Search

Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta. Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena., Historical research of epidemics often emphasizes literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic. Epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the distribution of certain diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. The best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.

Musta surma riehui Euroopassa vuosina 1347–1353. Paiseruttoepidemian aiheutti Yersinia pestis -bakteeri. Vanhastaan on tiedetty, että se levisi Krimin niemimaalla sijaitsevasta Kaffan kaupungista laivojen mukana Eurooppaan, mutta sen alkukoti näyttää kuitenkin olleen Issyk Kul -järven alueella Keski-Aasiassa.

BackgroundLow physical activity and high sedentary behaviour are unquestionably relevant for public health while also increasing direct and indirect costs.MethodsThe authors examined the direct and indirect costs attributable to low physical activity and high sedentary behaviour in Finland in 2017. Costs related to major non-communicable diseases drawn from Finnish registries covered direct costs (outpatient visits, days of inpatient care, medication and institutional eldercare) and indirect costs (sickness-related absences, disability pensions, unemployment benefits, all-cause mortality and losses of income tax revenue). Prevalences of low physical activity and high sedentary behaviour (≥8 hours per 16 waking hours) were based on self-reports among adolescents or accelerometer data among adults and the elderly from three Finnish population studies: FINFIT 2017, Health 2011 and the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Cost calculations used adjusted population attributable fractions (PAF) and regression models. Total annual costs were obtained by multiplying PAF by the total costs of the given disease.ResultsThe total costs of low physical activity in Finland in 2017 came to approximately €3.2 billion, of which direct costs accounted for €683 million and indirect ones for €2.5 billion. Costs attributable to high sedentary behaviour totalled roughly €1.5 billion.ConclusionThe findings suggest that low physical activity and high sedentary behaviour levels create substantial societal costs. Therefore, actions intended to increase physical activity and reduce excessive sedentary behaviour throughout life may yield not only better health but also considerable savings to society.

Enteroviruses are one of the most abundant groups of viruses infecting humans, and yet there are no approved antivirals against them. To find effective antiviral compounds against enterovirus B group viruses, an in-house chemical library was screened. The most effective compounds against Coxsackieviruses B3 (CVB3) and A9 (CVA9) were CL212 and CL213, two N-phenyl benzamides. Both compounds were more effective against CVA9 and CL213 gave a better EC50 value of 1 µM with high a specificity index of 140. Both drugs were most effective when incubated directly with viruses suggesting that they mainly bound to the virions. A real-time uncoating assay showed that the compounds stabilized the virions and radioactive sucrose gradient as well as TEM confirmed that the viruses stayed intact. A docking assay, taking into account larger areas around the 2-and 3-fold axes of CVA9 and CVB3, suggested that the hydrophobic pocket gives the strongest binding to CVA9 but revealed another binding site around the 3-fold axis which could contribute to the binding of the compounds. Together, our data support a direct antiviral mechanism against the virus capsid and suggest that the compounds bind to the hydrophobic pocket and 3-fold axis area resulting in the stabilization of the virion.

Tämä väitös tutki terveystiedon levittämistä asynkronisena verkko-oppimistarjontana terveyskriiseissä erityisesti terveysalan ammattilaisille, ja samalla kenelle tahansa avoimista verkko-oppimisaineistoista kiinnostuneelle. Tutkimus sisältää aineistoja epidemia- ja pandemia-aiheisista ja -aikaisista laajamittaisesta oppimisvasteesta ja se sijoittuu informaatiotutkimuksen, terveysviestinnän ja oppimisteknologioiden aloille. Tutkimuksessa tarkasteltiin edellytyksiä maailmanlaajuiselle oppimismateriaalin levittämiselle, niin aineiston kuin verkko-oppimisympäristön näkökulmasta. Väitös pohjautuu neljään vertaisarvioituun tutkimusartikkeliin, joista kolme käsittelee COVID-19 -pandemian aikaista terveystiedon levittämistä ja käyttöä ja yksi artikkeli Ebolaa. Tilastotieteellisiin havaintoihin perustuvat datan meta-analyysit pohjautuvat Maailman Terveysjärjestön (WHO) avoimeen verkko-oppimisympäristöön, OpenWHO.org, ja sisältävät koko oppimisympäristön kattavaa suurta dataa ja kyselypohjaisia analyyseja. Julkaisujen aineistot käsiteltiin temaattisen analyysin keinoin ja niistä nousevat teemat koottiin verkko-oppimisympäristöjä ja -aineistoja koskeviksi suosituksiksi. Tutkimus pyrki hahmottamaan ja toiminnallistamaan keskeisiä elementtejä ja huomioitavia näkökulmia terveysinformaation välittämisestä omatahtisena verkko-oppimisena. Tutkimuksessa esitetään kahta eri viitekehystä reaaliaikaisen, verkko-oppimisen kautta tehtävän terveystiedon levittämisen tueksi: oppimisympäristöjen kapasiteettiin liittyviä ja verkkojen kautta jaeltavien aineistojen muotoihin liittyen. Väitöskirjatutkimuksen tulokset voivat hyödyttää tiedontuottajia, jotka tarjoavat verkko-oppimisympäristöjä, tavoitteenaan saavuttaa laaja määrä oppijoita helposti skaalautuvilla keinoilla erityisesti yhtäkkisissä ja nopeasti etenevissä kriisitilanteissa, joissa ensisijainen tarkoitus on pelastaa ihmishenkiä. The thesis examined dissemination of public health information through asynchronous online learning provision. The context is public health emergencies, and the study includes evidence from epidemic and pandemic learning responses through online dissemination targeted to health professionals and open to any interested audiences. The research is placed at the crossroads of information dissemination, health communication and learning technologies. The research investigated key considerations for platform requirements to mount a learning response with a global reach; and core requirements for the learning material packaging to suit massive audiences. The thesis consists of four publications of which three provide evidence on COVID-19 online learning material, and one provide evidence from other infectious disease online courses on Ebola. Statisticsdriven findings were made based on meta-data analysis of the World Health Organization’s (WHO) open-source learning platform, OpenWHO.org, and included platform-wide big data metrics and several survey analyses. All data and evidence outputs were analysed utilising the thematic analysis approach and were coded into emerging themes of importance that shed light on the utility of the information dissemination. The study sought to operationalise key considerations relating to health information dissemination as an asynchronous online learning delivery and recommends two frameworks; one for considerations relating to platform capabilities and the other for aspects relating to the packaging of online learning material. The findings of this thesis can inform any learning provider who operates through online learning means with an aim to reach unlimited mass audiences in an easily scalable way, with particular emphasis on adjustments required for sudden onset events and emergencies where the aim is to save lives through online learning and information dissemination.

Background Identifying common factors that affect public adherence to COVID-19 containment measures can directly inform the development of official public health communication strategies. The present international longitudinal study aimed to examine whether prosociality, together with other theoretically derived motivating factors (self-efficacy, perceived susceptibility and severity of COVID-19, perceived social support) predict the change in adherence to COVID-19 containment strategies. Method In wave 1 of data collection, adults from eight geographical regions completed online surveys beginning in April 2020, and wave 2 began in June and ended in September 2020. Hypothesized predictors included prosociality, self-efficacy in following COVID-19 containment measures, perceived susceptibility to COVID-19, perceived severity of COVID-19 and perceived social support. Baseline covariates included age, sex, history of COVID-19 infection and geographical regions. Participants who reported adhering to specific containment measures, including physical distancing, avoidance of non-essential travel and hand hygiene, were classified as adherence. The dependent variable was the category of adherence, which was constructed based on changes in adherence across the survey period and included four categories: non-adherence, less adherence, greater adherence and sustained adherence (which was designated as the reference category). Results In total, 2189 adult participants (82% female, 57.2% aged 31–59 years) from East Asia (217 [9.7%]), West Asia (246 [11.2%]), North and South America (131 [6.0%]), Northern Europe (600 [27.4%]), Western Europe (322 [14.7%]), Southern Europe (433 [19.8%]), Eastern Europe (148 [6.8%]) and other regions (96 [4.4%]) were analyzed. Adjusted multinomial logistic regression analyses showed that prosociality, self-efficacy, perceived susceptibility and severity of COVID-19 were significant factors affecting adherence. Participants with greater self-efficacy at wave 1 were less likely to become non-adherence at wave 2 by 26% (adjusted odds ratio [aOR], 0.74; 95% CI, 0.71 to 0.77; P P = .04). Conclusions This study provides evidence that in addition to emphasizing the potential severity of COVID-19 and the potential susceptibility to contact with the virus, fostering self-efficacy in following containment strategies and prosociality appears to be a viable public health education or communication strategy to combat COVID-19.

Background Older people with limited health literacy may encounter difficulties in finding relevant information on COVID-19, understanding its relevance, and complying with recommended protective measures. Complying with such recommendations has required older as well as younger persons to change their daily lives in ways that have reduced their opportunities for engaging in many activities meaningful to them. Aims To find out from what sources older people have obtained information on protective measures, the level of their coronavirus-related health literacy (CHL), and whether CHL is associated with their perceptions of the restrictiveness of coronavirus-related protective measures. Methods 696 Finnish men and women aged over 77 answered a mailed questionnaire on their CHL, sources of information and perceptions of the restrictiveness of the recommended protective measures. The association of CHL with perceived restrictiveness was studied using multinomial logistic regression analysis. Results Television and newspapers were the most frequently reported sources of information. Reporting high confidence in the ability to assess how one’s behavior influences coronavirus infection risk was associated with higher odds of perceiving the protective measures to be highly restrictive, when controlling for age, gender, and difficulty in using digital devices (OR 3.21, 95% CI 1.09, 9.46). Discussion Participants who reported being highly confident about their ability to appraise the influence of their behavior on their susceptibility to coronavirus infection were more likely to perceive that the recommended protective measures had restricted their daily lives. Conclusions Health literacy plays a role in complying with recommended restrictions.

The COVID-19 pandemic has had unprecedented health, economic, and social consequences worldwide. Although contact reductions and wearing face coverings have reduced infection rates, and vaccines have reduced illness severity, emergence of new variants of the coronavirus that causes COVID-19, and the shift from pandemic to endemic patterns of infection, highlights the importance of ongoing preventive behavior adherence to manage future outbreaks. Research applying social cognition theories may assist in explaining variance in these behaviors and inform the development of efficacious behavior change interventions to promote adherence. In the present article, we summarize research applying these theories to identify modifiable determinants of COVID-19 preventive behaviors and the mechanisms involved, and their utility in informing interventions. We identify limitations of these applications (e.g., overreliance on correlational data, lack of long-term behavioral follow-up), and suggest how they can be addressed. We demonstrate the virtue of augmenting theories with additional constructs (e.g., moral norms, anticipated regret) and processes (e.g., multiple action phases, automatic processes) to provide comprehensive, parsimonious behavioral explanations. We also outline how the theories contribute to testing mechanisms of action of behavioral interventions. Finally, we recommend future studies applying these theories to inform and test interventions to promote COVID-19 preventive behavior adherence. peerReviewed

Seksitauteihin lukeutuvan kupan eli syfiliksen alkuperä on kiistellyimpiä aiheita lääketieteen historiassa. Kiistely aiheesta on jatkunut jo vuosisatoja, mutta uudet tutkimukset saattavat tuoda siihen ratkaisun.

Ihmisten matkustamisella on merkittävä vaikutus tartuntatautien leviämiselle. Globaalin lentoliikenteen välityksellä taudit kulkeutuvat nopeasti ympäri maapallon, kun taas paikallinen joukkoliikenne voi toimia tehokkaana levittäjänä. Joukkoliikennevälineiden solmukohdat ovat keskeisiä, koska näissä on otolliset olosuhteet tautien leviämiselle: ihmisten suuri kohtaamistiheys, runsaasti ihmisiä lähellä toisiaan suljetussa tilassa, ihmisten suuri vaihtuvuus, yhteisten tilojen käyttö sekä lukuisia usein kosketeltuja pintoja. PANDHUB hankkeen tavoitteena on parantaa varautumista pandemioita ja vaarallisia tartuntatauteja vastaan joukkoliikenteen solmukohdissa.

COVID-19 has highlighted the need for indoor risk-reduction strategies. Our aim is to provide information about the virus dispersion and attempts to reduce the infection risk. Indoor transmission was studied simulating a dining situation in a restaurant. Aerosolized Phi6 viruses were detected with several methods. The aerosol dispersion was modeled by using the Large-Eddy Simulation (LES) technique. Three risk-reduction strategies were studied: (1) augmenting ventilation with air purifiers, (2) spatial partitioning with dividers, and (3) combination of 1 and 2. In all simulations infectious viruses were detected throughout the space proving the existence long-distance aerosol transmission indoors. Experimental cumulative virus numbers and LES dispersion results were qualitatively similar. The LES results were further utilized to derive the evolution of infection probability. Air purifiers augmenting the effective ventilation rate by 65% reduced the spatially averaged infection probability by 30%-32%. This relative reduction manifests with approximately 15 min lag as aerosol dispersion only gradually reaches the purifier units. Both viral findings and LES results confirm that spatial partitioning has a negligible effect on the mean infection-probability indoors, but may affect the local levels adversely. Exploitation of high-resolution LES jointly with microbiological measurements enables an informative interpretation of the experimental results and facilitates a more complete risk assessment.

Objective: We applied an integrated social cognition model to predict physical distancing behavior, a key COVID-19 preventive behavior, over a four-month period. Design: A three-wave longitudinal survey design. Methods: Australian and US residents (N = 601) completed self-report measures of social cognition constructs (attitude, subjective norm, moral norm, perceived behavioral control [PBC]), intention, habit, and physical distancing behavior on an initial occasion (T1) and on two further occasions one week (T2) and four months (T3) later. Results: A structural equation model revealed that subjective norm, moral norm, and PBC, were consistent predictors of physical distancing intention on all three occasions. Intention and habit at T1 and T2 predicted physical distancing behavior at T2 and T3, respectively. Intention at T2 mediated effects of subjective norm, moral norm, and PBC at T2 on physical distancing behavior at T3, and habit at T1 and T2 mediated effects of behavior at T1 and T2 on follow-up behavior at T2 and T3, respectively. Conclusion: Normative (subjective and moral norms) and capacity (PBC) constructs were consistent predictors of physical distancing intention, and intention and habit were consistent predictors of physical distancing behavior. Interventions promoting physical distancing should target change in normative and personal capacity beliefs, and habit. peerReviewed

Seasonal human coronaviruses (HCoVs) cause respiratory infections, especially in children. Currently, the knowledge on early childhood seasonal coronavirus infections and the duration of antibody levels following the first infections is limited. Here we analyzed serological follow-up samples to estimate the rate of primary infection and reinfection(s) caused by seasonal coronaviruses in early childhood. Serum specimens were collected from 140 children at ages of 13, 24, and 36 months (1, 2, and 3 years), and IgG antibody levels against recombinant HCoV nucleoproteins (N) were measured by enzyme immunoassay (EIA). Altogether, 84% (118/140) of the children were seropositive for at least one seasonal coronavirus N by the age of 3 years. Cumulative seroprevalences for HCoVs 229E, HKU1, NL63, and OC43 increased by age, and they were 45%, 27%, 70%, and 44%, respectively, at the age of 3 years. Increased antibody levels between yearly samples indicated reinfections by 229E, NL63, and OC43 viruses in 20-48% of previously seropositive children by the age of 3 years. Antibody levels declined 54-73% or 31-77% during the year after seropositivity in children initially seropositive at 1 or 2 years of age, respectively, in case there was no reinfection. The correlation of 229E and NL63, and OC43 and HKU1 EIA results, suggested potential cross-reactivity between the N specific antibodies inside the coronavirus genera. The data shows that seasonal coronavirus infections and reinfections are common in early childhood and the antibody levels decline relatively rapidly. IMPORTANCE The rapid spread of COVID-19 requires better knowledge on the rate of coronavirus infections and coronavirus specific antibody responses in different population groups. In this work we analyzed changes in seasonal human coronavirus specific antibodies in young children participating in a prospective 3-year serological follow-up study. We show that based on seropositivity and changes in serum coronavirus antibody levels, coronavirus infections and reinfections are common in early childhood and the antibodies elicited by the infection decline relatively rapidly. These observations provide further information on the characteristics of humoral immune responses of coronavirus infections in children. The rapid spread of COVID-19 requires better knowledge on the rate of coronavirus infections and coronavirus specific antibody responses in different population groups. In this work we analyzed changes in seasonal human coronavirus specific antibodies in young children participating in a prospective 3-year serological follow-up study.

As a source of emerging infectious diseases, wildlife assemblages (and related spatial patterns) must be quantitatively assessed to help identify high‐risk locations. Previous assessments have largely focussed on the distributions of individual species; however, transmission dynamics are expected to depend on assemblage composition. Moreover, disease–diversity relationships have mainly been studied in the context of species loss, but assemblage composition and disease risk (e.g. infection prevalence in wildlife assemblages) can change without extinction. Based on the predicted distributions and abundances of 4466 mammal species, we estimated global patterns of disease risk through the calculation of the community‐level basic reproductive ratio R0, an index of invasion potential, persistence, and maximum prevalence of a pathogen in a wildlife assemblage. For density‐dependent diseases, we found that, in addition to tropical areas which are commonly viewed as infectious disease hotspots, northern temperate latitudes included high‐risk areas. We also forecasted the effects of climate change and habitat loss from 2015 to 2035. Over this period, many local assemblages showed no net loss of species richness, but the assemblage composition (i.e. the mix of species and their abundances) changed considerably. Simultaneously, most areas experienced a decreased risk of density‐dependent diseases but an increased risk of frequency‐dependent diseases. We further explored the factors driving these changes in disease risk. Our results suggest that biodiversity and changes therein jointly influence disease risk. Understanding these changes and their drivers and ultimately identifying emerging infectious disease hotspots can help health officials prioritize resource distribution., Emerging infectious diseases are serious global threats. Most of these diseases originate from wildlife, particularly mammals, which face an ongoing biodiversity crisis. Using predicted distributions and abundances of 4466 mammal species, we estimated global patterns of disease risk by calculating community‐level R0. High values in temperate European, Asian, and North American locations point to risks beyond the tropics. Forecasted effects of climate change and habitat loss from 2015 to 2035 suggested many mammal assemblages will change considerably in their composition, even without local extinctions. Simultaneously, most areas were predicted to have decreased density‐dependent disease risk but increased frequency‐dependent disease risk.

Purpose: COVID-19 occurred at the end of 2019 and forced the world to change daily routines. Schools and offices were closed and needed to move to online mode. Educational technology (EdTech) aims to advance the learning results for students, foster individual approaches, and diminish teachers' burnout. The study aims to understand the impact of COVID-19 on business model innovation (BMI) at EdTech startups. Modern scholars show interest in researching firms that have various business models simultaneously. It is still unclear how business model diversification corresponds to its accomplishments. COVID-19 was a rapid and unexpected change. Hence, companies did not have much time to change their strategies and act on the spot. The level of the company's agility depends on many factors. For example, the area of operations and its size may affect the eagerness to shift dramatically. The study sheds light on the research gap on how agility and dynamic capabilities help companies to survive during crisis. Approach: The data was collected by reviewing the existing literature and conducting 17 semistructured in-depth interviews with 14 EdTech startups and three industry’s experts. To analyze qualitative data, the researchers utilized content analysis and MAXQDA 2020 software in which data was coded into 14 categories to find answers to the research questions. Results: There is no doubt that COVID-19 compelled the educational industry to utilize digital tools more actively than ever before. As a result, COVID-19 forced the EdTech industry to grow faster than expected. EdTech startups did not invent a new business model. They still use SaaS (Software as a Service) as a basis and charge users per specific time. Business model innovation (BMI) occurred in all segments of a business model. The main alteration happened in discovering parents as a new target audience and offer pricing plans for them. Second, EdTech startups accentuated their marketing efforts on the advantages of remote education and usability of the products at home. Lastly, EdTech startups focus on adjustability to hybrid learning environments, integrations with the existing platforms, and customer support for teachers and parents. As for the pricing plan, most EdTech startups provided their solution for free for a longer time than usual to support the educational community, increase awareness of the tool, and boost the user base. Implications: The study is beneficial for EdTech startups in the following ways. First, it allows them understanding how other startups from the same industry coped with the pandemic. Second, the study makes it possible for EdTech startups to start internal discussions on revisiting the business model and think about what should be changed. Concerning uncertain time as COVID-19 in the future, EdTech startups must always believe in their product and understand the target audience. peerReviewed

Ihmisten matkustamisella on merkittävä vaikutus tartuntatautien leviämiselle. Globaalin lentoliikenteen välityksellä taudit kulkeutuvat nopeasti ympäri maapallon, kun taas paikallinen joukkoliikenne voi toimia tehokkaana levittäjänä. Joukkoliikennevälineiden solmukohdat ovat keskeisiä, koska näissä on otolliset olosuhteet tautien leviämiselle: ihmisten suuri kohtaamistiheys, runsaasti ihmisiä lähellä toisiaan suljetussa tilassa, ihmisten suuri vaihtuvuus, yhteisten tilojen käyttö sekä lukuisia usein kosketeltuja pintoja. PANDHUB hankkeen tavoitteena on parantaa varautumista pandemioita ja vaarallisia tartuntatauteja vastaan joukkoliikenteen solmukohdissa.

Background Social distancing is a key behavior to minimize COVID-19 infections. Identification of potentially modifiable determinants of social distancing behavior may provide essential evidence to inform social distancing behavioral interventions. Purpose The current study applied an integrated social cognition model to identify the determinants of social distancing behavior, and the processes involved, in the context of the COVID-19 pandemic. Methods In a prospective correlational survey study, samples of Australian (N = 365) and U.S. (N = 440) residents completed online self-report measures of social cognition constructs (attitude, subjective norm, moral norm, anticipated regret, and perceived behavioral control [PBC]), intention, action planning, habit, and past behavior with respect to social distancing behavior at an initial occasion. Follow-up measures of habit and social distancing behavior were taken 1 week later. Results Structural equation models indicated that subjective norm, moral norm, and PBC were consistent predictors of intention in both samples. Intention, action planning, and habit at follow-up were consistent predictors of social distancing behavior in both samples. Action planning did not have consistent effects mediating or moderating the intention–behavior relationship. Inclusion of past behavior in the model attenuated effects among constructs, although the effects of the determinants of intention and behavior remained. Conclusions Current findings highlight the importance of subjective norm, moral obligation, and PBC as determinants of social distancing intention and intention and habit as behavioral determinants. Future research on long-range predictors of social distancing behavior and reciprocal effects in the integrated model is warranted., Subjective and moral norms and perceived control were correlates of social distancing intentions, and intentions, action planning, and habit were correlates of social distancing behavior, in samples of Australian and US residents

ObjectivesRates of novel coronavirus disease 2019 (COVID-19) infections have rapidly increased worldwide and reached pandemic proportions. A suite of preventive behaviours have been recommended to minimize risk of COVID-19 infection in the general population. The present study utilized an integrated social cognition model to explain COVID-19 preventive behaviours in a sample from the Iranian general population.DesignThe study adopted a three-wave prospective correlational design.MethodsMembers of the general public (N=1,718, Mage =33.34, SD=15.77, male=796, female=922) agreed to participate in the study. Participants completed self-report measures of demographic characteristics, intention, attitude, subjective norm, perceived behavioural control, and action self-efficacy at an initial data collection occasion. One week later, participants completed self-report measures of maintenance self-efficacy, action planning and coping planning, and, a further week later, measures of COVID-19 preventive behaviours. Hypothesized relationships among social cognition constructs and COVID-19 preventive behaviours according to the proposed integrated model were estimated using structural equation modelling.ResultsThe proposed model fitted the data well according to multiple goodness-of-fit criteria. All proposed relationships among model constructs were statistically significant. The social cognition constructs with the largest effects on COVID-19 preventive behaviours were coping planning (β=.575, p&nbsp

nonPeerReviewed

Epidemioilla on lyhyen ja pitkän aikavälin taloudellisia ja demografisia vaikutuksia sekä yhteiskunnallisia seurauksia. Samankaltaisuuksistaan huolimatta epidemioiden lopputulokset ovat riippuvia tapahtumaympäristöistään – patogeenit saattavat vaatia hyvin erityiset olosuhteet levitäkseen ja tuottaakseen epidemioita. Historiallinen vertailu osoittaa, että yhteiskuntia muuttaneet suuret tartuntatautiepisodit (kuten musta surma) esiintyvät verrokkeina useammin kuin niiden yleistyvyys tai tyypillisyys puoltaisivat. Epidemiat saattavat haitata alue- ja makrotaloutta hyvinkin pitkällä aikavälillä, mutta tämä on riippuvaista sokkien kohdentumisesta ja laajemmasta taloudellisesta ympäristöstä. Kuolleisuuskriiseistä johtuvat pitkän aikavälin hyödyt eivät ole poissuljettuja, mutta ne – enemmän kuin pitkän aikavälin haittavaikutukset - ovat huomattavan tapaus- ja tilannekohtaisia nonPeerReviewed

Although vaccination is the first-line strategy controlling and preventing influenza A/H1N1 for older adults, personal protective measures, such as wearing facemasks, are also important preventive behaviors to reduce the risk of becoming infected with influenza A/H1N1 during a pandemic. In the current study, we aimed to explore the belief-related psychological factors of wearing facemasks for influenza A/H1N1 prevention in a sample of Hong Kong older adults. Community-dwelling Chinese adults (N = 137) aged between 65 and 80 years (Mage = 75.10; SDage = 6.49) participated in semistructured interviews. Data were analyzed using theoretical thematic analysis and identified themes were matched deductively within the belief-based processes of the health belief model. Results revealed beliefs that underpinned 4 general dimensions of facemask wearing: (1) perceived susceptibility and seriousness of influenza A/H1N1 pandemic (e.g., influenza A/H1N1 as contagious and lethal), (2) modifying factors (e.g., social responsibility to prevent influenza), (3) cues to action (e.g., seeing others doing it), and (4) perceived benefits and barriers (e.g., protects oneself and others, difficult to breathe). Future interventions can target these beliefs to improve facemask wearing of older adults and, thus, curb preventable infection rates during an influenza A/H1N1 pandemic. peerReviewed

Faaraoiden ajan (n. 3000–332 eKr.) Egyptin historian yleisesityksissä väestön terveys sekä siihen vaikuttavat taudit ja sairaudet kerrotaan yleensä ohimenevästi lyhyin maininnoin. Lääketieteen historiassa terveysoloja on kuitenkin käsitelty hyvinkin seikkaperäisesti. Egyptiläiset harjoittivat vainajien palsamointia. Nykylääketieteen menetelmillä heidän terveyttään ja tautejaan voidaan selvittää säilyneistä muumioista. Muumiotutkimusten pohjalta on päätelty, että ihmiset kuolivat Egyptissä hämmästyttävän nuorina. Jopa paremmin ruokitut yläluokan jäsenet menivät hautaan yleensä jo 20 ja 30 ikävuoden välillä. Alhainen elinaika johtui ennen kaikkea erilaisista tartuntataudeista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkin pro gradu -työssäni, kuinka sukupuolta jäsennetään ja tuotetaan YK:n HIV-politiikassa. Tarkoitukseni on tutkia YK:n kaltaista kansainvälistä instituutiota sukupuolesta kertovan tiedon tuottajana sekä HIV-politiikkaa sukupuolitettuna politiikkana ja sukupuolen tuottajana. Kysyn myös, millaisen argumentatiivisen strategian kautta politiikan syntymiseen pyritään vaikuttamaan, miten sukupuolta tuotetaan hegemonisten diskurssien avulla ja millaisia subjektipositioita sukupuolet saavat. Teoreettisena viitekehyksenäni on feministinen kansainvälisten suhteiden tutkimus. Sukupuolen käsitettä jäsennän jälkistrukturalistisen feministisen teorian, muun muassa Judith Butlerin teorioiden kautta. Väljänä teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessani on sosiaalinen konstruktionismi. Metodinani käytän kriittistä diskurssianalyysia ja uutta retoriikkaa. Tutkin YK:n HIV-politiikkaa lähteenäni neljä poliittista ohjelmaa. Kaksi niistä, Declaration of Commitment on HIV/AIDS sekä Political Declaration on HIV/AIDS ovat YK:n yleiskokouksen hyväksymiä poliittisia julistuksia ja HIV-politiikan yleisiä linjaajia. Kaksi muuta poliittista ohjelmaa, Operatinal Guide on Gender & HIV/AIDS sekä Integrating Gender into HIV/AIDS Programmes taas käsittelevät nimenomaan sukupuolen ja HIVin suhdetta, ja ne ovat WHO:n tuottamia ohjelmia asiantuntijoilta asiantuntijoille. Analysoin työssä sukupuolen jäsentämisen tapoja. Tulokseni on, että sukupuolta jäsennetään YK:n HIV-politiikassa lähinnä naisen kategorian kautta, kun taas miehen kategoria ja miehen käsittely sukupuolena puuttuu politiikasta miltei kokokaan. Nostan HIV-politiikasta esiin myös neljä erilaista vetoamisen ja faktuaalistamisen strategiaa, yhteisen vihollisen strategian, vahvan johtajuuden strategian, YK naisten suojelijana -strategian sekä tehokkaan tasa-arvon strategian. Kun tutkin, kuinka YK:n HIV-politiikka tuottaa sukupuolta, nostan aineistosta esiin kolme sukupuolta tuottavaa diskurssia: tasaveroisten kumppanien diskurssin, haavoittuvaisen, alttiin ja suojellun naisen diskurssin sekä osaa ottavan miehen diskurssin. Tuloksenani esitän, että YK:n HIV-politiikka samaan aikaan sekä luonnollistaa HIVin yleisyyttä miesten keskuudessa että rakentaa miehestä ja maskuliinisuudesta politiikan normin. HIV-politiikan diskurssit tuottavat hegemonista maskuliinisuutta tarjoamalla miehille ja naisille hyvin erilaisia subjektipositioita. Näiden subjektipositioiden seurauksena mies unohtuu HIVin uhrina, kun taas naisen toimijan rooli jää kapeaksi ja naisten sosiaalinen ja seksuaalinen kontrollointi legitimoidaan naisten suojelun nimissä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.

Lactobacilli are gram positive rods, which belong to normal oropharyngeal, gastrointestinal and urogenital flora. They are widely used in food industry and as food additives. Although their virulence is presumed to be very low, opportunistic bacteremic infections, especially in immunocompromised hosts, have been detected. In the present study, the possible effects of increasing probiotic use of Lactobacillus rhamnosus GG (LGG) on the occurrence of bacteremia due to lactobacilli was evaluated on population level. In Finland, 90 Lactobacillus bacteremia cases were reported to the National Infectious Disease Register maintained by National Public Health Institute, during 1995-2000. Their proportion of all bacteremia cases was on average 0.24%, corresponding to 0.3 cases/100 000 inhabitants annually. In the Helsinki University Central Hospital district the corresponding proportion of all bacteremia cases was observed during 1990-2000. Despite LGG intake increased six folded no increasing trend in the occurrence of lactobacilli bacteremia was seen. A total of 85 Lactobacillus sp. blood isolates collected from different human bacteremic cases were characterised and compared with the commercial probiotic LGG strain. In species characterisation 46 L. rhamnosus strains, 12 L. fermentum and L. casei strains each, three each of L. gasseri, L. salivarius and L. jensenii species, two L. curvatus, and one each of L. plantarum, L. sakei, L. zeae and L. reuteri species were detected. Nearly half of the L. rhamnosus findings turned out to be indistinguishable from the probiotic LGG strain. Common predisposing factors to Lactobacillus bacteremia were immunosuppression, prior prolonged hospitalisation and prior surgical interventions. Severe or fatal comorbidities were found in 82% of the patients. Mortality at one month was 26% and severe underlying diseases were a significant predictor of death (OR 15.8). Antimicrobial susceptibility of Lactobacillus strains was species dependent. The Lactobacillus isolates were generally susceptible to imipenem, piperacillin-tazobactam, clindamycin and erythromycin, whereas all other than L. gasseri and L. jensenii species were not at all susceptible to vancomycin. The susceptibility to cephalosporin varied greatly even within species why they might not be recommended for treatment of Lactobacillus infections. The effect and safety of probiotic LGG preparation in amelioration of gastric symptoms and diarrhea in HIV-infected patients was evaluated. No significant differences in gastrointestinal symptoms or diarrhoea in LGG treated patients compared to placebo could be found. LGG was well tolerated with no adverse effects including bacteremic outbreaks could be observed. The use of probiotic LGG can be regarded safe in this immunocompromised patient group. Maitohappobakteerit, eli laktobasillit, ovat gram positiivisia sauvoja kuuluen suun- ja ruuansulatuskanavan sekä urogenitaalialueen normaaliflooraan. Laktobasilleja käytetään laajalti elintarviketeollisuudessa ja ravintolisänä. Vaikka maitohappobakteerien taudinaiheuttamiskyvyn oletetaan olevan matala on niiden aiheuttamia verenmyrkytyksiä kuvattu, erityisesti vastustuskyvyltään alentuneilla potilasryhmillä. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko probioottisen Lactobacillus rhamnosus GG:n (LGG) lisääntynyt käyttö lisännyt väestötasolla laktobasillien aiheuttamia verenmyrkytyksiä ja tutkia niiden kliinistä taudinkuvaa. Suomessa raportoitiin 90 laktobasilli veriviljelylöydöstä Kansanterveyslaitoksen ylläpitämään tartuntatautirekisteriin vuosina 1995-2000. Niiden osuus kaikista veriviljelypositiivisista löydöksistä oli 0.24% ja vuotuinen insidenssi 0.3/ 100 000 asukasta. LGG:n lisääntyneen probioottisen käytön aikana vuosina 1990-2000 Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan alueella laktobasillien osuus kaikista veriviljelylöydöksistä pysyi muuttumattomana. Kaikkiaan 85 laktobasillin aiheuttamaan verenmyrkytykseen sairastuneen potilaan bakteerikanta analysoitiin ja verrattiin kaupalliseen probioottiseen LGG valmisteeseen. Lajityypityksessä löydettiin 46 L. rhamnosus, 12 L. fermentum ja L. casei kantaa, kolme L. gasseri, L. salivarius ja L. jensenii kantaa, kaksi L. curvatus sekä yksittäiset L. plantarum, L. sakei, L. zeae ja L. reuteri lajit. Lähes puolet L. rhamnosus kannoista oli samanlaisia probioottisen LGG- kannan kanssa. Tavallisimpia altistavia tekijöitä laktobasillin aiheuttamalle verenmyrkytykselle olivat potilaan alentunut vastustuskyky, edeltävä sairaalahoito, tai edeltävä kirurginen toimenpide. Vakava- tai fataali perussairaus todettiin 82 %:lla potilaista. Kuolleisuus 1 kuukauden kohdalla oli 26% ja vakava perussairaus oli merkittävin kuolleisuuteen vaikuttava ennustekijä (OR 15.8). Laktobasillikantojen antimikrobiherkkyys oli riippuvainen laktobasillilajista. Tavallisimmin laktobasillit olivat herkkiä imipeneemille, piperasilliini-tatsobaktaamille, klindamysiinille ja erytromysiinille, kun taas vankomysiinille ne olivat pääsääntöisesti resistenttejä. Kefalosporiinien herkkyydet vaihtelivat laktobasillilajien välillä ja jopa saman lajin sisällä. Niinpä kefalosporiinien käyttöä ei voida suositella laktobasillien aiheuttamien infektioiden hoidossa. Probioottisen LGG valmisteen tehoa ja turvallisuutta tutkittiin ripulista ja vatsavaivoista kärsivien HIV-positiivisten potilaiden keskuudessa. Kaikkiaan 17 HIV-positiivisen potilaan ripulin oireiden lievityksessä ei todettu merkitsevää tehoa plaseboon verrattuna. LGG oli hyvin siedetty eikä sen aiheuttamia infektioita tutkimuksen aikana havaittu. Siten LGG:n käyttö tällä immuunipuutteisten potilaiden ryhmällä vaikutti turvalliselta.

Mika Kallioinen: Rutto & rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa. Atena 2005. 289 s.

Eva Kallio tutki väitöskirjatyössään ihmisissä myyräkuumetta aiheuttavan, Hantaviruksiin kuuluvan Puumala-viruksen ja sen isäntälajin metsämyyrän välistä vuorovaikutussuhdetta. Tutkimuksessa selvisi viruksen säilyvän infektiokykyisenä pitkään isännän ulkopuolellakin ja voivan tarttua myyrästä toiseen tai myyrästä ihmiseen ilman suoraa kontaktia. Kallio osoitti myös ensimmäisen kerran hantaviruksen olevan haitallinen isäntälajilleen.Kallion osoittaman Puumala-viruksen ja metsämyyrän välisen vuorovaikutussuhteen piirteet voivat osaltaan vaikuttaa ihmisten myyräkuume-epidemioiden ilmentymiseen. Uuden tiedon avulla pystytään myös yhä luotettavammin mallintamaan ja ennustamaan epidemioiden esiintymistä niin myyrillä kuin ihmisilläkin.Hantavirusten tartuntatapa myyrästä toiseen ja toisaalta ihmiseen on ollut vilkkaan tutkimuksen ja keskustelun kohde. Kallio tutki Puumala-viruksen infektiokyvyn säilymistä isännän ulkopuolella erilaisissa olosuhteissa. Huoneenlämmössä virus säilyi tartuntakykyisenä myyrille noin kahden viikon ajan, ja kylmässä ja kosteassa ympäristössä vielä kauemmin. Suorat kontaktit eivät myöskään ole edellytys viruksen leviämiseksi myyrien välillä tai myyristä ihmiseen. Puumala-viruksen tartuntakyvyn pitkä säilyminen isännän ulkopuolella tehostaa viruksen leviämistä ja edistää sen säilymistä alueellisesti metsämyyrätiheyden ollessa ajoittain alhainen.Metsämyyrän alttius infektoitua riippuu muun muassa perinnöllisistä tekijöistä, yksilön iästä, sukupuolesta ja lisääntymistilasta. Infektioalttiuteen vaikuttavat myös maternaaliset vasta-aineet. Suomessa on diagnosoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosittain 750–2600 Puumala-viruksen ihmiselle aiheuttamaa myyräkuumetapausta. Ihmisepidemioiden on katsottu riippuvan lähinnä myyräsyklin vaiheesta ja myyrätiheydestä. Metsämyyrien tiheys ei kuitenkaan yksin selitä myyräkuume-epidemioita. Kallion osoittama Puumala-viruksen pitkäaikainen säilyminen isännän ulkopuolella, etenkin kylmissä olosuhteissa, edistää viruksen yleisyyttä metsämyyräpopulaatioissa. Tämä voi osaltaan selittää usein loppusyksyyn ja alkutalveen ajoittuvia myyräkuume-epidemioita. More than half of the known human pathogens have their origins in various animal species in nature. To understand the zoonotic risks for humans, the biology and relationships between a specific pathogen and its carrier host species need to be well known. In this thesis, the relationship between Puumala hantavirus (PUUV), and its carrier, the bank vole (Myodes [Clethrionomys] glareolus) was investigated using an experimental approach. Laboratory experiments showed that PUUV remains infectious outside the host for a prolonged period of time. This is influenced by the environmental conditions. The maternal antibodies that infected females provide to their progeny postponed the PUUV infection and enhanced the breeding success of young bank voles. The role of the infection status of breeding females in the transmission dynamics of PUUV in bank vole populations was studied using two experiments in nature. Accordingly, the infection status of breeding females has substantial influence on the transmission of PUUV to and among the young bank voles during and soon after the breeding season. PUUV infection had a negative influence on the over-winter survival of bank voles, whereas the breeding success or survival during the breeding season was not affected by the infection. These studies suggest that PUUV transmission in the bank vole populations is influenced by the temporary immunity the maternal antibodies provide, by the prolonged survival of PUUV outside the host and by the decreased winter survival of PUUV infected bank voles.