vaikuttavat monet muut tekijät, joista äidit antoivat erilaisia kommentteja. Kotitöihin osallistuminen ja muu perustyö ei tule olla sukupuoleen sidottu, mutta tapaan olla lasten kanssa vaikuttaa sukupuolemme äitien mielestä väistämättä. Selkeästi isälle kuuluvaksi ja isältä parhaiten luonnistuvana toimintana he kuvasivat leikkimisen ja harrastustoimintaan osallistumisen, mikä vahvistaa jo pitkään tutkimuksissa todettua miesten hoidon painottumista toimintaan. Keskustelu isän roolista on äitien mielestä tarpeen, mutta tosiasiaa sukupuolia erottavista tekijöistä ei tulisi erottaa. Tämän ei silti tarvitse merkitä sitä, että jommankumman paremmuutta tai huonommuutta tai osallisuutta ja osallistumattomuutta korostettaisiin, vaan hyväksyttäisiin erilaiset tavat toimia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa kuvataan lastensuojeluinstituution lähihistoriaa. Lastensuojelun ytimessä on kyse suhtautumisesta huostaanottoihin, erityisesti vastoin vanhempien tahtoa tapahtuviin niin sanottuihin pakkohuostaanottoihin. Huostaanottoihin kulminoituu vaikea eettinen ongelma: vanhempien kasvatusoikeuden kumoaminen ja perheen koskemattomuuden loukkaaminen. Tämä on lastensuojelun "kirottu" tehtävä. Lastensuojeluinstituution voidaan sanoa olevan länsimaisen kulttuurin paradoksaalinen keksintö, sillä se kehittyi samanaikaisesti, kun ydinperhe muotoutui ja sulkeutui yksityisyyteen. Tutkimusongelmana on, millainen on perimämme elämän suojelemisen käytännöissä, toisin sanoen millaisia käytäntöjä lastensuojelun historiallisista kerrostumista voidaan löytää? Tutkimuksen tulkintateoreettinen viitekehys nojaa foucault´laiseen tutkimusperinteeseen. Tutkimuksen kohteena on Helsingin lastensuojeluviraston asiakkaina vuosina 1953-1979 olleet lapset, joiden asia tuli jaoston esityslistalle ristiriitatilanteena. Kiistelyä kuvataan sekä diakronisesti että synkronisesti: kuinka se, mikä määriteltiin vastentahtoiseksi, muuttuu ajan kuluessa sekä kuinka jokin tapaus määrittyi juuri vastentahtoiseksi. Kokonaisaineistona on 274 asiakasasiakirjaa eli aktia. Tutkimusaineistoa kertyi 61 tapauksesta, jotka jaettiin viiteen ryhmään edustamaan erilaisia lastensuojelukäytäntöjä. Ryhmissä valittiin aina yksi tapaus tarkemman analyysin kohteeksi. Analyysimenetelmänä on semioottisen sosiologian aktantti- ja modaaliteoreettiset tarkastelut. Niiden ja relevanttien taustateorioiden avulla haettiin ymmärrystä historialliseen sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Aineiston käsittely tuotti seuraavan ajallisen ja temaattisen jaottelun: 1) 1950-luvun suurin pakkohuostaanottojen ryhmä oli mielenterveysongelmista kärsivien äitien lasten huostaanotot. Sijoitus- ja laitoshoito merkitsi sekä äitien että lasten joutumista holhouksenalaisiksi. 2) Mukaan on otettu myös niitä tapauksia, joissa lastensuojelijoiden huostaanottoesitys raukesi. Monissa sellaisissa tapauksissa kyse oli kurituksen ja pahoinpitelyn rajankäynnistä. 3) 1960-luvulla lastensuojelun toimintakäytännöt joutuivat kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Yksittäiset lastensuojelukiistat toimivat pontimena. Huostaanottomäärät laskivat. 4) Naisten alkoholinkäyttö nousi lastensuojeluongelmaksi 1960-luvun loppupuolella. Kun pakkohuostaanottoja ei juurikaan tehty, lasten asema vaikeutui. 5) 1970-luvulle tultaessa vanhempien suostumuksella tapahtuneiden huostaanottojen kotiutuskysymykset nousivat merkittäviksi kiistelykohteiksi. Syntyi historiallinen linja, jossa pakkohuostaanotto antoi jatkuvasti tilaa muille lastensuojelun käytännöille. Sen mahdollisti laajeneva hyvinvointivaltio palvelujärjestelmineen. 1960-luvun kuluessa lastensuojelun diskursiivinen muodostuma, johon sisältyi niin sosiaalityön omia kuin psykiatrian ja juridiikan diskursseja, murtui näiltä kaikilta kolmelta osaltaan. Lastensuojelun omaksuma julkis- ja huolto-oikeudellinen diskurssi joutui antamaan tilaa yksityis- ja perheoikeudellisille käsitteille ja strategioille. Viitteellisestä sitoutumisesta kovaan psykiatriaan siirryttiin pehmeämpään terapeuttiseen ja psykososiaaliseen otteeseen. Mutta kehitys ei ollut täysin lastensuojelijoiden hallinnassa, vaan vaihetta luonnehti anomalia ja vastentahtoisten huostaanottojen loppuminen. Se ontologinen totuus ja epistemologinen varmuus, jotka olivat perustuneet rationaaliseen ja objektiiviseen tietoihanteeseen, olivat kärsineet haaksirikon. 1960-luvun murros oli ennen kaikkea lastensuojelun totuusjärjestelmän ja käytäntöjä koskevan maailmankuvan murrosta. ISBN 951-718-990-7

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The study describes the recent history of child protection in Helsinki, Finland. A crucial issue for child protection is the attitude towards taking children into public custody, particularly in cases where the family is opposed to it. Taking children into custody implies a serious ethical dilemma: the role of the parents and the integrity of the family are infringed. This is the ungrateful task of the child protection authorities. The institution of child protection can be characterised as paradoxical in Western culture, because it was developed at the same time the core family took shape and withdrew into privacy. The aim of my study is to uncover which genealogy we have in child protection, i.e. what the strata of history reveal about child protection in the recent past. The target of the study are those children who were clients with the Agency of the Child Protection of the City of Helsinki between 1953 and 1979. I selected conflict cases of the agenda of the delegation of the Agency. The dispute is described both diachronically and synchronically: how the definition of a reluctant case changed and how some particular cases came to be classified as reluctant. The number of the total client documents was 274 from which 61 cases were sampled. These were divided into five groups representing different practices or policies of child protection. One case from each group was selected for closer scrutiny. The analysis method complies with actantial and modal-theoretical studies made in semiotic sociology. In addition relevant background theories were used to understand the construction of social reality. The interpretative and theoretical frame of reference relies on a Foucauldian research tradition. The analysis of the material led to the following chronological and thematic division: 1) In the 1950s the largest group of custody-taking without parental consent were the children of mothers with mental problems. Placements into care implied that both mother and child were put under custody. 2) Such cases are included, too, where the child protection authority ´s suggestion for custody was rejected. Many such cases were in borderline between punishment and battering. 3) In the 1960s, the practices of child protection were debated intensively in public. Single child protection cases fuelled the debate. The number of taking into custody decreased. 4) Alcohol abuse among women became a problem for the child protection authorities in the late 1960s. Whilst taking into custody without parental consent was shunned by the authorities, the situation of the children deteriorated. 5) In the early 1970s there was much debate when children taken into custody with parental consent were supposed to be sent back home again. A historical trend emerged where taking into custody without parental consent constantly gave way to other methods of child protection. This was made possible by the expanding systems of the emerging welfare state. In the 1960s, the discursive formation of child protection, which included discourses from both social work itself and from psychiatry and law, broke down in all these three parts. The discourse of civil rights and care that child protection had embodied had to give way to concepts and strategies of family rights. From references to heavy psychiatry a shift was made towards a softer therapeutic and psycho-social approach. The child protection authorities did not quite master the situation, and this phase was characterised by anomaly and a farewell to custody-taking without parental consent, for a while. The ontological truth and epistemological certainty that had relied on a rational and objective ideal of knowledge had been shipwrecked. The change that took place in the 1960s was above all a change in the systems of truth of child protection and in the conceptions that had led to the child protection policies of that day. ISBN 951-718-990-7

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee vanhuspalvelun selvittely- arviointi- ja sijoitustoiminnan eli SAStoiminnan muutosta ja käytännöntoteutusta Helsingin Läntisessä suurpiirissä ajalla 20002002. SAS-toiminta tarkoittaa on prosessia, joka edeltää vanhusasiakkaan sijoittumista laitoshoitoon. SAS-toiminnan kehittämistarpeen taustalla ovat olleet pitkät laitoshoidon jonot ja yleisen palvelurakennemuutoksen edellyttämä laitoshoitopainotteisen palvelujärjestelmän kehittäminen avohoitopainotteisemmaksi. Tehostettu kotihoitoyksikkö on aloittanut toimintansa Läntisessä suurpiirissä syksyllä 2000 ja tämän uuden yksikön toimeksiantona on ollut SAS-toiminnan kehittäminen tiiviissä yhteydessä kotihoidon kanssa. Tutkielma on paljastava tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on ollut tehdä näkyväksi niitä kehittämiseen ja toimintaan liittyviä piirteitä, jotka ovat muutoin jääneet näkymättämiksi. Tutkielmassa on mukana myös evaluaatiotutkimuksen elementtejä. Evaluaatiotutkimus tähtää siihen, että päätöksiä ja toimenpiteitä voidaan korjata. Tutkielman aineistolla on käytetty organisaation tuottamia asiakirjoja, suunnitelmia, selvityksiä, arviointeja, kokousmuistioita ja SAS-tilastoja. Lisäksi aineistolla on ollut työntekijöille tehdyn kyselyn vastaukset, haastattelut ja osallistuvaan havainnoinnin perustuva havainnointipäiväkirja. Aineistona on käytetty myös tapausesimerkkejä asiakkaista. Tutkielman viitekehyksenä on yksilökohtaisen palveluohjauksen (case management) idea. Lisäksi tarkastelun viitekehyksenä on käytetty Helsingin kaupungin SAS-toiminnalle ja kotihoidolle asettamia periaatteita ja Helsingin kaupungin henkilöstö- ja palvelupolitiikalle asetettuja yleisiä arvolähtökohtia. Tulosten perusteella SAS-toiminnan kehittäminen on tapahtunut organisaatiossa pitkälti ylhäältä alaspäin suuntautuvana, mikä on tuottanut turhautumista ja voimattomuudentunnetta suorittavan portaan työntekijöissä. SAS-toiminnan kehittämiskokeilussa on saatu hyviä kokemuksia siitä, millä tavoilla SAS-työskentelyä voidaan selkiyttää ja jäsentää. Toisaalta kaikki SAS-toiminnassa mukana olevat tahot eivät ole riittävästi sitoutuneet SAStoiminnan kehittämissuunnitelmissa sovittuihin toimenpiteisiin. Jonotilanteen tärkeinä ratkaisuyrityksinä ovat olleet jonotusosastojen perustaminen ja kotihoidon tehostaminen. Jonotusosastokäytäntö on tuottanut asiakkaan kannalta paljon ikäviä lieveilmiöitä. Kotihoidon tehostaminen on mahdollistanut monen huonokuntoisen asiakkaan kotona asumisen ja näin pitänyt asiakkaita pois jonoista. Toisaalta on esiintynyt myös asiakkaiden epätarkoituksenmukaista kotihoidon pitkittämistä. Tulosten perusteella yksilökohtaisen palveluohjauksen idean toteuttamisen kautta toimintaa voitaisiin kehittää asiakaslähtöisempään suuntaan ja kohdentaa palveluja kokonaistilanteen kannalta nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Yksilökohtaisen palveluohjauksen idean soveltamisen kautta olisi mahdollista myös lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja muutta sitä kautta työskentelyä työntekijöiden kannalta mielekkäämmäksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erään paperitehtaan toteuttamaa varhaista kuntoutustoimintaa. Työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan avulla pyritään edistämään paperityöntekijöiden terveyttä ja tätä kautta vaikuttamaan heidän sairauspoissaoloihin. Useimmiten kuntoutustoiminta ymmärretään pelkästään henkilöstön todettuihin sairauksiin ja fyysisen kuntoon liittyväksi toiminnaksi. Tutkielman näkökulmassa korostuvat laaja-alainen työkyvyn käsite ja kuntoutujan tarpeet huomioivan kuntoutusprosessin hoitaminen. Toisaalta tutkielmassa korostuvat myös varhaisen kuntoutustoiminnan merkitys työntekijän, työyhteisön ja työnantajan kannalta. Paperityöntekijöiden vuosina 1997-5/2000 kertyneitä sairauspoissaoloja tutkittiin yhdessä paperityöntekijöiden kokemien työssä tapahtuneiden muutosten ja psykososiaalisten voimavarojen kanssa. Tutkimusaineistona on käytetty aineistoa, joka koostuu paperityöntekijöiden sairauspoissaolotilastosta ajalla 1997-5/2000 ja vuonna 2000 kerätystä kyselytutkimuksesta. Kyselytutkimukseen vastasi 372 paperityöntekijää, vastausprosentti oli 44.Tutkimusmenetelminä käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja regressioanalyysiä. Työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan toimintasuunnitelmista ja toimintakertomuksista tutkittiin sisällönanalyysillä yhtiön varhaista kuntoutustoimintaa. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat: Paperityöntekijöiden sairauspoissaolot koostuivat tuki- ja liikuntaelinsairauksista, vammoista ja myrkytyksistä, hengitystiesairauksista ja mielenterveyteen liittyvistä tekijöistä. Tehtaan varhaiskuntoutuksella on vastattu edellä mainituista sairauksista johtuvaan kuntoutustarpeeseen. Vuosien 1999-5/2000 sairauspoissaolojen vaihtelua voitiin selittää 15,2 % työntekijöiden kokemilla psykososiaalisilla voimavaroilla. Varhaisella kuntoutustoiminnalla on pystytty vastaamaan kyselyaineistosta esille tulleeseen kuntoutustarpeeseen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on pienten lasten kotihoito vanhempien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisin perusteluin vanhemmat kannattavat kotihoitoa ja sen ensisijaista tukemista perhepoliittisin keinoin. Tutkielma keskittyy lasten kotihoitoon ja muut hoitomuodot on rajattu pois. Aineisto koostuu avovastauksista. Aineisto on kerätty osana Kansaneläkelaitoksen ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen teettämää valtakunnallista lasten hoidon kyselytutkimusta. Avovastauksessa vanhemmille annettiin mahdollisuus lähettää omiin kokemuksiinsa perustuvia terveisiä lasten hoidosta perhepolitiikan suunnittelijoille ja päättäjille. Tutkielman aineistona on käytetty osaa näistä terveisistä. Tutkimusmenetelmänä on induktiivinen sisällön analyysi. Vastauksista on poimittu ajatussisältöjä, jotka toimivat analyysiyksikköinä. Analyysiyksiköt on abstrahoitu ja niistä on muodostettu kategorioita. Vanhemmat kannattavat kotihoidon ensisijaista tukemista koska heidän mukaansa koti on lapsen paras hoitopaikka. Kotihoidossa toteutuu parhaiten lapsen, vanhempien sekä yhteiskunnan etu. Vastauksissa määritellään nämä edut vanhempien näkökulmasta. Kodin merkityksiin ja etujen toteumiseen liittyvät ajatussisällöt muodostavat ensimmäisen yläkategorian. Toisen yläkategorian muodostavat ne kotihoidon ensisijaisen tukemisen perustelut, joiden mukaan nykyisessä kotihoidon tuen järjestelmässä on puutteita. Puutteina nähdään liian pieni taloudellinen tuki, jonka vuoksi kotihoito ei välttämättä ole vaihtoehto hoitomuodon valinnassa. Tuki ei kannusta vanhempia jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi vastauksissa tulee esiin toivomus siitä, että asenne yhteiskunnassa muuttuisi myönteisemmäksi niitä vanhempia kohtaan, jotka hoitavat lasta kotona. Lähteinä on käytetty suomalaisia perhepolitiikan ja sosiaalipolitiikan tutkimuksia sekä lastensuojelun ammattilaisten kirjoituksia lapsen edusta. Tutkielmassa kerrataan lyhyesti kotihoidon historia Suomessa sekä kotihoitoon liittyvät ongelmat.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman kohteena ovat alle kouluikäisten lasten kokemukset kodista. Tarkoituksena on kuvata, miten lapset hahmottavat kotiaan paikkana: sekä kodin fyysisiä tiloja ja tavaroita että kodin abstraktimpia ulottuvuuksia ja kodin tuntua. Tutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen, mikä tekee kodista lapselle elävän ja omaksi koetun paikan. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu yhteiskunnallisesta lapsuuden tutkimusta käsittelevästä kirjallisuudesta ja aikaisemmista tutkimuksista, kotia ja asumista koskevista tutkimuksista sekä niistä humanistisen maantieteen alaan kuuluvista tutkimuksista, joissa on käsitelty paikkakokemuksia ja paikan merkitystä eletylle elämälle. Tutkielman empiirisen aineiston muodostavat neljän 4-6 -vuotiaan Helsingin kantakaupungissa asuvan lapsen yhteensä kahdeksan haastattelua. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia. Lasten haastatteluja analysoidessa tavoitteena on löytää niitä teemoja, jotka toistuvat lasten kotia koskevassa puheessa ja joiden avulla on mahdollista vastata tutkimuskysymykseen. Koti oli lapsille paikka, jossa he elivät jokapäiväistä arkeaan. Kodin arki ja siihen limittyvät toiminnat antoivat lasten kotielämälle muodon ja rakenteen: kodin tiloissa ja tavaroissa aika, paikka, toiminta ja ihminen kohtasivat. Koti oli myös suhteessa kodin ulkopuoliseen maailmaan. Kodista lähteminen ja kotiin palaaminen sekä kodin sijoittuminen sen välittömään ympäristöön olivat oleellinen osa lasten kotikokemusta. Lapset viettivät merkittävän osan arkipäivistään kodin ulkopuolella, jolloin kotiin palatessaan usein jo kerrostalon rappukäytävässä lapset kokivat olevansa kodissa. Erityisen vahvasti lasten haastatteluista nousivat esille kodin esineet. Esineiden avulla lapset hahmottivat, lukivat ja oppivat paikkaa omasta perspektiivistään. Konkreettisten esineiden avulla lapset pystyivät käsittelemään erilaisia abstrakteja käsitteitä, kuten aikaa, paikkaa ja kodin tuntua. Kodin tilat ja tavarat sekä näihin kytkeytyvät eletty ja elettävä arki, aistimukset, tunteet, muistot ja läheiset ihmissuhteet tekivät paikan tunnistettavaksi ja eläväksi. Koti ei ollut lapsille pelkkä asunto tai objektiivinen tila vaan paikka, johon he olivat luoneet omanlaisensa suhteen ja johon he olivat kiintyneet. Tällöin koti myös tuntui kodilta, elävältä ja omalta paikalta. Lapsia haastateltaessa vahvistui käsitys siitä, että myös pieniä lapsia voidaan haastatella ja kuulla heidän omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Vaikka lasten haastattelemisessa on omat erityispiirteensä, niissä pätevät pitkälti samat perusperiaatteet kuin aikuisiakin haastateltaessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan koulukuraattorin työtä ja työn ympärille muodostuvaa verkostoa peruskoulun koulukuraattorin näkökulmasta. Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on edistää ja tukea oppilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä koulunkäyntiä. Tutkielman tarkoitus on tarkastella, millaisia verkoston muotoja koulukuraattorin työssä esiintyy ja miten koulukuraattori näissä verkostoissa toimii. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Helsingin kaupungin opetusviraston alaisuudessa työskenteleviä peruskoulun koulukuraattoreita. Helsinki jakaantuu seitsemään eri suurpiiriin ja jokaisesta on yksi koulukuraattori. Haastatteluaineisto muodostaa tutkimuksen empiirisen osuuden. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä ovat koulukuraattoreita, yhteistyötä, verkostoa ja lapsen hyvinvointia käsittelevä kirjallisuus sekä lastensuojelulaki että -asetus. Haastattelujen perusteella koulukuraattori ei toimi varsinaisia verkostotyön menetelmiä käyttäen. Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista. Koulukuraattori kokoaa tukiverkoston apua tarvitsevan oppilaan ympärille oppimisen esteiden selvittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Verkostoiksi muodostuvat koulun sisällä tapahtuva verkostoituminen ja verkostoituminen koulun ulkopuolelle. Koulussa koulukuraattorin verkosto on pääosin oppilashuoltoryhmä, jonka jäseniä ovat koulukuraattorin lisäksi rehtori, koulupsykologi, erityisopettaja, opettaja, terveydenhoitaja ja yläasteella opintojenohjaaja. Koulukuraattorin koulun ulkopuoliseen verkostoon kuuluvat sosiaalitoimi, nuorisotoimi, lasten- ja nuortenpsykiatriset hoitotahot, seurakunta ja poliisi sekä epäviralliset tahot ja projektit. Koulukuraattoreilla on myös aluekohtaisesti poikkihallinnollisia virkamiestapaamisia, joissa keskustellaan alueen tilanteesta ja sovitaan yhteisistä linjauksista. Verkoston kanssa tehtävä työ koetaan yleisesti hyvin sujuvana. Se on voimavara, jota ilman työtä ei voi tehdä. Lastensuojelun kanssa verkostoitumista on eniten, mutta lastensuojelutyöhön kohdistuu myös eniten kritiikkiä. Toisen työn tunteminen, ylemmän johdon myönteinen suhtautuminen verkostoitumiseen koulun ulkopuolelle ja rehtorin myönteinen asenne oppilashuollon työlle ovat keskeisimmät asiat, jotka tuovat sujuvuutta verkostoitumiseen. Haastattelujen perusteella koulukuraattorin verkoston toiminnassa ei ole epäkohtia, jotka suoranaisesti olisivat haitallisia oppilaan kannalta. Oppilaan tilanteen kohentumisen hitaus koetaan harmillisena, mutta tämän ei nähdä olevan seurausta epäkohdista itse verkoston toiminnassa. Kaikki haastateltavat pitävät tärkeänä avoimuutta ja tiedonkulkua oppilaaseen ja hänen huoltajiin. Oppilaiden ongelmat ovat usein hyvin monimutkaisia, mikä lisää verkostoitumisen tarvetta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Perhehoito on lastensuojelussa vaihtoehto lastenkodille etsittäessä sijoituspaikkaa huostaanotetulle lapselle tai nuorelle. Perhehoidolla tarkoitetaan yksityiskodissa tapahtuvaa hoitoa, jossa sijoitetulle pyritään turvaamaan kodinomaiset olosuhteet. Kuitenkin perhehoitoon liittyy monia ongelmia, jotka aiheutuvat juuri sen perheenomaisuudesta. Lapsen täytyy esimerkiksi sopeutua tilanteeseen, jossa hänellä on kahdet vanhemmat. Työn tarkoitus on antaa tilaa perhehoidossa kasvaneiden nuorten omille kokemuksille analysoimalla heidän kirjoittamiaan omaelämäkertoja. Tutkimusongelmana on selvittää, miten nämä nuoret kertovat elämästään ja millaisen roolin heidän erilaiset perheensä saavat osana heidän elämäänsä. Vastausta on etsitty teoreettis-metodologisen viitekehyksen avulla selvittämällä, miten perhehoidossa kasvaneen nuoren elämäntarina rakentuu. Aineistona on kymmenen 13 – 18-vuotiaan perhehoidossa sijoitettuna olleen nuoren kirjallista omaelämäkertaa. Elämäkerrat sisältyvät STAKESin elämäkertaprojektin tuloksena syntyneeseen kokoelmaan, johon on kerätty kokemuksia lastenkodeista ja perhehoidosta. Aineiston omaelämäkertoja on työstetty narratiivisen analyysin keinoin. Analyysin avulla tarinoista on etsitty keskeisiä teemoja, joiden käsittelyä eri kertojien elämäntarinoissa on tarkasteltu vertaillen. Aineiston tarinat tukevat sitä käsitystä, että biologisten vanhempien merkitys sijaisperheessä kasvaneille nuorille on erittäin suuri. Näiden tarinoiden kertojille biologiset vanhemmat ovat ”oikeat” vanhemmat, ja yhdessä heidän kanssaan eletty aika korostuu usein elämäkerroissa silloinkin, kun perhesuhteiden käsittely muuten jää niukaksi. Usein perhesuhteille annetaan tarinoissa paljon tilaa, ja perhe esiintyy joustavana konstruktiona, johon mahtuu useita vanhempia ja sisaruksia sen mukaan, kuinka tärkeitä he kertojille ovat. Perhe ei kuitenkaan ole näiden nuorten koko maailma, vaan sen kuvaaminen nivoutuu elämän muiden puolien käsittelyyn. Kertojat nostavat esiin myös samoja aiheita, jotka ovat tärkeitä muillekin samanikäisille nuorille: ystävyyttä ja seurustelua, koulua ja tulevaisuudensuunnitelmia. Useat kirjoittajat korostavat myös olevansa vaikeasta taustastaan huolimatta aivan tavallisia ihmisiä. Näin omaelämäkerrat muistuttavat siitä, että sijaisperheessä elävien nuorten näkeminen ainoastaan osana poikkeuksellista perhekonstruktiota ei välttämättä vastaa heidän kuvaansa omasta itsestään.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on kuvata huumeiden käyttäjien vanhempien kokemuksia ja selviytymistä. Pyrkimyksenä oli selvittää miten lapsen huumeiden käyttö on vaikuttanut perheen ja vanhempien arkielämään, ja mitä selviytymiskeinoja he ovat käyttäneet. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusjoukon muodostivat yksitoista huumeiden ongelmakäyttäjän vanhempaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelujen teemoja ohjasi ajallinen perspektiivi, alkaen lapsen huumeiden käytön varmistumisesta päätyen vanhempien ajatuksiin tulevaisuudesta. Tulosten mukaan lapsen huumeiden käyttö sekoitti koko perheen elämän muuttaen sen epävarmaksi ja ahdistavaksi sekä aiheutti vanhemmille suurta stressiä. He syyttivät itseään ja tunsivat epäonnistuneensa vanhempina. Haastateltavat tekivät kaikkensa saadakseen lapsen käytön loppumaan. Heidän toiminnastaan kuvastui erittäin pitkälle viety uhrautuminen ja ponnistelu lapsen hyväksi. Ajan myötä vanhemmat kypsyivät hyväksymään lapsensa huumeiden käytön. Asiaan sopeutumisessa keskeisenä tekijänä oli huumeiden käytön mieltäminen sairaudeksi. Vanhemmat näkivät lapsen käytön asiana, johon he eivät itse voi vaikuttaa. Sopeutumisen myötä vanhemmat alkoivat vähitellen luovuttaa otettaan lapsen elämästä ja keskittyä omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Lapsen huumeiden käyttö aiheutti perheille suuria taloudellisia kustannuksia, mutta negatiivisimpana sen vaikutus vanhempien mukaan ilmeni tunnetasolla, kun jouduttiin luopumaan normaalista ja turvallisesta perhe-elämästä. Positiivisena asiana vanhemmat kokivat oman henkisen kasvunsa. Selviytymiskeinoista keskeisin oli sosiaalinen tuki. Haastateltavat kuuluivat yhtä lukuun ottamatta yhteen tai useampaan huumeiden käyttäjien läheisille tarkoitettuun oma-apuryhmään. Ryhmän tarjoama tuki yhdessä läheisiltä saadun tuen kanssa osoittautui merkittäväksi tekijäksi vanhempien selviytymisen kannalta. Muita selviytymiskeinoja olivat muun muassa työnteko ja erilaiset harrastukset. Vanhempien selviytyminen lapsensa huumeiden käytön aiheuttamasta kriisistä voidaan nähdä prosessina, jossa vanhemmat etenevät vaiheittain alkusokista kohti sopeutumista. Selviytyminen on jatkuva prosessi, jossa jokainen etenee yksilöllisesti.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Avsikten med undersökningen är att få en större förståelse av ensamförsörjande kvinnors liv. Undersökningen är baserade på sex tematiserade livsbiografiintervjuer med ensamförsörjande finlandssvenska kvinnor som varit ensamma med barnet sedan den dag barnet blivit född. Syftet med undersökningen är att ta reda på vem de ensamförsörjande kvinnorna är som bestämmer sig för att bli ensamförsörjare redan under graviditeten. Hur ser de ensamförsörjande kvinnornas vardag ut och hur samhället bemöter ensamförsörjande kvinnor idag. Vilken kvinna som helst kan idag bestämma sig för att bli ensamförsörjande mamma. Det är livssituationen som bestämmer om kvinnan bestämmer att behålla barnet trots att hon inte kommer att ha något förhållande till barnets far. Vardagen förlöper enligt barnet och barnets behov. Arbetet är viktigt för de ensamförsörjande kvinnorna. Arbetet fungerar som motvikt till det intensiva hemlivet ensamma tillsammans med barnet. Kvinnorna drömmer om att hitta en barnvakt som kunde komma hem och ta hand om barnet några timmar då och då. Runt de ensamförsörjande kvinnorna finns mest andra kvinnor som själva är ensamförsörjare eller ensamstående. De ensamförsörjande kvinnorna anser inte att samhälle skulle nedvärdera dem som ensamförsörjande kvinnor. Däremot kan de yngre ensamförsörjarna känna skamkänslor för att de inte lyckats skapa en kärnfamilj för sina barn. De äldre ensamförsörjande kvinnorna yttrar inga liknande skamkänslor. Skillnaderna i mellan de yngre och de äldre ensamförsörjande kvinnornas skamkänslor kan bero på generations skillnader. De äldre ensamförsörjande kvinnorna har vuxit upp i ett samhället där kvinnorna har fått kämpa för sin självständighet och jämlikhet och är kanske därför mer stolta över att de själva ensamma klarar av att ta hand om sitt barn ensam. De yngre kvinnorna har växt upp i ett samhälle där kvinnans jämlikhet med mannen har varit mer en självklarhet och ur barnets synvinkel anser de yngre kvinnorna att barnen har rätt till två föräldrar som skall dela på ansvaret av barnet. Den viktigaste källan som använts i materialet har varit Vanessa Mays (2001) Lone Motherhood in Finnish Women´s Life Stories

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassani tarkastelen lastensuojelun perhetyön toiminnallisuutta perhetyöntekijöiden näkökulmasta. Sosiaalityön monien menetelmien joukossa voidaan toiminnallisuus mielestäni ymmärtää yhdeksi asiakastyömenetelmäksi.Tarkoitukseni on selvittää, millaisia määrittelyjä ja merkityksiä toiminnallisuus saa perhetyöntekijöiltä sekä miten merkitykset rakentavat toiminnallisuutta menetelmänä. Merkityksiä tarkastelen myös siinä mielessä, että mitä toiminnallisuus menetelmänä antaa erityisesti lastensuojelulle. Toiminnallisuuden teoreettinen ymmärrys perustuu sosiaalityöhön, sosiaalipedagogiikkaan ja kasvatustieteeseen. Etenkin olen nähnyt toiminnallisuuden voimaantumisteorian sekä Deweyn ja Kolben kokemuksellisen oppimisen teorian mukaisena työmallina. Tutkimusmenetelmänä on käytetty fokusryhmähaastattelua. Tutkimusaineistonani on kolme ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistujat on valittu Helsingin keskisen-, itäisen-, kaakkoisen- ja eteläisen sosiaalikeskuksen sosiaalipalvelutoimistoista. Analyysimenetelmänä on käytetty haastatteluaineiston sisällönanalyysiä. Aineistoni perusteella perhetyön toiminnallisuudeksi määritellään kaikenlainen toiminta, mikä eroaa "puhtaasta" keskustelutilanteesta. Perhetyön toiminnallisuus on siten erittäin laaja-alaista ja monipuolista aina kotitöiden tekemisestä seikkailuun asti. Perhetyössä toiminnallisuus toteutuu perheiden arjessa lasten ja vanhempien kanssa sekä asiakasryhmissä, leireillä ja retkillä. Toiminta ja tekeminen aktivoi, motivoi sekä sen avulla ohjataan ja opetetaan asiakkaita. Toiminnan hoidolliset elementit: toiminnassa syntyvä vuorovaikutus ja positiivinen ilmapiiri auttavat muutosprosessin etenemistä. Toiminnassa saadut elämykset ja oivallukset voivat olla merkittäviä oppimiskokemuksia. Toiminnan kaikki merkitykset ovat tärkeitä interpsyykkisten tekijöiden työstäjiä, ne ovat myös merkityksellisiä kognitiivisesti ja sosiaaisten taitojen vahvistamisessa. Toiminnallisuus on joustava, luova ja innovatiivinen menetelmä. Perhetyössä toimintaa pyritään tekemään tavoitteellisesti, suunnitelmallisesti ja asiakaslähtöisesti. Toiminnallisuus ei ole puuhastelua, jos se on kytketty osaksi koko työprosessia ja sitä käytetään systemaattisesti tavoitteiden saavuttamiseksi. Toiminnallisuus menetelmänä tukee vanhemmuutta, joka on lastensuojelun keskeinen tavoite. Toiminnallisuus on myös hyvin lapsilähtöinen työkäytäntö. Toiminnallisuus on väline hyvän vuorovaikutussuhteen saavuttamiseksi, mikä yhdessä tekemisen kanssa auttaa ratkaisemaan lastensuojeluperheiden monia vaikeuksia. Tutkielmassani tärkeimmät lähteet ovat mm. Forsbergin (1998), Heinon (2000) ja Hurtigin (1999) lastensuojelututkimukset sekä tutkimukset toiminnallisuudesta (Caven & Piha -94, Nyqvist -95, Lindfors -96) ja teoreettiset julkaisut kuten Karvinen (2000), Hämäläinen (1999), Kurki (2000), Toikko (1997) ja Kolb (1984).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka sosiaalityön asiakastyön dokumentaatiota on käsitelty angloamerikkalaisessa sosiaalityökeskustelussa. Pääaineistona ovat englanninkieliset sosiaalialan aikakauslehdet, joista keskeisimpinä pohjoisamerikkalaiset Social Casework sekä Social Work. Tarkastelluissa kirjoituksissa keskitytään ennen kaikkea yksilökohtaiseen asiakastyöhön (yksilö, perhe) liittyvään kirjaamiseen. Sosiaalityössä laadituilla dokumenteilla on muun muassa oikeussuojaan, työnohjaukseen, toiminnan hallinnolliseen suunnitteluun, tutkimukseen ja asiakastyön etenemiseen liittyviä tehtäviä. Historiallisesti dokumentaatiosta voidaan erottaa kaksi päämuotoa: juridis-hallinnollinen sekä case work -perinteeseen liittyvä. Juridis-hallinnollisessa perinteessä tärkeää on ollut huolellinen, määrämuodossa suoritettu kirjaaminen ja dokumentteja on tarvittu ennen kaikkea suoritettujen toimenpiteiden perustelemiseen ja oikeuttamiseen. Case work -traditiossa dokumentit taas ovat olleet enemmän yksilöllistä tilannetta myötäileviä, muodoltaan vapaampia. Keskeisenä huomion kohteena on ollut dokumenttien työnohjauksellinen käyttö ja kirjoittamisen on toivottu olevan prosessiluonteista. Päähuomion kohteena tutkielmassa on 1960-luvun jälkeinen dokumentaatiokeskustelu. 1970-luvulla, taloudellisen tilanteen kiristyessä, alettiin huomiota kiinnittää enenevästi julkisten palveluiden tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Vapaamuotoisia, työprosessin kuvaamiseen keskittyneitä dokumentteja alettiin tuolloin arvostella päämäärättömiksi ja puutteellisiksi: kriitikoiden mukaan niistä eivät käyneet selkeästi ilmi toiminnan tavoitteet, vaikutukset eivätkä tulokset. Strukturoidumpia - rakenteeltaan ennalta määrättyjä - dokumentteja (structured case record) alettiin suosia ja kehitellä erilaisia dokumentaatiostruktuureja. Hallinnollisten tuloksellisuusvaatimusten lisäksi tarvetta yhteisten käsitteiden ja dokumenttimallien luomiseen aiheutti sosiaalialan toimipisteisiin samoihin aikoihin ilmestynyt tietotekniikka. 1960-luvulta lähtien ja erityisesti 1980-luvulla kriittinen huomio kiinnittyi myös sosiaalityön asiakkaiden asemaan. Asiakkaiden yksityisyyden suojaa pyrittiin parantamaan ja toisaalta lisäämään avoimuutta yksittäisiä asiakkaita koskevien tietojen keräämisessä ja tallentamisessa. Asiakkaiden oikeuksia tutustua itseään koskeviin dokumentteihin lisättiin niin sanotun avoimen dokumentin (open record) idean mukaisesti monissa maissa lainsäädäntöteitse. Dokumentaatiosta pyritiin kehittämään asiakkaan ja työntekijän välinen yhteistyöprosessi, joka tukisi muuta työskentelyä ja asiakkaan osallisuutta. Strukturoitu dokumentaatio, tietotekniikka sekä dokumentaation avoimuus ja asiakaslähtöisyys herättivät varsin paljon keskustelua 1970-80-luvuilla. Tämän jälkeen dokumentaatio on saanut huomiota huomattavasti satunnaisemmin. Dokumentaatiota koskettavia aiheita lienee esillä paljonkin, mutta niitä ei useinkaan käsitellä nimenomaisesti dokumentaation näkökulmasta. Tutkielman alussa käsitellään lyhyesti dokumentaation peruskysymyksiä ja historiaa sekä esitellään dokumentaatioon liittyviä kirjallisia lähteitä. Omissa luvuissaan käsitellään strukturoitua dokumentaatiota, sosiaalityön tietotekniikkaa sekä avointa ja asiakaslähtöistä dokumentaatiota. Tämän jälkeen siirrytään pohtimaan dokumentaatiokeskustelun yhteyksiä laajempiin sosiaalityötä koskeviin keskusteluihin sekä dokumentaatiokirjoituksiin sisältyviä näkemyksiä asiakastyön tavoiteltavasta suunnasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu –tutkielmassa Perheneuvolan kokonaistuloksellisuus kartoitettiin perheneuvolan kokonaistuloksellisuuden mittaamisen ja arvioinnin laajuutta, tärkeyttä eri osallisten (työntekijät, johto ja hallinto) näkökulmasta, perheneuvoloiden tuloksellisuuskeskustelun teemoja sekä tuloksellisuusmittauksen kehityspisteitä. Tutkimuksen teoreettiset käsitteet ovat sosiologisen, taloustieteellisen, hallintotieteellisen ja sosiaalitieteellisen arviointitutkimuksen kokonaistuloksellisuutta määritteleviä käsitteitä. Tutkimusaineisto koottiin fokus(ryhmä)haastatteluin kahden suuren kaupungin perheneuvolasta. Tutkimusaineiston kokoamista varten oli rakennettu virikemateriaali ja kysymyslomakkeet, joiden lähteinä käytetiin pääosin Ismo Lumijärven kokonaistuloksellisuuden ja sen osa-alueiden käsitteitä (tuottavuus ja taloudellisuus, laatu, vaikuttavuus ja sisäinen sosiaalinen toimivuus) sekä taloustieteellistä tuottavuusketjua (Pitkänen). Lumijärven lisäksi käytettiin kuntien Laatu-projektin aineistoa (Kasvio, Syvänen, Partanen) sekä sosiaalitieteellisen arviointitutkimuksen käsitteitä (Mäntysaari, Kazi, Lindqvist). Lomakkeet analysoitiin matriisimuodossa ja tutkimushaastattelut nauhoitettiin, purettiin tekstiksi ja analysoitiin Atlas.ti –ohjelmalla grounded-teorian menetelmin. Kokonaistuloksellisuutta mitattiin tutkimusyksiköissä tuottavuuden ja taloudellisuuden osalta varsin kattavasti. Laadun ja vaikuttavuuden suhteen systemaattinen ja kattava mittaaminen on vielä puutteellista. Vaikuttavuus määrittyy laadun ohella tärkeimmäksi ja samalla vaikeimmaksi kokonais-tuloksellisuuden osa-alueeksi. Vaikuttavuuden ja laadun kehittämisen osalta keskeistä on määritellä ja pilkkoa mittauskohdetta. Mittaamisen alueen rajaaminen mahdollisimman pieneen ja hallittavaan osaan on toimintayksikön keinoin tarkoituksenmukainen strategia. Sisäinen sosiaalinen toimivuus määrittyy perheneuvolatyössä tärkeäksi kokonaistuloksellisuuden osa-alueeksi. Palvelun ruuhkautumista ja ruuhkien hallintaan liittyvää työntekijöiden toimintaa joustavan ydintyövoiman logiikalla sekä tähän liittyvää kuormituksen kasvua olisi syytä tarkastella myös tuottavuuskysymyksenä. Keskeiset kokonaistuloksellisuuden kehittämiskohteet ovat suoritemittausjärjestelmä, laadun ja määrän yhdistäminen (laatupainotus), systemaattinen asiakaspalautejärjestelmä sekä vaikuttavuuden käsitteellinen hallinta ja mittaaminen yksikkötasolla. Sisäisen sosiaalisen toimivuuden tärkeimmiksi määrittyvät mittauskohteet ovat kuormittavuus, johtajuus ja yksikön ilmapiiri. Tuloksellisuus-keskustelulla on kytkentöjä moniin eri teemoihin. Työntekijöiden kuormitus, suoritteet ja asiakashallinta, priorisointi, painopisteet ja tulosmäärittelyt, tulospalkkaus, laadun ja määrän jännitteisyys, kuormittavuuden ja joustavuuden teemat, johtajuus, organisaatioiden kehittämisstrategiat, julkisten palvelujen ohjausjärjestelmä, mielenterveystyö työvoimaintensiivisenä sektorina sekä asiakasohjaus ja porrastus. Kokonaistuloksellisuuden mittaamisen ja arvioinnin informaatiota voi käyttää sekä tilivelvollisuuden täyttämiseen että yksiköiden toiminnan analysoimiseen ja kehittämiseen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja jäsentää sosiaalialan yrittäjien arkea, sen sisältöä ja kokonaisuuden rakentumista. Arjen näkökulmasta tarkastelen myös päätöstä ryhtyä yrittäjäksi ja yrittäjyyden jäsentymistä yksilön elämäntilanteeseen. Miten yrittäjyys muuttaa yksilön arkea, syntyykö ristiriitoja ja miksi? Tutkimusaineistona ovat kymmenen, eri puolilla Suomea toimivan yrittäjän teemahaastattelut. Niiden analysoinnissa olen käyttänyt apuna aiempaa arkielämän tutkimusta, kuten Salmen tutkimusta kotiansiotyössä olevien arjesta. Lisäksi hyvinvointipalveluja ja yrittäjyyttä käsittelevistä tutkimuksista olen ammentanut lähde- ja vertailuaineistoa. Näistä ovat tärkeimpiä Huuskosen "Yrittäjäksi ryhtyminen", Eversin "Shifts in the Welfare Mix", Kovalaisen ym. "Sosiaalipalveluyrittäjän muotokuva", Härkin "Työllistyminen mikroyrittäjäksi kotipalvelualalle" ja Anderssonin & Kainlaurin "Meidän asiakkailla on hyvä olla". Tutkimustulosten mukaan yrittäjäksi ryhtyessään ihmiset tavoittelivat itselleen toimivaa ja antoisaa elämänkokonaisuutta eli hyvää arkea. Yrityksen perustamisesta lähtien liiketoiminta alkoi kutoutua monin tavoin osaksi yrittäjien päivittäistä elämää ja välittyi kaikille elämänalueille. Työtehtävät lomittuivat kotiaskareiden ja muiden arjen toimintojen kanssa, jolloin työtä ja vapaa-aikaa oli vaikea erottaa toisistaan. Myös perheenjäsenet saattoivat olla tiiviisti mukana yritystoiminnassa tai ainakin kannustivat yrittäjää. Yrittäjyys merkitsi usein uudenlaisen arjen opettelua ja päivittäistä muovaamista. Arkielämän niin sisällölliset kuin ajallisetkin elementit oli tehtävä sellaisiksi, että ne mahdollistivat yrittäjyyden ja elämän sujumisen muuttuneessa tilanteessa. Lisäksi yrittäjien oli luotava yrityksen palvelut sisältöineen ja työtapoineen sekä tavoitettava asiakkaat. Työn tekemiseen vaikuttivat yrittäjien omat, mahdollisen perheen toiveet ja tarpeet, mutta varsinkin asiakkaiden palvelutarpeet. Yrittäjien asiakaskontaktit olivat yleensä säännöllisesti toistuvia tapaamisia ja pitkäaikaisia palvelusuhteita. Niihin sisältyi vaihtelevia tunteita, sitoutumista ja monenlaisen arkielämän jakamista. Palvelusuhteissa hyvä arki oli asiakkaan kokonaisvaltaista kohtaamista, hänen itsenäisyytensä kunnioittamista ja omatoimisuutensa tukemista. Vuorovaikutus rakentui kuuntelevaan ja yhteisymmärrykseen pyrkivään keskusteluun. Yrittäjän rooli asiantuntijana ja "auttavana kätenä" asiakkaan määrittelemään haluttuun elämäntapaan korostui. Palvelun ostajien taloudellinen valta ja valinnanmahdollisuus lisäsivät tasavertaisuutta asiakassuhteissa. Sosiaalialan yrittäjien hyvä arki edellyttää muutosta, jossa yksilön on luovuttava palkkatyöntekijän roolistaan ja omaksuttava hoivayrittäjän identiteetti. Käytännössä tämä tarkoittaa realistisen yrittäjyyden sisäistämistä, jossa yrittäjä panostaa työnsä markkinointiin, palvelujen sisältöön, laatuun ja oikeaan hinnoitteluun sekä toiminnan eettisyyteen ja asiakkaiden tasavertaiseen kohtaamiseen. Hän myös arvostaa omaa työtään riittävän palkan muodossa ja pyrkii turvaamaan työkykyisyytensä esimerkiksi verkostoitumalla ja työnohjauksella. Lisäksi hyvä arki vaatii toimivaa elämänkokonaisuutta, jossa on tilaa ihmissuhteille ja harrastuksille.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu tutkielmani käsittelee sosiaalityöntekijöiden ja Helsingin kaupungin omistamien kiinteistöyhtiöiden henkilöstön näkemyksiä häädöistä ja häädetyistä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston olen koonnut käyttämällä teemahaastattelua. Haastattelin 10 sosiaalityöntekijää ja 14 kiinteistöyhtiön työntekijää, sekä yhtä asukasaktiivia. Haastatellut kertoivat minulle näkemyksistään häädöistä, häädetyistä ja häätöjen merkityksestä omassa työssään. Kiinteistöyhtiöissä häätöjä ei pidetty niin suurena ongelmana, kuin olin odottanut. Itse häätötoimenpide on kiinteistöyhtiön kannalta prosessin päätepiste, johon asti vain harva tapaus etenee siitä huolimatta, että vuokranperintä ja häiriökäyttäytymiseen puuttuminen työllistävät kovasti kiinteistöyhtiöiden henkilöstöä. Sosiaalityöntekijät pitivät etenkin lapsiperheiden häätö- ja häätöuhkatilanteita kuormittavina. Sosiaalityöntekijän vastuulla on tilanteen mukaan joko yrittää estää häädön toteutuminen, tai järjestää perheelle jatkomajoitus häädön jälkeen. Perheettömien häädettyjen kohdalla sosiaalityöntekijät pitivät omia tehtäviään hyvin rajallisina. Vastuun jatkoasumisen järjestelyistä nähtiin kuuluvan ennen kaikkea asiakkaalle itselleen. Sekä sosiaalityöntekijät että kiinteistöyhtiöiden edustajat nostivat haastatteluissa esiin asuinalueiden segregoitumisen, joka keskittää häätöjä ja niitä edeltäviä maksuvaikeuksia sekä sosiaalisia ongelmia tietyille asuinalueille. Yhtenä segregaation aiheuttajana etenkin kiinteistöyhtiöissä pidettiin keskitettyä asunnonjakoa, joka helposti yksipuolistaa asuinalueen asukasrakennetta. Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden ja kiinteistöyhtiöiden edustajien häätöteemaan liittyvissä näkemyksissä ei ollut havaittavissa suuria, perustavanlaatuisia eroavaisuuksia. Kummassakin ryhmässä korostettiin asukkaan omaa vastuuta asumisensa turvaamisessa, mutta nähtiin myös joitain yhteiskuntarakenteeseen ja palvelujärjestelmään liittyviä seikkoja, jotka vaikeuttavat asumiseen liittyvien velvoitteiden hoitamista. Haastatteluissa nousi selvästi esiin toive sosiaali- ja kiinteistötoimen yhteistyöstä, vaikka toimivan yhteistyön muotoja ja siitä saatavia hyötyjä ei osattu kovin tarkasti määritellä. Koska häätöihin liittyvien näkemysten peruslinjaukset vaikuttavat sosiaali- ja kiinteistötoimessa olevan varsin samankaltaiset, olisivat hyvät edellytykset nykyistä tiiviimmälle yhteistyölle olemassa. Tärkeimpinä kirjallisina lähteinä olen käyttänyt seuraavia tutkimuksia: Ihalainen Paula (1987): Häätö. Sosiaalipoliittinen tutkimus vuokraoikeuden menettämisestä. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitos. - Jokinen, Arja ja Juhila, Kirsi (1991): Pohjimmaiset asuntomarkkinat. Diskurssianalyysi kuntatason viranomaiskäytännöistä. Sosiaaliturvan keskusliitto, Asuntohallitus. Nettopaino, Joutsa. - Piirainen, Timo (1993): Vuokra-asuminen ja sosiaaliset ongelmat. Stakes, tutkimuksia 24. Gummerus, Jyväskylä.