Search

Elämään tyytyväisyyttä määrittävät koettu terveys ja materiaalinen elintaso, sekä subjektiivinen kokemus siitä, millainen oma terveys ja materiaalinen elintaso tulisivat olla. Suomessa nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kuitenkin huolta aiheuttaa suomalaisten nuorten alkoholin suuret kertakulutusmäärät. Tyytymättömyys elämään ja matala sosioekonominen tausta voivat lisätä alkoholinkäyttöä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisten elämään tyytyväisyyttä ja alkoholinkäyttöä, sekä selvittää elämään tyytyväisyyden ja taustatekijöiden yhteyksiä humalajuomiseen. Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokan oppilaiden (n=87026) vastauksia. Aineiston muuttujia kuvailtiin frekvenssi- ja prosenttiosuuksilla, keski- ja hajontalukujen avulla sekä ristiintaulukoimalla. Elämään tyytyväisyyden ja taustatekijöiden yhteyksiä humalajuomiseen tarkasteltiin t-testin, khiin-neliötestin ja logistisen regressionanalyysin avulla. Analyysit tehtiin erikseen tytöille ja pojille. Tutkimuksen tulosten mukaan pojat olivat tyttöjä tyytyväisempiä elämäänsä, kun pojista lähes puolet (41,9 %) ja tytöistä vain viidesosa (20,1 %) oli erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Tytöt olivat poikia hieman useammin raittiita, kun selvästi yli puolet tytöistä 61,5 % ja pojista 60,0 % ei käyttänyt lainkaan alkoholia. Pojat käyttivät alkoholia tyttöjä enemmän kaiken kaikkiaan sekä useammin humalahakuisesti. Kerran viikossa tosi humalaan asti ja kerran viikossa alkoholia kaiken kaikkiaan, pojat käyttivät tyttöjä kaksi kertaa useammin. Humalahakuisesti alkoholia käytti pojista lähes kolmasosa (28,8 %) ja tytöistä reilu neljäsosa (26,9 %). Vakioidun mallin mukaan taustatekijöistä luokka-aste, perheen taloudellinen tilanne, vanhempien koulutustaso ja perherakenne olivat yhteydessä humalajuomiseen niin tytöillä kuin pojilla. Elämään tyytyväisyyden yhteys humalajuomiseen säilyi taustatekijöillä vakioinnin jälkeenkin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että elämään tyytyväisyys ja taustatekijät ovat yhteydessä nuorten 8.- ja 9. luokkalaisten humalajuomiseen. Tämän tiedon avulla voidaan tunnistaa riskiryhmässä olevia nuoria ja ennaltaehkäistä nuorten alkoholinkäyttöä ja humalajuomista, sekä niistä johtuvia lieveilmiöitä. Tietoa voidaan hyödyntää työssä nuorten terveydenedistämisen tueksi sekä alkoholinkäytön ja humalajuomisen vähentämiseksi esimerkiksi kouluissa ja kouluterveydenhuollossa, koulun ja perheen välisessä yhteistyössä, sekä kuntien hyvinvointi- ja nuorisotyössä. Life satisfaction is determined by the perceived health and economical wellbeing, but also the experience of what one's own health and material standards of living should be like. In Finland, binge drinking among young people has decreased over the past fifteen years. However, the large one-time consumption of alcohol by young Finns is a cause for concern. Dissatisfaction with life and a low socio-economic background can increase alcohol consumption. The purpose of this study was to describe the life satisfaction and alcohol use of 8th and 9th graders among Finnish secondary school students, and to find out the connections between life satisfaction and background factors with binge drinking. The data of the study was the answers of the 8th and 9th grade students (n=87026) of the 2019 School Health Promotion study of the Finnish Institute of Health and Welfare. The variables of the data were described with frequency and percentages, mean and standard deviation values, and cross-tabulation. Associations of the life satisfaction and background factors with binge drinking were examined using the t-test, chi-square test, and logistic regression analysis. Analyzes were done separately for girls and boys. According to the results of the study, boys were more satisfied with their lives than girls, while almost half of the boys (41.9 %) and only a fifth of the girls (20.1 %) were very satisfied with their lives. Girls were slightly more sober than boys, while clearly more than half of the girls, 61.5 % and 60.0 % of the boys, did not drink alcohol at all. Boys used more alcohol than girls in general and more often to get drunk, while once a week to the point of getting really drunk and once a week alcohol at all, boys used twice as often as girls. Almost a third of the boys (28.8 %) and a good quarter of the girls (26.9 %) used alcohol to get drunk. According to the standardized model, all background variables, class level, family economic situation, parents' education level and family structure were related to binge drinking in both girls and boys. The association of life satisfaction with binge drinking remained after standadization for background factors. The results of the study showed that life satisfaction and background factors are related to binge drinking among young 8th and 9th graders. With the help of this information, it is possible to identify young people in the risk group and to prevent young people's alcohol use and binge drinking, and the encued phenomena of them. The results can be used in the work to support the health promotion of young people, to reduce alcohol use and binge drinking, for example in schools and school health care, in cooperation between school and family, and in municipal welfare and youth work.

Traumaattinen kuolema viittaa läheisen menetykseen traumatisoivissa olosuhteissa tai kuolemaan, joka tapahtuu ilman varoitusta ja on ennenaikaista. Traumaattisen kuoleman yhteydessä sureva eloonjäänyt saattaa myös kokea, että kuolema olisi ollut estettävissä tai sureva pitää kuolemaa tai kuolin tapaa epäoikeudenmukaisena. Traumaattisesta kuolemasta puhuttaessa keskeistä on huomioida kuolinsyyn ohella surevan subjektiivinen näkökulma ja subjektiivinen kokemus. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kuolema, muunkin kuin esimerkiksi onnettomuuden, tapaturman tai henkirikoksen seurauksena, voidaan kokea traumaattisena. Koska läheisen äkillinen kuolema aiheuttaa sureville läheisille terveyteen, hyvinvointiin ja koko elämään monenlaisia seurauksia, on tärkeää tukea läheisten selviytymistä ja ehkäistä kielteisiä seurauksia. Menetyksen kokeneiden uusille hoito- ja tukimuodoille on havaittu olevan tarvetta ja internet- ja mobiilipohjaiset interventiot ovat lupaavia apukeinoja surevien selviytymisessä. Tämä pro gradu -tutkimus on osa Tampereen yliopiston kansainvälistä hanketta, jonka tarkoituksena on selvittää traumaattisen lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien toiveita surutukisovelluksen kehittämisestä. Tulosten pohjalta on tarkoituksena kehittää mobiilisovellus tukemaan traumaattisen lapsen kuoleman kokeneita vanhempia. Pro gradu -tutkielma on kaksiosainen. Ensimmäisen osan muodostaa lisäosa, jonka tarkoituksena oli kuvata mittarin kehittäminen traumaattisen lapsen kuoleman kokeneille vanhemmille heidän surutukisovelluksen kehittämiseen liittyvien toiveittensa kartoittamiseksi. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata summa-asteikkojen muodostaminen tutkimukseen osallistuneiden vanhempien keskimääräisten asenteiden raportoimiseksi sekä kuvata avointen kysymysten osalta sisällönanalyysin eteneminen ja kvantifiointi. Tavoitteena oli modifioida mittari, jota voidaan käyttää suruasiantuntijoiden kokemuksien kartoittamiseen. Mittarin kehittäminen pohjautui teoreettiseen tietoon aihealueesta sekä olemassa olevien sovelluksien ja verkkosivujen sisältöön. Summamuuttujia rakennettaessa pohdittiin muuttujia yhdistäviä teemoja, teoreettisesta taustasta esiin nousseita näkökulmia ja varmistetiin sisäinen johdonmukaisuus. Lopulta muodostettiin kuusi summamuuttujaa. Sisällönanalyysi eteni aineistoon tutustumisen ja kokonaiskuvan hahmottamisen jälkeen yksityiskohtaisempaan analysointiin aineiston pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin kautta. Kvantifiointia hyödynnettiin laskemalla eri teemoihin kuuluvien havaintoyksikköjen määriä. Tutkielman toisen osan muodostaa tutkimusartikkeli: Traumaattisen lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien toiveet surutukisovelluksen sisällöstä (Alanko, T., Mohamed Hussin, N.A. & Aho, AL.). Tutkimuksessa kartoitettiin traumaattisen lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien toiveita surutukisovelluksen sisällöstä ja vanhempien suhtautumista sovelluksen tarjoamaa tukea kohtaan. Aineisto kerättiin LimeSurvey-verkkokyselytyökalulla vanhemmilta, joilla oli kokemusta traumaattisesta lapsen kuolemasta. Aineiston (n=141) strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset induktiivisella sisällönanalyysilla ja kvantifioiden. Tulosten mukaan vanhemmat toivovat sovelluksen sisältävän tietoa surusta ja surureaktioista (ka 4.7, SD .558), tietoa surusta selviytymisestä (ka 4.5, SD .498), tietoa eri tukimuodoista palveluista ja käytännön järjestelyistä (ka 4.5, SD .448), menetelmiä surun ja itsearvioinnin tueksi (ka 3.8, SD .764) sekä keinoja jaksamisen ja surussa selviytymisen tueksi (ka 4.0, SD .701). Lisäksi vanhemmat toivoivat sovelluksen olevan muokattavissa yksilöllisten tarpeiden mukaan (ka 3.8, SD .772). Vanhempien suhtautuminen surutukisovelluksen tarjoamaa tukea kohtaan on myönteisestä. Vanhempien mukaan sovellus mahdollistaa eri menetelmin tarjotun tuen (n=24), helpottaa tuen hakemista (n=11), monipuolistaa tukimuotoja (n=7), mahdollistaa joustavan tuen saannin (n=9), vahvistaa tuen oikea-aikaisuutta (n=33) ja sovelluksen sisältö ja ominaisuudet vastaavat käyttäjän tarpeisiin (n=13). Osa vanhemmista kokee, että sovelluksen tarjoamalle tuelle ei ole tarvetta (n=20). Tuloksia voidaan hyödyntää kartoitettaessa suruasiantuntijoiden kokemuksia ja kehitettäessä sovellus tukemaan traumaattisen lapsen kuoleman kokeneita vanhempia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata aikuisten kuulovammaisten kokemuksia moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kuulovammaisen asiakkaan kuntoutuksen sisällön asiakaslähtöisessä suunnittelussa. Tutkimus toteutettiin kohdeorganisaatiossa, jossa tuotetaan Kelan järjestämää ja rahoittamaa kuulovammaisten asiakkaiden moniammatillista yksilökuntoutusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena ja tutkimusaineistona käytettiin kohdeorganisaatiossa vuonna 2021 kerättyjä aikuisten kuulovammaisten moniammatillisen yksilökuntoutuksen asiakkaiden asiakaspalautteita, joita oli yhteensä 112 kappaletta. Aineisto analysoitiin tutkimuskysymyksittäin induktiivisella sisällönanalyysillä. Lisäksi analyysivaiheessa hyödynnettiin määrällisiä menetelmiä kvantifioinnin avulla, jotta voitiin tarkastella erilaisten teemojen esiintymismääriä aineistossa. Asiakkailla oli moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia, mutta pääosin kokemukset olivat positiivisia. Kaikkien asiakkaiden antaman yleisarvosanan keskiarvo oli 4,4 asteikolla yhdestä viiteen. Asiakkaat pitivät moniammatillisen tiimin jäsenten yksilö- ja ryhmätapaamisia tärkeinä. Henkilökuntaa kuvattiin ammattitaitoiseksi, ystävälliseksi sekä empaattiseksi. Kuntoutusohjelmaa kehuttiin monipuoliseksi ja laadukkaaksi ja asiakkaat saivat runsaasti tietoa ja tukea. Kyseisen vuoden Covid-19-pandemian aiheuttamia rajoituksia sekä maskin käyttövelvollisuutta kuvattiin ikäviksi. Vertaistuki nousi esiin tärkeänä asiana lähes jokaisessa asiakaspalautteessa. Asiakkaat esittivät useita tapoja kehittää moniammatillista yksilökuntoutusta. Käytännön järjestelyjä voisi kehittää parantamalla kuntoutuksen aikataulutusta sekä kuntoutuksesta tiedottamista. Vertaistuki pitäisi mahdollistaa paremmin sekä osanottajien valintavaiheessa että kuntoutuksen toteutusvaiheessa. Liikuntaa ja vapaa-ajan ohjelmaa tulisi lisätä, samoin erilaisia asiantuntijatapaamisia ja -luentoja. Asiakkaille tulisi antaa tietoa asiakkaille tärkeistä aiheista ja kuntoutuksen toimintatapoja pitäisi kehittää toiminnallisemmiksi. Tämän tutkimuksen avulla tuotettiin merkittävää uutta tietoa kuulovammaisten aikuisasiakkaiden kuntoutuskokemuksista. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisten asiakkaiden ohjautuminen moniammatilliseen yksilökuntoutukseen on hyvin tärkeää, sillä asiakkaat ovat siihen paitsi erittäin tyytyväisiä, myös kokevat hyötyvänsä siitä monipuolisesti sekä arjessa että työelämässä. Kuulovammaisteen asiakkaiden kohdalla tulisi varmistaa, että he kaikki olisivat vertaistuen piirissä, sillä sen merkitys on tutkimuksen mukaan asiakkaille suuri. Tulosten perusteella kuntoutuksen yksilöllisyys sekä asiakaslähtöisyys on hyvin tärkeää ja kuulovammaisen asiakkaan moniammatillisen yksilökuntoutuksen tulee olla monialaista, ammattitaitoista, monipuolista tietoa tarjoavaa sekä aidon vertaistuen mahdollistavaa.

Terveydenhuollon alalle hakeutuu yhä vähemmän ihmisiä ja alalta poistutaan entistä herkemmin. Tämän lisäksi harkinta ammatinvaihdosta on entistä yleisempää. Terveydenhuollon veto- ja pitovoimaisuus on tärkeää nostaa esille, kun palveluiden kysyntä ja työvoimapula kasvavat samanaikaisesti. Terveydenhuollon haasteellisten muutosten aikana johtamisen merkitys on korostunut entisestään ja sen tiedetään olevan avainasemassa muutoksessa. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata johtamisen merkitystä terveydenhuollon veto- ja pitovoimaan. Tutkimuskysymyksenä oli: Millainen merkitys johtamisella on terveydenhuollon veto- ja pitovoimaan? Tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä johtamisen merkityksestä terveydenhuollon toiminnan edistämisessä ja säilyttämisessä. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa kokonaiskuvaa tutkimuksen kohteesta ja mahdollisesti myös tunnistaa ongelmia, joita liittyy kohteeseen. Koottua tietoa voidaan hyödyntää päivittäisessä johtamistyössä, kehittäessä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan johtamista ja alan koulutusta. Systemaattinen tiedonhaku toteutettiin Applied Social Sciences Index and Abstracts-, CINAHL-, Medline- ja Nursing and Allied Health Database -tietokantoihin. Hakusanoina käytettiin seuraavia sanoja: magnet hospital, attractive, magnet, lead, management, supervisor, nurse leaders, commitment, commitment at work, engagement, work environments, work conditions, attractive work, attractive workplace, employee attractive. Tietokantahaku kohdistettiin englannin- tai suomenkielisiin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, jotka olivat julkaistu vuosien 2011–2022 välillä. Sisäänottokriteereinä oli, että tutkimukset vastaavat asetettuun tutkimuskysymykseen, niiden tiivistelmä ja koko teksti täytyi olla saatavilla sekä tutkimusten tuli olla alkuperäistutkimuksia. Hakutulos tietokantarajauksen jälkeen oli 485 tutkimusartikkelia, josta valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen 21 alkuperäistutkimusta. Manuaalisen tiedonhaun kautta mukaan otettiin lisäksi 15 alkuperäistutkimusta. Johtamisella oli myönteinen merkitys terveydenhuollon veto- ja pitovoimaan työkykyä edistävän johtamisen ja terveydenhuollon toimintaa edistävien erilaisten johtamistyylien kautta. Johtamisen merkitys tuli esiin myönteisinä ja kielteisinä vaikutuksina taloudellisesti vaikuttavan johtamisen ja ammatillisiin kehittymismahdollisuuksiin vaikuttavan johtamisen kautta. Passiivinen johtaminen vaikutti kielteisesti terveydenhuollon veto- ja pitovoimaan. Johtaminen on terveydenhuollon organisaatioille keskeisen tärkeää, koska johtamisella voidaan heikentää tai vahvistaa veto- ja pitovoimaa.

Kotona asuvien muistisairaiden ja heitä hoitavien läheisten osuus kasvaa vuosittain. Moni läheinen, kuten puoliso, lapset tai ystävä tukevat muistisairaan kotona asumista. Usein puoliso on itsekin hyvin iäkäs ja myös hänellä saattaa olla monia sairauksia ja vaivoja. Lapset ovat usein vielä työelämässä ja mahdollisesti joutuneet vähentämään työtuntejaan auttaakseen muistisairasta läheistään. Läheisten kokema kuormittuneisuus on suurta. Heidän tukemisessaan on yhtenä apuna kolmannen sektorin tuottama tukihenkilötoiminta, eikä heillä välttämättä ole muita tukitoimia kuin tukihenkilön käynnit kerran tai kahden viikon välein. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata tukihenkilötoimintaa muistisairaan henkilön läheisten näkökulmasta. Tavoitteena on, että tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää muistisairaan läheisille suunnattua tukihenkilötoimintaa ja sen avulla vähentää muistisairaan omaisen kuormittavuutta, sekä hyödyntää saatuja tuloksia perhehoitotyössä. Tutkimukseen osallistui muistisairaan (n=14) läheistä. Aineistonkeruumenetelmänä oli avoin haastattelu, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluna. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulokset osoittavat, että tukihenkilötoiminnalla on positiivinen merkitys läheiselle. Toiminta tukee muistisairaan läheisen jaksamista ja vähentää heidän kokemaa kuormittavuutta. Tukihenkilön käyntejä toivottiin olevan useammin ja säännöllisemmin. Käyntien lisäämisellä olisi merkittävä vaikutus läheisen jaksamiseen. The portion of dementia sufferers living at home and their relative ones who care for them increases every year. Many relative ones, such as a spouse, children, or a friend, supports the person with dementia living at home. Often the spouse is very old themself and may also have many illnesses and ailments. The children are often still working and may have had to reduce their working hours to help their relative ones with dementia. The burden experienced by relative ones is huge. Supporting them is supported by support staff provided by the third sector, and they do not necessarily have other support measures than the support person's visits once or every two weeks. The purpose of this study is to describe support person activities from the perspective of the relative ones of a person with dementia. The aim is that the information produced can be used to develop support staff activities aimed at relative ones and reduce the burden, as well as utilize the obtained results in family care work. Relatives of the person with dementia (n=14) participated in this study. The data collection method was an open interview, which was carried out as an individual interview. The material was analyzed by using inductive content analysis. The results show that support person activities have a positive meaning for relative ones. The activity supports the coping of the relative ones and reduces the burden they experience. The visits of the support person were hoped to be more frequent and more regular. Increasing visits would have a significant impact on the relative one’s ability to cope.

Pro gradu tutkielma koostuu artikkelikäsikirjoituksesta (Veltheim, Suska; Kaunonen, Marja; Elomaa-Krapu, Minna. Lasten polion hoitotyö suomalaisissa 1950–1960-lukujen sairaanhoidon oppikirjoissa ja Sairaanhoitaja-lehdissä) ja täydentävästä osasta (Historiantutkimus tutkimusmenetelmänä hoitotieteessä). Artikkelikäsikirjoituksen tarkoituksena oli kuvata, millä tavoin polioon sairastuneiden lasten hoitotyötä kuvataan Suomessa käytetyissä 1950–1960-lukujen sairaanhoidon oppikirjoissa ja Sairaanhoitaja-lehdessä julkaistuissa artikkeleissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten tieto polion hoitotyöstä muuttui 1950-luvulta 1960-luvulle. Täydentävän osan tarkoituksena oli kuvata hoitotyön historiantutkimusta tutkimusmenetelmänä, historiantutkimuksen merkitystä ja sen vaiheita. Täydentävässä osassa on käytetty esimerkkinä artikkelikäsikirjoituksen pohjana ollutta tutkimusta. Artikkelikäsikirjoituksen pohjana olleen laadullisen tutkimuksen aineistona olivat Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla sairaanhoitajakoulutuksessa käytettyjen sairaanhoitoa sekä lääketiedettä käsittelevien oppikirjojen kuvaukset polion hoitotyöstä. Aineistona käytettiin lisäksi Sairaanhoitaja-lehdissä 1950–1960-luvuilla julkaistuja artikkeleita. Aineisto kerättiin vuoden 2022 aikana yksityisistä ja julkisista kokoelmista. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä. Polion hoitotyö 1950- ja 60-luvuilla näytti aineiston perusteella olleen samanlaista sekä lapsi-, että aikuispotilaiden kohdalla. Kuvauksia erityisesti polioon sairastuneiden lasten hoitotyöstä ei aineistosta noussut esiin. Oppikirjat ja ammattilehdet kuvasivat polion hoitotyötä sairaanhoitajakeskeisenä. Lisäksi aineistosta tunnistettiin kolme pääteemaa: polion hoidon perusta, poliopotilaan hoitajan osaamisvaatimukset sekä poliopotilaan kaksi roolia. Polion hoitotyössä ei ollut tapahtunut muutosta 1950–1960-lukujen aikana. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitiin uskottavuuden, vahvistettavuuden, refleksiivisyyden ja siirrettävyyden avulla. Uskottavuutta lisäsivät aineiston autenttisuus, asianmukaisuus ja kattavuus suhteessa tutkimuskysymykseen. Täysin objektiivista tietoa aiheesta ei tässä tutkimuksessa ollut mahdollista tuottaa, koska aineisto oli kirjallista. Vahvistettavuutta lisättiin kuvaamalla tutkimusprosessi avoimesti ja polioon ja sen hoitotyöhön perehdyttiin ennen analyysin aloittamista. Refleksiivisyyden vahvistamiseksi polion hoitotyötä tarkasteltiin aineistossa vailla ennakko-oletuksia. Tämä saattoi osaltaan myös hidastaa aineiston lukemista ja tekstiin eläytymistä. Tulosten siirrettävyyttä vahvistaa aikaa ja ympäristöä kuvaava teoreettinen viitekehys, jotta lukija voi arvioida tulosten siirrettävyyttä erilasiin ympäristöihin ja aikakausiin. Historiantutkimuksen voidaan katsoa tuottavan luotettavaa tietoa hoitotieteeseen. Hoitotiede tarvitsee historiantutkimusta, joka tuottaa tietoa hoitokulttuureista, koska hoitotyön nykypäivää ja tulevaisuutta voidaan ymmärtää vain tutkimalla ja tiedostamalla sen menneisyyttä. Hoitotieteen historiantutkimus Suomessa on ollut vähäistä, vaikka sen merkitys hoitotieteelle ja hoitotyön kehittämiselle on tärkeä. Tutkimus on ollut suuntautunutta aiheisiin, jotka ovat kansallisen mielenkiinnon kohteina. Tutkimusta hoitotieteen eri osa-alueista ja eri aikakausista historiasta tarvitaan lisää. Tutkimusalueista hoitotyön opetus, johtamiskäytännöt sekä hoitotyön filosofia ovat jääneet vähälle. Samoin potilasnäkökulma on ollut vähäisesti edustettuna hoitotieteen historiantutkimuksessa. Tutkimuksen tulokset rakentavat hoitotieteen tietoperustaa tuottamalla ymmärrystä polion hoitotyön historiasta ja auttavat ymmärtämään poliopotilaiden kokemuksia ja heidän asemaansa 1950–1960-luvuilla. Tutkimuksen aineisto oli kirjallista ja koska kirjallisen aineiston analyysi ei voi täysin kertoa totuutta aineistosta. Jatkossa tarvitaankin tutkimusta polion hoidon ja sen vaikutusten koetusta todellisuudesta potilasnäkökulmasta. Tuloksia täydentäisi tutkimus polioon sairastuneiden potilaiden kokemuksista polion hoidosta 1950–1960-lukujen Suomessa. Avainsanat: poliomyeliitti, polion hoitotyö, lasten hoitotyö, hoitotyön historia, laadullinen tutkimus The master's thesis consists of an article manuscript (Veltheim, Suska; Kaunonen, Marja; Elomaa-Krapu, Minna. Child polio nursing in Finnish 1950s-1960s nursing textbooks and Sairaanhoitaja-magazines) and a supplementary part (Historical research as a research method in nursing science). The purpose of the article manuscript was to describe how the nursing of children affected by polio is described in the nursing textbooks used in Finland in the 1950s and 1960s and in the articles published in Sairaanhoitaja- magazines. In addition, the purpose was to find out how knowledge about polio nursing changed from the 1950s to the 1960s. The purpose of the supplementary part was to describe nursing historical research as a research method, the importance of historical research and its stages. In the supplementary part, the research that was the basis of the article manuscript has been used as an example. The data of the qualitative research that was the basis of the article manuscript were the descriptions of polio nursing in textbooks dealing with nursing and medicine used in nursing education in Finland in the 1950s and 1960s. In addition, articles published in the 1950s and 1960s in the Sairaanhoitaja- magazines were used as data. The data was collected during 2022 from private and public collections. The data was analyzed using thematic analysis. Based on the data, polio nursing in the 1950s and 60s seemed to have been the same for both child and adult patients. The data did not reveal any descriptions of nursing for children affected by polio. Textbooks and magazines described polio nursing as nurse-centered. In addition, three main themes were identified from the material: the basis of polio treatment, the skill requirements of a polio patient's nurse, and the two roles of a polio patient. Polio nursing had not changed during the 1950s and 1960s. The trustworthiness of this study was assessed using credibility, confirmability, reflexivity and transferability. Credibility was increased by the authenticity, appropriateness and comprehensiveness of the material in relation to the research question. It was not possible to produce completely objective information on the subject in this study, because the data was written. Confirmability was increased by openly describing the research process and learning about polio and its care before starting the data analysis. In order to strengthen reflexivity, polio nursing was examined in the material without preconceived assumptions. This could also slow down the reading of the material and getting absorbed in the text. The transferability of the results is strengthened by a theoretical framework describing time and environment, so that the reader can assess the transferability of the results to different environments and eras. Historical research can be considered to produce reliable information for nursing science. Nursing science needs historical research that produces information about nursing cultures, because the present day and future of nursing can only be understood by studying and becoming aware of its past. There has been little historical research on nursing in Finland, although its importance for nursing and the development of nursing is important. The research has been oriented towards topics that are of national interest. More research is needed on different aspects of nursing science and different eras in history. Of the research areas, nursing education, management practices, and nursing philosophy have been left behind. Similarly, the patient perspective has been little represented in the historical research of nursing science. The results of this study build the knowledge of nursing science by producing an understanding of the history of polio nursing and help to understand the experiences of polio patients and their position in the 1950s and 1960s. The data of the study was written and the analysis of the written data can not completely tell the truth of the topic. In the future, there is a need for research into the perceived reality of polio nursing and its effects from the patient's perspective. The results would be complemented by a study of polio patients' experiences of polio nursing in Finland in the 1950s and 1960s. Key words: poliomyelitis, polio nursing, child nursing, nursing history, qualitative research

Toivon on todettu olevan ydinarvo hoitamisessa ja se on kytkeytynyt käsitteenä vahvasti mielenterveystyöhön. Toivo on tärkeä tekijä selviytyessä mielenterveyden häiriöistä, niiden aiheuttamista vaikutuksista ja sopeutuessa elämään sairauden kanssa. Vielä ei ole yhtäkään toivoa mittaavaa mittaria käännetty suomen kielelle, vaikka toivoa on tutkittu pitkään terveystieteissä ja muilla tieteenaloilla sekä kehitetty psykometrisesti päteviä toivoa mittaavia mittareita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mielenterveyden häiriötä sairastavien ihmisten läheisten toivoa Suomessa sekä validoida toivon tasoa mittaavaa HHI-FI-mittaria (Herth Hope Index). Tutkimustehtävinä oli 1) kuvata mielenterveyden häiriötä sairastavien ihmisten läheisten toivon tasoa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä ja 2) validoida suomen kielelle käännettyä HHI-FI-mittaria. Tutkimuksen avulla tuotettua tietoa voidaan hyödyntää mielenterveystyön ja toivomittarin kehittämisessä. HHI-FI-mittari tulee validoida, jotta mittari voidaan tulevaisuudessa ottaa Suomessa käyttöön kliinisessä hoitotyössä. Toivon tason mittaamisen avulla kyetään arvioimaan läheisten toivon tasoa sekä havainnoimaan mahdolliset muutokset toivon tasossa. Tutkimus toteutettiin tilastollisella tutkimusmenetelmällä ja tutkimus oli osa dosentti Jari Kylmän johtamaa HHI-FI-mittarin validointi Suomessa eri väestöryhmillä -hanketta. Aineisto (N=121) kerättiin mielenterveyden häiriötä sairastavien ihmisten läheisiltä paperisen ja sähköisen kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulosten mukaan iällä, sukupuolella, koulutuksella, suhteella sairastuneeseen läheiseen, läheisen sairastamisajalla tai samassa taloudessa asumisella sairastavan läheisen kanssa ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä toivoon. Sen sijaan kokemuksella sairastavan läheisen omaishoitajana toimimisesta havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys. Ne läheiset kokivat olevansa toiveikkaampia, jotka eivät kokeneet toimivansa sairaan läheisen omaishoitajina. HHI-FI-mittaria validoitaessa konfirmatorisen faktorianalyysin avulla todettiin, että yhden faktorin malli sopi paremmin tähän aineistoon kuin alkuperäinen HHI-mittarin kolmen faktorin malli. Johtopäätöksenä voidaan todeta mielenterveyden häiriötä sairastavien ihmisten läheisten toivon olevan Suomessa samalla tasolla tai heikompi kuin aiempien kansainvälisten tutkimusten tuloksissa esitetty vastaava toivon taso. HHI-FI-mittarin validoinnin johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhden faktorin malli oli sopivampi kuin HHI-mittarin alkuperäinen kolmen faktorin malli, joka tuki HHI-FI-mittarin yksiselitteisyyttä yhden summapistemäärän muodostamisessa. HHI-FI-mittarin psykometrisiä ominaisuuksia on tutkittava tulevaisuudessa laajemmin, jotta mittari voidaan saada Suomessa kliiniseen käyttöön.

Seksuaalikasvatus on keskeinen seksuaaliterveyden edistämisen strategia, ja se kuuluu jokaisen ihmisen seksuaalioikeuksiin. Suomen lukioissa seksuaalikasvatusta annetaan osana terveystiedon opetusta. Kotimaisten tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat enemmän seksuaalikasvatusta, ja he hakevat tietoa epävirallisista lähteistä, mikäli virallinen seksuaalikasvatus ei vastaa nuorten tiedontarpeeseen. Myös tasa-arvokasvatus on merkittävä osa seksuaalikasvatusta. Edelleen kuitenkin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin nuoriin kohdistuu syrjintää. Opetuksessa käytettävien oppikirjojen on parhaalla mahdollisella tavalla vastattava sen hetken tieteellisiä tutkimuksia, ja esitetyn tiedon on oltava perusteltua ja johdonmukaista. Kieli ja sen käyttötavat – myös oppikirjoissa – rakentavat ja heijastavat todellisuuttamme. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata seksuaaliopetuksen sisältöjä lukion terveystiedon oppikirjoissa 1980-luvulta tähän päivään. Tutkielman tavoitteena oli saadun tiedon avulla pohtia lukion terveystiedon oppikirjojen tehtävää tiedon antajina sekä niiden käyttämän kielen rakentamaa todellisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös ajan saatossa tapahtunutta muutosta seksuaalisuuden käsittelyssä lukion terveystiedon oppikirjoissa. Oppikirjojen analysoinnista neljän vuosikymmenen aikana saatu tieto auttaa ymmärtämään eri ikäpolvien tapaa nähdä ja ymmärtää seksuaalisuus. Tutkielman aineistona toimi seitsemän lukion terveystiedon oppikirjaa neljältä vuosikymmeneltä. Oppikirjoista analyysin kohteena olivat seksuaalisuuteen liittyvät kappaleet. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Aineisto koostui 117:stä tekstikirjan sivusta, joista muodostui yhteensä 2 757 pelkistystä. Tutkielman tuloksena syntyi kuvaus seksuaaliopetuksen sisällöistä 1980-luvulta 2010-luvulle. Seksuaaliopetuksen pääsisällöt olivat kaikkina aikoina suurimmalta osin yhteneviä. Tämän tutkielman mukaan seksuaaliopetuksen sisältöjä olivat seksuaalisuuden määrittely, seksuaalisuuden kehitys elämänkaaren aikana, seksuaalisuuteen vaikuttavat tekijät, seksuaalioikeudet, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli, seksi osana seksuaalisuutta, seksuaalinen häirintä, raskaus ja lisääntymisterveys sekä ehkäisy. Seksuaalioikeudet ja seksuaalinen häirintä nousivat omina teemoinaan esiin vasta 2000-luvulta eteenpäin. Aiemmin niiden käsittely oli niin vähäistä, että ne sulautuivat osiksi muita kokonaisuuksia. Huolimatta yhtenevistä sisällöistä tapa puhua asioista muuttui neljän vuosikymmenen aikana. Retrospektiivinen tarkastelu osoitti, että oppikirjat heijastavat oman aikansa yhteiskunnassa vallitsevia näkemyksiä, mutta ovat myös yhteiskunnan realiteettien mukana muuttavia teoksia. Terveystiedon oppikirjat sisältävät tämän tutkielman mukaan laajasti tietoa seksuaalisuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret kuitenkin kaipaavat lisää seksuaalikasvatusta. Terveystiedon oppikirjojen sisältöjen kehittämisessä nuorten tiedontarpeiden kuuleminen olisi tärkeää. Sexual education has a central role as one of the sexual health promotion strategies. Sexual education belongs to everyone’s sexual rights. In Finnish high schools, sexual education is part of a subject called health education. Finnish studies show that young people would like to have more sexual education and they use unofficial sources for information if the official sexual education does not respond to their needs. Education about equality is also a significant part of sexual education. However, some sexual and gender minorities still face discrimination. Textbooks used at schools are meant to provide the best knowledge available. Language and the way it is used - also in textbooks - build and reflect our reality. The purpose of this study was to describe the contents of sexual education from 1980’s until 2010’s in Finnish health education textbooks that are used in high schools. The aim of this study was to utilize the findings to analyse the purpose of textbooks as knowledge providers as well as the reality those textbooks create. This study also examined how sexual education in health education textbooks has changed over these four decades. Retrospective view might help to understand how different generations perceive sexuality. The research data consists of seven health education textbooks from four decades. The analysis focused on the chapters that covered sexuality. The material was analysed by using inductive content analysis. The data included 117 pages, which provided 2 757 reductions altogether. The analysis formed a description of the themes of sexual education from the 1980’s until the 2010’s. The main themes of sexual education during all decades were more or less the same. According to the findings of this study, the themes of sexual education were defining sexuality, development of sexuality during one’s lifetime, factors affecting sexuality, sexual rights, sexual orientation and gender, sex as a part of sexuality, sexual harassment, pregnancy and reproductive health and contraception. Other themes remained the same throughout, but sexual rights and sexual harassment became themes of their own from 2000’s onwards. Despite the similar themes, the tone to discuss the themes changed during the four decades. Retrospective analysis showed that the textbooks reflect the society of their time, but they are also works that change together with the societal realities. According to this study, health education textbooks include plenty of information regarding sexuality. However, according to previous studies, young people wish to have even more sexual education. When developing health education textbooks, it would be important to consider the needs of the users.

Empatia on olennainen osaamisalue, jota vaaditaan terveydenhuollon työntekijöiltä. Se parantaa tutkitusti hoidon laatua, potilaiden hoitotuloksia ja vähentää virheitä. Hyvä empatiakyky myös vähentää stressiä sekä työuupumuksen ja myötätuntoväsymyksen mahdollisuutta. Vaikka empatian merkitys hoitotyölle on kiistaton, on osoitettu, että sairaanhoitajaopiskelijoiden empatiakyky laskee opintojen aikana merkittävästi. Empatiaa on mahdollista kehittää koulutuksen avulla ja VR-simulaation käytöstä empatian opetuksen välineenä on edeltävästi saatu positiivisia tuloksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön opiskelijoiden empatian kokemusta VR-simulaatiopelissä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa siitä, miten empatiaa voi oppia hoitotyön koulutuksessa VR-simulaatiopelin avulla. Tutkimukseen osallistui kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita (N=52) kolmesta Suomen ammattikorkeakoulusta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Aineistonkeruuseen sisältyi kolme vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa tutkimukseen osallistujat täyttivät sähköisen kyselylomakkeen ensimmäisen osan, toinen vaihe sisälsi peliin perehdytyksen ja pelin pelaamisen ja kolmannessa vaiheessa osallistujat täyttivät sähköisen kyselylomakkeen toisen osan. Empatian kokemusta VR-simulaatiopelissä mitattiin kansainvälisesti validoidulla Comprehensive State Empathy Scale -mittarilla. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmalla. Tutkimukseen osallistuneista suurin osa oli naisia (n= 42) iältään 21–25-vuotiaita (n= 27) tai 26–30-vuotiaita (n=15). Kukaan osallistujista ei ollut aiemmin käyttänyt tutkimuksessa käytettyjä Oculus Quest VR-laseja. Tutkimuksen tulosten mukaan sairaanhoitajaopiskelijat kokivat jonkin verran empatian tunteita VR-pelin pelaamisen aikana. Empatian osa-alueista eniten VR-pelaaminen sai aikaan sairaanhoitajaopiskelijoissa auttamishalun heräämistä, joka ilmeni erityisesti siten, että osallistujat huomasivat miettivänsä, miten potilasta voisi auttaa. Vähiten VR-pelin pelaaminen aiheutti ahdistusta, joka näkyi siten, etteivät osallistujat kokeneet pelaamisen aikana olevansa poissa tolaltaan tai peloissaan. Taustamuuttujilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pelissä koettuun empatiaan. Tutkimus lisäsi osaltaan tietoa hoitotyön opiskelijoiden empatiasta ja sen esiintymisestä VR-simulaation aikana. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että hoitotyön opiskelijoiden empatiaa on mahdollista edistää VR-simulaation avulla, sillä opiskelijat kokivat pelatessaan pääosin positiivisia tunteita ja auttamishalua samalla kun he vahvistivat omaa kliinistä osaamistaan simulaatioympäristössä. Ahdistuksen ja pelon tunteiden on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän empatiaa ja niitä koettiin VR-pelin pelaamisen aikana vähäisesti. Empatian kehittäminen ja samalla empatian vähenemisen estäminen hoitotyön koulutuksen aikana on yksi tulevaisuuden haasteista, mihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tarvitaankin vielä lisää tutkimustietoa siitä, minkälaiset VR-ympäristöt edistävät hoitotyön opiskelijoiden empatiaa tehokkaimmin sekä parantaako VR-simulaatiopelin toistuva pelaaminen sen myönteisiä vaikutuksia oppimiselle.

Terveydenhuollossa yhtenä suurimpana riskinä pidetään lääkehoitoon liittyviä vaaratapahtumia ja poikkeamia. Suomessa yli puolet kaikista potilasturvallisuuteen liittyvistä vaaratapahtumailmoituksista käsittelee jollain tavalla lääkehoitoa. Suuren riskin lääkkeet (High Alert Medications) ovat lääkkeitä, joiden virheellinen käyttö voi aiheuttaa muita lääkkeitä todennäköisemmin vakavia seurauksia potilaalle. Suuren riskin lääkkeiden vaaratapahtumia esiintyy eniten sairaaloissa, joissa hoidetaan kriittisesti sairaita potilaita ja käytetään huomattavasti enemmän suuren riskin lääkkeitä, kuin muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä. Suuren riskin lääkkeet perustuvat kansainvälisesti lääkitysvirheiden ehkäisyyn tähtäävän organisaation Institute for Safe Medication Practices (ISMP) tekemään listaukseen suuren riskin lääkkeistä. Suuren riskin lääkkeiden lääkitysvirheet voivat johtaa pitkittyneeseen sairaalahoitoon ja pahimmillaan jopa vammautumiseen, hengenvaaraan tai kuolemaan. Potilaille aiheutuvan haitan lisäksi ne nostavat merkittävästi kustannuksia ja toiminnan ongelmia terveydenhuollossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suuren riskin lääkkeiden vaaratapahtumia ja niihin myötävaikuttavia tekijöitä. Kolme mukaan valittua lääkeaineryhmää oli ATC-luokkien perusteella 1. A10A (insuliinit ja insuliinijohdokset) 2. B01A (antitromboottiset lääkeaineet) ja 3. N02A (opioidit). Kyseiset lääkeaineryhmät valikoituivat tutkimukseen mukaan sen perusteella, että ne kuuluivat ISMP:n määrittelemiin suuren riskin lääkeaineryhmiin sekä ne olivat nimetty tutkimuksen kohteena olevan organisaation jokaisen yksikön yhteisiksi suuren riskin lääkkeiksi. Tutkimuksen aineistona käytettiin erään suomalaisen yliopistosairaalan vaaratapahtumien raportointijärjestelmän HaiPro-ilmoituksia vuosilta 2019–2021. Vaaratapahtumailmoituksia oli tehty kyseisten vuosien aikana 1087 kappaletta liittyen insuliineihin, antitrombootteihin ja opioideihin. Tutkimuksen analyysiin otettiin mukaan ainoastaan valmiiksi käsitellyt ilmoitukset (n=983), jotka sisälsivät sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tietoa. Analyysissa käytettiin vaaratapahtumailmoitusten valmiiksi luokiteltua tietoa sekä tutkimuskysymysten kannalta mielekästä vapaatekstidataa, joka kvantifioitiin manuaalisesti määrälliseen muotoon. Aineiston analyysi toteutettiin tilastollisesti Microsoft Excel sekä IBM SPSS Statistics 27- ohjelmia käyttäen. Suuren riskin lääkkeiden vaaratapahtumia esiintyi eniten insuliinien, antitromboottien sekä opioidien lääkkeiden antamisen (62,8 %) ja määräämisen (22,2 %) yhteydessä, kun taas lääkkeiden jakamisen (11,8 %) sekä niiden logistiikan (3,3 %) yhteydessä vaaratapahtumia esiintyi selvästi vähemmän. Eniten vaaratapahtumailmoituksia esiintyi antitromboottien yhteydessä (46,6 %), toiseksi eniten opioidien yhteydessä (35 %) ja vähiten insuliinien (17,5 %) yhteydessä. Vaaratapahtumien syntyyn myötävaikuttivat lääkehoitoprosessin aikana keskeisimmin poikkeamat lääkkeiden annossa (47,7 %), poikkeamat lääkemääräyksien huomioimisessa (22,7 %) sekä poikkeamat määräyksissä (19 %). Näiden lisäksi poikkeamia esiintyi lääkkeiden jaossa (6,8 %) sekä lääkkeiden logistiikassa (3,8 %). Vaaratapahtumien syntyyn vaikuttaneita inhimillisiä tekijöitä tunnistettiin olevan sekä yksilö- että yksikkö- ja organisaatiotasolla. Yksilötason tekijöitä olivat huolimattomuus (48,8 %) ja osaamattomuus (4,6 %), kun taas yksikkö- ja organisaatiotasoisia tekijöitä olivat kiire (16,7 %), epäselvät toimintamallit (3,9 %) ja riittämätön henkilöstöresurssi (3,1 %). Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tunnistaa organisaatiotasoisia lääkehoitoprosessiin liittyviä poikkeamia ja riskejä sekä niihin myötävaikuttavia tekijöitä. Tulokset antavat mahdollisuuden tarkastella tuloksia eri lääkeaineryhmittäin, jolloin voidaan tunnistaa eroavaisuuksia kolmen suuren riskin lääkeaineryhmän välillä. Tuloksia voidaan hyödyntää organisaatiossa lääkehoitoprosessin ja toimintatapojen turvallisuuden kehittämisessä, jonka lisäksi tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sekä kansallisesti että kansainvälisesti suuren riskin lääkkeiden tutkimuksessa.

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta artikkeli käsikirjoituksesta ”Lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten kokemukset oikomishoitouupumuksesta” (Nousiainen & Kaunonen) ja lisäosasta, jossa käsitellään tutkimushaastattelua ja erityisesti virtuaalisesti toteutettua haastattelua. Globaalin covid-19 pandemian myötä tutkimushaastatteluita alettiin toteuttaa aiempaa enemmän virtuaalisesti erilaisten etähaastatteluun soveltuvien sovellusten avulla. Oikomishoitoon liittyvää uupumusta on kuvattu niukasti kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kansallisesti aiheesta ei ole tutkimustietoa. Oikomishoitoon sitoutumista ja hoitomyöntyvyyttä on tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nämä ilmiöt ovat kuitenkin erillisiä uupumuksesta, vaikka ne limittyvätkin ilmenemisessään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen oikomishoitoon liittynyttä hoitouupumusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena. Aineisto kerättiin lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleilta aikuisilta (n=9), jotka olivat kokeneet hoitouupumusta oikomishoidon aikana. Aineisto kerättiin huhtikuusta syyskuuhun 2022 yhdistelemällä teema- ja kerronnallista haastattelua. Haastattelumenetelmien triangulaatiolla pyrittiin mahdollistamaan osallistujien äänen ja kokemuksien esiin nouseminen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Osallistujat kuvailivat oikomishoitouupumusta monipuolisesti ja rikkaasti. He kuvasivat oikomishoitouupumusta ajatusmaailman kielteiseksi muuttumisena, vaikeutena ottaa osaa oikomishoitoon, oikomiskojeista aiheutuneena kielteisenä huomiona, sosiaalisesti korrektisti toimimisena, hoitotilanteen sulkeutuneena ilmapiirinä, hoidon toteutumisen konflikteina sekä voimavaratekijöiden riittämättömyytenä. Haastattelutilanteissa osallistujat olivat eniten äänessä ja haastattelija pyrki luomaan vapautuneen ilmapiirin, jolloin vastaaminen omien kokemusten pohjalta lisääntyisi. Haastatteluiden eteneminen kronologisesti hoidon alusta loppuun kuvasti haastattelun kerronnallisuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ilmiöstä, kuvata se ja mahdollistaa ilmiön yleisyyden tutkiminen. Tulokset mahdollistavat ilmiön tunnistamisen hoitoympäristöissä. Haastattelumenetelmien kehittäminen etähaastatteluun aiempaa paremmin soveltuviksi tulee tarkastella. Niiden kehitystyötä tulee jatkaa, jotta tulevaisuudessa etämenetelmien hyödyntäminen helpottuisi. This Master’s Thesis consists of two separate parts: a research article “Lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten kokemukset oikomishoitouupumuksesta” (Nousiainen & Kaunonen) and an overview which focuses on the methodology of the research interview. The overview focuses on the virtual qualitative research interview method and the possibilities and challenges of doing research virtually. The global Covid-19 pandemic forced researchers to transition from face-to-face to virtual settings. International studies of medical burnout related to orthodontics are scarce. There are no national studies on medical burnout in orthodontics. Compliance and adherence to orthodontics has been studied thoroughly internationally and nationally. These phenomena differ from each other, but they do overlap. The objective of this study was to describe medical burnout in adults who have undergone orthodontic treatment as children or adolescents and have had subjective experiences of medical burnout during treatment. The research was conducted as a qualitative descriptive cross-sectional study. Research material was collected triangulating a focused interview and a small story approach of nine (n=9) participants who fulfilled the entry criteria. The triangulation of interview methods was chosen to enrich the recorded subjective views. The material was collected from April to September 2022 and was analyzed using inductive content analysis. The participants had diverse descriptions of orthodontic burnout. They described orthodontic burnout as: difficulty in taking part in the orthodontic treatment; negative attention due to orthodontic appliances; socially correct behavior; antagonism in appointments; their mind set becoming negative; lack of emotional and physical resources; and misapprehensions and misadventures related to the treatment plan or the procedures. During the interview, the participant did most of the talking, with the interviewer guiding the dialog to keep a calm and collected atmosphere to best obtain the participant’s experience of the phenomenon. The interviews proceeded chronologically with minor guidance from the interviewer as is typical with the small story approach. The objective of this study was to describe and produce data on the phenomenon and enable the further study of its occurrence. The results enable the recognition of the phenomenon in the clinical environment. Further research on virtual interview methods is essential for improving their suitability for conducting interview based research. Development of applicable technology is recommended to improve existing and develop novel possibilities for virtual research interviews.

Tämä pro gradu -tutkielma sisältää kaksi osaa, kirjallisuuskatsauksen ja artikkelikäsikirjoituksen. Ensimmäinen osa pro gradu -tutkielmasta on kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata arvostusta ja arvostavan johtamisen toteutumista hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Systemaattinen aineiston haku tehtiin Cinahl-, Medic-, Medline-, Nursing & Allied Health Database- ja PsycInfo-tietokannoista vuosilta 2010-2021. Aineiston hakuun käytettiin myös manuaalihakua. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 21 artikkelia, joiden tuloksista muodostettiin synteesi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella johtajan antamalla arvostuksella oli positiivinen yhteys hoitohenkilökunnan henkiseen hyvinvointiin, työtyytyväisyyteen ja työhön sitoutumiseen. Johtajan antama arvostus oli osoitus työssä onnistumisesta ja johtajan kiinnostuksesta hoitohenkilökuntaa kohtaan esimerkiksi työssä kehittymisen tukemisessa. Arvostuksen ja arvostavan johtamisen vaikutukset hoitohenkilökuntaan olivat samankaltaisia. Hyvin toteutuessaan arvostava johtaminen tuki hoitohenkilökunnan kehittymistä, sitoutumista ja hyvinvointia. Arvostuksen ja arvostavan johtamisen avulla hoitohenkilökunnan hyvinvointia sekä työssä pysymistä on mahdollista tukea ja se on tärkeä asia huomioida terveydenhuollon johtamisen kehittämisessä. Pro gradu -tutkielman toinen osa on tieteellinen artikkelikäsikirjoitus: ”Appreciative management from the perspective of healthcare workers in Estonia” (Luostarinen, A-M., Roos, M., Koivula, M., Suominen, T. & Harmoinen, M.). Artikkelikäsikirjoituksen tarkoituksena oli kuvata arvostavan johtamisen toteutumista hoitohenkilökunnan näkökulmasta Virossa. Tutkimusaineisto (n = 215) kerättiin eri kokoisista sairaaloista Virossa keväällä 2021 sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi taustamuuttujakysymysten lisäksi arvostavan johtamisen mittarin (AMS 2.0©). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Hoitohenkilökunnan näkökulmasta arvostava johtaminen toteutui hyvin ja sen osa-alueet toteutuivat eri tasoisesti. Arvostavan johtamisen havaittiin lisäävän hoitohenkilökunnan sitoutumista. Arvostavan johtamisen avulla hoitohenkilökunnan sitoutumista on mahdollista tukea ja sitoutumisen varmistaminen on olennaista terveydenhuollon kantokyvyn takaamiseksi. This master's thesis contains two parts, a literature review and an article manuscript. The first part of the master's thesis is a literature review. The purpose of literature review was to describe appreciation and the implementation of appreciative management from the point of view of healthcare workers. A systematic material search was made from the Cinahl, Medic, Medline, Nursing & Allied Health Database and PsycInfo databases from the years 2010-2021. A manual search was also used to search for the material. 21 articles were selected as the material for the literature review, and a synthesis was formed from the results. Based on the literature review, the appreciation given by the manager had several positive connections with the healthcare workers mental well-being, work satisfaction and work commitment. The appreciation given by the manager was an indication of success at work and the managers interest in the healthcare workers, for example in supporting development at work. The effects of appreciation and appreciative management on healthcare workers were similar. When appreciative management was implemented well, it supported the development, commitment and well-being of the healthcare workers. With the help of appreciation and appreciative management, it is possible to support the well-being of the healthcare workers, as well as to keep the healthcare workers at work, and that is an important thing to consider in the development of healthcare management. The second part of the master's thesis is an article manuscript: "Appreciative management from the perspective of healthcare workers in Estonia" (Luostarinen, A-M., Roos, M., Koivula, M., Suominen, T. & Harmoinen, M.), which purpose was to describe the implementation of appreciative management in Estonia from the point of view of the healthcare workers. Data (n = 215) was collected from different sized hospitals in Estonia in the spring of 2021 using an electronic questionnaire which, in addition to background variable questions, included an appreciative management scale (AMS 2.0©). The data was analyzed using statistical methods. From the point of view of the healthcare workers, appreciative management was implemented well, and the categories of appreciative management were implemented at different levels. Appreciative management was found to increase the commitment of healthcare workers. With the help of appreciative management, it is possible to support the commitment of the healthcare workers, and commitment is essential to guarantee the carrying capacity of healthcare.

Väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä säädetään Suomessa lailla ja suosituksilla. Iäkkäiden seniorineuvolatoiminta pitää sisällään monella tavalla toteutettavaa ennaltaehkäisevää terveystarkastustoimintaa. Suomen väestörakenteen muuttuessa iäkkäiden terveyden edistäminen on entistä tärkeämmässä asemassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata iäkkäiden terveyttä edistävien seniorineuvoloiden toimintaa terveydenhoitajien näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää seniorineuvolatoiminnan kehittämisessä. Tutkittavien rekrytointi toteutettiin yhteistyössä Suomen Terveydenhoitajaliiton kanssa huhti-lokakuun 2021 välisenä aikana. Tutkittavat tavoitettiin Suomen Terveydenhoitajaliiton Facebook-sivuille tehdyn rekrytointi-ilmoituksen kautta. Tutkimukseen ilmoittautui yhteensä kahdeksan (n=8) seniorineuvolatyötä tekevää terveydenhoitajaa ja heidät kaikki rekrytoitiin tutkimukseen. Terveydenhoitajia haastateltiin avoimella haastattelulla ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Kokemukset ennaltaehkäisevästä seniorineuvolatyöstä luokiteltiin kolmeen pääluokkaan: asiakasvastaanottotyön sisällön, terveydenhoitajan työn sisällön sekä seniorineuvolan asemaan liittyvä sisällön kokemuksiin. Asiakasvastaanottoja toteutettiin monipuolisesti erilaisia työkaluja käyttäen ja asiakkaan kohtaaminen oli kokonaisvaltaista. Asiakkaiden tarpeet huomioitiin ja niihin pyrittiin vastaamaan. Ytimenä toiminnassa oli asiakkaan terveystietoisuuden vahvistaminen ja siihen vaikuttaminen yleisten suositusten mukaisesti. Seniorineuvolan terveydenhoitajan työ oli kehittämistä ja monipuolisen osaamisen hallintaa. Työkokemus oli merkityksellisessä asemassa työn toteuttamisessa. Työtä tehtiin monialaisesti ja työskentely seniorineuvolassa koettiin mielekkääksi. Seniorineuvolan asemaan liittyvinä kokemuksina terveydenhoitajat nostivat esille epätietoisuuden seniorineuvolan tulevaisuudesta sekä kokemuksen siitä, että työ on merkityksellistä ikäihmisille. Tutkimuksen tulokset osoittivat terveydenhoitajien sitoutuneisuutta ja ammattitaitoisuutta ennaltaehkäisevässä seniorineuvolatoiminnassa. Hoitotieteen kannalta tutkimus on merkityksellinen, sillä seniorineuvolan terveydenhoitajien kokemuksia työstään ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää seniorineuvolatoiminnan työn toteutuksen suunnittelussa ja laadun mittaamisessa. Tutkimus tuotti uutta tietoa seniorineuvolatyöstä, sen moninaisuudesta sekä merkityksestä iäkkäille ihmisille. Terveydenhoitajien työkokemuksella ja osaamisella oli merkitystä työn toteutuksessa. Työn haavoittuvuus niukkojen henkilöstöresurssien vuoksi oli merkittävä tieto, sillä se vaikuttaa terveydenhoitajan kokemaan työn arvostukseen ja toisaalta myös iäkkäille tarjottavan ennaltaehkäisevän palvelun saatavuuteen. Tieto terveydenhoitajien huolesta seniorineuvolatyön jatkuvuudesta oli merkityksellinen ja siihen tulisi kiinnittää huomiota. Tutkimuksen tuloksia tulisi jatkossa hyödyntää terveydenhoitajien tukemisessa ja työn kehittämisessä.

Ensimmäisen lapsen syntymä tuo monia muutoksia vanhempien elämään. Parisuhde muuttuu vanhemmuudeksi ja vanhempien tulee omaksua uudenlaiset identiteetit ja roolit. Tämä voi vaikuttaa vanhempien itsearvioimaan masentuneisuuteen, vanhemmuuteen liittyvään luottamuksen tunteeseen sekä perheen toimivuuteen. Suomessa vauvaperheille tarjotaan lakisääteiset neuvolapalvelut. Neuvolassa seurataan äidin, vauvan ja koko perheen hyvinvointia ja terveyttä. Neuvolalla on iso rooli tuen ja tiedon antamisessa perheille uudessa tilanteessa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata vanhemmaksi tulemisen aiheuttamia muutoksia vanhempien itsearvioimassa masentuneisuudessa, luottamuksessa omaan kykyyn olla vanhempi ja kokemuksessa perheen toimivuudesta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata perheiden saamia neuvolapalveluita sekä äitien kokemusta neuvolapalveluiden riittävyydestä. Tutkimuskysymyksinä oli: 1. Miten vanhempien itsearvioima masentuneisuus muuttuu odotusajan ja vauvan ensimmäisen kahdeksan elinkuukauden aikana? 2. Miten vanhempien luottamus omaan kykyyn olla vanhempi muuttuu odotusajan ja vauvan ensimmäisen kahdeksan elinkuukauden aikana? 3. Miten vanhempien kokemus perheen toimivuudesta muuttuu odotusajan ja vauvan ensimmäisen kahdeksan elinkuukauden aikana? 4. Millaisia kokemuksia äideillä on neuvolapalveluista odotusaikana ja vauvan ensimmäisen kahdeksan elinkuukauden aikana? Tutkimus toteutettiin pitkittäistutkimuksena ja se oli osa Tampereen yliopiston ja Kyoto Tachibana Universityn yhteistä tutkimushanketta "Odottavien ja vauvan kanssa elävien perheiden seurantatutkimus Suomessa ja Japanissa". Pro gradu -tutkielmassa käytetty aineisto kerättiin ensimmäistä lastaan odottavilta vanhemmilta Suomessa (äidit n=59, puolisot n=43) ja heitä seurattiin vauvan ensimmäisen kahdeksan elinkuukauden ajan. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Tutkimuksen tulosten perusteella vanhempien itsearvioimassa masentuneisuudessa tai vanhempien luottamuksessa omaan kykyyn olla vanhempi ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Perheen toimivuuden osa-alueista perheen sisäiset suhteet, roolit ja vastuut, perheen normit ja kommunikaatio heikkenivät molemmilla vanhemmilla tilastollisesti merkitsevästi. Lisäksi puolisoilla kokemus taloudellisen tuen saamisesta heikkeni tilastollisesti merkitsevästi. Tukiverkoston osalta muutoksia ei havaittu kummallakaan vanhemmista. Äidit käyttivät julkisia neuvolapalveluita aktiivisesti. Äidit kokivat saaneensa neuvolasta paljon tietoa, mutta kokemus ohjauksesta ja neuvonnasta ei ollut kaikilta osin riittävää. Erityisesti enemmän ohjausta toivottiin synnytyksestä palautumiseen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi kaivattiin tietoa vertaistuen mahdollisuuksista. Johtopäätöksenä voidaan todeta vanhempien itsearvioiman masentuneisuuden, vanhempien luottamuksen omaan kykyyn olla vanhempi sekä perheen toimivuuden olleen hyvällä tasolla kaikissa mittausajankohdissa. Äidit olivat pääasiassa hyvin tyytyväisiä saamiinsa neuvolapalveluihin, mutta myös kehittämiskohteita löydettiin.

Merkittävä osa nuorista aikuisista opiskelee korkeakouluissa. Etäopintojen yleistyminen ja lähiopetuksen väheneminen ovat lisänneet haasteita korkeakouluopiskelijoiden opiskeluyhteisön ja sosiaalisten suhteiden rakentumiselle. Aikaisempien tutkimusten mukaan opiskelijat ovat kokeneet opintojen työmäärän ja stressin lisääntyneen. Koronapandemia on heikentänyt monen opiskelijan jaksamista, motivaatiota ja mielenterveyttä entisestään. Kehittämällä korkeakouluopiskelijoiden ohjaus- ja tukipalveluita edesautetaan ja tuetaan opiskelijoiden hyvinvointia, opintojen etenemistä, valmistumista sekä työelämään siirtymistä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kerätä tietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja tuen tarpeista sekä opiskelijoille hyödyllisestä ja toimivasta ohjauksesta ja tuesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää korkeakouluopiskelijoiden ohjaus- ja tukipalvelujen kehittämisessä. Tutkimuksen määrällinen aineisto kerättiin korkeakouluopiskelijoilta verkkokyselylomakkeella opiskelijahyvinvointia edistävän hankkeen toimesta 2021 syksyllä. 1370 vastauksesta koostunut aineisto analysoitiin SPSS Statistics 27.0 -ohjelmalla, ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Laadullinen aineisto kerättiin korkeakoulujen opiskelijahyvinvoinnin henkilöstöltä verkkokyselylomakkeella keväällä 2022. Aineisto muodostui 20 vastauksesta ja se analysoitiin hyödyntäen induktiivista sisällönanalyysia. Yli puolet opiskelijoista oli kokenut viimeisen vuoden aikana tarvitsevansa tukea opintoihin, lähes puolet mielenterveyden haasteisiin sekä opiskeluvaikeuksiin ja neljäsosa yksinäisyyteen sekä fyysisen hyvinvoinnin haasteisiin. Opiskelijahyvinvoinnin henkilöstön kokemusten mukaan opiskelijat kaipasivat tukea opintoihin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, opiskelukykyyn, ammatillisen kasvun tukemiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja palveluohjaukseen. Opiskelijat tukeutuivat mielellään toisiinsa erityisesti opintojen mutta myös hyvinvointinsa suhteen. Yksilöohjaus ja verkossa saatavilla oleva materiaali olivat opiskelijoille mieluisia tuen saannin tapoja. Opiskelijahyvinvoinnin henkilöstön mukaan opiskelijahyvinvointia voidaan edistää yksilöllisellä, hyvinvointia edistävällä ja ammattitaitoisella ohjauksella eri menetelmin ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Korkeakoulujen on tärkeää tukea opiskelijoita opintojen suorittamisessa, mielenterveyden haasteissa sekä sosiaalisissa suhteissa. Korkeakoulut voivat edistää opiskelijoidensa hyvinvointia ja opintojen etenemistä tarjoamalla erilaisia tukimuotoja ja yksilöllistä ohjausta. Kohdennettaessa ja toteuttaessa opiskelijoiden ohjaus- ja tukipalveluja on hyödyllistä huomioida opiskelijoiden ikä, opintojen aloittamisajankohta ja opiskelumuoto. Korkeakoulujen tulee panostaa erityisen tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden tukemiseen.

Terveydenhuollon näkökulmasta kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin sairaudesta. Kokemusasiantuntijuuteen liittyy olennaisesti oman kokemustiedon käsittely ja työstäminen tarinaksi, jolloin oma kokemus voidaan muuttaa voimavaraksi muiden tukemiseen ja kouluttamiseen. Terveydenhuollossa kokemusasiantuntijuus on perinteisesti koskenut lähinnä mielenterveydellisiä sairauksia ja päihteiden väärinkäyttöä sekä näiden liittyvien terveyspalveluiden käyttökokemuksia. Nykyisin kokemusasiantuntijoiksi määritellään minkä tahansa sairauden kokemista ja terveyspalveluiden käyttökokemuksia myös somaattisissa sairauksissa. Kokemusasiantuntijat voivat järjestää tukiryhmiä potilaille, ja joissakin sairaaloissa kokemusasiantuntijat ovat päässeet työskentelemään myös ensiavussa akuuteissa tilanteissa. Koska asiantuntijoiden negatiivinen suhtautuminen on todettu suurimmaksi esteeksi potilaiden ja heidän läheistensä osallistumiseen, on tärkeää selvittää näitä näkemyksiä. Tutkimustietoa somaattisten sairauksien hoitohenkilökunnan näkemyksistä potilaiden osallisuuteen tai kokemusasiantuntijuuteen on Suomessa kuitenkin vasta vähän. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden näkemyksiä kokemusasiantuntijuudesta somaattisten sairauksien terveyspalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kokemusasiantuntijatoimintaa ja kokemustiedon hyödyntämistä asiantuntijoiden työssä. Tutkimus oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jossa käytettiin Mental Health Consumer Participation Questionnaire (MHCPQ) mittaria. Tutkimusaineisto muodostui kahdessa keskussairaalassa vuonna 2020 toteutetun kyselyn aineistosta, joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista todettiin, että asiantuntijoiden näkemykset kokemusasiantuntijuudesta ovat myönteisiä. Taustamuuttujilla ei ole tulosten perusteella yhteyttä näkemyksiin kokemusasiantuntijuudesta. Asiantuntijoiden näkemykset potilaasta osana henkilökuntaa ovat keskimäärin kielteisempiä kuin näkemykset kokemusasiantuntijuudesta. Asiantuntijoiden näkemyksillä potilaaseen osana henkilökuntaa on tilastollisesti merkitsevä yhteys näkemyksiin kokemusasiantuntijuudesta. Mitä myönteisemmät näkemykset asiantuntijalla on potilaaseen osana henkilökuntaa, sitä myönteisemmät ovat hänen näkemyksensä kokemusasiantuntijuudesta.

Potilasturvallisuuteen liittyvät vaaratapahtumat vaikuttavat potilaan lisäksi heidän perheeseensä, terveydenhuollon ammattilaisiin ja organisaatioon. Vaaratapahtumilla on todettu olevan vaikutusta myös niissä osallisena olleiden hoitotyöntekijöiden työkykyyn. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata työyhteisön keinoja tukea vaaratapahtumassa osallisena ollutta hoitotyöntekijää. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla työyhteisössä voidaan kehittää keinoja tukea vaaratapahtumassa osallisena ollutta hoitotyöntekijää ja hänen toipumistaan. Tutkimuskysymyksinä olivat: 1) Millaisia seurauksia vaaratapahtumilla oli vaaratapahtumassa osallisena olleille hoitotyöntekijöille, 2) Millaista tukea vaaratapahtumassa osallisena olleet hoitotyöntekijät olivat saaneet kollegoilta, 3) Millaista tukea vaaratapahtumassa osallisena olleet hoitotyöntekijät olivat saaneet esihenkilöiltä, 4) Millaista tukea vaaratapahtumassa osallisena olleet hoitotyöntekijät toivovat työyhteisöltä. Tutkielman aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä, johon osallistui 42 vaaratapahtumassa osallisena ollutta hoitotyöntekijää. Tutkimuksen saatekirje ja linkki kyselyyn löytyi Hoitajat.net nettisivuston keskustelufoorumilta, hoitotyön tutkimukset osiosta. Kyselylomake tehtiin Microsoft Forms -ohjelmalla. Kyselyyn vastaaminen oli anonyymia. Aineistonkeruu aloitettiin maaliskuussa 2022. Kysely oli auki viisi viikkoa. Kyselylomake sisälsi taustakysymyksiä ja kirjallisuuskatsaukseen perustuvia avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Vaaratapahtumassa osallisena olleista hoitotyöntekijöistä puolet raportoivat olleensa osallisena lääkehoitoon liittyvässä vaaratapahtumassa. Myös tapaturmia, itsetuhoisuutta, hoidontarpeen arviointiin liittyviä ja muita potilasturvallisuutta vaarantavia vaaratapahtumia oli kuvattu. Vaaratapahtumat olivat vaikuttaneet hoitotyöntekijään fyysisten oireiden ja negatiivisten tunnekokemusten kautta sekä niillä oli ollut vaikutusta hoitotyöhön. Suurin osa vastaajista oli saanut tukea kollegoilta. Saatu tuki oli ollut empatian osoittamista, apu potilaan hoitamisessa ja keskusteluapu. Vastaajat olivat saaneet heikosti apua esihenkilöiltä. Saatu tuki oli ollut keskustelua, ohjeiden antamista, ulkopuolisen avun järjestämistä ja empatian osoittamista. Vaaratapahtumassa osallisena olleet hoitotyöntekijät toivoivat henkistä tukea kollegalta, käytännön tukea tilanteessa ja potilasturvallisuuskulttuurin edistämistä työyhteisössä. Esihenkilöltä toivottiin lisäksi hoitotyöhön vaikuttamista, empatian osoittamista, potilasturvallisuuskulttuurin edistämistä ja ulkopuolisen tuen järjestämistä. Vaaratapahtumassa osallisena olleet hoitotyöntekijät toivovat työyhteisöltä henkistä tukea, käytännön tukea tilanteessa ja potilasturvallisuuskulttuurin edistämistä työyhteisössä. Turvallisuuskulttuuriin kuuluu vaaratapahtumien läpikäyminen ja tapahtumien ehkäiseminen jatkossa. Kollegiaalinen ja ymmärtäväinen kulttuuri auttaa hoitotyöntekijöitä raportoimaan vaaratapahtumista, keskustelemaan niistä ja toipumaan niiden aiheuttamista tunteista.

Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle hoitotyöstä ja yhä vähemmän hakeutuu alalle. Lisäksi väestö ikääntyy ja hoitotyön tarve kasvaa. Hoitotyöhön tarvitaan uusia ammattilaisia ja nykyiset pitäisi saada pidettyä työssään. Lähijohtamisella voidaan vaikuttaa merkittävästi työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin, mikä vaikuttaa suoraan hoitotyön vetovoimaisuuteen. Arvostava johtaminen toteutuu erityisesti lähijohtamisessa ja sen on todettu olevan yhteydessä työtyytyväisyyteen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata arvostavan johtamisen toteutumista ja sen yhteyttä hoitotyön vetovoimaisuuteen ja hoitohenkilökunnan työtyytyväisyyteen terveyskeskusten vuodeosastoilla. Tavoitteena on tuottaa tietoa arvostavan johtamisen yhteydestä ikäihmisten hoitotyön vetovoimaisuuteen ja hoitohenkilökunnan työtyytyväisyyteen. Aineisto kerättiin Arvostavan johtamisen (AMS 2.0) -mittarilla ja hoitotyön vetovoimaisuus- sekä työtyytyväisyysmittarilla yhden maakunnan terveyskeskusten vuodeosastojen hoitohenkilökunnalta sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen hyväksyttiin 112 vastaajan vastaukset. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Arvostava johtaminen toteutui terveyskeskuksen vuodeosastoilla keskitasoisesti. Lähiesimiesten mielestä arvostava johtaminen toteutui paremmin kuin työntekijöiden. Arvostavan johtamisen ulottuvuuksista parhaiten toteutui tasa-arvoisuus ja heikoiten suunnitelmallinen johtaminen. Työntekijöiden välinen tasa-arvoisuus toteutui paremmin kuin johtajan ja työntekijän välinen tasa-arvoisuus. Hoitotyön vetovoimaisuus oli melko heikkoa ja hoitohenkilöstön työtyytyväisyys kohtalaista. Koulutuksella, lähiesimiehenä työskentelyllä, työsuhteen kestolla nykyisessä työssä sekä työskentelyajalla nykyisen esimiehen kanssa oli yhteys hoitotyön vetovoimaisuuteen. Hoitotyön vetovoimaisuus ja työtyytyväisyys olivat yhteydessä arvostavaan johtamiseen. Ikäihmisten hoitotyön vetovoimaisuutta olisi edistettävä, jotta saadaan riittävästi osaavaa hoitohenkilökuntaa toteuttamaan laadukasta hoitotyötä. Vetovoimaisuutta voidaan edistää kehittämällä arvostavan johtamisen toteutumista ja kohdistamalla huomiota hoitohenkilöstön työtyytyväisyyteen. The large generations are retiring from care work and fewer people are entering the profession. In addition, the population is ageing and the need for care work is growing. New professionals are needed for care work and the ones currently there should be retained in their roles. The job satisfaction and well-being at work of employees can be affected significantly by front-line management, which in turn directly affects the attractiveness of care work. Appreciative management is particularly realised through front-line management and it has been found to be linked to job satisfaction. The aim of this master’s thesis is to describe the realisation of appreciative management and its connection to the attractiveness care work and the job satisfaction of personnel in the wards of health care centres. The objective is to produce information about the connection between appreciative management, the attractiveness of care work with the aged and the job satisfaction of care personnel. The data was collected with the Appreciative Management Scale (AMS 2.0) and the care work attractiveness and job satisfaction scale from the care personnel in the wards of the health centres of one county with an electronic questionnaire form. The replies of 112 respondents were accepted for the study. The data was analysed through statistical methods. Appreciative management was realised at a average level in the wards of health care centres. Appreciative management was realised better in the opinion of front-line managers than in the opinion of the employees. The dimensions of appreciative management that was the best-realised was equality and the worst-realised was systematic management. The equality amongst employees was realised better than that between managers and employees. The attractiveness of care work was fairly poor and the job satisfaction of care personnel was moderate. Training, working as a front-line manager, the duration of employment in the current role and the length of time worked with the current line manager were linked to the attractiveness of care work. The attractiveness of care work and job satisfaction were connected to appreciative management. The attractiveness of care work with the aged should be improved so that a sufficient number of competent care personnel is acquired to carry out high-quality care work. The attractiveness can be increased by developing the realisation of appreciative management and focusing on the job satisfaction of care personnel.

Viime vuosien aikana terveydenhuollon kentältä on puuttunut jopa 25000 hoitotyöntekijää, joista yksi suurimmista ryhmistä on sairaanhoitajat. Sairaanhoitajapulan konkretisoituessa on tärkeää sitouttaa jo alalle koulutetut hoitotyöntekijät työhönsä. Etenkin nuorten sairaanhoitajien on todettu olevan heikommin sitoutuneita työhön ja organisaatioon. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että esihenkilö on yksi merkityksellisimmistä tekijöistä työhön sitoutumisen kannalta. Nykypäivän lähijohtamisen haasteena on sitouttaa nuoret työelämään ja työpaikkaan. Se vaatii esihenkilöltä keinoja ja välineitä, joiden avulla he kykenevät paremmin johtamaan. Panostamalla johtamiseen, voidaan parantaa myös nuorten sairaanhoitajien työhön sitoutumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten sairaanhoitajien näkemyksiä lähijohtamisen merkityksestä työhön sitoutumiseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää johtamisessa edistämään nuorten sairaanhoitajien työhön sitoutumista. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Teemahaastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluna viidelle alle 29-vuotiaalle sairaanhoitajalle yhden sairaanhoitopiirin alueelta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, jossa poimittiin merkitykselliset ilmaisut tutkimuskysymyksen kannalta. Merkitykselliset alkuperäisilmaisut pelkistettiin helpommin luettavaan muotoon, jonka jälkeen samansisältöiset pelkistykset järjesteltiin alaluokkiin ja yläluokkiin. Nuorille sairaanhoitajille merkityksellisiä asioita lähijohtamisessa työhön sitoutumisen kannalta olivat työntekijän yksilöllisyyden huomioiminen, toimiva henkilösuhde, esihenkilön tavoitettavuus, työntekijän arvokkuuden kokeminen, monipuolisen tuen tarjoaminen, riittävän vuorovaikutuksen mahdollistaminen, esihenkilön pätevyys, työntekijöiden osallistaminen sekä aktiivinen palautekulttuuri. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kiinnittämällä näihin osa-alueisiin huomiota lähiesihenkilö kykenee omalla johtamisellaan edistämään nuorten sairaanhoitajien työhön sitoutumista. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön lähijohtamisen kehittämisessä nuorten sairaanhoitajien työhön sitoutumisen edistämiseksi. Jatkotutkimusaiheet voisi kohdentaa muun muassa ylemmän johdon merkitykseen nuorten sairaanhoitajien työhön sitoutumisessa sekä lähiesihenkilöiden valmiuksiin tuen antamiseen.

Sateenkaarinuoret (seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret) voivat psyykkisesti huonommin kuin muut nuoret sekä Suomessa että muualla maailmassa. Heillä esiintyy muita nuoria enemmän muun muassa masentuneisuutta, ahdistuneisuutta sekä itsetuhoisuutta. Kansainvälisesti sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustalla olevia tekijöitä on tunnistettu, mutta suomalainen tutkimus aiheesta puuttuu. Vaikka Suomessa sateenkaari-ihmisiin kuuluvien asema on vuosien aikana parantunut, Suomessa toteutetut tutkimukset sateenkaarinuorten mielenterveydestä todistavat, että vakavia terveyseroja edelleen esiintyy ja että sateenkaarinuoret ovat haavoittuvassa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnallista tietoutta sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustatekijöistä ja tuen tarpeista tulee lisätä ja terveyspalveluja kehittää edelleen tasa-arvoisemmiksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata sateenkaarinuorten mielenterveydellisten huolien taustalla olevia tekijöitä sekä sateenkaarinuorten tuen tarpeita heidän näkökulmastaan. Tutkimuskysymyksinä olivat: 1. Mitkä tekijät aiheuttavat sateenkaarinuorille mielenterveydellisiä huolia? 2. Keneltä sateenkaarinuoret tarvitsevat tukea? 3. Minkälaista tukea sateenkaarinuoret tarvitsevat? Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää terveydenhuollon kehittämisessä niin että sateenkaarinuorten mielenterveydellisiä huolia osattaisiin paremmin tunnistaa ja hoitaa tarjoamalla sateenkaarinuorille sellaista tukea, jota he tarvitsevat. Tutkimuksen tavoitteena oli myös yhteiskunnallisesti lisätä tietoutta sateenkaarinuorten kokemuksista, jotta tasa-arvoisuutta sekä yhdenvertaisuutta voidaan edistää ja terveyseroja pienentää. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin yli 15-vuotiailta sateenkaarinuorilta (n=22) sähköisellä Microsoft Forms -kyselylomakkeella sekä haastattelemalla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Sateenkaarinuorille mielenterveydellisiä huolia aiheuttivat yhteiskunnallisen tietämyksen ja ymmärryksen puute sateenkaarevuudesta, sateenkaarinuorten kielteinen minäkuva, sateenkaarinuorten epävarma sosiaalinen verkosto, sateenkaarinuorten riittämätön huomiointi terveyspalveluissa, haasteet arjen toiminnassa, sateenkaarinuorten heikko yhteiskunnallinen asema, sateenkaarinuorten epäasiallinen kohtelu sekä vaikeus tuoda esiin oma sateenkaarevuus. Sateenkaarinuoret kokivat tarvitsevansa tukea terveydenhuollon ammattilaisilta, ympärillä olevilta ihmisiltä, muilta sateenkaarevilta sekä yhteiskunnassa vaikuttavilta tahoilta. Tukea tarvittiin arjen hyvinvointiin sekä yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteiskunnan rakenteissa olevien, sateenkaarinuorille mielenterveydellisiä huolia aiheuttavien tekijöiden lisäksi tulokset osoittivat myös muita epäkohtia, joihin jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Sateenkaarinuorten kiusaamiseen ja syrjintään tulisi erityisesti kouluissa kiinnittää huomiota ja mielenterveyspalveluita sekä niiden parempaa saatavuutta lisätä sateenkaarinuorten mielenterveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Pula sairaanhoitajista on pahentunut Suomessa. Tulevaisuudessa terveydenhuollon haasteita tulevat olemaan suuri työvoimapula, henkilöstömitoituksen lisäyksen aiheuttama työntekijöiden lisätarve, väestön ikärakenne ja Covid-19-pandemian aiheuttama hoitovelka. Terveydenhuollon kuormitus tulee jatkumaan monin eri tavoin vielä pitkään ja pahimmillaan pitkittynyt työntekijöiden kokema kuormitus voi ajaa sairaanhoitajia pois alalta. Sairaanhoitajien työhön sitoutumisen parantaminen ja urakehityksen tukeminen ovat edellä mainittujen muutosten takia entistä tärkeämpää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja tuottaa tietoa sairaanhoitajien työhön sitoutumista ja urakehitystä edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Tutkimusaineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2022 eräästä sairaanhoitopiiristä haastattelemalla. Tutkimukseen osallistui kahdeksan sairaanhoitajaa ja heillä oli työkokemusta valmistumisensa jälkeen 3–7 vuotta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulosten perusteella työhön sitoutumista edistäviin tekijöihin kuului mahdollisuus työssä kehittymiseen, työnkuvan autonomia, kokemus sairaanhoitajan työn merkityksellisyydestä, hyvän lähijohtamisen ja toimivan työyksikön tärkeys sekä työn ja vapaa-ajan yhdistettävyys. Työhön sitoutumista heikentäviin tekijöihin kuului suuren organisaation haasteet, työn liiallinen kuormittavuus, kokemus työn vaativuutta vastaamattomasta palkkauksesta ja sairaanhoitajien potentiaalin hyödyntämättä jääminen. Urakehitystä edistäviä tekijöitä olivat sairaanhoitajien oma halukkuus urakehitykseen, sairaanhoitajan työn monipuolisuus, mahdollisuus kehittyä työssä omassa organisaatiossa, hyvän lähijohtamisen tärkeys ja työyksikön sosiaalisen tuen merkitys. Urakehitystä heikentäviin tekijöihin kuului tyytymättömyys organisaation toimintaan, kokemukseen työstä saadun palkan riittämättömyydestä ja riittämättömät resurssit työn tekemiseen. Heikentäviä tekijöitä olivat myös kokemus koulutuksista saadun hyödyn vähäisyydestä ja haluttomuus urakehitykseen omassa organisaatiossa. Tutkimuksen tulokset olivat monelta osin yhteneviä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tulosten perusteella työhön sitoutuminen ja urakehitys ovat yhteydessä toisiinsa ja parantamalla sairaanhoitajien ilmi tuomia tekijöitä voidaan edistää sekä työhön sitoutumista että urakehitystä. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa sairaanhoitajien johtamisessa, sekä uudenlaisten toimintatapojen kehittämisessä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat syrjinnän pelossa välttää käyttämästä sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämä pelko syrjinnästä voi aiheuttaa syrjäytymistä. Ennakkoluuloton transihmisten sukupuolen ilmaisun huomioiminen terveydenhuollossa tukee ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi yhteiskunnan tulee olla avoin kaikille ihmiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien transihmisten toiveita, odotuksia ja pelkoja heidän kohdatessa terveydenhuollon ammattilaisia. Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää hoitotyön laatua lisäämällä terveydenhuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden tietämystä ikääntyvien transihmisten toiveista ja kohtaamisen odotuksista terveydenhuollossa sekä peloista, joita ikääntyvät transihmiset kokevat oman transihmisyytensä takia. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastattelulla transihmisiltä kevään ja kesän 2020 aikana. Tutkimuksesta varten haastateltiin seitsemää yli 50-vuotiasta transihmistä. He edustivat hyvin monipuolisesti erilaisia transihmisiä, kaksi oli transvestiittejä, yksi oli muunsukupuolinen, yksi transnainen, joka oli käynyt läpi sukupuolen korjausleikkauksen ja kaksi transihmistä, jotka toivoivat pääsevänsä sukupuolen korjausleikkauksen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan ikääntyvien transihmisten toiveita terveydenhuollon palveluilta olivat tiedon lisääminen sukupuolen moninaisuuksista, yksilöllisyys, palveluiden kehittäminen, sukupuoli-identiteetin hyväksyminen, ulkoisesta olemuksesta huolehtiminen, uskallus olla pelkäämättä transihminen ja yhteiskunnan myönteinen suhtautuminen. Odotuksena kohtaamisilta olivat, että heidät kohdataan itsensä kokeman sukupuoli-identiteetin mukaan, ulkonäkö ei aiheuta hämmennystä, sukupuolittamisesta luopuminen ja ennakkoluuloton kohtaaminen. Pelontunteita, joita transihmisyys aiheuttaa transihmisille itselleen, olivat pelko avautua omasta transihmisyydestä, transihmisyyden vaikutus terveyteen ja toisten suhtautuminen transihmisyyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikääntyvä transihmisten toive on elää elämänsä loppuun saakka itsensä kokeman sukupuoli-identiteetin mukaisesti. Jokainen transihminen haluaa tulla kohdatuksi omana yksilönä toiveineen, odotuksineen ja pelkoineen ollessaan terveydenhuollon asiakkaana. Terveydenhuollon ammattilaisille tulisi lisätä monipuolisesti tietoa sukupuolen moninaisuuksista. Transihmisen sukupuoli-identiteetin hyväksyminen antaa transihmiselle uskallusta kertoa omasta transihmisyydestään sekä toiveista, kuinka hän haluaa omaa transihmisyyttä toteutettavan. Ulkoisesta olemuksesta huolehtiminen on osa monen transihmisten sukupuoli-identiteettiä. Terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa tunnistaa oman vuorovaikutuksen sukupuolittaminen. Odotuksena on, että vuorovaikutusta ei sukupuoliteta, vaan puhuessa käytetään sukupuolineutraaleja nimityksiä. Kaikissa kohtaamisissa vuorovaikutuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ja tietää transihmisten pelontunteita, jotta voidaan paremmin vähentää heidän pelkojaan. Kaikissa terveydenhuollon palveluissa tulisi olla valmis suunnitelma ikääntyvien transihmisten hoitamiseen. Transihmiset toivovat tulevansa osaksi yhteiskuntaa ja hyväksytyksi tavallisina ihmisinä. Yhteiskunnan tulisi olla avoin kaikille ihmiselle ja myös transihmisten hyväksyminen yhteiskunnassa tulisi olla näkyvää. Members of sexual and gender minorities may avoid access to social and health services for fear of discrimination. This fear of discrimination can lead to exclusion. Unprejudiced recognition of transgender gender expression in healthcare supports and promotes holistic well-being. Furthermore, society must be inclusive of all people. The aim of this study was to describe the hopes, expectations and fears of older trans people when they encounter healthcare professionals. The results of the study will help to improve the quality of care by increasing the knowledge of health professionals and students about the hopes and expectations of older trans people in healthcare encounters and the fears that older trans people experience because of their transgender status. The research data was collected through individual interviews with trans people during spring and summer 2020. Seven trans people over 50 years old were interviewed for the study. They represented a very diverse range of trans people, two were transvestites, one was other-sexed, one was a trans woman who had undergone gender reassignment surgery and two were trans people who hoped to undergo gender reassignment surgery. The data was analyzed using data-driven content analysis. The findings revealed that older trans people's wishes for health services included increased knowledge about gender diversity, individuality, service development, acceptance of gender identity, caring about appearance, having the courage to be unafraid to be trans and positive social attitudes. The expectations from the encounters were to be met according to their perceived gender identity, not to be embarrassed by their appearance, not to be gender-biased and to be encountered without prejudice. The fears that being trans causes for trans people themselves were fear of opening up about their own transgender, the impact of transgender on their health, and the attitude of others toward transgender. In conclusion, older trans people wish to live the rest of their lives in accordance with their self-perceived gender identity. Every trans people wants to be treated as an individual with their own hopes, expectations and fears when they are a client of health care. Health professionals should be empowered with knowledge about gender diversity in a comprehensive way. Acceptance of trans people's gender identity gives them the courage to talk about their own transgender identity and their wishes for how they want their transgender identity to be realized. Taking care of their appearance is part of many trans people's gender identity. Health professionals should recognize the gendered aspects of their own interactions. The expectations are that interactions are not gendered, but that gender-neutral terms are used when speaking. In all encounters, interactions should be gender sensitive. It is important for health professionals to be aware of and recognize the fears of trans people, in order to better reduce the fears. All health services should have a plan in place for the care of older trans people. Trans people hope to be integrated into society and accepted as normal human beings. Society should be inclusive of all people and there should also be a visible acceptance of trans people in society.

Tietojohtaminen on suhteellisen nuori ja nopeasti kehittyvä tieteenala ja käsitteet ovat vielä vakiintumattomia. Tässä työssä tiedon johtaminen (information management) tarkoittaa tiedon keräämistä, tallentamista ja varastointia sekä tietoon perustuvaa operatiivista johtamista, kun taas tiedolla johtaminen (knowledge management) tarkoittaa enemmän ylemmän johdon strategista johtamista sekä määrittelyä erilaisen tiedon merkityksestä organisaation eri tasoilla. 2020-luvulla myös sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot ovat tunnistaneet tietojohtamisen merkityksen ja hyödyt organisaatiolle. Tutkimuksen kypsyysanalyysi toteutettiin Satakunnan hyvinvointialueen tarpeesta ja yhdessä sovitun aikataulun mukaisesti. Tutkimuskysely tuli olla toteutettuna kevään 2022 aikana ja tulokset saatavilla elokuussa 2022. Tutkimusluvat haettiin jokaisesta hyvinvointialueelle siirtyvästä kahdeksasta organisaatiosta erikseen. Tutkimuskysely lähetettiin sote-johtajien ennakkoon nimeämille eri vastaajaryhmien (ylin johto, keskijohto, TKIO- tai toiminnan-, taloushallinnon-, HR- ja tietohallinnon/ICT-asiantuntijat) henkilöille. Vastaajamäärät ryhmittäin vaihtelivat organisaation koon mukaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten tietojohtamisen kehittäminen on edistänyt hyvinvointialueen eri organisaatioissa tiedolla johtamista ja tiedolla johtamisen ymmärrystä keväästä 2020. Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Mikä on tietojohtamisen tila keväällä 2022 Satakunnan hyvinvointialueella, 2. Mitä mahdollisuuksia ja esteitä nähdään tietojohtamisen onnistumisessa hyvinvointialueella. Tutkimuksessa käytettiin Valtioneuvoston tietojohtamisen kypsyysanalyysiä ja lisäksi oli kuusi avointa kysymystä. Kypsyysanalyysin vastauksista määriteltiin keskiarvo (ka) ja keskihajonta (s). Avoimet kysymykset käsiteltiin laadullisen teema-analyysin menetelmin. Tuloksia vertailtiin osa-alueittain vuoden 2020 kypsyysanalyysin tuloksiin. Vertailua tehtiin myös jakaen vastaajat ryhmiin (johti ja asiantuntijat) sekä organisaation koon mukaan (suuret- keskisuuret kunnat ja sote-kuntayhtymät ja yksittäiset kunnat). Tutkimuskysymykset lähetettiin N=85 ja vastauksia saatiin n=43 (51 %). Kokonaisuudessaan hyvinvointialueen tietojohtamisen kypsyys oli hieman noussut. Eniten olivat nousseet ”visio ja strategia”, ”tietotarpeet” ja ”hyödyt” osa-alueet. ”Hyödyt” osa-alueen korkein keskiarvo(ka) kertoo tietojohtamisen ymmärryksen ja sen tuoman hyödyn syvenemisestä. Matalin kypsyys oli osa-alueilla ”tiedon hankina”, organisointi ja varastointi” sekä ”tietotuotteet ja palvelut”. Näillä osa-alueilla oli muutosta vain vähän vuodesta 2020 ja nämä osa-alueet pitivät sisällään väittämiä, joissa vaaditaan moniammatillista yhteistyötä. Avoimista vastuksista saatiin arvokasta tietoa hyvinvointialueen nykytilasta, haasteista ja toiveista. Tietojohtamisen ymmärryksen lisääminen ja tietojohtamisen juurruttaminen uuteen organisaatioon on pitkä prosessi mutta yhteisten tavoitteiden asettamisella, strategian luomisella ja seurannalla sekä kansallisella ohjauksella se mahdollistuu. Hyvinvoiva ja kilpailukykyinen organisaatio vaatii tänä päivänä tietojohtamisen osaamista. Information management is relatively young and fast-ascending field of science, and its ideas are still unsettled. In this thesis, information management means the collecting, saving and preserving of information as well as information-based operative management, whereas knowledge management means the strategic management of senior management, as well as the defining of different meanings of information in the different levels of an organization. This maturity analysis was executed for the needs of Satakunta wellbeing county and its schedule was agreed upon together with the county. The research survey was to be completed during spring of 2022. Permits to conduct research were applied from each of the eight organizations of Satakunta wellbeing services county separately. Research survey was sent to the different respondent groups’ (senior and middle management as well as the experts of RDI operations, financial management, HR, information management and ICT) persons, which were appointed by the leaders of health and social services. The aim of this research was to show how developing of information management has promoted knowledge management and the understanding of it in the wellbeing services county’s different organizations from the spring of 2020. The research questions was 1. What is the state of information management in Satakunta wellbeing services county in the spring of 2022, 2. What possibilities and problems are seen on the success of information management in the wellbeing services county. The research uses the information management’s maturity analysis conducted by the government as well as six open-ended questions. The answers of maturity were defined by the mean (ka) and standard deviation (S) values. The open-ended questions were analyzed by using qualitative theme analysis. The results were compared in their sector with the results of a same maturity analysis from 2020. The comparing was also done by separating each answerer into categories (the management and the experts) as well as by categorizing the organizations by size (large and medium sized municipalities, joint social welfare and healthcare municipalities and individual municipalities). The research questions were sent to 85 participants and the data consisted of 43 (51%) questionnaires. As a whole, the maturity of information management in the county had risen a bit. Most of the rising was seen on the dimension of “vision and strategy”, “information needs” and “perks”. The “perks” dimension´s highest mean value indicates the understanding of information management and its perks intensifying. The lowest maturity was on the dimension of “data collecting”, “organizing and preserving” as well as “data products and services”. There was only very minor increase 2020 in those dimensions, and they included statements which require multi-professional co-operation. The answers to the open questions provide valuable information about the condition, challenges and wishes of Satakunta wellbeing county in 2022. Increasing the understanding of information management and the implanting of it into a new organization is a long process but by setting shared goals, establishing and following a strategy and with national guidance it is possible. In this day and age, healthy and competitive organization requires the expertise of information management.

Sateenkaari-ihmisillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen ja/tai sukupuolen ilmaisu ja identiteetti poikkeavat yhteiskunnan normatiivisista käsityksistä. Tästä ihmisryhmästä käytetään myös ilmaisuja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoleltaan moninaiset, sekä kirjainyhdistelmiä HLBTQIA (homo, lesbo, biseksuaali, transsukupuolinen, queer, intersukupuolinen, aseksuaali) tai englanniksi LGBTQIA. Sateenkaari-ihmiset kokevat monitahoista syrjintää yhteiskunnassa, ulottuen myös terveydenhuoltoon. Syrjintä ei aina ole tahallista ja suoraa, vaan ilmenee paitsi terveydenhuollon henkilökunnan asenteissa ja tavoissa kohdata moninaisia ihmisiä, sekä erilaisissa terveyden edistämisen ja terveysviestinnän materiaaleissa, lomakkeissa ja tavoissa tuottaa palveluita. Syrjintä voi näkyä paitsi epäkunnioittavana kohteluna, myös suorana hoidon epäämisenä vähemmistöidentiteettiin perustuen. Aiemmin kohdatun syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun takia sateenkaari-ihmiset eivät välttämättä kerro identiteetistään terveydenhuollon ammattilaiselle samanlaisen kohtelun pelossa. Sekä sateenkaari-identiteetti että siitä kertomatta jättäminen voivat vaikuttaa tarpeellisen hoidon saamiseen, hoitotyön laatuun ja kokemuksiin terveydenhuollon piirissä. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tiedetäänkin olevan muuta väestöä enemmän erilaisia terveyden haasteita ja heidän itsearvioima terveydentilansa on cissukupuolisia heteroseksuaalisia vertaisiaan heikompi. Hoitotyön ammattilaisten asenteet ja tavat voivat osaltaan olla lähtöisin paitsi ympäröivän yhteiskunnan asenteista, mutta kompetenssi tuodaan hoitotyön koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata suomalaisten ammattikorkeakoulujen sairaanhoidon, terveydenhoidon ja kätilötyön koulutusohjelmien opetussuunnitelmien sateenkaari-ihmisiin liittyviä opetussisältöjä, opetussisältöjen tärkeyttä ja toteuttamista opettajien arvioimana. Verkkokysely toteutettiin huhtikuun ja syykuun 2021 välillä 19 korkeakoulussa verkkolomakkeella. Kyselyyn vastasi 67 terveydenhuollon opettajaa. Opetussuunnitelmissa opettajien arvioimana on määrällisesti ja laadullisesti keskimäärin vähän tai kohtalaisesti sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvää opetusta. Käsitteellisten ja terveyttä käsittelevien opetussisältöjen opettaminen ei vaihdellut maantieteellisillä alueilla, mutta opetusaloittain tarkasteltuna kätilötyön opettajat arvioivat sateenkaari-ihmisiin ja heidän terveyteensä liittyvää opetusta olevan määrällisesti hieman enemmän, riittävämmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin, kuin muilla opetusaloilla. Kätilötyön opettajat myös arvoivat, että opetusta pidetään heidän oppilaitoksissaan tärkeämpänä, kuin sairaanhoidon ja terveydenhoidon opettajat. Opetuksen raportoidaan toisaalta kulkevan läpi koulutuksen soveltuvissa kohdissa, ja toisaalta esiintyvän pääsääntöisesti vapaavalintaisissa ja syventävissä jaksoissa. Opettajien avoimissa vastauksissa raportoimat opetussisällöt käsittelivät enimmäkseen seksuaalisuutta ja seksuaaliterveyttä, mikä herätti epäilyn, tunnistetaanko seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin merkitystä ihmisen elämään, hänen perheeseensä ja läheisiinsä monitasoisesti vaikuttavana tekijänä. Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat varsin vapaita, joten kurssien sisällöistä ja menetelmistä vastaavat yksittäiset opettajat. Heidän osaamisestaan ja kiinnostuksestaan riippuu, miten kattavaa ja monipuolista opetus on sateenkaari-ihmisten kontekstissa. Tämän tutkimuksen tuloksien perusteella ammattikorkeakoulujen terveysalojen opetussuunnitelmat ovat sateenkaari-ihmisiin liittyvän opetuksen osalta vähäisiä ja toteutuksiltaan vaihtelevia, ja voivat tuottaa epätasaista osaamista alan ammattilaisille. On mahdollista, että tämä epätasaisuus johtaa tiedon puutteisiin, epäkunnioittavaan kohteluun ja epäsuoraan tai suoraan syrjintään. Oppilaitoksille tulisi muodostaa sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvien aiheiden opetusta tukeva rakenne ja opetussisältö tulisi huomioida myös yleissairaanhoitajan 180 opintopisteen kokonaisuuden osaamistavoitteissa eksplisiittisesti.

Fyysistä aktiivisuutta on tyypillisesti pidetty haitalliselta terveyskäyttäytymiseltä suojaavana tekijänä. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet fyysisen aktiivisuuden lisäävän riskiä humalahakuiselle juomiselle. Pro gradu -tutkielma muodostuu kahdesta eri osasta, artikkelikäsikirjoituksesta ja täydentävästä osasta. Tutkimuksessa käytettiin aineistona vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden vastauksia (n=44498). Tutkielman ensimmäinen osa koostuu artikkelikäsikirjoituksesta, jossa tarkasteltiin fyysisen aktiivisuuden ja humalahakuisen juomisen esiintyvyyttä lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoilla sekä fyysisen aktiivisuuden ja taustamuuttujien yhteyttä humalahakuiseen juomiseen. Taustamuuttujina olivat sukupuoli, luokka-aste, vanhempien koulutustaso ja perheen taloudellinen tilanne. Aineistoa kuvailtiin frekvenssien ja prosenttiosuuksien avulla. Fyysisen aktiivisuuden ja taustamuuttujien yhteyttä humalahakuiseen juomiseen testattiin khiin neliö -testillä (χ²) ja logistisella regressioanalyysillä. Tulosten mukaan lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 17,8 % oli juonut humalahakuisesti vähintään kerran kuukaudessa. Lasten ja nuorten liikuntasuositusten mukaisesti liikkui 13,9 % vastaajista. Taustamuuttujista sukupuoli ja luokka-aste olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä humalahakuiseen juomiseen. Humalahakuinen juominen oli yleisempää pojilla ja toisen vuoden opiskelijoilla kuin tytöillä ja ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Fyysinen aktiivisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä humalahakuiseen juomiseen. Humalahakuinen juominen oli todennäköisempää niillä vastaajilla, jotka liikkuivat 0–2 päivänä tai 3–4 päivänä viikossa vähintään tunnin, kuin niillä, jotka liikkuivat 7 päivänä vähintään tunnin. Tutkielman toisessa osassa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden ja humalahakuisen juomisen esiintyvyyttä lukiossa ensimmäistä ja toista vuotta opiskelevilla tytöillä ja pojilla sekä fyysisen aktiivisuuden ja taustamuuttujien yhteyttä humalahakuiseen juomiseen. Aineiston kuvailuissa käytettiin frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Analyysissa käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä (χ²). Analyysit tehtiin erikseen pojille ja tytöille. Tulosten mukaan pojista 16,8 % ja tytöistä 11,8 % liikkui lasten ja nuorten liikuntasuositusten mukaisesti. Pojista 19,9 % ja tytöistä 16,3 % oli juonut humalahakuisesti vähintään kerran kuukaudessa. Taustamuuttujista luokka-aste oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä humalahakuiseen juomiseen pojilla sekä tytöillä. Humalahakuinen juominen yleistyi molemmilla sukupuolilla lukion ensimmäiseltä vuosiluokalta toiselle siirryttäessä. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä humalahakuiseen juomiseen sekä pojilla että tytöillä. Humalahakuinen juominen oli yleisempää niillä pojilla, jotka liikkuivat 3–6 päivänä ja niillä tytöillä liikkuivat 0–2 päivänä viikossa vähintään tunnin. Tutkimus tuotti uutta tietoa fyysisen aktiivisuuden yhteydestä humalahakuiseen juomiseen. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää opetuksessa ja opiskeluterveydenhuollossa nuorten terveyden edistämiseksi.