Search

Tämän tutkimuksen aiheena on suomalaisten jakamat käsitykset työelämässä pärjäämisestä. Näitä käsityksiä tarkastellaan työelämän muutoksen näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on se, minkälaisia nämä pärjäämiseen liittyvät käsitykset sisällöllisesti ovat. Toiseksi tavoitteena on hahmottaa sitä, onko näissä käsityksissä havaittavissa sellaisia piirteitä, jotka usein liitetään työelämän muutokseen ja sen mukanaan tuomiin työtä tekeviin kohdistuneisiin uusiin toiveisiin ja vaatimuksiin. Pärjäämiskäsitysten teoreettisena ja myös metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria (SRT). Sosiaaliset representaatiot ovat arkiteorioita, joiden avulla yksilöt ja ryhmät voivat tehdä ympäröivän maailman ilmiöt itselleen ymmärrettäviksi ja jotka mahdollistavat myös ihmisten välisen kommunikaation. Tämän lisäksi representaatiot auttavat hahmottamaan sitä, minkälainen toiminta eri tilanteissa saattaisi olla toivottavaa, oletettavaa tai jopa velvoitettua; tietyssä määrin sosiaalisilla representaatioilla on siten myös toimintaa ohjaava luonne. Hyödynnän erityisesti Jean-Claude Abricin näkemystä sosiaalisen representaation rakenteesta, joka hänen mukaansa koostuu representaatiolle sen merkityksen antavasta ytimestä sekä perifeerisestä alueesta. Toisena teoreettisena työkaluna representaation rakennetta hahmottaessa käytän kantateeman ideaa, jonka mukaan representaatioiden voidaan ajatella rakentuvan toisilleen vastakkaisten teemojen varaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 417 avoimesta vastauksesta, joissa suomalaiset työikäiset perustelevat arvioitaan siitä, kuinka he ajattelevat henkilökohtaisesti pärjänneensä työelämässä. Aineisto on osa postikyselyaineistoa, joka kerättiin kesällä 2012 Työelämän muutoksessa pärjääminen näkökulmana sukupolvi ja sukupuoli -tutkimushankkeen puitteissa. Aineiston analyysi on toteutettu laadullisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Keskeisimmän tutkimustuloksen mukaan suomalaiset jakavat yhden työelämässä pärjäämisen sosiaalisen representaation, joka on kuitenkin hyvin moniulotteinen, dynaaminen ja mukautuva. Tämän pärjäämisrepresentaation ytimessä on idea siitä, että työelämässä pärjääminen tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että työ on tehty tai pyritty tekemään aina mahdollisimman hyvin ja parhaansa mukaan. Toisena ydinelementtinä toimii pyrkimys kaiken toiminnan kunniallisuuteen ja rehtiyteen työelämässä. Sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta pärjäämisrepresentaatiota voi kuvailla naturalisoituneeksi eli suhteellisen vakiintuneeksi representaatioksi, joka kuitenkin hiljalleen ajan myötä pystyy myös muokkautumaan ja mukautumaan. Tämän vuoksi on oletettavaa, että pärjäämisrepresentaatio ja sen ydinmerkitykset säilyvät elinvoimaisena lähitulevaisuudessakin työelämän muutoksista huolimatta.

Suomalaisten riippuvuuksia koskevat mielikuvat Mitä suomalaiset ajattelevat erilaisista riippuvuuksista ja miten riippuvuuksia koskevat mielikuvat kytkeytyvät yhteiskunnassa vallitsevaan todellisuuteen? Tässä väitöskirjassa tarkastelen suomalaisten mielikuvia alkoholi-, huume-, lääke-, nikotiini-, rahapeli- ja internetriippuvuuksista. Selvitän, miten suomalaisten näkemykset riippuvuuksista eroavat toisistaan koskien eri riippuvuuksia ja toisaalta miten näkemykset vaihtelevat eri vastaajaryhmissä. Väitöskirjani koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja nyt julkaistavasta yhteenvedosta. Yhteenvedossa luon taustaa tutkimukselleni, kuvaan neljän artikkelini keskeiset tulokset ja suhteutan ne vallitsevaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen, aiempiin tutkimuksiin ja teoriaan. Tutkimusaineistona on vuonna 2007 toteutettu, suomalaiselle aikuisväestölle suunnattu kysely (n=740). Lisäksi hyödynnän päihdetyön ammattilasille suunnattua vastaavaa kyselyä (n=520) sekä kanadalaisille (n=864), ruotsalaisille (n=1098) ja venäläisille (n=1023) suunnattuja kyselyjä. Menetelminä käytän tilastollisia analyysejä. Ryhmittelin vastaajien taustamuuttujat kolmeen tasoon. Yksilötason näkemyseroja tutkin analysoimalla esimerkiksi sukupuolen, iän ja vastaajien oman riippuvuuskokemuksen vaikutuksia heidän näkemyksiinsä riippuvuuksista. Institutionaalista tasoa tutkin vertaamalla väestön mielikuvia päihdetyön ammattilaisten näkemyksiin. Globaalin kulttuurin tasoa taas analysoin vertaamalla suomalaisten näkemyksiä alkoholiriippuvuudesta muiden maiden kansalaisten mielikuviin. Teoreettisena viitekehyksenä nojaan mielikuvien tutkimuksen perinteeseen ja Serge Moscovicin sosiaalisen representaation teoriaan. Sosiaalisesti jaetut mielikuvat ovat rakentuneet ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa esimerkiksi mediainformaation, yksityisten ja jaettujen kokemusten, yleisen asenneilmapiirin sekä tieteellisen tiedon aineksista. Mielikuvat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa. Ne rakentavat yhteiskunnallista todellisuutta vaikuttamalla mm. poliittiseen päätöksentekoon ja toisaalta myös yksittäisiin ihmisiin esimerkiksi hoito- ja palvelujärjestelmän sekä kontrollipolitiikan muodossa. Tutkimustulokseni osoittavat, että huumeita pidettiin kaikilla yksilöä koskevilla mittareilla tarkasteltuna vaikeimpina riippuvuuden muotoina ja toiminnalliset riippuvuudet miellettiin kevyimmiksi riippuvuuden muodoiksi. Yhteiskunnan kannalta vaikeimpana pidettiin alkoholiriippuvuutta. Vaikka suomalaisten riippuvuuksia koskevat sosiaaliset representaatiot olivat pääosin yhteneviä (hegemonisia), myös eroja (emansipoitumista) oli nähtävissä. Esimerkiksi naiset uskoivat miehiä enemmän hoidon mahdollisuuteen auttaa irti riippuvuuksista ja miehet uskoivat omin avuin toipumiseen naisia vahvemmin. Päihdetyöntekijät taas pitivät lääkkeitä ja toiminnallisia riippuvuuksia väestöä vaikeammin ja kannabista helpommin itse voitettavina riippuvuuden muotoina. Mielikuvaeroja oli siten havaittavissa suhteessa uusimpiin riippuvuuden muotoihin sekä sellaisiin riippuvuuksiin, jotka poikkeavat hoitoympäristössä julkisuusmielikuvasta. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset uskoivat muiden maiden kansalaisia enemmän alkoholiriippuvuudesta toipumiseen omin avuin ja toisaalta mielsivät hoidon auttavan tarvittaessa irti riippuvuudesta. Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin oli ristiriitainen: riippuvuusriskiä ei pidetty kovin suurena, mutta alkoholi arvioitiin erittäin vakavaksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi. Tulokset osoittavat, että mielikuvat vaihtelevat riippuvuuksittain, mutta myös eri vastaajaryhmät ajattelevat asioista eri tavoin. Suomalaisten riippuvuuksia koskevat mielikuvat ovat pääosin linjassa vallitsevan yhteiskunnallisen todellisuuden ja niin sanotun ”pahepolitiikan” kanssa. Väitöskirjani tuotti lisää ymmärrystä eri riippuvuuksista sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvinä ja muovautuvina ilmiöinä. This doctoral thesis examines common images of eight different addictions in the light of a Finnish population survey (n = 740) conducted in 2007. Addictions to alcohol, illicit drugs, prescription drugs, nicotine, gambling and internet were selected as the targets of the study. The variation of these images is analysed at the individual level by exploring the effects of such back ground variables as age, sex, and the respondents’ personal experience of addictions on these images. The variation at the institutional level is analysed by comparing general population views with those of professionals in substance abuse treatment (n = 520), and at the cultural level by comparing the Finnish views on alcohol addiction with those of Canadian (n = 864), Swedish (n = 1098) and Russian (n = 1023) lay people. Theoretically this study is based on the ideas of Serge Moscovici on social representations and Kenneth Boulding on the role of images in the regulation of human behaviour. The images are built in human interaction. They are based on media information, private and shared experiences, the general attitude “climate” of a society, as well as scientific knowledge. The motivation to study the images of addictions stems from their decisive influence on the political decision-making and on the attitudes toward addicts and addiction problems in the society. In this summary, the societal background for this study is provided by first describing the position of addictive substances and behaviours in the Finnish society in the light of previous research. The aims, methods and the main results of the four articles included in the doctoral thesis are then described. The methods used in the data analysis include descriptive statistical methods, analysis of covariance, logistic and ordinal regression analysis. The results are here scrutinized by relating them to the existing societal reality, previous studies and theory. The results show that illicit drugs were considered the most difficult forms of addictions for the individuals and the functional or so called non-substance addictions were perceived as the lightest forms. Alcohol addiction was assessed as the most difficult problem for society. Finnish images were mostly shared or hegemonic. However, the back ground variables also produced some group variation in these images. For example, women believed more in the recovery with treatment compared with men and men believed more in the spontaneous recovery. Substance abuse professionals assessed prescription drug and functional addictions less and cannabis addiction more easy to overcome without treatment compared with lay people. Group differences in the images were connected with more recently found forms of addiction. Finns believed more than the citizens of the comparison countries in spontaneous recovery from alcohol addiction. The results show that the images vary between the different addictions as well as between different groups. The aim of the thesis is thus to increase the understanding about addictions as socially and culturally constructed phenomena.

Puolustusvoimat on yhteiskunnallinen, totalitaarinen instituutio, joka toteuttaa yhteiskunnallista kasvatus- ja sosiaalistamistehtävää miesten ja nykyisin myös naisten keskuudessa. Tässä sosiaalityön näkökulmasta tehdyssä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu miehisyyden ja isyyden sosiaalisiin representaatioihin, jotka muodostuvat armeijan sisäisen viestintälehden Ruotuväen sivuilla. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on niin sanotun sotilasmallin muotoutuminen armeijassa. Tutkimus asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi maskuliinisuuden erilaiset representaatiot suhteessa isyyteen, ja sen tausta-ajatuksena on väkivallan miehinen ilmentymä sotilaiden keskuudessa. Tarkoitus on myös tunnistaa sosiaalityön ja armeijan yhteiskunnallisia yhtäläisyyksiä. Tutkimalla sotilaiden keskeisintä viestintäkanavaa etsin diskursiivisia käytännön sääntöjä, joiden varassa miehisyydestä tai isyydestä puhutaan. Taustateoriana tutkimuksessa on Moscovicin teoria sosiaalisesta representaatiosta, mitä täydennän juurruttamalla tutkimukseni kriittiseen feminismiin. Lisäksi olen hyödyntänyt tutkimusta varusmieskoulutuksen aikaisesta mieskuvasta, sukupuolistuneesta väkivallasta, isänä olemisen uusista suunnista sekä miehisistä tunneilmaisuista. Tutkimusaineistona on Puolustusvoimissa ilmestyvän sisäisen viestintälehden, Ruotuväen, vuosikerrat 2008–2011, yhteensä 88 lehteä. Tutkimusmenetelmänä on ranskalainen kriittinen diskurssianalyysi, jota käytetään usein tutkimuksissa, joissa huomion kohteena on kätkettyjen motivaatioiden paljastaminen, esimerkiksi (väki)vallankäyttö. Tutkimuksen perusteella esiin tuli kolme miehisyyden diskurssia. 1. Sotilaiden miehisyys muotoutuu pehmeämmän syväjohtamisen ja kurivallan välimaastossa urotekoja tekeviksi sankarilegendoiksi, punkkarunoilijoiksi ja yhteiskunnan kasvateiksi. 2. Ruotuväki-lehden miehyyteen sisältyy sukupuolistunut, varastettu maskuliinisuuden aspekti, sekä ripaus miehisyyden väkivaltakoneistoa. 3. Ruotuväki-lehden sotilaan isänmaallinen suojelutehtävä, perinteen eteen uhrautuva, naamioituva ja kahtia jakautunut isyys ilmenee rooleissa sekä oman lapsen isänä että lapsuuskodin poikana. Tutkimuksen taustaajatuksena olleet sosiaalityön ja puolustusvoimien yhteiskunnalliset yhtäläisyydet saivat diskursseissa omat ilmentymänsä. Molemmissa instituutioissa vallitsee vahva pyrkimys vaikuttaa biopoliittisesti asiakkaaseen, minkä tavoitteena on syrjäytymisen ehkäiseminen ja yksilön integrointi yhteiskuntaan. Tutkimuksen pohjalta totean, että Puolustusvoimien ja nykyisen sosiaalityön yhtäläisyyksiä voi tulkita brittiläisessä kriittisessä sosiaalityössä sovelletulla svejkismin käsitteellä. Tutkimus auttaa tarkastelemaan sosiaalityön nykyrakenteita kriittisesti ja motivoi pohtimaan mieheyden moninaisuutta naisistuneessa sosiaalityön kulttuurissa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuskohteena olivat inkerinsuomalaisuuden sosiaaliset representaatiot eli inkerinsuomalaisten käsitykset omasta kansallisuudestaan. Tutkimusaineisto koostui 63 inkerinsuomalaisesta paluumuuttajasta. Tutkielman tavoitteena oli tutkia inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita inkerinsuomalaisten omasta näkökulmasta käsin. Näitä inkerinsuomalaisten käsityksiä omasta kansallisuudestaan verrattiin myös suomalaisten käsityksiin suomalaisuudesta eli suomalaisuuden sosiaalisiin representaatioihin. Olennaista oli myös selvittää, millaisia tekijöitä inkerinsuomalaiset pitävät keskeisinä, kun määritellään suomalaisuutta ja kuinka suomalaisina inkerinsuomalaiset tämän perusteella pitävät itseään. Inkerinsuomalaiset ovat asuneet satojen vuosien ajan kahden kulttuurin, suomalaisen ja venäläisen, rajamailla, minkä voisi ajatella vaikuttavan inkerinsuomalaisten näkemykseen suomalaisuudesta. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli se, kuinka isänmaallisiksi inkerinsuomalaiset kokevat itsensä ja se, missä määrin inkerinsuomalaiset mahdollisesti samastuvat eurooppalaisuuteen. Edellä esitetyn lisäksi tutkittiin iän ja sukupuolen, samoin kuin isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuteen samastumisen, mahdollista vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin kansallisuudestaan ja siihen, minkälaisia tekijöitä he pitävät tärkeinä suomalaisuuden määrittelyssä. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, ja aineisto kerättiin lomakekyselynä. Inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita tutkittiin sana-assosiaatiomenetelmän avulla. Aineiston analyysissa käytettiin mm. pääkomponenttianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, riippumattomien otosten t-testiä ja parittaista t-testiä. Keskeinen tutkimustulos oli heimolaisuuden korostus. Heimoajattelua kuvaavat asiat olivat merkityksellisiä inkerinsuomalaisten arvioidessa kansallisuuttaan. Suomalaisuuden määrittelytekijöistä olennaisin oli polveutuminen, joka myös viittaa heimoon. Myös suomen kieli ja työ olivat keskeisiä inkerinsuomalaisuutta kuvaavia asioita kuten myös mm. itsenäisyys, vapaus ja arvo. Inkerinsuomalaisuuden ja suomalaisuuden sosiaalisten representaatioiden väliltä löytyi eroja. Iällä ja sukupuolella ei näyttänyt olevan juurikaan vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin inkerinsuomalaisuudesta tai suomalaisuuden määrittelyyn. Isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuden suhteen todettiin, että inkerinsuomalaiset tuntevat itsensä kohtalaisen vahvasti isänmaallisiksi ja samastuvat myös eurooppalaisuuteen. Keskeisiä lähteitä olivat Nevalainen, P. & Sihvo, H.(2004) (toim.) Inkeri: historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Miettinen, H. (2004). Menetetyt kodit, elämät, unelmat. Helsinki: Yliopistopaino; Moscovici, S. (2000). Social Representations. Explorations in Social Psychology. Cambridge, UK: Polity Press; Liebkind, K. (1988). Me ja muukalaiset. Ryhmärajat ihmisten suhteissa. Helsinki: Gaudeamus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkin työssäni suomalaiskansallisen identiteetin ilmaisuja Karjala-kysymystä käsittelevissä sanomalehtiteksteissä kesällä 2000. Lähtökohtaoletuksenani oli, että suomalainen identiteetti joutui Euroopan integraation ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä murrostilaan, jossa alettiin sekä vahvistamaan vanhoja suomalaisuuden merkkejä että etsimään sille uusia ilmenemismuotoja. Tavoitteenani oli diskurssianalyysin avulla kartoittaa niitä tapoja, joilla viime vuosituhannen lopulla aktivoitunut Karjala-keskustelu oli kytköksissä kansallisen identiteetin muutosprosesseihin. Identiteettikäsitykseni nojautui varsinkin Ulla-Maija Kivikurun ja Stuart Hallin ajatuksiin. Lähestyn aihetta sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä, jossa kieli rakentaa ja rakenteistaa maailmaa. Aineistonani oli yhteensä 55 Karjala-aiheista artikkelia, jotka olivat ilmestyneet seitsemässä suomalaisessa sanomalehdessä kesän 2000 aikana. Näen median vallan olevan erityisen suuri Karjala-kysymystä koskevien ajatusten ja tulkintojen määrittämisessä, koska kyseessä on aihe, joka on suurelle osalle suomalaisista tuttu ainoastaan juuri tiedotusvälineiden kautta. Nojauduin osittain Hannu Niemisen ajatukseen median kaksoisfunktiosta suomalaisuuden määrittäjänä. Diskurssianalyysissäni seurasin Teun A. van Dijkin sosiaalis-kognitiivista tulkinnan mallia. Pyrin ottamaan huomioon muun muassa Norman Fairclough'n mallia kohtaan esittämän kritiikin ja sitomaan aineiston analyysin laajempaan sosiokulttuuriseen kontekstiin. Koska Karjala-kirjoitukset ovat kotimaan uutisten lisäksi myöskin Venäjän-uutisia, oli analyysissä otettava huomioon myös suomalaisten tiedotusvälineiden ns. suomettumishistoria. Analyysin perusteella konstruoin aineiston teksteistä neljä keskeistä diskurssia. Lopuksi vertailin Karjala-kirjoituksista löytyneitä diskursseja aikaisemmin suomalaiseen identiteettikonstruktioon kuuluneisiin merkitsijöihin ja diskursiivisiin käytäntöihin ja pyrin etsimään niitä tapoja, joilla diskurssit olivat yhteydessä niihin, toisiinsa sekä Suomessa kesällä 2000 vallinneeseen historiallis-yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Verkko ja sosiaalinen media ovat muuttaneet mediasisältöjen tuotantoon, jakeluun ja kuluttamiseen liittyviä asetelmia. Näiden muutosten myötä mediayleisöä on kuvattu entistä aktiivisemmaksi. Muutoksesta kertovat tutkimukset ja tilastot keskittyvät yleisesti tarkastelemaan verkon ja sosiaalisen median käyttötapoja ja yleisön toimintaa. Tässä artikkelissa näkökulmana on yleisön asenteiden tutkimus, eli miten yleisö arvottaa omaa rooliaan aktiivisina osallistujina. Tavoitteena on tarkastella erityisesti yleisön asennoitumista sisällön tuottamista ja jakelua kohtaan verkossa. Tutkimusaineistona on laaja survey-aineisto suomalaisista verkon käyttäjistä. Analyysimenetelmänä käytetään tilastollisia menetelmiä (faktorianalyysi, summamuuttajat ja ristiintaulukoinnit). Tulosten mukaan yleisö asennoituu varauksellisesti aktiiviseen osallistumiseen ja haluaa olla näkymättömissä. Tuloksia tulkitaan artikkelissa myös sosiaalisten representaatioiden kautta. Asenteiden perusteella muotoillaan kolme mediayleisöä kuvaavaa representaatiota: perinteisen mediayleisön, aktiivisen kansalaisen ja digieläjän representaatio. Tutkimuksen päällimmäisin havainto on, että asenteellisella tasolla yleisö suhtautuu itseensä perinteisenä mediayleisönä.