Search

Artikkeli tarkastelee kuvauksia osallistumisesta kielellisesti epäsymmetriseen suomenkieliseen keskusteluun. Näitä tilanteita kuvaa neljä eri tavalla suomea hallitsevaa henkilöä kielielämäkerrallisissa haastatteluissa, joista on videotallenne. Haastatellut kuvaavat kielellisiä kohtaamisiaan paremmin tai heikommin suomea osaavan keskustelukumppanin kanssa. Artikkeli käsittelee sitä, kuinka kuvauksia esitetään multimodaalisesti ja moniäänisesti ja kuinka ne rakentavat haastateltujen toimijuutta. Tutkimus valottaa myös sitä, kuinka toimintaa arvioidaan., The article discusses participation in Finnish-language conversation among speakers with asymmetrical linguistic resources. The analysis examines video-recorded interviews of four participants. The interviewees describe their language use with an interlocutor who had either a weaker or stronger command of Finnish. The aim of the article is to gain a deeper understanding of agency in the described encounters where linguistic asymmetries were noticeable. The analysis focuses on the embodied communication present in the interviews as well as the different voices intertwined with the descriptions of asymmetrical interactions. In addition, the research sheds light on how the interviewees evaluate their actions.

Artikkeli käsittelee suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden puheen ymmärrettävyyttä vastaanottotilanteessa. Tutkimusaineistona on EU/ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvia potilastenttejä, eli videoituja potilasvastaanottoja, joiden yhteiskesto on noin 40 tuntia. Artikkelissa tarkastellaan lääkärin puheen ymmärrettävyyttä kahdesta näkö-kulmasta. Ensin tutkitaan kohtia, joissa potilas jotenkin ilmaisee, että ei ole ymmärtänyt lääkärin puhetta. Analyysin toisessa osassa huomio kohdistetaan kielellisten merkitysten välittymiseen ja pyritään selvittämään, mitkä puheen ominaisuudet heikentävät ymmärrettävyyttä. Tutkimuksesta ilmeni, että potilaan ilmaisemat ongelmat liittyvät usein ääntämiseen ja morfosyntaksiin. Jonkin verran vähemmän on sanastoon ja kieliopillisiin merkityksiin liittyviä ongelmia. Nämä ongelmat ovat usein paikallisia ja ratkeavat tilanteen kuluessa. Analyysin toinen vaihe toi esiin vakavampia ongelmia: sanastopuutteita ja epätäsmällisiä tai suorastaan vääriä kieliopillisia merkityksiä, jotka estävät viestin välittymisen täsmällisesti. Samalla kävi ilmi, että potilaiden kesken on suuria eroja siinä, miten hyvin he ymmärtävät suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puhetta., The article concerns the comprehensibility of speech of physicians who use Finnish as a second language during patient consultations. The research data consists of clinical skills tests for the licensing process of physicians who completed their degrees outside the EEA, i.e. video-recorded patient consultations with the total length of approximately 40 hours. The article looks at the comprehensibility of the doctors’ speech from two perspectives. The first part examines incidences in which the patient somehow expresses that they have failed to understand what the doctor said. The second part of the analysis focuses on the transfer of linguistic meanings, attempting to understand which elements of the speech reduce comprehensibility. The study found that the problems expressed by patients are often related to pronunciation and morphosyntax. There are also problems, but to a lesser extent, related to vocabulary and grammatical meanings. These problems are often local and resolved during the consultation. The second stage of the analysis revealed more serious problems: missing vocabulary and imprecise or incorrect grammatical meanings, preventing the message from being transferred accurately. It was also discovered that there are great differences between patients as to how well they understand the speech of a doctor who speaks Finnish as a second language.

The paper presents a relatively new theoretical framework in the field of applied linguistics, more specifically, in the context of second language acquisition. Dynamic usage-based approach is a combination of complex dynamic systems theory and usage-based approaches, and it sees language development as an individual, dynamic process. In this view, L2 constructions are seen to emerge non-linearly when an L2 learner uses the L2 for the purposes of interaction. This paper focuses on some key aspects of the development of L2 learners’ repertoire, namely individual learning trajectories, non-linear development, variability, and dynamics of L2 constructions.

This article examines migrants’ agency related to the individualised and flexible practices available in Integration Training in Finland, with a focus on migrants’ Finnish language learning. The research focused on migrants who have not been studied before, namely those entering training after it had already started. The data consist of background information and interviews of 17 migrants who studied in Integration Training in 2018–2020. The interviews were analysed using qualitative content analysis. The results show that the same practice can support the learner agency of some participants but limit the agency of others. The possibility to make choices about one’s own education varies, and choices are often related to beliefs about language proficiency. In the classroom and during work placement periods, some participants reported having had multiple chances to grasp affordances and use Finnish, others only a few. In summary, the individualised practices available in Integration Training appear to impact participants’ language learning variably, and participants’ wishes do not always align with the available practices.

Arviointi on tärkeä oppimisen ohjaamisen väline. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomi toisena kielenä (S2) opettajien käsityksiä formatiivisesta arvioinnista. Aineisto (n=208) kerättiin S2-opettajilta vuonna 2015. Tulokset osoittavat, että S2-opettajat käyttävät monia formatiivisen arvioinnin käytänteitä jokapäiväisessä työssään. Monet opettajista eivät kuitenkaan pidä sitä tehokkaana ja merkityksellisenä oppimisen edistämisen kannalta. Arviointikäsitykset jakautuvat melko tasaisesti arviointiosaamisen eri ulottuvuuksille. Opettajien käsitykset käsitteellisestä ja käytännöllisestä tiedosta ovat kuitenkin suppeampia verrattuna sosioemotionaaliseen ulottuvuuteen. Formatiivisen arvioinnin ydinkäsitteet tunnetaan hyvin, mutta niitä pidetään vain harvoin oppimista edistävinä keinoina. Näin ollen formatiivista arviointia ei sovelleta käytäntöön tarkoituksenmukaisesti. Opettajankoulutuksen tulisi selventää sekä formatiivisen arvioinnin tarkoitusta että hyviä käytäntöjä. Lisää tutkimusta tarvitaan erityisesti palautteen roolista S2-kontekstissa.

Assessment is an important tool in the learning process. This research was aimed to study Finnish as a second language (F2) teachers’ perceptions on formative assessment (FA). The data (n=208) was gathered from F2-teachers in 2015. The results show that F2-teachers use many good practices of FA in every-day work. However, many fail to find it effective and meaningful. Perceptions on assessment are quite evenly distributed in the three dimensions of assessment literacy. However, the insight on assessment is thinner in the dimensions of conceptual and praxeological knowledge compared to the socio-emotional dimension. Some assessment components align with multiple dimensions. The core concepts of FA are well known, but seldom considered advantageous. Thus, FA guidelines are not applied as intended. Further teacher education aimed for both clarifying the purpose and good practices of FA should be implemented. More research is needed especially on the role of feedback in F2-context., Assessment is a key element in teaching and learning. This paper focuses on S2-teachers’ perceptions on formative assessment in improving learning. The data (N=208) was gathered by KARVI in 2015. The results showed that even though teachers use many formative assessment practices in their every-day work, they do not necessary see the benefits. Teachers’ perceptions are quite evenly distributed in conceptual, praxeological and socio-emotional dimensions. Elaboration was richest in the socio-emotional dimension. Some components were considered in multiple dimensions. Taken together, S2-teachers are familiar with formative assessment, but they do not necessarily see it as advantageous for the learning process. Further education for teachers is needed, both for integrating assessment process with other teaching practices and for internalising the main principles of formative assessment. More studies are needed for defining effective feedback practices in S2-teaching.

This article focuses on the writing skills of L2 learners who have moved to Finland in their adulthood, and who have completed their degree prior to arrival, or are qualified for higher education. The learners aim to finish their interrupted degree studies or complement a prior degree. It is therefore important for them to acquire writing skills sufficient for academic purposes. This paper presents some results of the qualitative analysis of learners’ writing performances in a digital pilot test of the National Certificate of Proficiency examination. The focus is on the overall performance in the test, the use of impersonal constructions, and the ability to vary formal and informal registers according to task and situation. Even though the writing skills seem lower than expected, the writers are able to use the necessive zero person constructions idiomatically. The ability to distinguish between registers, however, is not yet systematic. Artikkelia on päivitetty 19.9.2022.

The path of learning a new language must find a route between the need to express oneself and the desire to do so accurately. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1–C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often precedes an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer constructions can function as indicators of high-level language skills., The path of learning a new language twists between the need to express oneself and the aspiration towards accuracy. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1 – C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and/or accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often preceeds an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer contructions can function as indicators of high level language skills.

Artikkelissa käsitellään lukupiiriä aikuisten maahanmuuttaneiden yhteisöllisen oppimisen menetelmänä. Lähtökohtana oli suomen kielen oppimisen edistäminen ja näkemys kielestä kulttuurin erottamattomana osana. Aineistona ovat korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden lukupiirin keskustelut, lukupäiväkirjat ja loppuhaastattelut. Korostamme dialogisuutta painottavaa oppimiskäsitystä: oppiminen on sosiaalista toimintaa. Lähestymme dialogisuutta ylirajaisuuden kautta: se haastaa kulttuurien vastakkainasettelua tai niiden näkemistä toisistaan erillisinä kokonaisuuksina. Hyödynnämme kirjallisuuspedagogiikkaa ja kirjallisuuden ylirajaisuuden teoriaa sekä feminististä pedagogiikkaa, joka painottaa paikantumista sekä eroja ja valtasuhteita tiedontuotannossa. Kehittelemämme ajatus ”ylirajaisesta lukemisesta” ottaa huomioon osallistujien erilaiset kielelliset taustat ja lähtömaat. Pohdimme lukemisen ylirajaisuutta ensin yhteisöllisen oppimisympäristön edistämisen kannalta. Tutkimme ’oletetun lukijan’ avulla kulttuuristen erontekojen hankaluuksia ja lukupiirin tuottamia tai purkamia rajanvetoja ’meidän’ ja ’muiden’ välillä. Lopuksi keskitymme lukupiirikirjan valintakriteereihin kielen oppimisen kannalta ja avaamme näkökulmaamme kaunokirjallisuuden hyötyyn kielen oppimisessa.

Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisen suomen kielen taidon opiskelijat saavuttavat kotoutumiskoulutuksessa. Lisäksi analysoin, miten koulutustausta ja suomen kielen lähtötaitotaso ovat yhteydessä kielenoppimiseen. Aineisto on kerätty pääasiassa haastattelemalla 33:a osallistujaa ja poimimalla heistä tietoja Koulutusportti-rekisteristä. Metodeina ovat kuvaileva tilastollinen analyysi sekä khiin neliö -testi ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen analyysi, joiden tuloksia täydennän tiedoilla yksittäisistä opiskelijoista. Tutkimustulokset vastaavat aiempia selvityksiä: kotoutumiskoulutuksen aikana vain osa opiskelijoista saavutti kotoutumislaissa asetetun kielitaitotavoitteen B1.1. Tässä tutkimuksessa kirjoittaminen oli arvioiduista neljästä osa-alueesta haastavin. Osallistujien koulutustausta on yhteydessä saavutettuihin taitotasoihin, sillä peruskoulun tai ammatillisen koulutuksen suorittaneiden oppimistulokset olivat matalampia kuin korkeakoulututkinnon suorittaneiden tulokset. Kymmenen osallistujaa osasi suomea ennen koulutusta, ja heidän lähtökielitaitonsa ennusti saavutettuja suullisia kielitaitotasoja. Tuloksilla on merkitystä kotoutumiskoulutuksen järjestämiselle ja arvioinnille. Ne tukevat sitä, että opetuksen organisoimisessa ja arvioimisessa on tärkeää huomioida koulutustaustan vaikutus oppimiseen. Lisäksi koulutuksen onnistumista ei pitäisi arvioida epärealistisen tavoitetason saavuttamisen näkökulmasta. Koulutusportti rekisteriä käytettäessä tulee puolestaan ottaa huomioon, että usean osallistujan osalta haastattelulla saadut koulutustaustatiedot erosivat rekisteritiedoista., This article examines language proficiency achieved in Finnish language during Integration Training for Adult Immigrants in Finland. In addition, the connections between language learning, educational background and initial level of Finnish are investigated. A total of 33 learners participated in the study; data were collected mainly by interviews and from Koulutusportti register. The data were analysed using descriptive statistics, Pearson’s chi-square test and Spearman’s rank-order correlation. The analyses were complemented with examples of individual participants. The findings confirmed the results of previous studies. Only few learners achieve the target level B1.1 set by law by the end of the Integration Training. In this study writing appeared to be the most challenging of the four skills that were assessed. The findings showed also that educational background is associated with learning outcomes: the language proficiency of adults with elementary or vocational education was lower than the language proficiency of adults holding a university degree. Ten participants knew Finnish before they participated in the Integration Training, and their proficiency prior to the training predicted the oral language levels they reached. The findings are relevant for organising and assessing the Integration Training. The finding support the view that the educational background of the participants’ should be taken into account when the training is organised and evaluated. Additionally, the effectiveness of Integration Training should not be evaluated from the viewpoint of an unrealistic target level. Further, for several participants, the educational background information obtained from the interview differed from the Koulutusportti register information, which should be taken into account when using the register.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomi toisena kielenä -opetusta Pohjois-Norjassa. Kveenijärjestöt ovat ajaneet suomen kielen opetusta toisena kielenä, ja tämä opetus otettiin osaksi opetussuunnitelmaa Tromssan ja Finnmarkin lääneissä viime vuosituhannen lopulla. Pohjois-Norjassa on ollut pulaa opetusmateriaaleista ja opetusjärjestelyt ovat opiskelijoiden näkökulmasta hankalia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä pohjoisnorjalalaisilla suomenoppijoilla on saamastaan suomen kielen opetuksesta, ja millaisena nämä informantit näkevät suomen kielen käyttömahdollisuudet tulevaisuudessa. Aineistona on puolistrukturoidut haastattelut, jotka kerättiin keväällä 2023. Informantteja on yhteensä viisi. Tutkimus pohjaa kieli-ideologioiden ja etenkin kielikäsitysten tutkimukseen.Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen siten, että analyysissa aineistoa käsitellään yksi teema kerrallaan. Tutkimus osoittaa, että suomea opiskelee Pohjois-Norjassa taustoiltaan kolme erilaista ryhmää: kveenitaustaiset, suomalaistaustaiset sekä täysin norjankielisen taustan omaavat oppilaat. Opettajia pidetään ammattitaitoisina ja kannustavina, ja läheisten asenne suomen opetukseen osallistumista kohtaan on myönteistä. Oppikirjat ovat kuitenkin monesti tarkoitettu käytettäviksi toisenlaisessa kontekstissa, ja opetuksen järjestäminen on toteutettu siten, että opiskelijoiden koulupäivät pitkittyvät. Periaatteessa suomen kielen opetukseen toisena kielenä saisivat osallistua vain kveeni- ja suomalaistautaiset oppilaat, mutta todellisuudessa näin ei ole. Suomi toisena kielenä -opetus pitäisi aloittaa ensimmäisellä luokalla, mutta ryhmiin otetaan uusia oppilaita myöhemminkin. Nämä seikat johtavat siihen, että samassa opetusryhmässä voi olla eri tasoisia oppijoita.

Kirjoittaminen on 2000-luvun aikana muuttunut voimakkaasti eritoten digitalisaation myötä. Samalla on syntynyt tarve arvioida uudelleen sitä, millaista kirjoitustaitoa Suomessa asuva aikuinen tarvitsee ja miten kirjoitustaitoa tulisi mitata erilaisissa arvioitavan yksilön kannalta merkityksellisissä arviointitilanteissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme muutostarpeita kielitaidon arvioinnin tutkimuspohjaisen kehittämisen näkökulmasta ja keskitymme kirjoitustaidon testiarviointiin. Esittelemme artikkelissa Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuosina 2020–2021 toteutetun digitaalisen kirjoittamisen pilottitestin taustaa, toteutusta ja ensituloksia. nonPeerReviewed

Meistä monet ehkä muistavat, miten opettaja oli merkinnyt virheet punakynällä kirjoitelmiin ja koepapereihin. Virheiden määrä tavallisesti vaikutti siihen, minkä arvosanan tai pistemäärän suorituksesta sai. Kirjoittamisen ja puhumisen taidoissa virheet ovat tänä päivänäkin usein ratkaisevassa asemassa määriteltäessä oppijan taitoa, vaikka virheisiin keskittymisen sijaan on pyritty siirtämään huomio osaamisen tunnistamiseen. Puhumme arvioinnin ja opetuksen yhteydessä virheistä ja puutteista, mutta mikä virhe oikeastaan on? nonPeerReviewed

Artikkelissa tarkastellaan sitä, missä ja miten maahanmuuttajat kehittävät ammatillista suomen kielen taitoaan. Aineistolähtöisen tarkastelun pohjaksi esitellään niitä havaintoja ja kielikoulutusta koskevia linjauksia, joita muissa maissa on tehty työmarkkinoiden globalisoituessa. Funktionaalisen kielitaidon näkökulmaa esitellään käymällä läpi Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) periaatteita ja käyttöyhteyksiä. Analyysin kohteena oleva autobiografinen haastatteluaineisto on koottu Suomi työkielenä: sosiokognitiivinen näkökulma maahanmuuttajien ammatilliseen kielitaitoon -tutkimushankkeessa. Ammatillisen kielitaidon kehitystä ohjaaviksi tekijöiksi nousevat aika ja tavoite, kieliopinnot sekä ennen kaikkea työyhteisön tuki. Haastateltavien mukaan kieliopintojen merkitys oli oikeastaan jäänyt melko vähäiseksi, koska niiden painopiste oli ollut yleiskielitaidossa ja kielen rakenteessa, ei ammatillisissa tarpeissa ja viestintäkäytänteissä. Päätelmänä on, että työelämän tarpeisiin vastaavaa räätälöityä kielikoulutusta tarvitaan. Sen tulisi valmentaa opiskelijoita myös löytämään tehokkaita strategioita työssä tapahtuvaan kielenoppimiseen., This paper discusses where and how immigrants develop their work-related Finnish language skills. To form a basis for a data-driven review, some observations are made on the language education policies defined in other countries as a response to the globalizing labour market. A functional view on language skills is introduced by presenting some principles and uses of the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR). The autobiographic interview data to be analysed has been collected within the research project Finnish as a work language: A sociocognitive perspective to work-related language skills of immigrants. The factors directing the development of work-related language skills appear to be time and goals, language studies, and, above all, the support received from the work community. According to the interviewees, the role of language studies has actually been rather limited, because the focus had been in general language skills and grammar, and not in the work-related needs and communication practices. The conclusion is that tailored language education matching the needs of workplace is needed. It should also prepare the students to find effective strategies for language learning at work.

Artikkelissa tarkastellaan ulkomaalaisen harjoittelijan sopeutumista työyhteisöön sekä hänen selviytymistään työtehtäviinsä ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvistä vuorovaikutustilanteista. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan kielellisen sosiaalistumisen ja työyhteisöviestinnän näkökulmista. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Kohteena on keskisuuri yritys ja tapauksena Suomessa asuvan aasialaistaustaisen liiketalouden opiskelijan kolmen kuukauden mittainen harjoittelujakso. Tutkimusaineisto koostuu harjoittelijan, hänen esimiestensä sekä korkeakoulun harjoittelun ohjaajan teemahaastatteluista. Aineistolähtöinen analyysi nosti työyhteisöön integroitumisen ja sen yhteyden kielitaitoon keskeiseksi teemaksi. Harjoittelija jäi melko ulkopuoliseksi työyhteisössä. Se johtui harjoittelijan itsenäisestä työtehtävästä, harjoittelijan asemasta lyhytaikaisena työntekijänä sekä siitä, että vapaamuotoiset keskustelut tauoilla käytiin pääsääntöisesti suomen kielellä, eikä harjoittelija pystynyt seuraamaan niitä. Työyhteisö ei myöskään riittävästi tukenut hänen suomen kielen oppimistaan, eikä harjoittelijalla itsellään ollut tietoisia strategioita kielen oppimiseen., This paper discusses the socialization of a foreign student trainee in workplace. The paper draws on the results of a qualitative case study of a Finnish mediumsized company, in which a student with Asian background was doing his practical training period of three months. The objective was to study how the student adjusts to the workplace practices, and how he manages the professional and social communication in the work community. The student, the company’s management and the training supervisor of the University of Applied Sciences were interviewed in different phases of this training period. The datadriven analysis revealed that the student stayed as an outsider in the workplace. This can be explained by the short period of the training, by the independency of his work tasks, and by the student’s insufficient Finnish language skills. In addition, the work community did not offer enough support, and the student himself was not prepared to find strategies for language learning.

Tässä tutkielmassa tutkitaan suomi toisena kielenä -oppituntien kielikäytänteitä kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, käytetäänkö suomen oppitunneilla vain suomea vai käytetäänkö oppitunneilla muitakin kieliä. Toisena tavoitteena on tutkia, mitä kieliä opettaja ja heidän oppijansa käyttävät ja miksi he käyttävät näitä kieliä. Kolmantena tavoitteena on tutkia suomenopettajien antamia perusteluja siitä, miksi muita kieliä kannattaa tai ei kannata käyttää oppitunneilla ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää vain suomea ja millaisissa tilanteissa kannattaa käyttää muita kieliä. Viimeisenä tutkimuskysymyksenä on, millaisia ohjeita suomenopettajat ovat saaneet suomen oppituntien kielikäytänteisiin. Aineiston keruu tapahtui verkkokyselynä, johon halukkaat suomenopettajat saivat vastata maaliskuussa 2021. Vastauksia kyselyyn tuli 129 kappaletta. Osa vastauksista analysoitiin kvantitatiivisesti, osa kvalitatiivisesti aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa kyselyn vastauksia ryhmitellään ja tulkitaan aineistosta nousevien teemojen kautta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa aineistoa on jaoteltu yksikielisyysideologiaa tukeviin vastauksiin ja monikielisyysideologiaa edustaviin vastauksiin ja aineiston tulkinnassa on käytetty teorioita kieli-ideologioiden, monikielisyyden, limittäisikieleilyn ja kielitietoisuuden tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen tulosten mukaan suomenopettajien keskuudessa on yleisempää se, että suomen oppitunneilla sallitaan muiden kielten käyttö (74 %), kuin se, että muiden kielten käyttö kielletään (26 %). Suomenopettajista suurin osa käyttää apukielenä englantia (80 %) ja osa opettajista käyttää tunneilla myös muita kieliä, kuten arabiaa, ranskaa ja venäjää. Oppijat käyttävät suomen oppitunneilla suomen ohella omia äidinkieliään tai muita osaamiaan kieliä. Muita kieliä käytetään suomen oppitunneilla, koska muut kielet tehostavat oppimista, vertailu muihin kieliin helpottaa oppimista, muiden kielten salliminen vahvistaa oppijan monikielistä identiteettiä ja opiskelumotivaatiota, parantaa opiskeluilmapiiriä ja viimeaikainen tutkimus ja opetussuunnitelmat ohjaavat monikielisiin käytänteisiin. Pelkän suomen käyttöä suomen oppitunneilla perustellaan tasa-arvolla, tehokkaalla oppimisella ja ryhmänhallinnalla. Suomen oppituntien kielikäytänteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Muita kieliä käytetään monenlaisissa oppimistilanteissa: sanaston ja rakenteiden opiskelussa, kielten vertailussa, ymmärtämisen varmistamisessa ja toisten oppijoiden auttamisessa. Muiden kielten käyttöä rajoitetaan koetilanteissa, puhetilanteissa ja tilanteissa, joissa muiden kielten käyttö häiritsee oppimista tai muita kieliä käytetään kiusaamiseen. 67 % opettajista on saanut ohjeita suomen kielen oppituntien kielikäytänteistä. Ohjeita on saatu koulutuksesta, ammattikirjallisuudesta, kollegoilta, koulutuksenjärjestäjältä ja opetussuunnitelmista. Ohjeet ovat olleet keskenään ristiriitaisia: osa on kannustanut muiden kielten käytön sallimiseen, osa muiden kielten käytön kieltämiseen. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että suomen kielen opetuksessa yksikielisyys- ja monikielisyysideologiat esiintyvät rinnakkain mutta monikielisyysideologia on tällä hetkellä suositumpaa.

The study investigated young learners of Finnish as L2 from Russian-speaking families mostly in grades 3–6 in Finnish-medium schools. 169 pupils completed language tests in Finnish and Russian, and psycholinguistic measures of basic linguistic processes related to phonological awareness, retrieval of words from memory, and working memory. The study examined to what extent linguistic and psycholinguistic skills predict learners’ Finnish L2 reading and writing. Regression analyses indicated that psycholinguistic factors (particularly processing Finnish phonemes) accounted for about 34% of variance in L2 reading and 38% in writing, whereas measures of language skills, mostly L2 skills (e.g., dictation, vocabulary) explained 45% of the variance in L2 reading and 51% in writing. Even when both types of measures were combined in the analyses, psycholinguistic factors explained a proportion of variance in L2 reading and writing. The study contributes to developing research-based diagnostic measures for Finnish L2 reading and writing. peerReviewed

Kotoutumiskoulutus pyrkii tukemaan kotoutumista ja osallisuutta muun muassa kieliopintojen avulla (OPH 2012; OPH 2022). Osallisuus nähdään entistä useammin nopeana työllistymisenä, mikä näkyy kotoutumiskoulutuksessakin (ks. Ronkainen & Suni 2019; Masoud ym. 2020). Kotoutumiskoulutuksen kokonaiskesto on noin vuosi, mutta siinä tehdään entistä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja (OPH 2012; TEM 2016; OPH 2022). Opiskelijoiden taustat ovat nimittäin moninaisia: heissä on esimerkiksi kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita sekä perhe- ja opiskelusyistä Suomeen muuttaneita. Kotoutumiskoulutuksen heikkoina pidettyjä kielenoppimistuloksia on kritisoitu (esim. OECD 2018; VTV 2018), mutta kritiikissä ei ole aina huomioitu osallistumisen joustavuutta. Tässä artikkelissa tarkastelen 17:ää henkilöä, jotka osallistuivat vain osaan kotoutumiskoulutuksesta, ja kutsun heitä kesken koulutuksen kulun aloittaneiksi. Kotoutumiskoulutuksen keskeyttäneistä on mainintoja raporteissa (esim. VTV 2018; myös Suokonautio 2008: 107). Tutkimukseni osallistujat tulivat kuitenkin koulutukseen sen ollessa käynnissä ja suorittivat sen loppuun, eikä tällaisista opiskelijoista ole tutkimusta. Osallistujissa on useita, jotka osallistuivat kotoutumiskoulutukseen vähintään toista kertaa, eikä koulutuksen kertaamiseenkaan liittyviä kokemuksia juuri tunneta. Tutkimuskohteeni on suomen kielen oppimiskokemukset työvoimakoulutuksena järjestetyssä kotoutumiskoulutuksessa. Kielenoppiminen edellyttää toimijuutta, esimerkiksi mahdollisuuksia tehdä päätöksiä ja toimia ympäristössä (Duff 2014; Virtanen 2017; Scotson 2020). Selvitän sisällönanalyysin avulla haastatteluaineistosta, millaisena toimijuus näyttäytyy kesken koulutuksen kulun aloittaneilla sekä miten velvoittava työvoimakoulutus onnistuu pyrkimyksissään yksilöllistämiseen. This article examines migrants’ agency related to the individualised and flexible practices available in Integration Training in Finland, with a focus on migrants’ Finnish language learning. The research focused on migrants who have not been studied before, namely those entering training after it had already started. The data consist of background information and interviews of 17 migrants who studied in Integration Training in 2018–2020. The interviews were analysed using qualitative content analysis. The results show that the same practice can support the learner agency of some participants but limit the agency of others. The possibility to make choices about one’s own education varies, and choices are often related to beliefs about language proficiency. In the classroom and during work placement periods, some participants reported having had multiple chances to grasp affordances and use Finnish, others only a few. In summary, the individualised practices available in Integration Training appear to impact participants’ language learning variably, and participants’ wishes do not always align with the available practices. peerReviewed

Tämän tutkielman aiheena on lukutaidon opettaminen suomea toisena kielenään käyttäville oppilaille alkuopetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista lukutaidon opettaminen alkuopetuksen S2-oppilaille on opettajien kokemusten ja käsitysten perusteella, millaisia opetusmenetelmiä opettajat kertovat hyödyntäneensä opettaessaan lukutaitoa alkuopetuksen S2-oppilaille, sekä millaisia haasteita opetuksessa opettajien kertoman mukaan saattaa ilmetä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty tutkimustietoa lukutaidosta ja sen perustasta sekä kehittymisestä, lukemaan opettamisesta ja suomi toisena kielenä -opetuksesta. Tutkimusta peilataan myös opetussuunnitelmaan (Opetushallitus 2016). Kyseessä on pääasiassa laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmiin sisältyy sovelletun keruumenetelmän vuoksi myös määrällisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla lokakuussa 2021. Aineisto koostuu 39 opettajan vastauksista kyselylomakkeeseen. Lomakkeen avointen kysymysten vastaukset on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla, ja suljettujen kysymysten tarkasteluun on aineiston analyysissa hyödynnetty määrällisiä analyysimenetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että alkuopetuksen S2-opetuksessa opettajalta vaaditaan hyvää oppilaantuntemusta: opettajan on kyselyyn vastanneiden mukaan huomioitava esimerkiksi oppilaiden kotikielen vaikutus oppimiseen, oppilaiden suomen kielen valmiuksien taso ja yksilölliset kielelliset valmiudet, oppilaiden aiempi kouluhistoria ja toiminnanohjauksen taidot sekä mahdolliset oppimisvaikeudet, joiden tunnistaminen on opettajien kertoman perusteella S2-oppilaiden kohdalla vaikeampaa verrattuna äidinkielenään suomea puhuvien oppilaiden oppimisvaikeuksien tunnistamiseen. Kyselyyn vastanneiden opettajien hyödyntämistä opetusmenetelmistä aineistossa korostuivat KÄTS-menetelmä, sekamenetelmät, kuvatuki, toiminnallinen opetus sekä sellaisten sanojen opettelu, joita oppilaat muutenkin tarvitsevat arjessaan. Aineistossa nousi esille monia aiemmissakin tutkimuksissa ja opetussuunnitelmassa mainittuja opetuksen keskeisiä periaatteita, kuten eriyttäminen sekä oppilaille merkitykselliset ja hyödylliset tekstilajit opetuksen perustana, autenttisten tekstien hyödyntäminen opetuksessa sekä kielitietoisuuden merkityksen huomioiminen opetuksessa. Opetukselliset haasteet alkuopetuksen S2-opetuksessa liittyvät aineiston perusteella muun muassa oppilaantuntemuksen tarpeen korostumiseen, opetusmateriaalien ja toimivien opetustilojen puutteeseen, vaikeuteen eriyttää opetusta isossa oppilasryhmässä sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöhaasteisiin, joita ilmenee oppilaiden perheiden kanssa. S2-opetus on joidenkin kyselyyn vastanneiden opettajien mielestä haastavampaa kuin S1-opetus, mutta osa opettajista on sitä mieltä, ettei opetuksen haastavuus riipu siitä, opettaako suomea äidinkielenään vai toisena kielenään puhuvia oppilaita. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista tutkimustietoa opettajien kokemuksista ja käsityksistä liittyen lukutaidon opettamiseen ja opetuksessa ilmeneviin haasteisiin alkuopetuksen S2-kontekstissa. Tulokset asettuvat vahvistamaan lukemaan opettamista ja S2-opetusta koskevaa aiempaa tutkimustietoa ja täydentämään lukutaidon ja suomi toisena kielenä -oppimäärän opetusta koskevaa keskustelua.

Tässä artikkelissa esitellään dynaamista käyttöpohjaista lähestymistapaa (dynamic usage-based approach), joka tutkii oppijankieltä dynaamisena systeeminä. Soveltavan kielitieteen kentällä dynaamisten systeemien näkökulmaa on sovellettu laajasti: esimerkiksi monikielisyyden, kielipolitiikan ja sosiolingvistiikan kysymyksiä on lähestytty dynaamisten systeemien näkökulmasta (ks. tiivistelmää teoriaa soveltavista tutkimuksista Hiver, Al-Hoorie & Evans 2021). Kun tutkimuksen keskiössä on kielenoppiminen, tarkastellaan oppijankieltä dynaamisena systeeminä, joka on vuorovaikutuksessa oppijan sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön kanssa, ja jonka osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Näiden vuorovaikutussuhteiden myötä oppijankielessä tapahtuu ajan myötä muutoksia, ja oppijan kielitaito kehittyy. The paper presents a relatively new theoretical framework in the field of applied linguistics, more specifically, in the context of second language acquisition. Dynamic usage-based approach is a combination of complex dynamic systems theory and usage-based approaches, and it sees language development as an individual, dynamic process. In this view, L2 constructions are seen to emerge non-linearly when an L2 learner uses the L2 for the purposes of interaction. This paper focuses on some key aspects of the development of L2 learners’ repertoire, namely individual learning trajectories, non-linear development, variability, and dynamics of L2 constructions. peerReviewed

This article focuses on the writing skills of L2 learners who have moved to Finland in their adulthood, and who have completed their degree prior to arrival, or are qualified for higher education. The learners aim to finish their interrupted degree studies or complement a prior degree. It is therefore important for them to acquire writing skills sufficient for academic purposes. This paper presents some results of the qualitative analysis of learners’ writing performances in a digital pilot test of the National Certificate of Proficiency examination. The focus is on the overall performance in the test, the use of impersonal constructions, and the ability to vary formal and informal registers according to task and situation. Even though the writing skills seem lower than expected, the writers are able to use the necessive zero person constructions idiomatically. The ability to distinguish between registers, however, is not yet systematic. peerReviewed

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten sarjakuvia hyödynnetään suomi toisena kielenä (S2) -oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä sisältöjä sarjakuvilla opetetaan ja millaisia käyttötarkoituksia sarjakuvilla on eri-ikäisille oppijoille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sivuan tutkimuksessani myös sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä ja oppikirjojen muussa kuvituksessa käytettyjä sarjakuvalle ominaisia konventioita, kuten puhekuplia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu multimodaalisuuden tutkimuksesta, sarjakuvatutkimuksesta sekä sarjakuvan pedagogisia mahdollisuuksia käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 12 suomi toisena kielenä -oppikirjasta. Tutkittavista oppikirjoista 8 on suunnattu peruskouluikäisille S2-oppijoille ja 4 aikuisille S2-oppijoille. Aineistossa ei ole lukioikäisille suunnattuja oppikirjoja. Peruskouluun suunnatut oppikirjat ovat harjoituskirjoja ja aikuisoppijoille suunnatut yhdistettyjä teksti- ja harjoituskirjoja. Tutkituissa oppikirjoissa on yhteensä 70 sarjakuvaa. Aineiston sarjakuvat ovat pääasiassa lyhyitä sarjakuvastrippejä, mutta aineistossa esiintyy jonkin verran myös muita sarjakuvan tyylilajeja. Kohdeaineiston oppikirjoissa on myös käytetty sarjakuvalle ominaisia konventioita osana muuta kuvitusta, ja kirjojen muu kuvitus on usein tyyliltään sarjakuvamaista. Yhdistän tutkimusmenetelmissäni laadullisen sisällönanalyysin sekä Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin menetelmiä. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä on käytetty kohdeaineiston jäsentämiseen ja koodaamiseen sekä tutkittavien sarjakuvien jakamiseen alaluokkiin niillä opetettavien sisältöjen ja käyttötarkoitusten perusteella. Tutkimuksessa esitetään myös määrällisiä huomioita aineistosta. Sarjakuvien visuaalisia keinoja keskeisten sisältöjen opettamiseen analysoidaan yksityiskohtaisemmin Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin keinoin. Sarjakuvalle hahmottuu tutkimuksessa kaksi keskeistä käyttötarkoitusta: sarjakuva opetusvälineenä ja sarjakuva kuvituksena. Sarjakuva opetusvälineenä -kategoriassa sarjakuva on merkittävässä asemassa sisältöjen oppimisen kannalta ja siihen voi olla liitetty myös tehtäviä. Sarjakuvaa käytetään aineistossa huomattavasti enemmän opetusvälineenä kuin kuvituksena. Sarjakuvaa käytetään opetusvälineenä etenkin aikuisille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sarjakuva kuvituksena -kategorian sarjakuvat ovat keskeisten opittavien asioiden kannalta vähemmän merkittäviä ja pyrkivät visualisoimaan ja tukemaan opittavaa sisältöä. Sarjakuva kuvituksena -kategoria taas korostuu etenkin yläkouluikäisille oppijoille suunnatuissa Särmä-kirjasarjan oppikirjoissa, joiden sarjakuvat ovat epäautenttisia tekstejä. S2-oppijan näkökulmasta kuvituksella voi olla kuitenkin äidinkieliseen kielenkäyttäjään verrattuna suurempi merkitys opittavien sisältöjen sisäistämiseen ja tehtävien suorittamiseen. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen oppikirjojen sarjakuville hahmottuu yhteensä viisi keskeistä opetettavaa sisältöä. Keskeiset aineistosta esiin nousseet opetettavat sisällöt ovat sanasto ja fraasit, variaatio, kielioppi, sarjakuva tekstilajina sekä suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri. Opetettavista sisällöistä frekventein on sanasto ja fraasit -kategoria, joka korostuu etenkin aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa. Vaikka aineiston sarjakuvissa on paljon viittauksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, tarkoituksenmukaisesti suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria opettavat sarjakuvat ovat aineiston harvinaisin keskeisen opetettavan sisällön kategoria. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sarjakuvaa hyödynnetään aineiston S2-oppikirjoissa laajasti. Aineiston aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa esiintyy sarjakuvia enemmän kuin peruskouluikäisille suunnatuissa kirjoissa. Oppikirjoissa on hyödynnetty myös paljon sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä. Kohdeaineiston oppikirjoissa sarjakuvalle ominainen symbolinen muotokieli ja sarjakuvamaisuus on yleistä useiden oppikirjojen sarjakuvien ulkopuolisessa kuvituksessa. Useissa oppikirjojen sarjakuvissa hyödynnetään sarjakuvan multimodaalisuutta siten, että sanallista ja visuaalista ilmaisua yhdistämällä tuetaan keskeisten opittavien sisältöjen hahmottamista.

Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisen suomen kielen taidon opiskelijat saavuttavat kotoutumiskoulutuksessa. Lisäksi analysoin, miten koulutustausta ja suomen kielen lähtötaitotaso ovat yhteydessä kielenoppimiseen. Aineisto on kerätty pääasiassa haastattelemalla 33:a osallistujaa ja poimimalla heistä tietoja Koulutusportti-rekisteristä. Metodeina ovat kuvaileva tilastollinen analyysi sekä khiin neliö -testi ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen analyysi, joiden tuloksia täydennän tiedoilla yksittäisistä opiskelijoista. Tutkimustulokset vastaavat aiempia selvityksiä: kotoutumiskoulutuksen aikana vain osa opiskelijoista saavutti kotoutumislaissa asetetun kielitaitotavoitteen B1.1. Tässä tutkimuksessa kirjoittaminen oli arvioiduista neljästä osa-alueesta haastavin. Osallistujien koulutustausta on yhteydessä saavutettuihin taitotasoihin, sillä peruskoulun tai ammatillisen koulutuksen suorittaneiden oppimistulokset olivat matalampia kuin korkeakoulututkinnon suorittaneiden tulokset. Kymmenen osallistujaa osasi suomea ennen koulutusta, ja heidän lähtökielitaitonsa ennusti saavutettuja suullisia kielitaitotasoja. Tuloksilla on merkitystä kotoutumiskoulutuksen järjestämiselle ja arvioinnille. Ne tukevat sitä, että opetuksen organisoimisessa ja arvioimisessa on tärkeää huomioida koulutustaustan vaikutus oppimiseen. Lisäksi koulutuksen onnistumista ei pitäisi arvioida epärealistisen tavoitetason saavuttamisen näkökulmasta. Koulutusportti-rekisteriä käytettäessä tulee puolestaan ottaa huomioon, että usean osallistujan osalta haastattelulla saadut koulutustaustatiedot erosivat rekisteritiedoista. This article examines language proficiency achieved in Finnish language during Integration Training for Adult Immigrants in Finland. In addition, the connections between language learning, educational background and initial level of Finnish are investigated. A total of 33 learners participated in the study; data were collected mainly by interviews and from Koulutusportti register. The data were analysed using descriptive statistics, Pearson’s chi-square test and Spearman’s rank-order correlation. The analyses were complemented with examples of individual participants. The findings confirmed the results of previous studies. Only few learners achieve the target level B1.1 set by law by the end of the Integration Training. In this study writing appeared to be the most challenging of the four skills that were assessed. The findings showed also that educational background is associated with learning outcomes: the language proficiency of adults with elementary or vocational education was lower than the language proficiency of adults holding a university degree. Ten participants knew Finnish before they participated in the Integration Training, and their proficiency prior to the training predicted the oral language levels they reached. The findings are relevant for organising and assessing the Integration Training. The findings support the view that the educational background of the participants’ should be taken into account when the training is organised and evaluated. Additionally, the effectiveness of Integration Training should not be evaluated from the viewpoint of an unrealistic target level. Further, for several participants, the educational background information obtained from the interview differed from the Koulutusportti register information, which should be taken into account when using the register. peerReviewed

nonPeerReviewed

This article takes up a central question of Kirsti Siitonen’s dissertation – how advancedness in Finnish as a second language can be characterized – and investigates it from the perspective of research terminology as well as the lived experience of language users. We first discuss how and with what implications advanced learners of Finnish have been referred to in the research literature, i.e. whether they have been regarded as learners, speakers or other kinds of language users. Applying a small stories approach to interview data from different research projects, we then explore what advancedness means to such language users themselves. We conclude that advanced learners navigate a complex sociolinguistic context in which their place is not self-evident. Insights into their experiences contribute to debates about the migration – or recruitment – of highly educated professionals who need very advanced Finnish skills in order to work in their field in Finland. peerReviewed

Artikkeli käsittelee suomea toisena kielenä käyttävien lääkärien kuullun ymmärtämistä potilasvastaanottotilanteessa. Tutkimuksessa analysoidaan kielellisten merkitysten välittymistä ja tehdään päätelmiä lääkärien kyvystä ymmärtää potilaiden puhetta. Tutkimusaineistona on EU/ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvia potilastenttejä eli videoituja potilas­vastaanottoja. Aineisto koostuu 30 lääkärin tenttisuorituksista, yhteensä 87 potilasvastaanotosta (n. 40 tuntia). Videotallenteiden lisäksi aineisto sisältää kustakin vastaanottotilanteesta laaditut potilaskertomusmerkinnät sekä tenttiä valvovan lääkärin muistion. Analyysissa etsittiin lääkärin ja potilaan välisestä keskustelusta kohtia, joissa potilaan kertoma informaatio ei välity lääkärille lainkaan tai se välittyy väärin. Keskusteluaineistoa, potilaskertomusmerkintöjä ja arviointimuistioita yhdistävän aineistotriangulaation avulla pyrittiin saamaan näkyviin myös sellaisia ymmärtämisen ongelmia, jotka eivät näy keskustelun pinnassa. Tutkimuksesta ilmenee, että toistuvia merkitysten välittymisen ongelmia on muutamilla lääkäreillä. Noin kolmanneksella ongelmia ei ole juuri lainkaan, ja hieman yli kolmanneksella ongelmat ovat satunnaisia. Ongelmat näkyvät potilaan puheen semanttisesta sisällöstä poikkeavina tulkintoina (informaation vääristyminen) sekä potilaan puheen sisällön jäämisenä kokonaan huomiotta (informaation kato). Osa ongelmakohdista on yhdistettävissä yksittäiseen sanaan tai ilmaukseen; osa liittyy puhekielen syntaktiseen rakenteeseen tai epäsuoriin ilmauksiin. Osassa taustalla näyttää olevan laajemman tulkintakehyksen, esimerkiksi vastanoton rakenteen, perusteella tehtyjä virhetulkintoja. Kuullun ymmärtämisen näkökulmasta tutkimus nostaa esiin kaksi keskeistä haastetta suomea toisena kielenä käyttävälle lääkärille: potilaan puheen kielellisen variaation ja puheenaiheiden ennakoimattomuuden. Lääkäri ja potilas käyttävät osin eri sanastoa, ja lääkärillä voi olla vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi oireiden kuvausta muilla kuin ammattikielen sanoilla. Puheenaiheen ennakoitavuus helpottaa ymmärtämistä, kun taas yllättävässä kohdassa esitetyt uudet puheenaiheet saattavat jäädä ymmärtämättä. Problems in the communication of linguistic meaning in clinical skills tests of migrant physicians This article considers the listening comprehension skills in clinical skills tests taken by physicians who use Finnish as a second language. The focus is on communicating linguistic meanings. The aim is to present conclusions about the physicians’ ability to understand patients’ speech during their consultations. The research data consists of clinical skills tests for the licensing process of physicians who completed their degrees outside the EEA, i.e. video-recorded patient consultations. The data consists of 30 test results, a total of 87 patient consultations (approx. 40 hours). In addition to video recordings, the data includes the patient records of each consultation and reports by the physician supervising the test. The analysis examined situations in doctor-patient consultations where the information provided by the patient was either not communicated to the doctor at all or was miscommunicated. Data triangulation linking the video material, patient records and test evaluation records was used to reveal comprehension problems that remain hidden under the surface of the consultation. The study showed that problems in communicating linguistic meanings were manifested both as associations diverging from the semantic content of the patient’s speech (distortion of information) and as disregard for the patient’s speech (loss of information). Some problems may be associated with a single word or phrase, some with a syntactic structure or the indirect expressions of colloquial language. Some appeared to consist of misinterpretations based on a broader interpretation framework, such as the structure of the consultation. From the perspective of listening comprehension, the study highlighted two key challenges: the linguistic variation of the patient’s speech and the unpredictability of the topics of discussion. Physicians and patients use a different vocabulary, and a physician may have difficulty understanding matters such as symptoms when described in non-professional terms. Comprehension is facilitated by the predictability of discussion topics, whereas new topics arising at an unexpected point can lead to misunderstandings.

Viime vuosina työelämään osallistumisen merkitystä kotoutumisessa on korostettu yhä enemmän. Erityisesti aikuiset maahanmuuttajat halutaan integroida työelämään mahdollisimman nopeasti paitsi taloudellisista syistä myös siksi, että maahanmuuttajien mukanaan tuoma tietotaito saataisiin käyttöön. Yhtenä tehokkaana tapana integroida maahanmuuttajia työmarkkinoille on pidetty kielenopetuksen yhdistämistä ammatilliseen opetukseen. Aikuisten kotoutumiskoulutukseen onkin kehitetty uudet toteutusmallit, joissa painotetaan ammatillista kielitaitoa ja koulutuksen työelämärelevanssia. Uudet toteutusmallit tuovat kotoutumiskoulutukseen haasteita, koska tutkittua tietoa siitä, millaista kielitaitoa eri ammateissa ja työtehtävissä tarvitaan, on olemassa vasta vähän. Erityisesti suorittavan työn työtehtävien kielikäytänteiden tutkimus on vähäistä niin meillä Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tarkastelemme tässä artikkelissa rakennusalan työtehtävien kielikäytänteitä ammatillisen kotoutumiskoulutuksen työtilanteissa. Aineisto on kerätty video- ja ääninauhoittamalla rakennusalan työtilanteita yhden viikon ajan. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Analyysi osoittaa, että rakennusalan vuorovaikutustilanteissa kielen käyttö on hyvin kiinteässä yhteydessä tilanteen materiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Tilanteissa korostuu ohjaileva toiminta: tarvitaan taitoa ohjeistaa työtovereita ja pyytää heiltä työkaluja tai apua, ja tässä myös ammattialan erikoissanaston osaaminen on tärkeää., Recent new arrangements of integration learning for adult immigrants to Finland emphasize the importance of work-specific language skills. In order to speed up labour market integration, new models of integration learning have been introduced in which language learning is combined with vocational education. While these new models have the potential of supporting immigrants in finding their paths to labour market in an efficient way, they also bring about challenges for language teaching. This is especially because research on language practices in blue-collar work is still scarce. In this paper, we aim is to provide new information about language practices in construction work. By using multimodal conversation analysis as a method, we show how language practices are tightly connected to the material ecology of the construction site setting. In organizing the collaborative teamwork, the co-workers need to direct and advice each other and negotiate challenging situations. The data consists of audio- and video recordings of L2 interactions at a construction site in a vocational school.

Tässä artikkelissa käsittelen työmuistin rajallisuuden ja aikuisten suomenoppijoiden puheenymmärtämisvaikeuksien yhteyttä tarkastelemalla oppijoiden kuuntelutehtäväsuorituksia ja niitä seuraavia stimulated recall -haastatteluja. Lisäksi selvitän, millaisilla muistitoiminnoilla oppijat kompensoivat työmuistin rajallisuutta ja helpottavat ymmärtämistä. Tutkimukseen osallistui 12 arabiankielistä alkeis- ja perustason aikuista suomenoppijaa, ja aineisto koostuu oppijoiden kuuntelutehtäväsuoritusten ja stimulated recall -haastattelujen videotallenteista. Työmuistin rajallisuuden vaikutus ymmärtämisvaikeuksissa tuli esiin erityisesti silloin, kun yhteen sanaan tai ilmaukseen keskittyminen aiheutti edeltävien tai seuraavien sanojen unohtamista ja kun mielessä pidettävän puhejakson pituus ylitti osallistujan kapasiteetin. Osallistujat kompensoivat työmuistin rajallisuutta ja helpottivat ymmärtämistään ylhäältä alas -prosessoinnilla eli täydentämällä tekstiin jääneitä aukkoja säilömuistissa olevalla maailmantiedollaan ja kokemuksillaan., In this article, I will examine the connection between the constraints of working memory and the comprehension problems of L2 Finnish listeners by exploring the learners' listening task performance and the following stimulated recalls. Additionally, I will discuss what kind of memory functions make understanding easier and compensate for the limitations of working memory. The participants were 12 Arabic speaking adult Finnish learners of elementary and basic levels of proficiency, and the data consists of video recordings of their listening tasks and stimulated recalls. The limitations of working memory affected participants' comprehension problems particularly when focusing on one word or phrase resulted in forgetting the preceding or following words, and when the length of the speech unit to remember exceeded the participant's working memory capacity. The participants improved their own understanding and compensated for the constraints of working memory via top down processing – by filling the gaps in the text with the help of experiences and knowledge of the world from their long-term memory.

Arvioitu teos: Sirkku Lesonen: Valuing variability. Dynamic usage-based principles in the L2 development of four Finnish language learners. Groningen Dissertations in Linguistics 184. Groningen: Rijksuniversiteit Groningen 2020. 310 s. isbn 9789403426747. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-94-034-2675-4.

nonPeerReviewed

Verkossa ilman valvontaa tapahtuva kirjallisen kielitaidon testaus on korkeakouluopinnoissa vielä melko uutta. Se herättää paljon kiinnostusta ja ihmetystäkin: Miten opettaja voi varmistua opiskelijan osaamisesta ja opiskelijan tuottamien tekstien aitoudesta? Saako arvioija kielitaidosta riittävän luotettavan kuvan, jos opiskelijalla on lupa käyttää sanakirjaa tai muita apuvälineitä? Mitä asioita täytyy huomioida, kun kirjallista kielitaitoa testataan ilman valvontaa? Tässä artikkelissa kerromme siitä, miten testaamme koulukieleltään ruotsinkielisten opiskelijoiden suomen kielen eli finskan taitoa Helsingin yliopistossa. Tarkastelemme myös sitä, miten ja miksi olemme kehittäneet kirjallisen taidon testaamista perinteisestä kokeesta verkossa tehtäväksi. nonPeerReviewed

Katharina Ruuskan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa maanantaina 9. marraskuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Peter De Costa (Michigan State University) ja kustoksena professori Minna Suni. nonPeerReviewed

Arvioitu teos: Sirkku Lesonen: Valuing variability. Dynamic usage-based principles in the L2 development of four Finnish language learners. Groningen Dissertations in Linguistics 184. Groningen: Rijksuniversiteit Groningen 2020. 310 s. isbn 9789403426747. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-94-034-2675-4.

Tässä keskustelunanalyyttisessa tutkimuksessa tarkastellaan sanan hakemisen ilmiöitä suomea toisena kielenään ja suomea äidinkielenään käyttävän puhujan välisissä keskusteluissa kolmannen sektorin toimijoiden järjestämässä hanketoiminnassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisiä ja kehollisia resursseja puhujat käyttävät sanan hakemisen ilmiöihin liittyvissä keskustelujaksoissa sekä miten kakkoskielinen puhuja osoittaa suuntautuvansa kielen oppimiseen. Litteroitu videoaineisto on kerätty Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimusprojektissa, joka teki yhteistyötä Pirkanmaan Martat ry:n järjestämän kotoutujille suunnatun hanketoiminnan kanssa. Tutkimuksen metodina ja teoriana on keskustelunanalyysi, jonka mukaan vuorovaikutus ymmärretään kulloiseenkin tilanteeseen sidottuna sosiaalisena toimintana. Tällöin tarkastelun kohteena on se, miten puheenvuorot rakennetaan erilaisiksi toiminnoiksi ja miten puheella luodaan niin keskustelun kontekstia kuin keskustelijoiden identiteettejä. Keskustelunanalyysin perusjäsennyksistä tutkimus perustuu korjausjäsennykseen, sillä sanahaut voidaan liittää spesifiksi itsealoitetun korjauksen tyypiksi. Korjausjäsennyksen mukaan mikä tahansa vuorovaikutuksen kohta, jota keskustelijat käsittelevät ongelmallisena, voidaan nostaa korjattavaksi. Tutkimustulokset osoittavat, että kakkoskielisellä puhujalla on käytössään laaja joukko erilaisia kehollisia ja kielellisiä keinoja, joilla hän osoittaa sanan hakemisen alkaneeksi. Jokaisella keinolla on oma funktionsa suhteessa siihen, hakeeko kakkoskielinen sanaa itsenäisesti vai pyytäen äidinkielistä puhujaa mukaan sanan hakemiseen. Vaikka kakkoskielinen ja äidinkielinen puhuja pyrkivät ratkaisemaan ongelmatilanteita omilla tavoillaan, sanahaut ratkaistaan yhteistyössä. Kakkoskielinen pyrkii tekemään hakemansa sanan äidinkieliselle puhujalle selväksi eleitä ja parafraaseja käyttämällä, kun taas äidinkielinen tuottaa keskusteluun ratkaisuehdokkaita. Analyysin perusteella on nähtävissä myös se, että sekä kakkoskielinen että äidinkielinen puhuja suuntautuvat omalla toiminnallaan kakkoskielisen puhujan kielenoppimiseen. Tämä tulee esiin muun muassa haetun sanan toistoilla sekä kakkoskielisen tuottamilla kysymyksillä tarkoitteen nimeen liittyen. Analyysissa tehdyt havainnot tukevat monia sanahakutilanteista aikaisemmin tehtyjä havaintoja. Analyysin perusteella kakkoskielisen keskustelukumppaniinsa kohdistama katse toimii kutsuna liittyä mukaan hakemaan sanaa hänen kanssaan. Sanahakujen ratkaisukeinoista äidinkielisen tuottamat eleet, jotka peilaavat kakkoskielisen juuri tuottamaa elettä, toimivat puheen yhteydessä palautuseleinä. Ne siis kertovat kakkoskielisen juuri tuottaman eleen olevan ymmärrettävä ja kuvaavan haettua sanaa. Tutkimuksen tärkeimpänä antina voidaan pitää näitä havaintoja liitettynä siihen kontekstiin, jossa keskustelut on käyty. Tutkimustulokset antavat suuntaa siitä, millaista toisen kielen oppiminen voi olla arki- ja institutionaalisten keskustelujen väliin jäävällä, kolmannen sektorin toiminnan alueella.

nonPeerReviewed

peerReviewed

Tässä tutkielmassa perehdytään taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttöön aikuisten maahanmuuttajien S2-opetuksessa. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, millaiset taidetta hyödyntävät opetusmetodit on havaittu kielen oppimista tukeviksi. Sitä varten tarkastellaan aiempia tutkimuksia, joissa on keskitytty johonkin S2-opetuksessa käytettyyn taidepohjaiseen opetusmenetelmään. Samaan taiteenalaan liittyviä tutkimuksia vertaillaan keskenään ja tehdään niiden perustella johtopäätöksiä siitä, millaisia taidetta hyödyntäviä opetusmenetelmiä S2-opetuksessa olisi kielenoppijoiden kannalta hyödyllistä käyttää. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että tutkielmassa tarkastellaan aiemmin aiheesta tehtyjä tutkimuksia, analysoidaan niitä ja vertaillaan niiden sisältöä. Analyysi on induktiivinen, eli siinä on ryhmitelty aineistosta nousseita havaintoja ja tehty niiden pohjalta yleistyksiä. Tarkasteltavia taidemuotoja on kolme: kirjallisuus, musiikki ja draama S2-opetuksessa. Aineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että erilaisten taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttö on hyödyllistä monella eri tavalla. Yksi tärkeä havainto on se, että eri taidemuotojen hyödyntäminen opetuksessa tukee suomenoppijoita kielitaidon kehityksessä. Kielitaidon kehittymisen lisäksi myös opiskelijoiden muut taidot, kuten ryhmätyötaidot, kehittyvät. Kirjallisuuden, musiikin ja draaman käytön on havaittu myös parantavan opiskelijaryhmän ilmapiiriä ja ryhmähenkeä. Opettajat ja opiskelijat pitävät näiden taidemuotojen hyödyntämistä opetuksessa pääosin hyödyllisenä ja positiivisena asiana. Siitä huolimatta tutkimuksista oli havaittavissa myös se, että taidepohjaisia menetelmiä käytetään opetuksessa melko harvoin. Tähän vaikuttaa osittain opettajan persoona ja hänen omat kiinnostuksen kohteensa, mutta myös esimerkiksi kurssilla käytettävissä oleva aika ja materiaalit. Taidepohjaisen opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen saattaa viedä paljon aikaa, ja sen tulisi olla säännöllistä, jotta siitä saataisiin parhaat hyödyt. Opettaja saattaa joutua taidepohjaisessa opetuksessa myös heittäytymään ja eläytymään enemmän kuin tavallisesti, mikä voi monista tuntua epämukavalta. Siksi tarvitaankin enemmän valmiita materiaaleja, koulutuksia ja jaettua tietoa taidepohjaisten menetelmien positiivisista vaikutuksista, jos halutaan, että niitä käytetään S2-opetuksessa enemmän. Myös yhteistyö suomenopettajien ja taideaineiden opettajien välillä olisi kaikkien kannalta hyödyllistä, sillä opetuksen suunnittelu ja toteutus yhteistyönä voi madaltaa kynnystä taiteen hyödyntämiseen S2-opetuksessa.

Arvioitu teos: Lari Kotilainen, Salla Kurhila ja Jyrki Kalliokoski (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Tietolipas 262. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. 360 s. isbn 978-951-858-127-0.

Artikkelissa tarkastellaan aikuisten maahanmuuttajien sanastonhallintaa erityisalan kielitaidon näkökulmasta. Tutkimus koskee terveydenhuollon alaa ja potilashoidossa tarvittavan sanaston hallintaa. Tutkimuksen koehenkilöinä ovat maahanmuuttaja-taustaiset lääkärit (N = 81) ja asioimistulkit (N = 43), joilla molemmilla on tavoitteena pystyä työskentelemään potilashoidon tilanteissa ja hallita niissä käytettävää sanastoa. Tutkimusta varten koottiin potilashoidon tilanteissa käytettävää sanastoa ja laadittiin sanojen välisten suhteiden tuntemusta mittaava testi, joka noudattaa sana-assosiaatiotestin muotoa (Word Associate Format). Verrokkiryhmänä ovat suomenkieliset syntyperäiset aikuiset (N = 36), joiden vastauksiin maahanmuuttaja-taustaisten koehenkilöiden vastauksia verrattiin. Testisuoritukset analysoitiin tilastollisesti R-tilasto-ohjelmalla käyttäen yleistettyä lineaarista sekamallia. Mallissa tarkasteltiin ammattiryhmien eroja suhteessa sanojen frekvensseihin. Tulokset osoittavat, että testi erottelee selvästi syntyperäiset suomenkieliset koe-henkilöt maahanmuuttajataustaisista koehenkilöistä, joiden tulokset jäävät noin 30 % heikommiksi. Lisäksi testituloksista ilmenee, että maahanmuuttajataustaiset asioimis-tulkit tuntevat potilassanastoa laajemmin ja tarkemmin kuin maahanmuuttajalääkärit. Asioimistulkeilla myös sanan frekvenssi vaikuttaa selvemmin: mitä frekventimpi sana, sitä paremmin asioimistulkit ovat sen osanneet. Maahanmuuttajalääkäreillä frekvenssin vaikutusta ei havaittu selvästi, mikä saattaa johtua siitä, että testin matala-frekvenssiset sanat kuuluvat lääkärin ammatillisen sanaston ytimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalääkärit hallitsevat verrattain pienen määrän sairaus- ja -anatomia-aiheisia sanoja, kun taas asioimistulkit hallitsevat laajemmin myös yleisempää ja merkitykseltään abstraktimpaa potilaskontekstissa käytettävää sanastoa. Erot ammattiryhmien välillä selittyvät Suomessa asumisen kestolla, mutta työelämän tavoitteiden kannalta maahanmuuttajalääkärien heikompaa sanastonhallintaa voidaan pitää ongelmallisena. Knowledge of patient vocabulary in the healthcare sector: accuracy of word meaning among immigrant physicians and community interpreter students This article examines adult immigrants’ mastery of vocabulary with regard to the language skills needed for specific purposes within the field of healthcare. The study focuses on patient vocabulary. In this article, the testees are immigrant physicians (n=81) and community interpreter students (n=43), i.e. those who aim to work in patient encounters and must therefore be acquainted with a specialised vocabulary. The vocabulary examined here was collected and organised into a Word -Associate Format test that measures a respondent’s knowledge of the relations between word meanings. The responses of a control group of adult native Finnish speakers (n=36) were used as the standard against which to assess the immigrant testees’ responses. Test responses were analysed with the help of the R Programme, using a generalised linear mixed model. The model focused on the differences between professional groups, particularly with regard to word frequencies. The test results revealed that immigrant testees’ scores were, in general, about 30% lower than the scores of the control group of native speakers. The vocabulary knowledge of community interpreter students was broader and more accurate than that of the physicians. Community interpreter students knew frequent words better than more infrequent ones, but for immigrant physicians such a clear correlation was not found. The differences between these groups varied according to how long a respondent had lived in Finland, but they also raise the problematic nature of immigrant physicians’ weaker vocabulary knowledge, especially with regard to the rigorous requirements of working within the healthcare profession.