Search

Objective To investigate associations of early and middle adulthood physical activity (PA) with symptoms of pelvic floor disorders (PFD), i.e., stress urinary incontinence (SUI), urge urinary incontinence (UUI), fecal incontinence (FI), constipation or defecation difficulties (CDD), and feeling of pelvic organ prolapse (POP) among middle-aged women. Design A cross-sectional, observational study with retrospective PA assessment. Setting University Research Laboratory. Sample A random population sample of 1098 47-to-55-year-old Finnish women. Methods Early adulthood PA, current PA, and demographical and gynaecological variables were assessed using self-report questionnaires. Logistic regression analyses were applied to study associations of PA variables with symptoms of PFDs. Potential confounding effects of demographical and gynaecological variables were controlled in multiple logistic regression models. Main outcome measures Structured questionnaire-assessed retrospective PA assessment at the age of 17–29, current PA at middle age, and prevalence of symptoms of SUI, UUI, FI, CDD and POP. Results Current PA was not independently associated with the occurrence of the symptoms of PFDs. Middle-aged women with early adulthood history of competitive sports were more likely to experience symptoms of UUI (OR 2.16, 95% CI 1.10–4.24, p=0.025) but not symptoms of SUI, FI, CDD, or POP, while women with history of regular PA were more likely to experience symptoms of FI (OR 4.41, 95% CI 1.05–18.49, p=0.043) but no other symptoms of PFDs. Conclusions Competitive sports during early adulthood may increase the risk of UUI at middle age. Regular PA during early adulthood may increase the risk of FI. peerReviewed

Background Cross-country skiers train and compete during the winter for long periods of time in subfreezing conditions, which strains the airways and provokes respiratory symptoms. This study aimed to compare the prevalence of exercise-related symptoms and prolonged cough in competitive cross-country skiers versus the general population and to investigate the association between these symptoms and asthma. Methods A questionnaire was sent to Finnish cross-country skiers (n=1282) and a random sample of the general population (n=1754), with response rates of 26.9% and 19.0%, respectively. Results Both groups were mostly asymptomatic at rest, but symptoms were increased in both groups during and after exercise. Cough was more prevalent after exercise in skiers and phlegm production was more common during and after exercise in skiers. Asthma did not provoke specific symptoms, but symptom prevalence was higher in asthmatic individuals. Skiers had a higher prevalence of cough after exercise (60.6% vs 22.8%, p

Understanding the effect of stress, fatigue, and sleep deprivation on the ability to maintain an alert and attentive state in an ecologically valid setting is of importance as lapsing attention can, in many safety-critical professions, have devastating consequences. Here we studied the effect of close-quarters battle (CQ battle) exercise combined with overnight military training with sleep deprivation on cognitive performance, namely sustained attention and response inhibition. In addition, the effect of the CQ battle and overnight training on cardiac activity [heart rate and root mean square of the successive differences (RMSSD)] during the cognitive testing and the relationship between cardiac activity and cognitive performance were examined. Cognitive performance was measured with the psychomotor vigilance task (PVT) and the sustained attention to response task (SART). Altogether 45 conscripts participated in the study. The conscripts were divided into control (CON) and experimental (EXP) groups. The CON completed the training day after a night of sleep and the EXP after the overnight military training with no sleep. Results showed that the effect of the overnight training on cognitive performance and the between-group difference in heart rate (HR) and heart rate variability (HRV) depended on the cognitive test. Surprisingly, the cognitive performance was not largely affected by the CQ battle. However, as expected, the CQ battle resulted in a significant decrease in RMSSD and an increase in HR measured during the cognitive testing. Similarly, the HR parameters were related to cognitive performance, but the relationship was found only with the PVT. In conclusion, fatigue due to the overnight training impaired the ability to maintain sufficient alertness level. However, this impairment in arousal upregulation was counteracted by the arousing nature of the SART. Hence, the conscripts' cognitive performance was mainly preserved when performing a stimulating task, despite the fatigue from the sleep loss of the preceding night and physical activity. publishedVersion

Background The aim of this study is to investigate whether combined cognitive and physical training provides additional benefits to fall prevention when compared with physical training (PT) alone in older adults. Methods This is a prespecified secondary analysis of a single-blind, randomized controlled trial involving community-dwelling men and women aged 70–85 years who did not meet the physical activity guidelines. The participants were randomized into combined physical and cognitive training (PTCT, n = 155) and PT (n = 159) groups. PT included supervised and home-based physical exercises following the physical activity recommendations. PTCT included PT and computer-based cognitive training. The outcome was the rate of falls over the 12-month intervention (PTCT, n = 151 and PT, n = 155) and 12-month postintervention follow-up (PTCT, n = 143 and PT, n = 148). Falls were ascertained from monthly diaries. Exploratory outcomes included the rate of injurious falls, faller/recurrent faller/fall-related fracture status, and concern about falling. Results Estimated incidence rates of falls per person-year were 0.8 (95% confidence interval [CI] 0.7–1.1) in the PTCT and 1.1 (95% CI 0.9–1.3) in the PT during the intervention and 0.8 (95% CI 0.7–1.0) versus 1.0 (95% CI 0.8–1.1), respectively, during the postintervention follow-up. There was no significant difference in the rate of falls during the intervention (incidence rate ratio [IRR] = 0.78; 95% CI 0.56–1.10, p = .152) or in the follow-up (IRR = 0.83; 95% CI 0.59–1.15, p = .263). No significant between-group differences were observed in any exploratory outcomes. Conclusion A yearlong PTCT intervention did not result in a significantly lower rate of falls or concern about falling than PT alone in older community-dwelling adults. Clinical Trial Registration ISRCTN52388040

Purpose Whether elite athletes, who have been exposed to vigorous-intensity exercise combined with other stressors, have elevated systemic low-grade inflammation, remains largely unclear. To address this question, we studied the levels of six inflammatory cytokines as potential biomarkers of a low-grade inflammatory state in elite athletes after an 11-month training and competition season. Methods We collected sera from 27 Finnish elite cross-country skiers and 27 gender- and age-matched, moderately-exercising controls. The serum concentrations of C-reactive protein (CRP), interleukin 6 (IL-6), tumor necrosis factor alpha (TNF-α), glycoprotein acetyls (GlycA), interleukin 10 (IL-10), and interferon gamma (IFN-γ) cytokines were quantified as surrogate markers of low-grade inflammation. Results The athletes were found to have significantly lower concentrations of CRP (P = 0.0232) and higher concentrations of IL-10, TNF-α, and IFN-γ (P = 0.0097, P = 0.0256, and P = 0.0185, respectively) than the controls. No significant differences between athletes and controls were detected in the concentrations of IL-6 and GlycA. The inflammatory score (IS) did not differ significantly between athletes and controls. Conclusion The results of this study argued against the hypothesis of a significant chronic low-grade inflammation in response to prolonged high-performance exercise among elite endurance athletes.

The developmental associations between actual motor competence (MC), perceived physical competence (PC), and health-related fitness (HRF) in schoolchildren were investigated over a four-year period. Participants were 1147 (girls 582, boys 565) schoolchildren aged between 11 to 13 years (M = 11.27 ± 0.33 years) in the beginning of the study. Data were collected at five time points in 2017–2021. MC was measured with three product-oriented (i.e., outcome of the movement) motor competence skill tests: side-to-side jump, five-leaps, and throw-catch. PC was assessed with the Physical Self-Perception Profile. HRF was assessed with the 20m shuttle run, curl-up, and push-up tests. The random intercept cross-lagged panel model with birth month and sex as covariates, was tested using repeated measures (within level) and PC, MC, and HRF levels (between level). The key findings were: 1) PC, MC, and HRF levels were reciprocally associated over time; 2) repeated measures of HRF at each time point were positively associated with PC and MC one year later; 3) PC decreased, MC increased, and HRF remained stable over time; and 4) MC was more important than PC in explaining the variability in HRF levels and repeated measures. The positive reciprocal associations of MC, PC, and HRF from late childhood to early adolescence found in this study are important as they indicate that to support HRF in schoolchildren, both MC and PC can be promoted through investment in MC exercises. peerReviewed

Introduction: Majority of children are unable to meet the recommended 60min of daily moderate to vigorous physical activity (MVPA). Even participation into organized sport may not guarantee that recommended amount of activity is reached. Objectives: Purpose of this study was to examine the amount and intensity of physical activity (PA) on days with and without practices and to find out whether daytime PA preceding soccer practice is associated with certain practice-time PA intensity level. Methods: Daily light, moderate and vigorous PA of 18 boys between 12 and 13 years of age engaged in soccer was measured for 9 days with and without soccer practices with wrist-worn Polar A300 activity meter. In addition, PA during practices was extracted and compared to PA preceding the practice session. Results: The daily MVPA was twice as high on days with training as compared to days without training both on weekdays (mean difference ± 95% confidence interval = 67 min ± 14 min) and on weekend (63 min ± 36 min). PA preceding soccer practice had a positive correlation with all PA intensity levels during practice (r = 0.34–0.84, p < 0.05–0.01). Conclusion: Physical activity should be promoted especially on days without organized practices and children should be encouraged to be physically active throughout the day as this was not found to compromise their activity during training. peerReviewed

This paper is a literature review, where we try to find out pedagogical principles has used in different virtual or simulated industry learning environments. The purpose is to use these findings to create in the future a new model for teaching in cyber security exercises. Cyber security exercises are the major service at JYVSECTEC - Jyväskylä Security Technology, cyber security research, training and development center in Finland [1]. JYVSECTEC Cyber security exercises are executed in real life simulation environment, RGCE (Realistic Global Cyber Environment) [1]. It provides the same functionality as the real Internet, but it is isolated from the real Internet and fully controlled by JYVSECTEC, enabling the use of global threats and scenarios [2]. As a result, we found out that there is a limited number of research on cyber security exercise from a pedagogical point of view. We observed that results of studies from other business areas can be applied partly in the development of pedagogical principles of cyber security exercise. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Lajintuntemustaidot ovat tärkeä bio- ja ympäristötieteiden alojen ammattilaisten osaamisalue. Lajintuntemuksella on myös merkitys osana laajempaa luonnontuntemusta, sillä esimerkiksi ekosysteemien rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen ilman lajintuntemusta olisi hankalaa. Lajintuntemustaitojen on todettu heikentyneen luonnontieteiden korkeakouluopiskelijoilla, minkä lisäksi lajintuntemuksen opiskelu korkeakouluissa on todettu yllättävän vaikeaksi. Kaikki opiskelijat eivät koe lajintuntemustaitojen olevan edes tärkeitä tai kiinnostavia. Lajintuntemuksen opiskelua tulisikin kehittää siten, että opiskelijoiden motivaatio paranisi tieteellisesti, sisällöllisesti ja menetelmällisesti laadukkaalla opetuksella. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden motivaatiota ja sen kehittymistä kahden eri opetusmenetelmän, itsenäisen verkko-opiskelun ja laboratorioharjoitusten vaikutuksesta Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen selkärangattomien peruslajintuntemuksen kurssilla. Lisäksi henkilökohtaisen kiinnostuksen ja näkemysten vaikutukset motivaatioon olivat myös tutkimuksen kohteena. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kolmessa eri vaiheessa kurssia. Tulosten mukaan lähes kaikilla opiskelijoilla motivaatio osallistua kurssille oli hyvä. Opiskelijat kokivat itsenäisen verkko-opiskelun vaikuttavan opiskelumotivaatioon hyvin eri tavoin. Laboratorioharjoitusten puolestaan koettiin selkeästi lisäävän opiskelumotivaatiota. Erityisesti vuorovaikutuksen määrällä koettiin olevan vaikutusta opiskelumotivaatioon, sillä itsenäisen verkko-opetuksen aikaisen vähäisen vuorovaikutuksen koettiin pääsääntöisesti vähentävän opiskelumotivaatiota ja laboratorioharjoitusten aikaisen vuorovaikutuksen selkeästi parantavan opiskelumotivaatiota. Verkko-opiskelun koettiin parantavan opiskelumahdollisuuksia, jolloin se opetusmenetelmänä lisää joustavuutta opiskeluun. Verkko-opiskelun ei myöskään koettu huonontavan oppimistuloksia, mutta mahdolliset ennakko-odotukset verkko-opiskelusta opetusmenetelmänä saattoivat vaikuttaa saatuun tulokseen. Opiskelijat olivat sen sijaan hyvin yksimielisiä siitä, että laboratorioharjoitukset parantavat merkittävästi oppimistuloksia. Opiskelijat myös pitivät lajintuntemustaitoja tarpeellisina bio- ja ympäristötieteilijän asiantuntemuksessa ja suurin osa opiskelijoista piti kurssia myös hyödyllisenä tulevaisuuden kannalta. Voidaankin todeta, että jo opiskeluaikana teorian opettaminen myös tulevaisuuden työelämän näkökulmasta todennäköisesti lisää motivaatiota opiskella lajintuntemusta. Tulosten perusteella verkko-opiskelu lajintuntemuksen opetusmenetelmänä kaipaa vielä kehittämistä, kun taas opiskelijoita aktivoivia opetusmenetelmiä tulisi suosia lajintuntemuksen opetuksessa. Students’ motivation and factors affecting it at a basic invertebrate identification course. Species identification skills are crucial for expertise in biology and environmental science. Species knowledge has also a role as part of wider knowledge of nature, for example understanding structures and functions of ecosystems would be much harder without the help of species knowledge. Unfortunately, species identification skills have weakened among science and biology students at universities, and students also feel that species identification is difficult to study. Some of the students don’t necessarily find species identification skills interesting or even important. Studying species identification should be developed so that the students’ motivation would increase as a result of scientifically, content-wise and methodologically qualified teaching. The aim of this study was to investigate motivation and its development at the basic course of invertebrate identification as affected by two different teaching methods: the independent web-based studies and the laboratory exercises as well as by individual interests and points of view at the Department of Biology and Environmental Science at the University of Jyväskylä. The method used in this study was three inquiries carried out during the course. The study revealed that students’ motivation at the beginning of the course was high. Students found independent web-based studies to affect motivation in many different ways. Instead, the students found that laboratory exercises clearly increased their motivation to study. Specifically, the amount of interaction was found to affect the motivation because during the independent web-based studies the low level of interaction reduced the motivation to study and during the laboratory exercises the high level of interaction between students and teachers increased the motivation. It became also shown that the students found the independent web-based studies improving their opportunities to study. In students’ opinion web-based studying did not reduce the learning results. Instead, the students agreed that the laboratory exercises clearly improved their learning. In addition, the students found the identification skills to be necessary for expertise in biology and environmental science and most of the students also found the course useful for their future. Therefore, linking theory to working life might increase students’ motivation to study species identification. Basing on the results of this study, web-based studies as teaching method of species identification still needs development while student-centred teaching methods should be favoured in teaching identification skills.

Tässä Pro Gradu – tutkielmassani tarkasteltiin kommunikatiivista kompetenssia suullisissa harjoituksissa A-saksan oppikirjasarjassa Kompass Deutsch ja A-ruotsin oppikirjasarjassa Nyckel. Tavoitteena oli selvittää, missä määrin ne käsittelevät kommunikatiivisen kompetenssin kolmea osa-aluetta: kielen rakennetta, käyttöä ja kommunikatiivisia strategioita. Lisäksi selvitettiin, miten saksan ja ruotsin oppikirjasarjojen suulliset tehtävät eroavat toisistaan tässä suhteessa. Tämä tutkimus on laadullinen oppikirjatutkimus, jota täydennetään määrällisellä metodilla ja jossa hyödynnetään teoriaohjaavaa analyysiä. Teoriaosuudessa käsittelin kommunikatiivisen kompetenssin historiaa ja malleja, minkä pohjalta syntyi käsitys sen osa-alueista ala-kategorioineen. Rakenteellisella osa-alueella tarkoitettiin esim. sanastoa ja syntaksia ja kielenkäytössä esiteltiin sen sosiaalista ja funktionaalista tasoa. Kommunikaatiostrategiat jaettiin verbaalisiin ja non-verbaalisiin strategioihin. Lisäksi esiteltiin oppikirjatutkimusta, teoriaohjaavaa analyysiä sekä laadullista ja määrällistä menetelmää. Analyysiosuudessa Kompass Deutsch- ja Nyckel- oppikirjasarjojen suullinen materiaali jaettiin ym. kommunikatiivisen kompetenssin osa-alueisiin ja edelleen näiden ala-kategorioihin. Tulokset suhteutettiin toisaalta aikaisemmassa suullisten harjoitusten oppikirjatutkimuksessa saatuihin tuloksiin, toisaalta OPS:iin (2004) ja luonnokseen sen uudistamisesta (2016). Tutkimuksesta selvisi, että Kompass Deutsch ja Nyckel eivät eronneet merkittävästi kommunikatiivisen kompetenssin käsittelyssä suullisissa harjoituksissa. Vastoin aikaisempaa tutkimusta kielenkäyttöä harjoiteltiin eniten. Aikaisemman tutkimuksen tavoin vähiten harjoiteltiin verbaalisia kommunikaatiostrategioita. Kielenkäyttöharjoitukset olivat enimmäkseen funktionaalisia, joissa puhuminen oli tuettua ja ilmaisut lyhyitä. Tulevaisuudessa A-kielen suullisissa harjoituksissa tulisi kiinnittää huomiota ääntämiseen, spontaaniin puhumiseen, ilmaisun kulttuuriseen sopivuuteen sekä verbaalisiin kommunikaatiostrategioihin. Ruotsin oppikirjoissa tulisi harjoitella lisäksi ruotsin eri murteita.

Tässä työssä tutkin oppikirjaa, joka on käytössä yläkoulussa, mutta ei ole alun perin laadittu peruskoulua varten. Kirjaa käytetään yläkoulussa alkavan englannin opetuksessa. Käytännössä kaikki oppilaat näissä ryhmissä ovat maahanmuuttajataustaisia. Työssäni analysoin oppikirjan kirjallisia harjoituksia ja teoreettisena pohjana analyysilleni on tekstitaitojen (literacy) näkeminen sosiokognitiivisena prosessina, jossa korostuvat sekä kontekstin että merkityksellisen kommunikaation tärkeys. Samat asiat ovat perustana sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS) että Eurooppalaisessa viitekehyksessä (EVK). Luokitus, jonka olen laatinut harjoitusten analysointia varten, perustuu tekstitaitopohjaisen opetussuunnitelman perustana oleviin käsitteisiin, tekstilajeihin, jotka mainitaan B1-kielen tavoitteissa POPSissa ja EVKssa, sekä neljän eri kirjailijan kirjoitustehtäväluokituksiin. Analyysi koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä tutkitaan harjoituksia sana-, fraasi-, lause- ja tekstitasoilla ja toisessa tarkastellaan harjoituksia sen mukaan mitä tekstilajeja ne sisältävät, sisältävätkö ne aitoa kommunikaatiota ja totutetaanko niissä kirjoittamaan vieraalla kielellä. Oppikirjan tehtävien analyysi osoitti, että suurin osa kirjoittamista vaativista tehtävistä on suunnattu vahvistamaan opittavana olevan sanaston ja/ tai rakenteiden oppimista. Lausetasolla huomattava osa tehtävistä koostuu teksteistä kopioitavista lauseista ja vastauksista tekstin sisältöä käsitteleviin kysymyksiin. Lauseet, joissa oppilas voi itse päättää sanavalinnasta ja sisällöstä, ovat harvalukuisempia. Vain pieni osa tehtävistä on tekstitasolla olevia eri tyyppisiä (suppeita) ’kirjoitelmia’, joisa oppijalla on mahdollisuus ilmaista itseään vapaammin. Nämä ’kirjoitelmat’ ovat ohjeissaan hyvin niukkasanaisia, eikä oppilasta ohjata mitenkään käsittelemään kirjoittamista prosessina. Erilaiset tekstityypit ovat erittäin huonosti edustettuina, eikä läheskään kaikkia opetussuunnitelmassa ja viitekehyksessä mainittuja tekstityyppejä löydy. Aitoa, merkityksellistä kommunikaatiota edes jossain määrin sisältäviä tehtäviä oli erittäin vähän ja tehtäviä, joiden voisi sanoa toimivan säännölliseen kirjoittamiseen totuttavina, ei ollut lainkaan. Asiasanat

Tässä tutkielmassa tutustuttiin fysiikan peruskurssin laskuharjoitusten toteutukseen pienryhmä-keskustelujen avulla ja siihen, miten pienryhmäkeskustelua voisi muuttaa oppimisen kannalta tehokkaammaksi. Lisäksi tutkimuksessa katsottiin vaikuttaako tilaisuutta ohjaavan assistentin osallistuminen keskusteluihin keskusteluiden luonteeseen. Tutkittavat pienryhmäkeskustelut ää-nitettiin ja kuvattiin analysointia varten. Tutkittavana kurssina toimi Jyväskylän yliopiston fysii-kanlaitoksen mekaniikan peruskurssin jatko-osa. Tuloksena saatiin, että eksploratiivista keskustelua, joka on oppimisen kannalta kaikista tehok-kainta, esiintyi pienryhmäkeskusteluissa eniten sellaisissa tehtävissä, joissa oli taustalla vahva käsitteellinen ongelma. Assistentin osallistuminen keskusteluissa muutti ryhmäkeskustelun luon-teen enemmän opettajamaisemmaksi ohjaamiseksi ja neuvomiseksi. Tutkimuksen perusteella laskuharjoituksissa tulisi suosia enemmän sellaisia tehtäviä, joissa on mukana käsitteellistä ym-märrystä testaavia kysymyksiä/ongelmia. Opiskelijoita tulisi kannustaa tuomaan omia näkemyk-siään julki ja luoda sellainen oppimisympäristö, jossa väärää vastausta ei pelättäisi. Opiskelijoi-den tulisi myös antaa enemmän tilaa muiden opiskelijoiden vaihtoehtoisille mielipiteille.

Aittokallio, Kaappo 2010. Mieslentopalloilijoiden voimaominaisuuksien säilyminen valmistavan kauden ja kilpailukauden aikana. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 60 s. Lentopallo on intervallityyppinen laji, jossa energiantuotto on alaktista. Räjähtävällä voimal-la on lajissa keskeinen merkitys. Pelaajien vertikaalihyppykyvystä riippuva ulottuvuus ja lyönnin voimakkuus ovat tärkeimpiä joukkueen menestystä selittäviä fyysisiä tekijöitä. Näitä teho-ominaisuuksia pystytään voimaharjoittelun avulla kehittämään. Kilpailu- eli ottelukau-della tulisi voimaominaisuudet pystyä vähintään säilyttämään. Jos voimaharjoittelu lopete-taan kilpailukauden ajaksi, voimatasot laskevat ja suorituskyky myös lajisuorituksissa heik-kenee. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljästi viikossa toteutetun voimaharjoittelun vaikutus lentopalloilijoiden voimaominaisuuksiin yhdeksän viikon peruskuntokauden aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, riittääkö kaksi voimaharjoitusta viikossa ylläpitämään voimaomi-naisuudet yhteensä 33 viikon valmistavan kauden ja kilpailukauden ajan, kun nopeusvoima- ja maksimivoimaharjoitusten määrän suhde on ensin 1:1 ja myöhemmin 2:1. Koehenkilöinä oli 11 SM-liigalentopalloilijamiestä, joiden ikä oli 27,9 (± 2,9) vuotta, pituus 191,6 (± 5,7) cm ja paino 92,0 (± 10,3) kg. Tutkimuksessa mitattiin jalkakyykyn, rinnallevedon, penkki-punnerruksen ja ylivedon maksimivoimaa, vertikaalihyppyjen nousukorkeutta ja ulottuvuut-ta, heittopituutta 1 ja 3 kg palloilla sekä toistomäärää kestovoimakuntopiirissä. Maksimi-voima kehittyi peruskuntokauden aikana 3-10 % (p < 0,05), hypyt ja heitot kehittyivät 4-7 % (p < 0,05) ja kestovoima 5 % (p < 0,05). Vertikaalihypyissä kehitystrendi jatkui vielä val-mistavan kauden ja kilpailukauden syyskierroksen ajan. Kevennyshypyn nousukorkeuden keskiarvo parani yhteensä 4,0 (± 0,47) cm (p < 0,05), torjuntahypyn ulottuvuuden keskiarvo 6,4 (± 0,21) cm (p < 0,05) ja vauhdillisen ulottuvuushypyn keskiarvo 5,5 (± 0,23) cm (p < 0,05). Kilpailukauden aikana mikään mitattu voimaominaisuus ei laskenut, vaikka voima-harjoittelun määrä väheni puoleen peruskuntokaudesta. Tulokset osoittavat, että lentopalloilijan maksimivoiman ja nopeusvoiman säilymiselle kil-pailukaudella näyttäisi riittävän kaksi voimaharjoitusta viikossa. Lisäksi voimaominaisuuk-sien säilymisen kannalta riittää, että maksimivoimaharjoitus tehdään yhdeksän päivän välein ja nopeusvoimaharjoitus viiden päivän välein. Avainsanat: Lentopallo, kilpailukausi, voimaharjoittelu, maksimivoima, nopeusvoima