Search

Tässä artikkelissa tarkastelemme kansainvälisten yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia opiskeluarjen rakentumisesta yliopistotilojen sulkeuduttua covid-19-pandemian myötä keväällä 2020. Koronapandemian alkuajan opiskeluarkea lähestytään sosiomateriaalisesta näkökulmasta tarkastellen opiskeluarjen kietoumia. Tutkimuksen aineistona oli keväällä 2020 tuotetut (n=33) suomalaisissa yliopistoissa opiskelevien kansainvälisten maisterivaiheen opiskelijoiden haastattelut, joita analysoitiin käsitekarttoja hyödyntämällä. Opiskeluarjessa painottui arjen ajallisuuden, materiaalisuuden ja tilallisuuden muutokset, jotka yhdessä muovasivat uudenlaisia opiskelun tila-aikakietoumia. Opiskeluarjen muutokset johtivat opiskelijoiden vastuun ja vapauden lisääntymiseen omien opintojen etenemisestä ja opiskeluarjesta. Koronapandemia toi esiin opiskeluarjen moninaiset ajalliset ja tilalliset todellisuudet.

The present study longitudinally examined stability and change in the attributional profiles of Finnish student athletes (n = 391) in upper secondary sport schools. Moreover, it examined the extent to which these profiles, and changes in them, were associated with athletes’ level of sport competition and school achievements and dropouts at the end of upper secondary sport school. Using latent profile analysis, five different and highly stable attributional profiles were identified for student athletes: (a) depressive (6.9%), (b) athletic self-serving (23.0%), (c) average (16.4%), (d) learned helplessness (30.9%), and (e) responsible (22.8%). The results further showed that over the 3-year study period, the responsible attributional style, wherein individuals take responsibility for successes and failures, predicted student athletes’ subsequent high grade point average and low sport dropout rates even after controlling for the impacts of their earlier grade point average, gender, and type of sport.

Väestössä hyvin yleiset oppimisen ja mielenterveyden haasteet heikentävät nuorten ja aikuisten hyvinvointia ja mahdollisuuksia suoriutua opinnoista ja työllistyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kehityksellisten oppimisen vaikeuksien ohella mahdollisesti esiintyvien mielenterveysongelmien yhteyttä koulupolun aikaiseen ja jälkeiseen elämään vertaamalla vain oppimisen vaikeuksia omaavien ja oppimisen vaikeuksien ohella mielenterveyden ongelmia raportoivien antamia tietoja opiskelusta ja hyvinvoinnista toisiinsa. Aineisto (n = 137) koostuu vuosina 2014–2017 NUTTU – Nuoret tuella työelämään -hankkeeseen ohjautuneista työttömistä tai työttömyysuhanalaisista nuorista ja aikuisista, joilla oli todettavissa kehityksellinen oppimisen vaikeus (esim. lukivaikeus). Arvioita opiskelusta ja hyvinvoinnista kartoitettiin strukturoidulla haastattelulla ja tuloksia vertailtiin sen mukaan, oliko henkilö raportoinut oppimisen vaikeuden ohella diagnosoidun mielenterveyden häiriön vai ei. Yhtäaikaisia oppimisen ja mielenterveyden haasteita kokevilla oli itsearvioiden mukaan enemmän ajankohtaista pitkäaikaistyöttömyyttä, jo ala-asteella koettuja vaikeuksia, toisen asteen opintojen keskeytymisiä, nukkumisen ongelmia, syömisen epäsäännöllisyyttä, huumekokeiluja ja itsetuhoisuutta kuin heillä, joilla tunnistettiin ainoastaan oppimisen vaikeuksia. Odotetusti vain oppimisen vaikeuksia omaavilla oli harvemmin säännöllinen lääkitys tai psykiatrinen hoitokontakti. Aiempiin tutkimuksiin sopien oppimisen vaikeuksien rinnalla esiintyvä mielenterveyden häiriö näyttäisi korostavan opinnoissa ja hyvinvoinnissa koettuja haasteita suhteessa tilanteeseen, jossa on pelkästään oppimisen vaikeuksia.

The accuracy of students’ relative comprehension judgments when reading texts is typically rather low. This has been ascribed to students grounding their comprehension judgments on cues that are not diagnostic of their actual comprehension level. Asking students to complete causal diagrams—a diagramming scaffold—before judging comprehension has proved effective in providing them with more diagnostic cues and thereby fostered metacomprehension accuracy and self-regulated learning. However, there is still room for improvement. We investigated experimentally whether adding the instruction to students to self-assess their causal diagrams: (1) would lead to more accurate judgments than comprehension judgments, (2) would boost their utilization of diagnostic diagram cues by increasing the saliency of those cues, and (3) would enhance metacomprehension accuracy. Participants (N = 427 secondary students in The Netherlands) were randomly assigned to one of three conditions, namely (1) only diagram completion, (2) diagram completion plus diagram self-assessment, or a (3) filler task after reading (control). Self-assessments were more accurate than comprehension judgments, while both correlated strongly. However, no significant differences were found between diagramming conditions concerning diagram cue utilization and metacomprehension accuracy. Apparently, students self-assess their diagrams even without instruction to do so. Nonetheless, the effect of the diagramming scaffold for improving relative metacomprehension accuracy was replicated and extended to absolute metacomprehension accuracy.

Siirtymä varhaisaikuisuuteen tuo urheilijoiden elämään useita muutoksia, joiden vuoksi todennäköisyys lopettaa tavoitteellinen kilpaurheilu-ura kasvaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suuri osa urheilulukion vuonna 2015 aloittaneista nuorista jatkoi yhtäältä tavoitteellista kilpaurheilua ja toisaalta opintoja lukion jälkeen varhaisaikuisuudessa sekä olivatko sukupuoli ja lajimuoto (yksilö- vai joukkuelaji) yhteydessä jatkamiseen. Lisäksi tutkittiin, ennustivatko lukioaikaiset urheilija- ja opiskelijaidentiteetit kilpaurheilun ja opintojen jatkamista. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Winning in the long run -pitkittäistutkimusta, jonka seurantavaihe toteutettiin syksyllä 2021 aiemmin lukioaikana (2015–2018) tutkimukseen osallistuneille urheilulukiolaisille. Seurantatutkimuksessa oli mukana 238 tutkittavaa (60 % naisia ja 40 % miehiä), jotka olivat iältään keskimäärin 22-vuotiaita. Tulokset osoittivat, että alle puolet (45,8 %) urheilulukiolaisista oli jatkanut tavoitteellista kilpaurheilua varhaisaikuisuudessa, kun taas suuri osa (75,2 %) oli urheilulukion jälkeen jatkanut opintoja. Vahva urheilijaidentiteetti lukion lopussa ennusti tavoitteellisen kilpaurheilun jatkamista, kun taas vahva opiskelijaidentiteetti ennusti tavoitteellisen kilpaurheilun lopettamista. Vahva opiskelijaidentiteetti ennusti lisäksi opintojen jatkamista. Sukupuoli tai lajimuoto eivät olleet yhteydessä tavoitteellisen kilpaurheilun tai opintojen jatkamiseen varhaisaikuisuudessa. Tulokset viittaavat siihen, että tavoitteellinen kilpaurheilu usein lopetetaan ja opintoja puolestaan jatketaan lukion jälkeisessä siirtymävaiheessa ja nuoruuden tärkeällä kehitystehtävällä, identiteetin muodostamisella, on oma roolinsa tässä. Early adulthood brings new demands to athletes’ lives, due to which the probability to discontinue competitive sport increases. The aim of the present study was to examine how many of the students who started sports high school in 2015 in Finland continued competitive sports and studies in early adulthood, as well as whether gender and type of sport were associated with continuation. The role of athletic and student identity in the continuation of competitive sports and studies was also examined. The present study is part of the Winning in the long run – longitudinal study, which latest follow-up data collection was carried out in fall 2021. The sample of the present study consisted of those 238 participants (60 % female) who had been participants of the longitudinal study also during high school (2015–2018). The participants were on average 22 years old. The results showed that less than half (45.8%) of the participants continued competitive sports in early adulthood, whereas most of the participants (75.2 %) continued studies. Furthermore, the higher level of athletic identity at the end of high school predicted continuation of competitive sports, whereas the higher level of student identity predicted discontinuation of competitive sports and continuation of studies. Gender and type of sport were not associated with the continuation of competitive sports or studies. Overall, the results suggest that many athletes discontinue their athletic careers and continue studying during the transition to early adulthood. The connection of identity with the continuation of sports and studies suggests that the identity formation in adolescence is a significant developmental stage when moving into early adulthood. peerReviewed

Students’ motivation is one of the most relevant factors when improving the quality of the learning process. In this context, gamification is a powerful tool for increasing motivation at all levels of teaching. Since gamification methodologies can be applied in many different ways, personalizing gamified activities as a function of gamification user types is a promising strategy. Knowing the user types is also an advantage to understand the nature of learners in the class. In this article, we present the findings from several pilot exercises, where we identified gamification user types among students from Spain and Finland, analyzing their prevalence as a function of age, gender, country, and field of study. We also designed a gamification experience where activities were designed to fit the preferences of different user types. From these pilot experiences, we found that gamification user types are only relevant when other variables, such as the difficulty of the tasks or the presence of students who do not work well in groups, are not present. Based on our findings, we conclude that distance learning and subjects where previous knowledge is not present are good choices when gamifying a subject.

Although engagement is key to predicting burnout and dropout, few existing instruments measure this phenomenon in the sports context. As part of a larger three-year Lower Secondary Sports Schools Pilot Project (LSSSPP) in Finland, we conducted two studies as part of the present research with the major aims of (a) constructing the Sport Engagement Instrument (SpEI) and (b) validating the new instrument in the Finnish dual career context. In the preparatory study, an expert panel constructed the SpEI, a questionnaire comprising 37 items intended to measure cognitive and affective sports engagement. The main study utilised questionnaire data collected from two independent samples (n1 = 992 and n2 = 465) of lower secondary school student athletes aged 13 and 14 years to validate the SpEI. Six competing factorial structures with differing numbers and subsets of the 37 items were analysed using a series of confirmatory factor analyses. The results indicate that 18 items dispersed along with four affective engagement factors and either two first-order or one second-order cognitive engagement factor described the sports engagement phenomenon most accurately in both samples. Higher levels of sport burnout correlated negatively and behavioural engagement positively with affective and cognitive dimensions of engagement, which supported the instrument’s validity. Although further validation is needed, the SpEI, in combination with coach and parental observations of changes in behavioural signs, might be useful in identifying athletes with low sports engagement and developing subsequent interventions accordingly. peerReviewed

Objectives Obtaining education is an important milestone in athletes’ preparation for their professional career after sport. Literature indicates that combining school and sport is not an easy task for many aspiring youth athletes. It has been proposed that career adaptability, which refers to psychosocial resources enabling individuals to solve complex occupational transitions, present and anticipated vocational development tasks, and career related challenges could be a relevant concept for applied work with student-athletes. In this study, we examined whether there are distinct developmental profiles of career adaptability among adolescent athletes across the upper secondary school years. We also investigated the associations between career adaptability and sport withdrawal and academic achievement. Design and methods A total of 391 Finnish-speaking student-athletes completed the questionnaire on career adaptability (Career Adapt-Abilities Scale – Dual Career Form; Ryba & Aunola, 2015; Ryba et al., 2017) at the beginning and end of upper secondary school. The participants’ background information about their sport participation and grade point average were collected upon completion of each grade of upper secondary school. The data were analysed using cluster analysis, cross-tabulation, and one-way analysis of variance. Results Four distinct adaptability profiles were identified: higher adaptability, lower adaptability, increasing adaptability, and decreasing adaptability. Higher and lower adaptability profiles showed stable levels of adaptability across time, whereas the adaptability level either increased or decreased in the other two profiles. Student-athletes with a lower career adaptability profile were overrepresented among those who withdrew from competitive sports, and they reported lower grade point averages than those with higher scores of career adaptability. Conclusions High scores of career adaptability were associated with high grades, whereas low scores of career adaptability were associated with low grades and a probability to withdraw from competitive sport. Therefore, it is recommended that career adaptability be considered as important self-regulation resources for sustaining dual career pathways over time. peerReviewed

The focus of dual career (DC) research has shifted from exploring individual experiences within Athletic Talent Development Environments (ATDEs) toward understanding the impact of the environment and the broader cultural context on individuals’ developmental trajectories in Dual Career Development Environments (DCDEs). To comply with national and EU recommendations for socially responsible elite sport, many successful ATDEs list DC as one of their primary values and advertise themselves as DCDEs in order to attract more athletes. The present study aimed to evaluate whether and how a talent development environment for youth athletes in Finland has transformed from an ATDE to DCDE by exploring the environment’s success factors and organisational culture. This study is grounded in the theoretical framework of Holistic Ecological Approach and follows the Real-Time Case Method. Principal methods of data collection included interviews, observations, and documents. The results indicated that the environment was characterised by an incoherent organisational culture, and the environment was identified as an ATDE rather than a DCDE. We suggest that for the Finnish sports environment to successfully transform into a functioning DCDE, changes in the organisational culture are necessary and DC recommendations should be integrated into the environment to provide resources for student-athletes to develop a balanced life and the prerequisites to succeed in future endeavours. peerReviewed

The present study examined the identity profiles that upper-secondary-school Finnish student-athletes show, and the extent to which these profiles were associated with their athletic and academic achievements and withdrawal from sports and school. A total of 391 adolescent athletes (51% females) completed assessments of student and athletic identity four times during their time in upper secondary school. Using growth mixture modeling, three groups were identified: (a) dual identity (77%), (b) changing identity (5%), and (c) athletic identity (18%). The higher the academic achievement was at Time 1, the more likely the athletes were to show dual identity than athletic identity profile. Similarly, athletes with dual identity showed higher subsequent academic achievement at Time 4 than those with an athletic identity profile. Finally, athletes with dual identity were more likely and athletes with athletic identity less likely to withdraw from sport activities during upper secondary school than expected by chance. peerReviewed

Research question. The last decade has seen an increase in empirical research associated with dual careers in sport, with a particular focus on understanding and developing individual characteristics which are important to ensure success in sports and education or a vocation. More recent work has, however, also identified the importance of environmental factors in ensuring successful dual career outcomes. The aims of this study, therefore, are to: (a) identify and classify the different types of dual career development environments (DCDEs) and (b) provide outlines of the key features of the environments identified. Research methods. To achieve these aims, this study adopted the procedure of initial documentary analysis, interviews with knowledgeable stakeholders, cross-case analysis, and researcher discussions across seven countries in Europe (Belgium, Denmark, Finland, Slovenia, Spain, Sweden and the United Kingdom). Results and findings. Results highlighted that there are eight types of DCDEs – (a) sports-friendly schools, (b) elite sport schools/colleges, (c) professional and/or private club programs, (d) sport-friendly universities, (e) combined dual career systems, (f) national sports programs, (g) defense force programs and (h) players’ union programs with a range of approaches to supporting dual careers. Implications. The research has practical implications in the context of dual career, through providing a possible framework for developing national taxonomies and, therefore, identifying DCDE characteristics and gaps in dual career support. peerReviewed

This article explores university students’ approaches to and positions with regard to making the most of their study time. The article discusses how various normative societal expectations around students’ use and management of time feature in their talk about how they organise their everyday lives. The research is based on thematic interviews (n = 28) that focused in detail on students’ day-to-day activities that were generated with students from two sets of generalist study fields in three regional Finnish universities. The results of a discursive analysis of students’ positionings reveal three discursive positions that represent of a variety in students’ approaches to make sense of the temporal organisation of their everyday lives as students. The identified discursive positions draw on broader societal discourses and ideals about fast completion of studies, significance of academic immersion in becoming an expert, and optimising one’s time use to enhance employability. publishedVersion

Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten aikuisten suomi vieraana kielenä -opiskelijoiden käsityksiä suomen kielestä ja Suomesta maana. Tutkimuksen aineistona toimii puolistrukturoidut teemahaastattelut, jotka toteutettiin Japanissa vuonna 2020. Vieraiden kielten opiskelu näyttää vähentyvän maailmanlaajuisesti englannin kielen toimiessa useimmiten lingua francana ihmisten välisessä viestinnässä. Japanin kansainvälistymispolitiikkaa on kritisoitu siitä, että kansainvälistymisen lisäämisellä Japanissa tarkoitetaan lähinnä englannin kielen aseman vahvistamista, minkä vuoksi ’kansainvälistyminen’ tapahtuu muiden kielten kustannuksella. On todettu, että japanilaisten motivaatio oppia uusia vieraita kieliä englannin lisäksi on laskussa. Sama ilmiö huolestuttaa myös Suomessa. Samaan aikaan Japanissa on havaittu ilmiö, jossa ihannoidaan pohjoismaalaista elämäntapaa ja tutkimusten mukaan suurimmalla osalla japanilaisista on positiivinen mielikuva Suomesta. Tästä huolimatta Japanissa suomea opiskelevia on tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä eli mielikuvia ja uskomuksia japanilaiset aikuisopiskelijat liittävät suomen kieleen, ja miten nämä käsitykset ovat yhteydessä käsityksiin Suomesta maana. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten nämä käsitykset ovat yhteydessä opiskelijoiden identiteettiin. Tutkimus pohjaa soveltavan kielentutkimuksen traditioon ja tutkii kieli-ideologioita kontekstuaalisena ilmiönä. Suomen kielen alalta kieli-ideologista tutkimusta on vielä kohtuullisen vähän, mutta se on kasvava tutkimussuuntaus. Kielikäsitykset ovat osa kieli-ideologista tutkimusta. Tässä tutkimuksessa otetaan huomioon tutkimuksen toteuttamisen konteksti, ja on oletettavaa, että japanilaisten kielikäsityksiin ja maamielikuviin vaikuttavat ajankohtainen sosiopoliittinen konteksti. Analyysi perustuu seitsemään haastatteluun, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus osoittaa, että japanilaisilla on hyvin samankaltaisia syitä opiskella suomea kuin suomalaisilla on opiskella japania. Suomen kieli koetaan läheiseksi ja esteettisesti miellyttäväksi. Suomen kieleen liittyy sekä affektiivisia että kognitiivisia elementtejä. Kielenopiskelu on monille henkilökohtainen taival, ja suomen kielen parissa koetuista haasteista huolimatta opiskelu on opiskelijoille itselleen hyvin merkityksellistä. Tämän tutkimuksen tulokset japanilaisten Suomi-kuvasta ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa: Suomi-kuvassa yhdistyvät erilaiset suomalaiset kulttuurituotteet kuten Marimekko ja Muumit, suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo ja suomalaisuuteen liitetyt erityispiirteet.

The key challenges in sustainable elite sports concern young athletes´ holistic development. Consequently, preparation for dual careers has been recommended to enhance athletes’ well-being and equip them for life after sports. The aim of this study was to examine the developmental associations between self-esteem and career adaptability among adolescent athletes across the high school years and investigate the role of gender in these developmental trajectories. A total of 391 student-athletes were followed up four times from the beginning of high school (T1) to its end (T4) using the Dual Career Form of the Career Adapt-Abilities Scale and the Self-Esteem Questionnaire. The results indicated that individual differences in student-athletes’ self-esteem and career adaptability were relatively stable across the high school years and were thus modeled via the between-persons factors capturing differences between individuals across time. The results further showed that the overall levels of self-esteem and career adaptability were positively associated. Males showed higher overall levels of career adaptability and self-esteem than females. This study suggests that it is important to facilitate youth athletes’ self-regulation resources by involving them in vocational developmental tasks. Further, gender differences should be considered when supporting student-athletes’ development. peerReviewed

Successfully integrating elite sports with education requires motivation to commit oneself to both domains. This study examines the development of and gender differences in adolescent athletes’ task values for school and sports across the upper secondary school years. A total of 391 adolescents (aged 15–16 at the beginning of the study) were followed four times during sports upper secondary school. The participating student athletes were recruited from six sports upper secondary schools in Finland, which offer equal competitive sport opportunities for both genders. The results showed that school- and sports- task values are strongly related to each other. Males valued school less than females at the beginning of upper secondary school, and this gender difference remained, and also strengthened across years. No gender differences in sports-related task values were found. The findings indicate that females may be more committed to integrating elite sports and education than males due to their higher valuing of school.

This study was aimed at assessing students’ engagement in an integrated indigenous knowledge-chemistry lesson (IIK-CL) designed using the processes involved in cassava dough production. The paper focuses on the behavioural, emotional and cognitive engagement and their impact on students’ construction of knowledge of the factors affecting rate of chemical reactions. The study was conducted in Swedru senior high school in the Agona East municipality of the Central Region of Ghana. A purposively sampled intact class of 26 students aged between 14 and 18 years formed the study. The control group for this study encompassed also 26 students randomly sampled from the remaining chemistry classes in the same grade as the study group. The IIK-CL, which employed the use of field trip and other interactive learning activities, was used to engage students in the learning concept. A quantitative research approach was used. Data before and after students’ engagement in the IIK-CL were collected using questionnaires and an observational schedule. The IIK-CL recorded a significant level of behavioural, emotional and cognitive student engagement. This implies that students are most likely to be engaged in lessons that are relevant to their everyday lives thereby helping them in constructing understanding of scientific concept in their personal context.

Tampereen yliopiston kieli- ja viestintäopintojen tavoitteena on tukea opiskelijan oman alan asiantuntijuuden kehitystä sekä valmistaa opiskelijaa viestimään kansainvälisissä ympäristöissä eri kielillä. Lisäksi opintojen tulisi tukea opiskelijaa monikielisen identiteetin ja osaamisen tunnistamisessa ja kehityksessä sekä antaa valmiuksia jatkuvaan, itseohjautuvaan kieltenopiskeluun. Käytännössä opiskelijoiden tukeminen on kuitenkin haastavaa mm. yksilöllisten oppimispolkujen, tavoitteiden ja taustojen takia sekä yleisesti opettamiseen ja ohjaukseen käytettävien resurssien vähäisen määrän vuoksi. Tampereen yliopiston Kielikeskuksessa on pitkään pyritty kehittämään yksittäisistä kursseista irrallista työkalua, joka tukisi opiskelijoita kurssien sisältöjen ja taitojen yhdistämisessä yhtenäiseksi kieliosaamiseksi. Kehitystyön tuloksena (mm. Hollingsworth 2017) luotiin Eurooppalaiseen kielisalkkuun pohjautuva elektroninen portfoliopohja yliopistoyhteisössä käytössä olevalle OneNote-alustalle. Kyseistä portfoliopohjaa on syksystä 2019 alkaen testattu useilla Kielikeskuksen englannin kielen opintojaksoilla. Tässä tapaustutkimuksessa toteutettiin opetuskokeilu, jossa e-portfoliota testattiin Kielikeskuksen Saksa 5 -kurssin itseopiskeluosuuden oppimisalustana. Tutkimuksen suunnittelussa käytettiin apuna e portfoliosta tehtyjä tutkimusartikkeleja ja pilottitutkimusta sekä teoreettisena viitekehyksenä kirjallisuutta liittyen itseohjautuvaan kieltenopiskeluun (saks. selbstgesteuertes Sprachenlernen) ja monikielisyysdidaktiikkaan (saks. mehrsprachigkeitsdidaktische Ansätze). Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään opiskelijoiden kokemuksia e-portfoliosta ja sen mahdollisuuksista kieltenopiskelun tukena. Tavoitteena oli tarkastella portfolion käyttöä opiskelijan näkökulmasta mahdollisimman laajasti ja saada näin vahvistusta sen pedagogisille perusteille sekä esittää parannusehdotuksia tulevaa kehitystä ja käyttöä varten. Tutkimusaineiston muodostivat opetuskokeilun lopussa toteutettu kirjallinen kysely sekä opiskelijoiden koostamat portfoliot. Kysymysten asettelulla pyrittiin selvittämään opiskelijoiden kokemuksia portfoliosta kolmesta näkökulmasta: 1) portfolion käytännön toteutuksesta, 2) portfolion eri osioiden hyödyistä sekä 3) portfolion kokonaiskonseptista. Opiskelijoiden koostamia portfolioita käytettiin analyysissa kyselyaineiston tukena. Sekä kyselyaineiston että portfolioiden analyysissa käytettiin menetelmänä laadullista sisällönanalyysia. Opiskelijat hyödynsivät portfoliota opiskelussaan hyvin yksilöllisesti omien tavoitteidensa ja opiskelumieltymyksiensä mukaan. Aineiston analyysi paljasti, että opiskelijat kokivat portfolion yleisesti hyödylliseksi, sillä se tarjosi tukea oman opiskelun suunnittelussa sekä alustan opiskelun sisältöjen työstämiselle. Esiin nousi erityisesti portfolion hyöty kieltenopiskelumateriaalien kokoamisessa yhteen paikkaan. Toisaalta analyysi paljasti myös portfolion ongelmakohtia, erityisesti kokemuksen portfolion käytön työläydestä. Negatiiviset kokemukset liittyivät portfolion rakenteeseen, sen käyttöön muun opiskelun yhteydessä sekä osin yksilöllisiin mieltymyksiin. Huomionarvoista oli, että opiskelijoiden kokemukset olivat monessa suhteessa ristiriitaisia, mikä vahvistaa päätelmää, että ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Analyysin perusteella voidaan todeta, että portfolion käyttöönotto oppimistyökaluna vaatii sekä portfoliokonseptin että konkreettisen portfolioalustan käytön ymmärtämistä ja omaksumista. Myös yleisesti opastusta itseohjautuvaan, monikieliseen ja jatkuvaan kieltenopiskeluun vaaditaan, jotta opiskelijalla on valmiudet hyödyntää portfoliota haluamallaan tavalla kieltenopiskelunsa tukena. Toisaalta myös jatkuvaa tukea tarvitaan, jotta reflektoivasta työtavasta saadaan rutiini osaksi jatkuvaa kieltenoppimista.

Yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyteen liittyvistä haasteet ovat olleet viime aikoina näkyvästi esillä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Erityisesti vuonna 2020 keväällä alkuunsa saanut maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on tuonut suuria muutoksia opiskelijoiden elämään vähentäen sosiaalisia kontakteja ja liikkuvuutta sekä vaikuttaen keskeisesti suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden mielen hyvinvointiin ja mielenterveyspalveluiden järjestämiseen. Pandemian vaikutukset ovatkin havaittavissa vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta, jonka mukaan yli 13 prosenttia yliopisto-opiskelijoista oli saanut masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosin, ja ahdistus ja/tai masennusoireilu oli yleisempää korkeakouluopiskelijoilla verrattuna koko väestöön. Tässä tutkielmassa tutkin, millaisia muutoksia koronapandemia on tuonut suomalaiseen yliopistoon, millaisia haasteita opiskelijat ovat kohdanneet pandemian aikana sekä millaista apua yliopisto-opiskelijat ovat saaneet koronapandemian aikana opiskeluun liittyviin ja mielenterveydellisiin haasteisiin. Tarkastelen myös opiskelijoiden yhteisöllisyyden ylläpitämisen tapoja korona-aikana. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen yliopistoelämää erityisenä elämänvaiheena sekä opiskelijoiden elämää muovaamia tapahtumia ja muutoksia. Lisäksi käyn läpi hyvinvointia ja mielenterveyttä yliopisto-opiskelijoiden tilannetta kartoittaneiden tutkimusten näkökulmasta. Selvitän myös, miten suomalainen hyvinvointipolitiikka tukee opiskelijoiden mielenterveyttä. Olen kerännyt tutkielmani aineiston verkkokyselyn avulla toukokuussa 2021. Kyselyyn vastasi 16 yliopisto-opiskelijaa eräästä suomalaisesta yliopistosta. Vastaajat olivat iältään 20 ikävuodesta 60 ikävuotta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielmani tulokset osoittivat, että koronapandemian aiheuttamia keskeisiä muutoksia olivat etäopetus ja sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen. Etäopetuksella havaittiin olevan opiskelijoihin sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia: etäopetus tarjosi opiskelijoille joustavuutta ja vapautta opintojen järjestämiseen, mutta vähensi sosiaalista kanssakäymistä. Yhteisöllisyyttä on ylläpidetty esimerkiksi etätapahtumien avulla ja lähitapahtumien osallistujamäärää rajaamalla. Opiskelijat ovat kokeneet tarvitsevansa apua opintoihin liittyviin haasteisiin ja mielenterveydellisiin ongelmiin ja ovat olleet pääosin tyytyväisiä tarjottuun apuun. Opiskelijoiden antamista vastauksista korostui kuitenkin tietämättömyys ja epävarmuus opiskelijoille tarkoitettujen tukipalveluiden saatavuudesta ja tehtävistä. Lisäksi opiskelijoilla oli vahva käsitys palveluiden ruuhkautuneisuudesta, joka esti usein avun hakemisen. Tutkielman tulokset ohjaavat uudelleenarvioimaan palveluresurssien riittävyyttä ja tekemään pitkäjänteisempää tutkimusta korona-ajan vaikutuksista opiskelijoihin.

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisen perusopetuksen yläkoululaisten vieraan kielen oppimismotivaatiota. Tutkimuksessani selvitin muun muassa oppilaiden vieraiden kielten motivaatioprofiileja, nykyistä kieliminää ennustavia tekijöitä sekä motivaatioprofiilien ja arvosanojen yhteyksiä oppilaiden perusopetuksen jälkeisiin jatkosuunnitelmiin. Artikkelissani käsittelen myös suomalaista kielikoulutuspolitiikkaa perusopetuksen kituvien kielivalintojen osalta. Jätän lukijan arvioitavaksi, mikä on motivaation ja kielikoulutuspolitiikan lopullinen suhde koululaisten kielivalinnoissa nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

The current paper introduces a case study conducted in one of the most well-established athletic talent development environments in Finland, with the focus on the environment’s ecological dynamics and organizational culture, in light of its recent effort to rebrand itself as a dual career development environment. Our analysis has been inspired by the holistic ecological approach and ecological dynamics, wherein the authors have considered a dual career development environment from the point of view of its transactions with agentic individuals and affordances for student athletes in the study domain, the sports domain, and the private domain. The authors believe our findings can provide other sports environments with insight into what to consider when transforming the organizational culture of an environment to better aid their student athletes in realizing their dual career goals.

In addition to investing in athletic development, adolescent elite athletes are expected to complete their secondary education. As a result of this expectation and the demands of sport and education, they may struggle to sustain high levels of motivation for both domains. Grounded in theoretical tenets of empowering coaching, this study sought to explore student–athletes’ perceptions of empowering and disempowering motivational climates and their possible implications for athletes’ dual career experiences. Semi-structured interviews were conducted with 17 Finnish student–athletes, and the data were thematically analysed. The analysis indicated that a majority of the athletes had experiences of disempowering coaching climates due to coaches’ exclusive emphasis on athletic performance. It is concluded that the perception that obtaining an education is less important than sport may potentially decrease athletes’ motivation to pursue an academic track and thus challenge their exploration of future vocations outside the sporting context. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia luokanopettajaopiskelijoilla on yliopisto-opintojen antamista valmiuksista kohdata tulevassa työssään dysleksiaan liittyviä asioita, kuten sen varhainen tunnistaminen sekä tukeminen. Tarkoituksena oli myös selvittää kokevatko luokanopettajaopiskelijat heillä olevan tietoa dysleksian vaikutuksesta yksilön oppimiseen ja opiskeluun sekä mistä he ovat tietonsa ammentaneet. Dysleksian tiedetään olevan yleisin oppimisvaikeus ja sen vaikutukset yksilöön ovat hyvinkin laajat. Luokanopettajat ovat merkittävässä roolissa dysleksian varhaisessa tunnistamisessa, jonka tiedetään olevan sidoksissa laadukkaisiin tukitoimiin. Myös tukitoimien kehittämisessä sekä määrittelyssä luokanopettajat ovat avainasemassa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelulomakkeen avulla luokanopettajaopiskelijoilta eri puolilta Suomea, keväällä 2021. Aineisto koostuu 15 haastattelulomakkeen vastauksesta. Tutkittaessa opiskelijoiden kokemuksia valikoitui tutkimusotteeksi fenomenologia, joka tutkii eletyn kokemuksen merkityksiä. Tutkimuksessa analyysi on tehty sisällönanalyysin mukaisesti teemoittelemalla tutkimuksessa esiin nousseita aineksia. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että luokanopettajaopiskelijat kokivat olevansa tietoisia dysleksiasta ja sen vaikutuksista yksilön oppimiseen. Suurin osa opiskelijoista koki ammentaneensa nämä tietonsa muualta kuin yliopisto-opinnoistaan ja antoi suuren arvon omalle aktiivisuudelleen. Aktiivisuudeksi luokiteltiin omat valinnat yliopiston vapavalinnaisten opintojen suhteen. Tuloksissa nousi esille opiskelijoiden epävarmuus omasta osaamisestaan ja työelämään sopeutumisestaan. Yliopisto-opintojen koettiin tarjoavan liian vähän valmiuksia dysleksiaan liittyen ja osa opiskelijoista mainitsikin olevansa huolestunut tästä ilmiöstä, koska luokanopettajan rooli dysleksian tunnistus- ja tukityössä on niin suuri.

Opiskelijoiden hyvinvointipalvelut ovat tärkeässä osassa heidän edistymisessään opinnoissa. Monet käyttävät niitä hakeakseen apua ja yhä uusia ratkaisuja pyritään etsimään, jotta niistä saataisiin mahdollisimman hyödyllisiä ja tehokkaista. Yksi ratkaisu tähän on sosiaalisten robottien hyödyntäminen, jossa nämä voivat antaa esimerkiksi keskustelu-apua tai toimia liikuntaharjoitusten vetäjinä. Ne voivat tuoda huomattavaa säästöä kouluille ja tehostaa palveluiden toteutusta ja laatua, sillä robotit eivät väsy ja ne kykenevät ylläpitämään samaa toimintatasoa. Tutkimuksessa selvitetään ensimmäiseksi mitkä ovat opiskelijoiden tärkeimmät tarpeet hyvinvointipalveluille ja miten he näkisivät sosiaalisten robottien kykenevän auttamaan niissä. Tämän jälkeen luodaan käyttötapauksia näiden perusteella ja suoritetaan tutkimus niistä selvittäen miten opiskelijat suhtautuisivat niihin ja miten niiden käyttö niissä voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoille tärkeimmät hyvinvointipalvelut ovat mielenterveyspalvelut ja fyysistä kuntoa ylläpitävät tilaisuudet, kuten ryhmäliikunnat. Myöskin osa opiskelijoista näki sosiaalisten robottien kykenevän auttamaan niissä ja niiden auttavan joissakin tilanteissa paremmin kuin ihminen. Mielenterveyteen liittyvissä palveluissa sosiaaliset robotit tarjosivat helposti lähestyttävän keskustelu-kumppanin, mutta samalla ne eivät kykene korvaamaan ihmisten välistä suhdetta. Liikuntaharjoitusten vetäjinä ne esiintyvät helposti seurattavina ja edullisina ohjaajina, joille voi tulla vaikeuksia toteuttaa hankalimpia liikesarjoja, ja oppaina hyvinvointipalveluihin ne antavat huomattavasti helpomman tien opiskelijoille hakea hapua vaivoihinsa. Tutkimuksessa saadut tulokset evaluoitiin analysoimalla ne etsien yhteisiä teemoja ja mitä johtopäätöksiä niistä voidaan tehdä liittyen työn tavoitteisiin. Sosiaalisia robotteja kyetään näin ollen hyödyntämään opiskelijoiden hyvinvointipalveluissa, mutta niitä rajoittavat vielä tekniset mahdollisuudet ja ihmisten suhtautuminen niihin. Työn tuloksia voidaan tulevaisuudessa käyttää kehitettäessä sosiaalisia robotteja kouluihin auttamaan opiskelijoiden terveyden ylläpitämisessä, jotta niitä voidaan soveltaa mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

nonPeerReviewed

Tutkimus käsittelee ammatillista koulutusta ja siihen sisältyvää työssäoppimista. Tutkimuksessa selvitämme oppijoiden kokemuksia oppimisesta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä työssäoppimista edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistui Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijoita palvelutoiminnan ja tekniikan aloilta. Tarkoituksenamme oli tutkia oppijoiden henkilökohtaisia kokemuksia ammatillisista opinnoista. Vaikka ammatillisista opinnoista ja työssäoppimisesta löytyy paljonkin aiempaa tutkimusta, on suuri osa tutkimuksista tehty palvelemaan koulutusorganisaatioita tai työelämää ja näin toteutettu enemmän niiden perspektiivistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena ja päämääränä oli saada nimenomaisesti esille oppijoiden omat henkilökohtaiset näkemykset ammatillista opinnoista ja näin heidän oma äänensä kuuluviin. Tutkimus toteutettiin käyttäen aineistonkeruumenetelmänä eläytymismenetelmää, jossa oppijat saivat kirjoittaa vapaamuotoisesti kokemuksistaan opinnoissa, sekä oppilaitoksessa että työssäoppimispaikoilla. Kertomusten ja esiymmärryksen perusteella muodostettiin teemat keskeisimmiksi nousseista oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Teemoittelun avulla pystyimme muodostamaan selkeän kuvan siitä, mitkä teoriat tukevat näitä eri kategorioita. Tutkimuksen pohdintaosassa omat tutkimustuloksemme kulkevat rinnan teorian kanssa. Tutkimustulosten valossa keskeisiksi oppimiseen vaikuttaviksi tekijöiksi ammatillisissa opinnoissa nousivat vuorovaikutus ja oppimisympäristöjen sosiaaliset suhteet. Ammatillisissa opinnoissa ammatti opitaan parhaiten itse tekemällä aidossa työympäristössä. Työpaikalla oppimiseen vaikuttivat oleellisesti yhteenkuulumisen kokemukset työyhteisön sisällä. Tärkeä tekijä oli oppimisen kannalta tarkoituksenmukaisten työtehtävien tekeminen ja palautteen saaminen. Oppimisessa koettiin myös haasteita. Näitä olivat keskeisimpinä oppijan henkilökohtainen elämäntilanne ja opintojen aiheuttama henkinen sekä myös fyysinen kuormitus. Myös suhteet työssäoppimispaikan henkilöstön ja opettajien kanssa koettiin haastaviksi oppimisympäristöjen kiireisen ja hektisen ilmapiirin vuoksi. Fyysisen toimintaympäristön edellytykset työssäoppimispaikoilla koettiin sekä oppimista edesauttavina että toisinaan heikentävinä tekijöinä. Tutkimus tukee näkemystä siitä, että ammatillisen koulutuksen toimijoiden, niin oppilaitosten kuin työssäoppimispaikkojenkin on yhä tärkeämpää pyrkiä ottamaan oppijoiden näkemykset ja kokemukset huomioon koulutuksen ja työssäoppimisen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Tämä tutkimus selvitti opiskelijoiden reflektion kohteita ja tasoja Luokkavaltti-ohjelmaan osallistumisen jälkeen. Luokkavaltti-ohjelma on lukuvuonna 2019–2020 Paralympiakomitean ja Tampereen yliopiston toteuttama yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on auttaa erityistä tukea tarvitsevia oppilaita löytämään itselleen liikuntaharrastus. Tutkimuskysymykset olivat 1) mitä teemoja opiskelijat nostavat esiin oman opettajuutensa kehitystä pohtivissa esseissä Luokkavaltti-ohjelmaan osallistumisen jälkeen? sekä 2) miten opiskelijat reflektoivat oman opettajuutensa kehitystä pohtivissa esseissä Luokkavaltti-ohjelmaan osallistumisen jälkeen? Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jota lähestyin fenomenologis-hermeneuttisesta näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui 35 Tampereen yliopiston liikunnan perusopintoja suorittavaa opiskelijaa. Aineistona käytettiin opiskelijoiden tieteellisiä esseitä, joissa he pohtivat Luokkavaltti-ohjelman vaikutusta oman opettajuutensa kehitykseen. Kerätty aineisto analysoitiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla aineistolähtöistä- ja toisen tutkimuskysymyksen kohdalla teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen pohjalta analysoitu aineisto teemoiteltiin ja toisen tutkimuskysymyksen kohdalla päädyttiin aineiston luokitteluun sekä tyypittelyyn. Tutkimuksen tulokseksi saatiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla neljä teemaa, jotka olivat: opiskelijoiden lähtökohdat, opettajan ajatus- ja arvomaailma, opettajan käytännön osaaminen ja opiskelijoiden tulevaisuuskuva. Teemat muodostivat jatkumon lähtötilanteesta tulevaisuuden työelämään. Toisessa tutkimuskysymyksessä opiskelijoita luokiteltiin ennalta määriteltyihin reflektioluokkiin. Tuloksissa tarkasteltiin sekä yleistä reflektion ilmenemistä että opiskelijoiden ylintä saavutettua reflektion tasoa. Reflektion taso jäi suurimmalla osalla melko matalaksi, mutta noin kolmasosa opiskelijoista saavutti joko toisiksi korkeimman eli dialogisen- tai korkeimman eli kriittisen reflektion tason. Tuloksissa oli havaittavissa myös, että reflektiotaidot kehittyvät korkeammalle taso kerrallaan niin, että alemman tason reflektio on hallittava ennen seuraavan ilmenemistä.

Tutkielma tarkastelee Tampereen yliopistossa opiskelevien sosiaalisia siteitä ja identifikaatiota psyykkisen pahoinvoinnin taustalla. Psyykkinen pahoinvointi yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa on yleistynyt valtakunnallisesti vuosituhannen alusta lähtien. Lähes kolmanneksella yliopisto-opiskelijoista esiintyy psyykkistä pahoinvointia. Modernin korkeakouluopiskelun näkökulmasta vuorovaikutustavat ihmisten välillä ovat muuttuneet ja välitön kanssakäyminen vähentynyt. Yliopistoilta edellytetään laatuajattelua, nopeita tuloksia, kilpailukykyä ja vaikuttavuutta. Yliopisto-opiskelijan tulee kantaa vastuuta opintojen suunnittelusta, ajankäytöstä ja valinnoista. Yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyttä haastavat useimmiten jatkuva ylirasitus, mielen kokeminen masentuneeksi, vaikeus keskittyä tehtäviin tai huolten valvottaminen. Opintoihin liittyvät esiintymistilanteet sekä otteen saaminen opinnoista koetaan usein stressaavina. Yliopisto-opintojen aloittaminen on elämänmuutos, joka vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Opiskelija siirtyy instituutioon, jossa on omat, yksilökohtaiset sosiaaliset käytäntönsä. Ensimmäinen lukuvuosi yliopistossa on kriittinen sopeutumisen, masennusriskin sekä opinnoissa menestymisen kannalta. Opinnot aloittaessaan opiskelija kokee samanaikaisesti vanhan identiteetin menetyksen ja uuden omaksumisen, mikä voi kuormittaa psyykkistä hyvinvointia. Uuden sosiaalisen identiteetin omaksuminen yliopisto-opiskelijana toimii psyykkistä hyvinvointia suojaavana tekijänä. Sosiaaliset siteet primaari- ja sekundaariryhmien jäsenyyksinä tarjoavat yksilölle psyykkistä hyvinvointia suojaavaa sosiaalista tukea. Aineisto on kerätty Internetissä täytettävällä kyselylomakkeella ja koostuu alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavista Tampereen yliopiston päätoimisista opiskelijoista (n=116). Tutkin, ovatko vähäiset sosiaaliset siteet ja heikko yliopisto-opiskelijaksi identifioituminen vastaajilla yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin. Tutkielmassa psyykkinen pahoinvointi tarkoittaa lääkärin tai psykologin toteamaa mielenterveyden häiriötä tai koettuja psyykkisiä oireita. Psyykkistä pahoinvointia selittäviä tekijöitä ovat identifikaation taso, lähipiirin koko, muutto Tampereelle tai lähikuntaan, parisuhde, perhemuoto, käynnit yliopistolla, läsnäolon ja vuorovaikutuksen taso sekä koettu opinto-ohjauksen laatu. Tulosten mukaan heikko identifikaation taso Tampereen yliopistoon ja pienempi lähipiirin koko ovat yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin. Molemmat ilmiöt ovat tilastollisesti merkitseviä logistisessa regressioanalyysissä, vahvin yhteys löytyy lähipiirin koon ja psyykkisen pahoinvoinnin väliltä. Niillä opiskelijoilla, joiden lähipiiri on pienempi, esiintyy enemmän psyykkistä pahoinvointia. Muutto Tampereelle tai lähikuntaan sekä heikoksi koettu opinto-ohjauksen laatu ovat myös yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin.

nonPeerReviewed

Huipulle tähtäävän urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu lukiossa paremmin naisilta kuin miehiltä. Valmentajan merkitys kaksoisuran tukijana on tärkeä. nonPeerReviewed

We investigated the role of teenage everyday social ties in educational outcomes by examining the association between teenage time use and educational attainment in adulthood. The sample consisted of young people aged 10–18 from the 1979 Finnish Time Use Survey, and the same respondents’ educational attainment later in life recorded from population register data at the year of 40th birthday (n = 366 men and 393 women). We assessed the associations of time spent with the parents, on studying, leisure activities, as well as social connectedness with friends and participation in extracurricular activities, with educational outcomes. Our findings indicated that time spent with the father is positively associated with the likelihood of completing tertiary education for both daughters and sons. In particular, time spent with lower-education fathers was associated with teenagers’ future tertiary education. However, intense friendships and participation in extracurricular activities were not associated with academic achievement later in life. The findings suggest that educational attainment is partly explained by teenage time spent with the family. Less-educated fathers can enhance the attainment of higher education of their children by spending more time with their teenage children. publishedVersion

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia, miten toimijuutta tukeva opiskelijan ohjaus toteutuu sekä toimii sosiaalisena tukena ammatillisen koulutuksen opiskelun tukitoiminnassa, ja eroavatko kokemukset minäpystyvyydestä tukitoimintaan osallistuvilla ja ei-osallistuvilla opiskelijoilla. Tutkimus toteutettiin kasvatustieteellisenä design-tutkimuksena, jossa tutkitaan ja kehitetään toimintaa tutkitun teorian pohjalta. Tutkimusta tehtiin Keski-Uudenmaan alueen ammatillisen oppilaitoksen, Keudan, yhdessä toimipisteessä, jossa yleistä tukea opiskelijoille antavaa toimintaa kutsutaan ”Keudaattoriksi”. Aikaisemmassa tutkimuksessa Keudan tukitoiminnasta ilmeni, että motivaation puute oli ollut syynä jättää tehtäviä tekemättä toimintaan ohjatuilla opiskelijoilla. Opiskelijoiden ohjausta lähdettiin tarkastelemaan toimijuuden tukemisen näkökulmasta, sillä sen nähdään vaikuttavan ihmisten aktiivisuuteen hoitaa tehtäviään. Keudassa koettiin tarpeelliseksi tuoda toimintaan lisää psykososiaalista tukea, jonka nähtiin tässä tutkimuksessa toteutuvan toimijuuden tukemisen kautta. Suomalaisesta koulutuksesta on löydetty tarve kehittää yksilöllistä tukea antavia toimintamalleja kouluihin oppijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Design-tutkimuksessa keskeisessä asemassa on teorian soveltaminen käytäntöön eri tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen minäpystyvyys-kyselyyn vastasi 34 opiskelijaa ja lisäksi kuusi heistä osallistui lyhyeen haastatteluun. Keudaattorin ammattiohjaaja toimi tutkimuksessa intervention toteuttajana, ja hänen haastattelunsa analyysista saadut tulokset kuvaavat, miten toimijuutta tuetaan toiminnassa ja miten se muodostaa sosiaalisen tuen opiskelijalle. Tulosten mukaan sosiaalinen tuki Keudaattorissa muodostuu opiskelijan saamasta yhteisöllisestä, informatiivisesta, materiaalisesta, arvioinnillisesta ja emotionaalisesta tuesta. Minäpystyvyys toimijuuden osa-alueena vaikuttaa ihmisen käsitykseen omista kyvyistä suoriutua tehtävistä. Tässä tutkimuksessa Keudaattorissa käyvien ja ei-käyvien opiskelijoiden minäpystyvyydessä ei kuitenkaan osoittautunut olevan eroa. Keudaattorissa opiskelijan toimijuutta tuetaan toimijuutta tukevalla sekä opiskelijan tarpeiden mukaisella ohjauksella, mihin ohjaajan arvot ja osaaminen liittyivät. Opiskelijoiden vahvempi ohjaaminen tavoitteiden asettamiseen voisi motivoida opiskelijoita ja toimia samalla sosiaalisena kontrollina opiskelijoille. Keudaattori-toiminta voidaan nähdä inklusiivisen koulutuksen mukaisena oppimisympäristövaihtoehtona opiskelijalle, missä hänen hyvinvointiansa tuetaan osallisuuden ja onnistumisten kokemuksia tuottamalla.

Current education policy responds to changes and needs in working life by guiding individuals at different stages of working careers to develop their skills in the spirit of lifelong learning. More and more are applying with hope and enthusiasm to the Open University to strengthen their competence but are unable to get their studies completed. The article explores factors related to the non-progression of studies by students at the Open University in Finland. We call non-progressing students zero-achievers who enroll in studies but do not complete a single credit during the period of course. This research is a descriptive mixed methods study. The research data was collected by an online survey sent to 414 of one Open University zero-achiever students and 185 responses were received. The qualitative data was analysed through the means of content analysis and the quantitative data was examined through percentages and averages. The data was analysed comprehensively combining the quantitative and qualitative data by themes according to the three main factors for the non-progression of studies. The Open University student explained their non-progression in studies by three preventive factors: difficulties in reconciling areas of life, lack of generic skills, and passivity in seeking guidance. The purpose of this research is to raise zero-achievement as a phenomenon at a time marked by the ideal of high performance, the ideology of lifelong learning and the digitalization and massification of higher education. Alongside the ideal of efficiency, a wide range of students must be remembered in educational systems. The research contributes important new knowledge to education policy, to academic community and for university students to identify and avoid preventive factors for the progression of studies. Based on the research, the construction of shared understanding about above aspects is recommended to reach common goals.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia työstä ja työllistymisestä muualle kuin luokanopettajaksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä uravaihtoehtoja luokanopettajaopiskelijat ovat harkinneet ja miksi. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yliopisto-opintojen ja työelämän yhteyttä sekä luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia työstä ja työelämästä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui kolmesta osa-alueesta, jotka olivat opiskelu, työelämään siirtyminen ja työelämä. Tutkimuksen teorialuvut auttavat ymmärtämään ilmiön taustoja ja syitä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin helmikuussa 2021 Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä 30–45 minuuttia kestäneestä haastattelusta. Aineisto analysoitiin teemoittamalla. Tutkimuksessa ilmeni, että tutkittavat ovat harkinneet useita eri uravaihtoehtoja sekä opetus- ja kasvatusalalla että myös muilla aloilla. Muita uravaihtoja oli harkittu esimerkiksi siksi, että iän myötä on opittu tuntemaan itsensä paremmin ja kiinnostuksenkohteet ovat muuttuneet. Tutkittavien mukaan opinnoista ei saatu valmiuksia toimia muissa opetus- ja kasvatusalan työtehtävissä. Kuitenkin tutkimuksen tulokset osoittivat, että työllistymisen kannalta valinnaiset opinnot nähtiin olennaisina. Tutkimus osoitti, että työelämään siirtyminen koetaan jännittävänä ja suurena elämänmuutoksena, sillä oma asema yhteiskunnassa muuttuu. Työn roolia yksilön elämässä tarkasteltiin kahdesta eri näkökulmasta. Työ voidaan nähdä joko muiden asioiden mahdollistajana tai mahdollisuutena toteuttaa itseään ja kokea merkityksellisyyttä. Luokanopettajan ammatti ei enää innosta henkilökohtaisten ja luokanopettajan työnkuvaan liittyvien syiden vuoksi. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi arvomaailman muutos, etenemismahdollisuuksien puute tai työnkuvan laajuus. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että tutkittavien oli helpompi hahmottaa luokanopettajan työllistymismahdollisuudet kuin muiden alojen. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että tutkittavien tavoitteena on löytää itselleen mieluisa ja kiinnostava työ.

This work-in-progress research article presents an introductory qualitative study on students' perceptions of a flexibly delivered, modular computer science course. Many contemporary approaches to education rely in various ways on flexible delivery of course content. This is often done to capitalize on modern technology and the web, and to put the student ‘in the center.' However, it is becoming manifest that these approaches may challenge both the students and the equity between them, making it important to understand the effects of flexible delivery in terms of the students. In the voice of our students, flexible delivery was seen as a largely positive approach, reducing stress, promoting true learning, and allowing students to better manage their workloads. We also see the effect of the learning environment (teacher, LMS, materials, activities) on a flexible course. Although this qualitative study cannot foreground the extent of typical self-regulation challenges with flexibility, we argue that the observations made precipitate discussion on flexible delivery in curriculum planning from the students' perspective. peerReviewed

This work-in-progress paper in research category reports preliminary findings on how students taking introductory computing courses develop identity from the perspective of study difficulties. The motivation was that students identified lack of meaning and prospects (cf. identity) as a study difficulty in a previous qualitative study. The present study further explores this finding by issuing both an identity development and a self-efficacy scale to a larger first-year student cohort. The aim is to characterize the study cohort by the aspects included in the identity development scale, and thereby increase understandings of students’ challenges. Moreover, a correlation analysis between identity development and self-efficacy was performed to explore if, for instance, low self-efficacy related to yet a loose identity choice. We also examined the effect of age. Main observations included that many students showed ruminative exploration of identity, which was negatively associated with self-efficacy. Altogether, a rather high number of negative and neutral responses with respect to the identity choice was observed. An initial look at self-efficacy distributions suggests that students related to challenge positively, while a large number of neutral answers were found with respect to the dimension of Effort. This might be indicative of uncertainty about doing the work. Regarding the effect of age, younger students were observed to worry more about the future compared to older students. peerReviewed

The present study investigated the dynamic nature of students' daily experiences and general study engagement using intra-individual assessment. More specifically, we examined individual differences in the relationship between university students' task-specific value and situational emotions and, further, whether first-year study engagement would moderate this association during the first two years of studies. Intra-individual state assessments were conducted via mobile phone-based experience sampling method (ESM) during participants' first (N = 72) and second (N = 56) academic years, resulting in 3089 and 2912 fully completed state questionnaires. In both years, students were asked five times a day over two weeks how important they perceived their current activity and their positive and negative emotions. Using multilevel structural equation modeling, we found that, on average, a higher perception of task-specific value was associated with higher positive emotions and lower negative emotions within individuals. However, individual differences were detected in the value-emotion relations especially during the second academic year. Finally, the findings indicated that overall study engagement, measured at the beginning of the first academic year, predicted between-person differences in these within-person relationships both years.