Search

Työn tarkoituksena oli kartoittaa bakteriolyyttisiä entsyymejä sekä mahdollisuuksia niiden käyttöön Streptococcus -suvun bakteerien solujen hajotuksessa. Tavoitteena oli löytää entsyymi tai entsyymien yhdistelmä, joka hajottaisi malliorganismina käytetyn Streptococcus pyogenes - bakteerin soluseinää nopeasti huoneenlämmössä ja lähellä neutraalia pH-arvoa. Kirjallisuusosassa on tarkasteltu erilaisia bakteriolyyttisiä entsyymejä sekä niiden soveltuvuutta Streptococcus -suvun bakteerien hajotukseen. Havaittiin, että eri organismeista eristettyjä bakteriolyyttisiä entsyymejä on tutkittu paljon, mutta kaupallisia tuotteita on melko vähän tarjolla. Kirjallisuusosassa on lisäksi kuvattu streptokokki-solujen erityispiirteitä, sillä erityisesti soluseinän rakenteen tunteminen on edellytys entsymaattinen soluhajotuksen kehitystyölle. Tutkimusosassa tutkittiin muutaman kaupallisen entsyymipreparaatin soveltuvuutta S. pyogenes - bakteerin hajotukseen. Entsyymien tehokkuutta bakteerin soluseinän rakenteiden hajotuksessa mitattiin turbidometrisesti bakteerin antigeenin ja spesifisen vasta-aineen välisen immunologisen reaktion avulla. Työssä seulottiin entsyymit ensin vaikutusajan perusteella. Parhaiten toimivat labiaasi, mutanolysiini ja achromopeptidaasi, jotka hajottivat soluseinää tehokkaasti alle 2 minuutissa. Näiden kohdalla tutkittiin myös entsyymikonsentraation vaikutusta soluhajotukseen. Erityisesti labiaasilla ja mutanolysiinillä oli havaittavissa optimikonsentraatio, jonka jälkeen pitoisuuden lisääminen ei parantanut merkittävästi tuloksia. Työn seuraavassa vaiheessa tutkittiin labiaasin, mutanolysiinin ja achromopeptidaasin soluhajotuksen tehostamista yhdistelemällä eri entsyymejä. Entsyymeitä, joiden pH-optimialueet olivat samanlaisia, yhdistettiin keskenään. Poikkeuksena oli labiaasi, joka havaittiin tehokkaaksi sekä happamalla että neutraalilla pH-alueella. Tutkituilla entsyymikombinaatioilla ei havaittu merkittävää synergistista aktiivisuutta. Labiaasin ja mutanoly

Työn tarkoituksena oli kehittää menetelmä Helicobacter pylori antigeenin osoittamiseksi ulostenäytteestä QuikRead-analysaattorilla käyttäen monoklonaalisia vasta-aineita (mab). Työn kirjallisuusosassa tarkastellaan H. pylori -bakteeria, sen kasvuympäristöä sekä sen aiheuttamaa tautikirjoa ja helikobakteeri-infektion tunnistusmenetelmiä. Lisäksi kirjallisuusosassa kerrotaan lateksien valmistusmenetelmistä ja päällystystavoista sekä monoklonaalisista vasta-aineista. Lateksin ja monoklonaalisen vasta-aineen ominaisuudet vaikuttavat kitin toimivuuteen. Tutkimusosassa päällystettiin latekseja neljällä eri mab:lla. Näistä parhaimmat vasta-aine-antigeeni-reaktiot antoivat mab:lla III 5E3A3 ja III 5E3A9 päällystetyt lateksit. Näillä latekseilla tutkittiin lateksin määrän ja koon sekä detergenttien vaikutusta reaktioon. Reaktionopeus kasvoi lateksin määrän kasvaessa, mutta partikkelikoon pienentäminen ei puolestaan tuonut parannusta reaktionopeuteen. Detergenteistä Triton X-100:lla oli paras vaikutus reaktionopeuteen. Kun sopiva lateksi- ja puskurikoostumus oli valittu siirryttiin tekemään kokeita ulostenäytteillä. Ulosteliuoksen pitoisuudella oli huomattava vaikutus reaktioon. Liian vahva ulosteliuos näytti inhiboivan mab-antigeeni-reaktiota. Näissä mittauksissa reaktionopeus kasvoi lateksin määrän kasvaessa aivan kuten ilman ulostetta mitattaessa. Työn tutkimusosassa verrattiin myös tämän menetelmän herkkyyttä markkinoilla olevaan testiin. Mab:lla III 5E3A3 päällystetty lateksi vaikutti olevan hieman herkempi kuin mab:lla III 5E3A9 päällystetty lateksi. Lateksien väliset erot olivat kuitenkin pienet. Silti herkkyys ei yltänyt aivan markkinoilla olevan kitin tasolle. Myöskään partikkelikoon muutos ei parantanut herkkyyttä. Tutkimusosassa pystyttiin osoittamaan, että lateksi voitiin päällystää monoklonaalisilla vasta-aineilla ja tällaisen lateksin avulla H. pylori antigeenin osoitus ulostenäytteestä QuikRead-analysaattorilla oli mahdollista.