Search

Scope. The aim of this work is to identify which proapoptotic pathway is induced in human colon cancer cell lines, in contact with proanthocyanidins extracted from various berries.Methods and Results. Proanthocyanidins (Pcys) extracted from 11 berry species are monitored for proapoptotic activities on two related human colon cancer cell lines: SW480-TRAIL-sensitive and SW620-TRAIL-resistant. Apoptosis induction is monitored by cell surface phosphatidylserine (PS) detection. Lowbush blueberry extract triggers the strongest activity. When tested on the human monocytic cell line THP-1, blueberry Pcys are less effective for PS externalisation and DNA fragmentation is absent, highlighting a specificity of apoptosis induction in gut cells. In Pcys-treated gut cell lines, caspase 8 (apoptosis extrinsic pathway) but not caspase 9 (apoptosis intrinsic pathway) is activated after 3 hours through P38 phosphorylation (90 min), emphasizing the potency of lowbush blueberry Pcys to eradicate gut TRAIL-resistant cancer cells.Conclusion. We highlight here that berries Pcys, especially lowbush blueberry Pcys, are of putative interest for nutritional chemoprevention of colorectal cancer in view of their apoptosis induction in a human colorectal cancer cell lines.

Various intrinsic and external factors are constantly attacking the cells causing damage to DNA and to other cellular structures. Cells in turn have evolved with different kinds of mechanisms to protect against the attacks and to repair the damage. Ultraviolet radiation (UVR) is one of the major environmental genotoxic carcinogens that causes inflammation, mutations, immunosuppression, accelerated aging of the skin and skin cancers. Epidermis is the outermost layer of the skin consisting mostly of keratinocytes, whose primary function is to protect the skin against e.g. UV radiation. LIM domain proteins are a group of proteins involved in regulation of cell growth, damage signalling, cell fate determination and signal transduction. Despite their two zinc fingers, LIM domains do not bind to DNA, but rather mediate protein-protein interactions and function as modular protein binding interfaces. We initially identified CSRP1 as UVR-regulated transcript by using expression profiling. Here we have further studied the regulation and function of CRP1, a representative of cysteine rich protein- family consisting of two LIM domains. We find that CRP1 is increased by UVR in primary human keratinocytes and in normal human skin fibroblasts. Ectopic expression of CRP1 protected the cells against UVR and provided a survival advantage, whereas silencing of CRP1 rendered the cells more photosensitive. Actinic keratosis is a premalignant lesion of skin caused by excess exposure to sunlight and sunburn, which may lead to formation of squamous cell carcinoma. The expression of CRP1 was increased in basal keratinocytes of Actinic keratosis patient specimens suggesting that CRP1 may be increased by constant exposure to UVR and may provide survival advantage for the cells also in vivo. In squamous cell carcinoma, CRP1 was only expressed in the fibroblasts surrounding the tumour. Moreover, we found that ectopic expression of CRP1 suppresses cell proliferation. Transforming growth factor beta (TGFbeta) is a multifunctional cytokine that regulates several functions in cell including growth, apoptosis and differentiation, and plays important roles in pathological disorders like cancer and fibrosis. We found that TGFbeta-signalling pathway regulates CRP1 at protein, but not at transcriptional level. The increase was mediated both through Smad and non-Smad signalling pathways involving MAPK/p38. Furthermore, we found that TGFbeta-mediated increase in CRP1 was associated with myofibroblast differentiation, and that CRP1 was significantly more expressed in idiopathic pulmonary fibrosis as compared to normal lung specimens. Since cell contractility is a distinct feature of myofibroblasts, and CRP1 is associated with actin cytoskeleton, we studied the role of CRP1 in cell contractility. CRP1 was found to localize to stress fibres that mediate contractility and to mediate myofibroblast contraction. These studies identify CRP1 as a stress responsive and cytokine regulated cytoskeletal protein that participates in pathological processes involved in fibrotic diseases and cancer. Solu ja sen DNA ovat jatkuvasti alttiina vaurioittaville tekijöille, ja solu on kehittänyt erilaisia tapoja puolustautuakseen niitä vastaan. Ultraviolettisäteily on yksi ympäristön yleisimmistä karsinogeeneistä, joka aiheuttaa mutaatioita, ihon nopeutunutta ikääntymistä ja ihosyöpiä. Orvaskesi on ihon uloin osa, joka koostuu pääosin keratinosyyteistä, ja niiden tehtävänä on suojata ihoa mm. ultraviolettisäteilyä vastaan. LIM-proteiinit toimivat useissa eri tehtävissä solussa, ja ovat osallisena mm. solun kasvussa, vauriosignaloinnissa, stressivasteessa ja signaalinvälityksessä. Vaikka näitä proteiineja yhdistääkin sinkkisormi -rakenne, ne eivät kykene sitoutumaan DNA:han, vaan toimivat proteiini-proteiini-interaktioiden kautta. Tutkimamme LIM-proteiini, CRP1, tuli alunperin esiin geenisirututkimuksessamme, jonka tarkoituksena oli etsiä aiemmin tuntemattomia ultraviolettisäteilyn säätelemiä geenejä. Tutkimuksissamme tuli esiin, että ultraviolettisäteily lisäsi CRP1-proteiinin määrää. CRP1:n ylituottaminen soluissa tarjosi soluille suojan säteilyä ja solukuolemaa vastaan, kun taas CRP1:n hiljentäminen johti lisääntyneeseen ultraviolettisäteilyn aiheuttamaan solukuolemaan. Koska ihon keratinosyytit ovat ensisijainen kohde ultraviolettisäteilyn aiheuttamille vaurioille, tutkimme CRP1:n ilmentymistä ihmisen primaareissa keratinosyyteissä ja huomasimme, että ultraviolettisäteily nostaa CRP1:n määrää myös niissä. Aktiininen keratoosi on auringon aiheuttama ihosairaus, joka voi johtaa ihon okasolusyövän syntyyn. Tutkimme CRP1:n ilmentymistä potilaista eristetyistä näytteistä, ja huomasimme CRP1-proteiinin tasojen nousseen aktiinisessa keratoosissa keratinosyyteissä, mikä saattaa olla merkkinä siitä, että CRP1-proteiinin määrä nousee ultraviolettisäteilyn myötä ja tarjoaa soluille selviytymisedun solukuolemaa vastaan myös kudoksissa. Okasolusyöpänäytteissä CRP1 ilmentyi lähinnä kasvainta ympäröivissä fibroblasteissa. Transformoiva kasvutekijä beta (TGFbeta) säätelee kasvua, apoptoosia ja erilaistumista, ja vaikuttaa fibroosin ja syövän kehittymiseen. Tutkimuksissamme kävi ilmi, että TGFbeta säätelee CRP1:n ilmentymistä soluissa, ja tämä säätely liittyi myofibroblastien erilaistumiseen. Koska myofibroblasteilla on erityisesti merkitystä fibroottisissa taudeissa, tutkimme CRP1:n ilmentymistä idiopaattisessa keuhkofibroosissa. CRP1:n määrä oli merkittävästi kohonnut IPF-potilaiden keuhkoista eristetyissä näytteissä. Lisäksi myofibroblastien supistumiskyvyllä on taudin kannalta merkittävä osuus, ja tutkimuksemme osoittavat CRP1:n vaikuttavan solun supistumiskykyyn. Kokonaisuutena tutkimuksemme on tuonut tietoa miten CRP1 proteiini toimii solujen vaurio- ja stressivasteissa.

The first line medication for mild to moderate Alzheimer s disease (AD) is based on cholinesterase inhibitors which prolong the effect of the neurotransmitter acetylcholine in cholinergic nerve synapses which relieves the symptoms of the disease. Implications of cholinesterases involvement in disease modifying processes has increased interest in this research area. The drug discovery and development process is a long and expensive process that takes on average 13.5 years and costs approximately 0.9 billion US dollars. Drug attritions in the clinical phases are common due to several reasons, e.g., poor bioavailability of compounds leading to low efficacy or toxic effects. Thus, improvements in the early drug discovery process are needed to create highly potent non-toxic compounds with predicted drug-like properties. Nature has been a good source for the discovery of new medicines accounting for around half of the new drugs approved to market during the last three decades. These compounds are direct isolates from the nature, their synthetic derivatives or natural mimics. Synthetic chemistry is an alternative way to produce compounds for drug discovery purposes. Both sources have pros and cons. The screening of new bioactive compounds in vitro is based on assaying compound libraries against targets. Assay set-up has to be adapted and validated for each screen to produce high quality data. Depending on the size of the library, miniaturization and automation are often requirements to reduce solvent and compound amounts and fasten the process. In this contribution, natural extract, natural pure compound and synthetic compound libraries were assessed as sources for new bioactive compounds. The libraries were screened primarily for acetylcholinesterase inhibitory effect and secondarily for butyrylcholinesterase inhibitory effect. To be able to screen the libraries, two assays were evaluated as screening tools and adapted to be compatible with special features of each library. The assays were validated to create high quality data. Cholinesterase inhibitors with various potencies and selectivity were found in natural product and synthetic compound libraries which indicates that the two sources complement each other. It is acknowledged that natural compounds differ structurally from compounds in synthetic compound libraries which further support the view of complementation especially if a high diversity of structures is the criterion for selection of compounds in a library. Koliiniesteraasien estäjiä käytetään lievän tai keskivaikean Alzheimerin taudin ensisijaisena lääkehoitona. Koliiniesteraasien estäjät pidentävät asetyylikoliini-hermovälittäjäaineen vaikutusta hermosynapseissa, mikä johtaa Alzheimerin taudin oireiden lievenemiseen. Viitteet koliiniesteraasien estäjien mahdollisista vaikutuksista myös taudin etenemiseen ovat lisänneet kiinnostusta tätä tutkimusalaa kohtaan. Lääkkeen keksimis- ja kehittämisprosessi on aikaa vievää ja kallista. Keskimäärin aikaa kuluu 13,5 vuotta ja koko prosessi maksaa noin 0,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lääkekandidaatin hylkääminen kesken kliinisten kokeiden on yleistä. Syitä hylkäämiseen on useita esim. huono biologinen hyötyosuus, mikä voi johtaa muun muassa heikkoon tehoon. Lääkkeenkeksimisprosessin alkuvaiheiden kehittäminen parantaa mahdollisuuksia löytää tehokkaita ja turvallisia lääkkeenkaltaisia yhdisteitä. Lääkkeenkaltaisten yhdisteiden etuna on se, että niiden käyttäytyminen on ennustettavissa siirryttäessä lääkkeenkeksimisvaiheesta eteenpäin lääkekehitykseen. Luonto on ollut hyvä lähde uusien lääkeaineiden etsimisessä. Noin puolet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana markkinoille hyväksytyistä lääkeaineista on peräisin luonnosta. Nämä yhdisteet on joko eristetty suoraan luonnosta, ne ovat luonnonaineiden synteettisiä johdoksia tai rakenne on muuten matkittu luonnosta peräisin olevista yhdisteistä. Toinen tapa tuottaa uusia molekyylejä lääkkeenkeksimisprosessia varten on synteettisen kemian hyödyntäminen. Näissä molemmissa lähestymistavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Uusien lääkeainekandidaattien seulominen in vitro perustuu siihen, että kohde, joka tässä työssä oli proteiini, altistetaan kirjastoissa oleville näytteille ja mitataan muuttuuko kohteen toiminta. Koejärjestely täytyy validoida seulontaa varten, jotta seulonnan tulokset ovat laadukkaita ja luotettavia. Kun seulotaan tuhansia näytteitä, on kokeen miniatyrisoiminen ja automatisoiminen välttämätöntä liuosten ja tutkittavien yhdisteiden kulutuksen vähentämiseksi sekä prosessin nopeuttamiseksi. Tässä työssä tutkittiin näytekirjastoja, jotka sisälsivät luonnosta peräisin olevia uutteita ja puhdasaineita tai synteettisiä yhdisteitä. Näytekirjastoista seulottiin yhdisteitä, jotka estävät ensisijaisesti asetyylikoliiniesteraasia ja toissijaisesti butyryylikoliiniesteraasia. Työssä arvioitiin myös kahden kokeen toimivuutta ja käyttökelpoisuutta seulonnassa. Lisäksi kokeet muokattiin sopimaan monentyyppisten näytekirjastojen seulontaan, koska uutekirjastojen ja puhdasainekirjastojen ominaisuudet asettavat erilaisia haasteita koejärjestelyille. Kokeiden validoinnilla varmistettiin, että seulonnassa saatavista tuloksista tulee luotettavia. Työssä löydettiin useita koliiniesteraasien estäjiä, joiden estovaikutukset erosivat toisistaan selektiivisyyden ja tehon osalta. Uusia koliiniesteraasien estäjiä löytyi sekä luonnonkirjastoista että synteettisestä kirjastosta, mikä osoittaa näiden lähteiden täydentävän toisiaan lääkkeenkeksimisprosessissa. On yleisesti tiedossa, että luonnosta peräisin olevat yhdisteet eroavat rakenteellisesti synteettisten näytekirjastojen yhdisteistä. Molempia lähteitä kannattaa hyödyntää lääkkeenkeksimisprosessissa, erityisesti rakenteellisen monimuotoisuuden ollessa seulontaan valittavien yhdisteiden kriteeri.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä peruskoulun ala-asteen opettajilla on seuraavista asioista:1. työhönsä liittyvien ongelmien reflektoinnista2. työnohjauksesta tai muusta yhteistyömuodosta oman ammatillisen tai henkilökohtaisen kasvunsa näkökulmasta.Käsityksillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa laadullisesti erilaisia tapoja ymmärtää jokin ilmiö.Teoriaosuudessa käsitellään reflektiivisyyttä opetustoiminnan edellytyksenä ja reflektiivisenä opettajana kasvamista. Lisäksi käsitellään persoonallisuuden tukijärjestelmiä, joilla tarkoitetaan työnohjausta tai muuta opettajan työtä tukevaa yhteistoimintamuotoa.Survey-tutkimus määritellään pyrkimykseksi selvittää todellisuudessa vallitsevia oloja tai asiantiloja. Tutkija on tällöin passiivinen tietojen kerääjä, joka tyytyy ilmiöiden luonnollisen vaihtelun kirjaamiseen yrittämättäkään manipuloida tilannetta tai tutkittavia.Tutkimusaineisto on hankittu kyselylomakkeella, jossa on 11 avointa ja 10 strukturoitua tehtävää. Aineisto on kerätty neljän kouvolalaisen ala-asteen opettajilta. Lomakkeen palautti 39 opettajaa. Aineistoa on käsitelty muodostamalla vastauksia ilmentäviä luokkia, joita on kuvattu mainintojen lukumäärien, tärkeysjärjestysten, pistemäärien ja prosenttijakautumien avulla. Näiden kvantitatiivisten tarkastelujen jälkeen aineiston käsittelyä on jatkettu kvalitatiivisten osatarkastelujen avulla. On käytetty pohdintoja ja alkuperäisiä, sanatarkkoja lainauksia tutkimushenkilöiden vastauksista, jotta yhteys alkuperäiseen aineistoon säilyisi. Kvalitatiivisen informaation lisäämiseksi on tarkasteltu erillisessä alaluvussa kahta reflektiivisyydessään hyvin erilaista opettajaa, joita voidaan kutsua tutkimusjoukon ääripäiden edustajiksi reflektiivisyyden tasojensa suhteen.Tulokset osoittavat, ettei opettajien reflektoiva ajattelu ole kovin yleistä. Ongelmien tiedostamisessa ja niiden taustojen hahmottamisessa ei reflektiivisyyttä ole juurikaan havaittavissa. Opettajien reflektointi näyttää liittyvän suurimmaksi osaksi siihen, miten he käsittelevät ja pyrkivät hallitsemaan työhönsä liittyviä ajankohtaisia ongelmia.Selvisi myös, ettei opettajien väliseen yhteistyöhön olla orientoiduttu kovinkaan voimakkaasti, sillä ihmissuhteiden työpaikalla nähtiin vähiten vaikuttaneen oman opettajapersoonallisuuden muovautumiseen, kun muina valittavina vaihtoehtoina olivat koulutus, työkokemus, työn ulkopuoliset ihmissuhteet ja oma toiminta itsensä kehittämiseksi. Yhteistyötä käsittelevien kommenttien vähäisyys osoittanee, ettei yhteistyön voimaa olla ymmärretty tai että sitä ei olla onnistuttu toteuttamaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Hyvänä asiana voidaan kuitenkin pitää sitä, että opettajat ovat selkeästi tiedostaneet puutteita koulujensa yhteistyössä. Vain yksi opettaja kertoo olevansa täysin tyytyväinen koulunsa sisäiseen yhteistyöhön. Yhteistyön ymmärtämisestä laajemmin, koulujen tai kuntien välisesti, ei ollut merkkejä.Työnohjausta tai muuta vastaavaa tukijärjestelmää työnsä tueksi toivoo peräti 85 % joko säännöllisesti tai vasta ongelmien ilmaannuttua. Kuitenkin vain 44 % vastaajista uskoi tällaisen toiminnan vakiintuvan osaksi opettajan työtään lähimpien viiden vuoden aikana. Syynä tähän pidetään yhteiskunnallista lamaa, jota pidetään suurimpana yksittäisenä opettajan työn hankaloittajana ja rajoittajana tämänpäiväisessä opetustyössä.Asiasanat: työnohjaus - opettajat, itsearviointi - opettajat, yhteistyö - opettajat