Kamppi, Nina, University of Helsinki, Faculty of Arts, Doctoral Programme in Language Studies, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kulttuurien laitos, Kielentutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i språkforskning, Sivonen, Jari, Onikki-Rantajääskö, Tiina, and Leino, Jaakko
In my study, I examine the relationship between linguistic research and lexicographic semantic description. My approach is metatheoretical: I study the relationship by analysing and comparing linguistic literature and research, metalexicographic literature and lexicographic conventions with each other. In that way, first of all, I identify already existing connections and problems in common, and on the other hand I examine how linguistic research can be utilised in making lexicographic semantic description more consistent. The metalexicographic literature that I use includes the most important lexicographic textbooks and the editorial instructions of the Finnish dictionaries in question. For illustrating dictionary conventions I use, above all, the definitions and presentations of polysemy I have chosen from Kielitoimiston sanakirja. I show that lexicographic semantic description has an integral connection to linguistic research, linguistic perceptions regarding meaning and polysemy and larger underlying assumptions to do with the construction of language or “the world”. The description has an obvious and explicit connection to classical semantic theory, but implicitly also to prototype theory. The assumption of the distinguishability between semantic and encyclopaedic knowledge has also been a core metalexicographic principle, adopted particularly from structural linguistics. As a methodical connection, I identify the perception of synonymy as substitutability. At least on the level of principle, lexicographic semantic analysis is connected to linguistic research methods, and particularly to corpus-linguistic methods, also by basing the interpretation of the meaning on the distributional characteristics of a word. A wider underlying assumption to do with the syntagmatic construction of language, and even the basis of the existence of dictionaries, is the so-called building block model, even though, on the other hand, also the phraseological perspective has always been taken into account in lexicography. In lexicography, just as in linguistics, behind the interpretations of meanings there is the influence of many kinds of ontological conceptions. Separating polysemy and the vagueness of meaning and the level of detail in the description of meanings are large-scale linguistic and lexicographic problems. Just as in the linguistic research of different eras, also in lexicography cognitive mechanisms that motivate meanings have been identified since as far back as the 18th century. I also show in many ways that, as a premise for making lexicographic semantic description more consistent and developing it, not only can the already existing connections between linguistics and lexicography be used, but also, more than today, the information produced by linguistic research and language phenomena identified in linguistics. This is based on the fact that one goal of linguistic research is to indicate that there is order in language, and that onomasiological perspectives, which are often characteristic of research, are generally left in the background in lexicography for practical reasons. I assess, both on a general level and in some aspects on a more detailed level, what cognitive linguistics could have to offer, being a major current linguistic research paradigm, with an inherent interest in semantics in particular. It has also been considered to be a lexicographically important paradigm. Even though the core perspectives regarding the significance of cognitive linguistics are at least partly in conflict with the premises of lexicographic assumptions and semantic description, as well as with the empirical experience of lexicographers, I nevertheless demonstrate that cognitive linguistic research also provides tools for analysing, reassessing and regularising lexicographic conventions. Not only in the spirit of cognitive linguistic research, but also in that of the historical linguistic research that began in the 19th century and lexicography’s own traditions, I propose that it is more necessary than before, as at least one analytical basis of the lexicographic description of polysemy, to assume that the meanings of words are connected to each other through established cognitive mechanisms, and that therefore the meanings have a motivation. These mechanisms can be considered to include, at least, metaphor, metonymy, generalisation and specialisation. By analysing, in particular, the terms kuvallisuus (figurativeness), erikoistuneisuus (specialisation) and laajentuneisuus (generalisation) used in Kielitoimiston sanakirja, I show that it is necessary in the editorial work of dictionaries to consider more precisely than currently what is meant by these terms that analyse the internal meaning relationships of words. I assess that it is necessary to prioritise mechanisms, also when describing the meanings of those verbs that may come up in many kinds of syntactic-semantic environments, and to prove this I deal with three hitting verbs (hakata, iskeä and lyödä) and the dictionary entries written about them. In connection with this, I also examine what tools could construction grammar and frame semantics provide for describing the semantics and valence variation of verbs. I show that the simplifying interpretation of construction grammar may be of use in this. Alongside polysemy mechanisms, I identify, as the necessary analytical premises of lexicographic semantic description, especially the metonymic patterns which have been extensively studied in cognitive linguistics and the distributional characteristics of words. In developing the description, it is relevant to invest in more careful recognition of the distributional characteristics which are fundamental in interpretations of meanings, and in particular in identifying the linkages of the meaning and valence of verbs. The observations I have made of dictionary conventions also give indications that it is necessary to break away from the building block model and move the emphasis more to the description of linguistic units which are larger than individual words. The usability of the substitutability principle used in interpretating meanings should be questioned more. In metalexicography, it is necessary to try to develop strategies for the description of words which are semantically “impossible” and/or very “pale” in meaning, and it may be relevant for many dictionaries to simplify especially the semantic description of these kinds of words. I show that lexicography requires the problematisation of the semantic description and self-evaluation, and that the subject also needs more attention in metalexicography. Making description more coherent necessitates planning the content of dictionaries from onomasiological perspectives and language phenomena identified in linguistics. My study represents metalexicography and lexicographic research, which are limited in Finland, and to a small extent it is also applied linguistic research. I also identify many subjects for more detailed lexicographic research. Tutkimuksessani tarkastelen kielentutkimuksen ja sanakirjojen semanttisen kuvauksen suhdetta ensinnäkin identifioimalla niitä perustavan laatuisia, usein implisiittiseksi jääviä teoreettisia ja metodisia lähtökohtia sekä kieltä ja sen rakentumista koskevia oletuksia, joista käsin sanakirjojen semanttista kuvausta rakennetaan. Toisaalta tarkastelen sitä, mikä voisi olla kielentutkimuksen anti leksikografiselle semanttiselle kuvaukselle ja sen johdonmukaistamiselle. Tarkastelen aihetta kielitieteellisen ja toisaalta sanakirjatyötä teoreettiselta kannalta käsittelevän kirjallisuuden sekä sanakirjoista valitsemieni esimerkkien avulla. Kielentutkimuksen annin tarkastelussani painottuu kognitiivinen kielentutkimus. Vaikka monet sen piirissä esitetyt merkitystä koskevat näkemykset ovat vähintään osittain ristiriitaisia leksikografisen merkityksenkuvauksen lähtökohtien sekä myös sanakirjantekijöiden oman aineistokokemuksen kanssa, niin osoitan kuitenkin, että kognitiivinen kielentutkimus voi antaa välineitä joidenkin leksikografisten käytäntöjen analysoimiseen, uudelleen arvioimiseen ja johdonmukaistamiseen. Paitsi kognitiivisen kielentutkimuksen niin myös historiallisen kielentutkimuksen ja leksikografian omien perinteiden pohjalta esitän, että polysemian leksikografisen kuvauksen vähintään yhdeksi analyyttiseksi lähtökohdaksi on entistä selvemmin tarpeellista ottaa oletus, että sanat merkitykset ovat yhteydessä toisiinsa vakiintuneiden kognitiivisten mekanismien välityksillä. Näinä mekanismeina voidaan pitää ainakin metaforaa, metonymiaa, yleistymistä ja erikoistumista. Etenkin Kielitoimiston sanakirjan käyttämiä kuvallisuuden, erikoistuneisuuden ja laajentuneisuuden käsitteitä analysoimalla osoitan, että sanakirjojen toimitustyössä on tarpeen pohtia tähänastista tarkemmin sitä, mitä näillä sanojen sisäisiä merkityssuhteita analysoivilla käsitteillä tarkoitetaan. Arvioin, että mekanismit on tarpeen priorisoida merkityserojen tuottajina myös kuvattaessa sellaisten verbien merkityksiä, jotka voivat esiintyä monenlaisissa syntaktis-semanttisissa ympäristöissä, ja tämän todistamiseen käsittelen muutamia lyömisverbejä sekä niistä kirjoitettuja sanakirja-artikkeleita. Tässä yhteydessä tarkastelen myös sitä, mitä välineitä kognitiivisen kielentutkimuksen piiriin kuuluvat konstruktiokielioppi ja kehyssemantiikka antavat verbien semantiikan kuvaukseen. Osoitan, että myös konstruktiokieliopin yksinkertaistavasta tulkinnasta voi olla hyötyä verbien semantiikan kuvauksen johdonmukaistamisessa. Tuomalla esiin sanakirjojen merkityksen kuvauksen ongelmia osoitan, että leksikografia tarvitsee merkityksen kuvauksen problematisoimista ja itsearvioimista. Kuvauksen johdonmukaistus edellyttää sanakirjojen sisällön suunnittelua entistä enemmän onomasiologisista näkökulmista ja lingvistiikassa identifioiduista kielenilmiöistä, esimerkiksi metonymiakaavoista käsin. Tutkimukseni edustaa Suomessa vähäistä metaleksikografiaa ja leksikografian tutkimusta, ja pieneltä osin se on myös soveltavaa kielentutkimusta. Identifioin tutkimuksessasi monia yksityiskohtaisemman leksikografian tutkimuksen aiheita.