Yrkeshögskolestuderandes inställning till svenska språket

Ruotsin kieli on osa korkea-asteen opintoja Suomessa ja ruotsin kielen taitoa edellytetään työelämässä monilla aloilla. Mielipiteet ruotsin tarpeellisuudesta ja asemasta Suomessa jakavat kuitenkin opiskelijoiden mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ammattikorkeakouluopiskelijat suhtautuvat ruotsin kieleen ja sen asemaan Suomessa, sekä tutkia onko koulutusalojen välillä huomattavissa eroja asenteissa ja näkyykö opiskelijoiden ruotsin taitotaso heidän asenteissaan. Tutkimukseen osallistui 91 Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijaa kuudesta eri koulutusohjelmasta. Keräsin tutkimusaineiston kyselylomakkeella, joka koostui taustakysymyksistä ja väittämistä, joihin opiskelijat vastasivat Likert-asteikon mukaan. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden suhtautuminen ruotsiin on hyvin vaihtelevaa. Yli puolet opiskelijoista ei opiskelisi ruotsia, ellei se kuuluisi tutkintoon, eikä ruotsin opiskelemista pidetä kovin mielenkiintoisena, mutta toisaalta selvä enemmistö haluaisi myös oppia puhumaan ruotsia kunnolla. Vain noin kolmasosa opiskelijoista uskoo tarvitsevansa ruotsia työssään. Varsinkin kun oli kyse ruotsin asemasta, jakautuivat asenteet melko tasaisesti negatiivisiin ja positiivisiin. Koulutusohjelmien välillä oli joitakin eroja, mutta sillä, miten hyödyllisenä ruotsia pidettiin eri koulutusohjelmissa, ei ollut suurta vaikutusta opiskelijoiden suhtautumiseen. Korkeamman taitotason omaavat opiskelijat suhtautuivat ruotsiin yleensä heikompia opiskelijoita myönteisemmin, mutta tietty taitotaso ei välttämättä edellyttänyt positiivista/negatiivista suhtautumista.