Search

Combining work and family roles can have beneficial consequences on health but could also result in chronic stress and adverse health outcomes at older ages. This study aimed to examine combined employment, parenthood, and partnership histories of men and women during the childbearing period (ages 15-49), and to investigate the links of these work and family roles with physical functioning later in life. We used data from the Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) with retrospective information on employment, parenthood, and partnership histories for 18,057 men and 20,072 women (n = 38,129) living in 28 different countries belonging to six European welfare clusters. We applied multichannel sequence analysis (MCSQA) and hierarchical clustering to group work-family trajectories into 12 clusters for men and 15 clusters for women. We assessed the association between work-family life courses and grip strength by estimating multivariable linear regression models. Delayed work and family transitions, unstable employment, and the absence of combinations of work and family roles between age 15 and 49 were associated with weaker grip strength in later life for both men and women. Results differed by gender and were framed by the welfare context in which gendered work and family responsibilities unfold across individual life courses. The findings make an important contribution to the domain of gender and health in later life and stress the need to engage more with issues related to the mechanisms linking work and family trajectories to poor health in later life.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin koettujen oppimisvaikeuksien, itsetunnon ja koulu-uupumuksen pysyvyyttä ja keskinäisiä yhteyksiä yli ajan. Oppimisvaikeuksien, itsetunnon ja koulu-uupumuksen oireiden on havaittu olevan melko pysyviä. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että oppimisvaikeudet ovat yhteydessä heikompaan hyvinvointiin, erityisesti masennusoireisiin ja itsetuntoon. Toisaalta kaikissa tutkimuksissa yhteyttä oppimisvaikeuksien ja itse-tunnon sekä masennusoireiden välillä ei ole havaittu. Useimmat aiemmat tutkimukset oppimisvaikeuksien ja hyvinvoinnin välillä ovat perustuneet poikkileikkausaineistoihin. Tarvitaan lisää näyttöä, jotta oppimisvaikeuksien mahdollisia vaikutuksia oppilaiden hyvinvointiin voidaan arvioida. Itsetunnon ja hyvinvoinnin yhteys on systemaattisesti tunnistettu, mutta kausaalisuhde näiden ilmiöiden välillä on edelleen epäselvä. Koulu-uupumus on verraten uusi ilmiö, jossa on havaittu oppilaiden kokevan kouluun liittyviä uupumuksen oireita. Oppimisvaikeuksia ja itsetuntoa ei ole vielä juurikaan tutkittu koulu-uupumuksen oireisiin liitettynä. Siksi tässä tutkimuksessa testataan oppilaiden kokemien oppimisvaikeuksien, itsetunnon tason ja koulu-uupumuksen oireiden pysyvyyttä sekä niiden välistä dynamiikkaa pitkittäisaineistossa. Tutkimuksen aineisto on kerätty keskisuuren Etelä-Suomen kaupungin kouluista vuosina 2004 ja 2005. Osallistujat (N = 372) olivat ensimmäisessä mittauksessa peruskoulun yhdeksännellä luokalla (ikä 15-16 vuotta) ja toisessa mittauksessa lukion ensimmäisellä luokalla (ikä 16-17 vuotta). Tutkimuksessa tehtiin konfirmatoriset faktorianalyysit molemmista mittauksista erikseen sekä testattiin mittausmallien invarianssia ajankohtien välillä. Mittausmalleista muodostettiin rakenneyhtälömalli, jossa tarkasteltiin latenttien muuttujien välisiä regressioita yli ajan cross-lagged panel model:n (CLPM) avulla. Itsetunto ja koulu-uupumus osoittautuivat olevan hyvin pysyviä yli ajan. Yllättäen koetut oppimisvaikeudet eivät olleet, The aim of this study was to examine the stability and change between students’ perceived learning difficulties, self-esteem, and school burnout over time. It has been recognized that learning difficulties, self-esteem and school burnout are somewhat stable. There is some evidence that learning difficulties are connected to lower levels of well-being, especially to self-esteem and depressive symptoms. Still, there are some studies that contradict those findings. Most of the previous studies of learning difficulties and well-being have been cross-sectional. Thus, more evidence is needed in order to draw conclusions about the effect learning difficulties might have on students’ well-being. The connections between self-esteem and well-being are also recognized, but the causation between self-esteem and well-being remain unclear. School burnout is quite recently discovered phenomenon which depicts students’ burnout in the school setting. The main objective in this study is to examine the dynamics between students’ perceived learning difficulties, the level of self-esteem, and school burnout symptoms using a longitudinal data. The data consists two measurement times gathered from the schools in a southern Finland city. The participants (N = 372) were ninth graders in compulsory education at 2004 (age 15-16) and first year students in general secondary education at 2005 (age 16-17). Confirmatory factor analysis (CFA) was used to specify latent constructs. Time invariance of the latent constructs was tested across measurements. Cross-lagged panel model was utilized to test the connections between latent constructs across different time points. The stability of self-esteem and school burnout were in line with previous findings. Surprisingly, perceived learning difficulties were not that stable. Students’ perceived learning difficulties did not predict change in levels of self-esteem nor school burnout symptoms. In addition, self-esteem did not predict change in school burno

This masters’ thesis explored the use of the body, tools, and the environment in craftwork from an embodied cognitive perspective. More specifically the activity studied was wood- en boatbuilding. Activity theory was used to map the elements and the dynamics of the wooden boatbuilding activity in relation to the object of work (a wooden gunboat). The re- search interests (related to body, tools and environment) were positioned among the different elements of the wooden boatbuilding activity (tools, subject, object, outcome, rules, community and division of labor) by following an activity theoretical structure. Previous research has shown that the abilities of the body are quite often overshadowed by the abilities of brain alone, even though cognition is embodied due to its dependency on the characteristics of the agent’s physical body. The objective of this research was to seek further understanding on the position of the body and its role in an activity of craft with the use of tools and environment. By having an embodied cognitive perspective, the research looked at the types of materials from the environment that were applied for work, and how material artefacts have contributed to the body’s performance during craft. In addition, the research took into account the characteristics of the work environment that en- abled the body of craftsmen to work more efficiently. Specifically, the thesis captured a two-day data collection of videos and interviews in the dockyard of Suomenlinna Fortress, based on the method of ethnography. The data collec- tion gathered material for the analysis of the craftwork on a wooden gunboat model, during a process of craft called caulking. For the analysis, the work of five subjects (wooden boat builders) was observed closely. The method applied for analysis of data was thematic analysis, which required a selective process of data, based on relevant or reoccurring themes identified throughout video files. The most representative themes

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena koulutusmahdollisuudet näyttäytyvät lääketieteen valmennuskurssille osallistuvien hakijoiden puheessa sekä millaiseksi valmennuskurssi osana lääketieteen opintoihin hakeutumista puheessa rakentuu. Valmennuskurssien yhteys korkeakoulutuk-seen valikoitumiseen on mahdollisuuksien tasa-arvon kannalta tärkeä teema ja koulutuspoliittisesti ajankohtainen aihe. Tästä huolimatta valmennuskursseja käsittelevää aiempaa tutkimusta on verrattain vähän, mikä perusteleekin tarpeen tarkastella valmennuskursseja suomalaisen korkeakoulupolitiikan viitekehyksessä. Linkitän valmennuskurssit osaksi kansainvälisessä tutkimuskentässä tunnistettua kouluksen yksityistymisen suuntausta. Teoreettisessa tarkastelussa teema kytketään laajempaan keskusteluun koulutusmahdollisuuksien tasa-arvosta suomalaisen korkeakoulutuksen kontekstissa. Keräsin tutkimuksen aineiston haastattelemalla. Aineisto koostui kahdestatoista lääketieteen opintoihin keväällä 2016 pyrkineen ja yksityisen järjestäjän valmennuskurssille osallistuneen hakijan haastattelusta. Analysoin aineiston hyödyntäen kriittistä diskurssianalyyttistä lähestymistapaa. Koulutusmahdollisuudet näyttäytyivät aineistossa yhdenvertaisten mahdollisuuksien diskurssina ja yksilöllisen vastuun diskurssina, joissa mahdollisuudet muodostuivat toisaalta suomalaisen koulutusjärjestelmän rakenteissa olevana tasa-arvona, toisaalta yksilön vastuulle palautettavina. Valmennuskurssi osana lääketieteen opintoihin hakeutumista rakentui merkitykselliseksi epäsuhdan kompensoinnin diskurssissa, jossa synnytettiin lääketieteen valintakokeen virallisten ja käytännön vaatimusten välinen epäsuhta. Toisaalta valmennuskurssin asemaa tuotettiin investointidiskurssissa, jossa se vertautui kuluttamiseen ja sijoitukseksi tulevaisuuteen. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien diskurssin hankaus näiden diskurssien kanssa ilmensi koulutuksen yksityistymisen käsitteellistämisen vaikeutta hyvinvointivaltion kontekstissa. Valmennuskur, The aim of the study was to explore what sort of constructions of educational opportunities appear in applicants’ speech who attend a preparatory course in medicine and how is the role of preparatory course constructed in the application process to medical studies in the speech. The preparatory courses and their connection to access to higher education are important when the questions of educational opportunities are taken into consideration. It is also a current theme in education policy. However, there still are only few studies on preparatory courses, which justifies the importance of examining them. I consider preparatory courses as a part of internationally recognized phenomenon of privatisation in public education. Theoretically the theme is connected to the wider discussion about equality of educational opportunities in the context of Finnish higher education. I collected the data for the study with interviews. The data consisted of twelve interviews of applicants applying for medical studies in spring 2016 who attended a preparatory course arranged by private company. I analysed the data by using critical discourse analysis. Educational opportunities appeared as an equal opportunities -discourse and an individual responsibility -discourse in which the opportunities were formed on the one hand as an equality that is grounded in the structures of Finnish education system, and on the other hand they could be returned at the level of individual responsibility. The role of the preparatory course in the application process to medical studies was constructed as a compensation of the disproportion -discourse in which a gap between official and practical level in demands of medical studies entrance examination was produced. Also the position of the course was constructed with an investment -discourse in which it was compared to consuming and to an investment in the future. A conflict between an equal opportunities discourse and these discourses was implementing the p

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ennustavatko matemaattinen minäkäsitys ja matematiikka-ahdistuneisuus nuorten tulevaisuuden aikomuksia, kun matemaattinen osaaminen ja sukupuoli otetaan huomioon. Minäkäsitys on se käsitys, joka ihmisellä on itsestään. Myönteisen matemaattisen minäkäsityksen omaava oppilas oppii matematiikkaa paremmin ja hänen motivaationsa on korkeampi. Matematiikka-ahdistuneisuus on puolestaan epämukavuuden tunne, joka syntyy kun ihminen joutuu tilanteisiin, jotka vaativat matemaattista päättelytaitoa tai ongelmanratkaisua. Minäkäsitys ja ahdistuneisuus ovat merkittäviä tekijöitä nuoren ammatinvalintaprosessissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matemaattinen minäkäsitys, matematiikka-ahdistuneisuus ja laskutaidon puutteet määrittelevät jopa jatko-opintojen suunnan ja tulevaisuuden ammatin. Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2012 valtakunnallisen Pisa-tutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 8829 15-vuotiasta, pääosin peruskoulun 9. luokkalaista nuorta. Matemaattista minäkäsitystä ja ahdistuneisuutta mittaaviin osioihin vastasi 5688 nuorta. Matemaattista minäkäsitystä ja ahdistuneisuutta mitattiin neliportaisella Likert -asteikolla, nuorten tulevaisuuden matematiikka-aikomuksia selvitettiin viidellä väittämällä, jotka sisälsivät kaksi vaihtoehtoa. Logistisella regressioanalyysilla selvitettiin mitkä tekijät selittävät nuorten matematiikkaa koskevia tulevaisuuden aikomuksia. Oletusten mukaisesti minäkäsitys ja sukupuoli ennustivat tilastollisesti merkitsevästi tulevaisuuden matematiikka-aikomuksia. Matematiikka-ahdistuneisuus ei ennustanut tulevaisuuden matematiikka-aikomuksia merkitsevästi. Tämän ja aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että matemaattinen minäkäsitys ennustaa nuorten aikomuksia opiskella tulevaisuudessa matematiikkaa ja pyrkiä ammattiin, jossa tarvitaan runsaasti matemaattisia taitoja., The purpose of the present study was to examine predictions of mathematics self-concept and math-anxiety and mathematics intensions on the 15 year old participants. In addition, the study examined whether the students’ mathematical performance and gender contribute to their mathematics intentions. Self-concept is the image that people have of themselves. Mathematics anxiety is a feeling of discomfort that arises when a person comes into situations that require mathematical reasoning skills and problem solving. Previous studies have shown that the mathematical self-concept, mathematics anxiety and mathematical skills predict students’ course enrollment intentions and future career plans. In this study the participants came from the 2012 nationwide Pisa study. The study involved 8829 15-year-old students, of which 5688 students responded to questions measuring mathematical self-concept and mathematics anxiety. Mathematical self-concept and mathematics anxiety were measured with 4-point Likert scales. Five forced-choice items measured students’ plans regarding mathematics at some stage in the future. Logistic regression analysis was used to identify variables that explained the students’ mathematics intentions in the future. Self-concept, mathematical performance and gender significantly predicted future mathematics intentions but math anxiety did not. Based on this and earlier studies it can be concluded that higher mathematical self-concept predict the intentions of young people to study mathematics in the future

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kehittyikö vanhuspalvelutyöntekijöiden itseohjautuvuus Toimi-hankkeessa käytetyn ITU!-kirjan myötä. Tutkimuksen taustateoria on itseohjautuvuuden teoria. Toimi-hanke on Työterveyslaitoksen toteuttama hanke yhteistyössä Helsingin, Vantaan ja Lohjan kaupungin¬ vanhuspalveluiden sekä Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:n (Mereo) kanssa. Toimi-hankkeen tavoitteena on tukea muun muassa työntekijöiden valmiutta kehittää ja uudistaa työtään itse, eli kehittää työntekijöiden kehittämistoimijuutta. Yhtenä menetelmänä hankkeessa oli ITU! – Innovaattorin työkirja. Tutkielman aineisto koostuu ITU!-kirjaa käyttäneiden vanhuspalvelutyöntekijöiden alkuhaastatteluista ennen Toimi-hanketta ja jälkihaastatteluista Toimi-hankkeen jälkeen. Tavoitteena on selvittää, miten aineisto eroaa alku- ja jälkihaastatteluissa itseohjautuvuuden suhteen. Menetelmät: Tutkimuskysymyksiin vastattiin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysin pohjalta. Aineisto oli kerätty teemahaastatteluilla. Haastattelut oli poimittu sattumanvaraisesti laajemmasta haastattelujen joukosta. Aineiston psykologisten perustarpeiden tunnistamisessa apuna käytettiin Work-related Basic Need Satisfaction scale:a. Tämän jälkeen löydökset analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä psykologisten perustarpeiden mukaisesti. Tutkimuksen tulokset tulkittiin itseohjautuvuuden teorian näkökulmasta. Tulokset ja johtopäätökset: Autonomian tarpeen tyydyttymisessä alku- ja jälkihaastattelujen välillä ei juurikaan ilmennyt eroja. Kompetenssin tarpeen tyydyttyminen alku- ja loppuhaastattelujen välillä ilmeni eri tavoin. ITU!-kirja vahvisti ammatti-identiteettiä ja herätti ajattelemaan työn uudelleen organisointia. ITU!-kirja sai informantit ajattelemaan asukkaiden palautteiden hyödyntämisen toiminnan kehittämisessä. Tämän perusteella voi päätellä, että ITU1-kirjan käyttö lisäsi kompetenssin tarpeen tyydyttymistä. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tarpeen tyydyttyminen ilmeni myös eri tav, Goals: The purpose of this master thesis is to explore if the self-determination of elderly care workers developed among the users of ITU!-handbook in Toimi-project. The background theory of this master thesis is self-determination theory. Toimi-Project is a project carried out by Institute of Occupational Health in collaboration with elderly care cities of Helsinki, Vantaa and Lohja and Senior Care Home Association (Mereo). The aim of Toimi-project is to support readiness of workers to develop and reform their own work, in other words develop the worker’s development agency. One of the methods was use of the ITU!- handbook. The data of this study consist of before and after interviews of the users of the ITU!-handbook. The aim is to explore how the data regarding interviews self-determination of the elderly care workersdiffers between before and after i. Methods: These questions were addressed by a qualitative deductive content analysis. The data were collected by theme interview. These interviews were randomly selected from a bigger interview database. Work-related Basic Need Satisfaction scale was used as an aid to the identification of psychological basic needs of the material. After this, the findings were analyzed by deductive content analysis according to basic psychological needs. The results of the survey were interpreted from the perspective of the theory of self-determination. Results and conclusions: There were no differencies in the fulfilment of the need of autonomy between before and after interviews. The fulfilment of the need of competence occurred between before and after interviews in various ways. ITU!-handbook made the informants think of using feedback from the elderly while reforming their work. This gives an indication that using the ITU!-handbook added the fulfilment of the need of competence. The fulfilment of relatedness occurred also in different ways in before and after interviews. The problems which occurred in before interviews seemed

Pro gradu -tutkimukseni tarkoitukseni oli selvittää, miten oikeustieteen pääsykokeisiin valmentavalle valmennuskurssille osallistuvat hakijat puhuvat oikeustieteen opintoihin hakemisen kilpailusta ja millaisia diskursseja puheessa rakentuu. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, millaisin diskurssein hakijat puhuvat menestymisen mahdollisuuksista hakemisen kilpailussa. Aiempien tutkimusten mukaan pääomilla on merkitystä yksilön koulutusvalinnoissa. Tavoitteenani oli kiinnittää huomio siihen, miten kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen pääoma merkityksellistyvät oikeustieteelliseen hakemisessa ja valmennuskurssille osallistumisessa. Valmennuskurssien hyödyntämistä korkeakoulutukseen hakemisessa on tutkittu Suomessa vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tutkimustulosta valmennuskurssien roolista korkeakoulutukseen hakemisessa. Aineisto koostui kuuden oikeustieteen pääsykokeisiin valmentavalle valmennuskurssille osallistuvan hakijan teemahaastattelusta, joista yksi oli parihaastattelu ja neljä yksilöhaastatteluita. Analysoin aineiston kriittisen diskurssianalyysin menetelmän avulla. Korkeakoulutukseen hakemiseen liittyvässä kilpailussa hakijat pyrkivät tekemään itselleen järkeviä koulutusvalintoja. Omia menestymisen mahdollisuuksiaan hakijat arvioivat suhteessa muihin hakijoihin. Valmennuskurssi näyttäytyi puheessa omaa kilpailukykyä parantavana valttikorttina sekä itsestään selvänä osana oikeustieteeseen hakemista. Toisaalta valmennuskurssi rakentui myös kilpailutilanteen luoman epävarmuuden vähentäjäksi. Järkevä kouluvalinta -diskurssin, itsestäänselvyysdiskurssin, kuviteltu kilpakumppani -diskurssin ja valttikorttidiskurssin perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen pääoma ja niiden luomat rajoitukset ja mahdollisuudet rakentuivat merkityksellisiksi sekä oikeustieteen koulupaikoista käytävään kilpailuun osallistumisen että tässä kilpailussa menestymisen kannalta., The aim of this study was to analyse how applicants applying for faculty of law and participating in a preparatory course while preparing for the entrance examination speak about the competition connected to the applying. The study focuses on discourses that are built when talking about the competition. The aim was also to study constructed discourses when talking about possibilities of succeeding in the competition in law school admission. Previous studies show that capitals have impact on one’s educational choices. One of my aims was to construct understanding of what kind of meanings the cultural, the social and the economic capital get in the process of applying to a law school and participating in a preparatory course. There has been only little research about the role of preparatory courses in admission to higher education. The goal of this study was to fill this research gap and produce researched information about the role of preparatory courses. The qualitative research data consist of interviews with six law school applicants who took part in preparatory courses. The data was collected with a semi-structured interview. One of the interviews was a pair interview and four were individual interviews. The data was analysed with critical discourse-analytical approach The higher education applicants aim to make reasonable education choices when participating in the competition over study positions. The applicants assessed their own position and possibilities to succeed in the competition in relation to the other applicants. The preparatory course was constructed as a trump card that applicants could use to succeed in the competition. It was also produced as something that is self-evidently part of applying to law school. On the other hand preparatory course was constructed as something one could use to decrease the uncertainty caused by the competition. Based on the reasonable educational choice -discourse, the self-evidence -discourse, the imaginary competitor

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pintasuuntautunutta lähestymistapaa oppimiseen, jolle on tyypillistä tietoa toistava opiskelu. Ryhmätasolla tarkasteltiin, miten pintasuuntautunut lähestymistapa ilmeni yliopisto-opiskelijoiden omaa opiskeluaan koskevissa kuvauksissa ja millaisista elementeistä se koostui.Yksilötasolla tarkasteltiin, millaisia oppimisen lähestymistapoja opiskelijat kuvasivat haastatteluissaan.Tutkimuksessa analysoitiin myös lähestymistapoihin yhteydessä olevia tekijöitä oppimisen säätelyn, motivaation, tunteiden sekä oppimisympäristön osalta. Teoreettinen tausta pohjautui lähestymistapojen tutkimukseen ja HowULearn-kyselyn pintasuuntautunutta lähestymistapaa mittaaviin väittämiin. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto pohjautui Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön keräämään teologisen tiedekunnan opiskelijoiden täyttämään HowULearn-kyselyyn sekä vapaaehtoisten opiskelijoiden haastatteluihin. Kyselyaineiston perusteella tutkimusta varten valikoitiin 12 opiskelijaa, joiden pintasuuntautuneen lähestymistavan arvo kyselyn avulla tarkasteltuna ylitti tiedekunnan keskiarvon. Haastatteluiden analyysi suoritettiin abduktiivisen analyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että pintasuuntautunut lähestymistapa oppimiseen näyttäytyi hyvin moniulotteisena kokonaisuutena opiskelijoiden kuvauksissa. Lisäyksenä aiempien tutkimusten havaintoihin tuloksissa korostui opiskelijoiden haluttomuus nähdä vaivaa opiskelunsa eteen. Analyysista kävi myös ilmi, että opiskelijoilta kvantitatiivisin keinoin mitatut korkeat pintasuuntautuneen lähestymistavan arvot eivät kuvastaneet yksiselitteisesti opiskelijoiden lähestymistapoja, vaan opiskelijat käyttivät pintasuuntautuneen lähestymistavan lisäksi opiskelussaan myös syväsuuntautunutta ja suunnitelmallista lähestymistapaa. Opiskelijoilla oli haasteita oppimisensa säätelyssä, motivaationsa ylläpitämises, Objectives. The aim of this study was to examine the surface approach to learning, which can be identified as repetitious study methods. The study examines on group level how the surface approach was represented in university students’ descriptions of their own learning and from what kind of elements it consisted of. On individual level the focus was on exploring what kind of approaches to learning the students described. Factors relating to the use of approaches to learning were also analysed regarding self-regulated learning, motivation, emotions and learning environment. The theoretical background was based on the research on approaches to learning and on the items of the HowULearn questionnaire regarding the surface approach to learning. Methods. Qualitative method was used in the study. The research material was collected by the Centre for University Teaching and Learning at the University of Helsinki. It was collected from students from the Faculty of Theology using the HowULearn-questionnaire and interviews of voluntary students. On the basis of the questionnaire data, interviews of 12 students were selected. These students got higher value than the faculty’s mean regarding the surface approach to learning. The analysis was done using abductive content analysis. Results and conclusions. Based on the results, the surface approach to learning appeared very differently in the students’ descriptions. In addition to former studies, students’ reluctancy to put effort in studying was emphasised. It was also found that the students’ high values on the surface approach measured through quantitative methods did not unambiguously reflect their approaches to learning, but students used, in addition to the surface approach, also the deep and strategic approaches in their studying. The students had challenges with regulating their learning and maintaining their motivation towards studying. They also described negative emotions related to their studying. These results were

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia millaisiin tavoiteorientaatioprofiileihin yläasteikäiset oppilaat voidaan jakaa sekä millaisia eroja tavoiteorientaatioprofiilien väliltä löytyy attribuutioiden suhteen. Tavoiteorientaatioilla tarkoitetaan erilaisia motivationaalisia tavoitteita, joita oppilaat suosivat opintojensa aikana. Oppilaat voivat painottaa oppimiseen, saavuttamiseen, suorittamiseen ja välttämiseen liittyviä tavoitteita. Attribuutiot ovat syypäätelmiä onnistumisiin tai epäonnistumisiin liittyvistä syistä. Yksilöiden välillä on tutkimusten mukaan eroja siinä, miten he tulkitsevat onnistumiseen ja epäonnistumiseen liittyvät tilanteet. Koulussa tapahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia, joten on mielekästä tutkia, löytyykö eri tavoin motivoituneiden oppilaiden väliltä eroja attribuutioissa. Menetelmät. Tutkimusaineistona oli yläasteikäisille oppilaille suunnattu PISA-kysely, joka toteutettiin vuonna 2012. Tutkimukseen osallistuneet 311 koulua valittiin satunnaisotannalla. Koko kyselyyn vastasi yhteensä 8829 oppilasta. Attribuutiot sisältävään kyselylomakkeeseen vastasi 2966 oppilasta, joten tavoiteorientaatioprofiilien välisiä attribuutioeroja tarkasteltiin tällä kohderyhmällä. Aineisto analysoitiin IBM SPSS 23-ohjelmalla. Tavoiteorientaatioiden muodostamiseksi suoritettiin faktorianalyysi. Oppilaat jaettiin eri tavoiteorientaatioprofiileihin ryhmittelyanalyysin avulla. Tavoiteorientaatioprofiilien välisiä eroja attribuutioissa tutkittiin varianssianalyysin ja kovarianssianalyysin avulla. Kovarianssianalyysillä huomioitiin osaamistason mahdollinen vaikutus tavoiteorientaatioprofiilien ja attribuutioiden välisiin yhteyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Muodostuneet viisi tavoiteorientaatioprofiilia nimettiin menestysorientoituneiksi, suoritusorientoituneiksi, oppimisorientoituneiksi, sitoutumattomiksi sekä välttämisorientoituneiksi. Muodostuneet tavoiteorientaatioprofiilit ovat linjassa aiemman teorian kanssa. Tavoiteorientaatioprofiilien väli, Objectives. The aim of the present study was to examine what kinds of goal orientation profiles can be identified among middle school students and to examine the relationships between goal orientation profiles and causal attributions for failure. Achievement goal orientations are specific motivational goals that students select during studies. Students can emphasize learning, success, performance and avoidance goals. Causal attributions are inferences that individuals make about the causes of success or failure. According to research there are individual differences in how individuals make attributions in cases of failure or success. Many failure and success situations happen at school, so it is relevant to examine whether there are any differences between different motivational groups and attributions for failure. Methods. The data for this study was part of the PISA 2012 survey. The data was collected from 311 randomly selected schools. The participants of the PISA 2012 survey were a total of 8829 middle school students. A total of 2966 students answered the attribution question form. In the final analysis of variance and covariance, the data consisted of 2966 students. The data was analyzed using IBM SPSS 23 software. Factor analysis was used to form the goal orientations. Two-Step cluster analysis was used to identify groups of students with similar motivational characteristics. The differences between goal orientations groups and attributions were examined using analysis of variance and analysis of covariance. Analysis of covariance was used because it was relevant in examining how the level of knowledge will affect the relationship between goal orientation profiles and attributions. Results and conclusions. The five groups of goal orientation profiles were named as success-oriented, performance-oriented, mastery-oriented, indifferent and avoidance-oriented. The groups were quite similar compared to previous theories and research. The main result of the analysi

Spousal caregiving offers a unique opportunity to investigate how gender shapes the influence of care responsibilities on health at older ages. However, empirical evidence supporting a causal link between the transitions into and out of caregiving and health is mixed. This study investigates the influence of spousal care transitions on the health of older men and women living in 17 European countries. We use five waves of the Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe (SHARE) between the years 2004 and 2015 for a total of 43,435 individuals and 117,831 observations. Health is defined as a Frailty Index calculated from 40 items. Caregiving is defined as intensive help with personal care provided to spouses. Results from asymmetric fixed-effects linear regression models show that the transitions into caregiving have a detrimental effect on health. On the contrary, the transitions out of caregiving have in most cases no beneficial consequences on health. Most importantly, we found evidence supporting differential effects of caregiving transitions by gender and welfare arrangement: the transitions out of caregiving are associated with better health conditions only for Southern and Eastern European women. Our study highlights the asymmetric and gendered nature of care transitions and suggests that the impact of caregiving is somewhat permanent and has long lasting effects for the caregiver. Policies should account for this asymmetry when assessing the impact and consequences of caregiving.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankin, OECD:n ja UNICEFin pyrkimyksiä saavuttaa legitimiteettiä Brasilian koulutuspolitiikassa tiedolla hallinnan strategioiden avulla. Olen hyödyntänyt legitimiteetin teoretisoinnissa pehmeän hallinnan sekä tiedolla hallinnan näkökulmia. Niiden myötä empiirisesti olin kiinnostunut siitä, millaisin hallinnan strategioin toimijat konsturoivat Brasilian koulutusta koskevaa tietoa ja totuutta sekä perustelevat ja merkityksellistävät tiedon tuottamisen tärkeyttä. Tutkimuksen analyyttisia ulottuvuuksia tiedolla hallinnan tarkasteluun ovat erilaiset kvantifioivat strategiat ja vertailu, parhaat käytännöt, depolitisointi sekä puhemieheys. Tutkimukseni kiinnittyy foucault’laiseen hallinnan tutkimusperinteeseen ja on saanut runsaasti inspiraatiota tiedon, totuuden ja vallan yhteen liittymistä koskevista tutkimuksista. Käytin tutkimuksessa diskurssianalyyttistä analyysitapaa, ymmärtäen diskurssin historialliseksi ja kulttuuriseksi käsitteeksi, joka ilmentää, uusintaa ja tuottaa erilaisia valtasuhteita. Analyysini asettui aineisto- ja teorialähtöisyyden väliin: hyödynsin sekä tiedolla hallinnan että legitimiteetin yleisiä linssejä aineistoa lukiessa, mutta lopulta teoreettinen näkökulma tarkentui vasta aineiston ensimmäisten analyysikierrosten jälkeen. Aineistona oli sekä organisaation edustajien kanssa käytyjä haastatteluja että organisaatioiden tuottamaa dokumenttimateriaalia. Tutkimuksen tuloksena on seitsemän erilaista tiedolla ja totuudella hallinnan strategiaa. Niitä ovat kapasiteetin rakentaminen, evidenssiperustainen politiikka, kansallinen suvereniteetti, julkinen ja paikallinen vaikuttaminen, ulkopuolinen arvioija, kansainvälinen kilpailu sekä numeerinen totuus. Keskeistä ja kiinnostavaa strategioissa on toimijoiden asettuminen tiettyyn positioon suhteessa Brasiliaan: tietoa tuotetaan usein joko ”yhdessä”, paikallisilla tason toimijoita osallistaen, tai selkeästi ulkoa käsin, tiettyyn neutraaliin ja etäiseen asiantuntija, In my thesis, I scrutinized the World Bank, OECD and UNICEF’s aims to achieve legitimacy in Brazilian education policy by using knowledge-related governance strategies. In theoretizing the concept of legitimacy, I’ve employed perspectives from soft governance and knowledge governance. Thus, I was empirically interested in the question of which strategies international organizations (IOs) use to construe knowledge and ‘truth’ about Brazilian education, as well as how they rationalize and constitute meanings and essentiality of knowledge. My analytical angles to investigate knowledge governance are different strategies of quantification and comparison, so-called ‘best practices’, depolitization and acting as a spokesperson. The research is stemming from Foucauldian governance studies and is inspired by the triangle of knowledge, truth and power. I used discourse analytical analysis method with an understanding of discourse as a historical and cultural concept that displays, produces and re-produces different power relations. My method of analysis lies in between theory- and data-driven; on one hand, I used comprehension of knowledge governance and legitimacy in reading the data, on the other hand, the final theoretical perspective came to be as it is only after initial analysis. The data consisted of both interviews with the IOs and documents produced by the IOs. According to my study, there are seven different strategies of knowledge and truth governance. Those are capacity building, evidence-based policymaking, national sovereignty, public and local advocacy, external evaluator, global competition and numeric truth. The essential and intriguing part in those strategies is the positioning of oneself in relation to Brazil: knowledge is often produced either together, involving local actors, or clearly from outside, by performing as a neutral and distant expert. However, from perspective of governance studies, these positions are all different strategies of governance

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ahmintahäiriötä toimintakyvyn näkökulmasta. Ahmintahäiriö on yleisin syömishäiriö ja uusi lisäys DSM-V:teen. Toimintakyky on keskeinen sairauden aiheuttaman haitan mittari erityisesti mielenterveydenhäiriöissä. Selvitimme, onko toimintakyky madaltunut ahmintahäiriössä ja kuinka suurta tämä toimintakyvyn alenema on. Lisäksi tutkimme sosiodemografisten tekijöiden (ikä, sukupuoli, työtilanne, siviilisääty) vaikutusta ahmintahäiriön sairastamiseen sekä sitä, miten nämä sosiodemografiset tekijät ja ahmintahäiriön puhkeamisikä vaikuttavat ahmintahäiriön aiheuttamaan toimintakyvyn laskuun. Menetelmät. Aineistona käytettiin vapaasti käytettävää Collaborative Psychiatric Epidemiology Surveysväestötutkimusdataa, jossa on kerätty tietoa mielenterveydenhäiriöistä ja niiden korrelaateista USA:ssa. Ahmintahäiriö-diagnoosi määriteltiin DSM-IV:n mukaisen CIDI-haastattelun perusteella. Toimintakyvyn mittareina käytettiin muokattua WHODAS-II-kyselyä ja syömishäiriöiden tarkastelua varten muokattua SDS-kyselyä. Sosiodemografisten tekijöiden (ikä, sukupuoli, siviilisääty, työtilanne) yhteyttä ahmintahäiriöön tutkittiin logistisella regressiolla. Sosiodemografisten tekijöiden ja ahmintahäiriön puhkeamisiän yhteyttä ahmintahäiriön aiheittamaan toimintakyvyn laskuun tutkittiin ordinaaliregressiolla. Tulokset ja johtopäätökset. Toimintakyky on ahmintahäiriössä laskenut muuhun väestöön verrattuna, mutta tämä toimintakyvyn lasku on lievää. Häiriö on yleisempi naisilla, sitä esiintyy kaikenikäisillä, joskaan ei vanhemmilla sukupolvilla, eikä se ole yhteydessä henkilön siviilisäätyyn. Sen sijaan työttömyys oli yhteydessä ahmintahäiriön sairastamiseen. Ahmintahäiriön aiheuttamaa toimintakyvyn laskua selitti vain työttömyys työ- ja opiskeluelämään liittyvällä osa-alueella. Ikä, sukupuoli, ahmintahäiriön puhkeamisikä ja siviilisääty eivät selittäneet ahmintahäiriön aiheuttamaa toimintakyvyn laskua. Ahmintahäiriön aiheuttama toimintakyvyn lasku vaikutt, Goals. The purpose of this study is to look at the association between binge eating disorder and funtional impairment. Binge eating disorder is the most prevalent eating disorcer and a new addition to the DSM 5. Functional impairment is an important factor in determining the damage caused by mental health disorders. Is there functional impairment in binge eating disorder and how much was examined in this study. The effect of sociodemographic factors (age, sex, work status and marital status) on the risk of binge eating disorder and the effect of sociodemographic factors and age of onset on the functional impairment caused by binge eating disorder were subsequently examined. Methods. The data was derived from the Collaborative Psychiatric Epidemiology Surveys, which is freely available and includes the prevalences and correlates of mental health disorders. The diagnosis of binge eating disorder was defined by the DSM-IV criteria based CIDI-interview. Functional impairment was measured by modified WHODAS-II-questionnaire and SDS-questionnaire ment specifically for the measurement of eating disorders. The association of sociodemographic factors and binge eating disorder was examined using the logistic regression. The association of sociodemographic factors and age of onset and the functional impairment caused by binge eating disorder was examined using the ordinal regression. Results and conclusions. There was functional impairment in binge eating disorder compared to general population but this functional impairment was mild. The disorder was more common in women, it affected people in every age category but not the older age cohorts and it was not linked to marital status. However it was associated to unemployment. The functional impairment caused by binge eating disorder was only explained by unemployment in the area of work and education. Otherwise, age, sex, age of onset and marital status was not associated to the functional impairment caused by binge eating diso

Tavoitteet: Unen merkitys normaalin muistin toiminnan ja muistiin tallennuksen kannalta on alkanut valjeta tieteellisen tutkimuksen kautta viime vuosina. EEG:ssä syvän unen aikana havaittavien hidasaaltojen on todettu uudelleenaktivoivan tuoreita muistijälkiä prosessoiden niiden sisältöjä edelleen ja vahvistaen niiden tallennusta kestomuistiin. Aiemmissa tutkimuksissa lyhyiden ääniärsykkeiden on todettu voimistavan aivojen luontaista hidasaaltorytmiä ja parantavan deklaratiivisen aineksen tallennusta kestomuistiin, mutta myös haittaavan unen jälkeistä mielialaa. Tämä tutkimus liittyy Sound Deep Sleep tutkimusprojektiin, jossa kehitetään kotikäyttöistä lääkkeetöntä keinoa hidasaaltorytmin voimistamiseen lyhyiden, hidasaaltoon vaihelukittujen ääniärsykkeiden avulla. Tutkielmassa selvitettiin äänten esittämisajan ja ääniärsykkeen miellyttävyyden vaikutusta muistisuoriutumiseen ja mielialaan. Menetelmät: 21 tervettä vapaaehtoista aikuista koehenkilöä osallistui tutkimukseen. He nukkuivat Työterveyslaitoksen unilaboratoriossa neljä yötä, joiden aikana heidän aivosähkökäyrää, muistisuoriutumista ja mielialaa mitattiin. Muistisuoriutumista mitattiin assosioituvien sanaparien tehtävällä, nimimuistitehtävällä ja sorminaputtelutehtävällä kerran illalla ja toisen kerran aamulla. Mielialaa mitattiin POMS kyselyllä ja kuormitusta NASA-TLX kyselyllä. Neljän yön aikana koehenkilöille esitettiin satunnaisessa järjestyksessä joko koko yön tai yön ensimmäisen neljän tunnin ajan lyhyitä kohinapurskeääniä, koko yön perkussiosoitinääniä tai ei mitään ääniä. Äänet esitettiin etukäteen valmistetun ohjelman tunnistaman hidasaallon aikana ja siten, että äänenvoimakkuuden säätely tapahtui automaattisesti koehenkilön unen syvyyden mukaan. Tulokset ja johtopäätökset: Koetilanteella ei havaittu olevan vaikutusta koehenkilöiden muistisuoriutumiseen, mielialaan, kuormittuneisuuteen tai unen rakenteeseen. Muistisuoritusten osalta tulokset ovat ristiriidassa aiemman tutkimusaineiston kanssa ja mahd, Objectives: In recent years, scientific inquiry has been able to dig into the effects of sleep on memory. More specifically, slow oscillations (SO) detected with EEG during deep sleep, have been found to reactivate memory representations which further enhances their processing and consolidation into long-term memory. In previous studies, auditory stimulation during deep sleep has been found to strengthen the brain’s natural SO cycles and enhance consolidation of declarative memory but it has also been found to have unwanted side-effects on mood. This study is part of a research project, Sound Deep Sleep, where the objective is to develop a non-pharmacological method for home use to enhance the positive effects of deep sleep using auditory stimulation. In this study the effects of different auditory stimuli and their duration on memory consolidation and mood was investigated. Methods: 21 healthy adult volunteers took part in the study. The subjects slept in a sleep research lab in the Institute of Occupational Health for four nights with electrodes attached to the scalp and their memory performance and mood was tested once every evening and once every morning. Memory performance was tested with paired associative words, face-name test and with sequential finger tapping. Subject’s mood was tested with POMS questionnaire and task load with NASA-TLX. During the four nights, subjects were presented with brief auditory noise or percussion sounds for the whole night of for the first four hours or with no auditory stimulation in a randomized order. The auditory stimulation was time locked to SO cycles according to online detection by a previously developed algorithm. The volume of the sound was adjusted according to online detection of sleep depth by the same algorithm. Results and conclusions: Auditory stimulation did not affect memory consolidation, mood, task load or subject’s sleep architecture. The results on memory consolidation are contradictory to previously publish

The penetration of digital media has had a big impact on life in modern society. The new national core curriculums for the Finnish basic education and general upper secondary education (from year 2014 and 2015) are therefore emphasizing the importance of media literacy for practicing one’s citizenship. On the basis of John Dewey, social scientist and pedagogue, the aim of this study is to examine a group of Swedish speaking teachers’ perception of the media education responsibility of schools. Furthermore, the aim is to review these teachers’ experiences of taking part in the media education project Yle Nyhetsskolan. The research questions are: How do the teachers understand the media literacy responsibility of the schools? Besides Yle Nyhetsskolan, how do the teachers conduct media education and what are the challenges? What are the advantages and disadvantages of the project Yle Nyhetsskolan? Eight teachers, from five different basic or general upper secondary schools in the Swedish speaking part of Finland, participated in the study. All teachers had taken part in the project Yle Nyhetsskolan during year 2014. They were interviewed, based on a semi-structured model and open questions. A phenomenological approach was applied and the answers were transcribed and analyzed in three stages. The answers were categorized in order to describe the essence of the teachers’ reflections. The teachers had an evident engagement for media literacy and an understanding of the importance of developed media skills in the digital society of today. The teachers found it challenging to define and integrate media literacy education and they urged for more time and shared responsibilities among colleagues. The lack of time, pedagogical tools and technical skills form the main challenges for media literacy education. There is a need for teachers training, especially focusing on pedagogical methods for integrating media literacy in the education. The teachers found the project Yle Nyhets, De digitala mediernas genomslag har stor inverkan på livet i det moderna samhället. I de reviderade finländska läroplansgrunderna för grund- och gymnasieskolan (från år 2014 respektive 2015) framhåller man därför vikten av mediekunskaper för att människor ska kunna utöva sitt medborgarskap. Utgående från samhällsvetaren och pedagogen John Deweys syn på skolans roll i det demokratiska samhället är syftet med den här studien att undersöka en grupp finlandssvenska lärares uppfattning om mediefostransuppdraget. Vidare är syftet att kartlägga dessa lärares erfarenheter av att ha deltagit i mediefostransprojektet Yle Nyhetskolan. Forskningsfrågorna för avhandlingen är: Hur uppfattar lärarna skolans mediefostransuppdrag? Utöver Yle Nyhetsskolan, hur bedriver lärarna mediefostran och hur ser utmaningarna ut? Vilka är för- och nackdelarna med mediefostransprojektet Yle Nyhetsskolan? I studien deltog åtta lärare från fem olika grund- eller gymnasieskolor i Svenskfinland. Lärarna hade alla deltagit i projektet Yle Nyhetsskolan under år 2014. Intervjuerna byggde på en semistrukturerad modell med öppna frågor. Studien utgick från en fenomenologisk forskningsansats och intervjusvaren transkriberades och analyserades i tre olika moment. Svaren kategoriserades för att kunna beskriva essensen i lärarnas reflektioner. Lärarna hade ett tydligt engagemang för mediefostran och en förståelse för vikten av utvecklade mediekunskaper i dagens digitala samhälle. Att kunna definiera och integrera helheten mediefostran upplevde lärarna som utmanande och de efterlyste mer tid i skolvardagen och en bättre ansvarsfördelning bland lärarkollegerna. Bristen på tid, pedagogiska verktyg och tekniska kunskaper utgör de största utmaningarna för mediefostran. Det finns ett behov av lärarfortbildning, framför allt med fokus på pedagogiska modeller för att integrera mediefostran i undervisningen. Yle Nyhetsskolan uppfattade lärarna som ett autentiskt, spännande och givande projekt. Att delta i projektet va

Tavoitteet: Opiskeluaikaisella työnteolla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia opintoihin ja opiskeluun, mutta työssäkäynnin yhteyttä oppimisen laatuun on tarkasteltu vain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen yhteys on oppimisen laatua heijastelevien oppimisen lähestymistapojen ja kokemusten oppimisympäristöstä välillä. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten opiskeluaikainen työssäkäynti on yhteydessä oppimisen lähestymistapoihin ja opiskelijoiden kokemuksiin oppimisympäristöstä. Lisäksi selvitettiin, miten eri luonteista työtä tai eri viikkotuntimääriä työtä tehneet opiskelijat erosivat toisistaan kyseisten tekijöiden suhteen. Menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikössä kerättyä tutkimusaineistoa. Aineisto on kerätty Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan maisterivaiheen opintoja aloittavilta opiskelijoilta vuosina 2015–2016 online-kyselylomakkeen avulla. Aineiston keruussa käytettiin Helsingin yliopistossa kehitettyä HowULearn-kyselyä ja aineisto koostui 179 opiskelijan vastauksista. Faktorianalyysia käytettiin muodostettaessa oppimisen lähestymistapoja ja kokemuksia oppimisympäristöstä mittaavat summamuuttujat. Pearsonin korrelaatiokertoimia ja regressioanalyysia käytettiin selvitettäessä oppimisen lähestymistapojen ja oppimisympäristön kokemusten välisiä yhteyksiä. Riippumattomien otosten t-testin, varianssianalyysin (ANOVA) ja Kruskal-Wallisin testin avulla tarkasteltiin opiskeluaikaisen työssäkäynnin yhteyttä oppimisen lähestymistapoihin ja kokemuksiin oppimisympäristöstä huomioiden myös opiskeluaikaisen työn luonne ja määrä. Tulokset ja johtopäätökset: Oppimisen lähestymistavat ja kokemukset oppimisympäristöstä olivat yhteydessä toisiinsa. Pintasuuntautunut lähestymistapa oli yhteydessä negatiivisempiin kokemuksiin oppimisympäristöstä kuin syväsuuntautunut lähestymistapa tai suunnitelmallinen opiske, Objectives: In previous studies, working during studying has been found to have both negative and positive effects on studies and studying but the interrelation between working during studying and the quality of learning has been only little explored. The study aimed to explore how the constructs reflecting the quality of learning, namely approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment, are related to each other at the Faculty of Law. The aim was then to examine how working during studying is related to approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment. The study also took the nature and amount of the work into account. Methods: The data were collected from the Faculty of Law by the researchers of the Centre for Research and Development of Higher Education. The data were collected via online questionnaire during years 2015–2016. The data were gathered using HowULearn questionnaire that has been developed at the University of Helsinki. The participants were 179 master’s degree law students. Factor analysis was used to form scales measuring approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment. Pearson’s correlations and regression analysis were used for examining the relation between approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment. Independent samples t-test, ANOVA variance analysis and Kruskal-Wallis test were used to examine how working during studying is related to approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment while taking into account the nature and amount of work. Results and conclusions: Approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment were related to each other. The surface approach to learning was related to more negative experiences of the teaching-learning environment than the deep approach and organised studying. There were no statistically significant differences in approaches to learning and expe

Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tarkastellaan syntymäriskeihin liittyvän dysleksian jatkuvuutta aikuisuuteen. Syntymäriskeillä tiedetään olevan myöhemmin ilmeneviä kognitiivisia vaikutuksia, mutta kielen kehitykseen ja lukemiseen liittyvistä vaikutuksista on vain vähän tutkimustietoa. Dysleksia on lukemiskyvyn häiriö, jota esiintyy 5-10 %:lla väestöstä. Dysleksiaa ennakoivat kielellisen kehityksen vaikeudet ja lukemisen vaikeuksien tiedetään jatkuvan aikuisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään dysleksian esiintyvyyttä, ennakoivia tekijöitä ja pysyvyyttä syntymäriskiryhmässä. Hypoteeseina olivat 1) dysleksian tavallista korkeampi esiintyvyys syntymäriskiryhmässä, 2) varhaisten kielellisten vaikeuksien yhteydet lukitaitoihin kouluiässä ja 3) kouluiän lukivaikeuksien jatkuvuus aikuisuuteen. Menetelmät: Tämä tutkimus toteutettiin osana pitkittäistutkimusprojektia, joka selvittää syntymäriskien pitkäaikaisia vaikutuksia. Tutkittavat olivat suomenkielisiä aikuisia, joilla oli yksi tai useampi syntymäriski (n=168). Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioitiin tutkittavien lukemisen ja fonologisen prosessoinnin taitoja, ja tutkittavat luokiteltiin lukutestien perusteella sujuviksi tai sujumattomiksi lukijoiksi. Pitkittäistarkastelussa käytettiin lapsuudenaikaisia tutkimustuloksia kielellisestä kyvykkyydestä (5-vuotiaana) ja lukitaidoista (9-vuotiaana). Analyyseissa käytettiin lineaarista ja logistista regressiota. Tulokset ja johtopäätökset: Sujumattomien lukijoiden osuus oli 15,5 % syntymäriskiryhmästä. Kielelliset taidot 5-vuotiaana eivät ennustaneet lukitaitoja 9-vuotiaana, mutta kouluiän lukitaidoilla oli yhteys aikuisuuden lukemisen ja fonologisen prosessoinnin suoriutumiseen. Syntymäriskeillä vaikuttaa olevan yhteys kohonneeseen dysleksiariskiin, joka on esillä lapsuudesta aikuisuuteen. Tässä tutkimuksessa ei löydetty tyypillisiä dysleksiaa ennakoivia tekijöitä. Syntymäriskeihin liittyvä dysleksia voi erota yleisestä dysleksiasta etiologian ja kehityksen osalta., Objectives: The present study examines dyslexia related to perinatal risks and its persistence into adulthood. It is known that perinatal risks affect later cognitive outcomes but influences related to language development and reading are poorly understood. Dyslexia is a specific reading disorder and its prevalence rate is about 5-10 %. Dyslexia is predicted by early deficits in language development and reading difficulties are known to persist from childhood to adulthood. The present study focuses on prevalence, predictors and persistence of dyslexia in the perinatal risk group. The hypotheses were 1) that the prevalence of dyslexia among the perinatal risk group is higher than usual 2) that early problems in language skills are associated with reading and writing skills in school age and 3) that reading difficulties show continuity from school age into adulthood. Methods: The present study is part of a longitudinal research project examining long-term effects of perinatal risks. Examinees were Finnish speaking adults with one or more perinatal risks (n=168). Reading and phonological processing skills in adulthood were assessed in neuropsychological examination and the examinees were classified to fluent or non-fluent readers by reading tasks. In the longitudinal analysis the childhood data of language skills (at the age of 5) and reading and writing skills (at the age of 9) were examined by linear and logistic regression. Results and conclusions: In the perinatal risk group there was a 15,5% rate of non-fluent readers. Language skills at the age of 5 did not predict reading and writing skills at the age of 9, but reading and writing skills at school age affected reading and phonological processing in adulthood. It appears that perinatal risks are associated with a higher risk of dyslexia which continues from childhood into adulthood. The usual predictors of dyslexia were not found in the present study. Dyslexia related to perinatal risks may differ from usual dysl

Yksi tärkeimmistä pienen lapsen emotionaaliseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä on hänen kiintymyksensä ensisijaisiin kiintymyskohteisiin. Kiintymyssuhteen vaikutusta on tutkittu laajasti ja sillä on todettu olevan suuri merkitys lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Kodin ensisijaisten kiintymyssuhteiden rinnalle lapsi voi muodostaa toissijaisia kiintymyssuhteita ihmisiin, jotka säännölliseti hoitavat häntä. Näin ollen lasten on mahdollista muodostaa toissijaisia kiintymyssuhteita myös päivähoidon hoitajiin. Suomessa 63% alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidossa ja kaksivuotiaista 53%. Kokopäiväinen päivähoito on fysiologisesti stressaavaa useimmille taaperoille ja varhain alkaneet pitkät hoitopäivät kodin ulkopuolisessa hoidossa voivat ennustaa levottoman, sopeutumattoman ja aggressiivisen käytöksen lisääntymistä myöhempinä ikävuosina. Tässä valossa päivähoidossa tapahtuva hoito ja kiintymyssuhteet nousevat erityisen merkityksellisiksi pienten taaperoiden kohdalla. Tutkimuskirjallisuudessa tiedetään, että hoitajan sensitiivisyydellä, kodinomaisella hoitoympäristöllä ja päivähoidon korkealla laadulla voidaan edesauttaa turvallisen kiintymyksen muodostumista ja alentaa hoidon stressaavuutta. Helsingin yliopiston Kenguruprojektissa luotiin omahoitajuusmalli, jonka kautta pyrittiin edesauttamaan näiden tekijöiden toteutumista. Tämä tutkimus on osa projektia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää omahoitajuuden merkitystä lasten kiintymyssuhteiden muodostumiseen suhteessa hoitajaan. Hypoteesina oli, että omahoitajuus vaikuttaa positiivisesti lasten kiintymykseen ts. lapset, joilla on nimetty omahoitaja kiintyvät paremmin hoitajaansa kuin lapset, joilla ei ole nimettyä omaa hoitajaa. Kiintymyssuhdetta mitattiin kahdella toistomittauksella vuoden aikana käyttäen luotettavaksi kiintymyksen mittariksi arvoitua Q-sort menetelmää. Tutkimusjoukoksi muodostui 97 lasta 14 päiväkotiryhmästä. Tulokset osoittivat, että omahoitajuusinterventiolla ei ollut selkeää kiint, Attachment relationships to primary caregivers are one of the key aspects that make a difference when considering small children’s overall emotional development. The effects of attachment have been studied widely and they have been acknowledged to have great influence in children’s socio emotional development. Concurrently with the primary attachment relationships formed at home a child can have secondary attachment relationships with people who regularly take care of them. So children might also form secondary attachments to day care nurses. In Finland 63% of all under school aged children and 53% of all two year olds attend to day care. Full-time day care is physiologically stressful for most toddlers and early commenced long days in day care outside the home can predict anxious, unadapted and aggressive behaviour to rise in later years. All this taken into account it is obvious that the early care in day care and attachment relationships within are very meaningful to little toddlers. Based on scientific literature we know that by focusing on caregivers’ sensitivity, homelike care environments and high quality of the overall care we can support the formation of secure attachment relationships and reduce the stressfulness of day care. In Helsinki University´s Kenguru- project a primary nursing design was made to assist the actualization of these factors. This study is a part of that project. The aim of this study was to investigate if having a primary nurse design in day care will promote secure attachments towards the primary nurses. The hypothesis was that primary nursing design will increase attachment formation in day care. It was assumed that the children who got a primary nurse to look after them would make stronger bonds toward their caregiver than the children who didn`t have a primary nurse to care for them. Attachment relationships were rated twice during the year with the Attachment Q-sort that has been found to be a reliable measure of attachment betwee

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matalalla raskausajan D-vitamiinipitoisuudella on yhteys lapsen psykologiseen kehitykseen. Raskausajan D-vitamiinipitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä mm. syömishäiriöihin ja neurokognitiiviseen kehitykseen. Lapsen temperamenttipiirteiden tiedetään ennustavan yksilön myöhempää psyykkistä hyvinvointia, ja temperamentilla ajatellaan olevan sikiöaikainen pohja. Aiempaa tutkimusta ei kuitenkaan ole raskausajan D-vitamiinipitoisuuden yhteydestä lapsen varhaiseen temperamenttiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko raskausajan D vitamiinipitoisuudella yhteyttä lapsen temperamenttipiirteisiin yhden vuoden iässä. Menetelmät. Tämä tutkimus on osa Helsingin yliopiston Lasten D-vitamiinitutkimusta (Vitamin-D intervention study (VIDI)). VIDIn aineisto on kerätty tammikuun 2013 ja kesäkuun 2014 välillä Helsingin Kätilöopiston sairaalassa. Tässä tutkimuksessa on VIDIn aineistosta ne äidit, joilta oli mitattu raskausajan D-vitamiinipitoisuus yhdessä tai kahdessa mittauspisteessä ja joilta oli saatavilla äidin täyttämä IBQ-R-kysely (Revised Infant Behavior Questionnaire) lapsen ollessa noin yhden vuoden ikäinen (n = 839). Raskausajan, sekä alku- että loppuraskauden, D-vitamiinipitoisuuden yhteyttä temperamenttipiirteiden superfaktoreihin, jotka ovat ulospäinsuuntautuneisuus, negatiivinen emotionaalisuus ja tarkkaavuus/itsesäätely, tutkittiin regressioanalyysin avulla, jossa kontrolloitiin joukko taustamuuttujia (lapsen sukupuoli, äidin tupakointi raskauden aikana, äidin koulutus, äidin siviilisääty, äidin ikä ja äidin BMI ennen raskautta). Raskausajan D-vitamiinipitoisuutta käsiteltiin sekä jatkuvana että luokkamuuttujana. Sekä alku- että loppuraskauden Dvitamiinipitoisuudesta luotiin luokat ”matala” ja ”korkea”. Luokkarajoina matala-luokassa oli alkuraskaudessa ≤ 73.70 nmol/L, ja loppuraskaudessa ≤ 57.70 nmol/L. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös raskausajan D-vitamiinipitoisuuden muutoksen tai pysyvyyden yhtey, Goals: Earlier studies have shown that a low concentration of prenatal vitamin D is associated with child’s psychological well-being. The connection between prenatal vitamin D level and, for example, eating disorders and neurocognitive development has been shown to exist. Child’s temperament has shown to predict later mental health. It is commonly believed that temperament has roots in fetal period. However, there is no earlier research on the connection between prenatal vitamin D level and child’s temperament. The goal of this study is to examine whether or not such a connection exists. Methods. This research is part of a Helsinki University Children’s Vitamin D Intervention Study (VIDI). The material for VIDI has been gathered between January 2013 and June 2014 in Kätilöopisto Maternity Hospital in Helsinki. Current study includes participants with information on prenatal vitamin D levels and on maternal rated temperament at the age of one year (Revised Infant Behavior Questionnaire (IBQ-R)) (n=839). The connection between prenatal vitamin D level and the superfactors of the temperament dimensions were examined with regression analysis with confounding variables (child’s gender, mother’s maternal smoking habits, mother´s education, marital status, age and BMI before pregnancy). The superfactors are Surgency/Extraversion, Negative Affectivity and Regulatory/Orienting. Prenatal vitamin D level was treated as a continuous and a dichotomous variable. Vitamin D levels were measured in early and late points of pregnancy, and categories low and high were created accordingly. Cut-points for categories were ≤ 73.70 nmol/L in the early point and ≤ 59.70 nmol/L in the latter point. Also, the association between the change in prenatal vitamin D level—or it staying low during pregnancy—with the superfactors of child’s temperament was examined. Results and conclusions. Vitamin D level (25(OH)D) in the early-pregnancy was associated with child’s negative emotionality: a higher v

Tavoitteeni tässä tutkielmassa on hahmottaa, millaisia olosuhteita kaupunkipolitiikka yhteiskunnallisena hallintana luo kansalaisten poliittiselle toimijuudelle. Tarkastelen, millaista tämä hallinta on ja kuinka se toimii kaupunkiorganisaation ja kaupunkilaisten välillä projektimuotoisessa kaupunkilaisten osallistumisen ja vaikuttamisen edistämistoiminnassa. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten näitä tavoitteita pyritään kaupunkiorganisaation taholta edistämään, miten kaupunkilaisia puhutellaan, millaista toimijuutta kutsutaan esiin ja millaisia jännitteitä tässä on mahdollisesti nähtävissä. Muodostin tutkimusaineistoni Helsingin kaupungin demokratiapilottihankkeesta tuotetuista seuranta- ja arviointidokumenteista. Yhdistin aineistooni lisäksi havaintomuistiinpanoja, joita tein osallistuessani eräisiin hankkeeseen liittyviin tilaisuuksiin. Peilasin aineistoani paikoin Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan hahmottaakseni kaupungin yleisempiä strategisia linjauksia kansalaisosallistumiseen liittyen. Analysoin aineistoani soveltaen foucault’laista ajattelua hyödyntävää diskursiivista lähestymistapaa sekä hallinnan ja poliittisen toimijuuden teoretisointeja. Analyyttisen tarkasteluni valossa katson, että pyrkiessään edistämään kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia kaupunkiorganisaatio tulee samalla määritelleeksi ja rajanneeksi näiden ehtoja ja mahdollisuuksia monin tavoin. Projektimuotoisuus näyttäytyy merkityksellisenä toiminnan sisältöjen, tavoitteiden ja kansalaisten toimijuuden muotoutumisen näkökulmasta. Tulkintani perusteella projektimuotoinen hallinta toimii ensinnäkin tekeytymällä näkymättömäksi, eli hämärtämällä varsinaisia sisällöllisiä tavoitteita ja ohjaamalla huomiota niiden sijasta toiminnan muotoon sekä sen ”oikein hallintaan”. Toisaalta se toimii jakamalla periaatteessa yhä enemmän valtaa ja vastuuta eri toimijatahoille, samalla näitä toiminnan ja toimijuuden mahdollisuuksia rajaten. Tällaisen hallintatavan voikin nähdä pyrkivä, My aim in this study is to outline what kind of circumstances urban policy as a new form of societal governance provides for political agency of citizens. I am looking at the nature of this governance and the way it works between citizens and the city organization in projects seeking to promote the involvement and influence of citizens. I am especially interested in how these goals are promoted on behalf of the city organization, how citizens are addressed, what kind of agency seems to be called for, and what kind of tensions may arise during this process. I formulated my research material from project documents produced in the Pilot Experiment for Local Democracy in the city of Helsinki. Some of my own observation notes from various events connected to the pilot experiment were also added to the material. I approached some of my research material in relation to the strategic program of the city of Helsinki to delineate the most common strategies of the city concerning citizen participation. I analyzed my material by applying a Foucault-oriented discursive approach and theoretizations of new governance and political agency. In light of my analysis, I conclude that seeking to promote citizens’ possibilities for local participation and to influence the city organization simultaneously ends up defining and limiting the terms and preconditions for such actions in many ways. It seems that project work as a form of governance is significant considering how the contents and goals of citizen participation and citizens’ agency itself is to be formed. According to my analysis, projectified governance works firstly by feigning invisibility, i.e. guiding the attention from actual ambitions and goals to the form of actions to ”the right way” of governing those actions. Secondly, it works by sharing more and more power and responsibility among different agents, simultaneously limiting the possibilities of this agency. This kind of governmentality can be seen to set its sights on

Työelämän, työn ja osaamisvaatimusten jatkuvat muutokset ovat ajankohtaisia aiheita yhteiskunnallisessa ja julkisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa kiinnostuksen kohteena olivat käsitykset asiantuntijuudesta ja kokemukset työn ja osaamisvaatimusten muutoksista. Tutkielman kohderyhmän muodostivat kielipalvelualan yrityksessä työskentelevät ammattilaiset (n=12). Tavoitteena oli tarkastella, millaisia ovat tutkittavien käsitykset työn edellyttämästä osaamisesta ja asiantuntijuudesta, sekä millaisia ovat työssä koetut muutokset ja millaista uutta osaamista mahdollisesti tarvitaan. Tutkielman keskeisin analyyttinen käsite on asiantuntijuus, ja teoreettinen viitekehys muodostuu asiantuntijuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden yksilöllisistä ja yhteisöllisistä näkökulmista, joita verrattiin kohderyhmän asiantuntijuuskäsityksiin. Työssä koettuja muutoksia puolestaan tarkasteltiin temaattisesti työelämästä esitettyjen tulevaisuuskuvien ja työn historiallisten kehitystyyppien valossa. Tutkielmassa käytettiin laadullista tutkimusstrategiaa ja fenomenografista tutkimusasetelmaa. Aineisto koostui yksilöhaastatteluista. Tutkittavien käsityksiä työssä tarvittavasta konkreettisesta osaamisesta kuvataan esimerkkien avulla, ja fenomenografinen analyysi kohdistuu asiantuntijuuskäsityksiin ja vastaajien työssä kokemiin muutoksiin. Tutkimuksen tulokset tiivistettiin kuvauskategorioiksi. Tuloksissa nousi selvästi esiin asiantuntijuuden kontekstuaalisuus siten, että yhtenä tärkeänä asiantuntijuuden elementtinä pidettiin alan kokemusta. Asiantuntijuuteen liitettiin työssä tarvittavien tietojen, taitojen, itsetuntemuksen ja koulutuksen lisäksi uuden oppiminen kehittymisen edellytyksenä. Asiakkaan tunteminenkin voi olla osa asiantuntijuutta. Asiantuntijuuteen katsottiin kuuluvan myös arvostus. Tässä aineistossa asiantuntijuus näyttäytyi enemmän yksilöllisenä kuin kollektiivisena siitä huolimatta, että työn lopputuloksen katsottiin muodostuvan tiimityön tuloksena. Työssä koetut muutok, Changing work as well as changing expertise requirements are an often discussed topic in our current public discussion. In this study, the main interests were the conceptions of expertise and experiences of changing work and expertise requirements. The participants of the study (n=12) were a group of professionals working in a company providing language services. The aim of the study was to analyse how the participants understand expertise and what kind of changes and new expertise requirements they have experienced at their work. The main analytical concept of the study is expertise, and the theoretical framework consists of research literature on expertise on individual and collective dimensions which were compared to the conceptions of expertise among the sample group. The changes the research subjects have experienced at work were thematically analyzed by mirroring their views against some viewpoints on changing work and the historical work types. The study is based on a qualitative research strategy and the material was analysed by applying phenomenographic content analysis. The material was collected through one-to-one interviews. The work related expertise as described by the participants is presented through examples, whereas the phenomenographic analysis focuses on the participants’ conceptions of expertise and on experiences of changes of work. To conclude, the results of the study were collected to categories of description. The results clearly showed that the contextual dimension of expertise as experience in the professional field was considered as one of the most important element of expertise. In addition to knowledge, skills, self-awareness and education, expertise was also related to learning new things as a prerequisite for expertise development. Also, knowing the customer was seen as expertise. In addition, respect from others was also seen as part of being an expert. In this material, expertise was portrayed more as an individual rather than a co

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteyksiä autonomisen hermoston kiihtymystilan, aktivaation ja ääniärsykkeiden erottelukyvyn välillä. Menetelminä käytettiin jännitevasterekisteröinneistä eristettyä MMN-komponenttia (poikkeavuusnegativiisuusvaste) ja kardiovaskulaarista aktiviteettia mittaavaa sydämen syketaajuutta. Koehenkilöt koostuivat 20 muusikosta ja 20 ei-muusikosta. Asetelmana toimi “Oddball”-tehtävä, jossa satunnaistetut ärsykkeet poikkesivat kolmella vaikeustasolla perusäänestä taajuuden, keston ja paikantumisen mukaan kahdessa passiivisen kuuntelun tehtävässä ja niitä seuranneissa aktiivisissa erottelutehtävissä. Vain taajuuden ja keston poikkemat analysoitiin. Muusikoiden MMN-jännitevasteiden amplitudit olivat suurempia ja viiveet lyhyempiä. Lisäksi muusikoilla erottelutehtävien vastaustarkkuudet olivat parempia ja viive lyhyempi. Havainto tehtiin sekä taajuuden että keston mukaan poikkeavilla ärsykkeillä. Muusikoiden sykkeet olivat matalampia kuin ei-muusikoilla sekä ennen koetta että ennen aktiivisia tehtäviä mitattujen lepojen aikana. Tehtävän alku aiheutti muusikoilla ei-muusikoita suuremman kasvun sykkeessä verrattuna levon ajalta mitattuun. Passiivisen kuuntelun aikainen MMN-jännitevaste taajuudeltaan poikkeaviin ärsykkeisiin ennusti parempaa suoriutumista aktiivisesta erottelutehtävässä. Muusikoilla suurempi tehtävänaikainen syke paransi suoriutumista, kun taas ei-muusikoilla vaikutus oli päinvastainen. Lisäksi muusikoilla suurempi syke paransi suoriutumista enemmän kun mitattu MMN-jännitevaste oli matalampi. Tulosten perusteella aivokuorelta mitattu preattentiivinen ääniärsykkeiden erottelukyky on vastavuoroisessa yhteydessä autonomisen hermoston aktiviteettiin, ja musikaalinen erikoistuminen vaikuttaa siihen. Tulokset vahvistavat aiempia löydöksiä muusikoiden paremmasta äänten erottelukyvystä herätevasteilla ja tehtäväsuoriutumisella mitattuna, sekä antavat uutta tietoa psyk, The aim of the present study was to investigate the relationship between autonomic arousal, activation and auditory change detection in musicians and non-musicians, as reflected by the mismatch negativity (MMN) component of event-related potential response and cardiovascular activity measured in heart rate. 20 musicians and 20 non-musicians were included in the study. An oddball paradigm composed of stimuli deviating in three difficulty levels from standard tone in pitch, duration and location was utilized with two conditions of passive listening, which were followed by intermittent active listening tasks. Only pitch and duration deviants were analysed. Musicians exhibited greater MMN amplitudes, shorter MMN latencies and superior behavioral performance evidenced by discrimination accuracy and reaction time. The effects were observed for both pitch and duration deviants. Musicians’ resting heart rates were lower during pre-experiment and both pre-task baselines, indicating higher cardiovascular efficiency. Greater task-related heart rate acceleration in active listening was observed in the musician group than in the non-musician group. MMN amplitude to pitch deviants during passive listening tasks correlated positively with behavioral accuracy in active discrimination tasks. Faster heart rate during active listening predicted better task performance in musician group, whereas the effect was opposite in non-musician group. In musician group, higher heart rate increased the task performance more for subjects with smaller MMN amplitudes. These data thus imply that cortically measured preattentive auditory discrimination capacity is reciprocally connected to the arousal dimension of autonomic nervous system’s activity and that musical expertise affects this relationship. Results add support to the evidence of musicians’ superior auditory change detection capacity measured in event-related potentials and behavioral performance, while providing new insights to the role of

Masennus on mielenterveyden häiriö, joka koostuu useista oireklustereista, joiden ajatellaan heijastelevan toisistaan erillisiä patofysiologisia prosesseja. Onkin ehdotettu, että masennus olisi hyvä käsitteellistää pikemminkin erillisinä mutta yhdessä esiintyvinä oirekimppuina, kuin yhtenä diagnoosina. Yksi masennukseen vahvasti liitetty riskitekijä on persoonallisuuspiirre neuroottisuus. Neuroottisuuden ja masennuksen yhteydelle on esitetty useita erilaisia malleja. Yksi malleista on nk. common cause -hypoteesi, jonka mukaan neuroottisuuden ja masennuksen yhteys selittyy osin jaetulla etiologialla. Käyttäytymisgenetiikan tutkimustulokset ovat tukeneet mallia osoittamalla, että yhteys selittyy pitkälti jaetuilla geneettisillä tekijöillä. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin tarkastelleet ainoastaan neuroottisuutta ja masennusta diagnoosina, eikä ilmiöiden välistä yhteyttä ole vielä tutkittu jakamalla masennus erillisiin oireklustereihin. Tässä tutkimuksessa testataan common cause -hypoteesia mallintamalla geneettisten ja ympäristötekijöiden osuutta neuroottisuuden ja eri masennusoireiden yhteisvaihtelussa. Aineistona käytettiin The Swedish Adoption/Twin Study -kaksosaineistoa (n = 1515, keski-ikä = 62,0). Masennusoireita mitattiin The Center for Epidemiological Studies - Depression (CES-D) asteikolla, jossa masennus oli jaettu somaattisiin oireisiin, mielihyvän ja positiivisten tunteiden puuttumiseen sekä masentuneeseen mielialaan. Tulosten mukaan yhteys kaikkien masennusoireiden ja neuroottisuuden välillä selittyi samoilla geeni- ja ympäristökomponenteilla, mikä antaa tukea common cause -hypoteesille. Neuroottisuuden ja somaattisten oireiden sekä positiivisten tunteiden puutteen välisistä korrelaatioista yli puolet selittyi geneettisillä tekijöillä. Neuroottisuuden ja masentuneen mielialan korrelaatiosta puolet selittyi geneettisillä tekijöillä. Tulokset viittaavat siihen, että masennuksen käsitteellistäminen yhdeksi konseptiksi neuroottisuuden ja masennuksen yhteytt, Depression is a psychiatric disorder composed of several clusters of symptoms, which do not necessarily reflect common pathways of pathophysiological processes. Thus, a new conceptualization of depression has been proposed, which suggests that depression should be dissected to its key components instead of treating it as one homogeneous concept. Personality trait neuroticism is a risk factor that is consistently linked with depression. Several models have been suggested for the association between neuroticism and depression. One of them is a so-called common cause -model, which assumes that a shared etiology explains the co-occurrence of the two. Research from twin studies supports this notion, as neuroticism and depression have been found to share a large proportion of their genetic basis. However, earlier research has examined depression as a composite concept, and there are no studies to date which would have examined the shared genetic basis of specific symptoms of depression in relation with neuroticism. This study tests the common cause -model by estimating, whether the same genetic and environmental components are relevant in explaining the covariation between neuroticism and specific symptoms of depression. The data used in this study was from the Swedish Adoption/Twin Study (n = 1515, av.age = 62.0). Depression was measured with The Center for Epidemiological Studies - Depression Scale (CES-D), and separate analyses were conducted for three factors: somatic complaints, (lack of) positive affect and depressed affect. The results showed that all of the depressive symptoms shared the same genetic and environmental components when modeling the association with neuroticism, which supports the common cause -model. Over a half of the phenotypic correlation was explained by genetic influences between neuroticism and somatic complaints, as well as neuroticism and positive affect. Half of the co-variation between neuroticism and depressed affect was due to genetic in

Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tarkastellut sitä, kuinka ulkomailta Suomeen muuttaneet naiset positioivat äitiyttään niin Suomessa asumisen kuin ylirajaisten asumiskokemusten vaikuttamina. Olen selvittänyt erityisesti sitä, millaisia neuvotteluja heidän äitiydenkerrontaansa sisältyy, ja miten kuulumisen- ja kuulumattomuuden tunteista kohti suomalaista yhteiskuntaa ja äitiydenmaisemaa sen osana kerrotaan. Tutkielman kysymyksenasettelut sijoittuvat kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen maahanmuutto- ja äitiydentutkimuksen kentille. Teoreettisilta ja metodologisilta valinnoiltaan se tarkentuu sosiaaliseen konstruktionismiin, narratiiviseen konstruktionismiin ja positiointiteoreettiseen viitekehykseen. Tutkielman empiirinen aineisto rakentuu kolmen äidin haastattelukerronnasta. Jokaisen haastateltavan kanssa tuotimme yhden suullisen haastattelun ja toisen, joko suullisen tai kirjallisen haastattelun. Haastattelumenetelmässä hyödynsin elämäkerrallis-kerronnallista haastattelumenetelmää. Tuottamani analyysi on kaksivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa pyrin narratiivisen sisällönanalyysin keinoin paikantamaan kertomuksista kerronnallisia teemoja, joissa äitiyden kokemuksia merkityksellistettiin erityisesti. Analyysin toisessa, positioanalyysia hyödyntävässä, vaiheessa kiinnitin huomioni siihen mitä positioita äidit ottivat, vastustivat tai rakensivat äitiydestä kertoessaan, mitä kategorisointeja kerronnasta oli paikannettavissa sekä miten ja suhteessa mihin kuulumisen- ja kuulumattomuudentunteista kerrottiin. Äidit nostivat kerronnassaan merkitykselliseksi useampia positioita, joista resurssina toimimisen positio, vahvuutta ja kriittisen ajattelun taitoa vaativa positio ja yksinäinen ja rajoitettu äitiyden positio nousivat merkittävimmiksi. Silloin, kun haastattelemieni äitien äitimisen tavat tai arvostukset eivät vastanneet suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisissa tai institutionaalisissa yhteisöissä kohdattuja samuuden ja yhdenmukaisuuden vaatimuksia kerrottii, In this master’s thesis, I have reviewed, how women who have moved to Finland from abroad, position their motherhood under the influence of both Finnish residency experiences and transnational residency experiences. In particular, I have clarified the type of negotiations contained in their narration of motherhood, and how the feelings of belonging and not belonging to the Finnish society and motherhood environment are described as a part thereof. The study’s questions are set in the fields of educational and social immigration and motherhood research. In terms of theoretical and methodological choices, it focuses on social constructionism, narrative constructionism and a theoretical framework on positioning. The empirical material of the study is formed of the interview narration by three mothers. We produced one oral interview and a second, either oral or written, interview with each interviewee. In the interview method, I utilised the Biographic Narrative Interpretive Method (BNIM). The analysis I produced had two phases: in the first phase, I aimed to define narrative themes in the narrations by means of narrative content analysis, where motherhood experiences were given particular emphasis. In the second phase of the analysis, which utilised position analysis, I paid attention to the position the mothers took in their narrations, objected or built on when telling about motherhood, what categorisations could be defined in the narrations, and how and in what relation were the feelings of belonging, or not belonging, told. In their narrations, the mothers brought up several positions that they found significant, of which the position of being a resource, the position of requiring strength and critical thinking skills and the position of lonely and limited motherhood were the most significant. When the motherly ways and values of the mothers I interviewed did not correspond to the equal and uniform requirements encountered in the Finnish society’s social or institu

Käytettävyystestaus on yleinen tapa arvioida verkkosivustojen käytettävyyttä, ja tälle on muodostunut lukuisia eri menetelmiä ja menetelmävariaatioita. Karkeasti jaettuna käytettävyystestit voivat olla laboratoriossa tehtäviä ohjattuja testejä, synkronisia eli etäohjattuja testejä tai asynkronisia eli ohjaamattomia testejä. Aikaisemmat menetelmien vertailututkimukset eivät ole tarkastelleet sitä, onko eri testimenetelmillä löydettyjen käytettävyysongelmien välillä laadullista eroa tai vaikuttaako sivusto testimenetelmän tuloksiin. Tämä pro gradu -työ pureutuu näihin ongelmiin. Tutkimuksessa käytettiin kolmea valmista ja julkisesti käytössä olevaa sivustoa: verkkokauppaa, viranomaissivustoa sekä verkkolehteä. Näitä testattiin yhteensä 39 käyttäjän kanssa kolmella eri menetelmällä – laboratoriossa sekä synkronisella ja asynkronisella etätestillä. Käyttäjät lisäksi arvioivat itse sekä sivustoja että testin työtaakkaa. Tutkimuksessa havaittiin, että käytetyillä sivustoilla vakavimmat käytettävyysongelmat löytyivät kaikilla menetelmillä, ja jokaisella menetelmällä löytyi myös sellaisia ongelmia, joita ei löytynyt muilla menetelmillä. Laboratoriotesteissä löytyi kaiken kaikkiaan eniten käytettävyysongelmia ja näistä erityisesti kohtalaiset, navigaatioon ja leipäteksteihin liittyvät sekä informaatioarkkitehtuuriin ja interaktiosuunnitteluun liittyvät ongelmat havaittiin parhaiten. Synkroniset etätestit taas yhdistävät sekä laboratoriotesteistä että etätesteistä, jolloin niistä jäi puuttumaan vähiten sellaisia ongelmia, jotka olisivat löytyneet kahdella muulla menetelmällä. Näillä löytyi hyvin erityisesti linkkeihin ja painikkeisiin sekä leipätekstiin liittyviä ongelmia sekä informaatioarkkitehtuuriin ja -suunnitteluun liittyviä ongelmia. Asynkroniset testit veivät toisaalta vähiten aikaa ja niillä löytyivät parhaiten tekniseen toteutukseen liittyvät ongelmat. Tulokset viittaavat siihen, että mikäli halutaan arvioida tekstejä ja sivuston rakennetta, kannattaa suosia ohjattu, Usability testing is a widely used technique to evaluate web site usability. Roughly divided usability testing can be conducted in laboratory or remotely by a moderated synchronous test or by an unmoderated asynchronous test. There has been comparative research of the methods, but so far it hasn’t provided yet all the answers. Therefore, this Master’s thesis sought to find whether there are qualitative differences in the usability problems identified by the methods or whether the type of the web site affects the results of the usability testing method. In the research three different public web sites were tested: an online store, an authority web site and an online newspaper. These were tested with 39 test users divided in three conditions: laboratory testing, synchronous testing and asynchronous testing. Users also evaluated the web sites and the experienced workload in each condition. It was found that evaluating these web sites majority of the most severe usability problems were found with all of the usability testing methods, and each method revealed also unique usability problems that were not identified by other methods. The laboratory tests revealed more usability problems than others, especially related to navigation, body text, information architecture and interaction design. Also minor usability issues were identified the best with laboratory testing. On the other hand, the synchronous usability tests combine features of the laboratory and remote tests resulting in missing less usability problems that would have been found with other methods. These proved also good for finding usability problems concerning links and buttons, body text and information architecture and design. Asynchronous tests took less time and scored a little better in finding usability issues related to technical implementation. The results showed that moderated methods are more suitable for evaluating texts or the structure of the web site. These methods are potentially better for the

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa selvitetään suomenkielisten henkilöiden puheen prominenssin havait-semiseen vaikuttavien prosodisten piirteiden voimakkuutta, sekä niiden suhdetta toisiinsa. Aiempien tutkimusten perusteella ärsykkeen pituuden, intensiteetin, sekä sävelkorkeuden ja sen dynaamisuu-den on todettu vaikuttavan puheen havaittuun prominenssiin. Tutkimus on ensimmäinen, jossa tar-kastellaan neljän akustisen muuttujan vaikutusta koehenkilöiden arvioihin prominenssista. Yleisellä tasolla puheen havaitsemisen ilmiöitä on selitetty sekä universaalien teorioiden, että äidinkielen omi-naispiirteiden kautta. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla erilaiset selitysmallit toteutuvat suomen-kielisten koehenkilöiden havainnoissa. Kahden erilaisen kokeen kautta selvitetään myös se, eroaako koehenkilöiden sana- ja tavupituisten ärsykkeiden prominenssihavainnot toisistaan. Menetelmät. Kokeeseen osallistui 24 koehenkilöä, iältään 18-35 vuotiaita. Kaikki koehenkilöt puhui-vat äidinkielenään suomea, olivat oikeakätisiä, eikä heillä ollut raportoitua kuulon alenemista. Musii-killinen harrastuneisuus ei täyttänyt aktiivisen harrastamisen kriteerejä viimeisen kahden vuoden aika-na. Koevastaukset kerättiin kahdessa eri kokeessa, joista ensimmäisessä oli sanapituiset ärsykkeet, toisessa sanapituisista ärsykkeistä muokatut tavupituiset ärsykkeet. Molempiin kokeisiin kuului 200 ärsykesarjaa, joista jokainen sisälsi kolmen ärsykettä. Ärsykkeiden akustiset ominaisuudet vaihtelivat intensiteetin, pituuden, perustaajuuden tason sekä dynaamisuuden arvoissa. Koehenkilöt valitsivat jokaisesta kolmen ärsykkeen sarjasta sen, jonka arvioivat joukosta eniten erottuvaksi. Koevastauk-set analysoitiin lineaarisella monimuuttujamallilla. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kokeen perusteella ärsykkeen pituus sekä sen perustaajuuden taso olivat merkittävimmät tekijät prominenssin havaitsemisessa. Vastoin aikaisempia tutkimustulok-sia koe ei tuonut esiin intensiteetin tai perustaajuuden dynaamisuuden, Goals The aim of this study was to examine how prosodic features affect the perception of prominence with Finnish participants. In more detail, the focus of the study was on the strength and hierarchy of four different acoustic features, length, intensity, fundamental frequency and its dynamic movement. These are examined for the first time in the same experiment. Addition to the acoustic features, the order of the stimuli is also considered to have an effect on perceived prominence. Generally, the phenomena of speech perception have been explained with both universal theories and language specific features, which could affect the perception differently for speakers from different language backgrounds. Method This experiment had two parts. First part of the test included 200 stimuli which all consisted of three sounds. The stimuli were synthetic, word-like stimuli, approximately 300 milliseconds long and varied randomly with regard to the acoustic features of length, intensity, fundamental frequency and its dynamicity. The second part of the test included 200 stimuli with three sound sequences, that were manipulated from the 300 ms long sound into syllable-like, approximately 100 millisecond long sounds. Alltogether 24 informants took part in the experiment (14 for the first part, 15 for the second) and they judged which one of the three sound stood out from the others. The answers were analysed with a linear mixed-effect model. Results and conclusion Based on this experiment, fundamental frequency and length of the stimuli were the most important features of perceived prominence for Finnish speakers. Dynamicity of the pitch and intensity of the stimuli were not statistically significant features. It's possible that the influence of pitch height is so great that it overrides the other features possible impacts on perceived prominence

Tarkastelin tutkielmassani lasten esiin tuomia sukupuolen merkityksiä videoteosten pohjalta. Minua kiinnostaa, minkälaisia sukupuolen merkityksiä lapset tuovat esiin ja miten tämä suhteutuu sukupuolen tematiikkaan laajemmin. Aiemman tutkimuksen pohjalta lasten on todettu esittävän normatiivisia tulkintoja perinteisiä sukupuolen positioita haastavista feministisistä saduista. Tämän on nähty liittyvän haluun paikantua oikeanlaiseksi ymmärrettyyn sukupuoliseen positioon. Normien ylläpitämisen lisäksi lasten on nähty myös haastavan niitä. Tutkimuksessani pohdin, miten haastattelemani lapset positioivat itseään ja tutkimukseeni liittyviä videoteoksia sukupuoleen liittyen. Tutkimukseni tukeutui jälkistrukturalistiseen feministiseen ajatteluun ja feministiseen liikkuvan kuvan teoriaan. Keskeisiä käsitteitä olivat sukupuoli, diskurssi, subjektiviteetti ja subjektipositio. Haastattelin tutkimusta varten kymmentä 7–10-vuotiasta lasta. Syvennyin tutkimuksessani heidän sukupuolen tematiikkaan liittyviin tai liitettävissä oleviin näkemyksiinsä videoteosten Punahilkka ja susi (2012), Lasso (2000) ja Masa (1999) pohjalta. Tutkimusmenetelmänä sovelsin diskurssianalyysiä. Luin aineistoa sukupuolen tematiikalle herkistyen, etsien siitä esimerkiksi sukupuoleen liittyviä erontekoja ja erilaisia haastateltavien mainitsemia sukupuoleen liittyviä positioita. Pyrin sukupuolisensitiivisyyteen tutkimuksen teossa. Tutkimuksessani sukupuoli näyttäytyi monisäikeisenä diskurssina. Lapset esittivät monia dualistisia ja normatiivisia näkemyksiä sukupuolesta. Toisaalta sukupuoleen liittyviä dualismeja ja normeja myös horjutettiin. Lasten saattoi myös nähdä samanaikaisesti kuvaavan normatiivisia diskursseja, mutta silti positioivan itseään tai muita toimijoita näiden samaisten diskurssien ulkopuolelle. Heidän voikin huomata toisaalta uusintavan, toisaalta vastustavan sukupuoleen liittyviä kulttuurisia ajattelutapoja. Sukupuolen merkitykset näyttäytyivät sitkeinä, mutta silti myös muutoksen mahdollis, In this thesis I examined meanings of gender articulated by children, on the basis of video art pieces. I am interested in the meanings of gender the children would bring up and how this would be related to the wider thematic of gender. Based on earlier research, children have been noted to express normative interpretations of feminist fairy tales which challenge traditional gender positions. This has been seen as a wish to localize in a gender position that is perceived as correct. Children have been noted to challenge the norms in addition to maintaining them. In my thesis I reflect on how the children I interviewed position themselves and the video art pieces related to my research based on gender. My research was supported by post-structural feminist thought and feminist film theory. The essential concepts were gender, discourse, subjectivity and subject position. For my research I interviewed ten children between the ages of 7 and 10. I examined their views on gender thematic on the basis of the video art pieces Punahilkka ja susi (2012), Lasso (2000) and Masa (1999). I applied discourse analysis as a research method. I read material with my focus on gender thematic and, for instance, searched for gender related distinctions and different gender related positions mentioned by the interviewees. I aimed for gender sensitivity while doing research. In my research, gender appeared as a complex discourse. The children expressed many dualistic and normative views on gender. On the other hand, gender related dualisms and norms were also subverted. The children could be seen to simultaneously describe normative discourses and still position themselves or others outside of these discourses. They can be noted to both repeat and resist gender related cultural ways of thinking. The meanings of gender were shown to be persistent but also something containing possibilities for change. Views on gender could be subverted and the concept of gender could be deconstructed during

Sosiaalista jännittämistä on tutkittu paljon, ja sen on todettu olevan yleistä. Aiemmin ei ole kuitenkaan tutkittu erityisesti jännittämistä mediahaastatteluissa eikä tutkijoiden kokemana. Radio- tai televisiohaastattelu on erityinen vuorovaikutustilanne ensinnäkin siksi, että se on kahdenvälinen keskustelu, jolla kuitenkin on yleisö. Toiseksi mediahaastattelu on usein haastateltavalle harvinainen viestintätilanne. Tutkijoiden esiintyminen asiantuntijana mediassa on toisaalta yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja toisaalta tutkijoiden henkilökohtainen viestintätilanne. On oletettavaa, että tällaisissakin vuorovaikutustilanteissa koetaan jännittämistä. Jännittämistä lähestytään tässä tutkielmassa subjektiivisena kokemuksena. Tavoitteena on kuvata ja ymmärtää jännittämistä, jota mediassa asiantuntijana haastateltavat tutkijat kokevat. Laadullisen tutkimuksen aineistona oli yhdeksän teemahaastattelua. Haastateltavat olivat eri ikäisiä ja eri vaiheessa uraa olevia tutkijan koulutuksen saaneita ihmisiä, jotka tekivät tutkimustyötä yliopistossa tai jossakin muussa tutkimuslaitoksessa. Jokaisen teemahaastattelun yhteydessä käytettiin virikkeenä tallennetta mediahaastattelusta, jossa haastateltava oli ollut. Litteroidut haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Aineiston sisältämät kuvaukset jännittämisestä luokiteltiin jännittämisen ilmenemisen ja kohteen mukaan. Tutkielman tulokset kertovat aineiston tutkijoiden kokeneen monen tyyppistä jännittämistä. Keskeisin jännittämisen ilmenemismuoto olivat muutokset keskittymisessä. Mielenkiintoista oli, että samakin haastateltava saattoi kokea jännittämisen sekä parantavan että heikentävän keskittymistä. Edellisen lisäksi jännittäminen ilmeni haastateltavien mukaan fyysisinä tuntemuksina, muutoksina toiminnassa sekä tunteina. Jännittäminen kohdistui toisaalta kokijan omaan osaamiseen ja toisaalta hänestä riippumattomiin tilannetekijöihin. Osaamisen jännittäminen liittyi esimerkiksi epävarmuuteen omas, Social anxiety has been widely studied, and it has been established to be a common phenomena. However, there are not studies on anxiety in media interviews or among researchers. Interview in radio or television is a special interaction situation. Firstly, it is a bilateral conversation, which still has an audience. Secondly, media interview often is a rare situation for the interviewee. On the one hand, researcher’s media performance is a part of the societal interaction of universities. On the other hand, it is a personal communication situation of the researcher. Presumably people experience anxiety also in this kind of situations. This thesis approaches anxiety as a subjective experience. The aim is to describe and understand anxiety experienced by researchers, who are interviewed in media as professionals. The data of this qualitative research consisted of nine focused interviews. The interviewees were people of different ages and at different stages of career. They had a researcher’s education, and they worked as researchers in either university or other research institution. A media interview record was listened or watched during each interview providing a stimulus to the interviewee. Transcribed interviews were analyzed using qualitative content analysis. Descriptions of anxiety were categorized based on the reported appearance and defined object of anxiety. The results of this study show the many types of anxiety experienced by the interviewed researchers. The most important reported aspect of anxiety was the experience of changes in concentration. It was interesting, that one interviewee could experience anxiety as having both the increasing and the decreasing influence on concentration. In addition, according to interviewees, anxiety appeared as physical sensations, changes in action, and emotions. Interviewees experienced, that one reason for the anxiety was their lack of competence. They were, for example, uncertain of their expertise. Another reason for

Tässä tutkielmassa pohdin, rakentuuko museoiden sivistyksellisten päämäärien ja tulostavoitteiden välille jännite. Olen lähestynyt kysymystä ottamalla tarkastelun keskiöön taidemuseopedagogiikan. Keskeisenä tavoitteenani on ollut jäsentää, millaisten käsitteiden, päämäärien ja arvolähtökohtien pohjalle taidemuseopedagogiikka toimintana rakentuu. Olen pohtinut myös, millainen muutos taidemuseopedagogisessa toiminnassa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Lähdin avaamaan ongelmanasettelua haastattelemalla taidemuseopedagogeja. Aineisto koostuu yhdeksästä (9kpl) osittain strukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutin Helsingissä tammi–maaliskuussa 2016. Analyysimetodina olen soveltanut diskursiivista lukutapaa. Keskeisenä piirteenä haastatteluissa nousivat esiin neuvottelut taidemuseopedagogisen työn sisällöistä yhtäältä yhteisöllisyyttä ja individualismia, toisaalta tulostavoitteita ja itseisarvoista toimintaa koskien. Näitä neuvotteluja kuvaamaan olen rakentanut taidemuseopedagogiikan diskursiivisen kentän, jolle haastattelut asemoituvat. Diskursiivisella kentällä taidemuseopedagogista toimintaa lähestytään neljällä tavalla: elämyksenä, palveluna, oppimisena ja uusia näkökulmia avaavana toimintana. Taidemuseopedagogiikan diskursiivista kenttää lukuvälineenä käyttäen keskeisinä johtopäätöksinä esitän, että taidemuseopedagoginen toiminta ja sen kehittäminen nykyaikana painottuvat yhtäältä yksilön kokemuksen korostumiseen ja toisaalta tasapainoiluun tulostavoitteiden kanssa. Yksilön kokemuksen itseisarvoa korostetaan vastauksena ulkoapäin asetetuille, voimistuville tulostavoitteille. Kokemuksen käsitteellä otetaankin etäisyyttä taidemuseoihin tuotuun tulostavoitteiseen ajatteluun. Toisaalta kuitenkin yksilön kokemuksen korostaminen vie toimintaa individualistisempaan suuntaan ja siten kauemmas aiemmin nimetyistä yhteisöllisistä, sivistyksellisistä ja kasvatuksellisista päämääristä. Kun toiminnan suunnittelussa ei enää nojata sivistyksellisiin arvoihin ja päämääriin, The starting point of this thesis is the question of a propable tension between educational and economic objectives in art museums. I have chosen to approach this question by focusing on gallery education. My primary aim has been to analyse what kind of concepts, goals and values gallery education is founded on. I have also deliberated upon the change in gallery education during the last decades. The data for this thesis was produced by interviewing gallery educators in nine (9) separate interviews. The interviews were partly structured and proceeded according to chosen themes. I have analysed the interwiews by using the discoursive approach. The main themes and negotiations that arose in the interviews were set between institutional and individual point of views, but also between economic objectives and intrinsic values. As a result of the analysis of these negotiations I have constructed a discoursive field of gallery education. On this discoursive field gallery education is approached from four points of view – as an experience, as service, as learning, and as an opener of new horizons. On the basis of the discoursive field, I conclude that gallery education and its development at the present time has two strong emphases: individual experience and economic interests. These emphases are partly opposite and partly supportive to each other. There is a tendency to underscore the economic objectives and design activity according to these objectives. Sometimes this tendency is opposed and answered by using the concept of experience. By using experience it becomes possible to keep the economic objectives at a distance. On the other hand, the stress on experience shifts activity to more individualistic ways of thinking and sometimes further away from cultural and educational goals. On the basis of this thesis it seems that emphasizing individualism in general is producing a need to strengthen the connection between society and individuals, and anchor the activity back to

Positiivinen poikkeavuus käyttäytymistieteellisenä teoreettisena lähtökohtana tarkastelee koulutuksen ja ongelmanratkaisun vaikuttavuutta yksilön toiminnan ja aktiivisuuden kautta. Enenevässä määrin lähestymistapa on ollut mukana esimerkiksi työyhteisöjen ja organisaatioiden kehittämisessä. Linkitys koulutussektoriin on vielä tuore ja lisätarkastelu tarpeen. Työn fokuksessa oli koulutuksen sijaan oppimisprosessi sen aktiivisen toimintaluonteen johdosta. Oppimista ei voi sitoa yksinomaan tiettyihin rakenteisiin ja konteksteihin kuuluvaksi, vaan se on jatkuva toiminto. Tarkoituksena oli tuoda lisänäkemystä koulutuksen ja opetuksen suunnittelua varten. Työssä selvitetään, miten positiivinen poikkeavuus sijoittuu radikaalien oppimisteorioiden kentälle. Vertailuun valikoituneiden teorioiden välillä oletettiin löydettävän yhtäläisyyksien ohella selviä eroja. Hypoteesina työssä oli, että positiivinen poikkeavuus on määriteltävissä omaksi oppimisteoreettiseksi lähestymistavakseen. Soveltavan esimerkin kautta etsitään näkemystä siihen, onko positiivinen poikkeavuus nähtävissä uudenlaisena lähestymistapana koulutussektorille asetettuihin nykyvaatimuksiin vastaamassa. Työssä kirjallisiin materiaaleihin perustuva lähestymistavan tarkastelu yhdisti ilmiötä selittävää ja jäsentelevää fenomenologista lähtökohtaa sekä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Positiivisen poikkeavuuden käsite määriteltiin aluksi aiempaan lähtökohtaa käsittelevään teoriamateriaaliin perustuen. Työ sijoitti vertailun kautta positiivisen poikkeavuuden lähestymistavan radikaalien oppimisteoreettisten näkökulmien kentälle. Vertailuteorioina toimivat parviäly, ekspansiivinen oppiminen, sorrettujen pedagogiikka ja anarkistinen pedagogiikka. Vertailussa käytetyn tarkastelumatriisin pohjana toimivat seitsemän positiivisen poikkeavuuden käsitteellisen määrittelyn kautta valikoitunutta vertailutekijää: aktivointi, normeista poikkeaminen, tahallisuus, vapaaehtoisuus, yksilönäkökulma, yhteisönäkökulma sekä positiivi, Positive deviance is a theoretical behavioural approach. It reviews the impact of education and problem solving through individual activity. Positive deviance as an approach has been involved in larger amount in the development of workplace and organization development. For the educational field the linkage is rather new and additional research was needed. This study does not focus on education as a whole but more specifically the learning process. This is due to the active characteristics of a learning process. Learning is a continuous activity and cannot be bound to certain structures and contexts only. This study wanted to bring knowledge for to support the design of education and teaching processes. The study aimed to place positive deviance to the framework of the radical educational theories. In addition to similarities clear differences were expected to be found between the theories chosen to the comparison. However, the expectation was that positive deviance can be seen as a separated radical educational approach. By reviewing a case example this study aimed to define whether positive deviance can be seen as a new type of approach, answering the current demands set on the education sector. The study was based on written materials and combined phenomenological basis with classifying text analysis. The concept of positive deviance was first defined based on earlier studies focusing on its theoretical background. After concept definition the study compared the positive deviance approach with theories of anarchist pedagogy, pedagogy of the oppressed, swarm intelligence and expansive learning. The comparison was done by using a comparison framework, structured specifically for this purpose. The following seven factors were used as the basis for the framework: activating effect, departure from norms of a referent group, intentionality of behavior, voluntary characteristics of action, individual activity, community activity, and aim to make a positive impact in the

Tavoitteet. Itsepuhe on keskeinen strategia urheilijan psyykkisessä valmennuksessa. Sillä on havaittu olevan vaikutusta urheilusuoritukseen, mikä tekee itsepuheesta kiinnostavan tutkimuskohteen. Automatic Self-Talk Questionnaire for Sports (ASTQS) -nimisellä kyselyllä voidaan arvioida urheilijan suorituksen aikana käyttämän itsepuheen sisältöä. Tässä tutkimuksessa kysely suomennettiin ja tavoitteena oli tutkia suomennetun mittarin rakennevaliditeettia sekä arvioida suomalaisten urheilijoiden itsepuheen käyttöä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää mahdollisia yhteyksiä itsepuheen ja viiden suuren persoonallisuuden piirteen välillä, sillä persoonallisuuden merkityksen selvittäminen voi auttaa tunnistamaan itse- puheen käytössä ilmeneviä yksilöllisiä eroja. Samalla tutkittiin myös yksilö- ja joukkueurheilijoiden välisiä eroja sekä itsepuheen käytössä että persoonallisuuden piirteissä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto oli näyte yli 15–vuotiaista Suomessa omassa lajissaan suhteellisen korkealla tasolla kilpailevista urheilijoista (N = 383). Mukana olevat lajit olivat jalkapallo, jääkiekko, salibandy, suunnistus ja yleisurheilu. Osallistujien keski-ikä oli 19 vuotta. Osallistujat täyttivät Internet- lomakkeella itsepuhetta mittaavan ASTQS-kyselyn ja persoonallisuutta mittaavan Big Five Inventory -kyselyn. ASTQS:n rakennetta tutkittiin faktorianalyysillä ja itsepuheen ja persoonallisuuden välistä yhteyttä kanonisella korrelaatioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Suomenkielisen ASTQS-mittarin rakenne vastasi melko hyvin alkuperäisen teorian mukaista kahdeksan faktorin rakennetta. Kaikki mittarin kahdeksan itsepuheen ulottuvuutta löydettiin, mutta lisäksi sallittiin muutamia mallin ulkopuolisia yhteyksiä. Keskimäärin urheilijat raportoivat käyttävänsä ASTQS-kyselyn sisältämiä ilmaisuja hieman harvemmin kuin joskus. Positiivisen itsepuheen käyttöä raportoitiin enemmän kuin negatiivista itsepuhetta. Yksilöurheilijat käyttivät joukkueurheilijoita enemmän ohjeistukseen, psyy, Objectives. Self-talk is an essential part of an athlete’s mental training. It has an influence on sport performance, which makes self-talk an interesting subject to study. With Automatic Self-Talk Questionnaire for Sports (ASTQS) it is possible to evaluate the content of athletes’ self-talk during performance. In this study the ASTQS questionnaire was translated into Finnish and the aim was to study construct validity of the instrument and also to evaluate Finns’ self-talk use. In addition, the aim of this study was to examine associations between self-talk and the Big Five personality traits because clarifying the role of personality can help identify individual differences in self-talk. Differences between individual sport athletes and team sport athletes in self-talk and personality traits were also examined. Methods. The data in this study was a sample of over 15-year-old athletes who compete at relatively high level in their own sport in Finland (N = 383). Included sports were football, ice-hockey, floorball, orienteering, and athletics. The mean age of the participants was 19 years. The participants filled a web-based form, which consisted of ASTQS measuring self-talk and Big Five Inventory measuring personality. The construct validity of ASTQS was examined with factor analysis and associations between self-talk and performance with canonical correlation analysis. Results and conclusions. The structure of the Finnish ASTQS corresponded to the original eight-factor solution quite well. All of the eight self-talk dimensions were found, but a few connections outside the original model were also allowed. On average, the athletes reported using self-talk a little less frequently than sometimes. They also reported using more positive than negative self-talk. Individual sport athletes used more instruction, psych up, and anxiety control related self-talk than team sport athletes. Team sport athletes had were more agreeable than individual sport athletes. Association

Tavoitteet: Kroonisiin sairauksiin sopeutumisessa yksilöiden välinen vaihtelu on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin persoonallisuuden typologisen lähestymistavan avulla persoonallisuuden, selviytymiskeinojen ja elämäntyytyväisyyden kokemuksen välisiä suoria ja epäsuoria yhteyksiä kroonisesti sairaiden otoksessa. Persoonallisuuden typologisessa lähestymistavassa lähestytään persoonallisuutta muodostamalla persoonallisuustyyppejä, joissa huomioidaan useita persoonallisuuspiirteitä samanaikaisesti. Aiempien tutkimusten perusteella erityisesti persoonallisuuden ja selviytymiskeinojen väliseen yhteyteen vaikuttaa elämäntilanne, jossa niitä tarkastellaan. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli syventää tietoa persoonallisuuden ja selviytymiskeinojen mahdollisista yhteisistä vaikutusmekanismeista kroonisesti sairaiden henkilöiden hyvinvoinnissa. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella persoonallisuuden typologisen lähestymistavan soveltuvuutta kroonisesti sairaiden otoksessa. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto oli osa amerikkalaisesta ”Midlife Development in the United States” – seurantatutkimuksesta. Otokseksi valikoitiin eri kroonisista sairauksista kärsiviä aikuisikäisiä henkilöitä (n = 1486, 59.4 % naisia, keski-ikä = 60.6 vuotta). Persoonallisuuspiirteitä arvioitiin viittä suurta persoonallisuuspiirrettä kuvaavien likert-asteikollisten adjektiivien avulla. Selviytymiskeinoja arvioitiin likert-asteikollisilla väittämillä, joista suurin osa oli osa COPE Inventory -mittaria. Elämäntyytyväisyyttä arvioitiin eri elämäntyytyväisyyden osa-alueita mittaavilla kysymyksillä. Persoonallisuustyypit muodostettiin latentin profiilianalyysin avulla, ja iän, sukupuolen ja sairastumisen yhteyksiä persoonallisuustyyppeihin tarkasteltiin multinomiaalisella regressioanalyysilla. Persoonallisuustyyppien, selviytymiskeinojen ja elämäntyytyväisyyden kokemuksen yhteyksiä tutkittiin rakenneyhtälömallilla. Tulokset ja johtopäätökset: Latentin profiilianalyysin tul, Goals: There is much variation between individuals in adjusting to chronic diseases. This study examined the direct and the indirect associations between personality, coping and life satisfaction in people with chronic diseases by using the typological approach to study personality. In the typological approach of personality, personality is studied by forming personality types which take into account a number of personality traits at the same time. Based on previous research, the context of life situation influences the relationship between personality and coping. The primary objective of this study was to deepen knowledge about the importance of personality and coping in the well-being of people with chronic disease. In addition, the main objective was to examine the suitability of the personality’s typological approach in a sample of chronically ill. Methods: The study sample was a part of the Midlife Development in the United States follow-up study material. Adults who suffer from various chronic diseases (n = 1486, 59.4 % women, mean age = 60.6 year) were selected for the sample. Personality traits were measured using the likert-scaled items which describe big five personality traits. Coping strategies were assessed using likert-scaled statements based mostly on the COPE Inventory measure. Life satisfaction was assessed with indicators of satisfaction in different aspects of life. Latent profile analysis was used to investigate the structure of personality types and multinomial regression analysis was used to study associations between personality types and age, sex and whether one has chronic disease or not. The associations of personality types, coping strategies and life satisfaction were studied by using structural equation modeling. Results and conclusions: Based on the results of latent profile analysis resilient, overcontrolled and undercontrolled personality types were found. Both direct and indirect associations were detected between personality types

Tavoitteet: Puhevammaisilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet toimivaan vuorovaikutukseen ja kommunikointiin kuin muilla ihmisillä. Nämä oikeudet toteutuvat käytännössä lähiympäristön ihmisten kautta. Lähi-ihmisten ohjaaminen on tärkeä osa puheterapeutin työtä, erityisesti asiakkaan ollessa vaikeasti kehitysvammainen. Ohjaaminen koetaan kuitenkin usein hankalana, eivätkä sen tulokset aina näy arjessa. Ohjauksen tukena voidaan käyttää erilaisia malleja, esimerkiksi voimauttavaa vuorovaikutusta (VV). Kyseistä toimintatapaa on kuitenkin tutkittu vielä niukasti osaavampien kumppaneiden taitojen kehittymisen näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko VV ja siihen perustuva video-ohjaus merkityksellinen tapa toteuttaa epäsuoraa puheterapiaa ja ohjata vaikeimmin puhevammaisten ihmisten lähi-ihmisiä. Tarkoituksena oli selvittää, muuttuvatko lähi-ihmisen vuorovaikutustaidot VV:n käytön myötä, ja jos ne muuttuvat, niin miten. Toiseksi pyrittiin selvittämään, kuinka työntekijä itse koki VV:n merkityksen. Menetelmät: Tämän tapaustutkimuksen aineisto saatiin Kehitysvammaliiton tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekistä. Aineisto oli kerätty reilun vuoden mittaisen VV-prosessin aikana vuosina 2014 ja 2015. Tutkittavina oli kaksi ihmistä helsinkiläisestä kehitysvammaisten asumisyksiköstä. Toinen tutkittava oli vaikeasti kehitysvammainen ja puhumaton asukas, toinen hänen omahoitajansa. Videoaineisto koostui kahdesta osasta: siihen sisältyi 14 vuorovaikutusvideota tutkittavien välisistä VV-hetkistä sekä ohjausvideo jakson lopusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, pääosin laadullisin keinoin. Vuorovaikutusvideoissa ilmeneviä vuorovaikutustaitojen muutoksia kuvattiin erilaisin taulukoin ja litteraattikatkelmin. Ohjauskeskustelu raakalitteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä, käyttäen mukailtua induktiivisen päättelyn mallia. Tulokset ja johtopäätökset: Työntekijän vuorovaikutustapa muuttui jakson aikana sensitiivisemmäksi ja läsnäolevamma, Aim: People with speaking disabilities have equal rights to functional interaction and communication as people without disabilities. These rights actualize only through the actions and skills of more able communicators. Guiding staff and family members is an important part of every speech and language pathologist’s (SLP) job, especially if the client has severe learning disability. However, many SLPs experience guiding difficult and the results of staff communication training have been unsatisfactory. There are different models that can be used to help the process of indirect speech and language therapy. One of them is called Intensive interaction (II). Its role in enhancing interaction skills of more able communicators has only been studied a little. The purpose of this study is to find out if II is a meaningful approach to carry out indirect speech and language therapy. The aim was to find out if and how the interaction skills of a staff member change during an II process. The aim was also to figure out how she saw the significance of II. Methods: This research data were collected in the Communication and Technology Centre Tikoteekki of the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities. The data were collected during an II process that took place in 2014 and 2015 in a residential unit for people with learning disabilities. This study had two participants, one of whom was a resident with multiple learning and speaking disabilities, and the other one a staff member. The video material was composed of 14 interaction videos between the resident and the staff member, and one video of guidance discussion between the staff member and the mentoring SLP in the end of the process. The data were analysed according to the themes arising from the data, by mostly qualitative means. The changes in interaction skills were described with different tables and transcriptions. The guidance discussion was transcribed and analysed according to inductive analysis. R

Tässä tutkielmassa tutkin, millaisia kilpailevia diskursseja huumeiden ongelmakäyttäjien vanhemmat tuottavat puheessaan kuvaillessaan vuorovaikutussuhdetta lapseensa. Huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan Suomessa noin 18 000 - 30 000, laskentatavasta riippuen. Ongelmakäyttäjien läheisiäkin on siis kymmeniä tuhansia, joiden elämään läheisen huumeongelma vaikuttaa. Aiempi päihderiippuvuuksien tutkimus on keskittynyt ennen kaikkea päihderiippuvaisten yksilöiden tarkasteluun. Myös niissä tutkimuksissa, joissa on otettu tutkimuskohteeksi päihderiippuvaisten läheiset, on valtaosa tutkimuksesta keskittynyt tarkastelemaan tilanteita, joissa perheen vanhemmilla on päihderiippuvuus. Muiden perheenjäsenten näkökulmasta aihetta on toistaiseksi tutkittu vähän. Lähestyin tutkimusaihetta Baxterin (2011) kehittämän kilpailevien diskurssien teorian näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla, millaisia kilpailevia diskursseja vanhempi-lapsi suhteessa on läsnä, kun lapsella on huumeiden ongelmakäyttöä sekä miten eri diskurssit kilpailevat vanhempien puheessa heidän kuvaillessaan suhdettaan lapseensa. Tutkimusaineisto koostui 11 äidin haastatteluista. Rekrytoin haastateltavat kahden pääkaupunkiseudulla toimivan omaisille tarkoitetun vertaistukiryhmän kautta. Analysoin haastatteluaineiston Baxterin (2011) kehittämällä kontrapunktisella analyysilla. Tutkimuksen tulokset jaottelin kolmen diskurssiparin alle: 1) tuttu lapsi – vieras narkomaani, 2) etäisyyden kontrollointi – etäisyyteen sopeutuminen ja 3) avoimuus –sulkeutuneisuus. Perhettä ja sen vuorovaikutussuhteita uhkaava vieras ei ole ainoastaan ongelmallinen päihteidenkäyttö vaan se muuttaa vieraaksi myös päihteenkäyttäjän. Lasten käyttäytymisen muuttuessa oudoksi ja toisinaan jopa pelottavaksi se vieraannutetaan, toiseutetaan. Tuttuuden ja vierauden diskurssit kilpailivat keskenään vanhempien puheessa heidän kuvaillessaan etäisyyden kontrollointia ja etäisyyteen sopeutumista päihteitä käyttävän nuoren tai aikuisen la, A family member’s excessive use of alcohol or drugs is a stressful and tragic situation which affects the whole family. Depending on the research method it has been estimated that there are between 18 000 to 30 000 drug users in Finland, and hence tens of thousands of friends and relatives who are affected by the situation. Previous research on substance abuse or dependence has concentrated either on the addict or to situations where the addicted family member is the parent. There has been significantly less research that has focused on the other members of the family who are affected by the substance misuse. The aim of this thesis was to examine what kind of competing discourses are present in a parent-child relationship when the child is or has been a drug user and how this competition manifests in the parents’ speech. This study is grounded in Baxter’s (2011) theory of competing discourses. According to this theoretical view, personal relationships are constructed and produced in interaction. The interaction between the parties of a relationship is filled with competing discourses by which the parties negotiate meaning together. The data of the study consists of individual and pair interviews with 11 mothers of drug users. The interviewees were recruited via two organizations which arrange peer support groups in the Helsinki area. The data was analyzed with Baxter’s (2011) contrapuntal analysis method I identified the following pairs of competing discourses as the most relevant:1) the familiar child vs. the strange drug addict, 2) controlling vs. adjusting to distance and 3) openness vs. closedness. These three pairs of competing discourses seemed to be the most significant in the talk of the parents while they were describing their relationship with the child who has a drug addiction. In parents’ talk different identities were constructed to their child in the interplay of the discourses of a familiar child and the strange drug user. In the discourses on control

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työväenluokkaisista perheistä tulevien tyttöjen päätymistä yliopistoon. Tavoitteena oli tarkastella kuinka työväenluokasta saapuvat tytöt päätyvät yliopistoon, mitä he itse pitävät merkityksellisinä syinä päätyä yliopistoon, mitä he tavoittelevat koulutuksellaan ja kuinka yhteiskuntaluokka rakentuu tarinoissa. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa on pyritty koulutukselliseen tasa-arvoon erilaisilla rakenteellisilla tekijöillä, kuten ilmaisella koulutuksella, on opiskelijoilla erilaiset resurssit hyödyntää mahdollisuuksia riippuen muun muassa yhteiskuntaluokasta ja sukupuolesta. Tutkijan lapsella on kahdeksan kertaa suurempi todennäköisyys päätyä yliopistoon, kuin matalasti kouluttautuneen perheen lapsella, mutta koulutuksen periytyvyyden tutkimus ei osaa selittää miksi työväenluokkaisen perheen lapsi päätyy vastoin todennäköisyyksiä opiskelemaan yliopistoon. Tutkimuksen teoria paikantuu feministiseen luokkatutkimukseen ja Bourdieun kenttä-teoriaan. Menetelmät. Tämä tutkimus on tarinallinen ja sitä varten kerättiin seitsemän tarinaa yliopistoon päätyneiltä naisilta, jotka tunnistivat itsensä työväenluokkaisista perheistä tuleviksi. Kolme naisista oli päätynyt yliopistoon suoraan lukiosta ja neljällä haastatellulla oli lukion jälkeen suoritettu ammattikorkeakoulututkinto. Kerronnallisella haastattelulla kerätyt tarinat koskivat haastateltujen naisten elämää ja koulutuspolkuja. Tarinoita tarkasteltiin narratiivien analyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Huolimatta näennäisesti tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista, kertoivat haastattellut naiset selviytymistarinan matkastaan yliopistoon. Naiset tunnistivat luokkansa, mutta eivät tunnustaneet sittä. Erontekoa työväenluokasta tehtiin ”yrittämisen” kautta ja luokka nähtiin muodostuvan meritokraattisesti sen mukaan, minkä luokan ihminen omalla toiminnallaan ansaitsee. Koulutus nähtiin paremman elämän välineenä ja naiset merkityksellistivät tarinassaan saamaansa kannust, Aims. This thesis focuses on female university students with a working class family back-ground. The study examines, how the girls end up studying at the university, what are their primary reasons for academic studies, and what are the goals they are hoping to achieve by ac-ademic studies. The study also seeks to answer the question, how social class is constructed in the girls’ stories. Although the Finnish society aims to achieve educational equality by provid-ing a variety of different kind of structural elements – like free education, in reality students have diverse resources to exploit the many opportunities. Social class and gender, for example, influence these opportunities greatly. A child of an academic family has eight times bigger chance to reach university level studies compared to a child from a working class family. The academic research on the area of inherited education can´t manages to explain why working class children, against all odds, advance with their studies to an academic level. The theoretical part of this study is based on feminist social class studies and Bourdieu’s Field theory. Methods. This is a narrative study and the research material consists of seven stories of the fe-male university students, who consider themselves as working-class children. Three of these students went to university directly after high school, and four of them have also studied in universities of applied sciences. Life stories that were gathered with narrative interviews con-cerned the lives and educational paths of these women. Stories were interpreted with a narrative analysis. Results and conclusions. Despite the apparent equal education opportunities, the women told real survival stories about their journeys to university. The women recognized their social class, but didn’t agree with it. They wanted to be distinguished from the working-class with a mentali-ty of entrepreneurship. They also considered social class something that was formed merito-cratically

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan musiikkityöpajatyöskentelyn vaikutusta koettuun työkykyyn neljällä eri kohderyhmällä: vammaisilla, maahanmuuttajilla, mielenterveyspalveluiden asiakkailla ja muussa syrjäytymisvaarassa olevilla. Lisäksi tarkastellaan motivaatiota osallistua vastaisuudessa musiikkityöpajatoimintaan sekä osallistujien toiveita ja kokemuksia musiikkityöpajatyöskentelystä. Hypoteesina oli, että musiikkityöpajatyöskentelyn kautta osallistujat saavat onnistumisen ja pystyvyyden kokemuksia, uusia ystäviä sekä selkeyttä tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet musiikin hyödylliseksi työkaluksi kivunlievityksessä sekä yleisen hyvinvoinnin lisääjänä. Musiikin muodoista erityisesti ryhmässä laulamisen on todettu nostavan kipukynnystä sekä lisäävän positiivisia tunnekokemuksia ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmissä. Musiikkia on myös aiemmissa tutkimuksissa käytetty yleisen työhyvinvoinnin lisäämiseen ja työstressin lievittämiseen, jotka ovat myös tärkeitä työkyvyn komponentteja. Musiikkityöpajatyöskentelyn yhteyttä koettuun työkykyyn ja sitä kautta pienempään syrjäytymisriskiin ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu, mihin tarpeeseen tämä tutkimus pyrkii vastaamaan. Aineisto koostuu TAKUULLA YHDESSÄ! -hankkeen musiikkityöpajoihin lukuvuonna 2016–2017 osallistuneista 105 henkilöstä. Työpajatyöskentelyn vaikutusta koettuun työkykyyn tarkasteltiin toistettujen mittausten varianssianalyysin ja moderaatiomallin avulla. Osallistujien motivaatiota osallistua tulevaisuudessa musiikkityöpajatyöskentelyyn tarkasteltiin varianssianalyysillä. Lisäksi osallistujien avoimia vastauksia liittyen toiveisiin ja kokemuksiin musiikkityöpajatyöskentelystä tarkasteltiin koko aineiston tasolla sekä haastateltiin työpajojen vetäjäpareja ja hankekoordinaattoria. Tutkimuksen tärkeimmät löydökset olivat musiikkityöpajatyöskentelyn positiivinen vaikutus itsearvioituun työkykyyn sekä osallistujien myönteiset kokemukset työpajatyöskentelystä – lähes kaikk, This thesis inspects how community music workshops may affect self-perceived work ability in the disabled, immigrant, mentally ill, or otherwise disadvantaged participants. Community music workshops had statistically significant positive effect on self-perceived work ability in all the subgroups, except the immigrant participants.

Tavoitteet. Maailmalla pidemmän aikaa puhuttanut opettajakato sekä Suomessakin käyty keskustelu uhkaavasta opettajapulasta ovat herättäneet tarpeen tutkia opettajien kokemaa työstressiä ja alanvaihdon syitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työstressin yhteyttä luokanopettajien alanvaihtoaikeisiin. Työstressiä mitattiin Siegristin (1996) ponnisteluiden ja palkkioiden epäsuhdan mallilla (engl. Effort-Reward Imbalance, ERI-malli). Tutkimuksen päähypoteesina oli, että korkeat ponnistelut yhdessä matalien palkkioiden kanssa ennustavat luokanopettajien alanvaihtoaikeita. Lisäksi tutkittiin ponnisteluiden tason, palkkioiden tason ja ylisitoutumisen tason vaikutuksia opettajien alanvaihtoaikeisiin. Menetelmät. Tutkimusaineistona on vuosina 2013–2014 pääkaupunkiseudun luokanopettajille (luokat 1-6) suunnattu kyselytutkimus. Tutkimukseen poimittiin satunnaisotannalla pääkaupunkiseudun kouluja. Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 74 luokanopettajaa 34 eri koulusta. Luokanopettajien iät vaihtelivat 25 ja 63 ikävuoden välillä, keski-iän ollessa 43,5 vuotta. Työstressin mittarina käytettiin ERI-kyselyä. Tulokset ja johtopäätökset. Ponnisteluiden ja palkkioiden epäsuhta oli yhteydessä luokanopettajien alanvaihtoaikeisiin. Alhaiset palkkiot olivat myös yhteydessä alanvaihtoaikeisiin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että työssä koettu arvostus oli palkkioiden osatekijöistä se, joka selitti tätä yhteyttä. Korkeilla ponnisteluilla tai ylisitoutumisella ei vaikuttanut olevan itsenäistä yhteyttä opettajien alanvaihtoaikeisiin. Tämä tutkimus osoittaa ERI-mallin toimivuuden opettajien alanvaihdon harkintaa ennustettaessa. Ennen kaikkea se kuitenkin osoittaa esimiesten ja työtovereiden osalta välittyvän arvostuksen merkityksen työssä viihtyvyyteen ja alalla pysymiseen., Objectives. Teacher attrition and the possible lack of qualified teachers has been a topic of public discussion for many years and has also raised concern in Finland. This has raised a need to examine teacher stress and the reasons behind teacher attrition. The aim of this study was to investigate how work stress, estimated by Siegrist’s (1996) Effort – Reward Imbalance model (ERI model), affects class teachers’ intention to leave teaching career. The main hypothesis was that high effort combined with low rewards predicts intention to leave teaching career. In addition it was investigated how different levels of effort, reward and overcommitment effect on intention to leave the profession. Methods. The data for this study were collected with a questionnaire in 2013-2014. The subjects were 1-6 grade teachers from randomly picked schools in Helsinki metropolitan area. Altogether 74 teachers from 34 schools participated to this study. The age of the participants was 43,5 years on average (range 25-63 years). Work stress was measured with ERI-questionnaire. Results. The effort-reward imbalance predicted teachers’ intention to leave the profession. Also lower rewards predicted teacher’s intention to leave the profession. Closer examination of the data showed that the lack of ’esteem’ was the only variable that caused the connection between low rewards and intention to leave teaching. High effort or overcommitment didn’t predict teachers’ intention to leave the profession. Conclusions. This study shows that ERI model can predict Finnish school teachers’ intention to leave teaching. Moreover this study demonstrates the importance of ‘esteem’ at the work environment when predicting teachers’ well-being and intention to leave the profession.

Puhe on monimutkaisen, useita toimintoja yhdistelevän tarkasti ajoitetun neurologisen ja motorisen toiminnan tulos. Artikulaatioasentoa vaihtamalla ääntöväylän resonanssiominaisuudet muuttuvat ja voidaan tuottaa erilaisia äänteitä. Puheentuottoa voidaan kuvata artikulaatioliikkeiden jatkumona tai summana, jossa jokaisella artikulaatioliikkeellä tai -eleellä on oma tehtävänsä; kun tehtävät summataan yhteen, saadaan aikaan tavoiteartikulaatio. Vatsastapuhe on puhetta, jossa näkyvät artikulaatioliikkeet pyritään piilottamaan. Vatsastapuhetta on tutkittu hyvin vähän. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet artikulaation, uloshengitysilman virtauksen, perustaajuuden ja kurkunpään toiminnan kuvaamiseen, sekä kompensoitavien äänteiden mallintamiseen. Tässä tutkimuksessa on haluttu selvittää vatsastapuhumisen mekanismeja eli artikulaatiostrategioita laaja-alaisesti. Strategioita tutkittiin nasaalisuuden, perustaajuuden ja keston näkökulmasta, sekä opettelemalla vatsastapuhumaan asiantuntijan avulla. Tulosten perusteella perustaajuus nousee, nasaalisuus lisääntyy ja kesto pitenee suhteessa normaalipuheeseen. Yksilöllisiä eroja löytyi myös. Tutkimuksen perusteella vatsastapuheesta voidaan jatkossa käyttää nimitystä velaarinen puhetekniikka. Puhetekniikasta voisivat hyötyä mm. suu- ja kaulan alueen syöpäpotilaat osana leikkauksen jälkeistä puheterapiaa., Speech is a sum of a complicated, multifunctional neurological and motor action. By changing the articulatory setting, the resonance properties of the vocal tract change and a new sound is created. Speech can be described as a continuum of articulatory manoeuvre; each manoeuvre has its own function and they´re added together to gain the target articulation. Ventriloquism is speech without visible speech manoeuvres. Previously only few studies about ventriloquism have been published. Studies have focused on articulation, expiratory air pressure, fundamental frequency, laryngeal action, perceptual voice quality and simulation of compensating sounds of a ventriloquist. This study wanted to find out about the articulatory strategies of ventriloquists. Nasality, fundamental frequency, duration and the actual ventriloquism as a speech technique were examined – the writer learned the art of ventriloquism during research. Results show higher fundamental frequency, more nasality and longer duration compared to normal speech. However, differences between the participants were found. We can also rename ventriloquism as velar speech technique by the results obtained from the study. The results show, that velar speech technique may have a potential rule in helping those with structurally disturbed articulators. e.g. oral and throat cancer patients during post-operative speech therapy.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopistosta maisteriksi valmistuneiden geneerisiä taitojen ja oppimisen lähestymistapojen kuvauksia sekä kuvauksien yhtäläisyyksiä. Tarkoituksena oli haastatteluiden pohjalta muodostaa kuva valmistuneiden geneerisistä taidoista sekä oppimisen lähestymistavoista ja vertailla ulottuvuuksien sisältöä keskenään mahdollisten yhtäläisyyksien löytämiseksi. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Millaisia geneerisiä taitoja opiskelijat kokevat oppineensa korkeakouluopintojen aikana? 2. Millaisia oppimisen lähestymistapoja voidaan havaita opiskelijoiden opiskeluprosessien kuvauksista? 3. Miltä osin geneeristen taitojen kuvauksissa ja oppimisen lähestymistaitojen kuvauksissa voidaan havaita yhtäläisyyksiä? Geneeristen taitojen ja oppimisen lähestymistapojen yhtäläisyyksiä on tutkittu aiemmin ainoastaan kvantitatiivisissa tutkimuksissa, joten kvalitatiiviselle analyysille oli selkeä tarve. Menetelmät. Tutkimusaineisto on osa Tarja Tuonosen (HY) väitöskirjatutkimusta, ja se on kerätty keväällä 2013. Aineistona on 10 maisteriksi valmistuneen haastattelua. Kaikki haastateltavat kävivät töissä opintojen ohella ja suurin osa opiskeli generalistisilla aloilla. Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Yläkategoriat luotiin aiemman teorian pohjalta, sillä täysi irrottautuminen aiemmasta tiedosta olisi ollut haastava toteuttaa. Kolmas tutkimuskysymys toteutettiin puhtaasti kahden aiemman tutkimuskysymyksen tulosten pohjalta ja näin alkuperäiseen aineistoon ei enää palattu. Tulokset ja johtopäätökset. Geneeristen taitojen kuvauksien perusteella eroteltiin kuusi eri yläkategoriaa, joista osa jakaantui vielä alakategorioihin. Taitoja ovat tiedonprosessointitaidot, reflektointi, organisointikyky, ajattelutaidot, argumentointi sekä sosiaaliset taidot. Osa opiskelijoista koki, etteivät he olleet oppineet ollenkaan geneerisiä taitoja asiasta suoraan kysyttäessä, mutta haas, Objectives. The objective of this study was to find out from Helsinki university’s master graduates about their experiences on generic skills, approaches to learning and the similarities of those two. The study sought to answer three questions: 1. What kinds of generic skills students feel they learned during their university studies? 2. What kinds of approaches to learning can be found from the graduates’ studying descriptions? 3. What kinds of similarities are there in generic skills and approaches to learning? Similarities have only been studied in quantitative researches so there is a need for qualitative analysis. Methods. The data is a part of a dissertation research of Tarja Tuononen (University of Helsinki) and it was collected in the spring of 2013. The data consist of 10 interviews from students who have already graduated. All the interviewees worked while studying and most of them studied in generalistic fields. First two research questions were conducted with theory-bound content analyses. Top categories were created based on theory because full detachment from previous knowledge would have been difficult. The third research question was conducted on the basis of the results from two previous research questions. Results and conclusions. From the students’ descriptions of generic skills, six top categories were separated. Some of those skills were divided into subcategories. Top category skills were knowledge processing, reflection, organization skills, thinking skills, argumentation and social skills. Some of the students felt like they had not learnt any generic skills when asked directly but as the interview progressed, some generic skills appeared. In the second face of the research, students’ descriptions of approaches to learning were studied. Three top categories were created based on previous theory: deep approach, surface approach and organized studying. Especially deep approach and organized studying were visible in the interviews and descriptio

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani nuoriin kohdistuvaa itsevastuullisuuden politiikkaa uusliberalistisessa eetoksessa. Nuoret ja nuoruus ovat herättäneet yhteiskunnallista keskustelua, jossa on korostunut yhteiskuntaan kiinnittyminen ja huoli syrjäytymisestä. Yhteiskunnan taholta nuoriin on kohdistunut odotuksia ja vaatimuksia, kuitenkin samalla syrjäytyminen on näyttäytynyt yksilön vastuulla olevana asiana. Tässä tutkielmassa kysyin, millaisena nuorten paikantaminen ja ideaali nuoruus tuotetaan poliittisissa ohjelmissa. Nuoriin kohdistuvaa itsevastuullisuutta tarkastelin kysymällä, kuinka se näyttäytyy ja merkityksellistyy poliittisissa ohjelmissa. Tutkimuksen näkökulmaa määrittää uusliberalistinen eetos ja yhteiskunnallinen muutos. Tutkimusaineistoni rajasin kahteen nuoria koskevaan poliittiseen ohjelmaan, joista toinen edustaa opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisua ja toinen on Euroopan unionin nuorisoalan raportti. Tarkastelin kyseisiä poliittisia ohjelmia kriittisellä diskursiivisella lähestymistavalla. Analyysini perustui kriittisyyteen, totunnaisuuksien kyseenalaistamiseen, ja sen korostamiseen, että asioita voidaan tehdä ja sanoa ”toisin”. Poliittisissa ohjelmissa nuoria paikannettiin jännitteiden, ristiriitojen ja ongelmakeskeisyyden kautta. Ideaali nuoruus tuotettiin aktiivisen kansalaisuuden, osallisuuden ja arjenhallinnan -tavoitteissa. Nuoriin kohdistuva itsevastuullisuus näyttäytyi suuntaamalla huomio yksilökeskeisesti nuoriin, joiden kykyjä ja ominaisuuksia tulisi parantaa ja hyödyntää. Samaan aikaan rakenteellinen tarkastelu jäi vähäiseksi ja pintapuoliseksi. Yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, kuten työttömyyttä, tarkasteltiin nuorista vikoja paikantamalla. Nuoriin kohdistuva itsevastuullisuus merkityksellistyi osana nuoriin kohdistuvia eriytyviä poliittisia toimenpiteitä. Nuoriin kohdistettiin paljon erilaisia toimintapolitiikkoja, joita eriteltiin ja lueteltiin useita, mutta nuorten tilanteen kokonaisvaltaista ja syvällistä tarkastelu, The objective of my study was to examine the policy of youth self-responsibilitation in neoliberal ethos. Young people and youth have been in part of societal debate which focus on society adhesion and concerns about social exclusion. There have been also expectations and demands by society to young people, but at the same time social exclusion is seen self-responsibility-based problem. In this study I asked how youth is located and how the ideal youth is produced by the political programs. The policy of youth self-responsibilitation is examined by how it is appearing and what meanings it takes in political programs. The perspective of this study is based on neoliberal ethos and societal change. The study data consist of two political programs about youth policy which one represents the ministry of education and culture in Finland and the other is European union youth policy report. I examined these reports with the critical discursive research. The analysis based on critical thinking, challenging conventional way and highlights that things can be done and said in “other way”. In the political programs youth were located with tensions, conflicts and problem-orientation. The ideal youth was produced by targets of active citizenship, participation and management one’s own life. The self-responsibilitation of youth was appearing the way that focus to individually-based in young people, whose ability and capacity should be improved and utilized. At the same time the structural conversation was minimal and shallow. Social and societal problems, such as unemployment, were dealt individually by blaming young people. The self-responsibilitation of youth were meaningful as part of diversity politics. There were many different youth policies which were specified and listed, but young people situation as a whole and profound were not represented. This study concludes that young people and youth should be seen more dignified and humane way which means the transition to youth in

Tavoitteet. Mielen teorialla tarkoitetaan kykyä liittää mentaalisia tiloja kuten uskomuksia, aikomuksia ja toiveita itseen ja muihin sekä ymmärtää, että muiden mentaaliset tilat eroavat omista. Mielen teoria auttaa ymmärtämään toisen mieltä sekä tulkitsemaan ja ennustamaan ihmisten käyttäytymistä suhteessa heidän mentaalisiin tiloihinsa. Se on siten yksi tärkeimmistä taidoista lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta. Normaalisti kehittyvät lapset pystyvät yleensä tekemään päätelmiä muiden mentaalisista tiloista viiteen ikävuoteen mennessä. Mielen teorian kehittymiseen voivat vaikuttaa mm., kielelliset kyvyt, sukupuoli, kulttuuri ja perheen taustatekijät. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös lapsen temperamentilla on yhteys mielen teoriaan. Erityisesti tarkkaavainen, vähemmän reaktiivinen temperamentti näyttäisi edistävän mielen teorian kehittymistä. Heikot mielen teorian taidot voivat johtaa monenlaisiin vaikeuksiin sosiaalisissa suhteissa, joten temperamentin ja mielen teorian välisen yhteyden tutkiminen on tärkeää.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, ennustaako lapsen temperamentti yhdeksän kuukauden ja kolmen vuoden iässä lapsen mielen teoriaa viiden vuoden iässä. Lisäksi tarkasteltiin, onko temperamentin ja mielen teorian välisissä yhteyksissä eroa sukupuolten välillä. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin brittiläisen UK Millennium Cohort Study -seurantatutkimuksen aineistoa. Lasten temperamenttia arvioitiin yhdeksän kuukauden ja kolmen vuoden iässä vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla. Mielen teoriaa arvioitiin viiden vuoden iässä väärän uskomuksen tehtävällä. Temperamentin ja mielen teorian välisiä yhteyksiä tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla (n=8041). Tulokset ja johtopäätökset. Lapsen temperamentti yhdeksän kuukauden iässä ei ennustanut mielen teoriaa viiden vuoden iässä. Sen sijaan matala yliaktiivisuus ja tarkkaamattomuus, korkea itsenäisyys ja itsesäätely sekä korkea prososiaalinen käytös kolmen vuoden, Objectives. Theory of mind is the ability to assign mental states (e.g. beliefs, intentions and desires) to oneself and others as well as to recognise that others have mental states that differ from one’s own. Theory of mind helps individuals understand others’ minds and interpret and predict their behaviour in relation to their mental states. Thus, it is one of the most important skills for children’s social development. Normally developing children are usually able to make inferences about the mental states of other people by 5 years of age. Theory of mind development is associated with e.g. verbal ability, gender, culture and family background. Recent studies indicate that temperament may also have an influence on children’s theory of mind. Specifically, a less reactive, more observant temperament seems to enhance theory of mind development. Poor theory of mind may lead to various difficulties in social relationships. Thus, it is important to investigate relations between temperament and theory of mind. The aim of this study was to examine if children’s temperament at 9 months and 3 years predicts theory of mind at 5 years of age. Gender differences in the relationship between temperament and theory of mind were also investigated. Method. This study used a sample from the prospective British Millennium Cohort Study. Child temperament was assessed by parental reports at 9 months and 3 years of age. Theory of mind was assessed with a false belief task at 5 years of age. The relations between child temperament and theory of mind were examined using logistic regression (n=8041). Results and conclusions. Child temperament at age 9 months did not predict theory of mind at age 5. However, low hyperactivity and inattention, high independence and self regulation, and high prosocial behaviour at age 3 predicted theory of mind at age 5 after controlling for gender, ethnicity, vocabulary and maternal education. There were no significant gender differences in the relations be

Tutkielmassa tarkastellaan syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (attention deficit hyperactivity disorder, ADHD) yhteyttä masennusoireiluun ja runsaaseen alkoholinkäyttöön 40-vuoden iässä. Syntymäaikaisten riskitekijöiden vaikutuksista ennen aikuisuutta sekä yhteydestä ADHD:een tiedetään paljon, mutta aikuisikään asti ulottuvia tutkimuksia ei juuri ole tehty. ADHD:een yleisesti liittyy laaja psykiatrisen oireilun komorbiditeetti. Tutkimuksessa tarkastellaan, onko myös syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvä ADHD yhteydessä masennusoireiluun tai runsaaseen alkoholinkäyttöön aikuisiällä. Tutkittavat ovat henkilöitä, joilla on 1) syntymäaikaisia riskitekijöitä ja ADHD (n=45), 2) syntymäaikaisia riskitekijöitä, mutta ei ADHD:ta (n=387) sekä 3) verrokeita (n=73). Tutkimuskysymykset ovat: Onko ryhmällä, jolla on syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvä ADHD 1) enemmän masennusoireilua tai 2) enemmän runsasta alkoholinkäyttöä 40-vuotiaana verrattuna muihin ryhmiin?, 3) Ovatko aikuisiän ADHD-oireilu, masennusoireilu ja alkoholinkäyttö 40-vuotiaana yhteydessä toisiinsa eri tavoin eri ryhmissä? ja 4) Onko alkoholinkäyttö välittävänä tekijänä aikuisiän ADHD-oireilun ja masennuksen välisessä yhteydessä? Syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvä ADHD oli yhteydessä runsaampaan masennusoireiluun verrattuna muuhun riskiryhmään, mutta ei verrattuna kontrolliryhmään. Alkoholinkäyttö ei keskimäärin eronnut muista ryhmistä. Ryhmällä, joilla oli syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvä ADHD oli enemmän keskivakavaa tai vakavaa masennusoireilua ja haitallista tai riippuvuustasoista alkoholinkäyttöä. Kaikissa ryhmissä nykyinen ADHD-oireilu, masennusoireilu sekä alkoholinkäyttö olivat samaan tapaan yhteydessä toisiinsa siten, että ADHD-oireilun ja masennusoireilun yhteys oli kaikista voimakkain ja lisäksi ADHD-ryhmässä vielä muita voimakkaampi. Kun alkoholinkäyttö vakioitiin, todettiin, että alkoholinkäyttö toimii välittävänä tekijänä aikui, The purpose of this study is to examine whether attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) related to perinatal risk factors is linked to depressive symptoms and excessive alcohol consumption at age 40. There is a lot of scientific information about perinatal risk factors and their effects in childhood and connection to ADHD, but only few studies have researched adults. ADHD generally has a wide psychiatric comorbidity. This study examines whether ADHD related to perinatal risk factors is linked to depressive symptoms or excessive alcohol consumption in adulthood. Examinees consists of people who have 1) ADHD related to perinatal risks (n=45), 2) perinatal risks without ADHD (n=387) and 3) a control group (n=73). Research problems are: Does the ADHD group have 1) more depression symptoms and 2) more excessive alcohol consumption in their fourties than other groups, 3) is there a similar pattern of correlations between adulthood ADHD symptoms, depressive symptoms and alcohol consumption between all groups and 4) does alcohol consumption mediate the correlation between adulthood ADHD symptoms and depressive symptoms? ADHD related to perinatal risks had a connection to more substantial depressive symptoms comparing to other risk group but not to control group. Alcohol consumption on average did not differ from other groups. ADHD group did have more severe depressive symptoms and more harmful or addictional alcohol consumption. In all groups adulthood ADHD symptoms, depressive symptoms and alcohol consumption shared a similar correlation pattern. The correlation between ADHD and depressive symptoms was greatest and that correlation was strongest in the ADHD group. When the alcohol consumption was controlled over all groups, it was possible to notice that alcohol consumption mediates the correlation between adulthood ADHD and depressive symptoms. These results suggests that depressive symptoms and harmful alcohol consumption are possible associative problem to ADHD

Perinteisesti psykologiassa mielenterveys on nähty hyvänä, kun mielenterveyden häiriötä ei ole havaittavissa. Vaihtoehtoisen, melko tuoreen, näkemyksen mukaan mielenterveys muodostuu kahdesta eri jatkumosta: psyykkisestä oireilusta ja positiivisesta mielenterveydestä. Positiivinen mielenterveys käsittää muun muassa psyykkisen toimintakyvyn, subjektiivisen hyvinvoinnin kokemuksen sekä sosiaalisen toimintakyvyn. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin positiivisen mielenterveyden yhteyttä psyykkiseen oireiluun. Tämän lisäksi tarkasteltiin sosiaalisen tuen yhteyttä positiiviseen mielenterveyteen sekä sitä, muokkaako sosiaalinen tuki positiivisen mielenterveyden ja psyykkisen oireilun keskinäistä yhteyttä. Tutkimuksen aineisto on peräisin THL:n Mielen tuki – hankkeen Lapin väestötutkimuksesta vuonna 2012. Aineisto kerättiin postikyselynä kyselylomakkeella Lapin kunnista 15-80 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä. Positiivista mielenterveyttä mitattiin Warwick-Edinburgh Mental Well-Being mittarin lyhyellä versiolla (SWEMWBS), joka on kehitetty mittaamaan psyykkistä hyvinvointia sekä emotionaalisella että funktionaalisella tasolla. Psyykkistä oireilua mitattiin GHQ-12 mittarilla ja sosiaalista tukea Oslo-3 mittarilla. Muuttujien keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin moniluokkaisilla regressioanalyyseilla. Korkea psyykkinen oireilu oli yhteydessä matalaan positiiviseen mielenterveyteen. Tulokset tukivat niin ikään oletusta positiivisen mielenterveyden ja psyykkisen oireilun erillisyydestä. Sosiaalinen tuki oli itsenäisesti yhteydessä sekä positiiviseen mielenterveyteen että pienempään psyykkiseen oireiluun, mutta sen ei havaittu muokkaavan näiden kahden keskinäistä yhteyttä., Traditionally mental health has been viewed as the absence of psychopathology. Quite new alternative view of mental health views mental health being composed of two separate dimensions: positive mental health and mental illness. Positive mental health is conceived of as emotional and psychological well-being, positive functioning and social well-being. The aim of the study was to examine the relationship between positive mental health and mental illness. Furthermore, the connection of social support to positive mental health, and the moderating effects of social support to the relationship of mental health and mental illness were examined. The applied data is from population study of Lapland, Mielen tuki – project, in year 2012. The data was collected in mail questionnaire from 15-80 years old. Positive mental health was assessed with short version of Warwick-Edinburgh Mental Well-Being scale (SWEMWBS). Mental illness was assessed with GHQ-12 and social support with Oslo-3 scale. Variables were examined with regression analyses. Results showed that mental illness and positive mental health were moderately and reversed connected. Results also supported the separation of the two. Social support was autonomously related to better positive mental health and worse mental illness, but the moderating effect was not shown.

Kielellinen erityisvaikeus on laaja-alainen kielen kehityksen häiriö, josta kärsivillä ei-kielellinen älykkyys vastaa ikätasoa. Uusien sanojen oppimisen hitaus on yksi tyypillinen kielellisen erityisvaikeuden ilmenemismuoto. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että häiriöön liittyy myös kielellisten toimintojen epätavallista jakautumista oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Kielellisen erityisvaikeuden hermostollista perustaa on tutkittu pääosin aikuisilla ja kouluikäisillä lapsilla, vaikka häiriö ilmenee jo varhaislapsuudessa. Sanojen hermostollisten edustumien ja niissä oppimisen aikana tapahtuvien muutosten tutkiminen alle kouluikäisillä lapsilla voi auttaa ymmärtämään paremmin kielellisen erityisvaikeuden taustalla olevia tiedonkäsittelyn haavoittuvuustekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, onko sanojen hermostollinen edustuminen poikkeavasti lateralisoitunut kielellisessä erityisvaikeudessa. Lisäksi selvitetään, onko uusille sanoille syntyvien hermostollisten muistiedustumien muodostumisnopeudessa eroa verrattuna lapsiin, joilla kieli on kehittynyt normaalisti. Tutkimukseen osallistui 12 kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivää ja 12 kieleltään tyypillisesti kehittynyttä 3-6 -vuotiasta lasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin tutulle sanalle ja tuntemattomalle epäsanalle syntyvien herätejännitevasteiden ja niiden muutoksien eroja ryhmien välillä passiivisen kuuntelun aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivien sanojen hermostollinen edustuminen eivät olleet samalla tavalla vasemmalle lateralisoituneet kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Ryhmät erosivat toisistaan myös epäsanalle syntyvän herätevasteen suhteen: vertailuryhmällä se erosi kokeen alussa merkitsevästi sanan aikaansaamasta vasteesta (leksikaalisuusefekti) ja muuttui kokeen aikana sanan aikaansaaman vasteen kaltaiseksi (leksikalisoituminen), kun taas koeryhmällä vastaavaa eroa kokeen alussa ja muutosta kokeen aikana ei havaittu. Tutkimuksen perus, Specific Language Impairment is a broad spectrum disorder of language development, not including deficits of non-verbal intelligence. It typically manifests in a slower rate of learning new words. According to previous research, the disorder is connected with anomalous lateralization of speech related neural processes. The neural basis of Specific Language Impairment has mainly been studied in adults and school aged children, even though the disorder manifests already in preschool age. Studying the neural representations of words and their changes during a learning process in preschool children can help to recognize the cognitive risk factors of Specific Language Impairment. This study aims to confirm, whether neural representations of words are anomalously lateralized in Specific Language Impairment. In addition, differences in the rate of formation of the neural representation of words between children with Specific Language Impairment and children with typically developed language skills are studied. 12 children with Specific Language Impairment and 12 children with typically developed linguistic abilities between the ages 3 to 6 participated in the study. The differences between groups in event related potentials for a known word and an unknown pseudoword and the changes they undergo during passive listening were explored. It was found that the evoked response potentials for both stimulus types were more clearly lateralized on the left side in linguistically typically developed children than in those with Specific Language Impairment, suggesting atypical organization of word representations. Group differences were also found in the event related potentials elicited by the pseudoword: in the control group the event related potential for the pseudoword differed significantly from the one for the known word in the beginning of the experiment (lexicality effect) and resembled it by the end of the experiment (lexicalization), whereas no such difference in the beginni

Sekä oppimisen itsesäätelytaitojen että kognitiivis-attributionaalisten strategioiden on aiemman tutkimuksen valossa tunnistettu olevan yhteydessä opiskelijoiden menestymiseen ja edistymiseen opinnoissaan. On myös havaittu, että opintojen alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden itsesäätelytaidot ovat heikommat kuin maisterivaiheen opiskelijoiden, mutta muuten aiempaa tutkimustietoa opiskelijoiden itsesäätelytaidoista eri opintovaiheissa on vähän. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli tarkastella Humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden oppimisen itsesäätelytaitoja ja kognitiivis-attributionaalisia strategioita. Tarkasteltavana olivat laskennallisesti tutkinnon suoritusvauhdista viivästyneet kandivaiheen opiskelijat ja maisterivaiheen opiskelijat. Toinen tavoitteeni oli yksilölähtöisesti klusterianalyysin avulla tarkastella, millaisia oppimisen itsesäätelytaitojen ja kognitiivis-attributionaalisten strategioiden muodostamia kombinaatioita muodostuisi. Profiilien eroja opintomenestyksen suhteen tarkastelen sen jälkeen keskiarvotiedon perusteella. Käytettävissäni oli Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön yhteistyössä Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan kanssa kerätty kyselyaineisto. Kysely sisälsi itsesäätelytaitoja ja kognitiivis-attributionaalisia strategioita mittaavia väittämiä. Tutkintovaiheiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa itsesäätelytaitojen suhteen, mutta maisterit käyttivät kandeja enemmän optimistista strategiaa ja vähemmän itseä vahingoittavaa strategiaa. Oppimisen itsesäätelytaitojen ja kognitiivis-attributionaalisten strategioiden perusteella muodostetut profiilit olivat: A) Tehtävää välttelevät, itsesäätelytaitoiset opiskelijat B) Optimistiset, itsesäätelytaitoiset opiskelijat C) Optimistiset, heikot itsesäätelytaidot omaavat opiskelijat D) Tehtävää välttelevät, heikot itsesäätelytaidot omaavat opiskelijat. Näistä maisterien enemmistö sijoittui profiiliin B ja kandien profiiliin A. Tulosten pe, Previous studies have shown that both self-regulated learning and cognitive-attributional strategies are related to academic success and proceeding in studies. It seems that student’s skills in self-regulation could be weaker in the beginning of studies in higher education rather than in the master degree studies. However there is still too little information regarding different phases of studies. In this study my intention was to investigate the self-regulation skills and cognitive-attributional strategies of students in the faculty of humanities. My focus was in two type of study phase that is bachelor students whose studies are delayed compared to how they should have proceeded. And another group was students in master degree. I also used cluster analysis in order to form student profiles based on their values on self-regulation and cognitive-attributional strategies. My interest was also to find out how masters and bachelors were situated in these profiles. Each profiles study success was evaluated according to GPA. The questionnaire and given data was produced by The Helsinki University Centre for Research and Development of Higher Education along with the Faculty of Humanities in the University of Helsinki. The questionnaire included statements regarding self-regulated learning and cognitive-attributional strategies. There is no statistically significant difference in self-regulated learning between masters and bachelors. However masters seem to use more optimistic strategy and less self-handicapping strategy compared to bachelors. Following profiles were based on self-regulated learning and cognitive-attributional strategies: A) Task avoidant and skillful students in self-regulation B) Optimistic and skillful students in self-regulation C) Optimistic and students who have weak skills in self-regulation and D) Task avoidant and students who have weak skills in self-regulation. The majority of masters situated in profile B and majority of bachelors situated in

The objective in this thesis was to examine the psychological process of image-quality estimation, specifically focusing on people who are naïve in this respect and on how they estimate high-quality images. Quality estimation in this context tends to be a preference task, and to be subjective. The aim in this thesis is to enhance understanding of viewing behaviour and estimation rules in the subjective assessment of image-quality. On a more general level, the intention is to shed light on estimation processes in preference tasks. An Interpretation-Based Quality (IBQ) method was therefore developed to investigate the rules used by naïve participants in their quality estimations. It combines qualitative and quantitative approaches, and complements standard methods of image-quality measurement. The findings indicate that the content of the image influences perceptions of its quality: it influences how the interaction between the content and the changing image features is interpreted (Study 1). The IBQ method was also used to create three subjective quality dimensions: naturalness of colour, darkness and sharpness (Study 2). These dimensions were used to describe the performance of camera components. The IBQ also revealed individual differences in estimation rules: the participants differed as to whether they included interpretation of the changes perceived in an image in their estimations or whether they just commented on them (Study 4). Viewing behaviour was measured to enable examination of the task properties as well as the individual differences. Viewing behaviour was compared in two tasks that are commonly used in studies on image-quality estimation: the estimation of difference and the estimation of difference in quality (Study 3). The results showed that viewing behaviour differed even in two magnitude-estimation tasks with identical material. When they were estimating quality the participants concentrated mainly on the semantically important areas of the image, Tämä väitöskirja käsittelee subjektiivista kuvanlaadun arviointiprosessia, etenkin keskittyen kuvanlaadun arvioinnin suhteen kouluttamattomien ihmisten korkea laatuisten kuvien arviointiin. Kuvanlaadulla tarkoitetaan tässä kuvan prosessointiin liittyviä tekijöitä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä kuvanlaadun arviointiprosessista ja sen mittaamisesta. Kuvanlaadun arviointiprosessissa on yleisesti keskitytty saamaan yksi arvio laadusta tai yksi arvio jollain etukäteen määritellyllä skaalalla. Tällöin emme tiedä mihin kouluttamaton arvioitsija olisi kiinnittänyt huomionsa ja millä perusteilla hän olisi kuvaa arvioinut. Tätä selvittämään kehitimme menetelmän, jolla voimme tarkastella ihmisten arvioissaan käyttämiä perusteita. Ihmiset kuvailivat perusteita vapaasti ja kun he saivat käyttää omaa sanastoaan, he olivat myös johdonmukaisia arvioissaan. Tätä menetelmää käytettiin myös selvittämään subjektiivisia kuvanlaatu-ulottuvuuksia, joita olivat värien luonnollisuus, tummuus ja tarkkuus. Toinen osa väitöskirjaa käsittelee kuvanlaadun arviointitehtävää prosessina. Selvitimme miten pieni muutos koehenkilöille annetussa ohjeistuksessa muuttaa heidän tapaansa katsella kuvaa heidän tehdessä siihen liittyviä arvioita. Tehtävänä oli kahdessa kuvassa näkyvien erojen arviointi joko erojen suuruuden tai kuvanlaadun erojen mukaan. Kuvanlaatua arvioitaessa huomio kiinnittyi enemmän kohtiin, jotka olivat semanttisesti merkityksellisiä, kun eroja arvioitaessa laajempi alue otettiin huomioon. Tarkastelimme myös kuvanlaadunarviointeihin liittyviä yksilöiden välisiä eroja. Koehenkilöt pystyttiin jakamaan kolmeen ryhmään heidän katselutapojensa perusteella. Nämä katselutaparyhmät erosivat toisistaan myös siinä kuinka paljon he käyttivät arvioinneissaan perusteina vaikutelmia, jotka syntyivät kuvanlaadun muutosten pohjalta. Toiset keskittyivät arvioimaan kuvanlaatua siihen liittyvien attribuuttien mukaan, kun toiset käyttivät perusteina näiden attribuuttien kuvan viestiin synnyttämiä vaiku

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena on tuoda esiin associate professorien näkemyksiä hyvästä opettamisesta, heidän tavoistaan rakentaa näkemyksensä sekä heidän kokemistaan resursseista ja vaikeuksista opetuksen kehittämisessä. Tuloksia tarkasteltiin osittain professorien urapolkuun (tenure track) kuuluvan opetusosaamisen arvioinnin kautta. Tutkielmassa haettiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia ovat associate professorien näkemykset hyvästä opettamisesta? 2) Minkä elementtien kautta associate professorit rakentavat näkemyksensä? 3) Millaisia kokemuksia associate professoreilla on opetuksen kehittämisen resursseista? 4) Millaisia kokemuksia associate professoreilla on opetuksen kehittämisen vaikeuksista? Metodit. Tutkielmassa haastateltiin seitsemää Insinööritieteiden korkeakoulun associate –tason professoria, joista kaikki olivat osallistuneet opetusosaamisen arviointiin ennen urapolulle valituksi tulemista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin ja ne pidettiin talvella 2015-2016. Kerättyjen aineistojen laadullinen analyysi toteutettiin abduktiivisella temaattisella analyysillä. Tutkimuksen taustalla on Boyerin (1990) käsite oppineisuus opetuksessa (the scholarship of teaching) ja Kreberin ja Crantonin (2000) siihen lisäämä näkemys, jonka mukaan kolmella eri reflektion tavalla (sisältö-, prosessi- ja premissireflektio) saavutettavat kolme tiedon kenttää (ohjaava, pedagoginen ja suunnitelmallinen tieto) rakentavat opetuksen oppineisuuden. Boyerin (1990) käsitettä ja Kreberin ja Crantonin (2000) reflektioita ja tiedon kenttiä hyödynnettiin haastateltavien hyvän opettamisen näkemysten, resurssien sekä vaikeuksien analysoinnissa. Tulokset ja johtopäätökset. Haastatteluista ilmeni kolme erilaista näkemystä hyvästä opettamisesta. Näkemykset olivat 1) opettaminen monipuolisten eväiden antamisena työelämää varten 2) opettaminen opiskelijoiden aktivoimisena sekä 3) opettaminen opiskelijoiden huomioimisena. Haastateltavat rakensivat näkemyksen, Aims. The aim of this thesis is to bring forth Aalto university School of Engineering associate professors' conceptions of good teaching, their construction of the conceptions and experiences about resources and difficulties in developing teaching. These issues are partly elaborated in the light of teaching competence assessment which is part of the tenure track career path for professors. In this thesis the following research questions were addressed: 1) What are the associate professors' conceptions of good teaching? 2) Through which elements the associate professors construct their conceptions? 3) What kinds of experiences the associate professors have about the resources in developing teaching? 4) What kinds of experiences the associate professors have about the difficulties in developing teaching? Methods. Seven associate professors of the School of Engineering were interviewed and they had all participated in teaching competence assessment before being admitted as associate professor. Seven thematic interviews were conducted in the Winter 2015-2016. The qualitative method of analysis was an abductive thematic analysis. The theoretical framework is based on Boyer's concept of the scholarship of teaching and Kreber and Cranton's (2000) perception of three knowledge domains (instructional, pedagogical and curricular knowledge) that are based on three reflections (content, process and premise reflection) which together construct the scholarship of teaching. Boyer's (1990) concept and Kreber and Cranton's (2000) three types of reflections and knowledge domains were utilized in analyzing the conceptions of good teaching as well as resources and difficulties in developing teaching. Results and conclusions. Three different conceptions about good teaching emerged. The conceptions were 1) teaching as providing multifunctional tools for working life, 2) teaching as activation of students and 3) teaching as emphasizing students. The interviewees constructed their concepti

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on laaja-alainen kehityksellinen häiriö, johon liittyy erityisesti toiminnanohjauksen vaikeuksia. Häiriö ilmenee kehitystasoon sopimattomana tarkkaamattomuutena, impulsiivisuutena ja yliaktiivisuutena sekä lapsilla että aikuisilla. ADHD voi aiheuttaa yksilölle merkittäviä vaikeuksia työ-, opiskelu- ja yksityiselämässä. Aikuisiän häiriötä koskeva tutkimus on vielä vähäistä, etenkin tarkkaavuuteen liittyvien aivoverkostojen toimintaa koskien. Lapsuusiän ADHD on yhdistetty aiemmin tarkkaavuuden osa-alueista heikentyneeseen tarkkaavuuden ylläpitoon ja kontrolliin, mutta normaaliin tarkkaavuuden suuntaamiseen. Aikuisten ADHD:n osalta tulokset ovat epäyhtenäisiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näiden tarkkaavuuden verkostojen toimintaa tarkkaavuutta vaativien tehtävien aikana ADHD-diagnosoiduilla aikuisilla. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että ADHD-ryhmässä tarkkaavuuden suuntaaminen on yhteydessä alentuneeseen aivoaktivaatioon frontoparietaalisessa verkostossa verrattuna kontrolliryhmään. Toisena hypoteesina oli, että ADHD-ryhmässä jaettu tarkkaavuus on yhteydessä alentuneeseen aivoaktivaatioon dorsolateraalisella etuaivokuorella, etupihtipoimussa ja precuneuksessa verrattuna kontrolliryhmään. Sekä ADHD-ryhmässä että kontrolliryhmässä oli 16 aikuista (ikä 25 – 56), joiden aivoaktivaatiota mitattiin tarkkaavuustehtävien aikana toiminnallisella magneettiresonanssikuvauksella. Tarkkaavuustehtävät sisälsivät sekä jaetun että valikoivan tarkkaavuuden tilanteita, joissa tarkkaavuuden suuntaamista kohdeärsykkeeseen häirittiin häiriöärsykkeillä. Tutkimuksen tulokset tukivat asetettuja hypoteeseja. Frontoparietaalinen verkosto aktivoitui vähemmän ADHD-ryhmässä valikoidun tarkkaavuuden aikana kontrolleihin verrattuna. Jaetun tarkkaavuuden aikana samansuuntainen aivoaktivaatio ero ryhmien välillä havaittiin dorsolateraalisella etuaivokuorella, etupihtipoimussa ja precuneuksessa. Lisäksi ADHD ryhmässä havaittiin hyperaktiivi, Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is a pervasive neurodevelopmental disorder of executive functions, which affects the social, occupational, educational, and personal life of the individuals concerned. The main characteristics of this disorder are age inappropriate inattention, impulsivity and hyperactivity. The research on adult ADHD is still scarce, especially concerning the neural networks of attention. Childhood ADHD has been associated with impairment in two of the attentional network subsystems alerting and executive control, leaving the third subsystem, orienting of attention, intact. Research on adult ADHD and the subsystems of attentional network is contradicting. The aim of this study was to investigate neural activation of these attentional networks during highly demanding attentional tasks in adults with ADHD. The first hypothesis was that the ADHD group have decreased activity in the frontoparietal network during orienting of attention in contrast to the control group. The second hypothesis was that the ADHD group have decreased activity in the dorsolateral prefrontal cortex, anterior cingulate gyrus, and precuneus during divided attention in contrast to the control group. Both the ADHD group and the control group included 16 participants, aged 25 – 56 across all participants, whose brain activation was measured with functional magnetic resonance imaging during the attentional tasks. The tasks included divided and selective attention. Both conditions included task-irrelevant novel distractors. The results supported both hypotheses. The ADHD group had decreased brain activity in the frontoparietal network during top-down controlled and bottom-up triggered attention. Decreased activation in the dorsolateral prefrontal cortex, anterior cingulate gyrus and precuneus was observed during divided attention in the ADHD group. Furthermore, the default-mode network was hyperactivated in the ADHD group. Activation of this network has been related to

Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli tutkia käytännön toimijoiden (practitioners) käsityksiä opetuksen kansainvälistymisestä. Tavoitteena oli erityisesti tunnistaa ja selvittää, minkälaisia teemoja käytännön toimijoiden kuvauksista kansainvälisestä opetuksesta, löytyy. Tässä tutkimuksessa käytännön toimijoita edustavat yliopisto kontekstissa toimivat opettajat ja opetuksen kehittäjät, jotka opetuksen ja kansainvälistymisen kehittämisessä ja toteuttavat niitä käytännössä. Käsityksiä tutkin kysymällä: Miten opetuksen kehittäjät kuvaavat kansainvälistä opetusta? Aiemmissa teoretisoinneissa ja tutkimuksissa kansainvälistymisen merkitys on havaittu usein epäselväksi, johon ratkaisuksi on tarjottu niin yhtenäisen määritelmän muodostamista kuin erilaisten käsityksien hyväksymistä. Yliopistojen kansainvälistymisen ympäristö on kuvattu globalisoituvana aiemassa kirjallisuudessa, mikä vaatii muutoksia myös kansainvälisessä opetuksessa. Vaihtoehtoisesti yliopistojen kansainvälisyys on nähty myös yliopistojen alkuperäisenä ja keskeisenä piirteenä. Aiemman kirjallisuuden perusteella odotin saavani erilaisia kuvauksia kansainvälisestä opetuksesta ja sen tärkeydestä. Ilmiön tutkimiseksi valitsin metodit, joilla pystyin keräämään kuvauksia kansainvälisestä opetuksesta ja jäsentämään kuvauksissa käsitellyistä teemoista. Aineisto koostui kuudesta haastattelusta, joissa kansainvälisestä opetuksesta ja yliopistojen kansainvälisyydestä keskusteltiin ennalta määriteltyjen teemojen ja apukysymysten avulla. Kerättyä aineistoa analysoin temaattisen analyysin avulla. Analyysin tuloksien mukaan opettajien ja opetuksen kehittäjien kuvauksista kansainvälisestä opetuksesta voitiin tunnistaa kuusi olennaista teemaa, jotka kategorisoitiin joko kansainväliseksi vuorovaikutukseksi tai sisällöksi. Sekä kansainvälinen vuorovaikutus että sisältö kuvattiin tavoiteltavana mutta samaan aikaan ongelmallisina. Kansainvälisen opetuksen kuvattiin samanaikaisesti ympäristön muutoksiin vastaavana että y, The purpose of this thesis is to study practitioners’ perceptions on internationalization of teaching. The aim was especially to identify and investigate the themes inside practitioner’s descriptions of international teaching. The practitioners that are considered in this study are teachers and academic developers in university context who develop and practice both teaching and internationalization. Their perceptions were studied by asking: how is international teaching described by developers of teaching? In previous literature, the meaning of internationalization is often seen as unclear. Two solutions are: trying to capture a common definition or accepting the different interpretations on internationalization. In previous studies, the internationalizing environment in universities has often been described as globalizing, which requires changes in universities and its duties. Simultaneously, universities’ internationalization is considered as an original and essential characteristic of universities. According to the previous literature, I expected to obtain different descriptions of international teaching and its importance. The chosen methods were used to collect descriptions on internationalization and identify the themes that were discussed in these descriptions. Six interviews were implemented where international teaching and universities internationalization was discussed by use of predetermined themes and assistance questions. The collected data was analyzed by use of thematic analysis. As a result of the analysis, six themes were recognized from the descriptions of university teachers and academic developers on international teaching. These themes were categorized as either international interaction or international content. Both international interaction and content were described as desirable goals but were also recognized as problematic. Additionally, international teaching was described as a response to the changes in the globalizing environment and as