Kerrotut elämät : perhehoidossa kasvaneiden nuorten elämäntarinoita

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Perhehoito on lastensuojelussa vaihtoehto lastenkodille etsittäessä sijoituspaikkaa huostaanotetulle lapselle tai nuorelle. Perhehoidolla tarkoitetaan yksityiskodissa tapahtuvaa hoitoa, jossa sijoitetulle pyritään turvaamaan kodinomaiset olosuhteet. Kuitenkin perhehoitoon liittyy monia ongelmia, jotka aiheutuvat juuri sen perheenomaisuudesta. Lapsen täytyy esimerkiksi sopeutua tilanteeseen, jossa hänellä on kahdet vanhemmat. Työn tarkoitus on antaa tilaa perhehoidossa kasvaneiden nuorten omille kokemuksille analysoimalla heidän kirjoittamiaan omaelämäkertoja. Tutkimusongelmana on selvittää, miten nämä nuoret kertovat elämästään ja millaisen roolin heidän erilaiset perheensä saavat osana heidän elämäänsä. Vastausta on etsitty teoreettis-metodologisen viitekehyksen avulla selvittämällä, miten perhehoidossa kasvaneen nuoren elämäntarina rakentuu. Aineistona on kymmenen 13 – 18-vuotiaan perhehoidossa sijoitettuna olleen nuoren kirjallista omaelämäkertaa. Elämäkerrat sisältyvät STAKESin elämäkertaprojektin tuloksena syntyneeseen kokoelmaan, johon on kerätty kokemuksia lastenkodeista ja perhehoidosta. Aineiston omaelämäkertoja on työstetty narratiivisen analyysin keinoin. Analyysin avulla tarinoista on etsitty keskeisiä teemoja, joiden käsittelyä eri kertojien elämäntarinoissa on tarkasteltu vertaillen. Aineiston tarinat tukevat sitä käsitystä, että biologisten vanhempien merkitys sijaisperheessä kasvaneille nuorille on erittäin suuri. Näiden tarinoiden kertojille biologiset vanhemmat ovat ”oikeat” vanhemmat, ja yhdessä heidän kanssaan eletty aika korostuu usein elämäkerroissa silloinkin, kun perhesuhteiden käsittely muuten jää niukaksi. Usein perhesuhteille annetaan tarinoissa paljon tilaa, ja perhe esiintyy joustavana konstruktiona, johon mahtuu useita vanhempia ja sisaruksia sen mukaan, kuinka tärkeitä he kertojille ovat. Perhe ei kuitenkaan ole näiden nuorten koko maailma, vaan sen kuvaaminen nivoutuu elämän muiden puolien käsittelyyn. Kertojat nostavat esiin myös samoja aiheita, jotka ovat tärkeitä muillekin samanikäisille nuorille: ystävyyttä ja seurustelua, koulua ja tulevaisuudensuunnitelmia. Useat kirjoittajat korostavat myös olevansa vaikeasta taustastaan huolimatta aivan tavallisia ihmisiä. Näin omaelämäkerrat muistuttavat siitä, että sijaisperheessä elävien nuorten näkeminen ainoastaan osana poikkeuksellista perhekonstruktiota ei välttämättä vastaa heidän kuvaansa omasta itsestään.