Search

Korjattu versio ladattu Heldaan 28.2.2022 Tämä kielioppi on suunnattu venäjän kielen yliopisto-opiskelijoille ja muille edistyneille aikuisopiskelijoille. Lisäksi se soveltuu apuvälineeksi opettajille, kääntäjille ja muille venäjän kielen käyttäjille. Vaikka kielioppi on laadittu yliopisto-opiskelijoiden tarpeita ajatellen, siitä on hyötyä myös niille, jotka vasta opettelevat venäjän alkeita. Kielioppi soveltuu paitsi lähiopetukseen myös etä- ja itseopiskeluun. Mukana on runsaasti sääntöjä havainnollistavia esimerkkilauseita, joissa käytetään venäjän nykysanastoa ja jotka pyrkivät edustamaan tavallista käyttökieltä. Esimerkit on suomennettu ja niihin on merkitty sanapainot. Jokaisen luvun loppuun on koottu joukko kertauskysymyksiä opiskelun tueksi: ne eivät kata luvussa esitettyjä asioita systemaattisesti tai tyhjentävästi, mutta niiden avulla opiskelija voi testata osaamistaan pistokokeen tavoin. Jotta myöhempi perehtyminen venäjänkielisiin kielioppeihin ja kielitieteelliseen tutkimukseen helpottuisi, kaikki keskeiset termit on annettu suomen lisäksi myös venäjäksi. Kieliopin ilmiöitä kuvataan pääasiassa venäjän kielestä lähtien, mutta paikka paikoin mukana on kontrastiivinen eli venäjän ja suomen rakenteita vertaileva näkökulma.

Playful interaction, including verbal and non-verbal teasing, is a pervasive element of classroom interaction. The problem is that the borderline between teasing and bullying is very difficult to draw, and teachers find it difficult to identify when teasing between pupils turns into bullying. In an attempt to explore where to draw the borderline, in this article, I analyse classroom interaction focusing on playful interaction particularly between pupils in Finnish secondary schools. The conversation analytic analyses focus on playful interaction that can be identified as verbal or non-verbal teasing. The findings illustrate the tension in classroom interaction between a “formal” position of a pupil and an “informal” position of a mate in peer interaction, which makes it particularly challenging for teachers to differentiate bullying from teasing. To help teachers do this, I conclude by presenting a small grammar of teasing.

This article analyzes two new grammar teaching methods (action-based grammar teaching and languaging) in Finland. A theory-based content analysis is used for seven articles written in 2009–2012. Using a taxonomy table, the two methods are analyzed by comparing their teaching objectives and learning activities with the learning theories that these methods are based on. Additionally, the teaching methods are investigated for curricular alignment and meaningful learning. Languaging as a grammar teaching method appears to be internally coherent and aligned, unlike functional grammar teaching, in which a foundation built on a constructivist learning theory and drama pedagogics is misaligned with activities that concentrate on memorizing metalinguistic concepts with no requirements for other dimensions of knowledge. Moreover, I will reflect on the lack of an up-to-date definition for a teaching method, and attempt to create one. I see teaching method as a teacher’s tool. My definition can be seen as a pyramid with learning theories and conceptions of learning forming the bottom, planning of teaching being the next level, learning activities for students forming the third level, and assessment being on top of the pyramid.

Arvioitu teos: Timothy Feist: A grammar of Skolt Saami. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 273. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 2015. 414 s. ISBN 978-952-5667-74-5.

Arvioitu teos: Timothy Feist: A grammar of Skolt Saami. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 273. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 2015. 414 s. ISBN 978-952-5667-74-5.

Esa Penttinen tutki kieliopin opetuksen merkitystä lukion saksan kielen opetuksessa. Hän tarkasteli kieltä ja erityisesti sen kielioppia oppimisen kohteena ja toisaalta kielen oppimista.- Opettajien ja opiskelijoiden suhtautuminen virheisiin ja niiden korjaamiseen osoittaa, että vieraan kielen opetuksessa painottuu enemmän se, mitä pitää osata, kuin se, miten oppiminen etenee. Tämä näkyi muun muassa siten, että kieliopin oppiminen ymmärretään muistamiseksi, epäonnistuminen tulkitaan välinpitämättömyydeksi tai unohtamiseksi ja vaikuttava opettaminen nähdään tiedon tehokkaana siirtämisenä opettajalta oppilaalle, Penttinen havaitsi. The object of this study is to deepen the understanding of the significance of grammar instruction in the context of German instruction in the upper secondary school. In the construction of the theoretical framework of the study, the set-up of the issues of the study, and the implementation of the study, the topic is approached from two different viewpoints: on one hand by examining the language and its grammar in particular as the object of learning, and on the other hand the learning process of the language. The study presents three questions, the first two being directed at errors and at the picture taking shape of the German language instruction based on errors. The third question is directed at the effect of the German language instruction plan in the teaching of German grammar being implemented in the upper secondary school. The research material consists of quantitative and qualitative material. For the quantitative error analysis the material included essays written by 98 students in German class in the upper secondary school, and essays written by 96 graduating students in the German language matriculation exam. In addition, 43 German language instructors in the upper secondary school and 435 upper secondary school German language students responded to questionnaires with the same content, one of which requested responses from the teacher’s point of view, and the other from the student’s point of view. The questionnaires included nine structured and three open questions. The questionnaire sought data about the significance attached by teachers and students to the instruction of German language grammar and to errors. The data acquired by the questionnaires was analyzed with statistical methods to categorize material for the qualitative analysis. The information from the quantitative error analysis is also used to help choose 15 essays for a more thorough qualitative analysis. The error analysis constructs from the essays included the identification and classification of the errors found into morphologic, syntactic, and lexical errors as well as into their subcategories. The quantities of errors in various categories are manually counted. Two measures were constructed for the statistical analysis. One measure was required for the analysis of the material based on errors, and the other for the analysis of the data acquired with the structured questionnaires. The qualitative analysis includes the 15 essays chosen for the more thorough analysis, the results of the statistical analyses, and the responses given to the open questions. By comparing these both to one another and in the light of the theory and the research findings presented in the research literature, interpretation and insight is sought into the grammatical errors made by students. The essential findings of the study are as follows:1. By comprehensively analyzing the text by students who made errors information is found on whether they mastered the rules of grammar mechanically or with understanding. The frequency of the types of errors found do not tell how well the students knew the related rules of grammar.2. The attitudes of the teachers and the students towards errors and their correction indicate that in foreign language instruction the emphasis lies more on what has to be mastered, rather than on how the process of learning is progressing. This was evident for instance in the way that the learning of grammar is understood to be memory work, failure is considered inattention or forgetting, and the effective transfer of knowledge from the teacher to the student is considered impressive instruction.3. The knowledge of a structure of grammar does not guarantee the ability of a student to apply the knowledge in practice.4. Teachers are familiar with the content of the principles of the instruction plan from the year 1994, but its influence on instruction is negligible.How does the object of the study given to the research deepen the understanding of the significance of grammar in the German language instruction in the upper secondary school? From the point of view of improving instruction the most crucial finding arising from the research is the negligible effect of the knowledge acquired from the studies on learning on classroom instruction. Teachers express acknowledgement of the individual nature of human learning, but in practice the learning of grammar knowledge is regarded rather as the mechanical reception of knowledge than as the process of internalizing knowledge. Correspondingly, the students expect the teachers to offer a ready model of what is correct or incorrect. Like the teachers, they consider poor learning outcomes to be the result of the fact that the student is not working hard enough or that the student is inattentive to the homework. The reliability of the study was enhanced by approaching the object of the study consistently both from the viewpoint of the language and of the language learner. In addition, reliability was increased by the use of data triangulation; the findings of the quantitative and the qualitative analyses link together and complement each other. When the research report was written, the various stages of the research process have been indicated so as to enable the reader to observe from which viewpoint the researcher was looking into the topic

Äidinkielenopetuksella on hyvin laaja tehtäväkenttä. Kielenkäytön perustaitojen lisäksi sen opetusalaan kuuluu myös opastaminen sanataiteen harrastajaksi ja itsenäiseksi kulttuurin kuluttajaksi. Kirjoitustaidon omaksumisen yhteydessä opetellaan myös koko joukko oikeinkirjoitus- ja kielenhuoltoseikkoja. Niiden katsotaan yleensä kuuluvan "kieliopin" alle. Miten näistä velvoitteista huolimatta opetuksen sisältöön voisi kuulua myös ohjausta tieteelliseen ajatteluun sekä lingvistiikan tulosten esittelyä?

Tabletit mullistivat kannettavien päätelaitteiden markkinat 2010-luvun alussa. Kahdessa vuodessa ne syrjäyttivät minikannettavat ja neljässä vuodessa tabletteja oli ostettu Suomessa jo yli kaksi miljoonaa kappaletta. Mediatalot innostuivat uudesta julkaisualustasta, sillä se mahdollisesti internet-sivuja paremmin maksullisen sisällön tarjoilemisen kuluttajille. Myös itsenäiset tekijät näkivät uuden julkaisualustan mahdollisuudet, sillä tabletille oman julkaisun tekeminen oli edullista ja sen sai sosiaalisen median syntymisen ansiosta jaettua yleisölle ilman ison mediatalon portinvartijan roolia. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kuvareportaasien kerronnallisia mahdollisuuksia tablettijulkaisualustalla. Tabletti on omanlainen julkaisualustansa, jonka erityispiirteet täytyy ymmärtää, jotta sen tarjoamia kerronnan mahdollisuuksia voi hyödyntää täysimääräisesti. Millä tavoin esimerkiksi kosketusnäytön avulla katsojan saa tarkastelemaan kuvaa? Entä millaisia mahdollisuuksia kiihtyvyyssensorit tarjoama lisätyn todellisuuden tunne tuo kerrontatapoihin? Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä tavoin eri julkaisijat käyttävät tabletin tarjoamia kerronnallisia ominaisuuksia. Tutkielman tausta rakentuu uutisten, kuvareportaasien ja sanomalehden narratiivisiin ominaisuuksiin sekä julkaisualustojen teknologiseen kehittymiseen. Näkökulman tablettien ymmärtämiseen tarjoaa kieliopin käsite. Käytän tutkimusmenetelmänä sovellettua sisällönanalyysia. Analyysin rakennan luokittelurungon varaan. Pyrin selvittämään millä tavoin viisi eri edistyksellistä journalistista julkaisua hyödyntää tabletin tarjoamia tarinallisia ominaisuuksia. Tutkielman tuloksista selviää, että harvat julkaisut hyödyntävät monipuolisesti tabletin mahdollistamia kerronnallisia ominaisuuksia.

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Buchholz, Eva: Grammatik der finnischen Sprache

Artikkeli on teoreettinen puheenvuoro, jonka päämääränä on koetella keskusteluanalyyttisen metodin ja kognitiivisen kieliopin teorian yhdistämistä kielen sosiaalisen ja kognitiivisen luonteen huomioonottavaa tutkimusta palvelevaksi kokonaisuudeksi. Artikkelissa esitellään ensin molempien suuntausten peruslähtökohdat, niiden suhde teoriaan ja aineistoon sekä niiden keskeisimmät kiinnostuksen kohteet, vahvuuksiin ja heikkouksiin keskittyen. Yksityiskohtaisemmin suuntausten yhdistämismahdollisuuksia käsitellään kolmen eri teeman kautta. Ensin pohditaan sitä asemaa, joka puhujille ja keskustelijoille suuntauksissa annetaan: kenen tai keiden näkökulmasta merkityksenmuodostumista tarkastellaan. Kirjoittajat ehdottavat, että kognitiivisen kieliopin käsitteistäjän idean yhdistäminen keskustelunanalyysissa kuvattuun intersubjektiiviseen merkityksenmuodostukseen dynaamistaisi ajatusta kieliopin rakenteista ja antaisi paremmat lähtökohdat kieliopin merkitysten vuorovaikutuksellisen luonteen kuvaukseen. Seuraavassa jaksossa analysoidaan sitä, miten maailman ja puhetilanteen konstruointia on molemmissa tutkimussuuntauksissa käsitelty. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota siihen, että myös puhetilannetta konstruoidaan siinä missä asiaintiloja, ja pohditaan kognitiivisen kieliopin ankkuroinnin käsitteen hyödyllisyyttä kielen kauttaaltaan läpäisevän indeksisyyden kuvaamisessa. Viimeisessä jaksossa arvioidaan yhden kognitiivisen kieliopin keskeisen käsitteen, skeeman, soveltuvuutta vuorovaikutuksen kuvaamiseen ja toisaalta pohditaan, miten myös kognitiivinen kielioppi voisi rikastua, jos skeemojen muotoutumista tarkasteltaisiin osana aitoa kielenkäyttöä. Lopuksi pohditaan yleisellä tasolla, mitä suuntausten yhdistäminen voisi antaa kognitiiviselle kieliopille, keskustelunanalyysille ja kielitieteelle laajemminkin. Kirjoittajat päättävät artikkelin ehdotukseen sosiaalis-kognitiivisesta sitoumuksesta, jonka mukaan kielentutkimuksen tuottaman tiedon ei tulisi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedetään sosiaalisesta toiminnasta, eikä sosiaalista toimintaa toisaalta tulisi tarkastella sellaisten jäsennysten kautta, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedetään ihmisen kognitiosta. --- Abstract This article is a theoretical address, whose objective is to combine the method of conversation analysis with the theory of cognitive grammar. Unifying these approaches aims at creating an approach that includes both the social and cognitive nature of language. The authors first outline the fundamental principles of each approach, how each deals with theory and data, as well as their main points of interest, concentrating on their respective strengths and weaknesses. The possibilities for combining these two approaches are then dealt with in more detail through an analysis of three different themes. The authors first examine the role given to speakers and conversational interactants in both approaches and consider from whose perspective the emergence of meaning is examined. The authors posit that combining the idea of a conceptualizer (as described in cognitive grammar) with the idea of intersubjective meaning (as described in conversation analysis) would open up a more dynamic view to grammar and provide a better starting point for describing interactional meanings conveyed by grammar. The authors then analyse the ways in which the construal of the world and speech situations are dealt with in both approaches. At this point, the authors bring our attention to the fact that speech situations are construed in the same vein as other states of affairs, and discuss how the concept of anchoring would benefit the description of the thoroughly indexical nature of language. Finally, the authors address schema, one of the fundamental concepts of cognitive grammar, and its applicability in describing spoken interaction. In addition, they consider the ways in which cognitive grammar could be enriched should the formation of schemas be examined as an integral part of genuine language use. In conclusion, the authors consider in general terms what combining these two strands of research can give to the fields of cognitive grammar and conversation analysis, and to linguistics in a broader sense. The article ends with a suggestion of a social-cognitive commitment: knowledge produced by linguistic research should not stand in contradiction to what we know of social action, and, moreover, knowledge produced by research on social interaction should not stand in contradiction to what we know of human cognition.

This study addresses the interplay of lexico-grammatical and wider textual patterns by which directive meanings are created in an administrative genre. The data comprises 123 circular letters sent to city schools by the Helsinki City Education authority. The dialogically oriented analysis draws on the concept of genre as a dynamic nexus between an individual s actions and a socially defined context. Further tools are utilized from cognitive and systemic-functional linguistics. The study first investigates conventionalized directives as clause(-like) lexico-grammatical units, profiling the directive function of the text and the agentive role handed down to the addressee. In the data, conventionalized directives are demonstrated to have a central role in the construal of a particular functional stage, the request sequence, realized differently in the three major sub-genres recognized in the data. In the request sequence, conventionalized directives further realize two functions, distinguished by different patterns of argument structure and thematic progression. Secondly, the study focuses on co(n)textual factors influencing the use of conventionalized directives as constitutive elements of the request sequence. The analysis shows that conventionalized directives not only function as a means of formulating requests for action but also direct the addressee s attention to the requests treated as the most newsworthy by the writer. The degree of newsworthiness is reflected in the argument structure of the conventionalized directive chosen at the beginning of the request sequence. Through the argument structure, it further shapes the structure of the sequence. Finally, the study investigates the kinds of co(n)texts in which a conventionalized directive construes the addressee as the agent of the desired action in an explicit way. The analysis shows that explicit construal is sometimes used to delimit the group of desired actors. However, it is also used when the linguistic choices made indicate that the request is treated by the writer as potentially problematic. This further confirms the finding of the explicit marking of the agent as a particular kind of focusing device, allowing for the interactants to treat the request given as particularly relevant in the ongoing interaction. In conclusion, the study shows how relevant aspects of the situation are dynamically fore- and backgrounded by the participants in and through linguistic action. In this way, it advocates an approach to directive language use in written data that resembles the one advocated for spoken data by interactional linguistics. The study also adds to knowledge on municipal workplace communication, offering tools for training of administrative staff and for analyzing organizational change discourse. Tutkimuksessa tarkastellaan kielellisen ohjailukeinon valintaa tietynlaisissa institutionaalisissa tilanteissa. Työn kielinäkemys on dialoginen. Tarkastelun lähtökohtana ovat direktiivin eli ohjailevan lausuman käsite sekä joukko opetusviraston ryhmäkirjeitä, jotka edustavat ohjailevaa tekstilajia. Työn tavoitteena on lisätä tietoa siitä, millaiset kontekstiseikat motivoivat ryhmäkirjeissä direktiivin muotoilua. Kontekstuaalisen tarkastelun mahdollistamiseksi aiempaa kuvaustraditiota täydennetään määrittelemällä kiteytyneet direktiivit lauseen muotoisiksi tai lausemaisiksi rakenteiksi, joiden välityksellä tekstin ohjaileva tehtävä nousee ilmauksen kehyksestä sen profiiliin. Lisäksi kuvataan, kuinka toivotun teon toteuttajan koodaustapa kytkeytyy yhteen lauseen temaattisen rakenteen kanssa. Kiteytyneiden direktiivien kontekstualisointi toteutuu sitten kolmitasoisesti. Ensinnäkin työ osoittaa, että kiteytyneet direktiivit toimivat ryhmäkirjeissä kehotusjaksoksi nimitetyn funktionaalisen jakson rakenneosina. Tässä jaksossa ne voivat toteuttaa kahta tehtävää, joita erottavat toisistaan argumenttirakenteen ja teemankulun konventiot. Jaksot toteutuvat puolestaan eri tavoin ryhmäkirjeiden kolmessa keskeisessä alatekstilajissa. Kehitettyjen menetelmien varassa työ selvittää, milloin ohjailufunktio toteutuu ryhmäkirjeissä kiteytyneen direktiivin avulla. Käy ilmi, että kiteytyneet direktiivit eivät ainoastaan ohjaile vastaanottajan toimintaa, vaan suuntaavat lukijan huomion ohjeisiin, jotka hahmottuvat tekstissä muita uutisarvoisemmiksi. Uutisarvoisuuden aste heijastuu erityisesti kehotusjakson ensimmäisen kiteytyneen direktiivin argumenttirakenteeseen. Argumenttirakenteen välityksellä se muokkaa myös kehotusjakson sisäistä rakennetta. Toisekseen työ tarkastelee, milloin kiteytynyt direktiivi antaa toivotun tekemisen toteuttajalle eksplisiittisen koodauksen. Käy ilmi, että myös toteuttajan eksplikointia motivoivat uutisarvoisuuteen tai relevanssin kasvattamiseen liittyvät seikat. Eksplisiittinen tekijän ilmaus voi näin toimia paitsi keinona yksilöidä tekijä myös keinona nostaa ohjeen huomioarvoa ongelmallisia tilanteita käsiteltäessä. Kootusti työ havainnollistaa, että myös kirjoitetun tekstin kieliopilliset valinnat kuljettavat mukanaan tietoa siitä, kuinka osallistujat orientoituvat meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen. Esimerkiksi passiivin käyttö hahmottuu osaksi hienovaraista tekstistrategiaa, jonka avulla voidaan säädellä kuvaa esitettävien ohjeiden odotuksenmukaisuudesta. Työn tuloksia voidaan näin soveltaa esimerkiksi virkamieskoulutukseen sekä työelämän tutkimus- ja kehitystyöhön.

Aineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvista

Non

Tutkimus tarkastelee aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, miten lauseenjäseniä opetetaan vuosiluokkien 5, 6 ja 8 suomen kielen ja kirjallisuuden oppi- ja tehtäväkirjoissa. Lisäksi kirjojen lauseenjäsentehtäviä luokitellaan teoriajohtoisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa havaitaan alakoulun lauseenjäsenjaksot tiiviiksi ja käsittelytavaltaan tutustuviksi, käsitteiden prototyyppisiä ominaisuuksia korostaviksi ja tunnistamispainotteisiksi. Käsiteltäviksi nousevat predikaatti, subjekti ja objekti. Adverbiaalia ei käsitellä alakoulun kirjoissa lainkaan ja predikatiivi vain yhdessä maininnanomaisesti. Yläkoulussa opetetaan lausekkeen käsite sekä tutustutaan lauseenjäseniin hieman aiempaa laajemmin. Soveltavia tehtäviä on kuitenkin edelleen selvästi tunnistus- ja tuottamistehtäviä vähemmän. Oppikirjojen mukaan jäsentyvä kielioppiopetus on enimmäkseen deskriptiivistä, ja opetussuunnitelman (POPS 2014) funktionaalinen orientaatio ja kielitiedon sitominen tekstitaitoihin näkyvät niissä paikoitellen. Tutkimuksessa pohditaan opetuksen jatkumoa ja sitä, kannattaisiko sisältöjen ja tehtävätyyppien toisteisuutta vähentää tutustumalla kaikkiin lauseenjäsenkäsitteisiin jo alakoulussa sekä painottamalla yläkoulussa soveltavia ja kielenkäyttötaitoihin sidottuja harjoituksia. Clause constituents in comprehensive school Finnish language and literature textbooks Abstract The study applies data-based content analysis to examine how clause constituents are presented in nine Finnish language and literature textbook series for schoolyears 5, 6, and 8. The analysis of the grammar exercises builds on a theoretical framework by Rättyä and Kulju (2018) in which exercise types are classified according to their level of cognitive processes. The results indicate that year 5 and 6 textbooks mainly present the most prototypical features of the clause constituents, focusing on familiarizing the students with the subject, the predicate, and the object (in one book also the predicative), and identifying them in simple clause types. Year 8 textbooks reintroduce the previous concepts, and also teach the adverbial and the concept of phrase. While grammatical description becomes more comprehensive, the exercises still focus on identification and production. Some application and analysis exercises are included. The textbooks teach grammar mainly descriptively, and the functional and contextual orientations of the National Core Curriculum (2014) are present to some extent. The study discusses the continuum of grammar teaching during basic education as well as the possibility of introducing all clause constituents already in years 5 and 6. During years 7 through 9, grammar teaching could focus on cognitively more complex exercises in a functional way that could also benefit the students’ text interpretation and production skills. Keywords: Finnish language and literature, L1, grammar teaching, clause constituents, syntactic functions, Clause constituents in comprehensive school Finnish language and literature textbooks The study applies data-based content analysis to examine how clause constituents are presented in nine Finnish language and literature textbook series for schoolyears 5, 6, and 8. The analysis of the grammar exercises builds on a theoretical framework by Rättyä and Kulju (2018) in which exercise types are classified according to their level of cognitive processes. The results indicate that year 5 and 6 textbooks mainly present the most prototypical features of the clause constituents, focusing on familiarizing the students with the subject, the predicate, and the object (in one book also the predicative), and identifying them in simple clause types. Year 8 textbooks reintroduce the previous concepts, and also teach the adverbial and the concept of phrase. While grammatical description becomes more comprehensive, the exercises still focus on identification and production. Some application and analysis exercises are included. The textbooks teach grammar mainly descriptively, and the functional and contextual orientations of the National Core Curriculum (2014) are present to some extent. The study discusses introducing all clause constituents already in years 5 and 6. During years 7 through 9, grammar teaching could focus on cognitively more complex exercises in a functional way that could also benefit the students’ text interpretation and production skills.

Kirja-arvio Lyons, Christopher: Definiteness

Kielitaidon kehittymistä voidaan tutkia mittaamalla oppijankielen sujuvuutta, tarkkuutta ja kompleksisuutta. Kompleksisuus voidaan määritellä oppijankielen monipuolisuudeksi ja kehittyneisyydeksi, mutta syntaktista kompleksisuutta on kansainvälisessä toisen kielen oppimisen tutkimuksessa tyypillisesti mitattu alisteisiin lauserakenteisiin perustuvilla kvantitatiivisilla mittareilla. Tässä artikkelissa syntaktisen kompleksisuuden kehitystä tutkitaan tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suomi toisena kielenä -teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Aineistona käytetään Jyväskylän yliopiston Cefling-hankkeen oppijansuomen korpuksen tekstejä. Rinnasteisten ja alisteisten rakenteiden osuutta syntaktisen kompleksisuuden kehityksessä selvitetään tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suhteessa kielitaidon tasoon. Syntaktista kompleksisuutta oppijankielen monipuolisuutena selvitetään tarkastelemalla, mitä eri konjunktioita eri taitotasoilla käytetään. Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, että sivulauseet ilmaantuvat oppijankieleen vasta keskitasolla, sillä ne osoittavat, että suomi toisena kielenä -teksteissä käytetään sekä rinnastus- että alistuskonjunktioita jo taitotasolla A1. Lisäksi tulokset osoittavat, että konjunktioiden käyttö saattaa kehittyä eri tavalla aikuisten ja yläkouluikäisten teksteissä., Learner language development is often analysed by measuring complexity, accuracy and fluency. Complexity can be defined as the range and sophistication of the structures available to the learner, yet syntactic complexity is typically analysed using quantitative measures tapping subordination. This article focuses on the development of syntactic complexity in written learner Finnish across the CEFR proficiency levels by exploring changes in the use of conjunctions. The data are drawn from the corpus of the Jyväskylä University CEFLING project. The development of syntactic complexity in terms of coordination and subordination is explored by tracking changes in the use of coordinate and subordinate conjunctions. Syntactic complexity as the range of forms used by the learner is explored by investigating the emergence and frequency of individual conjunctions. The results question the role of subordination in the development of syntactic complexity in learner Finnish, as they show that both coordinate and subordinate conjunctions are already used by learners on the lowest CEFR levels. The results also indicate that development in the use of conjunctions may be different for adult learners and adolescent learners.

Kirja-arvio Lehtinen, Tapani & Laitinen, Tapani [toim.]: Kieliopillistuminen. Tapaustutkimuksia suomesta

L’articolo esamina la scelta tra il passato remoto (PR) e il passato prossimo (PP) nei rinvii anaforici dei testi scientifici, giuridici e tecnici tra il 1500 e il 2000. L’italiano standard a base toscana si caratterizza per la grammaticalizzazione del PP come tempo aoristico e per la sua espansione nel campo semantico occupato prima dal PR. L’uso di questi due tempi nei rinvii anaforici è stato indagato empiricamente, raccogliendo tutti gli esempi di PR (N=146; più tardi ancora 24, cioè 170 in totale) usati in otto predeterminate frasi fatte (con dire e vedere) disponibili tramite Google nel momento di osservazione e un numero identico di esempi di PP, per scoprire le possibili differenze tra i due tempi in rapporto agli anni di pubblicazione dei documenti. Inoltre, sono stati osservati i numeri totali degli esempi di PP per confrontarli con quelli di PR. I risultati rivelano che i cambiamenti avvenuti nella lingua in genere si riflettono anche nell’uso di entrambi i tempi, benché con ritardo. Il periodo ≤1800, soprattutto proprio l’Ottocento, si profila come “l’età dell’oro” del PR, mentre il Novecento conosce un’espansione sostanziale del PP. In totale, il PP risulta predominante nei rinvii anaforici studiati (N=857, 85,4%).

Ei julkisesti säilytteillä.

Tulevien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (OPS16) korostuvat kielitietoisuus ja entistä laajemmin ymmärretyt tekstitaidot, joita ehdotuksessa kutsutaan monilukutaidoksi. Perustan tekstitaidoille luovat luokanopettajat, jotka opettavat valtaosan äidinkielen perusopetuksesta. Mitä tämä opetussuunnitelman uusi suunta tarkoittaa luokanopettajaopiskelijoiden kannalta? nonPeerReviewed