Search

Funder: Suomen Kulttuurirahasto (Finnish Cultural Foundation); doi: https://doi.org/10.13039/501100003125, Funder: Emil Aaltosen Säätiö (Emil Aaltonen Foundation); doi: https://doi.org/10.13039/501100004756, Funder: Jenny ja Antti Wihurin Rahasto (Jenny and Antti Wihuri Foundation); doi: https://doi.org/10.13039/501100004022, Funder: Helsingin Yliopisto (University of Helsinki); doi: https://doi.org/10.13039/100007797, Social transmission of information is taxonomically widespread and could have profound effects on the ecological and evolutionary dynamics of animal communities. Demonstrating this in the wild, however, has been challenging. Here we show by field experiment that social transmission among predators can shape how selection acts on prey defences. Using artificial prey and a novel approach in statistical analyses of social networks, we find that blue tit (Cyanistes caeruleus) and great tit (Parus major) predators learn about prey defences by watching others. This shifts population preferences rapidly to match changes in prey profitability, and reduces predation pressure from naïve predators. Our results may help resolve how costly prey defences are maintained despite influxes of naïve juvenile predators, and suggest that accounting for social transmission is essential if we are to understand coevolutionary processes.

In 1948, Angus Bateman presented experiments and concepts that remain influential and debated in sexual selection. The Bateman gradient relates reproductive success to mate number, and Bateman presented this as the cause of intra-masculine selection. A deeper causal level was subsequently asserted: that the ultimate cause of sex differences in Bateman gradients is the sex difference in gamete numbers, an argument that remains controversial and without mathematical backup. Here I develop models showing how asymmetry in gamete numbers alone can generate steeper Bateman gradients in males. This conclusion remains when the further asymmetry of internal fertilisation is added to the model and fertilisation is efficient. Strong gamete limitation can push Bateman gradients towards equality under external fertilisation and reverse them under internal fertilisation. Thus, this study provides a mathematical formalisation of Bateman’s brief verbal claim, while demonstrating that the link between gamete number and Bateman gradients is not inevitable nor trivial. peerReviewed

Kirjoituksessa hahmotellaan kahta toisistaan eroavaa demokratiakäsitystä, joista molemmista löytyy yhteys 1800-luvun puolivälissä muotoiltuun kehitysoppiin. Talouden vapautta korostava oppi pitää inhimillisen kehityksen liikkeellepanevana voimana ihmisten itsekästä voitonhalua. Jos yksilöiden välistä kilpailua yritetään rajoittaa, kyseessä ei voi olla demokratia. Kilpailullisen demokratian rinnalla on vaikuttanut demokratiakäsitys, jonka perustana on yhteinen neuvonpito. Sille on ominaista pyrkimys sovitella vastakkaisia toiveita ja pyrkimyksiä. Näin ajateltuna evoluution toimijoita eivät ole yksilöt vaan yhteisöt. Jos joku yksilö tai kansanosa on jätetty neuvonpidon ulkopuolelle, silloin kyse ei voi olla demokratiasta. Näin ajateltuna demokratia voidaan ymmärtää joko voitonhalun innoittamaksi yksilöiden väliseksi kilpailuksi tai yhteisökokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua etsiväksi neuvonpidoksi. Nämä kaksi toisensa poissulkevaa demokratian muotoa ovat läsnä aikamme poliittisessa keskustelussa, vaikka ne jäävätkin helposti huomaamatta. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä demokratian kilpailullistaminen hankaloittaa neuvonpitoa uhaten samalla tukahduttaa yhteisön oppimiskyvyn.

Prestige-biased social learning occurs when individuals preferentially learn from others who are highly respected, admired, copied, or attended to in their group. This form of social learning is argued to reflect novel forms of social hierarchy in human societies, and, by providing an efficient short-cut to acquiring adaptive information, underpin the cumulative cultural evolution that has contributed to our species’ ecological success. Despite these potentially important consequences, little empirical work to date has tested the basic predictions of prestige-biased social learning. Here we provide evidence supporting the key predictions that prestige-biased social learning is used when it constitutes an indirect cue of success, and when success-biased social learning is unavailable. We ran an online experiment (n = 269) in which participants could copy each other in real-time to score points on a general-knowledge quiz. Our implementation of ‘prestige’ was the number of times someone had previously been copied by others. Importantly, prestige was an emergent property of participants’ behaviour during the experiment; no deception or manipulation of prestige was employed at any time. We found that, as predicted, participants used prestige-biased social learning when the prestige cue was an indirect cue of success, and when direct success information was unavailable. This highlights how people flexibly and adaptively employ social learning strategies based on the reliability of the information that such strategies provide.

Artikkeli analysoi kolmea eri muotoa, jotka halun käsite saa Girardin tuotannossa. Ensimmäinen näistä pohjautuu Hegel-vaikutteiseen psykologiseen malliin, jossa tietoisuuden käsite on etusijalla. Toisessa korostuvat affektiivinen väkivalta ja sen kanavointi uskonnon kautta. Kolmas malli yhdistää halun ihmisen biologiseen lajikehitykseen ja kulttuurievoluutioon. Artikkeli avaa halun käsitteen teoreettisia taustavaikutteita ja pohtii sen käyttökelpoisuutta modernin kulttuurin ja yhteiskunnan analyysissa.

The scale of human cooperation and conflict is outstanding and evolutionarily challenging to explain. Cooperative and hostile behaviours have deep evolutionary roots and adaptive functions. However, theoretical models differ in how they explain these functions. Thus, my thesis aims to empirically test functional predictions about human cooperation and conflict. These experiments use a behavioural ecological framework, and pay also attention to the effects of social and developmental environments. In the first two chapters, I studied how group composition affects cooperation and individual success, and how people react to information of each other’s cooperative behaviour. I found that cooperative contributions increased with greater group heterogeneity for those with high baseline cooperativeness, and decreased for those with lower baseline cooperativeness. However, people were insensitive to pre-information of group composition, even though group composition was essential for cooperation to be successful. In Chapter III, I compared evolutionary theories of human intergroup conflict by empirically testing whether intergroup aggression is motivated by public goods as predicted by models of group selection (i.e. Parochial Altruism models) or by private goods as predicted by models of individual selection (i.e. Male Warrior and Chimpanzee models). My results challenge group selection models by implying that private goods motivate intergroup hostilities even when they are socially inefficient. In chapter IV, I propose and test a hypothesis that harsh parental treatment intensifies group-beneficial prosocial and bellicose norms and thus contributes to group success in intergroup conflicts. I found, in accordance with my hypothesis, that harsh parental treatment increased both these traits in males and harsh parenting may thus bear cultural evolutionary consequences. Together, my results contribute further knowledge to our evolutionary understanding of the dynamics, backgrounds and patterns of human cooperation and conflict.

Tutkimuksessa pyritään yhdistämään ajatus kulttuurista eräänlaisen luonnonvalinnan alaisena Dan Sperberin näkemyksien (1) kommunikaation taustadynamiikasta tarkoitet-tujen merkityksien päättelynä niiden kontekstisidonnaisen merkittävyyden perusteella ja (2) erilaisten käsityksien eri kohteista leviämisen suhteen. Tällaisen yhdentävän viiteke-hyksen turvin pyritään vastaamaan pätevästi Sperberin kritiikkiin koskien darwinilaisen luonnonvalinnan soveltamista kulttuurin ilmiöihin. Näihin kritiikkeihin lukeutuvat väitteet, että (1) kulttuurin muutostiheys on liian korkea evoluution tuloksien kasautumisen mahdol-listamiseksi, (2) yleistykset koskien sisältöjä ovat kestämättömiä tehtyjen yliyksinkertais-tuksien vuoksi ja (3) toisintumisen sijaan välittyvät kulttuurisisällöt ovat tulkinnanalaisia. Mikäli tämä projekti onnistuu, sen tulisi hyödyttää ketä vain, joka on taipuvainen hyödyn-tämään evoluutiolähtöistä lähestymistapaa kulttuurin tutkimiseksi. Meemiteoria, eli ajatus toisintuvista kulttuuriolioista, on ensisijainen tutkimuksessa hyödynnetty lähde ajatukselle, että luonnonvalinta pätee kulttuuriin. Vaikka muihin vastaa-viin lähestymistapoihin kuten rinnakkaisevoluutioteoriaan, joka väittää ihmisten perivän sekä geneettistä että kulturaalista informaatiota, viitataan ajoittain, ne lähinnä tukevat yri-tystä tarkentaa esitettyä yhtenäistävää teoriaa kulttuurin evoluutiosta. Sen sijaan tämä tutki-elma hyödyntää Sperberin edustuksien epidemiologiaa, jonka mukaan kulttuuri-informaa-tion käsittely muokkaa aina sen sisältöjä toimijoiden taipumuksien mukaisesti. Erityisesti kommunikaation relevanssiteoria on korvaamaton osa tätä esiteltävää kehikkoa. Muihin lähteisiin lukeutuvat Pierre Bourdieun kenttäteoria sekä Sir Karl Popperin teoriat tieteen kehittymisestä ja (1) aineen, (2) mielen ja (3) kulttuurin kolmesta maailmasta. Tämän tutkielman esittelemä yhtenäistävä teoria hyväksyy väitteen edustuksien muutok-sien yleisyydestä, kun ne päätellään välittävistä eleistä. Ajatuksen luonnonvalinnasta kult-tuurin sisällä pelastamiseksi tarjotaan kuitenkin tarjotaan teoriakehystä, joka kykenee selit-tämään edustuksien sisältöjen säilymisen käytännössä näistä muutoksista huolimatta. Kyseisen teorian mukaan ihmiset oppivat yhdistämään tiettyjä piirteitä eri kategorioihin ja huomioimalla toistensa näkökulmat räätälöimään aiotut merkitykset välittäviä ilmaisuja. This study attempts to combine the idea that culture gives rise to a form of natural election with Dan Sperber's positions concerning (1) the underlying dynamics of communication as inferring intended meanings according to their contextual relevance, and (2) the spread of distinct conceptions regarding different objects. Such a combinatory framework is intended as a viable answer to Sperber's criticism of applying Darwinism to cultural phenomana. Sperber's critiques include the claims that (1) the high mutation rate of culture prevents its cumulative evolution, (2) generalizations concerning representations are untenable because they oversimplify matters, and (3) instead of being replicated, transmitted cultural infor-mation is reconstrued. If successful, this project should benefit anyone who is inclined to utilize an evolutionary approach to research cultural phenomena. The meme theory, the idea that there exist replicating cultural entities, is the primary representative of the idea that Darwinism applies to culture in this study. While alternative selectionist approaches such as the dual-inheritance theory, which argues that people inherit both genetic and cultural information, are also mentioned occasionally, they play a merely supporting role when detailing the integrative theory of cultural evolution is attempted. Instead, this study utilizes Dan Sperber's epidemiology of representations, according to which the transformations always occur when cultural information is handled, and these biases are caused by actors' dispositions. In particular, the relevance theory of communication constitutes an indispensable part of the newly introduced framework. Other resources include Pierre Bourdieu's theory of fields and Sir Karl Popper's theories about the evolution of science and the three worlds of (1) matter, (2) mind, and (3) culture. The integrative theory this study introduces accepts the claim that representations often transform when they are inferred from the demonstrations which convey them. However, a framework which explains how their contents may be retained in practice despite this dynamic is provided to salvage the idea that culture contains a form of natural selection. According to this theory, people learn to associate certain traits with specific categories and minding another's position enables tailoring expressions to convey the intended meanings.

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään tieteenfilosofisella otteella Robert Boydin ja Peter Richersonin teoriaa geenien ja kulttuurin rinnakkaisevoluutiosta. Tarkemmin kyse on teoriassa esiintyvien evoluutio -käsitteen eri merkitysten erittelystä ja selvittämisestä sekä edelleen kyseisten evoluution eri merkitysten avulla tuotetun ymmärryksen jäsentämisestä ja arvioimisesta. Liikkeelle lähdetään biologisen evoluution ja darvinistisen evoluutioteorian esittelystä. Tarkoitus on saavuttaa perusymmärrys evoluutiosta sen nykymaailmassa ensisijaisessa kontekstissa mukaan lukien tyypilliset tavat tutkia ihmisen ominaisuuksien evolutiivista kehitystä. Tämän jälkeen evoluutio irrotetaan biologiasta ja siirrytään tarkastelemaan sitä, kuinka evoluutioteoriaa on mahdollista abstraktion ja analogisen ajattelun myötä soveltaa muiden ilmiöiden kuvaamiseen ja selittämiseen. Keskiöön nousee kysymys siitä, kuinka Boydin ja Richersonin teoriaan kuuluva kulttuurievoluutioteoria toimii ja miten siinä hyödynnetään evoluutioajattelua. Boydin ja Richersonin teorian analyysia täydennetään tarkastelemalla siihen sisältyviä suorempia tapoja soveltaa evoluutionäkökulmaa ihmiseen. Nämä pitävät sisällään etenkin kulttuurin mahdollistavien ihmisen psykologisten ja sosiaalisten ominaisuuksien evolutiivisen kehityksen tarkastelun sekä varsinaisen geenien ja kulttuurin rinnakkaisen evoluution idean esittelyn. Lopuksi arvioin vielä rinnakkaisevoluutioteorian avulla tuotetun ymmärryksen hyödyllisyyttä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Tässä yhteydessä rajoitun Boydin ja Richersonin tärkeän ihmisen sosiaalisuuden evolutiivista kehitystä koskevan hypoteesin analyysin ja sen myötä paljastuviin teorian luoman ymmärryksen keskeisiin piiteisiin. Boydin ja Richersonin teoriassa esiintyvien evoluutio -käsitteen eri merkitysten erittelyn ja selvittämisen pohjalta on todettavissa, että biologisen evoluution sekä geenien ja kulttuurin evoluution soveltamisen osalta teoria tuottaa sitä tunnetumman evoluutiopsykologian tutkimussuuntauksen kanssa hyvin samankaltaista evolutiivista ymmärrystä. Tutkimussuuntaukset jakavat myös yhteisen heikkouden, sillä molempien avulla tuotetut tutkimushypoteesit ovat nykyisellään empiirisesti heikosti perusteltuja. Kulttuurievoluution osalta taas on todettavissa, että vaikka teoria on lähtökohtaisesti hienostuneempi ja pidemmälle viedympi kuin esimerkiksi memetiikaksi kutsuttu tunnetumpi kulttuurievoluutioteoria, ei sen keskeisen sisällön muodostavien mallintamissimulaatioiden avulla tuotettua ymmärrystä voida vielä nykyisellään pitää yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta erityisen vakuuttavana tai valaisevana.

Romahdus: miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä, Jared Diamond, Terra Cognita (2005)

Confronting environments: global understanding in a globalizing world, James G. Carrier (toim.), Altamira Press (2004)

Biologisella evoluutiolla ja kulttuurin kehityksellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, mutta myös tiettyjä eroja. Tässä kirjoituksessa tuodaan esiin yhtäältä biologisen evoluution ja toisaalta kulttuurin kehityksen välttämättömät ehdot sikäli kuin niitä tunnetaan. Ilmiön välttämättömät ehdot muodostavat yhdessä sen riittävän ehdon.

Sosiaalitieteet ovat tällä hetkellä vaiheessa, jossa suhtautuminen evoluutioteoriaan määritellään uudelleen. Tutkimuskohteesta ja tutkijan omista valmiuksista riippuen aihetta voidaan lähestyä kahdesta suunnasta. Toisessa evoluutio tunnistetaan toimintaa sääteleviksi reunaehdoiksi, ihmisnäkemyksemme kehyksiksi, joihin tutkimus ei kuitenkaan varsinaisesti keskity. Toisessa taas evoluutiota käytetään valaisemaan inhimillisen toiminnan sääntöjä ja logiikkaa, eräänlaisena korttipakkana, joka olennaisesti limittyy tutkimuskohteen tieteelliseen selittämiseen.

On hyvin mielenkiintoinen tieteenfilosofinen kysymys, voidaanko yhteiskunnan ja kulttuurin kehitys lukea evoluutioteorian pätevyysalan piiriin. Voidaanko lainkaan puhua kulttuurievoluutiosta niin kuin nykyisin niin yleisesti tehdään vai pitäisikö mieluummin puhua yksinkertaisesti kulttuurin kehityksestä?

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Opinnäytetyön tutkimuskohteena on yksilöiden ja yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa omaan kehitykseensä: onko kehitys determinististä vai voimmeko vaikuttaa siihen? Tässä keskeisenä ovat yhteiskunnallinen näköalattomuus, joka ei näe mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaa ja yksilön elämää tietoisesti ja toisaalta Pekka Kuusen esittämät kulttuurievoluution tietoista ohjaamista koskevat ajatukset. Tutkimuksen tarkoituksena on kulttuurievoluution teoreettisen tarkastelun kautta hahmottaa niitä reunaehtoja, joiden pohjalta kulttuurievoluution tietoinen ohjaaminen olisi mahdollista – ja näin ylittää yhteiskunnallinen näköalattomuus. Tässä keskeiseksi nousevat kysymykset siitä kenen ehdoilla, miten ja minne kulttuuria tulisi ohjata. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on aiheen teoreettinen tarkastelu ja aikalaisdiagnostinen ote. Menetelmän voisi sanoa olevan myös hyvin klassinen: pyrkimys ymmärrykseen lukemisen, kirjoittamisen ja ajattelun kautta. Asettamalla teoriat ja aiheet dialektiseen tarkasteluun on pyritty hahmottamaan asioiden välisiä yhteyksiä ja luomaan kokonaiskuva, jonka kautta tutkimuskysymyksiin voidaan esittää vastauksia. Menetelmään kuuluu myös aiheen tieteidenvälinen tarkastelu. Keskeiset tulokset koskevat niiden yhteyksien osoittamista, joiden avulla tietoinen kulttuurievoluutio olisi teoreettisesti tarkasteltuna ylipäänsä mahdollista. Kulttuurievoluution ohjaaminen edellyttää ensisijaisesti sen määrittelemistä, mitä sen ohjaajat haluavat olla ja tämän jälkeen kulttuurin – ts. käytettävien ajattelu- ja toimintatapojen – tarkastelua suhteessa tähän. Työssä esitetään miten kulttuurinen tapa ajatella missä suhteessa olemme maailmamme ja toisiimme on vaikuttanut siihen millaiseksi yhteiskuntamme ja elämämme on muodostunut sekä miten tämän ajatuksen muuttaminen voisi vaikuttaa siihen millaiseksi maailmamme tulevaisuudessa muotoutuu. Toisaalta näiden tutkimistulosten esittäminen tiivistelmän muodossa ei anna oikeaa kuvaa niistä, sillä tavallaan koko työ on tehdyn tutkimuksen tulos ja em. tuloksia ei voi kunnolla mieltää ilman koko työhön tutustumista. Tärkeimmät lähteet ovat Pekka Kuusen teos Tämä ihmisen maailma, Thom Hartmannin aikalaisdiagnostinen kirja The Last Hours of Ancient Sunlight sekä Hawkenin ja Lovinsien luonnonkapitalismia esittelevä Natural Capitalism.