Search

Artikkeli käsittelee ekspansiivista oppimisponnistusta asunnottomien tai asunnottomuusvaarassa olleiden nuorten tuetun asumisen yksikössä. Toiminnan teoriaan nojautuvien tutkijoiden tiimi toteutti yhdessä asumisyksikön henkilökunnan kanssa intervention, jolla tuettiin muutosta valvonnan ja pelon kulttuurista avoimen vuorovaikutuksen ja ohjauksen kulttuuriin. Tutkimuksen kohteena ovat monet roolit, joita tutkijat ottavat pyrkiessään ruokkimaan ekspansiivisen oppimisen vaatimia tekoja eli vallitsevan käytännön kyseenalaistamista, yksikön toiminnan siihenastisen kehityksen analysointia, uuden toimintatavan mallittamista, mallin tutkimista ja koettelua, uuden mallin toimeenpanemista, oppimisprosessin arviointia sekä uuden toimintatavan vakiinnuttamista. Tutkimus rikastaa interventiotutkimusta koskevaa kirjallisuutta esittämällä kattavan analyysin erilaisista rooleista, joita tutkijat voivat ottaa Muutoslaboratorion eri vaiheissa. Hyödyntäen kasvatustieteellisiä interventioita ja Muutoslaboratoriota koskevaa aiempaa tutkimusta artikkeli tuottaa interventiotutkijan roolien alustavan kirjon ja tunnistaa eri roolien avainpiirteitä. Artikkeli antaa interventiotutkijoille välineitä toimintansa suunnitteluun ja arviointiin sekä edesauttaa interventiomenetelmien vertailua ja systemaattista kehittämistä.

The purpose of this study is to investigate how teachers use different types of discourse to support dialogic argumentation. Dialogic argumentation is a collaborative process in which students construct arguments together and examine arguments presented by their peers. Science teachers can use argumentation as a vehicle to help students gain a working understanding of science content and the nature of science and its practices. Whole-class closing discussions from video-recorded lessons are analyzed to study the discourse used to support argumentation by two physics teachers in lower secondary schools. Analysis of discourse includes coding of communicative approach at the episode level and coding of teacher roles of questioning at the level of speaking turns. Student argumentation is also assessed on the basis of dialogicity and complexity of arguments. Findings characterize different ways of orchestrating argumentative discussions. Authoritative episodes were characterized by the presence of the dispenser role, with teachers retaining ownership over ideas and classroom activities to emphasize the correctness of a justification. Dialogic episodes of classroom interaction showed openness to student perspectives, but teachers’ use of questioning roles revealed different ways of orchestrating argumentative discussions. The moderator role granted ownership of ideas to students to either pursue a single student’s argument in more depth or to directly contrast opposing justifications. Less commonly used were the roles of coach and participant, which teachers used to elicit student justifications in more depth or support students in examining the arguments of their peers. Examination of discourse using multiple frameworks revealed differences in teachers’ values and the impact of the use of teacher questioning roles on student contributions to argumentative discussions.

The purpose of the present study was twofold: to investigate position-specific physical match demands of national level women’s football; and to examine if demands change during a match (comparison between first and second half and in 15-minute intervals). Seven teams from the Finnish National League participated in the study. Eighty-five players met the inclusion criteria, and a total of 340 individual match observations from 68 individual matches were included for analysis. The Polar Team Pro -player tracking system (with 10 Hz GPS units, including 200 Hz tri-axial accelerometer, gyroscope, magnetometer and HR monitor) was used to assess positional data and HR response of the players. This study demonstrated that women’s national level football matches place a range of physical demands on players, which in general were highest for wide midfielders, and lowest for central defenders. Wide midfielders and forwards performed significantly more ‘very high-speed’ running, sprinting, accelerations, and decelerations than other outfield positions (p < 0.05). HRmean varied from 84–87% of HRmax and was significantly lower for central defenders than central midfielders (p < 0.001). External load variables varied during a match and generally decreased especially after 60 minutes of play compared to first 15-min period of the match. Present study showed that national level women football players’ positional differences in match demands are similar to those reported with elite players in previous studies. On national level, players’ physical performance tended to decrease towards the end of the match, especially in terms of total distance (~10%), high-speed running (~20%), and decelerations (~20%). peerReviewed

This study aimed to explore which offensive variables best discriminate the ball possession duration according to players specific role (defenders, midfielders, attackers) during a Gk+3vs3+Gk football small-sided games. Fifteen under-15 players (age 13.2±1.0 years, playing experience 4.2±1.0 years) were grouped according to their positions (team of defenders, n = 5; team of midfielders, n = 7; team of attackers, n = 3). On each testing day (n = 3), each team performed one bout of 5-min against each team in a random order, accounting for a total of nine bouts in the following scenarios: i) defenders vs midfielders; ii) defenders vs attackers; iii) midfielders vs attackers. Based on video, a notational analysis process allowed to capture individual and collective actions. According to each playing position group, discriminant analysis was used to identify relevant variables that discriminate different ball possession sequences (short, medium, and long). The analysis revealed the existence of three clusters according to ball possession duration, classified as short sequence (~4 seconds), medium sequence (~10 seconds) and long sequence (~18 seconds). The number of touches per possession was the variable that discriminates the ball possession duration from all playing positions while passing actions were related to midfielders and attackers. In addition, different ball possessions sequences in the attackers were also discriminated by the number of players involved per possession. Accordingly, to increase the duration of the offensive phase during small-sided games, coaches should foster the players’ ability to stay on the ball, as it may amplify their opportunities to maintain the ball possession. In addition, coaches may also include reward rules to encourage midfielders and attackers’ passing actions and the number of attackers involved during the attack to promote longer ball possessions durations.

Arktinen alue on jatkuvassa muutosprosessissa, mihin vaikuttavat erityisesti ilmastonmuutos sekä muutokset kansainvälisissä suhteissa. Arktisen toimijuuden merkittävyys kasvaa jatkuvasti alueen kohdatessa niin sisältä- kuin ulkoapäin tulevia haasteita. Venäjän ollessa yksi vähintäänkin geopoliittisesti suuri arktinen toimija, kohdistuu sen toimijuuteen huomiota ja odotuksia. Venäjä painottaa arktisessa toiminnassaan erityisesti energia- ja turvallisuuspolitiikkaa. Valtion toimintaan Arktiksella vaikuttavat myös Venäjän kansainväliset suhteet ja suurvaltapoliittinen kilpailuasetelma. Tutkielman tavoitteena on pyrkiä tarkastelemaan Venäjän arktista toimijuutta, minkä toteutan analysoimalla Venäjän arktisia rooleja sisällönanalyysin avulla. Rooliteoreettinen lähestymistapa käsittää toimijoiden ylläpitävän samaan aikaan erilaisia rooleja, mikä toimii yhtenä tutkielman lähtökohtana. Tämän ajatuksen turvin on luontaista olettaa, että myös arktisella alueella Venäjä ylläpitää erilaisia rooleja, mikä käy ilmi analyysin lopputuloksista. Lisäksi roolien analysoiminen paljastaa Venäjän toiminnan takana piileviä rakenteita, joiden avulla argumentoin Venäjän pyrkivän vahvistamaan arktista statusta arktisena suurvaltana. Tämä on tutkielman toinen osa-alue, jota pyrin tarkastelemaan rooliteoreettisen lähestymistavan kautta käyttäen apunani kirjallisuutta statuksen rakentumisesta. Rooli ja status muodostavat käsitteellisen perustan tutkielmalleni ilmentäen toiminnallista keskeisyyttä Venäjän arktiselle toimijuudelle. Molemmat käsitteet pohjautuvat konstruktivistiseen ymmärrykseen yhteiskunnan rakentumisesta. Tutkielman aineistona toimii Venäjän edustajien puheet, jotka on esitetty Arktisen neuvoston ministerikokouksissa vuosina 2015–2021. Puheiden rinnalla tarkastelen myös Venäjän uusinta arktista toimintaohjelmaa. Analyysi tuo esille Venäjän arktisen toimijuuden takana piileviä jopa ristiriitaisia rooleja, jotka ovat osana valtion pyrkimyksiä oikeuttaa sen suurvaltastatus arktisella alueella. Esille nousevat roolit keskittyvät arktisen alueen yhteistyötä korostavaan toimintaan sekä ympäristöllisiin- ja turvallisuuspoliittisiin aspekteihin. Tämän lisäksi rooleissa painottuvat arktisen alueen luonnonvarojen tuomat kansalliset edut. Roolien analyysin kautta ilmenee Venäjän pyrkimys hyödyntää arktisella alueella materialististen voimavarojen lisäksi myös pehmeän vallan käyttöä. Tämä myös ilmentää Venäjän pyrkimyksiä oikeuttaa arktinen suurvaltastatus hakemalla tunnustusta statukselleen toisilta valtioilta ja muilta toimijoilta. Sosiaalisen tunnustuksen saaminen on statuksen oikeuttamisen kannalta välttämätön. Analyysin lopputuloksia voidaan lisäksi tarkastella nykytilanteen kautta, sillä analyysissa ilmenevät Venäjän arktiset roolit kuvaavat myös valtion muuta ulkopoliittista toimintaa.

Digital platforms, such as social media networks, have become intertwined in the news ecosystem, leading news media to lose their role as the sole gatekeeper in the public space. This development has given an active voice to audiences and turned journalism more into conversations between journalists and their audiences. The starting observation for this article was that alongside journalists, platforms and audiences play a part in the gatekeeping process that takes place post-publication, and therefore we need to gain a better understanding of this triadic relationship. Furthermore, as conversations are one of the main functions of social media platforms, more understanding of the role of social interaction in post-publication gatekeeping is needed. After analysing posts (N = 180) and their comments on Finnish newspapers’ Facebook pages utilising content and digital conversation analysis, we extend the traditional gatekeeping theory to post-publication practices of gatekeeping and finally suggest the concept of conversational gatekeeping. The concept explains how through social interaction journalists and social media audiences are able to build mutual understanding and create norms as well as decide on the content and action that is appropriate or wanted in the public news space formed on the particular online platform. peerReviewed

Arvosteltu teos: Karppinen-Kummunmäki, Henna 2022. Tyttöjen vuosisadat: Lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle. Helsinki: Avain. 250 s.

Tutkielmassa keskiössä on Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta ja uuden strategian toteuttamista erityisesti moninkertaisen bilateralismin keinoin. EU on merkittävä kansainvälisen ilmastopolitiikan toimija, joka pyrkii sekä oman globaalin roolinsa säilyttämiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen myös monenkeskisellä tasolla. Maailmanpolitiikan muutokset, kuten voimapolitiikan nousu, trendi bilateraalisten suhteitten vahvistumisesta monenkeskisen yhteistyön kustannuksella sekä populismin, autoritäärisyyden ja protektionismin kaltaisten arvojen nousu ovat ristiriidassa EU:n tavoitteiden ja perusarvojen kanssa uhaten sen globaalia roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Tämän takia EU:n täytyy myös kehittää omaa strategiaansa ja toimintatapojaan sekä etsimään keinoja vahvistaa rooliaan: yksi keskeisiä väyliä tälle on toimia kansainvälisen ilmastojohtajan roolissa, jossa EU on perinteisesti pystynyt yhtenäisenä toimimaan kunnianhimoisesti ja painokkaasti. Moninkertainen bilateralismi on keskeinen käsite tutkielmassa, joka kuvaa uutta ilmastodiplomatian strategian keinoa, jonka avulla keskeisten bilateraalisten kumppanuuksien avulla pyritään edistämään myös monenkeskisen tason tavoitteita ja yhteistyötä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Millaisia rooleja EU:lle ja Intialle rakentuu aineistossa ilmastodiplomatian toimijoina? Miten roolit heijastavat Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta monnikertaisen bilateralismin kontekstissa? Näitten kysymysten avulla pyritään selvittämään, kuinka EU:n strategian muutos näkyy aineistossa ja kahdenvälisessä ilmastodiplomatian suhteessa Intian kanssa. Rooleja etsitään aineistona toimivista EU:n ja Intian yhteisistä julkilausumista, strategiapapereista sekä EU:n omasta Intia-strategian tiekarttadokumentista. Aineistoa täydentävät lisäksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kommentit huippukokousten jälkeen, joka vahvistaa tutkimuksen näkökulmaa juuri EU:n toimijuuden tutkimisessa. EU:n toimijuus kansainvälisen politiikan parissa on pitkään tutkittu aihe, joka tarjoaa kehyksen EU:n ulkoisen toiminnan tutkimiselle. Sen syventämistä selittämään unionin toiminnan laajentumisen lisäksi myös sitä, miten unionin toiminta kehittyy sen eri ulkoisen toiminnan osa alueilla, tarjoaa mahdollisuuden kehittää teoriaa. Tätä tukevan rooliteorian avulla voidaan löytää toimijoihin kohdistuvia rooliodotuksia, -suorituksia sekä -ristiriitoja, jotka auttavat tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että ulkoinen mahdollisuus kumppanuuden syventämiseen Intian kanssa vaikuttaa auenneen EU:lle Intian ollessa avoimempi kansainvälisen ilmastotoimijan roolinsa kasvattamiselle. EU on onnistunut siirtymään strategiassaan joustavampaan, käytännönläheisempään sekä kumppaninsa ominaispiirteet paremmin huomioon ottavaan suuntaan ja kykenee aiempaa paremmin strategiseen kokonaiskuvan tarkasteluun ulkoisessa toiminnassaan myös ilmastodiplomatian parissa. EU:n keskeisiä esille tulevia rooleja ovat ilmastojohtajan, arvojensa edistäjän, monenkeskisen yhteistyön puolustajan sekä esimerkin näyttäjän roolit. Intialle taas keskeistä aineistossa on esille nouseva rooliristiriita nousevan vallan vastuiden ja kehittyvän valtion tuen tarpeiden välillä.

This study examined the expectations of expectant first-time parents on coparenting in a Finnish two-parent family. Thirty expectant couples were individually interviewed (N = 60) during the third trimester of pregnancy. The semi-structured interviews focused on participants’ expectations and hopes on future coparenting. Thematic analysis revealed that the expectant first-time mothers and fathers saw coparenting as multidimensional. They talked about coparenting in terms of 1) division of labour issues, 2) management of family dynamics, 3) childrearing agreement, 4) coparental support, and 5) learning and developing. Thus, the expectant couples hoped for a coparenting relationship in which both parents become experts in parenting. Ideally, coparenting involves mutual respect, equality, flexibility, and consideration for the other parent. Coparenting was also seen as an opportunity to grow and learn together in the parenting and coparenting process, e.g. finding one’s own way both as a parent and as a couple and giving space to the other parent. While the expectant first-time parents expressed optimistic hopes and ideals about coparenting, they also raised concerns and challenges regarding interparental collaboration. The findings are discussed from the viewpoint of further elaborating and developing Feinberg’s (2003) model of the internal structure of coparenting. peerReviewed

Purpose This research paper aims to discover the elements of good physician leadership as perceived by physicians and to find out how the findings connect to the leadership theory. Design/methodology/approach The subjects (n = 50) of this qualitative study are physicians from four hierarchical levels (residents/specialising physicians, specialists, heads of departments and chief physicians). Content analysis with a constructivist-interpretative approach by thematisation was the chosen method, and it was also analysed how major leadership theories relate to good physician leadership. Findings Physician leaders are expected to possess the professional skills of physicians, understand how the work affects physicians’ lives and be competent in applying suitable leadership approaches following different situations and people. Trust, fairness, empathy, social skills, two-way communication skills, regular feedback, collegial respect and emotional intelligence are expected. As medical expertise connects leaders and followers, success in medical leadership comes from credibility in medical expertise, making medical leadership an inseparable part of good physician leadership. Subordinates are physician colleagues, who have their informal leadership roles on their hierarchical levels, making physician leadership a multidimensional leadership setting wherein formal leaders lead informal leaders, which blurs the traditional leader–follower boundary. In summary, good physician leadership is leadership through medical expertise combined with good manners, collegiality and traits from different kinds of leadership theories. Originality/value This study discovers elements of good physician leadership in a Finnish health-care context in which no similar prior empirical research has been carried out.

The aim of the present study was to examine how team composition of players with different roles constrains individual and collective tactical behaviours, and ball possession effectiveness, during competitive 3 vs 3 small-sided and conditioned games (SSCGs) in youth soccer players. Fifteen male players (under 15 yrs, mean age 13.2 ± 1.03 years, mean years of practice: 4.2 ± 1.10 years) from the same club participated in this study. For analysis purposes, on advice from the coaching staff, participants were categorised according to their main team performance role, resulting in sub-samples of 5 defenders (centre-backs = 2 and full- backs = 3), 7 midfielders (central midfielders = 3 and wide midfielders = 4) and 3 attackers (forwards). In order to assess participant tactical behaviours, a notational analysis system was created with four categories: i) team behaviours, ii) individual players’ offensive actions, iii) individual players’ defensive actions, and iv), ball possession effectiveness. Analysis of players’ offensive actions revealed that the team composed only of midfielders revealed a higher frequency of diagonal and vertical passes in relation to the attackers’ team. In offensive individual actions, the attackers’ team revealed more dribbles in relation to the teams of defenders and midfielders. Analysis of ball possession effectiveness revealed that the team of defenders achieved higher values of shots on goal compared to the team of midfielders. These findings exemplified how playing role constrains the emergence of different collective behaviours and individual actions in 3 vs 3 SSCGs.

The present study explored the perspectives of mothers from three communities regarding their role in play activities with their toddlers. The mothers of two-year-old children from Muenster, Germany (n = 34), Chennai, India (n = 36), and New York City, USA (n = 36), participated in the study. Qualitative content analysis was utilized to analyze the mothers' responses to semi-structured interview questions. Four roles were identified as characterizing the mothers' narratives, namely mothers as facilitators, teachers, play partners, or observers. The goal of facilitator was to support children's autonomy; teachers often described educational learning goals; and play partners and observers highlighted the play itself. In the data, two-thirds of the mothers from New York City were identified as facilitators, while half of the Chennai sample were identified as teachers. The Muenster sample recorded the largest variation with regard to the four roles. The findings suggest variations in how the mothers in our samples viewed their role in play situations, both within and across communities. peerReviewed

Halat hisar was a live action role-playing game (larp) organized in Finland in 2016. Halat hisar’s ambition as a larp was to mirror the current situation in Palestine. In larps, participants take on different roles and improvise without the presence of an audience. Larps offer a place where emotions and affectivities are transmitted through the embodiment of characters. Larps offer forms of likenessing, which create new affective states for the players. We conclude that larps can be powerful tools for portraying political alternatives of actual events, and they can serve a role in raising awareness. Larps offer a productive context for studying subjectivities where the focus is on affective relationalities because larps place the participants in social positions where they take up roles that might be inaccessible to them in everyday life. Larps offer a window to visit other ‘world-lines’ – and other ways of living.

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee Eeva-nimisessä suomalaisessa naistenlehdessä julkaistuja miesten kuvia. Media ja sen sisällä toimiva journalismi ovat kautta aikojen rakentaneet kuvaa ympäröivästä maailmasta erilaisten representaatioiden avulla. Mediassa ja journalismissa esiintyvät tekstit ja kuvat heijastavat aikaansa, ja siksi niiden avulla on mahdollista analysoida, millaisia käsityksiä ja ajatuksia esimerkiksi sukupuolesta tai maskuliinisuudesta on eri aikakausina ollut. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaista kuvaa Eeva-lehden journalistiset kuvastot ovat eri vuosikymmeninä rakentaneet miehistä. Tutkimusaineistoni koostuu yhteensä kolmesta Eeva-lehden vuosikerrasta. Vuosikerrat, joiden kuvia tarkastelen, ovat 1959, 1989 ja 2019. Jokainen vuosikerta koostuu yhteensä kahdestatoista lehdestä, mikä tarkoittaa, että analysoin yhteensä 36 lehden sisältöjä. Käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla analysoin Eeva-lehden kuvien muotoa ja rakennetta sekä niiden vaikutusta kuvan välittämään representaatioon. Hyödynnän sisällönanalyysini tukena teemoittelua sekä representaation ja roolin käsitteitä, joiden avulla analysoin, millä tavoin valitsemani naistenlehti on esittänyt ja tuottanut vuosien varrella kuvaa miehistä. Teemoittelun avulla pyrin hahmottamaan aineistostani keskeisiä miesrepresentaatioita, Eeva-lehden numerosta toiseen toistuvia tapoja kuvata mies. Tutkimukseni tulosten mukaan Eeva-lehden kuvista nousee esiin neljä toistuvaa miesroolia, joiden läsnäolo vaihtelee hiukan eri vuosikertojen välillä. Nämä roolit ovat mies aviopuolisona, mies isänä, mies oman alansa asiantuntijana ja mies kuuluisuutena. Aviopuolisot ja isät esiintyvät kuvissa usein puolisoidensa ja perheidensä rinnalla, rakastavina ja heistä huolehtivina miehinä. Oman alansa asiantuntijat ovat puolestaan miehiä, joita on usein haastateltu jotakin juttua varten esimerkiksi heidän työnsä, asiantuntemuksensa tai tunnettuutensa takia. Nämä oman alansa asiantuntijat ovat kuvissa usein yksin ja heidät on monesti kuvattu oman työnsä ja asiantuntemuksensa kautta. Kuuluisuudet, joihin lukeutuvat esimerkiksi kansainväliset näyttelijät, muusikot ja kuninkaalliset, näyttäytyvät kuvissa monesti jollain lailla ihailtavina, esimerkiksi heidän ulkonäkönsä, taitojensa tai asemansa takia. Vuoden 1959 aineisto koostuu pääasiassa näistä neljästä keskeisimmästä roolista. Vuoden 1989 kuva-aineistossa esiintyy neljän yleisimmän roolin lisäksi myös kuvia, joissa mies on kuvattu eräänlaisen rakastajan roolissa. Vuoden 2019 kuvissa on nähtävissä hiukan laajempi joukko miesrooleja, joihin lukeutuvat keskeisten roolien lisäksi mies sisaruksena, mies aikuisen lapsen isänä ja mies lemmikin omistajana. Näiden uusien roolien ohella merkittävän eron aikaisempiin vuosiin muodostaa homomiesten läsnäolo kuvissa. Tämä kuudessakymmenessä vuodessa tapahtunut kehitys on linjassa niiden muutosten kanssa, joita mieheyttä ja maskuliinisuutta koskevissa käsityksissä on tänä aikana tapahtunut. Se osoittaa, että Eeva-lehti on päivittänyt sisältöjään ja kuvaustapojaan ajan hengen muuttuessa. Vaikka kehitystä ja monipuolistumista on miesten esitystavoissa tapahtunut, lehden linja vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan hiukan vanhanaikainen, ja ihmisten ja representaatioiden moninaisuuteen olisikin hyvä kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota.

This study investigated the reasons that leaders have given for their leader role occupancy. By using a mixed-method approach and large leader data, we aimed to provide a more nuanced picture of how leader positions are occupied in real life. We examined how individual leadership motivation may associate with other reasons for leader role occupancy. In addition, we aimed to integrate the different reasons behind leader role occupancy into the framework of sustainable leader careers and its two indicators: leader’s health (occupational well-being) and performance (measured indirectly as followers’ occupational well-being). The survey data consisted of 1,031 leaders from various sectors of working life. Qualitative analysis revealed that leaders mention various factors behind their leader role occupancy, resulting 26 themes. After inductive investigation of the data, theory-driven analysis focused on the sustainable career components (person, context, time) and agency vs. non-agency. Qualitative data was quantitized based on the theory-driven categories for statistical analysis. Based on the these analysis, we found out that only Affective-Identity MTL predicted all of the studied reasons behind leader role occupancy, whereas the other motivation types (Non-calculative MTL and Social-Normative MTL) did not. All of the reasons for leader role occupancy except non-agentic ones were related to both leaders’ own and their followers’ occupational well-being. Leaders with more person-related and agentic reasons for leader role occupancy experienced better occupational well-being. Person- and context-related and agentic reasons behind leader role occupancy associated also with followers’ occupational well-being, but the associations differed from those of leaders’ well-being: person-related and agentic reasons associated with followers’ exhaustion, but this association was not found among leaders. Our study provided important information for practitioners in the field of human resources and development, as it has shown that if the reasons for leader role occupancy mainly reflect circumstances or other non-person-related reasons, the experienced occupational well-being and person-career fit may remain weak. It is necessary to try to support the leadership motivation for those leaders, or to shape the job description in such a way that it can also offer the experiences of meaningfulness from aspects other than self-realization through a managerial role. peerReviewed

Tutkimuksessa kuvattiin läheisen roolia ja tuen tarvetta iäkkään potilaan kotiutuessa arviointi- ja kuntoutusosastolta. Tavoitteena oli ymmärtää kotiutumisprosessia läheisen näkökulmasta sekä muodostaa kuvaus, jossa on tyypitelty läheisen erilaiset roolit, niihin nivoutuvat tekijät ja tuen tarpeet. Tutkimuksessa sovellettiin metodologista triangulaatiota. Tutkimusaineisto kerättiin kotiutuvien henkilöiden nimeämiltä läheisiltä (n=14) teemahaastattelulla ja kyselyllä (COPE-indeksi, Carers of Older People in Europe) viidellä kuntoutusosastolla Etelä-Suomessa. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, ja kyselyn(COPE-indeksin) vastauksia tarkasteltiin vastausvaihtoehtojen lukumäärien sekä kolmella osa-alueella laskettujen pistekeskiarvojen pohjalta. Tutkimuksen tuloksena tuotettiin kuvaus, jossa läheisen rooli jakautui neljään tehtävään: arjen auttaja, edunvalvoja, tukija ja vastuunkantaja. Moni tutkimukseen osallistuneista kokitarvitsevansa tukea näihin tehtäviin. Rooleissa toimimiseen nivoutuivat läheisen oma elämä, saatu tuki ja roolin mielekkyys. Läheisen rooliin liittyviä tuen tarpeita olivat tuki arjen tehtävissä, roolissa toimimisen tuki sekä rohkaiseva ja sosiaalinen tuki. Tulokset osoittavat läheisen roolin moniulotteisuutta. Jatkotutkimusta tarvitaanselvittämään läheisen roolien merkitystä ja painotusta kehitettäessä iäkkäiden ihmisten ja heidän läheistensä palveluita.

Yhä useampi kuluttaja valittaa julkisesti sosiaalisessa mediassa epäonnistuneen palvelukokemuksen jälkeen – kostaakseen yritykselle. Sosiaalisen median kautta kuluttajat tavoittavat valitukselleen laajan yleisön, mikä aiheuttaa yrityksille harmia ja liikkeenjohdollisia haasteita. Kuluttajien voidaankin nähdä valtaistuneen sosiaalisen median myötä. Sen sijaan, että kuluttajat valittaisivat epäonnistuneesta palvelukokemuksestaan suoraan yrityksille, he jakavat negatiivisen mielipiteensä muille kuluttajille, vaikuttaen mahdollisesti heidän ostopäätöksiinsä ja asenteisiin yrityksiä kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa, luokitella ja tulkita rooleja, joita kuluttajat, niin kostajat kuin myös muut keskusteluun osallistuvat kuluttajat, ilmentävät sosiaalisen median kostojulkaisuissa. Roolien tutkimisen kautta tarkoituksena on ymmärtää syvällisemmin kuluttajien käyttäytymistä, ja luoda liikkeenjohdollisesti merkityksellistä ja hyödynnettävää tietoa. Teoreettinen viitekehys havainnollistaa kuluttajien kostokäyttäytymisen laajuuden sekä kirjon, ja korostaa sitä, mihin kontekstiin tämä tutkimus asemoituu ja kuinka tärkeää aiheen tutkiminen on tieteellisen tiedon lisäämiseksi kuluttajien roolien suhteen. Tämä kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin netnografisesti keräten aineisto suoraan sosiaalisen median kanavista – Facebook- ja LinkedIn-sivustoilta. Julkaisuja kerättiin yhteensä 19 kappaletta, joista yhdeksän oli Facebook-sivustolta ja loput 10 julkaisua LinkedIn-sivustolta. Yhteensä analysoitavia kommentteja näissä 19 julkaisussa oli kaiken kaikkiaan 1204 kappaletta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin ATLAS.ti-ohjelmistoa, jossa aineiston kommentit koodattiin yksityiskohtaisesti, jonka jälkeen ne analysoitiin temaattisen analysoinnin avulla yhteneviin teemoihin muodostaen tutkimuksen tulokset eli kostajan ja muiden kuluttajien roolit. Tutkimuksen aineistosta tunnistettiin yhteensä viisi kostajan roolia ja 11 muiden kuluttajien rooleja. Kostajan rooleista neljä (mielensä pahoittajan, vaikuttajan, vertailijan ja itsensä puolustajan roolit) ilmeni niin kostojulkaisun kuin myös sen alla käydyn keskustelun osalta, kun taas viides keskustelun ylläpitäjän rooli ilmeni vain keskustelun osalta. Muiden kuluttajien roolit jakautuivat aineiston mukaan kahtia: 1) kostajaa puolustaviin ja yritystä vastustaviin sekä 2) kostajaa vastustaviin ja yritystä puolustaviin rooleihin. Ensimmäisessä osiossa ilmeni kuusi eri roolia: kostajan puolustajan, yrityksen vastustajan, kilpailijan puolustajan, työntekijöiden vastustajan, työntekijöiden puolustajan ja johdon vastustajan roolit. Toiseen osioon taas lukeutuivat loput viisi tunnistettua roolia: kostajan vastustajan, yrityksen puolustajan, kilpailijan vastustajan, työntekijöiden puolustajan ja kuluttajien vastustajan roolit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kostaja ja yritys voidaan nähdä vastakkaisina osapuolina, joihin muut kuluttajat kommenteillaan ottavat kantaa – joko puolustavat tai vastustavat. Kostajan ja sekä muiden kuluttajien roolit kokonaisuudessaan osoittavat, että kuluttajat keskustelevat yritysten liiketoimintakentästä laajasti, ja huomioivat eri tekijöitä epäonnistuneiden palvelukokemusten suhteen. Liikkeenjohdollisesti tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään kuluttajia sekä kostojulkaisuissa tapahtuvaa keskustelua, ja hyödyntämään tutkimuksen luomaa tietoa sosiaalisen median kostojulkaisujen johtamisessa.

Vaherkoski, P. 2018. Liikunnanopettajan rooli kouluyhteisössä - Laadullinen sisällönanalyysi liikunnanopettajien työnkuvasta. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 96 s., 1 liite. Liikunnanopettajan rooli on muuttunut ja työnkuva laajentunut. Suomessa tulevaisuuden liikunnanopettaja nähdään hyvin koulutettuna, fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisena, joka vastaa koko koulun liikunnallistamisesta sekä oppilaiden henkilökohtaisen liikuntaneuvonnan järjestämisestä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat liikunnanopettajan rooliin kouluyhteisössä sekä millaisissa rooleissa liikunnanopettajat toimivat kouluissaan. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka edistävät liikunnanopettajan laaja-alaisessa roolissa toimimista, ja toisaalta niistä haasteista, jotka rajoittavat liikunnanopettajia toimimasta koulujen aktiivisina liikunnallistajina. Tutkimukseen haastateltiin kuutta yläkoulun ja lukion liikunnanopettajaa. Heistä neljä oli miehiä ja kaksi naisia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineisto luokiteltiin teoriaohjaavasti yläluokkiin, joista muodostettiin analyysirunko – Liikunnanopettajan rooliin vaikuttavat tekijät. Toisessa vaiheessa liikunnanopettajien vastauksia vertailtiin keskenään ja liikunnanopettajat jaettiin kolmeen ryhmään lukuvuoden aikana toteutuneen roolin perusteella. Ryhmät nimettiin laaja-alaisessa-, neutraalissa –ja pienessä roolissa toimineet liikunnanopettajat. Kuhunkin ryhmään valikoitui kaksi liikunnanopettajaa. Ryhmiä analysoitiin analyysirungon avulla, jonka perusteella selvitettiin, ovatko tietyt tekijät ominaisia eri ryhmille. Liikunnanopettajan rooliin vaikutti kokonaisuus, joka muodostui liikunnanopettajan yksilöllisestä työkyvystä ja työnkuvasta sekä koulun tarjoamasta työympäristöstä, työyhteisöstä ja toimintakulttuurista. Pienessä roolissa toimineita liikunnanopettajia yhdistivät työn yksilöllisyyttä korostavat tekijät, kuten runsas matkustaminen työpäivän aikana, liikunnanopetukseen rajoittunut työnkuva sekä määräaikainen työsuhde. Laaja-alaisessa roolissa toimineita liikunnanopettajia yhdistivät erityisen myönteinen asenne koulun liikunnallistamista kohtaan. Neutraalissa ja laaja-alaisessa roolissa toiminen edellyttivät koulun toimintaympäristöltä liikunnallistamisen perusedellytyksiä, joista tärkeimpiä olivat koulun omat liikuntatilat ja välineet, työyhteisön parissa toimimisen mahdollistava työkuva sekä esimiehen liikuntamyönteisyys. Eroja neutraalin ja laaja-alaisen roolin välillä selittivät liikunnanopettajien asenteet koulun liikunnallistamista kohtaan, yksilöllinen työkyky sekä kouluissa vallinnut toimintakulttuuri. Tulosten perusteella laaja-alaisessa roolissa toimimista tukisi parhaiten opettajan työkyvyn kanssa tasapainossa oleva työnkuva, joka mahdollistaisi koulurakennuksessa ja työyhteisön parissa toimimisen. Tämä mahdollistaisi liikunnanopettajan ammattitaidon tehokkaan hyödyntämisen sekä riittävän tuen saannin. Lisäksi lukuvuoden alussa olisi tärkeää määritellä työnkuvaan kuuluvat tehtävät ja samalla keskustella siitä, miten esimerkiksi luokanvalvojana toimiminen tai terveystiedon opetus vaikuttavat liikunnanopettajan työkykyyn ja koulun liikunnallistamiseen. Avainsanat: liikunnanopettajan rooli, liikunnanopettajan työnkuva, koulun liikunnallistaminen, työkyky Vaherkoski, P. 2018. Factors, which have an influence to the role of a physical education teacher – a qualitative content analysis of PE teachers’ interviews. Faculty of Sport Science, University of Jyväskylä, Master’s thesis in Sport Pedagogy in Sport Pedagogy, 96 pages, 1 appendices PE teacher’s profession has expanded and changed. Today in Finland, there is an expectation that PE teachers will take charge of the promotion of active lifestyles in their school communities. The purpose of this study was to examine the factors, which have an influence to the role of PE teacher in school environment. Another aim was to investigate what kind of roles PE teachers performed in their schools during the semester 2016 – 2017. The aims of this study is to increase the knowledge about those factors which advancing working in the comprehensive role, and on the other hand, bring up those challenges which preventing PE teachers to promote an active lifestyle in their schools. Six PE teachers were interviewed. Three of them worked in high-school and three in junior high. Two of the interviewees were women and the others were men. The interviews were semi-structured and they analysed qualitatively. The analyzing phase consisted of two parts. In the first part, the data was classified into the five main categories and seventeen subcategories. In the second part of the analysis, the interviewees were divided into the three groups based on the teacher’s role during the semester. The typical answers of each group were described in all the main categories. The three groups were named as comprehensive, neutral and small role. Two teachers were selected to each group. PE teacher’s role was influenced by a comprehensive model, which consisted individual working ability and job description, as well as working environment, work community and school culture offered by school. The factors, which emphasized individual attributes of work, such as travelling during the day, narrow job description and fixed-term employment combined the teachers who worked in the small role. The teachers in the comprehensive role had a highly positive attitude towards the promotion of physical activity (PA) in schools. The most crucial basic condition for performing the neutral and comprehensive roles proved to be school’s own sport facilities, sufficient support and positive attitude towards PA in school. The differences between the neutral and comprehensive roles explained teachers’ attitudes towards promotion of PA in school, individual working ability and prevalent school culture. Based on the results, the job description that is in balance with teacher’s working ability and enable the collaboration with school community supporting in the best way performing the comprehensive role. In addition, at the beginning of semester, it could be beneficial to define an exact job description and discuss how the different tasks, such as classroom teaching or health science teaching impact to the major tasks of PE teacher. Keywords: PE teacher’s role, PE teacher’s job description, promoting physical activity in school, working ability

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia niitä keinoja, joilla radiojuontajat luovat ja ylläpitävät radion parasosiaalista suhdetta kuuntelijoihinsa. Tutkielman aineisto koostuu kolmen radiojuontajan puolistrukturoiduista tutkimushaastatteluista sekä kyseisten juontajien lähetysten analysoimisesta. Yhden viikon (viisi arkipäivää) lähetykset valittiin sattumanvaraisesti. Näitä kahta aineistoa analysoidaan lähdekirjallisuuden kautta. Lisäksi loin lähdekirjallisuuden pojalta neljä kategoriaa, jotka kuvaavat niitä keinoja, joiden avulla radiojuontajat rakentavat ja ylläpitävät parasosiaalista suhdetta. Kategoriat ovat luottamuksen kategoria, samaistuttavuuden kategoria, jatkuvuuden kategoria ja keskustelun simuloinnin kategoria. Tutkimushaastatteluissa selvisi muun muassa se, että juontajien suhde radiopersoonaansa ja parasosiaalisen suhteen luomiseen on ristiriitainen. Juontajan tehtävä on olla aito, mutta toisaalta kaikki esiintyminen vaatii valmistautumista sekä roolien hakemista. Kukaan juontajista ei esimerkiksi mielellään käyttänyt termiä ”radiopersoona”. Aitouden mielikuvan ylläpitäminen on juontamisen tärkein tavoite. Parasosiaalista suhdetta ylläpidetään paljolti epäaitoutta välttelemällä. Vaikka juontosisällöt pyörivät radiopersoonan ympärillä, radiojuontajat pyrkivät välttämään liian juontajakeskeistä ilmaisua. Tiedonvälitys on yksi keino, jolla juontaja kykenee tarjoilemaan lähetyksen kuuntelijalle ilman minäkeskeisyyttä. Uutisista ja liikenteestä puhumalla juontaja on hyödyksi kuuntelijalle. Avoimuudesta huolimatta juontajien on suojeltava itseään ja läheisiään julkisuuden nurjalta puolelta. Jättämällä asioita pois lähetyksestä, radiojuontajat rakentavat radiopersoonaansa, joka puolestaan on se tarttumapinta, johon kuuntelija muodostaa parasosiaalisen suhteensa. Kanssakäyminen kuuntelijoiden kanssa on hyvin tärkeä asia juontajille. Yhteys kuuntelijoihin, jopa hyvin hatara sellainen, tekee parasosiaalisesta suhteesta konkreettisemman radiojuontajille itselleen. Tässä työssä pyrittiin tekemään sellaista analyysiä, jota Suomessa ei aiemmin ole juurikaan tehty. Teoreettisen kirjallisuuden ja lähetysten kuuntelun yhdistämistä on tehty suomeksi hyvin vähän. Parasosiaalisen suhteen tutkimuksen tulevaisuus saattaa löytyä YouTubesta, sillä tubettajat ovat nuorten suosikkijulkkiksia. Tubettajiin syntyvät parasosiaaliset suhteet ovat varmasti laadultaan osittain samanlaisia kuin radiossa.

This study increases knowledge and understanding of middle managers’ ethical decision-making and behaviour within the context of Finnish higher education. The aim of the research is to develop a new framework for ethical decision-making and behaviour by combining prior theories and empirical knowledge. This dissertation consists of an introductory essay and three articles. The main argument of this research is that through organisations’ socialisation processes, middle managers adopt socially defined managerial roles, which affect their ethical decision-making and ethical conduct. We can say that especially the ethical organisational culture is significant for middle managers’ understanding of ethical accountability and for their actual ability to behave ethically when facing ethical problems. Another key argument of this research is that middle managers, as effective moral agents, can change and develop the existing organisational culture. This research draws on the phenomenological research tradition and it was conducted by using the critical incident technique (CIT). The data consists of interviews collected in four knowledge organisations, all of them institutions of higher education in Finland. The empirical findings of this dissertation suggest that ethical problems that require managerial decision-making are of an everyday nature in the knowledge organisations studied here, and that middle managers handle the problems in various ways, often on the basis of what they think is expected from them in their middle management position. In addition to meeting the role expectations held by upper management, middle managers also try to meet the expectations of their highly skilled staff members when making decisions. Moreover, managers themselves can act as influential decision-makers who set an example of ethical behaviour for others to follow. This result underlines the importance of open and honest dialogue between all managerial levels, and especially between managers and employees in knowledge organisations, concerning what is expected in terms of ethical decision-making and ethical behaviour. In this introductory essay, a new theoretical framework for ethical decision- making and behaviour is developed. What is called the appropriate agency framework for ethical decision-making combines the theories of logic of appropriateness and moral agency and takes into account the dimensions of the ethical culture of organisations. The framework demonstrates how situational elements, the centrality of moral identity, and organisational rules together influence ethical behaviour, and how reflection and learning affect this process.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin, millaisena johtaminen näyttäytyy ja millaisia johtamisrooleja johtajien henkilökuvista voidaan tunnistaa talousmedian suomalaisten johtajien henkilökuvien kautta tulkittuna. Tutkimus toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla tulkitsemalla suomalaisten johtajien henkilökuvia tai henkilökuvien tyyppisiä artikkeleita, joissa haastateltava kertoo johtamistyöstään. Aineisto kerättiin suomalaisista talouslehdistä, pääasiassa Talouselämä-lehdestä, vuosilta 1995–2015. Teoreettisena viitekehyksessä tulkinnassa käytettiin Mintzbergin rooliteoreettista mallia. Tutkimuksessa havaittiin, että ihmissuhderooleissa johtajat hankkivat ja paransivat suhdeverkostojaan, edustivat yritystä ulospäin ja motivoivat henkilöstöään. Tällä tavoiteltiin ulkoisia synergiaetuja yritysten välisestä yhteistyöstä ja henkilöstön hyvää ilmapiiriä ja sitä kautta sitoutumista. Tiedonkäsittelyrooleissa johtajat hankkivat tietoa epävirallisten kanavien kautta, tiedottivat yrityksen asioista mahdollisimman avoimesti ja rakensivat luottamusta. Tavoitteena oli avoimuus ja luottamuksen vahvistaminen ja sitä kautta yrityksen maineen parantaminen. Päätöksentekorooleissa johdettiin asioita ja tehtiin päätöksiä, ratkaistiin sisäisiä henkilöstöongelmia ja neuvoteltiin ulkopuolisten kumppanien kanssa. Tällä johtamistyöllä pyrittiin rakentamaan pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä strategia, toimivat prosessit ja yrityksen tuloksellisuus. Tutkimuksessa ilmeni niin ikään, että aineistossa esiintyvien suomalaisten johtajien puheessa näyttäytyivät kaikki johtamisen paradigmat, suurmiesteoriasta uusimpiin innovaatioparadigmoihin. Tämän tutkimuksen mukaan klassiset, modernit ja myöhäismodernit paradigmat tarjoavatkin edelleen johtamiselle vankan ja välttämättömän perustan, jolle on hyvä rakentaa menestystä jälkimodernien teorioiden avulla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisissa tilanteissa vaativan erityisen tuen piirissä työskentelevät erityisopettajat kokevat rooliristiriitoja ja rooliepäselvyyttä. Aihe on merkityksellinen, koska rooliristiriitojen ja rooliepäselvyyden on tutkittu aiheuttavan työmotivaation ja työssäjaksamisen heikkenemistä. Erityisopettajan rooliin liittyvien haasteiden ymmärtämisestä voi myös olla hyötyä koulujen toimintakulttuurin kehittämisessä. Tutkittavina oli 21 perusopetuksen vaativan erityisen tuen piirissä työskentelevän opettajan tuottama aineisto. Se koostui täydennyskoulutusta varten syksyllä 2012 kirjoitetuista ennakkotehtävistä, jotka analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Ensin aineistoon tutustuttiin aineistolähtöisesti, minkä jälkeen analyysiä jatkettiin ottamalla käyttöön rooliristiriidan ja rooliepäselvyyden käsitteet, joiden perusteella aineisto lajiteltiin. Lopuksi aineisto järjestettiin teemoiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella aineisto painottui voimakkaammin rooliristiriitoihin kuin rooliepäselvyyksiin. Rooliristiriitoja koettiin resurssien ollessa puutteelliset, koulun toimintakulttuurin ollessa ristiriidassa omien näkemysten ja toimintatapojen kanssa, vaikutusmahdollisuuksien ollessa vähäiset, kun omat rooliodotukset itseään kohtaan olivat korkeat ja kun roolilähettäjien nä- kemykset olivat ristiriitaisia. Rooliepäselvyyttä opettajat kokivat ollessaan epä- varmoja omasta roolistaan suhteessa yhteistyökumppaneihin tai siitä, kuinka tukea oppilaita. Lisäksi rooliepäselvyyttä koettiin ohjeistusten ollessa puutteellisia ja omaan rooliin kohdistuessa muutoksia.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, miten vanhuksia representoidaan kunnassa, jonka strategiana on kehittää ihmislähtöistä vanhustyötä. Selvitän, minkälaisia rooleja tekstit luovat vanhuksille, minkälaisia diskursseja aineistosta nousee ja miten nämä diskurssit linkittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Konteksti on ainutlaatuinen, sillä kielenkäyttö on valittu tietoisen kehitystyön kohteeksi. Aineistona on tämän kaksikielisen kunnan blogi ja nettisivut sekä blogissa julkaistut strategia- ja laatudokumentit. Blogissa kunta kertoo kehitystyön edistymisestä. Tarkasteluun valitsin 13 ruotsinkielistä blogitekstiä. Nettisivujen osalta tarkastelin osioita, jotka käsittelivät vanhuspalveluita ja kotihoitoa. Menetelmänä hyödynsin kriittistä diskurssintutkimusta ja erityisesti Norman Faircloughin mallia, jossa kielenkäyttöä tarkastellaan tekstuaalisen tason lisäksi myös diskursiivisten ja sosiokulttuuristen käytäntöjen kautta. Analyysin tuloksen aineistosta erottui neljä diskurssia: osallisuus-, palvelu-, hoito- ja toimijuusdiskurssit. Osallisuusdiskurssissa vanhukset nähdään kuntalaisen roolissa ja diskurssissa korostuvat kuntalaisten osallistaminen kunnan toimintaan sekä eri sukupolvien kohtaamiset. Palveludiskurssissa puolestaan vanhukset nähdään asiakkaina ja diskurssissa korostuu kunnan rooli palvelujen tuottajana. Hoitodiskurssi sen sijaan korostaa vanhusten avun tarvetta ja keskittyy kotipalveluihin. Hoitodiskurssi on aineistossa heikko, luultavasti juuri kehitystyön myötä. Toimijuusdiskurssi sitä vastoin asettaa vanhukset aktiivisen toimijan ja modernin seniorin rooliin. Näkemys itsenäisestä ja terveestä vanhuksesta on se, joka aikaisemmasta tutkimuksesta on puuttunut. Analyysin tuloksena voidaan siis vetää varovaisia johtopäätöksiä siitä, että tietoisella kehittämistyöllä voidaan nostaa esiin sellaisia diskursseja, jotka ovat aiemmin olleet yhteiskunnassa näkymättömiä.

Tämän tutkielman aiheena oli tarkastella naishahmojen representaatioita sarjakuvajätti Marvelin televisiosarjassa Jessica Jones. Tarkoituksena oli tutkia, kuinka naishahmot esitetään dialogin, ulkonäön ja käyttäytymisen keinoin, sekä hahmojen fyysisten ja juonellisten kontekstien kautta. Tarkastelun kohteena olivat sarjan neljä keskeisintä naishahmoa, ja aineistona käytettiin sarjan ensimmäistä kautta, johon kuului yhteensä 13 jaksoa. Tutkimus perustui pääasiassa laadulliseen analyysiin, jota varten sovellettiin aiempaa naisrepresentaatioiden tutkimusta sekä Pearsonin (2007) hahmonrakennusmallia, joka sisälsi kuusi keskeistä hahmonrakennuksen osa-aluetta. Jokaista hahmoa analysoitiin kuuden kategorian osalta, joita olivat: 1) hahmohistoria, 2) ulkonäkö ja visuaalinen konteksti, 3) psykologiset piirteet, tavat ja suhteet muiden hahmojen kanssa, 4) kielenkäyttö, 5) ympäristö, sekä 6) roolit juonen kannalta ja hahmonkehitys. Tavoitteena oli tarkastella kutakin hahmoa monipuolisesti ja syväluotaavasti. Analyysin aikana erityistä huomiota kiinnitettiin niihin representaation osa-alueisiin, jotka aiempi tutkimus on osoittanut usein ongelmallisiksi naishahmojen kuvaamisen kannalta. Tutkimus paljasti, että naishahmot esitettiin suurimmalta osin varsin erilaisina ja moniulotteisina hahmoina, jotka tekivät aktiivisia ja juonen kannalta merkittäviä päätöksiä toimintansa suhteen. Naishahmoja ei juuri seksualisoitu ulkonäön tai visuaalisen kontekstin kautta, mutta joidenkin hahmojen viehättävyyden merkitystä korostettiin dialogin kautta. Osa hahmoista myös esitettiin supersankarigenrelle tyypillisissä rooleissa pelastamista vaativina uhreina, mutta yhtäkään hahmoa ei esitetty niin yksipuolisessa valossa kuin aiempi tutkimus olisi antanut odottaa. Sarjan päähenkilö Jessica Jones osoittautui perinteisiä naissankarinormeja monin tavoin rikkovaksi kompleksiseksi hahmoksi, joka toimi usein miespuolisille sankareille perinteisesti varatuissa pääsankarin ja suojelijan rooleissa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset viittaavat naisrepresentaatioiden kehittymiseen monipuolisempaan suuntaan supersankarigenren osalta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vastuuhoitajien käsityksiä jaetusta johtajuudesta ja rooliin liittyvästä toimijuudesta. Tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat työskentelivät sairaalan päivystysyksikön vastuuhoitajajärjestelmässä. Vastuuhoitajana toimiva sairaanhoitaja työskentelee työvuorokohtaisesti työnjohtajana. Järjestelmää kehittäessä johtajuutta, valtaa ja vastuuta on jaettu työtehtävien muutoksen myötä. Tämä on samalla tuonut muutoksia vastuuhoitajarooliin, jota kuvataan käsitteellä roolitoimijuus. Tutkimus on toteutettu laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 vastuuhoitajajärjestelmän parissa työskentelevästä päivystyshoitajasta. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidulla haastattelurungolla ja aineisto on analysoitu fenomenografisella analyysillä. Tutkimuksen tuloksina muodostui viisi eri kuvauskategoriaa jaetusta johtajuudesta. Nämä kuvaskategoriat olivat 1) työtehtävien jako, 2) tilannekuvan ylläpito, 3) erilaiset johtajuusstrategiat päätöksenteossa, 4) työyhteisön tuki sekä 5) suhtautuminen johtajarooliin. Roolitoimijuuteen liittyvät käsitykset olivat yhteydessä jaetun johtajuuden käsitteiden kesken. Roolitoimijuutta käsitettiin kolmen eri kuvauskategorian kautta muodostuvaksi liittyen persoonakohtaisiin eroihin, työssä oppimiseen sekä roolin neuvotteluun. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan olettaa vastuuhoitajajärjestelmän sisältävän moninaisia eri käsityksiä siitä, kuinka jaettua johtajuutta tulisi toteuttaa ja kuinka roolitoimijuus muodostuu. Näiden tulosten myötä vastuuhoitajajärjestelmää sekä samantapaisia jaetun johtajuuden konteksteja voidaan kehittää ja ymmärtää työelämässä.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kuuden fitnessblogi-kirjoittajan blogitallenteita retorisia rooleja synnyttävänä aineistona. Retoriikalla tutkimuksessa tarkoitetaan niitä valikoituja puhumisen tapoja, joilla kirjoittajat rakentavat joko tietoisesti tai tiedostamattaan julkisia blogi-roolejaan ja siten myös fitness-kirjoittajuuden konventioita. Tutkimukseni erittelee fitness-kirjoittajien retorisia online-rooleja sekä kirjallisuuden omaelämäkerrallisia lajitraditioita että vakuuttavaa ja tunteisiin vaikuttavaa retoriikkaa hyödyntävänä aineistona. Tutkielman keskeisen viitekehyksen ja metodin muodostavat Ervin Goffmanin (1922-1982) sosiologinen rooleja havainnoiva näyttämö-analogia sekä Aristoteleen klassisen puhetaidon ethos- ja pathos- retoriikka. Goffmanin näkemyksen mukaan kaikenlainen vuorovaikutus pyrkii henkilön julkisivua rakentavaan maineenhallintaan ja johtaa siten konteksteissaan yhä uudelleen vaihtuviin rooleihin. Siten Goffmanin analogian käsitteet kuten näyttämö, käsikirjoitus, dramaturgia, roolihenkilö ja lavastus kuvaavat näytöksellisyyteen vertautuvia arkipäivän ja jopa strategisesti harkittuja vuorovaikutustapoja. Vaikka Goffmanin teorian alkuperäinen lähtökohta oli kuvata kasvokkaista vuorovaikutusta, on näyttämö-analogia sovellettavissa myös online-tekstien rooleja havainnoivaan tulkintaan. Teatteri-analogiaa täydentävä aristoteelinen ethos viittaa puhujan uskottavuutta ja luotettavuutta vahvistavaan puheeseen, eetokseen. Pathos eli tunteisiin vaikuttavat puhumisen tavat vakuuttavat yleisöä tunnetiloihin saattamisen ja miellyttävyyteen pyrkivin retorisin keinoin. Analyysini perusteella fitness-kirjoittajuus osoittautui vain muodolliseksi, useita alarooleja sisältäväksi mutta myös kirjallisuuden omaelämäkerrallisia lajeja hyödyntäväksi kehysrooliksi. Tulkintani mukaan fitness-kirjoittajan kehysrooli hallitsee esiintyjiensä vaihtuvia ja itseään markkinoivia, retorisia alarooleja. Alarooleja ovat esimerkiksi omaelämäkerrallisuutta jäljittelevä tai jotakin tunnustava roolihenkilö, tai yleisöään huumorin tai groteskein pienoisnarratiivein viihdyttävä roolihahmo. Aineisto tuotti havaintoja myös gnoomisia stereotypioita ja hyvinvointi-aforistiikkaa hyödyntävistä roolihenkilöistä. Merkittävää oli, ettei ruumiillisuutta korostava retoriikka noussut kohosteisena esille blogitallenteissa. Sen sijaan kaupallinen, joko tuotteita tai henkilöitä markkinoiva puhe osoittautui rooleja retorisesti yhdistäväksi ominaisuudeksi. Tutkimukseni poikkitieteellinen metodi voidaan nähdä online-tekstien analyysivälineistöä avartavana näkökulmana. Koska fitness-blogit voidaan kyseenalaistaa kertomuksina, saattaisi julkisen ja siis myös näytöksellisen tekstuaalisuuden analyysi toimia traditionaalista kertomuksen tutkimuksen retoriikkaa täydentävänä analyysivälineenä. Kuitenkin on mainittava, että aineistoni suppean otoksen vuoksi tutkimustulokset edustavat pikemminkin retorisia tapausselostuksia, kuin jokaiseen fitness-blogiin tai -kirjoittajaan yleistettävissä olevia näkökulmia.

Digitalisaatio on ajankohtainen ilmiö, jonka sanotaan mullistavan kaikkea toimintaa ihmisen arjesta organisaatioiden liiketoimintaan. Digitalisaation aiheuttama muutos perustuu digitaaliseen teknologiaan, josta yleensä organisaatioissa vastaa sen tietohallinto. Tässä tutkielmassa tutkitaan, mitä digitalisaatio on ja miten se vaikuttaa tietohallinnon rooliin organisaatiossa. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena lähettämällä verkkokysely LinkedIn-palvelun kautta kerätylle tietohallintojohtajien joukolle. Kyselyllä saatu aineisto analysoitiin PSPP-ohjelmalla ristiintaulukoimalla sekä laskemalla korrelaatiokertoimia digitalisaation ja tietohallinnon roolin välisen yhteyden selvittämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella digitalisaatio määritellään ilmiöksi, jossa digitaalisen teknologian luomia uusia mahdollisuuksia hyödynnetään siten, että jokin toiminta muuttuu. Digitalisaatio nähdään muutosvoimana, joka painostaa tietohallintoa muuttamaan toimintaansa. Tutkimustulosten perusteella esitetään, että digitalisaation luoman muutospaineen kasvaessa tarpeeksi voimakkaaksi tietohallinto muuttaa rooliaan kohti teknologisen johtajan roolia, jossa keskeistä on uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää digitalisaation määritelmää sekä auttaa ymmärtämään sen vaikutuksia tietohallinnon näkökulmasta. Digitalization is a hot topic at the moment. It is said to change everything from our everyday lives to organization’s business activities. This change is based on digital technology which has commonly been the responsibility of organiza-tion’s IT function. This paper studies what digitalization is and how it impacts the role of an organization’s IT function. Research was done through a survey by sending an online questionnaire to CIOs collected through LinkedIn. This data was analyzed with PSPP program using crosstabs and correlation in order to find out if there is a connection between digitalization and organization’s IT function. Based on a literature review digitalization is defined as a phenome-non in which the new opportunities created by digital technology are exploited in a way that changes how something is done. Digitalization is seen as a dy-namic force pressuring IT function to change its operations. Based on research results it is presented that when the force is strong enough, IT function changes its role towards the role of technological leader, where identifying new busi-ness opportunities is essential. The aim of this paper is to clarify digitaliza-tion’s definition and to help understand its effects from IT function’s perspec-tive.

Traditionally, the debate on communication value and the contribution of communication professionals to organisational decision-making has been linked to diverging roles (managers, technicians). This chapter introduces an alternative view, based on an exploratory, qualitative study of communication professionals in Finland. It focuses on the diverse ways in which these professionals contribute to organisational decisionmaking. The results show a rich, constantly developing picture of communication practices, which challenges the traditional dichotomy of manager and technician roles. peerReviewed

Informal roles are roles that are not formally prescribed by a group or organization and are being established through group interaction that takes place among group members. Previous literature has identified twelve roles within traditional sport, however to date limited research has been done within the field of role development within competitive computer gaming (eSports). The purpose of the present study was to explore the informal roles within the eSport setting and if it is possible to use audio analysis to identify informal roles. The present study is a qualitative, multiple case study of two professional eSport teams in the game ‘Counter-Strike: Global Offensive’. The data that was used was open source voice recordings of two professional eSport teams in the game ‘Counter-Strike: Global Offensive’. Abductive reasoning was used during the thematic analysis. The research used the twelve informal roles as initial codes, but during the study more codes derived from the data. A total of 19 codes were used in the end of the study. The findings of the present study suggest that roles such as the informal leader verbal and the distracter are commonly found. The enforcer was not found in the way as defined by previous literature, but as a person who enforces rules of the team, event and makes sure leaders tactics are followed. The cancer and comedian were found less common but were present. Roles such as the malingerer, social convener, star player and mentor were not found during the present study and it is suggested that these roles might be more likely to be found outside of matches. Communication characteristics such as interrupting, talking over each other, uncomprehending speech and high amount of words per minute are influencing the clear development of informal roles. It is possible that interrupting might be considered a new role (The interrupter) within sports that require, to the point clear communication.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kiintiöpakolaisina Suomeen tulleiden kokemuksia siitä, miten arjessa ja arjen rooleissa näkyy muutos Suomeen muuttamisen jälkeen. Päähuomioni on roolien muutoksessa, mutta katson tärkeäksi tehdä taustoittavan katsauksen myös arjen muutoksista, jotta roolien muutos tulisi paremmin ymmärrettäväksi. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä kiintiöpakolaisen teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat kotoisin eri maista ja jokainen heistä on saapunut Suomeen aikuisiällä. Analysoin litteroituja haastatteluja aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Tutkimukseni perusteella arki näyttää kokeneen monenlaisia muutoksia uuteen maahan muutettaessa. Monien muuttuvien käytännön asioiden lisäksi arkea siivittivät kielitaidottomuus ja yksinäisyys, jotka heijastuivat myös arjen rooleihin. Haastateltavien kertoman mukaan muutoksia tapahtui myös monissa rooleissa. Joidenkin roolien tai niihin liittyvän roolikäyttäytymisen kerrottiin jääneen pois, mutta niiden lisäksi uusi ympäristö tarjosi uusia rooleja. Toiset niistä koettiin mahdollisuuksina, mutta toiset olosuhteiden pakosta syntyneinä. Roolit osoittautuivat tutkimuksessani hyvin muovautuviksi ja tilannesidonnaisiksi. Tutkimus osoittikin, miten roolit ja ympäristö kietoutuvat yhteen, mikä näkyy myös muutosta tarkastellessa. Tähän liittyen maahanmuutto itsessään näyttäytyi muutokseen liittyvän oppimisen ja tilanteiden sekä roolien uudelleen määrittelyjen kautta.

This doctoral dissertation investigates PR professionalism and PR as a strategic expert function. The approach is phenomenographic and the research progresses through four phases: (1) building a conceptual framework, (2) conducting an interpretative study of concepts, (3) conducting semi-structured in-depth interviews among 37 Finnish PR experts, and (4) constructing a holistic model of PR professionalism. The interpretative study of concepts concludes that PR professionalism consists of expertise in management of identity, management of public sphere, and management of relationships, and its core values are respect, responsibility and reflexivity. The interview study outlines five different approaches to the PR professional: Bridge builder, Advocate of the organisation, Advocate of the mission, Strategic facilitator, and Neutral facilitator. The critical differences in PR professionals’ thinking regarding their profession relate to the main goal of PR, its position and how the demand for recognition is reasoned, nature of communication, general orientation, and relation to ethics. The holistic model of PR professionalism consists of three intertwined and inseparable dimensions – the role, the goal and the soul of the professional PR – which enable and empower PR to ascend to its full potential as a strategic expert function. Through these dimensions PR professionalism facilitates communicative organisation and bridges the organisation with its environments, guides the PR profession to goal-oriented and high quality practice, and supports individual practitioner’s competence and professional identity.

Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa on haastateltu henkilöstöjohtajia heidän vallan kokemuksestaan omassa työssään ja rooleissa sen sisällä. Tutkimuksen innoittajana on ollut vastaan tullut väite siitä, että henkilöstöjohtajat kärsivät vallan puutteesta, eivätkä oikeastaan johda. Henkilöstöjohtaja terminä sisältää johtajuuden, mutta se kuinka tämä rooli työssä näyttäytyy, on monesti eri asia. Henkilöstöfunktio on organisaatioissa liikkeenjohdon tukiroolissa, jolloin sen asemaan ei välttämättä katsota kuuluvan valtaa. Kuitenkin vaikuttaakseen ja toimiakseen uskottavassa roolissa organisaation menestyksen eteen, voidaan esittää sen tarvitsevan väistämättä valtaa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka haastatellut henkilöstöjohtajat kokevat vallan omassa työssään ja mitä rooleja he nostavat esiin puhuessaan vallasta. Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen sen havainnoidessa yksilöiden kokemusmaailmaa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä ja aineistona toimivat yhdeksän henkilöstöjohtajan teemahaastattelut. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysin avulla ja teoriasidonnaisuus tuli tutkimukseen mukaan analyysin jälkeen. Tutkimuskysymykset nousivat esiin osittain aineistosta ja osittain aiemmasta kirjallisuudesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaisia ovat henkilöstöjohtajien kokemukset vallasta ja kuinka oma rooli organisaatiossa koetaan. Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tarkoitus ei ole tehdä yleistyksiä, vaan pyrkiä tekemään näkyväksi ilmiötä tutkimuskohteen avulla. Kokemusmaailma on aina yksilöllinen, mutta siihen vaikuttavat yhteisesti luodut merkitykset. Merkitysten esiin tuomisen avulla pystymme puolestaan ymmärtämään tutkittavaa aihetta ja tuomaan näkyväksi sen, mikä on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Tutkimuskysymyksiä on lähestytty tarkastelemalla niin johtamisen, henkilöstöjohtamisen, kuin vallankin teoriaa ja historiaa. Näiden pohjalta aineistoa on käsitelty nimenomaisesti vallan vakioteorioiden sekä uudemman valtanäkemyksen valossa. Johtajuutta ja valtaa on pyritty määrittelemään sosiaalisena toimintana, jossa yksilön toimijuus on määrittävä tekijä. Tutkimus osoitti, että henkilöstöjohtajat käsittelivät valta-käsitettä poikkeuksetta suhteessa organisaation ylimpään johtoon. Aineistossa tulivat esille henkilöstöjohtajien erilaiset kokemukset vallasta, jotka voitiin jaotella kolmeen kategoriaan: vallan puute, vallan rajat ja persoonan valta. Vallasta keskusteltaessa roolit joilla henkilöstöjohtajat työtään kuvasivat, olivat päältäkatsoja, mahdollistaja ja johtaja. Näistä johtaja vaikutti olevan kaikista vierain rooli ja enemmän puhuttiin vallan puutteesta kuin sen omistamisesta. Tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että henkilöstöjohtajien toimijuuden tarkastelu tarjoaa uusia näkökulmia henkilöstöjohtajien johtamiseen, sekä organisaationalliseen asemaan. Tämän teorioihin peilaamisen lopputuloksena voidaan tutkimuksessa esiin tulleita kokemuksia peilata myös yhteiskunnallisiin merkityksiin ja organisaatioihin. Tutkimuksen tarkoitus on kokemuksen esiin tuomisen kautta tarjota muille henkilöstöjohtajan roolissa työskenteleville peilin jota vasten omia rooleja ja asemaansa peilata.

Maisterintutkielma käsittelee kielellisesti ilmenevää vuorovaikutusta ja bloggaajalle rakentuvia rooleja suosituissa blogeissa. Tavoitteena on selvittää, millaiset kielelliset keinot toimivat roolien rakentajina. Lukijan ja bloggaajan välistä vuorovaikutusta ei ole juuri tutkittu. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millaisia rooleja bloggaajan ja lukijoiden välisessä vuorovaikutuksessa syntyy bloggaajalle? 2. Millaiset kielelliset keinot rakentavat näitä rooleja? Tutkimus pohjautuu M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan ja Martinin ja Whiten sen pohjalta kehittämään suhtautumisen teoriaan. Teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat myös kirjoitetun ja puhutun kielen erojen tutkimus sekä suomen kielen tutkimukset erilaisista persoonaviittauksista. Aineistona on viisi Lily-yhteisössä julkaistua blogikirjoitusta kommentteineen. Kirjoitukset ovat blogeista nimeltä Asikaine, Isyyspakkaus, Laura loves ja Nude, jotka kaikki ovat saaneet Lilyn toimituksen suosittelemme-maininnan. Tutkimus tarkastelee tekstianalyysin keinoin blogeissa esiintyvää vuorovaikutusta ja sen kielellisiä keinoja sekä bloggaajan että lukijoiden teksteistä hyödyntäen suhtautumisen teoriaa. Aineiston analyysin perusteella bloggaajalle muodostuu pääasiassa kaksi erilaista roolia. Nämä kaksi erityisesti aineistosta nousevaa roolia on nimetty asiantuntijarooliksi ja vertaisrooliksi. Rooleja rakentavat kielelliset keinot on eritelty vuorovaikutuskeinojen ja interpersonaalisuuteen keskittyvän analyysin avulla. Asiantuntijuutta rakennetaan aineiston blogeissa suosittelulla, direktiivisyydellä, korostamalla bloggaajan auktoriteettiasemaa eri tavoin sekä toivekirjoitus-alagenren konventioin. Vertaisroolia puolestaan rakennetaan vuorovaikutuksen vastavuoroisuudella, affektisuudella, ennakoimalla ja ottamalla huomioon lukijoiden reaktiot tekstiin ja muin erilaisin dialogisin keinoin. Asiantuntija-asema ja vertaisrooli ovat kietoutuneet yhteen, ja ne myös tukevat toisiaan. Jotkin vuorovaikutuskeinot tukevat sekä bloggaajan asiantuntijuutta että vertaisuutta samanaikaisesti, mutta roolit ovat eroteltavissa. Tutkimustuloksista voi päätellä, että suosituissa blogeissa bloggaaja esiintyy sekä lukijan kanssa tasa-arvoisena että asiantuntijana ja auktoriteettina, jota lukijat arvostavat. Tutkimustulosten perusteella ei voi esittää tietoa siitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus: kahden roolin vaihtelu vai se, että blogi on suosittu. Jatkotutkimuksen mahdollisuutena näyttäytyykin esimerkiksi tämän suhteen tutkiminen.

2010-luvulla teknologia on läsnä jokapäiväisessä elämässämme muuttaen tapaamme olla, ajatella ja vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. Tähän aikaan liittyy ilmiönä pelillistäminen, jolla tarkoitetaan pelien dynamiikan hyödyntämistä erilaisissa konteksteissa ja eri kohderyhmille, tässä tutkielman kontekstissa aikuisryhmille. Aikuisiällä merkittävä osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla, joissa työ tehdään yhä useammin ryhmässä. Ryhmän sujuva työskentely ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys vaan vaatii usein erityistä panostamista ryhmän toimintaan. Ryhmän toiminnan tarkastelu roolien kautta auttaa vuorovaikutuksen ja ryhmäilmiöiden ymmärtämisessä. Työpaikoilla oppiminen tapahtuu niin yksilön, ryhmän kuin organisaationkin tasolla. Pelilliset sovellukset tekevät tuloaan myös työssäoppimisen edistämiseen. Uusien työkalujen ja menetelmien toimivuudesta tarvitaan tutkimustuloksia, jotta niiden käyttöä voidaan perustella ja kehittää. Tämä tutkielma on tapaustutkimus ryhmän itsetuntemuksen kehittämisestä tiiminrakennustyökalun avulla. Työkalu on pelillinen simulaatio, jossa ryhmä tekee kuvitteellisen matkan ja kohtaa matkan aikana erilaisia tilanteita tehtävineen. Matkan vaiheita reflektoidaan osallistujien tekemään itsearviointiin pohjautuen ja fasilitaattori auttaa ryhmää löytämään kiinnostavia kysymyksiä keskustelun aiheiksi. Vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenet löytävät uusia piirteitä itsestään, toisistaan ja koko ryhmän toiminnasta. Tutkimuksen aineistona oli kolmen 4-9 hengen ryhmän käymä simulaatio siihen liittyvine kuvineen ja tilastoineen. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, miten oppimisen eri tasot näyttäytyvät harjoituksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin simulaation ja keskustelun tuottamia ryhmän ja sen jäsenten kokemuksia ryhmän toiminnasta ja rooleista. Viitekehyksen keskiössä oli Joharin ikkuna (Luft 1969), jota käytettiin eri tasoisten oppimisen kontekstien kuvaamisessa. Ryhmän roolien tarkastelu pohjautui rooliteorioihin (Biddle 1979). Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä sekä sisällön erittelyä. Tutkimuksen tuloksena oli kuvaus pelillisestä tiiminrakennustyökalusta oppimisen kontekstina yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla. Yksilötason oivallukset koskivat rooleja ja niissä käsiteltiin ryhmän jäsenten roolien valintaperusteita ja roolien kontekstiriippuvuutta. Rooleja valittiin jäsenten henkilökohtaisten ominaisuuksien ja aiempien roolien lisäksi heidän toimintaansa liittyvin perustein. Valintaperusteet olivat toisinaan myös strategisia. Roolien kontekstiriippuvuus jakautui ihmisiin ja ympäristöön liittyviin konteksteihin. Ryhmätasolla tunnistettiin ryhmien vahvuuksia ja heikkouksia sekä löydettiin ryhmille kehityskohteita. Organisaatiotasolla peilattiin ryhmän roolia organisaatiossa.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää uusperheellisten miesten kokemuksia isyydestä. Uusperheen isyyteen voi kuulua kolmiuloitteinen asema, jos mies toimii samaan aikaan isänä, etä-isänä ja isäpuolena uusperheen lapsille. Tutkimusjoukko koostuu kahdeksasta isästä Helsinki-Oulu väliseltä alueelta. Seitsemällä isäpuolella oli biologisia lapsia sekä vähintään kaksoisrooli uusperheen isyydessä. Kaikki osallistuneet on tavoitettu Suomen Uusperheiden Liitto ry:n avulla. Tutkimus on toteutettu kevättalvella 2015 puolistrukturoidulla teema-haastattelulla. Tutkimuksen tausta muodostuu suomalaisista isyys- ja uusperhetutkimuksista, joiden kautta esittelen isyyttä eri aikakausina ja millaiseksi se on viime vuosikymmenien aikana muotoutunut. Perheet ovat myös muuttuneet ja niiden muodostelmat ovat nykyisin yhä moninaisempia. Uusperhetutkimusten kautta hahmottuu selkeämpi näkemys perheiden rakenteista ja vanhemmuuden malleista. Uusperhemallit avaavat näkökulmaa uusperheen rakenteesta, rooleista sekä siitä, miten uusperheissä jaetaan vanhempien välisiä vastuualueita. Uusperhe-isät tuovat esiin arjessa kokemiaan lapsi-vanhempi -elämäntilanteita ja kokemuksia isyydestä. Haastatteluissa isät kuvailevat omia toimija-asemiansa ja merkitysten kautta muodostui viisi erilaista isyyden muotoa, joita olivat solidaarinen, ristiriitainen, rikottu, statukseton ja joustava isyys. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysin menetelmällä. Solidaarista isyyttä esiintyi aineistossa eniten. Tässä isyyden muodossa korostui isien näkemys uusperheen lasten tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta huomioimisesta. Ristiriitaista isyyttä kuvaavat ne elämäntilanteet, joissa isät kokivat olevansa eturistiriitaisessa asemassa. Rikotun isyyden kokemuksia ilmeni riitaisesti eronneilla etä-isillä, jotka olivat tyytymättömiä tapaamissopimuksiinsa sekä epätasaisesti jakautuneeseen aikaan ja vanhemmuuteen. Statuksetotomuutta kokivat isäpuolet, joilla oli vähäinen auktoriteettiasema uusperheessä tai he kokivat, ettei heihin luotettu lasten tasapuolisena vanhempana. Joustava isyyden muodossa hahmottuu uusperheen muuttuvat tilanteet, joissa isät kokevat toistuvasti joustavansa ja mukautuvansa. Tulokset kuvaavat uusperheen isyyden ja isän roolin monimuotoisuutta ja erilaisten uusperhemallien toimintatapoja. Isien arjen kokemuksista välittyy myös vanhemmuuden vastuualueiden jakautuminen biologisten ja ei-biologisten lasten välillä. Isäpuolten kokemuksista oli nähtävissä hyväksynnän tarve. Samoin he olivat valmiita ottamaan suuremman roolin lapsipuolen elämässä, mutta korostivat samalla, ettei biologisen isän ”tontille saa astua”. Joustavuutta, suvaitsevuutta, rehellisyyttä ja luotettavuutta korostettiin isän roolin tärkeimmiksi piirteiksi isä-lapsisuhteessa.

Toimimme kouluttajina ja samalla aktiivisina työmme tutkijoina ja kehittäjinä opettajien täydennyskoulutusprosessissa. Artikkelissa kerromme opettajien roolivalinnoista ja kouluttajien roolivaihteluista prosessissa. Kuvaamme, miten mahdollistui ja toisaalta avautui tutkivan oppimisen jaettu asiantuntijuus ja sen merkityksellisyys oppimisprosessin oleellisena osatekijänä.