Search

Tämä teemanumero pureutuu mittaamiseen ja siihen liittyviin teknologioihin kulttuurisena ilmiöinä. Kun mittaaminen ulottuu kaikille inhimillisen elämän osa-alueille, kulttuurintutkijoiden on syytä kysyä, mikä oikeastaan on mittaamisen mitta – ja minkälaisia mahdollisuuksia mittaamisen ja määrällistämisen yhteiskunnassa on luoda sijaa mittaamattomuuden kulttuureille.

This review investigates how the scholarly fields, themes and concepts of 'inclusive education' are applied in the research and educational contexts of Finland, Iceland and the Netherlands. It identifies and outlines which thematic areas of research and sub-fields of study are referenced in each country by applying a systematic, multilingual approach. We reviewed literature in the local languages of each of these countries over the past decade, from 2007 to 2018, paying particular attention to (a) micro-level, in-depth, classroom interactions; (b) social and political contexts; and (c) social categories. Results of this review emphasise that across all three countries (a) there are similar conceptualisations of inclusive education dominated by categories of disability and special needs, and (b) there is a similar lack of attention to modes of exclusion based on social class, gender, ethnicity and geography as well as to how these can be addressed by more advanced research on inclusive education in these local spheres.

Tutkimme artikkelissamme, miten tietäminen muotoutuu kasvatusinstituutioissa tehtävässä etnografisessa kenttätyössä. Esitämme, että sanat, kieli ja kielenkäyttö ohjaavat olennaisesti sitä, millaiseksi tieto muotoutuu. Käsittelemme kieltä tutkijan ja tutkimukseen osallistuvien välisenä kohtaamisen välineenä, osallistujien kuulemista ja heidän äänensä välittämistä eteenpäin. Analysoimme, miten ruumiillinen havainto muuttuu kenttämuistiinpanojen kirjoitukseksi ja miten kirjoitus sekä sisältää tutkijan kokemaa että eroaa siitä. Näkökulmamme on metodologinen ja erityisesti feministiseen etnografiaan tarkentuva. Analysoimme, miten havainnot ja puhe muuttuvat kirjoitukseksi. Kasvatuksen instituutioiden etnografinen tutkimus valottaa feministisessä keskustelussa keskeisiä kysymyksiä tutkijan ja tutkimukseen osallistuvien välisistä valtasuhteista sekä tutkijan kokemuksen vaikutuksesta tutkimuksessa syntyvään tietoon. Feministiselle tutkimukselle ominaisesti kuljetamme kysymystä eettisyydestä tarkastelumme läpi. In this methodological article we examine how knowledge is shaped in the ethnographical fieldwork that is being conducted in educational institutions. We are especially interested in how language and writing are engaged in the production of knowledge. We analyse the encounters between the researcher and her field, and see these as emerging in the processes of listening and observing. Hence, we explore how observations and speech turn into writing. Writing also mediates knowledge of the field, but not all of the observations and remarks of the ethnographer captured in the writing. Ethnographical research in the field of education, with the participants being young people and children, deciphers the questions concerning the power-relations between the researcher and the participants and their positionings in relation to each other, both being central issues in feminist methodology. Following the tradition of feminist research, we also concentrate on ethical issues throughout the article.

Hidden difficulties. Diagnosis, agency and capabilities in the life course of adults with learning difficulties. Dyslexia, other specific learning disabilities (spLD) and attention deficit disorder (ADHD) are controversial diagnoses. The incidence of these diagnoses has increased in society and expanded from children's school difficulties to the entire life course. Most of the research on learning difficulties is focused on children from the perspectives of special pedagogy, psychology and medicine, and previous research has largely ignored the social differences and social factors related to these difficulties. Sociological studies concerning learning difficulties often focus on the medicalisation of children's school difficulties and the social construction of learning disorders. However, the medicalisation critique alone leaves sociology's contribution lacking because it does not sufficiently consider the lived experience of people with learning difficulties, their role in the social construction of these disorders, their agency and inequality related to learning difficulties. Based on the experiences of adults with learning difficulties, the study asks how to perceive and understand learning difficulties as a social phenomenon in the various life-course phases and how these experiences relate to social inequality. The research approaches learning difficulties by combining discussions from health sociology, sociologically-oriented disability studies and educational sociology. The research is anchored in sociological discussions about the medicalisation of society, agency and the capability approach. In this study, agency and capabilities are understood as possibilities, what people can do and be. These possibilities are shaped by social structures, e.g., social support and other social resources, normative assumptions and social practices of institutions. The thesis consists of a summary and three sub-studies, which analyse the diagnosis of learning difficulties, receiving support and agency, as well as capabilities during the life course, reflected from adulthood. The empirical material of the doctoral thesis is a set of interviews with 26 adults experiencing learning difficulties. All interviewees had officially been diagnosed with learning difficulties, mainly in adulthood. The most common learning difficulty was dyslexia. The data is analysed using thematic analysis, considering the narrative nature of the interviews. One sub-research was carried out as a case study, focusing more closely on the life course of the two interviewees. The research shows the changing and fluid meaning of learning difficulties, both in the life course of individuals and as a social phenomenon. In addition, the study illustrates the long-term consequences of learning difficulties during the life course and the diverse educational paths and resources of the adults interviewed. The support received for learning difficulties varied, and even severe difficulties might have gone unrecognised. The educational pathways exhibited various disruptions, such as dropping out of education. Educational desires were not always realised despite the wishes of the adults interviewed. In many cases, the difficulties experienced in literacy and learning were meaningful when they reflected on their life choices. Adolescence and adulthood offered the interviewees opportunities to reflect on and reassess their abilities and educational opportunities. However, these experiences varied in adults, as did the experiences in childhood. Various transitions and disruptions in the life course were relevant to agency and the emergence of learning difficulties. On the one hand, growing up and becoming an adult increases choice, widens opportunities for what to do and be, and helps in reassessing one's abilities. On the other hand, adulthood is linked to conflicting experiences about one's competence and abilities and limited opportunities to get help with problems experienced in learning. Diagnoses of learning difficulties in adulthood often explained negative life experiences. The diagnosis of learning difficulties had social dimensions, as it was hoped to bring help and increase understanding of perceived difficulties. Thus, the study describes the partial and contradictory meanings of medicalisation, where naming and diagnosing learning difficulties may provide more resources for self-understanding and achieving meaningful things for oneself. However, the diagnosis can simultaneously close off opportunities, or the person may remain detached from the help or support they need. Regarding inequality, the accumulation of various resources and capabilities or their deficits in the life course were crucial. This study provides new information about problems related to the education and work of adults with learning difficulties and getting support. The research widens both the critical perspectives on the medicalisation of society and the processes of educational inequality in relation to adults with learning difficulties. The research results are useful in promoting equity in education and working life and developing social support practices. Piilotetut vaikeudet. Oppimisvaikeuksien diagnosointi, toimijuus ja toimintamahdollisuudet aikuisen elämänkulussa. Lukivaikeus, tarkkaavuusvaikeudet (ADHD) ja muut oppimisvaikeudet ovat yleistyneet yhteiskunnassa ja laajentuneet lasten kouluvaikeuksista koskemaan koko elämänkulkua. Pääosa oppimisvaikeuksia koskevasta tutkimuksesta on lapsiin keskittyvää erityispedagogiikan, psykologian ja lääketieteen alalta, ja oppimisvaikeuksia on tutkittu vain vähän yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa kysytään, millaisena sosiaalisena ilmiönä oppimisvaikeudet näyttäytyvät aikuisen elämänkulussa ja miten oppimisvaikeuksia koskevat kokemukset kytkeytyvät yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Tutkimus hyödyntää sosiologisia keskusteluja yhteiskunnan lääketieteellistymisestä, toimijuudesta ja toimintavalmiusajattelusta. Toimijuus ja toimintavalmiudet ymmärretään tutkimuksessa yhteiskunnallisiin rakenteisiin kytkeytyviksi toimintamahdollisuuksiksi, jotka paikantuvat yksilötoimijoiden ohella sosiaaliseen tukeen ja muihin yhteiskunnallisiin resursseihin, normatiivisiin oletuksiin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Tutkimus koostuu yhteenvedosta ja kolmesta osatutkimuksesta, jotka analysoivat oppimisvaikeuksien diagnosointia, tuen saamista ja toimijuutta sekä toimintamahdollisuuksia elämänkulun aikana aikuisuudesta käsin tarkasteltuna. Väitöstutkimuksen empiirisenä aineistona ovat 26 oppimisvaikeuksia kokevan aikuisen haastattelut. Kaikilla haastateltavilla oppimisvaikeudet oli todettu virallisesti, useimmiten aikuisuudessa. Yleisin oppimisvaikeus oli lukivaikeus. Aineisto on analysoitu temaattisen analyysin keinoin huomioiden haastattelujen kerronnallisuus. Tutkimus tuo esille oppimisvaikeuksien merkityksen muuttumisen sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että yksilöiden elämänkulussa. Lukutaidossa ja oppimisessa koetuilla vaikeuksilla oli merkitystä omille elämänvalinnoille ja koulutuspoluille, mutta oppimisvaikeuksiin saatiin vaihtelevasti tukea koulutuksen aikana. Erilaiset koulutukseen ja työhön liittyvät siirtymät, säröt ja katkokset olivat merkityksellisiä oppimisvaikeuksien ilmenemisessä ja avun hakemisessa. Oppimisvaikeuksien diagnosointi aikuisuudessa selitti omia elämänkokemuksia, ja sen toivottiin tuovan apua ja lisäävän ymmärrystä koetuista vaikeuksista. Tästä huolimatta diagnoosi saattoi jäädä irralliseksi tarvittavasta avusta tai tuesta. Tutkimus havainnollistaa oppimisvaikeuksien pitkäaikaisia seurauksia elämänkulussa ja erilaisten yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä näiden muotoutumisessa. Tutkimus tuo uutta tietoa oppimisvaikeuksia kokevien aikuisten kouluttautumiseen ja työhön liittyvistä ongelmista ja tuen saamisesta yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta käsin tarkasteltuna.

This study analyses citizenship and governmentality concerning persons with learning disabilities. It contributes to academic debates in disability studies and educational sociology by analysing the educational and societal positioning of persons with learning disabilities. In addition, the study participates in social policy research debates concerning social services for and living conditions of persons with learning disabilities. The dissertation consists of four academic articles and a summary. The articles analyse Finnish national and international disability and education policy from the early 1990s to the end of the 2010s as well as everyday education practices of the vocational programme called “Preparatory education and training for work and independent living” (the training programme) at a vocational special education institution. The summary discusses and scrutinizes the themes and findings of the articles in their historical context. The research data consists of (1) national and international policy documents, (2) interviews conducted with nine experts in vocational special needs education, and (3) ethnographic fieldnotes and interviews from fieldwork conducted in a vocational special education institution during the school year in 2015–2016. The concept of governmentality and theory on the relation between normalcy and disability form the theoretical framework for this study. Utilizing these theoretical perspectives, the analysis focuses on various technologies and rationalities by which persons with learning disabilities are governed as citizens. The analysis of disability and education policies shows that since the 1990s the main objective of these policies has been to improve the socio-economic situation of people with learning disabilities and their opportunities to participate in society. In line with these policy objectives, in the last few decades persons with learning disabilities have had more opportunities for social participation, especially in education. Since the late 1990s, persons with learning disabilities have had the right to participate in both basic and post-compulsory education within the general education system. This however intersects with neo-liberal rationalization becoming mainstream in political reasoning. The neoliberal reasoning of self-sufficiency and economic independence has altered the legitimization of social and educational provision for persons with learning disabilities. Analysis of the interviews with vocational special needs education experts and the ethnographic data from the training programme shows how segregated educational arrangements are legitimized and how persons with learning disabilities are governed within these arrangements. The training programme does not lead to vocational qualifications. Instead, its societal function is to guarantee students who are not seen as able to cope with vocational education an opportunity to participate in post-compulsory education. Therefore, the training programme is legitimized though its societal function; participation in it is considered as societal participation per se. In contrast to this view, the analysis of the content of the programme makes visible how the students are actually guided to social services and trained to live as self-sufficiently as possible within these settings. By historizing both the expansion of educational options for persons with learning disabilities and the mainstreaming of neoliberal reasoning in disability and education policy, the study shows how disability and education services have been separated during the last decades. This separation has depoliticized the connection between social services and education. Through depoliticization, the educational objectives and practices of the training programme are defined as an educational matter, and therefore, as both unquestionable and reasonable. It is argued that this change has affected the societal positioning of persons with learning disabilities as deserving poor citizens since the 1990s. Väitöskirjassa analysoidaan kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden hallintaa ja kansalaisuutta. Tutkimus koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimuksen artikkeleissa analysoidaan kansallista ja kansainvälistä vammais- ja koulutuspolitiikkaa 1990-luvulta 2010-luvun lopulle sekä kehitys- ja vaikeavammaisille opiskelijoille suunnatun työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (TELMA) arkea ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Yhteenvedossa artikkelien teemoja ja tuloksia tarkastellaan niiden historiallisessa kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kolmea aineistokokonaisuutta: (1) kansallisia ja kansainvälisiä vammais- ja koulutuspoliittisia asiakirjoja, (2) ammatillisen erityisopetuksen asiantuntijoiden haastatteluita sekä (3) ammatillisessa erityisoppilaitoksessa tehtyyn etnografiseen kenttätyöhön perustuvaa aineistoa. Analyyttis-teoreettisen viitekehyksen muodostavat kriittisen vammaistutkimuksen teoretisoinnit vammaisuuden ja normaaliuden suhteesta sekä hallinnan analytiikan ja hallinnallisuuden tematiikan käsitteellistykset vallan harjoittamisen käytännöistä. Eri hallinnan tasoilla liikkuvassa analyysissä katse on moninaisissa hallinnan tekniikoissa ja järkeistämisen tavoissa, joissa kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden kansalaisasemaa muodostetaan. Tutkimuksessa esitetään, että 1990-luvulta lähtien yhteiskunnalliseen integraatioon ja osallisuuteen tähtäävä vammais- ja koulutuspolitiikka on muuttanut tapaa, jolla kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden kansalaisasema vammaispalveluverkostossa ansaitsevina autettavina jäsennetään. Kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden elämää edelleen käsikirjoitetaankin pitkälti palvelujärjestelmän ehdoilla.

The aim of this dissertation is to study children’s supervised after-school activities organised in educational spaces. For this purpose, the researcher conducted an ethnographic field study by attending after-school activities to observe and discover what kind of activities are arranged, how children perceive and narrate their afternoons. The methodology consisted of participatory observation, together with review and photo elicitation interviews of photographs taken by the children. The ethnographic research data is complemented by an analysis of documentary data on after-school activities. The research is a study in educational sciences with emphasis on the new social studies of childhood. Children’s photographs and interpretation of the images, as well as writing about them, are the key questions in this research, which emphasises the significance of children’s views, and considers children active agents and data producers and constructors of their own childhoods. The goal of the research is to understand the structure of children’s afternoons and how children themselves construct their afternoons. How do children photograph and narrate their after-school activities? How do we interpret children’s photographs and photo stories and how do we write about them? The research is composed of five publications and a summary. The first publication addresses questions raised about the nature of after-school activities and children’s free time. The second one studies documents governing the after-school setting. The third publication approaches the after-school activities from a parti-cipatory viewpoint. After careful consideration of the methodology for interpreting visual ethnographic data the first analyses were performed. The fourth publication reflects on the institutional leisure of children. Children’s views, objectives set for after-school activities and the tension between them are studied. The fifth publication is a study of the challenges in analysing, verbalising and writing about photographs, particularly those taken by children, including presentation of and theorising with some of the images. Use of visual methods in ethnographic research with children offer alternative perspectives into children’s worlds, experiences and meaning making. The photo elicitation method, also called ‘talking pictures’ gave the children a free hand in photographing and narrating their afternoons. However, children’s activities and photographing were somewhat constrained by the institutional environments. The aim was to keep the photographic data as open as possible by scrutinizing them from a number of perspectives. The concepts of territory and territoriality helped recognise various structures of the after-school activities, peer relationships of children, use of spaces and ways of acting. The photo elicitation method opened up an opportunity to see and hear children’s own views. The concept of Punctum exposed ways that children broke institutional practices, while the concept of the Decisive Moment enabled narration of events depicted in the images. Writing and theorising with images, as ‘a plugging of theory into data into theory’, photo elicitation as well as the concepts of Punctum and the Decisive Moment constituted a set of theoretical tools for contemplation, providing deeper insight into the photographic data and helping to transform meanings conveyed by images into writing. Analysis of the photographic data increases understanding of what is important to children, what kind of activities go on simultaneously during the supervised afternoons, what the institutional practices are and how children settle into them. One of the questions that came up during the research was the tension between children’s self-selected creative play and activities that are supervised and controlled, the serious and non-playful element of children’s leisure. Friends and uninterrupted play with friends were indicated as the most important thing in the photos and photo talks with the children. Analysis of the documentary data, on the other hand, explored the organisational principles of after-school activities, their history and grounding and how they became a part of the wellbeing debate. While safety, protection and wellbeing were highlighted as the primary criteria for the activities, also learning and educational objectives were considered important. It is therefore vital to discuss how institutional after-school activities should be constructed, what kind of an environment the after-school setting provides, whether or not children are being seen and heard and what children’s opportunities for participation and agency are. ________________________________________ Keywords: after-school activities, childhood, childhood studies, children, ethnography, photograph, photographing, photo elicitation, visual methods Tämän väitöskirjan tavoitteena on tarkastella lasten iltapäiviä koulun tiloissa järjestetyssä iltapäivätoiminnassa. Tutkimuksessa lähdetään iltapäivätoiminnan kentälle havainnoimaan ja tekemään etnografista tutkimusta, katsomaan millaista toimintaa koululaisten iltapäivätoiminta on, miten lapset sitä valokuvaavat ja miten he siitä kertovat kuvista käydyissä keskusteluissa. Iltapäivätoimintaa käsittelevien dokumenttien analysoiminen täydentää etnografista aineistoa. Tausta-aineistona on kädentaitopajassa tuotettu aineisto. Tutkimus paikantuu yhteiskuntatieteellisesti orientoituneeseen lapsuudentutkimuksen kenttään. Tutkimuksessa pidetään tärkeänä lasten näkökulmien esiin tuomista ja nähdään lapset aktiivisina tiedontuottajina ja omien lapsuuksiensa rakentajina. Lasten ottamiin valokuviin ja valokuvien tulkintaan sekä kuvista kirjoittamiseen liittyvät kysymykset ovat tutkimuksessa keskeisiä. Tutkimus koostuu viidestä osajulkaisusta ja yhteenveto-osasta. Ensimmäinen osajulkaisu nostaa esiin iltapäivätoiminnan ja lasten vapaa-ajan luonteeseen liittyviä kysymyksiä. Toisessa osajulkaisussa tarkastellaan iltapäivätoiminnan yhteiskunnallisia lähtökohtia ja toimintaa määrittäviä dokumentteja. Kolmannessa osajulkaisussa lasten iltapäiviä lähestytään osallistumisen näkökulmasta. Valokuva-aineiston analyysia varten kehitellään analyysivälinettä ja tehdään alustavia analyyseja. Neljännessä osajulkaisussa näkökulmana on lasten institutionaalinen vapaa-aika. Sitä tarkastellaan lasten näkemysten ja iltapäivätoiminnalle asetettujen tavoitteiden sekä näiden välisten jännitteiden kautta. Viidennessä osajulkaisussa pohditaan, kuinka analysoida lasten ottamia valokuvia ja kirjoittaa niistä sekä miten lähestyä näitä kysymyksiä metodologisesti. Visuaalisten menetelmien käyttö lasten kanssa tehtävässä etnografisessa tutkimuksessa tarjoaa vaihtoehtoisia näkymiä lasten maailmoihin, kokemuksiin ja merkityksenantoon. Aineiston tuottamiseen käytettiin photo elicitation -menetelmää, joka nimetään tutkimuksessa ’keskusteleviksi kuviksi’ ja ’keskusteluksi kuvien kanssa’. Se antoi lapsille mahdollisuuden kuvata ja kertoa iltapäivänsä haluamallaan tavalla. Institutionaalisissa ympäristöissä lasten toiminnalle ja valokuvaamiselle on kuitenkin myös rajoitteita. Valokuvien tulkinnat pyrittiin pitämään mahdollisimman avoimena ja kuvia tarkasteltiin monista eri näkökulmista. Tilan jakamiseen liittyvien territorion ja territoriaalisuuden käsitteiden kautta valokuvista hahmottui iltapäivätoiminnan rakenteita ja lasten välisiä sosiaalisia suhteita sekä tilan käyttämisen ja toimimisen tapoja. ’Keskustelevat kuvat’ -menetelmä avasi mahdollisuuden nähdä ja kuulla lasten omia näkemyksiä. Punctum-käsitteen avulla tuli esiin tapoja, miten lapset rikkoivat institutionaalisia käytäntöjä. Ratkaisevan hetken -käsitteen kautta oli mahdollista kuvailla tapahtumien läsnäoloa valokuvissa. Kirjoittaminen ja teoretisointi kuvien kanssa, ’keskustelevat kuvat’ -menetelmä, punctum- ja ratkaisevan hetken -käsitteet yhdessä, toimivat teorian tarjoamina ajattelun apuvälineinä, jolloin ne auttoivat ymmärtämään tarkasteltavana olevaa etnografista valokuva-aineistoa ja kääntämään valokuvien välittämiä merkityksiä kirjoitukseksi. Valokuva-aineiston analyysi toi esiin lapsille tärkeitä asioita, institutionaalisia käytäntöjä ja niihin asettumista. Kaikkein tärkeimmiksi asioiksi lasten ottamissa kuvissa ja heidän kanssaan käydyissä kuvakeskusteluissa osoittautuivat kaverit ja kaverien kanssa rauhassa leikkiminen. Dokumenttiaineiston analyysi toi puolestaan näkyviin, miten iltapäivätoiminta kytketään osaksi hyvinvointipuhetta. Yksi tutkimuksen aikana esiin noussut kysymys on lasten omaehtoisen toiminnan ja leikin sekä valvotun ja ohjatun toiminnan välinen jännitteinen suhde. Iltapäivä-toiminnan taustalla korostuvat erityisesti turvallisuuteen, suojeluun ja hyvinvointiin, mutta myös oppimiseen ja koulutukseen liittyvät tavoitteet, lasten vapaa-ajan vakavahenkisyys. Siksi on olennaista keskustella, millaiseksi iltapäivätoiminta institutionaalisesti rakennetaan, millainen iltapäivätoiminnan ympäristö on, kuinka lapset tulevat kohdatuiksi ja kuulluiksi sekä millainen osallistuminen ja toimijuus heille on mahdollista. ________________________________________ Avainsanat: etnografia, iltapäivätoiminta, keskustelevat kuvat, lapset, lapsuudentutkimus, lapsuus, valokuvat, valokuvaus

This dissertation is a qualitative study consisting of four sub-studies and this summary part. The task of my research is to describe and interpret life and future of the “global generation” in the light of qualitative materials produced by 14–19 year old young people, and to consider the development of school and especially geography teaching from the perspective of these materials. The aim of the study is to bring qualitative information about young people’s life and thoughts and about the use of the method of empathy-based stories and photography in geography teaching into the discussions about education. The research task is specified by the following research questions: 1a. How do young people describe the state and future of the world in their empathy-based stories? 1b. What do the issues raised by young people in their empathy-based stories mean for school and geography teaching? 2a. What picture of the global generation is based on empathy-based stories written by young people, photographs taken by young people and young people’s reflections on the Global South? 2b. How can the issues raised by young people in the materials they produced be considered in schools and in geography teaching? 3. What opportunities do the method of empathy-based stories and photography offer for geography teaching? The research was conducted from 2013 to 2020, in the context of geography teaching. The data used in the study were produced by young people born between 1995 and 2004 and living in the Helsinki Metropolitan Area (N = 169). At the time of the study, the participants were 14–19-year-old secondary and upper secondary school students. The material used in the study consisted of empathy-based stories (N = 110), photographs (N = 160) and their written interpretations (N = 160), written reflection tasks (N = 19), written evaluations of the use of photographs (N = 11) and writings on photography as a method (N = 20). In sub-studies 1 and 2, the material was produced by using the method of empathy-based stories that was developed by Antti Eskola (1988). In the first sub-study, young people were asked to empathize with utopia or dystopia and in the second sub-study, they were asked to reflect on the state of the world from an upper secondary school student’s point of view. The third sub-study was conducted in the context of global education as a part of geography and visual arts teaching. Young people were asked to photograph their lives and write interpretations of the photographs they took. In addition, participants wrote about their assumptions about the Global South, reflected on their assumptions using the photos they took and assessed whether the use of the photos supported this. In the fourth sub-study young people were asked to photograph inequality and write interpretations of the photographs they took, as well as write about photography as a process. When interpreting the meanings of photographs, the aim was to capture the meanings young people gave to the photographs they took – such as in photo-elicitation interviews in which participants’ interpretations are central and present to guide the researcher’s interpretations (Leonard & McKnight 2015; Pyyry, Hilander & Tani 2021). When analysing the empathy-based stories, the frame stories guided the formation of the first themes, and the analysis proceeded to form new themes from the data. The materials were analysed using qualitative content analysis and thematic analysis (Braun & Clarke 2006; Eskola 2001). In sub-study 1, thematic analysis was followed by constructing two different but typical stories from the material. Empathy-based stories written by young people were dominated by climate change and other people-caused risks. The world in which environmental problems, conflicts and individualism are present, and its dystopian future, were easier to imagine than a world in which everything is fine. Empathy-based stories made visible the risk awareness of young people and reflected the uncertainty and insecurity that shades the life of the global generation. The young people’s descriptions about risk society can work as a starting point for dialogue between the everyday geography of young people and the school geography. This could clarify the connections between different things, local and global, and support young people in managing uncertainty. Young people also wrote about different coping strategies, several of which were related to it how individuals can act. Related to this, they wondered if even adults know what is happening in the world. Among the despair young people also found hope. The hope was connected especially to their own generation, which respects other people and the environment. However, the role of hope was fragile, and action was not always connected to the notions about grievance. Therefore, it is important in geography teaching to build the hope and reflect the opportunities to take action. In this, the importance of cooperation should be empathized, as global problems cannot be solved individually. Based on the materials produced by the young people, the picture was drawn of the global generation, its life, and the future. The young people valued their identity, friends and family. School was important to some of them, but also a place where it was not possible for everyone to be themselves. The results show the importance of the assumption of the diversity of young people’s identities in all school activities. For young people it was obvious that people are equal, but they recognized that their generation’s starting points for life differ both near and far, and how they also have privileges. Young people’s assumptions about the Global South were partly stereotypical, but because this was recognized, it opens the opportunity to reflect to them and to deconstruct them. Based on the results, reflecting on one’s own assumptions and preconceptions is important in geography teaching, such as when studying issues related to different areas. The method of empathy-based stories proved to be a teaching method that makes it possible to spark the use of the imagination. The method enabled utopias that could be interpreted as ordinary, as well utopias for which realization does not seem possible so far, but within which the power of change may lie. In geography teaching, the method of empathy-based stories could be used when studying the opportunities to build a sustainable future. Photography directed young people’s gaze towards visually achievable things, but also made them reflect on the complexity of inequality. The photographs were personal and showed the diversity of young people’s appreciations. However, photography did not prove to be a shortcut to reach young people’s personal experiences. Some young people felt that the use of photographs made it easier to reflect on their own assumptions about the Global South, but it was not seen as a prerequisite for criticality. With the help of the method of empathy-based stories and photography in geography teaching, it was possible to build a dialogue between the young people’s lifeworld, everyday geographies and the academic geography of schools. The results of the study are not generalizable, but they provide insights into the debate on geography teaching and school. Keywords: everyday geographies, geography teaching, global generation, lifeworld, method of empathy-based stories, photography, risk society Väitöskirjani on laadullinen tutkimus, joka koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Tutkimukseni tehtävänä on kuvata ja tulkita ”globaalin sukupolven” elämää ja tulevaisuutta 14–19-vuotiaiden nuorten tuottamien laadullisten aineistojen valossa sekä pohtia koulun ja erityisesti maantieteen opetuksen kehittämistä näiden aineistojen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda koulua koskevaan keskusteluun laadullista tietoa nuorten ajatuksista ja elämästä sekä eläytymismenetelmän ja valokuvauksen käytöstä maantieteen opetuksessa. Tutkimustehtävää tarkentavat seuraavat tutkimuskysymykset: 1 a. Miten nuoret kuvaavat maailman tilaa ja tulevaisuutta kirjoittamissaan eläytymiskertomuksissa? 1 b. Mitä nuorten eläytymiskertomuksissa esiin nostamat asiat tarkoittavat koulun ja maantieteen opetuksen kannalta? 2 a. Millainen kuva globaalista sukupolvesta piirtyy nuorten eläytymiskertomusten, heidän ottamiensa valokuvien ja globaalia etelää koskevien pohdintojensa perusteella? 2 b. Miten nuorten tuottamissa aineistoissa esiin nostamat asiat on mahdollista huomioida koulussa ja maantieteen opetuksessa? 3. Millaisia mahdollisuuksia eläytymismenetelmä ja valokuvaus tarjoavat maantieteen opetukselle? Tutkimus toteutettiin vuosien 2013–2020 aikana pääosin maantieteen opetuksen kontekstissa. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuonna 1995–2004 syntyneet, pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret (N = 169). Osallistuessaan tutkimukseen he olivat 14–19-vuotiaita yläkoululaisia ja lukiolaisia. Tutkimuksen aineiston muodostivat eläytymiskertomukset (N = 110), valokuvat (N = 160) ja niiden kirjalliset tulkinnat (N = 160), kirjalliset pohdintatehtävät (N = 19), kirjalliset arviot valokuvien käytöstä (N = 11) ja valokuvausta prosessina koskevat kirjoitukset (N = 20). Osatutkimuksissa 1 ja 2 käytettiin Antti Eskolan (1988) kehittämää eläytymismenetelmää. Ensimmäisessä osatutkimuksessa nuoria pyydettiin eläytymään utopiaan tai dystopiaan, toisessa maailman tilaa pohtivan lukiolaisen asemaan. Kolmas osatutkimus toteutettiin yläkoulun maantiedon ja kuvataiteen opetuksen globaalikasvatuksen kontekstissa. Nuoria pyydettiin valokuvaamaan elämäänsä ja kirjoittamaan tulkinnat valokuvista, pohtimaan globaalia etelää koskevia oletuksiaan ja tarkastelemaan niitä ottamiensa valokuvien avulla sekä arvioimaan, tukiko valokuvien käyttö tätä. Neljännessä osatutkimuksessa nuoria pyydettiin valokuvaamaan eriarvoisuutta ja kirjoittamaan tulkinnat ottamistaan valokuvista sekä kirjoittamaan valokuvauksesta prosessina. Valokuvien merkityksiä tulkittaessa pyrittiin tavoittamaan nuorten ottamilleen valokuville antamat merkitykset samaan tapaan kuin valokuvahaastatteluissa, joissa osallistujien aineistoon liittämät tulkinnat ovat läsnä ohjaamassa tutkijan tulkintoja (Leonard & McKnight 2015; Pyyry, Hilander & Tani 2021). Eläytymiskertomusten kohdalla kehyskertomusten muotoilu ohjasi ensimmäisten teemojen muodostamista ja analyysi eteni uusia teemoja aineistosta muodostaen. Aineistot analysoitiin laadullisesti, osa laadullisen sisällönanalyysin ja osa temaattisen analyysin avulla (Braun & Clarke 2006; Eskola 2001). Osatutkimuksessa 1 tematisointia seurasi tyypittely, sillä aineistosta rakennettiin kaksi tyyppikertomusta. Nuorten kirjoittamia eläytymiskertomuksia hallitsivat ilmastonmuutos ja muut ihmisten aiheuttamat riskit. Tulokset osoittivat ympäristöongelmien, konfliktien ja yksilökeskeisyyden sävyttämän maailman ja sen dystooppisen tulevaisuuden olevan helpommin kuviteltavissa kuin maailman, jossa kaikki on hyvin. Eläytymiskertomukset tekivät nuorten riskitietoisuuden näkyväksi heijastellen mahdollisesti globaalin sukupolven elämää varjostavaa epävarmuutta ja turvattomuutta. Nuorten kuvaukset riskiyhteiskunnasta voivat toimia esimerkiksi arjen maantieteen ja koulumaantieteen välisen dialogin perustana. Tämä voisi selkeyttää eri asioiden sekä paikallisen ja globaalin välisiä yhteyksiä sekä tukea nuoria myös epävarmuuden hallinnassa. Nuoret kirjoittivat myös mahdollisista selviytymisstrategioista, joista useat liittyivät siihen, miten yksilöt voivat toimia. Tässä yhteydessä he pohtivat, tietävätköhän edes aikuiset, mitä maailmassa tapahtuu. Nuoret löysivät kuitenkin epätoivon seasta myös toivoa, joka kiinnittyi erityisesti heidän omaan, toisia ihmisiä ja ympäristöä kunnioittavaan sukupolveensa. Toivon rooli oli kuitenkin hauras, minkä lisäksi epäkohtiin liittyviin havaintoihin ei aina liitetty toimintaa. Nämä muistuttavat sekä toivon rakentamisen että toiminnan mahdollisuuksien tarkastelun tärkeydestä myös osana maantieteen opetusta. Yhteistyön merkitystä tulisi painottaa, koska globaalit ongelmat eivät ole yksilöllisesti ratkaistavissa. Nuorten tuottamien aineistojen perusteella piirtyi kuva globaalista sukupolvesta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Nuoret arvostivat identiteettiään, ystäviään ja perhettä. Koulu oli osalle heistä tärkeä, mutta myös paikka, jossa jokaisen ei ollut mahdollista olla oma itsensä. Tulokset osoittivat moninaisuuden oletuksen tärkeyden kaikessa koulun toiminnassa. Nuoret pitivät ihmisten yhdenvertaisuutta itsestäänselvyytenä, mutta tunnistivat sukupolvensa nuorten erilaisia lähtökohtia elämään niin lähellä kuin kaukana, kuten myös omia etuoikeuksiaan. Nuorten globaalia etelää koskevat oletukset olivat osin yleistäviä ja yksipuolisia, mutta niiden ongelmallisuus tunnistettiin, mikä on edellytys niiden purkamiselle. Tulosten perusteella muun muassa eri alueisiin liittyvien oletusten tarkastelu on tärkeä osa maantieteen opetusta, jotta nuorten käsitykset monipuolistuvat. Eläytymismenetelmä osoittautui opetusmenetelmäksi, jonka avulla oli mahdollista vahvistaa mielikuvituksen käyttöä. Menetelmän avulla tavoitettiin niin tavanomaiseksi tulkittavia kuin sellaisiakin utopioita, joiden toteutuminen ei toistaiseksi vaikuta mahdolliselta, mutta joiden muutosvoima voi piillä juuri siinä. Maantieteen opetuksessa eläytymismenetelmää voisi hyödyntää muun muassa kestävän tulevaisuuden rakentamista tarkasteltaessa. Valokuvaus osoittautui menetelmäksi, joka suuntaisi nuorten katsetta kohti visuaalisesti tavoitettavia asioita, mutta myös herätteli pohtimaan esimerkiksi eriarvoisuuden monimutkaisuutta. Valokuvat olivat myös omakohtaisia, mutta valokuvaus ei osoittautunut oikotieksi nuorten henkilökohtaisten kokemusten tavoittamiseen. Joidenkin nuorten mielestä valokuvien käyttö helpotti omien globaalia etelää koskevien oletusten tarkastelua, mutta sitä ei pidetty kriittisyyden edellytyksenä. Eläytymismenetelmän ja valokuvauksen avulla maantieteen opetukseen avautui dialogin rakentamisen mahdollisuuksia nuorten elämismaailman ja arjen maantieteen sekä koulumaantieteen välille. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne tarjoavat ajankohtaisia huomioita maantieteen opetusta ja koulua koskevaan keskusteluun. Avainsanat: arjen maantiede, globaali sukupolvi, elämismaailma, eläytymismenetelmä, maantieteen opetus, riskiyhteiskunta, valokuvaus

This dissertation focuses on policies and practices promoting the basic education of Roma and Traveller national minorities in Finland, Sweden and Norway. The study analyses the power relations inherent in the current policies and practices. The interest lies especially in the subjectivities enabled and constrained by the relations of power in the promotion of basic education of Roma and Traveller national minorities. The study stems from the notion that the power relations and subjectivities are produced by travelling discourses which result from the interplay between national and international policy processes. The study consists of three publications and a summary. Each publication perceives the questions of power relations and subjectivities from their unique perspective. The study is positioned in the intersections between several disciplines, such as education, sociology, feminist studies, studies on ethnic relations and minority research. Theoretically, the study draws from feminist theories, poststructuralism and critical theories on race and whiteness. The transnational and translocal data of the study includes a) policy documents about Roma, Travellers and basic education (N=8) from Finland, Sweden and Norway, and b) interviews with 24 research participants who are implementing the policy measures. The interviews with five of the research participants from the Finnish data are ethnographic, including participant observations for one to four days. The study identifies three problem representations from the policy documents: 1. “Special needs of Roma pupils”; 2. “Roma families” and 3. “National minority cultures at school” making the Roma and Travellers the focus of attention rather than the school institutions, structural discrimination or racism. One of the practices the policy documents promote is “Roma mediators”, whose work is validated by these problem representations. The analysis shows that the work of the Roma mediators is constrained by the current power relations since, in order to do their work, Roma mediators need to negotiate with the discourse of tolerance which submits individuals to relations of power where some are the potential tolerating actors and others may become tolerated. Roma mediators are perceived as representatives of all the Roma, assumed to work against biases with their own presence. The responsibility for change is placed on the shoulders of the Roma mediators. Another policy measure that is closely scrutinised in this research is the measure of providing knowledge about Roma and Travellers in schools. This research shows that the actors who identify as Roma or Travellers use knowledge about the groups to react to racialization of Roma and Travellers in schools and to challenge the silence about the Roma and Travellers in the nation states. The analysis highlights that the notion of providing knowledge involves the premise that the responsibility for change and transformation is on the Roma. It is argued that the current policies and practices focus on Roma and Travellers and their actions in manifold and persistent ways, enabling the subjectivity of innocence for other than Roma and Travellers. The analysis suggests that the subjectivities enabled for Roma and Travellers include being those responsible for change, for the current situation, and for being inadequate, whereas the subjectivities of innocence, not being responsible, being a helper, and a tolerating actor are enabled for others. Making the Roma and Travellers the focus of attention and enabling innocence and helper subjectivities for others reflects the asymmetrical power relations the current discourses subject individuals into. The study argues that Roma policies would benefit from a further analysis of the current power relations produced by the discourses in order to promote the equality of the Roma and Travellers in these societies. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä, joita kohdistetaan kansallisten romanivähemmistöjen peruskoulutuksen edistämiseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tutkimuksessa analysoidaan toimintapolitiikoissa ja käytännöissä rakentuvia valtasuhteita. Tutkimus on monitieteinen liikkuen kasvatustieteen, sosiologian, feministisen tutkimuksen ja vähemmistötutkimuksen risteymissä. Tutkimuksen aineistona on suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia politiikkadokumentteja, jotka koskevat romaneja ja peruskoulutusta. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu henkilöitä, jotka toimeenpanevat kansallisia politiikkaohjelmia. Tutkimuksessa käy ilmi, että politiikkadokumenteissa peruskoulutukseen liittyvät ongelmat paikannetaan romaneihin sen sijaan, että ongelmaksi kuvattaisiin kouluinstituution rakenteellinen syrjintä tai rasismi. Dokumenteissa ja käytännöissä romanit myös asetetaan vastuuseen muutoksen tekemisestä. Yksi keskeinen politiikkadokumenteissa esitetty toimenpide koulutuksen yhdenvertaisuuden edistämiseksi on romanitaustaisten työntekijöiden palkkaaminen kouluun työskentelemään romanioppilaiden ja -perheiden sekä koulun henkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että romanitaustaiset työntekijät nähdään kaikkien romanien edustajina, joiden oletetaan työskentelevän ennakkoluuloja vastaan. Tutkimuksessa osoitetaan myös, että romanitoimijat pyrkivät tietoa tarjoamalla haastamaan romanien rodullistamista koulussa sekä koulujen ja yhteiskunnan laajaa vaikenemista romaneista osana kansallisvaltioita. Analyysi osoittaa, että käytäntönä myös tiedon tarjoaminen romaneista sisältää lähtökohdan, jossa vastuu muutoksesta on romaneilla. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että nykyiset toimintapolitiikat ja käytännöt keskittyvät ennen kaikkea romaneihin ja heidän toimintaansa, vaikka koulun käytännöissä on syrjiviä mekanismeja kuten rodullistavia käsityksiä romaneista. Tutkimus osoittaa, että rakenteellista keskustelua käydään vähän ja muut kuin romanit kuvataan viattomina auttajina. Keskittyminen romaneihin ja samanaikainen viattoman ja auttajan itseymmäryksen tarjoaminen muille kuvastaa tämän hetkistä epätasa-arvoa tutkituissa yhteiskunnissa. Tutkimuksessa väitetään, että nykyiset toimintapolitiikat ja käytännöt ovat yksinään riittämättömiä edistämään oikeudenmukaisuutta koulutuksessa.

The approach of disability studies has politicized the mechanisms which prioritize able-bodiedness in culture and society. This dissertation, indebted to such perspectives, theorizes ableism as the multitude of assumptions which homogenize embodiment. The dissertation explores the cultural politics of the idea of swimming skills as civic skills and the cultural notion of human beings as part of the animal world in the articulations of swimming. Through the theory of articulation and through Foucauldian genealogy, this thesis mobilizes the cultural understandings of swimming to theorize ableism in new ways. It analyzes both historical and contemporary cultural texts about swimming, asking how the understandings available in these texts can be theorized in ways that reveal the specific cultural mechanisms of ableism and enable a conceptual critique of ableist imaginaries. From an interdisciplinary perspective which is, in particular, connected to the shared aims of disability and queer studies to politicize conventional embodiment, this dissertation offers an approach that challenges the idealization of able-bodiedness not only in culture but also in theory. It intervenes in ideas that presume that bodies which defy ableist ideals are less valuable. Furthermore, the perspective offered by this thesis enables the consideration of analytic attachments to conventional embodiment in contemporary cultural critique. By putting forward the concept of "able-bodied belonging", the analysis considers cultural mechanisms which reinforce ableism while providing ostensibly inclusive modes of belonging. The dissertation offers a biopolitical analysis of articulations of physical skills introducing an approach to thinking about how our personal relationships to the qualities of our bodies are byproducts of biopolitics/thanatopolitics. The concept of the "repressive hypothesis of the body", introduced in the thesis, enables a consideration of how the assumption of repression normalizes embodiment and prioritizes conventional able-bodiedness. Finally, the formulation of "bodies of latent potential" helps to pay attention to how notions of bodies as moldable and connected to cultural factors have emerged in the intersections of colonialist, ableist and eugenicist understandings. Vammaistutkimuksessa on politisoitu se, miten kulttuurissa ja yhteiskunnassa vammattomuus ensisijaistetaan eri tavoin. Näihin näkökulmiin kiinnittyen väitöskirja teoretisoi ableismia moninaisena joukkona oletuksia, jotka homogenisoivat kehollisuutta. Väitöskirja tutkii kulttuurista politiikkaa ideassa uimataidosta kansalaistaitona ja uimiseen liittyviä artikulaatioita ihmisistä osana eläinkuntaa. Artikulaation teorian ja foucault’laisen genealogian kautta väitöskirja valjastaa uimiseen liittyvät kulttuuriset ideat ableismin teoretisointiin. Tutkimuksessa analysoidaan historiallisia ja nykyisiä uimiseen liittyviä kulttuurisia tekstejä kysyen, kuinka näissä teksteissä olevien ymmärrysten kautta voidaan paikantaa erityisiä ableismin kulttuurisia mekanismeja ja kehittää käsitteellisiä tapoja haastaa niitä. Poikkitieteellisestä näkökulmasta, joka on erityisesti yhteydessä vammais- ja queer-tutkimuksen yhteisiin tavoitteisiin politisoida konventionaalinen kehollisuus, tutkimus esittelee näkökulman, joka haastaa vammattomuuden ideaalin kulttuurisissa ja teoreettisissa näkökulmissa. Tutkimus tekee intervention ideoihin, jotka olettavat kyvykkyysihanteita uhmaavien kehojen olevan vähempiarvoisia. Tutkimuksessa esiteltävä näkökulma mahdollistaa myös huomion kiinnittämisen siihen, kuinka sitoumukset konventionaaliseen kehollisuuteen tulevat esiin kulttuurikritiikin joissakin analyyttisissä tarkastelutavoissa. Esittelemällä käsitteen "able-bodied belonging" väitöskirja tuo huomion kulttuurisiin mekanismeihin, jotka kiinnittyvät ableismin ideaaleihin samalla kun ne tarjoavat näennäisen inklusiivisia kuulumisen muotoja. Ottamalla liikunnallisten taitojen artikulaatiot biopoliittisen analyysin kohteeksi tutkimus myös esittelee tavan hahmottaa, kuinka kokemukset oman kehon ominaisuuksien vaalittavuudesta ovat yhteydessä biopoliitikan ja thanatopolitiikan ulottuvuuksiin. Väitöskirjan toinen keskeinen käsite "the repressive hypothesis of the body" tuo puolestaan huomion siihen, kuinka oletukset repressiosta normalisoivat kehollisuutta ja ensisijaistavat konventionaalista vammattomuutta. Lopuksi esittelemällä käsitteen "bodies of latent potential" työ tarjoaa näkökulman ymmärtää, kuinka oletukset kehoista muokkautuvina ja kytkeytyvinä kulttuurisiin elementteihin ovat tarjonneet väyliä ymmärryksille, jotka esiintyvät kolonialismin, ableismin ja eugeniikan risteävissä kehyksissä. Julkaistu painettuna: Helsinki Studies in Education, 1798-8322

The study focuses on special needs education after basic education, particularly in the context of pre-vocational and vocational education and training. It analyses the positions of young people and the formation of their educational paths and choice-making. The starting point of the study is to consider the definitions given to the concepts of special and special educational needs . I ask, 1) how are special educational needs and students positions defined in pre-vocational and vocational education and training; 2) how are young people s educational paths, choices and subjectivities constructed in the practices of special needs education; and 3) how do different pedagogical practices restrict or enable participation in learning and studies of students regarded as having special educational needs? The study is positioned in the fields of sociology of education, disability studies, youth studies and gender studies. It includes five articles and a summary chapter. Methodologically, the study is multi-sited ethnographic research, contextualised in current education policy. The research data derives from two institutes of vocational education and training, while observing Metalwork and Machinery classes and Preparatory Training classes for disabled students over a six-month period. The data consist of interviews, field notes and education policy documents. In addition, the data also include life-historical interviews with 27 young adults as part of the Equality is Priority research project. My analytical approach is ethnographic and discursive. The practices of vocational education were found to be balanced between an inclusive education discourse and an individual, medical orientation that focuses on the identification of (special) needs. Visible both in the everyday life of vocational education and in education policy documents were, on the one hand, support for inclusive education, and on the other, a tendency to seek assurance from special needs statements and diagnoses. Many of the young people and professionals interviewed in the study interpreted the segregated arrangements of special needs education and the definition of special needs itself as stigmatizing. Combining the support needed by each student with general teaching was suggested as a pedagogic practice to combat stigmatization. Structural factors associated with the education system such as study field-specific entrance requirements, educational content, pedagogical practices and available support in each field influence how students regarded as having special educational needs are admitted and become attached to vocational education. For many young people applying and being accepted into upper secondary education seems to be complex and challenging. When addressing their own educational hopes and negotiating the options offered in study counselling, many did so in various roundabout ways. I propose that educational choices be seen as processes where young people shape their subjectivities and create spaces for their agency while negotiating the guidance offered by professional adults. The study suggests that in order to develop education in line with the objectives of an inclusive education policy, stereotypical definitions and meanings of special needs and disability should be constantly re-considered and questioned. Anna-Maija Niemi on tutkinut Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan peruskoulunjälkeistä erityisopetusta ja opiskelijoiden asemaa ammatillisessa ja valmentavassa koulutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten koulutuspolkujen ja koulutusvalintojen rakentumista. Tutkimuksessa kysytään, miten erityisen tuen tarvetta ja opiskelijan asemaa määritellään koulutuksen käytännöissä sekä miten pedagogiset käytännöt mahdollistavat ja rajoittavat osallisuutta oppimiseen ja opiskeluun. Tutkimuksessa todettiin, että koulutuksen ammattilaiset puntaroivat erityisen tuen tarpeen määrityksestä seuraavia hyötyjä ja haittoja. Päätöksenteossa tasapainoiltiin opiskelijoiden yhdessä opiskelemisen ja erillisissä ryhmissä järjestettävän tuen välillä. Erityisen tuen päätöksen ja diagnoosien nähtiin yhtäältä mahdollistavan resursseja, toisaalta voivan leimata opiskelijaa. Useat ammattilaiset katsoivat tuen tarvetta tilanteittain vaihtelevana eikä nuorta kokonaisuutena määrittävänä ominaisuutena tai poikkeavuutena. Sekä tutkimuksessa haastatellut nuoret että ammattilaiset näkivät yleisestä opetuksesta erillään järjestetyn erityisopetuksen mahdollisesti opiskelijaa leimaavana, ja yleisen opetuksen yhteyteen tuotavan tuen osallisuutta edistävänä. Tutkimuksessa todetaan, että koulutusjärjestelmän rakenteelliset tekijät, kuten kunkin koulutusalan sisäänpääsyvaatimukset ja opiskelusisällöt sekä pedagogiset käytännöt ja tarjottu tuki vaikuttavat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen pääsyyn ja sinne kiinnittymiseen. Erityisopetuksen yhteydessä toteutetussa opinto-ohjauksessa tasapainoillaan nuorten koulutustoiveiden ja ohjauksessa tarjottujen vaihtoehtojen välillä. Koulutukseen hakeutuminen ja pääsy oli usean kohdalla haastavaa ja valintaprosessit monimutkaisia. Nuorten omat toiveet ja näkemykset näyttivät monesti jääneen sivummalle ohjauksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulutusvalintojen kohdalla korostettiin varmoina ja turvallisina pidettyjä vaihtoehtoja. Tällöin alakohtaiset sisäänpääsyvaatimukset ja koulutussisällöt näyttivät nousevan esteeksi monen toivealalle hakemiselle. Useat nuoret pitivät kuitenkin kiinni haaveistaan ja suuntasivat kohti toivealaansa, mutta mutkikkaampaa kiertoreittiä pitkin. Tämä tarkoitti esimerkiksi erilaisissa valmentavissa koulutuksissa kiertämistä tai kahden ammatillisen tutkinnon suorittamista peräkkäin. Erityisen ja yleisen tuen raja ei tässä tutkimuksessa näyttäytynyt suoraviivaisena. Opiskelijat eivät asetu itsestään selvästi erityistä tukea tai yleistä tukea tarvitseviksi, vaan tuen tarve on kontekstisidonnaista ja tilanteittain liikkuvaa. Niemen tutkimus haastaakin näkemyksen, jossa erityistä tukea tarvitseville nuorille sopivina pidetään vain tiettyjä koulutusaloja, kun samalla osa aloista nähdään lähtökohtaisesti poissuljettuina. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen kentällä ja koulutuksen nivelvaiheissa tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä, joiden avulla alavaihtoehtoja voitaisiin monipuolistaa ja tarvittavaa tukea tuoda osaksi yleistä ammatillista opetusta. Niemi esittää, että koulutuksen kehittäminen inkluusiopolitiikan edellyttämään suuntaan vaatisi erityisen tuen tarpeeseen ja vammaisuuteen kiinnittyvien stereotyyppisten käsitysten uudelleen määrittelyä. Tällöin tuen tarvetta ajatellaan laajemmin ihmisyyteen kuuluvana asiana, jolloin myös tuen tarpeen saamat kielteiset ja leimaavat merkitykset tulevat kyseenalaistetuiksi. Tutkimusaineisto on tuotettu osana monipaikkaista etnografista tutkimusta vuosina 2008 2009. Niemi havainnoi ammatillisten oppilaitosten arkea, haastatteli opiskelijoita, opettajia ja muita koulutuksen ammattilaisia sekä analysoi koulutuspoliittisia dokumentteja. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu erityisluokalla peruskoulussa opiskelleiden nuorten aikuisten elämänhistoriallinen haastatteluaineisto.

The study focuses on the formation of the conceptions of special in the everyday life of school, especially in the practices of special education and student welfare services. It analyses definitions of special and normal/ordinary in the discursive practices of everyday life. The relationship between normal and deviant is approached as a formation constantly re-built, re-defined and re-conceptualized in the everyday practices of the school. The study is positioned in the fields of sociology of education, cultural studies, gender studies, youth studies and disability studies. Theoretically it draws from feminist poststructuralist theories. Key analytical concepts of the study are subject position, subjectivity and subjectification. Methodologically the study is ethnographic. A year-long fieldwork took place in one lower secondary school, following the everyday schooling of 9th graders in special education. Data consists mainly of field notes and interviews. The report is divided into four thematically separate analytical chapters. These focus on (1) school space and spatial practices, (2) definitions of ordinary and special made in the discussions of members of the multidisciplinary student welfare team, (3) discursive practices of the special education teachers and in special education classes, and (4) hierarchies constructed in the student culture, and how students positioned as special negotiate their position and meaning in relation to these hierarchies. Main results of the study are drawn from these four themes, and how these different dimensions intertwine in the process of defining what and who is special in the school. Special and ordinary were found as very clearly demarcated and fixed in the everyday life of school, and the difference between these positions is both wide and steep. The negative images and stigma connected to special education still dominates everyday sense-making, even if the school culture has also become more sensitive to stigmatization and works to challenge and deconstruct it. The division between special and ordinary is steepest in the student culture. Student culture is very sensitive to the dividing practices and divisions made by the school institution. The special that is formed and reformed in everyday practices and repetitions of the school culture appears as a fixed position with no alternative, defined by cemented cultural meanings. The study suggests that in order to change the division between normal and special and challenge the meanings connected to special, schools needs to look for new ways of explicitly discuss and work on these meanings and the practices producing them. Huolimatta koulutuspoliittisesta inklusiivisen koulun tavoitteesta erityisyys ja tavallisuus näyttäytyvät koulun arjessa varsin selvärajaisina ja näiden välinen ero jyrkkänä ja laveana. Erityisyyttä koskevat negatiiviset merkitykset, joista erityisopetus on viime vuosikymmeninä pyrkinyt irrottautumaan, hallitsevat yhä arjen merkityksentuotantoa. Jyrkimmäksi jako erityisyyden ja tavallisuuden välillä rakentuu oppilaskulttuurissa, jossa erityisyys näyttäytyy leimautuneena ja oppilaita leimaavana ja tästä syystä välteltävänä. Erityisluokkien oppilaat kokevat koulussa nimittelyä sekä sosiaalista väistämistä ja ulkopuolisuutta. Oppilaskulttuuri näyttäytyy varsin herkkänä kouluinstituution tekemille jaoille ja käytännöille, jotka tarkoituksettomasti vahvistavat oppilaskulttuurisia tulkintoja erityisoppilaiden poikkeavuudesta ja erillisyyden luonnollisuudesta. Arjen käytännöissä rakentuva erityisyys näyttäytyykin varsin totaalisena, sisäänsä sulkevana ja vaihtoehdottomana. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että normaalin ja erityisen välisen eron ja erityisyyden saaman merkityksen muuttaminen edellyttää kouluilta uusia työtapoja, jossa erityisyys, sen saamat kulttuuriset merkitykset ja näitä merkityksiä tuottavat käytännöt otetaan eksplisiittisesti keskustelun ja työstämisen kohteiksi. Tämä etnografinen tutkimus kohdistuu erityisyyden muotoutumiseen koulun arjessa, erityisesti erityisopetuksen ja oppilashuollon käytännöissä. Tutkimuksessa on kysytty, miten erityisyys ja tätä vasten määrittyvä normaalisuus muotoutuvat koulun arjessa ja mitä nämä tarkoittavat mihin tai keihin käsitteillä koulussa viitataan. Se tarkastelee myös, miten paikantuminen erityiseksi oppilaaksi vaikuttaa oppilaan asemoitumiseen koulussa. Tutkimuksessa on analysoitu opettajien ja oppilaiden puheessa tehtyjen määritysten lisäksi arjen tilallisia ja pedagogisia käytäntöjä. Tutkimuksessa on seurattu erityisopetuksessa opiskelevien 9.-luokkalaisten koulunkäyntiä ja erityisopetuksen toimintaa yhdessä pääkaupunkiseudun yläkoulussa yhden lukuvuoden ajan. Aineisto koostuu pääasiassa kenttämuistiinpanoista ja haastatteluista. Tutkimus jakautuu neljään temaattisesti erilliseen analyysilukuun. Näissä tarkastellaan (1) koulutilaa, tilaan kiinnittyviä käytäntöjä sekä näistä seuraavia erityisyyttä koskevia tulkintoja, (2) oppilashuoltoryhmän keskusteluissa tehtäviä tavallisuuden ja erityisyyden määrityksiä, (3) erityisopettajien toimintaa ja tässä tapahtuvaa erityisyyttä koskevaa merkityksentuotantoa sekä (4) oppilaskulttuurisia järjestyksiä ja oppilaiden omaa positiota ja itsen merkityksellistymistä koskevia neuvotteluja näissä järjestyksissä.

The main purpose of the study was to investigate how highly educated (university-educated) Taiwanese women acquire, transfer and transform their cultural capital through their middle-class habitus to seek a self-acceptable social position in Finnish society. The study s theoretical frameworks have drawn on Bourdieu s concept of habitus, capital, field, and practice, and incorporate an intersectionality perspective into the data analysis. This study employed a feminist standpoint epistemology in terms of epistemic commitments and used narrative inquiry with thematic analysis as the methodological strategy. Narrative inquiry as a methodological approach was used to elicit the stories of ten Taiwanese women who married Finns and immigrated to Finland. The data were produced through life-story interviews conducted in the women s first language, Chinese or Taiwanese in 2006. The discussion of the findings has been organized according to the three key themes: employability, underemployment, and mothering. The common pattern of downward social mobility for first generation immigrants was found to repeat among these highly educated Taiwanese women, a pattern is not independent of questions of race/ethnicity in the Finnish labor market. Despite the weak link between cultural capital and employment outcomes, many of them have had no choice but to stay optimistic by improving their never-good-enough Finnish language skills and acquiring more education or training. Some of the women have turned to care work beyond their previous training and formal qualifications; they have made compromises, have retrained and work as practical nurses due to a lack of employment opportunities in their fields. Acculturation and maintaining their heritage within the Finnish context have become problematic for many of the women and their mothering practices. In order to secure and maintain a better position for their children, the women raise their children as Finnish children by distancing themselves from their Taiwanese cultural heritage and espousing Finnishness. Paradoxically, these highly educated Taiwanese women are confined to a marginal position in the Finnish labor market, but on the other hand, middle-class privilege is identified in their mothering practices in terms of parental involvement in their children s education. Their home-based and school-based parental involvement hold the greatest hope for their children s realization of their full potential and ultimately maintaining their status as middle-class members of the dominant group. The stories of these Taiwanese women disclose how the intersections of social class, gender and race/ethnicity (re)produce inequalities in a Finnish context. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia miten korkeasti koulutetut taiwanilaiset naiset kartuttavat, siirtävät ja muuntavat kulttuurista pääomaansa yhteiskuntaluokkapohjaisen habituksensa kautta, löytääkseen itse hyväksymänsä sosiaalisen paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa on pääosin lähtöisin Bourdieun teorioista joiden lisäksi tutkimusaineiston käsittelyyn käytettiin teoreettisena näkökulmana intersektionaalisuutta, jotta saatiin luotua parempi käsitys siitä monimutkaisuudesta, jota taiwanilaiset naiset kokevat, olleessaan erilaisissa sosiaalisissa asemissa ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa Suomessa. Tutkimukseen osallistui kymmenen naishenkilöä, joilta kerättiin tutkimustietoa elämäntarinahaastatteluilla. Haastattelut suoritettiin naisten äidinkielellä, kiinaksi tai taiwaniksi, vuonna 2006. Haastatteluiden tulokset jaettiin kolmeen pääteemaan, jotka nousivat esille haastatteluaineiston analyysissä: työllistyminen, alityöllisyys ja äitiys. Sosiaalisen aseman lasku toistuu kaavamaisesti, ensimmäisessä sukupolvessa maahan muuttaneiden taiwanilaisnaisten elämässä, mihin vaikuttaa suomalaisen työvoiman rotu-/etnisyysasetelma. Huolimatta heikosta sidoksesta kulttuurisen pääoman ja työllistymisen onnistumisen välillä, monilla naisista ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ylläpitää toivoaan ja parantaa aina riittämättömäksi osoittautuvaa suomenkielentaitoaan tai hankkia lisää paikallista koulutusta kääntääkseen väliaikaisen sosiaalisen aseman laskukierteen. Jotkut naiset ajautuvat terveydenhoitoalalle lähihoitajiksi, mutta valinta on kompromissi parempien työskentelymahdollisuuksien puutteessa, eivätkä he tee valintaa sen vuoksi, että ovat naisia. Lähihoitajiksi päätyvien osalta tapahtuu leimautumista työvoimassa sukupuolen ja rodun/etnisyyden osalta. Naiset kasvattavat lapsensa yksinomaan suomalaisiksi etäännyttäen heidät taiwanilaisesta kulttuuriperimästään ja suosien suomalaisuutta. Paradoksaalisesti korkeasti koulutetut taiwanilaiset naiset on rajattu mitättömään rooliin suomalaisilla työmarkkinoilla, mutta toisaalta heidän keskiluokkainen etuoikeutettu roolinsa tulee esille äitiydessä ja tavassa, jolla he osallistuvat ja vaikuttavat lastensa kouluttautumiseen. Heidän kotona ja koulussa tapahtuva vanhemman rooli keskittyy suureen toiveeseen siitä, että he mahdollistavat lapsilleen hyödyntää täysi potentiaalinsa ja lopulta tulla tasavertaisiksi keskiluokan edustajiksi valtaväestön keskuudessa. Näiden naisten tarinat paljastavat, että sosiaalinen asema yhdessä sukupuolen ja rodun/etnisyyden kanssa tuo esille eriarvoisuutta suomalaisessa viitekehyksessä.