Sanastoa laajentamassa : Sanan hakemisen ilmiöt kakkoskielisessä keskustelussa

Tässä keskustelunanalyyttisessa tutkimuksessa tarkastellaan sanan hakemisen ilmiöitä suomea toisena kielenään ja suomea äidinkielenään käyttävän puhujan välisissä keskusteluissa kolmannen sektorin toimijoiden järjestämässä hanketoiminnassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisiä ja kehollisia resursseja puhujat käyttävät sanan hakemisen ilmiöihin liittyvissä keskustelujaksoissa sekä miten kakkoskielinen puhuja osoittaa suuntautuvansa kielen oppimiseen. Litteroitu videoaineisto on kerätty Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimusprojektissa, joka teki yhteistyötä Pirkanmaan Martat ry:n järjestämän kotoutujille suunnatun hanketoiminnan kanssa. Tutkimuksen metodina ja teoriana on keskustelunanalyysi, jonka mukaan vuorovaikutus ymmärretään kulloiseenkin tilanteeseen sidottuna sosiaalisena toimintana. Tällöin tarkastelun kohteena on se, miten puheenvuorot rakennetaan erilaisiksi toiminnoiksi ja miten puheella luodaan niin keskustelun kontekstia kuin keskustelijoiden identiteettejä. Keskustelunanalyysin perusjäsennyksistä tutkimus perustuu korjausjäsennykseen, sillä sanahaut voidaan liittää spesifiksi itsealoitetun korjauksen tyypiksi. Korjausjäsennyksen mukaan mikä tahansa vuorovaikutuksen kohta, jota keskustelijat käsittelevät ongelmallisena, voidaan nostaa korjattavaksi. Tutkimustulokset osoittavat, että kakkoskielisellä puhujalla on käytössään laaja joukko erilaisia kehollisia ja kielellisiä keinoja, joilla hän osoittaa sanan hakemisen alkaneeksi. Jokaisella keinolla on oma funktionsa suhteessa siihen, hakeeko kakkoskielinen sanaa itsenäisesti vai pyytäen äidinkielistä puhujaa mukaan sanan hakemiseen. Vaikka kakkoskielinen ja äidinkielinen puhuja pyrkivät ratkaisemaan ongelmatilanteita omilla tavoillaan, sanahaut ratkaistaan yhteistyössä. Kakkoskielinen pyrkii tekemään hakemansa sanan äidinkieliselle puhujalle selväksi eleitä ja parafraaseja käyttämällä, kun taas äidinkielinen tuottaa keskusteluun ratkaisuehdokkaita. Analyysin perusteella on nähtävissä myös se, että sekä kakkoskielinen että äidinkielinen puhuja suuntautuvat omalla toiminnallaan kakkoskielisen puhujan kielenoppimiseen. Tämä tulee esiin muun muassa haetun sanan toistoilla sekä kakkoskielisen tuottamilla kysymyksillä tarkoitteen nimeen liittyen. Analyysissa tehdyt havainnot tukevat monia sanahakutilanteista aikaisemmin tehtyjä havaintoja. Analyysin perusteella kakkoskielisen keskustelukumppaniinsa kohdistama katse toimii kutsuna liittyä mukaan hakemaan sanaa hänen kanssaan. Sanahakujen ratkaisukeinoista äidinkielisen tuottamat eleet, jotka peilaavat kakkoskielisen juuri tuottamaa elettä, toimivat puheen yhteydessä palautuseleinä. Ne siis kertovat kakkoskielisen juuri tuottaman eleen olevan ymmärrettävä ja kuvaavan haettua sanaa. Tutkimuksen tärkeimpänä antina voidaan pitää näitä havaintoja liitettynä siihen kontekstiin, jossa keskustelut on käyty. Tutkimustulokset antavat suuntaa siitä, millaista toisen kielen oppiminen voi olla arki- ja institutionaalisten keskustelujen väliin jäävällä, kolmannen sektorin toiminnan alueella.