Kestävän liikkumisen toimenpiteiden vaikutus kulkutapamuutokseen ja ilmastopäästöihin: Case Hiilineutraali Tampere 2030

Monet kaupungit ovat asettaneet itselleen hiilineutraaliustavoitteen ja päättäneet toimenpiteistä, joilla tavoitteeseen pyritään. Varsinkin tieliikennesektorin ilmastopäästöjen vähentäminen on osoittautunut haastavaksi. Yksi keino tieliikenteen päästöjen vähentämiseen on kulkutapamuutos henkilöautosta kestäviin kulkutapoihin eli kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Kaupunkien rooli kulkutapamuutoksen edistämisessä on keskeinen, koska ne vastaavat yhdyskuntarakenteen ja liikenneinfrastruktuurin suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta. Yhdyskuntarakenne ja liikenneinfrastruktuuri luovat puitteet kulkutavan valinnalle ja vaikuttavat voimakkaasti kulkutapajakaumaan. Jotta tiedetään, riittävätkö suunnitellut toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi vai onko toimenpiteiden määrää tai kunnianhimoa syytä lisätä, on tärkeää pystyä arvioimaan suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia kulkutapamuutokseen ja ilmastopäästöihin. Työn tavoitteena oli tutkia, miten kestävän liikkumisen toimenpiteet vaikuttavat automatkojen määrään ja tieliikenteen ilmastopäästöihin kaupungissa. Työssä tarkasteltiin kestävän liikkumisen toimenpiteiden vaikutusta tamperelaisten liikkumiseen Tampereella. Arvioitavat toimenpiteet valittiin Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja kysyntä- ja ristijoustoihin sekä ohjautumiskertoimiin perustuvaa vaikutusten arviointia. Työssä keskeisiä aineistoja olivat henkilöautojen päästökertoimet eri sähköistymisskenaariossa, henkilöliikennetutkimuksen tiedot tamperelaisten liikkumisesta Tampereella ja kirjallisuudesta löydetyt arvot kysyntä- ja ristijoustoille sekä ohjautumiskertoimille. Tuloksia verrattiin Tampereen kulkutapajakaumatavoitteeseen ja tieliikenteen päästöennusteeseen sekä -tavoitteeseen. Vaikutusten arviointien perusteella toimenpiteet vähentävät tehtyjä automatkoja 4,1 miljoonaa vuonna 2030, mikä on 15 % kulkutapajakaumatavoitteen mukaisesta automatkojen vähentämistarpeesta. Tieliikenteen päästöjä arvioidut toimenpiteet vähentävät 2,2 kt CO2-e vuonna 2030. Verrattuna perusskenaarioon, jossa toimenpiteitä ei tehdä, päästövähenemä on 1,3 % tieliikenteen päästöistä ja 2,2 % henkilöautoliikenteen päästöistä. Kun toimenpiteet, autokannan sähköistyminen ja muiden vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistyminen huomioidaan, Tampereen tieliikenteen päästöennusteen ja -tavoitteen väliin jää tämän arvion perusteella 46 kt CO2-e vuonna 2030. Kehittämällä arviointimenetelmää toimenpiteiden vaikutukset voisivat olla suurempia. Lisäksi voitaisiin huomioida useampia tiekartan toimenpiteitä. Arvioiduista toimenpiteistä vaikuttavimpia toimenpiteitä ovat henkilöautoilua rajoittavat toimet. Henkilöautoilua ei voida kuitenkaan rajoittaa ilman panostuksia kestäviin kulkutapoihin. Työn tulokset vahvistavatkin aiempaa käsitystä siitä, että kulkutapamuutos ja tieliikenteen ilmastopäästöjen vähentäminen vaatii sekä tukea kestäville kulkutavoille että rajoitteita henkilöautoilulle.