Search

BackgroundLow physical activity and high sedentary behaviour are unquestionably relevant for public health while also increasing direct and indirect costs.MethodsThe authors examined the direct and indirect costs attributable to low physical activity and high sedentary behaviour in Finland in 2017. Costs related to major non-communicable diseases drawn from Finnish registries covered direct costs (outpatient visits, days of inpatient care, medication and institutional eldercare) and indirect costs (sickness-related absences, disability pensions, unemployment benefits, all-cause mortality and losses of income tax revenue). Prevalences of low physical activity and high sedentary behaviour (≥8 hours per 16 waking hours) were based on self-reports among adolescents or accelerometer data among adults and the elderly from three Finnish population studies: FINFIT 2017, Health 2011 and the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Cost calculations used adjusted population attributable fractions (PAF) and regression models. Total annual costs were obtained by multiplying PAF by the total costs of the given disease.ResultsThe total costs of low physical activity in Finland in 2017 came to approximately €3.2 billion, of which direct costs accounted for €683 million and indirect ones for €2.5 billion. Costs attributable to high sedentary behaviour totalled roughly €1.5 billion.ConclusionThe findings suggest that low physical activity and high sedentary behaviour levels create substantial societal costs. Therefore, actions intended to increase physical activity and reduce excessive sedentary behaviour throughout life may yield not only better health but also considerable savings to society.

peerReviewed

Tässä diplomityössä tutkitaan kantavien teräsrakenteiden palosuojausta ja sen kustannuksia. Teräs on palamaton materiaali, mutta lämpötilan noustessa se menettää materiaaliominaisuuksiaan merkittävästi. Tämän vuoksi kantavia teräsrakenteita pitää usein palosuojata. Palosuojausmenetelmiä on monia, joista tässä työssä esitellään muutamia. Tutkimus painottuu kuitenkin palosuojamaalaukseen. Haastattelujen mukaan nykyään palomitoitus toteutetaan yleensä normaalilämpötilamitoituksessa mitoitetulle profiilille. Palosuojamaalaus voi kuiteinkin edustaa huomattavaa osaa koko teräsrakenteen hinnasta, joten palosuojamaalattuja teräsrakenteita olisi rakennesuunnittelun yhteydessä hyvä tarkastella myös kustannusnäkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka teräsrakenteen profiilin muutos vaikuttaa palosuojamaalauksen paksuuteen ja edelleen kustannuksiin. Palosuojauksen kalvopaksuuksia lasketaan käsin sekä Autodeskin Robot Structural Analysis Professional -laskentaohjelmalla (2021, myöhemmin tekstissä ”Robot”). Samalla tutkitaan, miten kyseistä laskentaohjelmaa voidaan hyödyntää teräsrakenteiden palomitoituksessa. Diplomityössä tutustutaan ensin kirjallisuuden avulla muutamaan palosuojaustapaan, jotka ovat työn tilaajayrityksellä Afry Finland Oy:llä aktiivisesti käytössä. Tämän jälkeen selvitetään, miten teräsrakenteiden palomitoitus tehdään käsinlaskien sekä Robotilla. Kun palomitoitusprosessi on selvillä, valitaan yrityksen case-kohteista yksinkertaiset rakenteet, joille tehdään palomitoitus käsin sekä Robot-laskentaohjelmalla. Palomitoitus tehdään käsin perustuen kestävyysmenetelmään ja kriittisen lämpötilan menetelmään. Robotilla palomitoitus on mahdollista tehdä kolmella eri menetelmällä. Nämä menetelmät ovat kestävyyteen-, lämpötilaan/aikaan ja aikaan perustuvat menetelmät. Yksinkertaiset rakenteet mitoitetaan kaikilla menetelmillä palosuojaamattomana sekä palosuojattuna ja vertaillaan saatuja tuloksia sekä palosuojamaalauksen kalvopaksuuksia. Eri laskentamenetelmillä saatuja tuloksia vertailtaessa huomattiin, että pääsääntöisesti eri laskentamenetelmät antoivat samansuuruisia palosuojauksen tuloksia. Tutkimuksen aikana huomattiin kuitenkin joitain ongelmakohtia sekä Robotin laskennassa että käsinlaskennassa. Robotin todettiin kuitenkin soveltuvan hyvin teräsrakenteiden palomitoitukseen varsinkin, jos mitoitettava rakenne oli mallinnettu jo valmiiksi normaalilämpötilamitoituksen yhteydessä. Lopuksi työssä tarkastellaan teräsrakenteiden kustannuksia. Case-kohteen rakenteet ryhmitellään siiten, että yhdelle ryhmälle voidaan määrätä sama palosuojamaalauksen kalvopaksuus. Tämän jälkeen ryhmän rasitetuimmalle rakenteelle määritellään palosuojamaalaus Robotin avulla ja lasketaan tämän jälkeen rakenteen kustannukset. Palosuojamaalauksen määritys toistetaan usealle eri profiilikoolle, jolloin pystytään vertailemaan profiilikoon merkitystä palosuojamaalatun profiilin kustannuksiin. Tehdyn kustannusvertailun perusteella palonkestoluokassa R30 profiilikoon kasvattaminen ei ole yleensä kustannuksiltaan kannattavaa. R60 palonkestoluokassa profiilikoon kasvatus tuottaa useasti halvemman ratkaisun kuin alkuperäinen profiili. Tutkimuksessa huomattiin, että jos rakenteen pitää kestää palossa yli 30 minuuttia, kannattaa teräsrakenteen profiilia ja palosuojamaalauksen kalvopaksuutta optimoida. Optimaalisin tulos kustannusnäkökulmasta löydettiin yleensä kasvattamalla teräsrakenteen vakioprofiilikokoa yksi tai kaksi kokoa, jolloin teräsrakenteen ja palosuojamaalauksen kustannukset olivat mahdollisimman lähellä toisiaan. In this thesis, the fire protection of load-bearing steel structures and their costs are investigated. Steel is a non-combustible material, but when the temperature rises, it loses its material properties significantly. Because of this, load-bearing steel structures often need to be fireproofed. There are many fire protection methods, a few of which are presented in this work. However, the research focuses on fire protection paint. According to the interviews, nowadays fire designing is usually carried out for a profile designed at normal temperature. However, fire protection painting can represent a significant part of the price of the entire steel structure, so it would be good to consider fire protection painted steel structures in the context of structural planning also from a cost perspective. The study examines how the change in the profile of the steel structure affects the thickness of the fire protection coating and further the costs. Fire protection film thicknesses are calculated manually and with Autodesk's Robot Structural Analysis Professional (2021, later in the text “Robot”) calculation program. At the same time, we will investigate how the calculation program in question can be used in the fire design of steel structures. In the thesis, we will first familiarize ourselves with a few fire protection methods with the help of literature, which are actively used by the company ordering the work, Afry Finland Oy. After this, we will find out how the fire rating of steel structures is done by manually calculating and with a Robot. When the fire dimensioning process is clear, simple structures are selected from the company's case sites, for which fire dimensioning is done manually and with the Robot calculation program. Fire designing is done manually based on the resistance method and the critical temperature method. With the Robot, it is possible to do fire designing using three different methods. These methods are resistance, temperature/time, and time-based methods. Simple structures are calculated with all methods without fire protection and with fire protection, and the results obtained, and the film thicknesses of the fire protection painting are compared. When comparing the results obtained with different calculation methods, it was noticed that the different calculation methods gave the same fire protection results. During the research, however, some problem points were noticed in both Robot's calculation and manual calculation. However, the robot was found to be well suited for fire designing of steel structures, especially if the structure to be designed had already been made ready with normal temperature designing of the structure. Finally, the work examines the costs of steel structures. The structures of the case object are grouped in such a way that one group can be assigned the same film thickness of the fire protection coating. After this, the most stressed structure in the group is defined with the help of the Robot for fire protection painting, and then the costs of the structure are calculated. The determination of the fire protection painting is repeated for several different profile sizes, which makes it possible to compare the importance of the profile size with the costs of the fire protection painted profile. Based on the cost comparison, increasing the profile size in fire resistance class R30 is usually not cost-effective. In the R60 fire resistance class, increasing the profile size often results in a cheaper solution than the original profile. The research found that if the structure must last more than 30 minutes in a fire, it is worth optimizing the profile of the steel structure and the film thickness of the fire protection coating. The most optimal result from a cost point of view was usually found by increasing the standard profile size of the steel structure by one or two sizes so that the costs of the steel structure and the fire protection painting were as close as possible.

Diplomityön päätutkimustarpeena on löytää rakennuksen hiilijalanjälkeä pienentäviä tekijöitä ja vaihtoehtoja rakennuksen osista ja suunnitelluista rakenteista, käyttämättä niin kutsuttuja vihreitä materiaaleja. Tarkasteltavat rakenteet rajattiin syventävien haastattelu- ja kirjallisuustutkimuksen pohjalta selvittämällä rakennuksen suuripäästöisimmät ja eniten päästövähennyspotentiaalia omaavat rakennuksen osat, joille haluttiin etsiä vaihtoehtoisia metodeja. Tutkittavat rakennuksen osat olivat paikallavaletut väli- ja yläpohjalaatat, ulkoseinäelementit sekä kantavat betonielementtiväliseinät. Rakenneratkaisuvaihtoehdot luotiin suunniteltuun esimerkkikohteeseen yhdessä työn suunnittelijayhteistyöosapuolen, A-insinöörien kanssa. Vaihtoehtoratkaisujen periaatteena on saavuttaa alkuperäisiä rakenneratkaisuja pienempi hiilijalanjälki, olemassa olevien suunnitteluratkaisujen optimoinnilla, materiaalimääriä vähentämällä, rakenteita keventämällä, taikka soveltavilla runkoratkaisuvaihtoehdoilla. Vaihtoehtoisten esimerkkiratkaisujen hiilijalanjäljen lisäksi, tutkittiin niiden vaikutukset rakentamisen kustannuksiin ja toteutettavuuteen. Vaikutukset tutkittiin vertaamalla saatuja arvoja alkuperäisten suunnitelmien mukaisten ratkaisujen vastaaviin arvoihin. Monialaisemman vertailun tarkoituksena on hahmottaa valittujen keinojen vaikutukset laajemmin ja päätellä esimerkkiratkaisuvaihtoehtojen käyttöönotettavuuden mahdollisuuksia tuotantoon. Tutkimustulosten mukaan yksittäisten rakennusosaratkaisujen optimoinnilla voidaan saavuttaa sekä hiilijalanjälkeä, että kustannuksia pienentävä vaikutus. Vaikutukset olivat rakennusosan hiilijalanjälkeen noin 1 % – 7 % pienempiä ja kustannuksiltaan 1 % – 4 % pienempiä. Laajemmin rakennusosaratkaisua tai niistä useampaa muuttamalla tai runkoratkaisua soveltamalla saavutettiin hiilijalanjälkivaikutukseltaan suurempia hyötyjä, noin 9,5 % – 10,5 % alkuperäistä pienempi hiilijalanjälki. Vastaavasti kustannukset kasvoivat näillä ratkaisuilla 1 %–17,6 % muuttuvien osien osalta, mikä osaltaan johtui ratkaisujen työmenekkien kasvusta. The main research need of the master’s thesis is to find factors and alternatives that reduce the building's carbon footprint through the design of the building's parts and various structural component solutions. The structural solution options were created from the example site together with the designer and collaborating party, A-insinöörit. The alternatives were narrowed down on the basis of interview study and literature research by finding out the parts of the building with the highest emissions and the greatest emission reduction potential, for which were wanted to look for alternatives in production. The parts of the building to be investigated were the castin-place intermediate and upper floor slabs, external wall elements and load-bearing precast concrete partition walls. The principle of the alternative solutions is to achieve a smaller carbon footprint, which is achieved by optimizing the existing design solutions, reducing the amount of materials, making the structures lighter, or by applying frame solution alternatives. In addition to the carbon footprint effects of example design solutions, the effects on construction costs and feasibility were investigated. The effects were studied by comparing them to the solutions according to the original plans. The purpose of a more diverse comparison is to outline the effects of the reduction of carbon footprint effects and to conclude the possibilities of introducing example solution options into production. According to the research results, the optimization of individual building component solutions can achieve both carbon footprint and cost-reducing effects. The effects were about 1% – 7% lower in terms of the carbon footprint of the changing parts and 1% – 4% lower in cost. Again, by changing the building component solution or several of them, larger benefits in terms of carbon footprint were achieved, around 9.5% - 10.5%. Correspondingly, in terms of costs, the effects ranged from 1% to 17,6 % increasing effects, which were partly due to the increase in the solution's workflow.

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa lukuisia terveyshaittoja, kuten fyysisiä vammoja, kiputiloja, mielenterveysongelmia, psykosomaattisia oireita, gynekologisia ongelmia, nukkumisvaikeuksia ja erilaisia pitkäaikaissairauksia. Terveyshaittojen vuoksi lähisuhdeväkivallan uhrit käyttävät terveydenhuollon palveluita jopa kaksinkertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Nykyisellään kuitenkin vain murto-osa uhreista tunnistetaan asianmukaisesti terveydenhuollossa. Lähisuhdeväkivallan tehokkaammalla tunnistamisella voitaisiin merkittävästi vähentää terveydenhuollon kuormitusta, koska tunnistamisen on havaittu vähentävän lähisuhdeväkivaltaan liittyviä terveyskustannuksia. Aihe on erityisen ajankohtainen, sillä lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt entisestään koronaviruspandemian aikana. Lähisuhdeväkivallan alitunnistamiselle on löydetty useita syitä, jotka liittyvät koulutuksen ja ajan puutteeseen, epäsopiviin tiloihin sekä työntekijöiden asenteisiin. Myös terveydenhuollon ammattilaisten omat lähisuhdeväkivaltakokemukset tulee huomioida ja tarjota heille matalan kynnyksen apua asiaan. peerReviewed

Ansaintalogiikoilla, hinnoittelumalleilla ja palvelullistumisella pyritään ohjaamaan yrityksen kannattavuutta ja palvelemaan eri asiakkaiden tarpeita entistä paremmin. Näiden kolmen tekijän yhteensovittaminen onnistuneesti on hyvin haastavaa, jonka vuoksi on tunnistettava, mitä OEM:n asiakkaat todella odottavat siltä, ja onko sillä riittävät kyvykkyydet suoriutua tästä. Käyttöperus teisen ansaintalogiikan käyttöönottaminen vaatii palveluita ja oikeaa lähestymistapaa hinnoitte luun. Kuhunkin näistä kolmesta teemasta liittyy riskejä, joiden arviointi ja hallinta on kriittinen tekijä onnistumisen näkökulmasta. Näiden haasteiden takia työssä selvitettiin seuraaviin tutkimuskysy myksiin vastauksia: Mitä edellytyksiä käyttöperusteiselle ansaintalogiikalle tulee olla sen hyödyn tämiseksi ja miten se eroaa muista perinteisistä ansaintalogiikoista? Miten käyttöperusteinen an saintalogiikka voi vaikuttaa OEM:n myyntiprojektin kannattavuuteen? Mitkä tekijät vaikuttavat käyttöperusteisen ansaintalogiikan hinnoitteluun? Mitä riskejä liittyy käyttöperusteiseen ansainta logiikkaan ja miten näitä riskejä voidaan hallita? Työn avulla kasvatetaan ymmärrystä ja tietoi suutta käyttöperusteisen ansaintalogiikan erityispiirteistä palvelullistumisen kontekstissa. Työn toteutuksessa hyödynnettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä, ja työn toteuttamiseen osallistui yksi keskisuuri suomalainen raskaan teollisuuden laitevalmistajayritys. Yrityksellä on vankka kokemus palvelullistumisesta ja kokemuksia aikaperusteisista ansaintalo giikoista transaktioperusteisten ohella. Yrityksellä on olemassa kattavasti valmiuksia toteuttaa käyttöperusteista ansaintalogiikkaa ja edustaa täten hyvin valveutunutta laitevalmistajayritystä. Dataa kerättiin työhön 10 avoimen ryhmähaastattelun avulla, joissa mukana oli kokonaisvaltai sesti edustettuna eri asemassa toimivia henkilöitä. Lisäksi työtä varten hyödynnettiin yrityksen toiminnanohjausjärjestelmää. Vastausten selvittämiseksi tutkimuskysymyksiin hyödynnettiin ab duktiivista päättelyä, jotta pystyttäisiin löytämään yleistettävämpiä päätelmiä kirjallisuuskatsauk sen antaman tuen ja empiirisen osuuden tulosten perusteella. Työn tulokset tukivat suurimmaksi osaksi kirjallisuudessa aikaisemmin esitettyjä havaintoja liittyen palveluliiketoimintaan, hinnoitteluun, ansaintalogiikkoihin ja edellä mainittujen riskeihin liit tyen. Työn perusteella ei voida kuitenkaan antaa täysin yleistettäviä ohjeita, koska työssä käsitel tiin vain yhtä yritystä, jonka omat toimintatavat, toimiala ja muut liiketoimintaympäristön erityispiir teet vaikuttavat työn tuloksiin olennaisesti, Käyttöperusteinen ansaintalogiikka koetaan mahdolli suudeksi laajentaa yrityksen liiketoimintaa korkeamman palveluasteen avulla, sekä keinona pa rantaa kannattavuutta projektimyynnissä. Kuitenkin valmiudet asiakasyrityksissä on usein puut teelliset tälle, jonka vuoksi perinteisemmät ansaintalogiikat tulevat tuottamaan yhä jatkossa val taosan projektimyynnin tuloista. Riskien hallitsemiseksi hyödynnetään arviointeja ja pyritään ke räämään ennalta dataa, mikä mahdollistaisi tarkemman ja onnistuneemman hinnoittelun. Tulosten perusteella kirjallisuuteen tarjotaan työn avulla uutta tietoa siitä, mitkä ovat kriittisiä tekijöitä käyttöperusteiselle ansaintalogiikalle kvantitatiivisesta näkökulmasta, kuten diskontto korko ja maksuperusteen valinta. Lisäksi työssä tarkennetaan syitä, mistä epävarmuuden johtu vat, kuten puutteellinen laitteidenmittaus ja kustannustiedon puute. Tulosten pohjalta yritysten tulisi pyrkiä vieläkin enemmän arvoperusteiseen hinnoitteluun ja tarkastella käyttöperusteisen an saintalogiikan vaikutuksia yleisellä tasolla organisaation toimintaan ja resurssitarpeisiin. Riskeihin liittyen toimituksen jälkeisiä kustannuksia pidettiin haastatteluissa merkittävässä painoarvossa, vaikka kvantitatiivisen datan perusteella näiden kustannusten osuus on vähäinen koko projektin kannalta. Tulevissa tutkimuksissa tulisi tarkastella ristiriitoja kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen da tan välillä, jotta mielikuvaharhoja pystyttäisiin korjaamaan ymmärryksen kasvattamiseksi.

Saavuttaakseen kilpailuetua ja ylläpitääkseen kannattavuutta tämän päivän volatiilissa, nopeasti kehittyvässä ja korkean kilpailun omaamassa liiketoimintaympäristössä, yritysten on usein pyrittävä liiketoimintaprosessiensa systemaattiseen ja proaktiiviseen edistämiseen sekä hallintaan. Toimitusketjuun liitännäisten liiketoimintojen osalta tämän kehityksen ja hallinnan erääksi keskeiseksi tavoitteeksi nimetään usein alhaiset kokonaiskustannukset, joiden saavuttamisen perusedellytyksenä voidaan pitää kykyä ymmärtää ja mallintaa kustannusten käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Tämä koetaan kuitenkin usein haastavaksi johtuen muun muassa kustannusten kompleksisista käyttäytymismalleista sekä niihin vaikuttavien tekijöiden runsaasta määrästä, minkä vuoksi toimitusketjun kehitykseen ja hallintaan liittyviä päätöksiä on päädytty tekemään usein puutteellisen kustannusinformaation varassa. Edellä esitelty ongelma oli havaittu myös tämän diplomityön kohdeyritykseksi valikoituneessa yrityksessä sen Yhdysvalloissa sijaitsevan jakelukeskuksen operointimalliin liittyvässä päätöksentekotilanteessa. Kohdeyrityksellä ei ollut selkeää ymmärrystä siitä, miten toimitusketjun kustannuksia tulisi mallintaa siten, että laskentamalli tarjoaisi kyvykkyyden vertailla jakelukeskuksen erilaisten operointimallien vaikutuksia toimitusketjun kokonaiskustannuksiin. Tämän diplomityön tavoitteena oli paitsi tukea kohdeyrityksen jakelukeskuksen operointiin liittyvää päätöksentekoa työssä kehitettävän, toimitusketjun kokonaiskustannuksia estimoivan laskentamallin avulla, niin myös lisätä ymmärrystä toimitusketjun kokonaiskustannusten mallintamisen käytännön toteutukseen vaikuttaviin tekijöihin sekä siinä kohdattaviin haasteisiin liittyen. Tutkimukselle asetetut tavoitteet pyrittiin saavuttamaan soveltaen interventionistista tutkimusotetta, hyödyntäen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia aineistoja. Kvalitatiiviset aineistot koostuivat pääosin kohdeyrityksen henkilöstölle pidetyistä laskentamallin käytännön kehitystyötä tukeneista asiantuntijahaastatteluista sekä tutkijan osallistuvalla havainnoinnilla tekemistä muistiinpanoista. Tutkimuksessa hyödynnetty kvantitatiivinen aineisto käsitti vuorostaan tietoa muun muassa tutkimuksen kohteeksi valikoituneen tuotteen myyntihistoriasta, aikaisemmin realisoituneista kustannuksista sekä nimikkeiden kuljetukseen ja varastointiin liittyneistä attribuuteista. Kvantitatiivista dataa käytettiin tutkimuksessa erityisesti laskentamallin erilaisten parametrien ja lähtöarvojen määrittämiseen, ja se kerättiin erilaisilla kohdeyrityksen toiminnanohjaus- ja varastonhallintajärjestelmiin tehdyillä hauilla. Tutkimuksessa kehitettiin tutkimusongelmaan vastaava laskentamalli sekä samalla tunnistettiin yhteensä seitsemän osin toisistaan riippuvaista tekijää, joiden voidaan nähdä vaikuttavan keskeisesti toimitusketjunlaajuisen laskentamallin käytännön kehitykseen. Näiksi tekijöiksi nimettiin päätöksentekotilanteeseen sidonnaiset informaatiotarpeet, kompleksisuus, kustannusrakenne, käytettävissä oleva data, käytettävissä olevat resurssit, markkinamuuttujat sekä merkityksellisyys. Erilaisiksi mallinnuksen käytännön toteutuksessa kohdattavaksi konkreettisiksi haasteiksi tunnistettiin vuorostaan mallintajan tietotaitoon kohdistuvat korkeat vaatimukset, tiedon ja datan hajanaisuus, datan laatu, datan saatavuus ja olemassaolo, resurssitarpeiden mitoittaminen, mallinnuksen ajalliseen kestoon liittyvät ongelmat sekä eri tahojen poikkeavat tietointressit. Tutkimuksen ja sen tulosten voidaan nähdä tukevan toimitusketjunlaajuisten kustannuslaskentamallien tietotarveperäistä sekä tarkoituksenmukaista kehitystä. In order to gain competitive advantage and maintain profitability in today's volatile, rapidly evolving and highly competitive business environment, companies often need to strive for a systematic and proactive development and management of their business processes. In the case of supply chain related activities, low total costs are often cited as one of the key objectives of this development and management work. For this objective, the capability to understand and model cost behavior under different circumstances can be regarded as a necessity. However, this is often perceived problematic due to, among other things, the complex cost behavior patterns and the large number of factors affecting these costs. Consequently, decisions related to supply chain development and management are often made without adequate cost information. This challenge was also identified in the case company of this thesis in its decision-making situation related to the operating model of its distribution center located in the United States. The case company did not have a clear understanding of how supply chain costs should be modeled so that the costing model would provide the capability to compare the effects of different distribution center operating models on total supply chain costs. The objective of this thesis was not only to support the decision-making related to the operation of the target company's distribution center by developing a costing model estimating total supply chain costs, but also to increase understanding of the factors affecting the practical implementation of the modeling of the total costs of the supply chain and the challenges encountered in it. The targets set were sought to achieve by applying an interventionist research approach, utilizing both qualitative and quantitative data. The qualitative data consisted mainly of expert interviews held for the target company's personnel to support the actual development of the costing model. In addition, researcher's perceptions acquired with participatory observation method were also utilized. The quantitative data used in the study, in turn, included information on, among other things, the sales history of the case product selected for the study, the costs realized in the past, and the details related to the transportation and storage of the items. Quantitative data was used in the study to determine various parameters and baseline values for the costing model and was collected through various queries performed for the target company's enterprise resource planning and warehouse management systems. Costing model compliant to requirements was successfully developed in the research and at the same time, seven interdependent factors, which can be seen as having a central influence on the practical development of the supply chain-wide calculation model, were identified. These factors were decision-making situation related information needs, complexity, cost structure, available data, available resources, market variables and relevance. The high demands on the modeler’s expertise, the fragmentation of information and data, the quality of the data, the availability and existence of data, the determination of resource needs, the problems related to the long duration of the modeling project, and the differing information interests of different stakeholders were identified, in turn, as central challenges that can be encountered during the actual model development project. The research and its results can be seen to support the information-based and expedient development of supply chain-wide cost models.

Maan stabilointi mahdollistaa pehmeiden maiden lujittamisen rakentamiseen soveltuvaksi. Samalla voidaan sitoa haitallisia aineita ja hillitä esimerkiksi haponmuodostusta rikkipitoisissa maa-aineksissa. Tyypillisesti stabilointiin on käytetty sementtiä. Sen valmistamisesta aiheutuu kuitenkin paljon hiilidioksidipäästöjä ja maankäytön muutoksia. Stabilointiin voidaan käyttää teollisuuden sivuvirtoja, myös sellaisia sideaineita, joita päätyy nykyisin kaatopaikoille. Tämä CircVol2-projektin osahankkeen raportti tarkastelee ruoppausmassojen stabilointia käytettyjen sideaineiden ilmastopäästöjen, saavutetun lujuuden ja sideaineiden kustannusten suhteen. Laskennan kohteena oleva stabiloinnin kenttäkoe sekä ruoppaus ja läjitys suoritettiin Naantalin Matalahdella vuonna 2020. Tällöin tehtiin kenttäkokeena stabilointikoeruutuja, joissa testattiin eri sideaineseoksia. Käytettyjä sideaineita olivat sementti, masuunikuona, monipolttolaitoksen tuhka, jätteenpolton pohjakuona, kalkinpolton uunipöly ja kahden yrityksen tekemät seokset. Maata on mahdollista stabiloida riittävän lujaksi käyttämällä teollisuuden jäte- ja sivuvirtoja osana stabilointiseosta ja vähentää samalla huomattavasti ilmastopäästöjä ja säästää kustannuksissa verrattuna stabilointiin pelkällä sementillä. Tämän hankkeen sideaineseoksia käyttämällä raaka-aineiden kustannukset voitiin pudottaa kolmannekseen ja päästöjen määrä kymmenykseen sementtipainotteisiin seoksiin verrattuna. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että maan stabiloinnissa on mahdollista hyödyntää jäte- ja sivuvirtoja. Samalla voidaan vähentää merkittävästi ilmastopäästöjä ja kustannuksia, mutta silti saavuttaa riittäviä lujuuksia. Työn osuus päästöistä ja kustannuksista voi olla merkittävä, kuljetusten harvemmin. Päästöjen ja kustannusten suhteen optimaalinen sideaine tai sideaineseos tulee valita tapauskohtaisesti. Kaupungistumisen jatkuessa ja rakentamisen laajentuessa kohteille, joiden maaperiä pitää stabiloida, on mahdollista löytää kustannustehokkaita ja ilmastoa merkittävästi vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja ja samanaikaisesti edistää kiertotaloutta. Stabilization of dredged marine sediments with sustainable binders – Examination of carbon footprint, compressive strength, and costs in Matalahti field test Soil stabilization makes it possible to solidify soft soils for construction. At the same time, harmful substances can be bound and, for example, acid formation in sulphur-containing soils can be controlled. Cement has typically been used for stabilization. However, its production causes a lot of carbon dioxide emissions and involves changes in land use. Industrial waste and side streams can be used for stabilization, including binders that currently end up in landfills. This subproject report of the CircVol2 project examines the stabilization of dredged material in terms of greenhouse gas emissions, achieved strength, and costs of the binders. The stabilization field test, dredging, and disposal, which are the subject of the calculation, were performed in Matalahti, Naantali, in 2020. The field test was performed in different experimental plots, in which different binder mixtures were tested. The binders used were cement, blast furnace slag, ash from a co-fired combined heat and power plant, bottom ash from municipal waste incineration, lime kiln dust, and ready mixtures from two commercial companies. It is possible to stabilize the soil to sufficient strength by using industrial waste and side streams as part of the stabilization mix, while significantly reducing climate emissions and costs compared to stabilization with cement alone. With the binder mixtures of this project, the cost of raw materials could be reduced by a third and the amount of emissions by a tenth compared to cement-based mixtures. In conclusion, it is possible to utilize industrial waste and side streams for soil stabilization. This can significantly reduce greenhouse gas emissions and costs, while still achieving sufficient strength. The labour’s share of emissions and costs can be significant, while transport often plays a minor role. The optimal binder or binder mixture in terms of emissions and costs should be chosen on a case-by-case basis. As urbanization continues and construction expands to sites that need soil stabilization, it will be possible to find cost-effective alternatives with significantly less impact on the climate, while promoting circular economy. Stabilisering av muddringsmassa med hållbara bindemedel – Undersökning av koldioxidavtryck, tryckhållfasthet och kostnad för fälttestet i Matalahti Markstabilisering gör det möjligt att förstärka mjuka jordar som grund för byggande. Samtidigt kan skadliga ämnen bindas och till exempel syrabildning i svavelhaltiga jordar kan kontrolleras. Cement har vanligtvis använts för stabilisering. Dess produktion släpper dock ut mycket koldioxid och orsakar även förändrad markanvändning. Industriella biprodukter kan användas för stabilisering, inklusive material som idag hamnar på deponier. Att använda dessa material som ersättning för cement främjar cirkulär ekonomi och minimerar miljöpåverkan. Denna rapport undersöker CircVol2-projektet som en fallstudie i termer av klimatutsläpp, uppnådd tryckhållfasthet och bindemedelskostnader för bindemedel som används för att stabilisera muddermassor. Fältförsöket med stabilisering, som är föremål för beräkningen, utfördes i Matalahti, Nådendal, år 2020. Fältförsöket hade olika provrutor, i vilka olika bindemedelsrecept undersöktes. Bindemedlen som användes var cement, masugnsslagg, aska från flerbränslekraftverk, bottenaska från avfallsförbränning, kalkugnsdamm samt färdiga blandningar från två kommersiella företag. Det är möjligt att stabilisera marken tillräckligt stark genom att använda industriavfall och biproduktströmmar som en del av stabiliseringsmixen. Samtidigt reduceras klimatutsläppen och kostnadsbesparingar avsevärt jämfört med stabilisering med enbart cement. Med bindemedelsblandningarna i detta projekt skulle kostnaden för råvaror kunna minskas med en tredjedel och mängden utsläpp med en tiondel jämfört med cementvägda blandningar. Undersökningens slutsatser visar att det är möjligt att kunna utnyttja avfalls- och biproduktströmmar för att stabilisera lermassor. Samtidigt som klimatutsläppen och kostnaderna minskar avsevärt, kan man ändå uppnå tillräckliga tryckhållfastheter. Arbetskraftens andel av utsläpp och kostnader kan vara betydande, medan transporterna ofta spelar en mindre roll. Det optimala bindemedlet eller bindemedelsblandningen vad gäller utsläpp och kostnader bör väljas från fall till fall. I takt med att urbaniseringen fortsätter och byggandet utökas på platser som behöver markstabiliseras, är det möjligt att hitta kostnadseffektiva och betydligt mindre klimatförstörande alternativ samtidigt som man främjar en cirkulär ekonomi.

This chapter summarizes the evidence on the indirect costs of obesity that result from adverse labour market outcomes (i.e., earnings and employment losses) at the individual level. We focus on empirical evidence covering European countries emphasizing the most recent studies in this field. Research has established three key empirical observations. The first fact is that there is a negative link between excess weight and various labour market outcomes. Obesity is linked to significantly lower earnings, lower levels of employment and higher probability of entering sick leave or exiting from paid employment through disability pension. The second fact is that the negative link between excess weight and labour market outcomes is surprisingly robust across European countries, given that there are substantial country differences in labour market institutions, culture and the prevalence of obesity. However, there are also notable cross-country differences in these relationships. For example, the obesity-related wage penalty seems to be stronger in southern Europe compared to northern European countries. The third fact is that women in Europe seem to suffer less from obesity in terms of lower earnings compared to American women. Thus, the difference in the wage penalty of obesity among women vs. men seems to be smaller in Europe than in the U.S. Again, there is also significant heterogeneity in gender-segregated results by country in Europe. peerReviewed

Tutkimuksessa käsitellään omaperustaisen asuntotuotannon liiketoimintamallia noudattavan kohdeyrityksen kustannuslaskennan tarkkuuden kehityspotentiaalia. Kohdeyritys käyttää tuotannossaan vakioitua laskentamenetelmää, jossa kirjaukset perustuvat mukaillen Talo 80 -nimikkeistöön. Rakentaminen on aina projektiluonteista, jonka vuoksi jokainen hanke on oma projektinsa eikä suoraan verrannollinen toisiinsa. Uusien hankkeiden kustannusarviot perustuvat usein viitekohdearvioihin, mutta kustannuksien muuttujat ovat hankekohtaisia sekä osittain markkinatilannesidonnaisia, jonka vuoksi toteutuneiden kustannusten suhde kustannusarvioon harvoin saadaan tarkasti osumaan hankkeissa. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää tutkimuskohteiden pääryhmien merkittävimmät poikkeamat sekä pääryhmien kustannuslaskennan sisäisesti litteratasolta yleisimmät poikkeaman aiheuttajat. Tuloksia on tarkoitus hyödyntää käytäntöön, jolloin vastaisuudessa uusien hankkeiden laskennoissa varaustasot ja keskiarvopoikkeamat tiedostetaan uusien kohteiden kannattavuuksia arvioidessa. Tutkimus toteutettiin haastattelujen, kyselyn sekä viitekohdeaineiston ohella osittaisena tapaustutkimuksena, jotta löydettiin tarkemmin tietoa tutkimuskohteiden suunnittelu- ja rakentamisaikaisista tekijöistä, mitkä vaikuttivat kustannusarvion poikkeamien muodostumiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeyrityksen kustannuslaskennan tarkkuus on tyydyttävällä tasolla. Kaikkia kohteita tarkastelemalla kustannusarvion ja -toteuman poikkeama oli +2,5 % kun tarkastelussa otetaan huomioon myös kohteet, jotka alittivat kustannusarvion. Kuitenkin kustannusarvion ylittävät osuudet ovat varsinaisesti oleellisia ja pelkästään niitä tarkasteltaessa kustannusarvion ja -toteuman poikkeamakeskiarvo oli +4,4 %. Tulosta voidaan pitää kohtuullisena poikkeamana rakennushankkeen kohdalla. Pääryhmistä työmaan yhteis- ja käyttökustannukset poikkeavat laskennassa useimmin. Rakennushankkeen kustannusarviota tarkasteltaessa on lisäksi keskeistä tiedostaa eri pääryhmien painoarvot hankkeeseen, sillä tutkimuksen perusteella +2,5 %:n poikkeama rakennushankkeessa runko- ja vesikattokustannuksissa tarkoittaa kolminkertaisia kustannuksia perustusten ja ulkopuolisten rakenteiden kustannuspoikkeamaan nähden, vaikka näiden pääryhmien keskiarvo poikkeamat ovat prosentuaalisesti lähellä toisiaan. Työmaan yhteis- ja käyttökustannusten ohella eniten virheitä esiintyy runko- ja vesikattotöiden sekä koneteknisten töiden ohella myös pintarakenteiden kohdalla. Tulosten valossa tarkkuutta saataisiin parannettua panostamalla hankintaprosessissa sopimustekniikan tarkentamiseen sekä kiinnittämällä tarkemmin huomiota kustannushallinnan aikaiseen kirjanpitoon, joka edesauttaa viitekohdearvioiden tekemistä hankesuunnitelmien laadinnan aikana. Lisäksi suosituksena on tehdä suurimpien hankintapakettien laatiminen yhteistyössä kokeneen työnjohdon kanssa yhteisvoimin, jolloin yleisimpiä laskenta- tai urakkasisältövirheitä pystytään poissulkemaan jo hankintaprosessin aikana.

Yli puolet suomen peruskouluista on lakkautettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Koululakkautuksia on perusteltu ikäluokkien pienenemisellä ja säästösyillä. Koulukoot ovat samalla ajanjaksolla kasvaneet selvästi, eli ikäluokat eivät ole pienentyneet samassa suhteessa kuin kouluja on lakkautettu. Yhdessäkään suomalaisessa tutkimuksessa ei ole tilastollisin menetelmin tutkittu, onko lakkautuksilla saatu säästöjä. Koululla on olosuhteiden mukaan vaihteleva optimikoko, johon vaikuttavat niin kustannustekijät kuin koulukoon ja sijainnin vaikutus oppimisen tehokkuuteen. Lisäksi optimikokoon vaikuttaa joukko muita tekijöitä, kuten koulurakennusten käyttö muiden palveluiden tuottamiseen ja koulujen vaikutus alueiden vetovoimaan. Optimikoko kasvaa alueen oppilastiheyden ja oppilaiden sosioekonomisen aseman kasvaessa. Suuruuden etuja on saavutettavissa, kun koulun kokoa kasvatetaan nollasta optimikokoon. Optimikoon ylityttyä lakkautuksista aiheutuu suuruuden haittoja. Tutkimatta ei voida tietää, onko Suomessa keskimäärin jo saavutettu peruskoulun optimikoko, vai onko suuruuden etuja vielä löydettävissä. Tutkielmassa selvitettiin, onko vuosien 2006–2018 koululakkautuksilla saatu säästöjä Manner-Suomen kunnissa, ja mistä perusopetuksen käyttömenojen alalajeista säästöjä on tullut. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisissa kunnissa on tehty paljon lakkautuksia, ja selvitettiin lakkautusten mahdollisia syitä. Aineistona käytettiin Opetushallituksen kuntakohtaista paneeliaineistoa perusopetuksen toiminnan tunnusluvuista ja oppilaskohtaisista yksikkökustannuksista vuosilta 2005–2018. Tähän aineistoon yhdistettiin tilastokeskukselta kuntien tilinpäätöstietoja, avainlukuja, demografisia tunnuslukuja ja asukkaiden tulotasoon liittyviä tietoja, sekä maanmittauslaitokselta tiedot kuntien pinta-alasta. Koeryhmän muodostivat kunnat, jotka lakkauttivat yli 20 % kouluistaan yhtenä vuonna vuosien 2006–2018 aikana, ja kontrolliryhmän kunnat, jotka eivät minään tutkituista vuosista lakkauttaneet yli 20 % kouluistaan. Event study -analyysin perusteella koeryhmän kunnissa saatiin tilastollisesti merkitseviä säästöjä neljänä kuudesta lakkautuksia seuranneesta vuodesta. Vuosittaiset oppilaskohtaiset säästöt olivat välillä 349–424 euroa, mikä oli noin 4 % perusopetuksen oppilaskohtaisista toiminnan vuosittaisista käyttömenoista. Kuvailevan analyysin perusteella havaittiin, että koeryhmän kunnat olivat monilla taloudellisilla mittareilla mitattuna muita kuntia heikommassa asemassa. Event studyn perusteella ei löytynyt yksittäisiä syitä lakkautuksille esimerkiksi kuntien lakkautuksia edeltäneestä menokehityksestä. Ennemminkin lakkautukset näyttäytyivät yhtenä osana kuntien kokonaisvaltaisempia talouden sopeutuspyrkimyksiä. Tämä tutkielma ei anna vastausta siihen, ovatko koululakkautukset kasvattaneet yhteiskunnan tai kunnan asukkaiden kokonaishyvinvointia. Jos lakkautusten vaikutuksia halutaan arvioida kattavammin, tarvitaan tarkempi tutkimus aineistolla, jossa on mukana lakkautettujen koulujen oppilasmäärät ja tietoja koulukuljetusmatkojen kehityksestä ja peruskouluihin liittyvistä investointikustannuksista. Myös lakkautusten vaikutuksista oppimistuloksiin ja oppilaiden elämään, kuntalaisiin sekä kuntien elinvoimaan olisi hyvä saada lisää tietoa. Koska koulun koolla on optimipiste, ei saaduista säästöistä voida päätellä, että lakkautuksia jatkamalla saadaan vääjäämättä lisää säästöjä. Mitä enemmän lakkautuksia on tehty, ja mitä suuremmaksi koulujen koot ovat kasvaneet, sitä vähemmän tulevilla lakkautuksilla on säästöpotentiaalia.

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää urakoitsijan kilpailukykyä koulurakennusten tarjousprosessissa KVR-toteutusmuodossa. Tarjousprosessin kehittäminen on jaettu suunnittelunohjauksen kannalta kriittisten kilpailukykytekijöiden löytämiseen, kustannuslaskennan menetelmien hyötyjen löytämiseen tarjousprosessissa sekä edellä mainittujen osatavoitteiden yhteen liittävän kehityssuunnitelman muodostamiseen. Tutkimus toteutettiin kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen avulla. Kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin kouluhankkeiden tarjousprosessiin sekä käytiin läpi suunnitteluohjaukseen liittyvät rakennuksen mitoituksen, tiloille asetettavien teknisten ja pedagogisten vaatimusten sisältö. Lisäksi syvennyttiin eri kustannuslaskentamenetelmiin, joita tarjousvaiheessa voidaan hyödyntää, vertailemalla niihin käytettävää panosta ja tulosten tarkkuutta. Työn empiirisessä osuudessa tehtiin teemahaastattelut kohdeyrityksen kuudelle henkilölle kouluhankkeiden rakennuttamisen ja liiketoiminnan kehittämisen puolelta sekä yhdelle kohdeyrityksen ulkopuoliselle arkkitehdille. Haastatteluissa selvitettiin kriittiset avaintekijät tarjousprosessissa kilpailukyvyn parantamisen kannalta, johon yhtenä merkittävänä osana kuuluu kustannuslaskentamenetelmien hyötyjen liittäminen osaksi suunnittelunohjausta. muut avaintekijät liittyvät tarjousryhmän toimintaan ja suunnitelmien kehittämiseen, jossa merkittävänä kohtana on pedagogiikan huomioon ottaminen. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin ohje avaintekijöiden tunnistamiseksi ja niiden tarkentamiseksi, minkä pohjalta voidaan ottaa kehityksen askeleet. Tämän lisäksi luotiin kuvaus ja ohje kustannuslaskennan kehityssuunnitelman toteuttamiseksi. Tutkimustuloksena saadut avaintekijät auttavat kohdeyritystä parantamaan kilpailukykyä. Tutkimuksen tuotokset ovat ohjeellinen pohja toiminnan kehittämiselle ja uusien tapojen jalkauttamiselle osaksi kohdeyrityksen toimintaa, joten tulosten soveltaminen muihin yrityksiin tai muuhun toimintaan voi olla haastavaa ja tulosten yleistämistä kannattaa pohtia kriittisesti. Jatkotutkimuksena löydettyjä avaintekijöitä voitaisiin tarkentaa kohdeyrityksessä tehtävätasolle tarjousryhmän toiminnan parantamiseksi sekä etsiä niitä lisää. Nämä vaiheet tulisi suorittaa työssä käytetyn haastattelumenetelmän mukaisesti ja haastateltavien joukkoa tulisi laajentaa. Lisäksi kustannuslaskennan kehityssuunnitelmaa voitaisiin jatkojalostaa niin, että suunnitelman tuloksena saatua laskentatyökalua laajennetaan osaksi yrityksen muuta tietokanta- ja mallinnusohjelmaa.

Hydropower operation optimization in river systems involves market prices, technological constraints affecting the efficiency of turbines, and flow constraints set by an environmental regulator. Comprehensive environmental flow regulation includes the ecological state of a river system and the impact on hydropower value. This article studies the impacts of environmental constraints on hydropower value under varying electricity price volatility scenarios. The effects of maximum flow, minimum flow, and flow ramping constraints are studied analytically and quantitatively. We frame the lost hydropower value as the economic cost of these constraints. We show that the economic costs of the environmental constraints decrease with lower price volatility. We use a marginal cost and marginal benefit framework to illustrate that the optimal flow constraint should be tightened if the price volatility decreases in the electricity market. Our approach illustrates how electricity price volatility influences the analysis of optimal environmental constraints in regulated river systems. Finally, we analyse the effect of different environmental flow release options in fishways on the economic cost of a fishway. If the hydropower operator can optimize the fishway flow allocation, then the loss in hydropower value is lower than under a constant fishway flow.

Perusterveydenhuollossa on ollut 2000-luvun alusta asti toimintaa selvästi haittaavaa lääkärivajetta. Lääkärivajeella tarkoitetaan terveyskeskusten täyttämättä jääneiden lääkäripestien määrää verrattuna kaikkiin, sekä täytettyihin ja täyttämättömiin, perusterveydenhuollon lääkäripesteihin. Suomen Lääkäriliitto (d) seuraa lääkärivajetta vuosittain ja pahimmillaan se oli vuonna 2003, jolloin 12 % terveyskeskusten lääkäripesteistä oli täyttämättä. Tästä luvusta on tultu jonkin verran alaspäin, mutta edelleen vuonna 2021 lääkärivaje oli 297,5 tehtävää, joka oli 7,4 % kaikista lääkäripesteistä (Suomen Lääkäriliitto, 2022). Lääkärivajeesta ainakin osittain johtuen 2004 valmistui Hallituksen esitys (HE 77/2004), joka määritteli vuonna 2005 voimaan tulleen hoitotakuun, joka kirjattiin Suomen kansanterveyslakiin. Suomen kunnilla on lakisääteinen vastuu terveyspalvelujen järjestämisestä, mutta vaikka hoitotakuulla määriteltiin hoitoonpääsyajat, harva kunta pystyi niitä noudattamaan. (Mattila 2011) Perusterveydenhuollon lääkäreiden kysyntä ja tarjonta ei kohdannut ja se oli omiaan synnyttämään 2000-luvun alussa vuokralääkäriliiketoimintaan suuntautuneita yksityisiä yrityksiä, jotka tarjosivat erityisesti kuntien perusterveydenhuoltoon ostopalvelulääkäreitä lääkärivajetta täydentämään. Ostopalvelulääkärit näyttäisivät tulleen jäädäkseen perusterveydenhuoltoon, koska niiden käyttö on edelleen hyvin yleistä. Tämän tutkimuksen keskiössä on ostopalvelulääkäreiden korkeiden kustannusten syvällisempi analysointi. Hypoteesina oli, että ostopalvelulääkäreiden kustannukset ovat korkeita ja tämän tutkimuksen tuloksena on, että kustannukset ovat korkeita sekä teorian, että vahvasti myös empirian tulosten perusteella. Korkeiden kustannusten syvällisemmän analyysin tuloksena, tultiin siihen johtopäätökseen, että syitä on monia. Suomen väestön ikääntyminen on ollut jo pitkään kasvussa. Ikääntynyt väestö kasvattaa terveyspalvelujen kysyntää, jolla on puolestaan kustannuksia nostava vaikutus. Lääketieteen kehittymisen myötä yhä useammalle sairaudelle voidaan tehdä yhä enemmän, joka kasvattaa terveyspalvelujen käyttöä ja kustannuksia. Lääketieteen kehittymisen seurauksena saatetaan lääketiedettä käyttää myös sellaisissa asioissa, joilla ei välttämättä ole selkeitä terveyshyötyjä kuten esimerkiksi esteettisellä kirurgialla. Lääkärivajeella on mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaikutusta ostopalvelulääkäreiden käyttöön perusterveydenhuollossa. Analysoitaessa lääkärivajeen taustalla vaikuttavia tekijöitä, lääkäripalvelujen kysynnän kasvun lisäksi, tutkimuksessa tuli esille myös muita syitä. Suomi on maantieteellisesti laaja ja harvaanasuttu maa. Tutkimuksen tulosten mukaan, haasteellisinta lääkäreiden saaminen on niihin kuntiin, jotka sijaitsivat etäällä lääketieteellistä opetusta antavista yliopistokaupungeista. Tuloksissa nousi esille syrjäseuduilla sijaitsevat kunnat, joihin on vaikeampaa saada lääkäreitä. Syrjäseutujen korostuneeseen lääkärivajeeseen saattaa vaikuttaa myös lääkäreiden henkilökohtaisen elämän vaatimukset. Eri alalla työskentelevälle puolisolle ei ole välttämättä töitä tai syrjäseudulle muutto saattaa tarkoittaa myös muuttoa etäälle ystävistä, sukulaisista ja perheen tukiverkostoista. Terveyskeskusten lääkärivajeen syitä voidaan hakea myös perusterveydenhuollon lääkärintyön sisällöllisistä asioista. Lääkärivajeen seurauksena saatetaan terveyskeskusten lääkäripalveluissa toimia jatkuvilla aliresursseilla, jonka seurauksena työ on lääkäreille erittäin kuormittavaa. Vastavalmistuneet lääkärit ovat usein iso voimavara terveyskeskusten lääkäriresurssoinnissa, koska pidemmälle työurallaan päässeet lääkärit ovat usein vakiinnuttaneet paikkansa erikoislääkäreinä koulutustaan vastaavissa pesteissä. Nuorille ja kokemattomille lääkäreille vaikuttaisi olevan erittäin tärkeää, että terveyskeskustyössä on konsultaatiomahdollisuus ja tarvittaessa myös senioritukea. Vastavalmistunut lääkäri haluaa usein suorittaa yleislääketieteen erityispätevyyden heti valmistuttuaan, jonka suorittamisen edellytyksenä on, että kunnassa on tähän tarkoitukseen yliopiston hyväksymä kouluttajalääkäri. Jos sellaista ei kunnassa ole, vaikuttaa se mahdollisesti heikentävästi lääkäreiden saatavuuteen. Kaikissa haastatteluun valikoituneissa kunnissa oli ainakin joskus käytetty ostopalvelulääkäriä. Haastattelujen ajankohtana kahdeksalla kunnalla oli käytössä ostopalvelulääkäreitä ja viidellä kunnalla ei ollut. Kahdessa kunnassa oli käytössä lääkäripalvelujen kokonaisulkoistus, jossa kaikki lääkäripalvelut ostettiin yksityiseltä palveluntuottajalta. Tämä viittaisi siihen, että ostopalvelulääkärit ovat paljon ja yleisesti käytettyjä julkisessa perusterveydenhuollossa. Kaikki tutkimukseen haastatellut kunnan perusterveydenhuollon hallinnon edustajat olivat sitä mieltä, että ostopalvelulääkäri on selvästi kalliimpi kuin kunnan oma lääkäri. Haastateltavien antamien kustannusesimerkkien ja saatujen ostopalvelulääkäreiden hintojen ja kunnan omien lääkäreiden palkkatietojen perusteella näyttäisi karkeasti arvioiden siltä, että ostopalvelulääkärin kustannus on noin kaksinkertainen kunnan omaan lääkäriin verrattuna. Vaikka haastattelujen perusteella selvisi, että vuokralääkäriliiketoiminnassa on myyjän markkinat, ehkä hieman yllätyksellinen tulos oli, että ostopalvelulääkäreiden kustannukset eivät haastateltujen mielestä olleet nousseet ainakaan merkittävästi. Perusterveydenhuollon lääkärien välillisiä kustannuksia kasvattaa esimerkiksi turhien lähetteiden tekeminen erikoissairaanhoitoon ja lääkärityövoiman suuri vaihtuvuus, jolloin perehdytykseen menee enemmän resursseja. Haastatellut kuntien edustajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että korkeammat välilliset kustannukset liittyvät enemmän lääkäreiden kokemattomuuteen kuin siihen, että lääkäri tulee vuokralääkäriyrityksen kautta. Yleislääketieteen erityskoulutus on suoritettava työskentelemällä suoralla sopimuksella kunnan palveluksessa, joka osaltaan lisää kunnan omissa lääkäreissä kokemattomien osuutta. Perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen kokonaisulkoistusten kriittisimpiä menestystekijöitä vaikuttaisi olevan kunnan oman toiminnan tunteminen ja sen pohjalta oikeanlaisen mittariston rakentaminen toiminnan analysoinnin tueksi. Toiminnan tunteminen ja mittaaminen on tärkeitä edellytyksiä kilpailutuksen järjestämisessä ja toimivan ulkoistussopimuksen rakentamisessa. Koska ulkoistettaessa menetetään ainakin osittain määräysvalta yksityiselle tuottajalle, on erityisen tärkeää määritellä tarkasti määrä- ja laatukriteerit, joiden sallittujen poikkeamien ylittyessä tai alittuessa seuraa tuottajalle myös sanktioita. Yksityisten terveyspalvelujen tuottajien tärkeimpänä tavoitteena on lähes aina voiton tuottaminen osakkeenomistajalleen, joka saattaa olla ristiriidassa kunnan tärkeimpien tavoitteiden kanssa. Kunnan yksi tärkeimmistä tavoitteita on pitkän tähtäimen terveyshyötyjen saavuttaminen. Terveyspalveluiden ulkoistussopimuksissa olisikin syytä kiinnittää huomiota, miten sopimusteknisillä asioilla saataisiin sopimusosapuolten tavoitteita mahdollisimman yhteneviksi. Haastatteluiden perusteella ostopalvelulääkäreiden hankintoihin liittyi kunnan hallinnon kasvanutta panostusta esimerkiksi neuvottelemiseen, sopimusten laatimiseen, yhteistyöpalavereihin ja valvontaan, joita voidaan pitää hankinnan transaktiokustannuksina. Haastateltavat eivät osannet ottaa kantaa, missä määrin transaktiokustannukset kasvoivat verrattuna hankkeen kokonaiskustannuksiin. Kokonaisulkoistuksia käyttävissä kunnissa oltiin ehkä paremmin tietoisia transaktiokustannuksista. Transaktiokustannuksista oli ehkä aavistuksen ristiriitaisiakin näkemyksiä. Yksi haastateltu kunnan edustaja oli sitä mieltä, että isoissa ulkoistuksissa painitaan niin suurien summien kanssa, että transaktiokustannukset ovat niihin verrattuna marginaalisia. Laajassa lääkäripalvelujen ulkoistamisessa mukana ollut kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja oli sitä mieltä, että ehdottomasti sekä vaativa kilpailutusprosessi että ulkoistustoiminnan aikainen valvonta ynnä muut siihen liittyvät työt vaativat enemmän hallinnon resursseja kuin lääkäripalveluita tuotettaessa kunnan omana toimintana. Vaikuttaisi siis siltä, että lääkäripalvelujen ulkoistaminen on iso ponnistus, johon liittyy merkittävästi myös transaktiokustannusten kasvu. Julkisessa perusterveydenhuollossa on monenlaisia haasteita, joilla on myös kustannuksia kasvattavia vaikutuksia. Mielenkiintoista on nähdä, mihin kaikkeen kiihtyvällä terveysteknologian kehityksellä voidaan saada ratkaisuja. Voidaanko potilas siirtää digitaalisesti lääkärin vastaanotolle ilman, että fyysiset tutkimukset ovat potilaan hoidossa rajoittavia tekijöitä. Terveysteknologisia ratkaisuja on jo markkinoilla ja vaikuttaa siltä, että niiden läpimurto ei voi olla kaukana.

Pientaloasuminen on halutuin asumismuoto Suomessa. Suurin osa uusista pientaloista toteutetaan erilaajuisina talopaketteina, joista valmistalo on nykyrakentajien keskuudessa suosituin vaihtoehto. Vain pieni osa pientaloista on arkkitehdin suunnittelemia täysin yksilöllisiä ratkaisuja. Tässä diplomityössä tutkitaan, miksi arkkitehdin suunnittelemia yksilöllisiä pientaloja on suhteessa vähän, ja mistä toistettavaksi suunniteltujen valmiiden talotyyppien suosio kumpuaa. Arkkitehdin suunnittelemat talot mielletään usein kalliiksi, joten työssä käsitellään myös pientalorakentamisen kustannusten muodostumista ja pyritään selvittämään, voiko arkkitehdin suunnittelema talo olla yhtä kustannustehokas, kuin kilpailevat tyyppiratkaisut. Työn tarkoitus on tuoda esiin arkkitehdin osallistumisen tuomaa positiivista vaikutusta pientalohankkeessa, ja korostaa yksilöllisen suunnittelun etuja. Työn lähteinä on käytetty pääasiassa pientalorakentamiseen ja asumiseen liittyviä tutkimuksia ja tilastoja, sekä alan ammattilaisten tuottamaa kirjallisuutta ja artikkeleita. Apuna tutkimuskysymyksiin vastaamisessa on lisäksi hyödynnetty asiantuntijahaastatteluja. Haastateltavien joukkoon kuului arkkitehteja, sekä rakennusvalvonnan ja pientaloteollisuuden edustajat. Diplomityön lopussa esitellään myös oma pientalosuunnitelma. Tutkimuksen perusteella talotoimittajavetoisen rakentamisen suosio perustuu helppouteen ja varmuuteen; tietyllä kauppakirjaan kirjatulla rahasummalla saadaan aikaan valmis talo ja aikataulussa on helpompi pysyä. Arkkitehdista on rakennushankkeessa paljon hyötyä, mutta itse yksilöllistä taloa rakennutettaessa rakennusprosessi voi olla monimutkaisempi. Talotyyppejä voidaan nykyään yksilöidä jo monipuolisemmin asiakkaan toiveiden perusteella, mutta suurin haaste tulee vastaan taloa tontille sovitettaessa. Rakennuspaikan ominaisuuksien huomioiminen onnistuu parhaiten tyhjältä pöydältä yksilöllisesti suunniteltaessa. Yksilöllisellä suunnitteluratkaisulla saadaan aikaan juuri asiakkaan tarpeisiin räätälöity lopputulos. Mielikuva siitä, että arkkitehdin suunnitteleman talo olisi kallis johtuu siitä, että usein arkkitehtiin ottaa yhteyttä asiakas, joka määrittelee kohteen laatutason korkeammaksi ja kustannuksia syntyy. Tutkimuksen perusteella arkkitehdin suunnittelema talokin voi olla kustannustehokas, kunhan budjetti on tiedossa heti alusta lähtien. Rakentamisen kustannukset määräytyvät pääosin suunnitteluvaiheessa.

Puurakentamista ja puukerrostalorakentamista halutaan lisätä, koska puu rakennusmateriaalina on vähäpäästöisempi kuin betoni. Suomessa pääosa pientalorakennuksista toteutetaan puurakenteisina. Puukerrostalojen markkinaosuus kerrostalorakentamisesta on erittäin pieni, selvästi alle kymmenen prosenttia. Yksi merkittävimpiä puukerrostalorakentamista hidastavia tekijöitä Suomessa on niiden kustannukset. Koska kustannustietoa on puukerrostaloista vielä rajallisesti, tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon puukerrostalo on betonikerrostaloa kalliimpi. Koska puun käyttöä rakentamisessa halutaan lisätä, tutkittiin myös kustannuksia hybridirunkoisesta kerrostalosta, jossa kantava runko on betonirakenteinen ja pääosa julkisivusta puurakenteinen. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksesta, todellisten kohteiden kustannusvertailusta ja haastattelututkimuksesta. Esimerkkikohteina käytettiin todellisia, ja hyvin samanlaisia hybridi- ja puukerrostaloja, ja hybridikerrostalon kautta laskettua betonikerrostaloa. Betonirunkoisen asuinkerrostalon yleisin toteutustapa on elementtirakenteinen kantavat seinät-laatat-järjestelmä. Hybridirunkoinen kerrostalo ei ole täysin standardoitunut käsite. Usein sillä kuvataan kerrostaloa, jossa on betonirakenteinen runko, parveketaustaseinät ovat täysin puurakenteisia, päätyseinissä on betonisessa sisäkuorielementissä kiinni puuseinäelementti ja rakennus on muutenkin puuverhoiltu. Puukerrostaloille soveltuvia rakennejärjestelmiä on useita. Niissä on joitain eroja, kuten esivalmistusaste, mutta myös paljon yhtäläisyyksiä, kuten sääsuojauksen tarve runkoa pystyttäessä tai palosuojauksen vaatimukset. Tutkimusongelmaksi määriteltiin eri materiaalisten runkojärjestelmien kustannuserojen selvitys, mistä kustannuserot syntyvät ja mitä muita suoria sekä välillisiä kustannuksia runkojärjestelmien valinnasta voi syntyä. Tutkimuksen tuloksena saatiin selvitettyä eri materiaalisten runkojärjestelmien rakennusten kokonaiskustannusten erotukset, ja lisäksi tekijöitä, joista kustannuserot syntyvät, ja mitä muita kustannusvaikutuksia eri materiaaleilla on rakennusprojektissa. Tutkimuksessa havaittiin, että määräykset ja muut vaatimukset kerrostalorakentamisessa synnyttävät haasteita ja kustannuksia puurakenteille. Suomessa puukerrostalorakentaminen on vielä osittain kehitysvaiheessa, ja tämä heijastuu osittain myös kustannuksiin. Puukerrostalorakentaminen saa ja tarvitsee kannattavuutensa nostamiseksi tukea valtiolta ja kaupungeilta. Koska ekologisuus on lähitulevaisuudessa myös rakentamisessa nouseva trendi, puun käyttöä tullaan varmasti kerrostalorakentamisessa lisäämään. Hybridirunkoisten kerrostalojen rakentaminen voi olla kustannuksiltaan kannattavampaa kuin kokonaan puurunkoisen kerrostalon rakentaminen. Hybridikerrostalojen merkitystä rakentamisen puun käytön lisäämisessä kannattaa pohtia.

Funding Information: The authors acknowledge the French National Research Agency ( ANR-14-CE02-0021 ) and the BNP-Paribas Foundation Climate Initiative for funding the InvaCost project that allowed the construction of the InvaCost database, as well as the Norwegian Research Council's MARINFORSK project PICO ( 302114 ). The present work was conducted following a workshop funded by the AXA Research Fund Chair of Invasion Biology and is part of the AlienScenario project funded by BiodivERsA and Belmont-Forum call 2018 on biodiversity scenarios. LV received funding from the Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki . RC is funded by a fellowship from the Leverhulme Trust ( ECF-2021-001 ). EA's contract comes from the AXA Research Fund Chair of Invasion Biology of University Paris Saclay. CD is funded by the BiodivERsA -Belmont Forum Project “Alien Scenarios” ( BMBF/PT DLR 01LC1807C ). Publisher Copyright: © 2022 A collective understanding of economic impacts and in particular of monetary costs of biological invasions is lacking for the Nordic region. This paper synthesizes findings from the literature on costs of invasions in the Nordic countries together with expert elicitation. The analysis of cost data has been made possible through the InvaCost database, a globally open repository of monetary costs that allows for the use of temporal, spatial, and taxonomic descriptors facilitating a better understanding of how costs are distributed. The total reported costs of invasive species across the Nordic countries were estimated at $8.35 billion (in 2017 US$ values) with damage costs significantly outweighing management costs. Norway incurred the highest costs ($3.23 billion), followed by Denmark ($2.20 billion), Sweden ($1.45 billion), Finland ($1.11 billion) and Iceland ($25.45 million). Costs from invasions in the Nordics appear to be largely underestimated. We conclude by highlighting such knowledge gaps, including gaps in policies and regulation stemming from expert judgment as well as avenues for an improved understanding of invasion costs and needs for future research.

Funding Information: The shares of financing of the investigated TSCs are reported in Table S9. The differences in financing illustrate the absence of a systematic nationwide approach for financing TSCs. The farmers’ share of the costs was rather low in the six pilot studies, averaging less than 10%. Most financing has been arranged through individual, externally funded research and development projects. Currently, in Finland, a TSC project may obtain state financial support in the form of either a drainage subsidy from Agrifood Research and Development Fund (MAKERA) managed by the ELY Centers (Regional State Authority) or from CAP-AES’s non-productive investments as wetland investment and maintenance allowance. However, overlapping subsidies cannot be received for the same drainage area. Support can cover no more than 40% of the costs, but environmentally friendly (i.e., nature-based) solutions, and particularly expensive structures, may increase the support percentage. In recent years, MAKERA has granted approximately 2.5 million €/year of state support for about 50 dredging projects. Funding Information: Funding: This research was funded by the Joint Research Centre of European Commission (contract no. 939642), Academy of Finland (grant no. 330217), the Finnish Cultural Foundation (grant no. 00201229) and by the Valumavesi project. Publisher Copyright: © 2021 by the authors. Licensee MDPI, Basel, Switzerland. Conventional dredging of ditches and streams to ensure agricultural drainage and flood mitigation can have severe environmental impacts. The aim of this paper is to investigate the potential benefits of an alternative, nature-based two-stage channel (TSC) design with floodplains excavated along the main channel. Through a literature survey, investigations at Finnish field sites and expert interviews, we assessed the performance, costs, and monetary environmental benefits of TSCs in comparison to conventional dredging, as well as the bottlenecks in their financing and governance. We found evidence supporting the expected longer-term functioning of drainage as well as larger plant and fish biodiversity in TSCs compared to conventional dredging. The TSC design likely improves water quality since the floodplains retain suspended sediment and phosphorus and remove nitrogen. In the investigated case, the additional value of phosphorus retention and conservation of protected species through the TSC design was 2.4 times higher than the total costs. We demonstrate how TSCs can be made eligible for the obligatory vegetated riparian buffer of the European Union agri-environmental subsidy scheme (CAP-AES) by optimising their spatial application with respect to other buffer measures, and recommend to publicly finance their additional costs compared to conventional dredging at priority sites. Further studies on biodiversity impacts and long-term performance of two-stage channels are required.

Global deterioration of marine ecosystems, together with increasing pressure to use them, has created a demand for new, more efficient and cost-efficient monitoring tools that enable assessing changes in the status of marine ecosystems. However, demonstrating the cost-efficiency of a monitoring method is not straightforward as there are no generally applicable guidelines. Our study provides a systematic literature mapping of methods and criteria that have been proposed or used since the year 2000 to evaluate the cost-efficiency of marine monitoring methods. We aimed to investigate these methods but discovered that examples of actual cost-efficiency assessments in literature were rare, contradicting the prevalent use of the term “cost-efficiency.” We identified five different ways to compare the cost-efficiency of a marine monitoring method: (1) the cost–benefit ratio, (2) comparative studies based on an experiment, (3) comparative studies based on a literature review, (4) comparisons with other methods based on literature, and (5) subjective comparisons with other methods based on experience or intuition. Because of the observed high frequency of insufficient cost–benefit assessments, we strongly advise that more attention is paid to the coverage of both cost and efficiency parameters when evaluating the actual cost-efficiency of novel methods. Our results emphasize the need to improve the reliability and comparability of cost-efficiency assessments. We provide guidelines for future initiatives to develop a cost-efficiency assessment framework and suggestions for more unified cost-efficiency criteria. Supplementary Information The online version contains supplementary material available at 10.1007/s10661-021-09159-y.

Small open economies such as Finland are particularly exposed to international market competition. In this article, Finland is analysed as a competition state where the pursuit of international advantages is a policy priority. Previously, Finland has been argued to be an exemplar of an economy following a strategy of radical transformation via creatively utilizing corporatist institutions instead of relying mainly on liberal reforms. In the 1990s, Finnish policymakers adopted policy ideas that emphasize technological change, innovation and education as a means to competitive edges and pursued these goals in a coordinated manner. This allowed Finland to adopt an export-led growth model and specialize in technologically sophisticated high-quality products and services. Against this background, it is argued here that after the Eurocrisis, there has been a shift of emphasis in Finland's competitiveness strategy. The article documents how cost competitiveness measured in unit labour costs became the focal point of ideas about and policies to improve national competitiveness between 2012 and 2015. This occurred as a result of an expert economist discourse about Finland’s export problems that emphasized labour costs as the key variable. The Centre-right government’s policies after 2015 reflect the adoption of this diagnosis. On the one hand, unit labour cost reduction has become a policy priority. On the other hand, state expenditure in innovation and R&D policies has been cut substantially. These shifts suggest that there has been a change of emphasis in Finland's post-1990s competitiveness policy model and its ideational underpinnings.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten betonielementtirungon kustannuksia voidaan hallita rakennuksen tietomallia apuna käyttäen. Ongelmana on hankkeista saatavan kustannustiedon suuri määrä sekä saadun tiedon vaikeaselkoisuus ja epätarkkuus. Nämä osaltaan hankaloittavat hankkeista syntyvän kustannuskäsityksen muodostumista ja vaikeuttavat kustannusseurantaa. Kustannustiedon näkökulmasta tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää betonielementtirungon kustannusjakauma sekä tunnistaa rungon kokonaiskustannusten kannalta merkittävimmät muuttuvat tekijät. Tutkimuksen toisena päätavoitteena oli selvittää, mitkä kustannusten hallinnan näkökulmasta ovat hankkeen elinkaaren eri vaiheiden vaatimukset tietomallin tietosisällölle.Tutkimus koostui kirjallisuus- ja aineistotutkimuksesta, case-tutkimuksesta sekä haastattelututkimuksesta. Kirjallisuus- ja aineistotutkimuksessa selvitettiin saatavilla olevan julkisen tiedon ja kohdeyrityksen oman lähdemateriaalin avulla tyypillisen betonielementtirungon kustannusjakaumaa sekä tietomallinnuksen nykytasoa ja ohjaavia vaatimuksia. Case-tutkimuksessa tarkasteltiin Solibri Office -ohjelmistolla viiden kohteen viiden eri rakennemallirevision välillä tapahtuneita muutoksia. Revisioiden vertailu tehtiin, jotta eri revisioiden välillä tapahtuvat merkittävät muutokset, niiden suuruudet sekä syyt muutosten taustalla voitiin selvittää. Haastattelututkimuksessa haastateltiin sekä yrityksen sisäisiin että ulkoisiin sidosryhmiin kuuluvia asiantuntijoita. Laajat ja koko hankkeen elinkaaren kattavat haastattelut toteutettiin yhtenäistä haastattelupohjaa hyödyntäen, jotta saatiin selville hankkeen eri vaiheiden vaatimukset rakennemallin tietosisällölle. Työssä saatiin selville, että todellisten hankkeiden rungon kustannusjakauma noudattelee melko hyvin kirjallisuusaineistoissa esiteltyä jakaumaa. Case-tutkimuksessa saatiin selville, että kohteiden merkittävissä muutoksissa tiettyjen rakenneosien muutokset toistuvat. Myös merkittävien muutosten taustalla olevissa syissä on yhteneväisyyksiä hankkeiden välillä. Tutkimuksessa huomattiin, että rungon kustannusten hallinta tehostuu, kun rakennemallien tietosisältötarve on asetettu ja ajoitettu tarkasti. Tällöin jokaisessa vaiheessa on tarvittava tieto päätöksenteon tukena oikea-aikaisesti, jolloin ali- ja ylisuunnittelu vähenee sekä materiaalien ja työn hukka pienenee tarpeettomien tietomallimuutosten vähentyessä. The purpose of this research was to find out how to manage costs of the concrete frame when using building information models. The challenge is the large amount of cost information obtained from projects, as well as the unclarity and inaccuracy of the information obtained. These factors hinder the formation of cost perceptions and make it more difficult to monitor costs. From a cost information perspective, the main objective of the study was to find out the cost distribution of the precast concrete frame and to identify the significant changing factors in the total cost of the frame. Cost management from the perspective of the BIM to be utilized, the second main objective of the study was to sort out what the BIMs data content requirements are, as determined by the different stages of the project life cycle. The study consisted of a literature study, case study and an interview study. In the literature study the aim was to sort out the cost distribution of a typical precast concrete frame as well as the current level and guiding requirements of BIM. The literature study utilized both the company's own material and public source material. The case study examined the changes that took place between five different structural model revisions at five different construction sites by using the Solibri Office software. A comparison of the revisions was made in order to find out the significant changes between the different revisions. The aim was also to find out the magnitude and reasoning behind the changes. In the interview study, interviewed experts represented both sides, the company’s internal and external stakeholders. Extensive interviews covered the entire project life cycle and were conducted by using a unified interview base. With these methods the target was to find out the requirements for the different phases of the project for concerning the information content of the structural model. The study revealed that in actual projects, the frames cost distribution follows the distribution presented in the literature quite well. The biggest result in the case study was the finding that from one project to another, significant changes repeats in certain components. There are also similarities between projects within the reasons behind the significant changes. One of the findings was also that the cost control of the frame becomes more efficient when the data content needed by the structural models is set and timed precisely. In that way, the necessary information is always available when needed. Accurate timing and relevant data content aid the decision-making process, reducing under- and overplanning. When the unnecessary data model changes are reduced, the loss of materials and work is also reduced.

We study the economic profitability of residential solar photovoltaic (PV) systems in Finland. We show a moderate rate of returns (1.0% in Northern and 1.4% in Southern Finland) for the PV system investments with time-of-use hot water heating. Optimized hot water heating increases the rate of return by 0.6 percentage points. We internalize the negative externalities of greenhouse gas emissions from electricity generation by presenting the hourly electricity prices as a function of emission permit costs. A 10 €/tCO 2 increase in carbon price improves the PV investment rate of return by 0.3 percentage points.

nonPeerReviewed

Kotieläintuotannon arvoketjun tuotantotapa ja toiminnassa noudatetut käytännön vaikuttavat sekä eläinten hyvinvointiin että toiminnan kannattavuuteen. Suomen elintarvikemarkkinoille on esitetty kehitettävän eläinten hyvinvointia kuvaava laatumerkintä. Eläinten hyvinvointi on tärkeä osa eläintuotannon kestävyyttä, mutta tärkeä osa kestävyyttä on myös se, että ketjun toimijat ja kuluttajat hyväksyvät laatumerkinnän taustalla olevan tuotantotavan. Tämän selvityksen päämääränä on kartoittaa tuotantoketjun taloudellista näkökulmaa eläinten hyvinvoinnista kertovaan merkintään. Toimijoiden näkökulmia teemaan kartoitetaan yhtäältä toimenpiteiden kustannuslaskennan sekä toisaalta teemakeskustelun tulosten pohjalta. Esimerkkinä tarkastelussa käytetään sikatuotantoa sekä kahdeksaa hyvinvointitoimenpidettä, jotka kohdistuvat hyvinvoinnin eri osa-alueille ja joiden etuja ja haittoja tarkasteltiin laskelmissa ja keskusteluissa. Eläinten hyvinvointimerkki on tuotantotapaa kuvaava laatumerkintä, jonka organisointi ja merkkiin liittyvät eläinten hyvinvointia kohentavat toimenpiteet aiheuttavat arvoketjulle lisäkustannuksia. Kustannuksia aiheutuu paitsi alkutuotannolle, myös elintarviketeollisuudelle ja päivittäistavarakaupalle. Alkutuotannossa kustannuksia aiheuttavat mm. lisätyö eri tuotantovaiheissa, mahdolliset tilalla tehtävät rakenteelliset muutokset sekä aineet ja tarvikkeet (esim. tonkimismateriaalit). Eläinten logistiikassa ja teollisuudessa kustannuksia aiheutuisi mm. tuotteen erillään pidosta ja jäljitettävyydestä ja kaupassa markkinoinnista. Myös tuotantotavan dokumentointi sekä toiminnan ja tiedon hallinta aiheuttavat kustannuksia. Jotta toimijoilla olisi taloudellinen kannustin ottaa merkintä käyttöön, nämä kustannukset on saatava katetuksi joko markkinatuotoilla (pyytämällä tuotteesta korkeampaa hintaa, jos asiakas on sen valmis maksamaan) tai kohentuneen tuottavuuden kautta. Tuottavuushyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi toimenpiteillä, jotka parantavat eläinten terveyttä. Hyvinvointimerkki voi myös olla apuna yritystoiminnan kehittämisessä sekä mahdollistaa korkeamman lisäarvon saamisen tuotteesta ja parantaa siten yritysten kilpailukykyä, tai tuottaa muita hyötyjä (esim. työhyvinvointi). Hintalisän saamiseksi markkinoilta on tärkeää, että merkintä yhtäältä tuottaa kuluttajille aitoa lisäarvoa ja toisaalta, että päivittäistavarakauppa ja muut jakelutiet ovat valmiita käyttämään merkintää. Toimijoiden mukaan hyvinvointia edistävät toimenpiteet eivät kuitenkaan saisi vaarantaa tuoteturvallisuutta.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Tässä työssä tutkittiin yhtenäisen digitaalisen tuotannonohjausjärjestelmän käytöstä havaittavia hyötyjä talotuotannossa. Näiden hyötyjen selvittämisellä tiedetään paremmin, miten merkittävä vaikutus aikataulusuunnittelu- ja tuotannonohjausprosessin yhdistävällä ja selkeyttävällä järjestelmällä on rakennushankkeiden onnistumisen kannalta. Vastaavia lyhyenaikavälin suunnitteluun ja ohjaukseen keskittyvää tuotannonohjausjärjestelmiä ei vielä ole juurikaan ollut käytössä, eikä niiden käytännön toimivuudesta ole riittävästi näyttöä. Tämä tutkimus vastaakin kysymykseen: Miten digitaalinen tuotannonohjausjärjestelmä edistää työmaiden johtamista, tiedonvälitystä sekä suunnitelmallisuutta? Samalla saadaan lisätietoa siitä, miten uusi järjestelmä sopii työmaiden käytäntöihin ja mitä ongelmia sen hyödyntämisessä voi olla. Lopuksi näiden laadullisten hyötyjen merkityksen ymmärtämiseksi havaittuja vaikutuksia arvioitiin rakentamisen tuottavuuden sekä kerääntyvien kustannusten kannalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin järjestelmän käyttöä poikittaistutkimuksena yhdeksällä eri rakennustyömaalla haastattelemalla niiden työnjohtoa. Näiden haastattelutulosten yleistettävyyden tukemiseksi suoritettiin myös kyselytutkimus työmailla, joissa suurimmalla osalla ei järjestelmä vielä ollut käytössä. Kyselyssä selvitettiin työmaiden digitaalisia valmiuksia sekä järjestelmän ratkaisemien ongelmien merkitystä tuotannonohjauksessa, tiedonhallinnassa sekä työnjohdon ajankäytössä. Empiiristä dataa kerättiin 11 haastattelusta sekä 27 kyselyvastauksesta, joihin osallistui työnjohtajia, vastaavia työnjohtajia sekä työmaainsinöörejä. Tämä pääosin laadullinen aineisto analysoitiin eri työmailta esille nousevien yhtenevyyksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. Lopuksi muuttujia vertailtiin kirjallisuuteen, minkä perusteella muodostettiin kokonaiskuva järjestelmän tuottamista hyödyistä ja niiden merkityksestä. Tutkimuksen tulosten perusteella työssä osoitetaan, että tarkastelu järjestelmä toimii käytännössä ja, että sillä pystytään vaikuttamaan tuotannonohjausprosessin toimivuuteen merkittävissä määrin. Tämä näkyy tuotannonsuunnittelun tarkkuuden, tiedonhallinnan sekä työnjohdon ajankäytön tehostumisena. Näistä oli puolestaan havaittavissa vaikutuksia rakentamisen tuottavuuteen sekä kerääntyviin kustannuksiin. Työn teoreettisen kontribuutiona on ensimmäiseksi se, että tehdyn selvityksen avulla tiedetään paremmin, missä määrin vastaavilla järjestelmillä pystytään ratkaisemaan talotyömailla yleisesti havaittavia ongelmia. Tämän avulla saatiin varmistettua kirjallisuudessa esitettyjen pohdintojen toimivuutta sekä merkitystä käytännön tilanteisissa. Toiseksi työssä saatiin nostettua esille työmaiden toimintamalleihin liittyviä ongelmia sekä osittain selvennettyä työmaiden edellytyksiä uusien järjestelmien käyttöönotolle. Tämän avulla tiedetään paremmin, missä talotyömaiden digitalisaatiossa ollaan menossa ja mitkä olisivat ne toimenpiteet, joilla kehitystä saataisiin vietyä eteenpäin. Kolmanneksi työ rakentaa vielä pohjaa yhtenäisemmän tuotannonohjauksen tutkimiselle ja kehittämiselle jatkossa sekä esittää siihen liittyviä jatkotutkimus tarpeita.

Article In Press The article of record as published may be found at https://doi.org/10.1016/j.accinf.2019.06.002 Prior literature informs us that a company's decision to outsource a business process depends on process characteristics such as how frequently the process is performed or how specific the assets required by the process are. In this article, we compare the effects of accounting process characteristics on outsourcing decisions across users of traditional and cloud-based accounting information systems (AIS). By focusing on outsourcing of accounting processes among small and medium sized enterprises, we investigate the effect of five business process characteristics (frequency, human asset specificity, uncertainty, information intensity, and need for customer contact) on the outsourcing decision. Our results reveal that process frequency has a weaker negative effect on the outsourcing decision among users of cloud-based AIS. This appears to contribute to users of cloud-based AIS outsourcing a larger variety of accounting processes. Compared to traditional AIS, the inherent properties of cloud-based AIS such as ubiquitous ac- cess, scalability, and integration seem to encourage users of cloud-based AIS to also outsource processes that are frequently performed.

Highlights • Combines dynamic optimization and numerical weather prediction (NWP). • Annual solar PV forecast error cost for the 1 MWp plant is 830€. • Solar PV generation imbalances reduced by 10% with demand side management. • Average and marginal benefits per household decrease with increasing network size. Intermittent renewable energy generation, which is determined by weather conditions, is increasing in power markets. The efficient integration of these energy sources calls for flexible participants in smart power grids. It has been acknowledged that a large, underutilized, flexible resource lies on the consumer side of electricity generation. Despite the recently increasing interest in demand flexibility, there is a gap in the literature concerning the incentives for consumers to offer their flexible energy to power markets. In this paper, we examine a virtual power plant concept, which simultaneously optimizes the response of controllable electric hot water heaters to solar power forecast error imbalances. Uncertainty is included in the optimization in terms of solar power day-ahead forecast errors and balancing power market conditions. We show that including solar power imbalance minimization in the target function changes the optimal hot water heating profile such that more electricity is used during the daytime. The virtual power plant operation decreases solar power imbalances by 5–10% and benefits the participating households by 4.0–7.5 € in extra savings annually. The results of this study indicate that with the number of participating households, while total profits increase, marginal revenues decrease.

The cost of cancer and outcomes of cancer care have been discussed a lot since cancer represents 3-6% of total healthcare costs and cost estimations have indicated growing costs. There are studies considering the cost of all cancers, but studies focusing on the cost of disease and outcomes in most common cancer sites are limited. The objective of this study was to analyze the development of the costs and outcomes in Finland between 2009 and 2014 per cancer site.The National cost, episode and outcomes data were obtained from the National register databases based on International Statistical Classification of Diseases (ICD)-10 diagnosis codes. Cost data included both the direct and indirect costs. Two hospitals were used to validate the costs of care. The outcome measures included relative survival rate, mortality, sick leave days per patient and number of new disability pensions.The outcomes of cancer care in most common cancer sites have improved in Finland between 2009-2014. The real costs per new cancer patient decreased in seven out of ten most common cancer sites. The significance of different cost components differ significantly between the different cancer sites. The share of medication costs of the total cost of all cancers increased, but decreased for the five most common cancer sites.The changes in the cost components indicate that the length of stay has shortened in special care and treatment methods have developed towards outpatient care. This partially explains the decrease of costs. Also, at the same time outcomes improved, which indicates that decrease in costs did not come at the expense of treatment quality. As the survival rates increase, the relevance of mortality measures decreases and the relevance of other, patient-relevant outcome measures increases. In the future, the outcomes and costs of health care systems should be assessed routinely for the most common patient groups.