Search

Artikkelissa tutkitaan, minkälaisia ovat ilmastoviestinnän tutkimuksen käsitykset suuren yleisön osallistumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja miten ne nivoutuvat käsityksiin viestinnästä yhtäältä osallistamisen välineenä, toisaalta koko osallistumisen problematiikkaa määrittelevänä vuorovaikutuksena. Henkilökohtaista sitoutumista ja ilmastoviestinnän psykologista potentiaalia korostava näkökulma on tavanomaisin tapa lähestyä osallistamisen problematiikkaa ilmastoviestinnän tutkimuksessa. Siinä viestintää näyttäytyy välineenä, jolla voidaan vaikuttaa ihmisten tietoihin, asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta osallistuminen tarkoittaa yhteiskunnallista aktiivisuutta, jota tarkastellaan tutkimuksessa tyypillisesti demokraattisen puntaroinnin näkökulmasta. Viestinnälle ja kansalaisten osallistumiselle päätöksentekoon annetaan perustavanlaatuinen merkitys, mutta käytännössä ne saattavat pelkistyä ennalta määrättyjen tavoitteiden ajamiseksi. Poliittisen sitoutumisen näkökulma perustuu eronteolle henkilökohtaisen sitoutumisen individualismiin, kansalaisvaikuttamisen konsensushakuisuuteen ja viestinnän käsittämiseen vaikuttamiseksi.

Tarkastelen artikkelissa, miksi Yhdistyneet kansakunnat (YK) ei sisällytä ilmastonmuutosta pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen. Vuonna 1951 Genevessä solmittu pakolaissopimus on ainoa valtioita sitova kansainvälinen sopimus, joka takaa pakolaisten oikeudellisen aseman. Sopimus ei kuitenkaan takaa suojelua ilmastonmuutoksen takia kodeistaan paenneille henkilöille, sillä ilmastopakolaisuutta ei tunnusteta kansainvälisissä sopimuksissa pakolaisuudeksi. Pakolaissopimuksen ainutlaatuisuuden vuoksi on kuitenkin ehdotettu, että ilmastonmuutos sisällytettäisiin siihen. Siksi artikkelissa kysytään, miksi YK ei ole pyrkinyt edistämään pakolaissopimuksen laajentamista. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen sisällyttäminen pakolaissopimukseen ei valtioiden mielestä palvelisi ilmastopakolaisten etua. Sen sijaan valtiot kannattavat ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyä, alueellisten sopimusten hyödyntämistä ja ilmastopakolaisille räätälöityjen suojeluvälineiden kehittämistä.

Non

Climate emotions have become an increasingly salient issue since the beginning of the 2000s. This paper draws on data from in-depth interviews from the United States (USA) and Finland to provide insight into the complex dynamics of climate emotions in 23 environmentally active young people in these two countries. The analysis centers on two main themes: (a) complex dynamics of climate emotions and (b) identities and felt social expectations. The results support recent research about the importance of anger, grief, and guilt as very common climate emotions among active people, although a broad range of emotions was recognized by the participants. Some observations were made about the role of cultural factors in these two countries. Through this analysis, this article contributes to the understanding about the ways in which identities and felt social expectations shape climate emotions, including feelings of inadequacy and obligation. Analysis of the experiences of this limited number of young people shows the prevalence of feelings of inadequacy and thus supports the recent arguments about the need to provide young people tools to set their responsibility in context, in order to avoid negative consequences of the felt pressures.

Huoltovarmuuden keskiössä ovat yhteiskunnalle vakavat häiriötilanteet ja poikkeusolot, joihin yhteiskunta pyrkii varautumaan ja niissä toimimaan. Ajankohtaisia esimerkkejä ovat COVID-pandemia sekä meneillään oleva energiakriisi, joiden osalta myös Suomen huoltovarmuus on ollut vahvasti esillä. Myös sääilmiöt voivat aiheuttaa häiriötilanteita: Suomessa näitä ovat esimerkiksi myrskyt, rajuilmat, tulvat ja kuivuus, jotka voivat ainakin periaatteessa lamaannuttaa yhteiskuntaa. Sääilmiöiden vaikutuksiin varautuminen on mahdollista, mutta asiaa hankaloittaa meneillään oleva ilmaston nopea muuttuminen. Vaikutuksia aiheuttavista sääilmiöistä osa on nopeita ja rajuja (esim. voimakas rajuilma) ja osa puolestaan muodostuu hitaammin (esim. pitkät hellejaksot), ja ilmastonmuutos vaikuttaa ilmiöihin eri tavoin. Tässä työssä perehdyttiin siihen, millaisia arvioituja vaikutuksia ilmastonmuutoksella on Suomen huoltovarmuuteen. Lähtökohtana oli Huoltovarmuuskeskuksen kanssa järjestettyjen työpajojen sekä asiantuntijahaastattelujen avulla saada käsitys siitä, mitkä sääilmiöt ja säätilanteet ovat huoltovarmuuden kannalta keskeisiä ja mitkä huoltovarmuuden toimialat ovat haavoittuvimmat. Haastatteluiden ohella työssä käytiin läpi menneitä merkittäviä säätilanteita, joilla tiedetään olleen merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Myös viimeaikaisesta kirjallisuudesta poimittiin tietoa mm. eri toimialojen haavoittuvuuksista sekä sopeutumiskyvystä. Koottuun tietoon yhdistettiin arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista tunnistettuihin ilmiöihin, jolloin saatiin ensikäsitys siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen huoltovarmuuteen. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että ilmastonmuutoksen vaikutukset huoltovarmuuteen ovat varsin monisyisiä, johtuen etenkin sääilmiöiden laajasta kirjosta ja erilaisista vaikutusmekanismeista. Lisäksi asiaa hankaloittaa se, ettei ole olemassa selvää rajanvetoa siitä, mikä itse asiassa on huoltovarmuuskriittinen sääilmiö ja mikä ei. Voivatko esimerkiksi yleistyvien helteiden johdosta kasvavat haittavaikutukset terveydenhuollolle saavuttaa jossain vaiheessa vakavan yhteiskunnallisen häiriötilanteen, jos asiaan ei varauduta riittävästi etukäteen? Toinen keskeinen tulos on, että huoltovarmuuden kannalta ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset ovat Suomessa hyvin pieniä verrattuna muualle maailmaan. Vaikka Suomessakin ilmasto on jo muuttunut huomattavasti ja muuttuu tulevaisuudessa edelleen, suurimmat huoltovarmuusvaikutukset näyttävät heijastuvan muualta: pahimpana tilanteena Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijat pitävät ruoan, veden ja elintilan puutetta maailmalla, jonka vaikutukset heijastuisivat myös Suomeen. Tätä huomiota tukevat myös Suomen ilmastonmuutosarviot. Toimialoista haavoittuvimmiksi koetaan elintarvike- ja energiahuolto sekä logistiikka. Työssä keskityttiin pääasiassa ilmastonmuutoksen suoriin vaikutuksiin eli ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sääilmiöiden esiintymiseen. Työssä sivutaan kuitenkin myös epäsuoria eli muualta maailmalta heijastuvia vaikutuksia ja siirtymävaikutuksia, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen hillintätoimista, etenkin nopeasta energiamurroksesta. I centrum för försörjningsberedskapen i samhället står beredskap för allvarliga störningar och exceptionella förhållanden, som samhället försöker förbereda sig för och agera i dem. Aktuella exempel är COVID-pandemin och den pågående energikrisen, där Finlands försörjningsberedskap också har lyfts fram. Även väderfenomen kan orsaka störningar: i Finland handlar det till exempel om stormar, hårda åskväder, översvämningar och torka, som åtminstone i princip kan förlama samhället. Det är möjligt att förbereda sig mot effekter av väderfenomen, men saken kompliceras av de pågående snabba klimatförändringarna. Vissa av väderfenomenen som orsakar effekter är snabba och våldsamma (t.ex. hård åska) medan en del utvecklas långsammare (t.ex. långa värmeböljor), och klimatförändringen påverkar fenomenen på olika sätt. Detta arbete fördjupade sig i att uppskatta effekterna av klimatförändringen på Finlands försörjningsberedskap. Utgångspunkten var att få en förståelse för vilka väderfenomen och vädersituationer som är centrala för försörjningsberedskapen och vilka sektorer inom försörjningsberedskapen som är mest utsatta, genom arbetsseminarium och expertintervjuer som anordnas tillsammans med Försörjningsberedskapscentralen. Utöver intervjuerna omfattade arbetet genomgång av tidigare signifikanta vädersituationer som man vet har haft betydande effekter i samhället. Information hämtades också från nyare litteratur, t.ex. om olika branschers sårbarhet och anpassningsförmåga. Klimatförändringens uppskattade effekter på de identifierade fenomenen kombinerades med den insamlade informationen, vilket resulterade i en första uppfattning om hur klimatförändringarna påverkar Finlands försörjningsberedskap. Baserat på resultaten kan man dra slutsatsen att klimatförändringens effekter på försörjningsberedskap är ganska komplexa, särskilt på grund av det breda spektrumet av väderfenomen och olika påverkningsmekanismer. Dessutom kompliceras saken av att det inte finns någon tydlig avgränsning av vad som egentligen är och inte är ett väderfenomen som är kritiskt för försörjningsberedskap. Kan till exempelvis de ökande negativa effekterna på hälso- och sjukvården på grund av de allt vanliga värmeförhållandena någon gång orsaka en allvarlig social störningssituation, om ärendet inte är tillräckligt förberett i förväg? Ett annat betydelsefullt resultat är att de direkta effekterna av klimatförändringen i fråga om försörjningsberedskap är mycket små i Finland jämfört med i resten av världen. Även om klimatet i Finland redan har förändrats avsevärt och kommer att fortsätta förändras i framtiden, tycks de största effekterna av försörjningsberedskapen återspeglas på annat håll: experterna på Försörjningsberedskapscentralen anser att den värsta situationen är brist på mat, vatten och livsrum i världen, vars effekter även skulle återspeglas i Finland. Bland industrierna upplevs livsmedel och energiförsörjning och logistik som de mest utsatta. Arbetet fokuserade främst på klimatförändringens direkta effekter, det vill säga klimatförändringens effekter på förekomsten av väderfenomen. Arbetet berör dock även indirekta effekter, det vill säga effekter som reflekteras från resten av världen och övergångseffekter som är ett resultat av åtgärder för att minska klimatförändringen, särskilt från den snabba energiomställningen. Serious disruptions and exceptional circumstances for society, that the society tries to prepare for and act in them are at the center of security of supply. Current examples are the COVID pandemic and the ongoing energy crisis for which Finland's security of supply has also been strongly highlighted. Disturbances can also be caused by weather phenomena: in Finland, such examples are windstorms, severe thunderstorms, floods, and droughts, which can, at least in principle, paralyze the society. It is possible to prepare for the impacts of weather phenomena, but the ongoing rapid climate change makes it more complicated. Some of the weather phenomena that cause impacts are fast and violent (e.g. intense thunderstorms) and some occur more slowly (e.g. long heat waves), and climate change affects the phenomena in different ways. In this work, the estimated impacts of climate change on Finland's security of supply were investigated. The starting point was to gain an understanding of which weather phenomena and weather situations are central to security of supply and which sectors of security of supply are the most vulnerable. The work constituted of workshops and expert interviews organized with the National Emergency Supply Agency. In addition to the interviews, the work covered past significant weather situations in Finland that are known to have had significant societal impacts. Information was also extracted from recent literature, especially regarding the vulnerabilities and adaptability of different sectors in Finland. Estimates of the climate change impacts on the identified phenomena were combined with the collected information, resulting in a first understanding of how climate change affects Finland's security of supply. Based on the results, it can be concluded that the impacts of climate change on security of supply are quite complex, especially due to the wide spectrum of weather phenomena and their different impact mechanisms. In addition, the matter becomes more complicated by the fact that there is no clear distinction of what weather phenomenon actually is critical to security of supply and what is not. For example, could the increasing adverse impacts on health care due to the increasingly common heat conditions reach a serious societal disturbance situation at some point, if it is not sufficiently prepared in advance? Another key result is that in terms of security of supply, the direct effects of climate change are very small in Finland compared to many other countries. Although the climate in Finland has already changed considerably and will continue to change in the future, the biggest impacts to security of supply seem to be reflected from elsewhere: the experts of the National Emergency Supply Agency consider the worst situation to be a lack of food, water and habitable living environment in the world, which would also be reflected to Finland. Among the sectors, food/water and energy supply and logistics are perceived as the most vulnerable. The work mainly focused on the direct effects of climate change, i.e. the effects of climate change on the occurrence of various weather phenomena. However, the work also considers to some extent indirect effects, i.e. those reflected from other parts of the world, and transitional effects that result from climate change mitigation measures, especially from the rapid energy transition.

Monet kaupungit ovat asettaneet itselleen hiilineutraaliustavoitteen ja päättäneet toimenpiteistä, joilla tavoitteeseen pyritään. Varsinkin tieliikennesektorin ilmastopäästöjen vähentäminen on osoittautunut haastavaksi. Yksi keino tieliikenteen päästöjen vähentämiseen on kulkutapamuutos henkilöautosta kestäviin kulkutapoihin eli kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Kaupunkien rooli kulkutapamuutoksen edistämisessä on keskeinen, koska ne vastaavat yhdyskuntarakenteen ja liikenneinfrastruktuurin suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta. Yhdyskuntarakenne ja liikenneinfrastruktuuri luovat puitteet kulkutavan valinnalle ja vaikuttavat voimakkaasti kulkutapajakaumaan. Jotta tiedetään, riittävätkö suunnitellut toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi vai onko toimenpiteiden määrää tai kunnianhimoa syytä lisätä, on tärkeää pystyä arvioimaan suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia kulkutapamuutokseen ja ilmastopäästöihin. Työn tavoitteena oli tutkia, miten kestävän liikkumisen toimenpiteet vaikuttavat automatkojen määrään ja tieliikenteen ilmastopäästöihin kaupungissa. Työssä tarkasteltiin kestävän liikkumisen toimenpiteiden vaikutusta tamperelaisten liikkumiseen Tampereella. Arvioitavat toimenpiteet valittiin Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja kysyntä- ja ristijoustoihin sekä ohjautumiskertoimiin perustuvaa vaikutusten arviointia. Työssä keskeisiä aineistoja olivat henkilöautojen päästökertoimet eri sähköistymisskenaariossa, henkilöliikennetutkimuksen tiedot tamperelaisten liikkumisesta Tampereella ja kirjallisuudesta löydetyt arvot kysyntä- ja ristijoustoille sekä ohjautumiskertoimille. Tuloksia verrattiin Tampereen kulkutapajakaumatavoitteeseen ja tieliikenteen päästöennusteeseen sekä -tavoitteeseen. Vaikutusten arviointien perusteella toimenpiteet vähentävät tehtyjä automatkoja 4,1 miljoonaa vuonna 2030, mikä on 15 % kulkutapajakaumatavoitteen mukaisesta automatkojen vähentämistarpeesta. Tieliikenteen päästöjä arvioidut toimenpiteet vähentävät 2,2 kt CO2-e vuonna 2030. Verrattuna perusskenaarioon, jossa toimenpiteitä ei tehdä, päästövähenemä on 1,3 % tieliikenteen päästöistä ja 2,2 % henkilöautoliikenteen päästöistä. Kun toimenpiteet, autokannan sähköistyminen ja muiden vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistyminen huomioidaan, Tampereen tieliikenteen päästöennusteen ja -tavoitteen väliin jää tämän arvion perusteella 46 kt CO2-e vuonna 2030. Kehittämällä arviointimenetelmää toimenpiteiden vaikutukset voisivat olla suurempia. Lisäksi voitaisiin huomioida useampia tiekartan toimenpiteitä. Arvioiduista toimenpiteistä vaikuttavimpia toimenpiteitä ovat henkilöautoilua rajoittavat toimet. Henkilöautoilua ei voida kuitenkaan rajoittaa ilman panostuksia kestäviin kulkutapoihin. Työn tulokset vahvistavatkin aiempaa käsitystä siitä, että kulkutapamuutos ja tieliikenteen ilmastopäästöjen vähentäminen vaatii sekä tukea kestäville kulkutavoille että rajoitteita henkilöautoilulle.

Suomessa on havaittu ensimmäistä kertaa puille toisinaan kohtalokasta etelänversosurmaa. Taudin aiheuttaa havuparikas-sieni. Tautia esiintyy enimmäkseen männyillä, mutta myös muilla havupuilla. Uusi opportunistinen tuhonaiheuttaja saattaa saada nyt enemmän elintilaa Suomessa, lisääntymällä puissa joiden juuristo on ollut jo valmiiksi männynjuurikäävän tai kuivuuden heikentämä. Suomessa etelänversosurma havaittiin, kun syyskuussa Lounais-Suomesta löytyi kuolleita mäntyjä useasta kohteesta. Yhdellä Uudenkaupungin lähellä sijaitsevalla kohteella yhdeksi tuhoajaksi osoittautui myös etelänversosurma. Ilmastonmuutos ja etenkin lisääntynyt kuivuus edesauttaa havuparikas-sienen muuttumista taudinaiheuttajaksi. Havuparikasta on aiemmin löydetty Suomesta saprotrofina männyn kävyistä, sekä piilevänä vuosikasvaimista. Nyt havuparikasta on ensimmäistä kertaa löydetty Suomessa mäntyjen kuolemien yhteydessä. Sienen levinneisyys ja runsaus pitäisi selvittää, sekä taudin puhkeamista on syytä tutkia, jotta mahdollinen uhka Suomen metsille selviää.

Artikkelissa tutkitaan, minkälaisia ovat ilmastoviestinnän tutkimuksen käsitykset suuren yleisön osallistumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja miten ne nivoutuvat käsityksiin viestinnästä yhtäältä osallistamisen välineenä, toisaalta koko osallistumisen problematiikkaa määrittelevänä vuorovaikutuksena. Henkilökohtaista sitoutumista ja ilmastoviestinnän psykologista potentiaalia ko- rostava näkökulma on tavanomaisin tapa lähestyä osallistamisen problematiikkaa ilmastoviestinnän tutkimuksessa. Siinä viestintää näyttäytyy välineenä, jolla voidaan vaikuttaa ihmisten tietoihin, asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta osallistuminen tarkoittaa yhteiskunnallista aktiivisuutta, jota tarkastellaan tutkimuksessa tyypillisesti demokraattisen puntaroinnin näkökulmasta. Viestinnälle ja kansalaisten osallistumiselle päätöksentekoon annetaan perustavanlaatuinen merkitys, mutta käytännössä ne saattavat pelkistyä ennalta määrättyjen tavoitteiden ajamisek- si. Poliittisen sitoutumisen näkökulma perustuu eronteolle henkilökohtaisen sitoutumisen individualismiin, kansalaisvaikuttamisen konsensushakuisuuteen ja viestinnän käsittämiseen vaikuttamiseksi.

Tarkastelen artikkelissani joitain 2000-luvulla julkaistuja lapsille suunnattuja ilmasto- ja ympäristötietoisia kuvakirjoja ja proosateoksia. Tutkin kahta aineistossani selkeästi aktivoituvaa tulkinnallista kehystä: teosten lapsihenkilöitä ilmastovastuunkantajina sekä ihmisten ja muunlajisten eläinten suhteen esittämistä. Tarkastelen ensin sitä, millaiseen positioon aineistoni nuoret henkilöhahmot asettuvat suhteessa ilmastonmuutoksen herättämiin vastuukysymyksiin. Olen kiinnostunut mainittuun näkökulmaan liittyen henkilöiden tunteiden esittämisestä, heidän tekemistään ilmastoteoista sekä suhteesta auktoriteetteihin (esimerkiksi omat vanhemmat ja opettajat). Sen lisäksi, että tarkastelen henkilöhahmoja vastuunkantajina, pohdin sitä, millaiseen vastuuseen heitä ohjataan kirjallisuuskasvatuksen näkökulmasta. Käytän pääasiallisena aineistona Mikko Pelttarin alakouluikäisille suunnattua seikkailukirjaa Näkymätön myrsky sekä Martti Linnan teosta Isän luokse ja Timo Parvelan teosta Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä, jotka ovat alakouluikäisille suunnattuja proosateoksia. Toiseksi tarkastelen sitä, miten ihmisen ja muunlajisen eläimen suhdetta esitetään lastenkirjoissa, ja millaista lukutaitoa nämä teokset voivat herätellä. Tässä yhteydessä aineistonani ovat Linda Bondestamin ja Johanna Lumpeen pienille lapsille suunnatut kuvakirjat Elämäni pohjalla ja Viidakon väki ja suuri muutto sekä Kirsti Ellilän proosateos Majavakevät. Artikkelini lähtökohtana on ajatus, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella on kasvatusajattelun uudistamisessa tärkeä paikka: se auttaa lukijoitaan kiinnittämään huomiota ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteisiin. Parhaimmassa tapauksessa se myös tarjoaa lapsille ja nuorille vertaistukea ilmastonmuutoksen synnyttämien huolien ja kysymysten keskellä.

Funding Information: Vili Virkki was supported by the Aalto University School of Engineering Doctoral Programme, Elina Alanr and Lauri Ahopelto were supported by Maa- ja vesitekniikan tukiry., Matti Kummu was supported by the Academy of Finland-funded project WATVUL (grant no. 317320) and the European Research Council (ERC) under the European Union's Horizon 2020 research and innovation programme (grant no. 819202), Miina Porkka was supported by the European Research Council (ERC) under the European Union's Horizon 2020 research and innovation programme (grant no. 819202) and the Erling-Persson Family Foundation, and Lan Wang-Erlandsson was supported by the European Research Council through the Earth Resilience in the Anthropocene project (grant no. ERC-2016-ADG 743080) and by the IKEA Foundation. Funding Information: | openaire: EC/H2020/819202/EU//SOS.aquaterra Financial support. Vili Virkki was supported by the Aalto University School of Engineering Doctoral Programme, Elina Alanärä and Lauri Ahopelto were supported by Maa-ja vesitekniikan tuki ry., Matti Kummu was supported by the Academy of Finland-funded project WATVUL (grant no. 317320) and the European Research Council (ERC) under the European Union’s Horizon 2020 research and innovation programme (grant no. 819202), Miina Porkka was supported by the European Research Council (ERC) under the European Union’s Horizon 2020 research and innovation programme (grant no. 819202) and the Erling-Persson Family Foundation, and Lan Wang-Erlandsson was supported by the European Research Council through the “Earth Resilience in the Anthropocene” project (grant no. ERC-2016-ADG 743080) and by the IKEA Foundation. Publisher Copyright: © 2022 Vili Virkki et al. Human actions and climate change have drastically altered river flows across the world, resulting in adverse effects on riverine ecosystems. Environmental flows (EFs) have emerged as a prominent tool for safeguarding the riverine ecosystems, but at the global scale, the assessment of EFs is associated with high uncertainty related to the hydrological data and EF methods employed. Here, we present a novel, in-depth global EF assessment using environmental flow envelopes (EFEs). Sub-basin-specific EFEs are determined for approximately 4400 sub-basins at a monthly time resolution, and their derivation considers the methodological uncertainties related to global-scale EF studies. In addition to a lower bound of discharge based on existing EF methods, we introduce an upper bound of discharge in the EFE. This upper bound enables areas to be identified where streamflow has substantially increased above natural levels. Further, instead of only showing whether EFs are violated over a time period, we quantify, for the first time, the frequency, severity, and trends of EFE violations during the recent historical period. Discharge was derived from global hydrological model outputs from the ISIMIP 2b ensemble. We use pre-industrial (1801-1860) quasi-natural discharge together with a suite of hydrological EF methods to estimate the EFEs. We then compare the EFEs with recent historical (1976-2005) discharge to assess the violations of the EFE. These violations most commonly manifest as insufficient streamflow during the low-flow season, with fewer violations during the intermediate-flow season, and only a few violations during the high-flow season. The EFE violations are widespread and occur in half of the sub-basins of the world during more than 5% of the months between 1976 and 2005, which is double compared with the pre-industrial period. The trends in EFE violations have mainly been increasing, which will likely continue in the future with the projected hydroclimatic changes and increases in anthropogenic water use. Indications of increased upper extreme streamflow through EFE upper bound violations are relatively scarce and dispersed. Although local fine-tuning is necessary for practical applications, and further research on the coupling between quantitative discharge and riverine ecosystem responses at the global scale is required, the EFEs provide a quick and globally robust way of determining environmental flow allocations at the sub-basin scale to inform global research and policies on water resources management.

Kirja-arvio Jarno Valkosen teoksesta "Mökin kanssa ajattelu – Ympäristösosiologinen mielikuvitus ympäristökriisin aikakaudella". Vastapaino, Tampere, 2022. (134 s.)

Osana Hiilijalanjälkilaskuri broileritiloille –hanketta selvitettiin kuluttajatutkimuksen keinoin kahdessa kyselyssä asenteita kuluttamiseen, hiilijalanjäljen laskentaan, huomioimiseen ja merkintään. Menetelmänä oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, joka toteutettiin ikäjakauman (18–75 vuotta) ja alueellisuuden puolesta edustavaksi rakennetun tutkimuspaneelin kautta alkuvuodesta 2020 (ennen pandemiaa) ja alkuvuodesta 2021. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vastaajia oli 701 ja toisessa osassa 710; ja 95% luottamustasolla virhemarginaali oli korkeintaan 3.7 prosenttiyksikköä. Taustatietojen (demografiset tiedot, asumismuoto, liikkuminen sekä ruokahankintoihin ja ruokavalioihin liittyvät kysymykset) jälkeen kysyttiin vastaajien yleisiä ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen liittyviä asenteita sekä hiilijalanjälkilaskureiden käyttöä sekä elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintöihin liittyviä tietoja. Toisessa kyselyssä lisättiin kysymys, jossa pyydettiin oman mielikuvan perusteella asettamaan tavanomaisia lounasruoka-annoksia järjestykseen hiilijalanjäljen mukaan. Tutkimusaikana yleinen huolestuneisuus ilmastonmuutoksesta väheni jonkin verran. Selittävänä tekijänä saattaa olla koronapandemia, joka valtakunnallisessa uutisoinnissa syrjäytti ilmastonmuutoksen. Samoin vastaajien aikomukset ja toimet hiilijalanjäljen pienentämiseksi olivat pääsääntöisesti vähentyneet. Ruokaan liittyvistä keinoista kuluttajien hiilijalanjäljen pienentämiseksi suosituimpia olivat kotimaisten tuotteiden käytön lisääminen ja ruokahävikin vähentäminen, joiden osalta jonkin verran tai merkittävästi toimia tekevien osuus oli 88–92%. Kyselyjen välisen vuoden aikana hiilijalanjälkilaskureihin tutustuneiden osuus kasvoi lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä n. 30%:iin (P

The physical and chemical properties of water are vital for aquatic organisms. Should changes in these conditions occur, responses would follow both in the distributions of species and ecosystem functioning. Water salinity is particularly critical because it induces osmotic stress and requires specific physiological adaptations from the living organisms. Current climate change models suggest increasing precipitation in the Baltic Sea catchment area and decreasing seawater salinity along the Finnish seacoast. In order to envisage potential consequences of decreasing salinity in the coastal ecosystems, we apply alternative Baltic Sea salinity scenarios based on climate change and species inventory data with GIS modelling to estimate possible changes in the distributions of four aquatic species within the next 50 years. The results suggest that marine species are to lose much of their current distribution areas: blue mussel may constrain its distribution into the Archipelago- and Bothnian Sea areas only, while eelgrass will likely disappear completely. In contrast, the studied freshwater species, brackish water sponge and the common water mosses, will strongly expand their distributions along the Finnish seacoast. Their currently isolated populations in the Gulf of Finland and the Gulf of Bothnia will expand their populations as far as the Archipelago Sea, which will thereby become a biogeographically interesting contact zone. As many of the studied organisms are keystone species, their changing distributions will induce cascade effects at the ecosystem level.

Ilmasto konkretisoituu ihmisten arkeen sään kautta; ilmaston merkitys välittyy sään kokemisessa ja säälle annetuissa paikallisissa merkityksissä. Näin sään ja sille annettujen kulttuuristen merkitysten tutkiminen tuo arvokkaan lisän ilmastonmuutoksen arkisten seurausten hahmottamisessa ja voi auttaa ymmärtämään erilaisia ilmastonmuutosnäkemyksiä ja näistä juontuvia ilmastopolitiikan konflikteja. Tämän vuoksi kiinnostus arkisten sääkokemusten tutkimukseen on kasvanut viime vuosina. Artikkeli tarjoaa katsauksen tähän kansainvälisesti kehittyvään kulttuurisen ilmastotutkimuksen kenttään, sekä tarkastelee empiirisesti sään kulttuurisia merkityksiä Suomessa sanomalehtiaineiston avulla. Empiirinen analyysi pohjaa sääuutisointiin erikoisena säävuonna 2018 kahdessa sanomalehdessä: Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa. Sääuutisoinnista nostetaan esiin kolme keskeistä piirrettä: kesän sään merkityksellisyys, sään epätavallisuuden ja ongelmallisuuden korostaminen sekä sääpuheen kontekstisidonnaisuus. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta tutkimus tarjoaa eväitä sopeutumistarpeiden paremmalle ymmärtämiselle., Weather is the medium through which we connect with climate in our everyday activities. It creates our understanding of the climate and its meanings in particular places. Hence, there is a rising interest in studying the everyday weather experiences as a means to understand the ways climate and climate change affect our daily lives, and to explain different perceptions on climate change and conflicts over climate policies. Building on studies related to cultural understanding of climate change, this paper examines the contexts and ways weather is narrated in newspaper media in Finland. The analysis is based on weather related news reports on the year of strange weather, 2018, published in two major Finnish newspapers Helsingin Sanomat and Maaseudun Tulevaisuus, the former focusing on the capital region and the latter on rural issues. In the newspaper reports, weather is constantly creating problems and acting against the average (the climate), but also producing benerfits. The rural weather reports emphasise experiential knowledge and long-term impacts of weather, while the city narratives are more grounded on meteorological knowledge and dramatise the daily weather. In the context of climate adaptation, it is useful to better understand the contextual nature of the meaning of weather.

Oppikirjan merkitys suomalaisessa koulussa on perinteisesti ollut – ja yhä edelleen usein on – suuri: se, millaisia sisältöjä ja millaisia painotuksia oppikirjoissa esitetään, vaikuttaa vahvasti opetuksen etenemiseen. Tästä huolimatta oppikirjojen asiasisältöjä on tutkittu verrattain vähän. Ilmastonmuutoksen vakavuus on tunnustettu viime vuosina kansainvälisesti, ja tämä huoli on välittynyt myös koulutuksen ja kasvatuksen kentälle. On pohdittu sitä, mitä ilmastonmuutoksesta tulisi tietää, ja kenen vastuulla ilmastonmuutokseen liittyvien aiheiden opettaminen on. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten ilmastonmuutosta käsitellään kahdessa suomalaisessa lukion pakollisen maantieteen kurssin oppikirjassa (GEOS ja Manner). Tulosten mukaan oppikirjat eroavat selvästi siinä, millaista tietoa ilmastonmuutoksesta ne sisältävät, millaisia havainnollistamisen keinoja niissä käytetään ja millaisen painoarvon ne antavat yksilölle ja yhteiskunnalle ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Oppikirjojen yksi suurimmista puutteista on se, että ne eivät esittele riittävästi helposti toteutettavia ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoja. Tulevissa lukion opetussuunnitelman perusteissa (2019) ilmastonmuutos mainitaan lähes kuusinkertaisesti aiempaan opetussuunnitelmaan (2015) verrattuna. Tämä voi vaikuttaa lukion maantieteen pakollisen kurssin oppikirjojen sisältöihin lähitulevaisuudessa. Climate change in upper secondary school curricula and geography textbooks Abstract The role of textbooks has traditionally been – and still very often is – very important in the Finnish education system: the content of textbooks and the emphasis put on them strongly influence the progress of teaching. Nonetheless, relatively little research has been conducted about the content of Finnish textbooks and especially about how climate change is presented in textbooks. In recent years, the seriousness of climate change has been recognized internationally and this concern has also been transmitted to the field of education. Questions such as what is needed to know about climate change and who is responsible for teaching the topics of climate change have already been asked. In this article, we therefore examine how climate change is presented in two Finnish upper secondary school geography textbooks (GEOS and Manner). According to the results, the textbooks clearly differ in the types of information they contain on climate change, the ways that are used to illustrate climate change, and the importance they place on individuals and society in mitigating and adapting to climate change. One of the major shortcomings of the textbooks is that they do not provide enough easy-to-implement ways of mitigating climate change. On the other hand, climate change is mentioned six times more in the forthcoming upper secondary school curriculum (2019) compared to the previous curriculum (2015). This may affect the content of textbooks for the mandatory upper secondary school geography in the near future. Keywords: climate change, upper secondary school geography, curriculum, textbook

Coastal systems experience strong impacts of ongoing environmental change, affecting fish communities and subsequently fishery yields. In the Baltic Sea, the combined effects of climate-induced changes and eutrophication-related pressures constitute major threats to its living resources. Although much work has been devoted to uncovering environmental impacts on the commercially most valuable fish stocks, only little is known about community-wide responses of fished species and how environmental change may affect their yield. In this study, the authors use a joint species distribution modelling framework to disentangle environmental impacts on species-specific fishery yields of 16 fished species along the coast of Finland over four decades. The authors show that environmental covariates substantially contributed to variations in fishery yields and are likely to have strong impacts on fished resources also in the future. Salinity and near-bottom oxygen concentration emerged as the strongest environmental drivers of yields at the community level, whereas temperature was particularly important for cod (Gadus morhua) and sprat (Sprattus sprattus) yields. The authors found shore density to be an important predictor for fisheries resources especially for freshwater fish. The results of this study suggest that the changes in environmental conditions during the past four decades had a positive effect on the yields of freshwater and warm-affinity species, whereas yields of marine cold-affinity species have been mainly negatively affected by contracting favourable habitats, becoming warmer and less saline.

In recent decades, lakes have experienced unprecedented ice loss with widespread ramifications for winter ecological processes. The rapid loss of ice, resurgence of winter biology, and proliferation of remote sensing technologies, presents a unique opportunity to integrate disciplines to further understand the broad spatial and temporal patterns in ice loss and its consequences. Here, we summarize ice phenology records for 78 lakes in 12 countries across North America, Europe, and Asia to permit the inclusion and harmonization of in situ ice phenology observations in future interdisciplinary studies. These ice records represent some of the longest climate observations directly collected by people. We highlight the importance of applying the same definition of ice-on and ice-off within a lake across the time-series, regardless of how the ice is observed, to broaden our understanding of ice loss across vast spatial and temporal scales.

Nation states often end up adopting practices that are incongruent with their formal commitments to international efforts, such as mitigation of climate change. Although the necessity of a transfer towards carbon-neutral societies is widely understood, such decoupling is a challenge to transition. This study analyses the political discourse in the Finnish media from 2017 to 2018 around the European Union's Land Use, Land Use Change and Forestry (LULUCF) Regulation. The discourse embodies a contradiction, as the Finnish government sought to justify its aim to log a record amount of forest while officially pledging to climate change mitigation. The forest industry and the government launched a major lobbying campaign to influence the regulation calculations to be adopted by the European Union. Several representatives of the scientific community rose to oppose the government's plan of action by distributing scientific knowledge on the negative climate effects caused by extensive forestry; a vigorous public debate around the correct ways to use this natural resource ensued. Our analysis identifies three prevailing narratives, each portraying and resolving the contradiction in a distinct way. We argue that narratives work as tools of epistemic governance and demonstrate how policy actors selectively weave scientific knowledge into such narratives. publishedVersion

Fossil-based emissions can be avoided by using wood in place of non-renewable raw materials as energy and materials. However, wood harvest influences forest carbon stocks. Increased harvest may reduce the overall climate benefit of wood use significantly, but is widely overlooked. We reviewed selected simulation studies and compared differences in forest carbon and amount of wood harvested between harvest scenarios of different intensities for three different time perspectives: short- (1–30 years), mid- (31–70 years), and long-term (71–100 years). Out of more than 450 reviewed studies 45 provided adequate data. Our results show that increased harvest reduces carbon stocks over 100 years in temperate and boreal forests by about 1.6 (stdev 0.9) tC per tC harvested (referred to as carbon balance indicator (CBI)). CBI proved to be robust when outliers explicitly influenced by factors other than changes in the harvest rate, such as fertilization or increase in forest area, were removed. The carbon impacts tend to be greatest in the mid-term, but no significant difference in was found for average values between short and long time-horizons. CBI can be interpreted as carbon opportunity costs of wood harvest in forests. Our results indicate that even after 100 years, CBI is significant compared to the typical GHG credits expected in the technosphere by avoiding fossil emissions in substitution and increasing carbon stocks in harvested wood products. Our estimates provide typical values that can directly be included in GHG balances of products or assessments of mitigation policies and measures related to wood use. However, more systematic scenarios with transparent information on influencing factors for forest carbon stocks are required to provide better constrained estimates for specific forest types.

Ilmastokriisi voi aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita, kuten ahdistusta ja halua toimia ilmastonmuutoksen vaikutuksia lieventävästi esimerkiksi tekemällä ympäristöystävällisempiä elämänvalintoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko suomalaisilla nuorilla ja nuorilla aikuisilla ilmastonmuutokseen liittyvät ajatukset ja tunteet yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin. Tutkimuskysymyksinä tarkasteltiin, olivatko 1) ilmastonmuutokseen liittyvän huolen määrä, 2) ilmastonmuutokseen liittyvät emootiot, 3) ilmastonmuutokseen ja valtionhallintojen ilmastotoimiin liittyvät ajatukset ja uskomukset sekä 4) ikä tai sukupuoli yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin ilmastonmuutoksen vuoksi. Aiemman tutkimuksen perusteella hypoteesit olivat, että 1) suurempi määrä koettua huolta ilmastonmuutoksesta on yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin, 2) ilmastonmuutokseen liittyvät negatiiviset tunteet ovat yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin, 3) tulevaisuuteen liittyvät negatiiviset ajatukset ovat yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin, ja positiiviset ajatukset tulevaisuuteen liittyen ovat negatiivisesti yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin sekä 4) nuoremmilla vastaajilla lasten hankkimisen epäröinti on yleisempää kuin vanhemmilla vastaajilla ja että sukupuolten välillä vastauksissa ei ole eroa. Tutkimus oli osa laajempaa globaalia tutkimusta, jonka tavoitteena oli kartoittaa nuorten ilmastotunteita ja näkemyksiä hallitusten ilmastotoimista. Tutkimuksen aineistona oli 1000 16–25-vuotiaan suomalaisen otos, joiden ilmastonmuutokseen liittyviä kokemuksia kartoitettiin 8 laajaa kysymystä sisältäneellä mittarilla. Ilmastonmuutoshuolen ja iän välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatiokertoimilla sekä varianssianalyysillä. Ilmastonmuutoshuolen eroja eri sukupuolien vastauksissa tarkasteltiin t-testillä. Keskiarvotarkastelujen lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien välisiä yhteyksiä ristiintaulukoinnilla ja χ2-testillä. Päätulokset olivat, että ilmastonmuutokseen liittyvän huolen määrä, ilmastonmuutosta kohtaan koetut negatiiviset tunteet ja ajatukset sekä hallituksen ilmastotoimiin liittyvät negatiiviset uskomukset olivat yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin. 42 % vastaajista raportoi epäröivänsä lasten hankkimista ilmastonmuutoksen vuoksi. Nuoremmat vastaajat epäröivät lasten hankkimista enemmän verrattuna vanhimpaan vastaajaluokkaan (24–25-vuotiaat). Hypoteesin vastaisesti tutkimuksessa havaittiin sukupuolten välinen ero: naiset epäröivät lasten hankkimista miehiä enemmän ilmastonmuutoksen vuoksi. Lisäksi havaittiin, että ilmastonmuutokseen tai hallitusten ilmastotoimiin liittyvät positiiviset tunteet tai positiiviset ajatukset eivät olleet yhteydessä lasten hankkimisen epäröintiin. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että ilmastonmuutokseen liittyvät syyt saavat suomalaiset nuoret epäröimään lasten hankkimista ja että ilmastonmuutokseen liittyvät negatiiviset emootiot ja ajatukset ovat yhteydessä epäröintiin. Tutkimus tarjoaa myös arvokasta tietoa siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia nuorten ilmastoahdistukseen liittyy. Ympäristökysymyksiin liittyvät asiat voivat olla merkittävä tekijä nuorten psyykkisessä hyvinvoinnissa, ja ilmastohuolella näyttää olevan laajoja ja huomattavia vaikutuksia nuorten toimintakykyyn ja tulevaisuudennäkymiin. Kliinisessä työssä sekä nuorten ohjaamis- sekä neuvontatyössä olisi hyödyllistä huomioida ympäristökysymykset ja tunnistaa niiden moninaiset vaikutukset nuorten hyvinvointiin. Tärkeää on, ettei ilmastoahdistusta ja sen vaikutuksia väheksytä, vaan että nuoria kuullaan ja että heidän huolensa otetaan tosissaan.

Climate change places great pressure on the construction sector to decrease its greenhouse gas emissions and to create solutions that perform well in changing weather conditions. Our study explores citizen perceptions on wood usage as a building material under expected mitigation and adaptation measures aimed at a changing climate and extreme weather events. The data are founded on an internet-based survey material collected from a consumer panel from Finland and Sweden during May–June 2021, with a total of 2015 responses. By employing exploratory factor analysis, we identified similar belief structures for the two countries, consisting of both positive and negative views on wood construction. In linear regression models for predicting these beliefs, the perceived seriousness of climate change was found to increase positive views on wood construction but was insignificant for negative views. Both in Finland and Sweden, higher familiarity with wooden multistory construction was found to connect with more positive views on the potential of wood in building, e.g., due to carbon storage and material properties. Our findings underline the potential of wood material use as one avenue of climate change adaptation in the built environment. Future research should study how citizens’ concerns for extreme weather events affect their future material preferences in their everyday living environments, also beyond the Nordic region.

Ilmastonmuutos on 2000-luvun keskeinen kansanterveydellinen haaste, jonka ratkaiseminen edellyttää niin monialaista yhteiskunnallista yhteistyötä kuin yksilöiden sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kestävämpään elämäntapaan. Ilmastonmuutoksen torjuntaan ryhtymiseksi motivoivaa ja sitouttavaa voi olla ymmärtää ilmastonmuutos terveysuhkana. Siihen, miten ilmastonmuutoksen uhka terveydelle ymmärretään, vaikuttaa osaltaan uutismedia, joka kehystää viestimänsä informaation ja rakentaa näin ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Kehykset ovat tiedostamattomia tai tiedostettuja informaation esittämistapoja, joissa valitaan ja korostetaan tiettyjä viestinnän aiheena olevan asian näkökulmia toisten näkökulmien ohi. Kehykset liittyvät kaikkeen tiedon käsittelyyn, ja ne antavat merkityksiä tapahtumille ja tilanteille. Kehystämisessä on myös keskeistä ajatus vaikuttavuudesta, sillä valitulla kehyksellä voidaan ohjata kehystettävän asian tulkintaa tiettyyn suuntaan, vaikuttaa viestin vastaanottajan käsityksiin kehystettävästä asiasta sekä vaikuttaa tiedon vastaanottajan toimintaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia kehystetään Helsingin Sanomissa. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli laajentaa ymmärrystä siitä, minkälaiset näkökulmat saavat suomalaisessa mediassa tilaa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista uutisoitaessa. Samalla tutkimus tuottaa uutta tietoa, sillä Suomessa ei tiettävästi ole toistaiseksi juurikaan tutkittu ilmastonmuutosuutisoinnissa esiintyvää kehystämistä eikä tutkimusta ole tiettävästi tehty lainkaan erityisesti terveysnäkökulmaan keskittyen. Tutkimuksen aineisto koostui Helsingin Sanomissa 1.1.2018–31.5.2022 julkaistuista ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia käsittelevistä uutisartikkeleista (n=135), jotka analysoitiin kehysanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten mukaan ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset kehystettiin vaikutuskehysten, ajallisten kehysten, paikkakehysten, uhrikehysten sekä vastaavuuskehysten kautta. Vaikutuskehyksiä olivat terveysuhka- ja terveyshyöty-kehykset, ajallisia kehyksiä nykyhetki- ja tulevaisuus-kehykset, paikkakehyksiä Suomi- ja muu maailma -kehykset, uhrikehyksiä eri väestöryhmiin kohdistuvia terveysvaikutuksia korostavat kehykset ja vastaavuuskehyksiä ilmastonmuutoksen negatiivisia ja positiivisia seurauksia korostavat kehykset. Kehysten esiintyvyys aineistossa vaihteli voimakkaasta (esimerkiksi terveysuhka-kehys) heikkoon (esimerkiksi uhrikehykset). Aineistossa voimakkaasti esiintyneiden kehysten perusteella suomalaisessa ilmastonmuutosuutisoinnissa ilmastonmuutos kehystetään yleisimmin ihmisten terveyttä muualla kuin Suomessa uhkaavaksi ilmiöksi, joka vaikuttaa ihmisten terveyteen nykyhetkessä ja tulevaisuudessa, ja jolla on suoraan ja epäsuoraan ihmisten terveyteen vaikuttavia negatiivisia seurauksia. Harvemmin aineistossa esiintyi kehyksiä, joiden perusteella ilmastonmuutos kehystettiin terveyshyötynä, Suomessa ja suomalaisten terveyteen vaikuttavana ilmiönä, tiettyjen väestöryhmien terveyteen vaikuttavana, ja ilmiönä, jonka torjumisesta voidaan saavuttaa positiivisia terveysvaikutuksia. Tutkimustulosten perusteella suomalaisessa mediassa korostuu ilmastonmuutoksen negatiiviset terveysvaikutukset, minkä lisäksi suomalaisuuden näkökulma on vähäistä. Näillä seikoilla voi olla ilmastonmuutoksen torjuntaan sitouttamisen kannalta etäännyttävä vaikutus. Ilmastonmuutoksesta medialle viestivät terveysalan ammattilaiset voivat hyödyntää tutkimustuloksia pyrkiessään vaikuttavaan ilmastonmuutosviestintään.

Climate velocity is an increasingly used metric to detect habitats, locations and regions which are exposed to high rates of climate change and displacement. In general, velocities are measured based on the assumption that future climatically similar locations can occur anywhere in the study landscape. However, this assumption can provide a biased basis for habitats which are constrained to specific environmental conditions. For such habitats, a set of selected suitable locations may provide ecologically more realistic velocity measures. Here, we focus on one environmentally constrained habitat, aapa mires, which are peat-accumulating EU Habitats Directive priority habitats, whose ecological conditions and biodiversity values may be jeopardised by climate change. We assess the climate exposure of aapa mires in Finland by developing velocity metrics separately for the whole ≥10 ha aapa mire complexes (‘aapa mires’) and their wettest flark-dominated parts (‘flark fens’). Velocity metrics were developed for six bioclimatic variables (growing degree days (GDD5), mean January and July temperatures, annual precipitation, and May and July water balance, based on climate data for 1981–2010 and for 2040–2069 as derived from global climate models for two Representative Concentration Pathways (RCP4.5 and RCP8.5). For the six variables, velocities were calculated based on the distance between climatically similar present-day and nearest future mire, divided by the number of years between the two periods, and by excluding the unsuitable matrix. Both aapa mires and flark fens showed high exposure (>5 km/year) to changes in January temperature, and often also considerably high velocities for GDD5 and July temperatures. The flark fens showed significantly higher climate velocities than the aapa mires and had a smaller amount of corresponding habitat in their surroundings. Thus, many of the studied mires, particularly the flark fens, are likely to face increased risks of exposure due to changes in winter and summer temperatures. Moreover, considerable changes in precipitation-related conditions may occur at the southern margin of the aapa mire zone. Our results show that specifically tailored climate velocity metrics can provide a useful quantitative tool to inform conservation and management decisions to support the ecosystem sustainability of this EU Habitats Directive biotope and targeting restoration towards the most vulnerable aapa mires. Highlights • Aapa mires are EU Habitats Directive priority habitats of high conservation value • Velocity assessments enable quantifying the exposure of habitats to climate change • Boreal aapa mires will face notable exposure risks due to warming climate • Wet flark fens with open water pools and their biodiversity are particularly at risk • Climate velocity information supports adaptive biodiversity conservation planning

Global challenges, such as climate change, require increasingly horizontal governance approaches, as solving such challenges is dependent on coordinating public policies between different administrative sectors. Such coordination is difficult because administrative sectors have long traditions, their own worldviews and specific objectives they seek to advance. This paper is focused on the complications of achieving coherence between energy and security policies, in a time when the energy sector decarbonization is accelerating, and major geopolitical shifts are taking place partly in connection to the energy transition. Drawing on the policy coherence literature, this paper analyses 46 expert interviews from three Nordic–Baltic European countries: Estonia, Finland and Norway. It pays attention to policy coherence between energy and security, the presence or absence of strategies, agencies and other coordinating elements for horizontal coherence, political coherence and coordination between administrations linked to the two policy domains. Based on the analysis, the countries show significant differences and interesting features for horizontal policy coherence connected to the European energy transition. Moreover, the analysis shows that, prior to 2022, energy was desecuritized in Finland and Norway, where political incoherence also led to incoherence between policy domains and in policy mixes addressing zero-carbon energy transitions and national security. In Estonia, the policy objective of national security has shaped energy policy, but coordination between the policy domains has mostly been dependent on informal interactions leading to some conflicts and tensions.

Australian katastrofaalinen maastopalokausi 2019–2020 aiheutti ennennäkemätöntä tuhoa luonnon monimuotoisuudelle ja kosketti monin tavoin tavallisten australialaisten elämää. ”Mustan kesän” tapahtumista uutisoitiin mittavasti niin maan sisällä kuin globaalisti, ja etenkin palojen syistä levisi sosiaalisen median alustoilla ristiriitaisia väitteitä. Tämä tutkielma käsittelee maastopaloille annettuja merkityksiä australialaisessa verkkokeskustelussa kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Aineistona toimivat The Sydney Morning Herald -lehden sekä News.com.au -uutissivuston verkkouutisten lukijakommentit (yhteensä 1038 kommenttia) kriisin keskeltä tammikuun 2020 alusta. Päätavoitteena on selvittää, miten maastopaloja tulkitaan ja millaisia hallitsevia diskursseja kommentoijien argumentaatiosta nousee. Maastopalokeskustelua lähestytään työssä sosiaalisen konstruktionismin ja ekolingvistiikan näkökulmista tunnistaen, että kieli ja hallitsevat diskurssit vaikuttavat ymmärrykseemme luonnosta ja ekologisista kysymyksistä. Maastopalot ovat luonnollinen osa Australian ekosysteemiä, mutta ilmastonmuutos on tutkitusti lisännyt äärimmäisiä sääilmiöitä paloja kiihdyttäen. Kansalaisjournalismilla on puolestaan kasvava vaikutus siihen, miten luonnonkatastrofit kehystetään mediassa. Australia kärsii eturintamassa ilmastonmuutoksen konkreettisista vaikutuksista, joten on oleellista ymmärtää, miten maastopaloista keskustellaan ja kenen ääniä julkisessa keskustelussa kuullaan. Tarkastelemalla miten tapahtumat selitetään ja ketä tai mitä niistä syytetään voi oppia paljon tarkasteltavasta yhteiskunnasta. Valitut tutkimusmetodit ovat laadullisia ja monitieteellisiä. Kommenttipalstoja tutkitaan työhön sovitellussa kriittisessä diskurssianalyysissa kahdella eri tasolla: interdiskursiivisuuden sekä retoriikan kautta. Yhtäältä kommentteja peilataan australialaiseen kulttuurikontekstiin ja laajempaan maastopalodiskurssiin; toisaalta tehdään konkreettisia nostoja kommenteissa toistuvista syytöksistä ja syy-seuraussuhteista. Analyysissä ilmeni, että monet The Sydney Morning Heraldin lukijat perustivat argumentointinsa maastopalojen ja ilmastonmuutoksen väliselle yhteydelle. Erityisesti hallituskoalition ja silloisen pääministeri Scott Morrisonin asenteita Australian ilmastopolitiikkaa ja hiiliteollisuutta kohtaan kritisoitiin kommenteissa. Australialaisia lokeroitiin retoriikan keinoin myös tiedostavaan vähemmistöön ja välinpitämättömään enemmistöön poliittisen suuntautumisen ja ilmastoasenteiden perusteella. News.com.au -sivustolla mielipiteet jakautuivat selkeämmin, mutta huomattava osa kommentoijista loi vastaväitteitä diskurssille, jossa maastopalot kehystettiin ihmisperäisen ilmastonmuutoksen seuraukseksi. Näissä argumenteissa paloja perusteltiin etenkin oletetuilla puutteilla ennaltaehkäisevässä metsänhoidossa. Varsinkin Australian vihreää puoluetta syytettiin paloja ennaltaehkäisevien ja hillitsevien kulotustekniikoiden käytön väitetystä rajoittamisesta. Lisäksi kommenteissa luotiin jakoja niin kaupunkilaisten luonnonsuojelijoiden ja maaseutujen maanomistajien kuin myös ”ilmastoalarmistien” ja ”ilmastodenialistien” välille. Osa kommentoijista syytti paloista myös tuhopolttajia ja retoriikalla Mustan kesän maastopaloja rinnastettiin Australian aiempiin maastopalokatastrofeihin. Tulokset osoittavat, että keskustelijat molemmilla kommenttipalstoilla osallistuivat maastopalojen selittämiseen luoden erilaisia, toisensa poissulkevia tulkintoja tapahtumista. Vuosien 2019–2020 poikkeuksellinen maastopalokausi nähtiin verkkokeskustelussa herätyksenä ilmastokriisin kiireellisyyteen tai viimeisimpänä esimerkkinä maastopaloista väistämättömänä osana Australian luontoa ja kulttuuria. Poliittisen päätöksenteon rooli korostui kommenteissa palojen vaikutusten hillitsijänä joko ilmastotoimien tai palontorjuntastrategioiden kautta. Keskustelussa oli viitteitä polarisaatiosta sekä maastopalojen politisoitumisesta, ja kommentit heijastelivat ja rakensivat julkista huomiota saaneita, paikoin vääristyneitä, käsityksiä paloista. Mustan kesän maastopalodiskurssilla oli myös monia yhtymäkohtia laajempaan globaaliin ja australialaiseen ilmastokeskusteluun sekä maan aiempiin maastopalodiskursseihin. Australia’s catastrophic bushfire season of 2019–2020 wreaked unprecedented havoc on biodiversity and touched the lives of ordinary Australians on many levels. The events of the ‘Black Summer’ were widely covered both by the Australian and global press, and contradicting claims about the causes of the fires spread on social media platforms. This thesis discusses the meanings attributed to bushfires in Australian online discourse by the means of critical discourse analysis. The analysed data consists of the reader responses (a total of 1038 comments) to the online news articles published by The Sydney Morning Herald and News.com.au in the midst of the crisis in early January 2020. The main goal is to discover how the bushfires are construed and what kind of dominant discourses emerge from the argumentation of the commenters. The thesis approaches the bushfire debate from the perspectives of social constructionism and ecolinguistics, acknowledging that language and dominant discourses affect our understanding of nature and ecological issues. Although bushfires are an intrinsic part of the Australian ecosystem, studies show that climate change has increased the number of extreme weather events thus accelerating the fires. Furthermore, participatory journalism has a growing impact on the framing of natural disasters in the media. As Australia is at the forefront of suffering the tangible effects of climate change, it is essential to understand how the bushfires are being discussed and whose voices are being heard in the public debate. Observing how the events are explained and who or what gets blamed for them can reveal much about the observed society. The study employs qualitative and multidisciplinary research methods. The version of critical discourse analysis adapted for the study examines the comments sections on two distinct levels, considering both interdiscursive aspects and rhetorical devices. On the one hand, the comments are analysed as part of the Australian cultural context and the broader bushfire discourse; on the other hand, concrete remarks are made regarding prominent blame patterns and causal relationships. The analysis indicated that many readers of The Sydney Morning Herald based their argumentation on the link between the bushfires and climate change. Especially the attitudes of the Coalition government and the then-Prime Minister Scott Morrison on Australia’s climate policy and coal industry were criticised in the comments. Australians were also divided by the means of rhetoric into categories of a conscious minority and an ignorant majority based on their political orientation and climate attitudes. On the News.com.au website, opinions were more diverse, but a significant number of commenters challenged the discourse in which the bushfires were framed as a product of anthropogenic climate change. These arguments explained the fires, above all, as the result of deficient preventive forest management. The Australian Green party, in particular, were blamed for the alleged restrictions on hazard reduction burning and backburning efforts. In addition, the comments created juxtapositions between urban-based environmentalists and rural landowners, as well as ‘climate alarmists’ and ‘climate denialists’. Some commenters also blamed arsonists for the fires, and the rhetoric connected and contrasted the Black Summer bushfires to Australia’s preceding bushfire disasters. Results show that the debaters in both comments sections participated in explaining the bushfires, creating different, mutually exclusive interpretations of the events. The unparalleled bushfire season of 2019–2020 served in the online discussion, on the one hand, as a wake-up call for the urgency of the climate crisis, and on the other hand, as the latest example of bushfires as an inevitable part of Australian nature and culture. The comments emphasised the role of political decision-making in mitigating the impacts of the fires either through climate action or fire prevention strategies. The debate showed indications of polarisation and politicisation of the bushfires, and the comments reflected and constructed various, at times distorted, perceptions of the fires that had also received public attention. The Black Summer discourse also intersected in many ways with the wider, global, and Australian, climate discourse, as well as the country’s previous bushfire debates.

Tässä diplomityössä tarkastellaan ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvien tulvien vaikutuksia vesistösiltoihin, joissa alittava vesistö on joki. Diplomityössä selvitettiin, millaisia tulvien aiheuttamia vaurioita Suomessa ja maailmalla on tapahtunut sekä miten tulviin on siltarakenteiden osalta varauduttu. Diplomityö suoritettiin kirjallisuusselvityksenä. Diplomityöhön saatiin ohjeistusta ja ajatuksia Väyläviraston, Tampereen yliopiston, Suomen Ympäristökeskuksen ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan siltoihin johtuen niiden pitkästä käyttöiästä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on syytä varautua erityisesti uusien siltojen suunnittelussa ja rakentamises-sa sekä olemassa olevien siltojen omaisuuden hallinnalla. Ilmastonmuutoksen muuttamien tulvien seurauksena tulvariskit voivat tietyillä alueilla muuttua. Huomioon otettavaa kuitenkin on, että tulvat ovat osa luonnon normaalia toimintaa. Tulvien muutoksien seurauksena veden hydrostaattisen ja hydrodynaamisen paineen, virtauksen, nosteen, jään, eroosion sekä irtoainesten vaikutukset siltoihin tulevat muuttumaan. Diplomityössä on käsitelty tulvien aiheuttamien kuormitusten suuruusluokkaa ja vertailtu niitä keskenään. Siltarakenteiden osalta muuttuvien tulvien vaikutukset tulee ottaa huomioon jo esi-, yleis- ja tie-suunnitelmavaiheessa. Uusien ja olemassa olevien siltojen osalta tärkeintä on tunnistaa sillat, jotka sijaitsevat tulvariskialueilla. Siltoihin liittyvät tulvariskit voidaan tunnistaa johdonmukaisella olosuhteiden ja rakenteiden kartoituksella sekä laskelmien ja mallinnuksien avulla. Tärkeimpinä rakenteellisina ratkaisuina uusien siltojen osalta ovat muun muassa päällysrakenteiden alapinnan riittävä korkeusasema, sopiva kokonaispituus ja välitukien määrän minimointi. Olemassa olevien siltojen osalta tärkeintä on varmistua eroosiosuojauksien riittävyydestä, lisätä tarkastuksia ja vedenkorkeuden seurantaa sekä tietojen dokumentointia. Diplomityön perusteella voidaan todeta, että tulvimiseen on Suomessa varauduttu hyvin vesistöalueittain hallintasuunnitelmilla, joissa on osittain myös otettu siltarakenteet huomioon. Siltojen osalta on syytä kuitenkin varautua entistä paremmin. Tulvat ovat riski sillalle, mutta silta voi olla myös riski tulvan syntymiselle. Tulvariskien hallinnassa tulee ottaa huomioon kokonaisuus, sillä yhden siltapaikan parantaminen saattaa padottaa vedet muualle ja näin siirtää tulvaongelmaa. Riskikohteiden tunnistamisen avulla käytettävissä olevat resurssit osataan ohjata oikeisiin kohteisiin. Siltojen varmuutta tulvien kuormituksia vastaan voidaan parantaa käyttämällä suunnittelussa tulevaisuuden ilmaston ja vedenkorkeuden arvoja aukkomitoituksessa. This thesis examines the effects of changing floods as a result of climate change on bridges where the undercutting waterway is river. The thesis also examines the type of damages caused by flooding in Finland as well as in the other parts of the world. In addition, this thesis focuses on what precautionary measures have been made on bridge flood risk management. The thesis was conducted as a literary survey. The Master thesis received guidance and ideas from discussions with experts from the Finnish Transport Infrastructure Agency, Tampere University, Finnish Environment Institute and from the different Finnish Centers for Economic Development, Transport and the Environment. Bridges will be affected by climate change during their long service life. The effects of climate change should be taken into consideration. Especially in the design and construction of new bridges and through the property management of existing bridges. As a result of floods altered by climate change flood risks may change in certain areas. It should be noted that floods are normal process in nature. Because of changing floods, the effects of hydrostatic and hydrodynamic water pressure, flow, buoyancy, ice, erosion, and debris on bridges will change. The magnitude of these loads that occur during floods have been studied and compared against each other. The effects of changing floods must be considered in bridge designing already in the preliminary, general and road planning design phases. The most important procedure for new and existing bridges is identifying bridges which are located in flood risk areas. The identification can be made with a consistent survey of the circumstances and the structures but also with calculations and modelling. Essential structural solutions for new bridges are for example the sufficient soffit level for superstructures, the adequate total length, and the minimization of the number of the intermediate supports. For existing bridges, it is important to make adequate erosion protections, monitor high water levels, increase inspections and the documentation of the data. Based on the thesis, Finland is well prepared for flooding based on river basins flood risk management plans. The flood risk management plans have also mentioned bridge structures. However, it is necessary to consider flood effects on bridges better than before. Floods are a risk to a bridge, but a bridge can also be a risk for causing floods. In flood risk management, it is important to consider the big picture. Improving one bridge may dam water elsewhere and move the flooding problem. By identifying bridges at flood risk areas, the available resources can be directed to the right targets. The reliability of bridges against flood loads can be improved by using future climate and water level values in designing the bridge opening.

Artikkelissa tarkastelemme sitä, miten ympäristöpolitiikan käsitteistö ja termistö ovat muuttuneet ja kuinka niiden hallinnasta ja oikeasta käyttötavasta on käyty kamppailua eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuosina 1960–2020. Artikkelin aineistona ovat eduskunnan digitoidut täysistuntopöytäkirjat, joita analysoimme yhdistämällä laskennallisten yhteiskuntatieteiden tekstinlouhinnan ja eksploratiivisen data-analyysin menetelmiä perinteiseen laadulliseen analyysiin. Artikkelissa esitellyt tulokset osoittavat eduskunnassa käydyn ympäristöteemaan liittyvän keskustelun muuttuneen merkittävästi sekä määrällisesti että sisällöllisesti. Keskustelun intensiteetti ja volyymi ovat kasvaneet tasaisesti, mutta samalla aikasarja-analyysi heijastelee politiikan aikapelitiloja, joka näkyy etenkin keskusteluintensiteetin melko voimakkaana vaihteluna. Sisällöllisesti keskeinen muutos näkyy siirtymisenä luontokeskeisestä puhunnasta ilmastonmuutosvetoiseen retoriikkaan. Erityisesti 2000-luvulla ilmastonmuutos-johdannaisista käsitteistä on muodostunut yläkäsitteitä, mikä nähdäksemme ilmentää ilmastonmuutos- vetoisen retoriikan valtavirtaistumisen heijastumista parlamenttipuheeseen: ilmastonmuutoskeskustelu on nykyisin metakeskustelu, jonka alla keskustellaan niin ympäristönsuojelusta, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kuin konkreettisista toimista maapallon lämpenemisen hillitsemiseksi., In this article we analyse how concepts and terminologies related to environmental politics used in plenary debates of the Finnish Parliament (eduskunta) have changed between 1960 and 2020. Our primary material consists of digitised plenary session minutes of the Finnish eduskunta. In the analysis we combine computational methods like text mining and exploratory data analysis with traditional qualitative analysis. The results evidence that parliamentary debates on environmental issues have significantly changed as regards both intensity and amount, but also concerning the content. The intensity and volume of these debates have increased steadily. However, a time series analysis evidences a strong variation in intensity, thus reflecting differences in the room of manoeuvring for environmental debates over time. As regards the content, the main change is illustrated by the transition from a nature-centric parole towards climate change driven rhetoric. Especially in the 21st century concepts related to climate change have become central meta-concepts. According to our interpretation, this change evidences the mainstreaming of climate change driven public discourses during the past two decades. Parliamentary debates for their part reflect this change: current debates on climate change are a meta-discussion, a discursive umbrella, under which politicians debate on environmental protection, preservation of biodiversity, as well as on concrete measures to control the global warming.

Koneet, joilla pelastamme planeetan kuvaa, miten rakennamme vähähiilisen maailman ja mullistamme teollisen tuotannon ja liikkumisen niin maalla, merellä kuin ilmassa. Kirja pursuaa mielikuvitusta kutkuttavia tulevaisuudennäkymiä, jotka ovat mahdollisia, jos vain tartumme niihin. On aika kuvitella toisin!

Koneet, joilla pelastamme planeetan kuvaa, miten rakennamme vähähiilisen maailman ja mullistamme teollisen tuotannon ja liikkumisen niin maalla, merellä kuin ilmassa. Kirja pursuaa mielikuvitusta kutkuttavia tulevaisuudennäkymiä, jotka ovat mahdollisia, jos vain tartumme niihin. On aika kuvitella toisin!

Ilmastonmuutos uhkaa yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta. Tässä hankkeessa selvitettiin ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia Suomen erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ja selvitettiin, miten kokonaisturvallisuuden malli sopii tunnistettuihin vaikutuksiin varautumiseen. Tutkimuksessa muodostettiin Suomeen sopiva ilmastoturvallisuuden jäsennys, joka jakautuu suoriin, ketjuuntuviin ja siirtymävaikutuksiin. Suorat vaikutukset viittaavat luonnonilmiöihin ja niiden aiheuttamiin, ihmisiin ja infrastruktuuriin kohdistuviin vahinkoihin. Ketjuuntuvissa vaikutuksissa ilmastotekijät yhdistyvät poliittisiin, taloudellisiin ja valtiorajat ylittäviin ilmiöihin, ja siirtymävaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta syntyviin seurauksiin. Jäsennyksen avulla tutkimuksessa tunnistettiin mahdollisia elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvia turvallisuusvaikutuksia, ja niiden pohjalta kehittämiskohteita varautumisessa. Hankkeen suosituksia ovat esimerkiksi: hallinnonalojen ja eri toimijoiden välisen vuoropuhelun lisääminen, osaamisen kehittäminen sekä ilmastonmuutokseen että kriisien hoitoon liittyen, ilmastonmuutoksen parempi huomioiminen ennakoinnissa ja kokonaisturvallisuuden suunnittelussa, toimintaympäristön kriittisten kehityskulkujen seuranta sekä aloitteellisuus kv-ilmastoturvallisuuskeskustelussa.

The article presents the Trump presidency and the human-driven geological epoch of the Anthropocene as two arguable extremes among current notions of ‘performativity’: (1) a traditionally vertical model based on individual action and antagonism – where ‘facts’ matter less than ‘making things great’; and (2) the more extended, horizontal human performance of things like global warming (“All the world’s a stage”). Drawing freely on George Lakoff and Timothy Morton, it is argued that these models differ fundamentally in ‘magnitude’: where the one is direct, singular, vertical, and fast, the other is systemic, plural, horizontal, and slow beyond human perception. With Judith Butler and Naomi Klein, it is also argued that to actually confront the twin crises at issue, we need to acknowledge the kind of ‘plural performativity’ – of repetition, norms, and dissimulation – that brought them into being in the first place.

The article analyses the discursive roles of two prominent themes of the habitual media climate change imagery: “the smokestack” and “renewable energy”. Through semiotic analysis of connotation and thematic content analysis of images in The Guardian, the article argues that the constant reliance on these two themes and the particular ways of representing them sustain a definition of climate change as a technological dualism. The article argues further that this dualism of “dirty” and “clean” technologies, as the predominant way of visualising direct causes of and responses to climate change, articulates ecological modernisation discourse and its central storyline of progressing from “defiling growth” toward “sustainable development” (Hajer, 1995). The article suggests (1) further research on conventional thematic imageries as a meaningful approach to studying policy discourses and (2) the relevance of applying concepts of policy research to understanding and challenging the political bearings of prominent visualisations.