Lähiöunelmia - Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöiden maisema-arkkitehtuurin piirteitä

Tässä diplomityössä tutkitaan Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöiden maisema-arkkitehtuurin piirteitä. Tarkastelun kohteina alueilla ovat puistot, aukiot, korttelipihat sekä kävelyn ja pyöräilyn reitit. Työ kiinnittyy aiemmin Suomessa tehtyyn tutkimukseen kaupunkisuunnittelun historiasta, lähiöistä sekä modernista maisema-arkkitehtuurista. Työssä tuodaan esille vahvasti maisema-arkkitehtoninen näkökulma suhteessa aiemmin tehtyyn lähiötutkimukseen. Lähiöitä on aiemmin tarkasteltu lähinnä rakennusarkkitehtuurin näkökulmasta. Työn taustalla ovat voimakkaassa murroksessa oleva espoolainen kaupunkirakenne ja kasvavat täydennysrakentamispaineet. Työn päätavoitteina on yleiskatsauksen luominen Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöalueiden maisema-arkkitehtuuriin sekä aikakauden lähiöalueiden maisema-arkkitehtonisten ominaispiirteiden ja arvojen tunnistaminen. Työssä vastataan kysymyksiin siitä, millaisia tavoitteita aikakauden suunnittelussa oli ja millaiset ideologiat ohjasivat asuinympäristöjen suunnittelua. Mikä aikakauden suunnittelulle oli tunnusomaista? Entä mikä eri kohteissa on mahdollisesti ainutlaatuista? Tutkimuksen pääaineistona ovat olleet kohdealueiden 1960-ja 1970-lukujen kaava-aineistot ja suunnitelmapiirustukset, arkistovalokuvat sekä suomalaisista lähiöistä ja ajan arkkitehtuurista kirjoitetut julkaisut. Työ jakaantuu kuuteen osaan. Osassa I esitellään työn rajaus ja tavoitteet, aineisto ja tutkimusmenetelmät sekä eritellään työn rakenne. Luvussa II pohditaan lähiöitymisen taustaa sekä yleisesti aikakauden lähiöitä ja niiden maisema-arkkitehtonisia ominaisuuksia. Osassa III käsitellään lyhyesti Espoon kaupunkikehitystä. Luvun IV kuuden esimerkkikohteen analyysien kautta pohditaan, mikä 1960- ja 1970-lukujen lähiömaiseman suunnittelulle oli tunnusomaista. Osassa V Lähderannan ja Iivisniemen alueiden tapaustutkimusten ja vertailun avulla tarkastellaan, mikä kyseisissä kohteissa on mahdollisesti ainutlaatuista. Luvussa VI on koko työn yhteenveto sekä reflektio
This thesis researches characteristics of the landscape architecture in Espoo’s 1960’s and 1970’s suburbs. Subjects of study in the areas include parks, squares, yards and routes for walking and cycling. The study falls within the context of previous finnish research on the history of urban planning, suburbs and modern landscape architecture. This thesis presents a strong landscape architectural point of view compared to earlier studies on suburbs. Suburbs have previously been researched mostly on an architectural basis. A turning point in the development of Espoo’s urban structure and a growing need for complementary building in the city area give justification to this study. Main objectives of the study are to present an overview of the landscape architecture in Espoo’s 1960’s and 1970’s suburbs and to identify characteristics of the landscape architecture in suburbs from that time. The study answers questions about what where the objectives of planning and design at the time and what kind of ideologies gave direction to the planning of suburban living environments. What was characteristic to planning and design at the time? And what were the possibly unique attributes in different suburbs? Main materials of the study include plans and designs for the areas from the 1960’s and 1970’s, archived photographs and publications written on finnish suburbs and architecture of the time. The thesis consists of six parts. In part I the scope and aims of the study are presented as well as main materials, methods used and the structure of the study. The background of suburbanism and suburbs of the studied time as well as their landscape characteristics are studied in chapter II. Part III briefly presents city of Espoo’s history. In part IV by analyzing six suburbs from the 1960’s and 1970’s the most typical features of the planning of the time are pointed out. Part V introduces the case study areas of Lähderanta and Iivisniemi in order to find out what is unique about their la