Search

Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani suullisen kielitaidon opettamista B1-ruotsissa perusopetuksessa. Tarkoituksena on selvittää, millaisia suullista kielitaitoa harjoittavia tehtäviä ruotsin oppimateriaalissa esiintyy. Tutkimuskysymykseni ovat Millaisia suullisia tehtäviä oppikirjoissa on? ja Miten suulliset tehtävät kehittyvät oppikirjasarjassa sen alusta loppuun? Tutkimusaineistoni muodostuu viidestä Trampolin-oppikirjasta, jotka ovat suunnattu perusopetuksen vuosiluokille 6–9 ja noudattavat peruskoulun nykyistä opetussuunnitelmaa (OPS 2014). Aihetta lähestytään tutkimalla oppikirjoissa esiintyviä suulliseen kielitaitoon liittyviä tehtäviä ja analysoimalla niiden laatua, sisältöä ja muotoa. Tutkimukseni on ensisijaisesti laadullinen sisällönanalyysi, jonka lähestymistapa on induktiivinen. Tutkimusmetodeina käytin aineiston redusointia, ryhmittelyä ja abstrahointia. Laadullisen tutkimuksen ohella tein myös suppean kvantitatiivisen analyysin, jonka avulla saatiin tietoa oppikirjoissa olevien suullisten tehtävien määrästä. Tutkimuksessa saatiin selville, että tutkimusmateriaalissa esiintyvät suullisen kielitaidon tehtävät voidaan jakaa neljään ryhmään harjoituksissa painottuvien asioiden mukaan. Ryhmät ovat Kuullun ymmärtäminen ja ääntäminen, Luetun ymmärtäminen ja puhe, Suullinen vuorovaikutus sekä Aktiviteetit ja leikit. Suulliseksi luokiteltavia tehtäviä on jokaisessa tutkitussa oppikirjassa noin puolet kaikista tehtävistä. Tehtävät tähtäävät enimmäkseen sanaston harjoitteluun ja oppimiseen. Yleisimpiä tehtävätyyppejä edustavat Kuuntele ja... –tyyppiset harjoitukset sekä pareittain suoritettavat, ohjatut keskusteluharjoitukset. Suulliset tehtävät oppikirjasarjassa kehittyvät yleisesti ottaen helpommista harjoituksista kohti vaikeampia tehtäviä kolmessa ensin mainitussa ryhmässä. Kategoriassa Aktiviteetit ja leikit ei sen sijaan ollut vastaavanlaista tehtävien vaikeutumista selkeästi havaittavissa, vaan yksinkertaisempia pelejä ja leikkejä löytyy kirjasarjan kaikista kirjoista. Tutkimukseni perusteella esitän, että suullisia tehtäviä voisi kehittää entistä monipuolisempaan suuntaan. Esimerkiksi vapaan tuottamisen suullisia tehtäviä voisi olla enemmän. Myös oppilaat, joilla on haasteita oppimisessa, tulisi ottaa paremmin huomioon. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevien ruotsin kielen oppikirjasarjojen suunnittelussa sekä täydentämällä opetusmateriaalia havaittujen puutteiden osalta perusopetuksen oppitunneilla. I den här pro gradu-avhandlingen undersöker jag undervisningen av muntlig språkfärdighet i B1-svenska i den grundläggande utbildningen. Syftet är att ta reda på hurdana övningar i muntlig språkfärdighet som finns i läromaterial i svenska. Mina forskningsfrågor är Hurdana muntliga övningar finns det i läroböcker? och Hurdan är utvecklingen inom muntliga övningar i bokserien från början till slutet? Mitt forskningsmaterial är fem läroböcker i Trampolin-serien som är riktade till årskurserna 6–9 i grundundervisningen och som baserar sig på den nuvarande läroplanen (OPS 2014). Jag närmar mig mitt ämne genom att granska övningar som anknyter till muntlig språkfärdighet och genom att analysera övningarnas kvalitet, innehåll och form. Min undersökning är främst en kvalitativ innehållsanalys med induktiv orientering. Som forskningsmetoder använde jag reducering, gruppering och abstrahering av materialet. Vid sidan av den kvalitativa analysen gjorde jag även en snäv kvantitativ analys som gav information om antalet muntliga övningar i läroböckerna. Undersökningens resultat visar att de muntliga övningar som förekommer i forskningsmaterialet kan grupperas i fyra kategorier enligt de saker som betonas i övningarna. Kategorierna är Hörförståelse och uttal, Läsförståelse och tal, Muntlig kommunikation och Aktiviteter och lekar. Ungefär hälften av övningar i varje studerad lärobok kan klassificeras som muntliga. Övningarna strävar mestadels efter övning och inlärande av vokabulär. De mest vanliga övningstyperna är Lyssna och... - övningar och strukturerade samtalsövningar som eleverna gör parvis. Överhuvudtaget utvecklas de muntliga övningarna i läroboksserien från lättare uppgifter mot svårare i de tre förstnämnda kategorier. I kategorin Aktiviteter och lekar kunde man ändå inte upptäcka någon liknande, klar utveckling utan enklare spel och lekar finns i alla böcker i bokserien. På basis av min undersökning föreslår jag att muntliga övningar kunde utvecklas i en ännu mångsidigare riktning. Till exempel muntliga övningar i fri produktion kunde det finnas mer av. Man borde också ta bättre hänsyn till elever med inlärningssvårigheter. Forskningsresultat kan utnyttjas i planering av framtida läroboksserier i svenska och genom att komplettera läromaterial för de upptäckta bristfälligheterna på lektionerna i grundundervisningen.

Nya undervisningsplaner åstadkommer nya utmaningar i gymnasieundervsiningen. Individens uppväxt som och till en medborgare betonas ännu mer än tidigare vilket ställer krav på inlärningsmiljön: den bör möjliggöra individuell utveckling inom flera olika delområden av livet, inte bara inom substans inom ett visst läroämne. I grunderna för läroplanen beskrivs färdigheterna inom mångsidig kompetens. Genom att öva i och tillämpa dessa färdigheter blir individen välmående, ansvarstagande, motiverad, nyfiken, samarbetsvillig samt kritiskt tänkande. Därtill utvecklas individens problemlösningsförmåga. Inlärningsmålen inom mångsidig kompetens omfattar även etiskt, globalt, kulturellt och miljötänkande och -agerande. En punkt till som lyfts upp är multidisciplinär verksamhet. Samtidigt som målen inom mångsidig kompetens är tydliga och precisa är vissa ämnesspecifika innehållsbeskrivningar tämligen ospecifika i läroämnet svenska. Förverkligandet och innovation av dessa punkter är lärarens ansvar vilket kräver både tid, planering och kreativitet av läraren. Projektarbete kan erbjuda lösningen till att tillgodose behoven inom så väl mångsidig kompetens som läroämnets substans. Denna pro gradu -avhandling har två mål. Det ena målet är med hjälp av läroplansanalys och beskrivning av målen inom mångsidig kompetens motivera behovet av ett hjälpmedel som kan användas för att integrera projektarbeten i undervisningen (mål 1). Det andra målet är att skapa en visuell projektstig och instruktioner som hjälper svensklärare i finska gymnasier att inkludera projekt i undervisningen (mål 2). Forskningsfrågorna är: 1) På vilken grund finns det ett behov av att designa ett hjälpmedel för att integrera projektarbeten till undervisningen? 2) Hur kan en projektstig designas för att stödja lärare att genomföra projekt i undervisningen? 3) Hur upplever eventuella användare den designade produkten? Både den teoretiska referensramen och produkten svarar på dessa frågor. Studien utnyttjar principerna från designbaserad forskning samt aktionsforskning, som båda kombinerar teori och praxis. Till dessa metoder kombinerades även intervju samt tematisk och materialbaserad innehållsanalys. Med hjälp av teoretisk bakgrund och situationsbeskrivningar motiveras behovet och den innoverade produkten. Produkten som utvecklades i denna studie är en projektstig. Åsikter om produkten visar att den är tydlig, funktionell och användbar men att den inte går att använda på grundkurser. Däremot kunde produkten enligt svaren hellre användas på fördjupade kurser eller på kurser med betoning på innovation, projekt eller muntlig kommunikation.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin ruotsinopettajien näkemyksiä sukupuolineutraalista kielestä ruotsin oppitunneilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia näkemyksiä peruskoulun ruotsinopettajilla on sukupuolineutraalista kielestä ruotsin tunneilla ja millä tavalla sukupuolineutraalia kieltä käsitellään opettajankoulutuksessa ja oppimateriaaleissa. Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla viittä peruskoulun ruotsinopettajaa helmi- maaliskuussa 2023. Kerätty aineisto on litteroitu ja analysoitu hyödyntäen fenomenografiaa, joka auttaa tutkimaan haastateltujen opettajien näkemyksiä tutkittavasta aiheesta muodostamalla käsityksiä, jotka kuvastavat näitä kategorioita. Pro gradu -tutkielmani tulokset osoittavat, että ruotsinopettajien näkemysten mukaan sukupuolineutraali kieli tarkoittaa neutraalia kieltä, joka ei ota kantaa ihmisten sukupuoleen. Opettajat kokevat, että sukupuolineutraalin kielen avulla voidaan rikkoa vanhanaikaisia sukupuolirooleja, kannustaa oppilaita olemaan omia itsejään ja laajentaa heidän vaihtoehtojaan, ajatteluaan ja sanastoaan. Opettajien näkemysten mukaan on hyvä esitellä sukupuolineutraali hen-pronomini yhdessä muiden pronominien kanssa ja harjoitella sen käyttöä. Opettajien yksimielisten näkemysten mukaan sukupuolineutraali kieli tekee opetuksesta osallistavampaa, kun se ottaa huomioon kaikki ihmiset eikä sulje ketään ulkopuolelle. Opettajat kokevat, että sukupuolineutraalin kielen haittana on, jos oppilaat eivät pysty esittämään omaa sukupuoltaan ja toteuttamaan itseään. Opettajat kokevat, että on tärkeää kohdella muita neutraalilla ja oikeudenmukaisella tavalla. He kokevat kuitenkin, että joillakin opettajilla voi olla sukupuoleen liittyviä stereotyyppisiä oletuksia ja he kieltävät sukupuolen moninaisuuden. Opettajat kokevat myös, että heidän on joskus puututtava oppilaiden käyttäytymiseen ja koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen. Mitä tulee sukupuolineutraalin kielen käsittelyyn opettajankoulutuksessa, opettajat kokevat, että sukupuolineutraalia kieltä on käsitelty opettajankoulutukseen vähän tai ei ollenkaan. Opettajat kokevat myös, että he eivät ole saaneet koulutuksessaan riittäviä taitoja sukupuolineutraalista kielestä ammattinsa kannalta. Opettajat ovat suorittaneet pedagogiset opintonsa vuosina 1999–2018. Suurin osa opettajista kokee kouluttautuneensa itse aiheesta. Jotkut opettajat kertovat osallistuneensa esimerkiksi koulutuksiin, etsineensä tietoa ja keskustelemalla sukupuolivähemmistöön ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluvien ystäviensä kanssa. Opettajien mielipiteiden mukaan henkilökohtaisella kiinnostuksella ja omalla toiminnalla on ollut valtava rooli kouluttautumisessa. Opettajien käsitysten mukaan opetusmateriaaleissa käytetyssä kielessä on siirrytty neutraalimpaan suuntaan. Opettajat kokevat kuitenkin, että vaikka muutosta on tapahtunut, tahti on silti ollut hyvin hidas ja tehtävää on edelleen paljon, koska sukupuolta kuvataan suhteellisen usein opetusmateriaaleissa, kuten esimerkiksi pronominien tai sukupuolta ilmaisevien sanojen kautta. Opettajien käsitysten mukaan sanastoa on päivitetty neutraalimpaan suuntaan, esimerkiksi käyttämällä hen-pronominia. Opettajat kokevat, että opetusmateriaaleissa on edelleen tiettyjä sukupuolistereotypioita, mutta niitä on myös rikottu. Opettajien käsitysten mukaan uudemmissa kirjasarjoissa on vähemmän sukupuolistereotypioita. Nämä uudemmat kirjasarjat yrittävät myös pirstoa sukupuolirooleja kuvituksen avulla. I denna pro gradu-avhandling undersöker jag svensklärares uppfattningar av könsneutralt språk under svensklektioner. Det övergripande syftet med undersökningen är att ta reda på hurdana uppfattningar svensklärare i grundskolan har av könsneutralt språk under svensklektionerna samt på vilket sätt könsneutralt språk tas upp i lärarutbildning och läromedel. Jag har samlat in mitt material genom att intervjua fem svensklärare som undervisar i grundskolan i februari–mars 2023. Det insamlade materialet har jag sedan transkriberat och analyserat med fenomenografi som hjälper att undersöka de intervjuade lärarnas uppfattningar av det forskade fenomenet genom att bilda kategorier som beskriver dessa uppfattningar. Resultatet av min pro gradu-avhandling visar att enligt svensklärarnas uppfattningar betyder könsneutralt språk sådant neutralt språk som inte tar ställning till personers kön. Lärarna uppfattar att med hjälp av könsneutralt språk kan man bryta gammaldags könsroller, uppmuntra eleverna att vara sig själva och utöka deras alternativ, tänkande och ordförråd. Enligt lärarnas uppfattningar är det bra att introducera det könsneutrala pronomenet hen tillsammans med andra pronomen och öva dess användning. Enligt lärarnas eniga uppfattningar gör könsneutralt språk undervisningen mer inkluderande när den tar hänsyn till alla människor och inte utesluter någon. Lärarna uppfattar att en nackdel med könsneutralt språk är det om elever inte kan presentera sitt eget kön och förverkliga sig själva. Lärarna uppfattar att det är viktigt att behandla andra på ett neutralt och rättvist sätt. De upplever ändå att vissa lärare ka ha stereotypa antaganden kopplade till kön och förnekar mångfalden av kön. Lärarna uppfattar även att de ibland måste ingripa eller begränsa elevers beteende och att åtgärda mobbning som händer i skolan. Gällande behandling av könsneutralt språk i lärarutbildningen uppfattar lärarna att könsneutralt språk har tagits upp i lärarutbildningen knappt eller inte alls. Lärarna uppfattar även att de inte har fått tillräckliga kunskaper om könsneutralt språk i sin utbildning med tanke på deras yrke. Lärarna har gjort sina pedagogiska studier mellan år 1999 och 2018. Största delen av lärarna uppfattar att de har fortbildat sig själva i ämnet. Några lärare berättar att de till exempel har deltagit i utbildningar, sökt information och diskuterat med vänner som tillhör en könsminoritet och/eller en sexuell minoritet. Enligt lärarnas uppfattningar har personligt intresse och egen aktivitet spelat en stor roll i att fortbilda sig. Enligt lärarnas uppfattningar har det skett en förändring mot en mer neutral riktning i språket som används i läromedel. Lärarna uppfattar dock att fast det har skett förändringar har tempot ändå varit mycket långsamt och det finns fortfarande mycket arbete kvar att göra eftersom kön framställs relativt ofta i läromedel, till exempel genom pronomen eller ord som uttrycker kön. Enligt lärarnas uppfattningar har ordförrådet uppdaterats i en mer neutral riktning, till exempel med hjälp av pronomenet hen. Lärarna uppfattar att det fortfarande finns vissa könsstereotypier i läromedel men det förekommer även att dessa stereotyper bryts. Enligt lärarnas uppfattningar finns det färre könsstereotypier i nyare bokserier. Dessa nyare bokserier försöker även splittra könsroller genom illustrationer.

Tutkimukseni käsittelee tohtorinväitöskirjojen tieteellistä kielenkäyttöä sekä sitä, miten tohtoriopiskelijat ovat huomioineet kirjoitusoppaiden suositukset väitöskirjojensa kielessä. Väitöskirjat ovat vuosilta 1891 (Hagfors), 1939 (Hummelstedt), 1975 (Saari) ja 2012 (Lehecka), ja ne on julkaistu Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten laitoksessa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten tohtoriopiskelijoiden väitöskirjoissaan käyttämä kieli vastaa aikansa kirjoitusoppaiden suosituksia tai eroaa niistä. Tutkimukseni on kvantitatiivinen ja perustuu väitöskirjojen johdantolukuihin, joiden rakenteista, sanavalinnoista ja virkerakenteista olen tehnyt laskelmia. Olen tutkinut materiaaliani M. A. Hallidayn teoriaan perustuvan tekstianalyysin keinoin. Olen vertaillut omia tuloksiani Marianne Nordmanin ja Björn Melanderin saamiin tuloksiin omissa tutkimuksissaan vuosina 1992 ja 1987. Lisäksi olen vertaillut näiden neljän väitöskirjan tuloksia toisiinsa. Viimeisenä olen tutkinut, miten väitöskirjojen kielenkäytössä on huomioitu kirjoitusoppaiden suositukset sopivasta tieteellisestä kielenkäytöstä kunakin ajankohtana. Tutkimuksestani ilmenee, että tekstin rakenne tulee ilmi metatekstin keinoin kaikissa väitöskirjoissa, mutta eri tavoin. Sanavalintojen osalta ns. pitkissä sanoissa ei ole eroja väitöskirjojen välillä, eikä myöskään sanojen pituuksissa. Eri sanaluokkien käytössä on sen sijaan paljon kirjoittajakohtaisia eroja. Passiivien käyttö eroaa myös kirjoittajasta toiseen. Virkerakenteiden osalta kirjoittajien välisiä eroja on niin ikään paljon. Mainitut erot eivät selittyne väitöskirjojen kirjoitusajankohdalla, vaan ne voi lukea ennemminkin kunkin kirjoittajan omiksi tyylipiirteiksi.

I denna avhandling undersöker jag olika tidningsartiklar ur Svenska Dagbladet och Hufvudstadsbladet. Jag använder både kvantitativa och kvalitativa metoder för att jämföra artiklarna med varandra. Undersökningsmaterialet består av ledar-, inrikes- och sportartiklar ur dessa två tidningar. Jag gör en läsbarhetsanalys med Björnssons LIX-formel för att räkna ut artiklarnas LIX-värde. Jag använder även systemisk-funktionell grammatik för att ta reda på texternas abstraktionsgrad. Delvis redovisar jag förhållanden mellan de materiella och relationella processtyperna och delvis räknar jag ut hur frekvent passiv form har använts bland dessa. Till sist jämför jag dessa två tidningar med varandra. Resultaten för läsbarhetsanalysen visar att alla artiklars LIX-värden håller sig inom kategorin för Dags- och veckopress förutom SvD-sportartikeln som hamnade i en lägre kategori. Processanalysen visar att alla artiklar har överlägset flest materiella processer jämfört med relationella vilket tyder på att artiklarnas texter håller sig betydligt mera konkret än abstrakt. Användandet av passiv form i texterna ligger också på en låg nivå och även det visar att abstraktionsgraden är låg. Skillnaderna mellan tidningarna i både läsbarhets- och processanalys är minimala. LIX-värden hamnar på nivån Dags- och veckopress. Tidningarna har även genomsnittligt betydligt fler materiella processer än relationella. Den genomsnittliga andelen passiv form håller sig också på en låg nivå. Min undersökning visar att både Svenska Dagbladet och Hufvudstadsbladet håller sig inom kategorin Dags- och veckopress samt att texterna håller sig betydligt mera konkreta än abstrakta. Skillnaderna mellan dessa morgontidningar är minimala både kvantitativt och kvalitativt.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ruotsinopettajien näkemyksiä viestinnästä ja kielellisestä akkommodaatiosta ruotsin oppitunneilla. Tutkimuksen tarkoituksena on asymmetrisen viestinnän ja kielellisen akkommodaation näkökulmasta selvittää, millaisia näkemyksiä ruotsinopettajilla on omasta viestinnästään tuntien aikana. Aihetta lähestytään selvittämällä, miten opettajat näkevät oman roolinsa ja kielenkäyttönsä luokkahuoneen viestinnässä sekä miten opettajat käsittävät onnistuneen viestinnän ruotsin tunneilla. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä, eri kouluasteilla opettavaa ruotsinopettajaa marraskuussa 2021. Kerätty aineisto on litteroitu ja analysoitu hyödyntäen fenomenografiaa, jonka avulla on voitu tutkia haastateltujen opettajien näkemyksiä tutkittavasta aiheesta muodostamalla näitä käsityksiä kuvaavia kategorioita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän kielellisen akkommodaation teorioita, erityisesti Communication accommodation theory -teoriaa, viestintää luokkahuoneessa sekä selkokielen periaatteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ruotsinopettajien näkemysten mukaan heidän roolinaan ruotsin tunneilla on käyttää mahdollisimman paljon kohdekieltä sekä kannustaa myös oppilaita puhumaan ruotsia ja osallistumaan oppitunnin viestintään. Opettajien näkemysten mukaan he pyrkivät käyttämään ruotsia erityisesti oppilaille tutuissa, mutta myös uusissa viestintätilanteissa sekä taitavien ja motivoituneiden oppilaiden ja oppilasryhmien kanssa. Suomen kieleen opettajat turvautuvat pääasiassa uusien asioiden, erityisesti kieliopin, opetuksessa ja kurinpidossa. Opettajien näkemysten mukaan he joutuvat sopeuttamaan viestintäänsä pääasiassa oppilaiden huonon kielitaidon vuoksi. Myös oppilaiden tasoerot ja erilaiset taustat aiheuttavat viestinnän sopeuttamista, sillä viestinnän täytyy opettajien mukaan olla useimmiten sellaista, jota kaikki oppilaat kykenevät seuraamaan. Toisaalta opettajien mukaan kielenoppimiseen kuuluu se, ettei oppilaan aina tarvitse ymmärtää mitä opettaja sanoo, minkä vuoksi viestintää ei joka tilanteessa tarvitse sopeuttaa. Viestinnän sopeuttamisen keinoja ovat opettajien mukaan esimerkiksi puheen hidastaminen, selkeä puhetyyli sekä rutiininomaisten fraasien käyttö viestinnässä. Myös oppilaille tuttujen sanojen ja rakenteiden suosiminen viestinnässä on opettajien käsitysten mukaan keino sopeuttaa viestintää. Opettajat myös kokivat, että liiallinen puhekielen käyttö ei sovi opettajan kielenkäyttöön, mutta toisaalta opettajien mukaan he pyrkivät käyttämään myös mahdollisimman luonnollista kieltä viestinnässään, jotta oppilailla on mahdollisuus oppia ymmärtämään myös muita kielen muotoja kuin kirjakieltä. Tukeakseen oppilaiden ruotsin kielen ymmärrystä, sopeuttavat opettajat ruotsinkielistä viestintäänsä kääntämällä puhettaan muille kielille, selittämällä saman asian uudelleen toisin sanoin ja pyytämällä oppilaita kääntämään sanotun asian. Opettajat kokivat myös kirjalliset ohjeet sekä visuaalisen tuen hyödyllisiksi tukikeinoiksi suullisen viestinnän rinnalle. Onnistuneeksi opettajat kokivat viestinnän silloin, kun oppilaat ymmärtävät opettajan ruotsinkielistä viestintää ja näin saavat onnistumisen kokemuksia omasta osaamisestaan. Toisaalta opettajat kokivat viestinnän onnistuneeksi myös silloin, kun oppilaat eivät ole ymmärtäneet opettajan puhetta, mutta ovat ymmärtäneet mitä opettaja haluaa sanoa, eli opettaja on tullut ymmärretyksi. Myös se, jos opettaja on pystynyt käyttämään ruotsia mahdollisimman paljon ja myös oppilaat rohkaistuvat itse käyttämään kieltä, on opettajien näkemysten mukaan onnistutunutta viestintää.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen uusia kielenkäyttäjiä osana meänkielen revitalisaatiota. Uudella kielenkäyttäjällä tarkoitan yksilöä, joka aikuisena oppii käyttämään kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Lähestyn aihetta meänkielen aikuisopiskelijoiden näkökulmasta selvittäessäni mikä merkitys meänkielellä on heille ja heidän kielelliselle identiteetilleen. Tutkimukseni pyrkii myös ottamaan selvää, millaisilla asenteilla meänkieltä kohtaan aikuisopiskelijat ovat aloittaneet meänkielenopintonsa ja millaisia asenteita he ovat kohdanneet ympäristöstään. Lisäksi tarkastelen, miten aikuisopiskelijat kokevat kuulumisensa kansalliseen vähemmistöön tornionlaaksolaiset. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisessä määrittelen käsitteet perintökieli (eng. heritage language), uusi kielenkäyttäjä (eng. new speaker), kieliasenteet ja kielellinen identiteetti. Lisäksi luon katsauksen Ruotsin vähemmistökielipolitiikkaan ja kielten revitalisaation käsitteeseen. Teorian toinen osa käsittelee meänkieltä yleisesti sekä sen historiaa ja nykytilannetta. Tutkimukseni aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulu-tammikuussa 2020–2021. Kyselylomakkeeseen vastasi 41 meänkielen aikuisopiskelijaa, jotka osallistuivat meänkielen alkeiskurssille kahdessa ruotsalaisessa oppilaitoksessa. Aineiston analysointiin käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimukseni tulosten mukaan meänkieli on perintökieli suurimmalle osalle aikuisopiskelijoista. Tämä tarkoittaa sitä, että meänkieli on kulkenut heidän suvussaan, mutta sen siirtyminen seuraaville sukupolville on katkennut. Tästä johtuen aikuisopiskelijat eivät välttämättä ole oppineet käyttämään kieltä. Perintökielen merkityksen lisäksi meänkieli yhdistetään usein kodintuntuun, lapsuusmuistoihin ja omien juurien löytymiseen. Aineistosta löytyy myös meänkielen merkitys vähemmistökielenä, jonka säilyminen ja elvyttäminen nähdään tärkeänä. Lisäksi meänkielellä voidaan nähdä olevan välineellinen merkitys, jolloin kielen osaaminen on hyödyksi esimerkiksi työelämässä. Meänkielen aikuisopiskelijoiden asenteet meänkieltä kohtaan ovat pääasiassa positiivisempia kuin ympäristön asenteet. Aineistosta voidaan löytää neljä asennekategoriaa, joista ensimmäinen koskee kysymystä siitä, pidetäänkö meänkieltä oikeana kielenä. Toinen kategoria käsittelee sitä, onko meänkielen osaaminen hyödyllistä vai ei. Kolmas kategoria tarkastelee häpeään liittyviä asenteita, jotka analyysin mukaan ovat muuttumassa kohti ylpeyttä omasta kielestä ja juurista. Viimeiseksi käsitellään aikuisopiskelijoiden aikaisempaa meänkielen kielitaitoa kieliasenteiden taustalla sekä kielitaitoon liittyviä asenteita. Tutkiessani, miten meänkielen aikuisopiskelijat kokevat kuuluvansa tornionlaaksolaisten vähemmistöön, olen löytänyt neljä tekijää, jotka voidaan kokea sekä yhdistävinä että erottavina. Nämä tekijät ovat kieli, paikka, sukulaisuus ja kulttuuri, joista erityisesti kolme ensimmäistä vaikuttavat merkittävästi aikuisopiskelijoiden kokemuksiin yhteisöön kuulumisesta. Vastauksissa on kuitenkin löydettävissä paljon vaihtelua sen suhteen, mitkä tekijät nähdään vaatimuksena yhteisöön kuulumisessa. Näiden neljän tekijän lisäksi olen tarkastellut kuulumisen tunnetta, jolla vaikuttaa olevan merkittävin vaikutus kuulumiseen. Analyysini mukaan lähes mikä tahansa yhteys Tornionlaaksoon tai meänkieleen riittää tornionlaaksolaiseen identiteettiin. Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että meänkielen säilyminen ja sen onnistunut revitalisaatio ovat riippuvaisia positiivisista asenteista meänkieltä ja sen puhujia kohtaan. Tältä osin tulokseni ovat myös linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tutkimukseni tulokset osoittavat myös, että meänkielen aikuisopiskelijoilla on jo edellytykset ja motivaatio kielen oppimiseen. Uusina kielenkäyttäjinä heillä on tärkeä rooli meänkielen revitalisaatiossa. He tarvitsevat kuitenkin tukea sekä yhteiskunnalta että yhteisön ulkopuolisilta ihmisiltä.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kieltenopettajien näkemyksiä ja kokemuksia varhennetusta ruotsin opettamisesta kuudennella luokalla. Tarkempana tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kieltenopettajat Pirkanmaalla näkevät kuudennella luokalla opetettavan B1-ruotsin sekä minkälaisia kokemuksia heillä on kuudesluokkalaisten suhtautumisesta ja motivaatiosta suhteessa B1-ruotsiin. Olen myös kiinnostunut selvittämään, miten kieltenopettajat näkevät B1-ruotsin opettamisen mahdollisen varhentamisen alakoulussa. Tutkimukseni teoreettinen tausta pohjautuu Opetushallituksen (2014) perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin koskien kielten ja erityisesti B1-ruotsin opetusta. Tämän lisäksi esittelen erilaisia kieltenopetuksen teorioita, toisen kielen oppimista, lasten kielenoppimista sekä motivaatiota suhteessa oppimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla etähaastatteluilla viiden kieltenopettajan kanssa joulu- ja tammikuun 2021–2022 aikana. Kieltenopettajat ovat koulutukseltaan aineenopettajia ja he ovat kaikki opettaneet B1-ruotsia kuudennella luokalla. Haastattelujen analysoinnissa käytettiin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että kieltenopettajat kokevat kuudennella luokalla opetettavan B1-ruotsin pääasiassa positiivisena asiana. Kieltenopettajat nostavat B1-ruotsista hyvinä puolina esiin mm. kuudesluokkalaisten innostuneisuuden uusille asioille ja kuudesluokkalaisten hyvän motivaation ruotsin oppimiseen. Toisaalta huonoina puolina B1-ruotsin opettamisesta kuudennella luokalla kieltenopettajat nostavat esiin esimerkiksi yläkoulun ruotsin opetuksen tuntimäärän vähenemisen sekä B1-ruotsin opettamisen kuudennella luokalla mahdollisesti luokanopettajan toimesta. Kieltenopettajat näkevät, että kuudesluokkalaiset suhtautuvat pääasiallisesti positiivisesti B1-ruotsin opetukseen ja oppimiseen. Osa kieltenopettajista kuitenkin kokee, että myös kuudennella luokalla on negatiivista suhtautumista ruotsin opetukseen. Suurin osa kieltenopettajista näkee, että kuudesluokkalaisten motivaatio oppia ruotsia on hyvä. Motivaatiossa oppia ruotsia on havaittavissa kuitenkin myös vaihtelua. Kaikki kieltenopettajat nostavat esiin, että pelillisyys ja leikit ovat kuudesluokkalaisten oppimismotivaatiota lisääviä opetustapoja. Suurin osa kieltenopettajista suhtautuu skeptisesti B1-ruotsin varhentamiseen alkamaan yhä aiemmin alakoulussa. Kieltenopettajien mielestä nykyinenkin malli vähentyneiden yläkoulun B1-ruotsin vuosiviikkotuntimäärien vuoksi on haitallinen oppilaiden ruotsin kielitaitoja ajatellen.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lukion ruotsinopettajien kokemuksia suullisen kielitaidon opettamisesta COVID-19-pandemian aikaisen etäopetusjakson aikana keväällä 2020. Tarkemmin tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia opettajilla on suullisen viestinnän ja ääntämisen opettamisesta sekä palautteenannosta osana suullisen kielitaidon opettamista. Koska tutkimus koskien etäopetusta poikkeusoloissa on vähäistä, rakentuu tutkielman tausta kirjallisuuteen suunnitellusta etäopetuksesta. Tutkimuksellani pyrin täydentämäänpoikkeusolojen aikaiseen etäopetukseen liittyvää tutkimustietoa suullisen kielitaidon opettamisen osalta sekä tarjoamaan kieltenopettajille ja opetuksen järjestäjille konkreettisia esimerkkejä siitä, millaiset toimintatavat poikkeustilanteessa koettiin toimiviksi. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä lukion ruotsinopettajaa joulu-tammikuussa 2020–2021. Aineistonkeruun tulos oli 40-sivuinen litteroitu aineisto, joka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että opettajien kokemusten mukaan toimivimpia työskentelytapoja suullisen viestinnän harjoittelussa olivat videokokousten kautta erilaiset dialogi- ja keskustelutehtävät ja suulliset esitelmät pienryhmissä sekä palautettavina tehtävinä erilaiset äänitys- ja videointiharjoitukset. Suullista harjoittelua videokokousten välityksellä ei koettu autenttiseksi tai luonnolliseksi, ja pienryhmän keskinäinen dynamiikka ja vuorovaikutus koettiin ratkaisevaksi tekijäksi etäharjoitustilanteissa. Opettajien mukaan osa opiskelijoista myös vaikutti ahdistuvan etäympäristössä harjoittelusta, kun taas osalle opiskelijoista etäisyys toi rohkeutta harjoitteluun verrattuna luokkatilanteeseen. Palautettavien tehtävien tärkeimmiksi hyödyiksi koettiin saatu tieto opiskelijan osaamisesta ja palautteenannon helppous. Ääntämisen opettamisen osalta toimiviksi tehtävätyypeiksi koettiin toistamiseen ja imitoimiseen perustuvat tehtävät sekä ääntämissääntöihin tutustuminen ja hankalien äänteiden pohdinta. Tehtäviä tehtiin sekä itsenäisinä tehtävinä että opettajajohtoisina tehtävinä oppituntien aikana. Oppituntien aikaisissa harjoitustilanteissa opiskelijoiden rohkaiseminen koettiin tärkeämmäksi kuin ääntämisvirheiden korjaaminen. Opiskelijan autonomia ja vastuu oman toiminnan ohjaamisesta harjoitustilanteissa lisääntyi opettajan vähentyneen läsnäolon sekä itsenäisten tehtävien myötä. Haasteina koettiin epämotivoituneet sekä ujot opiskelijat, joilla oli vaikeuksia suorittaa annettuja tehtäviä. Etäopettajan roolissa korostui mahdollistajan rooli, ja vaikka rooli harjoitustilanteissa koettiin passiivisempana vähentyneen läsnäolon vuoksi, koki osa opettajista tärkeäksi seurata harjoitustilanteita sekä rohkaista ja auttaa opiskelijoita tehtävissä. Opettajat kokivat tärkeimmäksi palautteen muodoksi kirjalliset kommentit palautettaviin suorituksiin, sillä niiden avulla he pystyivät antamaan henkilökohtaista ja yksityiskohtaista palautetta opiskelijan osaamisesta. Suurimpana haasteena palautteenannossa opettajat kokivat ajanpuutteen sekä suuret opiskelijaryhmät. Spontaania palautetta harjoitustilanteissa annettiin suullisesti ja chatin kautta, mutta tällaisen palautteen riittävyys koettiin haasteellisena, sillä opettajien mukaan opiskelijat tarvitsivat enemmän etenkin rohkaisevaa palautetta uudessa tilanteessa. Osa opettajista koki toimivaksi myös vertaispalautteen suullisista suorituksista.

I denna avhandling betraktar jag ekonomijournalistiken. Syftet med avhandlingen är att ta reda på hur ekonomijournalistiken skrivs i Finland och i Sverige under åren 2011 och 2018. Jag studerar artiklarnas uppbyggnad och ordförråd samt hur ekonomi som fackspråk framställs i ekonomijournalistiken. Ekonomijournalistiken har inte undersökts så mycket ur en lingvistisk synvinkel, men sådan forskning har blivit vanligare under de senaste årtiondena. Ekonomijournalistiken kan indelas i flera underkategorier: samhällelig, nationalekonomisk och privatekonomisk journalistik. I denna avhandling betraktar jag i första hand artiklar som behandlar samhälleliga och privatekonomiska frågor. Materialet i avhandlingen består av artiklar i två svenskspråkiga tidningar och handlar om näringsliv och privatekonomi. Artiklarna har valts ur en finlandssvensk och en sverigesvensk tidning. Båda tidningarna är rikstäckande. Materialet omfattar sammanlagt 32 artiklar, 16 ur varje tidning. Artiklarna har valts ur tidningarnas ekonomisidor. Avhandlingen representerar lingvistisk textforskning, som närmast utnyttjar den systemisk-funktionella grammatiken. Med hjälp av den systemisk-funktionella grammatiken har jag skapat min egen analysmodell. Analysmodellen består av makro- och mikronivåer. På makronivån studerar jag teman, ämnen och artiklarnas grafiska uppbyggnad. På mikronivån studerar jag aktörer, processer och ordval. Den teoretiska referensramen består av forskning i ekonomijournalistik och fackspråk. Resultatet visar att ekonomijournalistikens karakteristiska drag är likadana både i Finland och i Sverige. Några ämnen förekommer i båda tidningarna och under båda åren, vilket visar att vissa ämnen alltid förekommer oberoende av omständigheter och eventuella kulturskillnader. Det finns några skillnader mellan åren, huvudsakligen när det gäller ordval. Materialet visar att artiklarna i ekonomijournalistiken byggs upp med hjälp av journalistikens allmänna traditioner. Språket i ekonomijournalistiska artiklar är huvudsakligen enkelt och har anpassats till mottagargruppen. Enstaka ämnesspecifika ord används i båda tidningarna. Artiklarna använder vissa effekter som metaforer, grafjargong och experter i ekonomi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan talousjournalismia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten talousjournalismia kirjoitetaan Suomessa ja Ruotsissa vuosina 2011 ja 2018. Tutkin artikkelien rakennetta, sanastoa sekä miten talous erikoiskielenä ja -alana ilmenee talousjournalismissa. Talousjournalismia on tutkittu vain vähän lingvistisestä näkökulmasta, mutta tutkimukset ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Talousjournalismi voidaan jakaa useampaan eri alakategoriaan: yhteiskuntaa, kansantaloutta ja yksityistaloutta käsittelevään journalismiin. Tarkastelen tutkielmassani lähinnä yhteiskuntaan sekä yksityistalouteen liittyviä artikkeleita. Tutkielman aineisto koostuu kahden ruotsinkielisen sanomalehden artikkeleista, jotka käsittelevät elinkeinoelämää tai yksityistalouksia. Artikkelit on valittu sekä suomenruotsalaisesta että ruotsinruotsalaisesta sanomalehdestä. Molemmat sanomalehdet ovat valtakunnallisia. Artikkeleita on valittu yhteensä 32 kappaletta, 16 kappaletta kummastakin sanomalehdestä. Artikkelit on valittu sanomalehtien talousosastolta. Tutkielma edustaa lingvististä tekstintutkimusta, jossa hyödynnetään ennen kaikkea systeemis-funktionaalista kielioppia (SFG). SFG:n avulla olen luonut oman analyysimallin, johon sisältyy tekstien analysoimista makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tutkin artikkelien teemoja, aiheita sekä tilastografiikkaa. Mikrotasolla tutkin tarkemmin talousjournalismin toimijoita, prosesseja sekä sananvalintoja. Sekä talousjournalismin ja erikoiskielten tutkimus muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisen ja ruotsalaisen talousjournalismin piirteet ovat samankaltaisia. Artikkelit käsittelevät osittain samoja aiheita molempina vuosina, mikä viittaa siihen, että tietyt aiheet nousevat esille olosuhteista tai mahdollisista kulttuurieroista huolimatta. Tutkimieni vuosien välillä on joitakin eroja pääasiassa sananvalintojen osalta. Artikkelit noudattavat rakenteeltaan journalismin yleisiä piirteitä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että sanomalehtien talousjournalismissa käytetty kieli on pääpiirteittäin yksinkertaista ja mukautettu vastaanottajaryhmän tarpeisiin. Teksteissä käytetään tiettyjä tehostekeinoja, kuten metaforia ja tilastografiikkaa sekä viitataan talouden asiantuntijoihin.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani ruotsinopettajien mielipiteitä siitä, miten B1-ruotsin opetuksen varhentaminen alakouluun on vaikuttanut yhdeksäsluokkalaisten kielitaitoon. Lisäksi selvitin miten opettajat ovat reagoineet oppilaiden kielitaidon muutoksiin sekä mitä hyötyjä ja haittoja he kokevat uudistuksella olevan. Uudistus tuli voimaan vuonna 2016, jonka jälkeen sitä on jonkin verran tutkittu: aiempi tutkimus ei kuitenkaan koske oppilaiden kielitaitoa. Tutkimukseni teoreettinen tausta koostuu ruotsin kielen asemasta Suomessa ja suomalaisissa kouluissa, ruotsinopetuksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta, sekä vuosina 2004 ja 2014 julkaistujen opetussuunnitelmien sisällöllisistä eroavaisuuksista. Lisäksi esittelen kielen osaamista, siihen liittyviä teorioita ja arviointia. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 158 ruotsinopettajaa ympäri Suomea. Opettajat ovat koulutukseltaan aineenopettajia, luokanopettajia sekä kaksoiskelpoisia opettajia. Aineisto kerättiin joulu- ja tammikuun 2019–2020 aikana. Lomakkeen suljettujen ja avoimien kysymysten analysoinnissa käytettiin kvantitatiivista analyysia sekä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että opettajien mielestä yhdeksäsluokkalaisten kielitaito on heikentynyt kaikilla osa-alueilla ja heikentyneet taidot näkyvät oppitunneilla mm. kertaamisena, sisällön kaventumisena sekä lisääntyneenä tuen tarpeena. Oppilaat suoriutuvat heikommin oppitunneilla ja kokeissa ja heidän motivaationsa on heikentynyt. Osa opettajista on reagoinut muutoksiin mm. laskemalla vaatimustasoaan sekä helpottamalla kokeita ja arviointia. Toisaalta joidenkin opettajien mielestä oppilaat ovat uudistuksen myötä mm. rohkaistuneet puhumaan ruotsia. Kuitenkin yli puolet vastaajista suhtautuu uudistukseen kokonaisuudessaan kielteisesti. Uudistuksen hyvinä puolina nähdään mm. nuorempien oppilaiden innostus ja hyvä asenne. Opettajien mukaan kielen opiskelu on parempi aloittaa ennen murrosikää. Uudistuksen perusideaa pidetään hyvänä ja osassa kunnista tuntimäärä on noussut. Lisäksi alakoulu nähdään monella tapaa hyvänä ympäristönä ruotsin opetukselle. Huonoina puolina esiin nousevat sen sijaan uusi tuntijako, joka vähensi opetustunteja yläkoulusta, epäpätevät opettajat sekä koulujen välinen epätasa-arvo niin tuntimäärän kuin opettajienkin suhteen. Huonoa on myös mm. se, että alakoulussa ruotsin opetus ei välttämättä noudata opetussuunnitelmaa, mikä hidastaa opetusta yläkoulussa. Oppilaiden kasvaneet tasoerot koetaan lisäksi ongelmallisina. Tulokseni antavat selviä viitteitä siitä, että opettajien mielestä oppilaiden kielitaidot ovat heikentyneet. Uudistuksessa on ilmeisiä puutteita, joihin opettajat ovat tyytymättömiä. Näin ollen jatkossa olisi syytä pohtia, miten ruotsin opetusta voisi uudistaa toimivammaksi.

Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen Vaasan kaupungin julkaiseman viranomaistekstin Täydentävän toimeentulotuen soveltamisohjeet (2019) ruotsinkielistä versiota. Teksti on ohjeisto, jota tuen myöntäjä soveltaa käsitellessään täydentävän toimeentulotuen hakemuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tekstin saavutettavuutta. Tätä selvitän tutkimalla valitsemiani kielen piirteitä, jotka vaikuttavat tekstin abstraktiuteen, sillä abstraktius vaikuttaa tekstin saavutettavuuteen. Tarkastelemani piirteet ovat prosessit ja niiden osallistujat, passiivi ja kieliopilliset metaforat. Lisäksi tutkin, mitä mahdollisia funktioita näillä piirteillä on tekstissä. Tutkielman teoreettinen ja metodologinen tausta perustuu pääosin Hallidayn (2004) systeemis-funktionaaliselle kieliopille. Sen avulla tunnistan tekstin prosessityypit ja niiden osallistujat. Osallistujien abstraktiutta tutkin tarkemmin luokittelemalla ne spesifeihin, geneerisiin ja abstrakteihin osallistujiin Edlingin (2006) mallin mukaan. Kieliopillisista metaforista analysoin nominalisaatioita. Piirteiden funktioita tarkastelen pohtimalla, mikä voisi olla toinen tapa ilmaista sama merkitys, ja onko tämä toinen vaihtoehto yksinkertaisempi ja siten saavutettavuuden kannalta parempi vaihtoehto. Tulokset osoittavat, että yleisin prosessityyppi on materiaaliset prosessit, sitä seuraavaksi suhdeprosessit ja viimeisenä verbaaliset prosessit. Materiaaliset prosessit yleensä konkretisoivat tekstiä, mutta koska suurin osa tekstin materiaalisista prosesseista on passiivissa, luovat ne tekstiin abstraktiutta. Suhdeprosessit liittyvät yleensä abstraktiuteen. Prosessien funktiona on muun muassa painottaa tuen myöntäjän valtaa suhteessa tuen hakijaan. Passiivi on tekstissä yleisin abstrakti piirre. Sen funktioita ovat muun muassa toiston välttäminen ja informaation järjestäminen. Osallistujista yleisin tyyppi on abstrakti, toiseksi yleisin spesifi ja viimeisenä geneerinen. Kieliopillisten metaforien funktiona on saada prosessimerkitykset toimimaan osallistujina lauseissa tai ilmaista informaatiota tiiviisti. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että tarkastellut kielenpiirteet yleensä luovat tekstiin abstraktiutta ja tekstin abstraktiotaso on siten korkea. Tunnistettujen funktioiden lisäksi jokaisen analysoidun piirteen kohdalla on tapauksia, joissa piirteillä ei ole perusteltua funktioita, vaan informaatio olisi saavutettavampaa, jos kirjoittaja olisi käyttänyt sisällön ilmaisussa kongruenttia kieltä.

I denna avhandling pro gradu undersöks användningen av det epistemiska hjälpverbet torde i olika genrer. Den första forskningsfrågan är att utreda hur ofta verbet och dess olika uttrycksformer förekommer i olika genrer och olika slags kontexter. Av de mindre vanliga uttrycksformerna är främst den morfologiska presensformen tör att notera, vilken enligt litteraturen har gett vika för formen torde, som ursprungligen är ett preteritum men som fått en presensbetydelse, samt som ett annat särfall den normala formen torde i betydelsen ’bör lämpligen, begärs’. Den andra forskningsfrågan är att identifiera de typiska situationer där det perfektuella hjälpverbet ha utelämnas i dåtidsformer mellan torde och supinum. Studien är av synkronisk natur och fokuserar på språkbruket på 1990-talet och framåt. Metoden är korpuslingvistik, särskilt frekvensanalys. Förutom den kvantitativa utgångspunkten behandlas materialet även kvalitativt. För att kunna jämföra undersöks frekvensen av torde i förhållande till adverb med liknande betydelse, exempelvis förmodligen, sannolikt osv. Materialet består av Språkbankens korpusar, som användes genom tjänsten Korp. Språkbanken upprätthålls av Göteborgs universitet. Å ena sidan söktes i alla Korps fritt tillgängliga korpusar i det s.k. Moderna-läget. Å andra sidan utvaldes sju korpusar som representerar var sin genre och vilkas träffar jag gått noggrannare manuellt igenom och räknat felaktiga träffar, träffar som är för gamla med tanke på studien samt dubbletter. Som felaktiga klassificerades sådana fall där skribenten tydligen verkade ha avsett ett annat lexem samt fall där XML-texten bakom korpusen hade annoterats fel. Studien visar att torde används på högre stilnivåer mera än på andra stilnivåer, vilket var förväntat. Verbet förekommer oftare i akademiska än i skönlitterära texter fast bägge kan uppvisa högre stil. Presensformen tör förekommer sällan i materialet, likaså formen torde i betydelsen ’bör lämpligen, begärs’. Allt som allt kan torde anses vara tämligen vanlig i sakprosa; i somliga korpusar var det näst vanligast av de alternativa uttryckssätten. Vad gäller bortfallet av det perfektuella hjälpverbet ha, korrelerar antalet bestämningar mellan torde och supinum med sannolikheten av bortfallet i materialet: ha utelämnas sannolikare om det finns tunga bestämningar. Större genreskillnader hittades inte för denna forskningsfråga; vanligast förekom bortfallet, kanske lite förvånande, i korpusen Poeter.se, som innehåller amatörlyrik. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään ruotsin kielen episteemisen modaaliapuverbin torde käyttöä eri genreissa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä genreissa ja millaisissa käyttöyhteyksissä verbi ja sen eri ilmenemismuodot esiintyvät enemmän ja missä vähemmän. Erikoisemmista ilmenemismuodoista kyseeseen tulevat ennen kaikkea morfologinen preesensmuoto tör, joka jo kirjallisuuden mukaan on joutunut antamaan tilaa muodolle torde, joka on alun perin preteriti, mutta saanut preesensin merkityksen, sekä toisena erikoistapauksena normaalin muodon torde käyttö merkityksessä ’pyydetään’. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää, missä tilanteissa perfektuaalinen apuverbi ha tyypillisimmin jää pois mennyttä aikaa ilmaisevissa rakenteissa torde-apuverbin ja supiinin välistä. Tutkimus on luonteeltaan pääosin synkroninen ja keskittyy 1990-luvun ja sitä nuorempaan kielenkäyttöön. Menetelmänä on korpuslingvistiikka, erityisesti frekvenssianalyysi. Määrällisen lähestymistavan lisäksi aineistoa käsitellään myös laadulllisesti. Vertailukohdan saamiseksi torde-verbin frekvenssiä suhteutetaan suunnilleen samanmerkityksisiin adverbeihin, kuten förmodligen, sannolikt jne. Aineistona on joukko Språkbankenin korpuksia, joita käytettiin Korp-nimisen palvelun kautta. Språkbankenia ylläpitää Göteborgin yliopisto. Yhtäältä haettiin kaikista Korpin vapaasti haettavissa olevista korpuksista ns. Moderna-tilassa. Toisaalta valittiin tarkemmin seitsemän eri genreja edustavaa korpusta, joiden osalta olen käynyt osumat tarkemmin manuaalisesti läpi ja laskenut osumista virheelliset osumat, tutkimuksen kannalta liian vanhat osumat ja kaksoiskappaleet. Virheellisiksi määriteltiin tapaukset, joissa kirjoittaja selvästi näytti tarkoittaneen jotakin muuta lekseemiä, sekä tapaukset, joissa korpuksen taustalla oleva XML-teksti oli annotoitu väärin. Tutkimus osoittaa, että torde-verbiä käytetään korkeammissa tyylilajeissa enemmän kuin muissa, kuten oli oletettukin. Tieteellisissä teksteissä verbiä käytetään enemmän kuin kaunokirjallisissa, vaikka molemmissa voi esiintyä korkeampaa tyyliä. Preesensmuotoa tör ei aineistossa juuri esiinny, ei liioin muotoa torde merkityksessä ’pyydetään’. Kaiken kaikkiaan torde-verbiä voidaan pitää asiateksteissä melko yleisenä; muutamissa korpuksissa se oli toisiksi yleisin vastaavista ilmaisutavoista. Perfektuaalisen apuverbin ha poisjätöstä havaittiin, että torde-verbin ja supiinin välissä olevien määritteiden määrä korreloi aineistossa poisjätön todennäköisyyden kanssa: ha jää pois todennäköisemmin, jos mukana on raskaita määritteitä. Genre-eroja ei tämän tutkimuskysymyksen osalta juuri löytynyt; eniten poisjättöä esiintyi, ehkä hieman yllättäen, amatöörilyriikkaa sisältävässä Poeter.se-korpuksessa.

Tarkastelen tutkielmassani ruotsin kieltä opiskelevien maahanmuuttajien kulttuuriopetusta opettajien näkökulmasta. Tutkimukseni pääasiallisena aineistona ovat opettajahaastattelut. Haastatteluihin osallistui viisi työsuhteessa olevaa opettajaa, jotka opettavat ruotsia aikuisille maahanmuuttajille ahvenanmaalaisessa vapaan sivistystoimen oppilaitoksessa. Haastattelujen lisäksi analysoin kahta oppilaitoksen käytössä olevaa oppikirjaa. Haastattelujen tutkimusmenetelmänä käytin fenomenografista analyysiä, jonka avulla pyrin kuvailemaan sitä, millaiseksi opettajat kokevat kulttuuriopetuksen. Oppikirjojen analysoinnissa tutkimusmenetelmäni oli laadullinen sisällönanalyysi. Tulokset osoittavat, että opettajat kokevat kulttuurinopetuksen tärkeäksi, mutta osa informanteista kokee, että ruotsin kielen opettaminen on heidän ensisijainen tehtävänsä. Opettajat käyttävät monipuolisia menetelmiä opettaessaan kieltä ja kulttuuria. Etenkin opintoihin kuuluvat vierailut koetaan mielekkäiksi. Kulttuuria opetetaan ja siitä puhutaan usein tekemällä vertailuja opiskelijoiden omien ja ahvenanmaalaisen kulttuurin välillä. Opettajien mukaan haasteita opetukseen tuo etenkin kielitaidon ja aiemman koulutuksen puute. Opettajat myös kokevat, ettei heillä ole käytössään tarpeeksi kattavaa ja monipuolista oppimateriaalia. Analyysini mukaan oppikirja on tärkeä väline sekä opettajille että opiskelijoille. Oppilaitoksessa käytössä olevat oppikirjat tulevat kuitenkin Ruotsista, joten opettajat lisäävät paikallista kulttuuria ja tietämystä muun muassa itse tekemiinsä kielioppitehtäviin. Tutkielmassa analysoidut oppikirjat käsittelevät kulttuuria eri tavoin, mutta molemmat keskittyvät vahvasti arkisiin aiheisiin. Ahvenanmaan omassa opetussuunnitelmassa mainitut kulttuurintuntemuksen ja yhteiskuntatietouden tavoitteet toteutuvat osittain. Opettajien mukaan kulttuurintuntemuksen tavoitteiden toteutuminen on pitkälti kiinni opiskelijoiden omasta kiinnostuneisuudesta, kun taas yhteiskuntatietouden tavoitteet toteutuvat opetuksessakin.

Selvitän pro gradu -tutkielmassani mitkä tehtävätyypit ovat lukio-opiskelijoiden mielestä hyödyllisiä ja hyödyttömiä keskipitkän ruotsin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisessa. Tutkimuksen tavoite on myös selvittää, mitä tehtävätyyppejä eri oppimistyyleihin kuuluvat opiskelijat pitävät hyödyllisinä ja hyödyttöminä. Tutkimukseni aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka jaettiin 15 suomenkieliseen lukioon. Kyselylomakkeeseen vastasivat lukio-opiskelijat, jotka kirjoittavat B1-ruotsin vuonna 2020 tai ovat kirjoittaneet sen vuoden 2019 aikana. Kyselylomakkeeseen vastasi 63 lukio-opiskelijaa, joiden vastauksista aineisto koostuu. Kyselylomake koostuu suljetuista ja avoimista kysymyksistä ja kyselylomake käsittelee ylioppilaskokeen osa-alueita: luetunymmärtämistä, kielioppia, kuullun ymmärtämistä ja kirjoitelmaa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti, niin että vastaukset suljettuihin kysymyksiin analysoitiin kvantitatiivisesti ja vastaukset avoimiin kysymyksiin analysoitiin kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisessa analyysissa suljettujen kysymyksien vastausvaihtojen valintamäärä analysoitiin. Kvalitatiivinen analyysimenetelmä on sisällönanalyysi. Vastaukset suljettuihin kysymyksiin analysoidaan kokonaisuutena ja vastaukset avoimiin kysymyksiin analysoidaan oppimistyyleittäin. Opiskelijat analysoitiin neljänä ryhmänä sen mukaan mitä Flemingin VARK-mallin oppimistyyliä he käyttivät. Kvantitatiivinen analyysi osoittaa, että koko vastaajaryhmä arvioi, että ylioppilaskokeiden luetunymmärtämiseen valmistautumisessa hyödyllisintä on tehdä luetunymmärtämistehtäviä autenttisista teksteistä. Kielioppiosuuteen valmistautumisessa hyödyllisintä on tehdä kurssikirjan kielioppitehtäviä. Kuullun ymmärtämiseen valmistautumisessa hyödyllisimmäksi tehtäväksi lukio-opiskelijat arvioivat kurssikirjan kuullun ymmärtämistehtävät, joihin vaaditaan monivalintavastaus tai kirjallinen vastaus. Kirjoitelmaan valmistautumisessa ei yhdenkään esimerkkitehtävätyypeistä arvioitu olevan hyödyllinen. Kvalitatiivisessa analyysissa selvisi, että vastaajat pitivät hyödyllisinä tehtäviä, jotka vastasivat heidän oppimistyyliään ja tehtäviä, jotka vastasivat jotain muuta oppimistyyliä. Tämän lisäksi kvalitatiivinen analyysi osoittaa, että ylioppilaskokeen osa-alueisiin, jotka edellyttävät jollekin oppimistyylille tyypillistä tapaa prosessoida tietoa, ei voi valmistautua käyttämällä muita kuin edellytettyjä strategioita käyttäen. Analyysi osoittaa, että kuullun ymmärtämiseen valmistautumisessa esimerkiksi on käytettävä auditiiviselle oppimistyylille sopivia tehtävätyyppejä. Tutkimuksen tulokset esitetään liitteissä listana niistä tehtävätyypeistä, jotka eri oppimistyyliä käyttävät opiskelijat kokivat hyödyllisinä ja hyödyttöminä ruotsin ylioppilaskokeeseen valmistautumisessa.