Search

Alternatives for a public procurement judicial review system – Looking for effectiveness outside the courts The effectiveness of the judicial review system in public procurement has been addressed in a number of studies concerning procurement legislation, both at the national and EU levels. The main challenge identified in these studies and the so-called “efficiency gap” relating thereto is the processing time of the first instance review body, the Finnish Market Court. However, this article does not examine the possibilities of improving the current court-led model, but instead focuses on other alternative review systems. The article assesses whether the effectiveness of a public procurement review system can be increased by improving the current procurement rectification system and whether a dedicated public procurement complaints board would enhance the efficiency of the review system as a whole. The Estonian and Danish procurement complaints boards serve as examples in this analysis. The effectiveness and improvement potential of the out-of-court review systems are analysed through the following indicators: functional indicator (processing times), structural indicators (procedural rules, appeal option and process costs) and reliability indicators (expertise, independence and impartiality). The article’s main conclusion is that a public procurement complaints board appears to be the most promising option for increasing the efficiency of the procurement judicial review system. In addition, although the establishment of a complaints board has not yet been properly explored in Finland, establishing one would likely be possible on the basis of experiences from other similar appeal board models currently operating in Finland.

Vuosina 2020–2021 koronavirustartuntojen määrä ja niihin liittyvä kuolleisuus olivat Suomessa Euroopan alhaisimpia. Suomen hallitus päätti toukokuussa 2020 noudattaa testaa, jäljitä, eristä ja hoida -strategiaa. Tutkimuksessa arvioitiin strategiaan liittyneen tartunnanjäljityksen tehokkuutta ja vaikutusta epidemian hallintaan sekä analysoitiin tartunnanlähteitä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.6.2020–31.5.2021. Kaikki positiivisen PCR-testin tehneet ja heidän lähikontaktinsa haastateltiin, ja haastatteluissa saadut tiedot kerättiin sairaanhoitopiirin tartunnanjäljitysrekisteriin. Tutkimusajanjaksona tehtiin 353 926 PCR-testiä, joista 4 739 (1,3 %) oli positiivisia. 14 vuorokauden ilmaantuvuusluvun keskiarvo 100 000 asukasta kohden oli 34. PCR-positiivisista tapauksista tavoitettiin yli 99 %, ja mediaaniaika oireiden alusta tartunnanjäljityssoittoon oli 3,6 vuorokautta. Karanteeniin määrättiin 26 881 korkean riskin kontaktia, joista 2 275:llä (8,5 % karanteeniin määrätyistä) todettiin myöhemmin COVID-19. Kaikista tapauksista 2 275 (48 %) oli karanteenissa ennen PCR-vastausta ja 825 (17 %) oli karanteenissa ≥48 tuntia ennen oireiden alkua. Pirkanmaan alueella tapahtuneista tartunnoista tartunnanlähde tunnistettiin 77 %:ssa. Suurin riski jatkotartunnalle oli kotona, yksityistilaisuuksissa ja potilaiden välillä potilashuoneissa tapahtuneissa altistuksissa. Tutkimus kuvaa tehokkaan testauksen ja tartunnanjäljityksen roolia matalan ilmaantuvuuden vaiheessa. Tartuntojen ehkäisyyn tarvittiin tartunnanjäljityksen lisäksi myös muita toimia, kuten kokoontumisrajoituksia ja julkisten tilojen sulkuja, vaikka lähes puolet uusista tapauksista oli karanteenissa jo ennen oireiden alkua. Koska koronaviruksen tartuttavuus alkaa altistuksen jälkeen nopeasti jo ennen oireiden alkua, tärkein epidemiaa rajaava tekijä on kuitenkin yksittäisten ihmisten päätökset siitä, kuinka paljon he tapaavat muita ihmisiä.

This qualitative case study explores how situated rationality is achieved and maintained between two coexisting institutional logics, ‘global’ financial efficiency and ‘local’ customer-owners, around a performance measurement system in a large cooperative bank. We focus especially on the relationship between financial performance measures and softer, cooperative and communal organisational values. The results highlight that communal values may be effectively used to smooth and manage managerial contradictions; thus, situated rationality for operations can be achieved and maintained. This may also explain the resilience and success of communal values and cooperatively formed organisations in markets, even though the efficiency of such organisations is sometimes doubted. This also indicates the potential of alternative, more responsible and moderate modes of banking and finance for healing some of the problems of an extreme style of capitalism. peerReviewed

Projektiliiketoiminnassa korostuu usein sen dynaamisuus ja organisaatiorakenteiden kompleksisuus. Suurissa pääasiallista projektiliiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä projektiportfolio voi muodostua useista rinnakkain etenevistä projekteista. Projektit ovat luonteeltaan uniikkeja, väliaikaisia ja kertaluontoisia toteutuksia, joiden määrää projektiportfoliossa voi vaihdella. Projekteissa ilmenee usein tilanteita, joiden ratkaiseminen vaatii selvitystyötä. Suunnittelemattomat työt, joita ratkaistaan Ad hoc -menettelyllä, voivat viedä projektihenkilöstön kuten esimerkiksi asiantuntijoiden aikaa muista tehtävistä. Samanaikaisesti projektit kilpailevat myös keskenään olemassa olevista työntekijäresursseista, uusien työntekijäresurssien hankkimisen sekä kouluttamisen ollessa haastavaa lyhyellä aikavälillä. Organisaation kyvykkyyden parantaminen ja tehokkaampien toimintatapojen hyödyntäminen tapahtuu muun muassa oppimisen kautta sekä tunnistamalla tehokkuutta rajoittavat tekijät. Tällöin organisaatio voi paremmin ohjata resurssejaan ja luoda edellytyksiä liiketoiminnan kasvulle. Tässä työssä tutkittiin kohdeyrityksen sidosryhmiin sekä organisaation toimintaan liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat yrityksen projektiliiketoiminnan tehokkuuteen. Työn avulla pyrittiin tunnistamaan mahdollisuuksia, joiden avulla organisaation toimintaa voidaan kehittää ja tämän myötä myös ehkäistä tehokkuutta rajoittavien haasteiden syntymistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin kysely- ja haastattelututkimuksen avulla, johon osallistui 16 kohdeyrityksen työntekijää. Tutkimus käsittelee myös kirjallisuutta liittyen yritysten resursseihin, organisaation kyvykkyyteen ja tehokkuuteen projektimaisessa ympäristössä. Kirjallisuuden avulla luotiin ymmärrystä tehokkuuden muodostumiseen liittyvistä riippuvuuksista ja sitä kehittävistä toimintamalleista. Olemassa oleva kirjallisuus auttoi parantamaan ymmärrystä tehokkuuteen liittyvistä rajapinnoista sekä riippuvuuksista. Lisäksi sen avulla pystyttiin hahmottamaan toimintamalleja, joiden avulla projektiliiketoiminnan ja yrityksen organisaation kehitystä voidaan viedä eteenpäin. Tutkimuksessa kerätyn aineiston myötä pystyttiin luomaan selkeämpi kokonaiskuva kohdeyrityksen nykytilanteesta ja sen haasteista, joiden koettiin vaikuttavan projektitöiden tehokkuuteen. Tutkimuksen tulosten avulla muodostettiin kehitysmahdollisuudet, joita hyödyntämällä yritys voi kehittää omaa toimintaansa ja parantaa projektiliiketoiminnan tehokkuutta. Tutkimuksen lopputuloksena muodostui lisäksi konkreettinen toimenpide-ehdotus, jonka avulla yrityksen on mahdollista kehittää tehokuutta käytännössä.

Verkkoteknologioiden ja -kehysten suuren käyttömäärän vuoksi olisi hyödyllistä tarkastella niiden käytön tehokkuutta REST- ja WebSocket-konteksteissa, sillä niiden käyttömäärien perusteella pienetkin erot voivat vaikuttaa suuresti eri yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan joidenkin suosittujen dynaamisesti tyypitettyjen verkkokehysten tehokkuutta, jotta voidaan löytää niiden reaalimaailman tehokkuuseroja, sekä täydentää olemassa olevia tutkimuksia. Tutkielmassa tarkastellaan ensin verkkorajapintakehysten Express, Django, FastAPI, Flask, Laravel, sekä Ruby on Rails ja niiden ohjelmointikielten tyylejä ja malleja, jotta niistä saadaan hyvä yleiskuva. Onkin huomattavaa, että edellisten kehysten tehokkuudet ovat osittain ristiriidassa keskenään aiemmissa tutkimuksissa, jota tällä tutkielmalla pyritään osaltaan paikkaamaan. Tätä on tutkittu rakentamalla uniikit, mutta naiivit verkkopalvelimet tutkituista kehyksistä, sekä asiakasohjelma, joka pyrkii rasittamaan näitä palvelimia. Mainittu asiakasohjelma mittaa samalla eri palvelinkehysten aikoja antaen kuvaa niiden tehokkuudesta asiakkaan näkökulmasta. Tutkielmassa kerätystä aineistosta voidaan huomata, että mitattavat kehykset tulisi jakaa erikseen täysien pinokehyksien kategoriaan, sekä muiden kehysten kategoriaan näiden tarjoa-man erilaisen ympäristön ja käyttötarkoituksen vuoksi, jonka oletetaan olennaisesti vaikuttavan tehokkuuteen. Tutkielman ja muiden tutkimusten tuloksista voidaan päätellä, että kehyksistä ilmeisesti joko FastAPI tai Flask on tehokkain ohjelmistokehys REST-kontekstissa, sekä Ruby on Rails on tehokkain täysistä pinokehyksistä. Vastaavasti WebSocket-käytössä Rails vaikuttaisi olevan nopein kaikista kehyksistä, kun taas epätäysistä kehyksistä nopein vaikuttaisi olevan FastAPI. Vaikkakin tutkielmassa huomautetaan aiheen erittäin suuresta laajuudesta, voidaan molemmille verkkoprotokollille suositella käytetyllä palvelinympäristöllä 512 limittäisen yhteyden raja-arvoa. Vastaavasti testaamisen raja-arvoksi voidaan suositella 128 limittäistä yhteyttä testa-tulla arkkitehtuurilla.

Funding Information: The shares of financing of the investigated TSCs are reported in Table S9. The differences in financing illustrate the absence of a systematic nationwide approach for financing TSCs. The farmers’ share of the costs was rather low in the six pilot studies, averaging less than 10%. Most financing has been arranged through individual, externally funded research and development projects. Currently, in Finland, a TSC project may obtain state financial support in the form of either a drainage subsidy from Agrifood Research and Development Fund (MAKERA) managed by the ELY Centers (Regional State Authority) or from CAP-AES’s non-productive investments as wetland investment and maintenance allowance. However, overlapping subsidies cannot be received for the same drainage area. Support can cover no more than 40% of the costs, but environmentally friendly (i.e., nature-based) solutions, and particularly expensive structures, may increase the support percentage. In recent years, MAKERA has granted approximately 2.5 million €/year of state support for about 50 dredging projects. Funding Information: Funding: This research was funded by the Joint Research Centre of European Commission (contract no. 939642), Academy of Finland (grant no. 330217), the Finnish Cultural Foundation (grant no. 00201229) and by the Valumavesi project. Publisher Copyright: © 2021 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland. Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.

The aim of the present study was to examine how team composition of players with different roles constrains individual and collective tactical behaviours, and ball possession effectiveness, during competitive 3 vs 3 small-sided and conditioned games (SSCGs) in youth soccer players. Fifteen male players (under 15 yrs, mean age 13.2 ± 1.03 years, mean years of practice: 4.2 ± 1.10 years) from the same club participated in this study. For analysis purposes, on advice from the coaching staff, participants were categorised according to their main team performance role, resulting in sub-samples of 5 defenders (centre-backs = 2 and full- backs = 3), 7 midfielders (central midfielders = 3 and wide midfielders = 4) and 3 attackers (forwards). In order to assess participant tactical behaviours, a notational analysis system was created with four categories: i) team behaviours, ii) individual players’ offensive actions, iii) individual players’ defensive actions, and iv), ball possession effectiveness. Analysis of players’ offensive actions revealed that the team composed only of midfielders revealed a higher frequency of diagonal and vertical passes in relation to the attackers’ team. In offensive individual actions, the attackers’ team revealed more dribbles in relation to the teams of defenders and midfielders. Analysis of ball possession effectiveness revealed that the team of defenders achieved higher values of shots on goal compared to the team of midfielders. These findings exemplified how playing role constrains the emergence of different collective behaviours and individual actions in 3 vs 3 SSCGs.

Management of natural resources at the regional level is a compromise between a variety of objectives and interests. At the local level, management of the forests depends upon the ownership structure, with forest owners using their forests as they see fit. A potential conflict occurs if the forest owners’ management decisions are counter to the interests of society in general or the industry that relies on the forest resource as their raw material. We explore the intensity of this conflict at the regional level in several large boreal forest production landscapes. To explore the conflict, we investigate three main interest groups: (i) economically oriented forest owners; (ii) industry groups (focusing on maintaining an even timber supply); and (iii) a group representing general public interests (focusing on enhancing ecosystem services and biodiversity protection). The severity of conflicts differs between interest groups; we found a minor conflict between the economically oriented forest owners and industry and a severe conflict among general public interests and the other groups. By quantifying the conflicts, visualizing the impacts shared among interest groups, we anticipate that through shared discovery and understanding, forests can be managed to lessen the conflicts between interest groups.

Purpose Key audit matters (KAMs) in International Standard for Auditing, 701 seek to enhance the value of the auditor’s report by increasing the transparency of how the audit was performed. The purpose of this study is to investigate how professional auditors themselves perceive the impact of KAMs on audit quality and audit effectiveness. Design/methodology/approach Statistical analyses of an electronic survey of certified public auditors (CPAs) in Finland. Findings Regarding the perceptions of KAMs, the authors found two dominant views on auditing: quality and efficiency. In general, the respondents did not consider that KAMs improve audit quality. However, auditors focusing on efficiency considered that KAMs make the audit process more fluent. Further, the use of KAMs may facilitate audit effectiveness and cooperation between auditors and managers. The authors also found three factors related to the KAMs processes and auditing work: effectiveness, risks and workload. Practical implications Auditors may use KAMs to provide focus in their work. This facilitates balancing between the demands for added value while keeping the workload and audit risks at a tolerable level. Originality/value This study contributes to the emerging literature on KAMs as well as to the literature examining practitioner views of changes in auditing regulation. It is, as far as we know, the first study to report survey evidence on how CPAs themselves perceive KAMs and the effects of KAMs on audit work in an European Union country context.

The COVID-19 pandemic has revealed the vulnerability of current socio-economic systems and thrown into question the dominant global paradigm geared towards short-term financial efficiency. Although it has been acknowledged for several decades that this paradigm has detrimental impacts on the climate, the environment and global welfare, the pandemic has now offered a grim ‘rehearsal round’ for more serious crises that are to come with the accelerating climate emergency, loss of biodiversity and growing human inequalities. Along with worsening climate change, there are looming risks for mass migrations and armed conflicts as habitats capable of supporting human wellbeing become scarce, such as through the loss of potable water, an increasing lack of suitable land for agriculture, or the rise of unliveable temperatures. Although the COVID-19 pandemic has temporarily decreased some of the climate impacts, e.g. in the energy and transportation sectors, it has at the same time accelerated several global welfare problems. In this chapter, we claim that the way out of the crisis scenario is to replace the dominant efficiency paradigm with a resilience paradigm. Against the backbone of the key societal systems outlined in the Global Sustainable Development Report (GSDR 2019), we show how the pursuit of narrowly-defined efficiency hampers present and future sustainability, and chart some key actions on the path to transforming these systems towards resilience. peerReviewed

Research has shown that workplace health promotion (WHP) efforts can positively affect employees&rsquo, health risk accumulation. However, earlier literature has provided insights of health risk changes in the short-term. This prospective longitudinal quasi-experimental study investigated trends in health risks of a comprehensive, eight-year WHP program (n = 523&ndash, 651). Health risk data were collected from health risk assessments in 2010&ndash, 2011, 2013&ndash, 2014, and 2016&ndash, 2017, applying both a questionnaire and biometric screenings. Health risk changes were investigated for three different time-periods, 2010&ndash, 2013, 2014&ndash, 2017, and 2010&ndash, 2017, using descriptive analyses, t-tests, and the Wilcoxon Signed Rank and McNemar&rsquo, s test, where appropriate. Overall health risk transitions were assessed according to low-, moderate-, and high-risk categories. Trend analyses observed 50&ndash, 60% prevalence for low-, 30&ndash, 35% for moderate-, and 9&ndash, 11% high-risk levels across the eight years. In the overall health risk transitions of the three time-periods, 66&ndash, 73% of participants stayed at the same risk level, 13&ndash, 15% of participants improved, and 12&ndash, 21% had deteriorated risk level across the three intervention periods. Our findings appear to indicate that the multiyear WHP program was effective in maintaining low and moderate risk levels, but fell short of reducing the total number of health risks at the population level.

This study examines the employees’ everyday experiences at work. The goal is to encourage the emancipation from the limitations of rationality cultivating an aesthetic understanding of organizations. It seeks to answer how organization members construct their experiences of efficiency based on the dualism between aesthetic and rationality and how are these constructions related. This study also seeks to ansewer what kind of dynamics discourses on effectiviness deliver and maintain. The empirical data is obtained by interviews with public sector employees and interpreted using deconstructive analysis presented by David Boje. Based on the research interviews the strong reliance on rationality seems to marginalize an aesthetic experience. The results also emphasize employees’ desire to stay with their aesthetic senses in order to internalize the sensed productivity norms. People base their judgement foremost on subjective feelings and other things which the intellectual judgement is not able to understand, also in case of how productivity is constructed in their interpretations. As a practical conclusions the findings value the viewpoint which integrates both the rational and the aesthetic way of knowing as an opposite of management culture that emphasizes rationality. peerReviewed

Tässä diplomityössä tutkitaan operatiivisen työn mittaamista case-organisaatiossa. Case- organisaatio on kirjoittajan työnantaja. Työtä on case-organisaation puolelta ohjannut organisaation tuottavuuspäällikkö. Case-organisaatiossa on todella paljon erilaisia mittareita. Näistä suurin osa liittyy myyntityötä tekeviin työntekijöihin ja näiden osastoihin. Case- organisaation tuottavuuspäälliköllä on kuitenkin vahva tahtotila saada mitattua myös operatiivista työtä tekeviä työntekijöitä ja osastoja tehokkaammin ja tarkemmin. Tämän diplomityön tarkoituksena onkin luoda pohjaa uuden mittariston luomiselle. Tässä diplomityössä pyritään esittelemään mittareiden yleisesti hyväksi todettuja ominaisuuksia. Lisäksi case-organisaation tuottavuuspäällikkö haluaa osallistaa työntekijöitä tähän prosessiin, joten heille teetettiin kysely, jonka avulla he voivat vaikuttaa tämän pohjan luomisessa. Tässä diplomityössä tehdään melko kattava kirjallisuuskatsaus akateemiseen kirjallisuuteen, jossa käsitellään mittaamista ja operatiivista työtä. Tähän teoriaan osittain pohjaten tähän diplomityöhön on teetetty kysely case-organisaation työntekijöillä, jotka tekevät organisaation eri toimipisteissä operatiivista työtä. Lisäksi kyselyn tuloksia täydentämään tehtiin joitain puolistrukturoituja eli teemahaastatteluja case-organisaation sisällä sekä joitain haastatteluita case-organisaation ulkopuolisille henkilöille. Suurin painoarvo kuitenkin annetaan kyselytutkimukselle, johon oli mahdollisuus vastata kaikilla case-organisaatiossa työskentelevillä operatiivista työtä tekevillä työntekijöillä. Tässä diplomityössä huomattiin, että suurin osa operatiivista työtä tekevistä case- organisaation työntekijöistä on sitä mieltä, että heitä ja heidän osastojaan mitataan heikosti. Tämän lisäksi suurin osa heistä toivoi heitä ja heidän osastojaan mitattavan. Työssä huomattiin myös, että kokeneemmat työntekijät olivat mittaamista kohtaan myönteisempiä kuin vähemmän aikaa case-organisaatiossa työskennelleet. Kirjallisuuskatsauksessa kävi selvästi ilmi, että mittaaminen on tärkeää organisaation kehityksen kannalta. Kuitenkaan kaikki mittaaminen ei välttämättä johda organisaation kilpailukyvyn parantumiseen. Mittaamisen tulisi perustua pohjimmiltaan yrityksen strategiaan. Mittaamisen lisäksi päälliköiden tulisi aktiivisesti seurata mittaustuloksia ja tehdä näiden pohjalta kehityssuunnitelmia ja -päätöksiä – yrityksen strategian mukaisesti. Mittaamisen tulisi olla linkitetty mitattavan organisaation strategiaan. Mittaamisen pitäisi myös pyrkiä aina organisaation kilpailukyvyn kehittymiseen. Työntekijöille tulisi jo perehdytysvaiheessa selkeästi kommunikoida organisaation arvot, strategia ja yksittäisen työntekijän sekä osaston tavoitteet. Organisaatiolle tulee päättää tärkeimmät mittarit ja näiden tärkeysjärjestys. Osaoptimointia tulisi välttää ja mittaamisella pitäisi pyrkiä mittaamaan ainakin lähes koko systeemiä. Lisäksi organisaation johto sekä keskijohto tulee kouluttaa mittaustulosten analysointiin, jotta nämä voivat tehdä organisaation kilpailukyvyn kannalta parhaat johtopäätökset kehitystoimenpiteistä. Tämä tulee myös tehdä organisaation strategian mukaisesti.

Monella toimialalla on viimeisten vuosikymmenten aikana nähty yritysten kasvavan yritysostojen kautta. Erityisesti asiantuntijapalveluita tuottavat organisaatiot ovat valinneet kasvustrategiakseen ulkoisen kasvun. Samalla asiantuntijapalveluiden tuottamisessa on nähtävillä muutoksia, joista moni liittyy toimijoiden kasvavaan kokoon sekä palveluntarjonnan kasvuun. Viime vuosina Suomessa tilitoimistot ovatkin kasvattaneet toimintaansa ostamalla markkinoilta kilpailevia toimijoita. Tilitoimistojen ketjuuntumisen lisäksi alalla eletään muidenkin murrosten keskellä. Palveluiden tulee vastata alati kiristyvään kilpailuun sekä asiakkaiden korkeampiin vaatimuksiin. Uudet teknologiat tehostavat ja automatisoivat palveluntuotantoa sekä muokkaavat henkilöstön tehtäviä. Toimintaympäristön muutokset heijastuvat myös tilitoimistojen asiakkaisiin. Tutkielmassa kartoitettiin tilitoimistojen asiakkaiden kokemuksia taloushallintopalvelun tehokkuuden muutoksista sekä niihin vaikuttaneista tekijöistä. Asiakkaat olivat tilanteessa, jossa aiempi pieni tilitoimisto oli ostettu osaksi suurempaa tilitoimistoketjua yrityskaupassa. Aiemmasta kirjallisuudesta, tieteellisistä artikkeleista, viranomaisjulkaisuista sekä internet-julkaisujen pohjalta muodostettiin ensin tilitoimistoalaa koskevan toimintaympäristön kartoitus. Tämän jälkeen lähestymistapana tehokkuuden tarkasteluun valittiin asiantuntijapalveluiden ja ulkoisen taloustoiminnon tehokkuuden muodostavat tekijät. Tutkielman empiirinen aineisto muodostui tilitoimistojen pienyritysasiakkaille toteutetuista teemahaastatteluista. Pk-yrityksissä taloushallinnon palvelun tehokkuuden perustan luo palvelun laatu. Lakisääteisyys puolestaan luo suurimmalta osin pohjan taloushallinnon tarpeelle. Asiakas näkee tilitoimiston roolin edelleen olevan lähempänä lainsäädännöllisten velvoitteiden täyttäjää kuin liiketoiminnan tukena olevaa kumppania. Vaikka alalla puhutaan paljon palveluiden monipuolistamisesta ja suuret toimijat laajentavat palveluntarjontaa, ei pk-yritykselle havaittu syntyvän uusista tarjottavista taloushallinnon osa-alueista tehokkuuden kasvua. Empirian pohjalta havaittiin kuitenkin, että suuri tilitoimistoketju pystyy tarjoamaan kokonaisvaltaisempia ohjelmistokokonaisuuksia ja digitaalisia ratkaisuja verrattuna pienempään toimijaan, ja siten parantamaan asiakkaan saaman palvelun tehokkuutta. Tehokkuuden kasvua ei kuitenkaan synny, jos asiakas ei pysty ottamaan järjestelmiä käyttöön. Tällöin palvelun tehokkuudessa korostuvat perinteiset asiantuntijapalveluiden ydintekijät, kuten asiakastuntemus ja henkilökohtainen palvelu. Aiempi kirjallisuus sekä tämän tutkimuksen tulokset viittaavat, että pienet tilitoimistot pystyvät vastaamaan näihin osa-alueisiin paremmin.

Peltometsäviljelyssä puiden latvusten alla on aina alue (esim. maakaistaleet puurivistöjen alla kujaviljelyssä), johon on vaikea istuttaa pääasiallisia viljelykasveja. Tätä kutsutaan puurivien alustaksi. Näillä alueilla voi kuitenkin olla monia tärkeitä funktioita: ne (i) suojaavat puita esim. maatalouskoneiden aiheuttamilta vaurioilta, (ii) mahdollistavat pääsyn puurivistöön puiden hoitoa tai hedelmien keräämistä varten ja (iii) edistävät monia ekologisia ulottuvuuksia, kuten toimivat elinympäristöina ja tarjoavat ruokaa edistäen monimuotoisuutta. - In a silvoarable agroforestry field, there is always a certain area under the tree canopies (e.g. strips of land under the tree rows in alley cropping systems), where it is difficult to cultivate the main crop. We call that the tree row understorey here. However, these areas can have several important functions: (i) tree protection against possible damage through e.g. agricultural vehicles, (ii) giving access to the tree row for tree maintenance or fruit harvest, (iii) a range of ecological aspects like habitat function and food provision for beneficial biodiversity.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on käsitellä korkea-asteen tutkintokoulutuksen maksullisuutta tasa-arvon ja tehokkuuden näkökulmista. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia vaikutuksia lukukausimaksuilla on tasa-arvoon ja tehokkuuteen kansainvälisestä tutkimusnäkökulmasta tarkasteltuna sekä kiinnittää tulosten keskeiset löydökset osaksi suomalaista korkeakoulutuksen yhteiskuntapoliittista maksullisuuskeskustelua. Tutkielman tutkimuskysymys on seuraava: Minkälaisia tasa-arvon ja tehokkuuden näkökulmia kansainvälinen tutkimuskirjallisuus voi tuottaa suomalaisen maksullisuuskeskustelun syvempään ymmärtämiseen ja tulkintaan? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja analyysimenetelmänä käytettiin laadullista narratiivista synteesiä. Aineistoksi valikoitui yhteensä 23 kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000-2018. Lukukausimaksujen tasa-arvo ja tehokkuusvaikutuksia tarkasteltiin kolmen eri teeman kautta, jotka nimesin rahoituksellisiksi haasteiksi, sosiaalisiksi ja kulttuurisiksi haasteiksi sekä markkinalähtöisiksi ja globaaleiksi haasteiksi. Keskeistä oli suhteuttaa kansainvälisen tutkimuksen perusteella saatuja löydöksiä suomalaisen yhteiskuntapoliittisen maksullisuuskeskustelun osaksi. Tämä kirjallisuuskatsaus tarjoaa näkökulman maksullisuuden tasa-arvon ja tehokkuuden vaikutuksiin sekä siihen, millä tasolla korkeakoulutuksen maksullisuudesta keskustellaan Suomessa. Kansainväliset tutkimustulokset osoittavat, että lukukausimaksujen tehokkuuteen tai tasa-arvoon vaikuttaviin tekijöihin on kotimaisessa kontekstissa paneuduttu pääosin pintapuolisesti. Poliittista tahtotilaa syvällisemmälle keskustelulle ei näytä kuitenkaan olevan. Keskustelu näyttäytyykin niin, että kansainvälisiä tutkimustuloksia seurailevan taloustieteen näkemysten rinnalle, esitetään pääosin vain vasta-argumentteja lukukausimaksullisuudelle. Sen sijaan, että lopputuloksena voisi olla monitieteistä ja tarpeellista keskustelua, tuloksena on vastakkainasetteluun perustuvaa kommentointia. Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella lukukausimaksuilla voidaan saada aikaiseksi positiivisia tasa-arvo ja tehokkuusvaikutuksia. Keskeistä kuitenkin on lukukausimaksujen sitominen toimivaan opiskelijarahoitus- ja lainajärjestelmään, joista tulosidonnaiset jälkikäteen maksettavat lainat nousevat ensisijaisesti suositeltavaksi malliksi. Tulosidonnaiset lainat eivät vaaranna mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista, vaan alentaisivat haasteita maksukykyyn sekä riskienhallintaan liittyen ja kannustaisivat osallistumista alemmista sosioekonomisista luokista.

Tuottavuuden parantaminen on ollut ihmisten mielenkiinnon kohteena jo pitkään. Tuottavuus on yrityksille kriittinen menestystekijä. Julkisille organisaatioille tuottavuuden parantaminen on ainoa keino selvitä organisaatiolle asetetuista tehtävistä resurssien vähentyessä. Tuottavuutta on myös tutkittu jo 1700-luvulta alkaen. Tuottavuuden määritelmästä ei ole kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, ja sen määritelmät vaihtelevat laajalti. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli löytää keinoja asiakaspalvelutyön tuottavuuden ja asiakaspalvelijoiden työhyvinvoinnin kehittämiseksi Verohallinnon Asiointiyksikössä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että työhyvinvointi on keskeinen tekijä tietotyön tuottavuuden parantamisessa. Työntekijöiden työhyvinvointi oli siten keskeinen näkökulma myös tässä tutkimuksessa. Osana tutkimusta määriteltiin tuottavuuden käsite sekä kiinteästi siihen liittyvät käsitteet. Määrittelyjen perusteella kehitettiin asiakaspalvelutyön tuottavuuden mittaamiseen soveltuva mittari. Tutkimuksessa käytettiin konstruktiivista tutkimusotetta sekä toiminta-analyyttistä tutkimusotetta. Tutkimusmenetelminä olivat sekä laadullinen sisällönanalyysi että data-analyyttinen tutkimusmenetelmä. Tutkimus rajattiin koskemaan puhelimitse tapahtuvaa asiakaspalvelua. Osana tutkimusta kokeiltiin etätyön lisäämistä ja mitattiin kokeilun vaikutuksia tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. Kokeiluun osallistuneilla työntekijöillä työn tuottavuus parani yli 4 % ja sairauspoissaolot vähenivät noin 31 % verrattuna vertailuryhmään. Suurin osa kokeiluun osallistuneista koki, että kokeilulla oli merkittävä vaikutus heidän työhyvinvointiinsa. Kokeilun tulokset vahvistivat aikaisemmassa tutkimuksessa saatuja tuloksia etätyön lisäämisen hyödyistä asiakaspalvelutyössä. Tutkimus osoitti, että asiakaspalvelutyön tuottavuutta voidaan parantaa kehittämällä työympäristöä ja muita asiakaspalvelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi etätyömahdollisuuksia lisäämällä. Lisäksi tutkimuksessa saatiin luotua Verohallinnon Asiointiyksikön käyttöön uudenlainen työn tuottavuuden mittari, jota voidaan hyödyntää jatkossa tuottavuuden parantamisessa ja johtamisen työkaluna.

Kunnalliseen palveluntarjontaan halutaan lisätä kuntalaisten valinnanvapautta, palvelujen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. On ehdotettu, että kyseiset ominaisuudet olisi mahdollista saavuttaa kilpailuelementin tuomilla kannustinvaikutuksilla. Tästä syystä on kehitetty eräänlaisia näennäismarkkinoita kunnallisten peruspalveluiden kilpailuttamiselle. Näennäismarkkinoista yleisimmät muodot ovat tilaaja–tuottaja-malli ja palvelusetelit. Tilaaja–tuottaja-mallissa kunnan tilaajaorganisaatio on erotettu tuottajaorganisaatiosta, että palvelun tuotanto voidaan asettaa alttiiksi kilpailulle. Kuntien myöntämillä palveluseteleillä kuntalainen voi hankkia tarvitsemansa palvelun itse valitsemaltaan palveluntuottajalta. Näennäismarkkinoilla palveluntuotannosta voivat kilpailla yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja voittotavoittelemattoman sektorin toimijat. Kilpailuelementin tuominen peruspalvelujen tuotantoon ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Sen positiiviset ominaisuudet tulisi saavuttaa lisäämättä palvelujen epätasa-arvoa tai epäoikeudenmukaisuutta. Tutkielmassa esitellään kilpailun kannustinvaikutusten tuomat potentiaaliset edut verrattuna kuntien hierarkkiseen palvelutuotantoon. Tämän lisäksi tutkielmassa esitellään edellytyksiä ja ominaisuuksia, joiden täytyy toteutua, että näennäismarkkinoilla voidaan saavuttaa näitä etuja. Tutkielmassa esitetään myös näennäismarkkinoiden rajoitteita ja ongelmia, joiden takia näennäismarkkinoilla voidaan epäonnistua tuottamaan palveluita kuntien perinteistä palvelutuotantoa tehokkaammin. Tällaisia ongelmia ovat muun muassa kilpailuttamisen aiheuttamat transaktiokustannukset, todellisen kilpailun puute, vahvojen kannustinvaikutusten tuomat haitat sekä epätasa-arvon kasvu hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Lopuksi tutkielmassa esitellään empiirisiä tutkimuksia näennäismarkkinoiden toimivuudesta sekä tarkastellaan näiden tutkimusten ongelmia ja haasteita. Näennäismarkkinoiden empiiristä tutkimista hankaloittaa, että laatua on hyvin vaikea mitata.

Purpose The purpose of this paper is to analyse the effectiveness of a quality improvement method in driving innovation in the public sector. The study expands on the concept of innovation and analyses the types and usefulness of the innovations observed. Design/methodology/approach The study utilizes an action research approach. The aim of the quality improvement method introduced is to generate innovations enhancing efficiency. An interventionist research method is required to produce the findings. Data collection methods include a preliminary question sheet, interview, workshops, observation and the examination of other material concerning the case organization. Findings The study supports the notion that innovations created with a quality improvement method can be more oriented towards process improvement, particularly in the public sector. Further, when the method enables professionals from different functions to participate in the process, the innovations created can be more comprehensively designed. Innovations can be classified according to their degree of novelty, type, resource consumption and the projected outcome. A project follow-up makes it possible to compare the projected outcome of the innovation against its actual outcome. Practical implications The method applied could be a viable option for practitioners considering public sector quality improvement and innovation capacity building. The paper provides guidelines for prioritizing innovations in terms of their resource consumption and usefulness. Originality/value Integrating quality improvement with innovation generation as a potential efficiency source for public-sector organizations has received relatively little research attention. Further, the paper provides a categorization for innovations in the public sector that provides guidelines for prioritizing innovations.

Background: Much is known about theoretical bases of different mechanical efficiency indices and effects of physiological and biomechanical factors to them. However, there are only a few studies available about practical bases and interactions between these efficiency indices, which were the aims of the present study. Methods: Fourteen physically active men (n = 12) and women (n = 2) participated in this study. From the incremental test, six different mechanical efficiency indices were calculated for cycling work: gross (GE) and net (NE) efficiencies, two work efficiencies (WE), and economy (T) at 150 W, and in addition delta efficiency (DE) using 3–5 observation points. Results: It was found that the efficiency indices can be divided into three groups by Spearman’s rank correlation: GE, T, and NE in group I; DE and extrapolated WE in group II; and measured WE in group III. Furthermore, group II appeared to have poor reliability due to its dependence on a work-expended energy regression line, which accuracy is poorly measured by confidence interval. Conclusion: As efficiency indices fall naturally into three classes that do not interact with each other, it means that they measure fundamentally different aspects of mechanical efficiency. Based on problems and imprecisions with other efficiency indices, GE, or group I, seems to be the best indicator for mechanical efficiency because of its consistency and unambiguity. Based on this methodological analysis, the baseline subtractions in efficiency indices are not encouraged. peerReviewed

Objective: To investigate participation and effectiveness of a multiyear comprehensive workplace health promotion (WHP) program. Methods: Participation and effectiveness data came from employer and vendor systems. Health data came from health risk assessments (HRA) and biometric screenings. Participation and effectiveness were analyzed using descriptive analyses, T-tests and Mann-Whitney U tests where appropriate. Overall impact was assessed using the PIPE Impact Metric. Results: 86% of employees completed the HRA and 80% the biometrical screenings. Annual participation rate was 24%, and total reach was 58%. The portion of successful participants was 23% in 2010–2013 and 18% in 2014–2017. PIPE Impact scores were 18% for 2010–2013 and 14% for the 2014–2017 study periods. Conclusion: Despite modest annual participation rates, overall eight year reach was considered reasonable. Conservatively, we consider the overall program impact to be moderate. peerReviewed

Endurance running : a socio-cultural examination / toimittaneet William Bridel, Pirkko Markula & Jim Denison. London : Routledge, 2016.

Tämä väitöskirja käsittelee yksilön resilienssiä organisaation resilienssin osatekijänä. Organisaation tärkein resurssi on inhimillinen pääoma, mielen sitkeä, vahva ja joustava taito vastata työn haasteisiin, palautua kuormasta, oppia uutta ja kehittyä. Organisaation systeemin tulee olla toimiva, jotta inhimillisiä resursseja vahvistetaan ja käytetään oikein. Vaativa työ ja sen tuomat henkiset paineet aiheuttavat kehossa monimuotoisen fysiologisen muutosten sarjan, joka vaikuttaa tilannetietoisuuteen, päätöksentekokykyyn ja lopulta työsuorituksen tehokkuuteen ja laatuun. Tämä vaikuttaa edelleen organisaation kulloiseenkin tilannekuvaan, joka staattisempana johtamisen työvälineenä on riippuvainen yksilöiden tilannetietoisuuden laadusta ja relevanssista. Poliisityö on erinomainen organisaatioympäristö tutkia vaativaa työtä, sekä niitä psykologisia ja fysiologisia muutoksia, joita se aiheuttaa toimijoissaan. Ennen kaikkea tämä väitöskirjatutkimus vastaa kysymyksiin, voimmeko vaikuttaa psykologiseen kuormaan, parantaa työn tehokkuutta ja toiminnan laatua. Toinen tärkeä tarkastelukulma koskee yhtäältä organisaatioiden resilienssiä ja sitä, mitkä seikat tekevät organisaatiosta joustavan, tehokkaan ja suorituskykyisen sekä toisaalta sitä, miten organisaatioiden toimintakyky, resilienssi ja tehokkuus kasvavat toimijoiden paremman suorituskyvyn kautta. Poliisien turvallisuus ja voimankäyttö vaativissa tilanteissa puhuttaa ja samalla huolestuttaa sekä poliisiorganisaatioiden sisällä että julkisessa keskustelussa. Empiirinen tutkimusaineisto on tuotettu vaativan poliisitoiminnan alalla. Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että psykologinen ja fysiologinen stressivaste vaativissa tilanteissa voi muuttaa työn suorituksen laatua ja seurauksia joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Nämä vaikutukset välittyvät havainnoinnin, monitoroinnin, päätöksenteon ja toimeenpanon koko ketjun kautta ja vaikuttavat siten koko organisaation toiminnan laatuun, tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Tutkimus pohjaa yksilön resilienssiin ja tulokset tukevat suosituksia myös koskien organisaation johtamiskäytänteitä ja kehittämistä. Työssä raportoidut empiiriset tutkimukset osoittavat, että osallistujat ovat pystyneet harjoittelun avulla merkittävästi vaikuttamaan kehon fysiologisiin muutoksiin, esim. sydämen sykkeeseen. Tutkimuksessa mukana olleet toimijat oppivat mm. kontrolloimaan hengitystään vaativien harjoitusten aikana. Tämä vaikuttaa autonomisen hermoston tasapainoon ja sitä kautta parantuneeseen toimintakykyyn. Stressin ja psykologisen kuorman käsittely ja hallinta parantuivat harjoitusten myötä. Tulosten mukaan interventioryhmät osoittivat huomattavasti parempaa psykologista kontrollia, tilannetietoisuutta ja yleistä suoritusvarmuutta kuin kontrolliryhmät, mikä tuli esiin erityisesti parempana päätöksentekokykynä voimankäyttötilanteissa. Tilannetietoisuus ja päätöksentekokyky ovat taitoja, jotka muodostavat osan yksilön resilienssistä. Yksilön parantunut resilienssi parantaa työsuorituksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yksilön parantunut resilienssi heijastuu edelleen organisaation tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Yksilön suorituskyvyn paraneminen tässä tarkoittaa ennen kaikkea poliisitoiminnan tehokkuuden ja turvallisuuden kasvua vaativissa tilanteissa. Yksilöiden suorituskyvyn nostaminen näissä tehtävissä lisää organisaation resilienssiä. Laadun parantaminen sekä tehokkuuden ja tuottavuuden nostaminen organisaatiossa ovat hallinnollisen prosessin keskeisiä tehtäviä. Kyky tehdä päätöksiä ja kehittää organisaation tehokkuutta ovat hallinnollisen prosessin perusta. Hallinnolliseen prosessiin osallistuvat henkilöt määrittelevät organisaation epävarmuustekijät, tavat reagoida niihin sekä sopeutumisen keinot ja nopeuden. Monet organisaatiot, eivät ainoastaan poliisiorganisaatiot, etsivät menetelmiä ja keinoja, joilla voidaan parantaa toimijoiden suorituskykyä haasteellisessa, kuormittavassa ja vaikeassa työssä. Poliisiorganisaatioiden tehtävä on taata laillisen yhteiskuntajärjestyksen toimivuus, tarvittaessa laillisia voimakeinoja käyttäen. Poliisimiesten parantunut tilannetietoisuus ja päätöksentekokyky voimankäyttötilanteissa voi mahdollistaa henkeä ja terveyttä edistäviä päätöksiä sekä poliisimiehille että kohdehenkilöille ja kansalaisille. Minkä tahansa organisaation toimijoiden ja koko organisaation parantunut resilienssi heijastuu organisaatiokulttuurissa, hyvinvoinnissa ja tuottavuudessa. Tällä on sisäisen tehokkuuden kasvun ohella arvokas myönteinen vaikutus organisaation maineenhallintaan. The dissertation presents and discusses the findings of a research and development project conducted on resilience of individuals in the context of law enforcement. The people comprising an organization are the most important asset of any organization. The personnel of an organization should be able to rely on their mental resources facilitating flexibility, development and recovery from the strain of work so as to meet the challenges they face in their organizational positions. These features of a functional individual will be referred to here as resilience. An organization should offer an individual a functional environment where to apply, strengthen and develop one’s human potential. Any straining work and the related mental burden cause a train of various physiological changes with many effects on an individual’s situational awareness and the ability to make decisions with ultimate effects being reflected on the quality of work and the effectiveness of the individual. These processes will in turn determine the reliability and relevance of the situational picture an organization has at its disposal, the situational picture being a rather static tool of management and decision making and as such being dependent on the accuracy and quality of dynamic situational awareness of the individual. Police work offers an excellent context for researching demanding work tasks having effects on these psychophysiological processes in the human being. The research project aimed firstly at an individual level to find out whether we can harness the psychological burden of work, influence the quality of work and to enhance overall work performance of the individual. A secondary derived research problem at an organizational level focused on organizational resilience to find out whether we can influence resilience, i.e. the flexibility, efficiency and productivity of an organization by enhancing the performance of individuals. Use of force by and also the safety of law enforcement personnel have been very much in the news while the very same themes are discussed and closely analyzed as problems of increasing concern inside the police organization. The reported results based on data gathered in situations simulating demanding police work show that stress reactions may change the course of operations for better or worse depending partially on the body-mind state of involved law enforcement officers. These effects and changes are mediated by various perceptual, situational awareness related and decision making connected processes taking place in involved actors. Whatever sphere of organizational activity demanding decision making we choose to focus on, it is evident that the processes arising at an individual level will have cumulative effects on the quality, efficiency and productivity of the whole organization. The research findings, though based on data gathered from individual processes and performance, allow extrapolation onto the level of the organization as suggestions for development of leadership and managerial practices. The research subjects were able to significantly improve their performance through e.g. training-induced changes in their physiological stress responses, such as the heart rate. The participants learned to consciously control their breathing this enabling them to harness stress-related effects in the autonomic nervous system (ANS) ultimately detrimental to the quality of mental processes and performance if let go on uncontrolled. The iPREP training method improved significantly the participants’ competence in handling and controlling workload and related stress responses. Compared with the controls the intervention group showed better situational awareness and improved performance especially where required to make on-the-spot decisions on use of force. This competence is referred to as individual resilience, as a distinct but related concept from organizational resilience. Organizational resilience is founded on the resilience of the individuals comprising the organization, and their work performance contributes to the organization’s effectiveness and productivity. In the dissertation discussed empirical improvements in the individual performance are attributed to the iPREP training program. The improvements were shown to have an effect on performance in demanding law enforcement contexts. It is posited that these improvements would logically cumulate and show in the overall productivity of the organization were these training programs utilized systematically. Upgrading the quality of intra-organizational services and thereby increasing effectiveness and productivity are the raison d’etre of administrative processes of any organization. Administrative organs in organizations wield power by allocating resources for the advancement of productivity in ways considered proper and effective. This pragmatic power shows e.g. in that people in administrative positions are supposed to react and start adaptive processes in the organization upon first having analyzed and defined factors that pose challenges to the organization. Many organizations besides the police actively search for tools and methods to improve the performance of their personnel functioning in demanding positions under stressful conditions. A central function of law enforcement organizations is to safeguard security, lawfulness and the rule of law in society, even using legitimate force if need be. Improved situational awareness and a better decision-making ability increase security by lowering the risk that law enforcement officers make decisions leading to unwarranted use of force, something that serves the interests of police officers, citizens and those of the clients of the police alike. It can be argued that any organization benefits from successfully managing organizational resilience through improvements at an individual level. The marginal benefits will show on the balance sheet - in the effectiveness and productivity of the organization. More fundamental gains making these macro-level benefits possible are concretely felt by the individuals, as improved work satisfaction and wellbeing. Collectively these contribute to the reputation of an organization so hard to change and still very dear to any organization, whether it be a public organization or a private company.

The first objective was to determine the long-term retention rate of eight antiepileptic drugs (AEDs) commonly used as adjunctive therapy in adults with focal refractory epilepsy. Second, we assessed the effects of age and gender on retention rates. Third, we examined if the retention rate could be influenced by the sequence in which the AEDs had entered the market. Patients with focal refractory epilepsy treated with any of the eight AEDs in Tampere University Hospital were identified retrospectively (N = 507). Retention rates were evaluated with the Kaplan–Meier method. Follow-up started at the first date of treatment and each individual was followed a maximum of 36 months. We calculated the following 3-year retention rates: lacosamide 77.1% (N = 137), lamotrigine 68.3% (N = 177), levetiracetam 66.7% (N = 319), clobazam 65.6% (N = 130), topiramate 61.6% (N = 178), zonisamide 60.4% (N = 103), pregabalin 54.6% (N = 127), and gabapentin 40.2% (N = 66). Lacosamide, levetiracetam, and clobazam were the most effective AEDs in the elderly. The retention rate for pregabalin was higher in males (65%) than females (51%) whereas females had higher retention rates for both topiramate (72 vs. 58%) and zonisamide (67 vs. 57%). The retention rate was influenced by the sequence in which these AEDs entered the market. We provide important information about practical aspects of these eight AEDs, revealing that there are differences in their effectiveness as adjunctive treatment for focal refractory epilepsy. Most importantly, the retention rate appears to be influenced by the sequence in which these AEDs were introduced onto the market.

Off-line ioniohjain kvadrupolimassaspektrometri systeemi. Uuden erillisen ioniohjain-kvadrupolimassaspektrometri (IGQMS) -systeemin käyttöönotto on esitetty tässä työssä. Laitteisto on kehitetty uusien tekniikoiden testaamiseen ja kehittämiseen IGISOL–laitoksella. Työssä on tutkittu laitteiston differentiaalista pumpaussysteemiä ja laitteiston etuosan kuljetustehokkuutta käyttäen 223Ra alfa-rekyylilähdettä. Painemittausten tulokset eri parametreilla ovat esitetty. Kaasuohjaimen käyttöpainealue on mitattu olevan 1 ja 700 mbar:n välillä pitäen käyttöpaineen QMS kammiossa, ja skimmer-systeemin läpäisytehokkuus olevan lähellä 100 %. The commissioning of a new off-line ion guide quadrupole mass spectrometer (IGQMS) system, an off-line platform for the testing and development of new techniques to be implemented at the IGISOL–facility, is presented in this thesis. The differential pumping system is investigated and results of efficiency measurements of the front part of the system using a 223Ra alpha-recoil source are presented. Operational gas cell pressures from 1 up to 700 mbar have been demonstrated while maintaining operational pressure in the QMS chamber. A range of pressure measurements with different parameters is presented, and a transport efficiency through a squeezer-skimmer system of nearly 100 % has been measured.

Tutkielmani aiheena on omistuksen rakenteen merkitys pankkien tehokkuuteen Itä- Euroopan siirtymätalouksien pankeissa. Tarkoitukseni on selvittää omistuksen rakenteen ja pankkien tehokkuuden välinen yhteys. Hypoteesini omistusrakenteesta on, että yksityistämisellä on merkitystä. Tutkimuksessani käyn läpi markkinoiden vapautumisesta seuranneen yksityistämisaallon ja ulkomaalaisomistuksen vaikutukset siirtymätalouksien pankkitoimintaan. Tutkimusperiodi alkaa 1980 ja 1990-lukujen vaihteesta, jolloin siirtymäprosessin katsotaan alkaneen. Neuvostoliiton hajoaminen oli tuolloin siirtymäprosessin laukaiseva tekijä markkinoiden avautuessa länsimaisille käytännöille. Tutkimukseni ei kuitenkaan käsitä Neuvostoliittoa, vaan maan suoran tai epäsuoran vaikutuspiirin alaisuudessa olleet Itä-Euroopan pienemmät siirtymätaloudet. Omistukseltaan erilaiset pankit ovat tutkielmassani karkeasti jaotellen valtionpankit ja yksityistetyt pankit. Yksityistetyt pankit ovat luonnollisesti joko kotimaisia tai ulkomaisia. Lisäksi tutkielmassani olen toisinaan jaotellut yksityistetyt pankit vielä uusiksi siirtymäprosessin aikana perustetuiksi pankeiksi ja vanhoista valtionpankeista yksityistetyiksi pankeiksi. Luvussa kaksi, eli teoriaosiossa esittelen päämies agentti -teorioita, joihin liittyvät kaksi osapuolta, päämies ja agentti. Teorioiden avulla käsittelen pankkitoiminnassa omistajuuden ja johdon eriyttämisestä aiheutuvia ongelmia. Esimerkiksi informaation epäsymmetria vaikuttaa eri tavalla omistuksen rakenteeltaan erilaisiin pankkeihin, mistä aiheutuu pankeille agenttikustannuksia. Kustannukset puolestaan vaikuttavat pankkien tehokkuuteen. Luvussa kolme arvioin pankkien tehokkuutta siirtymätalouksissa. Tehokkuuden arvioinnissa apuna on runsas empiirinen kirjallisuus. Tehokkuuden määrittäjinä ovat ROA ja ROE, kustannus- ja tuottotehokkuus sekä korkokate. Luvussa neljä pyrin päämies agentti -teorioiden avulla tulkitsemaan aiemmin luvussa kolme havaittua kehitystä. Metodologisesti työ pohjautuu kriittiseen tarkasteluun tehokkuuden ja omistuksen rakenteen yhteydestä päämies agentti -teorioiden toimiessa viitekehyksenä. Tutkielmani selventää jo tehtyjä tutkimuksia ja pyrin löytämään selkeän vastauksen tehokkaimmasta omistustyypistä siirtymätalouksien pankeissa. Tutkielmani johtopäätös on, että yksityistämisellä on merkitystä tehokkuuden kannalta ja siten valtionpankki on usein tehottomin omistuksen rakenne. Ulkomaisten ja kotimaisten pankkien välillä erot suorituskyvyssä ovat hieman vaihtelevampia, joten tehokkain omistuksen rakenne näiden kahden välillä ei ole yksiselitteinen. Yksityistämisen rinnalla kilpailun ja toimijoiden lukumäärän lisääntymisellä on merkittävä positiivinen vaikutus tehokkuuden kasvamiseen koko pankkisektorilla.

Asiakasresponsiivisuutta vaaditaan julkishallinnon reformipolitiikassa, jossa tavoitellaan asiakaslähtöisiä, asiakkaiden tarpeisiin vastaavia matalan kynnyksen palveluja. Tavoitteen operationalisointi julkispalveluissa on kuitenkin ongelmallista. Responsiivisuudella tarkoitetaan hallinnon kykyä vastata kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin, mutta rajallisien inhimillisten ja taloudellisten resurssien muutospaineessa periaatteen soveltaminen käytännön kehittämistyössä voi muotoutua toisenlaiseksi. Tämä tutkimus tuottaa tietoa responsiivisuuden ja taloudellisten voimavarojen hallinnan yhteensovittamisen jännitteistä päätöksenteossa. Terveyskioskikokeilujen avulla konkretisoin millaisia ongelmia asiakasresponsiivisuuden parantamisesta voi syntyä voimavarojen tehokkaalle hallinnalle. Julkispalvelujen asiakasorientaation kehittämisideologia näyttää tematisoituvan hallinnon tehottomuuden ongelmana. Uuden julkisjohtamisen doktriinissa on vaadittu, että julkispalvelujen tulisi tuottaa asiakkailleen enemmän vastinetta verorahoille. Kustannusten hallinnasta ja yksilön oikeuksista on hyvinvointivaltion talouskriisin myötä tullut keskeisiä argumentteja kansainvälisessä reformiretoriikassa. Tarkastelin julkispalvelujen asiakas- ja kustannusajattelun dilemmaa erityisesti perusterveydenhuollon kehittämisessä; kuinka vastata kansalaisten tarpeisiin helposta pääsystä ja silti hillitä kasvavia kustannuksia. Asiakasnäkökulmasta hoitoonpääsyn ongelmana ovat pitkät odotusajat ja hankala tavoitettavuus. Tutkimuskohteenani olivat terveyskioskit, jotka ovat esimerkki ennaltaehkäisevästä, matalan palvelukynnyksen toimintamallista. Terveyskioski toimi tutkimuksessa eräänlaisena ikkunana kehittämisen jännitteisiin. Artikkeleissani havainnollistin empiirisesti terveydenhuollon asiakasresponsiivisuuden ja kustannushallinnan problematiikkaa Tutkimukseni on luonteeltaan ymmärrystä avaavaa. Se perustuu neljään terveyskioskia käsittelevään osajulkaisuun ja tutkimuksen kokoavaan teoreettiseen johdantolukuun julkispalvelujen kehittämiseen sisältyvistä jännitteistä ja ristiriidoista. Julkishallinnon uudistuksilla etsitään ratkaisuja rajallisten voimavarojen tehokkaaseen hallintaan. Uudistamisen tavoitteiden, keinojen, kehittämispuheen ja -toiminnan välisten ristiriitojen ja monitulkintaisuuden esiin nostaminen auttaa ymmärtämään päätöksenteon rajoittunutta rationaalisuutta ja asiakasresponsiivisuuden parantamisesta syntyviä yllättäviäkin seurauksia. Uudistustarpeiden legitimoinnin retorinen tarkastelu kertoo siitä, miten poliittishallinnollisia ongelmia kehystetään ja perustellaan. Tulkinta asiakasresponsiivisuudesta kielellisenä ilmiönä kuvaa taustaolettamuksia, joihin idea julkishallinnon tehokkaasta hallinnasta perustuu. Osajulkaisujen perusteella hoitoon pääsyn helpottamisella oli välillisiä vaikutuksia palvelujen kustannusrakenteeseen ja voimavarojen allokaatioon. Asiakastyytyväisyys heijastui korkeana käyttöasteena, mutta palvelujen suurkäyttäjät ja pitkäaikaissairaat käyttivät kioskia lisäpalveluna, mikä suuntasi ennaltaehkäisevää toimintaa sairauksien hoitoon. Asiakasresponsiivisuuden parantamista ohjaa pikemminkin palvelujärjestelmän hallinnan kuin asiakkaiden tarpeiden näkökulma. Asiakasnäkökulmasta tarvetta on ennaltaehkäiseville, helppopääsyisille palveluille ja psykososiaaliselle tuelle, mutta kustannustehokkuuden paine voi ohittaa asiakasresponsiivisuuden ja johtaa palvelukynnysten korottamiseen. Voimavarojen hallinnan ja palvelujen toimivuuden kannalta terveydenhuollon järjestämismallia ratkaisevampaa on tunnistaa suurimmat hoitoonpääsyn esteet, paikalliset palvelutarpeet ja resurssit yli sektorirajojen. Tutkimukseni tekee näkyväksi päätöksenteossa syntyviä todellisia valintatilanteita. Tutkimuksen perusteella julkishallinnon päätöksentekoon ja erityisesti julkispalvelujen kehittämiseen liittyy epävarmuutta tavoitteiden ja keinojen suhteesta. Uudistamisen ideat eivät välttämättä muutu käytännön toiminnaksi. Tehokkuuden parantamisen ratkaisut ovat monitulkintaisia ja voivat johtaa uudenlaisiin ongelmiin tai kehittämistavoitteet korvataan uusilla päämäärillä. Julkispalvelujen kehittäminen tapahtuu niukkojen voimavarojen ja poliittisen päätöksenteon kehyksessä, jossa tehdään arvovalintoja ja kompromisseja palvelutason, tarpeisiin vastaamisen, kustannustehokkuuden ja poliittisen kannatuksen suhteen. Asiakasresponsiivisuus muuttaa perinteistä poliittista ja hallinnollista vastuukäsitystä horisontaalisemmaksi, jossa on yritettävä vastata sekä äänestäjien että asiakkaiden tarpeisiin. Toisin kuin liiketoiminnassa, verorahoitteisessa järjestelmässä päätöksentekoa ja responsiivisuutta määrittävät universalismin ja oikeudenmukaisuuden periaatteet. Yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen ja palvelujen segmentointi on ongelmallista, koska yhden ryhmän asiakasresponsiivisuuden parantaminen voi tarkoittaa asiantilan heikentämistä toisaalla. Tämä tutkimus osoittaa, että asiakasresponsiivisuus on kiistanalainen tavoite eikä vielä itsestään paranna julkisten palvelujen tehokkuutta, vaan sen toteutuminen edellyttää laajempien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja pitkällä aikavälillä realisoituvien välillisten vaikutusten pohtimista. Customer responsiveness is emphasized in public management reform policy. The aim is to develop customer-oriented public services that respond to public demand in facilitating access. However, the operationalizing this objective is problematic. Responsiveness is understood as the ability of public administration to respond to the desires and needs of citizens. The pressure for change and the limited human and economic resources may complicate putting customer responsiveness into practice. This study provides information about the decision-making tensions between responsiveness and efficient management of resources while improving public services. Using walk-in clinics to demonstrate these tensions, I illustrate the problems that may arise from customer responsiveness to cost control. Customer orientation in public services is part of the management ideology, with the issue appearing to relate to public sector inefficiency. The New Public Management doctrine argues that public services should provide customers more value for their tax money. With the economic crisis of the welfare state, cost containment and individual rights have become the central arguments in international reform policy rhetoric. The tensions of customer responsiveness are examined in the context of developing primary care; the dilemma is how to facilitate access while controlling costs. From the customer perspective, the major barriers to primary care access are long waiting times and availability difficulties. The subject of the study is the novel walk-in clinics, an example of the preventative and easy accessible service model. The walk-in clinic as a case study exemplifies the tensions of development in practice. The articles empirically reflect the healthcare problems between improving customer responsiveness and cost containment. The study is interpretive in its nature. It consists of four sub-studies on walk-in clinics and the theoretical introduction to the tensions and contradictions of public services improvement. Reforms are efforts to search for solutions in managing scarce resources more efficiently. The aim is to understand the conflicts and ambiguity between the means and ends of reforms and between the reform rhetoric and action. Tensions bring understanding to the bounded rationality in decision-making and unintended consequences when improving customer responsiveness. A rhetorical analysis of reform arguments and their legitimization describes how political–administrative problems are framed and justified. Interpreting customer responsiveness as a linguistic phenomenon represents the underlying assumptions on which the idea of efficient public administration is based. The results show that facilitating access had indirect effects on service cost structure and resource allocation. Customer satisfaction indicated a high utilization. However, the frequent users of health services and patients with chronic diseases used a walk-in clinic as supplementary care, which directed the clinic’s preventative actions antithetically to the treatment of diseases. Responsiveness is promoted from the organizational perspective of service system rather than the perspective of the clients’ needs. From the customers’ viewpoint, there is a need for accessible, preventative services and psychosocial support. Instead of improving access, the pressure for cost efficiency may paradoxically lead to increased barriers in accessing these services. More critical than the healthcare organization model is identifying the main barriers to care access, local service needs, and resources across the welfare sectors in ensuring the efficient use of resources and the functionality of services. This study makes visible real-world decision-making situations. The study argues that the uncertainty about the means and ends is the distinctive feature of public administration decision-making, especially in public service development. Reform ideas do not necessarily turn into action. Solutions in improving efficiency are ambiguous and may cause new problems, and new development goals replace the original goals. Scarce resources and policy-making determine the development of public services, bringing value judgment and compromises among the desired service level, responsiveness, cost efficiency, and political support. The aim of customer responsiveness is to transform the traditional political and administrative accountability in a horizontal direction, satisfying both the voters and the customers. However, unlike in business, in the publicly funded system, the key principles of decision-making and responsiveness are universalism and equality. Responding to individual needs and segmenting services is problematic since improving responsiveness of one group might deteriorate the status quo of another group. This study demonstrates that customer responsiveness is a highly contested aim and does not yet improve the efficiency of public services. For this to materialize, the wider societal goals and the indirect effects of actions that would be realized in the long term should be acknowledged.

Uusi talouskasvua kritisoiva keskustelu etenee bruttokansantuotetta laajempiin kysymyksiin kulttuurista ja hyvinvoinnista. nonPeerReviewed

Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden kokemaa kilpailua yhteiskunnallisesta ja kasvatuksellisesta näkökulmasta käsin. Tutkimusongelmana oli selvittää, miten kilpailuilmiö esiintyy koulumaailmassa ja miten oppilaat kokevat kilpailemisen koulussa. Lisäksi haluttiin kartoittaa millaisia tuntemuksia kilpaileminen herättää oppilaissa ja kokevatko he, että heitä kannustetaan kilpailemiseen vanhempien tai opettajien taholta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui uusliberalismista, joka poliittis-taloudellisena ideologiana korostaa yksilön vapautta, tehokkuutta, yrittäjyyttä ja kilpailukykyä. Uusliberalistisia vaikutteita etsittiin myös koulumaailmaa ohjailevista asiakirjoista. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kilpailudiskurssi esiintyy vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnössä sekä vuoden 2004 ja 2014 valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmanperusteissa. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla huhtikuussa 2015. Aineistonkeruu toteutettiin eteläsuomalaisessa yhtenäiskoulussa, jossa tutkimukseen osallistuivat koulun 6. - 9. luokkalaiset oppilaat. Kyselyyn vastasi 213 oppilasta. Kuusi vastauslomaketta hylättiin puutteellisten merkintöjen takia, jolloin tutkimusjoukoksi muodosti 207 oppilasta. Kyselylomake muodostui 45 väittämästä, jotka oli ryhmitelty viiteen aihealueeseen. Aihealueita olivat oppilaan oma suhtautuminen ja asenne kilpailemiseen, kilpailuun liittyvät positiiviset ja negatiiviset kokemukset, kannustamisen ja motivoinnin vaikutus kilpailutilanteen syntymiseen sekä ryhmän ja ympäristön vaikutus kilpailemiseen. Oppilaan sukupuoli, luokka-aste ja sisarusten määrä muodostivat kyselyn taustamuuttujat. Aineistoa käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelmalla, jonka avulla todettiin aineiston vino jakautuminen. Aineiston vinon jakauman vuoksi SPSS-analyysissa hyödynnettiin epäparametrisia testejä, kuten Mann-Whitneyn U-testi, Kolmogorov-Smirnovin testi ja Kruskal-Wallisin testi. Tutkimuksessa selvisi, että tutkimuskohteen oppilaat olivat pääsääntöisesti kilpailumyönteisiä ja mielsivät itsensä kilpailuhenkisiksi. Oppilaat kokivat, että kilpaileminen kannustaa parempiin suorituksiin, vaikka suuri osa heistä ilmaisi jännittävänsä kilpailutilanteita. Tyttöjen ja poikien välillä esiintyi tilastollisesti merkitseviä eroja useassa väittämässä.