Search

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka kuusi aikuista turvapaikanhakija- ja pakolaisasiakasta kuvasivat ongelmiaan terapeuttisissa keskusteluissa. Tutkimuksen kohteena ja tiedon lähteenä olivat asiakkaiden tekemät ja tulkkien suomeksi välittämät ongelmia kuvaavat ilmaukset. Terapeuttisia keskusteluita analysoimalla pyrittiin tavoittamaan ensisijaisesti se, mitä ongelmia asiakkailla on ja lisäksi se, miten nämä ongelmat heihin vaikuttavat ja mikä ongelmat aiheuttaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Ongelmat koskivat kotimaassa koettua epäoikeudenmukaisuutta ja kotimaassa koettujen traumaattisen kokemusten aiheuttamaa ahdistusta, tulevaisuuteen liittyviä huolia ja pelkoja, huolta läheisten tilanteesta ja siihen liittyvää syyllisyyttä sekä toimijuutta, pystyvyyttä ja elämänhallintaa. Ongelmat aiheutuivat niin kotimaassa koetusta kuin maahantulon jälkeisistä asioista. Ongelma oli yleensä monen tekijän summa. Tämän tutkimuksen löydökset eivät puolla terapeuttiseen keskusteluun mallia, jossa keskityttäisiin kategorisesti vain joko aiemmin kotimaassa tai maahantulon jälkeen koettuihin asioihin. Ongelmien koostumus vaihteli eri asiakkailla. Huoli kotimaahan palautetuksi joutumisesta tuotti yleisesti pelkoa. Kotimaassa koettu epäoikeudenmukaisuus ja petetyksi tuleminen oli kaikille asiakkaille erityisen raskas asia. Sitä oli vaikeaa tai mahdotonta unohtaa ja antaa anteeksi. AbstractAdult asylum seeker and refugee clients’ problem definitions in therapeutic conversations This study examined how six adult asylum seeker and refugee clients express their problems in therapeutic conversations. This study aimed to find out primarily what kind of problems the clients present, and also how these problems affect them and what caused the problems. The research method was inductive qualitative content analysis. Therapeutic sessions of the six clients were videotaped and the problem formulations given by the clients and as expressed by an interpreter were extracted as units of analysis. Five problem categories emerged from the analysis: experiences of injustice in home country; anxious ideations originating from past traumatic experiences; fear for the future; worries and feelings of guilt concerning relatives; and problems of self-agency, self-efficacy and life management. Both pre-migration and post-migration factors caused problems. Most often problems were caused by several interacting factors. This study do not support therapeutic conversation formats that focus solely to the issues either related to pre-migration or to post-migration stage. Different clients had different sets and compositions of problems. Fear of deportation was a common cause for fear to clients. Experiences of injustice and betrayal in the home country caused extreme distress to all clients. Such experiences were hard to forget and hard to forgive. Key words: asylum seeker, refugee, therapeutic conversation, problems, explanatory models Authors:Olli Snellman, MA, Psychotherapist, Head of Section, Finnish Immigration Service,Reception UnitJaakko Seikkula, PhD, Professor, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research CentreJarl Wahlström, PhD, Professor, emeritus, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research CentreKatja Kurri, PhD, Researcher, Psychotherapist, University of Jyväskylä, Department of Psychology, Psychotherapy Training and Research Centre

Vuoden 2015 muuttoliike herätti kiivasta keskustelua turvapaikanhakijoita koskien. Tätä keskustelua käytiin myös useilla maaseutumaisilla paikkakunnilla, joihin vastaanottokeskuksia perustettiin. Artikkelissani tarkastelen turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa vastarintaa maaseudun kontekstissa kategorisointiin pohjautuvan temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuskohteena on sosiaalisten kategorioiden synty ja ylläpitäminen. Näitä kategorioita luodaan ja merkityksellistetään turvapaikanhakijoita koskevissa keskusteluissa. Tarkastelen sitä, miten paikallisuutta ja ulkopuolisuutta tuotetaan sekä ylläpidetään turvapaikanhakijoihin kohdistuvissa vastustuspuheenvuoroissa. Tuotan tietoa siitä, miten maaseutupaikallisuus vaikuttaa turvapaikanhakijoihin kohdistuvaan vastarintaan. Tutkimus paikantuu Kauhavan kaupunkiin, jossa toimi vastaanottokeskus vuosina 2015–2019. Tutkimusaineisto koostuu paikallislehti Komian mielipidekirjoituksista sekä turvapaikanhakijoihin liittyvistä keskusteluista verkkopalvelu Suomi24 -keskustelufoorumilla. Turvapaikanhakijat ulkopuolisiksi positioivat kategoriat korostavat hierarkkisuutta, jossa korostuu länsimaisen kulttuurin ylivertaisuus.

Artikkelissa esitellään kysymyksiä, jotka liittyvätkielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tuetun vapaaehtoisen paluun konseptiin. Paluun ja jälleenkotoutumisen tukeminen on laajassa mittakaavassa Euroopan maille uutta ja juontaa osin juurensa hallitsemattoman muuttoliikkeen huippuvuoteen 2015. Artikkelissa pyritään tuomaan näkyviin,millaista tietoa tarvitaan lisää, jotta tuetunvapaaehtoisen paluun ja jälleenkotoutumisen ongelmakohtia voidaan ratkoa realistisesti ja onnistuneesti. Pelkästään paluu-termi voi johtaa harhaan; henkilöt eivät aina voi tai halua palata sinne, mistä lähtivät. Paluun tukemiseen liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa tarjottavan tuen laatu ja määrä sekä se, missä määrin tukea tulisi tarjota palaajalle itselleen ja missä määrin yhteisölle, johon tämä palaa. Myös palaamisen vapaaehtoisuuden jäsentäminen on tärkeää, jos halutaan ymmärtää palaajan motiiveja ja tarpeita. Paluuta tukemalla halutaan varmistaa henkilön onnistunut taloudellinen ja sosiaalinen jälleenkotoutuminen lähtömaahan.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä vastaanottokeskustyössä. Tarkoituksena oli tuottaa vastaanottokeskusten henkilöstön työhyvinvoinnin sekä työsuojelun näkökulmasta tietoa siitä, millaisia kuormittavia tekijöitä työssä ilmenee. Tarkennan tutkielmaa määrittelemällä käsitteet turvapaikanhakija ja pakolainen, kuvailemalla lyhyesti itse turvapaikkaprosessia sekä vastaanottokeskuksessa tehtävää työtä. Tämä pro gradu -tutkielma on tehty haastattelemalla 12 vastaanottokeskustyötä tekevää ohjaajaa kahdessa eri vastaanottokeskuksessa. Molemmissa keskuksissa haastattelu toteutettiin ryhmähaastattelutilanteessa. Tutkielman pääosassa ovat vastaanottokeskusten ohjaajat ja heidän kokemuksensa. Teemahaastattelun teemat sekä haastattelurunko on muodostettu työsuojelullisesta näkökulmasta määriteltyjen psykososiaalisesti kuormittavien tekijöiden pohjalta. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan tässä työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa haitallista kuormitusta työntekijöille. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty keväällä 2016. Aineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Teorian ja luokittelun muodostaa Juhani Ilmarisen työkykymalli, jossa on määritelty työntekijän työkykyyn vaikuttavat tekijät. Työkyvyssä on ensisijaisesti kysymys työn ja ihmisen voimavarojen välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Tasapainon säilyminen edellyttää ihmiseltä jatkuvaa työn ja voimavarojen yhteensovittamista muuttuvissa tilanteissa. Turvapaikkaprosessien pitkittyessä joutuvat turvapaikanhakijat elämään epävarmassa elämäntilanteessaan jopa vuosia. Tämä heijastuu erityisesti heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Vastaanottokeskusten henkilökunta kohtaakin työssään muun muassa erityisen haavoittuvassa asemassa olevia, kidutettuja sekä ihmiskaupan uhreja. Näissä kohtaamisissa ei voi välttyä kuormittavilta tilanteilta. Tunnistamalla ja tuntemalla nämä kuormittavat tekijät, on työnantajalla keinoja työkyvyn ylläpitämiseksi sekä työssäjaksamisen tukemiseksi, jotta hyvinvoiva ammattitaitoinen henkilökunta pystyy tuottamaan laadukkaat vastaanottopalvelut.

Monikulttuurisessa työssä taiteen ja luovan toiminnan saavutettavuus esimerkiksi vastaanottokeskuksessa asuville turvapaikanhakijoille toteutuu käytännössä vain, jos toiminta tuodaan heidän lähiympäristöönsä. Taiteen ja hyvinvointialojen ammattilaisten välisen yhteistyön myötä on mahdollista luoda uutta, kokonaisvaltaisesti turvapaikanhakijan hyvinvointia tukevaa toimintaa. Artikkelimme käsittelee Turun vastaanottokeskuksessa toteutuvan yhteisötanssiryhmä Omatanssin toimintaa. Tarkoituksena on tuoda esiin ohjaajien kokemuksia hyviksi havaituista käytännöistä, avoimeen dialogisuuteen perustuvasta nuorten turvapaikanhakijoiden ohjaamisesta, moniammatillisesta kehittämistyöstä sekä inspiroida turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleviä ihmisiä luovan toiminnan toteuttamiseen osana vastaanottokeskusten arkea.

Pro gradu- tutkielmani tarkastelee kesän ja syksyn 2015 pakolaistilanteen lehtikuvia humanitarismin näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään etsimään vastauksia suomalaisen ja ruotsalaisen humanitarismin hahmottumiseen ja potentiaaliseen muutokseen. Pakolaistilanne oli mediassa erityisen paljon esillä vuonna 2015, kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi huimasti. Ruotsiin ja Suomeen haki ennätysmäärä turvapaikanhakijoita: Dagens Nyheter ja Helsingin Sanomat täyttyivät erilaisista pakolaistilanteeseen liittyvistä kuvista. Ruotsalainen Dagens Nyheter ja suomalainen Helsingin Sanomat valikoituivat aineistoksi lehtien yhteiskunnallisen statuksen vuoksi, jonka takia ne ovat keskenään vertailukelpoisia. Aineiston keruu toteutettiin Tukholmassa syksyllä 2016 ja Tampereella keväällä 2017. Humanitarismin myytillä tarkoitetaan kulttuurin sisäänrakennettuja ilmiöitä ja syvärakenteita. Tutkimuksessa pyritään selvittämään ruotsalaisen ja suomalaisen humanitarismin myytin mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia Dagens Nyheterin ja Helsingin Sanomien kuvien kautta. Menetelmänä käytetään semiotiikkaa, erityisesti Roland Barthesin semioottisia työkaluja, jotka syventävät analyysia. Analyysi toteutetaan tarkastelemalla aineistosta nousseita esimerkkikuvia sekä koodiryhmiä. Valittu kuva-aineisto tuki semiotiikan valintaa teoriaksi ja menetelmäksi, sillä semiotiikan suhde kulttuuriin, kieleen ja visuaaliseen aineistoon on keskeinen. Analysoitavia kuvia oli yhteensä 834, joista Dagens Nyheterissä 434 ja Helsingin Sanomissa 400. Ryhmistä nousi neljä kuvien kokonaismerkitykselle tärkeintä sisällöllistä rakennetta tai teemaa, jotka jaettiin toimintaan, ihmisiin, kontekstiin ja esineisiin. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että ruotsalainen ja suomalainen humanitarismin myytti ja representaation tavat eroavat toisistaan. Toisaalta molemmissa on myös paljon yhtäläisyyksiä. Kuvat ovat tunteisiin vetoavia ja rikkovat sukupuolittuneita oletuksia. Dagens Nyheterissä kuvat ovat analyysin tulosten mukaisesti Helsingin Sanomien kuvia yhtäältä ristiriitaisempia ja toisaalta monipuolisempia. Suomalainen humanitarismin esittämisen tapa on tulosten mukaan ruotsalaista humanitarismin myyttiä hillitympää ja neutraalimpaa. Tulokset osoittavat lisäksi, että kuvia ja humanitarismia voidaan tutkia johdonmukaisesti.

Vuoden 2015 aikana Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä yllätti suomalaiset ja Suomen viranomaiset. Turvapaikanhakijoiden määrä vastaanottojärjestelmän valmistautumattomuus synnyttivät kaaosmaisen kriisitilanteen, ja tapahtumien kokonaisuutta alettiinkin yleisesti kutsua ”pakolaiskriisiksi”. Viranomaisten ensimmäiseksi tehtäväksi määrittyi turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen järjestäminen, jonka myötä koko vastaanottojärjestelmä, sitä koskeva lainsäädäntö ja näiden muutospaineet tulivat laajamittaisen julkisen keskustelun ja politikoinnin välineeksi. Hätämajoitustoiminnan arjessa kuitenkin pyrittiin perustarpeiden kuten ruoan ja majoituksen järjestämiseen sekä turvapaikanhakijoiden turvapaikkaprosessien loppuun saattamiseen. Tampereen kaupunki oli yksi muutamista Suomen kunnista, joka ryhtyi turvapaikanhakijoiden ”kriisimajoitukseksi” tarkoitetun hätämajoitustoiminnan järjestämiseen omilla resursseillaan. Tilanne määrittyi kriisiksi, poikkeusoloiksi, joissa otettiin käyttöön poikkeuksellisia toimintatapoja ja -malleja, ja joka tuotti tehtäviä ja haasteita myös sosiaalityölle. Tutkielmassa tarkastellaan etnografisella menetelmällä ensinnäkin sitä, miten turvapaikanhakijoiden ensi vaiheen vastaanotto Tampereen kaupungin ylläpitämissä järjestettiin. Toiseksi, tarkastelen (kriisi)sosiaalityön näkökulmasta sitä, millaisia tehtäviä ”pakolaiskriisiksi” nimetyn laajamittaisen maahantulon konteksti määrittää sosiaalityölle. Näitä tehtäviä jäsennän Doreen Elliottin katastrofisosiaalityön interventiomallin pohjalta, ja sen mukaisesti paikannan sosiaalityön tehtäviä sosiaalisen, taloudellisen, poliittisen ja inhimillisen investoinnin kautta. Totean, että suomalaisenkin yhteiskunnan yllättänyt ”pakolaiskriisi”, joka toisaalta on myös turvapaikanhaki-joiden kohtaama henkilökohtainen ja yhteisöllinen kriisi, on ”moderni kriisi”, johon kuitenkin tietyin edellytyksin ja sovelluksin sopivat myös perinteisemmän sosiaalityön toimintamallit sekä kriisi- ja katastrofityön interventiot, käytännöt ja arvovalinnat. ”Pakolaiskriisissä” ja vastaavissa poikkeustilanteissa sosiaalityön ydinosaaminen ja asiantuntemus olisi mahdollista - ja tarpeen - valjastaa tehokkaammin käyttöön paitsi vastaanottojärjestelmän ja lainsäädännön kehittämiseksi, myös turvapaikkaprosessissa olevien hyvinvoinnin sekä laajamittaisen maahanmuuton kontekstissa arkityötään tekevien työntekijöiden työn mielekkyyden ja tuloksellisuuden parantamiseksi.

Tuhansien turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo Suomeen syksyllä 2015 vaati pikaisia toimenpiteitä sekä Maahanmuuttovirastolta että kunnilta. Hätämajoitusyksiköitä perustettiin nopealla aikataululla eri puolille maata. Myös Tampereelle tuli reilun kuukauden aikana lähes 950 turvapaikanhakijaa ja tilanne kriisiytyi. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten tamperelainen auttajien yhteisö reagoi turvapaikanhakijoiden laajamittaiseen maahantuloon syksyllä 2015 ja millaisena kriisityöntekijöiden identiteetit jäsentyivät reagoimisen myötä. Tutkimus paikantuu kriisityön kontekstiin. Teoreettinen näkökulma muodostuu katastrofien, kaaosajattelun, kriisityön ja yhteisöreaktion idean avulla. Aineistona on kriisityössä eri tehtävissä toimineiden Tampereen kaupungin ja Punaisen Ristin työntekijöiden (n=13) haastattelut, jotka on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysin tuloksina muodostui neljä kriisityön ulottuvuutta ja viisi kriisityöntekijän identiteettiä. Kriisityön ulottuvuudet ovat toiminnan organisoimisen ja yhteistyön ulottuvuus, käytännön auttamistyön ja asiakkaiden kohtaamisen ulottuvuus, kokemuksellinen ulottuvuus ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kriisityöntekijän identiteetit ovat asiantuntijan, vahvan toimijan, sitoutuneen työntekijän, auttajan ja oppijan identiteetit. Ulottuvuudet ja identiteetit voivat olla työssä läsnä samanaikaisesti tai tilanteittain vaihdellen. Kriisitilanteessa toimiminen on nopeatempoista, kaoottista ja vaativaa moniulotteista työskentelyä. Toiminnan ulottuvuudet on tärkeä tiedostaa ja pyrkiä valmistautumaan niihin etukäteen suunnittelulla ja koulutuksella. Toimiva yhteistyö sekä selkeä roolien ja vastuiden jako kriisin toimijoiden kesken on oleellista sujuvan kriisityön kannalta. Kriisitilanteessa toimiminen edellyttää etenkin johtajilta tilannetajua, jämäkkyyttä, joustavuutta ja nopeaa päätöksentekokykyä. Kaikkien työntekijöiden, myös esimiesten, jaksamisesta kriisin aikana on huolehdittava. Kriisitilanteen läpikäyminen jälkikäteen ja siitä oppiminen on ensiarvoisen tärkeää mahdollisia tulevia kriisejä varten.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella luottamuksen rakentumista ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja heidän kanssa työskentelevien ohjaajien, sosiaalityöntekijöiden ja edustajien välillä. Tutkimuksen lähtöoletuksena on, että luottamusta ja sen rakentumista voi tarkastella Axel Honnethin tunnustussuhdeteoriassa esitettyjen tunnustussuhteiden kautta. Näitä tunnustussuhteita ovat huolenpito, arvostus ja kunnioitus. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, ja aineistonkeruu on toteutettu teemahaastatteluilla. Tutkimusaineisto on kerätty yhdeksältä haastateltavalta, jotka toimivat joko ohjaajina tai sosiaalityöntekijöinä alaikäisyksiköissä tai edustajina yksintulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu sanatarkasti. Analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmää. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten haastatteluun osallistuneet kuvaavat luottamuksen rakentuvan yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja heidän kanssaan työskentelevien henkilöiden välillä. Tutkimus tuo kokemustietoa alaikäisyksiköissä tehtävästä työstä turvapaikanhakijoiden vastaanottovaiheessa. Johtopäätöksenä todetaan, että luottamuksen rakentuminen on prosessi, joka perustuu vuorovaikutukseen. Luottamuksen rakentaminen on haastavaa, sillä asumisyksiköt ovat suuria ja työntekijöitä on vähän ja vuorovaikutussuhteen luominen vaatii aikaa. Tunnustussuhteista kunnioitus yhdistettiin tärkeimmäksi luottamusta rakentavaksi tekijäksi. Nuorten tarpeista tärkeimmäksi nostettiin huolenpito. Luottamuksen rakentuminen koostui monenlaisista tekijöistä, eikä ollut kaikissa tilanteissa mahdollista.

Artikkelissa selvitetään niitä argumentteja, joita suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään maahanmuuton kannattamiseksi ja vastustamiseksi. Tutkimus sijoittuu vuosien 2003 ja 2011 käytyjen eduskuntavaalien väliseen aikaan. Maahanmuuttokeskustelussa käytetyistä argumenteista nousi esiin neljä laajempaa teemaa: talouteen, turvallisuuteen ja kulttuuriin liittyviä, sekä niin kutsuttuja kiellettyjä argumentteja. Taloudelliset argumentit ovat olleet selkeästi suosituimpia perusteluita sekä maahanmuuton kannattamiselle että vastustamiselle. Turvallisuuteen liittyviä argumentteja käytettiin lähinnä maahanmuuton vastustamiseen. Maahanmuuton vaikutukset suomalaiseen kulttuuriin nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena asiana.

TIIVISTELMÄ Laitinen, Minna. 2016. Opettajien kokemuksia perusopetukseen valmistavasta opetuksesta turvapaikanhakijaoppilaiden kanssa. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 85 sivua + liitteet. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaiseksi opettajat kuvaavat työtään perusopetukseen valmistavassa opetuksessa turvapaikanhakijaoppilaiden kanssa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään opettajien työssään kokemia tunteita ja valmiuksia kohdata ja opettaa maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tutkimukseen osallistuneet (n=7) opettajat työskentelivät Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Teemahaastatteluista koostuva aineisto kerättiin keväällä 2016 ja se analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan opettajan työ valmistavan opetuksen luokassa asettaa vaatimuksia niin opettajan ammattitaidolle kuin koko persoonalle. Turvapaikanhakijaoppilaiden opettamiseen liittyi opettajien mukaan erityisiä haasteita, jotka on huomioitava opetuksessa. Keskeisimmät haasteet liittyvät opetusryhmien heterogeenisyyteen, opetussisältöihin, yhteisen kielen puuttumiseen sekä oppilaiden käyttäytymiseen. Tulokset osoittavat, että opettajat joutuvat työssään pohtimaan usein omia rajojaan ja työssä jaksamistaan. Työskentely valmistavassa opetuksessa herätti opettajissa myös pohdintaa omasta ammatillisesta identiteetistä. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, ettei opettajankoulutus anna riittävästi valmiuksia maahanmuuttajaoppilaan kohtaamiseen ja opettamiseen. Lisäksi opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota opettajan työssä jaksamiseen, oman työajan hallintaan sekä tunteiden kohtaamiseen.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten turvapaikanhakijoiden opettajat kuvaavat ammatillisia identiteettejään. Identiteettiä tarkastellaan opettaja-opiskelijasuhteen, työn haasteiden ja kieleen liittyvien käsitysten näkökulmista. Lisäksi tutkitaan sitä, miten käytännön opetustyö heijastelee opettajan kielikäsityksiä. Tutkimus on osa Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Jag bor i Oravais -tutkimushanketta, jota rahoittaa Svenska kulturfonden. Tutkimus on otteeltaan laadullinen ja lähestymistavaltaan etnografinen. Siihen osallistui kahdeksan opettajaa, jotka työskentelivät eri-ikäisten turvapaikanhakijoiden opetuksen parissa Pohjanmaalla. Haastatteluista ja kenttäpäiväkirjoista koostuva aineisto kerättiin syksyllä 2015, ja se analysoitiin narratiivisesti. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että osa opettajista omaksuu ystävän identiteetin, toiset samaistuvat kasvattajan rooliin ja osa pitää etäisyyttä opiskelijoihin. Myös opettajien kokemat haasteet sekä toimijuuden ja riittämättömyyden tunteet ovat keskeisiä identiteettiä muovaavia tekijöitä. Tuloksista selviää myös, että opettajien käsitykset kielestä sekä kielenoppimisesta ja -opettamisesta vaihtelevat funktionaalisuuden ja kielioppikeskeisyyden jatkumolla. Opettajien kielikäsitykset ja heidän käytänteensä eivät kuitenkaan täysin kohtaa. Tutkimus osoittaa, että niin aloittelevat kuin kokeneetkin turvapaikanhakijoiden opettajat tarvitsevat tukea ammatillisen identiteettinsä rakentamiseksi. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota tietoisen identiteettityön mahdollisuuksiin ja hyvin perustellun ammatillisen identiteetin muotoutumiseen. Lisäksi työyhteisön kollegiaalinen yhteistyö ja opettajien oma toiminta ovat keskeisiä ammatillisen identiteetin rakentumisessa. I den här undersökningen utforskas hur lärare för asylsökande beskriver sina professionella identiteter. Identiteterna granskas ur följande synvinklar: relationen mellan lärare och studerande, utmaningarna i arbetet och språkuppfattningarna. Ytterligare undersöks hur lärarens språkuppfattningar syns i det praktiska undervisningsarbetet. Den här undersökningen är en del av projektet Jag bor i Oravais som genomförs av Centralen för tillämpad språkforskning och finansieras av Svenska kulturfonden. Undersökningen är kvalitativ och den utnyttjar det etnografiska betraktelsesättet. I undersökningen deltog åtta lärare som undervisade asylsökande av olika ålder i Österbotten. Intervjuerna och observationen utfördes på hösten 2015 och de analyserades med narrativ analys. Forskningsresultaten visar att några lärare tillägnar sig en identitet som vän, en del identifierar sig med en omtänksam uppfostrare och några vill ta avstånd från sina studerande. Identiteten formas ytterligare av de upplevda utmaningarna samt känslorna av kompetens och otillräcklighet. Resultaten visar också att lärarnas uppfattningar om språk, språkinlärning och språkundervisning varierar på skalan från funktionell till grammatisk inriktning. Dock motsvarar uppfattningarna och undervisningspraxis inte alltid varandra. Den här undersökningen bevisar att både nybörjare och erfarna lärare för asylsökande behöver stöd för att bygga sina professionella identiteter. Det ska vara möjligt att göra medvetet identitetsarbete i lärarutbildning och fortbildning. Dessutom spelar det kollegiala samarbetet i arbetsgemenskapet samt egen verksamhet essentiella roller när läraren bygger sin identitet.

Tutkielman tavoitteena on hahmottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön, case law:n, vaikutusta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tosiasialliseen nykytilaan, kehitykseen sekä tulevaisuuden näkymiin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti turvapaikanhakijoiden oikeusaseman sekä oikeusturvan arviointiin Euroopan unionin alueella, pakolaisaseman saaneen turvapaikanhakijan tai muuta kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön oikeusasemaa ei tässä tutkimuksessa tarkastella. Tutkielmassa keskiössä ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman turvapaikanhakijoiden oikeusaseman arviointi, ihmisoikeussopimuksen kansallisen tason soveltaminen unionin alueella sekä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö ihmisoikeussopimuksen sovellettavuudesta turvapaikkaoikeudellisissa tapauksissa. Ensisijaisena lähteenä tutkielmassa näin ollen ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen turvapaikanhakijoita ja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän soveltamista sivuavat oikeustapaukset, mutta myös unionin turvapaikkaoikeudellisen sekundaarilainsäädännön arviointi erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön sovellettuna on keskeisessä roolissa. Tutkielmassa käsitellään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeisten periaatteiden esittelyn jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen roolia turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisen valvojana sekä yhteisen turvapaikkajärjestelmän epäkohtien osoittajana ja turvapaikkajärjestelmän ja -lainsäädännön kehittämisen ohjaajana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkintakäytännössään todennut turvapaikanhakijoiden olevan erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä aiheuttaa valtioille erityisiä turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteumista edistäviä velvollisuuksia. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei yhtäläisen suojan tason periaate toteudu ja ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturva täytä ihmisoikeussopimuksen takaaman suojan tasoa yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä. Yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä on lukuisia ongelmallisia piirteitä, joita pyritään korjaamaan uudistamalla eurooppalaista turvapaikkalainsäädäntöä vastaamaan paremmin ylikansallisia ihmisoikeusvelvoitteita.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin Tampereen kaupungin vastaanottokeskukseen kymmenen kuukauden aikana 2003-2004 tulleiden 170 turvapaikanhakijan terveydentilaa, heidän kokemuksiaan kidutuksesta ja muusta väkivallasta ja heidän terveyspaveluiden käyttöään kuuden kuukauden seuranta-aikana. Lisäksi arvioitiin turvapaikanhakijoiden terveydenhuollossa käytettävissä olevia voimavaroja. Tutkitut olivat 25 eri maasta ja heistä valtaosa oli nuoria aikuisia. Kaksi kolmasosaa oli miehiä ja 21 prosenttia oli alaikäisiä. Turvapaikanhakijat olivat aiemmin sairastaneet hyvin monenlaisia sairauksia. Eniten heillä oli ollut neurologisia ongelmia, joista yleisimmin päänsärkyä. Vatsavaivat sekä tuki- ja liikuntaelinten kiputilat olivat myös olleet yleisiä. Aiempia tapaturmia tuli esille runsaasti. Silmäsairaudet, korva-, nenä- ja kurkkusairaudet, ihosairaudet, virtsaelinsairaudet ja hammasongelmat olivat myös olleet yleisiä. Mielenterveyden häiriöitä oli ollut jopa puolella aikuisista, eniten depressiota, ahdistuneisuutta ja unihäiriöitä. Haastattelun perusteella joka neljäs mielenterveyshäiriö oli depressio. Mielenterveyden häiriöiden ja naistentautien osalta oli todettavissa tyydyttämätöntä hoidon tarvetta. Tutkituista 14 prosenttia toi haastattelussa esille vähintään kolme vaivaa tai sairautta. Systemaattinen haastattelu tuotti tutkittavien taustoista ja sairauksista enemmän tietoa kuin asianomaisten spontaani kertominen. Aikuisista tutkituista 57 prosentilla oli ollut kidutuskokemuksia, lisäksi muita väkivaltakokemuksia oli ollut 12 prosentilla. Pidätettynä tutkituista aikuisista oli ollut 49 prosenttia. Kidutus- ja pahoinpitelykokemukset näyttivät olevan yhteydessä moniin sairauksiin, erityisesti mielenterveyden ongelmiin. Mahdolliseen kidutukseen liittyviä fyysisiä löydöksiä todettiin kuitenkin vähän. Lääkärintarkastuksessa havaittiin eniten vatsan alueen löydöksiä, hammaslöydöksiä, iholöydöksiä ja psykiatrisia löydöksiä. Viimeksi mainitussa ryhmässä kaksi kolmesta löydöksestä oli depressioita. Tutkituista 34 prosentilla oli kolme tai useampia löydöksiä lääkärintarkastuksessa ja tutkimuksissa. Suomessa yleisiä kansansairauksia löytyi vähän. Suomeen tulleilla turvapaikanhakijoilla oli vain vähän trooppisia sairauksia: malariaa oli ollut 10 prosentilla ja lavantautia yhdellä tutkitulla. Turvapaikanhakijat eivät niin ollen ole suuri terveysvaara suomalaiselle väestölle. Seuranta-aikana tutkittavat käyttivät runsaasti vastaanottokeskuksen terveydenhuoltoyksikön palveluita, vaikka heidät oli tulovaiheessa huolellisesti tutkittu. Vastaanottokeskuksen ulkopuolisia terveyspalveluita he käyttivät vähemmän, eniten mielenterveystoimiston ja hammaslääkärin palveluita. Tutkittujen huolenaiheet olivat samantyyppisiä kuin pienen terveyskeskuksen potilailla. Mielenterveyspalveluiden käyttö oli kuitenkin runsasta: aikuisista turvapaikanhakijoista 22 prosenttia käytti erikoissairaanhoitotasoista mielenterveyspalvelua, ja yleislääkäritasoista mielenterveyspalvelua käytti melkein yhtä moni. Turvapaikanhakijoille suositellaan tehtäväksi huolellinen terveydentilan perustutkimus. Tästä on useita hyötyjä: löydetään hoitamattomia tai puutteellisesti hoidettuja sairauksia ja ohjataan turvapaikanhakijoita käyttämään suomalaisia terveydenhuoltopalveluita tarkoituksenmukaisesti. Vastaanottokeskusten terveydenhuoltoyksiköt eivät pysty nykyisillä voimavaroilla järjestämään turvapaikanhakijoille kaikkia tarvittavia palveluita. Kussakin vastaanottokeskuksessa tulisi olla käytettävissä oma lääkäri. Erityisesti mielenterveyden ongelmien hoitamisessa tarvitaan ulkopuolista asiantuntemusta. Tulisi myös varautua siihen, että turvapaikanhakijoita tulee muiltakin kuin perinteisiltä alueilta, Aasiasta ja Afrikasta. On odotettavissa, että vastaanotoille tulee yhä enemmän potilaita, joilla on pitkäaikaissairauksia sekä korkeaan elintasoon ja ikääntymiseen liittyviä sairauksia. Samoin tulisi varautua siihen, että yhä useammalla turvapaikanhakijalla voi olla kidutus- tai pahoinpitelykokemuksia ja että heidän psyykkinen terveydentilansa voi olla muusta syystä huono. Vastaanottokeskuksissa tehtävä vaativa ja henkisesti raskas työ edellyttää riittävät resurssit ja henkilökunnalle asianmukaisen työnohjauksen. Turvapaikanhakijoiden terveyden selvittämiseen ja tarvittaviin hoitoihin liittyvät oikeudet ja rajoitukset tulisi selkeästi määritellä. The purpose of the study was to investigate asylum seekers who arrived in Tampere City. The investigation concerned « their status of health « their previous experiences of torture and other kinds of violence « their use of health services « the charge caused on the health system Another aim was to develop for the disposal of the health personnel of reception centres a structural model to interview and examine asylum seekers. The material of the study consisted of 170 asylum seekers registered at the reception centre in Tampere during the period from the 1st of August 2003 to the 31st of May 2004. The asylum seekers came from 25 different countries and spoke 31 languages as their mother tongue. Most of the examinees were young adults. 71 per cent were male and 21 per cent of the examinees were underage persons. The examinees were interviewed to assess the status of their health and their experiences of torture. In addition a thorough medical check up and laboratory tests as well as chest x-ray examinations were performed. Their use of health services was followed up during a six-month period. Most of all, the examinees told at the interview about having had such neurological problems as headaches. A lot of abdominal complaints and musculoskeletal pains were also mentioned. Because the investigation of the illnesses of the asylum seekers was restricted to concern urgent and inevitable cases only, without further examinations it was most often impossible to evaluate exactly the nature of the illness and its possible psychosomatic origin. A great many cases of previous accidents were discussed. Eye, ENT (ear, nose and throat), skin and urological illnesses as well as dental problems had also been common with the examinees. As many as one half of the adults had suffered from mental disturbances, above all, depressions, anxiety and sleep disturbances. Every fourth case of mental disturbances which came out at the interview was depression. Unmet needs of care were found concerning mental problems and gynaecological illnesses. At least three or more complaints or illnesses were mentioned at the interview by 14 percent of the examinees. The systematic interview produced more information on the backgrounds and illnesses of the examinees than their spontaneous reporting. Torture had been experienced by 57 per cent of adult examinees. In addition, 12 per cent had experienced other kinds of violence. 49 per cent of the adult examinees had been taken in custody. The experiences of torture and violence seemed to be connected with various kinds of illnesses, especially psychiatric problems. Very few physical findings which could be linked with possible torture were confirmed. Most findings of the medical check up consisted of abdominal, dental, skin and psychiatric ones. Two out of three psychiatric findings were depressions. In the medical check up and in the examinations three or more findings were discovered among 34 percent of the examinees. Very few examinees had such diseases as are common among people in Finland. Asylum seekers who arrived in Tampere had only few types of tropical diseases: ten percent of them had earlier had malaria and one examinee had suffered from typhoid. Thus the asylum seekers are not a big health risk to Finnish population. During the follow up period the examinees paid a lot of visits to the health unit of the reception centre although they had been thoroughly examined at their arrival. A very small quantity of them used health services offered outside the health unit of the reception centre, mostly services available at the out patient psychiatric unit and at the dentist¡¦s. At the reception centre the complaints of the examinees were very much similar to those encountered at a small health centre. Mental health services were used a lot: specialist level mental health care services were used by 22 per cent of adult asylum seekers and almost as many persons used mental health care services provided by a general practitioner. It is recommended that a thorough basic health check up is performed to the asylum seekers. There are several advantages: untreated or insufficiently treated illnesses will be found and the asylum seekers can be directed to make use of the Finnish health services in a proper way. In addition, then those seekers ought to be recognized whose illness could be a factor of great significance in making the decision of the asylum process and consequently the necessary statements ought to be provided without delay. The health units of reception centres are not able to arrange all necessary services to the asylum seekers on available present resources. Each reception centre ought to have at its disposal a doctor of its own with sufficient working hours to meet acute needs, to perform appropriate health examinations and to develop all-inclusively the health services at the reception centre. Especially, external psychiatric expertise is needed that adequate mental health services can be offered. You should be also prepared to receive asylum seekers from other than traditional areas, Asia and Africa. Then infectious and other kinds of tropical diseases may not necessarily be the most problematic nor even the most common health problems to be encountered. More patients with chronic illnesses and with illnesses connected with a high standard of living and ageing can be expected to come to the health offices. As well, you should be prepared to the fact that more and more asylum seekers may have experiences of torture and violence and that their mental health can be poor because of other reasons. A more comprehensive study than this one should be performed on the mental disturbances of asylum seekers. Assessing the need of and putting into effect the treatment of those who have experienced torture, sexual and other kinds of violence ought to be organized as soon as possible. The demanding and mentally heavy work done at the reception centres requires a sufficient amount of resources and the staff must have appropriate support of work supervision. The rights and restrictions of the treatments and examinations to be performed in order to assess the health of asylum seekers should be clearly determined.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on kansanedustajien tulkinnat pakolaisuudesta ja suomalaisuudesta nopeutettua turvapaikkamenettelyä koskevassa täysistuntokeskustelussa vuonna 2000. Nopeutetun turvapaikkamenettelyn säätämistä perusteltiin suojelun tarpeessa olevien ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden sekoittumisella ja sen asettamista paineista kansainväliselle suojelujärjestelmälle sekä valtioiden turvapaikkamenettelylle. Nopeutettua menettelyä vastustavat kritisoivat sen oikeusturvan takaamiseen liittyviä epäkohtia. Tutkielman tavoitteena on analysoida neljäätoista täysistunnossa esitettyä puheenvuoroa Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Tarkasteltavat puheenvuorot on pyritty valitsemaan siten, että ne heijastavat keskustelussa ilmennyttä kahtiajakoisuutta lakiehdotusta puolustavien sekö sitä kritisoivien välillä. Tämän lähtökohtana on turvapaikkapolitiikalle tyypillinen perusjännite ihmisoikeuksia puoltavan sekä tehokkuutta ja valtion suvereniteettia painottavan näkemyksen välillä. Argumentaatioanalyysin avulla tarkastellaan keskustelun lähtökohtia ja olettamuksia, joiden perusteella laajennetaan analyysiä "meistä" suomalaisista ja "muista" pakolaisista. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Stuart Hallin teoretisoima jaottelu "meihin" ja "muihin". Lähtökohtana on, että ulkomaalaisella on keskeinen sija kansaan kuuluvien määrittelyssä. Kansallisuuden erityispiirteet eivät ilmene pelkästään itse kansaa tai kansallisidentiteettiä tutkittaessa, vaan silloin, kun se peilautuu muihin, oman yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin ja ryhmiin. Kansallinen identiteetti rakentuu aina eroista "toisiin", "muihin" ja "ulkopuolisiin". Kansa-käsitteeseen liittyviä ulottuvuuksia avataan Pasi Saukkosen viiden kansa-komponentin avulla. "Muiden" kategoriaa lähestytään uhka- ja vastakuvan käsitteillä. Tutkielmani kannalta eräs keskeinen teos on Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi (2000). Lakiesitystä puolustava diskurssi eli ns. tehokkuusdiskurssi perustuu dualistiseen pakolaiskäsitykseen, jossa kansainväliset reunaehdot määrittävät ne kriteerit, joihin ns. "oikeat" pakolaiset kuuluvat. "Väärät" pakolaiset, jotka eivät kuulu suomalaisuuden piiriin, sen sijaan leimataan keinottelijoiksi tai elintasopakolaisiksi. Tätä pakolaiskuvaa vasten asettuu yhtenäinen suomalainen kansa, joiden äänitorvena kansanedustaja toimii. Sen sijaan lakiesitystä kritisoiva diskurssi eli ns. ihmisoikeusdiskurssi vahvistaa pakolaisten ja suomalaisten samankaltaisuuksia sekä teroittaa kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuutta. Pakolainen esiintyy tässä puheessa kansainvälistä suojelua tarvitsevana henkilönä, todellisena pakolaisena. Toisaalta ihmisoikeuksia puoltavassa diskurssissa kritiikin kohteena on lähinnä kansa, joka erotetaan kahteen osaan "hyvään" ja "huonoon" eli suvaitseviin ja suvaitsemattomiin.