Search

Koronapandemian myötä ryhmäkeskustelut tulivat osaksi opiskelijoiden etäopiskelun arkea. Opiskelijoiden asennoitumista sekä ryhmätyöhön että teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen on tutkittu, mutta tutkimusta etäopiskeluaikaisista ryhmäkeskusteluista ja niiden herättämistä tunteista ja asenteista ei vielä juuri ole. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisena yliopisto-opiskelijat kokevat etäopiskelun reaaliaikaiset ryhmätilanteet ja millaisia asenteita ja tunteita ne heissä herättävät. Tutkimusaineisto kerättiin verkkolomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi keväällä 2021 yhteensä 59 opiskelijaa kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Opiskelijoiden merkityksenannoissa korostuivat 1) mahdollisuus tulla osaksi ryhmiä ja yhteisöjä, 2) teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja osallistumisen haasteet sekä 3) ryhmäkeskustelut opettajan ja opetuksen sääteleminä vuorovaikutustilanteina. Tulokset osoittivat myös, että ryhmäkeskusteluihin asennoiduttiin vaihtelevasti ja niillä nähtiin olevan erityisesti relationaalisia hyötyjä ja mahdollisuuksia. Poikkeusolojen myötä omiin ja toisten kielteisiin asenteisiin suhtauduttiin suopeammin ja solidaarisemmin kuin aiemmin. Keskustelut herättivät opiskelijoissa myönteisiä ja kielteisiä tunteita, joista tavallisin oli jännitys. Pohdimme tuloksia etäopiskelun ryhmätilanteista ryhmäviestinnän, viestintäosaamisen ja etäopetuksen tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi esittelemme tutkimuksemme tulosten pohjalta käytännön ehdotuksia, miten tehdä etäopiskelun ryhmäkeskusteluista entistä mielekkäämpiä ja miellyttävämpiä viestintätilanteita., Real time group discussions in so-called “breakout rooms” have become part of everyday practice in university studies during the COVID-19 pandemic. Students’ attitudes towards group work and technologically mediated communication have been studied, but so far there exists a gap in research on experiences of real time group discussions. The aim of the present study is to examine how students perceive real-time online group discussion and what emotions and attitudes these discussions evoke. Altogether 59 students from three Finnish universities participated in a survey including open-ended questions. We analyzed the data using qualitative content analysis. In the students’ accounts, 1) the possibility to be part of groups and communities, 2) challenges of communication, and 3) the key role of teachers was highlighted. Especially relational benefits of the discussions stand out. Attitudes and ways of participating have changed over the course of COVID-19 pandemic. Students seem benevolent and loyal towards both their own and others’ negative attitudes. The discussions evoke several positive and negative emotions, of which the most common was anxiety. The results are mirrored against literature on group communication and online teaching. We discuss practical implications to make real time group discussions more meaningful for students.

Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa yleissivistävän koulutuksen tuottamaa viestintäsivistystä. Lukiolaiset ovat myös voineet osallistua valtakunnalliseen puheviestinnän päättökokeeseen vuodesta 2000 lähtien. Yliassistentti Tarja Valkosen väitöstutkimus on ensimmäinen laaja-alainen selvitys siitä, miten lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoja ohjataan oppimaan ja arvioidaan. Se osoittaa, että päättökoe ja sen kehittelytyö ovat vaikuttaneet myönteisesti lukion puheviestinnän opetukseen. Lukiolaisten puheviestintätaitojen taso osoittautui tutkimuksessa keskimäärin hyväksi. Puhe-esitysten rakentamisen ja johdonmukaisen esittämisen taidot sekä esiintymisvarmuus kaipaavat kuitenkin kehittämistä. Ryhmäkeskusteluissa taas on tarvetta aktiivisempaan ja monipuolisempaan osallistumiseen. Tulokset osoittavat myös, että perustelemisen taitoja ei kovin hyvin hallita. - Lukiolaisia tulisi ohjata vakuuttamaan kielellisellä ja nonverbaalisella ilmaisullaan, perustelemaan, arvioimaan toistensa perusteluja sekä valitsemaan tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita argumentointistrategioita, Valkonen pohtii. The present study focuses on the assessment of speech communication skills describing pedagogical assessment, the reliability and validity of performance assessment, and the various features of self-evaluation. The data was collected by interviewing teachers (N = 9), by conducting performance-based tests in upper secondary schools (N = 10), and by analyzing students' written essays (N = 219) on competent speech communication. Skills were assessed separately by the students themselves (N = 188), by teachers (N = 11), and by two groups of trained raters (N = 16 and N = 10). Analytic-criterion-based scales were used. According to the interview data, pedagogical assessment emphasized presentation skills, whereas group communication seemed to be rather an instructional method for education in literature on compulsory courses. The teachers highly appreciated positive and motivating assessment, but the students seldom get an opportunity to apply the information and guidance they got in order to perform in a more competent manner. ¨ The judgments of competence varied in some cases extremely. Several biasing tendencies were found. The biases in assessing skills seemed to be connected to the dissimilar valuations of content and delivery skills, and task-related and group-related skills. The students' self-assessments appeared to reflect perceptions of ease of interaction, overall activity, and satisfaction, rather than skills as such. The students emphasized the speaker's ability to speak in a distinct and sophisticated style. Competence in group communication was assessed using group-related rather than task-related concepts. The implications of the study for speech communication instruction and teacher training are discussed. Further studies are needed in order to develop more reliable and valid assessment instruments of presentation and group communication skills.