Search

Tutkittu tieto luo vakaan pohjan organisaatioiden, työelämän ja yhteiskunnan kehittämiselle. Tutkittua tietoa arvostetaan (Tiedebarometri, 2022), ja kiinnostus sen hyödyntämiseen on suurta (Rantala ym., 2022). Arvostus ja kiinnostus tutkittua tietoa kohtaan ei kuitenkaan aina muutu toiminnaksi: esimerkiksi yhteistyö yliopistojen ja yritysten välillä on viime aikoina vähentynyt (Koski ym., 2021). Tarkastelemme artikkelissamme tutkitun tiedon hyödyntämisen mahdollisuuksia ja toisaalta esteitä erityisesti viestinnän, vuorovaikutuksen ja yhteisöjen kannalta. Käsittelemme tutkitun tiedon hyödyntämisen esteitä kuudesta näkökulmasta, jotka ovat 1) tiedon määrä, 2) tiedon avoimuus ja löydettävyys, 3) tieteen kieli, 4) tutkimusaiheiden relevanssi, 5) eri toimijoiden osaaminen sekä 6) tutkitun tiedon arvostus. Esitämme tämän jälkeen ratkaisuja ja konkreettisia neuvoja tutkitun tiedon hyödyntämisen lisäämiseksi. Sidomme ratkaisut neljään tutkitun tiedon elinkaaren vaiheeseen, jotka ovat 1) tiedon tuottaminen, 2) tiedon levittäminen, 3) tiedon soveltaminen ja 4) tiedon juurruttaminen. Väitämme, että tutkittu tieto herää henkiin ja löytää vaikuttavuutensa vuorovaikutuksessa. Toivomme, että artikkelimme vahvistaa ymmärrystä ja uskoa tieteen soveltamisen merkityksestä ja mahdollisuuksista työelämässä sekä laajemminkin yhteiskunnassa., The research knowledge creates a solid foundation for the development of organisations, working life, and society. Research knowledge is valued (Tiedebarometri, 2022), and there is a great interest in utilising it (Rantala et al., 2022). Appreciation and interest in research knowledge, however, does not always translate into action: for example, cooperation between universities and companies has decreased recently (Koski et al., 2021). In our article, we examine the facilitators and barriers of utilising research knowledge, especially in terms of communication, interaction, and communities. We discuss the barriers to the utilisation of research knowledge from six perspectives, which are 1) the amount of information, 2) openness and discoverability of information, 3) language of science, 4) relevance of the research topics, 5) competence of different actors, and 6) appreciation of the research knowledge. After that, we present solutions and concrete guidelines to increase the utilisation of research knowledge. We tie the solutions to four phases of the life cycle of research knowledge, which are 1) creating knowledge, 2) disseminating knowledge, 3) applying knowledge, and 4) embedding knowledge. We argue that research knowledge comes to life and finds its impact in social interaction. We hope that our article strengthens the understanding and trust in the significance and possibilities of applying science in working life and in society more generally.

Vertaisarviointijärjestelmä on yksi tieteen ja tutkimuksen tämän hetken keskeisimmistä periaatteista ja toimintamekanismeista. Vertaisarvioinnin avulla määritellään käsikirjoitusten julkaisukelpoisuus ja arvioidaan rahoitushakemuksia. Samalla vertaisarviointijärjestelmällä on merkittävä paikka tieteen legitimoijana: vertaisarvioinnin käytännöt takaavat tieteen luotettavuuden ja tiedon pätevyyden. Vertaisarviointi, johon myös Tiede & edistyksen julkaisupolitiikka perustuu, on siis ”hyvän” tieteen ja tutkimuksen tae, jonka avulla vältetään tieteen muuttuminen epäluotettavaksi, intressivetoiseksi tai dogmaattiseksi.

Tunnen tukijoita, jotka ovat hylänneet herkullisen tutkimusaiheen, koska heitä on pelottanut, että he joutuisivat kiistanalaisen aiheen tutkimisen takia vihamielisten tahojen tikun nokkaan. Heitäkin enemmän tunnen tutkijoita, jotka eivät suostu haastateltaviksi mediassa tai jotka eivät puhu julkisissa tilaisuuksissa tutkimuksensa tuloksista heihin kohdistuvien hyökkäysten pelossa.

Monimenetelmällinen ja myös kansainvälistä vertailua sisältävä tutkimushankkeemme tuottaa uraauurtavaa ymmärrystä yhteiskunnallisten yritysten sosiaalisten innovaatioiden nykytilasta ja vaikuttavuudesta sekä ottaa kantaa toimintaympäristön kehittämistarpeisiin politiikkasuositusten muodossa.Yhteiskunnallisten yritysten sosiaaliset innovaatiot edistävät määriteltyjä yhteiskunnallisia tavoitteita ja niitä leimaa läheisyys kansalaisyhteiskuntaan sekä loppukäyttäjälähtöisyys. Ne voivat täydentää perinteisen julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen palveluja.Laaja-alaisuuden lisäksi tutkimushankkeen kansallista ja kansainvälistä uutuusarvoa korostaa ensimmäinen suomalainen yhteiskunnallisten yritysten sosiaalisia innovaatioita ja innovatiivisuutta kartoittava kvantitatiivinen tutkimus sekä interaktiivinen Power BI-työkalu. Se mahdollistaa niin yhteiskunnallisten yritysten kuin sosiaalisten innovaattoreiden moniulotteisen tarkastelun.Yhteiskunnalliset yritykset eivät kaipaa erityiskohtelua. Sen sijaan ne toivovat, että innovaatioiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet otetaan lähtökohtaisesti huomioon ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuranta tunnistetaan osaksi normaalia, pitkäjänteistä innovaatiokeskustelua ja -politiikkaa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, lisäävätkö syrjäytyminen ja sosioekonominen huono-osaisuus rikoksia ja onnettomuuksia – ja onko syrjäytymisen vähentäminen toimiva keino vähentää myös turvallisuusongelmia. Kysymykseen vastattiin systemaattisen katsauksen ja tutkijoille ja sidosryhmiin kuuluville asiantuntijoille suunnatun kyselyn avulla. Katsaus tunnisti yhteensä 28 pohjoismaista tutkimusta, joissa syrjäytymisen ja huono-osaisuuden vaikutusta turvallisuusongelmiin oli tarkasteltu syy-seuraussuhteiden analyysiin soveltuvilla menetelmillä. Eniten näyttöä löytyi työllisyyden ja koulutuksen myönteisestä vaikutuksesta: Työn menettäminen lisää rikosten ja onnettomuuksien riskiä, ja työhön tai aktivointitoimenpiteeseen osallistuminen vastaavasti vähentää sitä. Pakollisen koulutuksen laajentaminen vähentää turvallisuusongelmia, ja koulutukseen pääsyn vaikeuttaminen lisää niiden todennäköisyyttä. Lapsuusajan taloudellisen tilanteen ja huono-osaisen asuinalueen vaikutuksesta löytyi vain vähän tutkimusta. Tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteella ne eivät ole keskeisiä syitä rikollisuuden taustalla. Merkittävä osa syrjäytymisen ja turvallisuusongelmien välisestä yhteydestä selittyy yksilöiden välisillä eroilla, sillä samat ominaisuudet lisäävät sekä syrjäytymisen että rikosten ja onnettomuuksien riskiä. Tutkijoiden ja sidosryhmien näkemyksissä korostui yksilöllisten palvelujen merkitys.

It is with great pleasure that we present the third issue of the Nordic Journal of Transitions, Careers and Guidance (NJTCG). This issue continues to promote exciting articles and researchers at all stages of their careers. nonPeerReviewed

Suomi on selkokielen käytön edelläkävijöitä. Selkokielen tutkimusperustainen kehittäminen on kuitenkin Euroopan laajuisestikin tuore ilmiö, ja myös Suomessa selkokieltä on tutkittu lähinnä opinnäytteissä. Käsillä oleva lehti on ensimmäinen Virittäjän teemanumero selkokielestä. Uusin, Leealaura Leskelän selkokielen väitöskirja julkaistiin vuonna 2022, ja ainut edellinen kielitieteellinen väitöstutkimus (Kulkki-Nieminen) on vuodelta 2010. Selkokieli on lyönyt itsensä hyvin läpi, mutta se ei ole valmis tuote, jonka saa apteekin hyllyltä. Se on ennen kaikkea kykyä mukauttaa kielellistä toimintaa vastaanottajan tarpeisiin. Selkokieli on osa saavutettavuutta ja jatkumolla suhteessa selkeään kieleen. Kotus, Selkokeskus ja monet selkotoimijat ovat aloittaneet yhteistyön, jonka jatkuvuus vaatii resursseja. Kansalliskielistrategiassa (2021) ja Avoimen hallinnon strategiassa 2030 edellytetään, että hallinnossa käytetään tarvittaessa selkokieltä. Selkokielen ja selkeän kielen työnjaon kehittäminen lisää kielitietoisuutta ja parantaa käytettävän kielen laatua. Selkokielen laaja kysyntä edellyttää korkeatasoista koulutusta. Tutkijoiden on oltava hereillä, jotta selkokielen koulutus saadaan tutkimukseen perustuvaksi. Tämän numeron kirjoitukset valaisevat selkokielen tutkimusta eri näkökulmista. Idastiina Valtasalmi korostaa, että selkokielen ohjeistuksessa pitäisi kiinnittää huomiota rakenteiden funktioihin pelkkien muotojen sijaan. Ritva Pallaskallion tutkimus tuo esiin kaunokirjallisuuden tyylin ja ilmaisukeinojen siirtymisen selkomukauttamisessa. Nuorten huomioiminen lukijoina on ajankohtaista, kun Kulttuurirahasto on käynnistämässä kouluihin suunnatun selkokirjakampanjan. Mitä on selkovisuaalisuus? Miten tekstin ja kuvan saa yhdessä palvelemaan selkoistusta? Näitä kysymyksiä käsittelee Auli Kulkki-Niemisen artikkeli, jossa hän analysoi journalistisia valokuvia osana selkouutisia. Muualla Euroopassa selkoistamista kohdellaan usein kielensisäisenä kääntämisenä. Selkoistaminen sopii myös osaksi kääntäjien koulutusta, kuten käy ilmi Päivi Kuusen ja kumppaneiden artikkelista. Johanna Komppa ja Kaarina Pitkänen-Heikkilä jatkavat havaintokirjoituksessaan kääntäjäopiskelijoiden tuottaman aineiston parissa ja nostavat esiin sen, että selkoistamisen keskeiset kysymykset liittyvät tekstin ja informaation rakenteisiin. Anneli Hanhisalo ja Jenni Stolt korostavat, miten eri kohderyhmissä selkoistamisen tarve voi osua erilaisiin seikkoihin. Tarvitaan ymmärrettävyyden tutkimusta, jota tehdään yhdessä käyttäjien kanssa. Arto Mustajoki puolestaan kuvaa havaintokirjoituksessaan selkokieltä Venäjällä. Kansainväliseen vertailuun antaa eväitä myös käsikirja Euroopan selkokielistä (Lindholm & Vanhatalo 2021). Selkokieli on tieteidenvälinen tutkimuskohde, joka kutsuu kielentutkijoita vaikuttamaan kieliympäristön kehittymiseen. Minna Jaakola, Tiina Onikki-Rantajääskö ja Ulla Vanhatalo

"Maamme oli niihin aikoihin ollut suuressa jännityksessä idästä tulleen nootin takia, joka kuitenkin presidenttimme suurella valtiollisella taidolla tuli ohjatuksi tällä hetkellä meille rauhaksi ja onneksi. Toivoaksemme niin jatkuu, jotta saisit kasvaa itsenäisessä isänmaassa." Näin äitini kirjoitti muistikirjaansa vuoden 1961 lopulla kuvaillessaan syntymäni aikaista tilannetta Suomessa.

Seit einigen Jahren ist das Interesse am Thema soziale und solidarische Ökonomie im Zuge einer sich beschleunigenden Debatte über die Bedeutung der sozial-ökologischen Transformation und Nachhaltigkeit im deutschsprachigen Diskurs der Sozialen Arbeit deutlich gestiegen. Die Ursprünge reichen tatsächlich bis in die 1970er Jahre zurück, als unter den Stichworten Selbsthilfebewegung oder alternative Sozialarbeit erste Versuche einer Verbindung sozialer und ökologischer Zielsetzungen unternommen wurde. Der Beitrag verbindet eine historische Kurzanalyse mit einer Darstellung der beruflich-persönlichen Kooperationen und Begegnungen zwischen Susanne Elsen und den Autor*innen. In der Kurzanalyse stehen die begrifflichen und konzeptionellen Entwicklungen der letzten 30 Jahre in der Sozialarbeitsforschung und angrenzender Disziplinen im Vordergrund. Die Kooperationen und Begegnungen werden schlaglichtartig anhand von Forschungsprojekten, Praxisansätzen und Veröffentlichungen nachgezeichnet. Dabei wird besonders auf transdisziplinäre, deutsch-finnische Kooperationen und die europäische Ebene Bezug genommen. peerReviewed

Building on Ilse van Liempt’s (2023) lecture, this commentary addresses the connection and shift between forced displacement and local emplacement by addressing what becoming part of the city means for racialized immigrants. By bringing forward the notion of racialization I hope to contribute to a growing body of literature discussing how malleable and productive the concept of race – albeit erased and relegated to the past – keeps on shaping conversations about and across Europe. Connecting migration, space and race offers a particularly rich context in which to have this discussion because, as all three elements are mutually constructive, addressing them together exposes some of the complexities and nuances of the experience of becoming part of the city for racialized immigrants. Addressing this topic calls into question my own experience as an immigrant which, as a French white woman living in Finland and working at the University, is shaped by many privileges. It is therefore important to highlight the position of power from which I talk, in part because of the extent to which whiteness permeates much of our conceptual and methodological work as researchers. However, committed we, as individuals, might be to anti-racism, it is important to recognize that we are working within the structures of academia and as such are working within a (discursive) space that has historically been organized through whiteness. Exposing the racial structures at play in Academia is a small but critical step to contest it and work towards change within the academy as well as society. nonPeerReviewed

Ekosysteemin käsite levisi strategisen liikkeenjohdon termistöön 1990-luvun puolivälissä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan kontekstissa termi omaksuttiin 2000-luvun puolivälissä akateemikkojen alkaessa puhua innovaatioekosysteemeistä. Verrattain uusi termi on tullut jäädäkseen paitsi kirjallisuuteen myös käytännön elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan: viime vuosina tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen on suuntautunut entistä enemmän yhteistyötä korostaviin ekosysteemihankkeisiin. Suomessa Business Finland lanseerasi Co-Innovation -rahoituspalvelun vuonna 2018 tukeakseen kotimaisten innovaatioekosysteemien kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli toteuttaa vaikuttavuusarviointi Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin rahoittamien Co-Innovation -yhteishankkeista. Tutkimuksessa vaikuttavuutta tarkastellaan erityisesti yhteishankkeisiin osallistuneiden yksittäisten toimijoiden näkökulmasta. Tämän työn tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus. Tutkimuksessa perehdyttiin kolmeen päättyneeseen Co-Innovation -yhteishankkeeseen ja arvioitiin hankkeisiin osallistuneiden erilaisten toimijoiden saamia hyötyjä ja vaikutuksia. Tutkimuksen kirjallinen viitekehys rakentuu innovaatioekosysteemejä käsittelevän aiemman tutkimuksen varaan. Co-Innovation -yhteishankkeisiin osallistuva konsortio alihankkijoineen, asiakkaineen ja sidosryhmineen edustaa laajempaa hanketta ympäröivää innovaatioekosysteemiä, jonka kehitykseen ja toimintaan yhteishankkeiden saavuttamat tulokset vaikuttavat. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aiemman tutkimuksen määrittelemät ekosysteemityypit sekä näiden erot ja kuvataan innovaatioekosysteemin erityispiirteet sekä tyypillisimmät toimijat, jotka osallistuvat innovaatioekosysteemien toimintaan. Kirjallisuuskatsauksessa myös kuvataan, mitä hyötyjä ja vaikutuksia aiempi tutkimustyö on tunnistanut innovaatioekosysteemiin osallistuvien toimijoiden saavuttavan. Tämän tutkimuksen aineisto on koostettu useista kirjallisista lähteistä. Ensisijainen aineisto käsittää Business Finlandilta yhteishankkeeseen osallistuneiden toimijoiden projektiraportit sekä muut Business Finlandille toimitetut tiedotteet projektin etenemisestä ja tuloksista. Toisena keskeisenä aineistolähteenä on hyödynnetty yhteishankkeisiin osallistuneiden osapuolten omia tiedotteita, kuten yritysten tilinpäätöksiä, vuosikertomuksia ja kestävyysraportointia sekä tiedotteita ja viestintämateriaalia, joita osapuolet ovat levittäneet verkkosivuillaan tai erilaisissa tiedonlevitysseminaareissa ja konferensseissa. Lisäksi aineistona on käytetty kolmansien osapuolten toimittamia ja julkaisemia hankkeisiin osallistuneiden osapuolten toiminnasta ja tämän kehittymisestä kertovia uutisartikkeleita ja tiedotteita. Tutkimus osoittaa, että yhteishankkeisiin osallistuneet yritykset saavuttavat hankkeille asetetut tekniset tavoitteet hyvin, mutta tavoiteltu kaupallinen hyöty näyttäisi jäävän alun perin tavoiteltua pienemmäksi. Yhteishankkeeseen osallistumisella ei näyttäisi olevan vaikutusta yritysten tutkimus- ja kehitysmenojen kasvuun. Sekä pienet että suuret yritykset raportoivat hyötyvänsä yhteishankkeessa tehdystä tutkimusyhteistyöstä. Tutkimuslaitokset saavuttivat yhteishankkeiden kautta laajempaa teollista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, mikä ilmenee paitsi laajempana yritysyhteistyönä myös lisääntyneenä vuoropuheluna päätöksentekoinstituutioiden kanssa. Tutkimus vahvistaa näkemystä ekosysteemeistä jatkumona liiketoimintakontekstissa: eri ekosysteemikategorioita ei voida katsoa toisistaan erillisiksi entiteeteiksi, vaan ekosysteemi tulisi nähdä jatkumona, joka kehittyy tietoekosysteemistä liiketoimintaekosysteemiksi tiedon luonteen muuttuessa jäsentelemättömästä tiedosta kohti olemassa olevan ongelman ratkaisevaa innovaatiota. Tutkimus antaa käytännön eväitä Business Finlandille innovaatioekosysteemejä tukevien yhteishankkeiden vaikuttavuuden kehittämiseksi sekä ekosysteemi- että toimijatasolla.

Tilastot ovat merkittävä osa ihmisen arkea. Ne vaikuttavat yksilön tapaan tehdä päätöksiä ja luoda mielikuvia senhetkisestä maailmasta. Nykypäivänä tietoa on paljon, mutta vain harvalla on aikaa tai kiinnostusta perehtyä valtavaan määrään numeerista dataa. Sen vuoksi data visualisoidaan muotoon, jossa sitä voidaan tarkastella mahdollisimman pienessä tilassa mahdollisimman monipuolisesti. Lukijan nähtäväksi jää siis vain grafiikat, joiden avulla hän voi ymmärtää datan kokonaiskuvan ja vertailla sen yksityiskohtia. Kaikki grafiikat eivät kuitenkaan ole luotettavia. Tutkielmassa perehdytään tapoihin, joilla grafiikoista voidaan tehdä harhaanjohtavia. Esiteltäviä menetelmiä ovat esimerkiksi vääränlaisten kaaviotyyppien käyttäminen, roskagrafiikka, grafiikan elementtien vääristely ja datan liioittelu. Johdattelua tapahtuu siis hyvin monella eri tavalla. Työssä oltiin kuitenkin kiinnostuneita tutkimaan, onko harhaanjohtavilla menetelmillä todellista vaikutusta lukijan tulkintaan. Tutkielman yhteydessä toteutettiin kyselytutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako visuaalinen johdattelu lukijan tapaan tulkita tilastoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös iän, koulutustason ja sukupuolen vaikutusta lukijan tulkintaan. Kyselytutkimus toteutettiin 123 vapaaehtoisen vastaajan avulla. Vastaajia pyydettiin tulkitsemaan ja arvioimaan yhdeksää eri kaaviota, joista osaan oli käytetty johdattelevia visualisointeja. Vastauksia tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Johdattelevien kaavioiden vaikutusta mitattiin McNemar-testillä. Sukupuolen, iän ja koulutustason vaikutuksia tutkittiin χ2-testin ja Kruskal-Wallisin testin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että harhaanjohtavia visualisointeja sisältävät kaaviot saivat tilastollisesti merkitsevästi erilaisia vastauksia kuin vertailukaaviot. Johdattelevat kaaviot saivat myös vertailukaavioita enemmän vääriä vastauksia. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että harhaanjohtavat visualisoinnit vaikuttavat lukijan tapaan tulkita tilastoja. Iällä, sukupuolella ja koulutustasolla oli merkitystä osaan vastauksista. Koulutustason vaikutus osoittautui tilastollisesti merkitseväksi kolmen kaavion kohdalla. Sukupuolen ja koulutustason merkitys näkyi myös vastaajien tavoissa arvioida kaavioita tai omaa luottamustaan sosiaalisessa mediassa esitettyjä tilastoja kohtaan. Selittävien muuttujien vaikutus oli kuitenkin melko pieni ja kohdistui vain osaan kaavioista ja kysymyksistä. Tutkimuksen koko oli otannaltaan ja sisällöltään pieni. Vaikka tutkimus osoitti johdattelulla olevan vaikutusta, on aihetta syytä tutkia laajemmin. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että visualisointi on monimutkainen kokonaisuus, jota olisi syytä opettaa nykyistä enemmän jo alemmilla koulutusasteilla. Statistics are an integral part of everyday life. They help individuals to make informed decisions and promote understanding about the world. Nowadays there is a lot of information but only a few have time or knowledge to study a large amount of numerical data. Because of that, the data is visualized in a form that is as small as possible and contains as much information as possible. The reader only needs to see the graphics that show both the overall picture of the data and the small details that can be compared with each other. However, all the graphics are not trustworthy. Visualization can be used to mislead the reader in many ways that are described in this thesis. For example, wrong chart type, chart junk, distorted elements and exaggeration can be used to mislead the reader. However, do these methods have an effect on the reader’s interpretation? A questionnaire was conducted to find out if the misleading visualizations have an effect on the reader’s interpretation of statistics. The sample consisted of 123 respondents from different ages, genders and educational levels. The respondents were asked to interpret and evaluate nine different graphs. Some graphs were misleading. The responses were analyzed with cross tabulations, χ2-test, McNemar test and Kruskal-Wallis test. McNemar test was used to determine if there were differences in the distributions of the answers to two similar graphs. The results showed that misleading methods have a statistically significant impact on reader’s interpretation of statistics. Misleading graphs also got more wrong responses than others. The effect of age, gender and educational level were tested with χ2-test and Kruskal-Wallis test. These variables had a little impact on the reader’s interpretations, but the effect was seen only in some parts of the data. The sample size and questionnaire were small, so the topic should be researched more. However, this research showed that misleading visualizations have an effect. As the visualization is such a complicated topic, it should be taught more on the lower educational levels.

Taideperustainen tutkimus herättää myös eettisiä pohdintoja esimerkiksi toiminnan vapaaehtoisuudesta ja valtasuhteista, anonymiteetin ja tunnistettavuuden jännitteistä sekä siitä, miten taideperustaisessa tutkimuksessa pidetään huolta osallistujien hyvinvoinnista tutkimuksen aikana ja sen jälkeen. nonPeerReviewed

Suomen kielen käyttö tieteellisessä julkaisemisessa on ajankohtainen aihe. Julkaisukulttuurissa on kuluneen kymmenen vuoden aikana tapahtunut selvä muutos. Julkaisutahti on nopeutunut ja julkaiseminen pirstaloitunut. Tutkijoille julkaisukanavaan ja raportointikieleen liittyvien vaihtoehtojen pohtimisesta on tullut tärkeä osa arkea, ja samalla julkaiseminen on voimakkaasti, melko nopeasti ja vähin äänin englanninkielistynyt. Muutosten taustalla eivät kuitenkaan ole yksittäisten tutkijoiden itsenäiset valinnat vaan laajempi tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan sekä kansainvälisiin virtauksiin kytkeytyvä ilmiö, jonka kaikkia vaikuttimia ja varsinkaan kaikkia seurauksia ei vielä tunneta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Avoimen tieteen ja tutkimuksen talvipäivät järjestettiin marraskuussa 2022 ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Talvipäivien järjestäjinä toimivat Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskus (OSC) ja Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö (AVOTT). Keskusteluissa nousi esiin avoimen tieteen toteuttamisen ja sen vaikuttavuuden moninaisuus. nonPeerReviewed

Journalismin sisällä on erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja, joista kullakin on ominaispiirteitä. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, mikä on pelkistetyn määritelmän mukaisesti urheiluaiheista journalismia. Urheilujournalismi on eräänlainen journalismin hybridi, jossa useiden muiden journalismin lajien käytänteet sulautuvat yhteen. Se on sekoitus muun muassa uutis-, talous-, tiede-, kulttuuri- ja viihdejournalismia. Tässä artikkelissa tarkastellaan urheilujournalismia tutkimuskohteena. Taustaksi avataan lyhyesti urheilumedian merkitystä urheilukulttuurissa, jotta hahmottuu viitekehys, jossa urheilujournalismia tuotetaan ja kulutetaan. Tämän jälkeen käsitellään urheilujournalismiin tutkimus- ja ammattikirjallisuudessa liitettyjä ominaispiirteitä, mikä avaa latua urheilujournalismin tyypillisiin tutkimuskohteisiin tutustumiselle. Artikkeli pohjautuu vuoden 2023 helmikuussa julkaistuun Suomalaisen urheilujournalismin bibliografiaan. nonPeerReviewed

Informaatioteknologian rajun kehittymisen myötä on kaikkien ihmisten käden ulottuville saatu älylaite ja sen suomat mahdollisuudet. Yksi kehittyneistä teknologioista on lisätty todellisuus, joka mahdollistaa käyttäjän näkevän virtuaalisia objekteja oikeaan maailmaan liitettynä esimerkiksi älylaitteen kameran avulla. Tämän lisäksi turismin yleistyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joita voidaan tukea ja ratkaistua erinäisten lisätyn todellisuuden sovelluksien avulla. Näitä voivat olla erilaiset turistioppaat tai opasteet, mutta myös kohdemaan kulttuuriin liittyviä sovelluksia, jotka voivat esimerkiksi avustaa ruokapaikkojen löytämisessä ja ruoan valitsemisessa. Tässä tutkielmassa pureudutaan lisätyn todellisuuden turismiin liittyvien sovelluksien käyttäjäkokemustutkimuksiin. Tutkielmassa selvitetään kirjallisuusanalyysin avulla, minkälaisia sovelluksia on tehty, miten niitä on tutkittu ja minkälaisia mahdollisia ongelmia näissä tutkimuksissa on tullut vastaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lisätyn todellisuuden sovelluksien käyttäjäkokemukseen liittyviä tutkimuksia kirjallisuuskatsauksen keinoin. Yhteensä artikkeleita tutkielmaan valikoitui 6 kappaletta. Artikkeleissa oli laajalla skaalalla erinäköisiä sovelluksia ja toteutuksia ja niiden käyttäjäkokemusta oli tutkittu usein eri keinoin. Näitä keinoja olivat muun muassa teemahaastattelut, kyselyt, jälkikyselyt, kyselyt sekä kokeen jälkeiset haastattelut. Artikkeleiden tutkimuksissa saavutettiin käyttäjäkokemukselle positiivisia tuloksia. Yleisesti ottaen käyttäjät olivat kiinnostuneita sovelluksista ja osoittivat olevansa potentiaalisia käyttäjiä tulevaisuudessa, jos artikkelissa käytetty sovellus tulisi saataville. Tutkimuksissa ilmeni jonkin verran haasteita, jotka liittyivät koetilanteen mahdolliseen autenttisuuteen. Haasteita olivat muun muassa autenttisten tutkimustilanteiden luonti, sekä miten niitä voitaisiin ylläpitää. Myös osallistujien autenttisuudessa ilmeni ongelmia, koska koehenkilöiden taustat eivät täysin täsmänneet oikeaa käyttötilannetta. Esimerkiksi koehenkilöryhmät eivät olleet aina riittävän heterogeenisiä.

Tämä tutkimus tarkastelee Suomen suurien ja keskisuurien kaupunkien sisäisen tarkastuksen organisointitapoja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eri organisointitapojen hyödyt ja riskit sekä antaa välineitä organisaatioille organisointitavan päätöksentekoon. Tutkimuksessa tullaan selvittämään mikä on sisäisen tarkastuksen merkitys ja millaisia odotuksia siihen kohdistuu. Kaupunkien sisäistä tarkastusta on tutkittu vähän verrattuna yritysten sisäiseen tarkastukseen, joten tutkimus tulee täydentämään tätä tutkimusaukkoa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aihetta tutkitaan kyselylomakkeen avulla, joka lähetetään kohdekaupunkien sisäisen tarkastuksen tarkastuspäälliköille, sillä heillä voidaan olettaa olevan kokemusta sisäisestä tarkastuksesta. Tutkimukseen on saatu vastaukset kahdeltatoista tarkastuspäälliköltä. Kyselylomakkeen kysymykset on laadittu huolella sisäisen tarkastuksen aiemman kirjallisuuden avulla. Kyselylomakkeen vastauksia on analysoitu aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu sisäisen tarkastuksen merkityksestä, aiemmista tutkimuksista, oleellisista teorioista sekä käsitteiden määrittelystä. Sisäisellä tarkastuksella koetaan olevan merkittävä tehtävä ja sen onnistumiseen vaaditaan organisointitavasta riippumatta yhteistyötä sekä jatkuvaa tarkastuksen laadun valvontaa. Kaikilla organisaatiotavoilla on löydettävissä omia hyöytyjä ja haasteita. Osaan oman sisäisen tarkastuksen haasteista vastaa osittain tai kokonaan ulkoistaminen, kun taas ulkoistamisen haasteisiin vastaa oma sisäinen tarkastus. Objektiivisuuden vaarantuminen, riittävä osaaminen, resurssit ja avainhenkilöriski nousivat eniten esille oman sisäisen tarkastuksen riskeinä. Väärä palveluntarjoaja, tarkastuksen huono laatu ja huono organisaatiotuntemus nousivat eniten esille riskeinä ulkoistuksessa. Organisointitavan valitsemiseen ja sen onnistumiseen vaikuttaa moni asia. Ulkoistamisessa ei ole yhdentekevää kenelle se ulkoistetaan, vaan palveluntarjoajalla on suuri merkitys tarkastuksen onnistumisen kannalta. Suhteessa aiempaan tutkimuskirjallisuuteen, tässä tutkimuksessa löydettiin monia samoja asioita kuin kotimaisesta sekä kansainvälisestä kirjallisuudesta. Tämän lisäksi löydettiin näkökulmia, joita ei esiintynyt aiemmassa kirjallisuudessa. Yksi näistä on se, miten julkisten hankintojen kilpailutus saattaa johtaa siihen, että palveluntarjoajaksi saattaa valikoitua taho, jolla on halpa hinta, mutta myös huono laatu. Merkittävää on myös se, että sisäisen tarkastuksen kustannuksiin liittyen löytyy niin tämän tutkimuksen vastauksista kuin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta paljon ristiriitaisia näkemyksiä. Tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä siitä, että tutkittaessa sisäistä tarkastusta, ei voida verrata keskenään pieniä ja suuria organisaatioita. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää organisointitavan päätöksenteossa. Lisäksi, tutkimusta tehdessä heräsi erilaisia jatkotutkimustarpeita. Merkittävin jatkotutkimuksen tarve on kustannuksiin liittyen. On aiheellista tutkia, mitkä ovat todelliset kustannukset eri organisointitapojen kohdalla, jotta voitaisiin perustellusti väittää, että toinen organisointitapa on toista kustannustehokkaampi. Toinen tärkeä jatkotutkimusaihe on objektiivisuuden säilyttäminen omassa sisäisessä tarkastuksessa.