Molskille vai tatamille? : tutkielma kamppailulajien harrastamisen kehityksestä Suomessa 1960-luvulta nykypäivään

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomea pidetään urheiluhulluna kansana. Keihäänheiton, kestävyysjuoksun ja hiihdon rinnalla eräs suomalaisten lempilajeista on ollut paini. Painia on harrastettu Suomessa laajasti ja lajin kansainvälinen kilpailumenestys, etenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä on ollut erinomaista. Pitkään paini ja nyrkkeily olivat käytännössä ainoat maassamme harrastetut kamppailulajit. Tilanne muuttui 1960-luvulla, jolloin budolajit judon johdolla rantautuivat Suomeen ja tarjosivat uudenlaisia mahdollisuuksia kamppailulajien harrastamiselle. Tutkielmani käsittelee suomalaisen kamppailu-urheilun muutosta ja kehitystä 1960-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin asti. Tutkielma keskittyy selvittämään miten perinteiset suomalaiset kamppailu-urheilulajit paini ja nyrkkeily ovat pärjänneet uusien lajien aikaan saamassa kilpailussa. Tärkeimpänä tilastollisena mittarina toimii harrastaja- ja seuramäärien kehitys. Kvantitatiivisen tarkastelun pääpaino on horisontaalisessa ja vertikaalisessa tilastollisessa analyysissä. Ajallisen kehityksen tarkastelu muodostaa tutkimuksen horisontaalisen ulottuvuuden, eri lajien välisten suhteiden ja kehityksen seurannan muodostaessa vertikaalisen tason. Suurimman osan tilastoaineistosta muodostavat Suomen urheiluarkistossa sijaitsevat Suomen Valtakunnan Urheiluliiton ja Suomen Liikunnan ja Urheilun jokavuotiset toimintakertomukset sekä eri lajiliittojen toimintakertomukset ja vuosiraportit. Määrällisen tutkimuksen tulosten valossa itämaisten budolajien voidaan nähdä lisänneen kamppailulajien absoluuttista harrastusta Suomessa. Perinteisten lajien, painin ja nyrkkeilyn, absoluuttiset harrastajamäärät eivät kuitenkaan samalla vähentyneet vaikka niiden suhteellinen osuus kamppailulajien harrastamisesta pienenikin. Painin harrastajamäärät ovat jo pitkään pysyneet suhteellisen muuttumattomina, mutta nyrkkeily nosti 1990-luvun alusta alkaen suosiotaan menestyksekkään kuntonyrkkeilykampanjansa avulla. Tilastolliseen tarkasteluun nojaten on ollut olennaista kysyä, mitä sellaista uudet lajit tarjosivat harrastajilleen jota vanhat eivät voineet tarjota? Mikä uusissa lajeissa kasvavaa harrastajakuntaa viehätti? Tutkimuskysymystä on lähestytty diskurssianalyyttisen metodin avulla. Analysoimalla sitä, miten eri lajeista on puhuttu ja miten niistä on aikanaan kirjoitettu, on luotu kuva kamppailulajien harrastajien harjoittelun taustalla vaikuttaneista motiiveista. Suomen Urheilulehdessä vuosina 1962 1979 ilmestyneet kamppailulajeja koskevat artikkelit muodostavat tutkielman artikkelianalyyttisen osuuden tutkimusaineiston. Analyysissä ja tulkinnassa on tukeuduttu vahvasti saksalaisen tutkijan ja teoreetikon Henning Eichbergin näkemyksiin urheilusta ja liikunnasta. Hänen trialektinen mallinsa urheilun harrastamisen motiiveista on luonut perustan analyysille. Uusien lajien saapuessa maahamme 1960- ja 1970-luvuilla mielikuvat lajeista olivat sekavia ja monenkirjavia. Diskurssianalyysin tuloksena mystisyyttä, itsepuolustuksellisuutta ja henkistä kehitystä korostavat diskurssit nousevat kuitenkin selkeästi esiin uusien kamppailulajien yhteydessä. Tutkielmani valossa näyttää siltä, että maahamme 1960-luvulla saapuneiden uusien kamppailulajien harrastamisen nopea kasvu selittyy ensisijaisesti lajien tarjoamalla uudella mahdollisuudella harrastaa liikuntaa, joka korostuneesti vastasi Eichbergin trialektisen mallin kuvaileman terveysorientoituneen funktion mukaiseen tarpeeseen. Käytännössä uusien kamppailulajien harrastamisessa korostui fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi kilpailemisen ja suorittamisen sijaan. Uudet kamppailulajit, ennen kaikkea judo ja karate, tarjosivat maassamme uudenlaisen ja vähemmän kilpailuorientoituneen mahdollisuuden harrastaa kamppailulajeja.