Sotilaskäskyllä ei voi kieltää itkemästä : diskurssitutkimus Ruotuväki-lehden mieskuvasta

Puolustusvoimat on yhteiskunnallinen, totalitaarinen instituutio, joka toteuttaa yhteiskunnallista kasvatus- ja sosiaalistamistehtävää miesten ja nykyisin myös naisten keskuudessa. Tässä sosiaalityön näkökulmasta tehdyssä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu miehisyyden ja isyyden sosiaalisiin representaatioihin, jotka muodostuvat armeijan sisäisen viestintälehden Ruotuväen sivuilla. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on niin sanotun sotilasmallin muotoutuminen armeijassa. Tutkimus asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi maskuliinisuuden erilaiset representaatiot suhteessa isyyteen, ja sen tausta-ajatuksena on väkivallan miehinen ilmentymä sotilaiden keskuudessa. Tarkoitus on myös tunnistaa sosiaalityön ja armeijan yhteiskunnallisia yhtäläisyyksiä. Tutkimalla sotilaiden keskeisintä viestintäkanavaa etsin diskursiivisia käytännön sääntöjä, joiden varassa miehisyydestä tai isyydestä puhutaan. Taustateoriana tutkimuksessa on Moscovicin teoria sosiaalisesta representaatiosta, mitä täydennän juurruttamalla tutkimukseni kriittiseen feminismiin. Lisäksi olen hyödyntänyt tutkimusta varusmieskoulutuksen aikaisesta mieskuvasta, sukupuolistuneesta väkivallasta, isänä olemisen uusista suunnista sekä miehisistä tunneilmaisuista. Tutkimusaineistona on Puolustusvoimissa ilmestyvän sisäisen viestintälehden, Ruotuväen, vuosikerrat 2008–2011, yhteensä 88 lehteä. Tutkimusmenetelmänä on ranskalainen kriittinen diskurssianalyysi, jota käytetään usein tutkimuksissa, joissa huomion kohteena on kätkettyjen motivaatioiden paljastaminen, esimerkiksi (väki)vallankäyttö. Tutkimuksen perusteella esiin tuli kolme miehisyyden diskurssia. 1. Sotilaiden miehisyys muotoutuu pehmeämmän syväjohtamisen ja kurivallan välimaastossa urotekoja tekeviksi sankarilegendoiksi, punkkarunoilijoiksi ja yhteiskunnan kasvateiksi. 2. Ruotuväki-lehden miehyyteen sisältyy sukupuolistunut, varastettu maskuliinisuuden aspekti, sekä ripaus miehisyyden väkivaltakoneistoa. 3. Ruotuväki-lehden sotilaan isänmaallinen suojelutehtävä, perinteen eteen uhrautuva, naamioituva ja kahtia jakautunut isyys ilmenee rooleissa sekä oman lapsen isänä että lapsuuskodin poikana. Tutkimuksen taustaajatuksena olleet sosiaalityön ja puolustusvoimien yhteiskunnalliset yhtäläisyydet saivat diskursseissa omat ilmentymänsä. Molemmissa instituutioissa vallitsee vahva pyrkimys vaikuttaa biopoliittisesti asiakkaaseen, minkä tavoitteena on syrjäytymisen ehkäiseminen ja yksilön integrointi yhteiskuntaan. Tutkimuksen pohjalta totean, että Puolustusvoimien ja nykyisen sosiaalityön yhtäläisyyksiä voi tulkita brittiläisessä kriittisessä sosiaalityössä sovelletulla svejkismin käsitteellä. Tutkimus auttaa tarkastelemaan sosiaalityön nykyrakenteita kriittisesti ja motivoi pohtimaan mieheyden moninaisuutta naisistuneessa sosiaalityön kulttuurissa.