Search

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Miksi Suomesta ei tullut kansandemokratiaa toisen maailmansodan jälkeen? Kysymys on Suomen poliittisen historian perusongelmia, joka on myös kansainvälisesti kiinnostava kylmän sodan syntyvaiheiden vertailevassa tutkimuksessa. Mikko Majander tuo siihen uusia näkökulmia ja vastauksia tarkastelemalla Suomen tapausta paitsi poliittisen eliitin myös aatteiden, ideologian ja identiteettien tasolla. Kylmän sodan rintamalinja kulki sekä Suomessa että Euroopassa yleensä työväenliikkeen halki, eikä se juopa syntynyt tyhjästä. Majander erittelee sosiaalidemokraattien ja kommunistien välistä kilpailua työläisten sieluista pitkällä jänteellä ja avaa Neuvostoliiton suhtautumista Suomeen muun muassa Väinö Tanneriin kohdistuneen ”vihan” avulla. Erilaiset näkemykset poliittisesta toiminnasta sekä oikeaoppisuuden ja ulkopolitiikan vaatimuksista törmäsivät toisiinsa yhtä hyvin sotasyyllisyyskysymyksessä kuin ammattiyhdistysliikkeessä, joka oli keskeinen rintama tässä vasemmiston sisällissodassa. Tuoreimpiin tutkimuksiin tukeutuen Suomi kytketään Moskovassa vallinneeseen näkemykseen, jossa länsimainen sosiaalidemokratia koettiin esteeksi Neuvostoliiton intressien toteutumiselle. Britanniassa valtaan noussut työväenpuolue levitti lonkeroitaan Skandinaviaan, johon sosiaalidemokraatit sitoivat Suomea lukuisten yhteyksiensä ja aatteellisen hengenheimolaisuuden kautta. Kansainväliset suurvaltajännitteet kietoutuivat näin erottamattomaksi osaksi kansallista politiikkaa. Korkean politiikan ratkaisuissa Suomi pysyi Neuvostoliiton ohjaksissa kevääseen 1948 asti. Se jättäytyi painostuksen alla Yhdysvaltain tarjoaman avustusohjelman eli Marshallin suunnitelman ulkopuolelle ja solmi suurvaltanaapurinsa kanssa YYA-sopimuksen, joka sisälsi myös sotilaallisia velvoitteita. Näiden seikkojen vastapainoksi oli tarve demonstroida maailmalle, että Suomi oli poliittiselta järjestelmältään länsimainen demokratia, joka ei alistuisi kommunistien ylivaltapyrkimyksille. Konkreettista näyttöä annettiin irrottamalla sisäministeriö kommunistien kontrollista, syrjäyttämällä SKP hallituksesta sekä puhdistamalla valtion turvallisuuselimet äärivasemmiston vaikutuksesta. Presidentti J. K. Paasikivi oli linjan arvovaltaisin viitoittaja, mutta sen läpiviemiseen tarvittiin sosiaalidemokraatteja, jotka kestivät kommunistien paineen niin hallituksessa kuin työpaikoilla ja järjestöissä. Vasta syyskesän 1949 lakkojen tukahduttamisen ja Paasikiven uudelleenvalinnan jälkeen vuonna 1950 Neuvostoliitto hyväksyi sen, että suhteet Suomeen voitiin järjestää pidemmälläkin perspektiivillä ohi paikallisten kommunistien. Edellytykset Suomen erillistielle loi sen geopoliittinen asema sivussa Moskovan ja Berliinin väliseltä sotaväylältä. Maa ei jauhautunut suurvalta-armeijoiden jalkoihin, ja maailman jakautuessa kahteen leiriin sen onnistui valita idän ja lännen sijasta Pohjola. Kylmän sodan puhjetessa suomalainen yhteiskunta oli ehtinyt jo kehittyä ja kypsyä pohjoismaisessa viitekehyksessä. Siteet Skandinaviaan olivat monitasoiset ja lujat. Perimmiltään Suomen ja suomalaisten kestokykyä selittää kysymys identiteetistä. Ruotsin kansankodin rinnalla itäeurooppalaisella mallilla ei ollut aitoa vetovoimaa edes kommunistien omissa joukoissa. Suomesta ei tullut kansandemokratiaa, koska Suomi oli pohjoismaa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoite oli kaksiosainen: historian käytön analysointi sodanjälkeisessä Bosnia ja Hertsegovinassa erityisesti nuorten näkökulmasta sekä Bosnian serbi-, kroaatti-, ja bosniakkinuorten historiallisen ajattelun tarkastelu. Tutkimustavoite konkretisoitui seuraavaan kolmeen pääanalyysiin: Analyyseista ensimmäinen käsitteli yleistä historian läsnäoloa sodanjälkeisessä Bosniassa. Jäsentelin analyysin historiallisten ilmiöiden, kuten historiakulttuurin, historiatietoisuuden ja historiapolitiikan ympärille. Toinen pääanalyysi keskittyi kolmeen erilliseen 8. luokan historian oppikirjaan (8. luokka on peruskoulun viimeinen luokka), joita Bosnian kolme kansallista ryhmää ovat käyttäneet sotavuosista lähtien. Koulukirjakäsittely rakentui sodan, rauhan ja kansakunnan käsitteiden ympärille. Keskuskäsitteiden katsotaan olevan keskeisiä yhteiskuntahistoriallisia käsitteitä sodanjälkeisessä Bosniassa. Kolmas pääanalyysi käsitteli kansainvälistä Nuoret ja Historia -tutkimusta, jonka keräsin kahdeksasluokkalaisilta bosnialaisilta 1999–2000. Nuorten historiallista ajattelua ja käsityksiä kuvannut tilastollinen analyysi perustui 907 oppilaan vastauksiin ja keskittyi samojen kolmen pääkäsitteen representaatioihin kuin oppikirja-analyysi. Bosnian kansallisten ryhmien vastauksia verrattiin muiden maiden tuloksiin sekä keskenään. Analyysi historian läsnäolosta kuvasti historiakulttuurin jakautumista kolmeen erilliseen ja osin jopa vastakkaiseen kulttuuriin sodanjälkeisessä Bosniassa. Historian oppikirjat havainnollistivat, kuinka kolmen kansanryhmän esitykset menneestä luovat viholliskuvia muista kansanryhmistä maan sisällä. Kirjat rakentavat kolmea erilaista historiantulkintaa neljän miljoonan asukkaan yhteiskunnan sisällä ja rinnastavat usein menneen ja nykyisen. Samaan aikaan Nuoret ja Historia –tutkimus osoitti, että valtaosassa kysymyksiä Bosnian kansalliset ryhmät erottuivat toisistaan vain marginaalisesti. Eurooppalaisessa vertailussa Bosnian nuoret muodostivat oman yksittäisen ryhmänsä: he uskoivat vahvasti rauhaan tulevaisuudessa eivätkä pitäneet sotia tärkeinä historian muutosvoimina. Työhön kuuluu aineisto cd-rom, joka jokaisen julkaisun mukana.

Tutkimus käsittelee suomalaisia matkakertomuksia 1960-ja 1970-luvuilta. Tarkastelu sijoittuu suomalaisen massamatkailun ekspansion vuosikymmenille, jolloin ulkomaanmatkailusta lähes kaikille mahdollinen vapaa-ajan vieton ja kulutuksen kohde. Matkailu arkipäiväistyi ja menetti elitistin maineensa. Massojen matkailusta syntyi samalla suomalaiseen matkailuhistoriaan käsitteitä, kun Kalevi Keinänen lennätti turisteja "seivästelemään" etelän lomakohteisiin. Neuvostoliittoon, erityisesti Leningradiin, suuntautuneet edulliset kaupunkimatkat synnyttivät puolestaan käsitteen "vodkaturistista", joka laittomalla kaupustelulla ja reippaalla alkoholinkäytöllään aiheutti keskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä turistit lähtivät hakemaan kohteesta, sekä konstruoida tyypillinen turisti ja tyypillinen suomalainen matkakertomus Espanjaan, Mustanmeren rannikolle ja Neuvostoliittoon suuntautuneista lomamatkoista. Tutkimusmenetelmänä käytetään kertomusanalyysia, jonka avulla pyritään löytämään kohderyhmittäin matkakertomuksista perustapahtumia ja niiden yhdistelmiä. Tapahtumarakenteiden tarkastelun lisäksi tutkimuksessa käytetään apuna Greimasin aktanttimallia kuvamaan kertomuksen toimijoiden vaihtuvia rooleja. Kertomuksissa esiintyy juonirakenteiltaan samanlainen kaava, joka toimii tutkimuksen runkona. Ensin tarkastellaan matkapäätöksen tekemistä ja matkalle lähtöä, sitten turistisen roolin syntyä kohteessa ja matkaa jäsentäviä toimintoja. Lopuksi tarkastelun kohteena on matkan anti, paluu kotiin ja arkirooliin. Turistien roolit ja matkoja jäsentäneet toiminnot ovat lopulta melko samankaltaisia kohteesta riippumatta. Matkustusmotivaatio ja lomalla harjoitetut aktiviteetit luovat käsitystä turistien samankaltaisista ulkoisesti ja sisäisesti orientoituneista tarpeista matkakohteesta huolimatta. Rentoutuminen, nautiskelu, uteliaisuus, jännitys ja pois pääsy arjesta ovat tärkeimpiä motivaation lähteitä. Tutkimuksen aineisto koostuu Museoviraston kansanperinteen keruukilpailun vastauksista, joista 52 matkakertomusta on valittu lähempään tarkasteluun.

In Czechoslovakia, the occupation of 1968 denoted the beginning of normalization , a political and societal stagnation that lasted two decades. Dissident initiative Charter 77 emerged in 1977, demanding that the leaders of the country respect human rights. The Helsinki process provided a macro-level framework that influenced opposition and dissident activities throughout Eastern Europe. The study contributes a focused empirical analysis of the period of normalization and the dissident movement Charter 77. Dissent in general is seen as an existential attitude; it can be encapsulated as a morally rationalized critical stance as derived from shared experience or interpretation of injustice, which serves as a basis for a shared collective identity comprising oppositional consciousness as one unifying factor. The study suggests that normalization can be understood as a fundamentally violent process and discusses the structural and cultural manifestations of violence with relation to Charter 77. In general, the aim of the system was to passivize the society to such an extent that it would not constitute a potential threat to the hegemonic rule of the regime. Normalization caused societal stagnation and apoliticization, but it also benefited those who accepted the new political reality. The study, however, questions the image of Czechoslovakia s allegedly highly repressive rule by showing that there was also quite considerable tolerance of Charter 77 and consideration before severe repression was brought to bear against dissidents. Furthermore, the study provides understanding of the motives and impetuses behind dissent, the strategic shifts in Charter 77 activities, and the changes in the regime s policies toward Charter 77. The study also adds new perspective on the common image of Charter 77 as a non political initiative and suggests that Charter 77 was, in fact, a political entity, an actively political one in the latter half of the 1980s. Charter 77 was a de facto hybrid of a traditional dissident initiative and an oppositional actor. Charter 77 adopted a two-dimension approach: firstly, it still emphasized its role as a citizens initiative supporting human rights, but, secondly, at the same time, it was a directly political actor supporting and furthering the development of political opposition against the ruling power. T ekkoslovakian miehitys vuonna 1968 käynnisti ns. normalisaation, jonka seurauksena maan poliittinen ja yhteiskunnallinen elämä muuttuivat merkittävästi. Kommunistien ote yhteiskunnasta kiristyi merkittävästi. Normalisaatio oli prosessiksi, jossa väkivalta oli läsnä niin suorassa, rakenteellisessa kuin kulttuurisessa muodossa. Vallanpitäjien tavoitteena oli turvata kommunistisen puolueen asema ja eliminoida yhteiskunnan sisäiset uhkatekijät. Normalisaatio myötä monet menettivätkin kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin asioihin ja näin mukautuivat normalisaatiohallinnon tavoitteisiin. Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitettu Etyk-sopimus merkitsi toisinajattelijoiden toiminnan lisääntymistä Itä-Euroopassa. Etyk toi ihmisoikeudet kansainvälisen politiikan keskeisiin teemoihin, mikä avasi uuden perspektiivin toisinajattelijoille. T ekkoslovakiassa vuonna 1977 perustettu Charta 77 on yksi tärkeimmistä sosialistista järjestelmää kritisoineista liikkeistä. Vaikka normalisoitua T ekkoslovakia pidetään yleisesti varsin repressiivisenä järjestelmänä, tutkimus kuitenkin osoittaa hallinnon haavoittuvuuden, mikä heijastui myös sen Charta 77 kohtaan harjoittamaan politiikkaan. Tutkimus valottaa toisinajattelijoiden motiivia/valintaa asetuttua vastustamaan järjestelmää ja heidän strategia valintojaan suhteessa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Tutkimus muuttaa vallitsevaa käsitystä Charta 77 liikkeestä ja tuo uuden näkökulman normalisaatioon. Ymmärrys Charta 77:stä on pitkälti perustunut suhteellisen kapeaan näkemykseen ihmisoikeuksia puolustavana kansalaisaloitteena. Charta 77 oli kuitenkin poliittinen ilmiö ja toimija, joka haastoi vallanpitäjien näkemykset ja kyseenalaisti järjestelmän legitimiteetin yhä rohkeammin 1980-luvun loppua kohden tultaessa. Charta 77 oli hybridi, jossa yhdistyi perinteinen toisinajattelijoiden dialogiin nojautuva lähestymistapa sekä poliittinen toiminta, jonka tavoitteena oli demokratisoida yhteiskunta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. This thesis aims to examine the bilateral relations betvveen the People's Republic of China and the Republic of Finland during the 1950s. The timing of the work is determined by the fact that since Finland and the PRC agreed to establish diplomatic relations in the year 1950, relationship betvveen the two countries had vvitnessed friendly and stable development up until 1960, especially in terms of trade and cultural intercourse. The main sources of my research are the archives collected from the Archive Office of Chinese Ministry of Foreign Affairs in Beijing. A total number of 335 archives relating to the topic 'Finland and China' can be found there in the specific time period 1950-1960. Most of the archives consist of official documentation, governmental report and diplomatic correspondence released by the Chinese Foreign Ministry, vvhich strictly represents the Chinese governmenfs view tovvards Finland. In this thesis, I intend to mainly discuss tvvo research questions: l.Hovv did Finland and China decide to establish diplomatic relations in 1950? In other vvords, vvhat are the explanatory factors behind this decision? 2. Hovv did Sino-Finnish relations develop in the 1950s? I observe that Sino-Finnish relationship in the 1950s reflects the follovving features. First, political relationship vvas semi-active. Second, trade had alvvays been the chief stimulus and main focus in Sino-Finnish rapport. Finland vvas very interested in trading largely vvith China in exchange for foreign currency. Trade negotiations vvere held almost every year and the majority of governmental intercourse also touched the issue of bilateral trade, vvhich reflected a strong feature of trade politics. In addition, the grovving numbers of cultural exchange and nongovernmental interaction in the 1950s also contributed to Sino-Finnish rapprochement greatly.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia suomalaisissa sanomalehdissä esiintyneitä mielipidekirjoituksia. Tutkimuskohteena olivat Sabran ja Shatilan kansanmurhaa vuonna 1982 sekä Israelin ja Gazan konfliktia vuonna 2009 koskevat mielipidekirjoitukset. Tavoitteena oli selvittää, millaisia näkökulmia ja sävyjä mielipidekirjoituksissa esiintyi sekä lopuksi vielä pohtia kirjoittelun ajallista muutosta. Työ on tutkimusmenetelmältään laadullinen ja siinä on käytetty sisällön analyysiä. Tarkoituksena oli selvittää ja tulkita mielipidekirjoituksia. Aineisto jaettiin kahteen luokkaan, jotka puolestaan jakautuivat kukin neljään sävyryhmään. Tavoitteena oli luokitella, ryhmitellä ja mitata aineistoa määrällisesti, joten kyseessä oli selkeästi kvalitatiivinen menetelmä. Aineisto valittiin osin satunnaisesti ja osin tarkoituksenmukaisesti valituista sanomalehdistä. Lehtien kattavuus käsittää koko Suomen (suurimmat lehdet), jonkin verran puoluelehtiä sekä maakuntalehtiä. Aineisto jaettiin alkuun näkökulmien mukaan kahteen luokkaan. Ensimmäinen luokka kattoi ne kirjoitukset, jotka ottivat kantaa suoraan tapahtumaan, ja toinen luokka ne, jotka kirjoittivat huomattavasti yleisemmältä näkökannalta. Luokittelun jälkeen kirjoitukset ryhmiteltiin sävyjen mukaan. Ryhmittelyn tarkoituksena oli selvittää, millaisia asenteita ja tunnetiloja kirjoituksissa esiintyi. Kyse ei siis ollut siitä, mistä kirjoitettiin ja mitä kirjoitettiin. Molempien luokkien alle syntyi neljä ryhmää, joten yhteensä sävyryhmiä muodostui kuusitoista. Sabran ja Shatilan aineistossa ryhmät olivat melko samanlaiset. Ryhmiä syntyi yhteensä kuusi: aggressiiviset ja vaativat, pilkalliset, pettyneet, syyllistävät, varoittavat ja tiedottavat. Israelin ja Gazan aineisto puolestaan oli hyvin hajanainen eikä yhtäläisyyksiä ollut. Yksikään ryhmistä ei ollut sama: syyllistävät, myötätuntoiset ja pohtivat, oikeuttavat, pilkalliset, aggresiiviset, tiedottavat, tiedottavat ja aggressiiviset sekä ymmärtämättömät. Mielipidekirjoittelu oli muuttunut myös ajallisesti varsinkin pituuden, helppouden ja määrän suhteen. Tutkimuksessa ei otettu huomioon internetissä olevia mielipidekirjoituksia, joka olisi varmasti muuttanut tutkimustuloksia. Työn tärkeimpinä lähteinä olivat tietenkin tutkimukseen mukaan valitut sanomalehdet. Lisäksi tärkeänä pidettiin MCR-perinteen vaikutustutkimuksia sekä niiden teorioita. Aiempaa tutkimusta ei aiheesta ollut saatavilla. Israelin ja Palestiinan suhteista sekä kansanmurhista olisi liiaksi asti saatavilla kirjallisuutta ja tutkimuksia, mutta työn rajauksen takia niiden käyttö on hyvin suppeaa. Tavoitteena ei ollut näihin asioihin perehtyminen kuin vain hyvin pintapuolisesti.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien ja Vapaan Sanan Kreikan sisällissodasta 1946 1949 lukijoilleen muodostamia kuvia. Aihetta on lähestytty kyseisten lehtien lukijoiden näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisen merkityksen Kreikan sisällissota ja sen tapahtumista esiin nousseet teemat saivat sitoutumattoman Helsingin Sanomien ja SKDL:n äänenkannattaja Vapaan Sanan kirjoituksissa. Tutkielman tutkimuskysymys on muotoiltu seuraavalla tavalla: millaiset kuvat Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana välittivät lukijoilleen Kreikan sisällissodasta vuosina 1946 1949? Toisin sanoen, miten Kreikan sisällissota esitettiin lehtien lukijoille näiden lehtien sivuilla? Tärkeimmät tutkielmassa käytetyt lähteet ovat Helsingin Sanomien ja Vapaan Sanan vuosien 1946 1949 vuosikerrat. Tutkielman kannalta tärkein tutkimusmetodeita koskeva teos on Päiviö Tommilan ja Kaija Keräsen toimittama Lehtihistoria ja sen tutkimus. Tutkimusasetelman taustoituksessa Kreikan sisällissodan osalta tärkein teos on ollut André Gerolymatosin Red Acropolis, Black Terror. The Greek Civil War and the Origins of Soviet-American Rivalry, 1943-1949. Helsingin Sanomien ja Vapaan Sanan Kreikan sisällissotaa 1946 1949 käsittelevä kirjoittelu on käyty läpi systemaattisesti, kiinnittäen huomio niistä esiin nousseisiin merkittävimpiin teemoihin. Tutkielman rakenne on muodostettu näiden teemojen mukaisesti. Soveltuvin osin on tutkielmassa käytetty tutkimusmetodina lehtihistoriallisessa tutkimuksessa hyvin usein käytettyä historiallis-kvalitatiivista, lähdekritiikkiin ja kuvaileviin menetelmiin perustuvaa metodia. Tutkimuskysymyksen ratkaisemiseksi on myös kiinnitetty huomio mm. lehtien kirjoitusten otsikointiin, uutisten valintaan, sijoitteluun ja lehtien uutistoimistojen käyttöön. Tutkielmassa on pyritty huomioimaan myös erilaisia retorisia keinoja, joita lehdet kirjoituksissaan käyttivät. Tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona sensuuri ja itsesensuuri rajoittivat Suomen lehdistön toimintaa. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu suomalaislehtien Kreikan tapahtumista muodostamia kuvia sensuurista huolimatta. Sensuuri on ikään kuin ymmärretty olosuhteiksi, joissa Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana Kreikan sisällissodasta kirjoittivat. Helsingin Sanomien ja Vapaan Sanan erilaisten taustojen ja muiden niiden kirjoitteluun vaikuttaneiden osatekijöiden vuoksi lehtien luomat kuvat Kreikan sisällissodan tapahtumista olivat hyvin erilaiset. Vapaan Sanan lukijoilleen muodostama kuva oli varsin yksipuolinen. Se osoitti kirjoituksissaan selvästi tukeaan Kreikan kommunisteille ja näiden Demokraattisen armeijan sissijoukoille. Vapaa Sana kuvasi Kreikan hallitusta ja sen armeijaa hyvin kielteisellä tavalla. Lehti kohdisti voimakasta arvostelua myös Yhdysvaltojen kreikanpolitiikkaa vastaan. Helsingin Sanomien kuva Kreikan sisällissodasta 1946 1949 oli olennaisesti monitahoisempi kuin Vapaan Sanan. Se julkaisi sivuillaan Kreikan sisällissodan molempien osapuolien näkemyksiä. Sen voidaan kuitenkin sanoa asettuneen enemmän Kreikan hallituksen ja sitä tukeneen Yhdysvaltojen kannalle. Tämä näkyi etenkin lehden Kreikan sotatapahtumia käsitelleissä uutisissa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Topic of research is the four-years of activities of the Advisory and Monitoring Group (AMG) of the Organization for Security and Cooperation in Europe (OSCE) in Belarus. The aim of the study is to look at the OSCE as an organization that has democratization as one of its tasks, what strategies and tools it can deploy, and whether it was the best suited for the job. The example used to highlight these questions is the work of the AMG in Belarus, because it was the first OSCE mission with a clearly democratization mandate. The paper contains a review of several theories of democracy promotion, democratization, and international organizations as a promoter of democracy to help pose questions to the available sources, then it looks directly at the activities of the AMG on the ground and evaluates them. The main sources for research include primary sources such as writings by the Head of Mission Wieck, restricted reports of the AMG, OSCE and EU documents, and media reports from that period. As secondary sources it uses monographs and articles about Belarus which, unfortunately, do not cover a wide range of topics. The main results are that the OSCE/AMG came to play an important role in Belarus, but it had its shortcomings: the late realization of the nature of transition; infighting among the donors stemming from the differences in evaluation; the strategy of the political opposition which relied heavily on international pressure and did not focus enough on building internal; not all transformational actors were involved fully in the process. As for the OSCE , at the time it was best placed to negotiate and support a longer-term presence on the ground. The characteristics of the OSCE (wide-ranging membership, consensual decision making, and commitments based on political will) made it the most suitable organization to mediate in a political conflict where one side did not show a political will to find a solution. The OSCE's tools for conflict management- the missions on the ground, the High Representatives for National Minorities and for Freedom of the Media as well as Office for Democratic Institutions and Human Rights - were flexible enough to be adapted to the situation on the ground. While the efforts from the international community could be evaluated as satisfactory, the internal developments prevented the opposition forces from becoming an effective internal force. The realization by the international community that the bottom up movement was needed and adapted its strategy accordingly to attempt to build up the internal actors, the regime already consolidated its grip on society. While the OSCE had no power to adopt or implement punitive measures as it had no economic or aid leverage over the country, it possessed a certain leverage in legitimizing the regime through declaring the elections free and fair. However, delegitimization by the OSCE was strong enough to put pressure for small adjustments and was not strong enough to delegitimize the regime in the eyes of its main constituents, or the population of Belarus.

Whereas it has been widely assumed in the public that the Soviet music policy system had a “top-down” structure of control and command that directly affected musical creativity, in fact my research shows that the relations between the different levels of the music policy system were vague, and the viewpoints of its representatives differed from each other. Because the representatives of the party and government organs controlling operas could not define which kind of music represented Socialist Realism, the system as it developed during the 1930s and 1940s did not function effectively enough in order to create such a centralised control of Soviet music, still less could Soviet operas fulfil the highly ambiguous aesthetics of Socialist Realism. I show that musical discussions developed as bureaucratic ritualistic arenas, where it became more important to reveal the heretical composers, making scapegoats of them, and requiring them to perform self-criticism, than to give directions on how to reach the artistic goals of Socialist Realism. When one opera was found to be unacceptable, this lead to a strengthening of control by the party leadership, which lead to more operas, one after the other, to be revealed as failures. I have studied the control of the composition, staging and reception of the opera case-studies, which remain obscure in the West despite a growing scholarly interest in them, and have created a detailed picture of the foundation and development of the Soviet music control system in 1932-1950. My detailed discussion of such case-studies as Ivan Dzerzhinskii’s The Quiet Don, Dmitrii Shostakovich’s Lady Macbeth of Mtsensk District, Vano Muradeli’s The Great Friendship, Sergei Prokofiev’s Story of a Real Man, Tikhon Khrennikov’s Frol Skobeev and Evgenii Zhukovskii’s From All One’s Heart backs with documentary precision the historically revisionist model of the development of Soviet music. In February 1948, composers belonging to the elite of the Union of Soviet Composers, e.g. Dmitri Shostakovich and Sergei Prokofiev, were accused in a Central Committee Resolution of formalism, as been under the influence of western modernism. Accusations of formalism were connected to the criticism of the conciderable financial, material and social privileges these composers enjoyed in the leadership of the Union. With my new archival findings I give a more detailed picture of the financial background for the 1948 campaign. The independent position of the music funding organization of the Union of Soviet Composers (Muzfond) to decide on its finances was an exceptional phenomenon in the Soviet Union and contradicted the strivings to strengthen the control of Soviet music. The financial audits of the Union of Soviet Composers did not, however, change the elite status of some of its composers, except for maybe a short duration in some cases. At the same time the independence of the significal financial authorities of Soviet theatres was restricted. The cuts in the governmental funding allocated to Soviet theatres contradicted the intensified ideological demands for Soviet operas. Neuvostoliiton musiikkipoliittinen järjestelmä on julkisuudessa usein ymmärretty puolueen ylhäältäpäin ohjaamana keskitettynä kontrollijärjestelmänä. Olen kuitenkin osoittanut väitöskirjassani, että Neuvostoliiton musiikkipoliittisen järjestelmän eri elinten väliset valta- ja vastuusuhteet olivat epäselvät ja niiden edustajat erimielisiä oopperoista ja niiden kontrollista. Kun musiikkia valvovat puolue- ja hallintovirkailijat eivät osanneet määritellä, millainen sosialistista realismia edustavan oopperan pitäisi käytännössä olla, musiikin valvontajärjestelmä ei voinut toimia tarpeeksi tehokkaasti. Siksi musiikin keskusteluista syntyi byrokraattisia ritualistisia areenoja, joissa tuli paljon tärkeämmäksi paljastaa “harhaoppiset” säveltäjät ja vaatia heitä esittämään kritiikkiä ja itsekritiikkiä kuin antaa konkreettisia ohjeita sosialistisen realismin vaikeasti tulkittavan määritelmän mukaisten oopperoiden säveltämiseksi. Oopperoiden toistuvat epäonnistumiset lisäsivät kontrollia ja johtivat uusiin oopperoihin, jotka eivät miellyttäneet puoluejohtoa. Laajaa arkistoaineistoa hyödyntäen olen analysoinut lännessä sangen tuntemattomiksi jääneiden oopperoiden säveltämisen ja näyttämöllepanon valvontaa ja vastaanottoa ja luonut siten yksityiskohtaisen kuvan Neuvostoliiton musiikin valvontajärjestelmän synnystä ja kehityksestä vuosina 1932-1950. Tutkimukseni Ivan Dzerzhinskin Hiljaa virtaa Don, Dmitri Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth, Vano Muradelin Suuri ystävyys, Sergei Prokofievin Tarina todellisesta ihmisestä, Tihon Hrennikovin Frol Skobeev ja Evgenii Zhukovskin Täydestä sydämestä oopperoista tukee totalitarismia kritisoivaa, revisionistista näkemystä neuvostojärjestelmästä ja sen toiminnasta. Neuvostoliiton säveltäjäeliittiin kuuluneita säveltäjiä, kuten Dmitri Shostakovishia ja Sergei Prokofievia syytettiin formalismista, lännen modernismin vaikutteista Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean päätöslauselmassa helmikuussa 1948. Formalismisyytöksiä vahvistivat heidän nauttimiinsa huomattaviin taloudellisiin, aineellisiin ja sosiaalisiin etuisuuksiin samanaikaisesti kohdistuva kritiikki. Uusien arkistolöytöjen avulla luon aikaisempaa yksityiskohtaisemman kuvan vuoden 1948 anti-formalismikampanjan taloudellisista taustoista. Neuvostoliiton säveltäjäliiton rahoitusorganisaation (Muzfond) itsenäisyys päättää taloudestaan oli Neuvostoliitossa ainutlaatuinen asia ja selvästi ristiriidassa musiikkipoliittisen järjestelmän vuoden 1948 kampanjan aikana vahvistuneiden kontrollipyrkimyksien kanssa. Säveltäjäliiton talouden tarkastukset eivät kuitenkaan muuttaneet pitkäksi aikaa säveltäjäliiton eliitin asemaa. Myös teattereiden taloudellista itsenäisyyttä rajoitettiin. Oopperateattereiden rahoituksen vähentäminen oli kuitenkin ristiriidassa oopperaan kohdistuneiden ideologisten vaatimusten kanssa.

For Independent Finland. The Military Committee 1915–1918 In the course of the First World War, several organizations were founded with the purpose of making Finland independent or, at least, restoring her autonomous status. The Military Committee was the most significant active independence organization in Finland in the First World War, in addition to the activist student movement, i.e., the Jaeger Movement. The Military Committee was an organization founded in 1915 by officers who had attended the Hamina Cadet School, with the goal of creating a national army for a liberation war against the Russian troops. It was believed that the liberation war should succeed only with the help of the German Army. With the situation in society continually tensing up in the autumn 1917, the Military Committee also had to figure on the possibility of a Civil War. The activities of the Military Committee started in the early part of 1915 when they were still small-scale, but they gained significant momentum after the Russian Revolution in March 1917. In January 1918, the Military Committee formed the general staff for the White Army, the Senate’s troops. The independence-related activities of the Hamina cadets in the years of the First World War were more extensive and multifaceted than has been believed heretofore. The work of the Military Committee was divided into preparations for a liberation war in Finland, on one hand, and in Stockholm and Berlin, on the other hand. In Finland, the Military Committee took part in intelligence gathering for Germany and in supporting the recruiting Jaegers, and later in founding the civil guard organization, in solving the law and order authorities issue, and finally in selecting the Commander-in-Chief for the Senate’s troops. The member of the Military Committee, especially Captain Hannes Ignatius of the Cavalry contributed greatly to the drafting of the independence activists’ national action plan in Stockholm in May 1917. This plan preceded the formation of the civil guard organization. The Military Committee’s role in founding the civil guards was initially minor, but in the fall of 1917, the Military Committee started to finance the activities of the civil guards, named several former officers as commanders of the civil guards and finally overtook the entire civil guard movement. In Stockholm and Berlin, the representatives of the Military Committee were in active contact with both the high command of the German Army and with the representatives of the Swedish Army. Colonel Nikolai Mexmontan, who was a representative of the Military Committee, collaborated with Swedish officers and Jaeger officers in Stockholm in coming up with comprehensive and detailed plans for starting the Liberation War. Under Mexmontan’s leadership, there were serious negotiations to enter into a confederation with Germany. Lieutenant Colonel Wilhelm Thesleff, on the other hand, became the commander of the Jaeger Battalion 27. The influence and importance of the Military Committee came to the forefront in independent and conflict-torn Finland. The Military Committee became a Senate committee on the 7th of January 1918, with its chairman, for all practical purposes, as the Commander-in-Chief in an eventual war. Lieutenant General Claes Charpentier was the chairman of the Military Committee from mid-December 1917 onwards, but on the 15th of January 1918 he had to resign in favour of Lieutenant General Gustaf Mannerheim. Soon after that, Mannerheim got an order from the chairman of the Senate P. E. Svinhufvud to organize and assume the leadership of the law and order authorities. The chairman of the Military Committee became the Commander-in-Chief of the Senate troops in January 1918, and the Military Committee became the Commander-in-Chief’s general staff. The Military Committee had turned from a clandestine organization into the first general staff of the independent Finnish Army. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa perustettiin useita järjestöjä, joiden tavoitteena oli Suomen itsenäistäminen tai ainakin autonomisen aseman palauttaminen. Sotilaskomitea (Militärkommittén, M.K.) oli ylioppilasaktivismin, so. jääkäriliikkeen, ohella merkittävin itsenäisyysaktivistinen järjestö Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Sotilaskomitea oli Haminan kadettikoulua käyneiden upseereiden perustama järjestö, jonka tavoitteena oli luoda kansallinen armeija vapaussotaan venäläisiä joukkoja vastaan. Vapaussodan uskottiin onnistuvan ainoastaan Saksan armeijan tuella. Syksystä 1917 lähtien, yhteiskunnallisen tilanteen jatkuvasti kiristyessä, Sotilaskomitea joutui ottamaan suunnitelmissaan myös sisällissodan mahdollisuuden huomioon. Sotilaskomitean toiminta käynnistyi alkuvuonna 1915, jolloin se oli vielä erittäin pienimuotoista, ja aktivoitui merkittävästi Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen. Tammikuussa 1918 Sotilaskomitea muodosti valkoisen armeijan, senaatin joukkojen, esikunnan. Haminan kadettien itsenäisyysaktivistinen toiminta ensimmäisen maailmansodan aikana oli aiemmin luultua laajempaa ja moniulotteisempaa. Sotilaskomitean toiminta jakautui toisaalta kotimaassa ja toisaalta Tukholmassa sekä Berliinissä tehtyihin vapaussodan valmisteluihin. Kotimaassa Sotilaskomitea osallistui Saksan hyväksi tehtävään tiedustelutoimintaan ja jääkärivärväyksen tukemiseen, sitten suojeluskuntajärjestön perustamiseen, järjestysvaltakysymyksen ratkaisemiseen ja lopulta senaatin joukkojen ylipäällikön valintaan. Sotilaskomitean jäsenet, erityisesti ratsumestari Hannes Ignatius, vaikuttivat merkittävästi itsenäisyysaktivistien valtakunnallisen toimintasuunnitelman luomiseen Tukholmassa toukokuussa 1917. Tämän suunnitelman kautta alkoi varsinaisen suojeluskuntajärjestön muotoutuminen. Sotilaskomitean osuus suojeluskuntien varsinaisessa perustamisessa oli aluksi vähäinen, mutta syksyllä 1917 Sotilaskomitea ryhtyi rahoittamaan suojeluskuntien toimintaa, nimitti useita entisiä upseereja suojeluskuntien päälliköiksi ja otti vähitellen koko suojeluskuntaliikkeen alaisuuteensa. Tukholmassa ja Berliinissä Sotilaskomitean edustajat olivat aktiivisesti yhteydessä sekä Saksan armeijan korkeimpaan johtoon että Ruotsin armeijan edustajiin. Sotilaskomitean edustajan eversti Nikolai Mexmontanin, ruotsalaisten yleisesikuntaupseereiden ja jääkäriupseereiden yhteistyönä Tukholmassa laadittiin erittäin laajoja ja yksityiskohtaisia suunnitelmia vapaussodan käynnistämiseksi. Mexmontanin johdolla käytiin myös vakavia neuvotteluja valtioliiton solmimiseksi Saksan kanssa. Sotilaskomitean Berliinin-asiamiehestä, everstiluutnantti Wilhelm Thesleffistä, tuli puolestaan Jääkäripataljoona 27:n komentaja. Sotilaskomitean vaikutusvalta ja merkitys entisestään korostuivat itsenäistyneessä ja yhteiskunnallisten ristiriitojen repimässä Suomessa. Sotilaskomiteasta tuli tammikuun 1918 alussa senaatin alainen komitea, jonka puheenjohtajuus käytännössä merkitsi ylipäällikkyyttä mahdollisesti syttyvässä sodassa. Sotilaskomitean puheenjohtajana toimi joulukuun 1917 puolivälistä lähtien kenraaliluutnantti Claes Charpentier, joka joutui tammikuun 1918 puolivälissä luovuttamaan paikkansa kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimille. Pian tämän jälkeen Mannerheim sai senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudilta tehtäväkseen järjestysvallan organisoinnin ja johdon. Tammikuussa 1918 Sotilaskomitean puheenjohtajasta tuli senaatin joukkojen ylipäällikkö ja Sotilaskomiteasta ylipäällikön esikunta. Sotilaskomitea oli muuttunut salaseurasta itsenäisen Suomen armeijan ensimmäiseksi esikunnaksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Neuvosto-Viron yhteiskunnassa tapahtui 1980-luvun loppupuoliskolla muutoksia, jotka johtivat virolaisten suurempaan toimintavapauteen. Osana uuden kansalaisyhteiskunnan muotoutumista Viroon syntyi historialle omistautunut joukkoliike, joka järjestäytyi loppuvuodesta 1987 historiaseuraksi nimeltään Eesti Muinsuskaitse Selts. Huomattava osa myöhemmän itsenäisen Viron poliittisesta eliitistä osallistui järjestön toimintaan. Seura oli luonteeltaan sekä poliittinen toimija että Viron historiaa tutkiva kansalaisjärjestö. Tutkielmani tarkastelee kumpaakin mainittua osa-aluetta historiaseuran toiminnassa. Tutkielmani tärkein alkuperäislähde on historiaseuran vuosina 1988 1991 julkaisema kerran kuukaudessa ilmestynyt aikakausilehti Muinsuskaitse Seltsi Sõnumid, jonka sivuilla käytyä keskustelua Viron historiasta, politiikasta ja Eesti Muinsuskaitse Seltsin toiminnasta tutkielmani pääosa tarkastelee. Aiempi historiantutkimus on ainoastaan sivunnut historiaseuran roolia Viron itsenäisyyden palauttamisessa. Eesti Muinsuskaitse Selts oli kansallismielinen järjestö, jonka poliittiset vaatimukset perustuivat voimakkaasti Viron kansallisesta historiasta muodostettuihin tulkintoihin. Kansallismielisten tavoitteena oli alkuvuodesta 1989 lähtien organisoida vuosien 1918 1940 tasavallan kansalaisiin tukeutunut liikehdintä, jonka oli puolestaan tarkoitus palauttaa sotienvälisen tasavallan itsenäisyys. Kansalaisliikehdintä muodosti vuoden 1990 alussa Viron kongressin, jonka syntyyn historiaseura vaikutti keskeisellä tavalla. Tutkielmani päätavoite on tarkastella historiaseuran ja sen ympärillä toimineen historialiikehdinnän tekemiä tulkintoja Viron historiasta. Vuosien 1987 1991 aikana historiaseura käynnisti Virossa ilmiön, jota kutsun historian uudelleensynnyttämiseksi. Neuvostohistorian käsitykset korvattiin kansallisromanttisella tavalla tulkita maan historiaa, joka tuki kansallismielisten poliittisia tavoitteita. Historiaseura toteutti osin tietoista historiapolitiikkaa. Ilmiötä on perusteltua kutsua uudelleensynnyttämiseksi, koska mahdollisimman laajasti noudatettiin vuosien 1918 1940 tasavallan perinteitä. Keskeisimmän osan neuvostoaikana kiellettyjen tulkintojen tuomisessa takaisin julkiseen käyttöön muodosti Viron vapaussodan (1918 1920) muiston elvyttäminen. Tärkein historiakulttuuriin liittynyt toimintamuoto oli tuhottujen muistomerkkien uudelleenrakentaminen. Historiaseuran huomio kohdistui myös presidentti Konstantin Pätsin (1874 1956) kunnianpalautukseen. Päts nostettiin kansallissankarin asemaan, vaikka hänen muistoaan varjosti vuosien 1939 1940 itsenäisyyden menetyksen aiheuttama kansallinen trauma. Viron kansallinen historia esitettiin tavalla, joka legitimoi itsenäisyyden palauttamista sekä korosti jatkuvuutta, vapaustaistelua ja itsenäisyyden välttämättömyyttä osana Viron historian kehitystä. Neuvosto-Viron ja Neuvostoliiton historian tarkastelussa korostettiin tapahtumia, joiden julkinen käsittely ei ollut aikaisempina vuosikymmeninä ollut mahdollista. Keskeiselle sijalle nostettiin monimuotoiseksi koettu punainen terrori sekä Molotovin Ribbentropin sopimus. Vuosina 1988 1991 käsitys Viron miehityksestä vahvistui. Kansallismieliset vähensivät rikolliseksi ja laittomaksi kokemansa neuvostovallan legitimiteettiä korostamalla neuvostojärjestelmän vihamieliseksi kuvattua luonnetta virolaisia kohtaan. Keskeisin päätelmäni on, että Eesti Muinsuskaitse Seltsin ja historialiikehdinnän suorittama historian uudelleensynnyttäminen mahdollisti Viron tasavallan itsenäisyyden palauttamisen vuonna 1991 siinä muodossa kuin se toteutettiin. Työn lopussa on englanninkielinen lyhennelmä. / A summary in English is in the end of the thesis.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia. Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia -esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15 79 -vuotiaalle henkilölle. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa. Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi. Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi. Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen. Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen ns. pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet merkitsivät keskeistä muodonmuutosta kapitalismin historiassa. Kapitalismin siirtyessä uusliberaaliin vaiheeseen 1970-luvun jälkeen onnistui läntinen pääoma alistamaan valtaansa niin ulkoiset kuin sisäiset haastajansa. Imperialistisen kapitalismin uusimman version luonteeseen ei kuulu ainoastaan taloudellisiin suhteisiin liittyvä varallisuuserojen erityisen nopea kasvaminen vaan myos kapitalismin logiikan universalisoituminen eli sen nouseminen aiempaa voimallisemmin kulttuuria ohjaavaksi voimaksi. Suomen näkokulmasta muutoksen ulottuvuuksia voidaan hahmottaa siirtymänä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta läntiseksi kilpailukykyvaltioksi ja osaksi muun maailman aineellisen tuotannon lisäarvoa riisäavää imperialistista keskusta. Kapitalismin muutokseen kuuluvat taloudellisten suhteiden ja kulttuurin murrokset ohjaavat huomion marxilaiseen perusta/päällysrakenne (historiallinen blokki)-metaforaan ja näiden vuorovaikutussuhdetta ymmärtämään pyrkivään ideologiateoriaan. Tutkimuksen lähestymistapana oleva birminghamilainen kulttuurintutkimus ammentaa ideologiaongelman gramscilaisesta ratkaisusta: historiallisen blokin elementtien vuorovaikutteisesta suhteesta. Historiallinen blokki tarjoaa rakenteen tutkimuksen avainkäsitteelle kulttuurin valolle. Taloudellisesta perusrakenteesta energiansa saava kulttuurin valo liikkuu paallysrakenteessa ihmisten (intellektuellien) kulttuurisissa esityksissä heijastuen ja taittuen, muovaten niin päällysrakenteen kuin perustankin olosuhteita. Kulttuurin valon marxilaiset ulottuvuudet yhdistyvät strukturalistisen semiotiikan lähestymistapaan. Kulttuurin valo valaisee aineellisen todellisuuden ja luo sen merkitykset. Antonio Gramscin, Roland Barthesin, Edward Saidin ja Stuart Hallin kulttuurikriittisten näkokulmien avulla pyritään pääsemään päällysrakenteen intellektuellien merkityksistä eli kulttuurin valon heijastamisesta käymän asemasodan jäljille. Tarkoituksena on selvittää miten hegemonia - joukkojen suostunta hallitsevien ryhmien valtaan - rakentuu, miten porvarillinen yhteiskuntajaäjestys luonnollistaa historiallisen ja poliittisen luonteensa, miten imperialismi oikeuttaa itsensä siita hyotyvan kulttuurin jasenille seka miten kulttuuri valaisee ja tarjoaa subjekteille tiettyjä identiteettien kiinnittymiskohtia. Suomen 1990-luvun historiallisesta blokista kiinnostunut tutkimus pyrkii pääsemään kulttuurin valon jäljille sen heijastuessa Jugoslavian hajoamisesta julkisuudessa esitettyihin kuviin ja niistä' edelleen kohti katsojien silmiä. Jugoslavian hajoamiselle suomalaisessa valtalehdistössä annetut merkitykset - historian loppu ja kapitalismin lopullinen voitto sosialismista, huntingtonilainen ajatus hajoamissodista Balkanin kulttuurien kamppailuna sekä käsitys humanistisesta lännestä auttamassa balkanilaisia sisäsyntyisissä kriiseissään - osoitetaan virheellisiksi uskomuksiksi, Suomen ideologista ja taloudellista läntisyyttä rakentaviksi merkityksiksi ja porvarillisiksi totuuksiksi eli vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ylläpitäviksi myyteiksi. Kulttuurin valon todellisuuskäsityksiä rakentavan luonteen lisäksi pyritään hahmottamaan kuvan intellektuellien työn olosuhteita eli ammatillisia rakenteita ja niiden vaikutusta kuvien tapaan välittää ideologiaa. Jugoslavian hajoamiseen liittyneet sodat ohjaavat sotakuvaparadigman ongelmien jäljille. Sotakuvaparadigma porvarillisena imperialismin oikeuttavana kulttuurin valon muotona on leimallisen riippuvainen muilla keinoin rakennetuista merkityksistä. Valtalehdistön lehtikuvat jäivät pitkälti yksinkertaistavien kulttuuristen mielikuvien valittajiksi eivatkaäne kyenneet haastamaan hegemonista diskurssia, siispä niistä puuttui tietoisen antimyyttinen narratiivi. Suomessa 1990-luvulla esitettyjen Jugoslavian hajoamisen kuvien voidaan tulkita nousseen taloudelliselta perustaltaan kapitalistis-imperialistisista olosuhteista. Samalla ne voidaan ymmärtää Suomen talouden imperialistiset ominaisuudet ja maailman väestön enemmistöä alistavat perustan taloudelliset suhteet oikeuttavana ja luonnollistavana päällysrakenteen ilmiönä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The aim of this study is to contemplate the idea of a political theory that has a strong foundation both in metaphysics and science. In this study, I call such a theory a balanced political theory. With the help of the concept of balanced political theory, this study attempts to provide a framework for assessing political theories, such as political parties' programmes and political ideologies. For example, if a party programme contains abstract notions like well-being, but it does not define the ways in which well-being can be observed, tested and falsified, it can be called unbalanced in the sense that it is strongly metaphysical but lacks foundation in science. With metaphysical notions I refer to subjective and normative statements that cannot be verified nor falsified with objective observations (hence the name 'beyond physics'). With science, I mainly refer to attempts to verify or falsify a statement with methods that are agreed by most scholars and with observations. I use dialectic as the main method of argumentation. I read Oswald Spengler's Der Untergang des Abendlandes as a thesis for metaphysical political theory. I also argue that Karl Popper's The Open Society and Its Enemies, as well as his ideas present in the book Conjectures and Refutations can be seen as the anti-thesis for metaphysical political theories. Popper's theories can be read as scientifically oriented theories, in which metaphysics is largely neglected. Finally, I suggest that Robert Oppenheimer's political thought in The Open Mind and in the Science and the Common Understanding can be interpreted as a synthesis of Spengler's and Popper's theories. Oppenheimer's political thought emphasised both the scientific principles, such as modesty and the acknowledgment of uncertainty, and metaphysics. The result of this study is the framework for analysing political theories. The another result is that Robert Oppenheimer's political thought is founded on metaphysical as well as on scientific principles. As a consequence, his political thought provides an example of a balanced political theory. Tämän tutkielman tarkoitus on pohtia sellaista poliittista teoriaa, joka pohjautuu sekä metafysiikkaan että tieteelliseen varmentamiseen. Tässä tutkielmassa kutsun tällaista teoriaa tasapainotetuksi (balanced) poliittiseksi teoriaksi. Tasapainotetun poliittisen teorian käsitteen avulla tämä tutkielma pyrkii hahmottelemaan työkalua poliittisten teorioiden, kuten puolueohjelmien ja ideologioiden, arvioimiseksi. Esimerkiksi, jos puolueohjelma sisältää abstrakteja käsitteitä kuten hyvinvointi mutta ei määrittele tapoja, joilla hyvinvointia voidaan havainnoida, testata ja falsifioida, voidaan puolueohjelmaa kutsua epätasapainotetuksi - se on metafyysisesti painottunut, sillä sitä ei voida arvioida tieteellisesti. Metafysiikalla viittaan subjektiivisiin ja normatiivisiin väitteisiin, joita ei voida verifioida tai falsifioida objektiivisilla havainnoilla (täten sen nimi 'fysiikan tuolla puolen'). Tieteellä viittaan pääasiassa pyrkimyksiin verifioida ja falsifioida väitteitä metodeilla, joiden käytöstä vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys, sekä havainnoilla. Tässä tutkielmassa käytän dialektiikkaa pääasiallisena argumentointimetodina. Oswald Spenglerin Der Untergang des Abendlandesia luen teesinä metafyysisen poliittisen teorian puolesta. Lisäksi esitän, että Karl Popperin The Open Society and Its Enemies sekä hänen ideansa kirjassa Conjectures and Refutations voidaan nähdä antiteeseinä metafyysiselle poliittiselle teorialle. Popperin teorioita on mahdollista lukea tieteellisesti orientoituneina teorioina, joissa metafysiikka on suurimmaksi osaksi sivuutettu. Viimeiseksi, esitän että Robert Oppenheimerin poliittinen ajattelu teoksissa The Open Mind ja Science and the Common Understanding voidaan tulkita synteesinä Spenglerin ja Popperien teorioista. Oppenheimerin poliittinen ajattelu painotti sekä tieteellisiä periaatteita kuten vaatimattomuus ja epävarmuuden myöntäminen että metafysiikkaa. Tämän tutkielman tulos on työkalu poliittisten teorioiden analysoimiseen. Lisäksi tämän tutkimuksen tuloksena on, että Robert Oppenheimerin poliittinen ajattelu on sekä metafyysistä että tieteellisiin periaatteisiin pohjautuvaa. Näin ollen hänen poliittisia teorioitaan voidaan kutsua esimerkeiksi tasapainotetusta poliittisesta teoriasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu tutkielmani käsittelee keskustapuoluetta ja EEC-vapaakauppasopimusta. Olen tutkinut sitä, millä perustein keskusta asettui tukemaan EEC-vapaakauppasopimusta, ja miten ratkaisua perusteltiin puolueen päätöksenteossa sekä suhteessa omaan jäsen- ja kannattajakenttään. Sopimus oli monilla tavoin keskustalle ristiriitainen, ja suhtautuminen siihen muuttui neuvottelujen edetessä. Ristiriitaisuutta aiheutti se, että suuri osa keskustan kannattajista oli paitsi maanviljelijöitä, myös metsänomistajia. EEC-vapaakauppasopimus ei koskenut suoraan maataloustuotteita, mutta sen pelättiin silti vaikuttavan maatalouteen kielteisesti. Metsätalouteen sen vaikutukset puolestaan olivat suorat ja merkittävät. Sopimuksella oli siis suuria vaikutuksia keskustan perinteisten kannattajien elämään. Tutkielmani perustuu monipuoliseen aineistoon. Pääosassa ovat keskustan puolue-elinten (puoluehallitus, puoluehallituksen työvaliokunta, eduskuntaryhmä) kokouspöytäkirjat, Suomenmaa-lehden kirjoittelu, Valtiopäivien pöytäkirjat, sekä muu arkistomateriaali ja artikkelit. Tutkielma jakautuu kolmeen varsinaiseen lukuun. Johdannon jälkeen ensimmäinen luku käsittelee aikaa ennen keskustan hallitusvastuuta sekä neuvottelujen alkua SDP:n vähemmistöhallituksen johdolla, eli aikaa vuodesta 1970 vuoden 1972 kesään. Tässä vaiheessa keskusta suhtautui sopimukseen melko nihkeästi, mutta suurin syy tähän oli se, että se olisi halunnut itse olla neuvottelemassa sopimuksesta. Toinen aineistoluku keskittyy kesään 1972, jolloin SDP:n vähemmistöhallitus erosi, keskustasta tuli taas hallituspuolue, ja mielipiteet puolueen sisällä alkoivat kääntyä myönteisiksi sopimuksen suhteen. Kolmas aineistoluku muodostuu vuoden 1973 tapahtumista, jolloin keskustelu sopimuksesta ja sen allekirjoittamisesta nousi jälleen esiin. Keskusta asettui vapaakauppasopimuksen puolelle, koska sen hyödyt nähtiin haittoja suuremmiksi. SDP:n vähemmistöhallituksen aikana keskusta toi esiin enemmän sopimuksen negatiivisia vaikutuksia. Puolue muisti aina sanoa kannattavansa kaupan esteiden poistamista, mutta silti kielteiset puolet sopimuksessa nostettiin esille. Niitä olivat vaikeudet tietyille teollisuuden aloille, maatalousväestön tulojen lasku ja aseman heikentyminen, aluepolitiikan kärsiminen, sekä suurimpana pelko puolueettomuuspolitiikan kärsimistä. Erityisesti keskustaa tuntui ärsyttävän se, että neuvotteluja hoiti sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Puolueen suhtautuminen muuttui melko selkeästi, kun se itse pääsi hallitukseen syksyllä 1972. Keskustan johtohenkilöt puhuivat, kuinka viennille oli turvattava kilpailuedellytykset sekä idässä että lännessä. Puhuttiin kauppapoliittisesta kokonaisratkaisusta, jossa EEC-vapaakauppasopimus oli vain yksi elementti muiden sopimusten joukossa. Tämä termi kutisti EEC-vapaakauppasopimuksen merkitystä SEV-sopimukseen verrattaessa. Yksi seikka, joka sai keskustan asettumaan sopimuksen puolelle, oli MTK. Järjestö oli sitä mieltä, että sopimuksen solminen tarjosi paremmat edellytykset talouselämän ja hyvinvoinnin yleiselle kehittämiselle kuin sopimuksen hylkääminen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Globalisaatioon liittyy syviä yhteiskunnallisia kysymyksiä kansallisesta itsemääräämisoikeudesta taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Globalisaatiokeskustelussa on kyse myös kansallisten kulttuureiden säilymisestä. Globalisaatiota on ylistetty sen tuomista uusista mahdollisuuksista markkinoiden laajentamisessa sekä teknologian ja asiantuntijuuden levittämisessä. Uudet vuorovaikutusmahdollisuudet madaltavat kansallisia rajoja ja avaavat uusia kontakteja ja verkostoja. Globalisaation arvellaan myös edistävän demokratiaa ja taloudellisen riippuvuuden kautta rauhaa. Vastapainona globalisaatiota myös pelätään ja tuomitaan sen tuoman epävarmuuden ja epämieluisten vaikutusten takia. Globalisaation myötä valtioiden rinnalle ovat vahvoiksi toimijoiksi nousseet monikansalliset yritykset, joiden toiminta on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää globalisaatiosta käydyn yhteiskuntatieteellisen keskustelun avulla kansallisvaltion muuttuvaa käsitystä ja vastuullisuuden esiintymistä monikansallisten yritysten toiminnassa globaalissa maailmassa. Globalisaatiokeskustelijat ovat nostaneet globalisaation negatiivisia ja positiivisia vaikutuksia yleiseen keskusteluun ja siten vaikuttaneet poliitikkojen ja yritysjohtajien käsityksiin globalisaatiosta ja sen hallinnasta. Esimerkkitapauksena tutkimuksessa toimii kansainvälistä yritystä Nestléä vastaan kohdistettu boikotti. Boikotti tarjoaa esimerkin yritysten aseman ja vastuun kehittymisestä ja muutoksesta globalisoituvassa maailmassa. Globalisaatiosta on käyty runsaasti keskustelua eri tahoilta, joten alkuperäislähteistö on rajoitettu käsittämään eri globalisaatiokoulukuntien pääedustajia ja tunnettuja tutkijoita. Koulukuntien edustajia ovat muun muassa Kenichi Ohmae, Ulrich Beck ja Anthony Giddens. Yhteiskuntavastuun taustoituksen avulla esitellään myös globalisaation aiheuttamaa kritiikkiä kansalaisyhteiskunnan keskuudessa. Nestlé-boikotin taustoittaminen tarjoaa konkreettisen esimerkin yritysten toiminnasta ja vastuusta, sekä liittää boikottiin kuluttajaliikkeen vaikutuksen. Tarkoituksena on myös pohtia millaisia muutoksia yritysten toiminnassa ja yleisesti poliittisessa ajattelutavassa on tapahtunut globalisaation kehittyessä nykyiseen muotoonsa. Kansainväliset protestit ja boikotit voidaan nähdä esimerkkeinä jonkinlaisesta siirtymästä kohti moraalipolitiikkaa. Protestien ja boikottien lisääntyminen voidaan myös nähdä tuloksena yritysten globaalista toiminnasta, joka tuo esiin voimakkaitakin normatiivisia moraalikysymyksiä. Globalisaatio ja siitä käytävä keskustelu on herättänyt ja stimuloinut yhteiskuntavastuun nousemista osaksi yritysten strategioita. Myös esimerkiksi Euroopan Unioni, YK ja OECD ovat ottaneet asiakseen vastuullisten toimintaperiaatteiden luomisen.

Unvalued Work. Gender and fragmented labour before national collective bargaining Systematically irregular work creates economic and social insecurity. A novelty? To think that globalisation results in unprecedented labour conditions turns out to be questionable when the idea is put in perspective. In the light of history there is nothing new in the frequency of today s short-term employment, for instance, ranking genders in labour relations in an old custom. Unvalued Work (Halvennettu työ) examines the regulation and management of labour before the time of collective bargaining. In the study present trends engage in a dialogue with empirical findings from the past. Preventing trade unions to take the initiative has been and remains an employer interest. The analysis focuses on female employment in the 1920s and 1930s. The inferences challenge to ask on what conditions the history of Finnish labour relations warrants on the whole speaking of contractual security, stable earnings and regular waged work that provides livelihood. Success in selling one s labour is not synonymous with good employment that yields decent income. Juxtaposing labour relations between the world wars and the 21st century helps us to understand the currently transforming labour market. Present policies are informed by past choices and patterns of thought. Unvalued Work (Halvennettu työ) offers instruments for making sense of today s labour relations. Säännöllisen epäsäännöllinen työ tuottaa taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta sekä työtätekeviä köyhiä. Onko se aivan uutta? Ajatus siitä, että vakaasta työelämästä ollaan globalisaation myötä siirtymässä uuteen ja ennennäkemättömään epävakauden aikaan, kyseenalaistuu, kun työelämää tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Historian valossa 2000-luvun pätkätyösuhteiden yleisyys ei näyttäydy uutena ilmiönä vaan työmarkkinakäytäntönä, joka edelleen asettaa sukupuolet arvojärjestykseen. Halvennettu työ on analyysi työnteon sääntelystä ja hallinnasta aikana ennen työehtosopimuksia. Siinä työelämän nykyiset kehitystrendit ja historiallis-empiirinen aineisto käyvät vuoropuhelua. Työnantajan intressinä on ollut pitää työelämän aloite pois ammattiyhdistysliikkeeltä ennen ja nyt. Tutkimuksen keskeisenä tarkastelun kohteena ovat 1920- ja 1930-luvun naisten työsuhteet. Tutkimus haastaa kysymään, millä edellytyksillä suomalaisessa työmarkkinahistoriassa voidaan ylipäätään puhua sopimusten turvasta, vakaista ansioista ja toimeentulon varmistavasta jokapäiväisestä palkkatyöstä. Palkkatyö ei aina ole hyvän työn synonyymi, joka takaisi tekijälleen elannon. Maailmansotien välisen ajan ja 2000-luvun työelämän suhteiden vastakkainasettelu auttaa ymmärtämään työelämän muutosta. Menneisyydessä tehdyt valinnat ja toimintaa ohjaavat ajattelumallit ovat läsnä nykyisyydessä. Halvennettu työ antaa oivia välineitä ymmärtää tämän päivän työmarkkinasuhteiden logiikkaa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työni tutkimuskohde on Florian Henckel von Donnersmarckin Stasi-aiheisesta elokuvasta Muiden elämä (Das Leben der Anderen) saksalaislehdistössä vuosina 2006-2007 käyty keskustelu. Tutkin keskustelua ensisijaisesti muistin kulttuurin ja menneisyydenkäsittelyn näkökulmasta: tarkastelen sitä, kuinka keskustelun osanottajat määrittelivät sen, kenellä on oikeus puhua DDR:stä ja tuomita sen aikaista historiaa. Koska tutkimuskohteenani on historiallisesta elokuvasta - fiktiivisestä historianesityksestä - käyty keskustelu, otan tutkimuksellani myös osaa keskusteluun historian esittämisestä ja elokuvien paikasta perinteisten tutkimusteosten rinnalla. Pyrin hahmottamaan sitä, arvioidaanko elokuvaa historiantutkimukselle asetettavasta totuudenmukaisuuden ja autenttisuuden kriteeristä käsin. Valitsemani tarkastelutasot muistin kulttuuri ja historiallinen elokuva eivät ole tutkimuksessani rinnakkaisia, vaan pikemminkin hierarkkisia näkökulmia samaan aiheeseen. Ne asettuvat suhteessa toisiinsa niin, että fiktiivisiä historianesityksiä ja elokuvia koskeva keskustelu on laajemman menneisyydenkäsittelydebatin osa tai alalaji: tuon keskustelun avaamisen on tarkoitus syventää ja terävöittää historiapoliittisesti määrittynyttä yleisnäkökulmaani. Rakennan Muiden elämä -debatille historiallista kontekstia käymällä läpi niitä DDR-menneisyydenkäsittelyn ajankohtaisia tapahtumia, jotka olivat esillä saksalaisessa julkisuudessa, kun Henckel von Donnersmarckin elokuva sai ensi-iltansa. Sekä Stasin entisten työntekijöiden ja uhrien kärjistynyt vastakkainasettelu että ns. Sabrow-komission ehdotus DDR-arjen esiinnostamiseksi muodostavat relevantin taustan omalle tutkimukselleni. Käyn työssäni myös läpi DDR-menneisyydenkäsittelyn 1990-luvun tapahtumia sekä selvitän sitä, miten entistä Itä-Saksaa on valkokankaalla ennen Muiden elämää kuvattu. Tutkimukseni pohjalta esitän, että Muiden elämä -keskustelu oli ennen muuta kiista DDR:ää ja Stasia koskevasta puheoikeudesta: siitä, oliko elokuvan länsisaksalaisella ohjaaja-käsikirjoittajalla oikeus esittää entistä Itä-Saksaa koskevia väitteitä. Merkittävin tapa, jolla keskustelun osanottajat argumentoivat hänen puheoikeutensa puolesta ja sitä vastaan oli elokuvan historiallisiin detaljeihin vetoaminen: siinä missä elokuvan puolustajat tukivat Henckel von Donnersmarckin puheoikeutta väittämällä Muiden elämän olevan autenttinen kuvaus entisestä DDR:stä, pyrkivät elokuvan kriitikot puolestaan alleviivaamaan sen epäautenttisia piirteitä. Vakavin epäautenttisuutta koskeva syytös koski elokuvan päähenkilön, moraalisesti toimivan Stasi-kapteeni Gerd Wieslerin hahmoa, jolle ei ollut olemassa todellista esikuvaa. Se edusti siksi kriitikoiden mukaan poliittisesti arveluttavaa DDR:n diktatuuriluonteen kiistämistä. Wieslerin hahmosta käyty debatti osoitti myös kaikkein selvimmin, kuinka räjähdysherkkää aihetta Henckel von Donnersmarck elokuvassaan käsitteli: vaikka kyse oli fiktiivisestä elokuvasta, astui ohjaaja-käsikirjoittaja aiheenvalintansa ja Wieslerin hahmon luomisen myötä kiistanalaiselle menneisyydenkäsittelyn kentälle, jossa Stasin entiset työntekijät ja uhrit kiistelivät parhaillaan oikeasta Stasin muistamisen tavasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työ Dekolonisaation ja kylmän sodan ristipaineessa - Tansanian suhteet Saksan liittotasavaltaan ja Saksan demokraattiseen tasavaltaan 1960-luvulla käsittelee Tansanian ulkopoliittisten suhteiden muodostumista entisen siirtomaahallitsijansa seuraajavaltioihin Länsi- ja Itä-Saksaan valtion ensimmäisenä vuosikymmenenä. Työ ammentaa postkolonialistisesta historiankirjoituksesta ja asettuu osaksi uudempaa kylmän sodan ja kansainvälisten suhteiden tutkimusta, jossa tutkimuskohteiksi ovat nousseet pienet ja heikot valtiot sekä myös kulttuurin ja ideologian merkitys valtioiden välisissä suhteissa. Työ keskittyy seuraamaan ulkopoliittisesti heikomman Tansanian tavoitteita ja niiden toteutumista suhteessa vahvempiin Länsi- ja Itä-Saksaan. Työ tarkastelee suhteiden rakentamista postkolonialistisesta viitekehyksestä käsin painottaen Tansanian näkökulmaa tapahtumiin. Tansanian näkökulma liittyy heikomman strategiaan ja ajatus Tansanian näkökulmasta voidaan ymmärtää tietyn, aiemmin vaietun toimijan äänen saamisena kuuluviin. Työssä pyritään selvittämään missä määrin Tansanian oli Länsi- ja Itä-Saksaa ulkopoliittisesti heikompana toimijana mahdollista saavuttaa tavoitteensa ja periaatteensa. Lisäksi työssä pyritään selvittämään mikä asema maiden välisellä siirtomaamenneisyydellä oli Tansanian ulkosuhteille, ja miten tämä yhteinen menneisyys oli läsnä suhteiden muotoutumisessa molempiin Saksoihin. Työ tarkastelee, mikä merkitys tällä valtioiden välisellä alistetun ja alistajan roolin leimaamalla menneisyydellä ja kolonisoidun ja alistetun ideologialla oli Tansanian valtion uusien ulkosuhteiden muodostumisessa. Kolonisoidun ideologialla työssä tarkoitetaan dekolonisaatiokehityksestä ja kolonialisminvastaisuudesta ammentavaa kulttuurista ja ideologista näkökulmaa vallitsevaan todellisuuteen, joka määrittyy menneisyydessä koetun kolonisoidun ja alistetun aseman kautta. Heikon valtion problematiikan ohella ideologian ja kulttuurin merkitys nousee esille osana kansainvälisten suhteiden tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Ulkopoliittiselta kyvykkyydeltään heikompi Tansania ei suhteissaan entisen siirtomaahallitsijan seuraajavaltioihin Länsi- ja Itä-Saksaan kyennyt saavuttamaan ulkopoliittisia tavoitteitaan. Myös ulkopoliittisten periaatteidensa mukaan toimiminen oli Tansanialle suhteiden rakentumisen aikana haasteellista.Valtioiden välinen yhteinen siirtomaamenneisyys oli Tansanian ja kummankin Saksan välisten suhteiden rakentumisessa läsnä ulkopoliittisten periaatteiden taustalla sekä yhteisen menneisyyden muovaamien rakenteiden kautta. Yhteistä menneisyyttä ei maiden välisten suhteiden luonnissa nostettu erityisesti esille. Tansanialle yhteinen menneisyys oli dekolonisaatiokehityksen ja kolonialisminvastaisen perinteen myötä vielä huomattavasti voimakkaammin läsnä kuin molemmille Saksoille. Ideologisten tekijöiden merkitys korostuu tutkielmassa materiaalisten tekijöiden kustannuksella valtioiden välisten suhteiden taustalla. Tutkimusaineistona on käytetty Saksan liittotasavallan, Saksan demokraattisen tasavallan sekä Tansanian, Tanganjikan ja Sansibarin ulkoasiainhallinnon asiakirjoja vuosilta 1956 1970 sekä Tansanian presidentin Julius K. Nyereren puheita ja kirjoituksia vuosilta 1958 1968.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The paper is researching two questions: what are effects of liberalisation of electricity market in Finland; and what will be the effects of liberalisation of electricity industry in Baltic States. The paper uses case study and comparative analysis methods to achieve its objectives. The first question is answered via a unique methodology. Using case study the paper attempts to describe the effects caused by liberalsiation of electricity industry on three different areas of welfare: consumer welfare, security of supply and environment. The second question is answered by help of comparative analysis. Electricity markets of three Baltic countries (Estonia, Latvia and Lithuania) are considered as a single market.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmani käsittelee vuoden 1927 metalliteollisuuden työtaistelua ja vuosien 1928 29 satamalakkoa lakkopaikkakuntien paikallisyhteisöistä käsin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia reaktioita paikallisyhteisöissä syntyi työtaisteluiden vuoksi. Tutkielman pyrkimyksenä on lisätä uusi näkökulma sotien välisen ajan työtaisteluita koskevaan keskusteluun. Tähän asti niitä on tarkasteltu puolueista, ammattiliitoista tai vastaavien ns. korkean tason toimijoista käsin. Aihetta on tarkasteltu myös paikallisten ammattiyhdistysten kautta. Teoreettisena kehyksenä tutkielmalle toimi dynaamisen strukturalismin teoria. Tämän teorian mukaan yhteisöissä tapahtuu muutoksia joko yhteisön sisäisen dynamiikan aiheuttaman mobilisaation takia tai ulkoisen ärsykkeen aiheuttaman reaktion synnyttämän mobilisaation kautta. Luokittelin molemmat työtaistelut ulkoisiksi ärsykkeiksi tutkimuksen kohteena olevilla paikkakunnilla työtaisteluiden syntyhistorian vuoksi. Tarkemmin paikallisyhteisön mobilisoituminen näkyy me ja ne käsitteiden uudelleen määrittelynä alueidentiteetin mallikuvan asettamien normien uusiutumisen pohjalta. Tätä reagointia tutkin case study -tyyppisellä vertailevalla otteella. Aluksi loin syvällisen katsauksen kaikkiin kolmeen valitsemaani paikkakuntaan ja siihen, kuinka niissä reagoitiin tutkimuksen kohteena oleviin työtaisteluihin. Tämän jälkeen vertailin saamiani tuloksia keskenään erottaakseni niistä paikalliset erityispiirteet, jotta pystyin tekemään johtopäätöksiä reagoinnin osalta. Tuloksena oli löytö niistä edellytyksistä, jolloin voimakasta reagointia syntyi tutkimuksena olevien työtaisteluiden osalta. Tutkimuskohteiksi valitsin kolme paikkakuntaa, joihin ainakin toinen työtaisteluista kohdistui suoraan. Toinen keskeinen valintakriteeri tutkimuskohteiden osalta oli puoluepoliittisesti sitoutumattoman paikallislehden ilmestyminen paikkakunnalla. Paikallislehdet muodostivat keskeisimmän lähdeaineiston tässä tutkielmassa. Paikallislehdet eroavat tehtävänkuvaltaan sanomalehdistä siinä, että ne ovat hyvin tiiviissä suhteessa lukijakuntaansa ja ilmentävät siten sen keskuudessa esiintyviä mielipiteitä, asennemuutoksia ja kiinnostuksen kohteita. Valitut paikkakunnat olivat Pietarsaari, Raahe ja Ähtäri. Tutkimuksen kohteena olevista työtaisteluista vain satamalakko aiheutti Raahessa voimakkaan reaktion. Samanlaista reaktiota ei syntynyt metalliteollisuuden työtaistelun kohdalla. Raahessa reaktio oli aluksi varsin voimakas satamalakon alettua ja lakkoon, lakkolaisiin ja lakkojohtoon suhtauduttiin hyvin negatiivisesti. Vuoden 1928 aikana reaktio kuitenkin laimeni. Tämä jälkeen raahelainen paikallisyhteisö märitteli ne käsitteen alle enää itse lakon ja lakkojohdon. Talvenmittaan reaktio Raahessa tyyntyi kyllästyneisyydeksi lakkoa kohtaan. Pietarsaaressa ja Ähtärissä kumpaankin työtaisteluun suhtauduttiin melko rauhallisesti. Pietarsaaressa molempia työtaisteluita pidettiin lähinnä haitallisina asioina. Ähtärissä suhtautumista työtaisteluihin määritteli niiden poliittiset leimat . Vertailemalla eri paikkakuntia ja niiden reaktioita voidaan todeta, että reagointia syntyi dynaamisen strukturalismin mukaista vain silloin, jos paikallisyhteisön sisäinen dynamiikka asetti edellytykset reagoinnille. Keskeisin elementti tässä oli alueidentiteetin mallikuvan joutuminen uhatuksi. Pelkkä kiinnostus asiaa kohtaan ja tapahtumista keskusteleminen ei riittänyt aiheuttamaan reagointia, vaikka työtaistelu olisi suoraan koskettanut paikallisyhteisöä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkimuksen kohteena ovat suomalaisen uusvasemmisto sekä latinalaisamerikkalainen vallankumouksellisen nationalismi. Tarkoituksenani on selvittää, miten suomalainen uusvasemmisto, joka sai 1960-luvulla alkunsa pitkälti pasifistisesta, nationalismikriittisestä ja sodanvastaisesta liikkeestä, kykeni hyväksymään latinalaisamerikkalaisten vallankumouksellisten harjoittaman väkivallan ja nationalismin ihannoinnin sellaisenaan. Täten tutkimuksen sisällöksi muodostuu suomalaisen uusvasemmiston, latinalaisamerikkalaisen vallankumouksellisen nationalismin sekä näiden välisen suhteen määritteleminen ja tutkiminen. Suomalainen uusvasemmisto syntyi 1960-luvun lopussa kansainvälisten esikuvien mukaisesti. Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista vaikutteita saanut eklektinen liikehdintä korosti kolmannen maailman roolia tulevaisuuden tiennäyttäjänä ja herätti siksi laajaa kiinnostusta kehitysmaiden asioihin. Suomessa alkuvaiheen tärkeässä roolissa toimi TRICONT-järjestö, joka tuotti tietoa myös Latinalaisesta Amerikasta. Uusvasemmiston näkemys maanosasta oli André Gunder Frankia mukaillen, että vain sosialistinen vallankumous saattoi vapauttaa sen alikehityksen noidankehästä. Latinalaisen Amerikan vapautusta ajoivat vallankumoukselliset nationalistit, joiden ideologialle pyrin tarjoamaan seuraavanlaista määritelmää: 1) käytetty diskurssi ja tulkinnat, joita maailmasta esitetään, jaettu historia ja historiantulkinta, so. ettei Latinalainen Amerikka ole vielä todella itsenäinen ja suvereeni, vaan itsenäistyminen täytyy viedä loppuun katkaisemalla taloudelliset riippuvuussuhteet, 2) edellämainittuihin läheisesti liittyvä poliittinen ideologia ja ohjelma, kontinentalistinen anti-imperialismi ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden toteuttava jonkinlainen sosialismi, sekä 3) kohderyhmä, liikkeen pääasiallinen kannattajajoukko sekä ne, joiden on määrä hyötyä liikkeen olemassaolosta, eli ensisijassa työväenluokka ja maalaisköyhälistö, mutta myös ns. isänmaallinen porvaristo, joka tukee liikkeen ideologisia päämääriä. Suomalainen uusvasemmisto hyväksyi latinalaisamerikkalaisten vallankumouksellisten sankarinpalvonnan ja muut nationalistiset piirteet, vaikka itse kavahti niitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä voidaan selittää sillä, että liikkeiden vallankumouksellisuus oikeutti nationalistisen ideologian käyttämisen. Lisäksi suomalaisten uusvasemmistolaisten ja latinalaisamerikkalaisten vallankumouksellisten nationalistien välinen yhteistyö ja solidaarisuus oli pääasiassa yksisuuntaista. Marja Tuomisen mukaan kyse oli eräänlaisesta kaukorakkaudesta. Suomalainen uusvasemmisto oli antajan ja Latinalaisen Amerikan vallankumousliikkeet olivat yhteistyön ja solidaarisuuden suhteen vastaanottajan osassa. Tällöin on ymmärrettävää, ettei varsinaista keskustelua teoreettisista kysymyksistä käyty. Päälähteinäni olen käyttänyt uusvasemmistoa koskien näiden itsensä laatimaa kirjallisuutta ja muistelmateoksia sekä aiheesta tehtyjä tutkimuksia, ennen kaikkea Marja Tuomisen väitöskirjaa "Me ollaan kaikki sotilaitten lapsia." Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. (1991) Nationalismiteoriassa olen tukeutunut Benedict Andersonin ja Jussi Pakkasvirran käsityksiin ja pyrkinyt kehittämään niitä eteenpäin määritellessäni latinalaisamerikkalaista vallankumouksellista nationalismia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmassani tutkin Suomessa 1960- ja 1970-luvulla metsänkäytön tavoitteista käytyä keskustelua ja sitä, mikä oli yhden toimijaryhmän, yksityismetsänomistajakunnan näkökulma keskusteluun. Metsänkäyttökeskustelussa ovat asettuneet vastakkain tutkielmani kannalta keskeiset teemat: voimaperäinen metsätalous ja metsien moninaiskäyttö. Suomessa siirryttiin 1960-luvulla metsän kasvun lisäämiseen tähdänneeseen ja koneistuneeseen metsätalouteen. Tekniikan kehityksen mahdollistamat uudet metsänhoidon menetelmät vastasivat voimakkaasti kasvaneeseen puuntarpeeseen. Alettiin puhua voimaperäisestä metsätaloudesta. Metsien käytön tehostuessa alettiin kuitenkin esittää myös kritiikkiä metsätalouden periaatteita kohtaan. Arvostelijat pelkäsivät metsäluonnon ja metsän muiden käyttömuotojen jäävän voimaperäisen metsätalouden jalkoihin. Moninaiskäyttöidea alkoikin saada yhä enemmän kannatusta 1970-luvun aikana. Työssäni käsittelen yksityismetsänomistajia metsänkäytön tavoitteiden ristipaineessa. Kantavana ajatuksena on, että myös yksityismetsänomistajat joutuivat jollain tavalla määrittelemään paikkansa metsätaloudessa uudelleen, kun metsänkäytön tavoitteet monipuolistuivat. Metsänomistajien suhtautumista metsänkäytön kahtalaisiin päämääriin jäljitän analysoimalla valtakunnallisen etujärjestön, Maataloustuottajain Keskusliiton MTK:n toimintaa metsänkäyttökeskustelussa. Tarkastelen yksityismetsänomistajia toimijaryhmänä osana laajempaa metsäsektorin toimijakenttää. Tavoitteenani on selvittää, miten metsänomistajakunta MTK:n johdolla vaikutti ja reagoi keskustelun kulkuun. Tarkastelen yksityismetsänomistajien asemaa metsänkäyttökeskustelussa retorisesti painottuneen argumentaatioanalyysin avulla. Aineistossa kiinnitän huomiota metsänomistajien roolia metsäkeskustelussa määritteleviin teemoihin, argumentaation tapoihin ja retoriikan keinoihin. Lähdeaineistoni koostuu MTK:n julkaisuista ja sen metsävaltuuskunnan asiakirjoista, Maaseudun tulevaisuus -lehdestä, metsäpolitiikkaan liittyvistä virallisjulkaisuista sekä tutkielmani teemoja käsittelevästä aikalaiskirjallisuudesta. Yksityismetsänomistajakunnan suhtautuminen voimaperäiseen metsätalouteen oli MTK:n toiminnan perusteella 1960-luvulla pääasiassa myönteistä. Keskustelussa haluttiin korostaa yksityismetsätalouden suurta merkitystä metsätalouden kokonaisuuden kannalta. Toiminnan taustalla vaikutti yksityismetsätalouden kannattavuuden ja itsehallinnon turvaamisen tavoite. Metsänomistajakunnan näkemykset voimaperäisen metsätalouden tavoitteista olivat myös suhteellisen yhtenäiset, vaikka joitakin soraääniä metsänhoidon uusia menetelmiä vastaan alkoi kuulua. Metsien moninaiskäyttöidea murtautui metsänkäyttökeskusteluun 1960-luvun lopulta alkaen. Myös metsänomistaja-kunnan ja etujärjestö MTK:n oli jollain tavalla sidottava moninaiskäyttö osaksi toimintaperiaatteitaan ja metsänkäytön tavoitteitaan. Moninaiskäytöstä tuli osa MTK:n politiikkaa ja kielenkäyttöä 1970-luvun aikana, vaikka yksityismetsätalouden aseman puolustaminen metsäkeskustelussa nostatti kiivaitakin vastareaktioita ja metsän muiden kuin taloudellisten käyttömuotojen vähättelyä. Aineistostani erottuu kolme metsänomistajien asemaa määrittelevää teemaa, joiden ympärille MTK:n argumentaation tavat ja retoriikan keinot kietoutuvat. Yksityismetsänomistajien suhtautuminen rakennettiin metsäkeskustelussa talouden, tutkimuksen ja asiantuntemuksen sekä yksityismetsätalouden ja luonnonsuojelun kiinteän suhteen korostamisen varaan. Taloudellisilla argumenteilla pyrittiin turvaamaan yksityismetsätalouden asema elinkeinona, kun taas tutkimukseen vetoamalla rakennettiin kuvaa omasta asiantuntija-asemasta metsäkeskustelussa. Korostamalla luonnonsuojelun ja yksityismetsätalouden ikiaikaista yhteyttä pyrittiin oikeuttamaan näkemykset metsien moninaiskäyttövaatimusten kohtuuttomuudesta. Itsehallinnollinen ja hyvinvoiva yksityismetsätalous vastasi metsänomistajakunnan mukaan kaikkiin sille asetettaviin haasteisiin. Puuntuotannon tehostamisen ja metsien moninaiskäytön tavoitteita ei haluttu asettaa vastakkain.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani aiheena on queer-tutkimuksen historia Suomessa. Työssäni tarkastelen tutkimussuunnan tuloa Suomeen sekä sen leviämistä ja vakiintumista yliopistomaailmassa. Alkuperäisaineistoni koostuu Suomessa julkaistusta queer-tutkimuksesta, ja siihen kuuluu tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita sekä artikkelikokoelmia ja monografioita. Tutkimusnäkökulmani rajautuu aineistoni mukaisesti siihen, millaisena suomalaisen queer-tutkimuksen synty ja kehitys julkaisujen välityksellä näyttäytyy, ja millaisista aiheista julkaisujen välityksellä on keskusteltu. Hyödynnän tarkastelussani aatehistoriallisia kysymyksenasetteluja ja näkökulmia. Tutkimukseni alkaa vuodesta 1991, jolloin lesbo- ja homotutkimuksen opetusta annettiin ensimmäistä kertaa suomalaisessa yliopistossa ja päättyy vuoteen 2004, jolloin perustettiin Suomen Queer-tutkimuksen Seura ry. Tätä perustamista voidaan pitää institutionaalisena virstanpylväänä, joka viimeistään osoitti sen, että tutkimusala oli vakiinnuttanut paikkansa Suomen akateemisessa maailmassa. Queer-tutkimus on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt tutkimusala, joka sai alkunsa paljolti reaktiona silloisen valtionjohdon konservatiivisuuteen sekä homoyhteisöjä järkyttäneeseen AIDS-kriisiin. Queer-tutkimuksen yhteiskunnallinen pohja on poliittisessa queer-aktivismissa, jonka tarkoitus oli yhdistää separoituneiden homo- ja lesboyhteisöjen voimat vastustamaan yhteiskunnan homofobiaa. Queer-teorioiden avulla on tarkasteltu niitä muutoksia, joita queer-aktivismi toi aiempaan homo- ja lesboliikkeeseen sekä homo- ja lesbotutkimukseen. Niiden toiminta ja tavoitteet olivat perustuneet identiteettipolitiikkaan ja oikeusvaatimusten emansipatoriseen ajamiseen sekä toisaalta seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnalliseen integroitumiseen. Aatehistoriallisesti queer-tutkimuksen juuret ovat poststrukturalismissa sekä postmodernissa teoreettisessa ajattelussa, ja homo- ja lesbotutkimuksen lisäksi sen kysymyksenasettelut nousivat naistutkimuksen sisäisestä keskustelusta ja kritiikistä. Queer-teorioiden lähtökohtana on ollut kyseenalaistaa näkemys yhtenäisistä seksuaali-identiteeteistä sekä niihin perustuvista seksuaalisuuskategorioista ja näiden pohjalta tehdyistä poliittisista vaatimuksista. Queer-tutkimuksen pyrkimyksenä on kiinnittää huomiota sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuuteen ja sosiaalis-kulttuuriseen määrittelyyn sekä niiden pohjalta luotujen kategorioiden historialliseen muuttuvuuteen. Lisäksi keskeistä on yhteiskunnallisen ja kulttuurisen heteronormatiivisuuden osoittaminen ja haastaminen. Queer-tutkimuksen tulo Suomeen tapahtui lesbo- ja homotutkimuksen akatemisoitumisen ohella. Ajankohdan yhteiskunnalliset muutokset loivat tilanteen, jossa oli edellytyksiä uudenlaisten yhteiskunnallisten kysymysten käsittelylle. Yhteiskunnan moniarvoistuminen teki tilaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien laajentamiselle sekä sukupuoli- ja seksuaalisuuskategorioiden kyseenalaistamiselle yleisemminkin. Suomessa queer-tutkimus alkoi yhteiskuntatieteistä, mutta se levisi pian myös taiteen- ja kulttuurintutkimukseen. Queer-teorioita on hyödynnetty runsaasti eri tieteenaloilla ja moninaisista näkökulmista käsin. Queer-tutkimus akateemisena oppialana vakiintui ja itsenäistyi 2000-luvun alkuun tultaessa, ja kuluvan vuosikymmenen aikana sen kasvu on jatkunut voimakkaana. Se on ollut vahvassa institutionaalisessa ja sisällöllisessä vuorovaikutuksessa naistutkimuksen kanssa, joka on voinut tarjota resursseja queer-tutkimuksen tekoon ja opetukseen, vaikka queer-tutkimuksella ei omia akateemisia virkoja tai tutkimusyksiköitä ole koskaan Suomessa ollutkaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimukseni kohteena on Yhdysvaltojen politiikka Persianlahden ja Irakin sotien oikeuttamiseksi. Sen tarkoituksena on laajentaa tietopohjaa Yhdysvaltojen ja Irakin välisistä sodista. Tämä tapahtuu analysoimalla sotia ja niihin johtaneita tapahtumia sekä sotien viholliskuvia Alexander Wendtin esittämien anarkiateorioiden avulla. Näin on mahdollista saada paremmin selvää miten Yhdysvaltojen hallinto muodosti viholliskuvia ja käytti niitä oikeuttaakseen sotatoimet. Tutkielmassani olen myös käsitellyt keskustelua sotien kansainvälisestä oikeuttamisesta. Siinä YK:lla on huomattava rooli. Tutkimusmenetelmäni on ollut analysoida Yhdysvaltojen hallinnon viholliskuvien muodostuksen ja käyttämisen keinoja sen edustajien puheiden, haastattelujen ja muiden julkisten lausuntojen kautta. Näin ollen tärkeimmät lähteeni ovat George H.W. Bushin ja George W. Bushin hallintojen edustajien julkiset lausunnot, pääasiassa presidenttien julkiset puheet. Teoreettisena viitepohjana tässä olen käyttänyt Alexander Wendtin kirjaa "Social Theory of International Politics" ja erityisesti siinä esiintyvät kolme anarkiateoriaa eli hobbesilainen, lockelainen ja kantilainen anarkiateoria. Olen myös käyttänyt aikaisempaa tutkimusta apuna tutkiessani Yhdysvaltojen hallinnon oikeutustoimia erityisesti tiedotusvälineisiin vaikuttamisen suhteen. Persianlahden ja Irakin sotien oikeutustoimissa on samankaltaisuuksia. Molemmissa pääpaino oli Irakin johtajan Saddam Husseinin demonisoinnissa. Persianlahden sodassa hänen demonisointinsa oli vaikeampaa kuin Irakin sodassa, koska 1990 hän oli suhteellisen tuntematon suuren yleisön keskuudessa. 2003 Saddam Hussein oli ollut jo yli vuosikymmenen USA:n arkkivihollisen asemassa, ja näin ollen hän oli jo valmiiksi demonisoitu. Myös Yhdysvaltojen tiedotuspolitiikka ja tiedotusvälineiden käsittely oli molemmissa sodissa samantapaista. Tärkeintä oli, että mediaa ei annettu horjuttaa Yhdysvaltojen sisäistä solidaarisuutta ja näin horjuttaa hallinnon sotapolitiikkaa. Yhdysvaltojen oikeutuspolitiikassa oli myös eroja. Ennen Persianlahden sotaa Yhdysvallat oli tehnyt paljon töitä kansainvälisessä diplomatiassa ja se onnistui näin hankkimaan itselleen YK:n valtuutuksen ja paljon liittolaisia koalitiolleen. Irakin sodan suhteen Yhdysvaltojen diplomatia ja ulkopolitiikka ontuivat, ja koalitiosta, joka oli ilman YK:n valtuutusta, tuli huomattavasti suppeampi. Syyt näihin eroihin löytyvät muuttuneesta geopoliittisesta tilanteesta, syyskuun 2001 terrori-iskujen aiheuttamasta traumasta USA:ssa, molempien Bushien erilaisissa toimintatavoissa ja kansainvälisestä käsityksestä, että Irak ei vuonna 2003 ollut samantasoinen uhka kuin se oli ollut 1991. Sotien tutkiminen Wendtin anarkiateorioiden taustaa vasten näyttää Yhdysvaltojen oikeutustoimet ja viholliskuvan muodostamisen mielenkiintoisessa valossa. Tiivistettynä Persianlahden sota oli pääasiassa lockelainen konflikti hobbesilaisin vivahtein, mikä näkyi Yhdysvaltojen retoriikassa ja tiedotuspolitiikassa. Irakin sota oli myös pohjimmiltaan lockelainen konflikti, mutta tässä sodassa hobbesilainen painotus oli vahvempi, mikä myös heijastui Yhdysvaltojen hallinnon kiihkeänä ja kiihtyvänä retoriikkana. Molemmissa sodissa esiintyi myös kantilaisia piirteitä Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten välillä, tosin Irakin sodassa kantilaisuus oli kireämmällä pohjalla johtuen Yhdysvaltojen ja sen eräiden liittolaisten välisistä mielipide-eroista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomalaisen arkitodellisuuden näkökulmasta terrorismi on viime vuosien kansainvälisestä kuohunnasta huolimatta pysytellyt varsin etäisenä ilmiönä. Terrorismin torjunta on silti asettunut merkittäväksi osaksi myös suomalaisten viranomaisten toimintaa. Erityiseksi painopistealueeksi kansainvälisessä terrorismin torjunnassa näyttää nousseen terrorismin rahoituksen torjunta. Tutkielmassa pyritään löytämään ja arvioimaan suomalaisten terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten terrorismidiskursseja vuosien 1997-2004 välisenä aikana. Tällöin merkittävinä terrorisminvastaisen toiminnan katalyytteina toimineiden syyskuun 2001 terrori-iskujen vaikutusta voidaan parhaiten arvioida erityisesti suomalaisten viranomaisten muutosprosessin kannalta. Terrorismidiskurssit voivat valottaa tarkemmin viranomaisten käsityksiä toisaalta kansainvälisen turvallisuuspolitiikan muodostamista paineista ja toisaalta myös konkreettisten uhkakuvien muutoksista. Tutkimusmateriaalin pohjalta on hahmoteltavissa neljä erilaista viranomaisten terrorismidiskurssia: uskottavuuden ja kontrollin, hallitsemattomuuden ja epävarmuuden, yhteistyön ja nöyryyden sekä turhuuden ja pettymyksen diskurssit. Tutkielman lähdemateriaalina käytetään suomalaisten terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten julkaisemia toiminta- ja vuosikertomuksia sekä kansainvälisiin sopimuksiin ja suomalaisen lainsäädännön muutostöihin liittyviä valtiopäiväasiakirjoja. Metodologisesti tutkielma lähestyy kohdettaan kriittisen koulukunnan terrorismitutkimuksen, kriittisen diskurssianalyysin ja perinteisen aikalais- ja lähihistoriantutkimuksen perinteen avulla. Syyskuun 2001 tapahtumat näyttäytyivät voimakkaana ja yllättävänä katkoksena myös suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Katkoksen syyksi nähtiin uuden hahmottoman ja epävarmuutta tuottavan terrorismin esiinmarssi. Tällöin viranomaisten terrorismidiskursseja alkoi leimata käsitys terrorismi-ilmiön historiattomuudesta. Uutena koettu terrorismi näytti irtautuneen menneisyydestään ja se vaikutti ruokkivan myös laajempaan globalisaatiokehitykseen kytkeytynyttä epävarmuudentunnetta. Tutkielmassa pyritään kuitenkin osoittamaan, että nykyterrorismissa tai sen uusiksi väitetyissä ominaisuuksissa ei välttämättä ole niin paljon uutta ja tuntematonta kuin usein ajatellaan. Tästä näkökulmasta terrorismi-ilmiötä ja sen menneisyyttä tarkasteltaessa voidaan havaita poliittisen väkivallan olleen osa myös suomalaista kokemusmaailmaa jo hyvin pitkään. Muutokseen ei siis viime vuosina ole joutunut itse terrorismi-ilmiö, vaan pikemminkin ainoastaan sen torjunnan asema turvallisuuspolitiikassa. Turvallisuuspoliittisena katkoksena koettujen syyskuun 2001 terrori-iskujen seurauksena kehityskulku puhtaasti kansalliseen turvallisuuteen nojaavasta ajattelusta kohti kansainvälistä kollektiivista vastuuta korostavaa lähestymistapaa vahvistui myös Suomessa. Suoritettujen kriminalisointien avulla terrorismin ja sen torjunnan poliittisia ominaisuuksia kyettiin kuitenkin neutralisoimaan. Tällöin terrorismi-ilmiö pyrittiin rajaamaan myös osin ulos poliittisesta ympäristöstään. Myös viranomaisten historiattomalta vaikuttavat terrorismikäsitykset saattoivat johtaa koko terrorismi-ilmiön yhteiskunnallisesti yksipuolistuneeseen tulkintaan sekä ilmiön kokemiseen uutena, hallitsemattomana ja vaihtoehdottomana uhkakuvana. Tällöin todellinen kansallisen toimintatarpeen määritteleminen ja toiminnan realistinen vaikuttavuuden arviointi näyttivät jääneen syrjään poliittisen mukautumistarpeen tieltä. Tutkielmassa esiin nostettujen retoristen ristiriitaisuuksien esiintuomisen ja terrorismidiskurssien analysoinnin tavoitteena on terrorismikäsityksiä hallitsevan epävarmuudentunteen poistaminen tai ainakin sen lieventäminen. Tällöin harkitun retoriikan ja terrorisminvastaisen toiminnan yhdistäminen voi myös osoittautua tehokkaaksi terrorismin vastustamisen muodoksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää suomalaisesta kommunistista Toivo Antikaisesta syntynyttä viholliskuvaa hänen oikeudenkäyntiensä aikana 1930-luvun puolivälissä. Antikaista syytettiin ensin valtiorikoksesta ja myöhemmin myös Neuvostoliiton sisällissodan aikaisesta polttomurhasta. Hänen oikeudenkäynnistään tuli merkittävä tapaus, jonka myötä esiin tuli myös laajempia yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja. Tutkielmassani tarkastelen, millainen viholliskuva Antikaisesta muodostui, miten se syntyi ja mitkä tahot sitä rakensivat. Lisäksi tutkin, miten kuva Antikaisesta suhteutui aikakauden yleiseen kommunistikuvaan. Lähteinäni olen käyttänyt suomalaista sanomalehdistöä, erityisesti valta- ja oikeistolehtiä. Niiden kirjoittelussa vallinnut viholliskuva tuli selkeimmin esiin. Olen tarkastellut kirjoituksissa oikeudenkäynnin aikana syntyneitä mielikuvia ja vaikutelmia, joista viholliskuva rakentui. 1930-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutti merkittävästi vuoden 1918 sisällissodan muisto, jonka vastakkainasettelu yhä eli voimakkaana. Vallinnut kommunistikuva oli jyrkän kielteinen, ja siihen liittyi epäilyjä esimerkiksi maanpetturuudesta. Osaltaan kuvaa piti yllä niin sanottu valkoinen Suomi eli sisällissodan voittajaosapuoli. Sen kannattajien mielestä sen ihanteet eivät olleet toteutuneet sodanjälkeisessä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se pyrki nousemaan omaksumastaan altavastaajan roolista. Antikaisen tapauksen myötä vastakkainasettelut kärjistyivät ja nousivat julkiseen keskusteluun. Häneen selvästi suhtauduttiin kommunisteihin liitetyllä ennakkoasenteella, joten vaikutelma oli alusta asti kielteinen. Oikeudenkäyntien aikana esiin tulleet väitteet edistivät kuvaa raa asta, sotaisasta kommunistista, joka oli kääntynyt omaa maataan vastaan ja murhannut maanmiehensä. Hänestä syntynyt viholliskuva perustui monin tavoin yleiselle kommunistikuvalle, mutta myös erottui siitä poikkeustapauksena. Antikainen oli johtohahmo, joka oli lisäksi toiminut erityisen laajasti Neuvostoliiton hyväksi muun muassa puna-armeijassa. Hänen tapaukseensa myös raakuus liittyi erityisen tiiviisti murhasyytteen vuoksi, joskin se esitettiin aina liitoksissa kommunismiin. Viholliskuvat muodostuvat usein jonkun ryhmän tarkoituksellisesti rakentamina. Niitä voidaan käyttää hyväksi omien tavoitteiden ajamiseen, jolloin usein puhutaan hyvästä vihollisesta. Antikaisen tapauksessa valkoinen Suomi selvästi pyrki muodostamaan hänestä mahdollisimman vaikuttavan ja kielteisen viholliskuvan perustellakseen taistelua kommunismia vastaan ja saadakseen tukea valkoisen Suomen tavoitteille. Antikaisesta haluttiin lisäksi tehdä eräänlainen esimerkkitapaus. Osin hänen aiheuttamansa vaara syntyi pelosta, että vasemmisto tekisi hänestä itselleen sankarin ja marttyyrin. Valkoinen Suomi pyrki luomaan tälle ihanteelle mahdollisimman tehokkaan vastakuvan, jonka oli tarkoitus toimia varoittavana esimerkkinä vasemmistolle.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomea pidetään urheiluhulluna kansana. Keihäänheiton, kestävyysjuoksun ja hiihdon rinnalla eräs suomalaisten lempilajeista on ollut paini. Painia on harrastettu Suomessa laajasti ja lajin kansainvälinen kilpailumenestys, etenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä on ollut erinomaista. Pitkään paini ja nyrkkeily olivat käytännössä ainoat maassamme harrastetut kamppailulajit. Tilanne muuttui 1960-luvulla, jolloin budolajit judon johdolla rantautuivat Suomeen ja tarjosivat uudenlaisia mahdollisuuksia kamppailulajien harrastamiselle. Tutkielmani käsittelee suomalaisen kamppailu-urheilun muutosta ja kehitystä 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin asti. Tutkielma keskittyy selvittämään miten perinteiset suomalaiset kamppailu-urheilulajit paini ja nyrkkeily ovat pärjänneet uusien lajien aikaan saamassa kilpailussa. Tärkeimpänä tilastollisena mittarina toimii harrastaja- ja seuramäärien kehitys. Kvantitatiivisen tarkastelun pääpaino on horisontaalisessa ja vertikaalisessa tilastollisessa analyysissä. Ajallisen kehityksen tarkastelu muodostaa tutkimuksen horisontaalisen ulottuvuuden, eri lajien välisten suhteiden ja kehityksen seurannan muodostaessa vertikaalisen tason. Suurimman osan tilastoaineistosta muodostavat Suomen urheiluarkistossa sijaitsevat Suomen Valtakunnan Urheiluliiton ja Suomen Liikunnan ja Urheilun jokavuotiset toimintakertomukset sekä eri lajiliittojen toimintakertomukset ja vuosiraportit. Määrällisen tutkimuksen tulosten valossa itämaisten budolajien voidaan nähdä lisänneen kamppailulajien absoluuttista harrastusta Suomessa. Perinteisten lajien, painin ja nyrkkeilyn, absoluuttiset harrastajamäärät eivät kuitenkaan samalla vähentyneet vaikka niiden suhteellinen osuus kamppailulajien harrastamisesta pienenikin. Painin harrastajamäärät ovat jo pitkään pysyneet suhteellisen muuttumattomina, mutta nyrkkeily nosti 1990-luvun alusta alkaen suosiotaan menestyksekkään kuntonyrkkeilykampanjansa avulla. Tilastolliseen tarkasteluun nojaten on ollut olennaista kysyä, mitä sellaista uudet lajit tarjosivat harrastajilleen jota vanhat eivät voineet tarjota? Mikä uusissa lajeissa kasvavaa harrastajakuntaa viehätti? Tutkimuskysymystä on lähestytty diskurssianalyyttisen metodin avulla. Analysoimalla sitä, miten eri lajeista on puhuttu ja miten niistä on aikanaan kirjoitettu, on luotu kuva kamppailulajien harrastajien harjoittelun taustalla vaikuttaneista motiiveista. Suomen Urheilulehdessä vuosina 1962 1979 ilmestyneet kamppailulajeja koskevat artikkelit muodostavat tutkielman artikkelianalyyttisen osuuden tutkimusaineiston. Analyysissä ja tulkinnassa on tukeuduttu vahvasti saksalaisen tutkijan ja teoreetikon Henning Eichbergin näkemyksiin urheilusta ja liikunnasta. Hänen trialektinen mallinsa urheilun harrastamisen motiiveista on luonut perustan analyysille. Uusien lajien saapuessa maahamme 1960- ja 1970-luvuilla mielikuvat lajeista olivat sekavia ja monenkirjavia. Diskurssianalyysin tuloksena mystisyyttä, itsepuolustuksellisuutta ja henkistä kehitystä korostavat diskurssit nousevat kuitenkin selkeästi esiin uusien kamppailulajien yhteydessä. Tutkielmani valossa näyttää siltä, että maahamme 1960-luvulla saapuneiden uusien kamppailulajien harrastamisen nopea kasvu selittyy ensisijaisesti lajien tarjoamalla uudella mahdollisuudella harrastaa liikuntaa, joka korostuneesti vastasi Eichbergin trialektisen mallin kuvaileman terveysorientoituneen funktion mukaiseen tarpeeseen. Käytännössä uusien kamppailulajien harrastamisessa korostui fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi kilpailemisen ja suorittamisen sijaan. Uudet kamppailulajit, ennen kaikkea judo ja karate, tarjosivat maassamme uudenlaisen ja vähemmän kilpailuorientoituneen mahdollisuuden harrastaa kamppailulajeja.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Venäjältä oli muuttanut siirtolaisia Euroopan pääkaupunkeihin 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja sisällissota muokkasivat Euroopan venäläisyhteisöjen rakennetta, kun sadattuhannet ihmiset pakenivat maasta. M. Raeffin mukaan vallankumouspakolaisuuden myötä syntyi "Venäjä rajojensa ulkopuolella", joka ilmeni venäläisen intellektuellin ja kulttuurisen elämän sekä niiden pohjana olleiden instituutioiden kautta. Tässä tutkimuksessa argumentoidaan, C. Gousseffiin ja V. M. Selunskaiaan nojaten, että "Venäjä rajojensa ulkopuolella" oli yksi pakolaisten (tai emigranttien) tulkinta nykyisyydestään. R. Koselleckin kokemusten ja odotusten käsiteparia soveltaen voi Venäjän keisarikunnan romahduksen nähdä johtaneen tilanteeseen, jossa venäläisten maailman mennyt – kokemukset – eivät enää olleet suorassa yhteydessä maailman tulevaan – odotuksiin. Tämän murroksen yksi tulkintatapa oli selitys "toisen Venäjän" olemassaolosta. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Lyonin venäläisiä yhteisöjä, niiden sosiaalista ja taloudellista rakennetta 1920-luvulla. Näin pyritään kuvaamaan niitä reunaehtoja, jotka määrittivät venäläisten käsitystä muuttuneesta nykyisyydestään. Tarkemmin yhteisöihin perehdytään kahden tehtaan työntekijäkorttien kautta; työntekijäkortit muodostavat tutkimuksen tärkeimmän lähteen. Tehtaiksi on valittu Fazerin makeistehdas sekä tekstiilitehdas Manufactures de Velours et Peluche. Tutkimustapa noudattaa ranskalaisen O. Le Guillou’n Pariisin esikaupungin Renault’n tehtaan venäläisistä tekemää tutkimusta, jossa yhteisön rakennetta tarkastellaan työntekijäkorteista muodostetun kvantitatiivisen aineiston avulla. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan: ihmiset, kaupungit ja työ. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan venäläisten työntekijäyhteisöjen rakennetta: työntekijämääriä, ikä- ja perherakennetta. Toiseksi tutkitaan mistä venäläiset olivat lähtöisin ja mihin he kohdekaupungissa päätyivät asumaan. Viimeisessä osassa käsitellään venäläisten suhdetta työhön sekä työnantajiin ja arvioidaan heidän asemaansa kuluttajina sekä osana työhierarkiaa. Johtopäätöksenä todetaan, että Manufactures’in ja Fazerin – Lyonin ja Helsingin – venäläiset yhteisöt erosivat merkittävästi toisistaan. Fazerin yhteisö oli muodoltaan perhe- ja sukukeskeinen sekä kohtuullisen varakas. Työsuhteet tehtaalla olivat pitkäkestoisia. Taloudelliset tekijät eivät kuitenkaan näytä toimineen kannustimena pitkiin työsuhteisiin, vaan pysyvyyteen vaikuttivat pikemminkin tehtaan venäläismielisyys, emigranttipiirit ja ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys. Lyonin tekstiilitehtaan yhteisö muodostui pääosin samasta 23–32-vuotiaiden miespolvesta, työsuhteet olivat lyhyitä ja asuinpaikat sijaitsivat Lyonin itäisillä teollisuusalueilla. Lyonin venäläisille tekstiilitehdas oli yksi etappi Ranskan työtaipaleella. Reunaehdot, jotka määrittivät kokemuksia ja odotuksia Lyonissa ja Helsingissä erosivat toisistaan niin paljon, että myös tulkinnat nykyisyydestä olivat erilaisia. Selunskaian ajatusten mukainen emigraation käsitteiden ja käsiterakenteiden toimijakohtainen tarkastelu on hedelmällinen ratkaisu tutkimuskentällä tulevaisuudessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The focus of this thesis shall be the European Social Dialogue and the Lisbon Strategy, or rather that dimension of the Lisbon Strategy that is most pertinant to both the Social Dialogue and to the European Union’s policies on industrial relations and employment, the ‘Social Policy Agenda’. The thesis should therefore be understood as being centred upon the Social Policy Agenda of the Lisbon Strategy realised through the European Social Dialogue. The aim of the study is based around the pursuit of two related thematic questions. Firstly, is a certain understanding of the concept of ‘Society’ being rhetorically employed by EU institutions, in discussions of the Lisbon reform process, which is reliant upon distinctly ‘modern’ categories and epistemological-ontological assumptions. The crucial issue in relation to this question is whether or not those ontological and epistemological categories, upon which this ‘modern’ conceptual idiom depends, are still extant in our current historical context at the putative ‘modern-postmodern’ boundary. Secondly, assuming that there are certain conceptual confusions in the EU's presentation of the Social Dialogue, does its consequent inability to establish a coherent and historically appropriate conceptual vocabularly create a political vacuum through which unrecognised social and economic forces operate based upon the imperatives and tendencies of highly developed capitalist society to reproduce itself on its own instrumental terms. This thesis pursues its exploratory aims by means of a historical analysis of concepts. This means it will establish concepts as an epistemological method of comprehending social and historical phenomena, and will then apply this to an analysis of the usage of concepts in the Social Dialogue, but set in the context of historical time. The thesis should also be understood as a critique of the Social Dialogue. In particular, this thesis shall be an Immanent Critique aimed at the Social Dialogue. This is a mode of enquiry in social theory that analyzes cultural and social forms by identifying and exploring contradictions in the rules and systems necessary to the production of those forms. The main results obtained are not in the form of data or verified hypotheses, but rather consist of an elaboration of the main themes toward providing exploratory conclusions. The result is therefore an elaborated confirmation of the original impressions of the Social Dialogue and Lisbon Strategy implied in the thematic questions at the outset. In this thesis the main sources shall consist of European Commission Communications on the Social Dialogue, the Social Policy Agenda, and the Lisbon Strategy. The secondary sources are theoretical and shall be drawn upon to provide arguments, ideas, theories, and criticism in the conventional manner.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus käsittelee suomalaisten naisurheilijoiden sankarikuvaa suomalaisten sanomalehtien kautta. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien ja Suomen Urheilulehden artikkelit yhdestätoista suomalaisesta naisurheilijasta, jotka voittivat olympiakultaa vuosien 1952 ja 1996 välillä. Valitut artikkelit käsittelevät urheilijoita voittosuoritusta ennen, sen aikana ja sen jälkeen. Tarkoituksena on tutkia sanomalehdistön rakentamaa sankarikuvaa ja sitä miten se ilmenee naisurheilijoiden kohdalla ja kenties poikkeaa miespuolisten urheilijoiden sankarikuvasta. Tutkimusta taustoittamaan esitellään Suomen olympiahistoriaa ja etenkin urheilun asemaa ja merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoreettisina lähtökohtina pohditaan kansallisen identiteetin ja nationalismin merkitystä sankaruuden rakentumisessa sekä itse urheilusankaruutta. Samalla tarkastellaan myös naisten asemaa urheilumaailmassa ja esikuvina, sekä sanomalehtien roolia sankarikuvien synnyttämisessä. Naisurheilijoista kirjoitettuja lehtiartikkeleita tarkastellaan suomalaisesta urheilukulttuurista ja yleisistä sankaruuden määritelmistä nousevien urheilusankaruuden ominaisuuksien kautta. Mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin se, esitetäänkö naisvoittajan tuovan kunniaa isänmaalleen vai pelkästään itselleen. Toiseksi tarkastellaan suomalaista naista ”meidän” edustajanamme ”muita” vastaan. Kolmantena pohditaan naisurheilijaa suomalaisen sisun ilmentäjänä ja neljäntenä hänen tekojensa historiallisuutta kansallisessa yhteydessä. Viidentenä pureudutaan siihen, millaisia piirteitä nimenomaan naisurheilijoihin liitetään, eli miten naissankari poikkeaa miessankarista. Tutkimusmenetelmä on tekstiaineiston sisällönanalyysi, jossa aineistosta etsittyjä ja sieltä itsessään nousevia piirteitä peilataan suomalaisen urheilusankaruuden yleisempiin määritelmiin. Aineiston analysoinnissa on keskitytty niihin piirteisiin, jotka luonnostaan nousevat siitä, vaikka kategoriat ovatkin osittain ennakolta määritelty. Tutkimuksessa selviää, että sanomalehdistö määrittää suomalaisen olympiavoittoon yltäneen naisurheilijan kansallisen kunnian tuojaksi. Naisvoittaja esitetään voimakkaasti sekä ”meidän”, että suomalaisen rodun ja sitkeyden edustajana. Suomalainen naisvoittaja on tehnyt myös merkittävää kansallista urheiluhistoriaa ja osoittanut olevansa urheilusankarin veroinen. Silti häneen on liitetty myös ristiriitaisia piirteitä, jotka korostavat hänen sukupuoltaan ja naiseuttaan. Naisurheilija esitetään toistuvasti passiivisena ja miehistä riippuvaisena. Myös hänen ulkomuotoaan, kauneuttaan ja tunteellisuuttaan korostetaan. Suomalainen nainen olympiavoittajana siis hyväksytään kansallisen kunnian mittariksi ja edustamaan maatamme urheilukentille. Naisvoittajan voiton arvo on kuitenkin usein suhteutettu koko joukkueen menestykseen ja hänen sukupuolensa nousee yhdeksi sankaruutta määritteleväksi tekijäksi. Suomalaisten sanomalehtien naissankari säilyttää naiseutensa urheilijuutensa rinnalla ja edustaessaan maataan edustaa hän myös suomalaista naista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmassani tarkoituksenani oli tutkia politiikan henkilöitymistä puolueiden eduskuntavaalimainonnassa. Kartoittaessani tutkimusaluetta päädyin käsittelemään tutkielmassani eduskuntavaaleja vuosien 1975 - 2003 välillä. Tutkielmassani tarkasteltiin ainoastaan puolueiden vaalimainontaa, joten kaikki muu poliittinen mainonta oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Poliittista mainontaa ja politiikan henkilöitymistä ei ole tutkittu Suomessa kovinkaan paljon ja politiikan henkilöitymistä ei ole tutkittu mainonnan näkökulmasta Suomessa lainkaan. Myöskään kansainvälistä tutkimusta ei näyttäisi olevan lainkaan kyseisestä tutkimusalueesta. Poliittisen mainonnan tutkimuksessa on yhdistelty politiikan tutkimuksen, viestinnän ja elokuvatutkimuksen teorioita. Poliittisen mainonnan historian tutkimus on taas ollut pääosin kuvailevaa. Omassa tutkielmassani yhdistelin politiikan tutkimuksen, viestinnän ja mainonnan teorioita. Myös kuvailevalla tutkimusotteella oli merkittävä osa tutkielmassani. Pyrin tutkielmassani kartoittamaan sitä milloin henkilöityminen oli alkanut Suomen poliittisessa mainonnassa. Lisäksi tarkastelin sitä, miten henkilöityneet mainokset olivat muuttuneet vuosien saatossa, minkälaisia elementtejä henkilöityneissä mainoksissa oli ja ketkä esiintyvät henkilöityneissä mainoksissa. Poliittisen mainonnan henkilöiminen eduskuntavaaleissa alkoi suurilta osin kokeiluluonteisesti 1970-luvun puolella. Liberaalit tosin henkilöivät mainoskampanjansa voimakkaasti jo vuosien 1975 ja 1979 vaaleissa. Vasta 1980-luvulla mainoskampanjoissa alettiin käyttää laajemmin puolueen johtohenkilöitä. Tuolloin kaikki suuret puolueet esittelivät mainoskampanjoita, joissa esiintyi puoluejohtoa. Poliittinen televisiomainonta sallittiin 1990-luvun alkupuolella ja se mahdollisti uudenlaisen mainonnan toteuttamisen ja muutti jonkin verran henkilöityä mainontaa. Myös vuoden 2000 valtaoikeuksien muutoksella, joka lisäsi pääministerin valtaa, näyttäisi olevan vaikutusta henkilöityneisiin vaalimainoksiin, lisäten puheenjohtajakeskisyyttä mainoksissa. Poliittisessa mainonnassa on Suomessa käytetty usein puheenjohtajan lisäksi myös muita puolueen johtohenkilöitä. Henkilöidyissä vaalimainoksissa onkin ollut nähtävissä sekä puheenjohtaja- että puoluejohtokeskistä mainontaa. Puoluejohtoa on valittu usein mukaan mainoksiin erilaisten virkojen, aseman ja erityisosaamisalueiden vuoksi. Mainonta voidaan jakaa kahteen lajityyppiin: demonstraatio-ja draamamainontaan. Henkilöidyt vaalimainokset olivat 1970- 1980-lukujen aikana pääosin demonstraatiomainontaa. Kuitenkin jo 1980-luvulla nähtiin muutamia kokeiluja, joissa nähtiin draamamainontaa. Tultaessa 1990-luvulle henkilöidyt vaalimainokset alkoivat muuttua draamamainonnan suuntaan ja mielikuvien merkitys mainonnassa korostui. Erityisesti tämä korostui televisiomainonnan puolella. Suomessa henkilöidyt poliittiset mainokset ovat seurannet kaupallisen mainonnan ja poliittisen kulttuurin kehityskulkuja. Sitä kautta niille on muovautunut suomalainen malli henkilöityneistä vaalimainoksista omalla kuvakielellä ja tyylisuuntauksilla.

Austria and Finland are persistently referred to as the “success stories” of post-1945 European history. Notwithstanding their different points of departure, in the course of the Cold War both countries portrayed themselves as small and neutral border-states in the world dictated by superpower politics. By the 1970s, both countries frequently ranked at the top end in various international classifications regarding economic development and well-being in society. This trend continues today. The study takes under scrutiny the concept of consensus which figures centrally in the two national narratives of post-1945 success. Given that the two domestic contexts as such only share few direct links with one another and are more obviously different than similar in terms of their geographical location, historical experiences and politico-cultural traditions, the analogies and variations in the anatomies of the post-1945 “cultures of consensus” provide an interesting topic for a historical comparative and cross-national examination. The main research question concerns the identification and analysis of the conceptual and procedural convergence points of the concepts of the state and consensus. The thesis is divided into six main chapters. After the introduction, the second chapter presents the theoretical framework in more detail by focusing on the key concepts of the study – the state and consensus. Chapter two also introduces the comparative historical and cross-national research angles. Chapter three grounds the key concepts of the state and consensus in the historical contexts of Austria and Finland by discussing the state, the nation and democracy in a longer term comparative perspective. The fourth and fifth chapter present case studies on the two policy fields, the “pillars”, upon which the post-1945 Austrian and Finnish cultures of consensus are argued to have rested. Chapter four deals with neo-corporatist features in the economic policy making and chapter five discusses the building up of domestic consensus regarding the key concepts of neutrality policies in the 1950s and 1960s. The study concludes that it was not consensus as such but the strikingly intense preoccupation with the theme of domestic consensus that cross-cut, in a curiously analogous manner, the policy-making processes studied. The main challenge for the post-1945 architects of Austrian and Finnish cultures of consensus was to find strategies and concepts for consensus-building which would be compatible with the principles of democracy. Discussed at the level of procedures, the most important finding of the study concerns the triangular mechanism of coordination, consultation and cooperation that set into motion and facilitated a new type of search for consensus in both post-war societies. In this triangle, the agency of the state was central, though in varying ways. The new conceptions concerning a small state’s position in the Cold War world also prompted cross-nationally perceivable willingness to reconsider inherited concepts and procedures of the state and the nation. At the same time, the ways of understanding the role of the state and its relation to society remained profoundly different in Austria and Finland and this basic difference was in many ways reflected in the concepts and procedures deployed in the search for consensus and management of domestic conflicts. For more detailed information, please consult the author. Valtiotraditioiden uudelleenajattelua ja kotimaisen konsensuksen etsintää Suomessa ja Itävallassa toisen maailmansodan jälkeen Valtiotieteiden maisteri Johanna Rainio-Niemen Helsingin yliopistossa 17.10. tarkastettava väitöskirja Small State Cultures of Consensus. State Traditions and Consensus-Seeking tutkii kotimaisen konsensuksen rakennusprojektia toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa ja Itävallassa. Tarkastelu painottuu erityisesti sekä talous- että puolueettomuuspolitiikkaan. Nämä politiikkasektorit tutkimus identifioi sekä suomalaisen että itävaltalaisen konsensuspolitiikan pilareiksi, joiden varaan kertomus uudenlaisesta kotimaisesta konsensuksesta toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin. Rainio-Niemi osoittaa tutkimuksessaan, että valtion käsitteen ja roolin uudelleenmuotoilulla ja uudelleenymmärtämisellä – eri tavoin kahdessa eri kontekstissa – oli keskeinen merkitys uudenlaisessa konsensus-ajattelussa. Uutta oli ennen kaikkea vaatimus konsensuksen luomisen keinojen yhteensovittamisesta demokratian käytäntöjen kanssa. Suomessa tämä tarkoitti muun muassa uudenlaista suhtautumista kotimaisiin kommunisteihin, Itävallassa riittävän yhteisyydentunnon rakentamista kahden pääpuolueen (konservatiivis-kristillinen kansanpuolue ja sosiaalidemokraatit) välille sekä pan-germaanisen potentiaalin hallintaa. Kylmän sodan konteksti loi omanlaisensa valaistuksen käsitteiden yhteiskunnallinen konflikti, konsensus, demokratia sekä puolueettomuus ymmärtämiselle. Tutkimus osoittaa monin eri tavoin kuinka poikkikansallisesti tunnistettavissa oleva käsitys pienestä, demokraattisesta ja puolueettomasta valtiosta kylmän sodan maailmassa motivoi konsensuksen rakentajia sekä Suomessa että Itävallassa. Samaan aikaan suomalaiset ja itävaltalaiset tulkinnat tästä pienen demokraattisen ja puolueettoman maan mallista heijastelivat paikallisia erityispiirteitä, perittyjä tekemisen ja ajattelemisen tapoja. Rainio-Niemen tutkimus liikkuu kotimaisen konsensuksen luomisen käsitteiden sekä käytäntöjen tasoilla, ja se tarjoaa analyyttisesti jäsentyneen ja historiallisesti perustellun puheenvuoron keskusteluun, jota käydään yhtäältä valtiokeskeisyydestä sekä toisaalta niin sanotuista konsensus-hakuisista poliittisista kulttuureista. Tutkimus etsii teoreettisella tasolla risteyspisteitä demokratia- ja valtioteorioiden välille ankkuroiden tarkastelun historialliseen kontekstiin. Se avaa näkymän demokraattisen moniäänisyyden sekä konsensuksen ajatukseen liittyvän yhteisyyden ideaalin välisiin jännitteisiin kylmän sodan vastakkainasettelun aikakaudella. Metodologisesti tutkimus pyrkii kehittelemään vertailevia ja poikkikansallisia historiankirjoituksen menetelmiä tapana lähestyä Eurooppalaista historiaa. Nykypäivän näkökulmasta kaksi 1950-lukulaista vahvan valtion rakennusprojektia tarjoaa pohdittavaa suhteessa tämän päivän integraatio- ja globalisaatiokeskusteluihin. Tutkimuksessa esiin nousevat keskustelut, jotka koskevat valtioyhteisön jaettuja arvoja ja periaatteita sekä niiden suhdetta demokratian rajoihin, ovat perusteiltaan ajankohtaisia tänäkin päivänä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Työn keskeisin tavoite on selvittää, minkälaista keskustelua Suomen kommunistisessa puolueessa (SKP) käytiin vuosien 1956–1957 välillä pohjautuen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. puoluekokouksessa aloitettuun ideologiseen uudelleenmäärittelyprosessiin. Uudelleenmäärittely koski muun muassa sosialismiin siirtymisen muotoja. Uudet avaukset puettiin rauhanomaisen siirtymisen, parlamentaarisen vallankumouksen ja kansallisten erityisteiden asuun. Uusien avauksien kautta tahdottiin tehdä selväksi, että jokainen maa siirtyisi ja rakentaisi sosialistisen yhteiskunnan valitsemallaan tavalla. Jo melko pian esitetyt avaukset johtivat liiallisiin itsenäistymispyrkimyksiin Moskovasta ja neuvostojohto alkoi pidätellä käynnistynyttä keskustelua. Tiedetään, että puoluekokous ei aiheuttanut SKP:ssa kovinkaan suurta pesäeroa menneeseen, mutta täysin sitä ei voitu kuitenkaan sivuuttaa. Työssä pyritään selvittämään miten SKP:n johto vastaanotti puoluekokouksessa esitetyt uudet avaukset. Samoin pyritään selvittämään seurailiko suomalainen keskustelu kansainvälistä keskustelua. Tätä varten työssä esitellään laajahkosti myös kansainvälistä kehitystä ja kansainvälisen keskustelun eri virtauksia. Lisäksi työssä selvitetään miten jo kesällä 1956 alkanut niin sanottu destalinisaation jarrutus näkyi SKP:n tavassa käsitellä aiheita ja lopulta tutkitaan millaisessa muodossa puoluekokouksen avaukset päätyivät uuteen puolueohjelmaan. Tutkielman primaariaineistona on käytetty SKP:n johtoelinten, keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan, pöytäkirjoja, jotka löytyvät mikrofilmeinä Kansan Arkistosta, sekä puolueen lehtiä Työkansan Sanomia (vuodesta 1957 Kansan Uutiset) sekä teoreettista aikakausilehteä Kommunistia. Työssä on pyritty käyttämään myös aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta mahdollisimman laajasti hyväksi. Tutkimuskirjallisuudesta on hyödynnetty sekä kylmän sodan aikaista että kaikkein tuoreinta tutkimusta. SKP:n johdon suhtautuminen puoluekokouksen avauksiin vaihteli innostuneisuudesta varovaisuuteen. Kun kansainvälinen keskustelu kärjistyi, myös SKP:n johto uskaltautui heittäytyä itsekriittiseksi. Puoluejohto kävi voimakasta sananvaihtoa suljettujen ovien takana. Saman sävyinen keskustelu käytiin myös julkisuudessa Työkansan Sanomissa. Samaan aikaan alkanut destalinisaation hillitseminen Moskovasta käsin vaikutti, että puoluejohto lopetti avoimen keskustelun lyhyeen. Unkarin kansannousun jälkeen destalinisaatiokeskustelua ryhdyttiin voimakkaammin jarruttamaan Moskovasta käsin. Tämä näkyi myös SKP:n tavoissa käsitellä sosialismiin siirtymistä syksystä 1956 lähtien. SKP:n vuoden 1957 uudesta puolueohjelmasta tuli omituinen sekoitus NKP:n 20. puoluekokouksen uusia avauksia, että puhdasoppisen puoluejohdon pinttyneitä käsityksiä. Puolue ja sen johto selvisivät vuosien 1956- 1957 kuohunnoista vähällä. Vuonna 1956 alkanut, mutta puoluejohdon tukahduttama keskustelu puolueessa vallinneista epäkohdista nousi uudelleen esiin 1960-luvulla. Vaikka keskustelu ei ollut täysin suoraa jatkoa vuoden 1956 keskustelulle, teemat olivat säilyneet lähes samoina. Puoluejohto ei enää 1960-luvulla kyennyt tukahduttaa keskustelua, ja se johti lopulta puolueen hajaannukseen.

Gentlemen, Lads and the Art of War The Construction of Citizen Soldier- and Professional Soldier Armies into the Miracle of the Winter War During the 1920s and 1930s The Miracle of the Winter War was not a myth - at least according to them, who were making that miracle to happen. This study is not just about the Armed Forces and society, but moreover a study about civil society inside the organization of armed forces. Conscription kept Finnish military organization (and is still keeping) very closely connected with civil society and therefore there is no need to locate the possible critical misunderstandings brought by two different identity-based approaches. The great performance of the Armed Forces during the Second World War was not made of superior art of war. It was not the high level of discipline either. Art of war is basically a (deep level) cultural level equation that has more to do with culturally absorbed schemes of meaning making than rational decision-making. Naturally attrition based approach to effect-making directed the organizational methods in attrition based organisational practices, where there were only minor possibilities to practice any manoeuvre-based organisational behaviour. The practice and method of leadership lent similarly to the attrition-based thinking, which directed the organisational cultural thoughts towards composition that confirmed antagonism between gentlemen and lads . This setting has been absorbed and learned through cultural socialisation and was therefore not a product of the military organisation itself. The Finnish Armed Forces included two different communities (gentlemen and lads) within the same organisation as there were both the official and the unofficial organisations presented. This caused problems as they both made meaning-making processes simultaneously. These organisations had their own overlapping and in most cases also contradictory social meanings. The unofficial organisation has been overshadowed by the vast number of studies concerning the official organisation. The main reason for this systematic neglect is based on the reality of the attitudes and living conditions of the micro-level organisation which produced (perhaps) too realistic and repulsive viewpoints that are presenting a picture of a national level identity process in a way that is separating it from the ideals made to verify the ethos of national values. Complaining, griping, grumbling and moaning are usually situated in a category of abnormal and unwanted behaviour. However, within the context of a citizen soldier army community this was more of a characteristic feature of that organisation (in Finland) and therefore it was crucially important to locate the context of that abnormal behaviour. According to this study, it was not a malicious act but moreover seriously formed efforts in trying to use common sense in the chaos citizen soldiers faced when they were uniformed and placed in an unfamiliar process of disciplinary measures and frictions and competition between different ranks. There is much evidence that reinforces the argument that what seemed to be the most unconventional behaviour was finally the most efficient in a sense of military performance. Talvisodan ihme sekä talvisodan henki liittyvät nyky-ymmärryksessämme edelleen jonkinlaiseen käsittämättömään tai jopa yliluonnolliseen tapahtumasarjaan. Niiden on nähty muodostavan (edelleen) merkittävän osan suomalaisesta kansallisesta itseymmärryksestä. Kansainvälisissä nykyarvioissa on tosin esitetty, että suomalaisuudessa on edelleen liian paljon talvisotaa kansallisessa psyykessä. Tutkimuksilla on tosin ensin selvitettävä, mikä ylipäätään oli muodostamassa sitä, minkä nähdään negatiivisesti juurtuneen osaksi suomalaisuutta. "Tuntematon talvisota" saa tässä tutkimuksessa uudet kasvot, joka muotoutuu muun muassa tuhansista sivuista aikailaisten kirjoittamaa muistitietoaineistoa. Talvisodan kansalaissotilaiden sekä ammattisotilaiden muodostaman organisaation luonnetta tunnetaan ja ymmärretään huonosti. Talvisodan ihme ei rakentunut kiväärien ja tykkien tai edes puolustussuunnitelmien varaan, vaan siitä että organisaation alataso oli ylipäätään halukas käyttämään sotamateriaalia ja toteuttamaan sotataidon määrittämää taktiikkaa. Sotilaalliseen suorituskykyyn liittyneet kysymykset olivat sosiaalisia, joten niitä pitää myös selittää sosiaalisella (vrt. Émile Durkheim). Talvisodan sotilaallinen suorituskyky ei rakentunut sattuman varaan, vaikka se ehkä yllättikin vaikuttavuudellaan. Suorituskykyyn liittyvät rakennusaineet, sotilaallisen kyvykkyyden aineettomat elementit, olivat muotoutuneet rauhan aikana yhteiskunnassa sekä varuskunnissa ammattisotilaiden ja sotilasvaatteet päälleensä pukeneiden kansalaisten välisten jännitteiden mutta myös kompromissien tuloksena. Asepalvelus integroi siviilikansalaisen asevoimaan mutta samalla sen avulla myös ammattisotilaille muodostui selvä käsitys kansalaissotilaan sietokyvyn rajoista, jonka ylittämisen jälkeen olisi asevoiman sisäinen koheesio voinut tuhoutua. Asevoima oli lopulta yhdistelmä ammattisotilaiden edustamaa virallista julkisuuskuvaa sekä kansalaissotilaiden osoittamaa epävirallista näköisyyttä. Näiden kahden pääryhmän väliset näkemyserot esimerkiksi sotilaallisen kurin merkityksestä saattoivat olla varsin kaukana toisistaan. Äärimmillään näkemyserot saattoivat olla sotaa edeltävässä asevoimaorganisaatiossa jopa samankaltaiset mitä Väinö Linna kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Rokan sekä kapteeni Lammion välillä. Mekaanisesti tottelevasta ihmismassasta ei siis ollut kysymys, ei edes rauhan aikaisen varusmiespalveluksen aikana. Epäsotilaalliselta ja osin jopa kurittomalta näyttävä etulinjan sotilas toimi lopulta enemmän metsätyömailla sisäistetyn, kuin kasarmilla vaalitun kurin ideaalin hengessä. Tämä epävirallinen kurijärjestelmä ei kuitenkaan vähentänyt sotilaallista suorituskykyä, vaan päinvastoin, tehosti sitä merkittävästi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä Suomen ydinaseiden vastaista protestia vuosina 1981-1984. Tähän protestiin osallistui pääasiassa suomalaisen rauhanliikkeen kaksi järjestöä ottaen mallia ja käyttäen tunnuksia Euroopassa kehittyneestä ydinaseidenvastaisesta liikkeestä European Nuclear Disarmament (END). Samoihin vuosiin asettuu myös suomalaisen rauhanliikkeen sisäinen hajaannus. Tutkimuskysymyksinä on, miltä näytti ydinaseiden vastaisen protestin muodostama verkosto 1980-luvun alun kylmän sodan Suomessa ja miten se muuttui kyseisinä vuosina? Mitkä tekijät muokkasivat ydinaseiden vastaista protestia ja vaikuttivat suomalaisen rauhanliikkeen hajaannukseen? Ja toisaalta millainen verkosto syntyi END-liikkeen ympärille kylmän sodan Suomessa? Tutkimuksellisina käsitteinä ovat poliittinen mahdollisuusrakenne, protesti, riski ja uudet yhteiskunnalliset liikkeet. Lähdeaineistona on tutkimuskirjallisuus, arkistomateriaali sekä ulkopoliittisen instituutin arkistossa oleva lehtileikekokoelma. Kokoelmaan on kerätty ulkopolitiikkaan liittyviä lehtileikkeitä, joista olen käynyt läpi niteet vuosilta 1980-1985. Rauhanjärjestöjen keskinäisten suhteiden tarkastelussa on käytetty apuna verkostoanalyysiä. Rauhanliiton ja Sadankomitean voidaan sanoa edustaneen Suomessa ydinaseidenvastaista protestia 1980-luvun alussa. Näihin järjestöihin END-liike onnistui verkostoitumaan. Rauhanpuolustajat oli puolestaan sitoutunut jäsenjärjestöönsä Maailman Rauhanneuvostoon, ja noudatteli idän rauhankomiteoiden antamaa esimerkkiä. Rauhanpuolustajilla oli myös hyvät suhteet Suomen ulkoasiainministeriöön. Kun rauhanjärjestöt ajautuivat ristiriitaan, monet syyttivät siitä END-liikettä. Syynä ei mielestäni kuitenkaan ollut END-liike vaan rauhanjärjestöjen erilaiset ideologiat. END-liike toi vain ristiriidat esiin. Kylmä sota vaikutti siihen, ettei END-liikettä ollut sopivaa kannattaa Suomessa tai muuallakaan Euroopassa. Kyseisinä vuosina Suomessa oli kuitenkin massiivisimmat mielenosoitukset ydinaseettoman Pohjolan ja Euroopan puolesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Detta är en tudelad pro gradu avhandling. Avhandlingen är indelad så, att jag först studerar spanska sjukan ur ett mikrohistorisk- demografiskt perspektiv på ett litet område, Helsinge socken, och sedan studerar vad tidningspressen skrev om spanska sjukan under dess framfart. Genom att kombinera en demografisk studie med en analys av den dåtida tidningspressens skriverier strävar jag till att nå både demografiska, kalla fakta, samt en större insyn i hur spanska sjukan upplevdes i Finland åren 1918-1920. I denna pro gradu avhandling utför jag en mikrohistorisk-epidemiologisk-demografisk kartläggning över spanska sjukan inom Helsinge socken samt en analys baserad på grundad teori och diskursanalys av artiklar i Suomen Sosiaalidemokraatti och Hufvudstadsbladet, genom vilken jag försöker få en bild av spanska sjukan såsom invånarna i Helsinge socken fick under den tid då pandemin härjade. De mest centrala källorna består av befolkningsuppgifter från Helsinge socken samt artiklar publicerade i Hufvudstadsbladet och Suomen Sosiaalidemokraatti under åren 1918-1920. Överdödligheten enligt alla sjukdomar var i Helsinge socken under epidemiåret (1.7.1918-30.6.1919) 10,3 promille, medan den för hela landet var 11,8 promille. Överdödligheten orsakad av influensa och lunginflammation var 9,4 promille under epidemiåret. Detta är ett över dubbelt så högt tal som i Finland i genomsnitt, vilket tyder på att spanska sjukan svårt hemsökte undersökningssocknen. Då överdödligheten som helhet inte var högre i Helsinge än i landet i genomsnitt, men överdödligheten i influensa och lunginflammation var betydligt högre måste man dra slutsatsen att spanska sjukan de facto hårt drabbade Helsinge socken. Spanska sjukan påverkade hela samhället i och med de enorma antalen sjukdomsfall den orsakade. Spanska sjukan behandlades relativt mycket i dagstidningarna. Tidningarna behandlade spanska sjukan så väl i hemlandet som i utlandet. Man följde med sjukdomens spridning, behandlade olika botemedel eller försök att hitta botemedel, man beskrev förskräckliga situationer som orsakats av spanska sjukan och de åtgärder som togs mot influensan. Oftast tog tidningarna en återhållsam ställning till sjukdomen och strävade till att inte skapa en hotfull bild av sjukdomen. Redaktionerna tycks ha strävat till att så långt som möjligt ge en bild av att sjukdomen var under kontroll och att det inte fanns orsak till någon panik.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työni tutkii Uruguayn ja Argentiinan välisestä sellutehdaskiistaa (2005-). Tässä tutkimuksessa kiistaa on tarkasteltu maiden välisellä tasolla. Tarkoituksenani on ollut selvittää, mitkä kaikki tekijät vaikuttivat Argentiinan hallituksen jyrkkään kantaan koskien sellutehdashanketta Uruguayn ja Argentiinan rajalla. Tärkeimmät lähteeni koostuvat Argentiinassa, Uruguayssa ja Suomessa tehdyistä asiantuntijahaastatteluista sekä aiheesta kirjoitetuista analyyseistä. Lisäksi olen käyttänyt tutkimuksessani valtakunnallisten lehtien julkaisemia artikkeleita sekä presidentti Néstor Kirchnerin puheita. Analyysini osoittaa, Argentiinan hallituksen toiminta sellukiistassa ei selity pelkällä poliittisella opportunismilla. Maan linja voidaan lisäksi nähdä seurauksena Argentiinan poliittisesta kulttuurista, Uruguay-kuvasta, institutionaalisesta heikkoudesta ja presidenttikeskeisestä järjestelmästä. Nämä seikat pääsivät vaikuttamaan Argentiinan politiikkaan talouskriisin (2001–02) luomissa olosuhteissa, joita leimasi voimakas legitimiteettikriisi ja kansallisen identiteetin uudelleen rakentaminen. Talouskriisin seurauksena johtajia syytettiin välinpitämättömyydestä, heidän erottamistaan vaadittiin kaduilla ja koko poliittisen järjestelmän hyväksyttävyys asetettiin kyseenalaiseksi. Päättäjät pyrkivät osoittamaan tarpeellisuutensa ottamalla voimakkaasti kantaa päivänpoliittisiin kysymyksiin. Samalla Kirchner näki mahdollisuuden muokata tehdaskiistasta kansallinen kysymys. Tällöin sitä käytettiin myös korjaamaan talouskriisin aiheuttamaa säröä argentiinalaisten itsetunnossa. Tehdaskiistaa selittää keskeisesti myös Argentiinan historiakäsitys. Maa mieltää itsensä itseoikeutetuksi johtovaltioksi latinalaisessa Amerikassa. Uruguaylla on yhteinen siirtomaamenneisyys Argentiinan kanssa, ja se katsotaan yhdeksi sen maakunnista ja hieman keinotekoiseksi valtioksi. Tehdaskiistaa on siksi pidetty maan sisäisenä alueellisena konfliktina, jonka selvittämistä ei ole kiirehditty. Lisäksi hallituksen toimia kiistassa selittävät maan instituutioiden heikkous ja laajalle levinnyt korruptio. Argentiinalle on luonteenomaista elää jatkuvassa vaalikamppailussa, mikä saa poliitikot tavoittelemaan lyhyen aikavälin hyötyjä. Entre Ríosin osavaltion kuvernöörin populistiset kannanotot tehdaskiistaan takasivat peronistien alueellisen vaalivoiton. Presidentinvaaleissa voittajaksi tuli Néstorin vaimo. Tämän lisäksi sellukiista osoittautui Kirchnerille oivaksi välineeksi saada oma puolue hallintaan. Vähäinen luottamus instituutioihin näkyy selkeästi epäluulossa niin Botniaa kuin Uruguaytakin kohtaan. Linjaa selittävät myös Kirchnerin poliittinen tyyli ja henkilökohtaiset kokemukset. Toimiessaan 1990-luvulla Santa Cruzin maakunnan kuvernöörinä hän puolusti aluettaan niin Chileä kuin Argentiinan hallitustakin vastaan maiden välisen rajasopimuksen ratifioinnissa. Myös tehdaskiista on luonteeltaan vahvasti paikallinen. Tukiessaan Gualeguaychún väestöä Kirchner vahvisti omaa identiteettiään. Samalla hän näyttäytyi vahvana johtajana ja pyrki samalla kääntämään huomiota pois maan muista ongelmista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Raja on samalla EU:n ulkoraja rajoituksineen ja mahdollisuuksineen. Raja erottaa taloudellisesti ja kulttuuriltaan sekä elintasoltaan kaksi hyvin erilaista maata. Olosuhteet itärajalla ovat muuttuneet perusteellisesti runsaassa vuosikymmenessä. Neuvostoliitto hajosi ja muuttui Venäjäksi sekä Suomi tuli osaksi Euroopan unionia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä rajan läheisyys ja rajan luonteen muuttuminen suljetusta avoimeksi on merkinnyt Keski-Karjalan kunnille ja mitkä tekijät ovat edesauttaneet kanssakäymisen aloittamista suhteessa Venäjään, niin ennen EU-jäsenyyttä kuin sen aikana. Tutkimusken kohteena olivat Kesälahden, Rääkkylän, Tohmajärven ja Värtsilän kunnat ja Kiteen kaupunki. Tutkimusajanjaksona oli vuodet 1989-2002. Rajan yli tapahtuneen toiminnan edellytyksiä ja esteitä arvioitiin seuraavien ajanjaksojen näkökulmasta: Neuvostoliiton loppuvuodet (1989-1991), uuden Venäjän aika (1992-1995) ja EU ohjelmatyö. Tutkimus perustuu Keski-Karjalan kuntien rajan avautumisen hyödyntämiseen liittyviin suunnitelmiin ja muiden toimijoiden kuten Keski-Karjala kehittämis- ja tietokeskuksen (Ketin), Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja valtion aluehallintoviranomaisten panokseen niissä. Suunnitelmien toteutumista ja tuloksellisuutta arvioitiin tätä tutkimusta varten vuonna 2002 tehdyllä kuntapäättäjien haastattelulla. Tutkimus osoitti, että ystävyyskuntatoiminta aloitti aktiivisuuden Venäjän suuntaan. EU-aika toi mukanaan ohjelmaperusteisen toiminnan, joka puolestaan edellytti kuntien yhteistyön lisäämistä ja tiivistämistä. Alueellisessa yhteistyössä seutukunnista muodostui tärkeitä kokonaisuuksia, ja seutuyhteistyö nousi entistä tärkeämpään asemaan. Lähialueyhteistyöhankkeet perustuivat EU:n rahoitukseen, ja suurin osa rahoituksesta kanavoitui TE-keskusten kautta. Ensimmäisen ohjelmakauden aikana kunnat eivät vielä saaneet paljon taloudellisesti merkittävää aikaiseksi. Työ oli kuitenkin pohjan luomista tuleville vuosille. Tärkein kuntien yhteinen hanke ensimmäisellä EU-ohjelmakaudella oli Värtsilä-Niirala raja-alueyhteistyökeskus. Toisen ohjelmakauden tärkein hanke oli Karelia Gateway -rajapalvelukeskus. Kansainvälinen rajanylityspaikka Niirala-Värtsilä on ollut merkittävin kuntien yhteinen kehtittämishanke.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee afroamerikkalaisen rytmimusiikin tyylisuuntien hiphopin, housen ja teknon asemaa suomalaisissa populaarimusiikin aikakauslehdissä Soundissa ja Suosikissa sekä kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla vuosina 1987–1992. Hiphop, house ja tekno ovat alunperin afroamerikkalaisen kulttuuri- ja musiikkiperimän luomuksia. Ne ovat ottaneet vaikutteita runsaasti myös eurooppalaisesta disco- ja elektronisesta musiikista. Lisäksi hiphopin syntyyn ovat vaikuttaneet vahvasti jamaikalaiset kulttuuritraditiot. Hiphop kehittyi 1970-luvulla ja vakiintui osaksi Yhdysvaltojen populaarikulttuuria seuraavalla vuosikymmenellä. Tekno ja house (rave-musiikki) syntyivät 1980-luvun puolivälin jälkeen ja levisivät nopeasti Eurooppaan kehittäen samalla monia omintakeisia alalajeja. Suomeen nämä mustan rytmimusiikin uudet tyylilajit saapuivat 1980-luvulla. 1980–90-luvun vaihteessa suomalaisen rapin ensimmäinen aalto nousi kansalliseksi muoti-ilmiöksi ja sen artistit menestyivät hyvin myyntilistoilla. Teknoa ja housea soitettiin Helsingin klubeilla ensikerran 80-luvun lopussa ja vuosina 1992 ja 1993 rave-kulttuurin myötä kehittyneet massajuhlat (eli ravet) levisivät ympäri Suomea. Soundi ja Suosikki ovat profiloituneet rock-lehdiksi, mutta jälkimmäinen on keskittynyt uutisoimaan asiantuntevasti ja laaja-alaisesti rytmimusiikin eri ilmiöistä. Soundin ote on ollut myös asiantuntevampi kuin Suosikin, joka on painottunut enemmälti nuorison muoti-ilmiöiden raportointiin. Tutkielmani analyysi on jaettu kahteen osaan. Analyysin ensimmäisessä osassa olen tarkastellut mustan rytmimusiikin suosioita kotimaisilla äänitteiden myyntilistoilla. Äänitemarkkinoiden kokonaismyynnistä hiphopin, housen ja teknon äänitteet ovat muodostaneet marginaalisen osuuden, mutta jonkinlainen kuluttajakunta näille tyylilajeille on muodostunut vuosina 1987–1992. Analyysin toisessa osassa olen tarkastellut diskurssianalyysin ja sisällön erittelyn menetelmillä suhtautumista musiikkityyleihin käsiteltävissä lehdissä ja lehtikirjoitusten määrää sekä niiden luomia mielikuvia ja ideologisia seurauksia. Molemmissa lehdissä kirjoittelun määrä on lisääntynyt vuosina 1987–1991, mutta vähentynyt vuonna 1992. Suhtautuminen tutkittaviin tyylilajeihin on ollut kaksijakoista ja neutraalit mielipiteet ovat jääneet vähemmistöön. Soundin ja Suosikin journalismin synnyttämät mielikuvat ja ideologiset vaikutukset ovat tuoneet mm. esille hiphopiin, houseen ja teknoon liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ristiriitoja. Afroamerikkalaisen rytmimusiikin uusien tyylisuuntien rantautuminen ei ole ollut mikään itsestään selvä ilmiö. Erityisesti rockin kuuntelijat ovat ottaneet uudet musiikkityylit aikanaan varautuneesti vastaan. Tästä muotoutui rockin kuuntelijoiden ja mustan musiikin kannattajien välinen vastakkainasettelu, jonka seurauksena suomen kieleen vakiintui termi ”konemusiikki”. Tutkielmani on valaissut näiden ristiriitojen syntytaustaa ja vaikutuksia.