Normalization and Charter 77 : Violence, Commitment and Resistance in Czechoslovakia

In Czechoslovakia, the occupation of 1968 denoted the beginning of normalization , a political and societal stagnation that lasted two decades. Dissident initiative Charter 77 emerged in 1977, demanding that the leaders of the country respect human rights. The Helsinki process provided a macro-level framework that influenced opposition and dissident activities throughout Eastern Europe. The study contributes a focused empirical analysis of the period of normalization and the dissident movement Charter 77. Dissent in general is seen as an existential attitude; it can be encapsulated as a morally rationalized critical stance as derived from shared experience or interpretation of injustice, which serves as a basis for a shared collective identity comprising oppositional consciousness as one unifying factor. The study suggests that normalization can be understood as a fundamentally violent process and discusses the structural and cultural manifestations of violence with relation to Charter 77. In general, the aim of the system was to passivize the society to such an extent that it would not constitute a potential threat to the hegemonic rule of the regime. Normalization caused societal stagnation and apoliticization, but it also benefited those who accepted the new political reality. The study, however, questions the image of Czechoslovakia s allegedly highly repressive rule by showing that there was also quite considerable tolerance of Charter 77 and consideration before severe repression was brought to bear against dissidents. Furthermore, the study provides understanding of the motives and impetuses behind dissent, the strategic shifts in Charter 77 activities, and the changes in the regime s policies toward Charter 77. The study also adds new perspective on the common image of Charter 77 as a non political initiative and suggests that Charter 77 was, in fact, a political entity, an actively political one in the latter half of the 1980s. Charter 77 was a de facto hyb
T ekkoslovakian miehitys vuonna 1968 käynnisti ns. normalisaation, jonka seurauksena maan poliittinen ja yhteiskunnallinen elämä muuttuivat merkittävästi. Kommunistien ote yhteiskunnasta kiristyi merkittävästi. Normalisaatio oli prosessiksi, jossa väkivalta oli läsnä niin suorassa, rakenteellisessa kuin kulttuurisessa muodossa. Vallanpitäjien tavoitteena oli turvata kommunistisen puolueen asema ja eliminoida yhteiskunnan sisäiset uhkatekijät. Normalisaatio myötä monet menettivätkin kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin asioihin ja näin mukautuivat normalisaatiohallinnon tavoitteisiin. Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitettu Etyk-sopimus merkitsi toisinajattelijoiden toiminnan lisääntymistä Itä-Euroopassa. Etyk toi ihmisoikeudet kansainvälisen politiikan keskeisiin teemoihin, mikä avasi uuden perspektiivin toisinajattelijoille. T ekkoslovakiassa vuonna 1977 perustettu Charta 77 on yksi tärkeimmistä sosialistista järjestelmää kritisoineista liikkeistä. Vaikka normalisoitua T ekkoslovakia pidetään yleisesti varsin repressiivisenä järjestelmänä, tutkimus kuitenkin osoittaa hallinnon haavoittuvuuden, mikä heijastui myös sen Charta 77 kohtaan harjoittamaan politiikkaan. Tutkimus valottaa toisinajattelijoiden motiivia/valintaa asetuttua vastustamaan järjestelmää ja heidän strategia valintojaan suhteessa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Tutkimus muuttaa vallitsevaa käsitystä Charta 77 liikkeestä ja tuo uuden näkökulman normalisaatioon. Ymmärrys Charta 77:stä on pitkälti perustunut suhteellisen kapeaan näkemykseen ihmisoikeuksia puolustavana kansalaisaloitteena. Charta 77 oli kuitenkin poliittinen ilmiö ja toimija, joka haastoi vallanpitäjien näkemykset ja kyseenalaisti järjestelmän legitimiteetin yhä rohkeammin 1980-luvun loppua kohden tultaessa. Charta 77 oli hybridi, jossa yhdistyi perinteinen toisinajattelijoiden dialogiin nojautuva lähestymistapa sekä poliittinen toiminta, jonka tavoitteena oli demokratisoida yhteiskunta.