Search

Grand social challenges, such as type 2 diabetes (T2D), are increasing, which creates sustainability problems for health care service systems. To reduce socio-economic burdens, changes are required in the socio-technical system. However, there is an uncertainty of the most cost-effective policy action that can create sustainability while providing health benefits. To find potential solutions to these challenges, the multi-level perspective (MLP) and health economic decision modelling was used to study socio-technical change and project potential health economic consequences of different scenarios. The study focuses on creating a vision pathway for reducing T2D in Finland. In total, 23 interviews were carried out and the results were analyzed utilizing the MLP model. As a result, five themes towards prevention of T2D were identified. Digitalization was found to be a cross-cutting theme for preventing T2D and was thus taken as the object of study and the main focus of this paper. As a result, this paper reports on the opportunities and barriers for using digital tools in a transition towards T2D prevention. A health economic decision modelling revealed that the highest expected savings could be obtained by prioritizing prevention programs based on T2D risk. Finally, the model was converted into a web-based online tool by combining vision pathway, transition-focused storylines and forward-looking health economic scenario analysis to give the policy makers an overall picture of the needed societal changes and support the impact assessment of alternative policies in a case of T2D prevention in Finland.

Background: The StopDia study is based on the convincing scientific evidence that type 2 diabetes (T2D) and its comorbidities can be prevented by a healthy lifestyle. The need for additional research is based on the fact that the attempts to translate scientific evidence into actions in the real-world health care have not led to permanent and cost-effective models to prevent T2D. The specific aims of the StopDia study following the Reach, Effectiveness, Adoption, Implementation, and Maintenance (RE-AIM) framework are to 1) improve the Reach of individuals at increased risk, 2) evaluate the Effectiveness and cost-effectiveness of the digital lifestyle intervention and the digital and face-to-face group lifestyle intervention in comparison to routine care in a randomized controlled trial (RCT), and 3) evaluate the Adoption and Implementation of the StopDia model by the participants and the health care organizations at society level. Finally, we will address the Maintenance of the lifestyle changes at participant level and that of the program at organisatory level after the RCT. Methods: The StopDia study is carried out in the primary health care system as part of the routine actions of three provinces in Finland, including Northern Savo, Southern Carelia, and Päijät-Häme. We estimate that one fifth of adults aged 18-70 years living in these areas are at increased risk of T2D. We recruit the participants using the StopDia Digital Screening Tool, including questions from the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC). About 3000 individuals at increased risk of T2D (FINDRISC ≥12 or a history of gestational diabetes, impaired fasting glucose, or impaired glucose tolerance) participate in the one-year randomized controlled trial. We monitor lifestyle factors using the StopDia Digital Questionnaire and metabolism using laboratory tests performed as part of routine actions in the health care system. Discussion: Sustainable and scalable models are needed to reach and identify individuals at increased risk of T2D and to deliver personalized and effective lifestyle interventions. With the StopDia study we aim to answer these challenges in a scientific project that is fully digitally integrated into the routine health care. Trial registration: ClinicalTials.gov. Identifier: NCT03156478. Date of registration 17.5.2017.

This study analyses the path-dependencies of past, current and future agricultural policies. The research is based on the futures-research methodologies and foresight methods. The data was collected in a series of workshops with an aim to define path-ways for future agricultural policies in Finland. Our results show that horizontal path-dependencies of agri-environmental policies in Finland started to evolve from the 1980s. Focus has been on nutrient run-offs, soil erosion, water quality, among others. Current policy aims to take wider view based on ecosystem services. For the future policies, the main breaking-point identified is the role of agriculture in the climate change mitigation. The changing demands of future policies will challenge policy design. It is quite likely, that to respond to the increasing demand for agri-environmental policies, a shift from sector policy towards wider system-based pol-icies is required.

This paper relates to possibilities of promoting sustainable change. More specifically, it addresses the challenge of how to facilitate the building of a shared understanding of change among multiple stakeholders in order to work towards a shared goal. It builds on three case studies in different fields i.e. welfare and health services, energy-efficiency and renewable energy in housing districts, and mining industry. All cases deal with changing complex sosio-technical systems, which is analysed using frames, approaches and tools from transition management and the multi-level perspective, stakeholder engagement, knowledge management and foresight. The multi-level perspective guides their analysis as the theoretical framework. The paper assesses the possibilities and restraints connected to tools and approaches for tackling the building of a shared goal on a micro-level. Our study suggests that these tools and approaches help the stakeholders to reflect their knowledge against the multi-level perspective, position the required changes in time, identify key actors of change and thus create a shared understanding of the systemic change.

Aikuistyypin diabetes on kasvava kansanterveysongelma, jonka torjuminen edellyttää kokonaisvaltaisten ratkaisujen kehittämistä ja yhteiskunnallista muutosta. Terveyden edistämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi tarvittavan yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtämiseksi ja suuntaamiseksi on hahmotettava erilaisten toimijoiden, toimintamallien ja yhteiskunnallisten rakenteiden välistä vuorovaikutusta. Tässä haastatteluraportissa tarkastellaan valtakunnallisten toimijoiden näkemyksiä terveyden edistämisen ja sairauksienehkäisyn nykytilanteesta, mahdollisuuksista ja visioista. Se on ensimmäinen osa tutkimusta, jossa luodaan terveyden edistämisen muutospolkuja päätöksenteon tueksi. Tutkimus liittyy StopDia-tutkimushankkeeseen, jossa terveydenhuollolle ja maakunnille luodaan yksilön, ympäristön ja yhteiskunnan yhdistävä toimintamalli tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi. Tutkimusta varten haastateltiin 23 toimijaa, jotka edustavat yrityksiä ja terveyspalveluiden tuottajia, tutkijoita, järjestöjä, edunvalvonnan toimijoita ja viranomaisia. Analyysissa kartoitettiin näkemyksiä terveyden edistämisen nykytilanteesta, visioita tulevaisuudesta sekä muutosta ehkäisevistä ja edistävistä tekijöistä. Haastatteluiden analyysin tuloksena syntyi viisi muutosteemaa, joiden kautta käsiteltiin terveyden edistämiseksi tarvittavia muutoksia. Nämä ovat: terveyden edistäminen kunnissa, yksilöiden motivaatio ja tukeminen, asiakaslähtöinen ja yksilöllinen terveydenhuolto, rahoitusmallien mahdollisuudet sekä hankkeiden toimintamallien juurtuminen. Muutosteemoja läpileikkaaviksi aiheiksi nousivat digitalisaation merkitys, terveydenhuollon asiakaslähtöisyys ja yksilöllistyminen sekä vaikuttavuustiedon rooli. Digitalisaation koetaan mahdollistavan entistä yksilökohtaisemman ja asiakaslähtöisemmän terveydenhuollon, vaikka sen mahdollisuuksia ei ole pystytty riittävästi hyödyntämään. Geeniteknologian ennakoitiin antavan mahdollisuuksia tunnistaa sairastumisriskissä olevia henkilöitä entistä paremmin ja siten kohdistamaan palveluita tehokkaammin. Terveyden edistämisen hyödyt pitäisi myös saada paremmin näkyviin. Nykyisellään terveyden edistämisen vaikutuksia pyritään esittämään taloudellisina säästöinä, mutta taloudellisten mittareiden lisäksi myös vaikuttavuuden muut ulottuvuudet pitäisi nostaa esille.

This publication provides an overview of what the Finnish mining industry could learn from the Australian mining practices. The analysis is part of Tekes' Green Mining program SAM project (Sustainable and Acceptable Mining). A number of interviews were made in Australia with researchers and representatives of mining activities. The interviews were conducted in collaboration with the Australian CSIRO research institute. The interviewees were asked about how the Australian mining industry handle issues related to social acceptability and what kind of good practices exist. Concrete examples of good practice were however rare. Two the most significant were: 1) to hire to the mine planning process always an experienced independent mining expert, whose task is to guide the process and ensure that everything necessary will be taken into account, as well as 2), underlining the strong position of the mining industry trade association in directing and acting in the mining industry and the future development. Based on interviews, it can be said that the challenges of the Finnish and Australian mining social acceptability of the field do not differ from each other significantly. Australia's largest mining challenges from the perspective of social acceptability are satisfactory completion of closing the mines and the creation of trust between the authorities and other stakeholders; the concern is that the authorities favor the mining industry in the interests of the rest of society, sacrificing, and on the other hand, the communication processes do not reach or touch different people. In Australia the mines are often located in the real wilderness. Employees fly to work in the mine, are working at a certain period, and then fly back home. Regional economic significance of the mines remain so low and the environmental impact of mines is to a large extent affecting specifically indigenous people. It was also made clear that consideration of the social impact in the mining processes and the achievement of social acceptability are often more feasible in larger companies than smaller companies. Also the Wallaby case, where communication process was thorough and successful, as well as the written guidelines are worth mentioning.

Suomi siirtyy kohti kiertotaloutta uusien liiketoiminta- ja teknologiainnovaatioidenkautta. Uudet ratkaisut mahdollistavat yhteiskunnan läpileikkaavan systeemisenmuutoksen. Erilaiset kumppanuudet ja yhteistyö ovat avainasemassa innovaatioiden synnyttämisessä. Kiertotalouden haasteiden ratkaiseminen on arkea VTT:ntoiminnassa. Nyt on aika koko yhteiskunnan tasolla siirtyä sanoista tekoihin.

A systemic change is needed in order to gain a transition to a sustainable society. This requires the understanding of drivers and barriers and the dynamics of the socio-technical system. In this paper we use the multi-level perspective and innovation system functions to analyse the emerging innovation system around energy-efficiency and use of renewable energy in new housing districts. Our results indicate a need for service business, improved coordination and better diffusion of knowledge.

Asuminen on yksi merkittävä energiankuluttaja. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan toimia sekä asumisen energiankulutuksen pienentämiseksi että jäljelle jäävän energiantarpeen tuottamiseksi uusiutuvalla energialla. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden soveltamiseen liittyy kuitenkin yrittäjyyteen, tiedon tuotantoon ja levitykseen, valintojen ohjaukseen, markkinoiden muodostamiseen, resursseihin ja arvostukseen liittyviä esteitä. Tässä kirjoituksessa eritellään näitä ja ehdotetaan muutospolkuja, joiden avulla esteet voidaan ylittää. Vallalla oleva järjestelmä on jatkuvassa muutoksessa, mutta se pyrkii pysymään rakenteiltaan samanlaisena ja muutokset ovat vain osittaisia ja vähäisiä. Jotta systeeminen, radikaali muutos voisi tapahtua, toimintaympäristöstä tulee tulla painetta muuttaa vallalla olevaa järjestelmää. Samanaikaisesti on kokeiltava uusia ratkaisuja, joilla voidaan vastata tähän paineeseen. Toimintaympäristön paineella ja uusien ratkaisuiden kokeilujen esiin nostamilla mahdollisuuksilla voidaan edistää vallalla olevan järjestelmän rakenteen ja toiminnan muuttumista. Suomessa on selkeä toimintaympäristön paine (EU- ja kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet) sekä uusien ratkaisuiden kokeiluja. Systeemistä muutosta ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Tässä tutkimuksessa on haettu niitä kriittisiä pisteitä, joiden yhteydessä olevaa toimintaa ja mahdollisuuksia parantamalla voitaisiin edistää muutosta systeemisenä kokonaisuutena. Tulokset perustuvat kolmeen suomalaisen asuinalueen suunnittelu- ja toteutusprosessin tarkasteluun, asiantuntijahaastatteluihin, kirjallisuuteen, kansainväliseen innovaatiojärjestelmien vertailuun, laajaan puhelinkyselyyn ja tuloksia esittelevässä keskustelutilaisuudessa koottuun palautteeseen. Hankkeen tuloksena esitetään kuusi muutospolkua, jotka vaativat kehittämistoimenpiteitä: 1) Koulutus ja tiedotus, 2) Asenteet, 3) Palveluliiketoiminta, 4) Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö, 5) Politiikan sektoreiden integrointi ja 6) Kokonaisuuden hallinta. Systeemisestä näkökulmasta katsottuna ei riitä että tehdään vain osia kokonaisuudesta. On nähtävä yhteinen selkeä suunta, johon järjestelmän kehitystä suunnataan koko järjestelmän tasolla. Kokonaisuuden hallinta on nähtävä sekä yksittäisten alueiden hallintana kuntien sisällä että valtakunnan politiikan tasolla. Esitetyt muutospolut toimivat siis yhdessä toisiaan tukien; yksittäisillä muutospoluilla ei yksinään saada muutosta aikaan. Esimerkiksi koulutusta kehittämällä voidaan lisätä ihmisten tietoa ja ymmärrystä sekä sitä kautta myös muuttaa asenteita, jolloin ihmiset, mukaan lukien kuluttajat ja muut asiantuntijat, tulevat tietoisiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuuksista. Erityisesti kuluttajien tietoisuus luo pohjaa markkinoiden avautumiselle ja palveluliiketoiminnan kehittymisen edellytyksille. Yksittäiset toimintatavat, kuten kumppanuuskaavoitus ja tontinluovutusehdot, eivät yksinään pysty muuttamaan järjestelmää uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta suosivaksi. Jos esimerkiksi ei ole palveluliiketoimintaa, niin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden järjestelmää ei saada toimimaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Käsillä oleva raportti liittyy VTT:n Strada-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää päätöksentekoa tukevia työkaluja kompleksisiin sosio-teknisiin muutosprosesseihin. Kuvaamme nyt Strada-hankkeen yhtä tapaustutkimusta substanssipainotteisesti ja tarkastelemme, mitä uutta soveltamamme systeeminen lähestymistapa tuo ymmärrykseen hybriditoimijan tarpeesta ja mahdollisista rooleista. Tapaustutkimus liittyy ajankohtaiseen kysymykseen siitä, kuinka kroonisten sairauksien hallinnassa voidaan siirtyä asiakaslähtöiseen palvelumalliin. Raportti pohjautuu käytännön kokeiluun, jolla pyrittiin edistämään yhteisen näkemyksen syntymistä muutoksesta ja sen edellytyksistä laajassa toimijaverkostossa. Kokeilussa muutos hahmotettiin pitkäjänteisenä yhteiskunnallisena prosessina ja sitä edistettiin osallistuvin ja tulevaisuussuuntautunein menetelmin. Lähestymistapa nosti esille paitsi eritasoisten kehitysprosessien linkittämisen välttämättömyyden myös kokemusasiantuntijuuden merkityksen. Muutoksen tarkastelu systeemisessä kehikossa avasi näkymän sen yhteiskunnalliseen ja sektorirajat ylittävään luonteeseen. Raportti nostaa haasteeksi eri sektoreiden ja tasojen kehityskulkujen linkitykseen tarvittavien hybriditoimijoiden tunnistamisen ja mobilisoinnin.

The aim of this Policy Brief is to describe how the performance and the drivers and barriers of an innovation system can be explored in a workshop process with actors from both public and private sectors. Specifically, we describe a process where the participants discuss and plan the use of renewable energy in a new district. Based on the analysis of the workshop, the brief describes challenges in the adoption of renewable energy solutions in new districts. The study is a part of SUSER project, funded by TEKES Green Growth programme. The workshop was arranged around a planning process of a new district called Isokuusi in Vuores area in Tampere in Finland. A full-day workshop for different city and energy related actors was arranged at 9th of April 2013 in Tampere. The workshop had two goals: to list preferable energy options for Isokuusi in general and a part of Isokuusi called Harjanne in particular and to identify carriers and barriers in implementing the identified energy options. The discussion in the workshop was organised around the questions: What are the energy solutions? How are the energy solutions implemented and by whom? What are the carriers and barriers of the energy solution? The workshop produced suggestions for energy solutions for these two areas as well as insights on the implementation, actors, carriers and barriers. The workshop results highlighted the need for an energy solution for the whole area, the need for a clarification of roles, importance of collaboration and an iterative process. The workshop also highlighted the following challenges for policy: 1) Enhance sustainability education, especially professional training of city planners, architects and property operators in renewable energy applications. 2) Develop routines in public-private collaboration; e.g. workshops as described in this policy brief could be used as a transition arena where knowledge is shared. 3) Name the process owner of the renewable energy development process, who is responsible for the renewable energy development as a whole in the city. 4) Reduce the investment risk in renewable energy solutions for districts; e.g. the city would guarantee the loan or other substitution models. 5) Develop renewable energy service business and its value network as well as new business models. The brief describes the workshop process and how the system innovation functions can be used in identifying and analysing the main challenges of creating a system transition. The workshop formed a platform where relevant actors can discuss and create a shared vision. This jointly created vision speed of implementation. The main policy recommendation is to increase similar structured participatory interventions in issues where a systemic change is needed. Such an intervention, e.g. the described inclusive workshop will help in enhancing knowledge diffusion, supporting the creation of a value network and identifying the investor and process owner in a socio-technical transition process.

A transition towards a customer-orientated health care service system requires a broader socio-technical and paradigmatic change. The current service system includes established practices which make the paradigmatic changes appear difficult to health care professionals and customers. By using multi-level perspective, social innovation and a chronic care model, we have examined these factors and analysed the challenges from the perspective of two case studies: an integrated care system and the primary health care. As a result, new services, a shared vision, linked development activities, changes in the mindsets and empowering customers to manage their health and participate in developing activities are necessary.

Julkaisu raportoi Strada- ja Kurkiaura-hankkeiden ensimmäisen yhteisen työpajan prosessin ja tulokset. Tavoitteena oli rakentaa Kurkiauran hanketoimijoiden yhteinen käsitys siitä, mitä asiakaslähtöiseen palvelumalleihin siirtyminen merkitsee ja miten sitä voidaan lähteä toteuttamaan. Työpajassa luotiin yhteinen visio ja muodostettiin ajallinen kartta sen toteuttamisedellytyksistä. Visiopolkua avattiin muutoksen mallintamisen keinoin. Työskentelymenetelmät pohjautuivat ennakoinnin, arvioinnin, systeemidynaamisen mallinnuksen ja juurruttamisen metodologioihin.

Tässä julkaisussa esitellään Tekesin Green Mining ohjelmassa rahoitettaviin hankkeisiin kuuluvan Sustainable acceptable mining (SAM) -hankkeen - Kestävä ja hyväksyttävä kaivannaisteollisuus 2030 -työpaketin 1 tuloksia. Työpaketin 1 tavoitteena on tunnistaa globaaleja ja alueellisia ajureita, jotka muokkaavat kaivosalan liiketoimintaympäristöä ja määrittävät toiminnan kestävyyskriteerejä tulevaisuudessa aina vuoteen 2030 asti. Huomion kohteena on nimenomaan sidosryhmäyhteistyö ja kaivannaistoiminnan hyväksyttävyysprosessi. SAM-hankkeen muut työpaketit keskittyvät yleisesti sanottuna liiketoimintaan (WP2), vesitaseeseen (WP3) ja hyväksyttävyyteen (WP4). Julkaisun tarkoitus on esitellä kaivannaistoimintaan liittyvän hyväksyttävyysprosessin globaalien ja alueellisten ajurien tunnistamiseksi toteutettu ennakointiprosessi ja sen tulokset. Nämä tulokset voivat osaltaan ohjata keskustelua kaivannaistoiminnan tulevaisuudesta Suomessa. Tämän lisäksi julkaisun tulokset ohjaavat koko SAM-hankkeen suuntaamista jatkossa. Ennakointiprosessi koostui kirjallisuuskatsauksesta, haastatteluista ja kahdesta työpajasta. Kirjallisuuskatsauksen ja haastatteluiden tarkoitus oli tuottaa tietoa suomalaisen kaivannaisteollisuuden nykytilasta ja kehityssuunnista työpajojen ennakkomateriaaliksi. Kaivannaisteollisuus on muutosten edessä kahdestakin näkökulmasta katsottuna: toisaalta kaivannaisteollisuuden uusi nousu tuo haasteita jo sinällään, mutta myös siinä mielessä, että uudelleen nousevan kaivannaisteollisuuden on sopeuduttava muuttuneeseen ympäristöön. Ennakointiprosessissa pidetyt kaksi työpajaa järjestettiin keväällä ja alkukesästä 2013. Työpajojen tavoitteena oli luoda näkymiä kestävän ja hyväksyttävän kaivannaisteollisuuden tulevaisuudesta. Ensimmäinen työpaja tähtäsi erityisesti vision muodostamiseen ja toinen työpaja tiekartan (roadmap) laatimiseen. Työpajojen osanottajat olivat yrityksiä, yhteiskunnallisia toimijoita ja hallintoa, tutkijoita ja kehittäjiä sekä kansalaisjärjestöjä. Visio hahmoteltiin ns. aikajanatehtävän kautta, jossa työpajan osanottajia pyydettiin tunnistamaan kaivannaisteollisuuden näkökulmasta merkityksellisiä asioita ja tapahtumia aina 1960-luvulta nykypäivän kautta vuoteen 2030. Asiat ja tapahtumat jäsennettiin PESTEV-kehikon mukaisesti, eli osanottajat miettivät asioita ja tapahtumia politiikan, talouden, kansalaisyhteiskunnan, tekniikan ja teknologian, ympäristön ja arvojen näkökulmista. Tuloksena saatiin runsas joukko asioita ja tapahtumia, joista voitiin hahmottaa erilaisia kaivannaisteollisuutta luonnehtivia linjoja, esim. ympäristölainsäädännön kehittymisen ja painottumisen linja tai kaivos työnantajana linja sekä radikaalien tapausten vaikutus muutoksen suuntaajana. Aikajanatehtävän paljastamien asioiden avulla hahmoteltiin visioaihio, jota avattiin edelleen PESTEV-kehikon sekä muutostarpeiden, muutostoimijoiden ja muutosesteiden näkökulmista. Näin vision sisällöstä pystyttiin jäsentyneesti keskustelemaan monesta eri näkökulmasta katsottuna. Lopputuloksena jäsennettiin kaivannaisteollisuuden visioksi seuraava: kaivannaistoiminnan ja yhteiskunnan symbioosi, mukaan lukien ympäristöasiat, jossa kaivos ja yhteiskunta hengittävät samaan tahtiin. Tämä mahdollistaa oppivan ja uutta luovan sekä monia vaiheita sisältävän kaivosalueen elämän. Toisessa työpajassa hahmoteltiin kaivannaisteollisuuden tiekarttaa kohti yhdessä muotoiltua visiota. Erityisesti keskityttiin muodostamaan ratkaisuja vision toteuttamiseksi. Tämän tuloksena syntyi kuusi visiopolkua, joiden kautta vision toteutumista edesautetaan: 1) oppiva ja uutta luova kaivannaisteollisuus, 2) yrityskulttuurin kehittäminen, 3) yhteisön hyväksymä kaivos, paikallistason asiat huomioiden, 4) viranomaistoiminnan kehittäminen, 5) elinkaarisuuden huomioiminen ja 6) räätälöity viestintä ja oikea-aikaisuus. Hyväksyttävyysprosessin kehittäminen jatkuu SAM-hankkeessa näiden visiopolkujen suuntaamana. Visio- ja tiekarttaosuudella on lisäksi noin vuoden päästä seurantaosio, jonka yhteydessä tiekarttaosuus päivitetään. Konkreettisina ohjenuorina kaivannaisteollisuuden hyväksyttävyyden kehittämiseksi nostamme seuraavat asiat: 1) toimijat oppisivat toisiltaan ja toisilta aloilta, 2) varautuisivat ennalta poikkeustilanteisiin ja yllätyksiin, 3) kehitettäisiin "early warning system" työkalu, jonka avulla voitaisiin tunnistaa yhteiskunnan muutoksia ja huolia ennalta, 4) pystyttäisiin virtaviivaistamaan viranomaistoimintaa alueellisesti ja poikkihallinnollisesti, 5) kehitetään johtamisjärjestelmää ja viestintää, 6) nähtäisiin kaivostoiminnan monta elämänvaihetta ja 7) pystyttäisiin toteuttamaan kaivannaisteollisuuden ja yhteiskunnan välistä dialogia kaikkia hyödyttävästi.

Julkaisu raportoi Strada- ja Kurkiaura-hankkeiden kolmannen yhteisen työpajan vaiheet ja lopputulemat. Se vetää myös yhteen kolmesta työpajasta muodostuneen prosessin tulokset. Prosessin lisäsi ymmärrystä siitä, että muutos kohti asiakaslähtöisiä palvelumalleja etenee asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistyössä pienin askelin ja että sen edistämiseen tarvitaan systemaattista jatkuvaa vuoropuhelua. Muutos on prosessi, jossa viestintä, oppiminen ja johtamiskäytännöt vaikuttavat muutoksen suuntaan ja nopeuteen. Muutosta estävät lukkiutuneet asenteet ja tottumukset. Prosessin aikana tunnistettiin muutoksen "dream team", joka voi rakentaa asiakaslähtöisen palvelumallin toteuttamisedellytyksiä myös valtakunnallisesti.

Green Growth strategies need to adopt a broader perspective on change processes than conventional growth strategies as deep changes are needed in, for instance, energy production and consumption behaviour as well as natural resource use. Different levels of change need to be realized in a coherent and co-evolutionary manner. Based on transition studies, in particular a combination of the Multi-Level-Perspective (MLP) and the Technological Innovation System (TIS) approach and its application to a Finnish case study (the Eco-Viikki housing project), we identified drivers of and barriers to innovation by studying the existence or absence of innovation system functions. Using this conceptual background, policy recommendations can be derived in a systematic way to enable and accelerate the transition towards renewable energy in society.

Julkaisu raportoi tulokset työpajasta, johon joukko eri alojen toimijoita kokoontui työstämään yhdessä yhteiskunnallisesti polttavaa kysymystä siitä, miten yhteiskunnassa voidaan saada aikaan muutos asiakaslähtöisiin palvelumalleihin kroonisten sairauksien hoidossa. Tarkoituksena oli luoda sektorirajat ylittävää yhteistä näkemystä siitä, keiden panosta muutokseen tarvitaan ja miten muutos voidaan toteuttaa. Työpajassa käsiteltiin kysymyksiä siitä, keillä on valtaa muutoksen toteuttamiseen, onko mahdollisesti luotava uusia toimijoita ja miten saadaan aikaan sektorit ylittävää yhteistyötä. Julkaisu raportoi tuloksia kolmiosaisen työpajasarjan toisesta tilaisuudesta, joka toteutettiin VTT:llä 29.1.2013. Työpajat liittyvät Kurkiaura- ja Strada- hankkeen yhteistyöhön. Työpajasarjan tavoitteena on syventää yhteisymmärrystä siitä, miten voidaan toteuttaa siirtyminen asiakaslähtöisiin palvelumalleihin kroonisissa sairauksissa ja laventaa muutokseen sitoutuneiden toimijoiden joukkoa. Tulokset kiteytettiin toisessa työpajassa kolmeen rinnakkaiseen visiopolkuun, joiden kautta muutosta voidaan edistää. Nämä on nimetty seuraavasti: potilaasta vallankäyttäjäksi, kannatteleva verkosto ja valtakunnalliset linjaukset. Jokaista polkua on kuvattu sen sisällön, sitä edistävien vipujen ja sitä estävien jarrujen sekä avaintoimijoiden kautta. Polut eivät ole vaihtoehtoisia, vaan niitä kaikkia tarvitaan muutoksen toteuttamiseen.

The paper conceptualises roadmapping as a dynamic strategic practice and discusses the connections of foresight, innovation management and strategic management. The paper argues that organisations have a rising need to construct and foster relevant future-oriented knowledge that builds on the systemic understanding of the 'grand challenges', and to link this knowledge with actual strategic practices in the organisation. For this purpose, the paper outlines a framework of organisational foresight practice that aims at converting futures information towards futures knowledge emphasising multi-disciplinarity, systemic technology-economy-society interactions, ecosystem leadership, and builds towards a continuous strategic foresight platform. The paper fleshes out this framework through a case study of a Finnish research and technology organisation, VTT Technical Research Centre of Finland.

The Low Carbon Finland 2050 project by VTT Technical Research Centre of Finland aims to assess the technological opportunities and challenges involved in reducing Finland's greenhouse gas emissions. A target for reduction is set as at least 80% from the 1990 level by 2050 as part of an international effort, which requires strong RD&D in clean energy technologies. Key findings of the project are presented in this publication, which aims to stimulate enlightening and multidisciplinary discussions on low-carbon futures for Finland. The project gathered together VTT's technology experts in clean energy production, smart energy infrastructures, transport, buildings, and industrial systems as well as experts in energy system modelling and foresight. VTT's leading edge "Low Carbon and Smart Energy" enables new solutions with a demonstration that is the first of its kind in Finland, and the introduction of new energy technology onto national and global markets.

From the environmental point of view, science has, basically, had a three-fold role. First, the use of scientific research and knowledge in techno-economic development is one of the reasons for environmental problems. Second, scientific knowledge is needed to detect environmental changes and, third, science can innovate and produce ways of ameliorating the problematic changes. Each role has something to do with the relation of science (research and education) to the rest of society and to nature itself. Currently, the roles of science and universities are becoming increasingly complex as the traditional autonomy of universities seems to decrease. We define four possible roles - observer, sub-contractor, agent of societal change and a context dependent, changing role. Different roles are nourished in different university cultures which seem to be in a transition. Is the university moving from an autonomous and hierarchical Temple of knowledge to an open, client-oriented Bazaar? Or are we heading from an autonomous and open Oasis of free thinking to a production-based Factory? A Delphi study consisting of interviews with environmental experts in Finland suggests that the university culture operated in the Temple manner in 1990 and had moved towards the Factory by 2005. The study also reports the environmental experts' views of the probable and preferred future development up to 2020. We grouped the views with cluster analysis of the responses. The images of the future differ strongly, since one cluster of responses projects the strengthening of the Factory mode, three clusters envision variations of the Bazaar and two the Oasis. The paper concludes by making a Strengths Weaknesses Opportunities Threats (SWOT) analysis of the different university cultures. We conclude that environmentally best practices are generated in the borderline between the Bazaar and the Oasis.

Currently the organisational and geographical scales of innovation systems are more interlinked than ever. It means that ramifications of systemic transformations flow through this meta-system faster than before and these flows have complex effects. Because of this systemic complexity, the implications are also harder to anticipate. This is why research and technology organisations (RTOs), as key nodes in the meta-system, should develop at least two systemic capacities: 1) partial structural openness and fluidity that endorse rapid alterations in the organisational structures enabling flexibility in responding to the systemic flows, and 2) horizontal and pervasive anticipatory culture that in a networked fashion integrates the critical knowledge in a RTO to reflexively construct an internal future-oriented agency, i.e. proactive and bottom-up participatory approach which leads to action. In this paper we explore the questions of systemic transformations and the building of anticipatory culture in the context of a Finnish RTO, namely VTT Technical Research Centre of Finland. Firstly, we discuss VTT's internal R&D approach that emphasises the so-called parallel innovation process. Secondly, we propose that principles of technology roadmapping could be applied in building the strategic capacities and in constructing what we call a horizontal foresight function. We present a diversified roadmap concept that widens the scope of traditional technology roadmapping towards such directions as visionary strategic management, network building and development, and organisational learning and adaptation. Thirdly, we exemplify these diversified roadmapping concepts by analysing two VTT case studies: Building Service roadmapping process and Service Science and Business (SSB) Network roadmapping process. The case studies have two aims: 1) to present and assess the diversified roadmap method and 2) to evaluate roadmapping as a catalyst of systemic changes in a RTO. The case studies reflect on the questions of how to build a required level of systemic openness and stimulate the construction of horizontal anticipatory culture in a RTO. Thus our results are threefold: Firstly, the paper provides paths to enable anticipatory culture in RTOs and other organisations. Secondly, the paper widens the scope of roadmapping towards the field of organisational development and visionary planning. Thirdly, the paper presents a diversified roadmap model that can be applied in specific organisational settings. The key issue from the policy perspective is that the generic ideas of this paper can be utilised also in several policy fields

Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien sopeutumistoimien vaikutuksia maaseudun hyvinvointiin ja paikallisyhteisöihin. Tutkimusaihetta lähestytään kahden teemallisen kehyksen, maankäytön ja luonnonvarojen, kautta. Lisäksi lähtökohtana on sosiaalisten vaikutusten arviointi. Tapauskohteena oli Varsinais-Suomen maaseutu. Menetelmänä käytettiin tulevaisuudentutkimuksesta tuttua argumentoivaa delfoi-paneelia. Aineistoa kerättiin teemahaastatteluilla, sähköpostikyselyillä ja työpajalla. Koska teeman tutkimus on Suomessa täysin uutta, laadittiin myös kansainvälinen katsaus. Kanadan, Australian ja Ison-Britannian maakohtaisessa esittelyssä käy ilmi, että sosiaalista ja yhteisöllistä tasoa sekä maaseudun erityiskysymyksiä pohditaan jo monin tavoin näiden maiden ilmastosopeutumisessa. Ilmastosopeutuminen puhutti Varsinais-Suomen maaseudun toimijoita monin tavoin, mutta samalla näistä asioista on runsaasti epätietoisuutta. Ilmastonmuutos koetaan vaikeasti käsiteltäväksi ilmiöksi, joka herättää epävarmuutta ja pelkoa. Sitä on myös hankala lähestyä, koska se ei vaikuta heti, vaan vähitellen voimistuen. Etenkin lämpötilannousu, sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja tulvariskien lisääntyminen puhuttivat. Vaikutukset myös kohdistuvat eri tavoin eri alueille, eri väestöryhmiin ja elinkeinoihin. Haavoittuvien alueiden, elinkeinojen ja väestöryhmien tunnistaminen onkin jatkossa erityisen tärkeää. Riippuvuus ilmastonmuutoksen eri vaikutuksille herkistä elinkeinoista ja sijainneista voi aiheuttaa toimeentulolle kestämättömiä heilahteluja puskureiden puuttuessa. Ilmastomuutoksen sosiaaliset vaikutukset voivat olla hyvinkin konkreettisia seurausvaikutuksia ympäristön muutoksista. Esille nousi sellaisia teemoja kuten vaikutukset maa- ja metsätalouteen ja matkailuun sekä näiden muutosten seuraukset maaseudun hyvinvointiin. Varsinais-Suomen erityisteema on saariston, rannikon ja rantojen haavoittuvuus (tuulisuus, myrskyt, tulvat). Kumulatiiviset ja vähitellen syntyvät vaikutukset voivat merkitä uusia ja yllättäviäkin muutoksia elinkeinoihin ja hyvinvoinnin olosuhteisiin (esimerkiksi lumettomuuden vaikutus matkailuun, uudet paikalliset energiantuotantoratkaisut, paikallisyhteisöstä nousevat uudet yritysmuodot). Oman elämänmuodon haavoittuvuus voi tarkoittaa asumista alueella, johon kohdistuu uudenlaisia riskejä (tie- ja saaristoyhteyksien haavoittuvuus, toimintojen sähköriippuvuus, tulvariskit). Ilmastonmuutoksen riskeillä on merkitystä myös oman elämän suunnittelulle: vaikutukset voivat vaikeuttaa tulevaisuuteen kohdistuvien suunnitelmien toteuttamista riskialueilla. Toisaalta vaikutukset voivat johtua myös yleisemmistä arvoihin, kulttuuriin tai henkiseen hyvinvointiin liittyvistä muutoksista paikallisyhteisössä (mm. yhteisöjen kulttuuriset käytännöt, psykososiaalinen terveys, elämäntyyli). Siten ilmastonmuutos ja siihen sopeutuminen voivat käynnistää tapahtumaketjuja, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia yhteisöjen toimintaan ja keskeisiin resursseihin. Kysymys toimijuudesta ja eri toimijoiden vastuista ilmastosopeutumisen osalta on keskeinen. Elinvoimainen maaseutu vaikuttaisi olevan tärkeää maaseutuyhteisöjen ilmastosopeutumisen kannalta. Tässä suhteessa tutkimuksessa nousi esille paljon pohdintaa maaseudun yhteisöllisten toimintatapojen kehittämistarpeista. Jos voidaan vain välttää epätoivo, niin ongelmatilanteet, konkreettiset menetykset ja kriisit saattavat lisätä halukkuutta yhteisöllisiin toimintamalleihin. Tutkimuksen tulokset korostavat sitä, että ilmastonmuutoksen vaikutusten ja siihen sopeutumisen tarkasteluun tulisi yhdistää nykyistä selvästi vahvemmin ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointi, psyykkinen ja terveysnäkökulma, yhteisöjen turvallisuus ja haavoittuvuus sekä sopeutumistoimien hyväksyttävyys ja oikeudenmukaisuus. Avainsanat: ilmastonmuutos, hillintä, sopeutuminen, sosiaaliset vaikutukset, maankäyttö, luonnonvarat, maaseutu, tulevaisuudentutkimus.

Ympäristöasiantuntijoiden vuorovaikutusta on tutkittu agoralla (antiikin tori). Se on julkinen tila, jossa markkinat, politiikka, tiede ja yhteiskunta kohtaavat. Tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alaan, mutta siinä hyödynnetään myös tulevaisuudentutkimusta. Työn motivaationa on ollut tekijän monitieteinen koulutustausta: yhteiskuntatieteilijä ja luonnontieteilijä. Miten ja miksi vuorovaikutus eri asiantuntijoiden välillä on haasteellista ja merkityksellistä esimerkiksi metsän biodiversiteetin vähenemisen ehkäisemiseksi. Keskeisiä käsitteitä ovat asiantuntijuus, vuorovaikutus, tiedon luotettavuusja kontekstisidonnaisuus, Väitöskirja koostuu neljästä eri asiantuntijuustarinasta. Ensimmäinen (luku 2) perustuu haastatteluihin suomalaisten ja saksalaisten bio- ja yhteiskuntatietelijöiden käsityksistä luonnosta ja ympäristöstä. Tutkimusongelmana on luonnontieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden Suomessa ja Saksassa ”kulttuurierot” luonnon ja ympäristön käsitteellistämisessä. Johtopäätöksenä on, että aistittu luonto, ympäröivä ympäristö sekä ihmisen muokkaama elinympäristö eivät tunne selkeitä tiede- eikä maanrajoja. Tämä luku toimii ponnahduslautana konstruktioiden taakse vuorovaikutuksen haasteisiin. Kirjan toinen tarina (luku 3) perustuu haastatteluihin suomalaisten metsän biodiversiteettiasiantuntijoiden vuorovaikutuksesta. Tutkimusongelman lähtökohtana on metsän biodiversiteetin väheneminen ja tästä seuraavat polittisetkin vuorovaikutustilanteet. Miten konteksti vaikuttaa eri asiantuntijoiden vuorovaikutukseen ja mitä tästä seuraa? Analyysin päätulos on implisiittisen, vahvasti kontekstisidonnaisen asiantuntijatiedon hyödyntämisen tarve ja voimavara metsän biodiversiteetin vähenemisen ennaltaehkäisemiksi. Kolmas tarina asiantuntijuudesta (luku 4) perustuu Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnassa (Metso) tehtyihin havainnointeihin. Tutkija on näin ollut itse eräänlaisella torilla havainnoijana. Tutkimusongelmana on ”ohipuhuminen”, tiedon luotettavuus ja implisiittien tiedon hyväksyttävyys. Johtopäätöksenä on asiantuntijuuden vahva kontekstisidonnaisuus hetkeen ja paikkaan ja yhteisen kielen (vrt. transdisiplinaarisuus) löytyminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Merkittäviä välineitä vuorovaikutuksen onnistumiseen ovat esimerkiksi yhteinen vahva tavoitetila, interkatio, joka koskee läsnä olevia ihmisiä ei instituutioita sekä fasilitaattorin vahva rooli tulkkina ja välittäjänä. Neljäs tarina (luku 5) vie agoran konkretiaan. Tässä luvussa on kehitetty eläytymiskävely- menetelmää, jossa fasilitaattori (tutkija) johdattaa Espoon keskuksessa hallinnon, politiikan, asukkaiden ja konsultin edustajat aistimaan ja tulkitsemaan alueen sosiaalista tilaa, toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä. Ongelmana on aistimaailman asiantuntemuksen hyödyntämättömyys yhdyskuntasuunnittelun välineenä mm. asiantuntijoiden vuorovaikutuksen välineenä. Menetelmäkehitys on aluillaan, mutta jo tässä tapauksessa käy ilmi, että jaettu tila, jaetut aistikokemukset konkreettisella kävelyllä avaavaat vuorovaikutuksen uusiin ulottuvuuksiin, jossa implisiittiselle asiantuntemukselle annetaan sijansa vuorovaikutuksessa ja tätä kautta voidaan vaikuttaa myös tehtäviin päätöksiin, toimenpiteisiin. Johtopäätöksissä (luku 6) korostuu implisiittisen asiantuntijuuden merkitys. Onnistunut vuorovaikutteinen toiminta eri asiantuntijoiden kesken esimerkiksi erilaisia ympäristöongelmia –ja ilmiöitä ratkottaessa ja pohdittaessa vaatii vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksen lopuksi suositellaan esimerkiksi ennakkoluulottomia avauksia agoralla. Asiantuntijuus ei ole yksi ja vain asiaatuntevuus on mahdollista. Agora on jatkuvassa liikkeessä ja juuri siinä piilee voimavara tulevaisuuden haasteisiin erilaisilla rajapinnoilla. Avainsanat: asiantuntijuus, vuorovaikutus, tieto, konteksti, agora Agora -Towards a Normative Theory of Environmental Expert Interaction This research is about new openings, how experts interact and what kind of tools are needed to use implicit expert knowledge in environmental politics. Recently, social sciences have started to encroach on the field of environmental problems and phenomena. Consequently, social and natural sciences (among others) are co-operating e.g. in biodiversity discourse which has resulted in new methods, theories, definitions, and experts being evolved in the field of forest biodiversity. The focus in this study is: 1. How nature, environment and biodiversity are constructed by different experts? 2. How does the context affect on communication? 3. How to use experiences and implicit knowledge in environmental politics. This study is based on qualitative interviews of social and natural scientists and also other actors in the forest sector in Finland. Moreover, Finnish and German natural scientists and social scientists have been interviewed about nature and environment. Additionally, there are observation studies made out of the Committee of Metso (Biodiversity Programme for Southern Finland). And still a data collected for developing a method called “experiencing the environment” in Espoo Centre. The data have been analysed by using mostly discourse analysis. The concept for analysing the data is agora. It is a social and public place where knowledge transformation takes place and different experts meet. Results indicate that biodiversity, as well as nature and environment, is seldom explicitly defined, and the content is vague to the interviewees. There are disciplinary (epistemological) differences, but also intradisciplinary differences are notable. Co-operation between different experts is considered important, yet the implicit knowledge still is seen problematic in a sense of reliability for example for decision making procedures. It seems that new methods, tools and space are needed to transform the knowledge of different experts into the implications weather it is forest biodiversity - or urban planning. Keywords: agora, communication, context, environmental politics

Finland has excellent potential for becoming an international pioneer of the bioeconomy. Plentiful renewable resources and profound competence in their exploitation create a foundation for the development of new solutions that enable the transition to a low-carbon and resource-efficient economy. The realisation of this goal is promoted by the ongoing digitalisation process, which will make natural resource data available for the use of a wider group of operators and enable new, networked operating models. VTT Technical Research Centre of Finland Ltd and Natural Resources Institute Finland have drawn up this roadmap, which points the way towards a knowledge-intensive, competitive and collaborative bioeconomy making use of the possibilities of digitalisation.We identified three transition paths to achieve a digitalised bioeconomy and presented sample cases connected to those paths. The transition paths are: 1) Smart biomass flow management, aimed at creating more value from raw materials through the implementation of digital solutions for the optimal use of raw materials, smart logistics and flexible production control systems. 2) Data-driven bioeconomy, compiling development needs related to the generation, analysis and refinement of natural resource data that promotes the bioeconomy. Digital solutions can increase transparency and support predictive decision-making. 3) Networked and collaborative natural resource economy, comprising the development of business models and digital platforms to enable the networked operations of bioeconomy actors.Suggested measures for the various key parties were formulated in the course of roadmap work. Digitalisation requires fast action, agility and adaptability. In this operating environment, it is vital to adopt a culture of experimentation. Research should be steered towards the development of new concepts and anticipating the consequences of business models related to them. It is vital to identify customer needs and see services as an integral part of products. Authorities must adopt a predictive approach that supports the creation of new solutions. The promotion of innovative procurement is one way of promoting the change

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta biotalouden kansainväliseksi edelläkävijäksi. Runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja pitkälle kehittynyt osaaminen niiden kestävässä hyödyntämisessä tarjoavat perustan kehittää uusia ratkaisuja, joiden avulla voidaan siirtyä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen. Tavoitteen toteuttamista edistää käynnissä oleva digitalisaatio, joka tuo luonnonvaroja koskevan tiedon entistä laajemman toimijajoukon hyödynnettäväksi ja mahdollistaa uudenlaiset verkottuneet toimintamallit. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Luonnonvarakeskus ovat yhteistyössä laatineet tiekartan, joka viitoittaa polkuja kohti digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntävää, tietointensiivistä, kilpailukykyistä ja yhteistoiminnallista biotaloutta. Työssä tunnistettiin kolme muutospolkua digitalisoidun biotalouden saavuttamiseksi ja kuvattiin niihin kytkeytyviä case-esimerkkejä. Muutospolut ovat: 1) Älykäs biomassavirtojen hallinta, jonka tavoitteena on tuottaa enemmän arvoa raaka-aineesta toteuttamalla digitaalisia ratkaisuja raaka-aineen optimaaliseen käyttöön, älykkääseen logistiikkaan ja joustaviin tuotannonohjausjärjestelmiin. 2) Datavetoinen biotalous, joka kokoaa biotaloutta edistävän luonnonvaratiedon tuottamiseen, analysointiin ja muokkaamiseen liittyviä kehitystarpeita. Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan lisätä läpinäkyvyyttä ja tukea ennakoivaa päätöksentekoa. 3) Verkottunut ja yhteistoiminnallinen luonnonvaratalous, joka käsittää digitaalisten alustojen ja liiketoimintamallien kehittämisen biotalouden toimijoiden verkostoituneen toiminnan mahdollistamiseksi. Tiekarttatyön tuloksena muotoiltiin toimintasuosituksia eri avaintoimijoille. Digitalisaatio vaatii nopeutta, ketteryyttä ja sopeutumiskykyä. Tällaisessa toimintaympäristössä kokeilukulttuurin omaksuminen on tärkeää. Tutkimusta tulee suunnata uusien konseptien kehittämiseen ja niihin liittyvien liiketoimintamallien seurausten ennakointiin. Keskeistä on tunnistaa asiakastarpeita ja ymmärtää palvelut olennaiseksi osaksi tuotteita. Viranomaistoiminnassa on omaksuttava ennakoiva asenne, joka tukee uusien ratkaisujen syntymistä. Innovatiivisten hankintojen edistäminen on yksi keino toteuttaa muutosta.