Ohutsuolen ja umpilisäkkeen neuroendokriiniset kasvaimet

Vertaisarvioitu. Ohutsuolen loppuosan neuroendokriinisiä kasvaimia luonnehtii pieni koko, matala erilaistumisaste (gradus), hidaskasvuisuus ja pitkä ennuste, joista huolimatta niiden toteamishetkellä jopa kahdella kolmasosalla potilaista todetaan etäpesäkkeitä. Nämä kasvaimet erittävät usein serotoniinia, jolloin metastaattisessa taudissa voi karsinoidioireyhtymän merkkinä ilmaantua ripulia ja flush- eli lehahdusoireita. Osalle potilaista kehittyy karsinoidisydänoireyhtymä oikean puolen sydänläppien vaurioitumisen seurauksena. Umpilisäkkeen kasvaimista valtaosa on sattumalöydöksiä, joihin liittyy metastasointia vain harvoin. Diagnostisten menetelmien, erityisesti somatostatiinireseptorien positroniemissiotomografia (PET) -kuvauksen ja histologisen luokittelun kehityksen myötä taudin diagnosoiminen ja hoitoratkaisut ovat helpottuneet. Ainoa parantava hoitomuoto on edelleen leikkaus. Ohutsuolen leikkauksessa koko ohutsuoli ja suolilieve tunnustellaan ja kaikki kasvainmassa poistetaan. Umpilisäkkeen kasvainten osalta keskeistä on, tarvitaanko hemikolektomiaa. Somatostatiinianalogien (SSA) ohella viime vuosina on kertynyt tutkimustietoa somatostatiinileimatun radionuklidihoidon tehosta sekä kasvaintaudin että karsinoidioireiden hoidon osalta.