Search

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomalaisten lukiolaisten (n=20) ja yliopisto-opiskelijoiden (n=20) sekä ruotsalaisten lukiolaisten (n=20) ruotsinkielisten kertomusten rakennetta. Vertaan, miten suomalaiset toisen kielen oppijat ja ruotsalaiset ensikielen oppijat rakentavat kertomuksensa. Tutkimusmateriaali, joka koostuu 60 lyhyestä kirjoittajien omiin kokemuksiin perustuvasta kertomuksesta, on osa aineistoa, jota on kerätty Jyväskylän yliopiston toisen kielen oppimista käsittelevässä Topling-hankkeessa vuodesta 2010 alkaen. Tutkimukseni on pääasiassa laadullinen tekstinanalyysi, jossa käytän myös määrällisiä menetelmiä. Pohjaan analyysini labovilaiseen kertomusmalliin (Labov & Waletzky 2006 [1967]; Labov 1972), jonka mukaan kertomuksen rakenteeseen kuuluu kuusi elementtiä: abstrakti, orientaatio, toiminta, tulos, arviointi ja lopetus. Tavoitteena on selvittää, miten suuressa mittakaavassa ja missä järjestyksessä nämä kertomusosat esiintyvät aineistossani ja millaisia ne ovat luonteeltaan. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki 60 kertomusta sisältävät taustoittavaa orientaatiota, tapahtumista kertovaa toimintaa ja kertomuksen tärkeyttä painottavaa arviointia. Kolme muuta kertomusosaa, alun tiivistävä abstrakti, seurauksista kertova tulos ja labovilainen kertomuksen lopetus, ovat puolestaan suhteellisen harvinaisia elementtejä. Täten voidaan todeta, että orientaatio, toiminta ja arviointi näyttävät kuuluvan kertomuksen syvärakenteeseen. Ensi- ja toisen kielen oppijoiden kertomusrakenteissa on havaittavissa tiettyjä eroja, jotka voidaan nähdä johtuvan lähinnä erilaisista kielellisistä valmiuksista, mutta myös henkilökohtaisista valinnoista, kuten aiheesta. Kyse on kuitenkin enemmän laadullisista kuin rakenteellisista seikoista, kuten erilaisten arviointityyppien käytöstä. Tämän tutkimuksen kirjoittajat rakentavat kertomuksensa pääpiirteittäin prototyyppisen rakenteen mukaisesti: valtaosa kertomuksista sisältää selkeän alun, keskikohdan ja lopun, joilla on oma funktionsa ja joita voidaan kuvata havainnollisesti Labovin kertomusmallin avulla.

nonPeerReviewed

Vieraiden kielten opettaminen on vuosikymmenten myötä muuttunut yhä kommunikatiivisempaan suuntaan ja oppimisteorioissa on alettu kritisoimaan kielioppikeskeisyyttä, minkä myötä kielten opetuksen keskiöön on jo vuosien ajan ollut nousemassa kulttuuri ja kulttuurien välinen viestintä. Yhä useammat tutkijat ja kielenopetuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kulttuuri kuuluu olennaisena osana kielten opetukseen ja tämä onkin otettu huomioon myös uusimpien opetussuunnitelmien laadinnassa. OPS:n suuntaviivoja noudattavia kielten oppikirjoja kohtaan on täten muodostunut uusia odotuksia: niiden oletetaan tukevan myös oppilaiden kulttuurien välisen kompetenssin kehittymistä. Koska oppikirjoilla on aina ollut keskeinen asema Suomen koulujärjestelmässä, on niitä vuosien saatossa tutkittu monesta eri näkökulmasta keskittyen kuitenkin aina yhden kielen oppikirjoihin kerrallaan. Tässä tutkimuksessa otettiin tarkasteluun sekä englannin että ruotsin kielen uusimmat lukion oppikirjasarjat ja verrattiin niiden kulttuurisisältöjä. Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostuivat Lukion opetussuunnitelman perusteista nousevat kulttuurin opetuksen suuntaviivat, jotka muistuttavat toisiaan suurilta osin sekä englannin että ruotsin kielessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tietoa oppikirjat sisältävät kohdemaiden kulttuureista sekä miten paljon kulttuurisisällöt eroavat toisistaan, kun vertaillaan englannin ja ruotsin oppikirjoja. Molemmat analysoitavat oppikirjasarjat olivat Otavan julkaisemia ja ne on painettu uusimman LOPSin julkaisemisen jälkeen. Tutkimusmenetelmänä oli sisällön analyysi. Jokainen kirjasarjojen kirja käytiin järjestelmällisesti läpi ja niistä löytyneet kulttuurielementit sijoitettiin kymmenestä kulttuurikategoriasta koostuvaan luokitteluun, joka muodostettiin Byramin ja Karjalan ehdotelmien pohjalta. Lopuksi kaikki luokittelun kategoriat vertailtiin kahden kielen välillä niin, että erot ja yhtäläisyydet englannin ja ruotsin kielten oppikirjojen kulttuurisisällöissä tulivat esille. Tutkimus osoitti, että Open Road-kirjasarjan kulttuurisisältö oli pirstaleisempi eikä tarjonnut yhtä hyvää käsitystä englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten arjesta kuin Galleri-kirjasarja ruotsia äidinkielenään puhuvista. Gallerin kulttuurikuvaus oli laajempi ja antoi yksityiskohtaisemman kuvan ruotsalaisesta ja suomenruotsalaisesta kulttuurista. Molemmissa kirjasarjoissa ns. korkeakulttuuri sekä turistinäkökulma olivat selvästi tehneet tilaa ns. syväkulttuurille, eli tavallisten ihmisten arjelle, mielipiteille, uskomuksille ja tavoille sekä tottumuksille vaikkakin musiikki, taide ja kirjallisuus dominoivat etenkin varsinaisten kulttuuri-kurssien kirjojen sisältöä. Varsinkin Open Roadin heikkoutena oli, etteivät kirjat tukeneet opiskelijoiden kulttuurienvälisen ymmärryksen ja -kompetenssin kehitystä, toisin kuin Galleri, ja että Open Road keskittyi, kuten monet edeltäjänsä, kahden pääkulttuurin, Britannian ja Yhdysvaltojen, kuvailemiseen.

Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää mahdollisia yhteyksiä Gardnerin älykkyyksien, aistikanaviin perustuvien oppimistyylien ja koulumenestyksen ruotsissa ja muissa aineissa välillä. Tutkielma rajattiin koskemaan alkuperäistä seitsemää älykkyyden lajia (lingvistinen, visuaalis-spatiaalinen, loogis-matemaattinen, musikaalinen, kinesteettinen, interpersoonallinen ja intrapersoonallinen älykkyys) ja oppimistyylejä visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen ja taktiilinen. Koulumenestyksen mittarina käytettiin eri aineiden arvosanoja. Tutkimusaineisto kerättiin kahden itsearviointitestin avulla, joista toinen käsitteli älykkyyksiä ja toinen oppimistyylejä. Aineisto koostui yhteensä 88 lukiolaisen ja yläkoululaisen vastauksesta, ja ne analysoitiin määrällisiä menetelmiä käyttäen. Tutkielmassa kartoitettiin vastaajien käyttämät oppimistyylit sekä älykkyysprofiilit. Mm. korrelaatioiden avulla tutkittiin mahdollisia yhteyksiä älykkyyksien ja oppimistyylien sekä näiden ja koulumenestyksen välillä. Pyrin myös selvittämään, mitkä älykkyydet ja oppimistyylit kuvaavat erilaisia oppijoita ja erityisesti erilaisia kieltenoppijoita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että älykkyyksien ja oppimistyylien väliltä löytyy sekä positiivisia että negatiivisia korrelaatioita. Useimmat älyt korreloivat positiivisesti niiden aineiden arvosanojen kanssa, joiden voi olettaa liittyvän kyseiseen älykkyyteen, esimerkiksi musikaalinen älykkyys korreloi positiivisesti musiikin arvosanan kanssa. Oppimistyylien ja arvosanojen välillä ei ollut juurikaan merkittäviä korrelaatioita, mikä luultavasti johtuu siitä, että monella vastaajalla oli useampi vahva oppimistyyli. Erilaisia oppijoita tarkasteltaessa selvisi, että ns. hyvät oppilaat ovat useammin lingvistisesti, loogis-matemaattisesti ja intrapersoonallisesti älykkäitä verrattuna heikompiin oppijoihin, jotka puolestaan ovat useammin visuaalis-spatiaalisesti, musikaalisesti, kinesteettisesti ja interpersoonallisesti älykkäitä. Hyvät oppijat käyttävät myös muita useammin kaikkia aisteja oppiessaan. Vastaavia tuloksia saatiin myös kieltenoppijoiden kohdalla. Tutkielmani osoittaa, että älykkyyksien, oppimistyylien ja koulumenestyksen välillä on havaittavissa joitakin yhteyksiä. Tuloksista käy kuitenkin myös ilmi, että tietyt älykkyydet ja oppimistyylit eivät ole tae opintomenestykselle. Jokainen oppii ja on älykäs omalla tavallaan ja tärkeintä onkin löytää ne keinot, joilla kaikki oppimisresurssit saadaan hyödynnettyä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla ruotsin kielen aineenopettajiksi opiskelevien käsityksiä opettajan roolista, tehtävistä sekä heidän omasta tulevasta opettajaidentiteetistään. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin kvalitatiivisesti. Haastatteluun osallistui seitsemän opiskelijaa, jotka kaikki olivat jo pääsykokeessa saaneet opinto-oikeuden sekä ruotsin kieleen että opettajan pedagogisiin opintoihin. Opiskelijat valittiin siten, että yksikään heistä ei tutkimushetkellä eli syksyllä 2011 ollut aloittanut opettajan pedagogisia aineopintoja. Teemahaastatteluiden perusteella määrittelin jokaiselle haastateltavalle sopivan opettajan roolin. Tarkoituksena oli näin tarkastella, mikä opettajan rooli kuvaa parhaiten opiskelijan näkemyksiä opettamisesta ja opettajan ammatista. Käyttämäni opettajan roolien kuvaukset pohjautuvat Rannströmin (1995) tutkimukseen ja ovat tiedonvälittäjä, selittäjä, mielenkiinnon herättäjä, huolenpitäjä ja kasvattaja. Analyysin perusteella yksi haastateltavista oli opettajan rooliltaan lähinnä tiedonvälittäjä. Selittäjä kuvasi kahden haastateltavan näkemyksiä parhaiten, kun taas mielenkiinnon herättäjä vastasi parhaiten kolmen informantin mielipiteitä ja yksi haastatelluista oli kasvattaja. Analyysiosiossa käsittelin myös muutamia sellaisia asioita, jotka aineiston perusteella näyttivät nousevan esiin: seitsemästä haastatellusta kuusi nosti esiin negatiiviset asenteet ruotsin kieltä kohtaan mahdollisena haasteena tulevassa työssään. Myös opettajan roolin ja henkilökohtaisen elämän yhdistäminen mietitytti, kolme haastateltavaa käsitteli tässä yhteydessä myös sosiaalista mediaa pohtien voiko opettaja olla esimerkiksi Facebookissa oppilaiden kaveri. Tuloksista voidaan päätellä, että aineenopettajiksi opiskelevien käsitykset opettajan roolista, tehtävistä ja omasta tulevasta opettajaidentiteetistään vaikuttavat olevan hyvin yksilöllisiä sekä vaihtelevan voimakkaasti haastateltavien välillä, eikä ainakaan tässä tutkimuksessa voitu osoittaa mitään selkeää taustatekijää, joka olisi ennustanut sitä, mikä opettajan rooli kuvaa opiskelijaa parhaiten.

Ruotsin kielellä on suomalaisessa yhteiskunnassa vahvat historialliset juuret, ja siihen kohdistuvat muutokset vaativat aikaa. Viime aikoina ruotsin kielen asemaan on kuitenkin kohdistunut muutosvaatimuksia ja siitä on tullut keskustelun aihe niin politiikassa kuin myös kansan keskuudessa. Noin 5,5 % Suomen kansalaisista on äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja ruotsin kielellä on perustuslaissa turvattu virallisen kielen asema. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen Suomen kansalaisen tulee opiskella ruotsia, ja sen lisäksi valtion ja kuntien virkoihin vaaditaan virkamiesruotsin taito. Näin on tarkoitus taata myös ruotsinkielisten palveluiden saanti. Medioissa onkin keskusteltu siitä, toteutuuko tämä ajatus. Samoin on pohdittu, tulisiko ruotsin kieli muuttaa Suomen koulujärjestelmässä valinnaiskieleksi, jolloin koulussa olisi mahdollista opiskella ruotsin sijasta jotakin muuta kieltä, esimerkiksi venäjää. Suomessa venäjänkielisten maahanmuuttajien, turistien ja kauppasuhteiden määrä kasvaa, ja täten venäjän kielen osaajille olisi Suomen elinkeinoelämän kannalta suuri tarve. Tämä tutkimus on tapaustutkimus, joka on toteutettu Kymenlaaksossa Kouvolassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena yhteiskunnan eri toimijat näkevät Suomen kielikoulu-tuspoliittisen tilanteen ruotsin ja venäjän kielten näkökulmasta Kaakkois-Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimushaastatteluun osallistui kolme kuntapäättäjää, kolme rehtoria, kolme yritysten edustajaa sekä lomakekyselyyn 70 lukiolaista kolmesta eri kouvolalaislukiosta. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimustulokset on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että suhtautuminen ruotsin kieltä kohtaan Suomen toisena virallisena kielenä on pääosin myönteinen, vaikkei kielen tarve informanttien arkielämässä Kouvolan seudulla olekaan merkittävä. Venäjän kielen osaajille Kaakkois-Suomessa sen sijaan olisi kysyntää erityisesti elinkeinoelämän näkökulmasta. Kuitenkin tulee pohtia, kenen tehtävä tähän elinkeinoelämän tarpeeseen on vastata; kunnan ja sitä kautta lukioiden vai itse yritysten. Tärkeää on myös pohtia sitä, onko ruotsin kielen valinnaistaminen ylipäätään ratkaisu suomalaisten venäjän kielitaidon parantamiseksi ja mitkä voisivat olla muut mahdolliset ratkaisut. 70 tutkimukseen osallistuneesta opiskelijasta 21 olisi valinnut venäjän kielen ruotsin sijasta. Enemmistö tutkimushaastatteluun osallistuneista mahdollistaisi kokeilun, jossa ruotsin kielen voisi vaihtaa venäjään Itä-Suomessa, mutta kokeilun toteuttaminen käytännössä ja siitä mahdollisesti aiheutuvat seuraamukset kokeiluun osallistuvalle kunnalle ja opiskelijoille tulee selvittää.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli katsoa englannin ja ruotsin oppimista koulun ulkopuolella toiminnan teorian ja erityisesti Engeströmin (1987, 1999) toimintajärjestelmämallin näkökulmasta, josta aihetta ei ole aiemmin lähestytty. Tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: 1) Ovatko abiturientit enemmän kielenkäyttäjiä vai -oppijoita englannissa ja ruotsissa koulun ulkopuolella? 2) Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä heidän toiminnassaan on englannissa ja ruotsissa? 3) Mitkä tekijät selittävät aktiivisuutta ja passiivisuutta? Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona on kuusi puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavat ovat 18-vuotiaita lukion kolmannen vuosikurssin opiskelijoita: kolme tyttöä ja kolme poikaa. Haastattelut nauhoitettiin, litterointiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että abiturientit olivat olleet koulun ulkopuolella englannin kielen aktiivisia käyttäjiä, jotka olivat kuitenkin myös tietoisesti pyrkineet oppimaan kieltä, esimerkiksi katsomalla tv-ohjelmia ilman tekstityksiä. Ruotsin kielen suhteen he olivat olleet melko passiivisia, mutta varsinkin lähestyvät ylioppilaskirjoitukset olivat tehneet monista aktiivisia kielenoppijoita myös koulun ulkopuolella. Viisi kuudesta haastatellusta oli tuottanut englantia useammin itse kuin ruotsia. He myös kokivat oppineensa englantia enemmän ja helpommin, ja se oli selvemmin sidottu tavoitteisiin kuin ruotsi. Yhtäläisyyksiä kielten välillä oli oppimisen kannalta hyödyllisimmiksi koetuissa välineissä sekä käsityksissä koulussa ja vapaa-ajalla opitun välisestä suhteesta. Englannin oppimista edistivät erityisesti kokemukset oppimisen helppoudesta, yhteisöltä saatu tuki, korkealle asetetut tavoitteet sekä englannin kielen kokeminen osaksi identiteettiä, kun taas ruotsia kannusti oppimaan erityisesti ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen. Oppilaat tiesivät, että mahdollisuuksia oppia ruotsia olisi saatavilla, mutta oppimista estivät esimerkiksi käsitykset siitä, että ruotsin oppiminen koulun ulkopuolella ei ole tarpeen sekä ”pakkoruotsi”-asenteet ja heikko luottamus omiin taitoihin. Yhdellä haastatelluista englannin oppimista olivat vaikeuttaneet heikko luottamus omiin taitoihin, negatiiviset kokemukset oppimisesta koulussa sekä näiden seurauksena aktiivisuuden puute. Sen sijaan ruotsin oppijana ja käyttäjänä hän oli ollut aktiivinen, mitä olivat edistäneet muun muassa suomenruotsalaiset ystävät ja positiiviset kokemukset ruotsin oppimisesta koulussa. Tulosten pohjalta herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten motivoida oppilaita kielten opiskeluun koulun ulkopuolella sekä miten tukea myös heikkoja oppilaita kielten oppimiseen koulun ulkopuolella.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoitus on selvittää kaksikielisten oppilaiden, joilla äidinkielenä suomi ja ruotsi tai saksa, näkemyksiä ja kokemuksia toisen äidinkielensä opetuksesta A- tai B-kielenä. Lisäksi tarkastelen, miten opettajat ottavat huomioon kaksikieliset oppilaat A- tai B-ruotsin ja -saksan opetuksessa. Vertailun vuoksi haluan ottaa selvää myös siitä minkälaisia käsi-tyksiä ja kokemuksia opetuksesta on sellaisilla kaksikielisillä oppilailla, jotka käyvät koulua suurimmaksi osaksi toisella äidinkielellään, eli ruotsiksi. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusmateriaali kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimukseen osallistui viisi Keski-Suomen alueella asuvaa kaksikielistä oppilasta, joista kol-mella pojalla oli toisena äidinkielenä ruotsi ja kahdella tytöllä saksa. Kaksikieliset oppilaat olivat melko tyytyväisiä saamaansa toisen äidinkielensä opetukseen A- tai B-kielenä. He hyötyvät opetuksesta jonkun verran, varsinkin kieliopin opetuksesta. He kuiten-kin tylsistyvät ruotsin tai saksan kielen tunneilla usein, koska osaavat jo kyseistä kieltä hyvin. Vain yksi haastattelemistani oppilaista oli saanut lisätehtäviä tunneilla. Näistä kaksikielisistä oppilaista kukaan ei haluaisi saada äidinkielenomaista opetusta toiseen äidinkieleensä, vaan he haluaisivat pieniä muutoksia, esimerkiksi haastavampia tehtäviä A- tai B-kielen tunneille.

Kielentutkimusta eli lingvistiikkaa on perinteisesti kutsuttu myös filologiaksi. Tämä näkyy yhä sellaisten akateemisten oppiaineiden nimissä, kuten pohjoismainen, germaaninen, englantilainen tai slaavilainen filologia. Tosin useimmissa suomalaisissa yliopistoissa filologia tieteenä ja professiona on enää muisto vain, vaikka moni kielten opiskelija saattaakin vielä kutsua itseään filologiksi erottautuakseen esimerkiksi käännöstieteen opiskelijoista. Tämä artikkeli käsittelee kielentutkimuksen filologista ulottuvuutta. Lähestyn aihetta erityisesti oman alani nordistiikan eli pohjoismaisen kielentutkimuksen näkökulmasta.

Tutkielmani tarkoitus on selvittää ruotsinopettajien käsityksiä ja kokemuksia draamapedagogiikasta. Haluan tutkia, miten opettajat suhtautuvat draaman käyttöön oppitunneilla ja millaisia draamaharjoituksia he toteuttavat käytännössä. Olen myös kiinnostunut, mistä ruotsinopettajat saavat ideoita ja ohjausta draamatyöskentelyyn ja mikä oppikirjan rooli on draamakasvatuksessa. Tutkimus on toteutettu sähköpostitse lähetetyn kyselyn avulla. Materiaali koostuu 21 ruotsinopettajan vastauksesta kahdeksaan tutkimuskysymykseen. Opettajat työskentelevät pääsääntöisesti yläkouluissa tai lukioissa. Materiaalin analyysi on laadullista ja perustuu vastausten sisältöön ja esiteltyyn teoriaan. Draamakasvatus voidaan käsittää kokonaisvaltaiseksi kasvatukseksi, jolloin oppiminen on yhteistoiminnallista ja kokemusperäistä. Draama mahdollistaa erilaisten oppimistyylien, toimintojen ja opetusmenetelmien käytön. Ruotsinopetuksen tavoitteena on suulliseen vuorovaikutukseen painottuvan peruskielitaidon saavuttaminen ja kulttuurien välisen toimintakyvyn kehittyminen. Draamaharjoituksia on perinteisesti käytetty kielten opetuksessa edistämään aktiivista oppimista, kehittämään myönteistä asennetta puhumiseen sekä vahvistamaan sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja. Ruotsinopettajien käsitykset draamakasvatuksesta muistuttavat omia käsityksiäni ja teoreetikkojen näkemyksiä aiheesta. Opettajien mielestä draamaharjoitukset aktivoivat oppilaita ja tarjoavat heille hauskoja, luonnollisia ja monipuolisia oppimiskokemuksia. Draama on kuitenkin aikaa ja taitoa vaativa opetusmenetelmä, jonka onnistuminen riippuu sekä oppilasryhmän innokkuudesta ja kielitaidosta että opettajan ammattitaidosta. Sen avulla oppilaat voivat ilmaista itseään vapaasti ja tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ruotsinopettajien mielestä draamatyöskentelyyn kuuluvat mm. tekstien ja kielenkäyttötilanteiden elävöittäminen sekä roolien ottaminen. Ruotsinopettajat suhtautuvat draamaan myönteisesti ja käytännönläheisesti. He eivät halua korostaa draamaa opetuksessaan ja arvioivat draaman käytön olevan vähäistä tai kohtuullista. Yleinen näkemys draamakasvatuksen roolista on, että sillä ei tarvitse olla itsenäistä asemaa opetussuunnitelmassa. Tästä huolimatta opettajat kertovat runsaasti erilaisia esimerkkejä toteuttamistaan draamaharjoituksista. Ideoita draamatyöskentelyyn opettajat saavat oppikirjasta, opettajan oppaasta, omasta mielikuvituksestaan, täydennyskoulutuksesta ja kollegoilta.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia englannin kielestä lainattuja sanoja ruotsalaiset nuoret käyttävät internetin keskustelupalstoilla. Tutkielmassa tarkastellaan lingvistisestä näkökulmasta sanoja, jotka on lainattu ruotsin kieleen aikaisintaan 1950-luvulla. Tutkimusaineisto koostuu 83 ruotsalaisella Ungdomar.se-keskustelufoorumilla vuosina 2009 ja 2010 käydystä elokuva- ja tv-aiheisesta keskustelusta. Aineiston analysoimisessa on käytetty sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineistosta löydetyt englannin kielestä lainatut sanat on jaoteltu lainasanatyypin, sanaluokan sekä aihealueen mukaan. Analysoin useiden esimerkkisanojen alkuperää, merkitystä, käyttöä sekä mukauttamista ruotsin kieleen. Lisäksi tarkastelen muutamia lainasanoista muodostettuja uudissanoja. Pohdin tutkielmassani myös mahdollisia syitä tutkimieni sanojen lainautumiseen ja käyttöön ruotsin kielessä. Aineistossa esiintyy yhteensä 163 englannin kielestä lainattua sanaa sekä muutamia lainasanoista ja ruotsalaisista päätteistä muodostettuja uudissanoja. Valtaosassa lainasanoista sekä muoto että sisältö on lainattu englannin kielestä. Tutkimusmateriaalissa esiintyy runsaasti myös käännös- ja merkityslainoja sekä sanoja, joissa on yhdistetty englannin- ja ruotsinkielisiä morfeemeja. Useiden sanojen ääntämistä, kirjoitusasua ja taivutusta on mukautettu ruotsin kieleen paremmin sopiviksi. Suurin osa aineistoni lainasanoista on substantiiveja, mutta myös adjektiivit ja verbit ovat kohtalaisen yleisiä. Yleisimpiä aihealueita ovat televisio ja elokuvat sekä tietokoneet ja internet. Tutkielmani osoittaa, että ruotsalaiset nuoret käyttävät internetissä keskustellessaan monia alkujaan englanninkielisiä sanoja, joista osalla on ruotsinkielinen vastine, osalla ei. Yleisimpiä syitä lainasanojen käyttöön lienevät englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin ihannointi sekä nuorten halu osoittaa yhteenkuuluvuutta toistensa ja muiden internet-käyttäjien kanssa. Lainasanat kertovat yhteiskunnan kehityksestä sekä englannin kielen maailmanlaajuisesta leviämisestä. Ajan mittaan ne voivat muuttaa ruotsin kielen sanastoa pysyvästi.

Tämä pro gradu-tutkielma keskittyy tutkimaan oppilaiden kokemuksellista monikielisyyttä sekä oppilaiden yksilöllisiä kielirepertuaareja. Tarkoituksena on tutkia oppilaita monikielisinä kielenkäyttäjinä sekä tutkia mitä kieliä ja kielimuotoja heidän kielirepertuaareihinsa lukeutuu. Tutkielma pyrkii vastaamaan myös siihen, millainen rooli koulussa opiskeltavilla kielillä oppilaiden elämässä on. Erityisesti kiinnostuksen kohteena toimii toisen kotimaisen kielen ruotsin asema ja oppilaiden suhtautuminen ruotsin kieleen. Oppilaiden oma kokemus on avaintekijänä ja tutkimus lähtee heidän näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan. Tutkimuksen painopiste on oppilaiden yksilöllisessä kokemuksellisuudessa, mutta aineisto antaa vastauksia myös siihen millainen arvo ja status eri kielillä on oppilaiden keskuudessa. Tutkimuksen multimodaalinen aineisto kerättiin kielielämänkerrallisilla metodeilla, jotka mahdollistivat keskittymisen oppilaan lähtökohtiin ja ajatusmaailmaan. Aineistona toimi oppilaiden monikieliset kieliportfoliot. Tässä tutkimuksessa ne koostuvat kielisilhuetin värittämisestä, taustatietolomakkeesta sekä silhuetin pohjalta käydystä teemahaastattelusta. Aineistoa verrataan aiemmin toteutettuihin vastaavantyyppisiin tutkimuksiin ja analyysissä hyödynnetään visuaalisen aineistoon ja värien käyttöön liittyvää tutkimusta. Tutkimus toteutettiin kahdeksalletoista kahdeksasluokkalaiselle, jotka lukevat saksaa valinnaisena kielenä. Tulokset kertovat virallisesti yksikielisten oppilaiden olevan itse asiassa monikielisiä. Yli puolet oppilaista koki olevansa monikielisiä ja kaiken kaikkiaan oppilaiden kielirepertuaareissa esiintyi 15 eri kieltä ja kielimuotoa. Koulussa opiskeltavat kielet ovat läsnä poikkeuksetta jokaisen oppilaan portfoliossa, mutta kielten arvoissa ja oppilaiden suhtautumisessa kieliin paljastuu eroja. Oppilaiden suhtautuminen ruotsin kieleen oli kaksijakoista ja noudatti valtakunnallisia tutkimustuloksia. Kielten sijoittelussa silhuettiin ja värivalinnoissa on havaittavissa runsaasti säännönmukaisuuksia merkittävimpien kielten kohdalla.

Tämän pro-gradu tutkielman tarkoitus on selvittää opettajien käsityksiä ja uskomuksia maahanmuuttajaoppilaista englannin ja ruotsin kielten oppijoina sekä maahanmuuttajaoppilaiden käsityksiä omasta vieraiden kielten oppimisestaan. Lisäksi tarkastelen miten maahanmuuttajaoppilaat on otettu huomioon suomalaisen koulun arjessa ja opetuksessa ja millaisia tietoja ja taitoja opettajilla on kohdata maahanmuuttajaoppilaita. Aineistoni koostuu englannin ja ruotsin kielten opettajien parihaastattelusta, englannin ja ruotsin tunneilla suorittamistani observoinneista sekä maahanmuuttajaoppilaiden piirrustuksista, joissa he kuvaavat omaa englannin ja ruotsin kielen oppimistaan ja opiskeluaan. Aineiston analyysi on laadullista sisällön analyysia, jossa on mukana piirteitä myös etnografisesta tutkimuksesta. Opettajien kokemukset maahanmuuttajaoppilaista olivat pelkästään positiivisia. Englannin ja ruotsin opettajien mukaan maahanmuuttajaoppilaat ovat aktiivisia, kohteliaita, ahkeria ja kunnianhimoisia oppilaita, jotka menestyvät koulussa hyvin. Opettajien mukaan oppilaat pärjäävät tavallisessa luokassa kun heillä on riittävän hyvä suomen kielen taito. Sellaiset oppilaat, jotka eivät hallitse suomea hyvin tai joilla on muita oppimisvaikeuksia ovat erityisopetuksessa. Käsitykset ja uskomukset ohjaavat ihmisten toimintaa. Käsitykset maahanmuuttajista yleensä ja maahanmuuttajaoppilaista ovat usein negatiivisia. Useat tutkimukset omani mukaan lukien ovat kuitenkin osoittaneet, että maahanmuuttajaoppilaissa on myös menestyjiä ja maahanmuuttajaoppilaat rikastuttavat suomalaista koulua. Positiivisia kokemuksia pitäisi tuoda enemmän esille. Suurin hidaste maahanmuuttajien vieraiden kielten oppimiselle on huono suomen kielen taito. Myös opettajien koulutusta maahanmuuttajaoppilaiden opettamiseen tulisi lisätä, jotta opettajat ymmärtäisivät nykyistä paremmin oppilaan oman äidinkielen merkityksen vieraiden kielten opiskelussa.

Ruotsin kieli on osa korkea-asteen opintoja Suomessa ja ruotsin kielen taitoa edellytetään työelämässä monilla aloilla. Mielipiteet ruotsin tarpeellisuudesta ja asemasta Suomessa jakavat kuitenkin opiskelijoiden mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ammattikorkeakouluopiskelijat suhtautuvat ruotsin kieleen ja sen asemaan Suomessa, sekä tutkia onko koulutusalojen välillä huomattavissa eroja asenteissa ja näkyykö opiskelijoiden ruotsin taitotaso heidän asenteissaan. Tutkimukseen osallistui 91 Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijaa kuudesta eri koulutusohjelmasta. Keräsin tutkimusaineiston kyselylomakkeella, joka koostui taustakysymyksistä ja väittämistä, joihin opiskelijat vastasivat Likert-asteikon mukaan. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden suhtautuminen ruotsiin on hyvin vaihtelevaa. Yli puolet opiskelijoista ei opiskelisi ruotsia, ellei se kuuluisi tutkintoon, eikä ruotsin opiskelemista pidetä kovin mielenkiintoisena, mutta toisaalta selvä enemmistö haluaisi myös oppia puhumaan ruotsia kunnolla. Vain noin kolmasosa opiskelijoista uskoo tarvitsevansa ruotsia työssään. Varsinkin kun oli kyse ruotsin asemasta, jakautuivat asenteet melko tasaisesti negatiivisiin ja positiivisiin. Koulutusohjelmien välillä oli joitakin eroja, mutta sillä, miten hyödyllisenä ruotsia pidettiin eri koulutusohjelmissa, ei ollut suurta vaikutusta opiskelijoiden suhtautumiseen. Korkeamman taitotason omaavat opiskelijat suhtautuivat ruotsiin yleensä heikompia opiskelijoita myönteisemmin, mutta tietty taitotaso ei välttämättä edellyttänyt positiivista/negatiivista suhtautumista.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia asenteita abiturienteilla on ruotsin kieltä kohtaan, pitävätkö he sen opiskelua hyödyllisenä ja arvelevatko he tarvitsevansa ruotsin kielen taitoja myös tulevaisuudessa. Lisäksi eräs kiinnostuksen kohteista on se, onko virallisesti kaksikielisessä kaupungissa opiskelevilla abiturienteilla positiivisemmat asenteet ruotsin kieleen, kuin sellaisilla abiturienteilla, jotka opiskelevat suomenkielisessä kaupungissa. Aineisto kerättiin yhteensä 103 abiturientilta, joista noin puolet oli Loimaalta ja puolet Turusta. He täyttivät monivalintakysymyksiä sisältäneen kyselyn, joka analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Tuloksissa selvisi, että abiturienteilla oli yleisesti ottaen kohtuullisen positiiviset asenteet. Enemmistö molemmissa kaupungeissa oli sitä mieltä, että ruotsin opiskelu on hyödyllistä ja että ruotsia tulee tarvitsemaan myös tulevaisuudessa. Enemmistö oli myös sitä mieltä, että he opiskelisivat ruotsia silti, vaikka se ei olisi pakollinen aine. Vertailu kahden kaupungin välillä osoitti, että turkulaisilla abiturienteilla oli jossain määrin positiivisemmat asenteet ruotsia kohtaan. He esimerkiksi pitivät sitä tärkeämpänä kuin loimaalaiset ja pienempi osa kuvaili ruotsia tyhmän kuuloiseksi. Lisäksi he kuulivat ja käyttivät ruotsia useammin koulun ulkopuolella kuin loimaalaiset abiturientit. Suomessa puhutaan usein pakkoruotsista ja siitä, että suomalaisilla on yleisesti negatiiviset asenteet ruotsia kohtaan. Kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella abiturienteilla oli positiivisemmat asenteet kuin on yleinen olettamus. Turkulaisten abiturienttien paremmat asenteet saattavat osittain johtua siitä, että he kuulevat ja käyttävät ruotsia useammin kuin abiturientit Loimaalla. Näin ollen kieli on luonnollisempi osa heidän arkipäiväänsä. Esimerkiksi ruotsin opetuksessa tulisikin miettiä keinoja, joilla kieli saataisiin aktiivisempaan käyttöön myös vapaa-ajalla. Tällöin sen hyödyllisyys tulisi paremmin esille.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on Keski-Suomen matkailualan yrityksissä. Tarkastelen ruotsin näkyvyyttä yritysten www-sivustoilla sekä käsittelen sitä, miten tärkeänä kriteerinä ruotsin kielen taitamista pidetään asiakaspalvelijoiden rekrytoinnissa. Vertaan ruotsin asemaa muiden kielten asemaan yrityksissä. Pyrin tutkielmassani myös selvittämään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat erityisesti ruotsin positioon yrityksissä. Tutkimuksessa on mukana 20 yritystä, joista jokainen sijaitsee eri paikkakunnalla. Yritykset ovat joko mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä, ja niiden toimenkuvat vaihtelevat. Tutkimuksen pääasiallisena tiedonkeräysmetodina käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin sähköpostitse yritysten henkilöstöpäälliköille tai muun vastaavan viran omaaville henkilöille. Kyselyyn vastasi 14 henkilöä. Tutkimuksessa selvisi, että ruotsin asema yrityksissä on melko heikko. Vain yhden yrityksen kotisivuilla oli tietoa ruotsin kielellä, ja selvä enemmistö kyselylomakkeeseen vastanneista oli sitä mieltä, että heidän edustamansa yrityksen asiakaspalvelijoiden ei ole erityisen tärkeää osata ruotsia. Englannin kielen taitamista sen sijaan vaadittiin jokaisessa yrityksessä, ja erityisesti saksan ja venäjän kielitaito nähtiin etuna asiakaspalvelijoiden rekrytoinnissa. Kyselylomakevastausten perusteella merkittävin syy ruotsin heikkoon asemaan on Keski-Suomi alueena vain pieni osa yritysten asiakkaista on ruotsinkielisiä. Tämän lisäksi myös työntekijöiden asenteet kieltä kohtaan sekä ruotsinkielisten asiakkaiden kyvykkyys ja halu kommunikoida joko suomeksi tai englanniksi vaikuttavat ruotsin kielen asemaan tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä.

Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia ruotsin kielen oppikirjoja ja selvittää, kuinka teemat ja teemojen käsittelytavat vaihtelevat eri oppikirjasarjojen välillä. Kiinnostuin aiheesta opettajaopintojeni aikana, jolloin minulla oli hyvä tilaisuus saada tutustua erilaisiin oppikirjoihin. Selailemani kirjat esittelivät hyvinkin erilaisia lähestymistapoja samoihin teemoihin ja päätin, että näitä vaihteluja haluan itse tutkia. Yhtenä tärkeimpänä syynä päätökselleni tutkia juuri tätä aihetta toimi Korpelan (2007) tutkimus oppikirjoista; tulokset osoittivat, että oppikirjan teeman käsittelytavalla on suuri vaikutus oppilaiden mielenkiintoon ja oppimisintoon. Tutkimusmateriaalina käytän kolmea B-ruotsin kirjasarjaa, Helt okej! (Tammi), Galleri (Otava) ja Magnet (WSOY), joita käytetään lukion oppimateriaalina. Tutkimukseni kohteeksi valitsin jokaisen kirjasarjan neljännen kurssin oppikirjan, jota tarkastelen sisällönanalyysin avulla. Oppikirjoja vertailemalla vastaan tutkimuskysymyksiini, jotka koskevat teemojen ja niiden käsittelytapojen lisäksi ylioppilastutkintoa. Koska tutkin nimenomaan lukion oppikirjoja, koen tarpeelliseksi ottaa huomioon myös ylioppilaskokeen. Aion selvittää, kuinka tutkituissa kirjoissa käsitellyt teemat vastaavat kevään 2010 B-ruotsin ylioppilaskokeen materiaalia. Tutkimustulokseni osoittavat, että vaikka oppikirjojen teemat ja sisällöt ovat opetussuunnitelman mukaisesti hyvinkin samanlaisia, on jokaisella kirjasarjalla kuitenkin oma tyylinsä ja tapansa käsitellä kyseisiä aiheita. Merkittävimpinä syinä variaatioihin toimivat halu kannanottoihin, pyrkimys monipuolisuuteen ja autenttisen materiaalin käyttäminen. Oppikirjojen teemat ovat hyvin esillä ruotsin kielen ylioppilaskokeessa. Tulokseni osoittavat, että vaikka teemat olisivat samat, voivat tekstit olla silti hyvinkin erilaisia.

nonPeerReviewed

Helsinki kieliyhteisönä, Kaisu Juusela & Katariina Nisula, Helsinki (2006)