Olemmeko kärpäsiä vai mehiläisiä?

Kirjoituksessa hahmotellaan kahta toisistaan eroavaa demokratiakäsitystä, joista molemmista löytyy yhteys 1800-luvun puolivälissä muotoiltuun kehitysoppiin. Talouden vapautta korostava oppi pitää inhimillisen kehityksen liikkeellepanevana voimana ihmisten itsekästä voitonhalua. Jos yksilöiden välistä kilpailua yritetään rajoittaa, kyseessä ei voi olla demokratia. Kilpailullisen demokratian rinnalla on vaikuttanut demokratiakäsitys, jonka perustana on yhteinen neuvonpito. Sille on ominaista pyrkimys sovitella vastakkaisia toiveita ja pyrkimyksiä. Näin ajateltuna evoluution toimijoita eivät ole yksilöt vaan yhteisöt. Jos joku yksilö tai kansanosa on jätetty neuvonpidon ulkopuolelle, silloin kyse ei voi olla demokratiasta. Näin ajateltuna demokratia voidaan ymmärtää joko voitonhalun innoittamaksi yksilöiden väliseksi kilpailuksi tai yhteisökokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua etsiväksi neuvonpidoksi. Nämä kaksi toisensa poissulkevaa demokratian muotoa ovat läsnä aikamme poliittisessa keskustelussa, vaikka ne jäävätkin helposti huomaamatta. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä demokratian kilpailullistaminen hankaloittaa neuvonpitoa uhaten samalla tukahduttaa yhteisön oppimiskyvyn.