En författare är skyldig sitt modersmål att försöka skriva korrekt : En analys av språkbruket i doktorsavhandlingar mellan åren 1891 och 2012 och hur det motsvarar skrivhandböckernas rekommendationer under samma tid

Tutkimukseni käsittelee tohtorinväitöskirjojen tieteellistä kielenkäyttöä sekä sitä, miten tohtoriopiskelijat ovat huomioineet kirjoitusoppaiden suositukset väitöskirjojensa kielessä. Väitöskirjat ovat vuosilta 1891 (Hagfors), 1939 (Hummelstedt), 1975 (Saari) ja 2012 (Lehecka), ja ne on julkaistu Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten laitoksessa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten tohtoriopiskelijoiden väitöskirjoissaan käyttämä kieli vastaa aikansa kirjoitusoppaiden suosituksia tai eroaa niistä. Tutkimukseni on kvantitatiivinen ja perustuu väitöskirjojen johdantolukuihin, joiden rakenteista, sanavalinnoista ja virkerakenteista olen tehnyt laskelmia. Olen tutkinut materiaaliani M. A. Hallidayn teoriaan perustuvan tekstianalyysin keinoin. Olen vertaillut omia tuloksiani Marianne Nordmanin ja Björn Melanderin saamiin tuloksiin omissa tutkimuksissaan vuosina 1992 ja 1987. Lisäksi olen vertaillut näiden neljän väitöskirjan tuloksia toisiinsa. Viimeisenä olen tutkinut, miten väitöskirjojen kielenkäytössä on huomioitu kirjoitusoppaiden suositukset sopivasta tieteellisestä kielenkäytöstä kunakin ajankohtana. Tutkimuksestani ilmenee, että tekstin rakenne tulee ilmi metatekstin keinoin kaikissa väitöskirjoissa, mutta eri tavoin. Sanavalintojen osalta ns. pitkissä sanoissa ei ole eroja väitöskirjojen välillä, eikä myöskään sanojen pituuksissa. Eri sanaluokkien käytössä on sen sijaan paljon kirjoittajakohtaisia eroja. Passiivien käyttö eroaa myös kirjoittajasta toiseen. Virkerakenteiden osalta kirjoittajien välisiä eroja on niin ikään paljon. Mainitut erot eivät selittyne väitöskirjojen kirjoitusajankohdalla, vaan ne voi lukea ennemminkin kunkin kirjoittajan omiksi tyylipiirteiksi.