Search

Background Because of the premalignant nature of intraductal papillary mucinous neoplasms (IPMNs), patients should undergo surveillance as long as they remain fit for surgery. This surveillance, with imaging and laboratory tests every 6 to 12 months, is expensive and may psychologically burden patients. This study aimed to determine the effects of IPMN surveillance on patients´ health-related quality of life (HRQoL) and anxiety levels. Methods We included a random subgroup of all IPMN patients undergoing a follow-up check-up at Helsinki University Hospital (HUH) between August 2017 and November 2018. Patients were asked to complete the 15D HRQoL and state-trait anxiety inventory (STAI) questionnaires just before and three months after an IPMN control. Results Among 899 patients in IPMN follow-up, 232 participated. The 15D HRQoL results showed differences in some IPMN patients’ 15 analyzed dimensions compared to a sex- and age-standardized general population cohort, but the clinical relevance of these differences appear doubtful. We detected no significant difference in the anxiety levels determined using the STAI questionnaires before or three months after the IPMN control. Conclusion Surveillance should be less harmful than the risk of disease. Among our patients, the recommended IPMN follow-up carried minimal negative impact on patients’ HRQoL or anxiety levels. This result is important, because the number of patients under IPMN surveillance is rapidly increasing and the cancer risk among the majority of these patients remains small. Trial registration: The Surgical Ethics Committee of Helsinki University Hospital approved this study (Dnro HUS 475/2017) and it was registered at ClinicalTrials.gov (NCT03131076) before patient enrollment began.

Nestekertymien sytologisten irtosolututkimusten uuden luokituksen jokaiseen kuuteen ryhmään sisältyvät sytologinen kuvaus, maligniteettiriski ja toimenpidesuositus. Järjestelmä mahdollistaa paremman tiedonkulun patologin ja kliinikon välillä. publishedVersion

Vertaisarvioitu. Eosinofiilinen myokardiitti on akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, autoimmuunitaudit ja hypereosinofiilinen oireyhtymä. Eosinofiilisen myokardiitin tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät toksisia, sydänlihasta vaurioittavia valkuaisaineita, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Puolella potilaista on verenkuvassaan eosinofiliaa, joka johdattaa oikeaan diagnoosiin. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan ja sydämen magneettikuvaukseen, mutta perifeeristä eosinofiliaa voidaan todeta myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsian perusteella. Glukokortikoidit vaikuttavat yleensä nopeasti eosinofiliaan, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen tulehduksen aikana.

Non

Syövän aiheuttama paraneoplastinen neurologinen sairaus saattaa johtaa potilaan kuolemaan jopa ennen syöpäsairauden toteamista. Kuvaamme tässä kaksi potilasta, joilla todettiin vasta-ainepositiivinen limbinen enkefaliitti. Molemmat menehtyivät tautiin. Ensimmäisen potilaan kasvain löytyi vasta ruumiinavauksessa, ja toisen potilaan merkittävä neurologinen oireisto johti kuolemaan, vaikka syöpäsairaus aluksi vaikuttikin parantuneelta. publishedVersion

Vertaisarvioitu. Syöpähoitoa edeltävän suun tarkastuksen tavoite on ehkäistä infektiokomplikaatioita sekä parantaa suun terveydentilaa hoidon aikana ja sen jälkeen. Näyttö suun kroonisten infektiopesäkkeiden vaikutuksesta syöpähoidon ennusteeseen on vähäistä ja akuutit hammasperäiset infektiot hoidon aikana harvinaisia. Silti suun tarkastuksen sisällyttäminen hoitokokonaisuuteen heti diagnoosin jälkeen on suositeltavaa sairauden tai hoitojen takia suurentuneen infektioriskin vuoksi. Syöpähoitoja edeltävän hammashoidon tulee painottua sairautta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Kroonisten infektiopesäkkeiden radikaaliin saneeraukseen on yleensä syytä suhtautua pidättyvästi. Suuhygienian omaehtoinen ja ammattimainen ylläpito hoidon aikana ja jälkeen on tärkeää, sillä kuiva suu, limakalvovauriot, karies sekä luustolääkkeiden ja sädehoidon aiheuttama kudosten heikentynyt paranemiskyky altistavat uusille suun sairauksille. Lisäksi ne vaikuttavat hoidosta toipumiseen ja elämänlaatuun.

Vertaisarvioitu. Ohutsuolen loppuosan neuroendokriinisiä kasvaimia luonnehtii pieni koko, matala erilaistumisaste (gradus), hidaskasvuisuus ja pitkä ennuste, joista huolimatta niiden toteamishetkellä jopa kahdella kolmasosalla potilaista todetaan etäpesäkkeitä. Nämä kasvaimet erittävät usein serotoniinia, jolloin metastaattisessa taudissa voi karsinoidioireyhtymän merkkinä ilmaantua ripulia ja flush- eli lehahdusoireita. Osalle potilaista kehittyy karsinoidisydänoireyhtymä oikean puolen sydänläppien vaurioitumisen seurauksena. Umpilisäkkeen kasvaimista valtaosa on sattumalöydöksiä, joihin liittyy metastasointia vain harvoin. Diagnostisten menetelmien, erityisesti somatostatiinireseptorien positroniemissiotomografia (PET) -kuvauksen ja histologisen luokittelun kehityksen myötä taudin diagnosoiminen ja hoitoratkaisut ovat helpottuneet. Ainoa parantava hoitomuoto on edelleen leikkaus. Ohutsuolen leikkauksessa koko ohutsuoli ja suolilieve tunnustellaan ja kaikki kasvainmassa poistetaan. Umpilisäkkeen kasvainten osalta keskeistä on, tarvitaanko hemikolektomiaa. Somatostatiinianalogien (SSA) ohella viime vuosina on kertynyt tutkimustietoa somatostatiinileimatun radionuklidihoidon tehosta sekä kasvaintaudin että karsinoidioireiden hoidon osalta.

Vertaisarvioitu. English summary.

Vertaisarvioitu. COVID-19-infektion neurologisista ilmentymistä kertynyt tieto on tapausselostusten ja -sarjojen hallitsemaa. Yleisimmät neurologiset ilmentymät ovat olleet haju- ja makuaistin muutokset. Aivoverenkiertohäiriöt, enkefalopatia ja immuunivälitteiset keskushermoston sairaudet tulevat usein esiin COVID-19-infektion komplikaatioina, mutta toisaalta Guillain-Barrén oireyhtymän osalta yhteys tähän infektioon kumottiin laajemmassa epidemiologisessa kohorttitutkimuksessa. Myös enkefaliitin, epileptisten kohtauksien, ääreishermoston sairauksien ja lihassairauksien on kuvattu liittyvän tähän infektioon. Neuropatologisissa tutkimuksissa tärkeimmät löydökset ovat olleet hypoksis-iskeeminen vaurio, verenvuodot ja epäspesifiset tulehdusmuutokset. Vielä odotellaan varmuutta siitä, aiheutuvatko kudosmuutokset viruksen invaasiosta aivoihin vai onko kyse epäsuorista muutoksista. Mekanismi SARS-CoV2-viruksen pääsylle aivokudokseen näyttäisi olevan olemassa. COVID-19-infektion jälkeisestä pitkittyneestä neurologisesta oireilusta tarvitaan lisää tutkimustietoa.

Vertaisarvioitu. Epiteliaalinen munasarjasyöpä jaetaan histologiansa ja molekulaarisen taustansa perusteella alaryhmiin, jotka eroavat myös kliiniseltä käyttäytymiseltään. Yleisimmän, huonosti erilaistuneen seroosin karsinooman syntymekanismit liittyvät DNA-vaurioita korjaavien homologisen rekombinaation (HR) geenien mutaatioihin. HR-puutoksesta syntyviä DNA-vaurioita voidaan hyödyntää seroosin karsinooman hoidossa käyttämällä polyadenosiinidifosfaattiriboosipolymeraasin (PARP) estäjiä yksinään tai yhdistettynä muihin kohdennettuihin hoitoihin. Mikäli endometrioidissa tai kirkassoluisessa alatyypissä on MMR (kahdentumisvirheiden korjaus, mismatch repair) -geenin mutaatio, ovat nämä syövät herkkiä immuunihoidolle. HR- ja MMR-puutoksista syntyviä DNA-vaurioita voidaan käyttää myös biomarkkereina tunnistamaan potilaita, jotka hyötyvät uusista, kohdennetuista hoidoista ja niiden yhdistelmistä.

Teema : geeniohjatun syövän hoidon työryhmä

JOHDANTO : Rasvamaksatautipotilaiden edenneen fibroosin tunnistaminen on tärkeää vakavien maksakomplikaatioiden ehkäisyssä. Käypä hoito -suosituksessa käytetään Fibrosis-4- (FIB-4) ja NAFLD Fibrosis Score (NFS) -fibroosilaskureita kaksiportaisesti. Selvitimme, miten Käypä hoito -algoritmin kaksiportainen seulonta toimii edenneen fibroosin selvittelyssä verrattuna yleisesti suositellun pelkän FIB-4:n käyttöön. MENETELMÄT : Tutkimukseen osallistui 401 lihavaa potilasta, joille tehtiin kliinisen tutkimuksen lisäksi maksabiopsia. Potilaille laskettiin FIB-4- ja NFS-riskipisteet, ja niiden osuvuutta tunnistaa maksabiopsialla varmistettu edennyt fibroosi arvioitiin. TULOKSET : Maksabiopsiassa ilmeni rasvamaksatauti 64 %:lla ja edennyt fibroosi 5 %:lla potilaista. Käypä hoito -algoritmi ohjasi jatkotutkimuksiin 76 potilasta eli merkitsevästi vähemmän kuin pelkkä FIB-4 (129 potilasta, p < 0,001). Algoritmi ja pelkkä FIB-4 tunnistivat edenneen fibroosin yhtä hyvin (18/20 vs 15/20 potilasta, p = 0,41). PÄÄTELMÄT : Käypä hoito -algoritmin mukainen lihavien potilaiden edenneen fibroosin kaksiportainen seulonta vähentää turhia lähetteitä jatkotutkimuksiin verrattuna pelkän FIB-4:n käyttöön.

Vertaisarvioitu. Keuhkokarsinoidit ovat harvinaisia keuhkojen neuroendokriinisiä kasvaimia, jotka kuuluvat WHO-luokituksen mukaan pahanlaatuisten keuhkokasvainten ryhmään. Niiden esiintyvyys on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt. Tämä johtuu ainakin osittain tarkentuneesta diagnostiikasta, kun kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet ja niiden käyttö lisääntynyt. Keuhkokarsinoidit jaetaan morfologiansa perusteella tyypillisiin ja atyyppisiin karsinoideihin. Potilaat ovat diagnoosihetkellä verrattain nuoria, keskimäärin 50-vuotiaita, eikä kasvaimen kehittymisellä ole havaittu olevan yhteyttä tupakointiin. Keuhkokarsinoideista suurin osa on oireettomia, ja kasvain todetaankin sattumalöydöksenä muun syyn takia tehdyssä kuvantamistutkimuksessa. Ensisijainen hoito on leikkaushoito. Keuhkokarsinoidipotilaan ennuste on yleensä hyvä.

Vertaisarvioitu. Näin hoidan. Nenän suolavesihuuhtelu on edullinen tukihoito moneen nenä- ja sivuontelosairauteen, etenkin allergiseen nuhaan ja pitkäaikaiseen rinosinuiittiin. Huuhtelun tehon oletetaan perustuvan mekaanisen puhdistukseen ja ärsyttävien tekijöiden poistamiseen limakalvoilta sekä parempaan paikallislääkkeen, esimerkiksi glukokortikoidin, imeytymiseen. Huuhtelussa kannattaa käyttää isotonista liuosta. Mahdolliset haitat voivat liittyä puutteelliseen hygieniaan ja käyttötekniikkaan sekä liian ahkeraan huuhteluun, joka voi kuivattaa limakalvoja ja poistaa limakalvon suojatekijöitä. Vaikka näyttö huuhtelun tehosta äkillisten tulehduksien yhteydessä on puutteellista, huuhtelua voitaneen käyttää myös tavallisen flunssan tai COVID-19-infektion aikana, kunhan huuhteluvälineen ja ympäristön puhdistuksesta huolehditaan.

Vertaisarvioitu. Kuvaamme vaikeaan etenevään neuropsykiatriseen oireistoon nuorena sairastuneen naisen, jonka sairaus johti menehtymiseen alle kahdessa vuodessa. Sairaus alkoi selkeillä psykiatrisilla oireilla, potilas oli vauhdikas, rajaton ja lopulta avoimen psykoottinen. Pian tämän jälkeen kehittyi kognitiivisia oireita kuten kielellisten ja päättelytoimintojen vaikeutta. Monipuolisten tutkimusten jälkeen sairaus paljastui otsa-ohimolohkorappeumaksi, jonka taustalla oli C9orf72-toistojaksomutaatio. Kyseessä oli nuorin tieteellisessä kirjallisuudessa dokumentoitu potilas, jolla oli tämän mutaation aiheuttama otsa-ohimolohkorappeuma.

The lymphatic system, fundamental for body fluid homeostasis and immune system functions, also participates in pathological processes including cancer, cardiovascular and neurodegenerative diseases. Many aspects of the lymphatic system are unclear, but great advancements have been made – e.g. the discovery of meningeal lymphatics and the lymphatic-like nature of Schlemm’s canal. Lymphatic-like structures were also recently discovered in proliferative diabetic retinopathy, a severe diabetic eye complication, where the treatment of pathological neovessel growth is not always effective. Novel findings in the field can help to develop new treatments for lymphatic disorders and for other diseases where lymphatic neovascular growth is involved.

Vertaisarvioitu.English summary. Teema : tekoäly lääketieteessä. Konenäkö ja koneoppiminen ovat vauhdilla tulossa lääketieteeseen, erityisesti radiologiaan ja patologiaan. Hermoverkkojen avulla voidaan jo luokitella tautiryhmiä oikein sekä tunnistaa esimerkiksi syövän erilaistumisasteita. Konenäön odotetaan nopeuttavan lääkärin työtä ja vähentävän subjektiivisista arvioinneista johtuvaa vaihtelua diagnostiikassa, mikä johtaa laadukkaampaan diagnostiikkaan. Tekoäly ei korvaa lääkäriä, mutta oikein hyödynnettynä sille voidaan antaa rutiinitehtäviä ja vapauttaa näin luova ihmismieli vaikeampiin, parempaa kognitiota vaativiin tehtäviin sekä uuden kehittämiseen.

Vertaisarvioitu. Teema : haima- ja maksasyöpä Hyvänlaatuisten maksapesäkkeiden selvittely on seurausta lisääntyneistä kuvantamistutkimuksista. Jopa 15 %lla väestöstä löytyy jokin kaikukuvauksessa havaittava maksapesäke. Useimmiten kyseessä on hyvänlaatuinen muutos, mutta tämän varmistamiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia. Kuvantamisessa käytettävät jatkoselvittelyt tehdään varjoainetehosteisella tietokonetomografialla tai magneetilla. Keskeisintä on tunnistaa syöpäkasvaimet. Hyvänlaatuisissa pesäkkeissä fokaalisen nodulaarisen hyperplasian ja adenooman erottaminen on tarpeen. Epäselvissä tapauksissa tarvitaan histologinen näyte. Kohdennettu biopsia adenoomasta auttaa myös sen malignisoitumis- ja vuotoriskin arviossa.

Vertaisarvioitu. Teema : aivokasvaimet. English summary. Glioomat ovat primaareista aivokasvaimista yleisimpiä. Glioomien diagnostiikka perustuu kasvainten histologisiin piirteisiin ja molekulaarisiin muutoksiin. Vuonna 2016 päivitetty WHO:n aivokasvainluokitus tuo geneettiset muutokset osaksi kasvainten diagnoosia. Integroitu diagnoosi sisältää kasvaimen histologisen tyypin, pahanlaatuisuusasteen ja molekulaariset muutokset. Glioomien tärkeimmät molekyylimuutokset ovat IDH (isositraattidehydrogenaasi) -geenin mutaatio ja 1p/19q-kodeleetio. Astrosytoomissa IDH-mutaatio erottaa suotuisan ennusteen kasvaimet omaksi ryhmäkseen. IDH-mutatoitumaton glioblastooma on glioomista tavallisin ja pahanlaatuisin. Paremman ennusteen oligodendroglioomassa on samanaikaisesti IDH-mutaatio ja 1p/19q-kodeleetio. H3 K27M -mutatoitunut keskiviivan gliooma on uusi aggressiivinen glioomatyyppi. Molekyylimuutoksiin perustuva luokittelu parantaa glioomien diagnostiikan tarkkuutta ja luo pohjan niiden tulokselliselle hoidolle.

Vertaisarvioitu. English summary

Vertaisarvioitu.Teema : tekoäly lääketieteessä.

Vertaisarvioitu. English summary Kateenkorvan kasvaimet ovat monimuotoinen joukko harvinaisia syöpiä, jotka ovat yleensä parannet­ta vissa leikkauksella. Tietokonetomografia (TT) on perustutkimus arvioitaessa kateenkorvan syöpien levinneisyyttä. Erotusdiagnostiset vaihtoehdot on syytä huomioida ja asianmukaisesti diagnosoida ennen hoitopäätösten tekoa. Kateenkorvan syöpien hoitosuunnitelma tehdään moniammatillisessa hoitokokouksessa. Mikäli kasvain ei ole suoraan leikattavissa, voidaan säde­ ja solunsalpaajahoidolla pienentää kasvainmassaa ja mahdollistaa paranemista tavoitteleva leikkaus. Edenneen kateenkorvan syövän hoidossa solunsalpaajat pienentävät usein tautitaakkaa ja lievittävät syövän aiheuttamia oireita. Lisääntyvä kateenkorvan syöpien biologian tuntemus mahdollistanee tulevaisuudessa myös geeni­muutoksiin kohdennetut hoidot.

Vertaisarvioitu. English summary. Diabeettinen munuaistauti kehittyy jopa joka toiselle diabetesta sairastavalle. Siihen liittyy suurentunut riski sairastua sekä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Diabeettisen munuaistaudin syntyyn vaikuttavat sekä ympäristötekijät että geneettinen alttius. Suurentunut verenglukoosipitoisuus, epäedulliset rasva-arvot ja korkea verenpaine johtavat moniin solutason muutoksiin, jotka vaikuttavat sairauden kehittymiseen ja etenemiseen. Näihin kuuluvat muun muassa insuliiniresistenssi, lievä tulehdus, hypoksia, oksidatiivinen stressi, lipotoksisuus, endoplasmakalvoston stressi ja epigeneettiset muutokset. Diabeettiselle munuaistaudille ei ole kohdennettua hoitoa eikä sen syntymistä voida estää, mutta useat jo käytössä olevat lääkkeet hidastavat sen etenemistä. Monet molekulaariset mekanismit ja signalointikaskadit liittyvät sairauden kulkuun. Niiden tarkempi ymmärtäminen luo mahdollisuuksia kehittää räätälöityjä, munuaistautiin kohdennettuja hoitoja.

Sylkirauhasen ohutneulanäytteiden uusi luokitus tarkentaa sytologisia kriteereitä ja antaa hoidon tai seurannan kannalta olennaista tietoa hoitavaan yksikköön. Vastauskäytännöt on sovittava kliinikoiden kanssa

English summary

English summary

Teema : biopankki. English summary

Teema : syöpäseulonta. English summary

English summary

Teema : biopankki

Selvittämällä virusten syöpää aiheuttavia mekanismeja pystytään paremmin kehittämään rokotteita.

Vertaisarvioitu Punasolusiirtojen tunnetuin haitta on välitön hemolyyttinen verensiirtoreaktio. Sen oireet alkavat usein jo verensiirron aikana. Viivästyneen reaktion oireet ovat yleensä lievempiä ja jäävät usein kokonaan toteamatta. Kuvaamme potilaan, jolla viivästynyt hemolyyttinen verensiirtoreaktio johti dialyysihoitoja vaatineeseen mu¬¬nuaisvaurioon. Koska oireiden yhteyttä äskettäiseen verensiirtoon ei heti osattu epäillä, diagnoosi viivästyi, aiheutui invasiivisia tutkimuksia ja munuaisten toipuminen vaarantui.

Head and neck cancers constitute the seventh most common cancer group worldwide. Their incidence has been declining in the Western world, along with the decrease in tobacco smoking. The incidence of oropharyngeal squamous cell carcinoma (OPSCC) has been rising over the last two to three decades in many Western countries. This trend is attributed to human papillomavirus (HPV), which is responsible for the majority of OPSCC cases, whereas, the incidence of HPV-unrelated OPSCC has decreased. HPV-positive OPSCC differs from the HPV-negative form in various aspects: Patients are younger, and they typically have less tobacco and alcohol consumption. They tend to have smaller primary tumors but more advanced disease in the neck. Patients with HPV-positive tumors have better odds of survival, but their post-treatment lifetime may be harmed by major treatment-related morbidity. Many prospective randomized trials delivering de-intensified treatment for this OPSCC patient group are currently ongoing. Validated predictive biomarkers could aid in the treatment individualization of OPSCC. The only well-validated prognostic biomarkers in OPSCC are HPV and protein p16, reflecting HPV involvement. Toll-like receptors (TLRs) are receptors, which initiate immunological cascades. In HPV-associated cervical carcinoma, alteration in the expression of TLRs has been observed. These receptors are also expressed in an altered pattern when HPV infection persists in the cervix. Therefore, these receptors could have a role in HPV-associated OPSCC. The first part of the present study analyzed the treatment and outcome in two patient series treated over a ten-year period. Study I included all OPSCC patients treated at the Finnish university hospitals, and Study II focused on the management of the neck in cN+ disease of patients treated at the Helsinki University Hospital. The cohort included 674 patients, and during the study period, the incidence of this disease increased, which mainly occurred in the group of patients carrying a HPV-associated tumor. The outcome of lateral-wall OPSCC (tonsil) remained similar compared to an earlier Finnish nationwide report, but the outcome of anterior-wall disease (base of tongue) slightly improved. Study II revealed that the relative rate of neck dissections had decreased while the delivery of definitive oncological treatment had increased. However, the regional control rate had not worsened. Regional failures occurred in patients with class cN2b or higher and they often developed on the contralateral side of the neck, including in patients with an ipsilateral primary tumor. The second part of this thesis study (Studies III and IV) evaluated the role of TLRs in OPSCC. As a pilot study, we analyzed TLR 2, 3, 4, 5, 7, and 9 expression, p16 expression, and HPV status in 35 OPSCC samples. TLR 5, 7, and 9 expression varied according to p16 and HPV status. Based on these results, we evaluated the association of TLR 5, 7, and 9 with clinicopathological and outcome data in a cohort of 202 OPSCC patients. The findings indicated that high TLR 5 expression and low TLR 7 expression were related to poor disease-specific survival in the group of HPV-positive OPSCC patients. Pään ja kaulan syövät ovat maailman seitsemänneksi yleisin syöpätyyppi. Niiden esiintyvyys länsimaissa on laskenut tupakoinnin vähentyessä. Suunielusyöpä on kuitenkin yleistynyt monessa länsimaassa viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana. Muutoksen taustalla on ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamien suunielusyöpätapausten merkittävä lisääntyminen. HPV-positiivinen suunielusyöpä eroaa monin tavoin HPV-negatiivisesta suunielusyövästä. Potilaat, jotka sairastuvat taudin HPV-positiiviseen muotoon ovat nuorempia, tyypillisesti tupakoivat vähemmän ja käyttävät vähemmän alkoholia. Lisäksi emokasvain on yleensä pienempi, mutta kaulalle on usein kehittynyt enemmän etäpesäkkeitä. HPV-positiivista tautia sairastavat potilaat ovat usein nuorempia ja heillä on suurempi todennäköisyys välttyä taudin uusiutumalta, joten osa heistä joutuu kärsimään pitkään hoitojen jälkeisistä haittavaikutuksista. Hoitojen keventäminen HPV-positiivista tautia sairastavien kohdalla saattaa tarjota avun tähän ongelmaan. Kliiniseen käyttöön sopivien ennusteellisten biomerkkiaineiden löytäminen voisi mahdollistaa suunielusyöpäpotilaiden yksilöllisempien hoitojen suunnittelun. Ainoat validoidut ennusteelliset merkkiaineet ovat HPV ja proteiini p16, joka on HPV-assosiaation osoittamiseen käytettävä sijaismerkkiaine. Tollin kaltaiset reseptorit (TLR) aloittavat tulehdusreaktiota, mutta niillä on myös todettu olevan yhteys syövän kehittymiseen. HPV-infektion pitkittyessä kohdunkaulassa ja myös kohdunkaulan syövässä on todettu, että usean TLR:n ilmentyminen on poikkeavaa. Tällä perusteella voidaan olettaa, että TLR:llä voisi olla keskeinen merkitys myös suunielusyövässä. Tämän tutkimuksen ensimmäisessä osakokonaisuudessa analysoitiin vuosien 2000-2009 aikana annettuja hoitoja ja hoitotuloksia kahdessa potilassarjassa. Ensimmäiseen osatyöhön oli kerätty kaikki Suomen viidessä yliopistosairaalassa hoidetut suunielusyöpäpotilaat. Toisessa osatyössä analysoitiin kaulan hoitoa HYKS:ssä potilailla, joilla oli diagnoosivaiheessa kaulalla etäpesäkkeet. Tutkimusajanjakson aikana hoidettiin yhteensä 674 potilasta. Tauti, ja erityisesti sen HPV:hen liittyvä muoto lisääntyi tutkimusajanjakson aikana. Aikaisempaan kansalliseen suunielusyöpätutkimukseen verrattuna nielun sivuseinämän (nielurisan) taudin ennuste oli pysynyt muuttumattomana, mutta nielun etuseinämän (kielen tyven) taudin ennuste oli hieman parantunut. Toisen osatyön tulosten mukaan kauladissektioiden suhteellinen määrä väheni samalla kun definitiivinen kemosädehoito yleistyi. Taudin uusiutumismäärät kaulalla eivät kuitenkaan lisääntyneet. Kaulan alueen uusiutumat kehittyivät potilaille, joiden kaulan kliininen luokitus oli N2b tai korkeampi ja ne kehittyivät usein emokasvaimen vastakkaiselle puolelle. Tutkimuksen toisessa osakokonaisuudessa (osatyöt III-IV) tutkimme TLR:n merkitystä suunielusyövässä. Analysoimme ensin TLR 2, 3, 4, 5, 7 ja 9 sekä p16 ilmentymisen ja HPV-statuksen 35:sta suunielusyövästä. TLR 5, 7 ja 9 ilmentyminen erosi p16-positiivisten ja –negatiivisten sekä HPV-positiivisten ja –negatiivisten suunielusyöpien välillä. Näiden tulosten perusteella selvitimme TLR 5, 7, ja 9 merkitystä laajemmassa 202 potilaan aineistossa verraten näiden proteiinien ilmentymistä potilaisiin ja tautiin liittyviin tekijöihin sekä taudin ennusteeseen. Tulokset vahvistivat aiempia löydöksiä. Sen lisäksi havaitsimme, että voimakas TLR 5 ja matala TLR 7 ilmentyminen olivat yhteydessä korkeaan tautikuolleisuuteen HPV-positiivista tautimuotoa sairastavilla potilailla.

Teema : gynekologinen syöpä. English summary

English summary

English summary. Teema : Alzheimerin tauti

English summary

Teema : motivaatio

English summary

English summary

Teema : motivaatio

English summary. Teema : Alzheimerin tauti

English summary