Search

The increasing digitalization of education requires an integrated view of innovation and related expertise development. This study validated and evaluated the content and use of the ”Integrated ICT Motion Sensor”, a tool for stimulating awareness about ICT-based educational innovation among multiple stakeholders within higher education institutions. The Motion Sensor offers administrators, managers, ICT specialists, educational designers, and lecturers a guiding tool for entering into a dialogue about substantive themes such as vision and policy, leadership, professional development, and ICT infrastructure within the institution. The validation of the content by questionnaires and a focus group with 10 experts showed that the experts’ input was almost in line with the Motion Sensor prototype, which was based on the literature. The use of the Motion Sensor was evaluated in a pilot study within four higher educational institutions. Results from the questionnaires showed that participants generally appreciated the nature and course of the conversation. Moreover, the Motion Sensor led to more awareness about ICT-based educational innovation among participants.

Dit poster presenteert onderzoek gericht op de ontwikkeling van richtlijnen voor synchroon online samenwerkend leren in de virtuele klas, ter ondersteuning van docenten die hiermee aan de slag willen gaan. Instructiebenaderingen voor het actief online leren van complexe kennis en vaardigheden vormen in dit onderzoek de inspiratiebron voor de uitwerking van een drietal scenario’s: case-based learning, problem-based learning en project-based learning.Centrale onderzoeksvraag is: Hoe kan synchroon online samenwerkend leren in case-based, problem-based en project-based learning scenario’s op effectieve en efficiënte wijze worden vormgegeven?Door middel van een ontwerpgerichte onderzoeksbenadering zijn richtlijnen ontwikkeld die zijn uitgewerkt in het e-handboek Online Samenwerkend Leren met ondersteunende materialen voor docenten.

Technological innovations are changing our society at a rapid pace. The expansion of new technologies (e.g., tools and programs) will inevitably change future jobs in the area of, for example, engineering, healthcare, and science. People working in these areas need digital human capital, which is often acquired through education prior to starting a job. As a result, higher education systems around the globe face increasing demands to prepare their students for the changing labor market. To meet these demands, it is essential to focus on both lecturers’ and students’ digital competencies. Teaching professionals will have to learn to do new things using new resources. This goes beyond merely replacing work forms and resources; it is a complex process that demands a deeper way of learning in which routines and underlying knowledge and beliefs are explicitly reconsidered. Attention needs to be paid to how lecturers can gradually and continuously develop their professional competencies in the field of educational innovation with IT, to ensure these practices become embedded in future higher education. In this reflection paper, we will discuss key digital competencies for both students and lecturers. We will also focus on how lecturers develop these competencies through effective professional development (PD) activities. Based on a literature review, we present a model for effective lecturer PD with 29 ‘building blocks’. This model will be used to clarify practical examples of effective lecturer PD aimed at using innovative technology in higher education.

The competence to perform an academic literature review task in a digital context is of paramount importance for higher education students. However, both undergraduate and graduate students have difficulty finding, analysing, and processing such information for their academic tasks. Recent studies propose a task-centred approach to teach relevant knowledge and skills to perform review tasks. This paper presents a quasi-experimental study on the effects of an online task-centred course on the IPS skills development and self-efficacy perception of 80 graduate students in educational sciences. The Information Problem Solving (IPS) and Four-Component Instructional Design (4C/ID) models have been applied for course design and development. The results indicate that, after the course, students in the experimental group outperformed the control group on planning and search activities. These students also seemed to do better at defining research questions and processing the information found, though these results were not statistically significant. Finally, no differences were found related to the ability to present information. In addition, self-efficacy related to the IPS skills needed to perform an academic literature review task developed positively in the experimental group. Implications for instruction on these IPS skills in higher education are discussed.

The aim and main research question of this education design-based research was to develop a new method entitled “VoicePilates” to help the voice quality of teachers at work. It consists of four articles with sub-questions: (1) What is Estonian teachers’ basic knowledge of voice hygiene?; (2) What is needed from a short voice education programme?; (3) What results did the 19 Estonian courses have?; (4) How did learning in the Estonian course differ without and knowing the MBTI questionnaire results?; (5) How could the long-term vocal and corporeal development of the student and the trainer in the Finnish course be described?; (6) How do the self-evaluations of US participants correlate with the Finnish SLT expert reports? The data of two-level case study of EDR has been analysed using qualitative, quantitative and mixed method approaches: the exploratory multiple case study, phase I (n=170); the backward design approach, phase II; an exploratory case study, phase III (n=240); a qualitative interpretative inductive case study, phase IV (n=15); interpretative phenomenological analysis, phase V (n=1); a case study, phase VI (n=5). The study introduces a previously unknown field of “holistic voice” training and a new method called VoicePilates, with 6 key elements: (1) Corporeal awareness; (2) Posture alignment; (3) Balanced speech; (4) Context-based simulation; (5) Video training; (6) Reflective feedback. The results of the study show: (I) Estonian teachers’ voices are overloaded, they want to learn how to better use their voices. (II) The course development is shown in 6 stages. (III) 83% of Estonian teachers were satisfied with the course; key themes were used for course development. (IV) In 2013, 3 basic typologies, affecting voice course delivery, were found. (V) The students of Finnish teacher responded positively to using touch and a physical mode of explaining in teaching. Bodily knowledge helps teachers trust body awareness and embodied responses in order to better understand voice production. (VI) IThe higher self-awareness among US teachers of vocal and postural challenges and strengths after the course served as an “empowering” part of the learning; they also improved posture and the volume of the voice after the course, which correlated with SLT´s results. Results highlight the changes among Estonian, Finnish and US teacher participants in regard to attitudes, knowledge and skills about speaking and using the voice through reflective corporeal perceptual-motor learning in the Teacher’s Voice course, showing that the course could be a useful tool for preventing or relieving voice problems among teachers. Study´s clinical significance is that VoicePilates is a relatively new method of practicing voice, researching it further is essential in gaining more insight into its practical application. Tämän kasvatustieteellisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli kehittää uusi menetelmä, “VoicePilates”, terveen äänenkäytön parantamiseksi opettajien työssä. Artikkeliväitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Kehittämistutkimuksen (design-based research) päätehtävänä on kolmen eri maan opettajille toteutettujen äänenkäyttökoulutusten ja niihin liittyvien arviointien kautta tutkia miten opettajien tervettä äänenkäyttöä voidaan edistää koulutuksessa kehittyvän kehollisen (Corporeal) VoicePilates-menetelmän avulla? Tutkimuskohteena olivat virolaisten, suomalaisten ja yhdysvaltalaisten opettajien lyhytkestoiset äänenkäytön VoicePilates-koulutukset. Kasvatustieteellisen kehittämistutkimuksen tutkimusotteella toteutetun kaksitasoisen monitapaustutkimuksen aineisto kerättiin kysely- ja haastattelumenetelmiä noudattaen. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen kvalitatiivista, kvantitatiivista ja monimenetelmällistä otetta. Kehittämistutkimuksen tuloksena esitellään aikaisemmin tuntematon holistisen äänenkäytön käsite ja siihen liittyvä uusi VoicePilates- menetelmä, jonka kuusi avainkohtaa ovat: (1) Kehotietoisuus; (2) Ryhdin tasapaino; (3) Balansoitu äänenkäyttö; (4) Kontekstipohjaiset simulaatioharjoitukset; (5) Videoharjoittelu; (6) Reflektiivinen palaute. Tulokset osoittavat, että VoicePilateksen kehittämiselle oli suuri tarve sillä mm. virolaisten opettajien äänet olivat ylikuormittuneita ja opettajilla oli tarve oppia terveen äänenkäytön tapoja. Tutkimusprosessin aikana kehittyi arviointien ja kurssikehittelyn kautta myös VoicePilates -koulutuskonsepti. Vuorovaikutuksen ja ohjauksen yksilöllinen tarve korostui tuloksissa sillä mm. virolaisen kurssin osallistujista löytyi kolme erilaista yksilöllistä ohjausta tarvitsevaa opiskelijatyyppiä. Suomalaisen koulutusjakson aikana saatujen tulosten mukaan ruumiillinen tieto voi kehittää opettaja-osallistujia paremmin luottamaan kehotietoisuuteensa ja kehollisiin kokemuksiin. VoicePilates-äänenkäytön koulutuksen positiivisiksi tuloksiksi USA:ssa nousivat opettajien asennon ja äänen voimakkuuden paraneminen sekä tietoisuus niistä. VoicePilates -koulutusten jälkeinen muutos virolaisten, suomalaisten ja yhdysvaltalaisten opettaja-osallistujien asenteissa äänenkäyttöön, puheäänenkäytön tietoihin ja taitoihin osoitti, että VoicePilates voi olla hyödyllinen väline opettajien äänenkäyttöongelmien ehkäisyssä ja lievittämisessä. Tutkimus avasi opettajien terveen äänenkäytön parantamiseksi uusia, aiemmin melko tuntemattomia, holistisen äänenkäytön harjoittelumuotoja. VoicePilates-menetelmän edelleen kehittely ja vaikuttavuusarviointi vaativat jatkotutkimuksia.

This study presents the standpoint of parental engagement, conceptualized by Janet Goodall and collaborators, as a framework that is coherent to the principles of the holistic approach of pedagogy to teacher-parents’ partnerships. We bring forward the evolution of the concept of parental engagement and its main standpoints, in relation to more traditional theories on parental involvement. We also discuss previous findings about teachers’ and parents’ roles in education and teacher-parents’ partnerships, as well as how do changes in educational paradigms challenge home-school collaboration. Finally, the article highlights the need to implement research-based parental engagement practices in educational systems around the world.

Grounded within Mikhail Bakhtin's work on dialogism (Bakhtin, 1981; 1984; 2012) this PhD focuses on the relationships between meta-discourses about Finnish education and individual utterances in constructing representations about Finnish education. As meta-discourses about the successes and popularity of Finnish education are reproduced, concepts such as democracy, equality, and, human rights have seemingly become synonymous with Finnish education, and, the country of Finland more generally. The articles contained within this PhD summary chart and trace the ways practitioners in education (academics, policy-makers, teachers, NGO practitioners, amongst others) grapple with discursive constructs of democracy, equality, and human rights. The data set used within this PhD consists of interviews I conducted with NGO practitioners, interviews from a conference I co-organized at the University of Helsinki, and, a series of multimedia data (online videos and podcasts from leading Finnish educators and experts in the field). The data analysis methods consist of tools found within discursive pragmatics, including dialogism and heteroglossia, indexicality, ventriloquism, and, facework. In recent years the Ministry of Education and Culture and the Finnish National Agency for Education in Finland have conducted curricular reviews documenting the need for more student participation and democracy within Finnish schools. One of the main concurrent questions within all of the journal articles in this thesis, ultimately, is how practitioners understand and express key notions such as democracy, equality and human rights. Here, Bakhtin's work on discourse theory and practice illuminates the constant refraction and metamorphoses of individual utterances about democracy, equality and human rights whilst the utterer seemingly is always hesitantly gesturing towards meta-discursive representations about the subject matters (for example, Finland is a pioneer of equality, Finland is an example of the best democracy around the world). Yet, this orientation towards the meta-discursive can be problematic. For example, when considering the critical work on education and intercultural communication stating that one country is better than another can potentially result in speakers reproducing ethnocentric, nationalistic and/or essentialist discourses. In this sense, discourses about democracy, equality and human rights can themselves demarcate essentialist boundaries which can engender forms of marginalization. Thus, this PhD is positioned towards problematizing and revealing hidden and/or tabooed representations which may go unnoticed within the vast amount of meta-discourses about Finnish education. Consequently, the final section of this PhD summary will focus on a set of recommendations for academics within education, teachers, practitioners, and policy-makers to consider regarding the triple foci of democracy, equality, and human rights within Finnish education. The consequences for current Finnish education export are also explored. Keywords: Finland, Education, Democracy, Equality, Human Rights, Heteroglossia, Facework, Mikhail Bakhtin Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Mikhail Bakhtinin dialogisuuden käsitteeseen (Bakhtin, 1981, 1984, 2012). Tutkimus käsittelee suomalaista koulutusta ja siihen liittyvien yksittäisten ilmaisujen meta-diskursseja ja niiden välistä suhdetta siihen, miten kuva suomalaisesta koulutuksesta rakentuu. Tutkimus koostuu artikkeleista ja tästä yhteenvedosta, jonka tavoitteena on tuoda esille tapoja, joilla koulutuksen ammattilaiset (akateemiset tutkijat, poliittiset päättäjät, opettajat, kansalaisjärjestöt jne.) käsitelevät ja rakentavat merkityksiä demokratialle, tasa-arvolle ja ihmisoikeuksille. Tämän tutkimuksen aineistonkeruu koostuu haastatteluista, joita olen kerännyt kansalaisjärjestöistä ja Helsingin yliopistosta järjestetystä konferenssista. Sen lisäksi olen kerännyt verkkomateriaaliaja tehnyt diskurssianalyysia johtavien suomalaisten kouluttajien ja koulutuksen asiantuntijoiden videoista ja podcasteista, joita on saatavilla internetistä. Aineiston analyysi koostuu menetelmistä, jotka pohjautuvat diskursiiviseen pragmatiikkaan, kuten dialogisuus, heteroglossia, indeksisyys, vertikaalinen dimensio ja facework (kasvotyö). Toistettaessa meta-diskursseja suomalaisen opetuksen menestyksestä ja suosiosta termit, kuten demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet rakentuvat synonyymeiksi suomalaiselle koulutukselle ja Suomen maalle yleisemmin. Tämän lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö ja opetushallitus ovat viime vuosina suorittaneet opetussuunnitelmauudistuksia, joissa todetaan, että opiskelijoiden osallistuminen ja demokratia ovat tärkeä elementti suomalaisissa kouluissa. Tässä tutkimuksessa kaikkia artikkeleita yhdistävä, tärkeä tutkimuskysymys on se, miten koulutuksen asiantuntijat ymmärtävät ja ilmaisevat keskeisiä käsitteitä, kuten demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Tässä väitöskirjatutkimuksessa Bakhtinin diskurssin teoria ja käytäntö todentaa sitä, miten demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien merkitys muuttaa muotoaan yksittäisissä keskusteluissa, ja samalla tuottaa meta-diskursiivisia esityksiä ja johtopäätöksiä (esimerkiksi Suomi on tasa-arvon edelläkävijä, Suomen demokraattinen järjestelmä on hyvä esimerkki koko maailmalle jne.). Tällainen meta-diskursiivinen suuntautuminen voi olla ongelmallista. Esimerkiksi kriittisen interkulttuurisen kasvatuksen ja koulutuksen kentän sekä kriittisen kulttuurienvälisen viestinnän kentän tutkijat ovat huolissaan tällaisesta puheesta. Heidän mukaansa näkemys, jossa yksi maa on parempi kuin toinen, voi mahdollisesti johtaa yksipuoliseen etnosentrisen ja nationalistisen puheen sallimiseen. Tässä mielessä demokratiaa ja tasa-arvoa koskevat keskustelut voivat itseasiassa tuottaa hierarkioita, jotka mahdollistavat rakenteellista syrjintää. Näin ollen tämä väitöskirjatutkimus problematisoi ja tuo esille piilotettuja merkityksiä ja ehkä jopa vaiettuja aiheita (tabuja), jotka voivat jäädä tunnistamatta näissä Suomalaisen koulutuksen meta-diskursseissa. Tämän johdosta tutkimukseni tiivistelmän viimeisessä osassa tuodaan esille suosituksia tarkastella demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tutkijoiden, opettajien, ammattilaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden näkökulmasta. Avainsanat: Suomi, koulutus, demokratia, tasa-arvo, ihmisoikeudet, heteroglossia, facework (kasvotyö), Mikhail Bakhtin

The decline of biodiversity, endangered animals and climate change have brought animals into studies of different scientific fields and discussions in the media in a new way. The ongoing eco-crisis also requires a critical examination of the idea of education, which is traditionally limited to interaction between humans. In many places, anthropocentric or human-centered thinking still pervades curricula at different school levels and Finnish educational practices in general. In my theoretical-methodological dissertation research, I argue that, at the latest, it is now time to start thinking critically about what kinds of ways of knowing, being and doing guide our relationships with animals in the context of education and learning, and what means could be used to achieve broader understanding and acceptance of the multispecies world relationship. In this research, I present the theoretical, methodological, and pedagogical contributions of multispecies education. Broadly speaking, the question is about the relationships between humans and other animals and their place in society, education, and learning. In this research are interwoven less traditional ways of knowing, theories of affect and perspectives of human–animal studies. The perspectives are examined through a posthumanist perception of humans and the world and are delivered through storytelling about relations and relativity with other animals. The dissertation is divided into three parts and each part answers the following research questions, respectively. Research question 1. What kind of turns and developmental phases in different fields of science and research have begun to make the necessity of multispecies education visible? In the first part of the research, I will present the twists and turns in science that serve as justification for the necessity of multispecies education. The justifications can be found in the framework of posthumanist thinking, the changes in knowledge and attitudes related to other animals, and the recognition of affects in our human–animal relationships. Research question 2. How can forms of multispecies education be studied? In the second part of the research, I position my research in a post-qualitative research orientation and present a methodological approach to support the implementation of multispecies pedagogy. I am introducing a method of storytelling that I have termed rag-rug storytelling. It can be used to critically examine multispecies relationships and find action-oriented and invisible worlds of phenomena. Research question 3. What kind of conceptual framework and pedagogy does multispecies education require? In the third part of the research, I build a conceptual and pedagogical framework for multispecies education. A conceptual change is needed as a premise for multispecies education. This study, instead of influencing the turn interaction, is seen as intra-action, where relativity, agency and situationality between humans and other animals are interwoven. Knowing is seen as diffraction rather than reflection, and embodied knowing / not-knowing is taken alongside factual knowing when examining human–animal relationships. What if-knowledge invites you to the edges of fuzzy gaps where you can never be sure of anything. I present three dimensions as pedagogical premises for multispecies education: These include the affective dimension, the ethological dimension and the ethical–political dimension. The affective dimension emphasizes the examination of the emotions of human individuals and from the perspective of action, suggesting that in multispecies education the handling of awkward and sticky emotions also play a central role. The ethological dimension emphasizes the understanding of animal feelings and consciousness and suggests that schools implement more real encounters with other animals. The ethical and political dimension emphasizes everyday activism related to animal relations, which can be implemented by participating in the activities of, for example, animal welfare associations. All three pedagogical dimensions are interwoven here and are mutually supporting elements in the pedagogical practices of multispecies education. Keywords: affect, animal turn, companion species, multispecies education, posthumanism, post-qualitative research, walking with Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, uhanalaiset eläimet ja ilmastonmuutos ovat tuoneet eläimet uudella tavalla eri tieteenalojen tutkimuksiin ja mediassa käytäviin keskusteluihin. Ekokriisin aika edellyttää tarkastelemaan kriittisesti myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen rajoittuvaa kasvatuksen ajatusta. Antroposentrinen eli ihmiskeskeinen ajattelu läpäisee vielä monin paikoin opetussuunnitelmia eri kouluasteilla ja yleisesti suomalaisia kasvatuksen käytäntöjä. Esitän teoreettismetodologisessa väitöstutkimuksessani, että viimeistään nyt on aika alkaa pohtia kriittisesti millaiset tietämisen, olemisen ja tekemisen tavat ohjaavat eläinsuhteitamme kasvatuksen ja oppimisen kontekstissa ja millaisin keinoin voitaisiin päästä kohti monilajisen maailmasuhteen laajempaa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Esittelen tutkimuksessa monilajisen kasvatuksen teoreettisia, metodologisia ja pedagogisia lähtökohtia. Laajasti katsottuna kysymys on ihmisten suhteista toisiin eläimiin ja niiden paikasta yhteiskunnassa, kasvatuksessa ja oppimisessa. Tutkimuksessa kutoutuvat yhteen vähemmän perinteiset tietämisen tavat, affektiteoriat ja ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmat. Näkökulmia tarkastellaan jälkihumanistisen ihmis- ja maailmankäsityksen kautta ja tarjoillaan tarinoina suhteista ja suhteisuuksista toisten eläinten kanssa. Väitöskirja jakautuu kolmeen osaan ja jokainen osa vastaa asettamaani tutkimuskysymykseen. Tutkimuskysymys 1. Minkälaiset käänteet ja kehitysvaiheet eri tieteen ja tutkimuksen aloilla ovat alkaneet tehdä monilajisen kasvatuksen tarpeellisuuden näkyväksi? Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esittelen sellaisia tieteessä tapahtuneita käänteitä ja kehitysvaiheita, jotka toimivat perusteluna monilajisen kasvatuksen tarpeellisuudelle. Perustelut löytyvät jälkihumanistisen ajattelun viitekehyksestä, toisiin eläimiin liittyvän tiedon ja asenteiden muutoksista sekä affektien tunnistamisesta eläinsuhteissamme. Tutkimuskysymys 2. Miten monilajisen kasvatuksen muotoja voidaan tutkia? Tutkimuksen toisessa osassa asemoin tutkimukseni jälkilaadulliseen tutkimusorientaatioon ja esittelen metodista lähestymistapaa monilajisen pedagogiikan toteuttamisen tueksi. Esittelen tarinankerronnan menetelmän, jonka olen nimennyt räsymattotarinoinniksi. Sen avulla voidaan tutkia monilajisia suhteita kriittisesti ja löytää toimintaan suuntaavia sekä näkymättömissä olleita ilmiömaailmoja. Tutkimuskysymys 3. Millaista käsitteellistä kehystä ja pedagogiikkaa monilajinen kasvatus edellyttää? Tutkimuksen kolmannessa osassa rakennan käsitteellistä sekä pedagogista kehystä monilajiselle kasvatukselle. Monilajisen kasvatuksen lähtökohdiksi tarvitaan käsitteellistä muutosta. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutus nähdään vuoroon vaikuttamisen (interaktio) sijaan yhteismuotoutuvana (intra-aktio), jossa suhteisuus, toimijuus ja tilanteisuus ihmisten ja toisten eläinten välillä kutoutuvat yhteen. Tietäminen nähdään mieluummin taipuvana (diffraktio) kuin peilaavana (reflektio), ja ruumiillinen tietäminen ja ei-tietäminen otetaan faktatiedon rinnalle eläinsuhteita tarkasteltaessa. Entä-jos-tietäminen kutsuu sumeiden aukkojen reunoille, joissa ei voida koskaan olla varmoja mistään. Monilajisen kasvatuksen pedagogisiksi lähtökohdiksi esitän kolmea ulottuvuutta: Näitä ovat affektiivinen ulottuvuus, etologinen ulottuvuus ja eettispoliittinen ulottuvuus. Affektiivinen ulottuvuus korostaa ihmisyksilöiden tunteiden tarkastelua ja toiminnan näkökulmasta ehdottaa, että monilajisessa kasvatuksessa myös hankalien ja tahmaisten tunteiden käsittely on keskeisessä roolissa. Etologinen ulottuvuus korostaa ymmärrystä eläinten tunteista ja tietoisuudesta ja ehdottaa, että kouluissa toteutetaan entistä enemmän todellisia kohtaamisia toisten eläinten kanssa. Eettispoliittinen ulottuvuus korostaa eläinsuhteisiin liittyvää arjen aktivismia, jota voidaan toteuttaa osallistumalla esimerkiksi eläinsuojeluyhdistysten toimintaan. Kaikki kolme pedagogista ulottuvuutta kutoutuvat toisiinsa ja ovat monilajisen kasvatuksen pedagogisissa käytännöissä toisiaan tukevia elementtejä. Avainsanat: affekti, eläinkäänne, eläinpedagogiikka, jälkihumanismi, jälkilaadullinen tutkimus, kanssakuljeskelu, kumppanuuslaji, monilajinen kasvatus

In this doctoral dissertation, urban segregation and disadvantaged schools were examined. The main aim was to analyse how academically successful urban schools deal with socioeconomic disadvantage and what creates challenges for these encounters. The study is positioned in the fields of sociology of education, urban geography and school development studies, and consists of a summary and four sub-studies. The study continues the Bourdieusian research tradition, utilising the concept of institutional habitus. Schools are understood as parts of larger national and local contexts. Institutional habitus is defined as the school culture that has in its focus the interplay between the pupil base of the school, school practices and the collective meanings that are attached to these. The ethnographic data were produced during fieldwork in the mid-2010s in three primary schools in the Helsinki metropolitan area. The data consist of field notes written during 79 observation days and 70 interviews with school staff, pupils and parents. In addition, 69 scholarly articles were analysed for the first sub-study. The aim was to produce a theoretically generalisable understanding of urban schools and socioeconomic disadvantage. The main finding is that the institutional habitus of the three case schools and their pupils’ habitus are in alignment. Schools have a tendency to favour white middle class background pupils but there was an attempt to tackle this tendency in the schools in this study. It was also detected that disadvantaged schools encounter four challenging dilemmas. First, they need to encounter disadvantage and social problems while they also need to aim for respectful and fruitful co-operation with the families. In this, socioeconomic disadvantage and social class positions and life-styles were often unnecessarily mixed. Second, schools need to balance between support and demand. While they cannot give up on their pupils, if they demand too much, it might lead to severe consequences especially for the disadvantaged pupils. Third, schools need to project a good image, even when they need to discuss and describe problems realistically. This is because of the reputation game that schools need to take part in. Fourth, the work communities are simultaneously strong and fragile. While they create a sense of belonging and support to their staff, they exclude some. Disadvantaged schools need to solve these dilemmas in their everyday work, which creates a fifth dilemma: they need to deal with these challenges while they constantly need to develop and reflect on their practices and meaning making. Tässä etnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kaupunkisegregaatiota, huono-osaisuutta ja kouluja Suomessa. Tutkimuksessa analysoidaan, miten oppimistuloksin mitaten hyvin toimivat koulut kohtaavat huono-osaisuutta ja millaisia haasteita tähän liittyy. Työ koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tutkimus asettuu koulutussosiologian, kasvatustieteellisen koulun kehittämisen ja kaupunkimaantieteen tutkimusperinteiden kentälle. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään erityisesti bourdieulaisen tutkimusperinteen käsitteistöä. Tutkimustehtävän kysymyksiin vastataan analysoimalla osatutkimuksista tutkimuskoulujen institutionaalista habitusta. Institutionaalinen habitus määritellään koulujen toimintakulttuuriksi, joka muodostuu kunkin koulun oppilaspohjan, koulun käytäntöjen ja näille annettujen merkitysten yhteispelinä. Toimintakulttuurin muodostamiseen vaikuttavat myös kansallisen (koulutus)politiikan ja tutkimuskaupungin toimintapolitiikkojen muodostama kehys. Tutkimuksen etnografinen havainnointi- ja haastatteluaineisto tuotettiin kolmella pääkaupunkiseudulla sijaitsevalla alakoululla 2010-luvun puolivälissä. Aineisto koostuu havainnointimuistiinpanoista 79 päivän ajalta, sekä koulujen henkilökunnan, oppilaiden ja huoltajien haastatteluista, joita on yhteensä 70. Lisäksi ensimmäisessä osatutkimuksessa tehtiin 69 tutkimusartikkelin analyysi, jonka pohjalta valikoitiin väitöstutkimuksen teoreettinen näkökulma. Tutkimusotteen, asetelman ja aineiston pohjalta tuotetaan teoreettisesti yleistettävällä tasolla ymmärrystä siitä, miten segregoituneessa kaupungissa koulut kohtaavat oppilaspohjansa ja mitä se voi merkitä. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimuskoulujen institutionaalinen habitus kohtaa oppilaansa näiden habituksia myötäillen. Tämä tarkoittaa, että koulujen kollektiivisissa merkityksenannoissa sosiaalisesti monimuotoinen oppilaspohja pyritään normalisoimaan. Kouluilla on yleisesti taipumus suosia ja normalisoida valkoinen keskiluokkainen oppilaspohja. Tämän tutkimuksen aineistossa näin ei pääsääntöisesti kuitenkaan ollut. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuutta kohtaavien koulujen arjessa ratkotaan neljänlaisia dilemmoja, jotka vetävät kouluja eri suuntiin. Huono-osaisuuden kohtaamisen dilemma muodostuu tilanteesta, jossa koulujen tulisi kohdata kaikkia oppilaita ja näiden perheitä kunnioittavasti ja hyvään yhteistyöhön pyrkien, mutta toisinaan erityisesti perheiden toiminta asettuu hankaukseen tämän tavoitteen kanssa. Koulujen henkilökunnan haasteeksi muodostuu huono-osaisuuden tuottamien sosiaalisten haasteiden kohtaaminen ja huoli lapsista. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuuteen kiinnittyvät ongelmalliset ilmiöt ja yhteiskuntaluokittuneet elämäntavat rinnastuivat aineistossa. Tämä tarkoittaa, että alempien yhteiskuntaluokkien perheet patologisoitiin toisinaan tarpeettomasti. Toinen dilemma muodostuu vaatimisen ja tuen tarpeen tasapainon löytämisestä. Aineistossa näkyy koulujen henkilökunnan tahto olla luovuttamatta oppilaiden suhteen näiden lähtökohdista ja ongelmista huolimatta. Samalla kuitenkin näkyy, että jos koulussa heikommin pääomin toimivilta oppilailta vaadittiin liikaa omatoimisuutta, tämä johti oppilaiden kannalta vaikeisiin tilanteisiin. Kolmas dilemma muodostuu erityisesti alueisiin kiinnittyvien maineiden ja stigmojen kanssa toimimisesta. Koulut asettuvat paikallisessa ja koko kaupungin tilassa hierarkiaan maineidensa pohjalta. Tämän tiedostaen kouluissa jouduttiin vastaamaan siihen ristiriitaiseen haasteeseen, jossa oma koulu tulee esittää mahdollisimman hyvässä valossa silloinkin, kun kouluilla on tarve kuvata kohdattuja haasteita realistisesti. Tavat, joilla alueista ja kouluista puhutaan aiheuttavat kouluissa todellisia seurauksia: ne vaikuttavat henkilöstön saatavuuteen rekrytoinneissa, perheiden kouluvalintoihin ja oppilaiden uskomuksiin itsestään. Neljäs dilemma muodostuu koulujen työyhteisöissä, jotka ovat samanaikaisesti vahvoja ja hauraita. Työyhteisö kiinnittää kouluun, kun siitä saadaan tukea ja apua. Vaikka työyhteisö kiinnittää ja kannattelee, se saattaa sulkea joitakin ulos. Kaikenlaisia opettajia ei pidetty sopivana toimimaan niiden haasteiden kanssa, joiden kanssa tutkimuskouluissa joudutaan toimimaan. Huono-osaisuutta kohtaavat koulut joutuvat tiedostaen tai tiedostamattaan ratkomaan näitä eri suuntiin vetäviä ristiriitoja ja asemoitumaan suhteessa niihin, mikä rakentaa keskeisesti niiden institutionaalista habitusta. Viides dilemma syntyykin siitä, miten nämä koulut joutuvat jatkuvasti kehittämään ja reflektoimaan toimintaansa, vaikka niiden arki on eri suuntiin vetävien ristiriitojen vuoksi muutenkin täyttä. Tutkimuksen johtopäätelmissä pohditaan, miten hyvin toimivassa lähikoulussa pyritään normalisoimaan monenlaiset oppilaat ja lähtökohdat ja koulun käytännöt rakennetaan tämän ajatuksen pohjalta.

The aim of this study was to obtain knowledge about learning clinical reasoning through game-based simulation. This knowledge could be used in developing and embedding new learning methods for clinical reasoning in nursing education. Research has shown that nursing students lack knowledge and skills in detecting and managing changes in patients’ clinical conditions. This is often due to insufficient clinical reasoning, and thus, educational organisations need to more effectively enable the development of clinical reasoning during education. Digitalisation in higher education is increasing, and the use of virtual simulations and, recently, serious games to support professional learning and competence development is growing. The purpose of this research was to generate design principles for simulation games and to design and develop a simulation game for learning clinical reasoning. Furthermore, the purpose was to investigate nursing students learning through gaming. A design-based research methodology was used: iterative cycles of analysis, design, development, testing and refinement were conducted via collaboration among researchers, nurse educators, students, programmers, 3D artist and interface designers in a real-world setting. Mixed research methods were used. The results indicated that games used to provide significant learning experiences for nursing students need to share some of the characteristics of leisure games, especially visual authenticity, immersion, interactivity and feedback systems. In terms of the clinical reasoning process, students improved in their ability to take action and collect information. The findings showed that usability, application of nursing knowledge and exploration are the aspects of a simulation game that have the greatest impact on learning clinical reasoning. It was also revealed that authentic patient-related experiences, feedback and reflection have an indirect effect on learning clinical reasoning. This study provided opportunities to advance our knowledge of nursing students’ learning processes and experiences of learning clinical reasoning through game-based simulation. Its results add to the growing body of literature on game development in the field of nursing education by providing design principles for educational simulation games. The present study confirms previous findings and contributes additional evidence that suggests that game-based simulations are a valuable learning method for healthcare education. However, in order for serious games to add value to healthcare education, the essence of the profession needs to be built into the game, and here the contribution of healthcare professionals is priceless. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kliinisen päätöksenteon oppimisesta simulaatiopeliä pelaamalla sekä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia menetelmiä kliinisen päätöksenteon opetukseen. Aikaisempien tutkimusten mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen päätöksenteon osaamisessa ilmenee puutteita erityisesti potilaan kliinisen tilan huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Tämän vuoksi koulutusorganisaatioiden tulee entistä tehokkaammin edistää kliinisen päätöksenteon kehittymistä koulutuksen aikana. Virtuaalisimulaatioiden ja viime aikoina myös hyötypelien käyttö terveysalan koulutuksessa ammatillisen osaamisen vahvistamisessa on lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa design-periaatteet oppimista edistävän simulaatiopelin kehittämiseen sekä suunnitella ja kehittää simulaatiopeli kliinisen päätöksenteon oppimiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimista simulaatiopelillä. Tutkimuksessa toteutettiin design-tutkimuksen lähestymistapaa. Tutkimus toteutettiin sykleissä, joissa simulaatiopelin suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja uudelleen suunnittelu vuorottelivat. Tutkimus toteutettiin tutkijoiden, hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden sekä pelinkehittäjien (ohjelmoijat, käyttöliittymäsuunnittelijat ja 3D artisti) yhteistyössä aidoissa ympäristöissä. Tutkimus oli monimenetelmätutkimus. Tulosten mukaan merkittävät oppimiskokemukset edellyttävät, että oppimiseen tarkoitetuissa simulaatiopeleissä on hyödynnettävä viihdepelien ominaisuuksia kuten autenttisuus, immersiivisyys, interaktiivisuus ja palautejärjestelmät. Parhaiten opiskelijat kokivat oppivansa pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista. Tulosten mukaan oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen. Lisäksi oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Tutkimusprosessissa syntyneen tiedon pohjalta muodostettiin design-periaatteet simulaatiopelin kehittämiseen. Tutkimus tuotti tietoa simulaatiopelejä pelaavien sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimisprosesseista sekä oppimiskokemuksista. Lisäksi tutkimus osoitti, että terveysalan ammattilaisten osallistuminen pelinkehitykseen on korvaamatonta, jotta ammatin syvin olemus saadaan rakennetua sisään pelimekaniikkaan. Tutkimus tuotti tietoa oppimista tukevien pelien kehittämisestä, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä pelejä terveysalan koulutukseen sekä myös muille ammatillisen koulutuksen alueille.

Fragment książki - Arleta Suwalska, English Educational Policy. Contemporary Challenges in a Historical-Comparative Context, Łódź–Kraków 2017. The book addresses contemporary ideological discourses concerning education in the United Kingdom. It provides a synthetic analysis of the roots of the political changes in education in the UK from the tenth to the first decade of the twenty-first century, with particular emphasis on the last hundred years. It presents British political and education thought during the tenth through the sixteenth centuries, then in the Age of Enlightenment, showing the roles of the positivist current in British education, the Chartist movement, and educational changes related to them. The remainder of the book focuses on the trends and stages of educational development up to World War II, the postwar reform of the education system in England and Wales, the neoliberal trend in the educational policy of Britain, and the genesis of the 1998 educational reforms in England and Wales and their consequences up to 2013.

This study investigates the associations between school principals’ job crafting and well-being. Drawing on the job demands-resources approach of the job crafting model and self-determination theory, we hypothesized that need satisfaction and need frustration act as likely mechanisms between the positive and negative effects of job crafting behaviors and work-related well-being (work engagement and burnout). Using cross-sectional data collected from a sample of Finnish school principals (n = 518), our structural equation model revealed that crafting structural job resources was positively associated with need satisfaction and negatively with need frustration. Increasing challenge job demands was positively associated with need satisfaction, which, in turn, was associated with higher work-related well-being. In addition, crafting structural job resources was directly positively linked to burnout as well as work engagement. Moreover, we found that decreasing hindrance demands was positively associated with burnout and negatively associated with work engagement via need frustration. No associations were found between crafting social resources, indicators of basic psychological needs, or work-related well-being. These findings provide insights into how principals determine their own basic psychological needs via job crafting, and how this is reflected in their work-related well-being. The study advances job crafting theory and self-determination theory, with important implications for practice and future research.

The transition from university to working life is a challenging phase for graduates. The focus in the present longitudinal study is on employability factors and their association with this transition and with early career success. The participants were 43 graduates who were interviewed at the time of their graduation and filled in a follow-up questionnaire three years later. The data were analysed using qualitative content analysis. The results revealed five employability factors relating early career success: (1) career plans and goals, (2) perceived competences related to the degree, (3) self-efficacy beliefs, (4) activity and (5) work experience and networks. Three transition groups emerged based on the differences in employability factors and career success, which we labelled smooth transition, progressive transition and a rocky road. The results revealed individual variation in employability factors and in the kind of challenges these graduates encountered in the transition phase and in their early career. An awareness of the ways in which graduates differ could help educators to develop practises that better support students and graduates in the transition to working life. These findings highlight the importance of active career planning during one's studies.

This dissertation explores the roles of science and technology in young people’s images of the future and the potential of future-oriented science education to help students develop their futures thinking. Building on recent conceptualisations of scientific literacy and broader trends in education that highlight student agency, anticipation and active citizenship, this study explores thinking about sociotechnical futures and posits it as an activity to be utilised in science and technology education. Since research on young people’s images of the future has demonstrated that technology plays a central role in how they imagine the future and the changes that shape it, there is a need to address the role of perceptions of future sociotechnical change and agency in students’ thinking, as it may instruct the development of action-oriented critical scientific literacy. Through three studies, this dissertation examines the roles of science and technology in students’ images of the future, their perceptions of sociotechnical change and sociotechnical agency, and how future-oriented science education can address their views about the future, agency and the roles of science and technology. First, by employing qualitative thematic analysis of 58 upper secondary school students’ essays describing “a typical day” in the future, two studies found students’ images of the future to feature technological changes ranging from improved everyday devices to large-scale technologisation, with technology impacting everyday convenience, the environment, employment, privacy, general societal progress among other aspects of life and society. Furthermore, depictions of future science and technology were found to span minimal and radical transformation, nonproblematic and complex entanglement with society, and various framings of who, if anyone, has agency. Indications of agency were mostly vague, but students occasionally attributed agency over sociotechnical change to the general public, specialised experts, and themselves. These results deepen and specify the notion of technology as very prevalent in imagined futures, and support the presentation of dimensions to understand and address students’ perceptions of sociotechnical change and sociotechnical agency. A third study employed phenomenographic analysis of 22 interviews with upper-secondary school students. This study explored changes students self-reported in their futures and agency perceptions after attending a course focused on futures thinking skills in the context of quantum computing and technological approaches to global problems. The results showed students perceiving the future and technological development as more positive but also more unpredictable, seeing their possibilities for agency as clearer and more promising (especially by identifying with their peers or aspired career paths), and feeling a deeper connection to the otherwise vague idea of futures. Students also felt they had learned to question deterministic thinking and to think more creatively about their own lives as well as technological and non-technological solutions to global problems. Both quantum physics and futures thinking were reported to have opened new perspectives on uncertainty and probabilistic thinking. Building on identified issues in students’ thinking and the potential of science education in addressing them, this dissertation contributes to “futurising” science and technology education. Specifically, this dissertation argues for and elaborates on the development of future-oriented science education around issues of agency, value-based deliberation and sociotechnical change. This entails developing education that addresses the future in meaningful ways, developing students’ futures thinking skills, and using future-oriented contexts and technology-related issues to develop scientific literacy. A tentative definition of future-oriented science education is provided and situated in close relation to Vision III of scientific literacy. The three empirical studies are used to explore and provide concreteness to the aims, methods, and issues central to this dissertation’s suggestion for a definition of the emerging conceptualisation of future-oriented science education. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan tieteen ja teknologian rooleja nuorten tulevaisuuskuvissa sekä tulevaisuusorientoituneen tiedekasvatuksen potentiaalia nuorten tulevaisuusajattelun kehittämisessä. Väitöskirjassa eritellään, miten opiskelijoiden käsitykset tulevaisuuden (teknologisista) muutoksista ja niihin vaikuttamisesta ilmenevät ja kytkeytyvät tieteelliseen lukutaitoon sekä miten tiedeopetus voi vaikuttaa näihin käsityksiin. Aiheesta tehty aiempi tutkimus osoittaa, että teknologialla on tärkeä rooli nuorten tulevaisuuskuvissa. Toisaalta tiedeopetuksen tavoitteet enenevissä määrin korostavat osaamista, jossa esimerkiksi tiedostetaan tieteen ja teknologian merkitys yhteiskunnan ja kestävyyden kannalta. Väitöskirjassa esitetään, että tiede- ja teknologiakasvatuksessa tulee käsitellä tulevaisuuden teknologiseen muutokseen liittyviä käsityksiä ja tukea näin kriittisen tieteellisen lukutaidon kehittymistä. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Näistä ensimmäinen tarkastelee teknologian roolia opiskelijoiden tulevaisuutta koskevissa kirjoitelmissa. Tutkimuksessa havaittiin tulevaisuuskuvien sisältävän lukuisia teknologisia muutoksia arkipäiväisten laitteiden kehittymisestä laaja-alaiseen yhteiskunnan edelleen teknologisoitumiseen. Teknologian nähtiin vaikuttavan muun muassa arjen sujuvuuteen, ympäristöön, työllisyyteen, yksityisyyteen ja yleiseen yhteiskunnalliseen edistykseen. Toisessa osatutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden käsityksiä yhteiskunnan ja teknologian vuorovaikutuksesta ja tähän vaikuttamisesta. Analysoidut tulevaisuuskuvat sisälsivät niin vähäisiä kuin radikaalejakin yhteiskunnallis-teknologisia muutoksia, jotka kuvattiin vaihtelevan monisyisinä ja ongelmallisina. Toimijuuteen viitattiin vähäisesti ja epätarkasti, mutta toisinaan teknologiaan vaikuttavina toimijoina esitettiin kansalaisyhteisö, erikoistuneet asiantuntijat tai opiskelija itse. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastellaan, miten tulevaisuusorientoitunut tiedekasvatus voi vaikuttaa näihin käsityksiin. Yksilöhaastattelujen avulla tutkittiin, millaisia muutoksia opiskelijat havaitsivat tulevaisuusajattelussaan ja toimijuuskäsityksissään osallistuttuaan kvanttitietokoneita ja tulevaisuusajattelua käsittelevälle kurssille. Kurssin jälkeen opiskelijat kuvasivat kokevansa tulevaisuuden ja teknologisen muutoksen positiivisempina, mutta myös vaikeampina ennakoida. Toimijuuteen liittyviä mahdollisuuksia nähtiin työurissa ja yhteisöissä. Opiskelijat kuvasivat kykenevänsä pohtimaan luovemmin ja avoimemmin niin omaan tulevaisuuteensa kuin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin liittyviä kysymyksiä. Nämä tutkimustulokset syventävät ja tarkentavat teknologialle asetettuja rooleja kuvitelluissa tulevaisuuksissa. Samalla väitöskirjassa esitetään käsitteitä ja ilmiöitä, joiden avulla opiskelijoiden käsityksiä teknologisesta muutoksesta ja toimijuudesta voidaan ymmärtää. Kuvaamalla tiedeopetuksen tavoitteiden kannalta keskeisiä ilmiöitä tulevaisuusajattelussa ja tulevaisuusoppimisessa väitöskirja osallistuu tulevaisuusorientoituneen tiedekasvatuksen kehittämiseen.

International audience; One of the things that teachers at the university level have to learn by experience is how to adapt their lectures and classroom activities depending on their intended audience. For instance, it is understood that teaching mathematics to mathematicians is different than teaching them to pre-service elementary school teachers. However, how to carry out this adaptation or what exactly should be changed is not often discussed. On the basis of my personal experience in the matter, here we use the Atherton model for reflecting about my own practice trying to extract some conclusions about the difficulties of the above-mentioned adaptation.

Wersja zdeponowana w repozytorium i wersja opublikowana jest ta samą wersją (VoR). Z artykułem powiązane są dane badawcze: "Badania porównawcze funkcji międzynarodowych programów kształcenia w Polsce (NCN 2020/38/E/HS6/00048) - Dataset" http://hdl.handle.net/11089/47338. This study discusses International Baccalaureate schools in Poland from the perspective of their educational function to serve as a resistance to counterbalance trends toward nationalisation in the Polish educational landscape. To address this aim, a review of the relevant legislation has been carried out, accompanied by interviews with teachers and students from 9 IB schools in Poland. Results show that during the 30- year history of IB in Poland, international schools seem to have become places where international education is not opposed to its national education programme, however, they do demonstrate their potential to break away from intra-national education in this country. IB programmes have come to represent a counter-revolutionary force that supports grassroots initiatives in schools. International schools potentially remain safe from any authoritarian interference from the government and become ‘islands of educational resistance’ against intra-national tendencies in education. ‘Planned and attained functions of International Baccalaureate Programmes in Poland’ [grant number 2018/02/X/HS6/00596] and ‘Comparative study on functions of International Programmes in Poland’ [grant number 2020/38/E/HS6/00048], both financed by the Polish National Science Centre.

Geography textbooks have many visuals, such as maps, graphs, tables, photographs, and illustrations, which makes geography a highly visual school subject. However, previous studies show that geography students can pay surprisingly little attention to textbook visuals. In this article, it is asked what sorts of visuals are there in geography textbooks if they do not attract students’ attention. In order to answer the research question, a visual method to approach textbook visuals is developed. The visual method is motivated by Stephen Kellert’s concept of direct, indirect, and symbolic experience of nature. Based on the three types of experience of nature, three categories for geography textbook visuals are established respectively: snapshot visuals (deriving from direct experience), landscape visuals (deriving from indirect experience), and abstract visuals (deriving from symbolic experience). The sample covers eight Finnish geography textbooks for grades 7–9 and for one upper secondary school course. The results show that most of the visuals depict landscapes. In addition, there are many abstract visuals, such as maps and illustrations, depicting geographical processes. Instead, only a few snapshots of people in action and snapshots of geographical hazards were identified. In the article, it is suggested that enhancing the role of snapshot visuals in geography education could increase students’ interest towards textbook visuals, as well. This is because snapshot visuals can draw students’ attention and enable students to express their own feelings and thoughts.

This dissertation explores the implementation of school democracy in basic education in Finnish school. The objective was to identify the practices that promote or hinder the implementation of school democracy, and to analyse if a community-supportive climate in school influences the students' societal orientation towards civic participation. The dissertation consists of three studies and a summary. In the first study I used thematic interviews to examine the perceptions that the teachers responsible for guiding the school council had of school council activities. The study followed the traditional research methods in phenomenography. In the second study I explored with Juhani Rautopuro, Jan Löfström and Mikko Niilo-Rämä the connection between community-supportive climate in school in Grade 7–9 and the students’ societal orientation. The study utilized Finnish students' and teachers' answers to selected questions in the questionnaire in the international ICCS 2016 survey. In addition to a descriptive statistical analysis the data was analyzed using a mixed effects model. The third study examined the potential of the future workshop (tulevaisuusverstas) in implementing school democracy in Grade 1–6. The data consisted of interviews of principals, teachers and students in an elementary school specifically chosen as the site of the case study. The data was analyzed using a phenomenographic approach. According to the results, Finnish school democracy appears to be quite problematic. School councils have been seen as the solution in increasing childrens’ and young adults’ civic participation and interest in societal issues. However, the findings in my dissertation suggest that school councils have failed to rise to the occasion. Not all students have the opportunity to participate; the activities are event-based; students have very little real influence; the activities are teacher-driven. According to the findings, the future workshop could be used to fill the gap in school democracy left by school council activities. It could also function as a school-wide model for increasing school democracy. Future workshops are better in including all students, and the activities are more student-driven than traditional school councils. My findings suggest that community-supportive climate at school has rather a weak connection to the students’ societal orientation. In the teachers’ answers in the ICCS 2016 study the connection was either very weak or nonexistent. In the students’ answers the connection was weak, although there were some exceptions. The experience of open classroom discussions was connected to increased societal orientation among students. Open classroom discussions were linked to students’ willingness to discuss political and societal issues with parents and friends, and their desire to participate in decision-making at school now and in the future. Open classroom discussions are therefore worth investing in. In the discussion section I will present a theoretical model for implementing school democracy in basic education that I have constructed on the basis of these studies. The construction of the model was not the primary goal of my dissertation, and it did not determine the way the three studies were conducted. The purpose of the model is to describe how school democracy could possibly be implemented at the student, class and school-levels in Finnish basic education so that students would want, and be able to participate and make decisions in school and in society. Tässä väitöskirjassa tutkin kouludemokratian toteuttamista peruskoulussa. Tavoitteenani oli selvittää, millaiset käytänteet tukevat tai vaikeuttavat kouludemokratian toteuttamista ja millainen yhteys koulun yhteisöllisellä ilmapiirillä on oppilaiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatioon. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja koontiosasta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastelin teemahaastatteluiden avulla oppilaskunnan ohjaavien opettajien käsityksiä oppilaskuntatoiminnasta. Osatutkimus noudatteli tutkimusmenetelmältään fenomenografian tutkimusperinnettä. Toisessa osatutkimuksessa selvitimme yhdessä Juhani Rautopuron, Jan Löfströmin ja Mikko Niilo-Rämän kanssa koulun yhteisöllisen ilmapiirin yhteyttä oppilaiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatioon. Osatutkimuksen tutkimusaineistona käytettiin kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen Suomesta kerättyjä opettaja- ja oppilaskyselyaineistoja. Perinteisten kuvailevien tilastollisten menetelmien lisäksi aineiston analysoinnissa sovellettiin monitasomallinnusta. Kolmas osatutkimus oli tapaustutkimus, jossa tarkastelin tulevaisuusverstaan mahdollisuuksia kouludemokratian toteuttamisessa alakoulussa. Keräsin osatutkimuksen tutkimusaineiston yhdestä valikoidusta alakoulusta, ja se koostui rehtori-, opettaja- ja oppilashaastatteluista. Analysoin haastatteluaineiston fenomenografista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimustulosteni mukaan suomalainen kouludemokratia näyttäytyy varsin problemaattisena. Oppilaskuntatoiminta on nähty ratkaisuna lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen edistämiseen. Tulosteni perusteella se ei kuitenkaan ole pystynyt vastaamaan sille esitettyyn haasteeseen. Kaikki oppilaat eivät pääse toimintaan mukaan, toiminta on tapahtumapainotteista, oppilaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja toiminta on usein opettajajohtoista. Tulosteni perusteella tulevaisuusverstas voisi täyttää oppilaskuntatoiminnalta jäävää kouludemokratian aukkoa ja toimia kouludemokratiaa lisäävänä koko koulun tasoisena toimintamallina. Tulevaisuusverstastyöskentely mahdollistaa paremmin kaikkien oppilaiden osallistumisen ja toiminta on oppilaslähtöisempää kuin perinteinen oppilaskuntatoiminta. Tulosteni perusteella koulun yhteisöllisellä ilmapiirillä oli yleisesti kohtalaisen heikko yhteys oppilaiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatioon. Opettajien vastauksien kohdalla yhteydet olivat joko erittäin heikkoja tai olemattomia. Oppilaiden vastauksissa yhteydet olivat yleisesti heikkoja, mutta poikkeuksiakin löytyi. Erityisesti kokemus avoimesta luokkahuonekeskustelusta oli yhteydessä yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatioon. Avoimella luokkahuonekeskustelulla oli yhteys oppilaiden halukkuuteen keskustella poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista vanhempiensa ja ystäviensä kanssa ja osallistua nyt ja tulevaisuudessa koulussa tapahtuvaan vaikuttamistoimintaan. Avoimeen luokkahuonekeskusteluun kannattaa siis panostaa. Pohdintaosiossa esittelen osatutkimusten perusteella kehittelemäni teoreettisen mallin kouludemokratian toteuttamiseksi peruskoulussa. Mallin luominen ei ollut väitöskirjatutkimukseni päätavoite, eikä se ohjannut osatutkimusten toteutusta. Mallin tavoitteena on kuvata, miten kouludemokratiaa voisi mahdollisesti toteuttaa oppilas-, luokka- ja koulutasolla suomalaisessa peruskoulussa, jotta oppilaat haluaisivat ja pystyisivät osallistumaan ja vaikuttamaan koulussa ja yhteiskunnassa.

This doctoral thesis investigates intrapersonal and environmental factors that contribute to the development of physics talent of gifted Finnish general upper secondary school students. Four perspectives were adopted: students’ and physics teachers’ mindsets about intelligence and giftedness, students’ self-evaluated multiple intelligences, the development of talent at home, school, and in leisure time, and the actualization of talent in students’ educational and career choices. The thesis consists of four studies (I–IV). It seeks to increase understanding about talent-development-related challenges and strengths prevailing in Finland to support physics-oriented students in transforming their potential into competency. This is important because of the growing need for science expertise in society and from the viewpoint of students’ own lives; gifted students should understand their potential, and they should seek and take on sufficiently challenging tasks in school and in their post-secondary education and careers. Another objective of this thesis is to serve the needs of teacher education in the field of gifted education. Furthermore, the aim is to provide knowledge that can be applied in developing physics instruction and pedagogical approaches that take into account the abilities and needs of gifted students. The thesis utilizes a mixed methods approach by integrating quantitative and qualitative data and analysis methods. The data for Study I (Nstudents = 164, Nteachers = 131) and Study II (N = 164) were collected via questionnaires, and they were analyzed using statistical methods. Semi-structured interviews were used in gathering the data (N = 24) for Studies III and IV. Study III used the critical incident technique in data collection and analysis, and the data in Study IV were analyzed by employing the inductive content analysis approach. The results indicate that students’ and physics teachers’ mindsets were more malleable with regard to intelligence than to giftedness (Study I). Regarding giftedness, teachers’ mindsets were more malleable than those of the students. The differences in students’ giftedness-related mindsets were associated with gender and grade level, with the most malleable mindsets prevailing among female and first- and second-year students. In turn, teaching experience was associated with the malleability of the teachers’ intelligence-related mindsets; the least experienced teachers had more malleable mindsets than those with the most experience. Regarding students' self-evaluated intelligence profiles (Study II), the overall ratings were the highest in environmental, spiritual, and logical-mathematical intelligences, and the lowest in linguistic intelligence. Gender differences were found; male students with similar course grades as female students in physics, mathematics, and English perceived their intelligence as higher in logical-mathematical and spatial domains, whereas female students thought more positively of their intelligence in linguistic and environmental areas. Several home-, school-, and leisure-time-related factors were identified as supporting talent development (Study III). These include parental physics-specific support, material resources, motivated or gifted peers, certain teacher qualities, specific instruction- and curriculum-based opportunities, and physics-related media and events. The analysis also revealed factors that hindered talent development, such as students’ low interest in participating in physics competitions and an uneven availability of optional science courses in lower secondary schools. Half of the participants in Study IV had their career choices in fields of the natural sciences and engineering. Overall, interest, an opportunity to combine several interests, a high rate of employment or income, positive role models, a preference for working with people or living material, and a preference for intellectual challenges were among the reasons the students gave for their career decisions. The findings revealed gender differences in students’ career choices as well as misconceptions about working in physics and related fields. Most students also wished for more information about education and careers in such fields. The findings of this thesis indicate that various steps to support gifted students in developing their talent in physics could and should be taken in Finland. Such steps include being responsive to gifted students’ individual self-perception-, learning-, and career-related needs, and educating teachers to recognize the challenges many gifted students face. Moreover, attention should be paid to gender differences in students’ self-perceptions and career intentions. The thesis also suggests several courses of action that could be adopted in different sectors of the Finnish education system to improve the current situation. Tämä väitöskirja tarkastelee yksilön sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat lahjakkaiden suomalaisten lukiolaisten lahjakkuuden kehittymiseen fysiikassa. Tutkimukseen on valittu neljä näkökulmaa: lukiolaisten ja fysiikan opettajien älykkyyteen ja lahjakkuuteen liittyvät ajattelutavat [mindsets], lukiolaisten itsearvioinnit eri älykkyyslajeissa [multiple intelligences], lahjakkuuden kehittyminen kotona, koulussa ja vapaa-ajalla, sekä lahjakkuuden toteuttaminen koulutus- ja uravalinnoissa. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista (I–IV). Sen tavoitteena on lisätä ymmärrystä lahjakkuuden kehittymiseen liittyvistä haasteista ja vahvuuksista Suomessa, jotta voitaisiin tukea fysiikkaan suuntautuneiden opiskelijoiden potentiaalin kehittymistä osaamiseksi. Tämä on tärkeää, koska yhteiskunnassa on kasvava tarve luonnontieteelliselle asiantuntemukselle. Asialla on merkitystä myös opiskelijoiden oman elämän näkökulmasta: lahjakkaiden opiskelijoiden tulisi ymmärtää oma potentiaalinsa sekä etsiä ja ottaa ratkottavakseen riittävän haastavia tehtäviä koulussa, lukion jälkeisissä opinnoissa ja työurilla. Väitöstutkimuksen tavoitteena on palvella myös opettajankoulutuksen tarpeita lahjakkaiden kasvatuksen alalla. Lisäksi väitöskirja pyrkii tarjoamaan tietoa, jota voidaan käyttää kehitettäessä sellaista fysiikan opetusta ja pedagogisia lähestymistapoja, jotka ottavat huomioon lahjakkaiden opiskelijoiden kyvyt ja tarpeet. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään monimenetelmällistä lähestymistapaa yhdistämällä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia aineistoja ja analyysimenetelmiä. Tutkimuksen I (Nlukiolaiset = 164, Nopettajat = 131) ja tutkimuksen II (N = 164) aineistot kerättiin kyselylomakkeilla ja ne analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Tutkimusten III ja IV aineistot (N = 24) kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Tutkimuksen III aineiston keruussa ja analysoinnissa käytettiin kriittisten tapahtumien menetelmää, ja tutkimuksen IV aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten perusteella lukiolaisten ja fysiikan opettajien älykkyyteen liittyvä ajattelutapa oli muovautuvampi kuin lahjakkuuteen liittyvä (tutkimus I). Opettajien lahjakkuuteen liittyvä ajattelutapa oli puolestaan muovautuvampi kuin lukiolaisten. Lukiolaisten lahjakkuuteen liittyvissä ajattelutavoissa havaittiin sukupuoleen ja vuosikurssiin liittyviä eroja tyttöjen sekä ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden ajattelutapojen ollessa muovautuvimpia. Opettajilla opetuskokemuksen pituus oli yhteydessä älykkyyteen liittyvän ajattelutavan muovautuvuuteen: vähiten opetuskokemusta omaavien opettajien ajattelutapa oli muovautuvampi kuin kokeneimpien opettajien. Opiskelijoiden itsearvioihin perustuvissa älykkyysprofiileissa (tutkimus II) korkeimmilla sijoilla koko aineistossa olivat ympäristöön liittyvä sekä spirituaalinen ja loogismatemaattinen älykkyys kielellisen älykkyyden ollessa alimmalla sijalla. Tulokset erosivat sukupuolen mukaan: vaikka tyttöjen ja poikien kurssiarvosanat olivat samankaltaiset fysiikassa, matematiikassa ja englannissa, pojat arvioivat älykkyytensä korkeammaksi loogismatemaattisella ja spatiaalisella alueella, tytöt puolestaan kielellisellä ja ympäristöön liittyvällä alueella. Tutkimuksessa III havaittiin useita kotiin, kouluun ja vapaa-aikaan liittyviä tekijöitä, jotka tukivat lahjakkuuden kehittymistä. Näitä olivat esimerkiksi vanhempien fysiikkaspesifi tuki, aineelliset resurssit, motivoituneet tai lahjakkaat opiskelutoverit, tietyt opettajien piirteet, tietyt opetukseen ja opetussuunnitelmaan liittyvät mahdollisuudet sekä fysiikan sisältöjä tarjoavat mediat ja tapahtumat. Myös lahjakkuuden kehittymistä vaikeuttavia tekijöitä ilmeni. Näitä olivat esimerkiksi lukiolaisten vähäinen kiinnostus fysiikkakilpailuja kohtaan sekä epätasaisesti jakautunut valinnaisaineiden kurssitarjonta luonnontieteissä eri yläkoulujen välillä. Puolet tutkimukseen IV osallistuneista ilmoitti hakeutuvansa luonnontieteelliselle tai insinöörialalle. Syitä uravalintoihin koko aineistossa olivat esimerkiksi kiinnostus, mahdollisuus yhdistää useita kiinnostuksen kohteita, korkea työllisyys tai palkka, positiiviset roolimallit, halu työskennellä ihmisten tai elollisen materiaalin kanssa sekä halu ratkoa älyllisiä haasteita. Tutkimuksessa havaittiin uravalintoihin liittyviä sukupuolieroja sekä virheellisiä käsityksiä liittyen työskentelyyn fysiikan alalla tai sitä lähellä olevilla aloilla. Useimmat tutkimukseen osallistuneista myös kaipasivat lisää tietoa näiden alojen tarjoamista koulutus- ja uramahdollisuuksista. Väitöstutkimus osoittaa, että lahjakkaiden suomalaisten opiskelijoiden fysiikkaan liittyvän lahjakkuuden kehittymistä voidaan––ja pitäisi––tukea monin tavoin. On vastattava lahjakkaiden opiskelijoiden yksilöllisiin itsensä ymmärtämiseen, oppimiseen ja uravalintoihin liittyviin tarpeisiin, ja on koulutettava opettajia tunnistamaan lahjakkaiden opiskelijoiden kohtaamia haasteita. Huomiota tulee kiinnittää myös sukupuolten välisiin eroihin opiskelijoiden itseen liittyvissä käsityksissä ja uravalinnoissa. Väitöskirjassa ehdotetaan toimenpiteitä, joilla nykyistä tilannetta voidaan parantaa eri tahoilla suomalaista koulutusjärjestelmää.

The overall aim of this thesis was to investigate the supporting role of fundamental motor skill and physical activity interventions on preschoolers' cognitive and academic skills. Accordingly, Studies I and II systematically reviewed the methodological quality, as well as the effects of fundamental motor skill and physical activity interventions on preschoolers’ cognitive and academic skills. The first study focused on typically developing children (Study I; 35 studies) and the second on children with special educational needs (Study II; 22 studies). Finally, an intervention program, titled Movement with Early Numeracy (MovEN), was developed in Study III (N = 36) in order to examine the effects of combined fundamental motor skill and numerical relational skill practice via story reading on preschoolers’ early numeracy skills. The intervention effects were examined with two study designs: a within-subjects repeated-measures design and a quasi-experimental design. The systematic reviews revealed the following results. Fundamental motor skill and physical activity interventions demonstrated significant positive effects on cognitive and academic skills in typically developing children (71% of the 35 studies; Study I) and in children with special educational needs (73% of the 22 studies; Study II). In Study I, the largest effects were found for enhancing memory and the most evidence was found for executive functions, language, and numeracy. In Study II, the intervention effects appeared to be somewhat dependent on the severity of difficulty: in cognitive and language skills the positive effects were largest in children with minor difficulties (i.e., in children at risk for learning difficulties due to family background), whereas in executive functions the effects were largest in children with more severe difficulties (i.e., in children with learning disabilities). However, most of the studies in both systematic reviews (69% in Study I and 86% in Study II) were found to be methodologically weak that claims cautiousness in interpreting the effects. In terms of the intervention type, in Study I, fundamental motor skill interventions were found to be more effective on cognitive and academic skills compared to physical activity interventions. In comparison between combined interventions (i.e., fundamental motor skills and/or physical activity combined with cognitive and/or academic skill practice) and only fundamental motor skill or physical activity interventions, the combined interventions were found to be more effective. The latter was in line with the findings from Study II, however, the finding was only limited to language skills due to an insufficient number of included studies. Lastly, in line with the findings from Study I and II, Study III revealed significant positive effects of the MovEN -intervention on preschoolers' early numeracy, especially on numerical relational skills. Importantly, the effects were sustained in the delayed measurement, and the differences in numerical relational skills between low- and average performers were not significant after the eight-week intervention, suggesting that the gap between the groups narrowed during the intervention. The novelty of these findings is highlighted by the fact that previous early numeracy interventions that have demonstrated either lasting long-term effects or narrowing the gap between low- and average-performers remain scarce. To conclude, the results indicated that it is possible to support the learning of preschool-aged children’s cognitive and academic skills with fundamental motor skill and physical activity interventions. Based on the findings from systematic reviews it is argued that the combined interventions (i.e., fundamental motor skills and/or physical activity combined with cognitive and/or academic skill practice) are most effective on cognitive and academic skills. This finding was strengthened by positive results from the combined MovEN-intervention. These findings emphasize the importance of fundamental motor skills and physical activity for children’s cognitive and academic skills already during early childhood. In addition, the findings highlight the benefits of utilizing fundamental motor skills and physical activity when supporting children's learning. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tarkastella motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden interventioiden vaikutuksia päiväkoti-ikäisten lasten kognitiivisiin ja varhaisiin akateemisiin taitoihin. Tutkimuksissa I ja II tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden interventioiden menetelmällistä laatua sekä vaikutuksia päiväkoti-ikäisten lasten kognitiivisiin ja varhaisiin akateemisiin taitoihin, ensin tavallisesti kehittyvillä lapsilla (Tutkimus I; 35 tutkimusta) ja seuraavaksi lapsilla, joilla on eri tasoisia tuen tarpeita (Tutkimus II; 22 tutkimusta). Lopuksi Tutkimuksessa III kehitettiin Toimi ja opi -interventio (Movement with Early Numeracy), jonka tavoitteena oli harjoittaa lasten (N = 36) varhaisia matemaattisia taitoja yhdistämällä matemaattisten suhdetaitojen ja motoristen taitojen harjoittelua. Intervention vaikutuksia tarkasteltiin kahdella tutkimusasetelmalla: koehenkilöiden sisäisellä koeasetelmalla ja kvasikokeellisella interventiotutkimusasetelmalla. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset osoittivat, että suurin osa tutkimuksista löysi positiivisia vaikutuksia motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden interventioista kognitiivisiin ja varhaisiin akateemisiin taitoihin tavallisesti kehittyvillä lapsilla (71% tutkimuksista, Tutkimus I), kuin myös lapsilla, joilla on eri tasoisia tuen tarpeita (73% tutkimuksista, Tutkimus II). Tutkimuksessa I suurimmat positiiviset intervention vaikutukset havaittiin lasten muistissa, kun taas määrällisesti eniten näyttöä löydettiin interventioiden vaikutuksista lasten toiminnanohjaukseen sekä kielellisiin ja matemaattisiin taitoihin. Tutkimuksessa II interventioiden vaikutus näytti olevan riippuvainen lapsen tuen tarpeen tasosta: kognitiivisissa ja kielellisissä taidoissa positiiviset vaikutukset olivat suurimpia lapsilla, jotka kuuluivat oppimisen haasteiden kehittymisen osalta riskiryhmään, esimerkiksi perhetaustansa vuoksi, kun taas toiminnanohjauksen taidoissa vaikutukset olivat suurimpia lapsilla, joilla oli enemmän haasteita oppimisessa. Kuitenkin tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon se, että suurin osa tutkimuksista molemmissa systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa olivat metodologisesti heikkoja, pääasiassa johtuen tutkimuksen laadun arvioinnin kannalta tärkeiden osa-alueiden puutteellisesta raportoinnista. Tarkasteltaessa interventioiden vaikutuksia eri tyyppisten interventioiden näkökulmasta, motoristen taitojen interventioiden havaittiin olevan tehokkaampia verrattuna fyysisen aktiivisuuden interventioihin Tutkimuksessa I. Lisäksi interventioiden, jotka yhdistivät motoristen taitojen tai fyysisen aktiivisuuden harjoittelua kognitiivisten tai varhaisten akateemisten taitojen harjoittelun kanssa havaittiin olevan tehokkaampia verrattuna pelkkään motoristen taitojen tai fyysisen aktiivisuuden harjoitteluun. Vastaava tulos saatiin myös Tutkimuksesta II, mutta vähäisestä tutkimusten määrästä johtuen löydös oli rajattu vain kielellisiin taitoihin. Tutkimus III, osoitti saman suuntaisia tuloksia Tutkimusten I ja II kanssa. Positiivisia vaikutuksia Toimi ja opi -intervention jälkeen löydettiin päiväkoti-ikäisten lasten varhaisiin matemaattisiin taitoihin ja etenkin matemaattisiin suhdetaitoihin. Yksi tärkeistä havainnoista oli se, että vaikutukset olivat pysyviä, sillä ne näkyivät myös viivästetyssä mittauksessa. Myös erot matemaattisissa suhdetaidoissa pienenivät kahdeksan viikon aikana intervention alussa heikosti ja ikätasoisesti suoriutuvien lasten välillä, eikä ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja enää intervention jälkeen. Tämän tuloksen uutuusarvoa lisää se, että aikaisemmissa varhaisten matemaattisten taitojen interventioissa pitkäaikaisia vaikutuksia tai erojen kaventumista heikommin ja ikätasoisesti suoriutuvien lasten välillä ei ole usein havaittu. Yhteenvetona voidaan todeta tulosten osoittavan, että päiväkoti-ikäisten lasten kognitiivisia ja varhaisia akateemisia taitoja on mahdollista tukea motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden harjoittelulla. Systemaattisten kirjallisuuskatsausten perusteella voidaan sanoa, että yhdistetyt motoristen tai fyysisen aktiivisuuden sekä kognitiivisten tai varhaisten akateemisten taitojen interventiot ovat kaikkein tehokkaimpia kognitiivisten ja varhaisten akateemisten taitojen kannalta. Tätä havaintoa tukevat positiiviset tulokset yhdistetystä matemaattisten suhdetaitojen ja motoristen taitojen harjoittelusta. Tulokset osoittavat motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden tärkeyden kognitiivisille ja varhaisille akateemisille taidoille jo varhaislapsuudessa sekä korostaa motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden olevan hyödyllisiä lasten oppimisen tukemisessa.

The purpose of the research was: (1) to form an overview of children’s physical activity, its variation and compliance with recommendations, (2) to study children’s use of time and level of physical activity in children’s activities in early childhood education and care (ECEC), and (3) to explore the pedagogical practices in ECEC that are connected to children’s physical activity. The findings regarding children’s physical activity measured by accelerometers throughout the day (I) indicate considerable variation among different children. Most of the children did not meet the physical activity recommendations. Their amount of moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) in particular was too low and it varied the most. The boys spent more time doing MVPA and the amount of time they spent varied more than it did among the girls. The girls spent more time doing light activities and were more sedentary than the boys. The children spent less time doing MVPA and were more sedentary on weekends than on weekdays. The findings of the observation data (II–III) revealed that children were sedentary for almost 60% of their time in preschool. They spent less than a third of their time doing light activities and about 10% of their activities were at MVPA level. More than half of the children’s time was spent on routines, task or seatwork and material play, which were the poorest instigators of MVPA. The results also showed that physical activities, rule play, action not allowed, and role play aroused MVPA effectively, but differently depending on gender and age group. This variation should be taken into consideration in ECEC. Physical activities aroused the most MVPA in all groups, but mainly among the girls and one- to three-year-olds. Rule play provoked MVPA specifically among the boys and children over five, and role play among four- to five-year-olds. The results of the observation data and the learning environment evaluation data (IV) indicate that children’s physical activity in ECEC could be increased through pedagogical choices, planning and targeting, and by considering children’s social needs. Tutkimuksen tavoitteena oli: (1) muodostaa kokonaiskuva lasten kokopäiväisestä fyysisestä aktiivisuudesta, sen vaihtelusta ja fyysisen aktiivisuuden suositusten noudattamisesta, (2) tarkastella lasten fyysistä aktiivisuutta ja ajankäyttöä lasten toiminnoissa varhaiskasvatuksessa, ja (3) tarkastella varhaiskasvatuksen suunnitteluun liittyvien pedagogisten tekijöiden vaikutusta lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Kiihtyvyysmittariaineistoon perustuvat tulokset koko päivän fyysisestä aktiivisuudesta (I) osoittivat, että fyysinen aktiivisuus vaihtelee lasten välillä merkittävästi. Suurimmalla osalla lapsista nykyiset suositukset eivät toteudu. Erityisesti vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrä on alhainen ja siinä esiintyy myös eniten vaihtelua. Pojat saivat enemmän vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta kuin tytöt, ja pojilla vähintään kohtuukuormitteisessa aktiivisuudessa havaittiin enemmän vaihtelua kuin tytöillä. Tytöt liikkuivat enemmän kevyellä tasolla ja olivat enemmän paikallaan kuin pojat. Viikonloppuisin lasten vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrä oli alhaisempi ja lapset viettivät enemmän aikaa paikoillaan. Observointiaineistosta saatujen tulosten (II-III) mukaan lapset olivat paikallaan lähes 60 % ajastaan päiväkodissa. Vajaan kolmanneksen ajastaan lapset liikkuivat kevyesti ja noin kymmenesosan kohtuukuormitteisesti. Yli puolet ajastaan lapset viettivät rutiinien, tehtävien ja esineleikkien parissa, jotka herättivät huonoiten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta. Fyysinen leikki, sääntöleikki, kielletty toiminta ja roolileikki herättivät eniten vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta, joka kuitenkin vaihteli sukupuolesta ja ikäryhmästä riippuen. Fyysisen leikin merkitys oli suurin 1–3-vuotiaille sekä tytöille. Sääntöleikki herätti vähintään kohtuukuormitteista aktiivisuutta erityisesti pojilla ja yli 5-vuotiailla ja roolileikki 4–5-vuotiailla. Observointiin ja oppimisympäristön arviointiin perustuvat tulokset (IV) antoivat viitteitä siitä, että lasten varhaiskasvatuspäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta on mahdollista lisätä pedagogisilla valinnoilla, suunnittelulla ja lasten sosiaaliset tarpeet huomioimalla.

The purpose of this dissertation was to increase understanding about the role of students’ situational epistemic emotions in authentic contexts of science education. Epistemic emotions are defined as emotions that have an object focus on knowledge or knowledge construction and are thus hypothesised to play a significant role in educational contexts. The first overall aim of the study was to examine the relationship between different instructional activities and students’ experiences of epistemic emotions. The second aim was to investigate how such experiences relate to science learning among students. This thesis comprises three original studies reporting research conducted in Finnish upper secondary level physics lessons. Study I examined the relationship between instructional activities and epistemic emotions by means of experience sampling and video observation. Experience sampling data on epistemic emotions was combined with students’ pretest and posttest performance in Study II to investigate the relationship between epistemic emotions and science learning. Finally, Study III explored the entanglement of epistemic emotions and the development of students’ scientific understanding during a computer-based predict-observe-explain activity in which data on their sensemaking processes was linked to their trajectories of situational epistemic emotions. A variety of quantitative and qualitative methods were used, and two main empirical findings emerged. First, epistemic emotions can be aroused in a classroom context by instructional activities: orienting and engaging activities typically relate to positive emotions, and cognitively more demanding activities to emotions that are more negative. Second, epistemic emotions and science learning are intertwined: curiosity, excitement, confusion and surprise appear to be beneficial for learning, whereas boredom and frustration may be detrimental. Furthermore, it could be concluded that it is important to examine emotions on the situational level instead of using only retrospective measures. Overall, the findings underline the importance of epistemic emotions in the context of science education, and the complexity of the interplay between affective and cognitive factors. Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä opiskelijoiden tilannekohtaisten episteemisten tunteiden roolista aidoissa luonnontieteiden opiskelun konteksteissa. Episteemisillä tunteilla tarkoitetaan tunteita, joiden kohteena on tieto tai tiedon muodostaminen, joten niiden voidaan olettaa olevan merkityksellisiä opiskelussa ja oppimisessa. Tutkimuksen yhtenä päätavoitteena oli selvittää luokkahuoneaktiviteettien ja opiskelijoiden episteemisten tunteiden välistä suhdetta. Toisena tavoitteena oli tutkia, miten opiskelijoiden kokemat episteemiset tunteet ovat yhteydessä heidän luonnontieteiden oppimiseen. Työ koostuu kolmesta alkuperäistutkimuksesta, jotka on toteutettu lukion fysiikan oppitunneilla. Tutkimuksessa I opetus- ja opiskeluaktiviteettien yhteyttä opiskelijoiden episteemisiin tunteisiin selvitettiin kokemusotantamenetelmän ja videohavainnoinnin avulla. Tutkimuksessa II kokemusotanta-aineisto tunteista yhdistettiin opiskelijoiden esi- ja jälkitestituloksiin tunteiden ja oppimisen välisen suhteen selvittämiseksi. Tutkimuksessa III tutkittiin episteemisten tunteiden ja tieteellisen ymmärryksen kehittymisen yhteyttä tietokonepohjaisessa ”ennusta-havainnoi-selitä” -aktiviteetissa. Useita määrällisiä ja laadullisia menetelmiä hyödyntäen tuloksista tehtiin kaksi pääjohtopäätöstä. Ensiksi opetuksellisin menetelmin voidaan vaikuttaa opiskelijoiden kokemiin episteemisiin tunteisiin luokkahuonetilanteissa: opiskeluun orientoivat ja motivoivat aktiviteetit liittyvät tyypillisesti positiivisiin episteemisiin tunteisiin, kun taas kognitiivisesti vaativammat aktiviteetit liittyvät tyypillisesti negatiivisiin episteemisiin tunteisiin. Toiseksi episteemiset tunteet ja luonnontieteen oppiminen kietoutuvat toisiinsa: uteliaisuus, innostus, hämmennys ja yllättyneisyys näyttäytyvät oppimisen kannalta hyödyllisinä, kun taas tylsistyminen ja turhautuminen voivat olla haitaksi oppimiselle. Lisäksi voidaan päätellä, että tunteita on tärkeää tutkia tilannetasolla sen sijaan, että käytettäisiin ainoastaan retrospektiiviä mittareita. Kaiken kaikkiaan tulokset korostavat episteemisten tunteiden tärkeyttä luonnontieteiden opetuksessa, sekä affektiivisten ja kognitiivisten tekijöiden välisen vuorovaikutuksen monimutkaisuutta.

This qualitative educational design research examines classroom management and systematic observation during dramawork in the context of the lower level of comprehensive school. The theoretical premises of this study include theoretical views related to drama education, peer groups, classroom management, and systematic classroom observation. The main task of this doctoral study was to develop an observation tool for the purpose of observing classroom management during dramawork. The research and development process involved investigating 1) which dimensions and observable indicators emerge in the classroom management during dramawork, 2) which demands dramawork sets for the development of the observation tool and 3) which factors enhance the usability of the developed observation tool. This educational research design reports on one primary design research cycle, which included a preliminary research phase, a development phase and an assessment phase. The development occurred during these phases with a theory- and data-driven approach in seven iterative development cycles. The main data set of this study included video material (n=2,250 min) recorded during the academic year 2017–2018 in the drama classes (n=50) of classroom teachers in basic education (n=17). The analysis, development, testing and re-design of the observation tool varied during the development cycles. In accordance with the principles of design research, the study made use of collaborative development work carried out in the Draamatoiminnan Observointi (DRAO; ‘Observation of Dramawork’) research group established for the purposes of this study. During the development process, the assessment of the various versions of the observation tool utilized the expertise of specialists in addition to tool testers. The main output of this study was the observation tool created for making systematic observations of video-recorded dramawork, which can be used to aid the examination of classroom management during dramawork. Based on the knowledge produced in this study, classroom management and organization were structured as the following dimensions of content: 1) the organization of procedures and activities, 2) the support of interactions between peers, and 3) the management of behavior. The developed tool is part of the DRAO observation system and is designed to be also used alongside two other system tools. The results of the study complement previous knowledge about the work of drama teachers and classroom management. Based on the results, the significance of the peer group and the support provided by the teacher through interactions lie at the core of dramawork. The study revealed that dramawork requires teachers to have an ability to support the smooth progress of the activities and provides pupils with a lot of time to act as themselves and in a role among peers. This doctoral study emphasized the challenges in observing dramawork due to its interactive, creative and bodily nature. As a result of the development work, it was found that focusing observation on a general level and also non-verbal communication support making observations on dramawork. The study also produced knowledge about the development process and usability of the observation tool. According to the study usability was affected by the amount of information available on the observation tool and its valid use and the unambiguity of the data. According to the study, information about the tool should be provided in relation to the observed content and context, theoretical background, operating principle, use instructions, and validity and copyright of the tool. This study brings a new, theory-based tool and concepts to the field of drama education, fostering the observation of classroom management during dramaworks. The knowledge produced by this study and the created observation tool can be utilized in research, as part of teacher education, and in continuing education for teachers already employed in the field. The knowledge produced in this study also enables developing observation used in interactive situations in the teaching of other subjects as well as across the borders of individual subjects. Keywords: Drama education, classroom management, systematic classroom observation, development of an observation tool, educational design research Tässä laadullisessa kasvatustieteellisessä design-tutkimuksessa tarkastellaan draamatoimintaa ryhmän ohjaamisen ja systemaattisen observoinnin näkökulmasta perusopetuksen alakoulun kontekstissa. Väitöstutkimuksen päätehtävänä oli kehittää draamatoiminnan aikaisen ryhmän ohjaamisen havainnoimiseen tarkoitettu observointityökalu. Tutkimus- ja kehittämisprosessin aikana haettiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) millaisina ulottuvuuksina ja havainnoitavina indikaattoreina draamatoiminnan aikainen ryhmän ohjaaminen ilmenee, 2) millaisia vaatimuksia draamatoiminta asettaa kehitettävälle observointityökalulle ja 3) millaiset tekijät lisäävät kehitettävän observointityökalun käytettävyyttä. Väitöstutkimus koostui yhdestä pääasiallisesta design-tutkimussyklistä, joka sisälsi alustavan tutkimusvaiheen, kehittämisvaiheen sekä arviointivaiheen. Kehittäminen tapahtui näiden vaiheiden aikana teoria- ja aineistolähtöisesti seitsemässä iteratiivisessa kehittämissyklissä. Pääaineistona tutkimuksessa oli lukuvuoden 2017–2018 aikana kuvattu videoaineisto (n=2250 min), joka koostui perusopetuksen luokanopettajien (n=17) draamatunneista (n=50). Tutkimuksen päätuloksena rakentui peruskoulun alaluokkien videoidun draamatoiminnan systemaattiseen havainnointiin tarkoitettu työkalu, jonka avulla voi tarkastella draamatoiminnan aikaista ryhmän ohjaamista. Havainnointityökalussa draamatoiminnan aikainen ryhmän ohjaaminen koostui seuraavista osa-alueista: 1) toimintojen organisointina, 2) vertaisvuorovaikutuksen tukemisena ja 3) käyttäytymisen ohjaamisena. Kehitetty työkalu on osa DRAO-observointisysteemiä, ja se suunniteltu käytettäväksi myös rinnan kahden muun systeemin työkalun kanssa. Tutkimuksen tulokset täydentävät aiempaa tietämystä draamaopettajuudesta sekä ryhmän ohjaamisesta. Ne korostavat vertaisryhmän sekä opettajan vuorovaikutuksen kautta antaman tuen merkitystä draamatoiminnan aikana. Väitöstutkimus nostaa esiin draamatoiminnan observoinnin haasteellisuuden sen vuorovaikutuksellisen, luovan ja kehollisen luonteen vuoksi. Tutkimus tuottaa tietoa myös observointityökalun kehittämisprosessista ja käytettävyydestä. Tutkimus tuo draamaopetuksen kentälle uuden teoriapohjaisen työkalun ja käsitteet, jotka mahdollistavat draamatoiminnan aikaisen ryhmän ohjaamisen tarkastelun. Tutkimuksen tuottamaa tietoa ja observointityökalua voidaan hyödyntää tutkimuskäytössä, osana opettajankoulutusta sekä kentällä jo toimivien opettajien itsereflektion tukena sekä täydennyskouluttamisessa. Lisäksi tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla on mahdollista kehittää observointia muiden oppiaineiden ja oppiaineiden rajat ylittävän opetuksen vuorovaikutustilanteiden tarkasteluun. Avainsanat: Draamakasvatus, ryhmän ohjaaminen, systemaattinen luokkahuoneobservointi, observointityökalun kehittäminen, kasvatustieteellinen design-tutkimus

The objective of my dissertation was to investigate variation in novice students’ critical thinking and argumentation in the crucial phase of transition to higher education. In addition, I aimed to explore predictors of this variation, and methodological challenges in the assessment of critical thinking and argumentation. My findings revealed that there is substantial variation in novice higher education students’ critical thinking and argumentation capabilities, and this originates in part in the students’ individual backgrounds. My findings also showed that concerns about validity in the assessment of critical thinking and argumentation must be taken into account when designing future research. My dissertation consists of three part-studies that use purposeful subsamples of a large, nationwide dataset (n=1,538) of novice students in 18 Finnish higher education institutions, including research-intensive universities and universities of applied sciences. The participants completed a computer-based performance assessment (CLA+) that was designed to test critical thinking, argumentation, and written communication in higher education, and included an open-ended performance task and a multiple-choice questionnaire. For the analyses, a mixed-methods approach was adopted, using both quantitative and qualitative analyses. Open-ended responses were analyzed using qualitative content analysis. For statistical analyses, structural equation modelling, confirmatory and exploratory factor analyses, and invariance analysis were used. In my part-studies, I found that there is large variation in the level and structure of the critical thinking and argumentation of novice students. Students are not merely weak or strong in these capabilities, but their skillsets are diverse, i.e., they have varying strengths and weaknesses within the capabilities. For higher education institutions, this means that the novice students are not a homogenous group, but a complex group with diverse needs. I also found that the variation in critical thinking and argumentation can be predicted to some degree by students’ background, but the predictive valued of the background variables varies. Students’ grades in native language and the scholarly culture of their childhood home were found to be important predictors, whereas their grades in mathematics and parents’ education were not. The findings of my dissertation provide some insights into the development of performance assessments of critical thinking and argumentation. The findings not only confirmed earlier research indicating inconsistency between open-ended performance tasks and multiple-choice tasks, but also that the inconsistencies exist between different multiple-choice tasks as well. Additionally, some ambiguity was found in how students had interpreted the task question. Overall, the findings provide important insights into developing both pedagogical and methodological practices. My dissertation invites higher education institutions to support students in their transition and to address the variation in novice students’ capabilities in planning their first-year curricula and allocating pedagogical resources. Additionally, future research needs to investigate the validity of the assessment instruments meticulously when targeting complex capabilities such as critical thinking and argumentation. Väitöskirjani tavoitteena oli tutkia aloittavien opiskelijoiden kriittisen ajattelun ja argumentaation taitojen vaihtelua siinä tärkeässä vaiheessa, kun he siirtyvät korkeakoulutukseen. Lisäksi tavoitteenani oli selvittää tuota vaihtelua ennustavia tekijöitä ja kriittisen ajattelun ja argumentaation arvioinnin metodologisia haasteita. Tulokseni osoittivat, että aloittavien opiskelijoiden kriittisessä ajattelussa ja argumentaatiossa on merkittävää vaihtelua, ja sen lähde on osittain opiskelijoiden yksilöllisissä taustoissa. Tulokseni osoittivat myös, että validiteettiin liittyvät kysymykset kriittisen ajattelun ja argumentaation arvioinnissa on otettava huomioon, kun aiheen tutkimusta jatkossa suunnitellaan. Väitöskirjani koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa käytetään tarkoitukseen valittuja osaotoksia suuresta, kansallisesta aineistosta (n=1 538). Aineisto on kerätty 18 suomalaisesta yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Opiskelijat osallistuivat tietokoneella tehtävään osaamisen arviointiin. Testi (CLA+) oli suunniteltu mittaamaan korkeakouluopiskelijoiden kriittistä ajattelua, argumentaatiota ja kirjallista viestintää, ja siihen sisältyi avoin osaamistehtävä ja monivalintatehtävä. Väitöskirjan analyyseissä hyödynnettiin monimenetelmäistä lähestymistapaa eli sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä käytettiin. Avomuotoisen tehtävän vastaukset analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin rakenneyhtälömallinnusta, konfirmatorista ja eksploratiivista faktorianalyysiä sekä invarianssianalyysiä. Havaitsin osatutkimuksissani, että aloittavien opiskelijoiden kriittinen ajattelu vaihtelee suuresti sekä tasoltaan että rakenteeltaan. Opiskelijat eivät kyvyiltään ole vain heikkoja tai vahvoja, vaan heidän kykynsä ovat monimuotoisia eli heidän vahvuutensa ja heikkoutensa vaihtelevat. Korkeakouluille tämä tarkoittaa sitä, että aloittavat opiskelijat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan monitahoinen ryhmä, jolla on monitahoisia tarpeita. Havaitsin myös, että kriittistä ajattelua ja argumentaatiota voi jossain määrin ennustaa opiskelijoiden taustalla, mutta taustatekijöiden ennustusvoima vaihtelee. Opiskelijoiden äidinkielen arvosana ja oppimisen kulttuuri lapsuudenkodissa olivat tärkeitä ennustajia, mutta matematiikan arvosana ja vanhempien koulutustausta eivät. Väitöskirjatutkimukseni tulokset tuovat uusia näkökulmia kriittisen ajattelun ja argumentaation osaamisperustaiseen arviointiin. Tulokset paitsi vahvistivat aiemmissa tutkimuksissa havaitun epäjohdonmukaisuuden avomuotoisten osaamistehtävien ja monivalintatehtävien välillä, mutta osoittivat myös sen, että monivalintatehtävien välillä voi olla epäjohdonmukaisuuksia. Lisäksi tulokset osoittivat, että osaamistehtävien ohjeissa voi olla monitulkintaisuutta. Kaiken kaikkiaan väitöskirjani tuo tärkeitä uusia avauksia sekä pedagogisten että tutkimusmenetelmällisten käytäntöjen kehittämiseen. Tulokset kannustavat korkeakouluja tukemaan siirtymää toiselta asteelta sekä huomioimaan aloittavien opiskelijoiden taidot ensimmäisen vuoden opintosuunnitelmatyössä ja pedagogisten resurssien osoittamisessa. Lisäksi tulevan tutkimuksen on otettava vakavasti tutkimusinstrumenttien validiteettiin liittyvät kysymykset etenkin, kun tutkimuksen kohteena ovat monimutkaiset taidot, kuten kriittinen ajattelu ja argumentaatio.

Perceived both as the first subject of the classical liberal arts education and as a useless or even harmful relic that should be abandoned, grammar teaching in school is an area of great contention and dispute. This dissertation aims to develop understanding of the current practices and outcomes in Finnish L1 grammar teaching as well as their relationships with literacy skills. The purpose of this study is to evaluate the rationales for grammar teaching and the ways in which these goals can and have been met, so that grammar would not appear to students as irrelevant and detached, but as powerful knowledge (Young & Muller, 2013), which builds the students’ metalinguistic understanding and their capabilities as language users – both as individuals and as citizens. The article-based dissertation consists of a summary and four studies. The first two studies focus on the grammatical knowledge of ninth-grade students (N = 37) who discuss the linguistic features of newspaper headlines, first in small groups and then in classroom, supported by their teacher. The third study analyzes the syntactic reasoning skills of university stu-dents in teacher education and Finnish linguistics (N = 149). The fourth study continues within the theme of syntax: it discusses how syntactic concepts are presented in Finnish L1 and literature textbooks. The dissertation suggests that the current Finnish L1 grammar teaching is mainly descriptive and functionally oriented. On the levels of curriculum, textbooks, assessment, and classroom practices, the orientation is also contextualized within the teaching of language use. Prescriptive grammar teaching is mostly considered separate from analytical and descriptive knowledge about language. According to the study, grammatical metalinguistic understanding can be beneficial for interpreting media texts, especially given the necessary pedagogical support from the teacher. Difficulties arise from the learning of grammatical terminology which is perceived by the ninth-graders as difficult to remember, and which the university students tend to approach using rules of thumb. If grammar is emblematically taught in a prototype-based way and with a minimal number of concepts, as in primary school textbooks, students have limited ability to apply the knowledge in reading and writing authentic texts. The study concludes that school grammar is a multi-faceted content area, the emphases of which can vary from formal to functional, and from descriptive to prescriptive. What makes grammar teaching and the knowledge it produces powerful, is that it teaches ways of linguistic thinking and reasoning; that it provides the students with conceptual metalinguistic tools, with which to understand language structures and its use in different contexts; and that it guides them to apply this knowledge as they develop as language users. Kielioppi on ristiriitojen ja tunneargumenttien sävyttämä sisältöalue: se on nähty milloin koulusivistyksen perustana, milloin taas irrallisena jäänteenä, josta tulisi hankkiutua eroon. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista nykyinen kieliopin opetus on, mitä sen myötä opitaan sekä voiko se palvella luku- ja kirjoitustaitoja suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärässä perusopetuksessa. Tarkastelen, millaisia tavoitteita opetukselle on asetettu ja miten niihin päästäisiin, jotta kielioppi olisi oppilaille merkityksellistä ja vaikuttavaa tietoa. Artikkeliväitöskirja koostuu yhteenvedosta ja neljästä osatutkimuksesta, joissa perusopetuksessa karttunutta kieliopillista tietoa tarkastellaan monimenetelmäisesti. Kahdessa osatutkimuksessa tutkitaan videoaineiston pohjalta, miten yhdeksäsluokkalaiset (N = 37) soveltavat kieliopillista tietoaan uutisotsikoiden tulkinnassa sekä miten opettaja tukee oppimista luokkahuonekeskustelussa. Kolmannen osatutkimuksen aiheena on luokanopettaja- ja suomen kielen opiskelijoiden (N = 149) kieliopillinen päättely lauseenjäsenten subjekti ja objekti tunnistamisessa. Neljäs osatutkimus tarkastelee suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tapaa esittää lauseenjäseniin liittyvää tietoa sekä tehtäviä, joilla sitä harjoitellaan. Osatutkimusten perusteella kieliopin opetus on pääosin kuvailevaa ja funktionaalisesti orientoitunutta, ja se pyritään kontekstualisoimaan tekstien tuottamisen ja tulkinnan taitojen opetukseen. Kieliopin ytimeksi vanhastaan mielletty kielenhuolto jäsentyy kuvailevasta kielitiedosta erilleen. Kielen metatasoisella tarkastelulla on annettavaa mediatekstien tulkinnalle erityisesti silloin, kun opettaja tukee sitä pedagogisesti. Pulmakohdaksi nousee kielioppiterminologia, jonka muistamisen yhdeksäsluokkalaiset kokevat vaikeaksi ja joka yliopisto-opiskelijoilla näyttäytyy lauseenjäsenten peukalosääntömäisenä hahmottamisena. Prototyypein opetetun ja etenkin alakoulun oppikirjoissa suppeahkon käsitteistön avulla on vaikea analysoida autenttisten tekstien kieltä; toisaalta termejä ei pidetä itseisarvoisina. Koulun kielioppi näyttäytyy tutkimuksessa monipuolisena sisältöalueena, jonka painotukset liikkuvat merkitysten ja muotojen sekä kuvailun ja ohjailun välillä. Merkityksellinen ja vaikuttava kieliopillinen tieto opettaa kielitieteellistä ajattelutapaa ja tarjoaa käsitteellisiä työkaluja, jotka auttavat ymmärtämään kieltä, sen rakenteita ja käyttöä, sekä ohjaa soveltamaan tätä tietoa kielen käytössä.

Forms of play and interaction in children with autism spectrum disorder -a case study The purpose of this study is to describe and scrutinize what kind of interaction and play acts three children with autism spectrum disorder have during every day play lessons at school. This study describes the child as an operator during the play. The video recordings from play lessons have been taped during one school year and used as a data. The different forms of play were analyzed by the Preschool Play Behavior Scale (Coplan & Rubin, 1998). The interactions between a child and a child and a child and an adult were analyzed through theory based content analysis. In addition, the child’s play initiatives and how the adults answer to them and guide the play situations have been noticed. Play benefits the cognitive, motoric, social, emotional, and linguistic aspects of all children. In this study play has been studied through Piaget’s developmental theory, Vygotsky’s sociocultural theory, Bornstein’s ecological play theory and Pellegrini’s locomotor play theory. The results show that according to the traditional definitions of play, there was only a little play observed in the video recordings. The children with autism spectrum disorder played little solitary play and there was no rough-and-tumble play at all in this data. Instead, all the children wanted to be in interaction with other persons. The children enjoyed reciprocal relationship and showed it with gestures, face expressions and whole body images. The children needed strong support and pedagogical sensitivity from adults to master play situations and to keep the connection with the other person. The successful interaction between a child and an adult requires sensitive guidance from the adult, which includes connecting, working in the zone of proximal development, imitating the child’s activities, and engaging the child in the activity. In addition, the adult must share attention with the child on the same issue, attract the child through play-fulness and humor, and maintain contact during interaction. The study results show that the adults who guide children need additional training in guiding play, noticing children’s initiatives, and maintaining mutual interaction. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella sitä, miten leikki ilmenee lasten, jotka opiskelevat toiminta-alueittain, luokassa yhden lukuvuoden aikana. Tutkimuksessa selvitetään kolmen lapsen, joilla on autismikirjo, päivittäisellä leikkitunnilla tapahtuvaa toimintaa ja leikkiä, jossa lapsi kuvataan toimijana ja leikin eteenpäin viejänä. Aineistona on käytetty autenttista leikkitilanteiden videokuvausaineistoa. Tutkimuksessa tarkastellaan lasten leikin eri muotoja Coplanin ja Rubinin (1998) Preschool Play Behavior Scale-mittarin avulla. Lasten keskinäistä ja lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta analysoidaan teoriaohjaavan sisällönalyysin keinoin. Lisäksi tarkastellaan, millaisia leikkialoitteita lapsi tekee ja kuinka aikuinen vastaa niihin ohjaten lapsen leikkiä. Leikkiä tarkastellaan Piaget’n kehitysteorian, Vygotskyn sosiokulttuurisen teorian, Bornsteinin ekologisen leikkiteorian ja Pellegrinin lokomotorisen leikkiteorian kautta. Tutkimustulosten mukaan perinteisten leikin määritelmien mukaista leikkiä oli aineistossa vain vähän. Lapset, joilla on autismikirjo, leikkivät tässä tutkimuksessa vähän yksinleikkiä rough-and-tumble peuhuleikin puuttuessa aineistosta kokonaan. Sen sijaan kaikki lapset halusivat olla vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa ja he osoittivat eleillään, ilmeillään ja koko kehollaan nauttivansa vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta. Lapset, joilla on autismikirjo, tarvitsevat aikuisen vahvaa tukea ja pedagogista sensitiivisyyttä onnistuakseen leikissä ja säilyttääkseen yhteyden toiseen ihmiseen. Tutkimuksen tuloksena kehitetty onnistuneen leikkivuorovaikutuksen malli ohjaa lapsen ja aikuisen välistä leikkivuorovaikutusta. Onnistunut leikkivuorovaikutus vaati aikuiselta sensitiivistä ohjausta, joka sisältää yhteyden muodostamisen, lähikehityksen vyöhykkeellä toimimisen, lapsen toiminnan jäljittelyn, matkimisen ja lapsen sitouttamisen toimintaan. Lisäksi aikuisen on jaettava lapsen kanssa huomio samasta asiasta, houkuteltava lasta leikkiin hupsuttelun ja huumorin avulla sekä säilytettävä yhteys vuorovaikutuksen aikana. Tutkimustulokset osoittivat myös, että lasta ohjaavat aikuiset tarvitsevat lisäkoulutusta leikin ohjaamisessa, lasten aloitteiden huomaamisessa ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Supporting child and youth development, especially the wards of socio-therapeutic and reclamation centres, is one of the aims of educational process. As can be seen from previous experiences, classes based on education through sport and its values as well as moral models connected with it play an immense role. I hope most sincerely that the lesson plans, games and plays as well as educational classes included here will become a complementation of the previous volume where the issue of social maladjustment of the young people was presented from theoretical perspective. Published within the project “Therapy through development. Programme of developing a chain of youth centres for young people at risk of being excluded from education system”. Project co-financed by the EU funds as part of the European Social Fund.

Udostępnienie publikacji Wydawnictwa Uniwersytetu Łódzkiego finansowane w ramach projektu „Doskonałość naukowa kluczem do doskonałości kształcenia”. Projekt realizowany jest ze środków Europejskiego Funduszu Społecznego w ramach Programu Operacyjnego Wiedza Edukacja Rozwój; nr umowy: POWER.03.05.00-00-Z092/17-00.

Supporting child and youth development, especially the wards of socio-therapeutic and reclamation centres, is one of the aims of educational process. As can be seen from previous experiences, classes based on education through sport and its values as well as moral models connected with it play an immense role. I hope most sincerely that the lesson plans, games and plays as well as educational classes included here will become a complementation of the previous volume where the issue of social maladjustment of the young people was presented from theoretical perspective. Published within the project “Therapy through development. Programme of developing a chain of youth centres for young people at risk of being excluded from education system”. Project co-financed by the EU funds as part of the European Social Fund.

Comparative measures of learning outcomes and professional actions are set out to indicate accountability of VET. Individualisation and fragmentation of education emphasise counselling of students as support for their learning. The purpose of the article is to identify how counsellor and teacher practitioners perceive opportunities and challenges in merging their pedagogical and fundamental conventions of their work with structures and frameworks of accountability constituting their practice. Theoretically the study is influenced by socio-cultural perspectives. The analysis follows an abductive approach, reporting on the results from ethnographic observations of guidance counselling (N=29) within VET and subsequent interviews (N=12). We ask how the tension between the immeasurable and measurable contextualises within counselling, and how counselling is construed by counsellors and teachers. The results suggest adherence to quality measures in VET exchanged processes of human interactions and agreements with assumptions of outcomes. The effort of reaching the measures led to failure in achieving the purpose of what the targets are meant to underscore, portraying a disillusion of control. Accountability addressed a critical point concerning responsibility and evoked professional ethical dilemmas for the practitioners. Certain categorised actions of counselling processes were made externally visible by documentation but depleted counselling as learning processes inwards.

Due to the pervasiveness of online technology, especially social media and social networking sites (SNS) like Twitter and Facebook were are surrounded by a constant stream of information about other individuals. On the other hand, even though distance and online learning has become mainstream, there are still concerns leveled at many of these educational offerings, one of them being the relative social isolation of online and distance students. In this study, we investigate if and how ambient awareness, a concept originated in research in interpersonal effects of SNS, can play an important role in how salient social impressions of peers emerge and how this leads to perceptions of social presence among students. To this end, we use an impression formation paradigm in a four-week online distance course (N = 51). We found that students were able to form impressions of their peers through ambient awareness. These impressions differed in prevalence from the ones gathered through direct social interaction. In a larger second sample (N = 169), we find ambient awareness to be a mediator between the sociability of the learning environment and perceptions of social presence. Implications, limitations and suggestions for further research are discussed.

In this reflective methodological paper we focus on affordances and challenges of video data. We compare and analyze two research settings that use the latest video technology to capture classroom interactions in mathematics education, namely, The Social Unit of Learning (SUL) project of the University of Melbourne and the MathTrack project of the University of Helsinki. While using these two settings as examples, we have structured our reflections around themes pertinent to video research in general, namely, research methods, data management, and research ethics. SUL and MathTrack share an understanding of mathematics learning as social multimodal practice, and provide possibilities for zooming into the situational micro interactions that construct collaborative problem-solving learning. Both settings provide rich data for in-depth analyses of peer interactions and learning processes. The settings share special needs for technical support and data management, as well as attention to ethical aspects from the perspective of the participants’ security and discretion. SUL data are especially suitable for investigating interactions on a broad scope, addressing how multiple interactional processes intertwine. MathTrack, on the other hand, enables exploration of participants’ visual attention in detail and its role in learning. Both settings could provide tools for teachers’ professional development by showing them aspects of classroom interactions that would otherwise remain hidden.

This doctoral thesis examines drama work in the Finnish basic education system (primary school) from the emotional support and systematic classroom observation points of view. The main goal of the dissertation was to develop an observation tool appropriate for the observation of emotional support during drama work. The tool could be used independently or concurrently with other tools provided by the “Draaman observointi (DRAO)” -system. This research investigates 1) how the dimensions of the emotional support during drama work can be classified and what observable indicators it consists of, 2) what kind of requirements drama work sets to the observation tool being developed, and 3) what kind of factors support the usability of the observation tool. The doctoral thesis reports the research process of an educational design research. The research was carried out as a qualitative, descriptive research and the report also adheres to the cyclical structure of the research process. The development of the observation tool as a part of the research was based on both theory and the data with gathered video material of 50 drama lessons being used. The tool was designed during the iterative cycles of the research process as a result of continuous evaluation, testing, and re-design supported by collaboration with the testers of the tool and experts from multiple scientific fields. The dissertation produced four main results. The principal result is the observation tool that observes emotional support during drama work based on 1) a positive climate of interactions, 2) endorsing the authorship of the students, and 3) the students’ engagement with drama work. Secondly, the research brought up how challenging the observation of drama work can be. This has mostly to do with the multiple simultaneous interactions in the classroom and the nonverbal nature of them. The results show that in observing drama work the main focus should be the indicators related to nonverbal communication. Thirdly, it was noticed that usability of the observation tool was above all connected to the amount of information users were provided about the tool and its valid usage as well as how clearly this information was conveyed to them. In addition, the research produced information about the development process of an observation tool. The general design principles formed by this research are presented as a result. The playfulness of drama work offers the teacher many natural opportunities to support the students emotionally and build a warm teacher–student relationship (e.g. supportive feedback, gentle touch, closeness). However, the instruction of drama work requires sensitivity, responsiveness, and the ability to be present. For its part, the research increases the understanding of the importance of drama teachers’ interaction skills. The information acquired and the tool developed during the research can be used for research purposes for example when planning and developing teacher education and in-service training on the different sectors of drama education. In addition, the observation tool can be used in the training of student teachers and teachers alike. It can also be used as a self-evaluation tool when reflecting on one’s teaching related to emotional support during drama work. Keywords: drama education, emotional support, systematic classroom observation, educational design research Väitöskirjassani tarkastellaan perusopetuksen puitteissa toteutettavaa draamatoimintaa tunnetuen ja luokkahuoneobservoinnin näkökulmista. Väitöstutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli kehittää draamatoiminnan aikaisen tunnetuen havainnoimiseen soveltuva observointityökalu. Tutkimuksessa selvitettiin 1) millaisina osa-alueina draamatoiminnan aikaista tunnetukea voidaan jäsentää ja millaisina havainnoitavina indikaattoreina se ilmenee, 2) millaisia vaatimuksia draamatoiminta asettaa kehitettävälle observointityökalulle sekä 3) millaiset seikat tukevat observointityökalun käytettävyyttä. Observointityökalua kehitettiin tutkimuksessa sekä teorialähtöisesti että aineistolähtöisesti hyödyntäen 50 draamatunnin videoaineistoa. Työkalu muotoutui tutkimusprosessin kehittämissyklien aikana testaamisen, arvioinnin ja uudelleen suunnittelun tuloksena sekä työkalun testaajien ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa tehdyn yhteistyön tukemana. Tutkimuksen pääasiallisena tuloksena esitetään observointityökalu, jossa draamatoiminnan aikaista tunnetukea havainnoidaan 1) myönteisen vuorovaikutusilmapiirin, 2) oppilaiden tekijyyden tukemisen sekä 3) oppilaiden draamatyöskentelyyn kiinnittymisen kautta. Tutkimus nosti esiin myös draamatoiminnan observoinnin haasteellisuuden, joka liittyy ennen kaikkea työskentelyn toiminnallisuuteen ja kehollisuuteen sekä useisiin samanaikaisesti käynnissä oleviin vuorovaikutustapahtumiin. Kolmanneksi havaittiin, että observointityökalun käytettävyys on yhteydessä ennen kaikkea siihen, kuinka paljon tietoa käyttäjällä on mahdollisuus saada työkalusta ja sen luotettavasta käytöstä sekä kuinka selkeästi ja yksiselitteisesti tämä tieto on ilmaistu. Lisäksi tutkimus tuotti tietoa myös observointityökalun kehittämisprosessista. Tutkimus osoittaa, että draamatoiminnan leikillisyys tarjoaa opettajalle monia luontevia tilaisuuksia tunnetuen antamiseen, kuten oppilaiden lähellä olemiseen, hyväntahtoiseen koskettamiseen, kannustavan palautteen antamiseen ja kahdenkeskiseen kohtaamiseen. Draaman ohjaaminen vaatii kuitenkin opettajalta vahvaa läsnäoloa, kykyä huomata oppilaiden tuentarpeet sekä myös taitoa vastata näihin tarpeisiin hienovaraisesti ja oikea-aikaisesti. Tutkimus lisääkin osaltaan ymmärrystä draamaopettajan vuorovaikutusosaamisen merkityksestä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa ja kehitettyä työkalua voidaan hyödyntää tutkimuskäytön lisäksi myös draamaopettajien koulutuksessa sekä opettajien itsearviointivälineenä draamatoiminnan aikaista tunnetukea tarkasteltaessa. Avainsanat: draamakasvatus, tunnetuki, systemaattinen luokkahuoneobservointi, kasvatustieteellinen design-tutkimus

The study examines whether optional interventions influence the well-being of special class students. The interventions were implemented during the spring term, starting in February, with a post-test conducted in May. Equine-assisted social education (EASE) is an informal non-verbal intervention with horse ac-tivities. Aggression Replacement Training® (ART) is a cognitive behavior pro-gram designed for special class students improve their social competence and control their anger. Co-operational mathematics (MATH) offers students a way to collaborate on mathematical and problem-solving tasks. The intervention groups were compared with each other and with a treatment as usual (TAU) control group. In addition, how students, parents, and teachers conceived of the students’ school success and well-being was assessed. The main instrument was the Achenbach System of Empirically Based Assessment (ASEBA), used to collect data concerning students’ school success and well-being. The parallel instruments assessed aggression, empathy, locus of control, and loneliness. Participants included 60 students from a regional special class consisting of third- and seventh-grade students. Results from an Independent Kruskal-Wallis H test analysis indicate that those students having good relations with their parents perceive themselves as more successful in mathematics. No evidence was found that the opinions of students, parents, or teachers concerning school success related to the length of time in special class education. However, the longer the 7th grade girls had studied in a special class, the lower their aggressive behavior and rule-breaking behavior. Results from the Related-Samples Wilcoxon Signed-Ranks test indicate that withdrawn-depressed symptoms, somatic complaints, social problems, attention problems, and aggressive behavior all improved among boys participating in EASE. However, the internal locus of control for both those participating in EASE and MATH was lower in the post-test assessment. The ART group showed improvement in thought problems and rule-breaking behavior. The (TAU) control group also demonstrated improvement (in withdrawn-depressed symptoms, thought problems). Moreover, TAU was the only group to improve in empathy. Keywords: equine-assisted social education, special education, well-being, intervention, informal learning Tässä tutkimuksessa selvitään, onko ylimääräisellä interventiolla vaikutusta erityisluokan oppilaiden hyvinvointiin. Interventiot aloitettiin helmikuussa, ke-vätlukukaudella, ja jälkimittaukset suoritettiin toukokuussa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta (EASE) toimii informaalisena oppimisena hevosten kanssa toteutettavine harjoituksineen. Aggression Replacement Training® (ART) on kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva ryhmämuotoinen interventio, jolla tavoitellaan sosiaalisten taitojen kehittymistä ja aggression hallintaa. Yh-teistoiminnallinen matematiikka (MATH) tarjoaa oppilaille tavan toimia yhdessä matemaattisten ja ongelmanratkaisutehtävien parissa. Interventioihin osallistuneita ryhmiä verrattiin sekä toisiinsa että ryhmiin, jotka eivät osallistuneet ylimääräiseen ohjelmaan (TAU) ja toimivat kontrolliryhminä. Lisäksi tarkastel-tiin oppilaiden, vanhempien ja opettajien käsityksiä oppilaiden koulumenestyksestä ja hyvinvoinnista. Tutkimuksen tärkein mittari oli Achenbach System of Empirically Based Assessment (ASEBA), jolla saatiin tietoa oppilaiden koulu-menestyksestä ja hyvinvoinnista. Rinnakkaismittarit tuottivat tietoa aggressiivi-suudesta, empatiasta, hallinnan tunteesta ja yksinäisyyden tunteesta. Tutkimukseen osallistui 60 kolmas- ja seitsemäsluokkalaista, jotka opiskelivat alueellisissa erityisluokissa. Kruskal-Wallis H -testin tulokset osoittivat, että ne oppi-laat, joilla oli hyvät suhteet vanhempiensa kanssa, tunsivat onnistumisia mate-matiikassa. Tutkimuksessa ei löytynyt näyttöä siitä, että oppilaiden erityisluokkaopetuksen ajanjakson pituudella olisi ollut yhteyttä oppilaiden, vanhempien tai opettajien käsitykseen oppilaiden koulumenestyksestä. Kuitenkin mitä pidempään 7. luokan tytöt olivat olleet erityisluokkaopetuksessa, sitä vähemmän heillä esiintyi aggressiivista tai ohjeiden vastaista käyttäytymistä. Wilcoxon Signed-Ranks-testin tulokset osoittivat, että EASE-interventioon osallistuneilla pojilla vähenivät masentuneisuus (vetäytyminen), somaattiset oireet, sosiaaliset ongelmat, keskittymisen ongelmat sekä aggressiivisuus. Sekä EASE- että MATH-interventioihin osallistuneiden sisäinen hallinnan tunne väheni jälkimit-tauksessa. ART-ryhmällä vähenivät ajattelun ongelmat ja sääntöjä rikkova käyt-täytyminen. TAU-kontrolliryhmällä näkyi myös kehittymistä, masentuneisuus (vetäytyminen) ja ajattelun ongelmat Avainsanat: sosiaalipedagoginen hevostoiminta, erityisopetus, hyvinvointi, interventio, informaali oppiminen

This dissertation study focuses on exploring connections between the artistic practices of art viewing and artmaking, with empathetic behaviors. The study is located at the intersection of visual art education, qualitative and post-qualitative methodologies. Motivated by a desire to improve our understanding of how art education practices might cultivate empathy, I used arts-based research methods (ABR) to investigate how art viewing and creating artworks conjures up empathy phenomena. The specific research questions addressed are: what does using arts-based methods to study empathy allow researchers to see differently? And what potential pedagogies does examining the ongoing relationality between artistic practices and empathy set in motion? In addressing these research questions, I also suggest how art education, and education more broadly, might work to establish an ethics of response-ability and accountability, given the ambiguous nature of empathetic behaviors. Here I summarize my three studies examining the relationalities between art and empathy and provide deeper insights into the ways in which empathetic behaviors might come to be pedagogically integrated into art education. By examining more deeply the entangled nature of art and empathy, this study has evolved from its initial theoretical application of constructivist theories to a posthuman, performative perspective of empathy. Here I trace entanglements of material matter and meaning, as these are generative in artistic practices and the role that empathetic behaviors play in helping to ascertain new meanings for the material objects engaged during artistic practices. As Karen Barad’s (2007) theory of agential realism comes to onto-epistemologically shift the doctoral research at hand, empathy and how it forms connections with art consequently gets re-membered anew. Study I explores empathetic behaviors as they occur during a facilitated art viewing activity called Visual Thinking Strategies (VTS) conducted with a group of ten adults at the 2016 International Society for Education through Art’s European congress regional conference. It used a mix of arts-based methods along with survey and discourse analysis in conjunction with Batson’s (2009) eight empathetic behaviors to examine which empathetic behaviors are elicited by participating in (VTS) art viewing exercises. The study illuminates how the empathetic behaviors elicited during the VTS exercise coincided with the viewers’ ability to shift initial assumptions held about the image, alternating their own perceptions to consider what other participants suggest. Study II took place at an upper-secondary visual arts school in Helsinki with 45 16-19-year-old students. Using ABR as video artmaking, the study explores objects, materials, matter(s), and empathetic behaviors in their specific entanglements. Written recountings were used to map entanglements of non-human actors (i.e., objects/materials/matter(s) as cats and dogs) working agentically in co-constituting empathetic behaviors. Its findings illuminate how objects/materials/matter(s) are agentic in co-constituting conditions for empathy during artmaking. Study III, again using ABR, examines two video artworks created by 10 undergraduate education studies students. Here, Karen Barad’s (2007) theory of agential realism onto-epistemologically informs the research by re-thinking time alternatively as spacetimemattering to illuminate entanglements of artistic practices and empathy. Post-qualitative methods of ‘plugging in’, in conjunction with affects experienced while watching the video, were used in identifying events of empathy as students artistically conveyed ideas around a central ‘garden’ theme. The potential of visual art pedagogy to evoke heterogeneous understandings of empathetic behaviors by re-thinking non-human objects/materials/matter(s) as phenomena emergent through spacetimematter are discussed in the study. The findings highlight the importance of understanding empathy performativity, subject/object unification, spacetimematter, objects/materials/matter(s) as phenomena, and responsibility and accountability, as important matter(s) for integrating empathy in art education. I suggest that art educators and researchers focus on issues concerning empathy and ‘what it does’ and that using ABR methods and artistic practices can help achieve this in research practices. I also discuss ways to pedagogically integrate more-than-human empathy through art education so that it incorporates an ethicality of response-ability and accountability. Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskitytään tutkimaan taiteen katsomisen, taiteen tekemisen ja empaattisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. Tutkimus sijoittuu kuvataidekasvatuksen sekä kvalitatiivisten ja post-kvalitatiivisten menetelmien risteyskohtaan, ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystämme siitä, miten taidekasvatuksen käytännöt voivat kehittää empatiaa. Käytin tässä väitöskirjassa taiteeseen perustuvia tutkimusmenetelmiä (arts-based research methods, ABR) valottaakseni taiteen katsomisen ja luomisen käytäntöjä. Halusin selvittää, miten taiteen katsomiseen ja luomiseen osallistuminen synnyttää empatiailmiöitä. Tässä yhteenvedossa käsiteltävät tutkimuskysymykset ovat tarkalleen seuraavat: Mitä tutkijoiden on mahdollista nähdä toisin, kun taiteeseen perustuvia menetelmiä käytetään empatian tutkimisessa? Ja mitä mahdollisia pedagogioita taiteellisten käytäntöjen ja empatian välisen jatkuvan suhteellisuuden tarkastelu saa liikkeelle? Näitä tutkimuskysymyksiä käsitellessään tämä väitöstutkimus viittaa myös siihen, että taidekasvatus ja kasvatus laajemmin voisivat luoda vasteellisuuden ja vastuullisuuden etiikkaa, kun otetaan huomioon empaattisen käyttäytymisen monitulkintainen luonne. Tämä artikkeliväitöskirja vetää yhteen kolme tutkimusta, jotka tutkivat taidetta ja empatiaa, ja se tarjoaa syvällisempää tietoa siitä, miten empaattista käyttäytymistä voitaisiin pedagogisesti integroida taidekasvatukseen. Tarkastelemalla syvällisemmin taiteen ja empatian yhteen kietoutunutta luonnetta tämä väitöskirja on siirtynyt konstruktivististen teorioiden teoreettisesta soveltamisesta empatian posthumanistiseen, performatiiviseen näkökulmaan. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan aineellisen aineen ja merkityksen yhteen kietoutumista, sillä ne ovat luonteeltaan tuottavia taiteellisissa käytännöissä sekä empaattisen käyttäytymisen roolissa, joka auttaa löytämään uusia merkityksiä taiteellisissa käytännöissä käytetyille aineellisille esineille. Kun Karen Baradin (2007) teoria agentiaalisesta realismista siirtää onto-epistemologisesti tämän väitöskirjatutkimuksen keskipistettä, empatia ja sen tapa muodostaa yhteyksiä taiteeseen tulevat näin muotoilluiksi uudelleen. Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkitaan empatiailmiöitä, jotka ilmenivät Visual Thinking Strategies -nimisen ohjatun taiteenkatseluharjoituksen aikana, joka toteutettiin kymmenen aikuisen ryhmän kanssa vuoden 2016 International Society for Education Through Art -organisaation Euroopan aluekonferenssissa. Siinä käytettiin taiteeseen perustuvien tutkimusmenetelmien, kyselytutkimuksen ja diskurssianalyysin yhdistelmää yhdessä Batsonin (2009) kahdeksan empaattisen ilmiön kanssa. Tutkimus pyrki selvittämään, mitä empaattisia ilmiöitä taiteen katseluharjoituksiin (VTS) osallistuminen herättää. Tutkimuksessa valaistaan, miten VTS-harjoituksen aikana syntyneet empaattiset käyttäytymismallit vastasivat katsojien kykyä muuttaa kuvasta tehtyjä alkuperäisiä oletuksiaan muiden osallistujien esille tuomien vaihtoehtoisten ajatusten pohjalta. Toinen tutkimus toteutettiin helsinkiläisessä kuvataidelukiossa, ja siihen osallistui 45 opiskelijaa, jotka olivat 16-18-vuotiaita. Tutkimuksessa käytettiin ABR:nä esimerkiksi videotaiteen tekemistä, ja siinä tutkitaan esineitä, materiaaleja, ainetta/aineita sekä empaattista käyttäytymistä niiden omaleimaisen yhteen kietoutumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kuvataan agentiaalisen realismin kautta, miten yli-inhimilliset toimijat (esim. esineet/materiaalit/aine(et), kuten kissat ja koirat) toimivat agentiaalisesti muodostaen yhdessä empaattista käyttäytymistä. Sen havainnot valaisevat sitä, miten esineet/materiaalit/aine(et) ovat agentiaalisia osallistuessaan empatian edellytysten muodostamiseen taiteen tekemisen aikana. Kolmannessa tutkimuksessa käytetään jälleen ABR:ää ja tarkastellaan kahta videotaideteosta, jotka on luonut kymmenen kasvatustieteen perustutkinto-opiskelijaa. Tutkimuksessa Karen Baradin (2007) teoria agentiaalisesta realismista antaa tutkimukselle onto-epistemologisesti tietoa muotoilemalla ajan uudelleen tila-aika-aineeksi ja valottamalla näin taiteellisten käytäntöjen ja empatian yhteen kietoutumista. Empatiatapahtumien tunnistamisessa käytettiin "kytkeytymisen" (plugging in) postkvalitatiivisia menetelmiä videota katsellessa koettujen vaikutusten yhteydessä, kun oppilaat toteuttivat taiteen kautta keskeisen puutarhateeman ympärille syntyviä ideoita. Tutkimuksessa pohditaan kuvataidepedagogiikan mahdollisuuksia herättää heterogeenisiä käsityksiä empaattisesta käyttäytymisestä muotoilemassa uudelleen ei-inhimillisiä esineitä/materiaaleja/aineita ilmiöinä, jotka syntyvät tila-aika-aineen kautta. Tämän väitöstutkimuksen empiiriset tulokset korostavat empatian performatiivisuuden, subjektin ja objektin yhdistämisen, tila-aika-aineen sekä esineiden/materiaalien/aine(id)en ilmiöinä ymmärtämisen tärkeyttä sekä vastuun ja vastuullisuuden eettisyyden mieltämistä tärkeiksi asioiksi empatian taidekasvatukseen integroimisessa. Tässä tutkimuksessa suositellaan, että taidekasvattajat ja tutkijat keskittyisivät empatiaan ja siihen, "mitä se tekee". Tutkimus myös viittaa siihen, että ABR-menetelmien ja taiteellisten käytäntöjen käyttö voi auttaa saavuttamaan tämän käytännön tutkimuksessa. Tässä väitöskirjassa pohditaan myös tapoja, joilla yli-inhimillinen empatia voidaan pedagogisesti integroida taidekasvatuskäytäntöjen kautta niin, että se sisältää vasteellisuuden ja vastuullisuuden eettisen luonteen.

While teacher education has been a primary focus for scholars and policy-makers in Chile, especially in the last 20 years, insufficient attention has been paid to university-based teacher educators as central agents in teacher education implementation. Thus, in order to address this gap, this study examines teacher educators’ agency regarding their professional practices in academic contexts increasingly dominated by managerialism and a perspective of organisational professionalism. Taking a critical realist philosophical stance and drawing upon Margaret Archer’s (1995, 2003, 2007, 2012) realist social theory, the study explores the causal influence of the interplay of personal agency—mediated by reflexivity—and the structural and cultural conditions that enable and constrain teacher educators’ work. First of all, a scoping literature review (Arksey & O’Malley 2005) was conducted to gain an impression of current knowledge of the topic, which highlighted themes linked to teacher educators’ agency, and the scarcity of research with a sociological outlook. Later, empirical data was generated through in-depth, semi-structured interviews with ten teacher educators from public and private universities, and a critical discourse analysis (Fairclough 1992, 2003) on selected national and institutional policy documents was conducted. Analysis was also complemented with a subject-centred sociocultural approach (Hökkä & Vähäsantanen 2014; Vähäsantanen 2015) to recognise diverse forms of teacher educators’ agency that emerge within and through professional practice. In mapping the context, the study considers institutional and departmental conditions and practices of work as well as teacher educators’ positioning as professionals through both national and institution-specific discursive practices. Regarding agency, the focus is on reflexivity. The study suggests that determined modes of reflexivity are linked to particular forms of agency, which are deployed in response to specific enablements and constraints emerging from their work contexts. Its findings indicate that Chilean teacher educators’ prevalent communicative reflexivity (even in hybrid form) may shield them from the job insecurities that managerial-academic work settings bring. The findings also highlight the impact of technocratic discourses of professional competence and unequal access to material resources on exacerbating the academic class divide between teacher educator haves and have-nots. Overall, set in the context of Chile, this dissertation adds to Archer’s critical social theory (which originated in the Global North) by accounting for a more nuanced representation of teacher educators’ agency and reflexivity and the structures and cultures of their university-based programmes. Vaikka opettajankoulutus on ollut chileläisten tutkijoiden ja poliittisten päättäjien keskeinen kiinnostuksenkohde etenkin viimeisen 20 vuoden aikana, yliopistojen opettajankouluttajiin ei kuitenkaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota opettajankoulutuksen toteuttamisen keskeisinä toimijoina. Tämän korjaamiseksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajankouluttajien toimijuutta ammatillisissa käytännöissään akateemisessa kontekstissa, jota enenevissä määrin hallitsevat managerialismi ja organisatorinen professionalismi. Tässä väitöskirjassa tukeudutaan kriittiseen realismiin ja Margaret Archerin (1995, 2003, 2007, 2012) realistiseen yhteiskuntateoriaan. Tutkimuksessa tarkastellaan henkilökohtaisen toimijuuden ja niiden rakenteellisten ja kulttuuristen reunaehtojen, jotka mahdollistavat ja rajoittavat opettajankouluttajien työtä, kausaalista vuorovaikutusta. Tätä suhdetta välittää refleksiivisyys. Ensiksi kirjallisuuskatsauksen (Arksey & O’Malley 2005) avulla kartoitettiin tutkimuskentän nykyistä ymmärrystä aiheesta. Siinä korostuivat opettajankouluttajien toimijuuteen liittyvät teemat ja sosiologisen tutkimuksen niukkuus aiheen ympärillä. Empiirinen aineisto tuotettiin puolistrukturoiduilla syvähaastatteluilla kymmenen julkisessa tai yksityisessä yliopistossa työskentele-vän opettajankouluttajan kanssa. Kriittistä diskurssianalyysia (Fairclough 1992, 2003) sovellettiin valikoituihin kansallisiin ja institutionaalisiin ohjeisiin ja raportteihin. Analyysia täydennettiin sosiokulttuurisella lähestymistavalla (Hökkä & Vähäsantanen 2014; Vähäsantanen 2015), jonka avulla tunnistettiin opettajankouluttajien toimijuuden erilaisia muotoja, jotka ilmenivät näiden ammatillisissa käytänteissä. Kontekstia kartoittaessa tutkimuksessa huomioitiin institutionaaliset ja laitoskohtaiset työolosuhteet ja -käytännöt sekä opettajankouluttajien asemoituminen professioammattiin sekä kansallisissa että institutionaalisissa diskursiivisissa käytännöissä. Toimijuuden osalta keskiössä on refleksiivisyys. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että tietyt refleksiivisyyden muodot liittyvät tiettyihin toimijuuden muotoihin, joita käytetään vasteena työympäristöstä nouseviin mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Chileläisten opettajankouluttajien vallitseva kommunikatiivinen refleksiivisyys (jopa hybridimuodossa) voi suojata heitä managerialistisen, akateemisen työympäristön tuottamilta epävarmuuksilta. Tulokset korostavat myös teknokraattisten diskurssien vaikutusta ammatillista pätevyyttä koskeviin diskursseihin ja materiaalisten resurssien epätasa-arvoiseen saavutettavuuteen, jotka kärjistivät akateemista luokkaeroa etuoikeutettujen ja syrjäytettyjen opettajankouluttajien välillä. Kokonaisuutena tämä väitöskirja täydentää Archerin kriittistä yhteiskuntateoriaa esittelemällä nyansoidumpia representaatioita opettajankouluttajien toimijuudesta ja refleksiivisyydestä sekä opettajankoulutusohjelmien rakenteista ja kulttuurista.

In this thesis, my focus has been on young children’s joy in the context of their literacy practices in Finnish early childhood education. By exploring how, why, and when joy unfolds in the early years, I seek to provide an increased understanding of the relationality, materiality, and performativity of joy, situated in historical and cultural contexts and practices. Generally, discussions regarding young children’s emotions and affects are concerned with the individual and psychological features. However, this thesis approaches joy as an affective intensity which emerges and unfolds in-between, beyond the individual child. Therefore, this thesis contributes to the fields of affective literacies and early childhood literacy education by attending to the relationship between joy, literacies, and children and what is produced in these relations. This thesis reflects a researcher’s journey – starting from an aspiration to understand and make sense of the phenomenon of joy during literacy practices in the early years. For most, joy feels familiar and common, but far too little research attention has been paid to conceptualising and exploring different capacities of joy in the context of early childhood literacy learning and teaching. Therefore, the aim of this thesis is to explore joy empirically, theoretically, and methodologically by widening sociocultural perspectives toward new materialist and posthuman perspectives. It explores and develops (post)qualitative methodologies for examining young children’s joy in early childhood education and its literacy practices. The empirical material consists of ethnographic data, which includes observational field notes, video recordings, photographs, interviews, and children’s artefacts, from research conducted in Finnish early childhood education contexts. The empirical material was produced by the author as a part of ‘The Joy of Learning Multiliteracies’ (MOI) research and development programme. The aim of the Finnish national research and development programme was to research and promote the multiliteracies of young children. The thesis consists of four studies published as journal articles or book chapters in peer-reviewed publications, and this summary. Study I is an investigation of the processes and conditions for the emergence of positive affect during children’s multiliteracies learning endeavours. Study II focuses on children’s widening text worlds and developing a pedagogy of multiliteracies in early childhood education in Finland. Study III examines the unfolding joy in young children’s literacy practices in a Finnish early-years classroom. Study IV is a conceptual paper exploring joy as a performative force from a postqualitative methodological perspective. The findings from this doctoral thesis illustrate diverse ways in which joy emerges during everyday literacy practices in early childhood education. Joy can be subtle, surprising or sticky, and might unfold when making and producing, sharing experiences, and sustaining interest. In addition, the findings show the importance of exploring children’s seemingly unremarkable and mundane practices as these can be scenes for potential transformations in affecting thoughts, feelings, relationships, and meaning-making in the early years. This is of significance in the rapidly changing operating environment and text worlds of early childhood education, in which children’s agentive activity and freedom, and capacity to act and participate in society are fundamental. Overall, in this thesis, I bring forth new knowledge and novel ways to think about pedagogical practices concerning literacy education in the early years. Further, I examine the performative and transformative power of joy in discussing non-representational and postqualitative methodologies. The thesis contributes to the emerging field of affective and embodied research practices in early childhood education by disrupting and reimagining the way we approach and research joy and early literacy education. Keywords: joy, affect, early childhood education, literacy practices, sociocultural theory, posthuman theory, multiliteracies, (post)qualitative methodologies I den här avhandlingen har mitt fokus varit glädje i barns litteracitetspraktiker inom finländsk småbarnspedagogik. Genom att utforska hur, varför och när glädje förekommer, strävar jag till att ge en ökad förståelse för glädjens relationalitet, materialitet och performativitet, samt kontextualisera dessa inom historiska och kulturella sammanhang och praktiker. I allmänhet handlar diskussioner om små barns känslor och affekter om individuella och psykologiska egenskaper. Denna avhandling närmar sig däremot glädje som en affektiv intensitet som växer fram och utvecklas i relationer, bortom det individuella barnet. Därmed bidrar denna avhandling till diskussioner gällande affektiva litteraciteter samt litteracitet inom småbarnspedagogik genom att uppmärksamma förhållanden mellan glädje, litteracitet och barn, samt vad som produceras i dessa relationer. Denna doktorsavhandling speglar en forskares resa – med utgångspunkt i en strävan att undersöka och förstå glädje som ett fenomen i litteracitetspraktiker inom småbarnspedagogiken. För de flesta känns glädje bekant och vardagligt, men alldeles för lite forskningsuppmärksamhet har ägnats åt att konceptualisera och utforska olika dimensioner av glädje i samband med litteracitet i tidig barndom. Därför är syftet med denna avhandling att utforska glädje empiriskt, teoretiskt och metodologiskt genom att vidga sociokulturella perspektiv mot nymaterialistiska och posthumana perspektiv. Avhandlingen utforskar och utvecklar (post)kvalitativa metoder för att undersöka små barns glädje inom småbarnspedagogiken och dess litteracitetspraktiker. Det empiriska materialet består av etnografiska data, det vill säga fältanteckningar, videoinspelningar, fotografier, intervjuer och barnens artefakter. Materialet har genererats av avhandlingens författare som en del av forsknings- och utvecklingsprogrammet ’Inlärning av multilitteracitet med glädje’ (MOI). Syftet med det nationella forsknings- och utvecklingsprogrammet var att forska i och främja små barns multilitteracitet. Avhandlingen består av fyra studier publicerade som artiklar eller bokkapitel i referentgranskade publikationer, samt denna sammanfattning. Studie I är en undersökning av processer och förutsättningar för uppkomsten av positiva affekter under barns multilitteracitetspraktiker. Studie II fokuserar på barns vidgade textvärldar och utvecklandet av en multilitteracitetspedagogik inom finländsk småbarnspedagogik. Studie III undersöker glädjen i små barns litteracitetspraktiker i en daghemsgrupp. I Studie IV utforskas glädje som en performativ kraft ur ett postkvalitativt metodologiskt perspektiv. Resultaten från denna doktorsavhandling illustrerar olika sätt på vilka glädje uppstår under vardagliga litteracitetspraktiker inom småbarnspedagogiken. Glädje kan vara subtilt, överraskande eller klibbigt och kan utvecklas när barn gör och producerar, delar erfarenheter och upprätthåller intresset för olika texter. Dessutom visar resultaten på vikten av att utforska barns till synes omärkliga och vardagliga praktiker eftersom dessa kan vara scener för potentiella transformationer i att påverka tankar, känslor, relationer och meningsskapande under de första åren. Detta är av betydelse i den snabbt föränderliga verksamhetsmiljön och textvärlden inom småbarnspedagogiken, där barns aktiva aktörskap och frihet samt förmåga att agera och delta i samhället är grundläggande. I den här avhandlingen bidrar jag med ny kunskap och nya sätt att tänka på pedagogiska praxis angående litteracitet inom småbarnspedagogik. Dessutom undersöker jag den performativa och transformativa kraften hos glädje genom att diskutera icke-representationella och postkvalitativa metodologier. Avhandlingen bidrar till det framväxande fältet av affektiva och förkroppsligade forskningsmetoder inom pedagogik genom att omforma och skapa nya sätt för hur vi närmar oss och forskar om glädje och litteracitet inom småbarnspedagogik. Nyckelord: glädje, affekter, småbarnspedagogik, litteracitetspraktiker, multilitteracitet, sociokulturell teori, posthuman teori, (post)kvalitativa metodologier Tässä väitöskirjassa keskityn pienten lasten iloon suomalaisen varhaiskasvatuksen lukutaitokonteksteissa. Tutkimalla miten, miksi ja milloin ilo ilmenee pienten lasten elämässä, pyrin tarjoamaan paremman ymmärryksen ilon suhteisuudesta, materiaalisuudesta ja performatiivisuudesta historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa ja käytännöissä. Yleensä keskustelut pienten lasten tunteista ja affekteista koskevat yksilöllisiä ja psykologisia piirteitä. Tämä väitöskirja puolestaan lähestyy iloa affektiivisena intensiteettinä, joka ilmaantuu ja kehkeytyy suhteisena, yksittäisen lapsen ulkopuolella. Siten tämä väitöskirja sijoittuu affektiivisten lukutaitojen ja varhaisen lukutaidon aloille tarkastelemalla ilon, lukutaitojen ja lasten välisiä suhteita ja suhteisuuksia. Tämä väitöskirja heijastaa tutkijan matkaa, alkaen pyrkimyksestä ymmärtää ja hahmottaa iloa ilmiönä varhaiskasvatuksessa. Monelle ilo tuntuu tutulta ja arkipäiväiseltä ilmiöltä, mutta liian vähän tutkimushuomiota on kiinnitetty ilon eri ulottuvuuksien hahmottamiseen ja tutkimiseen varhaislapsuuden lukutaidon oppimisen ja opettamisen yhteydessä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia iloa empiirisesti, teoreettisesti ja metodologisesti laajentamalla sosiokulttuurisia näkökulmia kohti uusmaterialistisia ja posthumanistisia näkökulmia. Väitöskirjassa tutkitaan ja kehitetään (post)kvalitatiivisia menetelmiä pienten lasten ilon ja lukutaidon ilmentymien tutkimiseen varhaiskasvatuskontekstissa. Empiirinen aineisto koostuu suomalaisen varhaiskasvatuskontekstin etnografisesta datasta eli kenttämuistiinpanoista, videotallenteista, valokuvista, haastatteluista ja lasten esineistä. Aineisto on tuotettu osana Monilukutaitoa opitaan ilolla (MOI) -tutkimus- ja kehittämisohjelmaa tämän väitöstutkimuksen kirjoittajan toimesta. MOI-tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena oli tutkia ja edistää pienten lasten monilukutaitoa. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimuksesta, jotka on julkaistu artikkeleina tai kirjalukuina vertaisarvioiduissa julkaisuissa, sekä tästä yhteenvedosta. Tutkimus I tutkii prosesseja ja edellytyksiä positiivisen affektin syntymiselle lasten monilukutaidon oppimispyrkimysten aikana. Tutkimus II keskittyy lasten tekstimaailmojen laajenemiseen ja monilukutaidon pedagogiikan kehittämiseen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimus III tarkastelee pienten lasten lukutaitokäytännöissä ilmenevää iloa yhdessä varhaiskasvatusryhmässä. Tutkimus IV on käsitteellinen artikkeli, joka tutkii iloa performatiivisena voimana postkvalitatiivisesta metodologisesta näkökulmasta. Tämän väitöskirjan tulokset havainnollistavat erilaisia tapoja, joilla ilo ilmaantuu varhaiskasvatuksen jokapäiväisissä lukutaitokäytännöissä. Ilo voi olla hienovaraista, yllättävää tai tahmeaa, ja se voi ilmetä, kun lapset tekevät ja tuottavat, jakavat kokemuksia ja ylläpitävät kiinnostusta erilaisiin teksteihin. Lisäksi tulokset osoittavat, että on tärkeää tutkia lasten näennäisesti merkityksettömiä ja arkipäiväisiä käytäntöjä, koska ne voivat olla hetkiä mahdollisille muutoksille, jotka vaikuttavat ajatuksiin, tunteisiin, ihmissuhteisiin ja merkitysten luomiseen. Tällä on merkitystä varhaiskasvatuksen nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja tekstimaailmoissa, joissa lasten aktiivisuus ja vapaus sekä kyky toimia ja osallistua yhteiskunnassa ovat olennaisia. Tässä väitöskirjassa tuon esiin uutta tietoa ja uusia tapoja ajatella lukutaitoa koskevia pedagogisia käytäntöjä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkin ilon performatiivista ja transformatiivista voimaa käsittelemällä ei-representationaalisia ja postkvalitatiivisia metodologioita. Väitöskirja osallistuu affektiivisten ja ruumiillistuneiden tutkimuskäytäntöjen lisääntyvään keskusteluun ja tutkimukseen varhaiskasvatuksessa kyseenalaistamalla ja kuvittelemalla uudelleen tapaamme lähestyä ja tutkia iloa ja varhaisen lukutaidon ilmentymiä ja oppimista. Avainsanat: ilo, affektit, varhaiskasvatus, lukutaidon toiminnot, monilukutaito, sosiokulttuurinen teoria, posthumanistinen teoria, (post)kvalitatiiviset metodologiat

This dissertation investigated the elements that vocational education and training (VET) students who received intensive learning support perceived as the most relevant to enhance their studying, sense of belonging and what would create the domains for good VET. Earlier research on VET has shown that versatile, individually tailored measures of special support, teachers’ and other VET stakeholders’ understanding attitude impact both on students’ engagement in their studying, their success in their learning and comprehensive well-being. According to the Act on VET (531/2017) the aim of special support is firstly to permit equal access to vocational studying for those who have challenges in learning. Secondly, pedagogical special support is provided, if necessary, to ensure the attainment of the qualification requirements. However, these intentions do not necessarily end up embracing students’ perceptions of the aspects enhancing their studying, sense of belonging and good VET. Thus, the aim of the study was to examine students’ perceptions and to determine what elements they appreciated. The theoretical framework of the dissertation was Axel Honneth’s theory of recognition which suggests that an individual’s identity is established in social relations when one’s abilities and achievements are recognized. Social interactions shape both individuals’ identity and the normative mechanisms upon which society is founded. The other relevant concepts of the dissertation were derived from the ambition to provide an in-depth investigation on students’ needs. These multiple theories worked as pillars to verify and confirm the results of the study. The three studies summarized in the dissertation were based on empirical interview data. The studies used multiple methods (content analysis, the narrative’s positioning and actantial analysis) to investigate the position and the needs of the vocational students who received intensive special support. Interviews (N=29) were carried out in 2018 and 2019. The first data set (n=11) consisted of interviews with students in four vocational colleges providing intensive special support. The students’ experiences of the interaction between student and class teacher were in the focus of Study 1. The results indicated that students put only modest demands on their studying and on their teachers. The interaction between a student and a teacher was study-oriented and teacher-lead. According to the students’ descriptions, the interaction situations with the teachers were comfortable but formal and distant. Study 1 concluded that as part of the larger purpose of vocational education to support the growth of the students into autonomous, balanced and civilized citizens, it would be important to make room for the students’ voice and support their interpretations during their studying. This would include both acquiring qualifications for a profession, subjectification as an empowering element and socialization of the social, cultural and political order. Study 2 was based on the interviews with students (n=18) who were qualifying from a vocational special college. Its purpose was to elaborate on students’ experiences of their VET studying and mirror these aspects with Biesta’s (2010, 2020) theory on domains of good education - qualification, socialization, and subjectification. Finnish VET must be founded on inclusive principles that provide all students with the opportunity to become professionals of their fields, balanced and civilized citizens and assist them entering the world. However, the results of Study 2 summed up that instead of emphasizing individually personalized study paths to fulfil the qualification requirements even more attention should be paid to the subjective growth of the students and provide them with real encounters with the world out of college context. Drawing on Scheff (2000, 2003), the third study reported on the dynamics of the social emotions and social bonds between students (n=11) and class teachers. In the study I observed social emotions like shame and pride as the primary emotions that are present in all communication and action. The results of Study 3 demonstrated that pride was based on the students’ experiences in achieving their study objectives and thereby pleasing their teachers who had set the objectives. Pride related to the students’ ability to see positive development in their studying and in their sense of social belonging. Whereas students who experienced shame could not perceive themselves as being subjects of positive development. The study claimed that social belonging and communality need more space and attention in VET system instead of emphasizing competence and effective individual study paths. To conclude, the three studies reflected on students’ perception on the elements that enhance their studying, sense of belonging and domains of good VET. On the bases of the studies, it became apparent that students with intensive special needs appreciated their opportunity to study, to gain new skills and knowledge and to be more autonomous citizens. Understanding and supportive teaching staff was a significant pillar for the success of their studying. The dissertation argues that the students struggled for recognition which means that they wanted to be depicted by significant others in a broad-minded and positive way not only as students with special needs but as human beings with valuable skills and capabilities. The dissertation calls for awareness rising: a student with special needs in one area of life can be a top expert in another. The study suggests that VET teachers should acknowledge their role as change agents who could support both students and employers in diverse and equal employment and management. Furthermore, the dissertation claims that it is not enough to understand the special needs of the students to change the world, but we need education policy measures and practices which are disconnected from the economic growth and efficacy. This would call an education system which practices are developed towards ecological, social and economic sustainability. A VET system which has pledged itself to responsibility, fairness and mutual recognition, to the principles of ecosocial wisdom. The dissertation suggests that processes of dialectic recognition are the heart of the process of sustainable VET. ________________________________________ Keywords: vocational education and training, special education, interaction, belonging, theory of recognition, qualitative content analysis, narratives positioning, actantial analysis Väitöstutkimuksessani selvitin, mitkä elementit opiskelijoiden kokemusten mukaan vahvistavat heidän opintojensa onnistumista ja osallisuuttaan vaativaa erityistä tukea järjestävässä ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi tutkin opiskelijoiden näkemyksiä hyvän ammatillisen koulutuksen lähtökohdista. Aikaisemmat ammatillisen koulutuksen viitekehyksessä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolisilla, yksilöllisesti räätälöidyillä tukitoimilla sekä opetushenkilöstön ymmärtäväisellä asenteella on merkitystä opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisen, niissä onnistumisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittelee erityisen tuen tavoitteeksi mahdollistaa ammatilliset opinnot myös niille opiskelijoille, joilla on haasteita oppimisessaan. Toisin sanoen, ammatillisen tutkinnon perusteiden mukainen osaamisen hankkiminen pyritään tarvittaessa varmistamaan erityispedagogisilla tukitoimilla. Nämä elementit eivät kuitenkaan välttämättä vastaa opiskelijoiden käsityksiä siitä, mitkä asiat tukevat heidän opintojaan, vahvistavat heidän osallisuuden kokemuksiaan ja sopivat yhteen heidän näkemyksiensä kanssa hyvästä ammatillisesta koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella opiskelijoiden odotuksia ja selvittää miten niihin voitaisiin vastata parhaalla mahdollisella tavalla. Väitöskirjan teoreettinen viitekehys oli Axel Honnethin tunnustuksen teoria, jonka mukaan yksilön identiteetti rakentuu sosiaalisessa kanssakäymisessä, jossa hän saa tunnustusta kyvyistään ja saavutuksistaan. Sosiaaliset kanssakäymiset muovaavat sekä yksilöiden identiteettiä että niitä normatiivisia mekanismeja, joiden varaan yhteiskunta on rakentunut. Lisäksi väitöskirjassa hyödynnettiin lukuisia muita käsitteitä ja teorioita, joiden tavoitteena oli tukea syvällisen ymmärryksen muodostumista opiskelijoiden tarpeista. Nämä monipuoliset teoriat vahvistivat väitöskirjan tuloksia. Väitöskirja kokoaa yhteen kolme tutkimusta, jotka rakentuivat empiirisen haastatteluaineiston varaan. Tutkimuksissa hyödynnettiin useita menetelmiä (sisällön analyysi, narratiivien positiointi ja aktanttianalyysi), joiden avulla selvitettiin vaativaa erityistä tukea ammatillisiin opintoihinsa tarvitsevien opiskelijoiden asemaa ja tarpeita. Haastattelut (N=29) toteutettiin vuosina 2018 ja 2019. Ensimmäinen aineisto hankittiin haastattelemalla opiskelijoita (n=11) neljässä eri vaativaa erityistä tukea järjestävässä ammatillisessa oppilaitoksessa. Tutkimuksen 1 keskiössä oli opiskelijoiden kokemukset vuorovaikutuksesta vastuuopettajan kanssa. Tulokset osoittivat, että opiskelijoilla oli vaatimattomia toiveita opintojaan ja opettajiaan kohtaan. Vuorovaikutus opiskelijan ja opettajan välillä oli opiskelukeskeistä ja opettajajohtoista. Opiskelijat kuvasivat vuorovaikutustilanteita opettajan kanssa mukaviksi, mutta kuitenkin muodollisiksi ja etäisiksi. Tämän tutkimuksen perusteella tulisi osana koulutuksen laajempaa tavoitetta tukea opiskelijoiden kasvua autonomisiksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi, huomioida opiskelijoiden mahdollisuus käyttää omaa ääntään ja tukea heidän tekemiään tulkintojaan koulutuksen aikana. Tämä koskee paitsi ammatillisen pätevyyden hankkimista niin myös omakohtaista kasvua sekä sosiaalisen, kulttuurisen että poliittisen järjestyksen omaksumista. Tutkimus 2 perustui kahdeksantoista valmistumassa olevan opiskelijan haastatteluun vaativaa erityistä tukea järjestävässä oppilaitoksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä hyvästä ammatillisesta koulutuksesta ja peilata näitä näkemyksiä Biestan (2010, 2020) teorian mukaisiin hyvän koulutuksen lähtökohtiin – pätevöitymiseen, sosiaaliseen ja omakohtaiseen kasvuun. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen tulisi rakentua inklusiivisten periaatteiden varaan, jotka mahdollistavat kaikkien opiskelijoiden kasvun alansa ammattilaisiksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi ja jotka auttavat opiskelijoita löytämään paikkansa maailmassa. Tutkimuksen tuloksien perusteella yksilöllisten opintopolkujen ja tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen painottamisen sijaan tulisi kuitenkin entistä enemmän kiinnittää huomiota opiskelijoiden omakohtaiseen ja sosiaaliseen kasvuun ja järjestää aitoja kohtaamisia koulun ulkopuolisen maailman kanssa. Scheffin (2000, 2003) tutkimustuloksiin nojaten tutkimus 3 esittää, että häpeä ja ylpeys ovat sosiaalisia primaaritunteita, jotka ovat läsnä kaikessa vuorovaikutuksessamme ja toiminnassamme. Tarkastelin tutkimuksessa 3 sosiaalisten tunteiden ja sosiaalisten suhteiden dynamiikkaa opiskelijoiden ja opettajien välisessä vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat ylpeyttä, kun he saavuttivat tavoitteensa ja pystyivät näin vastaamaan opettajien heille asettamiin haasteisiin. Ylpeys kytkeytyi myös opiskelijan kykyyn nähdä itsensä positiivisen kehityksen vyöhykkeellä suhteessa omiin opintoihinsa ja sosiaalisiin suhteisiinsa. Kun taas opiskelijat, jotka kokivat häpeän tunteita eivät nähneet positiivista kehitystä itselleen mahdollisena. Kolmannen tutkimuksen tulosten perusteella ammatillisessa koulutuksessa on tarpeen antaa tilaa osallisuuden ja yhteisöllisyyden kysymyksien käsittelyyn osaamiskeskustelun ja tehokkaiden yksilöllisten opintopolkujen rakentamisen rinnalla. Yhteenvetona voin todeta, että nämä kolme tutkimusta kuvasivat elementtejä, jotka opiskelijat kokivat vahvistavan heidän opintojensa onnistumista, osallisuuden kokemuksiaan ja olevan hyvän ammatillisen koulutuksen lähtökohtia. Tutkimukset osoittivat, että vaativaa erityistä tukea saaneet opiskelijat arvostivat mahdollisuuttaan opiskella, oppia uusia taitoja ja tietoja sekä kasvaa itsenäisemmiksi kansalaisiksi. Ymmärrystä ja tukea tarjoava opetushenkilöstö oli merkittävä tukipilari heidän opintojensa onnistumisessa. Väitöstutkimus esittää, että opiskelijat ponnistelivat saadakseen tunnustusta. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoille merkitykselliset ihmiset kuvaavat heitä avarakatseisella ja myönteisellä tavalla ja etteivät he tule kohdatuksi vain erityistä tukea tarvitsevina opiskelijoina vaan ihmisinä, joilla on arvokasta osaamista ja toimintakykyä. Väitöstutkimukseni peräänkuuluttaa tietoisuuden lisäämistä: opiskelija, jolla on jollain elämänalueella erityisen tuen tarpeita voi olla ammatillinen huippuosaaja. Tutkimukseni rohkaisee opettajia toimimaan muutosagentteina, jotka voisivat tukea opiskelijan lisäksi myös työelämää monimuotoisessa ja yhdenvertaisessa työllistymisessä ja johtamisessa. Pelkkä ymmärtäminen ei riitä maailman muuttamiseksi, vaan tarvitaan taloudellisen kasvun päämääristä ja tehokkuudesta irrallaan olevia koulutuspoliittisia toimenpiteitä ja käytänteitä. Tämä tarkoittaa koulujärjestelmää, joka tavoittelee ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ja ammatillista koulutusta, joka on sitoutunut vastuullisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen eli ekososiaaliseen sivistykseen. Väitöstutkimus esittää, että kestävän kehityksen mukaisen ammatillisen koulutuksen sydämessä ovat dialektisen tunnustuksen prosessit. ________________________________________ Avainsanat: Ammatillinen koulutus, erityisopetus, vuorovaikutus, osallisuus, tunnustuksen teoria, laadullinen sisällönanalyysi, narratiivien positiointi, aktanttianalyysi

Wersja zdeponowana w repozytorium i wersja opublikowana jest tą samą wersją (VoR). Z artykułem powiązane są dane badawcze: "Badania porównawcze funkcji międzynarodowych programów kształcenia w Polsce (NCN 2020/38/E/HS6/00048) - Dataset" http://hdl.handle.net/11089/47338. The purpose of the study is to identify teachers’ opinions on their learning opportunities in schools implementing the following international programmes in Poland: International Baccalaureate (IB), Advanced Placement (AP), and International General Certificate of Secondary Education (IGCSE). The study was conducted using the diagnostic survey method on a group of 103 teachers. The theoretical basis was Wenger’s (1998) model of learning in communities of practice, which assumes that adult learning (in this case, teachers) can be analyzed in four areas: (1) Belonging, (2) Doing, (3) Becoming, and (4) Experiencing. Therefore, the socio-cultural situation of teachers and their common but specific educational practices conditioned by the specificity of international schools were adopted. The results show that teachers do not feel fully prepared to work after graduation, they use the knowledge and skills acquired in the workplace more often than that acquired during studies, and international programmes create favourable conditions for their learning and professional development. Teachers form a learning community at three levels: school, national, and international. Thus, they form a type of community of communities that Wenger calls a ‘constellation’. National Science Centre Poland, grant no. 2020/38/E/HS6/00048, project titled “Comparative study on functions of international programmes in Poland”.

Social and emotional learning (SEL) is promoted by offering teachers’ SEL workshops worldwide. However, little is known about their short-term and long-term outcomes. We explored how teachers benefit from Lions Quest (Mitt Valg in Norwegian) training in the short and long term in Norway. The development of teachers was investigated by exploring their perceived importance and sense of competence in teaching SEL during an almost two-year period. The development of their students’ SEL was explored as well. Imputed values from the intervention group (n = 247) and the comparison group (n = 47) were used in analysing teachers’ short and long-term outcomes. Students’ intervention group consisted of 112 students and the comparison group consisted of 53 students. Data were collected from the teachers three times and from the students two times via Likert-scale questionnaires. The results indicated that the teachers felt to be more competent in teaching SEL after their Lions Quest (Mitt Valg) teacher training. This trend appeared to be continuing in the long run. Students’ SEL among the intervention group slightly increased whereas SEL among the comparison group decreased during their teachers' training. Lions Quest (Mitt Valg) intervention appeared to improve teachers’ sense of competence to teach SEL at school. In addition, findings showed that teachers were willing to implement LQ as part of their teaching.