Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus

In this doctoral dissertation, urban segregation and disadvantaged schools were examined. The main aim was to analyse how academically successful urban schools deal with socioeconomic disadvantage and what creates challenges for these encounters. The study is positioned in the fields of sociology of education, urban geography and school development studies, and consists of a summary and four sub-studies. The study continues the Bourdieusian research tradition, utilising the concept of institutional habitus. Schools are understood as parts of larger national and local contexts. Institutional habitus is defined as the school culture that has in its focus the interplay between the pupil base of the school, school practices and the collective meanings that are attached to these. The ethnographic data were produced during fieldwork in the mid-2010s in three primary schools in the Helsinki metropolitan area. The data consist of field notes written during 79 observation days and 70 interviews with school staff, pupils and parents. In addition, 69 scholarly articles were analysed for the first sub-study. The aim was to produce a theoretically generalisable understanding of urban schools and socioeconomic disadvantage. The main finding is that the institutional habitus of the three case schools and their pupils’ habitus are in alignment. Schools have a tendency to favour white middle class background pupils but there was an attempt to tackle this tendency in the schools in this study. It was also detected that disadvantaged schools encounter four challenging dilemmas. First, they need to encounter disadvantage and social problems while they also need to aim for respectful and fruitful co-operation with the families. In this, socioeconomic disadvantage and social class positions and life-styles were often unnecessarily mixed. Second, schools need to balance between support and demand. While they cannot give up on their pupils, if they demand too much, it might lead to severe consequences especially for the disadvantaged pupils. Third, schools need to project a good image, even when they need to discuss and describe problems realistically. This is because of the reputation game that schools need to take part in. Fourth, the work communities are simultaneously strong and fragile. While they create a sense of belonging and support to their staff, they exclude some. Disadvantaged schools need to solve these dilemmas in their everyday work, which creates a fifth dilemma: they need to deal with these challenges while they constantly need to develop and reflect on their practices and meaning making. Tässä etnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kaupunkisegregaatiota, huono-osaisuutta ja kouluja Suomessa. Tutkimuksessa analysoidaan, miten oppimistuloksin mitaten hyvin toimivat koulut kohtaavat huono-osaisuutta ja millaisia haasteita tähän liittyy. Työ koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tutkimus asettuu koulutussosiologian, kasvatustieteellisen koulun kehittämisen ja kaupunkimaantieteen tutkimusperinteiden kentälle. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään erityisesti bourdieulaisen tutkimusperinteen käsitteistöä. Tutkimustehtävän kysymyksiin vastataan analysoimalla osatutkimuksista tutkimuskoulujen institutionaalista habitusta. Institutionaalinen habitus määritellään koulujen toimintakulttuuriksi, joka muodostuu kunkin koulun oppilaspohjan, koulun käytäntöjen ja näille annettujen merkitysten yhteispelinä. Toimintakulttuurin muodostamiseen vaikuttavat myös kansallisen (koulutus)politiikan ja tutkimuskaupungin toimintapolitiikkojen muodostama kehys. Tutkimuksen etnografinen havainnointi- ja haastatteluaineisto tuotettiin kolmella pääkaupunkiseudulla sijaitsevalla alakoululla 2010-luvun puolivälissä. Aineisto koostuu havainnointimuistiinpanoista 79 päivän ajalta, sekä koulujen henkilökunnan, oppilaiden ja huoltajien haastatteluista, joita on yhteensä 70. Lisäksi ensimmäisessä osatutkimuksessa tehtiin 69 tutkimusartikkelin analyysi, jonka pohjalta valikoitiin väitöstutkimuksen teoreettinen näkökulma. Tutkimusotteen, asetelman ja aineiston pohjalta tuotetaan teoreettisesti yleistettävällä tasolla ymmärrystä siitä, miten segregoituneessa kaupungissa koulut kohtaavat oppilaspohjansa ja mitä se voi merkitä. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimuskoulujen institutionaalinen habitus kohtaa oppilaansa näiden habituksia myötäillen. Tämä tarkoittaa, että koulujen kollektiivisissa merkityksenannoissa sosiaalisesti monimuotoinen oppilaspohja pyritään normalisoimaan. Kouluilla on yleisesti taipumus suosia ja normalisoida valkoinen keskiluokkainen oppilaspohja. Tämän tutkimuksen aineistossa näin ei pääsääntöisesti kuitenkaan ollut. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuutta kohtaavien koulujen arjessa ratkotaan neljänlaisia dilemmoja, jotka vetävät kouluja eri suuntiin. Huono-osaisuuden kohtaamisen dilemma muodostuu tilanteesta, jossa koulujen tulisi kohdata kaikkia oppilaita ja näiden perheitä kunnioittavasti ja hyvään yhteistyöhön pyrkien, mutta toisinaan erityisesti perheiden toiminta asettuu hankaukseen tämän tavoitteen kanssa. Koulujen henkilökunnan haasteeksi muodostuu huono-osaisuuden tuottamien sosiaalisten haasteiden kohtaaminen ja huoli lapsista. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuuteen kiinnittyvät ongelmalliset ilmiöt ja yhteiskuntaluokittuneet elämäntavat rinnastuivat aineistossa. Tämä tarkoittaa, että alempien yhteiskuntaluokkien perheet patologisoitiin toisinaan tarpeettomasti. Toinen dilemma muodostuu vaatimisen ja tuen tarpeen tasapainon löytämisestä. Aineistossa näkyy koulujen henkilökunnan tahto olla luovuttamatta oppilaiden suhteen näiden lähtökohdista ja ongelmista huolimatta. Samalla kuitenkin näkyy, että jos koulussa heikommin pääomin toimivilta oppilailta vaadittiin liikaa omatoimisuutta, tämä johti oppilaiden kannalta vaikeisiin tilanteisiin. Kolmas dilemma muodostuu erityisesti alueisiin kiinnittyvien maineiden ja stigmojen kanssa toimimisesta. Koulut asettuvat paikallisessa ja koko kaupungin tilassa hierarkiaan maineidensa pohjalta. Tämän tiedostaen kouluissa jouduttiin vastaamaan siihen ristiriitaiseen haasteeseen, jossa oma koulu tulee esittää mahdollisimman hyvässä valossa silloinkin, kun kouluilla on tarve kuvata kohdattuja haasteita realistisesti. Tavat, joilla alueista ja kouluista puhutaan aiheuttavat kouluissa todellisia seurauksia: ne vaikuttavat henkilöstön saatavuuteen rekrytoinneissa, perheiden kouluvalintoihin ja oppilaiden uskomuksiin itsestään. Neljäs dilemma muodostuu koulujen työyhteisöissä, jotka ovat samanaikaisesti vahvoja ja hauraita. Työyhteisö kiinnittää kouluun, kun siitä saadaan tukea ja apua. Vaikka työyhteisö kiinnittää ja kannattelee, se saattaa sulkea joitakin ulos. Kaikenlaisia opettajia ei pidetty sopivana toimimaan niiden haasteiden kanssa, joiden kanssa tutkimuskouluissa joudutaan toimimaan. Huono-osaisuutta kohtaavat koulut joutuvat tiedostaen tai tiedostamattaan ratkomaan näitä eri suuntiin vetäviä ristiriitoja ja asemoitumaan suhteessa niihin, mikä rakentaa keskeisesti niiden institutionaalista habitusta. Viides dilemma syntyykin siitä, miten nämä koulut joutuvat jatkuvasti kehittämään ja reflektoimaan toimintaansa, vaikka niiden arki on eri suuntiin vetävien ristiriitojen vuoksi muutenkin täyttä. Tutkimuksen johtopäätelmissä pohditaan, miten hyvin toimivassa lähikoulussa pyritään normalisoimaan monenlaiset oppilaat ja lähtökohdat ja koulun käytännöt rakennetaan tämän ajatuksen pohjalta.