Search

PurposeNation states’ neoliberal policies do not regard asylum seekers and undocumented migrants as deserving of a good life. Social work in welfare states is highly connected to the policies of nation states. There is a need to address theories in social work that have a transnational focus at the local level. Axel Honneth’s recognition theory enables an approach to forced migration from the direction of personal relations and personhood itself. The core idea is that if people cannot gain recognition, this causes harm to their self-realisation. The purpose of this paper is discuss how the recognition theory overcomes a national focus in social work.Design/methodology/approachThis paper is theoretical. The relations of recognition are discussed in the context of transnational social work in welfare states with forced migrants.FindingsThe theory of recognition in social work practice with people who do not have a residence permit is best articulated by an understanding of rights concerning all the attributes of the person, i.e. as a needy being, autonomous and particular in a community.Originality/valueForced migrants’ backgrounds provide a specific backdrop for misrecognition, which may harm self-relations. The relations of recognition contribute to social work by providing the sensitivity required to evaluate the complexity of views and attitudes that affect the way we encounter service users. The relations of recognition (care, respect and esteem) give normative criteria for communication in order to take another person as a person, which, in turn, contributes to healthy self-relations of forced migrants.

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiolle on asetettu paljon odotuksia niin palveluiden laadun, saavutettavuuden kuin tehokkuuden osalta. Asiakas- ja potilastietojärjestelmiltä odotetaan paljon tavoitteiden saavuttamiseksi. Asiakastietojärjestelmät ovat laajasti käytössä sosiaalialalla, mutta niiden käyttöä työvälineenä ja niiden avulla saavutettuja hyötyjä on tutkittu ammattilaisten näkökulmasta vain vähän. Keväällä 2019 kartoitettiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisesti sosiaalialan ammattilaisten käyttäjäkokemuksia asiakastietojärjestelmistä. Tässä artikkelissa kuvataan kyselytutkimuksen toteutus ja tulokset eniten käytettyjen tuotemerkkien osalta. Tutkimus toimii pilottina vuonna 2020 toteutettavalle sosiaalialan ammattilaisten käyttäjäkokemuskyselylle, joka on osa valtakunnallista Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien seurannan ja arvioinnin hanketta (STePS 3.0). Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2019 sähköisellä kyselyllä, joka pohjautui lääkäreille ja hoitajille aiemmin toteutettuihin käyttäjäkokemuskyselyihin. Sosiaalialan kyselyn teemoina olivat tekninen toimivuus, käytettävyys, tuki asiakastapauksen hahmottamiselle ja oman työn hallinnalle, yhteistyö ja tiedonkulku sekä järjestelmien hyödyt ja haitat. Aineisto koostui 1145 eri tehtävässä ja toimintaympäristössä toimivan sosiaalialan ammattilaisen vastauksista. Tätä artikkelia varten aineistosta on analysoitu vastaajien eniten käyttämien asiakastietojärjestelmien tuotemerkkien osalta joukko edustavia väittämiä kyselyn eri teema-alueista. Kaikkien asiakastietojärjestelmien kouluarvosanojen keskiarvo oli 6,7. Asiakastietojärjestelmiä pidettiin teknisesti vakaina ja toimivina, mutta arviot tiedonkulussa ja monialaisen yhteistyön tuessa, asiakkuuksien hallinnassa ja asiakkaasta saatavan kokonaiskuvan hahmottamisessa tietojärjestelmissä olivat varsin kriittisiä. Käyttäjien kokemuksia tutkimalla on mahdollista saada arvokasta tietoa asiakastietojärjestelmien kehittämisen ja suunnittelun tueksi. Jatkotutkimuksen aiheena on yksityiskohtaisempia ja fokusoidumpia analyysejä laajasta kyselytutkimusaineistosta muun muassa eri vastaajajoukkojen osalta., Digitalization of social and health care comes with many expectations regarding the quality of services, accessibility and efficiency. Central tools are client and patient information systems. Client information systems are widely used in social services, but little research on their use and benefits from the professionals’ perspective has been conducted. Social care professionals’ user experiences on client information systems were collected nationwide in Finland in spring 2019 for the first time. This article describes the implementation of the survey and results for the most used systems. This study acts as a pilot study for a similar survey in year 2020 included in a nationwide project to monitor and evaluate social and health care information systems in Finland (STePS 3.0). The data was collected in spring 2019 through an electronic questionnaire that was based on previous user experience surveys on physicians and nurses. The themes of the survey were technical functioning, usability, support for perceiving the client case as a whole and managing own work, collaboration and flow of information, as well as the benefits and disadvantages of the systems. The data includes responses from 1145 professionals working in different roles and environments in social services. For this article, a set of representative statements from each theme were analyzed for the most used client information systems among respondents. The mean of the grade point averages for all client information systems was 6.7. The systems were considered to be technically stable and functional, but evaluations of collaboration and the flow of information, time management, and perceiving the client’s network in the systems were quite critical. Valuable information to support the development and design of client information systems can be gained by studying users’ experiences. Further studies will include more detailed and focused analyzes of this extensive survey data, for example, on different groups of respondents.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta., The purpose of this study was to validate a measurement tool to evaluate the competence of students at the University of Applied Sciences (UAS) in the development of digital health and social care services. The aim of this study was to describe the view of UAS teachers regarding the knowledge, skills and competences that all UAS social and health care students, information technology (IT) engineers, business and business economics students need to know about developing digital services after graduation. The International Medical Informatics Association (IMIA) has drawn up recommendations for the biomedicine and health information (BMHI) curriculum, and the service design skills descriptions had been used as a reference framework for assessing the competence of students that is now evaluated by Finnish, Estonian and Latvian teachers in an expert group (n = 17). The evaluation took place on a four-step Likert scale, from unimportant to important, as well as unsuitable to suitable. The measurement tool was in English. These included the sum of the content validity index of the entire form (S-CVI/Ave) and the competence content-validity indexes (I-CVI), whose acceptance limit was determined by 0.80 acording to the literature. After the evaluation, 82 competence sentences were omitted from 35 competence sentences to describe the students’ competence. The importance of the S-CVI/Ave was initially 0.84, and after removing the sentences, it was 0.94. The S-CVI/Ave was initially 0.72, and after removal, it was 0.91. The multidisciplinary team assessed the importance and suitability of the students’ competences in their own fields, which reduced the number of competence sentences based on the content validity index. Consequently, this research demonstrates that teachers do not require the same broad range of expertise as stated by international recommendations. The validation of the measurement tool will be continued by studying the views of the teachers of University of Applied Sciences at national level on the need for competence of students at the Bachelor level.

Suomessa sosiaalityön tiedonhallinnan tutkimuksen historia kytkeytyy sosiaali‐ ja terveydenhuollon tietohallinnon opetukseen ja tiedonhallinnan tutkimukseen. Alan kehittämiseksi on tarpeen tarkastella alan kehitystä myös kansainvälisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan integroitua kirjallisuuskatsausta menetelmänä, jossa yhdistetään aikaisempaa tutkimusta tavoitteena täydentää olemassa olevaa tiedonhallinnan tutkimuksen paradigmaa. Integroitu kirjallisuuskatsaus soveltuu hyvin sosiaalityön tiedonhallinnan tapaisen uuden tutkimuskohteen tilan kuvaamiseen ja teorian kehittämiseen. Artikkelissa kuvataan myös muita menetelmiä, joita tutkimustiedon analysoinnissa voidaan käyttää. Artikkelissa tarkastelua konkretisoidaan tehdystä kirjallisuuskatsauksesta otetuin esimerkein.

This paper focuses on small-scale social and solidarity economy (SSE) actors for a transformation towards sustainable societies. These actors’ ecosocial innovations (ESIs) - for example, food cooperatives, reuse centres, and alternative mobility projects - successfully combine all dimensions of sustainability in new ecosocial practices. By inventing and establishing these practices on the local level, the ESIs promote Sustainable Development Goal (SDG) 8 on employment and decent work, and also strengthen the implementation of other goals. The empirical part of this paper is based on a Finnish social work research project that examines multiple ESIs in four different European countries. The main hypothesis is that these innovations and their successfully implemented ecosocial practices as part of SSE are undervalued actors regarding the promotion and implementation of SDG 8 and sustainable development in general. The study shows the high potential of ESIs on the local level, as well as the obstacles and limitations that should be overcome to improve the transformative power of ESIs. nonPeerReviewed

Background Attempts to improve child protection outcomes by implementing social work practice models embedded in a particular theory and practice approach, have increased internationally over the past decade. Objective To assess the evidence of the effectiveness of child protection practice models in improving outcomes for children and families. Participants and setting Children < 18 years and their families involved in child protection services. Methods A systematic review was conducted to synthesize evidence regarding the effectiveness of child protection practice models. Systematic searches across 10 electronic databases and grey literature were conducted to identify quasi-experimental studies minimally. Included studies were critically appraised and the findings summarized narratively. Results Five papers, representing six studies, focusing on three practice models (Solution-Based Casework; Signs of Safety; and Reclaiming Social Work) met the inclusion criteria. All studies applied a quasi-experimental design. Overall, the quality of the evidence was rated as being poor, with studies suffering from a risk of selection bias, small sample sizes and short-term follow up. Conclusions Despite the popularity of practice models, the evidence base for their effectiveness is still limited. The results suggest that high-quality studies are urgently needed to evaluate the impact of practice models in improving the outcomes of child-protection-involved families. The findings also illustrate the difficulties of conducting high-quality outcome evaluations in children’s social care, and these challenges and future directions for research, are discussed. peerReviewed

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The aims of study were to examine the immigrants’ integration process in many aspects of living in Finland amongst Burmese families as a quota refugee. Their expectations for moving to Finland, social services and living conditions, the situation in labour market and education, social relations in personal connections and networks were important issues in examining the process of integration. Furthermore, in a relationship between parents and their children considering the cultural succession could appear the parent's ethnic identity, which might have affected their child's education. This study was based on the face-to-face interviews of Burmese refugees according to qualitative research method. The study followed the previous researches of immigrants and the integration process in Finland from different perspectives. The theories, which relate to the themes, such as immigrant identity, acculturation and family relationships, were used for analysing the material of the interviews. As a result, they were satisfied with the services in accordance with the Act on the Integration of Immigrants and Reception of Asylum Seekers (493/1999) in their living, learning language and career education for three years in the integration programme. Nevertheless, they had difficulties to get a job because of their weak language skills. They wanted to keep their identity with the language and culture in Finnish society and they hoped to teach their own language and culture to their children. The conclusion was that the Burmese refugees recognised their identity and importance of culture, when they tried to adjust themselves to a new culture in the new country. Their own identity and culture was also expressed in their child's education. Employment and language skills played an important role in the integration process. Having good relations with Finns supported their cultural adaptation in the society. Moreover, Burmese refugees were having a positive thinking and attitude in the integration process compared to previous studies of refugees even though they have had similar problems as other refugee groups.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella raskaana olevan päihteidenkäyttäjän hoidon tarpeellisuudesta käytyä keskustelua sosiaalieettisestä näkökulmasta. Tavoitteena on analysoida pakkohoidon oikeutuksen puolesta ja vastaan esitettyjä perusteluja. Tutkimus nojautuu soveltavan etiikan metodeihin. Tutkimusaineisto koostuu aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista ja internetin kautta poimituista kirjoituksista. Suomessa on viime vuosina käyty verrattain vilkasta keskustelua raskaana olevien naisten päihteidenkäytöstä ja sen syntyvälle lapselle aiheuttamista terveysvaaroista. Taustalla on ollut näkemys päihteidenkäytön yleistymisestä varsinkin nuorten naisten keskuudessa. Keskustelu on johtanut lainsäädäntöhankkeeseen, jossa ehdotetaan tahdonvastaisen hoidon ulottamista päihdeongelmaisiin odottaviin äiteihin nimenomaan tarkoituksessa suojella syntyvän lapsen terveyttä. Nykyisen voimassa olevan lain perusteella ei ole voitu vedota syntyvän lapsen terveysvaaraan. Taustana tarkastellaan luvussa 2 suomalaisen päihdekulttuurin historiaa ja kehityspiirteitä erityisesti naisten näkökulmasta reilun sadan vuoden aikana. Naisten päihteidenkäyttö Suomessa oli pitkään vähäistä. Naisten tehtävänä sanotaankin olleen pitkälti miesten juomisen kontrollointi. Suurempi muutos asiassa tapahtui 1960 luvulla, jolloin naisten alkoholinkäyttö kasvoi, johtuen mm. yhteiskunnallisen ilmapiirin vapautumisesta ja elinkeinorakenteen muutoksista. Viimeisin merkittävin ilmiö sijoittuu 1990 luvulle, jolloin huumeidenkäyttö on lisääntynyt etenkin nuorten keskuudessa. Tämä puolestaan on herättänyt keskustelua alkoholin aiheuttamista sikiövaurioista. Luvussa 3 tarkastellaan päihteidenkäytön yhteiskunnallisen ohjauksen kehitysvaiheita. Päihdehuollon pitempiaikainen yleinen linja on Suomessa kulkenut vapaampaan suuntaan. Pakkohoitopäätöksiä tehdään nykyisin vain harvoin. Luvussa 4 vertaillaan pohjoismaisia päihdehoitojärjestelmiä. Ruotsissa tahdonvastaisen hoidon käyttöala on laajin; raskaana oleva päihteidenkäyttäjä voidaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon omassa intressissään verrattain väljin perustein. Toisin kuin Norjassa vaara sikiövaurioista ei kuitenkaan kelpaa perusteeksi hoitoon määräämiselle. Tanskassa pakkohoito voi perustua vain hoitosopimuksessa annettuun etukäteissuostumukseen. Suomen tavoin Ruotsissa on kuitenkin vireillä lainsäädäntöehdotus, jossa vaara sikiövaurioista asetettaisiin pakkohoidon perusteeksi. Tutkimuksessa arvioitiin naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen olleen keskeisin pakkohoitoa vastaan esitetyistä argumenteista. Myös oma näkemykseni tämän perustelun tärkeydestä on samankaltainen. Itsemääräämisoikeuden kaventuminen ja viranomaismielivallan vaara ovat tärkein peruste, joka voidaan esittää pakkohoitoa vastaan. Yksilön vapauksien kunnioittaminen on yhteiskunnassamme kaikkein keskeisimpiä arvoja. Vaikeus määritellä keiden tulisi joutua pakkotointen kohteeksi johtaa arveluttavan laajan harkintavallan luovuttamiseen viranomaiselle. Nähdäkseni syntyvän lapsen terveysintressiä ei kuitenkaan voida kokonaan syrjäyttää naisen itsemääräämisoikeuden hyväksi. Kun vastakkain joka tapauksessa joutuvat itsemääräämisoikeus ja päihteiden käytön aiheuttama terveysvaara, on tahdonvastainen hoito voitava ainakin vakavimmissa tapauksissa hyväksyä. Vaikka päihteidenkäytön seuraamusten kaikista yksityiskohdista ole hyvin täsmällistä tietoa, tieto vakavista terveysriskeistä on kuitenkin riittävä ajatellen käytännöllistä harkintaa. Näkemystä puoltavat myös tahdonvastaisen hoidon asianosaisvaikutukset. Jos ja kun verrataan tahdonvastaisesta hoidosta yhtäältä äidille ja toisaalta syntyvälle lapselle aiheutuvia haittoja ja hyötyjä, ei äidille aiheutuva haitta saateta pitää mitenkään ylivoimaisena. Huolimatta siitä, että vakavasta päihdeongelmasta kärsivän kyky vapaaseen tahdonmuodostukseen saattaisi olla rajoittunut, vetoaminen hänen omiin intresseihinsä ei sitä vastoin ole hyväksyttävä peruste hänen vapauksiensa kaventamiseen. Tutkimuksessa puolustetun näkemyksen mukaan raskaana olevan tahdonvastainen hoito saatetaan oikeuttaa lähinnä syntyvän lapsen terveysintressillä ja oikeudella edellyttää terveydestään huolehtimista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida omaishoidettavan vanhuksen tarpeita. Tutkimuksen kohteena olivat yli 75-vuotiaat geriatriset potilaat. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kahdeksaa geriatrisen potilaan omaista. Potilaat valittiin keväällä ja syksyllä 2009 Marian ja Haartmanin sairaaloiden osastoilla hoidossa olleiden potilaiden joukosta siten, että kaikilla heillä oli omaishoidon lisäksi kaupungin kotihoidon palveluja. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat vanhuksen palvelut, kotihoito, sosiaalipalvelut ja sairaalahoito sekä niiden toimivuus vanhuksen tarpeisiin nähden. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Tutkimustuloksista keskeisin vanhuksen tarpeiden osalta oli turvallisuuden tarve. Tarpeen toteutumattomuuteen liittyi yksinäisyys, jätetyksi tulemisen pelko ja pelko yleensä sekä masennus. Geriatrisen potilaan kaikki turvattomuutta luovat tekijät olivat yhteydessä sairastamiseen ja sairauksien mukanaan tuomiin aistitoimintojen vajeisiin ja liikkumisen rajoitteisiin. Kotona vanhuksen turvallisuus riippui omaishoitajan ja kotihoidon antamasta avusta. Pelko jätetyksi tulemisesta yhdistyi vanhuksen avuttomuuden kokemukseen, tietoon pärjäämättömyydestä. Yksinäisyyteen vaikuttivat kotiin sidottuna oleminen ja toisten avusta riippuvuus. Vanhuksen kotiin saamien palvelujen osalta turvallisuuden toteutumista haittasivat kotihoidon kiire, työntekijöiden vaihtuminen, palvelujen kohdentumattomuus sekä joustamattomuus palveluajoissa. Sosiaalipalveluissa oli havaittavissa etäisyys omaishoitajaan ja vanhukseen. Vanhuksen kotona hoitamisen tueksi odotettiin enemmän sosiaalityöntekijän osallistumista. Sairaalahoitojakso oli geriatriselle potilaalle pelkoa ja turvattomuutta aiheuttava tekijä. Kyseiset kokemukset liittyivät sairaalahenkilökunnan kiireeseen, potilaan kohtaamattomuuteen ja avuttomuuden kokemiseen. Sairaalahoidon itsessään nähtiin toteutuvan lääketieteellisen hoidon osalta hyvin. Vanhuksen masennukseen vaikuttivat osaltaan sairauksien tuomat haitat. Tutkimustulokset osoittavat yhteiskunnan palvelujärjestelmien puutteet geriatrisen potilaan tarpeisiin vastaamisessa. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen suunnitelmat vanhan ihmisen hoitamiseen vaatisivat eettistä pohdintaa eri palveluyksiköiden sisällä ja välillä potilaan turvallisuus-kokemuksen parantamiseksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalisen tilanteen ja tuen tarpeiden rakentumista heidän asunnottomuushistoriansa ja nykyisen asunnottomuustilanteensa, taloudellisen tilanteensa ja päihteidenkäytön näkökulmasta. Miesten sosiaalisen tilanteen tarkastelussa huomio kiinnittyy myös miesten tuen tarpeisiin ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Tutkielmassa laadullisen tutkimusaineiston muodostaa 12 Herttoniemen asuntolan miehen puolistrukturoitua haastattelua. Sekundaariaineisto sisältää asiakastietojärjestelmään (ATJ) kirjattuja rekisteritietoja ja asuntolassa tehtyjä havaintoja. Tutkimusaineisto on osa laajempaa pääkaupunkiseudun Sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn Asunnottomien palvelujen kehittämisyksikkö -hankkeessa vuosina 2007-2008 kerättyä selvitysaineistoa. Aineisto on kerätty yhdessä lääketieteen lisensiaatti Agnes Stenius-Ayoaden kanssa. Aineistosta julkaistiin lokakuussa 2009 selvitys 'Asunnottomuus vastaanottoyksiköissä. Asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden sosiaalinen tilanne ja terveydentila pääkaupunkiseudulla'. Tutkielmassa pyritään syventämään ja täydentämään pääkaupunkiseudun vastaanottoyksiköiden asunnottomien sosiaalista tilannetta ja terveydentilaa koskevan selvityksen tuloksia. Herttoniemen miesten asuntolassa majailevien miesten sosiaalisen tilanteen rakentumista tarkastellaan tutkielmassa sekä yksilöiden psykososiaaliseen tilanteeseen ja tarpeisiin kiinnittyvästä että rakenteellisesta näkökulmasta. Aineistoa lähestytään sen luennassa faktanäkökulmasta. Tällöin aineistoa luetaan Pertti Alasuutarin määritelmin aineiston ulkopuolista todellisuutta heijastavana tai siitä jotakin väittävänä. Tutkielmassa Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalinen tilanne rakentuu kuvaukseksi miesten asuntolassa kokemasta turvattomuudesta ja turvattomien asuntola olosuhteiden päihteiden käyttöä ylläpitävästä kulttuurista. Asuntolan olosuhteet ja päihteiden käyttö olivat myös suurimmat miesten arkeen vaikuttavat tekijät lähes kaikkien elämän alueiden, kuten hygienian hoidon, ruokailun, sosiaalisten suhteiden ja asioiden hoidon suhteen. Asuntolassa asumiseen ja päihteiden käyttöön liittyi monella vaikeudet huolehtia omasta taloudesta, varkauksien ja väkivallan kohteeksi joutuminen, yksinäisyys ja luottamuksellisten ihmissuhteiden puute. Turvattoman asuntolan olosuhteissa miesten ainoaksi vaihtoehdoksi näytti muodostuvan pullo ja puhdas selviytymisen pakko. Toisaalta asuntola näyttäytyi miehille tilana, jossa edes jonkinlainen hyväksytyksi tuleminen oli mahdollista suhteessa asuntolan ulkopuoliseen maailmaan. Siten irtautuminen asuntolan kiinnipitävästä sosiaalisesta ympäristöstä ja suhteista oli heille vaikeaa. Tutkielman kannalta keskeisen kirjallisuuden muodostaa Lasse Murron (1978) väitöskirja 'Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet', Jouni Kylmälän lisensiaatintyö (1991) 'Asunnottomien alkoholistien elämää yhteiskunnan ja valtion reunalla. Helsingin pultsareiden maailmaa etsimässä' sekä Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (1998) tutkimus Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömän selviytymisestä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus tarkastelee kunnallisessa sosiaalihuollossa tapahtuvaa toimintaa, palveluasumiseen sijoittamista käsiteanalyyttisesti ja teoreettisesti. Johdannossa esitetään alustava määritelmä palveluasumisesta ja sijoittamisesta, sekä asetetaan tutkimuskysymykset ja käydään läpi aikaisempaa aihetta käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä palveluasuminen on? 2) Mitä ihmisten sijoittaminen on? 3) Minkälaisessa käsitteellisessä, lainsäädännöllisessä, hallinnollisessa ja palvelurakenteellisessa ympäristössä sijoittaminen tapahtuu? 4) Mikä on sosiaalityön rooli palveluasumiseen sijoittamisessa ja kuinka sitä voisi tai tulisi tutkia? Toisessa pääluvussa "Näkökulmia palveluasumiseen" tarkastellaan palveluasumisen käsitettä sellaisena kuin se esiintyy palveluasumista koskevassa lainsäädännössä ja palveluasumista koskevassa tilastoinnissa. Tässä tarkastelussa näkyy, että palveluasumisen käsite on jatkuvassa viittaussuhteessa laitoshoidon käsitteeseen. Luvun lopussa palveluasumisen käsite analysoidaan klassisen kielitieteellisen prototyyppiteorian avulla. Palveluasuminen ja laitoshoito osoittautvat sumearajaisiksi kielellisiksi kategorioiksi, joita ei voi tyhjentävästi tai yksiselitteisesti määritellä. Kolmas pääluku keskittyy ihmisten sijoittamiseen ja esittelee sijoittamisen tarkastelussa käytettävän teoreettisen apparaatin. Sijoittamisen tarkastelussa hyödynnetään Max Weberin byrokratia- ja valtakäsitteitä, Niklas Luhmannin järjestelmäteoriaa ja Michel Foucault'n käyttämää käsitteistöä. Sijoittaminen käsitteellistetään byrokraattiseksi toiminnaksi joka on osa ihmisiin kohdistuvan hallinnan tekniikoita, jota toteutetaan itseensä viittavasta kommunikaatiosta muodostuvien järjestelmien muodostamassa ympäristössä. Neljännessä pääluvussa esitellään Helsingin kaupungin käyttämät palveluasumiseen sijoittamisen organisointitavat ja pohditaan lääketieteellisten, hoidollisten ja sosiaalisten tekijöiden välistä suhdetta ja painoarvoa eri sijoitusprosesseissa. Viimeisessä pääluvussa edellisen luvun sijoitusprosesseja tarkastellaan kommunikatiivisen järjestelmäteorian valossa ja esitetään tiivistetyt vastaukset tutkimuskysymyksiin. Palveluasumiseen sijoittamisen yhteydessä käytävä kommunikaatio osoittautuu asiakkaiden kärsimyksestä käytäväksi kommunikaatioksi, jota luokitellaan ja arvotetaan eri tavoin eri järjestelmissä, kunkin järjestelmän omien koodien mukaisesti. Sijoitusjärjestelmän edellytykset vastata asiakkaiden kärsimykseen eivät riipu vain järjestelmästä itsestään. Sijoitusjärjestelmä on riippuvainen poliittisesta järjestelmästä ja konkreettisista palveluasumispaikoista. Sijoitusjärjestelmälle ongelmana näyttäytyvä kärsimys voi olla poliittiselle ja taloudelliselle järjestelmälle tarkoituksenmukaista. Sijoitusjärjestelmän mahdollisuudet vaikuttaa suoraan politiikkaan ovat poliittisen järjestelmän erilaisen koodiston vuoksi marginaaliset. Sosiaalityön rooli vaihtelee eri sijoitusjärjestelmissä riippuen prosessien organisoinnista. Loppuyhteenvedossa pohditaan tutkimuksen teorian ja löydösten valossa laitoshoidon ja palveluasumisen välistä rajaa, palveluasumisen tulevaisuutta, hyvinvointivaltion muutoksia ja sosiaalityön toimintamahdollisuuksia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmani aihe on kiire sosiaalialan työssä. Kiire on tuttu ja jokapäiväinen käsite, mutta kuitenkin vaikeasti määriteltävä ja monimutkainen useiden tekijöiden kokonaisuus. Työelämän kiire paikantuu suomalaisiin asiakastyötä tekeviin naisiin, kuten sosiaalialan työntekijöiden työhön ja työyhteisöihin. Yleisimmin kiire liitetään yksilöön. Työelämässä kiirettä valittavat poikkeuksetta lähes kaikki. Vaikka kiireen voi sanoa muodostuneen työyhteisöjen ongelmaksi, työyhteisöissä ei tehdä mitään sen pysäyttämiseksi eikä haltuun ottamiseksi. Kiire jää yksilöiden ongelmaksi. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää miten kiire muotoutuu määrältään, merkitykseltään ja syiltään sosiaalialan työssä, minkälaisia selviytymiskeinoja työntekijöillä on kiireen käsittelemiseen sekä mihin niin työntekijöiden kuin koko työyhteisön selviytymiskeinot kiireen haltuun ottamiseksi paikantuvat työyhteisökokonaisuudessa; löytyykö välineitä kiireen konkreettiseksi työstämiseksi työyhteisöissä. Viitekehyksenä on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus. Toiminnan teorian peruskäsite on kohteellinen, kulttuurisesti välittynyt toiminta. Toimintaa välittävät toimintajärjestelmän osatekijät: yhteisö, työnjako, kohde, välineet, tekijä ja säännöt, jotka ovat toistensa kanssa jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Muutokset yhdessä osatekijässä vaikuttavat aina koko toimintajärjestelmään aiheuttaen jännitteitä ja ristiriitoja toimintajärjestelmän sisällä ja naapuritoimintajärjestelmien välille. Ristiriidat aiheuttavat häiriöitä ja vaativat ratkaisuja. Kiire on yksi työyhteisössä häiriötä aiheuttava ristiriita. Sovellan tutkimuksessani kiireen tutkimiseen kehitettyjä metodologisia työvälineitä: analyysimallia työn historiallisista kehitystyypeistä, ajan hallinnan dualismia ja normaaliaikaa, kaaviojäsennystä kiireen aineksista sekä nelikenttää kiireestä selviytymisen keinoista. Empiirisenä tutkimuskohteenani oli kiire sosiaalialan palveluja tuottavassa yksikössä. Tutkimukseni kannalta työryhmä oli haasteellinen erityisen työpositionsa ja ainutlaatuisuutensa takia sekä suhteestaan tutkittavaan ilmiöön. Aineistonhankintamenetelminä käytin kiirepäiväkirjoja ja haastatteluja. Mallinsin kiirettä ”kiiremäärittelyiden ainesten” avulla. Kiireen syyt istutin toimintajärjestelmän malliin ja hahmotin kiireen ristiriitakohtia. Kiireestä selviytymisen keinot järjestin nelikenttämalliin, jossa toisena akselina ovat yksilölliset ja yhteistoiminnalliset kiireestä selviytymisen keinot ja toisena akselina nykyistä toimintatapaa ylläpitävät ja nykyistä toimintatapaa muuttamaan pyrkivät kiireestä selviytymisen keinot. Työyhteisöstä löytyi piirteitä useasta työn historiallisesta kehitystyypistä. Kiiremäärittelyiden perusteella kiire toiminnassa tarkoitti liikatöitä, ylimääräisiä töitä ja aikataulujen pettämistä. Kiire kokemisena oli läsnäolon puutetta, kaoottista oloa ja riittämättömyyden tunnetta. Kiireen vaikutus oli kaksinainen. Se sekä vei että toi energiaa ja ekstralatausta. Toimintajärjestelmän mallin avulla tulkittuna löytyi useampia jännite- ja häiriökohtia, jotka ilmenivät kiireenä. Ristiriidat kulminoituvat tutkimani työyhteisön ideaan, sen arvoihin, toimintatapoihin ja sääntöihin suhteessa ulkopuolisiin järjestelmiin sekä suhteessa asiakkaisiin. Lisäksi löysin kiiresyyn, joka ei sisälly työyhteisön sisäiseen toimintajärjestelmän malliin. Se on työn ulkopuolinen järjestelmä. Kiireestä selviytymisen keinot olivat pääosin yksilöllisiä ja/tai toimintaa muuttamaan pyrkiviä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Denna pro gradu-avhandling belyser socialarbetarnas färdigheter att sköta ärenden där man misstänker att ett barn blivit sexuellt utnyttjat. Speciellt de fall som berör incest, dvs. sexuella övergrepp inom familjen har noggrannare studerats eftersom familjepolemiken gör att dessa fall är svårare att komma åt och berör varje familjemedlem på ett eller annat sätt vilket komplicerar fallen. Den kvalitativa forskningen för avhandlingen är utförd under sommaren 2006. Åtta forskningsfrågor gällande sexuella övergrepp på barn ur socialarbetarsynvinkel e-postades till 112 utvalda socialarbetare 9.6-18.8.2006. De 36 städer vars socialcentraler kontaktades ligger längs kusten och är valda enligt det faktum att kommunen har svenskspråkiga invånare i majoritet och därmed är det sannolikare att forskningsfrågorna besvaras på svenska vilket minskar möjligheten för feltolkning av materialet. Den främsta teoretiska referensramen för avhandlingen är Sirpa Taskinens bok ”Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen, asiantuntijatyöryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle” (2003). Också Mirja Siréns bok ”Insestiepäilyn kohtaaminen sosiaalityöntekijän näkökulmasta” (1992) är av vikt för denna avhandling och riktgivande för forskningsfrågan. Materialet för forskningen har analyserats med hjälp av innehålls- och diskursanalys och den främsta hjälpen har jag fått av Ann Kristin Larsens ” Metod helt enkelt” (2009). Jag har valt att använda mig av innehålls- och diskursanalys för att denna metod möjliggör att jämföra informanternas svar och därmed är det lättare att dra slutsatser. De färdigt formulerade frågorna som ställdes till de utvalda socialarbetare ämnade att få svar på om socialarbetarna har erfarenhet och färdighet att handha fall där man misstänker att ett barn har blivit sexuellt utnyttjat. Det visade sig att det fanns socialarbetare som inte har varit med om ett enda fall av sexuellt utnyttjande. Alla kunde dock lägga sig in i problematiken med att handha dylika fall och är medvetna om de faror som känslomässigt starka upplevelser i arbetet kan föra med sig. Det positiva är att majoriteten av de tillfrågade socialarbetarna vet hur man skall gå tillväga om det uppdagat att ett barn har sexuellt utnyttjats.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millä keinoin voidaan parantaa lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia toimia ennaltaehkäisevästi. Ennaltaehkäisevän toiminnan tavoitteena on estää lapsen tai nuoren vaurioituminen antamalla apua ajoissa ja riittävästi käyttäen lievintä mahdollista keinoa. Tehtävän suorittamiseksi tutkimuksessa tuli ensin selvittää, miten työntekijät hyödyntävät vuoden 2008 lastensuojelulain avohuoltoa tukevia säännöksiä ja mitkä tekijät henkilöstömitoituksen lisäksi vaikuttavat mahdollisuuksiin työskennellä ennaltaehkäisevästi. Varsinaiseksi tutkimuskysymykseksi muotoutui avohuollon sosiaalityön toteuttamisen ehdot lastensuojelussa. Tutkimuksessa käytetään foucaultlaisesta hallinnan analytiikasta lainattua käsitettä hallinnan tekniikat kuvaamaan niitä ehtoja, jotka määrittävät työntekijöiden toimintamahdollisuuksia. Tutkimuksessa pohditaan myös minkälaisia lain tulkitsijoita sosiaalityön tietoperusta tuottaa. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on oikeussosiologinen. Tavoitteena on selvittää, millä edellytyksillä uuden lastensuojelulain tavoitteita voidaan toteuttaa. Tutkimus on etnografinen. Tutkimusaineistona ovat havaintomuistiinpanot, tutkimuspaikkakunnan sosiaalitoimen sisäiset internet-sivut ja muu työntekijöiden käytössä ollut ohjemateriaali sekä avainhenkilöiden haastattelut. Aineiston perusteella uusi lastensuojelulaki ei ole tutkimusajankohtana parantanut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia toimia ennaltaehkäisevästi avohuollon sosiaalityössä. Henkilöstön määrä suhteessa asiakasmäärään selittää vain osan lain toimeenpanossa ilmenevistä ongelmista. Keskeisiksi lastensuojelun avohuollon sosiaalityötä määrittäviksi hallinnan tekniikoiksi nousevat tilojen, henkilöstön ja ajankäytön organisointi sekä tiedon tuottaminen ja atk-järjestelmä. Avohuollon sosiaalityön toteuttaminen lain tavoitteiden mukaisesti onnistuu silloin, kun lain säännökset ovat yksiselitteisiä, niiden toteuttaminen on selkeästi ohjeistettua ja rakenteelliset työn tekemisen ehdot tukevat tavoitteiden toteuttamista. Ohjeistusten tasoa voidaan parantaa valtakunnallisen ohjeistuksen kautta ja vastuuttamalla aluehallintovirastoja ohjeistusten tarkistamisessa. Sosiaalityöntekijöiden tietoisuutta toimimismahdollisuuksista silloin kun syntyy epävarmuutta ohjeistuksen tai käytäntöjen lainmukaisuudesta, voidaan tehostaa koulutuksella. Tutkimuskohteessa tilojen ja henkilöstön organisoinnilla on suurempi merkitys viranomaisyhteistyön onnistumisen kannalta kuin niillä lastensuojelulain säännöksillä, joiden tavoitteeksi on asetettu viranomaisyhteistyön edistäminen. Atk-järjestelmän avulla voidaan ohjata tehokkaimmin laissa edellytettyjen toimenpiteiden suorittamiseen. Tarkentamalla erityisesti huostaanottoprosesseihin liittyvää kirjaamista, voidaan säästää työaikaa. Kuntatasolla avohuollon tukitoimien tehokasta hyödyntämistä voidaan edistää panostamalla tukitoimien määrään ja laatuun, madaltamalla päätöksentekotasoa ja sijoittamalla keskeisiä tukimuotoja saman yksikön alaisuuteen. Lainsäädännön tasolla tulisi harkita mahdollisuutta vahvistaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vaikutusmahdollisuuksia lastensuojelun avohuollon tukitoimien myöntämisessä. Jotta voimassa olevat säännökset toimisivat suunnitellulla tavalla ja yksikön kuormitus saataisiin vastaamaan tasoa, jolla ennaltaehkäisevän työn tekeminen olisi mahdollista, tulisi asiakkaaksi ottamisen prosessin valvonta ja ohjaus sekä asiakasmäärien seuranta ja niihin reagointi tulla yksikön ulkopuolelta. Jos ohjaus tapahtuu yksikön sisältä, yksikkö toimii itsesääntelevästi ja pyrkii rajaamaan asiakkaiden määrää vastaamaan työntekijöiden määrää. Jos kontrollia ei saada toteutettua, toimivat säännökset tarkoitustaan vastaan. Ennaltaehkäisevän tuen sijaan asiakkaat lajitellaan ja käännytetään pois.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Sosiaali- ja mielenterveystyössä asiakkaan/potilaan itsemääräämisoikeutta pidetään tärkeänä eettisenä periaatteena. Itsemääräämisoikeuden periaate ei kuitenkaan sellaisenaan anna selkeää ohjetta toiminnalle jossakin käytännön tilanteessa, vaan periaatteen soveltaja joutuu tulkitsemaan sen merkityksen, pohtimaan milloin ja miten periaatetta voidaan soveltaa sekä punnitsemaan sen painoarvoa suhteessa muihin eettisiin periaatteisiin. Tässä tutkimuksekssa tarkastelen sitä, millaisia käsityksiä vanhuspsykiatrisella osastolla olevilla potilailla sekä vanhuspsykiatriassa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä on potilaan itsemääräämisoikeudesta. Tutkimuksessa on tarkoitus muodostaa ymmärrystä siitä, mitä potilaan itsemääräämisoikeus voi vanhuspsykiatriassa merkitä. Tarkastelen sitä, miten potilaat ja sosiaalityöntekijät määrittelevät potilaan itsemääräämisoikeutta käsitteenä sekä sitä, millaisia edellytyksiä ja rajoituksia he ymmärtävät potilaan itsemääräämisoikeudella olevan. Mielenkiintoni kohteena ovat myös sosiaalityöntekijöiden käsitykset potilaan itsemääräämisoikeuden tukemisesta. Tutkimuksessani olen soveltanut fenomenografista lähestymistapaa. Aineiston olen kerännyt haastattelemalla seitsemää vanhuspsykiatrisella osastolla olevaa potilasta sekä viittä vanhuspsykiatrian sosiaalityöntekijää. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, fenomenografisen haastattelun periaatteita noudattelevia haastatteluja. Aineiston analyysissä olen noudattanut fenomenografisen analyysin periaatteita. Tutkimukseni tulokset muodostuvat kuvauskategorioista, joiden avulla kuvaan potilaiden ja sosiaalityöntekijöiden erilaisia käsityksiä potilaan itsemääräämisoikeudesta vanhuspsykiatriassa. Potilaiden käsitysten mukaan itsemääräämisoikeuteen voi sisältyä potilaan tahdon toteutuminen, vapaus liikkua osaston ulkopuolella, päätöksenteko henkilökohtaisista asioistaan ja oikeus saada omaan hoitoonsa liittyvää tietoa. Potilaiden näkemyksen mukaan potilaan terveydentila sekä kognitiivinen tila, älykkyys, tarmokkuus, osaston sääntöjen noudattaminen, potilaan ja osaston henkilökunnan välinen toimiva vuorovaikutus sekä potilaan hyvä palvelu ja asiantunteva hoito voivat luoda edellytyksiä itsemääräämisoikeuden käyttämiselle. Itsemääräämisoikeutta rajoittavina tekijöinä pidettiin potilaan heikkoa terveydentilaa, osaston muita potilaita, osaston sääntöjä, osaston suljettuja ovia, osaston henkilökuntaa sekä potilaan ja henkilökunnan välistä toimimatonta vuorovaikutusta. Sosiaalityöntekijät ymmärsivät potilaan itsemääräämisoikeuden potilaan osallisuutena, potilaan tahdon kunnioittamisena sekä sosiaalityöntekijän rajankäynnin myötä hahmottuvana kokonaisuutena. Itsemääräämisoikeuden käyttämisen edellytyksinä pidettiin potilaan riittävän hyvää terveydentilaa, resursseja sekä toimintakykyä, sosiaalityöntekijän asiantuntemusta ja työskentelyä potilaan kanssa sekä osaston toimintatapoja. Lisäksi itsemääräämisoikeuden käyttämisen edellytysten ymmärrettiin riippuvan itsemääräämisoikeuden kohteena olevasta asiasta. Itsemäärää­misoikeutta tukeviksi tekijöiksi ymmärrettiin potilaan ja sosiaalityöntekijän suhteen luottamuksellisuus ja jatkuvuus, potilaan ja sosiaalityöntekijän vuorovaikutus, potilaan tahdon kunnioittaminen, potilaan auttaminen, potilaan tilanteen ammatillinen arviointi, osaston työntekijöiden tavoitettavuus sekä osaston rakenteet. Potilaan psyykkisen sairauden, psykiatrisen hoidon, hoito- ja palvelujärjestelmän sekä kiireen nähtiin rajoittavan potilaan itsemääräämisoikeutta. Myös sosiaalityöntekijän toimiminen vastoin potilaan tahtoa sekä kieltäytyminen työskentelemästä potilaan kanssa katsottiin potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamiseksi. Tutkimukseni lähteinä olen hyödyntänyt pääasiassa sosiaalityössä sekä hoitotietieteessä käytyä keskustelua asiakkaan/potilaan itsemääräämisoikeudesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Arviointi ja lastensuojelun ammatillisen laadun parantaminen on ollut usean, viime vuosina käynnistyneen kehittämishankkeen teemana. Lapsen ja perheen tueksi tarkoitetun toiminnan vaikutusten arviointi kuuluu oleellisena osana lastensuojelun avohuollon sosiaalityöhön. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa korostuvat erityisesti eettiset periaatteet ja kysymykset. Avohuollon lastensuojelutyön arviointia koskeva pro gradu- tutkielma käsittelee Kirkkonummella toteutettavaa lastensuojelun avohuollon työtä. Kirkkonummi on kuntana mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, sillä Kirkkonummi on kasvukunta joka on väestöpohjaltaan hyvin lapsirikas. Kirkkonummen koko väestöstä noin 28 prosenttia on 1-17–vuotiaita lapsia ja nuoria, mikä vuoksi juuri lapsiperheiden palveluiden tarve on kunnassa erityisen suuri. Tutkimusympäristönä on kunnan lastensuojelun palvelujärjestelmä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia avohuollon tukitoimia Kirkkonummella on tarjottu lapsiperheille, miten lapsi otetaan huomioon lastensuojelutyötä toteutettaessa, miten lastensuojelutoimenpiteitä ja niiden tuloksia arvioidaan sekä miten viranomaisvalta ilmenee sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisessä suhteessa. Tutkimuksen pääpaino on sosiaalityöntekijöiden suorittamassa arvioinnissa, jonka tavoitteena on asiakkaiden suoriutumisedellytyksien parantaminen. Tutkimusmenetelminä käytetään sekä diskurssianalyyttistä tutkimusmenetelmää että temaattista sisällön analyysiä. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä toimivat Aino Kääriäisen vuonna 2003 (Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina. Dokumentoinnin ja tiedonmuodostuksen dynamiikka), Johanna Hurtigin vuonna 2003 (Lasta suojelemassa. Etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä) ja Sirkka Rousun vuonna 2007 (Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa) valmistuneet väitöskirjat, joissa lastensuojelun problematiikkaa on lähestytty eri näkökulmista. Tutkimuksessa jäljitellään asiakirjoissa esiintyviä diskursseja etsimällä etenkin työn arviointiin liittyviä avainkäsitteitä, ilmaisuja ja teemoja. Avohuollon asiakirjat sisältävät runsaasti vuoropuhelua ja eri positioista lausuttua puhetta. Sosiaalityöntekijän viranomaisvalta tulee ilmi asiakkaan tilanteen ja tarjottavien tukitoimien arvioinnissa. Sosiaalityöntekijän valta ilmenee lisäksi siinä, että dokumentoijana sosiaalityöntekijä pääsee valitsemaan sen, kenen ääni asiakkaan asiakirjoissa pääsee kuuluviin. Lastensuojelutyön moniammatillinen työote näkyy dokumentaatiossa vuoropuheluna eri viranomaisten ja asianosaisten kanssa. Lastensuojelutyön arviointimenetelmistä on yhä pulaa, vaikka uusia menetelmiä onkin viime aikoina kehitetty. Tutkimus osoittaa, että erilaisia arvioinnin mittareita syntyy kuitenkin käytännön työssä perheen arjen reflektoinnin ja seurannan kautta. Lastensuojelutyöhön liittyy erityinen herkkyys työntekijöiden kohdatessa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä voi pyrkiä hallitsemaan työskentelyä ja asiakassuhteen laatua tietoisella ammatillisella kehittymisellä ja herkällä eettisellä suhteella asiakastyöhön. Avohuollon asiakassuhteen päättyessä kirjallinen loppuarvio voi helpottaa avohuollon työn arviointia ja vaikutusten seuraamista. Loppuarviosta voi olla hyötyä myös avohuollon asiakastyöntekijöiden arviointiosaamisen kehittämisen kannalta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Palaan tutkielmassani vuoden 2006 loppupuolelle ja alkuvuoteen 2007. Tuolloin Suomessa puolueet valmistautuivat vaalitaistoon. Eduskuntavaalit pidettiin keväällä 2007. Koko vaalitaistelun ajan mielipidemittaukset ennustivat edellisten halituspuolueiden Suomen keskustapuolueen ja Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen jatkavan vallankahvassa, mutta kansa päätti toisin. Suomeen muodostettiin porvarihallitus keskustalaisten ja kokoomuslaisten välille. Lähdin keräämään aineistoa valtakunnan suurimmasta päivälehdestä Helsingin Sanomista. Keräsin aineiston tasan kuukautta ennen vaaleja mukaanlukien väälipäivän eli aineiston keruun aika on 18.2. - 18.3.2007. Lopulliseen aineistoon valikoitui karsimisieni jälkeen 48 artikkelia. Lajittelin artikkelit viiden eri teeman alle. Teemat nimesin seuraavasti: Perheyksiköiden tulonsiirrot (6 artikkelia), ehdotus perustulomallista (5 artikkelia), työllisyys (11 artikkelia), talouskehitys (10 artikkelia) ja vaalien vaikuttavuus (16 artikkelia.) Kaikki teemat ja artikkelit koskivat suoraan lapsiperheitä ja lapsiperhepolitiikkaa. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä on sisällön analyysi. Tämän jälkeen lähdin hakemaan artikkeleille ja löytämilleni teemoille vertailukohdetta. Luonnollisin jatke oli puolueiden vaaliohjelmat. Lähdin teema ja artikkeli kerrallaan hakemaan yhtymäkohtia puolueiden vaaliohjelmista. Saman teeman alta löytyi aina hyvin samanatapaisia asioita, mikä vahvisti teemoitteluani. Tutkimuskysymykseni muodostuivat lopulliseen muotoon seuraavasti. 1. Millaisia lapsiperheisiin ja perhepolitiikkaa liittyviä teemoja valtakunnan suuri päivälehti käsittelee eduskuntavaalien edellä? 2. Millä tavoin nämä teemat löytyivät puolueiden vaaliohjelmista? 3. Mitkä ovat ne keinot, joilla lapsiperheiden hyvinvointia luvataan lisätä? Teemat, jotka muodostin aineistostani kuvastaa hyvin sitä, mitä vaalien alla keskusteltiin suurimmassa päivälehdessä. Teemat löytyivät myös hyvin vahvasti puolueiden vaaliohjelmista. Näistä keskeisimpinä nostaisin esiin työllisyyteen uskovan hyvinvoinnin ja vakaan talouskehityksen sekä näiden kahden merkityksen syrjäytyneisyyden ehkäisyssä. Lisäksi puolueiden lupaukset koskivat lähinnä tulonsiirtoja. Vihreät esittivät vaalien alla ehdotuksen perustulomallista, mutta ehdotus hautautui lopullisesti hallitusneuvotteluissa. Vaalien vaikuttavuus on taas yleinen myös lapsiperheitä koskeva teema, joka nousee oman havaintoni mukaan aina esille vaalien alla. Puolueet ovat siinä määrin lähentyneet toisiaan, että äänestäjien on vaikea löytää eroja puolueiden välillä. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa sen, että vaikka lupaukset puolueilla ovat samansuuntaiset niin keinot ja erityisesti näkökulmat puolueilla vaihtelevat ideologioiden mukaan. Tähän aiheeseen toivon tutkielmani tuovan vastauksia lukijoille. Matka vaalitaistelusta todelliseen päivänpolitiikkaan on ollut itselleni mielenkiintoinen ja toivon lukijoilleni mielenkiintoista lukumatkaa. Toivon antavani pieniä välähdyksiä isojen kysymysten taustalta ja ennenkaikkea intoa äänestää tulevissa vaaleissa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Kehitysyhteistyön kenttä on kulttuurien kohtauspaikka. Kulttuurisesti välittyneet käsitykset ja merkitykset koetaan yleensä itsestäänselvyyksiksi, joita on vaikea kyseenalaistaa. Kulttuurien kohdatessa omat tavat tulevat näkyviksi, ja jos ne ovat uhattuna, halu puolustaa omaa kulttuuria on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin yhteyttä lastenkasvatukseen. Tutkimuskohteena on yksityinen ugandalainen orpokoti, joka toimii esimerkkinä kehitysyhteistyön kenttäprojektista. Tutkin kehitysyhteistyötä yksityisen ja vapaaehtoisen kehitysavun näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on analysoida kulttuurien merkitystä orpokodissa tehtävään lastenkasvatustyöhön. Kulttuuri on tässä tutkimuksessa analyyttinen käsite, jonka avulla erittelen havaintojani. Tutkimusmenetelmänä on etnografinen toimintatutkimus. Aineistoina käytetään kenttäpäiväkirjaa, haastatteluja ja organisaation dokumentteja. Kentällä tein myös toimintatutkimusta, kun kehitin uusia työmenetelmiä orpokodin käyttöön. Se työ on osa aineistoa. Etnografisen aineiston analysoimiseen käytin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Teoreettinen viitekehys muodostuu jälkikolonialistisesta teoriasta ja länsimaisesta kehitysyhteistyö- ja lapsitutkimuksesta. Keskeinen tutkimuskysymys on: Miten kulttuuri, valta ja kehitysyhteistyön historia vaikuttavat lastenkasvatustyöhön orpokodissa? Tutkimuksessa länsimainen ja afrikkalainen kulttuuritausta tulivat vertailupariksi, mikä näkyy myös analyysin tuloksissa. Lastenkasvatukseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin orpokodissa ennen kaikkea kulttuurisina tapoina. Työntekijät selittivät omia näkemyksiään kulttuuritaustaan vedoten. Keskustelut supistuivat usein oman kulttuurin puolustamiseen. Kulttuuridiskurssi oli myös tapa kyseenalaistaa organisaation valta-asemia. Kehitysyhteistyön historiassa syntyneitä valta-asemia korostetaan tämän päivän kenttätyössä, mikä johtaa siihen, että yhteisen ymmärtämisen löytäminen työssä voi olla vaikeaa. Tutkimuskohteessani työn etenemisen kannalta ongelmalliseksi muodostui valta-asetelma, jossa länsimaisen kulttuurin edustajat vähemmistöasemastaan huolimatta ottivat itselleen vallankäyttäjän aseman. Heillä oli valta määritellä, miten lasten kanssa tulee olla ja mitkä ovat hyväksyttyjä tapoja olla lasten kanssa. Länsimaalaiset työntekijät ottivat itse valtaa pitävän asemansa, mutta siihen heidät myös laitettiin. Tasavertaisen työskentelykumppanuuden löytämistä vaikeuttivat työyhteisössä liikkuvat juorut ja asenteet. Vaaleaihoisiin kohdistuvat ennakkoluulot merkitsivät sitä, että minun oli vaikea päästä työyhteisön jäseneksi. Monikulttuurisuuden sijaan työyhteisö jäi kahden laajan kulttuuripiirin, länsimaisen ja afrikkalaisen, kilpakentäksi, jossa yhteisistä kasvatuskäytännöitä sopimisen sijaan kilpailtiin oman kulttuurin puolesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Det övergripande syftet med denna avhandling är att fördjupa förståelsen för det sociala nätverkets samband med psykisk ohälsa i Österbotten. Avhandlingen utgår från respondenters svar i en enkätundersökning gällande psykisk hälsa gjord i Österbotten år 2008. Avsikten med undersökningen är att på ett lättfattligt sätt lyfta fram det sociala stödet som sociala nätverk förmedlar och dess samband med uppsökt psykiatrisk hjälp. Som ett mått på socialt nätverk har antal nära vänner använts. Tidigare forskning har visat att det är främst kvaliteten på det sociala nätverket som inverkar på mental hälsa. Denna avhandling fokuserar på psykisk ohälsa, dvs. psykiskt illamående, som tidigare varit relativt ouppmärksammad inom dylik forskning. Forskning har även visat att begreppet psykisk ohälsa främst utgår från självrapporterade psykiska symptom. Det empiriska materialet i avhandlingen består av 5109 enkätsvar. Respondenterna har begränsats till 18-65 år. Forskningsmetoden är både kvantitativ och kvalitativ till sin natur. Sambanden mellan nära vänner och uppsökt psykiatrisk hjälp analyseras med hjälp av effektmåttet Cramer’s V. Även samband mellan ensamhet och psykisk ohälsa analyseras. Psykisk ohälsa operationaliseras utgående från en skala, vars syfte är att mäta psykisk belastning. Studien visar att det sociala nätverket har ett samband med uppsökandet av hjälp för psykiska besvär samt att ensamhet har ett starkt samband med psykisk ohälsa. Brist på vänner är vanligare hos de som sökt hjälp pga. psykiska svårigheter jämfört med de som inte sökt hjälp. Den kvalitativa delen av studien fokuserar på respondenternas egna tankar om andra människors inverkan på psykiskt välbefinnande. Många respondenter valde att hellre berätta om personliga erfarenheter av psykisk sjukdom istället för att dela med sig av personliga upplevelser angående vänners betydelse för psykiskt välmående.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat 83-92 -vuotiaiden kotona asuvien naisten käsitykset vanhenemisesta sekä klassisista vanhenemisteorioista, kokemukset ja mielipiteet kotihoidosta ja tukipalveluista sekä mitä heidän näkemyksensä antavat gerontologisen sosiaalityön käytännöille ja vanhuspolitiikalle. Tutkimus on osittain seurantatutkimus; osaa kohderyhmästä oli haastateltu jo vuonna 1999. Tutkimuksen empiirisessä osassa on teemahaastateltu kuutta naista. Lähestymistapa on hermeneuttis-fenomenologinen eli tarkastellaan yksilön omia subjektiivisia merkitysrakenteita, arvoja ja ajatuksia. Punaisena lankana on vanhusten oman äänen kuuleminen heitä itseään koskevissa asioissa. Suurimmat muutokset vuoteen 1999 verrattuna olivat: haastateltavat eivät enää tunteneet itseään sisäisesti nuoriksi, vanhenemisen yksilöllisyyttä ei enää korostettu ja vanhenemisen hyväksyminen sijasta terveyttä pidettiin onnistuneen vanhenemisen osatekijänä. Haastatellut kannattivat edelleen eniten aktiivisuusteoriaa. He olivat yhä vähentäneet aktiviteettejään SOC-mallin mukaisesti. Gerotranssendenssin piirteitä ei edelleenkään voinut havaita. Menneitä muisteltiin enemmän kuin ennen, mutta suunniteltiin myös lyhyellä aikaperspektiivillä tulevaisuutta. Vanhuspolitiikan ja päättäjien nähtiin yhä laiminlyövän vanhuksia. Kotihoidon työntekijöiden alituisuutta kiirettä ja vaihtuvuutta kritisoitiin. Samoin arvosteltiin joitakin kotihoidon järjenvastaisilta tuntuvia normeja. Paria poikkeusta lukuun ottamatta työntekijöihin oltiin kuitenkin tyytyväisiä. Haastattelut antoivat uusia arvokkaita näkökulmia ja ajatuksia vanhenemisesta ja käytännön parannusehdotuksia käytännön vanhustyöhön. Tutkimus avasi myös merkittävästi ja positiivisesti vanhuskuvaa, jota muokkaavat päivittäin paitsi median antama polarisoitunut vanhuskuva, myös sosiaalityössä useimmiten kohdattu huono-osaisuus ja syrjäytyneisyys.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani käsittelee sosiaalityöntekijöiden työssään saamia uhkauksia. Tutkimukseni keskittyy uhkausten käsittelyyn sekä uhatun kokemuksiin ja selviytymiseen. Asianosaisen kokemusten lisäksi kiinnostavaa on työyhteisön toiminta. Kuvaan sosiaalityöntekijöiden saamia uhkauksia ja sitä kuinka he ovat uhkaukset kokeneet sekä kuinka työyhteisö on suhtautunut uhkaukseen ja uhattuun. Lisäksi käsittelen lyhyesti olemassa olevaa lainsäädäntöä sekä sen muuttamisen suhteen esitettyjä toivomuksia. Tutkielmani aineistona on kuusi sosiaalityöntekijän kirjoittamaa tarinaa (heidän) omasta uhkauskokemuksestaan. Lähestyn uhkauksen käsittelyä eri näkökulmista, jotka ovat: 1. aggressiivisuus, 2. pelko, 3. suhtautumistapa, jossa huomioin uhatun ja työyhteisön suhtautumisen, ja 4. lainsäädäntö. Pro gradu -tutkielmani on aineistolähtöinen, näkökulmat nousivat sosiaalityöntekijöiden kertomuksista. Näiden näkökulmien avulla pystyn tarkastelemaan uhkausta, siihen suhtautumista ja suhtautumiseen vaikuttavia tekijöitä riittävän monipuolisesti. Aggression ilmaisussa ja syissä tukeudun erityisesti Kirsti Lagerspetziin, pelon käsittelyssä ja pelon ymmärtämisessä hyödynnän Hille Koskelaa. Käytän Johan Cullbergin psyykkisen kriisin vaiheita ja Jouko Lönnqvistin traumaattisen psyykkisen kriisin vaiheita uhkauksen käsittelyssä. Lisäksi hyödynnän työväkivallasta tehtyä tutkimusta, painottaen erityisesti sosiaalialalla tehtyä tutkimusta. Tutkielmani tulosten mukaan uhkailun laukaisi useimmiten sosiaalityöhön liittyvä kontrollitehtävä. Sosiaalityöntekijät olivat saaneet työyhteisöltä tukea uhkatilanteiden käsittelyyn, kirjoittajat olivat kiitollisia saamastaan avusta, työyhteisön koettiin auttaneen eniten asian käsittelyssä. työyhteisö oli myös vähentänyt koettua pelkoa. Tuki oli ollut keskustelua ja kuuntelua. Kirjoittajilla oli erilaisia kokemuksia esimiesten toiminnasta. Jos esimiehen katsottiin vähätelleen asiaa, se koettiin erittäin loukkaavaksi. Poliisin toiminnasta kirjoitettiin kiittäen tai ihmetellen ja moittivasti. Työterveyshuollosta kirjoitettiin erittäin vähän. Laiton uhkaus on asianomistajarikos, kirjoittajat toivoivat, että työnantaja voisi viedä laittoman uhkauksen oikeuteen sosiaalityöntekijän sijasta. Aineistossani työväkivaltaa ei hyväksytty, eikä uhkailun kestämisen katsottu kuuluvan sosiaalityöntekijän työnkuvaan. Kirjoittajat pitivät tärkeänä, että uhkaus käsitellään myös uhanneen kanssa. Osa halusi osallistua käsittelyyn, osa ei halunnut olla enää tekemisissä uhanneen kanssa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että uhattu saa päättää, osallistuuko hän käsittelyyn. Kirjoittajat toivoivat valmista mallia, jonka mukaan toimittaisiin uhkatilanteen jälkeen. Työpaikoilla olisi tärkeää varmistaa, että uhkailua kohdannut työntekijä tulee riittävän hyvin kuulluksi ja ettei hänen kokemustaan vähätellä. Uhattu työntekijä tarvitsee ymmärrystä, keskustelua ja rauhallista suhtautumista. Myös viranomaisilta kaivattiin ymmärtävää suhtautumista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu –tutkielma käsittelee opiskelijan ja asiakkaan kohtaamista sosiaalityön opinnoissa. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia merkityksiä opiskelijat antavat asiakkaan kohtaamiselle Asiakastyön taidot –opintojaksolla. Tutkielman viitekehyksenä käytetään käytäntötutkimusta, joka yhdistää sosiaalityön käytännöt ja teoriatiedon, ja jonka pohjalta on mahdollista kehittää sosiaalityön käytäntöjä ja vahvistaa teoreettista pohjaa. Näkökulma tutkimusaiheeseen on konstruktionistinen, jolloin todellisuuden ajatellaan rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia. Tutkimusaiheeseen kytkeytyvä teoreettinen keskustelu sisältää sosiaalityön ammatilliseen kehittymiseen liittyviä avauksia sekä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen suhteen selkeyttämistä. Ammatilliseen kehittymiseen kuuluu kiinteästi niin käytännön opetuksen ja opiskelun kuin myös reflektiivisen käytännön tarkastelu. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan suhde pitää sisällään suhteen rakentumisen jäsennyksiä sekä vuorovaikutukseen liittyvät kulttuurit ja tasot. Aineistona on 18 Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalityön opintoihin kuuluvalle Asiakastyön taidot –käytännön opintojaksolle keväällä 2008 osallistuneiden opiskelijoiden kokoavaa esseetä. Asiakastyön taidot –opintojakso järjestetään vuosittain Praksiksessa, joka on Helsingin yliopiston, Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan yhteydessä toimivan Heikki Waris-instituutin yhteistyöhanke. Esseet on kirjoitettu opintojakson päätteeksi, palautettu opettajalle, ja ne on arvosteltu osana opintojakson arviointia. Esseet on saatu tutkimuskäyttöön opiskelijoiden luvalla. Tutkimuksen tuloksena löytyi asiakkaan kohtaamisen merkityksiä, jotka sisältönsä puolesta voidaan sijoittaa viiteen teema-alueeseen. Asiakkaan kohtaaminen oppimisena piti sisällään erilaisia oppimiskokemuksia esimerkiksi vuorovaikutuksesta, sosiaalityön työmenetelmistä ja ammatillisuuden kehittymisestä. Asiakkaan kohtaaminen oli saanut myös opiskelijan heikkouksien osoittajan merkityksen. Toiset opiskelijat olivat kokeneet asiakkaan kohtaamisen ammatinvalintaa vahvistavana tekijänä. Erilaiset onnistumiset olivat suuri osa asiakkaan kohtaamisen merkityksiä. Onnistumista oli tapahtunut esimerkiksi luottamuksen saavuttamisessa, vuorovaikutuksessa ja omana itsenä olemisessa. Asiakkaan kohtaaminen oli merkinnyt myös sosiaalityöntekijän position ja työn reunaehtojen ymmärtämistä. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa on käytetty reflektiiviseen käytäntöön, käytännön opiskeluun ja opetukseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisiin suhteisiin liittyvää tutkimusta ja kirjallisuutta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Vanhuspoliittiset linjaukset, kuntien vanhustenhuollon strategiat ja toimenpiteet sekä julkinen keskustelu tähtäävät vanhuksien mahdollisuuteen asua mahdollisimman pitkään kotona. Tavoitteesta on tullut normi, jonka mukaisesti kaikkien vanhusten toiveena on kotona asuminen. Vanhukset ovat kuitenkin yksilöitä omine tarpeineen ja toiveineen. Käytännön työssä olen toistuvasti kohdannut vanhuksia, joiden toiveena olisi päästä palveluasumisen piiriin. Toive ei ole toteutunut, koska heidän toimintakykynsä on liian hyvä vallitseviin kriteereihin nähden. Tutkimukseni kohteena olivat yksin kotona asuvat vanhukset, jotka toivoisivat pääsevänsä palveluasumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on antaa kotona vasten tahtoaan asuvien vanhusten ja heidän omaisten kertoa toiveistaan ”hyvän vanhuuden” suhteen ja tarvittavien palvelujen suhteen sekä kuulla heidän käsityksiään yleisten vanhuspoliittisten linjausten toteutumisesta. Toiveena on saada ”hiljaisten ja vaiennettujen” vanhusten tarpeet ja toiveet esille, jotta palveluita voitaisiin kehittää mahdollisimman monipuolisesti ja antaa vanhuksille valinnan mahdollisuuksia oman ”hyvän vanhuuden” rakentamiseen. Tutkimukseni on laadullista tutkimusta, jossa kuvataan ja analysoidaan ikääntyneiden subjektiivisia kokemuksia elämästään ja vaikutusmahdollisuuksistaan oman elämänsä järjestämiseen. Tutkimusta varten haastattelin kuusi Länsi-Helsingissä yksin kotona asuvaa vanhusta, jotka eivät haluasi asua kotona vaan toivoisivat pääsevänsä palveluasumiseen. Aineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka tehtiin joko haastateltavien kotona tai lyhytaikaisessa hoitopaikassa. Haastattelut analysoin teemoittain. Yksin kotona asuvien haastateltavien näkemykset hyvän elämän aineksista heijastivat sopeutumista yhteiskunnan palveluilla asettamiin reunaehtoihin ja olivat pääosin toivetilojen kuvauksia. Perusteiksi toiveelle palveluasumiseen pääsystä nousivat voimattomuuden tunne, epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta, yksinäisyydestä johtuva turvattomuus, mielekkään tekemisen puute ja sosiaalisten kontaktien vähyys. Vanhukset eivät kokeneet voivansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa eikä yksilöllisiä tarpeita ja tilanteita huomioida palveluista päätettäessä. Tutkimuksen tärkeimmiksi lähteiksi nousivat Jyrkämän (2007), Marinin (2002), Pohjolaisen (1990), Niemelän (2007), Ylisen (2008) ja Tedren (2007) aihepiiriä käsittelevät tutkimukset.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Lapsuudesta nyky-Venäjällä on vain vähän tietoa Suomessa. Yhteiskunnan muututtua merkittävällä tavalla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös hyvinvoinnin edellytysten voi olettaa muuttuneen. Hyvinvoinnin määrittely liittyy läheisesti siihen, mitä pidetään hyvänä elämänä, ja käsitykset lasten hyvinvoinnista ovat perustuneet aikuisten ymmärrykselle lasten arjesta. Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, mitä lapset pitävät hyvinvoinnilleen merkityksellisenä nyky-Venäjällä. Hyvinvointia lähestytään tutkimuskysymysten kautta, joiden avulla etsitään tietoa lasten yhteisyyssuhteista, siitä, kuka päättää lasta koskevista asioista ja siitä, liittyykö lasten kokema hyvinvointi elintasoon tai eriarvoisuuteen. Tutkimuksen aineistona on kuuden viipurilaisen 7–9-vuotiaan lapsen litteroidut haastattelut sekä tutkimuspäiväkirja keväältä 2007. Tutkimuksessa sovelletaan pohjoismaista hyvinvointitutkimusperinnettä ja lasten hyvinvoinnin tutkimuksia. Tutkielman teoreettinen osuus jakaantuu neljään lukuun, jotka käsittelevät lapsuustutkimusta, lapsuutta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä, hyvinvointitutkimusta sekä lasten hyvinvoinnin tutkimusta. Lapsuuskäsitykset Venäjällä Neuvostoliitosta nykypäivään rakentavat kontekstia lasten kokemalle hyvinvoinnille. Lasten kerronnan kontekstina puolestaan tarkastellaan haastattelutilannetta ja laajemmin lapsi–aikuinen-suhdetta. Lasten näkökulmia hyvinvointiin tarkastellaan neljän eri teeman avulla, jotka ovat lapsen perhe, elintaso, yhteisyyssuhteet sekä turvallisuus ja osallistuminen. Lasten kerronnassa perheeseen kuulumista määrittää sukulaisuuden, suhteiden läheisyyden ja asumisen lisäksi se, elääkö lapsi ydinperheessä. Elintasoerot ja sosiaaliset ongelmat Viipurissa nousevat esiin lasten kerronnassa peloista. Eriarvoisessa yhteiskunnassa varakkuus voi tarkoittaa lapselle turvattomuutta tai toimintamahdollisuuksia rajoittavaa suojelua. Aikuisen tavoitettavissa oleminen, lapsen kuunteleminen sekä kokemus välittämisestä luovat turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja onnistumisen kokemukset tukevat lapsen hyvinvointia. Tila omalle mielekkäälle tekemiselle on kuitenkin aikuisten määrittämää, sillä aikuiset päättävät, mitä lapsi saa vapaa-ajallaan tehdä. Lapsena ja vanhempana olemisen tavoissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton lapsuuskäsitysten kanssa lapselle asetetuissa kuuliaisuuden ja itsekurin vaatimuksissa. Nyky-Venäjällä lasten oikeuksien arvellaan uhkaavan vanhempien auktoriteettia ja kasvatustehtävää. Perheen vahvistamisen ja vastuuttamisen tavoite tuottaa ja uusintaa tietynlaista kuvaa lapsuudesta. Ymmärrys lapsesta suojelun ja kasvatuksen kohteena tukee perheen vahvistamisen tavoitetta, jota muunlaiset lapsuuskäsitykset voivat uhata.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkielman aiheena on nuorten tyttöjen ajatuksia naiseudesta ja naisihanteista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää nuorten tyttöjen ajatuksia naiseudesta ja sitä, millainen on tyttöjen nais- ja kauneusihanne. Miten tytöt kokevat heihin kohdistuvat odotukset ja vaatimukset? Mikä on ulkonäön merkitys aikuistuvalle tytölle? Millaisia ovat tyttöjen naiseuden esikuvat? Tutkimuksen teoriaosuudessa olen perehtynyt tyttöihin tutkimuskohteena, aikaisempiin tutkimuksiin aihepiiristä, nuoren kasvuun ja kehitykseen sekä nuoren kasvuympäristöön. Teoriaosassa haluan selvittää sitä kasvuympäristöä, missä tytöt kasvavat ja kehittyvät. Tutkimusaiheeni on ajankohtainen, ja se löytää paikkansa uuden lastensuojelulain 2008 mukaan ennaltaehkäisevän sosiaalityön kentältä. Tutkimukseni analysoitavana aineistona minulla on 8.-luokkalaisten tyttöjen kirjoitelmia aiheesta ”Naisihanne”. Tutkimusaineisto koostuu 42 eri kirjoitelmasta, ja ne on kerätty keväällä 2009 nimettöminä eräästä espoolaisesta ja helsinkiläisestä koulusta. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston analysointiin käytän sisällönanalyysiä. Tässä tutkimuksessa olen keskittynyt kuvaamaan tyttöjen kokemaa naiseutta. Saadut tulokset kertovat, mitä tytöt ajattelevat naiseudesta. Tutkimustulokset antavat suuntaa, millaisia käsityksiä nuorilla tytöillä on naiseudesta. Tutkimukseni tuo tyttöjen omalla äänellä kuuluviin, mitä mieltä he ovat nais- ja kauneusihanteista ja miten he kokevat naiseuden ja sille asetetut vaatimukset ja odotukset. Työni antaa kuvan siitä, minkälaiset naiseuteen liittyvät asiat tämän päivän tyttöjä koskettavat ja minkälaisia odotuksia ja vaatimuksia tyttöihin kohdistuu. Tutkimustulosteni mukaan tyttöjen mielestä naiseus oli monimuotoista. Tyttöjen mielestä jokainen nainen on omalla tavallaan kaunis. Tutkimukseni tytöt kertoivat heihin kohdistuvista odotuksista. Suurin yksittäin tekijä, joka vaikutti heidän nais- ja kauneusihanteisiinsa oli media. Muuten tytöille paineita asettivat vanhemmat, kaverit, pojat sekä tytöt itse. Tutkimukseni tytöt kokivat, että erilaiset tekijät vaikuttavat heidän ulkonäkönsä tarkkailuun. Tytöt antoivat kauneudelle sekä sisäisiä että ulkoisia merkityksiä. He kertoivat kauneus- ja naisihanteistaan monipuolisesti ja kuvasivat naiseutta adjektiivien ja joidenkin ominaisuuksien kautta. Tyttöjen mielestä nainen saa olla kaunis, mutta samalla he arvostivat suuresti naisten erilaisia tietoja ja taitoja kauneuden rinnalla. Tytöt osasivat eritellä ulkoisen ja sisäisen kauneuden eron. He ymmärsivät, että kauneus muuttuu iän myötä ja ulkonäkö ei ehkä vanhempana merkitse enää niin paljoa kuin nyt. Ulkonäkö koettiin tärkeäksi asiaksi nuoruudessa. Aineistoni tytöt mielsivät itsensä tytöiksi, jotka olivat kasvamassa naisiksi. Kaikki tytöt eivät vielä tienneet, mitä heistä isona tulee tai mihin suuntaan he olivat kasvamassa ja kehittymässä. Tytöt kokivat tärkeäksi, että he olisivat tulevaisuudessa terveitä ja onnellisia. Tärkeintä kasvamisessa oli, että sai kasvaa rauhassa ja luonnollisesti tytöstä naiseksi. Kasvaminen ja muutosten hyväksyminen ei tyttöjen mielestä aina ollut helppoa. Tyttöjen kuva naisesta oli hyvin perinteinen ja realistinen. He odottivat itse kasvavansa tulevaisuudessa tavallisiksi perheenäideiksi, joilla on koulutuksen ansiosta hyvä työpaikka. Tytöt ihailivat julkisuuden henkilöitä näiden taitojen ja ominaisuuksia perusteella. Tyttöjen ihannenainen saattoi olla kuka tahansa, koska he kokivat, että kaikki naiset ovat kauniita.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Avhandlingens syfte var att granska hur barnlitteratur kunde bidra till att förverkliga de centrala målsättningar som socialt arbetet har: utsatta gruppers ökade livskontroll, delaktighet och självständighet. Hypotesen var att läsning av barnlitteratur som handlar om sjukdom eller döden kan verka bemäktigande på barn med sjukdom. Jag studerade i avhandlingen om barn kan ha nytta av att läsa eller få dylik barnlitteratur läst för sig. Samtidigt granskade jag om läsning av sådan barnlitteratur, med en tanke på hur sjuka barns verklighet framställs i den, kan leda till reflektion och ökat medvetande hos socialarbetare. Forskningens teoridel byggde på valda teoretiska utgångspunkter om barns förståelse av sjukdom och döden, emotionella aspekter som träder fram vid insjuknande, sjukhusmiljön samt vuxna kring det sjuka barnet. Den valda forskningsmetoden var en textanalys med innehållsanalys som inriktning. De sex barnböckerna valdes ut med kriterierna att de skulle vara lätt tillgängliga för föräldrar till sjuka barn eller barn själva antingen på ett sjukhus för barn eller på stadens bibliotek. Dessutom skulle de förutom att innehålla konkreta yttre skildringar även beröra barnets inre värld i samband med sjukdoms- eller dödsproblematiken. Den empiriska delen bestod av en analys av sex utvalda barnböcker eller berättelser. Ur materialet steg fram att sjukdom eller döden närmades genom att bekantliggöra sjukdomen och med den tillhörande aspekter såsom smärta, känslor av orättvisa och konsekvenserna av sjukdomen. Det andra temat som framträdde var sjukhusmiljön. Böckerna försökte avdramatisera sjukhuset och framställde sjukhuspersonalen och -procedurer på ett positivt sätt. Det tredje temat var det sociala runt barnet. Föräldrarna i barnböckerna framställdes ofta som frånvarande, fysiskt eller emotionellt. Ur materialet steg starkt fram hur barnen bildade sina egna sociala nätverk med syskon, rumskompisar på sjukhuset eller i form av vänskap med djur, kramdjur eller fantasifigurer. Det fjärde temat var tankar om det andliga som i barnböckerna beskrevs parallellt med fantasin på ett delvis hoppingivande men samtidigt sorgligt vis. Både barn och socialarbetare som läser dylik barnlitteratur kan bearbeta sina känslor genom den samt få nya insikter om sjukdom eller döden.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitykset ihanteellisesta alkoholikäytöstä hyvissä bileissä. Tutkielma on tehty Neliveto vai etukeno? -hankkeeseen, joka oli ammattikorkeakouluopiskelijoille suunnattu ehkäisevän päihdetyön hanke vuosille 2007 – 2009. Tutkielman tavoitteena on selvittää ensinnäkin sitä, millaisena opiskelijat mieltävät ihanteellisen alkoholinkäytön. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään sitä, näyttäytyykö juominen opiskelijoille itsestään selvänä asiana hauskanpidossa sekä sitä, ovatko juominen ja juomattomuus toisilleen täysin vastakkaisia ilmiöitä. Aineistona toimivat Neliveto vai etukeno? -hankkeessa kerätyt opiskelijoiden vastaukset heidän alkoholinkäyttöään koskeviin kysymyksiin. Vastaukset on kerätty lomakekyselynä ammattikorkeakoulujen hyvinvointipäivillä, ja vastaajia oli yhteensä 421. Analyysimenetelmänä on sovellettu luokitusten analyysiä, johon on otettu vaikutteita strukturalistisista ja semioottisista perinteistä. Analyysissä on kiinnitetty huomiota aineistossa esiintyviin me ja muut -erontekoihin. Analyysin pohjalta aineistosta piirtyi esiin kaksi vallitsevaa alkoholinkäyttöön liitettyä ihannetta: kontrolloidun juomisen ihanne sekä juomattomuuden ihanne. Kontrolloidun juomisen ihanne jakautuu kahteen eri jäsennystapaan. Toisessa lähestymistavassa juomista jäsennetään negatiivisesta, uhkakuvien näkökulmasta, jolloin korostetaan kontrolloimattomasta juomisesta aiheutuvia sosiaalisia haittoja. Toisessa lähestymistavassa juomista jäsennetään positiivisesta näkökulmasta, jolloin kontrolloidun juomisen katsotaan antavan juhlijalle hauskanpitoon tarvittavia kompetensseja. Juomattomuuden ihanne jakautuu kolmeen eri jäsennystapaan: juomattomuuden ja vähäisen juomisen ihanne, harkinnanvaraisen juomisen ihanne sekä kyky pitää hauskaa juomatta. Ensimmäisessä jäsennystavassa juomattomuuden ihanne näyttäytyy joko juomisesta pidättäytymisenä tai vaihtoehtoisesti vähäisenä alkoholin nauttimisena, jolloin raskas juominen näyttäytyy paheksuttavana toimintana, josta vastaajat pyrkivät erottautumaan. Harkinnanvaraisessa juomattomuuden ihanteessa korostuu yksilöltä vaadittava harkinta juomiseen liittyvissä tilanteissa, jolloin juomiselle vaaditaan tiettyjä perusteita. Kyvyssä pitää hauskaa juomatta korostuu yksilön kompetenssin merkitys erityisen vahvasti, jolloin ei riitä pelkästään se, että juhlija kykenee halutessaan pidättäytymään juomisesta, vaan hänellä tulee myös olla taitoa pitää hauskaa juomattomuudesta huolimatta. Juomattomuuden ihanteessa ei kuitenkaan ole kyse absoluuttisesta raittiudesta vaan pikemminkin humalajuomisen kriittisyydestä. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat Törrösen ja Maunun artikkelit nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä, Mäkelän ja Virtasen artikkeli kauppaoppilaiden humalasta sekä Sulkusen teos: The European new middle class.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Sosiaalityön pro gradu –työssäni tutkin niitä perusteluita, joita asiakkaat alkoholin käytölleen antavat. Aineisto koostuu asiakkaan ja työntekijöiden välisistä videoiduista keskusteluista. Aineiston asiakkaat ovat Kriminaalihuollon asiakkaita, ja keskustelut ovat osa muutokseen tähtäävää Viisi keskustelua muutoksesta –ohjelmaa. Ohjelma on motivoivan haastattelun (Miller & Rollnick 2002) puolistrukturoitu sovellus. Motivoiva haastattelu on menetelmä, jota käytetään sosiaalityön piirissä erityisesti päihdehoitotyössä, mutta myös muussa muutokseen tähtäävässä työssä. Motivoivan haastattelun tavoitteena on auttaa asiakasta ratkaisemaan sisäistä ristiriitaa, joka liittyy johonkin hänelle ongelmalliseen käyttäytymismalliin. Keskeisenä tekijänä muutoksessa on asiakkaan tuottama muutokseen suuntautuva puhe, muutospuhe. Haitallista käyttäytymistä perustelevaa puhetta kutsutaan ylläpitopuheeksi. Ylläpitopuheen sisältö on tutkimukseni kohde. Muutospuhetta on tutkittu aikaisemmin (Armhein ym. 2003) sen tiheyden ja voimakkuuden näkökulmasta, ja he havaitsivat yhteyden puheen ja käyttäytymisen muutoksen välillä. Tutkimuksen lähestymistapa on diskurssianalyyttinen, erityisesti retorinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin, jossa ajatellaan, että kielellä on keskeinen asema todellisuuden rakentajana. Työssä tarkastelen minkälaisia aineiston asiakkaiden ylläpitopuheenvuorot ovat. Tarkastelun kohteena on se, minkälaisia perusteluita alkoholin käytölle asiakkaiden puheessa tuotetaan. Tarkastelen myös sitä, minkälaisten esisopimusten, kyseenalaistamattomien normien, päälle perustelut rakentuvat. Tutkimukseni tuloksena on, että aineistossa esiintyy ylläpitopuhetta, jonka olen luokitellut neljään eri kategoriaan. Ylläpitopuhetta on karkeasti luokitellen kahdenlaista. Ensinnäkin on sellaista, jossa alkoholin käyttöä perustellaan sen funktioilla. Toiset asiakkaat puhuvat rentoutumisen halusta, ja toiset taas puhuvat rentoutumisesta pakkona. Toisessa pääkategoriassa kysymys ei niinkään ole alkoholin funktioista, vaan alkoholin käyttö nähdään asiana jota saa tehdä. Kysymys ei ole siitä, että alkoholia olisi pakko juoda, vaan ennemminkin siitä, ettei ole pakko olla juomatta. Toisessa kategoriassa kysymys taas on siitä, että juominen nähdään eräänlaisena perusoikeutena. Siinä alkoholi on olennainen osa elämää ja kuuluu tiettyihin tilanteisiin, kuten juhlapäiviin tai saunavuoron yhteyteen. Perusteluiden kautta voidaan tarkastella esisopimuksia, joita tässä yhteydessä ovat mm. yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyt tavat käyttää alkoholia. Puhujat määrittelevät omaa käyttöään suhteessa tähän ns. normaaliin. Päihteiden käytön perustelut näyttäytyvät tämän tutkimuksen perusteella aiheena, joka on laaja, ja johon liitetään paljon merkityksiä. Perusteluiden kautta on mahdollista käsitellä kunkin asiakkaan henkilökohtaisia muutoksen esteitä, ja perusteluiden tärkeys on asiakastyössä hyvä tunnistaa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkin pro gradu -tutkielmassani venäläistaustaisten nuorten aikuisten kokemuksia omasta lastensuojeluasiakkuudestaan. Lähtökohtanani on ollut nuorten oman kokemuksen esiin nostaminen, ja olen siksi valinnut käyttööni tutkimuksentekoa tiukasti ohjeistavan eksistentiaalis-fenomenologisen tutkimusmetodin. Tutkimusmenetelmässä painotetaan aineistolähtöistä työskentelyä sekä tutkijanposition ja aineiston välisen suhteen pohtimista. Tutkielman aineistona on viisi fenomenologista syvähaastattelua. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen peruspilarin varaan. Asennoitumiseeni tutkimuskohteeseen, tutkimuksen tekemiseen ja ihmiskäsitykseeni ovat vaikuttaneet eksistentiaalinen fenomenologia, sosiaalinen konstruktionismi ja holistinen ihmiskäsitys. Olen pohtinut näiden kolmen tekijän yhteensopivuutta ja toistensa täydentämistä ja muotoillut niistä tutkielmaani sopivan viitekehyksen. Olen lähestynyt tutkimuskohdettani haastateltavien yksilöllisten kokemusten kautta. Tutkielmani tarkoituksena ei ole ollut tehdä yleistyksiä, vaan päästä käsiksi viiden haastateltavan nuoren aikuisen kokemukseen lastensuojelusta. Olen analysoinut aineiston eksistentiaalis-fenomenologista analyysia soveltaen keskittymällä analyysin ensimmäisessä kuudessa vaiheessa yksilökohtaisiin kokemuksiin ja siirtymällä niistä yleisemmälle tasolle seuraavassa kuudessa vaiheessa. Muodostamani yksilökohtaiset merkitysverkostot toimivat jo osaltaan tutkimustuloksina. Yksilökohtaisissa merkitysverkostoissa kokemukset näyttäytyvät vielä henkilökohtaisella tasolla koettuina ja niitä voi pitää eräänlaisina kertomuksina, joissa haastateltavien esiin nostamat ydinmerkitykset pääsevät näkyviin. Yksilöllisten merkitysverkostojen pohjalta muodostamani yleiset merkitysverkostot vastaavat lyhyemmässä muodossa tutkimuskysymykseen lastensuojelun asiakkuuden kokemisesta. Haastateltavien nuorten kokemukset kertovat jokainen oman tarinansa lastensuojelun asiakkuuden alkusyistä läpi koko asiakasprosessin. Suhtautuminen lastensuojeluun oli yleissävyltään negatiivista, vaikka osalla nuorista oli myös positiivisia kokemuksia lastensuojeluun liittyen. Nuoret tekivät selvän eron lastensuojelun avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon välille. Negatiiviset kokemukset keskittyivät ennen kaikkea avohuollon palveluihin ja suhteeseen omaan sosiaalityöntekijään. Nuoret eivät kokeneet saaneensa ääntään kuuluviin omissa asioissaan. Yhteisenä nimittäjänä nuorten kokemuksissa on resilienssi, joka kuvaa nuorten kykyä selviytyä vaikeuksista. Tulkitsen resilienssin käsitettä siten, että siinä yhdistyvät nuoren omat ominaisuudet ja piirteet ulkoapäin nouseviin kokemuksiin ja vaikutteisiin. Nuoret ovat selvinneet kokemistaan vaikeuksista ja pärjänneet elämässään tekemällä itsenäisiä valintoja. Olen päätynyt tutkielmassani siihen, että lastensuojelun asiakkuus voi vahvistaa nuorten resilienssiä kahdella eri tavalla. Kokemus subjektiudesta tai objektiudesta lastensuojeluprosessin aikana määrittää nuorten suhtautumista omaan itseen, itsenäisyyteen ja viranomaistahoihin myös pitkälle tulevaisuuteen. Keskeisenä tuloksena tutkielmassani nousee esiin se, että haastateltavien venäläinen tausta ei ollut merkittävä tekijä lastensuojelukokemuksissa. Haastattelemieni nuorten kokemukset rinnastuivat ennen kaikkea kantaväestöön kuuluvien nuorten asiakkuuskokemuksiin. Muilta osin oma etninen tausta herätti nuorissa paljon pohdintaa, ja se nähtiin yhtenä omaan elämään keskeisesti vaikuttaneena tekijänä. Nuorten oma etninen identiteetti muodostui yksilöllisten kokemusten ja tyypillisinä pidettyjen kansallisten piirteiden varaan. Erilaiset ja yksilölliset etniset identiteetit kuvaavat mielestäni myös nuorten pyrkimystä itsenäisiin ja vapaisiin valintoihin oman elämänsä suhteen. Tutkielman tekoa ovat ohjanneet ennen kaikkea Juha Perttulan eksistentiaalista fenomenologiaa käsittelevät teokset.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Vanhustenhuollossa törmää usein tilanteisiin, joissa vanhuksen omaa ääntä ja tahtoa ei kuunnella, vaan omaisten tai viranomaisten näkemys vanhuksen parhaasta toteutuu. Tämän tutkimuksen taustalla on oma työkokemukseni vanhustenhuollon sosiaalityöstä ja haasteellisista asiakastilanteista. Teoreettinen viitekehys koostuu tutkielmassani sosiaalityön asiantuntijuudesta, yhteistyöstä vanhustenhuollon sosiaalityössä, asiakaslähtöisyydestä, eettisyydestä sekä itsemääräämisoikeudesta. Haasteelliset asiakastilanteet on koottu kahdeksaksi tyyppitarinaksi, joita analysoin Erving Goffmanin kehysanalyysilla. Kehysanalyysilla tuodaan esiin ja kuvataan vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa esiintyvää moninaisuutta. Tyyppitarinat on koottu omasta työkokemuksestani. Tyyppitarinat eivät sinällään pohjaudu todellisuuteen eivätkä ole tosia. Tutkielmassani selvitän sitä, mitkä ovat ne kehykset, jotka esiintyvät vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa sekä miksi asiakasorientaatiota on vaikea toteuttaa haasteellisissa asiakastilanteissa. Vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa esiintyviä kehyksiä löytyi tässä tutkielmassa esitetyistä tyyppitarinoista viidenlaisia; kotihoito, hallinnollinen menettely, palvelujen määrittely, hoito- ja palvelusuunnitelma ja hoitoneuvottelu. Lisäksi erittelen tutkielmassani jokaisen tilanteeseen osallistujan oman kehyksen, roolin sekä tilanteessa tapahtuvan kehyksen muunnoksen. Kehykset olivat usein ristiriidassa tai ne olivat epäselviä. Asiakasorientaation toteutuminen estyy tutkielman tulosten mukaan joko sen vuoksi, että asiakkaan oma näkökulma, kehys, on hänelle haitallinen tai siksi, että kulttuuriset tapamme ja tottumuksemme estävät sen. Tärkeimpinä lähteinä tätä tutkielmaa tehdessäni ovat olleet Anna-Maija Puroilan (2002) tutkielma Erving Goffmanin kehysanalyysi sosiaalisen todellisuuden jäsentäjänä sekä Anssi Peräkylän (1990) kirja Kuoleman monet kasvot ja Kirsi Juhilan (2006) kirja Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina, sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Selvitin pro gradu -tutkielmassani mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kokemuksia työhön paluuta edistävistä, merkityksellistä asioista sekä peilasin näitä kokemuksia palvelujärjestelmiin ja niiden mahdollisiin kipukohtiin kuntoutujan näkökulmasta. Haastattelin tutkielmaani varten seitsemää Mielenterveyden keskusliiton Ammatillisen kuntoutumisen tukipisteen toimintaan osallistunutta pysyvällä - tai määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa mielenterveyskuntoutujaa, jotka olivat matkalla työelämään tai toimivat kuntouttavassa työssä. Käytin omana analyysitapanani teemoittelua. Pro gradu -tutkielmaani tehdessä tuli selvästi esiin, että työelämään siirtymisessä kaivataan toisten tukea, mutta samalla myös omaa motivoitumista. Tuen saaminen lisäsi haastateltavien uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Siten toivon herääminen on myös osa liikettä pois eristäytyneisyydestä kohti avoimuutta ja yhteyttä. Tärkeinä merkityksellisenä asiana työhönpaluu -prosessissa nousi myös eri mahdollisuuksista kokoavasti annetun tiedon merkitys, joka kuitenkin nousi esiin erityisenä palvelujärjestelmän kipukohtana. Kuntoutujan kanssa työskennellessä tulisikin informoida kuntoutujaa asioista, jotka eivät välttämättä juuri silloin ole täysin ajankohtaisia, mutta joka voi jäädä mielenterveysongelmista kärsivien mieleen ja olla myöhemmin hyvä vaihtoehto. Jokaisen kuntoutujan parissa työskentelevän on tärkeä pitää mielessä, että kuntoutuminen on mahdollista ja työelämään paluun tulisi olla esillä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa; tällöin mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi työskentely Klubitaloilla tai työkeskuksissa. Haastateltavien puheesta tuli kuitenkin esiin se, että työhön paluu on liian paljon oman aktiivisuuden varassa ja oma aktiivisuus voi olla mielenterveyskuntoutujilla heikompaa kuin niin sanotun”normaaliväestön” piirissä. Pro gradu -tutkielmani keskeisiä tuloksia on se, että palvelujärjestelmän ja asiakkaan välinen suhde on usein asiakasta passivoiva, koska se on palvelut ovat hajallaan, keskitettyä ohjausta ei ole ja liian paljon on kuntoutujan oman aktiivisuuden varassa. Työhön ohjaavia palveluketjuja, johon kuuluisi muun muassa koulutusta ja työnhakua tulisikin kehittää lisää. Matkalla työelämään ei useinkaan riitä, että levätään aikansa, vaan tarvitaan mahdollisuutta työskennellä omien voimavarojen puitteissa. Tämä ei useinkaan onnistu ns. avoimilla työmarkkinoilla, jotka eivät aina jousta esimerkiksi työajan osalta. Mielenterveysongelmista kärsiviä asiakkaita kohdatessa on muistettava, että mielenterveysongelmista kuntoutuminen ja työkykyiseksi tuleminen on mahdollista monipuolisella hoidolla ja kuntoutuksella. Myös hoitosuhteiden ja hoitoketjujen toimivuuteen olisi tärkeää kiinnittää huomiota.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus tarkastelee perheellisten ihmisten kokemuksia häädöstä sekä häätöprosessin yhteydessä saaduista sosiaalitoimen palveluista. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluvat helsinkiläiset perheelliset vuokra-asunnosta häädön saaneet ihmiset, jotka ovat joutuneet konkreettisesti muuttamaan pois asunnosta vuokranantajansa vaatimuksesta. Tutkimuskysymyksenä on ”Millaisia ovat vuokra-asunnosta häädettyjen perheellisten ihmisten kokemukset häädöstä sekä sosiaalipalveluista häätöprosessin yhteydessä?”. Vastausta tutkimuskysymykseen haetaan häädön kokeneiden ihmisten tutkimushaastatteluilla. Luonteeltaan tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat häätö, häätöuhka ja häätöprosessi. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään häätöjä yhteiskunnallisessa keskustelussa lähinnä asuntopoliittisena ja sosiaalisena ongelmana. Häätöjä, vuokra-asumista, asunnottomuutta sekä sosiaalityötä käsitellään tarkemmin Helsingin kaupungin kontekstissa. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa häätöjen taustalta löytyvistä tekijöistä sekä häädön kokemuksesta ja sen seurauksista häädetyille perheille. Tavoitteena on myös tuoda esille haastateltujen antamaa palautetta sosiaalipalveluista. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys liittyy fenomenologiseen kokemuksen tutkimiseen. Fenomenologisessa tutkimuksessa haastateltaviksi etsitään ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia tutkittavasta asiasta. Tutkimuskohteena on ihmisen subjektiivinen kokemus. Fenomenologisten metodien avulla kokemus pyritään saamaan esille mahdollisimman aitona. Tutkimusaineisto on kerätty haastatteluilla. Tutkimukseen on haastateltu 6 helsinkiläistä perheellistä häädön kokenutta ihmistä. Kaikki haastatellut ovat naisia. Haastattelut on toteutettu väljän haastattelurungon avulla, ilman suunniteltua kysymysrunkoa. Haastattelut nauhoitettu ja haastatteluaineisto on litteroitu puhekielellä sanatarkasti. Tutkimusaineisto sisältää 104,5 sivua tekstiä. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisesti fenomenologisen erityistieteen tutkimuksen metodilla. Tutkimuksen tuloksena häätökokemukset luokitellaan sisäisiin kokemuksiin, perheeseen kohdistuviin kokemuksiin sekä kokemuksiin ulkopuolisista toimijoista. Häädetyn sisäiset kokemukset sisältävät esimerkiksi kokemukset yksin olosta ja ymmärtämättömyydestä, kokemuksesta viisastumisen sekä oman vastuuntunnon kokemukset. Häätö herättää häädetyssä usein paljon tunteita. Häädön kokemuksen tunteita jaoteltaessa esille nousivat häpeän ja negatiivisuuden tunteet, shokki, paniikki ja ahdistus, kun oli tullut tieto häädöstä sekä vääryyden kokemukset. Myös kodin suuri merkitys tuli esille sekä häädöstä selviytymisen aiheuttamat tunteet. Häädön todettiin vaikuttaneen myös perheeseen, esimerkiksi vanhempien väleihin keskinäisen luottamuksen pettäessä. Vain kahdella haastatellulla kuudesta perhetilanne oli pysynyt täysin ennallaan häätötilanteesta nykyhetkeen verrattuna. Muilla naisilla oli tapahtunut perhetilanteen muutoksia ydinperheen kannalta huonompaan siten, että aiempi perhe-elämä päättyi. Häädetyn ulkopuolisiin toimijoihin kohdistuvat kokemukset jakaantuvat esimerkiksi sosiaalitoimeen pettymiseen, järjestelmän toimimattomuuden kokemuksiin, kuulematta jäämisen kokemuksiin sekä omien odotusten pettämiseen. Joillekin haastateltaville häätö vaikutti olevan merkityksellisempi tapahtuma elämässä kuin toisille. Kodin menetys koettiin pääosin epäoikeudenmukaisena ja vahinkona, vaikkakin siihen johtaneet syyt tiedostettiin. Haastatteluissa ei tullut esille tarkoituksellista riskinottoa asumisen turvaamiseen liittyen. Yhtenä keskeisimpänä tutkimustuloksena pidän sitä, että häätö on häädetyn elämässä usein jonkinlainen kulminaatiopiste. Häädön jälkeen asiat lähtevät sujumaan joko parempaan tai huonompaan suuntaan häädetyn elämässä. Tutkimusaineistoni valossa näyttää siltä, että sosiaalityö hoitaa kyllä häätötilanteen, mutta kun akuutti tilanne on ohi, jää perhe taas oman onnensa nojaan. Työskentelyn tai yhteydenpidon jatkumisesta muuton jälkeenkin ei tutkimusaineistossa juuri ollut esimerkkejä. Näyttäisikin siltä, että jonkinlainen seuranta häädön jälkeen olisi haastateltavien mukaan toivottavaa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Lapsen ruumiillisesta kurituksesta on tullut 2000-luvulla lisääntyneen ihmisoikeusajattelun myötä yhteiskunnallinen kysymys. Lapsen oikeuksia ruumiilliseen kuritukseen korostetaan ja ruumiillinen kuritus mielletään nykyään väkivallaksi. Tarkastelen tutkimuksessani Helsingin Sanomien verkkosivuilla toukokuussa 2007 käytyä virtuaalikeskustelua lapsen ruumiillisesta kurituksesta. Tutkimusmenetelmäksi olen valinnut tekstiaineistoihin sopivan diskurssianalyysin, jonka teoreettinen koti on sosiaalisessa konstruktionismissa. Keskustelusta pyrin löytämään diskursseja, joilla keskustelijat perustelevat näkemyksensä lapsen ruumiillisesta kurituksesta. Lähemmin tarkastelen sitä, miten keskustelijat perustelevat näkemyksensä lapsen ruumiillisesta kurituksesta eli mitä funktioita perusteluilla on. Perustelemalla näkemyksiään keskustelijat samalla rakentavat sosiaalista todellisuutta siitä, miten lapsen kuritus ymmärretään ja mielletään. Tutkimuksessa näkemyksiä lapsen ruumiillisesta kurituksesta perusteltiin omien kokemusten, opittujen käyttäytymismallien, vanhempien välinpitämättömyyden, vanhempien keinottomuuden, oikeuksien, vaihtoehdottomuuden, menneen ajan, kulttuurin, kasvatusihanteiden ja lapsen edun kautta. Keskustelussa oli läsnä kaksi puhetapaa: humanistinen ja autoritaarinen. Ensimmäinen puhetapa esiintyi kuritusta vastustavien puheessa ja jälkimmäinen kurituksen sallivien puheessa. Lapsen ruumiillinen kuritus on edelleen hyvin yleistä suomalaiskodeissa, vaikka se on ollut kiellettyä laissa jo 24 vuotta. Tutkimuksessa kurituksella nähtiin olevan pitkän aikavälin seurauksia ja yhteyttä aikuisiän hyvinvointiin, mielenterveyteen, seksuaalisuuteen ja elämässä menestymiseen. Lapsen kurituksen kieltäminen lainsäädännön avulla ei ole kaikille riittävän pätevä syy luopua lapsen kurituksesta. Lainsäädännöllä on kuitenkin tärkeä sija siinä, että lapsen oikeudet toteutuisivat yhteiskunnassa. Lapsen kurituksen pois kitkemiselle täytyy olla myös muita keinoja kuin lainsäädäntö. Tutkimuksessa tuotiin esiin vanhempien välinpitämättömyys ja keinottomuus kasvattaa lasta. Keinottomuus, välinpitämättömyys ja lasten pahoinvointi liitettiin nykyaikaan kuuluvaksi. Vanhemmille pitäisi olla enemmän tarjolla tukea ja tietoa arjen kasvatustilateisiin. Diskurssianalyysissä olen käyttänyt pääosin Arja Jokisen, Kirsi Juhilan, Eero Suonisen teoksia: Diskurssianalyysin aakkoset (1993), Diskurssianalyysi liikkeessä (1999), ja sosiaalisessa konstruktionismissa Vivien Burrin teosta An Introduction to Social Constuctionism (1995). Keskeiset lapsen kuritusta tutkineet tutkijat, joihin olen viitannut ovat Heikki Sariola, Lea Pulkkinen, Timo Harrikari ja Sari Husa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimukseni aiheena on Pienperheyhdistys ry:n organisoima kummi-mummitoiminta. Kummi-mummitoiminta on vapaaehtoistyötä, jonka tarkoituksena on rakentaa kolmen sukupolven verkostoja. Toiminta yhdistää lapsiperheitä joiden elämässä isovanhemmat eivät ole aktiivisesti läsnä, sekä vapaaehtoisena toimivia kummi-mummeja. Tutkimuksessani tarkastelen sitoutumisen syntymistä vapaaehtoisena toimivan kummi-mummin näkökulmasta. Tutkimukseni aihetta olen lähestynyt tarkastelemalla ensin yhteiskuntamme muutosten vaikutuksia ihmisten elämään ja heidän sosiaalisiin suhteisiinsa. Yhteiskunnassamme puolet avioliitoista päätyy eroon, tämä luo vaikutuksensa kaikkiin perheenjäseniin, myös yli sukupolvien isovanhempien asemaan perheessä. Sosiaalisten suhteiden rakentaminen, muun elämänkulun ohella, on nyky-yhteiskunnassa sanottu olevan neuvottelun tulos. Tutkimukseni teoreettisena lähtökohtana on Finchin ja Masonin teoria läheissuhteisiin sitoutumisesta. Finch ja Mason tuovat esiin, että läheissuhteisiin sitoutuminen rakentuu vuorovaikutuksessa, neuvotteluissa. Oleellinen käsite näissä neuvotteluissa on vastavuoroisuus. Vastavuoroisuuden tasapainon säilyttäminen suhteissa mahdollistaa jatkuvuuden, joka on sitoutumisen syntymisen edellytys. Tutkimukseni aineisto koostuu seitsemästä haastattelemastani kummi-mummina toimivasta vapaaehtoisesta. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Haastattelujani ovat ohjanneet tutkimuskysymykseni: miksi kummi-mummi on lähtenyt mukaan kummi-mummitoimintaan, millaiset olivat odotukset kummi-mummitoiminnalle, miten kummi-mummius vastasi kummi-mummien odotuksia ja määrittivätkö odotukset kummi-mummitoiminnalle sitoutumisen syntymistä. Keräämääni aineistoa olen käsitellyt analyysimenetelmänäni sisällönanalyysi, huomioiden kuitenkin aineiston tarkasteluni olevan teorialähtöistä. Tutkimukseni tulosten mukaan kummi-mummitoiminnan motiivina oli eläkkeelle siirtymiseen valmistautuminen. Vapaaehtoistyö tai auttaminen oli lähes kaikille haastatelluille tuttua toimintaa. Kysymykseen odotuksista liitettiin kokemus isovanhemmuudesta. Tämän tulkitsin kertovan sisäisestä motiivista kummi-mummitoiminnalle. Merkittävänä näen vastauksiin liitetyn näkökulman tulevaisuuteen. Tulosteni mukaan sitoutumista kummi-mummiuteen syntyi kun kummi-mummi todennettiin osaksi perhettä. Oleellista sitoutumisen syntymisessä oli, että osallisuuden todensi lapsen vanhempi. Mikäli vanhempi ei todentanut osallisuutta, kummi-mummit rakensivat sitoutumisen vastuun kautta, omaa sitoutumista tulkittiin tällöin auttajan positiosta. Sitoutuminen jäi kuitenkin heikommaksi, sitouduttiin ulkoisesti.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att forska i barnskyddssocialarbetarnas tolkningar, upplevelser och beskrivningar kring utredningsprocessen av misstänkt sexuellt utnyttjande av barn i närförhållanden där utgångspunkten för arbetet utgörs av oklara bevis och osäker information. Jag granskar misstänkt sexuellt utnyttjande av barn, som ett socialt problem med utgångspunkten i det familje- och individinriktade barnskyddet där barnet har företrädesrätt till särskilt skydd och barnets bästa bör komma i främsta rum. De frågeställningar jag utgår ifrån är: Hur ser barnens utredningsprocesser ut i oklara fall? Hur upplever socialarbetarna utredningen av oklara fall och vilka faktorer beskriver socialarbetarna att påverkar utredningen? Vilka tolkningsramar framför socialarbetarna om barnet? Genom frågeställningarna strävar jag till att nå kunskap och förståelse för de faktorer socialarbetarna utgår ifrån i sitt arbete och sina berättelser, om viktiga faktorer i utredningsprocessen som kan ha betydelse för barnets situation under utredningen. Denna studie är en kvalitativ forskning med inriktningen fallstudie. Det egentliga forskningsmaterialet består av två barns barnskyddsdokument, samt intervjuer med de socialarbetare som ansvarar för ifrågavarande barns klientskap. Barnskyddsbehovet för de fall som ingår i denna avhandling har utretts då 1984 års barnskyddslag varit i kraft. Materialet har analyserats genom att tillämpa tidsaxelsanalys samt teorianknuten innehållsanalys. Från analysen framkommer att de av Stakes 2003 givna rekommendationerna för utredning av sexuellt utnyttjande tillägnats på fältet. Barnskyddets juridisering framkommer i och med att misstänkt sexuellt utnyttjande polisanmäls. Även om de givna rekommendationerna är klara att efterföljas är praktiken en annan då det gäller att utreda oklara fall och i dessa fall blir myndighetssamarbetet av stor vikt. Den kontakt socialarbetarna hade med andra myndigheter skedde per telefon. Socialarbetarna hade inte till sitt förfogande en multiprofessionell arbetsgrupp eller familjerådgivning. Stödet tillkom från den egna arbetsgruppen. Huvudansvaret för barnets skyddsbehov föll på barnskyddssocialarbetaren. Informationen som insamlades beträffande barnet skedde indirekt genom föräldrarna eller genom att insamla information från andra myndigheter.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro Gradu-tutkimuksessani tarkastelen sosiaalityöntekijämiehiä. Tutkimukseni on pitkälti keskittynyt tarkastelemaan miessosiaalityöntekijyyteen liittyvää ongelmallisuutta. Uskon, että näiden ongelmakohtien esiintuomisen ja niiden tiedostamisen kautta saamme tärkeitä vihjeitä siitä, mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme tilannetta ja helpottaaksemme miesten tietä sosiaalityöntekijöiksi. sosiaalityö kaipaa lisää tutkimusta miehistä sen toteuttajina. Uskon, että miesten määrän lisääntyminen sosiaalityössä auttaisi kohtaamaan paremmin asiakkaiden tarpeet. Tutkielmani toivon selkeyttävän sitä, millaisena miessosiaalityöntekijä kokee oman sukupuoliroolinsa ja miten hän kokee muiden suhtautuvan häneen liittyen hänen ammatinvalintaansa ja sukupuolirooliinsa. Lisäksi tuon esille sitä, millaisena miessosiaalityöntekijä kokee sosiaalityön käytännöt, toimintamallit ja naisvaltaisen työyhteisön. Sosiaalityö on naisvaltainen ala, mutta onko se naistenala? Näiden kysymysten läpikäymisen kautta pyrin saamaan kuvaa siitä, millaiselta miessosiaalityöntekijöiden tulevaisuus näyttää ja mitä sille mahdollisesti tulisi tehdä? Aineisto koostuu yhdeksästä sosiaalityöntekijänä toimivan miehen teemahaastattelusta. Miehet olivat ikähaarukaltaan 30–60- vuotta. Sosiaalityöntekijöinä heistä kaksi oli toiminut 5-10 vuotta ja seitsemän 15–30-vuotta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimukseni analyysia kuvaisin laajasti ilmaistuna laadulliseksi sisällön analyysiksi. Laadullista sisällön analyysia käyttäessäni pyrin kuvaamaan tutkimusaihettani mahdollisimman tiiviissä ja yleisessä muodossa. Aineiston työstämisessä käytin apuna teemoittelua. Teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisesti sukupuolta, sukupuolirooleja ja sukupuolijärjestelmää käsittelevä kirjallisuus sekä muutamat aihetta sivuavat aiemmat tutkimukset. Haastattelemani miehet, yhtä lukuun ottamatta, kokivat sukupuoliroolinsa selkeästi maskuliinisena, naiseudesta eroavana. Julkisessa keskustelussa ja kirjallisuudessa heitä määrittämään luotua androgyynisyyden käsitettä ei kukaan heistä allekirjoittanut omaa sukupuolirooliaan kuvaavana käsitteenä. Miehet olivat itsevarmoja oman sukupuoliroolinsa suhteen ja osaa ärsyttikin se, miten siitä on tehty niin iso asia. He kun eivät itse kokeneet sitä kyseenalaisena millään tavalla. Työpaikalla koettiin usein, että etenkin uran alussa oli jouduttu sopeuttamaan omaa sukupuoliroolia naisvaltaiseen työyhteisöön, jossa usein oletettiin miehillä olevan vain perinteisesti miehisiksi luokiteltuja ominaisuuksia. Tällä hetkellä miehet kuitenkin kokivat voivansa tehdä työtä omana itsenään. Yhteiskunnan tasolla miessosiaalityöntekijöiden hämmästely kohdistui paitsi miehisyyden kyseenalaistamiseen, niin myös heidän epätavalliseen ammatinvalintaansa ja valinnan perusteluihin. Huolimatta esiintyvistä ongelmista miehet kokivat heidän ja naistyöntekijöiden välisen suhteen hyväksi. Vaikka miehet kokivat, että he eivät aina voineet tulla esiin oman persoonansa mukaisina sosiaalityöntekijöinä, niin silti koettiin, että heille ainokaisina annettiin myös erityisvapauksia työn toteuttamisessa. Ainokaisuudesta työssä koettiin myös helposti hyötyvän uralla etenemisessä, jonka miehet katsoivat heillä olevan helpompaa kuin naisilla ja usein taitoihin ja kykyihin perustumatonta. Haittapuolena ainokaisuudessa koettiin työn kuormittavuus, kun hankalat ja väkivaltaiset asiakkaat kerääntyivät vain yhdelle miehelle. Työn käytäntöihin ja toimintamalleihin liittyvät miesten toiveet kohdistuivat toiminnallisempiin toimintamalleihin, ratkaisukeskeisyyteen ja työn tehostamiseen. Muita miessosiaalityöntekijöitä kaivattiin tuomaan kotoisuutta, jämäkkyyttä, vapautuneisuutta ja hyväksyttävyyttä työpaikan ilmapiiriin. Miehet kokivat, että kun työpaikalla oli yksikin mies heidän lisäkseen, saa sukupuolen sijaan persoonat enemmän tilaa. Syinä miesten vähyyteen sosiaalityössä miehet korostivat selkeästi kolmea tekijää: palkkaa, sosiaalityön imagoa ja ihmisten vääristyneitä mielikuvia. Työstä maksettavan palkan ei katsottu olevan tasapainossa työn vaativuuden ja koulutusvaatimusten kanssa. Miehille palkan nähtiin olevan tärkeä, sen ilmaiseman yhteiskunnallisen arvostuksen kautta.Tärkeänä tekijänä miesten saamiseksi sosiaalityöhön pidettiin sosiaalityön imagon kohotusta. Sosiaalityön tämän hetkisessä imagossa pidettiin suurimpana ongelmana ihmisten tietämättömyyttä alasta, joka mahdollistaa hedelmällisen maaperän vääristyneiden mielikuvien syntymiselle, sekä työstä että työntekijöistä. Vääristyneitä mielikuvia katsottiin olevan työn tekemisen malleista, työn vaikuttavuudesta ja työntekijöiden persoonista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro-gradu avhandlingen är en studie i socialarbetares konstruktion av barnskyddsarbetet. Socialarbetare konstruerar under gruppdiskussioner sin syn på klienter, på nätverk, på brukardelaktighet och på sin egen roll i barnskyddsarbetet. Arbetsgrupperna diskuterar även familjerådslagets roll i barnskyddsarbetet. Ett genomgående tema i forskningen är gruppens och samtalets betydelse för skapande av delad förståelse och insikt. Forskningens syfte är att undersöka hur ontologiska och epistemologiska konstruktioner påverkar barnskyddsarbetets utformning och val av metoder. Arbetsgruppernas diskussioner avslöjar grundläggande värderingar som påverkar socialarbetarnas handlingsmönster. Forskningsfrågan; varför inte familjerådslag, söker ontologiska och metodologiska orsaker till att arbetsmodellen inte används i större utsträckning. Den empiriska delen utgörs av fyra halvstrukturerade fokusgruppintervjuer med arbetsgrupper inom barnskyddet. Brukarperspektiv, delaktighet och familjerådslag är temaområden som diskuteras i grupperna. Intervjuerna analyseras utgående från ett socialkonstruktivistiskt perspektiv med naturalistiska, emotionalistiska och etnometodologiska ansatser. Forskningens teoretiska del behandlar brukarperspektiv och empowerment inom barnskyddet och begreppens betydelse för familjerådslagsmodellen, vars teoretiska värdegrund är förankrad i ekologisk systemteori, nätverksteorier och teorier om empowerment. I fokusgruppintervjuerna framkom två grundläggande värderingar; paternalism och empowerment. Paradigmen genomsyrade socialarbetarnas tankekonstruktioner i alla samtalsteman. Analysen, utgående från systemteoriers, nätverksteoriers och empowermentparadigmets förekomst i gruppernas samtal, visade att ingen av de tre teorierna kunde sammanföras med en paternalistiskt syn på socialt arbete. Däremot framkom både systemteoretiska och nätverksteoretiska anknytningar i de empowermentorienterade arbetsgruppernas diskussioner. De empowermentorienterade arbetsgrupperna hade också en större benägenhet att använda familjerådslag som arbetsmodell. Studien visar hur socialarbetarnas ontologiska och epistemologiska konstruktioner påverkade val av metod och handling i barnskyddsarbetet. I studien framkommer behovet av kritisk reflektion om makt och samarbete i socialt arbete. De viktigaste källorna utgörs av Lupton, Carol & Nixon, Paul (1999) Empowering practice? A critical appraisal of the family group conference approach; Horverak, Sveinung & Omre, Cecilie & Schjelderup, Liv (2002) Familierådslag. Demokrati og beslutninger i norsk barnevern; Lindén, Karna (2004) Empowerment eller evidens – spänningsfältet inom socialt arbete. Nordiskt Sosialt Arbeid, 24 (3) 66-76; Mönkkönen, Kaarina (2002) Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa; Raitakari, Suvi (2002) Sosiaalityön marginaalistatus - Asiakkuus ja asiantuntijuus modernin ja postmodernin tulkintakehyksessä; Seikkula, Jaakko (1996) Öppna samtal. Från monolog till levande dialog i sociala nätverk;. Seikkula, Jaako & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö; Slettebø, Tor (2000) Empowerment som tillnærming i sosialt arbeid. Nordisk Sosialt Arbeid, 20 (2), 75 -85.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Jag har valt att göra en självreflektiv granskning av innehållet och yrkesskickligheten i mitt arbete som socialarbetare på Gårdsbacka åldringscentral. Det fanns flera orsaker till mitt ämnesval. De främsta orsakerna är synliggörandet och profillyftningen av gerontologiskt socialt arbete på åldringscentral. På åldringscentralen möter socialarbetaren både åldringar som långtidsboende på åldringshem och hemmaboende åldringar samt respektive anhöriga och närstående. Socialarbetaren samverkar dagligen i mångprofessionella team som representant för sitt eget sakområde. En annan orsak till detta forskningsperspektiv är byggandet av den nya mångsidiga åldringscentralen som preliminärt startar sin verksamhet på hösten -09. Jag är intresserad av att veta vad socialt arbete innebär i den framtida verksamheten. Jag använder mig av reflekterande praktikforskning med ett etnografiskt perspektiv. Jag gör en innehållsanalys av mitt arbete, som bygger på Kari Salonens (2002) teorimodell om arbetshelheterna i gerontologiskt socialt arbete. De etnografiska tillämpningsmetoderna innebär fältanteckningar och dagbok av arbetsdagarna under en månads tid (januari-08) samt fokusgruppdiskussioner. De sistnämnda med avsikt att få veta hur andra yrkesgrupper i arbetsmiljön ser på mitt arbete samt att få diskutera det sociala arbetets profilering i den nya åldringscentralen. I fokusgruppdiskussionerna tillämpar jag delvis metoden om framtidsscenarieträffar. Forskningen påvisar att socialarbetarens autonoma arbetsfält på Gårdsbacka åldringscentral förutsätter en gedigen yrkesskicklighet i form av yrkeskunskap, färdigheter, kvalifikationer och kompetens. I det mångprofessionella arbetet krävs vidare en stark yrkesidentitet för att till exempel kunna lyfta fram och betona den sociala aspekten i människors livssituationer. Ur forskningen framgår också att mycket i arbetet är processartat. Följaktligen glider arbetshelheterna, som analyserats och behandlats, in i varandra och ger ett eventuellt splittrat intryck av arbetet. Det innebär med andra ord, att arbetshelheterna som sådana inte räcker till för att beskriva det sociala arbetet på Gårdsbacka åldringscentral.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Luottamus ja sen puute ovat ihmisen elämän perusasioita. Asioihin ja ihmisiin on pystyttävä luottamaan. Ihmisen on myös luotettava omiin kykyihinsä ja selviytymistaitoihinsa. Jos luottamus toisiin ihmisiin, asioihin ja itseen on koetuksella, kohtaa ihminen erilaisia vaikeuksia elämässään. Luottamus liittyy ihmisen perusturvallisuuden tunteeseen ja sillä tai sen puutteella on todettu olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja elämässä selviytymiseen. Tällä tutkimuksella pyrittiin jäsentämään dialogisiin verkostopalavereihin, ennakointidialogeihin osallistuneiden perheiden kokemuksia ennakointidialogista ja yhteistyöstä sen jälkeen luottamus -käsitteen avulla. Ennakointidialogi on Stakesissa psykososiaaliseen asiakastyöhön kehitetty dialoginen verkostopalaverimuoto, johon osallistuu asiakasperhe, perheiden läheisiä ja tilanteeseen liittyviä työntekijöitä. Ennakointidialogissa käytetään ulkopuolisia vetäjiä ja dialogisuutta tukevaa rakennetta ja metodia. Tutkimuksessa tarkasteltiin syntyikö ennakointidialogissa perheiden mukaan luottamusta ja jos, niin mihin sekä jos luottamusta rakentui, niin mitkä tekijät sitä rakensivat ja jos ei rakentunut, niin mitkä tekijät estivät rakentumista. Aihetta ei ole aiemmin paljoakaan Suomessa tutkittu. Tutkimus on osa Stakesin ennakointidialogien seurantatutkimusta, mutta itsenäinen tutkimus. Tutkimus on laadullinen käytäntötutkimus, joka kiinnittyy myös fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkimusaineisto koostui 10 ennakointidialogeihin osallistuneen perheen, yhteensä 17 perheenjäsenen teemahaastatteluista. Aineiston analyysina käytettiin sisällön analyysia. Tutkimuksessa havaittiin, että perheiden ennakointidialogikokemukset olivat jäsennettävissä luottamus -käsitteen kautta. Perheiden elämäntilanteissa ja luottamussuhteissa oli ennakointidialogien jälkeen tapahtunut perheiden hyvinvointia tukevia muutoksia. Perheet arvioivat ennakointidialogilla olleen myönteistä vaikutusta tapahtuneisiin muutoksiin. Ennakointidialogissa rakentui luottamusta itseen ja omaan toimijuuteen, tulevaisuuteen, läheis- ja työntekijäsuhteisiin sekä verkoston tukeen. Olennaista myönteisissä muutoksissa oli miten luottamusta ylläpidettiin ennakointidialogin jälkeen. Tutkimus toi myös esiin, että perheet tarkkailivat koko ennakointidialogipalaverin ajan sitä miten tulivat kohdatuiksi. Toisten teoilla ja sanoilla oli merkitystä luottamuksen rakentumiseen. Luottamus rakentui ennakointidialogissa erilaisten vaiheiden kautta. Merkittävimpiä kokemuksia perheille oli ollut kuulluksi tulemisen kokemus sekä verkostoon liittyvät kokemukset. Näillä näytti olevan olennainen merkitys luottamuksen rakentumisessa ja tilanteiden muuttumisessa ennakointidialogien jälkeen. Ennakointidialogista oli myös erotettavissa luottamuksen rakentumisen kytkös- ja katkoskohtia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan stressiä korkeakouluopiskelijoiden kokemana. Tavoitteena on selvittää opiskelijoiden kokemuksia mahdollisista stressiä aiheuttavista tekijöistä, stressin vaikutuksista sekä selviytymiskeinoista. Tutkimusaineisto koostuu opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:n Stressi balanssiin -keskusteluryhmään vuosina 2006 ja 2007 kirjoitetuista viesteistä, joita on yhteensä 112 kappaletta. Tutkimusote on laadullinen ja lähestymistapana on fenomenologinen tieteenfilosofia. Menetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Teoreettiset lähtökohdat muodostuvat yleisistä stressiteorioista sekä opiskelijoiden elämismaailman ja elämänvaiheen rakenteista. Opiskelijoiden kokemuksia tarkastellaan tutkittavien omasta näkökulmasta käsin. Analyysin tuloksia peilataan tutkimuksen viitekehyksestä ja aiemmin aihepiiristä tehdyistä tutkimuksista käsin sekä liitetään ne laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimustulosten mukaan stressin aiheuttajina ilmenivät erityisesti elämänvaiheeseen, elämismaailmaan, persoonallisuuden piirteisiin ja ympäristöön liittyvät tekijät. Opiskeluaikaiselle elämänvaiheelle ominaiset kehitystehtävät, kuten itsenäistyminen ja työelämään siirtyminen, koettiin stressaavina. Tutkittavien elämismaailmaan sisältyvinä stressin lähteinä tulivat esiin elämäntilanteeseen ja erityisesti opiskeluun liittyvät tekijät. Elämäntilanteessa stressin aiheuttajina pidettiin lähinnä ajankäytön ongelmia sekä ihmissuhteisiin ja tulevaisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Opiskeluun liittyvinä stressitekijöinä ilmenivät opintojen organisoinnin ongelmat ja opiskelun kokeminen epämielekkääksi. Persoonallisuustekijöistä esiin nousivat muun muassa perfektionismi, ulkoaohjautuvuus ja itsekriittisyys. Myös ympäristön suorituskeskeisen ilmapiirin ja yhteiskunnallisten epävarmuustekijöiden aiheuttamien paineiden ja vaatimusten koettiin vaikuttavan stressin taustalla. Kokemus ristiriidasta oli kaikkia stressin aiheuttajia yhdistävä tekijä. Opiskelijoiden kokema stressi ilmeni sekä psyykkisinä, fysiologisina että käyttäytymistason reaktioina. Psyykkisistä oireista tavallisimpia olivat väsymys, ahdistus, masennus ja minäkuvan vääristyminen. Fysiologinen oirehdinta ilmeni muun muassa päänsärkynä sekä lihas- ja vatsakipuina. Käyttäytymisen muutokset tulivat esiin erityisesti keskittymiskyvyttömyytenä ja motivaation puutteena. Opiskelijoiden kuvaukset kokemistaan oireista muistuttavat burnout -oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä. Selviytymiskeinoista tärkeimpinä pidettiin itsestä huolehtimista ja itseensä tutustumista esimerkiksi mietiskelyn ja rentoutumisen muodossa. Myös pyrkimys kehittää ajan- ja elämänhallinnan taitoja korostui tutkittavien kokemuksissa. Lisäksi stressiä pyrittiin lievittämään sosiaaliseen tukeen liittyvän kommunikoinnin sekä mielekkäiden asioiden ja ammattiavun piiriin hakeutumisen avulla. Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden kokeman stressin vähentämiseksi ja opiskelukyvyn ylläpitämiseksi on tärkeää tukea heidän yksilöllisiä keinojaan hallita stressiä. Myös opiskeluun liittyviin tekijöihin, kuten työmuotojen kuormittavuuteen ja yhteisöllisen yliopistokulttuurin edistämiseen on syytä kiinnittää huomiota.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Syftet med min studie är att nå kunskap om hur det är för ungdomar att växa upp med våld i sin vardag. Studien genomförs genom kvalitativa forskningsmetoder och med temaintervjuer. Mitt perspektiv tar avstamp i barnets perspektiv och jag är intresserad av att granska hur ungdomar ser och beskriver sitt livsutrymme i familjevåldsmiljöer. Mina frågeställningar är: -Hur beskriver flickorna sina upplevelser av våldet i hemmet? -Hurudana relationer har flickorna till föräldrar, syskon, släkt, vänner, myndigheter och andra trygga vuxna i sin vardagsmiljö? -Hur ser de på de professionellas roll? Vem har de förtroende för? Forskning om barn som bevittnat våld i sina hemmiljöer är ett relativt nytt område. I min studie har flickorna själva fått berätta om sina liv. Jag intervjuade tre flickor (15-18 år)som har levt i familjevåld. När informanterna är ungdomar är det en utmaning för undersökningens etiska reflektion. Den viktigaste källan har varit Katarina Weinehalls (1997) doktors avhandling. Det empiriska materialet redovisas enligt fyra huvudteman, som jag upplevt mest framträdande i flickornas intervjuer: familjevåldet i flickornas liv, flickornas beskrivningar av sina relationer, flickornas känslor och flickornas strategier för att klara av vardagen och synen på framtiden. Undersökningen av materialet har analyserats med hjälp av innehållsanalysen. Fastän flickorna upplevt mycket sorg och smärta tycker de om sig själva.De är starka och de har klarat av mycket under sina liv. Flickorna har överlevt, sin barndom som vittne och som offer för våldet, med hjälp av en stor mängd olika lösningar på ett stort antal svåra situationer. Flickornas berättelser var mycket mer hoppgivande än majoriteten av tidigare forskning inom området. Flickorna i min studie tar upp betydelsen av en trygg person i deras liv och syskonens betydelse. Flickorna har försök förändra sina livsvillkor, men de har insett att de inte kan förändra våldet och missbruket, så de har fått lov att stå ut med det. De har varit tvungna att anpassa sig till våldet och missbruket. Fastän dessa flickor inte fått det stöd de borde ha fått, har de lärt sig att överleva svåra situationer, återhämta sina krafter och de har kvar hoppet och tron på en bra framtid.