Search

Hoitoalan ammattilaiset voivat vaikuttaa potilaiden rokotepäätöksiin sekä rokotteita koskevaan keskusteluilmapiiriin. Artikkelissa selvitämme, miten sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotteisiin Suomessa ennen koronapandemiaa. Tarkastelemme näiden ammattiryhmien rokoteasenteita monimenetelmällisesti vuonna 2018–2019 kerättyjen kysely- ja haastatteluaineistojen valossa. Kysymme, miten kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotuksiin ja miten he haastatteluissa perustelivat omaa suhtautumistaan. Tarkastelemme myös mahdollisia eroja rokotteisiin suhtautumisessa ammattiryhmien välillä tai ikään, työkokemukseen tai täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttöön liittyen. Lisäksi selvitämme, vaikuttivatko mahdolliset kielteiset asenteet rokotusten suosittelemiseen potilaille. Kyselyaineistoa (N=1299) analysoimme kuvailevin menetelmin, pääkomponenttianalyysilla sekä yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysisilla. Tutkimuksen laadullinen aineisto käsittää 32 puolistrukturoitua haastattelua, joita analysoimme sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat valtaosin myönteisesti rokotteisiin. Heidän keskuudessaan kuitenkin esiintyi myös huolia ja pohdintaa rokotteiden turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta sekä kritiikkiä hoitohenkilökunnan rokotusten pakollisuudesta. Kriittiset asenteet kohdistuivat erityisesti lasten rokotusohjelman uusimpiin rokotuksiin. Lisäksi vuosittainen influenssarokotus herätti epäröintiä ja kritiikkiä. Ammattiryhmistä terveydenhoitajat suhtautuivat myönteisimmin rokotteiden yleiseen hyötyyn sekä rokotteiden merkitykseen ja turvallisuuteen liittyviin väittämiin. Sairaanhoitajat suhtautuivat toiseksi myönteisemmin sekä rokotteiden hyötyyn että turvallisuuteen, ja kätilöiden keskiarvo oli ryhmistä matalin. Erot ryhmien välillä osin tasoittuvat tarkasteltaessa CAM-hoitojen käyttöä, ja tulosten perusteella ammattilaisen oma CAM-hoitojen käyttö voi lisätä kriittisyyttä rokotteita kohtaan. Tutkimus osoittaa, että myös hoitoalan ammattilaiset saattavat muiden kansalaisten tavoin epäröidä rokotteiden ottamista. Kriittiset näkemykset eivät kuitenkaan haastateltujen osallistujien mukaan vaikuttaneet rokotteiden suosittelemiseen potilaille.

Tämä tutkielma kiinnittyy luokkatutkimuksen traditioon tarkastelemalla yhteiskuntaluokkia 2020-luvun Suomessa sairaanhoitajien kokemusten välityksellä. Tutkielmassa tarkastellaan sairaanhoitajien ammattia tavalla, joka suomalaisella tutkimuskentällä on vielä uusi. Tutkielman lähestymistapa mahdollistaa uudenlaisen keskustelun liittyen sairaanhoitajien ammattiin ja sen asemaan yhteiskunnassa. Yhteiskuntaluokkien rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on vaihdellut. Sairaanhoitajien yhteiskunnalliseen asemaan liittyy monia ristiriitaisuuksia, jotka tulevat selkeästi esiin tarkastelemalla luokkasamastumiseen ja yhteiskuntaluokkiin liitettyjä ajatuksia. Sairaanhoitajat ovat ammattiryhmänä monella tapaa marginaalissa korkeasta koulutuksesta, asiantuntija-ammattiluokituksesta ja kansan osoittamasta arvostuksesta huolimatta. Perinteisesti kutsumusammattina pidetty naisvaltainen ala sijoittuu pääosin julkisin varoin toimiviin yksiköihin, ja saatu palkka koetaan usein liian matalaksi työn vastuuseen nähden. Hoitotyöhön liittyvä sosiaalinen status tai työn tarjoama mahdollisuus toimeentuloon eivät näytä yltävän samaan kuin monella muulla asiantuntija-alalla. Käytännön työn ja kokemusten sekä julkisen keskustelun ja keskiluokkaiseksi määritellyn asiatuntija-ammatin välillä näyttäytyy selkeä ristiriita. Tutkielmani pureutuu yhteiskuntaluokkiin ja luokan kokemuksiin suomalaisten sairaanhoitajien näkökulmasta nämä ristiriidat huomioiden. Yhteiskuntaluokat ymmärretään tässä tutkielmassa yhtäältä rakenteellisena elementtinä, mutta toisaalta ennen kaikkea kulttuurisena ja sosiaalisena ihmisten ja yhteiskunnan välisenä prosessina. Luokkiin kuulumisessa ja niihin samastumisessa vaikuttavat monet niin yksilön historiaan, kuin arkielämäänkin liittyvät, sekä rajoittavat että mahdollistavat tekijät. Kysyn tutkielmassani: Mitä yhteiskuntaluokka tarkoittaa sairaanhoitajille 2020-luvun Suomessa? Miten yhteiskuntaluokka näyttäytyy sairaanhoitajien arjessa? Ja minkälaisia ristiriitoja näihin kokemuksiin liittyy? Kiinnostus kohdistuu erityisesti niihin työsidonnaisiin tekijöihin, jotka yhtäältä värittävät keskeisesti sairaanhoitajien arkea ja toisaalta täten vaikuttavat yhteiskuntaluokkiin liittyviin kokemuksiin. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksan sairaanhoitajan yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin keväällä 2022. Kaikki haastateltavat (seitsemän naista, yksi mies) olivat haastattelujen aikaan kokopäiväisessä työsuhteessa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Analyysistä muodostuu seitsemän eri teemaa, jotka käsittelevät alalle hakeutumista ja kutsumusta, oikeanlaista hoitajuutta, työn sisältöä ja vaatimuksia, työn arvostusta, asiantuntijuutta, prekaarin työn piirteitä sekä kokemuksia luokista. Teemoista kaksi ensimmäistä taustoittavat ammattiin liittyviä uskomuksia ja syitä alalle hakeutumiselle. Neljä seuraavaa teemaa koostuvat enemmän ammatin yhteiskunnallisen aseman tarkastelusta ja toisaalta sen vaikutuksesta haastateltujen arkeen. Näistä kuudesta teemasta poimin epäsuorempia yhteiskuntaluokkien ilmenemismuotoja. Viimeinen yhteiskuntaluokkia koskeva teema kokoaa yhteen eksplisiittisempiä luokan ilmauksia ja kokemuksia yhteiskuntaluokissa. Monet teemoista nivoutuvat yhteen rakentaen kokonaiskuvaa luokkien moniulotteisesta läsnäolosta haastateltujen sairaanhoitajien arjessa. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että sairaanhoitajan ammatti pitää sisällään useita ristiriitaisuuksia liittyen nimikkeen asiantuntijastatukseen, korkeakoulutukseen, työn vaativuuden ja palkan suhteeseen ja toisaalta yleisiin asenteisiin. Monet näistä ristiriitaisuuksista tulevat näkyville nimenomaan luokkanäkökulmasta, kun ne muutoin voisivat jäädä huomiotta. Sairaanhoitajat tasapainoilevat yleisenä pidetyn keskiluokkaisen ammatti-identiteetin ja käytännön työhön pohjautuvat duunari-identiteetin välillä. Huolimatta omasta luokkasamastumisesta nämä epäsuhdat tulevat selvästi esille. Ristiriitoja luokkasamastumisessa selitetään osin yksilöiden henkilökohtaisilla taustoilla ja niiden merkityksellä luokkakokemuksen kannalta ja toisaalta esimerkiksi työnkuvalla nähtiin olevan vaikutusta siihen, onko oma koettu luokka linjassa tehtyyn työhön liittyvien kokemusten kanssa. Tämä tutkielma tekee yhteiskuntaluokkien käsitteen kautta näkyväksi sairaanhoitajan ammattiin liittyviä epäkohtia ja antaa äänen myös ristiriitaisille luokkakokemuksille. Samalla tutkielma luo uutta tietoa sosiologiseen luokkatutkimukseen fokusoimalla sairaanhoitajan ammattiin, jota ei ole samasta näkökulmasta aikaisemmin tutkittu Suomessa. Tutkielman tulokset auttavat tekemään näkyväksi ammatin ja luokkakokemuksen ristiriitoja, lisäämään sairaanhoitajien koettua asiantuntijuutta sekä arvostusta ja täten työhyvinvointia ammattikunnan sisällä.

Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat sairaanhoitajien työssä keskeisiä työvälineitä. Artikkelissa selvitettiin, missä määrin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat sairaanhoitajien työtä eri toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kansallisen tiedonhallinnan strategian täyttymisestä ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksista palautteeksi tietojärjestelmätoimittajille. Tiedonkeruu sairaanhoitajien tietojärjestelmäkokemuksista toteutettiin keväällä 2020 kyselynä. Kyselyyn vastasi 3912 sairaanhoitajaa, joista pääosa työskenteli julkisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa, sosiaalialalla tai yksityissektorilla. Yleisimmin käytettyjä asiakas- ja potilasjärjestelmiä olivat yleisyysjärjestyksessä Lifecare asiakas- ja potilastietojärjestelmä (Lifecare), Uranus, Pegasos, Apotti (tuotemerkki: Epic), Effica terveydenhuolto (Effica), Mediatri, Esko, DynamicHealth ja DomaCare. Kyselyn väittämistä raportoitiin teemoja, jotka koskevat tietojärjestelmien kykyä tukea vuorovaikutusta (4), hyötyjä (4), käytettävyyttä (2), teknistä toimivuutta (3) sekä paperin ja faksin käyttöä (1), tietojärjestelmille annettavia kouluarvosanoja (1) ja järjestelmätoimittajille suoraan annettavaa palautetta (30). Kysely tehtiin sairaanhoitajille toista kertaa, ja pohdinnassa tarkasteltiin muutoksia vuoteen 2017 nähden. Tulosten mukaan tietojärjestelmien tuki sairaanhoitajien työlle parantui tai pysyi ennallaan monien muuttujien osalta. Tulokset vaihtelivat asiakas- ja potilastietojärjestelmien tuotemerkkien ja toimintaympäristöjen välillä ja myös samojen tuotemerkkien välillä eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä etenkin tietojärjestelmien kykyyn tukea yhteistyötä ja tiedonkulkua sairaanhoitajien kesken organisaation sisällä sekä sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. He myös kokivat, että tietojärjestelmät tuottavat hyötyjä asiakkaiden ja potilaiden hoitoprosessille. Toisaalta organisaatioiden välisessä tiedonkulussa turvauduttiin edelleen paperiin ja faksiin. Lisäksi vastaajat tunnistivat asiakas- ja potilastietojärjestelmissä enemmän työtä hankaloittavia kuin hyvin toimivia ominaisuuksia. Vaikka tietojärjestelmien kehityssuunta vaikutti positiiviselta, eivät ne kaikilta osin edelleenkään tukeneet sairaanhoitajien työtä riittävällä tasolla ja näin ollen tietojärjestelmien systemaattista seurantaa on syytä jatkaa., Information systems are key tools for nursing care. The article examines the extent to which different client information systems and electronic health records support the work of nurses in specific work environments. The aim is to provide information on the achievement of the national strategy for information management and on nurses’ user experiences of individual systems as feedback to the system suppliers. The data collection was carried out as a survey on nurses' system experiences in the spring of 2020. The survey was answered by 3,912 nurses. Most of the respondents worked in public hospitals, community health centers, social services or private sector. The most commonly used client information systems and electronic health records were in order of frequency: Lifecare, Uranus, Pegasos, Apotti (system brand: Epic), Effica Healthcare, Mediatri, Esko, DynamicHealth and DomaCare. The questions that were reported in the study were related to information systems’ ability to support interaction (4), benefits (4), usability (2), and technical functionality (3) and the use of paper and fax (1), information systems’ evaluation on a numeric scale (1) and direct feedback to system suppliers (30). The survey for nurses was conducted for the second time, so it was possible to examine the changes since 2017. According to the results, it appeared that the information systems’ ability to support work improved or remained unchanged for the most part. The results varied by information system brands and between the work environments as well as between the same brands in different work environments. Nurses appeared to be particularly satisfied with the information systems' ability to support collaboration and information flow between nurses within their own organization and between nurses and physicians. They also felt that the information systems provided benefits to the care process of clients and patients. On the other hand, the information flow between organizations was still dependent on paper and fax. The respondents also identified more problems than well-functioning features in the information systems. Thus, although the development trend of the information systems appeared to be positive, the information systems did not fully support the work of nurses in all respects. Therefore the systematic monitoring of the information systems is worth continuing.

Background:Nurses frequently face ethically demanding situations in their work, and these may lead to stress of conscience. Working life is currently accelerating and job demands are intensifying. These intensified job demands include (1) work intensification, (2) intensified job-related planning demands, (3) intensified career-related planning demands, and (4) intensified learning demands. At the same time, many healthcare organizations are implementing major organizational changes that have an influence on personnel.Aim:The aim of the study was to investigate the association between intensified job demands and stress of conscience, and whether their association is moderated by organizational change experiences among nurses. Experiences of organizational change may expose employees to stress of conscience or serve as a buffer because employees appraise, involve, and cope with changes differently.Research design:Questionnaires measuring stress of conscience, intensified job demands, and organizational change experiences were completed by nurses (n = 511) in a healthcare district undergoing a major organizational change.Ethical considerations:Throughout, the study procedures were implemented according to the guidelines of the Finnish National Board on Research Integrity and the 1964 Helsinki Declaration and its later amendments. According to the Finnish regulations, because participation was voluntary, informed consent was requested, and participants were advised of their right to withdraw from the study at will. No permission from an ethics committee was necessary.Findings:Work intensification and personal worry considering organizational change were associated with more severe stress of conscience among nurses. Nurses’ experiences of managements’ competent handling of organizational change buffered the association between work intensification and stress of conscience.Conclusions:During organizational changes, management may alleviate nurses’ stress of conscience by proper communication and support procedures.

OBJECTIVE: This study investigates the association between depressive symptoms and multisite pain and health-related quality of life and work ability in currently employed health care workers with recurrent low back pain (LBP). METHODS: Multisite pain, depressive symptoms, quality of life, and work ability were assessed by validated questionnaires. A generalized linear model was used for statistical analysis. RESULTS: Notably, 28% of female health care workers with LBP had at least moderate levels of depressive symptoms. Depressive symptoms were significantly associated with decreased health-related quality of life and work ability. Multisite pain was not significantly associated with work ability. CONCLUSIONS: Depressive symptoms are relatively common in female health care workers with LBP, and treatment of these symptoms may be crucial to improve their work ability. publishedVersion

Sateenkaari-ihmisillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen ja/tai sukupuolen ilmaisu ja identiteetti poikkeavat yhteiskunnan normatiivisista käsityksistä. Tästä ihmisryhmästä käytetään myös ilmaisuja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoleltaan moninaiset, sekä kirjainyhdistelmiä HLBTQIA (homo, lesbo, biseksuaali, transsukupuolinen, queer, intersukupuolinen, aseksuaali) tai englanniksi LGBTQIA. Sateenkaari-ihmiset kokevat monitahoista syrjintää yhteiskunnassa, ulottuen myös terveydenhuoltoon. Syrjintä ei aina ole tahallista ja suoraa, vaan ilmenee paitsi terveydenhuollon henkilökunnan asenteissa ja tavoissa kohdata moninaisia ihmisiä, sekä erilaisissa terveyden edistämisen ja terveysviestinnän materiaaleissa, lomakkeissa ja tavoissa tuottaa palveluita. Syrjintä voi näkyä paitsi epäkunnioittavana kohteluna, myös suorana hoidon epäämisenä vähemmistöidentiteettiin perustuen. Aiemmin kohdatun syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun takia sateenkaari-ihmiset eivät välttämättä kerro identiteetistään terveydenhuollon ammattilaiselle samanlaisen kohtelun pelossa. Sekä sateenkaari-identiteetti että siitä kertomatta jättäminen voivat vaikuttaa tarpeellisen hoidon saamiseen, hoitotyön laatuun ja kokemuksiin terveydenhuollon piirissä. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tiedetäänkin olevan muuta väestöä enemmän erilaisia terveyden haasteita ja heidän itsearvioima terveydentilansa on cissukupuolisia heteroseksuaalisia vertaisiaan heikompi. Hoitotyön ammattilaisten asenteet ja tavat voivat osaltaan olla lähtöisin paitsi ympäröivän yhteiskunnan asenteista, mutta kompetenssi tuodaan hoitotyön koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata suomalaisten ammattikorkeakoulujen sairaanhoidon, terveydenhoidon ja kätilötyön koulutusohjelmien opetussuunnitelmien sateenkaari-ihmisiin liittyviä opetussisältöjä, opetussisältöjen tärkeyttä ja toteuttamista opettajien arvioimana. Verkkokysely toteutettiin huhtikuun ja syykuun 2021 välillä 19 korkeakoulussa verkkolomakkeella. Kyselyyn vastasi 67 terveydenhuollon opettajaa. Opetussuunnitelmissa opettajien arvioimana on määrällisesti ja laadullisesti keskimäärin vähän tai kohtalaisesti sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvää opetusta. Käsitteellisten ja terveyttä käsittelevien opetussisältöjen opettaminen ei vaihdellut maantieteellisillä alueilla, mutta opetusaloittain tarkasteltuna kätilötyön opettajat arvioivat sateenkaari-ihmisiin ja heidän terveyteensä liittyvää opetusta olevan määrällisesti hieman enemmän, riittävämmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin, kuin muilla opetusaloilla. Kätilötyön opettajat myös arvoivat, että opetusta pidetään heidän oppilaitoksissaan tärkeämpänä, kuin sairaanhoidon ja terveydenhoidon opettajat. Opetuksen raportoidaan toisaalta kulkevan läpi koulutuksen soveltuvissa kohdissa, ja toisaalta esiintyvän pääsääntöisesti vapaavalintaisissa ja syventävissä jaksoissa. Opettajien avoimissa vastauksissa raportoimat opetussisällöt käsittelivät enimmäkseen seksuaalisuutta ja seksuaaliterveyttä, mikä herätti epäilyn, tunnistetaanko seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin merkitystä ihmisen elämään, hänen perheeseensä ja läheisiinsä monitasoisesti vaikuttavana tekijänä. Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat varsin vapaita, joten kurssien sisällöistä ja menetelmistä vastaavat yksittäiset opettajat. Heidän osaamisestaan ja kiinnostuksestaan riippuu, miten kattavaa ja monipuolista opetus on sateenkaari-ihmisten kontekstissa. Tämän tutkimuksen tuloksien perusteella ammattikorkeakoulujen terveysalojen opetussuunnitelmat ovat sateenkaari-ihmisiin liittyvän opetuksen osalta vähäisiä ja toteutuksiltaan vaihtelevia, ja voivat tuottaa epätasaista osaamista alan ammattilaisille. On mahdollista, että tämä epätasaisuus johtaa tiedon puutteisiin, epäkunnioittavaan kohteluun ja epäsuoraan tai suoraan syrjintään. Oppilaitoksille tulisi muodostaa sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvien aiheiden opetusta tukeva rakenne ja opetussisältö tulisi huomioida myös yleissairaanhoitajan 180 opintopisteen kokonaisuuden osaamistavoitteissa eksplisiittisesti.

Aims To evaluate how an education program on evidence-based practice (EBP) affected nurses´ knowledge, practices, and attitudes related to EBPs in patient care. Methods Nurses of one Finnish university hospital participated in two separate EBP education programs in 2016–2017 and 2018–2019. Data was collected by a questionnaire given before and after each program. Reliable instruments for measuring EBP were used: The Evidence-Based Practice Questionnaire (24 items) and the Attitudes to Evidence-Based Practice Questionnaire (17 items). Means and frequencies were evaluated with the Mann-Whitney U test and linear regression. Results Nurses reported that their EBP practice, skills and the Work based on EBPs improved substantially after the education program. We found that scores on the Work based on EBPs and the attitudes towards EBP could predict the nurses' overall self-evaluations of practices, attitudes, and skills. Discussion EBP education affects positively on implementation of nurses' practices and skills. There is still a need to change attitudes towards evidence based practice. Implications for practice, research, policy, management, and education Organizations need to maintain and develop efficient, attractive EBP educational programs to promote lifelong learning. Conclusions When designing EBP educational content, it is crucial to teach participants to develop evidence-based methods and consider how to implement them in practice. peerReviewed

The purpose of this study was to find out how an adult can enable or hinder the realization of a disabled child’s agency in play interaction. We focused on the child’s play invitations, which were constructed as dispreferred by the adult. The data consisted of nine videotaped playing situations with five nurses and five disabled children in a children’s neurological ward. The microanalysis with interventionist applied conversation analysis focused on one playing situation between one nurse and one three-year-old boy with no spoken language. The nurse responded to the child’s play invitations constructed as dispreferred by her in three different ways. Two of them were about trying to control the situation, either through managing the child’s behaviour or by guiding the plot of the play. The third way of responding was negotiating through dialogical playing, which enabled the realization of the child’s agency. The findings can be utilized widely for developing child-centred practices.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välistä moniammatillista yhteistyötä. Yhteistyötä on aiemmin tutkittu paljon sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välisestä yhteistyöstä ei löydy kotimaisia tai ulkomaisia tutkimuksia. Yhteiskunnan muuttuessa moniammatillisen yhteistyön tutkiminen on edelleen tärkeää. Tutkiminen on tärkeää rakenteellisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ja potilaskeskeisen hoidon toteuttamiseksi, ihmisten välisen terveyden ja hyvinvointi erojen pienentämiseksi sekä kustannusten kasvun ehkäisemiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisesti analysoiden hoitohenkilöstön tuottamia kuvauksia siitä, millaista moniammatillinen yhteistyö on näiden ammattiryhmien välillä. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin kuuden kunnan kuntayhtymässä ja niitä tehtiin 13. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää hoitotyöntekijöiden välistä yhteistyötä. Suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välillä ilmeni vähäistä kommunikointia ja yhteistyötä. Yhteistyö ammattiryhmien välillä oli hyödyksi asiakkaille, henkilöstölle ja organisaatiolle. Yhteistyön onnistuminen edellytti ammattien välistä kohtaamista, tietoa omasta ja toisten ammatillisesta roolista, vastuista ja ammatillisuudesta. Henkilöstö kykeni tunnistamaan yhteistyökohteita ja kehittämistarpeita. Työntekijät saivat tukea yhteistyöhön tasa-arvoisuuden, arvostuksen sekä johdon oman esimerkin ja läsnäolon kautta. Ristiriitaista oli, että yhteistyö nähtiin hyödyllisenä ja tärkeänä asiakkaan, henkilöstön sekä organisaation kannalta, mutta yhteistyötä oli vähän. Tätä ristiriitaa tulisi tutkia tarkemmin. Voidaan pohtia, onko arjen käytännöt muotoutuneet niin omiin aloihin eriytyneiksi, ettei nähdä yhteistyötä mahdolliseksi, koetaanko esimerkiksi asiakkaan siirtäminen toisaalle ainoana vaihtoehtona. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää yhteistyön suunnittelussa ja kehittämisessä. Yhteistyön suunnittelussa kannattaa käyttää käytännön henkilöstön ammattitaitoa.

Nurse‐led counseling and systematic follow‐up has been shown to reduce cardiovascular risk factor levels. The study aim was to investigate if cardiovascular risk factor levels could be reduced in patients with coronary artery disease with a nurse‐led intervention and to report patients’ evaluations of nurse‐led counseling. The study design was a real‐life longitudinal follow‐up counseling intervention. Data were collected from November 2017 to May 2020. The nurse‐led intervention and patients’ follow‐up time was one year. Of the 78 patients recruited, 74 completed the study. The most significant findings were in the levels of total cholesterol, low‐density lipoprotein cholesterol and triglycerides at every follow‐up visit compared to their baseline levels, and that waist circumference decreased during the one‐year follow‐up. Patients assessed the quality of nurse‐led counseling to be very good, though it decreased slightly during follow‐up. The results suggest the integrated care path together with specialized and primary care for coronary artery disease patients need further development. More research is needed on how to strengthen patients’ self‐management and what kind of counseling would best promote it. peerReviewed

Aim and objectives To investigate how organisational and individual resources are linked to older (50+) nursing professionals’ organisational commitment, and to examine the possible mediating role of the active use of selection, optimisation and compensation (SOC) strategies. Background Many healthcare organisations need to find ways to retain their older nursing professionals due to nursing shortage. Design To test a set of hypotheses, cross-sectional survey data (n = 396) were used. Data were analysed using correlation analysis and partial least-squares structural equation modelling. STROBE Statement for cross-sectional studies has been followed in this study. Results The results exhibited that both individual and organisational resources and the active use of SOC strategies were positively associated with older nursing professionals’ organisational commitment. The active use of SOC strategies had a partially mediating role in the relationship between individual resource (career management self-efficacy) and organisational commitment. Similarly, career management self-efficacy partially mediated the association between organisational resources (perceived high-involvement work practices) and organisational commitment. Conclusions Regarding the retention of older nursing professionals, attention should be paid to both individual and organisational resources and the active use of SOC strategies. Relevance for clinical practice By providing opportunities to actively use SOC strategies and by paying attention to career management self-efficacy among older nursing professionals, nursing managers may influence the retention of the older nursing workforce. Similarly, supportive organisational practices can support older nursing professionals’ career management self-efficacy and their organisational commitment. peerReviewed

The aim of this article is to bring philosophical thinking closer to practice-based empirical work. Using Martin Heidegger’s philosophy, it offers a bridge between these two worlds, attempting to provide philosophical depth to the findings of a hermeneutic phenomenological study. This process unfolded through the appearance of three intertwined, potential, meaningful modes of being in the lifeworld: space as a condition for being and being for worlding the world; temporal and spatial self-being, the existence of multiple selves in time and space; and suffering and thriving as modes of being. The article extends the dialogue and concludes with key reflections and insight for research practice. peerReviewed

Digitalisoituvan toimintaympäristön ja sähköisten palvelujen myötä terveydenhuolto on muutoksen edessä, sillä digitalisaatio muuttaa perinteistä tapaa tehdä hoitotyötä. Aiempien tutkimusten mukaan ammattilaisilla on tunnistettu olevan negatiivisia asenteita digitalisaatiota ja sähköisiä palveluja kohtaan, vaikka samaan aikaan digitalisaation ja sähköisten palvelujen hyödyt on tunnistettu. Aiemmissa tutkimuksissa digitalisaation ja sähköisten palvelujen käyttöön on yhdistetty stressitekijöitä ammattilaisten keskuudessa, sillä tietojärjestelmien heikko käytettävyys, kertakirjautumisen puute sekä tiedonsiirron heikkous ja toimimattomuus tuovat haasteita päivittäiseen työskentelyyn. Ammattilaisten asenteisiin sähköisiä palveluja kohtaan on tarpeen kiinnittää huomiota, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa digitalisaatiolla on merkittävä rooli, ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat sähköisten palvelujen käyttöönottoon sekä käyttöön. Sähköisten palvelujen tavoitteena on tuottaa yhä vain parempia palveluja kansalaisille lisäten terveyspalvelujen tehokkuutta ja tuottavuutta sekä terveyden taloudellista ja sosiaalista arvoa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella sairaanhoitajien asenteita sähköisiä palveluja kohtaan ja tarkastella sitä, miten sairaanhoitajat kokevat sähköiset palvelut osana omaa työtään. Tutkielma toteutettiin kvantitatiivisena tapaustutkimuksena ja tutkimuskohteena olivat Pata-hankkeessa mukana olevan yhden sairaanhoitopiirin alueella työskentelevät sairaanhoitajat. Tarkemmaksi rajauksesi asetettiin terveysasemien vastaanotoilla sekä päivystysavussa työskentelevät sairaanhoitajat. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeella, ja aineisto kerättiin helmi-huhtikuun 2021 välillä. Saatu aineisto (n = 65) analysoitiin IBM SPSS Statistics 26 -ohjelmistolla. Aineiston kuvailussa käytettiin prosentti- ja frekvenssijakaumia. Tämä tutkielma vahvisti sähköisten palvelujen kehittämistarpeen, sillä vaikka sähköisten palvelujen koettiin lisäävän hoidon laatua, saatavuutta ja hoitoon pääsyä, sähköisten palvelujen ei silti koettu vastaavan työntekijän tarpeeseen eikä näiden koettu toimivan yhteen. Palveluissa koettiin myös useammin olevan ongelmia, jotka häiritsevät päivittäistä työntekoa. Tulokset myös osoittivat, että sähköisten palvelujen käytön koettiin lisäävän työmäärää sekä koettua stressiä. Tästä huolimatta sairaanhoitajat suhtautuvat pääosin positiivisesti sähköisiin palveluihin ja että he pitivät sähköisten työtapojen käyttämisestä työssään. Tulosten mukaan sairaanhoitajat pitivät omia tietoteknisiä taitojaan hyvinä ja riittävinä sähköisten palvelujen tehokkaaseen käyttöön, mutta tästä huolimatta sairaanhoitajat kokivat saaneensa riittämätöntä koulutusta sähköisten palvelujen tehokkaaseen käyttöön. Tulokset myös osoittivat, että sairaanhoitajat suosivat sähköisten palvelujen käyttöä omien terveysasioiden hoidossa.

Contains fulltext : 234355.pdf (Publisher’s version ) (Open Access) Aims: Intensified job demands (IJDs) and their effects on employee burnout, work engagement and patient satisfaction were investigated across different work units and occupational groups in a healthcare setting. Design: A multilevel study. Methods One thousand twenty-four healthcare employees responded to a survey in 2019 and rated their experiences of IJDs, burnout and work engagement. Nine hundred fifty-one patients rated their satisfaction with care received from healthcare staff. Results: Work units and occupational groups who shared more experiences of increased time pressure and multitasking reported higher exhaustion. Shared perceptions of increased planning and performing one's work autonomously correlated with higher exhaustion and lower patient satisfaction at the work-unit level. Moreover, work intensification was found to be highest in emergency care and among nurses, while job-related planning demands were highest in leadership services. Conclusion: IJDs are a shared risk to employee well-being among heterogeneous healthcare staff and relate negatively to customer-rated patient satisfaction. We found that high time-pressure demands increase the shared risk of burnout - especially among nurses and healthcare staff working in emergency care. Furthermore, increased independence and self-determination in planning and executing work tasks also increase the shared risk of burnout especially among those in leadership services. This can lead to lower customer/care satisfaction among patients. Impact With the accelerating pace of socio-economic change, the pace of work is also getting faster. Our findings help understand how IJDs are experienced among heterogeneous healthcare staff. Because different occupational groups and work units had different demands, this research shows that attempts to mitigate the negative effects of IJDs need to be planned and implemented in a context-specific way. It seems crucial to pay more attention especially to adequate nurse staffing so that the adverse effects of IJDs could be mitigated among them. 15 p.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja pilotoida uusi sairaanhoitajien perehdytyskokemusta kartoittava mittari, jonka avulla voidaan jatkossa kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia saamastaan perehdytyksestä. Mittarin teoreettinen tausta perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa tutkittiin sairaanhoitajien kokemuksia hyvästä perehdytyksestä. Lisäksi kysymysten kehittämisessä on huomioitu yhteistyöorganisaatiossa käytössä oleva perehdytysohjelma. Pilottitutkimuksessa käytetty tutkimusmittari sisälsi sekä varsinaisia perehdytyskokemusta kartoittavia kysymyksiä että mittarin ymmärrettävyyttä, selkeyttä ja toimivuutta arvioivia kysymyksiä. Tutkimuksen aineistona toimi sähköisestä LimeSurvey kyselystä saadut vastauslomakkeet (n=23). Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 30,7 %. Aineistonkeruu toteutettiin tammi- ja helmikuun 2021 aikana Tampereen yliopistollisen sairaalaan somaattisia aikuispotilaita hoitavilla vuodeosastoilla toimialueella 1. Tutkimuksen sisäänottokriteereinä olivat: perehdytyksestä sai olla kulunut aikaa 0–5 vuotta ja työsuhteen keston tuli olla yli kolme kuukautta. Aineiston analyysi toteutettiin IBM SPSS Statistics 27- ohjelmiston avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että mittarin reliabiliteetti oli kohtuullinen. Cronbachin alfan vaihteluväli oli mittarin kahdentoista summamuuttujan välillä 0,404–0,965. Summamuuttujista neljä, jäi tavoitellun 0,7 alfa arvon alapuolelle. Lisäksi mittarin reliabiliteettia arvioitiin korjatun korrelaation (Corrected Item- Total Correlation), avulla sekä tarkastelemalla kysymysten välisiä korrelaatioita ja vastausten jakautumista eri vastausvaihtoehtoihin. Korjatut korrelaatioarvot osoittivat, että seitsemässä summamuuttujassa voitiin havaita korjattuja korrelaatioarvoja, jotka jäivät alle tavoitetason 0,3, ja kahdessa summamuuttujassa korjattuja korrelaatioarvoja, jotka nousivat yli 0,8. Kysymysten välisissä korrelaatioissa viidessä summamuuttujassa nähtiin negatiivisia korrelaatioita, ja heikkoa (alle 0,3) korrelaatiota tavattiin kahdeksassa summamuuttujassa. Vastausten jakaumaa tarkasteltaessa voitiin havaita, että neljässä summamuuttujassa oli kysymys, jonka yksi vastausvaihtoehto sai enemmän kuin 80 % annetuista vastauksista. Kysymysten ymmärrettävyyttä kartoitettaessa vastaajat pitivät kysymyksiä pääsääntöisesti joko erittäin hyvin ymmärrettävinä tai hyvin ymmärrettävinä. Tulokset osoittivat myös, että suurin osa vastaajista piti kyselyyn vastaamista helppona, teknisesti ongelmattomana ja mittaria loogisesti etenevänä. Lähes puolet vastaajista vastasi olevansa valmiita vastaamaan vastaavanlaiseen kyselyyn uudestaan. Mittarin pituutta arvioitaessa yli puolet vastaajista piti mittaria liian pitkänä. Lisäksi mittarin pituus nousi esiin avoimissa kysymyksissä, lähinnä vastaamista hankaloittavana asiana, vastaamisen ajoittuessa työajalle. Mittarin kehittämiseen liittyen muokkausta ehdotettiin sähköisen kyselyn ulkoasuun. Lisäksi vastauksista nousi esiin muutama lisäkysymysehdotus. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kehitetty mittari toimi kohtuullisen hyvin. Edellä kuvatut tulokset osoittavat, että mittarin summamuuttujissa ja mittarin kysymyksissä on kehitettävää. Näiden saatujen tulosten tarkastelussa tulee ottaa kuitenkin huomioon aineiston pieni koko, jolla on vaikutusta niin saatuihin tuloksiin kuin valittuihin analyysimenetelmiinkin. Pienen aineiston vuoksi mittarin tilastollinen testaus, ja varsinainen reliabiliteetin arviointi, tulee tehdä varsinaisen tutkimuksen yhteydessä isommalla aineistolla. Tämän pilottitutkimuksen avulla saatiin arvokasta tietoa siitä, kuinka uusi kehitetty mittari toimii, mitkä osa-alueet kaipaavat vielä kehittämistä, ja millaiseksi vastaajat kokivat kysymysten ymmärrettävyyden, selkeyden ja mittarin toimivuuden. Lisäksi tulosten perusteella saatiin käsitys avointen kysymysten tarpeellisuudesta sekä kyselyn vastaamiseen käytetystä ajasta. Mittarin kehittäminen ja pilotointi mahdollistaa mittarin käytön tulevaisuudessa varsinaisessa tutkimuksessa, ja perehdytyksen kehittämisen sairaanhoitajien omaan kokemukseen pohjautuen. The purpose of this study was to develop and pilot a new measuring scale of nurses orientation experience, which can be used to map nurses' experiences of orientation. The theoretical background of the scale is based on a literature review that examined nurses ’experiences of good orientation. In addition, the orientation program used in the co-operation organization has been considered in the development of the questions. The research measuring scale developed in the pilot study included both actual questions mapping the orientation experience and questions assessing the comprehensibility, clarity, and functionality of the measure. The survey material was the response forms obtained from the electronic LimeSurvey survey (n = 23). The response rate to the survey was 30.7%. Data collection carried out during January-February 2021 at Tampere University Hospital in wards treating somatic adult patients in Domain 1. The admission criteria for the study were: 0–5 years had elapsed since the orientation and the duration of employment had to be more than three months. Data analysis was performed using IBM SPSS Statistics 27 software. The survey results showed that the reliability of the new measuring scale was reasonable. The Cronbach’s alpha range ranged from 0.440 to 0.965 for the twelve sum variables of the scale. Four of the sum variables were below the target of 0.7 alpha. In addition, the reliability of the measure was assessed using Corrected Item-Total Correlation, as well as by looking at the correlations between the questions and the distribution of answers to the different answer options. The correlated correlation values showed that corrected correlation values below the target level of 0.3 could be detected in seven sum variables and correlated correlations above 0.8 in two sum variables. In the correlations between the questions, negative correlations were seen in the five sum variables, and a weak (less than 0.3) correlation was found in the eight sum variables. Examining the distributions of responses, it was found that there was a question in the four sum variables for which one answer option received more than 80% of the answers given. When mapping the comprehensibility of the questions, the respondents generally considered the questions to be either very well understood or very understandable. The results also showed that most respondents found answering the questionnaire easy, technically unproblematic, and the scale logically progressing. Nearly half of the respondents said they were ready to answer a similar survey again. When estimating the length of the scale, more than half of the respondents considered the scale to be too long. In addition, the length of the metric emerged in open-ended questions, mainly as a difficulty in answering, when responding to working hours. In connection with the development of the scale, a modification was proposed to the layout of the electronic survey. In addition, a few additional questions emerged from the responses. In conclusion, the developed indicator worked reasonably well. The results described above show that there is room for improvement in scale sum variables and scale questions. However, the review of these results should consider the small size of the data, which has an impact on both the results obtained and the analytical methods chosen. Due to the small data, the statistical testing of the scale and the actual assessment of reliability should be done in connection with the actual study, with larger data. This pilot study provided valuable information on how the new developed indicator works, which areas still need to be developed, and how the respondents felt about the comprehensibility, clarity, and functionality of the questions. In addition, the results provided insight into the need for open-ended questions and the time taken to respond to the survey. The development and piloting of the scale will enable the use of the scale in future actual research and the development of induction based on the nurses' own experience.

The purpose of this study was to develop a hypothetical model to describe the association between workplace violence and occupational well-being and issues related to these. The purpose was also to develop an instrument to assess the incidence of violence in psychiatric nursing. The study included three phases: (I) the development of an instrument, (II) empirical cross-sectional research and (III) the development of the hypothetical model. The empirical data was collected by the developed VIA-Q instrument and the Nordic Questionnaire for Monitoring the Age Diverse Workforce (QPSNordic-ADW) instrument from nurses working in Finnish psychiatric outpatient settings in psychiatric specialized medical care. In phase I, the structure of the developed instrument was based on a systematic literature review, which indicated that violence in psychiatric outpatient settings is a complex phenomenon. In phase II, the empirical research revealed that nurses (n = 181) faced most often psychological violence from patients, but also internal violence and harassment were reported. As consequences of psychological violence, nurses reported fatigue, feelings of violated integrity, anxiety, and depression. Occupational well-being was evaluated as mainly good. Nurses were most critical of interaction between the immediate superior and gained support. Organizational values were evaluated as contradictory against nurses’ own values. The consequences of psychological violence were influenced by individual background characteristics. The violence faced, especially harassment, was related to many psychological symptoms. Working experience was related to the consequences of violence and the evaluated occupational well-being. In phase III, the developed hypothetical model was based on the results of this study, previous research, and the literature. The main concepts of the hypothetical model were background factors, violence, symptoms, and occupational well-being. This study provides knowledge about the incidence of violence and occupational well-being in psychiatric outpatient settings. The results of this study can be exploited when developing interventions to increase nurses’ occupational well-being or interventions to decrease workplace violence. The hypothetical model provides a perspective to investigate a complex phenomenon. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa hypoteettinen malli kuvaamaan työssä kohdatun väkivallan ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää ja validoida mittari väkivallan ilmenemisen arviointiin psykiatrisessa hoitotyössä. Tutkimus koostui kolmesta vaiheesta: I mittarin kehittäminen, II empiirinen poikkileikkaustutkimus ja III hypoteettisen mallin rakentaminen. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidossa työskenteleviltä sairaanhoitajilta tutkimuksessa kehitetyllä VIA-Q-mittarilla sekä Nordic Questionnaire for Monitoring the Age Diverse Workforce (QPSNordic-ADW) -mittarilla. Vaiheessa I kehitetyn mittarin sisältö perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, joka osoitti väkivallan psykiatrisessa avohoidossa olevan kompleksinen ilmiö. Vaiheen II empiirinen tutkimus osoitti, että sairaanhoitajat (n = 181) kohtaavat työssään useimmiten potilaiden taholta tulevaa psyykkistä väkivaltaa mutta myös työyhteisön sisäistä väkivaltaa ja häirintää. Psyykkisen väkivallan seurauksina raportoitiin uupumusta, tunteita henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisesta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Työhyvinvointi arvioitiin pääosin hyväksi, ja suurin kritiikki kohdistui vuorovaikutukseen lähijohtajan kanssa ja lähijohtajalta saadun tuen puutteeseen sekä organisaation tapaan huolehtia työntekijöiden työhyvinvoinnista. Organisaation arvot arvioitiin jossain määrin ristiriitaisiksi omien arvojen kanssa. Väkivallan kohtaamisesta aiheutuvat psyykkiset oireet muodostuivat yksilöllisesti erilaisten taustatekijöiden vaikutuksesta. Kohdatusta väkivallasta erityisesti häirintä oli yhteydessä useisiin erilaisiin psyykkisiin oireisiin. Lisäksi työkokemus oli yhteydessä kohdatusta väkivallasta aiheutuneisiin seurauksiin ja arvioituun työhyvinvointiin. Vaiheessa III rakennettiin tutkimuksen tulosten, aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella hypoteettinen malli. Sen pääkäsitteet ovat taustatekijät, väkivalta, oireet ja työhyvinvointi. Tutkimus tuottaa uutta tietoa väkivallan ilmenemisestä ja työhyvinvoinnista psykiatrisessa avohoidossa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitajien työhyvinvoinnin lisäämiseen sekä väkivallan vähentämiseen tähtäävien interventioiden kehittämisessä. Hypoteettinen malli mahdollistaa kompleksisen ilmiön tarkastelun.

Tiivistelmä Ohjattu harjoittelu on keskeinen osa sairaanhoitajaopintoja. Harjoittelun ohjaajien ohjausosaaminen on tärkeää opiskelijoiden tehokkaan oppimisen mahdollistamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja vertailla opiskelijaohjaajien itsearvioimaa opiskelijaohjausosaamista ohjatussa harjoittelussa viidessä eri Euroopan maassa. Tämä tutkimus on toteutettu poikkileikkaustutkimuksena, jonka aineisto on kerätty terveydenhuollon organisaatioista opiskelijoita ohjaavilta sairaanhoitajilta Espanjasta, Italiasta, Liettuasta, Sloveniasta ja Suomesta (n=1604) vuosina 2016–2019. Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaaminen-mittarilla, joka sisältää 43 väittämää, joista muodostettiin seitsemän summamuuttujaa: opiskelijaohjauskäytännöt työyksikössä, ohjaajan ominaisuudet, ohjaajan motivaatio, ohjauksen tavoitteellisuus, reflektiivinen ohjauskeskustelu, opiskelijalähtöinen arviointi ja kehittävä palautteenanto. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Opiskelijaohjausosaamisen keskiarvot vaihtelivat välillä 3,30–3,63 (1=täysin eri mieltä — 4=täysin samaa mieltä). Parhainta osaaminen oli reflektiivisen ohjauskeskustelun osa-alueella ja heikointa osaaminen oli käytännöt työyksikössä osa-alueella. Slovenialaiset arvioivat osaamisensa parhaimmaksi ja italialaiset heikoimmaksi. Suomalaiset arvioivat osaamisensa toiseksi heikoimmaksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää opiskelijaohjaajien ja heidän koulutuksensa kehittämisessä. Ohjaajien tulisi tuntea paremmin työyksikkönsä ohjauskäytännöt, kehittää arviointiosaamistansa ja huomioida tavoitteellisuus ohjauksessa. Ohjauskoulutuksen olisi hyvä vastata näihin osaamistarpeisiin. Abstract The mentoring competence in the clinical practice of five European countries Clinical practice is an essential part of nursing education. Mentoring competence of mentors is critical for nursing student’s practical learning. The purpose of this cross-sectional study was to describe and compare how mentors self-evaluate their mentoring competence in the clinical practice of five European countries. The data was collected from mentors who are registered nurses working in healthcare organizations in five countries: Finland, Italy, Lithuania, Slovenia, and Spain during 2016–2019 (n=1604). Data was collected with Mentor Competence Instrument, which includes seven sum-variables and 43 items: mentoring practices in the workplace, mentor’s characteristics, motivation of the mentor, goal orientation in mentoring, reflection during mentoring, student-centered evaluation and constructive feedback. The data was analyzed using statistical methods. The averages of the mentor’s competence varied between 3,30–3,63 (1=completely disagree — 4=completely agree). The highest competence was in the area of reflection during mentoring, whereas the lowest competence was in the area of mentoring practices in the workplace. The Slovenian mentors evaluated their competence highest and Italians evaluated their competence lowest. Finnish mentors evaluated their competence second lowest. The results of this study can be used for developing a mentor’s competence and education. Mentors should be more aware of mentoring practices in the workplace, develop their evaluation skills and pay attention to goal orientation in mentoring. Mentor education should respond to these needs.

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia sairaanhoitajan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta. Tutkimusaineisto kerätiin potilailta (n=10) ja läheisiltä (n=31) sähköisenä Webropol-kyselynä. Aineisto muodostui avoimesta kysymyksestä, jossa vastaajia pyydettiin kuvailemaan sairaanhoitajan osaamista palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Sairaanhoitajat tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa moninaisia potilaan ja läheisen kohtaamisosaamiseen ja vuorovaikutusosaamiseen liittyviä taitoja. Potilaan ja läheisten mukaan sairaanhoitajalla tulee olla vahvaa osaamista potilaan oirehoidon lisäksi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteiden osaamisesta. Sairaanhoitajat tarvitsevat myös ohjausosaamista sekä ihmislähtöisen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista. Sairaanhoitajalla tulee olla myös juridista ja eettistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta potilaan ja läheisten arvioimana. Sairaanhoitajat tarvitsevat laaja-alaista osaamista laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamiseksi. Heidän osaamista palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa voidaan tukea kehittämällä ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia ja lisäämällä täydennyskoulutusta sairaanhoitajille sekä yhdenmukaistamalla palliatiivisen hoitotyön koulutusta kansallisella tasolla. Abstract Patients and relatives experience of nurse competence in palliative care The purpose of study was to describe patients and the nearby experiences of nurse competences in palliative care and end of life care. Data collected from patients (n=10) and nearby (n=31) by electronic questionnaire. Data consisted open question with palliative care and end of life care. Data were analyzed with inductive content analysis. Nurses need in palliative care and end of life care an extensive interaction of patient and nearby and encounters competence. In addition, nurses need deep competence of patients’ somatic symptoms management and competence of palliative care and end of life care in basic care. Also, competence of counselling and person-centered palliative care and end of life care, juridical and ethical competences were important. Nurse need an extensive competence of palliative care and end of life implementation. The nurse competence in palliative care and end of life can be supported by developing contents of palliative care in the curricula of Applied Science, increasing continuing education for nurses and unifying palliative care education in national level.

Successful implementation of robots in welfare services requires that the staff approves of them as a part of daily work tasks. In this study, we identified psychological and socio-demographic determinants associated with readiness for robotization among professional Finnish care-workers. National survey data were collected from professional care workers (n = 3800) between October and November 2016. Random samples were drawn from the member registers of two Finnish trade unions. The data were analyzed with regression models for respondents with and without firsthand experience with robots. The models explained 34–39% of the variance in the readiness for robotization. The readiness was positively associated with self-efficacy, perceived social norms, interest in technology, and perceived impacts on employment. It was also found that the readiness was less determined by age, gender, profession and job satisfaction among the respondents with firsthand robot experience. Among care workers with no experience with robots, older age and lower job satisfaction predicted a readiness for robotization. Care workers stand out as a distinctive group of potential service robot users, with their high confidence in using new technology and low job satisfaction predicting a higher readiness for robotization. Social norms among care workers emerged as an important factor in the readiness for robotization.

Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat sairaanhoitajien työssä keskeisiä työvälineitä. Artikkelissa selvitettiin, missä määrin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat sairaanhoitajien työtä eri toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kansallisen tiedonhallinnan strategian täyttymisestä ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksista palautteeksi tietojärjestelmätoimittajille. Tiedonkeruu sairaanhoitajien tietojärjestelmäkokemuksista toteutettiin keväällä 2020 kyselynä. Kyselyyn vastasi 3912 sairaanhoitajaa, joista pääosa työskenteli julkisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa, sosiaalialalla tai yksityissektorilla. Yleisimmin käytettyjä asiakas- ja potilasjärjestelmiä olivat yleisyysjärjestyksessä Lifecare asiakas- ja potilastietojärjestelmä (Lifecare), Uranus, Pegasos, Apotti (tuotemerkki: Epic), Effica terveydenhuolto (Effica), Mediatri, Esko, DynamicHealth ja DomaCare. Kyselyn väittämistä raportoitiin teemoja, jotka koskevat tietojärjestelmien kykyä tukea vuorovaikutusta (4), hyötyjä (4), käytettävyyttä (2), teknistä toimivuutta (3) sekä paperin ja faksin käyttöä (1), tietojärjestelmille annettavia kouluarvosanoja (1) ja järjestelmätoimittajille suoraan annettavaa palautetta (30). Kysely tehtiin sairaanhoitajille toista kertaa, ja pohdinnassa tarkasteltiin muutoksia vuoteen 2017 nähden. Tulosten mukaan tietojärjestelmien tuki sairaanhoitajien työlle parantui tai pysyi ennallaan monien muuttujien osalta. Tulokset vaihtelivat asiakas- ja potilastietojärjestelmien tuotemerkkien ja toimintaympäristöjen välillä ja myös samojen tuotemerkkien välillä eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä etenkin tietojärjestelmien kykyyn tukea yhteistyötä ja tiedonkulkua sairaanhoitajien kesken organisaation sisällä sekä sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. He myös kokivat, että tietojärjestelmät tuottavat hyötyjä asiakkaiden ja potilaiden hoitoprosessille. Toisaalta organisaatioiden välisessä tiedonkulussa turvauduttiin edelleen paperiin ja faksiin. Lisäksi vastaajat tunnistivat asiakas- ja potilastietojärjestelmissä enemmän työtä hankaloittavia kuin hyvin toimivia ominaisuuksia. Vaikka tietojärjestelmien kehityssuunta vaikutti positiiviselta, eivät ne kaikilta osin edelleenkään tukeneet sairaanhoitajien työtä riittävällä tasolla ja näin ollen tietojärjestelmien systemaattista seurantaa on syytä jatkaa.

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia potilastietojärjestelmistään on maailmanlaajuisesti kartoitettu vähän, vaikka käyttäjäkokemukset ovat keskeinen osa järjestelmien kehitystä ja arviointia. Sairaanhoitajien kokemusten valtakunnallinen kartoitus tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa alkuvuodesta 2017. Kohteena olivat työikäiset sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt Sairaanhoitajaliiton ja Tehyn jäsenrekisteristä. Vastaava tutkimus on tehty lääkäreille vuosina 2010, 2014 ja 2017. Menetelmänä oli lääkärikyselyn pohjalta muokattu sähköinen kyselylomake, jonka Sairaanhoitajaliitto ja Tehy lähettivät jäsenilleen. Yhteensä 3607 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Vastaukset ryhmiteltiin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian aihealueen ”Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät” tavoitteiden mukaisiin osa-alueisiin. Kaikissa osa-alueissa todettiin eroja sekä potilastietojärjestelmien tuotemerkkien että vastaajien toimintaympäristöjen välillä. Yksi keskeisimpiä korjattavista ongelmista oli saman asian kirjaaminen moneen paikkaan. Sen voidaan katsoa altistavan virheille ja osoittavan huonosti onnistunutta tietojärjestelmäintegraatiota. Kehittämiskohteiksi nousivat myös tietojärjestelmien käyttökatkot, jotka on aiemmassa kirjallisuudessa todettu riskiksi potilasturvallisuudelle. Tutkimuksessa löytyi eroja tuotemerkkien välillä tietojärjestelmien käytettävyydessä ja potilaan hoidossa tarvittavan, ajantasaisen ja laadukkaan tiedon saamisessa paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Vastaajat kokivat tietojärjestelmien edellyttämien toimintatapojen muutosten käyttökoulutuksen riittämättömäksi. Tietojärjestelmien kehittämistyöhön aktiivisesti osallistuvat antoivat muita paremman kouluarvosanan tietojärjestelmälleen. Tätä selvitetään tarkemmin erillisessä artikkelissa. Osallistuminen tietojärjestelmien kehittämistyöhön ja koulutus vievät alkuun aikaa asiakas- ja potilastyöltä, mutta hyvän käytettävyyden ja käyttötaidon voidaan myöhemmin odottaa säästävän ammattilaisten aikaa tietojärjestelmien käytöltä suoraan asiakas- ja potilastyöhön. Tunnistetut erot potilastietojärjestelmien käytettävyydessä ja tuessa työlle sekä hoidon laadulle auttavat tunnistamaan hyviä käytäntöjä eri toimintaympäristöissä sairaanhoitajan ajankäytön tehostamiseksi ja potilasturvallisuuden ja yhteistyön lisäämiseksi. Sairaanhoitajia on kuultava paremmin tietojärjestelmiä kehitettäessä. Organisaatioiden on syytä suunnitella tietojärjestelmäkoulutukset niin, että ammattilaisten osaaminen pysyy ajan tasalla tietojärjestelmien ja niiden käyttötapojen kehittyessä. Myös sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalveluiden strategia korostaa digiosaamista ja kehitystyöhön osallistumista., Globally, there are only a few studies on healthcare professionals' experiences of their patient information systems, although user experiences are a key component of system development and assessment. A nationwide survey of nurses' experiences was conducted for the first time in Finland in early 2017. The survey was targeted to working-age nurses, community nurses and midwives from the Membership Registers of the Nursing Association and the Tehy. A similar study has been conducted for physicians in 2010, 2014 and 2017. An electronic questionnaire, based on the physicians’ questionnaire, was sent by the Nursing Association and Tehy to their members. A total of 3607 nurses responded to the questionnaire. The results were grouped using the objectives of the Finnish eHealth and eSocial 2020 Strategy theme "Smart Systems for Capable Users". Responses differed by patient information system brands and by the respondents' operating environments. One of the most prominent problems was the need to record the same thing in many places, which can expose to errors and indicates poor information system integration. Poor stability of information systems was also identified as a common problem; identified as a risk to patient safety in previous literature. There were differences between brands in usability of information systems and availability of up-to-date and high quality information in patient care locally, regionally and nationally. Respondents felt that in-service training was inadequate with regard to changes in operating methods required by information systems. Active user participation in the development of information systems was associated with better school grades given by the respondent for the information system. This will be studied in more detail in a separate article. Participation in the development of information systems and training take initially time from direct customer and patient work, but good usability and usage skills can later be expected to save time due to fluent use of information systems. The system and context specific differences in the information system usability and support to work as well as quality of care identified in this study can be used to pinpoint good design practices in different contexts of use. This is needed to improve efficiency of the nurses’ work and to increase patient safety and co-operation. Nurses need to be better consulted when developing information systems. Organizations need to design information system training so that the skills of the professionals remain up to date as information systems and their usage patterns evolve. The Nursing Association's e-Health Strategy also emphasizes the user eHealth competence and participation in development work.

The purpose of the study was to describe and evaluate the effectiveness of health coaching on health promotion (health-related quality of life, adherence to health regimens, clinical health outcomes and lifestyle factors) among frequent attenders of primary healthcare. The aim was to generate new information to promote frequent attenders’ health and to improve the care and education of patients with chronic diseases. The study consisted of three sub studies. A systematic literature review (sub study I) described the effects of health coaching on adult patients with chronic diseases. The data were collected from the databases and through a manual search. The data (n=13) were analyzed using narrative synthesis. Conceptual analysis (sub study II) identified frequent attenders of primary healthcare. The data were collected from databases and through a manual search. The data (n=59) were analyzed using synthesis and content analyses. The quasi-experimental research method (sub study III) evaluated the effectiveness of health coaching among frequent attenders (n=110) in primary healthcare. The experimental group received the health coaching and the control group received the usual care. The data were collected before the intervention and 12 months afterwards using a questionnaire on FINRISKI2012, RAND-36 and ACDI and clinical health outcomes measured by health-coaching nurses. The data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, health coaching produced positive effects on patients’ physiological, psychological and behavioural conditions and on their social life. In particular, weight management, physical and mental status improved, and physical activity increased. Conceptual analysis identified four attributes of frequent attenders: the feelings of symptoms, perceived poor health status, lower quality of life and frequent visits to a primary healthcare provider. Health coaching had statistically significant effects on the blood pressure and health-related quality of life among the experimental group, especially in emotional role limitation and energy during the 12 months. There were no statistically significant differences between the experimental and control groups on health-related quality of life, adherence to health regimens and lifestyle factors. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen (terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hoitoon sitoutumiseen, kliiniseen terveydentilaan ja elintapoihin). Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen ja pitkäaikaissairaiden hoidon ja ohjauksen kehittämiseen. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella (osatutkimus I) kuvattiin terveysvalmennuksen vaikutuksia pitkäaikaissairaille. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=13) analysoitiin narratiivisella synteesillä. Käsiteanalyysilla (osatutkimus II) määriteltiin paljon terveyspalveluita käyttävä asiakas perusterveydenhuollossa. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=59) analysoitiin synteesillä ja sisällönanalyysilla. Kvasikokeellisella tutkimusmenetelmällä (osatutkimus III) arvioitiin terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille (n=110). Koeryhmä sai terveysvalmennusta ja kontrolliryhmä tavanomaista hoitoa. Aineisto kerättiin FINRISKI 2012-, RAND-36- ja ACDI-kyselylomakkeilla sekä kliinisen terveydentilan mittauksilla ennen ja 12 kuukautta intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen mukaan terveysvalmennuksella oli positiivisia vaikutuksia pitkäaikaissairaiden fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja käyttäytymistekijöihin. Erityisesti painonhallinta sekä fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranivat ja fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Käsiteanalyysilla tunnistettiin neljä ominaispiirrettä perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävälle asiakkaalle: oireiden tunne, kokemus terveydentilan heikkenemisestä, alhaisempi elämänlaatu ja useat käynnit perusterveydenhuollossa. Terveysvalmennusinterventio edisti tilastollisesti merkitsevästi koeryhmän terveyteen liittyvän elämänlaadun psyykkisistä syistä johtuvien ongelmien roolitoimintaa, tarmokkuutta ja verenpainetta 12 kuukauden aikana. Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa, hoitoon sitoutumisessa ja elintavoissa.