Isyys uusperheissä

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää uusperheellisten miesten kokemuksia isyydestä. Uusperheen isyyteen voi kuulua kolmiuloitteinen asema, jos mies toimii samaan aikaan isänä, etä-isänä ja isäpuolena uusperheen lapsille. Tutkimusjoukko koostuu kahdeksasta isästä Helsinki-Oulu väliseltä alueelta. Seitsemällä isäpuolella oli biologisia lapsia sekä vähintään kaksoisrooli uusperheen isyydessä. Kaikki osallistuneet on tavoitettu Suomen Uusperheiden Liitto ry:n avulla. Tutkimus on toteutettu kevättalvella 2015 puolistrukturoidulla teema-haastattelulla. Tutkimuksen tausta muodostuu suomalaisista isyys- ja uusperhetutkimuksista, joiden kautta esittelen isyyttä eri aikakausina ja millaiseksi se on viime vuosikymmenien aikana muotoutunut. Perheet ovat myös muuttuneet ja niiden muodostelmat ovat nykyisin yhä moninaisempia. Uusperhetutkimusten kautta hahmottuu selkeämpi näkemys perheiden rakenteista ja vanhemmuuden malleista. Uusperhemallit avaavat näkökulmaa uusperheen rakenteesta, rooleista sekä siitä, miten uusperheissä jaetaan vanhempien välisiä vastuualueita. Uusperhe-isät tuovat esiin arjessa kokemiaan lapsi-vanhempi -elämäntilanteita ja kokemuksia isyydestä. Haastatteluissa isät kuvailevat omia toimija-asemiansa ja merkitysten kautta muodostui viisi erilaista isyyden muotoa, joita olivat solidaarinen, ristiriitainen, rikottu, statukseton ja joustava isyys. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysin menetelmällä. Solidaarista isyyttä esiintyi aineistossa eniten. Tässä isyyden muodossa korostui isien näkemys uusperheen lasten tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta huomioimisesta. Ristiriitaista isyyttä kuvaavat ne elämäntilanteet, joissa isät kokivat olevansa eturistiriitaisessa asemassa. Rikotun isyyden kokemuksia ilmeni riitaisesti eronneilla etä-isillä, jotka olivat tyytymättömiä tapaamissopimuksiinsa sekä epätasaisesti jakautuneeseen aikaan ja vanhemmuuteen. Statuksetotomuutta kokivat isäpuolet, joilla oli vähäinen auktoriteettiasema uusperheessä tai he kokivat, ettei heihin luotettu lasten tasapuolisena vanhempana. Joustava isyyden muodossa hahmottuu uusperheen muuttuvat tilanteet, joissa isät kokevat toistuvasti joustavansa ja mukautuvansa. Tulokset kuvaavat uusperheen isyyden ja isän roolin monimuotoisuutta ja erilaisten uusperhemallien toimintatapoja. Isien arjen kokemuksista välittyy myös vanhemmuuden vastuualueiden jakautuminen biologisten ja ei-biologisten lasten välillä. Isäpuolten kokemuksista oli nähtävissä hyväksynnän tarve. Samoin he olivat valmiita ottamaan suuremman roolin lapsipuolen elämässä, mutta korostivat samalla, ettei biologisen isän ”tontille saa astua”. Joustavuutta, suvaitsevuutta, rehellisyyttä ja luotettavuutta korostettiin isän roolin tärkeimmiksi piirteiksi isä-lapsisuhteessa.