Search

Tässä diplomityössä selvitettiin, miten ja millainen julkiseen käyttöön tarkoitettu metsäpuutarha kannattaa suunnitella Suomen ja erityisesti Helsingin olosuhteisiin. Metsäpuutarhalla tarkoitetaan tässä työssä Iso-Britanniassa 1900-luvun alussa kehittynyttä puutarhataiteen suuntausta, jossa todellista tai kuvitteellista eksoottista metsää mallinnetaan lisäämällä olemassa olevaan metsään kasvupaikalle soveltuvia puita, pensaita sekä ruohovartisia kasveja päällekkäisiksi kerroksiksi. Kerroksien avulla metsäpuutarhaan muodostetaan monipuolisia näkymiä ja tiloja sekä erilaisia värien ja tekstuurien yhdistelmiä metsän sisälle sekä reunoille. Työn aiheen taustalla on Helsingin rakennettujen viheralueiden kasvien käytön linjauksessa vuonna 2009 esitetty ehdotus suomalaisesta sovellutuksesta monikerroksisesta ja monilajisesta metsäpuutarhasta yhtenä ratkaisuna monimuotoisuuden ja ekologisen kestävyyden edistämiseen julkisilla viheralueilla. Diplomityön tavoitteena oli selvittää, miten tyypillisesti osana yksityistä puutarhaa oleva metsäpuutarha voidaan suunnitella julkiseen käyttöön soveltuvaksi eli kohtuullisin resurssein toteutettavaksi ja hoidettavaksi sekä ekologisesta ja esteettisestä näkökulmasta laadukkaaksi. Työssä selvitettiin suunnitellun kasviyhdyskunnan käyttökelpoisuutta menetelmänä julkisen metsäpuutarhan suunnittelussa soveltamalla menetelmää Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevan Ulvilanpuiston kehittämisessä. Diplomityö on jaettu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa on kuvattu työn taustaa, tavoitteita ja rakennetta. Toisessa luvussa on perehdytty metsäpuutarhaan puutarhataiteen tyylisuuntana, esteettisiin, ekologisiin ja resurssien käytön näkökulmiin suunnittelussa sekä kasviyhdyskuntien suunnittelun periaatteisiin. Kolmannessa luvussa esitellään suunnittelukohde eli Helsingin Munkkivuoressa sijaitseva Ulvilanpuisto kirjallisuus- ja paikkatietoanalyysien sekä maastokartoituksen avulla. Neljännessä luvussa on sovellettu kasviyhdyskuntaluokitusta ja tilallisi, This master’s thesis examines how a woodland garden intended for public use should be planned for Finnish conditions – and more precisely, to the conditions in Helsinki. In this thesis work, woodland garden refers to the trend of garden art originating from early 1900s Great Britain, where a real or imaginary exotic forest is modeled by adding overlapping layers of trees, bushes and herbaceous plants suitable to the habitat to a preexisting forest. The layers help in forming diverse vistas and spaces as well as different combinations of colors and textures in both the interior and at the edges of the forest. The topic of the thesis is based on a proposition included in the city of Helsinki 2009 definition of policy on usage of plants in built green spaces. The proposition suggests Finnish application of a multilayered and diverse woodland garden as one solution in promoting biodiversity and ecological sustainability in public green spaces. The goal of the master’s thesis was to investigate how a woodland garden – which is typically a part of a private garden – could be planned to be suitable for public use. This includes being able to implement and maintain it with a reasonable amount of resources, as well as the result being of high quality from ecological and aesthetic viewpoints. The thesis work investigated the viability of designed plant communities as a method for planning a public woodland garden by applying the method to the development of Ulvilanpuisto in Munkkivuori, Helsinki. The master’s thesis has been divided into five chapters. The first chapter describes the background, goals and structure of the thesis work. The second chapter examines woodland garden as a style of garden art, the aesthetic, ecological and resource usage viewpoints in design, along with the principles of designing plant communities. The third chapter introduces the planning area, Ulvilanpuisto – located in Munkkivuori, Helsinki – with the help of a literary review, a geographic data

Maisema-arkkitehtuurin keinoin voidaan käsitellä niitä menneisyyden jälkiä, jotka haluamme säilyttää tuleville sukupolville. Tässä diplomityössä tutkitaan lakkautetun kaivoksen maisemaa teollisen ajan perintönä, joka nivoutuu yhteen luonnon prosessien kanssa. Työssä etsitään keinoja havainnollistaa maisemahistoriaa ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia Luonnontuhopuiston kontekstissa. Tarkastelun kohteena on Kemijärvellä sijaitseva Misi-Raaka, jossa toimi Raajärven rautakaivos vuosina 1961–1975. Työ on osa IC-98 taiteilijaryhmän (Patrik Söderlund ja Visa Suonpää) Luonnontuhopuisto-hanketta, joka on Koneen Säätiön rahoittama. Diplomityö sai alkunsa hankkeen tarpeesta kerätä ja jäsentää paikan maisemahistoriaan liittyvää tietoa. Työn tarkemman rajauksen ja näkökulman hankkeeseen sain muotoilla vapaasti. Roolikseni osana suunnittelutyöryhmää muodostui historiallisen tason esiin tuominen Luonnontuhopuiston suunnittelussa. Suunnittelutyöryhmään kuuluvat lisäksi Maiju Suomi ja Kathleen Diemé. Työ jakautuu neljään osaan: tutkielmaan, referenssikohteiden esittelyyn, maisemahistorialliseen selvitykseen ja konseptisuunnitelmaan. Tutkielmassa perehdytään kirjallisuuskatsauksen keinoin keskeisiin käsitteisiin: teollisuusperintöön ja jälkiteolliseen maisemaan ja tarkastellaan teollisuusperinnön ja luonnon ristiriitaista suhdetta. Misi-Raa’an maisemahistoriallinen selvitys keskittyy ihmistoiminnan maisemavaikutuksiin eri aikakausina. Referenssikohteita analysoimalla luokitellaan keinoja havainnollistaa menneisyyttä teollisuus- ja tuotantomaisemassa. Maisemahistoriallisen selvityksen ja referenssikohteista tehtyjen johtopäätösten pohjalta esitetään konseptisuunnitelma, joka tutkii keinoja havainnollistaa maisemahistoriaa ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia. Viimeisessä osassa tarkastellaan lisäksi työryhmän kanssa yhteistyössä laadittua Luonnontuhopuiston suunnitelmaa sen maisemahistoriallisen kertovuuden näkökulmasta. Jälkiteollinen maisema pakenee luonnon ja kulttuurin väl, This thesis studies post-mining landscape as industrial heritage intertwining with natural processes. In the context of the Park of Natural Destruction, Luonnontuhopuisto, this thesis examines narrative tools to expose the landscape history and environmental effects of mining. The site of investigation is a closed iron ore mine of Raajärvi where mining operation took place from 1961 to 1975. The closed mine is located in Kemijärvi, Lapland, in the area of Misi-Raaka. This thesis is made as a part of an artwork by the IC-98 artists (Patrik Söderlund and Visa Suonpää). The project is called the Park of Natural Destruction and it is funded by the Kone Foundation. The project’s need to collect and structure knowledge about the landscape history of Misi-Raaka initiated this thesis. The specific focus of the thesis, research questions and the approach towards the Park of Natural Destruction, was framed independently. Due to the thesis scope, my role in the organization was to develop the historical approach in the planning of the Park of Natural Destruction. The planning team includes also Maiju Suomi and Kathleen Diemé. The thesis is structured in four sections: the literature review, the analyses of the reference projects, the landscape historical study and the concept plan. The literature review introduces the essential concepts of industrial heritage and post-industrial landscape, and it examines the contradiction between industrial heritage and nature. By analyzing reference projects, the thesis seeks to categorize landscape architectural means of narration in post-industrial and production landscapes. The Landscape historical study focuses on the investigation of signs of human activity in different eras. The findings of the Landscape historical study and the analyses of reference projects form the basis of the concept plan, which is presented in the last section. The concept plan is a proposal for exhibiting the landscape history and the environmental effects of mi

Tämä diplomityö käsittelee arkeologisten puistojen suunnittelua. Arkeologiset puistot ovat arkeologisia kohteita ja muinaisjäännösalueita, jotka ovat julkisia yleisölle avoimia nähtävyyksiä. Ne ovat herkkyydessään ja ainutlaatuisuudessaan suojeltuja ympäristöjä ja kulttuuriperintökohteita, jotka ovat samalla tutkimuksen, tiedon välittämisen ja opetuksen paikkoja. Työssä keskitytään etenkin arkeologisten puistojen maisema-arkkitehtoniseen ulottuvuuteen. Aiheeseen syvennytään konkreettisella tasolla suunnittelutehtävän eli Espoossa sijaitsevan Vanha-Mankbyn arkeologisen puiston suunnittelun näkökulmasta. Suunnittelualueena oleva Mankbyn keskiaikainen kylätontti on valtakunnallisesti arvokas ja poikkeuksellisen hyvin säilynyt muinaisjäännösalue. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa muodostaa kirjallisuus- ja referenssikatsauksen arkeologisiin puistoihin suunnittelukohteena. Aineistona on hyödynnetty monipuolisesti arkeologisten alueiden suojelua, hoitoa ja vaalimista käsitteleviä kirjallisuuslähteitä sekä eurooppalaisia arkeologisten puistojen referenssikohteita. Toinen osa koostuu suunnittelualueen nykytilan ja historian analyyseistä, joihin nojautuen työn kolmannessa osassa esitetään yleissuunnitelma Vanha-Mankbyn arkeologiselle puistolle. Suunnitelman perustana ovat etenkin alueen merkittävä tutkimuksellinen arvo ja keskiaikaisen kylämaiseman piirteiden esiin nostaminen paikan muiden kulttuurihistoriallisten arvojen ohella. Arkeologiset puistot ovat vaativia suunnittelukohteita, joita koskettavat monenlaiset suojelu- ja arvokysymykset. Jokainen arkeologinen alue on omanlaisensa ja sisältää näin ollen suunnitellullisesti omat haasteensa. Työn keskeinen johtopäätös kuitenkin on, että maisema-arkkitehtonisesta näkökulmasta arkeologisia puistoja koskevat pääasialliset suunnittelukysymykset voidaan tiivistää kahteen näkökulmaan. Ensiksi, kuinka yhteensovittaa herkän arkeologisen alueen suojeluvelvoitteet nähtävyyskäytön myötä syntyvään kulutukseen ja sen edellyttä, This thesis deals with design of archaeological parks. Archaeological parks are archaeological sites and protected archaeological areas which are sights open for public. They are unique, vulnerable and protected environments and cultural heritage sites at the same time being places for research, education and sharing knowledge. This thesis focuses especially on the landscape architectural dimension of archaeological parks. The topic is addressed on a concrete level through a design task which is the design of an archaeological park located in Vanha-Mankby (Old Mankby), Espoo, Finland. The medieval village plot of Mankby is nationally significant and exceptionally well-preserved archaeological site. The thesis divides into three parts. The first part is a literature review looking into archaeological parks through the lens of landscape design. Diverse literature dealing with conservation and management of archaeological sites and European examples of archaeological parks are used as sources. The second part consists of the analyses of the current and historical states of the design site, on which the third part of the thesis, plan for archaeological park in Vanha-Mankby, is based. Respecting the research value and highlighting the medieval landscape features of the village along with the other cultural historical values of the area form the base for the plan. Designing an archaeological park is a difficult task which is faced with the issues of conservation and multiple values. Every archaeological site is one of its kind and therefore entails its own challenges for design. The conclusion of this thesis is however, that from a landscape architectural perspective the design issues related to archaeological parks can be summarised into two roles. Firstly, how to adapt the conservation measures of the vulnerable archaeological site into the public usage, the erosion caused by it and the changes in the landscape which it requires. Secondly, how to alter often a complex a

Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila on tehnyt monipuolisen uran suunnittelun, maisema-arkkitehtuurin opetuksen ja kehittämisen parissa. Hän on toiminut maisema-arkkitehtuurin alalla 1950-luvulta lähtien ja nähnyt alan kokevan suuria muutoksia sen vakiinnuttaessa asemaansa suomalaisessa suunnittelukulttuurissa. Työn tarkoituksena on selvittää, mitä pyrkimyksiä Iisakkilan maisema-arkkitehtuurissa ilmenee ja kuinka ne näkyvät Helsinkiin 1960–1990-luvuilla suunnitelluissa kohteissa. Työ kiinnittyy osaksi suomalaisen modernin ajan maisema-arkkitehtuurin tutkimusta ja nostaa esiin yhden keskeisimmistä 1960–1990-luvuilla toimineista maisema-arkkitehdeista. Aihetta lähestytään viiden Iisakkilan suunnitteleman puistokohteen avulla. Iisakkilasta kertovaa kirjallisuutta analysoidaan rinnakkain haastatteluista, kenttäkäynneistä ja suunnitelmapiirroksista tehtyjen havaintojen kanssa. Opinnäytteessä luodaan yleiskatsaus Leena Iisakkilan suunnitteluun sekä tuotantoon, minkä lisäksi tarkastellaan valittujen puistokohteiden ominaispiirteitä, säilyneisyyttä ja arvoja. Työssä tarkasteltavat puistot ovat säilyttäneet Iisakkilan laatimien suunnitelmien pääpiirteet ja sommitelman hyvin. Iisakkila on pyrkinyt suunnittelussaan monipuolisten maisematilojen suunnitteluun ja hän pitää luontotekijöitä kaiken suunnittelun lähtökohtana. Iisakkilan puistotuotantoon perehtyminen ja puistojen ominaispiirteiden tunnistaminen mahdollistavat puistojen hoidon ja kunnostamisen alkuperäisen suunnitelman periaatteiden mukaisesti., Leena Iisakkila has made a significant career as a landscape architect. She has worked since 1950s and has contributed to the development of the field both by designing and teaching. The aim of this thesis is to examine typical features of Iisakkila’s design and the parks planned by her in Helsinki. This thesis falls within the context of research on Finnish modern landscape architecture and Finnish landscape architects. The primary sources used include literature written by Iisakkila which is analyzed alongside findings from plans, interviews and field study. This thesis provides an overview of career and landscape architecture of Leena Iisakkila. The subject of the study is approached through examination of five parks designed by Iisakkila between 1960s and 1990s. Characteristics, values and originality of the parks selected for the study are examined. The conclusion is that the parks examined in this thesis have preserved their original identity rather well. As a designer Iisakkila uses nature as a base for a versatile, varying and functional landscape architecture. The examination of her work provides additional research into planning in public areas between 1960s and 1990s. As a result, this thesis discovers typical planning principles for the public parks of this time, allowing public areas to be developed based on their historical landscape architectural values. Otherwise, important components characterizing the era might be lost in the future.

Pellot ovat ruoantuotannon ja kulttuurimaisemamme ydin, sekä monelle se mieltä rauhoittavin sielunmaisema. Maamme pinta-alasta on vain kahdeksan prosenttia peltoa, jota ei olisi varaa menettää maanviljelyn tehostumisen, maaseudun autioitumisen eikä maankäytön muiden intressien myötä. Tämä diplomityö pureutuu tuotantomaiseman muutokseen ennen kaikkea marjanviljelyn näkökulmasta. Suomalaiset marjatilat ovat perinteisesti olleet pieniä perheviljelmiä, joissa viljely on tapahtunut avomaalla. Muualla Euroopassa marjanviljely on jo pitkälle tehostunutta ja tuotanto siirtynyt osittain tai kokonaan katettuun tuotantoon, eli viljelyyn kasvutunneleissa. Sama kehitys on nähtävissä myös meillä, sillä tunnelituotannon vaikutukset satomäärän kasvuun ja satoajan pidentymiseen ovat kiistattomia. Kasvutunneleita voidaan verrata kevyisiin, muovipäällysteisiin kasvihuoneisiin, joiden visuaalisen ilmeen soveltumattomuus perinteiseen viljelymaisemaan herättää ristiriitoja. Työ koostuu johdannon jälkeen kolmesta osasta, joista kahdessa ensimmäisessä perehdytään marjanviljelyn ja maatalouden muutoksen teoriaan asiantuntijahaastatteluiden, kyselytutkimuksen ja kirjallisuuslähteiden avulla. Näissä kahdessa luvussa esitellään myös maiseman erilaisia arvoja ja keinoja maisema-arvojen säilymiseen. Työn pääpaino ja keskeisin tavoite löytyy kolmannesta osasta. Siinä esitellään tapaustutkimusten kautta toimintatapoja maisema-arvojen huomioon ottamiseen kolmella maatilalla, jotka sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla. Ratkaisuja kasvutunneleiden sosiaaliseen hyväksyttävyyteen ja maisemaan sovittamiseen tutkitaan Espoolaisen marjatilan yleissuunnitelmatasoisen kehittämissuunnitelman avulla. Esimerkkisuunnitelman ratkaisut sekä tapaustutkimusten havainnot ovat sovellettavissa käytäntöön tunnelituotantoa suunnittelevilla marjatiloilla. Työn keskeisin johtopäätös on se, että maatalouden elinvoimaisuudella on suora yhteys tuotantomaiseman ja maisema-arvojen säilymiseen. Tuotantoma, The fields are the core of our food production and cultural landscape. The broad cultivated field represents the most calming view for many. In Finland there is only eight percent of field, which cannot be lost because of intensified production methods, rural desertification or other land use interests. This thesis deals with the change in the production landscape, above all from the point of view of berry growing. Finnish berry farms have traditionally been small family farms, where cultivation has taken place in open land. Elsewhere in Europe, berry growing has already become much more efficient and production has shifted to partially or fully covered production. The same development can also be seen here in Finland, as the effects of tunnel production on crop growth and the length of the growing season are undeniable. Growth tunnels can be compared to lightweight, plastic-covered greenhouses, whose visual appearance is inconsistent with the traditional farming landscape. After the introduction, the thesis consists of three parts, the first two of which introduce the theory of berry growing and agricultural change through expert interviews, a survey and source literature. These two chapters also present the different values of landscape and the ways in which these landscape values can be preserved. The main focus and the primary aim of the thesis can be found in the third part. Through case studies, it presents approaches to taking landscape values into account on three different farms located in nationally valuable landscape areas. Solutions for the social acceptability of growth tunnels and adaptation to the landscape are being studied with the help of a master plan-level development plan for a berry farm in Espoo. The solutions of the example plan as well as the findings of the case studies are applicable in practice on any berry farms planning tunnel production. The main conclusion of the work is that the vitality of agriculture is directly related to the pres

Diplomityössä tarkastellaan, miten luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan kehittää olemassa olevaa kaupunkirakennetta kestävämmäksi ja ilmastonmuutokseen sopeutuvammaksi. Kaupunkirakenteen tiivistyminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos haastavat kaupunkeja jo nyt ja tulevaisuudessa. Luontopohjaiset ratkaisut pyrkivät vastaamaan näihin haasteisiin. Diplomityössä on keskitytty olemassa oleviin kantakaupungin kerrostalopihoihin. Tarkastelualue sijoittuu Länsi-Pasilaan. Työssä on tarkasteltu kerrostalopihojen merkitystä ja luontopohjaisten ratkaisujen mahdollisuuksia ja vaikutuksia hulevesien hallintaan, luonnon monimuotoisuuteen sekä viihtyisyyteen ja luonnon kokemiseen. Diplomityö jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa on kartoitettu työn kannalta keskeistä teoriakehystä. Toisessa osassa on analysoitu Länsi-Pasilan nykytilaa ja maisemarakennetta. Kolmannessa osassa on analyysin ja teorian pohjalta laadittu Länsi-Pasilan eteläosalle skenaariotarkastelu, jossa on tutkittu sekä kevyitä että kattavia ratkaisuvaihtoehtoja verrattuna nykytilaan. Vaikutuksia on arvioitu suhteessa alueen vesitasapainoon, viherrakenteeseen, viihtyisyyteen ja kustannuksiin. Tarkastelun tuloksia on ideasuunnitelmassa tarkennettu kahdelle korttelipihalle. Neljänteen osaan on koottu johtopäätökset ja reflektio työprosessista. Menetelminä työssä ovat olleet kirjallisuuskatsaus, maastokäynnit ja kohteiden valokuvaus, keskustelut asiantuntijoiden kanssa, asukastyöpaja, paikkatietoanalyysit ja skenaariotarkastelu GreenScenario-ohjelmalla (mallipohjainen laskentatyökalu). Teoriavaiheessa esiin nousi pihasuunnittelun nykyisten ohjauskeinojen puutteellisuus. Ne eivät nykyisellään huomioi kokonaisvaltaisesti hulevesien hallintaa, luonnon monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä. Lisäksi niiden ohjaavuus on heikko, kun olemassa olevia pihoja peruskorjataan. Tästä syystä ohjauskeinojen kehittäminen olisikin olennaista. Nykyiset kerrostalopihat edustavat runsasta 20 prosenttia kantaka, This thesis examines how Nature Based Solutions can enhance sustainable urbanization and develop climate change adaptation. Densification, loss of biodiversity and climate change have already created a challenge for cities and will continue doing so. Nature Based Solutions try to respond to these challenges. This dissertation focuses on existing downtown courtyards. The study area is in Western Pasila. The objective of this dissertation is to study the importance of these courtyards, along with possibilities and impacts of Nature Based Solutions in stormwater management, biodiversity, and well-being. The thesis consists of four parts. The first part deals with theory. The second part analyses the present state and landscape structure of the study area. The third part focuses on a scenario approach that is based on theory and analyses of the previous two parts. Two different scenarios were studied and compared to the current state of Western Pasila. Impacts have been assessed in relation to water balance, green structure, well-being, and costs. Results have been applied and defined for the two courtyards in a more detailed plan. The fourth part includes conclusions and reflections on the process. Methods used have been a literature review, field studies and photography, discussions with experts, a workshop for residents, GIS analyses and a scenario approach with a GreenScenario program (model-based tool). One key finding derived from the dissertation theory was the inadequacy of existing management tools for planning. Stormwater management, biodiversity and well-being have not been comprehensively considered. In other words, the management tools used are not effective when existing courtyards are being renovated and further development of these management tools is needed. Existing courtyard represents over 20 percent of the Helsinki downtown area. For the most part, downtown was developed during a time when climate change was not relevant in its design principles. De

Diplomityössä tarkastellaan Helsingin merenrantojen ilmastotietoista suunnittelua. Aihe on ajankohtainen, sillä rantoja rakennetaan jatkuvasti esimerkiksi rannoille sijoittuvien teollisuusalueiden väistyessä asumisen tieltä. Rantoja rakennetaan usein mittavan täytön ja ruoppauksen avulla, millä on merkittäviä vaikutuksia ranta- ja meriluonnon monimuotoisuudelle. Vedenalaisia luontoarvoja ei suunnitteluvaiheessa usein ole edes tiedossa puutteellisen kartoituksen vuoksi. Ilmastonmuutoksen edetessä rantarakentamista alkaa kuormittaa myös nouseva keskivesi, aallokko ja toistuvammat, voimakkaat meritulvat. Yhtenä Helsingin rantojen suunnittelun suurimpana haasteena voidaankin pitää sopeutumista ilmastonmuutokseen huomioiden samalla luonnon monimuotoisuuden sekä maisema- ja virkistysarvot. Diplomityön tavoitteena on monipuolistaa rantojen suunnittelua kehittämällä ilmastotietoisen suunnittelun menetelmiä ja periaatteita. Työ jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäisessä käsitellään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Helsingin rannikolla, rantarakentamisen haasteita ilmastonmuutoksen sekä luonnon monimuotoisuuden näkökulmista sekä kansainvälisiä esimerkkejä kestävästä ja ilmastotietoisesta rantarakentamisesta. Toisessa osiossa perehdytään Helsingin rannikon erityispiirteisiin geologisesta, hydrologisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Analyysin pohjalta kolmannessa osiossa tunnistetaan rantojen suunnittelun kannalta olennaiset reunaehdot ja rakentamista ohjaavat tekijät kiinnittäen erityistä huomiota erityyppisten rantojen herkkyyteen ilmastonmuutoksen vaikutuksille sekä luonnon monimuotoisuuden heikentymiselle tai potentiaaleille. Näiden pohjalta koostetaan ilmastotietoisen merenrantojen suunnittelun periaatteet. Kolmelle erityyppiselle tapaustutkimuskohteelle - Koivusaaren etelärannalle, Hernesaaren rannalle ja Hermannin rantapuistolle - esitetään ilmastotietoisia ja luonnon monimuotoisuutta tukevia rantojen rakentamisen, käytön ja hoidon ratkaisuja. Diplomityön pääasiallisia tuloksi, Climate-conscious planning of waterfront is the focus of this thesis. The topic is important as sea shores are constantly built due to land use changes from e.g. industrial use to residential areas. Shoreline development tends to include vast land reclamation and dredging which has significant effects on terrestrial and aquatic biodiversity. Aquatic biodiversity is poorly mapped and is therefore often neglected in land use planning. Climate change causes raising sea levels, storm surges and repetitive flooding. One of the most important challenges in the planning of shores in Helsinki is adapting to climate change while protecting the declining biodiversity and providing pleasant landscapes and recreational opportunities for residents. The goal of this thesis is to propose more versatile ways of developing the waterfront by developing climate-conscious planning methods and principles. The thesis is divided in three parts. The first discusses the effects of climate change on Helsinki archipelago, the challenges of shoreline development with regards to climate change and biodiversity and some international examples of sustainable and climate-conscious planning of shorelines. The second part analyses the features of the shorelines surrounding the inner city of Helsinki from geological, hydrological and ecological perspectives. Based on the analysis, the third part identifies preconditions for shoreline construction and specific values guiding the planning, considering the vulnerability of different types of shores to climate change and the degradation of biodiversity. A set of principles representing climate-conscious planning is created. Finally, some possible applications of these principles are demonstrated for three case study areas of Hernesaarenranta, the southern side of Koivusaari and Hermanni shoreline park. More specific instructions for climate-conscious waterfront development and management are proposed for each case. The main outcomes of this thesis are th

Ilmastonmuutos lisää sademääriä, nostaa lämpötilaa, tekee lumesta harvinaisempaa ja vähentää routaa. Siten marraskuulle tyypillisen sään osuus vuoden kierrossa kasvaa. Maiseman suunnittelussa tuleekin ottaa pimeä, lumeton ja lehdetön vuodenaika vahvemmaksi lähtökohdaksi. Tällöin valaistuksen osuus maisemassa on merkittävä, minkä lisäksi tulee kiinnittää huomiota lehdettömän vuodenajan kasvillisuuteen ja sen hoitoon. Suomalaisessa maisema-arkkitehtuurissa lumettoman talven estetiikka ei ole ollut juurikaan esillä. Diplomityössä etsin keinoja suunnitella marraskuun maisemaa. Tutkimuskysymys on, miten voidaan suunnitella pimeänajan maisemaa valaistuksen, kasvillisuuden ja sen hoidon keinoin. Kysymykseen vastataan sekä analyyttisen työskentelyn että suunnittelun kautta. Analyysissä käsitellään neljää eri aineistotyyppiä. Työssä tehdään kirjallisuuskatsaus valaistuskulttuurista, joka on yksi marraskuun maisemaan vaikuttava tekijä. Valaistuskulttuuriin perehtymällä etsitään maisema-arkkitehdin vaikuttamisen mahdollisuuksia marraskuun maiseman muodostumisessa. Toiseksi marraskuun maisemaa analysoidaan henkilökohtaisten valokuvahavaintojen kautta. Havaintojen kautta hahmotetaan konkreettisia suunnitteluperiaatteita. Kolmanneksi aineistona ovat olleet erilaiset referenssisuunnitelmat ja neljäntenä suunnitteluoppaat, joita hyödynnetään suunnittelun keinojen määrittelyssä. Analyysiluvun lopussa kiteytetään löydetyt suunnittelun keinot, joka tuovat esiin valon ja kasvillisuuden mahdollisuuksia marraskuun maisemassa. Suunnitteluosuudessa esitetään Roihuvuoressa sijaitseville viheralueille kehitysehdotuksia, jotka hyödyntävät analyysissä esiin nousseita valaistussuunnittelun ulottuvuuksia ja suunnittelun keinoja. Suunnitteluosassa analyysin tuottama tieto yhdistyy suunnittelukohteiden antamiin lähtökohtiin sekä mielikuvituksen aineksiin. Kohteista muodostuu maiseman esteettisyyttä ja tarinallisuutta korostava marraskuun teemareitti. Marraskuun maiseman suunnittelussa tärkeintä on, Climate change increases rainfall, raises temperatures, makes snow less frequent, and decreases the amount of permafrost in the soil. This means that the weather type most common in November is becoming more prevalent in the yearly rotation. This darker, snowless, and leafless time of the year needs to be taken as a stronger starting point in landscape architecture. In these circumstances the role of lighting in landscape is prevalent. In addition to this, vegetation of a leafless time of the year needs attention. The aesthetics of a snowless winter landscape have not been discussed in the field of Finnish landscape architecture almost at all. In this thesis I explore means to design the landscape of November. The research question is "How dark landscape can be designed by the means of lighting, vegetation, and its maintenance?" Answers to this question are provided by analytical work as well as by designing. In the analytical part four types of media are discussed. Firstly, a literature review of lighting culture is conducted, as lighing culture is one factor affecting the landscape of November. Ways for a landscape architect to affect the formation the landscape of November are looked after by looking into lighting culture. Secondly, the landscape of November is observed through personal photography observations. Thirdly, different kinds of reference plans have been used. Fourth source are different lighting design guides, that are used to define means to design the landscape of November. At the end of the analysis section different means highlighting possibilities of the use of light and vegetation in the landscape of November are crystallised. In the design, development suggestions are provided for the green areas in the neighbourhood of Roihuvuori, Helsinki. These suggestions use the means and presuppositions discovered during the analysis section of the thesis. The design combines information generated in the analysis section with the site context as well as t

Tämän diplomityön tavoitteena on tarkastella, miten tulviminen voitaisiin maisema-arkkitehtuurin keinoin nähdä uhkan sijaan mahdollisuutena. Työn keskeisenä teemana on tulvien tarkastelu osana luonnon prosesseja ja siten tulvista hyötyminen etenkin virkistyksen ja luonnon monimuotoisuuden osalta. Tulvat ovat ilmaston lämpenemisen ja väestörakenteellisten muutosten takia kasvava uhka, jota ihminen on omilla toimillaan pahentanut. Suomessa tulvat eivät ole aiheuttaneet valtavia tuhoja, mutta kasvavan tulvariskin takia tulviin tulee varautua nykyistä paremmin. Työ keskittyy merivesi- ja vesistötulviin, jolloin hulevesitulvat ovat vähemmällä huomiolla. Työ koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osuus luo kirjallisuuskatsauksen tulviin ja niiden luomiin mahdollisuuksiin maisema-arkkitehtuurissa. Aineistona on käytetty monialaista tutkimusta ja maisema-arkkitehtuurin referenssikohteita. Toinen osa kokoaa Helsingin tulviville rannoille suunnitteluohjeita, joita voidaan soveltaa myös muissa tulvivissa kaupungeissa. Lopuksi suunnitelmaosuus soveltaa löydöksiä Helsingissä sijaitsevaan Hermannin tulvaherkkään rantapuistoon. Puisto tulee palvelemaan lähivirkistysalueena sekä sen viereen asemakaavoitettavan alueen asukkaita että kasvavan Kalasataman ja muiden lähialueiden ihmisiä. Siten muutospaineet puiston virkistyksen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle ovat suuret, unohtamatta tulvimisen aiheuttamia haasteita. Työn keskeisimmät havainnot ovat, että tulvat tuottavat monia ekosysteemipalveluita, mutta rakenteelliset tulvasuojeluratkaisut monesti tuhoavat ekosysteemejä. Rakenteellisilla ratkaisuilla saadaan usein pelkästään suoraa taloudellista hyötyä, kun taas ei-rakenteellisilla keinoilla saavutetaan lisäksi monia muitakin hyötyjä. Tulvimisen salliminen sen estämisen sijaan mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden ja monipuoliset virkistysmahdollisuudet. Lisäksi resilientti, ei-rakenteellinen tulvien hallinta on osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, ja se luo mahdollisuuksia v, The aim of this master’s thesis is to examine how floods could be turned from a threat into an opportunity by means of landscape architecture. The central theme is to view floods as part of nature’s own processes and therefore benefit from flooding especially in recreation and biodiversity. Global warming and changes in population structure, which human actions worsen, increase the flood threat. In Finland, floods have not yet caused massive damage, but the growing flood risk leads for the need of better flood control planning. This thesis focuses on coastal floods and fluvial floods, and gives urban runoff floods less attention. This thesis consists of three parts. The first one is a literature review of floods and the opportunities they provide for landscape architecture. Research from different fields and study of reference designs and plans are used in the first part. The second part presents design guidelines for flooding shores in Helsinki, but can also be adapted elsewhere. The last part proposes a flood park design for Hermanni shore park in Helsinki, where flooding is a central challenge. In addition, the park will be a central recreation area for nearby residents, as the surrounding areas are developed. Therefore, pressures for a better park design are high. The central discoveries of the thesis are that floods produce many ecosystem services, but ecosystems are often destroyed by structural flood control measures. Structural flood control has only economic benefits, whereas non-structural measures produce other benefits as well. Living with floods rather than controlling them enhances biodiversity and recreation opportunities. In addition, resilient, non-structural flood management is an essential part of climate change adaptation and provides opportunities for green infrastructure, well-being and economic development. In many cases, integrating structural and non-structural measures is the best option in cities to protect people and buildings from floodi

Diplomityön kohteena on Paikkarin torppa, museona toimiva Elias Lönnrotin lapsuudenkoti, joka sijaitsee Sammatissa (nyk. osa Lohjaa). Torppa ympäristöineen on valtion omistuksessa, ja kiinteistöä hallinnoi Senaatti-kiinteistöt. Lohjan museo pitää museota auki kesäaikaan. Diplomityö sisältää selvityksen torpan ympäristön vaiheista sekä alueen hoito- ja kunnostussuunnitelman. Paikkarin torpan ympäristöä ei ole aikaisemmin tutkittu systemaattisesti ja laajasti, ja aikaisempi hoitosuunnitelma kaipaa päivittämistä. Alue on hoidon puutteessa päässyt ränsistymään, minkä vuoksi sekä hoitosuunnitelmalle että sitä perustelevalle historiaselvitykselle on suuri tarve. Työ jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on tutkimus Paikkarin torpan ympäristön kehityksestä. Ajallisesti se rajautuu vuodesta 1800, jolloin torppa rakennettiin, vuoteen 2014, jolloin torppa siirtyi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan ensin torpan suhdetta suurmaisemaan eriaikaisten karttojen avulla ja sen jälkeen torpan maita ja pihapiiriä omistajanvaihdosten mukaan jaksotettuna. Työssä käytetty aineisto on poikkeuksellisen laaja ottaen huomioon, että kyseessä on torppa. Aineistona on käytetty mm. Kansallisarkistossa säilytettäviä Paikkarin sotilasvirkatalon asiakirjoja ja vanhoja karttoja sekä Museoviraston kuva-arkiston laajaa valokuva-aineistoa. Muinaistieteellisen toimikunnan ja museoviraston vuosikirjat ovat myös olleet tärkeitä lähteitä. Aineistosta muodostuva kuva on kuitenkin varsin sirpaleinen etenkin 1800-luvun alkupuoliskon osalta. Suurmaiseman osalta on tutkittu alueen jakautumista avoimiin ja suljettuihin kuvioihin ja lisäksi torpalta avautuvia näkymiä eri aikoina. Tarkasteluista käy hyvin ilmi ympäristön tilallinen kehitys eri mittakaavoissa. Tutkimusta varten kehitettyä näkymäalueanalyysia voisi jatkossa hyödyntää myös käänteisesti esimerkiksi tutkittaessa maamerkkien, kuten kirkkojen, roolia maisemassa. Paikkarin torpan maiden ja pihapiirin eri ajanjaksoista tehtyjä, This master’s thesis is about Paikkari croft, the childhood home of Elias Lönnrot, located in Sammatti (now part of Lohja) and open to the public as a museum. The property is owned by the state of Finland and managed by Senate Properties. The museum is run by Lohja Museum. The master’s thesis contains both a study of the historical evolution of the surroundings of the croft and a plan for its renovation and landscape management. The history of the landscape surrounding the croft has not been studied systematically and in greater extent before, and the previous management plan needed updating. Care for the area has been neglected for the last few years and it is therefore in need of both planning and a history study to base this planning on. The thesis is divided in two parts. The first part is a study of the evolution of the croft’s surroundings. The timespan of the study extends from the year 1800, when the croft was built, to 2014, when the management of the property was transferred to Senate Properties. The surrounding landscape in relation to the croft is studied with the help of old maps and the crofts yard, and the scarce farmlands and pastures are studied in time periods defined by ownership of the croft. Considering that the subject of this study is a croft, the amount of archival material is exceptionally large. Large amounts of important material have been found for example from The Finnish National Archives and The Picture Collection of The Finnish Heritage Agency. The yearbooks of The Finnish Heritage Agency and its predecessor have also been important sources of information. Despite the amount of source material, the picture that forms of the situation during the first half of the 19th century is fragmented. The relation between the croft and the surrounding landscape has been analysed by examining the relations of open and closed areas in the landscape and by studying the views opening from the croft to the surrounding landscape. The study gives a good

Tulevaisuuden kaupungit joutuvat kohtaamaan monenlaisia haasteita, joista suurimpia ovat ilmastonmuutos sekä kaupunkiympäristön tiivistyminen. Ilmastonmuutoksen myötä rankkasateet lisääntyvät ja tiivistyvä kaupunkirakenne sulkee maanpintaa estäen veden luontaisen pääsyn maaperään. Sateista syntyvät hulevedet voivat kaupungissa aiheuttaa esimerkiksi tulvia sekä käsittelemättöminä huonontavat pohjaveden ja pintavesien laatua. Lisäksi tiivistyvä kaupunki aiheuttaa useita sosiaalisia ongelmia, joihin liittyy esimerkiksi viheralueiden saavutettavuuden haasteet tai vihreän infrastruktuurin puutteesta johtuvat terveyshaitat. Haasteisiin on mahdollista vastata luontopohjaisilla ratkaisuilla, jotka tarkoittavat luonnon prosesseja kopioivia tai hyödyntäviä ratkaisuja, ja joista on hyötyä niin ympäristöllisestä, sosiaalisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Tämä diplomityö käsittelee hulevesien hallintaa ja luontopohjaisia ratkaisuja vastauksena hulevesistä aiheutuviin ongelmiin. Työn kohteena on Tampereen Hiedanrannan kaupunginosa, johon valmistuu vuoden 2020 alussa uusi yleissuunnitelma. Tulevaisuuden Hiedanranta on moderni kaupunginosa, jossa hyödynnetään älykkäitä ja kestäviä ratkaisuja, ja väkimäärän arvioidaan kasvavan noin 25 000 henkilöön. Toimeksiantaja diplomityölle on Tampereen kaupunki. Työssä korostetaan hulevesien hallinnan kokonaisvaltaisuutta kaupunkiympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että hulevesiä tulee hallita koko kaupunkirakenteessa linkittämällä yksityisten ja julkisten alueiden ratkaisut toisiinsa yksittäisten, paikallisten rakenteiden sijaan. Tavoitteena työssä on pohtia erilaisia luontopohjaisia ratkaisuja hulevesien hallinnalle Hiedanrannassa sekä jalkauttaa ratkaisut suunnitelmiin laadukkaaksi, monihyötyiseksi ulkotilaksi. Tuloksena on koko alueen periaatteellinen suunnitelma laajemmalle alueelle sekä neljä tapauskohdetta, joissa ratkaisuja käsitellään tarkemmin. Diplomityö koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa analysoidaan alueen ominais, The future cities are facing all kinds of challenges, the biggest ones being climate change and the densification of urban areas. Due to climate change heavy rains are increasing and the dense urban structure is sealing the ground blocking the water to naturally enter the soil. This results to stormwater that can cause a flood in the city, and untreated it may weaken the quality of ground and surface waters. The densification of urban areas also causes many social problems, for example the challenges of the accessibility of green areas or health problems caused by the lack of greenery. The challenges are addressed to with nature-based solutions that copy or use the processes of nature and that have ecological, social and economic benefits. This thesis deals with stormwater management and nature-based solutions as a response to the problems stormwater may cause. The subject of the thesis is the district of Hiedanranta in the city of Tampere. In Hiedanranta, a new master plan will be completed in the beginning of year 2020. The main goal of the master plan is a modern city with intelligent and sustainable solutions and the population is estimated to grow to about 25 000 persons. The client of the thesis is the City of Tampere. The thesis highlights that the approach to stormwater management is holistic and should consider the whole urban structure linking private and public spaces together instead of spread out single structures. The objectives are to find different nature-based solutions for stormwater in the district of Hiedanranta and to implement the solutions to planning to gain a quality outer space with multiple benefits. The results are a plan of a wider study area and four more specific case studies. The thesis consists of three parts. The first part is about a map analysis and a field trip to discover the features and values of the study area. In addition, plans that affect the area are considered. The second part presents a theoretical framework of the thes

Tässä diplomityössä tutkitaan Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöiden maisema-arkkitehtuurin piirteitä. Tarkastelun kohteina alueilla ovat puistot, aukiot, korttelipihat sekä kävelyn ja pyöräilyn reitit. Työ kiinnittyy aiemmin Suomessa tehtyyn tutkimukseen kaupunkisuunnittelun historiasta, lähiöistä sekä modernista maisema-arkkitehtuurista. Työssä tuodaan esille vahvasti maisema-arkkitehtoninen näkökulma suhteessa aiemmin tehtyyn lähiötutkimukseen. Lähiöitä on aiemmin tarkasteltu lähinnä rakennusarkkitehtuurin näkökulmasta. Työn taustalla ovat voimakkaassa murroksessa oleva espoolainen kaupunkirakenne ja kasvavat täydennysrakentamispaineet. Työn päätavoitteina on yleiskatsauksen luominen Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöalueiden maisema-arkkitehtuuriin sekä aikakauden lähiöalueiden maisema-arkkitehtonisten ominaispiirteiden ja arvojen tunnistaminen. Työssä vastataan kysymyksiin siitä, millaisia tavoitteita aikakauden suunnittelussa oli ja millaiset ideologiat ohjasivat asuinympäristöjen suunnittelua. Mikä aikakauden suunnittelulle oli tunnusomaista? Entä mikä eri kohteissa on mahdollisesti ainutlaatuista? Tutkimuksen pääaineistona ovat olleet kohdealueiden 1960-ja 1970-lukujen kaava-aineistot ja suunnitelmapiirustukset, arkistovalokuvat sekä suomalaisista lähiöistä ja ajan arkkitehtuurista kirjoitetut julkaisut. Työ jakaantuu kuuteen osaan. Osassa I esitellään työn rajaus ja tavoitteet, aineisto ja tutkimusmenetelmät sekä eritellään työn rakenne. Luvussa II pohditaan lähiöitymisen taustaa sekä yleisesti aikakauden lähiöitä ja niiden maisema-arkkitehtonisia ominaisuuksia. Osassa III käsitellään lyhyesti Espoon kaupunkikehitystä. Luvun IV kuuden esimerkkikohteen analyysien kautta pohditaan, mikä 1960- ja 1970-lukujen lähiömaiseman suunnittelulle oli tunnusomaista. Osassa V Lähderannan ja Iivisniemen alueiden tapaustutkimusten ja vertailun avulla tarkastellaan, mikä kyseisissä kohteissa on mahdollisesti ainutlaatuista. Luvussa VI on koko työn yhteenveto sekä reflektio, This thesis researches characteristics of the landscape architecture in Espoo’s 1960’s and 1970’s suburbs. Subjects of study in the areas include parks, squares, yards and routes for walking and cycling. The study falls within the context of previous finnish research on the history of urban planning, suburbs and modern landscape architecture. This thesis presents a strong landscape architectural point of view compared to earlier studies on suburbs. Suburbs have previously been researched mostly on an architectural basis. A turning point in the development of Espoo’s urban structure and a growing need for complementary building in the city area give justification to this study. Main objectives of the study are to present an overview of the landscape architecture in Espoo’s 1960’s and 1970’s suburbs and to identify characteristics of the landscape architecture in suburbs from that time. The study answers questions about what where the objectives of planning and design at the time and what kind of ideologies gave direction to the planning of suburban living environments. What was characteristic to planning and design at the time? And what were the possibly unique attributes in different suburbs? Main materials of the study include plans and designs for the areas from the 1960’s and 1970’s, archived photographs and publications written on finnish suburbs and architecture of the time. The thesis consists of six parts. In part I the scope and aims of the study are presented as well as main materials, methods used and the structure of the study. The background of suburbanism and suburbs of the studied time as well as their landscape characteristics are studied in chapter II. Part III briefly presents city of Espoo’s history. In part IV by analyzing six suburbs from the 1960’s and 1970’s the most typical features of the planning of the time are pointed out. Part V introduces the case study areas of Lähderanta and Iivisniemi in order to find out what is unique about their la

Tampereen Viinikanojan kehittämissuunnitelma tarkastelee suunnittelualueen viher- ja virkistysyhteyksien sekä vesistöjen laadun ja jatkuvuuden parantamista osana kaupungin sini- ja viherrakennetta maisema-arkkitehtuurin keinoin. Kaupunkirakenteen tiivistämisen paineet kasvavat, mutta samanaikaisesti on tärkeää säilyttää toimiva viheralueverkosto. Erityisesti puroilla on todettu olevan suurta merkitystä kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle, sillä ne ovat usein tärkeä osa viheralueverkostoja, muodostavat ekologisia käytäviä ja toimivat virkistyskohteina. Viinikanojan suunnittelualue on kaupunkirakenteen muutosaluetta ja liikenteen solmukohta. Alueelle on tarve palauttaa viheryhteys, joka toimisi ihmisten virkistysreittinä ja ekologisena käytävänä sekä parantaa Viinikanojan luonnonympäristön tilaa ja vedenlaatua. Suunnittelualueen keskeisenä haasteena on liikenne, joka on aiheuttanut useita katkoksia Viinikanojan puroon, pirstonut viheralueita ja heikentää alueen viihtyisyyttä virkistyksen kannalta. Työn tavoitteena on vastata kysymykseen: Miten Viinikanojaa voidaan kehittää maisema-arkkitehtuurin keinoin sekä parantaa rakenteellisin ja hoidollisin toimenpitein viher-, virkistys- ja vesiyhteyksien laatua ja jatkuvuutta? Työ koostuu kolmesta osiosta: Lähtökohdat, analyysi ja suunnitelma. Lähtökohdat esittelevät suunnittelualueen sijainnin ja rajauksen, käytetyn aineiston, menetelmät ja prosessin, suunnittelua ohjaavat suunnitelmat ja tulevaisuutta koskevat muutokset sekä työn laajemman kontekstin ja referenssikohteet. Analyysi tarkastelee suunnittelualueen historiaa ja nykytilaa. Nykytilaa analysoidaan työn tavoitteiden kannalta tärkeimpien teemojen, kuten viheralueverkostojen ja -yhteyksien kautta. Lähtökohtien ja analyysin pohjalta muodostetaan kehittämissuunnitelma. Suunnitelma jakautuu kolmeen tarkastelutasoon. Ensimmäinen taso, Viinikanojan visio 2040 asettaa tavoitteet, kokoaa toimenpide-ehdotukset ja esittää tavoitetilan vuodelle 2040. Toinen taso, yleissuunnitelma, Tampere Viinikanoja’s Development Plan considers improving the site’s quality and continuity of green and recreational connections together with waterways as a part of the city’s green and blue network through landscape architecture. The pressure to densify the city structure around the area is increasing but at the same time it is important to maintain functioning green area network. Particularly streams have been discovered to have great importance for biodiversity in cities because streams are commonly a significant part of green area networks. They are ecological corridors and function as recreational destinations. Viinikanoja’s site is an area of a changing city structure and a traffic node. There is a need to restore a green connection to the site which would serve as a recreational route and an ecological corridor, and which would improve Viinikanoja streams’ overall condition. One essential challenge is traffic which has caused several breaks to the stream, broken green areas to pieces and weakens the recreational quality of the site. The goal of this thesis is to answer to the question: How to improve the overall quality of Viinikanoja and the continuity of the green, recreational and water connections by the means of landscape architecture? The thesis consists of three parts: Starting point, analysis and the plan. The starting points presents the location and framing of the site, material, methods and process of the thesis, the plans that guide designing and the changes considering the future together with the wider context of the thesis and the reference sites. Analysis explores the history and present state of the site. The analysis of the present state considers important themes like green area networks. Based on the starting point and the analysis the plan is created. The plan is divided into three levels. The first level, Viinikanoja’s vision 2040 sets the aims, compiles the proposals for actions and presents the target state for 2040. The second leve

Käveltävyys kaikkine hyötyvaikutuksineen on yksi avaintekijä eläviin, kestäviin ja kilpailukykyisiin kaupunkikeskustoihin. Tämän diplomityön tavoitteena on vastata kysymykseen, miten maisemaarkkitehtuurin keinoin Espoon keskusta-alueita voidaan kehittää paremmin käveltäväksi ja samalla osaksi toimivaa urbaanin vihreän verkostoa. Työ koostuu viidestä osasta: kirjallisuuskatsauksesta, analyysista, työkaluista, suunnitelmasta ja johtopäätöksistä. Kirjallisuuskatsauksessa käveltävyyden eri osa-alueita ja niitä tukevaa viherrakennetta tarkasteltiin eri tieteenalojen tutkimusten pohjalta. Analyysiosassa havainnoitiin Espoon keskuksen, Tapiolan ja Leppävaaran kävelyalueita ja analysoitiin tarkemmin kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Havainnoinnin perusteella myös tarkennettiin mitoitusta ja tarkasteltiin viherrakenteen merkitystä. Lisäksi kolmen Espoon kaupunkikeskustan ja suunnittelun kohteena olevan Kivenlahden kävelyverkostoa analysoitiin sekä esitettiin reittityypit, jotta työkaluja voidaan soveltaa suunnittelussa entistä helpommin. Työssä esitetyt työkalut, eli keinot ja periaatteet käveltävyyden kehittämiseksi, pohjautuvat työssä tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen sekä hyväksi koettujen espoolaisten kävely-ympäristöjen havainnointiin ja arviointiin. Työkaluja testattiin esittämällä suunnitelma Kivenlahden kehittyvään aluekeskustaan. Diplomityö osoittaa, että maisema-arkkitehtuurin avulla voidaan kehittää käveltävyyttä lukuisin keinoin Espoossa. Työn keskeisenä tuloksena esitetyt työkalut tuovat esille, miten eri tavoilla ja eri suunnittelutasoilla voidaan vaikuttaa käveltävyyteen. Vaikka työ keskittyy Espooseen, työkaluja on mahdollista hyödyntää myös yleisemmin. Espoolaisessa käveltävyydessä ja urbaaniudessa viherrakenteella on tärkeä rooli – nyt ja tulevaisuudessa., Walkability is a key element in developing lively, sustainable and competitive urban centers. The aim of this Master’s Thesis is to answer the question how the local city centers of Espoo can be made more walkable and their green urban structure better functioning by using landscape architecture. This thesis consists of five parts – literature review, analysis, tools, a plan and conclusions. The literature consists of different aspects of walkability and the green infrastructure that supports it. The analysis part, which included observations in Espoon Keskus, Tapiola and Leppävaara confirmed that many parts of the literature review are also valid in Espoo and gave some specifications. Walkable networks were analyzed in four urban centers of Espoo and different route types were proposed so that the tools could be applied more easily. The presented tools which are ways and principles on enhancing walkability are based on the conducted literature review and observation of different walkable environments in Espoo. The toolkit was tested by making a walkability development plan for Kivenlahti center. This thesis shows that it was possible to assemble tools for enhancing walkability in Espoo by using landscape architecture. The tools show how different ways and different planning levels can influence walkability. Although the tools were developed for Espoo, it is possible to use the tools more generally. In urban Espoo, green infrastructure plays an important part - now and in the years to come.

Tämän diplomityön aiheena on monipuolisesti arvokkaan ranta-alueen suunnitteleminen. Suunnittelualueena on Uudenmaan länsiosassa sijaitsevan Hangon kaupungin historiallisen keskustan ja Kylpyläpuiston julkiset ranta-alueet, joissa on lukuisia valtakunnallisia, maakunnallisia, alueellisia ja paikallisia arvoja. Alueesta suurin osa on Hangon kansallista kaupunkipuistoa, se on lähes kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto, RKY), sekä kokonaisuudessaan maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Alueen itäosassa on lukuisia luontoarvoja ja osa siitä on arvokasta pohjaveden muodostumisaluetta. Hangon rannat muodostavat tärkeän virkistysalueiden nauhamaisen sarjan, joka palvelee asukkaiden lisäksi merkittävää vierailijamäärää. Suunnittelualueella on keskenään hyvin erilaisten viheralueiden muodostama kokonaisuus, Hangon rakentumisen historian kannalta merkittäviä katuja ja aukioita, sekä lähes 150 vuotta vanha pienvenesatama Itäsatama. Alue liittyy Hangon Kylpyläpuiston suurhuvila-alueeseen. Suunnittelualueen erityisyys perustuu sen monipuoliseen arvokirjoon. Diplomityön tärkein suunnittelukysymys on, kuinka Hangon rantojen muodostamassa arvotihentymässä saadaan sovitettua huomattavat arvot toisiinsa niin, että lopputuloksena on toimiva, kestävä ja ajattoman esteettinen kokonaisuus. Diplomityö sisältää ympäristöhistoriallisen katsauksen ja nykytilan analyysin. Historian vaiheiden esittämiseen on valittu kolme teema, jotka liittyvät alueen muodostumiseen ja kehittymiseen: satamat ja merenkulku, sodankäynti ja linnoitukset sekä matkailu ja vapaa-ajanvietto. Nykytilan analyysi pohjautuu maastokäyntien havaintoihin ja maisema-analyysiin, joiden pohjalta on laadittu arvokatsaus ja kehittämisperiaatteet. Työn pohjana on lisäksi ollut Hangon kaupungin teknisen ja ympäristöviraston sekä diplomityön tekijän yhdessä järjestämä asukaskysely. Kehittämissuunnitelman tärkeimpänä tavoitteena on vahvistaa alueen historiallisia ar, Ämnet för detta diplomarbete är att planera ett mångsidigt värdefullt strandområde. Planeringsområdet består av de offentliga strandområdena i Hangö stads historiska centrum och Badhusparken. Området har värden ur nationellt, landskapsmässigt och lokalt perspektiv. Största delen av området är en del av Hangö nationalstadspark, hör nästan helt och hållet till kulturmiljöer av riksintresse (Museiverket, RKY) samt är som helhet värdefull kulturmiljö på landskapsnivå. Områdets östra del har ett flertal naturvärden och en del av det är värdefullt grundvattenområde. Stränderna i Hangö bildar en viktig bandartad räcka av friluftsområden, som betjänar både invånare och ett märkbart antal besökare. Planeringsområdet omfattar en helhet med sinsemellan väldigt olika grönområden, för Hangös historia betydande gator och skvärer samt småbåtshamnen Östra hamnen, som är nästan 150 år gammal. Området gränsar till Hangö Badhusparks storvillaområde. Planeringsområdets särart grundar sig på dess mångsidiga värdespektrum. Diplomarbetets viktigaste frågeställning är hur Hangös stränders värdekomplex kan sammanjämkas så, att slutresultatet är en fungerande, beständig och tidlöst estetisk helhet. Diplomarbetet innehåller en miljöhistorisk utredning och analys av nuläget. För presentation av de historiska skedena har här valts tre teman, som har att göra med hur området har formats och utvecklats: hamnverksamhet och sjöfart, krigsföring och befästningar samt turism och fritidssysselsättning. Nulägets analys grundar sig på observationer gjorda under fältarbete och på landskapsanalysen i detta arbete. Utgående från dessa har gjorts en värdeöversikt och utvecklingsprinciper. Arbetet grundar sig dessutom på en invånarenkät, som Hangö stads tekniska och miljöverk och diplomarbetets författare gjort tillsammans. Utvecklingsarbetets viktigaste mål är att stärka områdets historiska värden. I planen presenteras olika nivåer av åtgärder gällande landskapsvård, upprustning och byggande av nytt som nog, The subject of this master’s thesis is planning a diversely valuable shoreline area. The planned areas are the public shore areas in the historical centre of the city of Hanko and the Kylpyläpuisto park in the western Uusimaa municipality. The area has numerous national, municipal, regional and local values. Most of the area is a part of Hanko national city park, almost all of the area is nationally significant built cultural environment (Finnish Heritage Agency, RKY), and the whole area is municipally valuable cultural environment. The eastern part has ecological values and is a part of a valuable groundwater area. Hanko shorelines form a series of important recreational areas that serve both the inhabitants and a significant amount of tourists. The planning area envelops a whole of green areas that are very different from each other, streets and squares with a significant role in building the city of Hanko, and Itäsatama marina, which is almost 150 years old. The area borderes to the villa area in the Kylpyläpuisto park. The significance of the planning area is based on its diverse value spectrum. The most important planning issue of this master’s thesis is how to fit together the significant values in the value condensation that is formed by Hanko shorelines to construct a functioning, durable and timelessly aesthetic entirety. The master’s thesis includes a survey of the built cultural environment and an analysis of the present state. The history is presented through three themes that are remarkable for the formation and development of the area: marinas and seafaring, warfare and fortification, and tourism and recreation. The analysis of the present state is based on observations during site visits and a landscape analysis. On basis of them, the value review and development guidelines are formed. An added basis for the work was an inhabitant survey conducted by the City of Hanko’s Technical and environmental agency and the author of this master’s thesis. The mos

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet uudistettiin vuonna 2014, jotta opetuksen järjestämisessä pystytään huomioimaan muutokset koulua ympäröivässä maailmassa ja vahvistamaan koulun tehtävää kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan kestävää rakentamista myös koulupihoilla. Tässä diplomityössä etsitään vastausta siihen, kuinka peruskoulujen pihoja voidaan kehittää koululähtöisesti, osallistavasti ja ekologisesti kohti inspiroivia oppimisympäristöjä maisema-arkkitehtuurin keinoja hyödyntäen. Työssä pohditaan myös uuden opetussuunnitelman (OPS 2014) vaikutusta pihojen kehitykseen. Työn tavoitteena on tarjota vaihtoehtoista ja ekologista mallia pihojen tavanomaiseen suunnitteluun, korjaukseen ja ylläpitoon. Diplomityön rakenne jakautuu viiteen osa-alueeseen: työn lähtökohtien esittelyyn, koulupihan kehittämisen eri näkökulmiin, referenssikohteiden tarkasteluun, pilottiprojektin sisältöön ja työn yhteenvetoon. Diplomityössä keskeisessä asemassa on Keinumäen koulupihan kehittämisprojekti, joka toteutettiin Espoossa syksyllä 2018, yhteisesti suunnitellen kouluyhteisön kanssa. Pilottiprojektin kokemuksellisen opin myötä sekä referenssien ja teoreettisen viitekehyksen avulla työssä luodaan koulupihan kehittämismalli, jota jokainen koulu voi hyödyntää. Työ liittyy kansainväliseen koulupihojen kehittämistä koskevaan keskusteluun, joka on Suomessa vasta saamassa jalansijaa. Diplomityön tulokset osoittavat, että koulupihojen kehittäminen tapahtuu askel kerrallaan. Askeleet koostuvat osaprojekteista, pienistä erillisistä kehittämistoimenpiteistä, jotka voidaan liittää opetussuunnitelman perusteisiin monesta näkökulmasta. Koulupihan kehittämisen osaprojektit mahdollistavat etenkin kokemuksellisen oppimisen sekä yhdessä tehtävän luovan toiminnan. Työssä käydään läpi, kuinka koulupihoja kehitetään luonto huomioiden ja kuinka tämä hyödyttää kaikkia osallisia. Koulupiha suunnittelukohteena koskettaa monen alan toimijaa ja tämä on erittä, The Finnish national core curriculum for basic education was reformed in 2014, in order to incorporate and reflect on the changes in the surrounding world and to strengthen the school’s role in building a sustainable future. This thesis starts from the perspective that a sustainable future requires the sustainable construction of school yards as well. The objective of the thesis is to investigate how schoolyards could be developed into inspiring learning environments, in participation with the school community, ecologically and through landscape architecture. Additionally, this thesis investigates how the new national core curriculum affects the development of the schoolyards. The thesis aims to provide an alternative and ecological model on how the schoolyards could be designed, repaired and maintained. The structure of the thesis is as follows: introducing the starting points of the study, presenting the viewpoints for the development, the review of the reference models, presentation of the pilot project and the summary of the thesis. The focus of this thesis is on the schoolyard development project conducted in collaboration with the school community in Keinumäki school in Espoo during the fall 2018. The collaboration produced experiential knowledge through a bottom-up approach and together with the research on references, this thesis creates a schoolyard development model that can be applied in every school. This thesis is affiliated with the ecological schoolyard transformation movements around the world, which are only slowly gaining momentum in Finland. Based on the findings, it seems that the development of the schoolyards occurs gradually one step at a time. These steps consists of smaller development projects that can be linked to the core curriculum from several aspects. Schoolyard development projects enable experiential learning and collaborative creative activity. This thesis investigates how schoolyards can be developed taking into account the nature

Tämän diplomityön aiheena on kauan lähes hoidotta olleen historiallisen puutarhan restaurointisuunnitelma, ja kohteena Suomenlinnan vankila-alueella sijaitseva Kirsikkapuutarha. 1700-luvulta periytyvän puutarhan vielä säilyneitä puutarhataiteellisia arvoja uhkaavat umpeenkasvu, tyypillisten kasvilajien katoaminen ja rakenteiden tuhoutuminen. Vuosikymmeniä lähes ilman hoitoa ollut puutarha tarvitsee suunnitelmallista kunnostusta, jatkuvaa hoitoa ja sopivan käyttötarkoituksen, jotta sen jäljellä olevat arvot voidaan säilyttää ja suojella. Elinvoimainen ja hoidettu kulttuuriympäristö lisää ihmisten hyvinvointia. Maailmanperintökohteena Suomenlinnan puistoihin ja puutarhoihin kohdistuu turismin voimakas kasvu muiden suurten muutosvoimien, kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen lisäksi. Näiden paineiden lisäksi Kirsikkapuutarhan tulevaisuuden hahmotteluun vaikuttavat sen arvot sekä monet erityispiirteet, kuten sen syrjäisyys ja pieni koko. Työn keskeinen tavoite oli sovittaa Kirsikkapuutarhan tuleva käyttö sen arvojen säilyttämiseen ja suojeluun. Työssä selvitettiin, mitkä ovat maailmanperintökohteeseen kuuluvan Kirsikkapuutarhan vaalittavat arvot ja erityispiirteet sekä miten niitä vaalitaan parhaiten. Tutkimusmetodina käytettiin historiatutkimusta, joka perustui historia- ja arkistolähteisiin. Lähdeaineiston vähäisyys loi työhön erityisen haasteen. Kirsikkapuutarhan restauroinnin tavoitteita ovat sen arvojen säilyttäminen ja niiden heikentymisen pysäyttäminen sekä puutarhan ottaminen käyttöön, joka sovitetaan sen arvoihin ja erityispiirteisiin. Tavoitteena on myös hyödyntää puutarhan potentiaali maailmanperintökohteen erityislaatuisena osana tarjoamalla oleskelupaikka kahdelle Suomenlinnan maailmanperintökohteen keskeiselle sidosryhmälle – ensin vankilan vangeille ja sitten Suomenlinnan asukkaille. Restaurointisuunnitelma painottuu historiallisen puutarhan alueelle, mutta puutarhan arvoja ja toimintoja on tarkasteltu laajemmalla alueella, jotta puutarha asettuu luonteva, The theme of this master’s thesis is the restoration plan of a historic garden which has been a long time on minimal management, and the subject is Cherry Garden in the area of Suomenlinna Prison. The still-preserved values of the 18th century garden are threatened by overgrowth, the disappearance of typical plant species and the destruction of structures. The garden, which has been virtually without management for decades, needs systematic conservation and restoration, continuous maintenance and appropriate use in order to preserve and protect its remaining values. A vibrant and well-maintained cultural environment increases people’s well-being. As a World Heritage Site, Suomenlinna’s parks and gardens are experiencing a strong tourism growth alongside other major forces of change, urbanization and climate change. In addition to these pressures, the future outline of Cherry Garden is influenced by its values and many special features, such as its remoteness and small size. The main goal of this thesis was to adjust the future use of Cherry Garden to the preservation and protection of its values. The thesis explored the values and characteristics to be cherished in Cherry Garden, and how to best foster them. The research method used was historical research based on historical and archival sources. The lack of source material created a particular challenge for the work. The goals of the restoration of Cherry Garden are to preserve its values and stop them from deteriorating, and to find the garden a purpose that is adapted to its values and characteristics. The aim is also to harness the potential of the garden as a unique part of the World Heritage Site by providing a place of recreation for two key stakeholders of Suomenlinna World Heritage Site - first the prison inmates and then the residents of Suomenlinna. The restoration plan focuses on the area of the historic garden, but the values and functions of the garden have been examined on a wider area, so that the g

Diplomityössä on laadittu viheralueverkoston kehittämissuunnitelma Veromiehen kaupunginosaan Vantaalle. Tällä hetkellä Veromies on pienteollisuus- ja logistiikkatoimintoihin keskittynyt alue, jolla on kuitenkin käynnissä laaja kaupunkirakenteellinen muutos. Diplomityö liittyy Veromiehen alueelle tehtyyn kaavarunkosuunnitelmaan, jonka mukaan siitä kehitetään tulevaisuuden Vantaan kolmas kaupunkikeskus. Diplomityö tarkastelee Veromiehen viheralueverkostoa kaavarunkosuunnitelman näkökulmasta, ja sen tarkoituksena on esitellä ideoita ja tarkasteluja alueen jatkosuunnittelun pohjaksi. Vantaan kaupunki tunnistaa strategiassaan toimivien ja viihtyisien viheralueiden merkityksen asukkaille. Erityisesti Veromiehen kaltaisella uudella kaupunkikehitysalueella, jolla ei vielä ole toimivaa viheralueverkostoa, on viheralueiden tavoitteelliseen suunnitteluun panostettava. Diplomityön tavoitteena on laatia kokonaiskuva Veromiehen viheralueverkoston kehittämisestä. Suunnittelun haasteena on muodostaa toiminnallisia, virkistyksellisiä, kaupunkikuvallisia ja ekologisia arvoja sisältävä viheralueverkosto alueelle, jonka lähtökohdat hallirakennuksineen ja asfalttikenttineen ovat osittain heikot. Toisaalta alueella on myös viheralueita ja paikallisia luontoarvoja, joiden säilyttäminen tiivistyvän rakentamisen keskellä on kriittistä, jotta viheralueverkosto voi toimia osana uutta kaupunkirakennetta. Diplomityössä perehdytään ajankohtaiseen suunnittelutilanteeseen ja ilmiöihin sen taustalla. Lisäksi tutustutaan viheralueverkoston lähtökohtiin Vantaalla ja Veromiehessä. Teoriaosuudessa tarkastellaan viheralueiden roolia tiivistyvissä kaupunkiympäristöissä ja niiden merkitystä kaupunkilaisille, minkä kautta perustellaan tarve kehittää viheralueita tavoitteellisesti. Lisäksi suunnittelualueen ominaispiirteitä, arvoja ja haasteita käsitellään analyysien kautta. Suunnitelman visio perustuu vahvasti alueen maisemaan ja luonnonolosuhteisiin perustuviin ominaispiirteisiin: Metsien, purojen, puisto, This master’s thesis presents a development plan for a green area network in Veromies, Vantaa. Currently the Veromies area holds operations mostly related to small-scale industry and logistics but is undergoing a major change in its urban structure. The thesis is related to a previously made frame plan, according to which the area will be developed in the future as the city of Vantaa’s third urban centre. The thesis examines the green area network of Veromies in the point of view of the frame plan and intends to present ideas and studies for the needs of further planning in the area. The significance of functioning and pleasant green areas for residents is recognised by the city of Vantaa in its planning strategy. Investing in ambitious planning of green areas is especially important in a new urban development area like Veromies that doesn’t yet have a functioning green area network. The objective of the thesis is to draw up a general view on the development of the green area network of Veromies. The challenge for planning is to create a green area network that consists of functional, recreational and ecological values that also enhance the city scape in an area that has partially poor starting points varying from large-scale storage buildings to impermeable parking fields. On the other hand, there are green areas and local natural values that are critical to preserve amid a dense urban area in order for the green area network to function as a part of the new city structure. The current planning situation and the phenomena behind it are examined. In addition, the basis for developing a green area network is defined both in the scale of Veromies and the whole of Vantaa. The role of green areas in dense urban environments and their significance to residents is surveyed in the theoretical part of the thesis. Based on these studies, the necessity for a goal-oriented planning of green areas is justified. Furthermore, the features, values and challenges of the planning ar

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat kaupungistumisen myötä nousseet ajankohtaiseksi tutkimusaiheeksi. Tutkimuksissa on havaittu, että luontoympäristöt palauttavat stressistä, houkuttelevat liikkumaan ja saavat aikaan fysiologisia vaikutuksia rakennettuja ympäristöjä tehokkaammin. Terveysvaikutuksia edistää ympäristön laatu ja eniten hyötyjä ihminen saa tutkitusti mielipaikoillaan. Suomessa metsä on tavallisin ja virkistyskäytöltään suosituin luontoympäristö. Näin ollen metsä on Suomessa ollut luonteva terveyshyötyjen tutkimuskohde ja samalla hyvä kohde myös tiedon soveltamiseen. Mahdollisuuksia metsien hyödyntämisessä hoivaympäristöinä on tutkittu varsin vähän. Tutkimuksissa terveysmetsien potentiaali toimia osana terveyshuoltoa on kuitenkin nostettu esille ja tehtyjen kokeilujen perusteella kokemukset ovat olleet positiivisia. Tämän diplomityön keskeisin osa on yleissuunnitelma, joka soveltaa tietoa metsän terveysvaikutuksista. Työ on tehty tilauksena Lahden kaupungille ja suunnittelualue sijaitsee Päijät-Hämeen keskussairaalan viereisessä Salpausselän virkistysmetsässä. Suunnitelman tavoitteena on terveysmetsän avulla tarjota keskussairaalan toimintaan soveltuva ja hyvinvointia edistävä sekä ylläpitävä metsäinen ulkoympäristö. Terveysmetsän tilat ja toiminnot ovat suunniteltu tukemaan kuntoutusta sekä opastuksen avulla että yksin koettuna. Terveysmetsä tukee vaikeiden elämäntilanteiden ja tunteiden hallintaa, yhdessäoloa ja rentoutumista sekä henkilökunnan työhyvinvointia. Kintterön terveysmetsä koostuu kahdesta osasta: Elämyskeitaasta ja Metsäpolusta. Näitä osia yhdistää yhteinen portti. Portti toimii sisääntulona terveysmetsään, luo yhteyden keskussairaalan ja metsän välille sekä symboloi siirtymistä ja irtiottoa. Elämyskeidas on helposti saavutettava ja esteetön terveysmetsän osa-alue, jonka ratkaisut tukevat luontoyhteyden syntymistä ja luonnon kokemista. Alueella hyödynnetään erityisesti luonnon voimaannuttavaa vaikutusta ja luonnon taipumusta syn, The benefits of nature to our health and wellbeing have become a relevant question due to urbanization and people today living surrounded by mainly built environment. Research has shown that nature, more efficiently than built-up environment, contributes to our health and wellbeing by reducing stress, encouraging to physical activity and through physiological effects, like lowering blood pressure. The benefits are affected by the quality of the environment and we receive the best results at our favorite natural places. In Finland, forests are the most common natural environment and also in use the most appreciated. This makes forests both an appropriate subject of research and a favorable planning site for health design. Today research has mainly focused on preventive health effects of forests, but researchers have highlighted the need for exploring the potential of forests as part of rehabilitation and treatment of diseases. This diploma thesis presents the general plan for a health forest in Lahti. The objective is to utilize and adapt the results of research on health benefits of forests in the design. The site is located in Lahti in the surroundings of the Central Hospital of Päijät-Häme and is dominated by the Salpausselkä recreational forest. The health forest aims to provide an outdoor environment that supports the Central Hospital and the health and wellbeing of its customers. The design and the activities of the health forest support rehabilitation, help people to master emotions, relax and cope with a difficult life situation and promote the feeling of social cohesion. Kintterö Health Forest consists of two differing parts, “the Oasis of Experiences” and “the Forest Path”, that are united by a shared gate. The gate symbolizes transition and creates a link between the forest and the hospital. “The oasis of experiences” is an accessible area that help people to easily get in contact with nature. “The forest path” focuses on individual recovery, with places t

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko maisema-arkkitehtuuri vaikuttaa onnellisuuteen sekä millaisin käytännön suunnittelukeinoin onnea voisi edistää. Alkuoletuksena oli, että ympäristöllä on merkittävä vaikutus sen asukkaiden ja käyttäjien kokemiin onnen tunteisiin. Näin ollen ulkoympäristöjä suunnittelevilla maisema-arkkitehdeilla voisi olla mahdollisuus vaikuttaa suuren ihmisjoukon onnellisuuteen. Aihetta tutkittiin perehtymällä aiempiin tutkimuksiin sekä muuhun teemaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimus toteaa, että ympäristöllä on todella merkitystä onnellisuuteen. Ympäristö ei kuitenkaan ole ainoa tai merkittävin onnellisuuden tuottaja. Yleisesti tärkeimpinä onnellisuuden osatekijöinä pidetään muun muassa persoonallisuustekijöitä, taloudellista tilannetta, terveyden tilaa ja sosiaalisia suhteita. Onnellisuutta tuottava ympäristö koetaan tyypillisesti kauniiksi, turvalliseksi ja rauhalliseksi. Läheltä tai vaivattomasti toimivien liikenneyhteyksien päästä löytyvät peruspalvelut, harrastemahdollisuudet ja luontokokemukset. Onnea tuottavat paikat sijaitsevat yleensä luonnossa tai kaupunkien viheralueilla. Luontoympäristöissä onnea tuovat luontoelementtien ja maiseman kauneus sekä mahdollisuus rauhoittua ja hiljentyä. Rakennetussa ympäristössä koetaan eniten onnen tunteita asuinalueilla ja ns. kolmannessa tilassa, jossa vietetään aikaa kodin ja työpaikan ulkopuolella. Onnea lisäävät esteettisyys, sosiaaliset suhteet, ilmapiiri ja kulttuuritarjonta. Onnellisuuden kokemuksia tuottavat myös paikat, joissa tapahtuu sosiaalisia kohtaamisia, kuntoilua tai itsensä kehittämistä. Onnen paikat voivat olla luonteeltaan erityyppisiä. Toiselle onnen paikka on upea pakopaikka arjesta, kun toiselle se on kodikas hiljentymisen paikka. Maisema-arkkitehtuurin keinoin voidaan vaikuttaa mahdollisuuksiin pitää huolta terveydestä, harrastaa ja kehittää itseään, kokea luontokokemuksia, tavata toisia ihmisiä sekä kokea ympäristö kauniina ja turvallisena. Terveyttä edistävä ympär