Search

Kaksi tyypillistä lapsi- ja perhesosiaalityön tukimuotoa ovat tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta. Tukitoimia on perinteisesti lähestytty rinnakkaisina palveluina, joille on yhteistä niiden perustuminen lapsen ja vapaaehtoisen maallikkotoimijan välille syntyvään vuorovaikutussuhteeseen. Artikkelissa tarkastellaan tuen tarvetta ilmentäviä kuormitustekijöitä, tukisuhdetoiminnalle asetettuja tavoitteita sekä toiminnan rinnalla tyypillisimmin käytettyjä palveluita. Tarkastelu perustuu valtakunnalliseen sosiaalialan tukisuhdetoiminnan ammattilaisille suunnattuun kyselyyn. Tulokset osoittavat, että lasten ja perheiden tuen tarvetta ilmentävät kuormitustekijät ovat hyvin samankaltaisia sekä tukihenkilö- että tukiperhetoiminnassa. Tukihenkilötoiminta määrittyy kuitenkin ensisijaisesti lapsen palveluksi ja tukiperhetoiminta koko perheen palveluksi. Kuormitustekijöiden tunnistamista, tavoitteiden asettamista ja niiden arviointia sekä tukisuhteen ­laadun seurantaa tulee kehittää. peerReviewed

Tutkielmassa tarkastellaan monimenetelmällisesti Tampereen aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuutta ja toivoa tavoitteellisuuden valossa. Sosiaalityössä asiakasta autetaan löytämään omat tavoitteensa ja näkemään tulevaisuutensa positiivisessa valossa. Tutkielmassa aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuutta tarkastellaan selvittämällä kuinka he suhtautuvat tulevaisuuteensa sekä millaisen he toivovat tilanteensa olevan vuoden kuluttua. Tutkielmassa tutkitaan myös asiakkaiden kokemusta sosiaalitoimen asiakkuuden vaikutuksesta heidän elämäntilanteeseensa. Tutkimuksen aineistona ovat Tampereen kaupungin, Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden yksikön sosiaalityön ja sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelmien sekä SOS II -hankkeen (Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityöllä) yhteistyössä toteutetun aikuissosiaalityön asiakastyytyväisyyskyselyn vastaukset (N=272). Aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuuteen suhtautumista ja kokemusta elämäntilanteen muutoksesta tarkasteltiin sekä kuvailevien että selittävien kvantitatiivisten menetelmien avulla. Tulevaisuuden toiveita ja tavoitteita tarkasteltiin sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin avulla. Työntekijän ja asiakkaan työskentelyn tavoitteellisuus on merkittävä tekijä sekä tulevaisuuteen suhtautumisessa että elämäntilanteen muutoksessa. Työskentelyn tavoitteellisuuden laskiessa riski tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiseen kasvaa. Tavoitteellisen työskentelyn myötä todennäköisyys elämäntilanteen paranemiseen on moninkertainen verrattuna niihin vastaajiin, joiden asiakkuutta ei voi kuvata tavoitteelliseksi. Työskentelyn tavoitteellisuudella ja palvelun vastaamisella asiakkaiden odotuksiin on merkittävä yhteys, joten voidaan todeta, että asiakkaat toivovat tavoitteellista työskentelyä. Aikuissosiaalityön asiakkaat toivovat tulevaisuudeltaan erityisesti työhön ja opiskeluun liittyviä seikkoja. Koko aineistoa värittää sekä toive paremmasta taloudellisesta tilanteesta että huoli rahojen riittämisestä. Narratiivisessa analyysissä työn saaminen, eli toiveen tai tavoitteen saavuttaminen, saa aikaan kokonaisvaltaisen positiivisen muutoksen, kun taas tavoitteen saavuttamatta jääminen luo pohjan toivottomalle tulevaisuudenkuvalle. Aikuissosiaalityön asiakkaiden toivon lisäämiseksi olisi syytä kiinnittää huomiota asiakkaiden palveluodotuksiin, työntekijän ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen laatuun sekä työskentelyn tavoitteellisuuteen. SUMMARY: Future and hope. Mixed methods research on the changes in the lives of the clients of the adult social work and their images of the future.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautia sairastavan naisen elintapamuutostavoitteiden asettamista ja sen ohjausta laitoskuntoutuksessa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin tapaustutkimus. Tässä tutkimuksessa tapaus oli sepelvaltimotautia sairastavat naiskuntoutujat (n=26), jotka osallistuivat vuonna 2009–2010 Kansaneläkelaitoksen järjestämään sydänkuntoutukseen. Tutkimusaineisto koostui kyselylomakkeesta, kuntoutuskurssilla kerätyistä alku- ja päätösvaiheen mittaustuloksista, liikunta-aktiivisuudesta ja tavoitelomaketiedoista (GAS). Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja tilastollisia menetelmiä. Goal Attainment Scaling (GAS)-lomakkeen täyttäminen koettiin myönteisenä. Se auttoi kuntoutujaa elämäntilanteen arvioinnissa ja tavoitteen hahmottumisessa sekä edisti elintapoihin ja muutokseen liittyvää reflektiota. Osa kuntoutujista koki lomakkeen täyttämisen haasteellisena. Kuntoutujat asettivat itselleen tavoitteita kuten painonhallinta, terveysliikunnan lisääminen ja psyykkinen hyvinvoinnin kohentuminen sekä muiden kliinisten riskitekijöiden ja niihin vaikuttavien elintapojen muutokset. Määrällinen tavoite oli spesifejä, mitattavia, saavutettavissa olevia, realistisia ja oikein ajoitettuja, mutta laadullinen tavoite ilmaistiin yleisellä tasolla. Kuntoutujista 64 prosenttia saavutti asettamansa tavoitteet. Sepelvaltimotaudin riskitekijöistä kuten painossa, painoindeksissä, vyötärön ympäryksessä ja liikunnan määrässä tapahtui suotuisia muutoksia. Kuntoutujat kokivat, että tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä olivat sisäinen ja ulkoinen tuki sekä tuloksista saatu palaute. Tärkeintä naisille oli sisäinen tuki, joka tarkoitti itsekuria, omaa motivaatiota, osatavoitteita ja omaa seurantaa. Kuntoutujat toivat esille, että ohjaajan on tärkeätä keskityttyä kannustamaan ja vahvistamaan kuntoutujan uskoa omaan pystyvyyteen sekä pohtimaan yhdessä heidän kanssaan konkreettisia ja käytännönläheisiä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntoutujan tarpeen määrittelyssä ja tavoitteen asettamisessa sekä muutosvaiheen tunnistamisessa on suotuisaa hyödyntää eri työmenetelmiä. Tutkimus tulosten avulla voidaan kehittää naisille suunnattua ohjausta Kansaneläkelaitoksen järjestämässä sydänkuntoutuksessa.