Search

Tässä artikkelissa tarkastellaan opiskelijan ja työelämäkumppanin näkökulmasta asiantuntijuutta ja erityisesti asiantuntijuuden kokemusta: milloin opiskelija on kokenut olevansa asiantuntija alallaan ja millaisena asiantuntijana työelämäkumppani näkee opiskelijan? Tutkimuksen kontekstina on yliopiston työelämäkurssi, ja aineiston muodostavat verkkokyselyjen avovastaukset, jotka on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin aineistolähtöisesti. Havaintoja peilataan työelämäkumppanilta saatuihin näkemyksiin. Avovastausten perusteella opiskelijat kokivat olevansa asiantuntijoita, kun he olivat vuorovaikutuksessa jonkun oman alan ulkopuolisen kanssa. Tällaisissa tilanteissa ulkopuolinen tunnistaa asiantuntijuuden ja antaa asiantuntijan roolin opiskelijalle, tai opiskelija voi tunnistaa asiantuntijuutensa itsenäisesti. Asiantuntijuus näyttäytyi vastaajille myös saavuttamattomana, ja erityisesti tiedollinen osaaminen koettiin puutteellisena. Osalle vastaajista saattoi myös olla epäselvää, mitä alan asiantuntijalta vaaditaan, jolloin on vaikea arvioida asiantuntijuuttaan. Työelämäkumppanin näkökulmasta asiantuntijuus välittyi asiantuntijamaisissa työtavoissa ja laadukkaana työnä. Opiskelijoiden vastausten perusteella opinnoissa asiantuntijuuden kokemusta tukevat esimerkiksi monialaiset kurssit ja opiskelutoverit harjoittelun ja työelämäkurssien lisäksi. Myös se, miten yliopistoyhteisössä annetaan tunnustusta opiskelijoiden osaamiselle, vaikuttaa asiantuntijuuden kokemukseen., This study examines professional expertise from the perspective of university students and their collaborating company, and asks: In what situations do students feel like experts in their field and how do the collaborating company describe students’ professional expertise? The context of this study is a work-related university course and the data consist of open-ended survey questions. The method of analysis is content analysis. The results are compared with interviews with representatives of the collaborating company. According to the survey data, students felt they had expertise when interacting with people from outside their field. In these situations, the student’s expertise is recognised and the role of expert is assigned by others, or students recognise their own expertise independently. Students also experienced expertise as being out of their reach and were aware of their limitations, especially in terms of subject knowledge. Students reported uncertainty about the expected level of performance in the field, which made it difficult for them to assess their own expertise. From the perspective of the partner enterprise, professional competence was conveyed through a professional approach, professional working methods and the quality of the final product. According to the survey data, the experience of being and becoming an expert can be supported at university through multidisciplinary courses and peer groups, in addition to internships and work-related courses. The way in which the university community of practice recognises students’ skills and competences influences how students experience their own professional expertise.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korkeakoulujen strategioista nousevia merkityksiä suhteessa pedagogiseen johtamiseen erityisesti ekososiaalisen sivistyksen ja kestävyysosaamisen näkökulmista. Aineistona tapaustutkimuksessa on kahdeksan suomalaisen korkeakoulun strategiaa, ja aineiston analyysi on tehty temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat laaja pedagoginen johtaminen korkeakoulussa, ekososiaalinen sivistys ja kestävyysosaaminen. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia tavoitteita ja merkityksiä korkeakoulun strategia ilmaisee kestävyyttä ja ekososiaalista sivistystä edistävälle pedagogiselle johtamiselle. Pohdimme myös lopuksi, millaisiin kestävyysosaamisen sekä ekososiaalisen sivistyksen vaatimuksiin pedagogisen johtamisen keinoin tulisi vastata. Tutkimuksen tuloksena syntyi jäsentely korkeakoulujen strategioiden ilmaisemista merkityksistä suhteessa ekososiaaliseen sivistykseen, kestävyysosaamiseen ja pedagogisen johtamisen tavoitteisiin. Strategioista löytyi laajan pedagogisen johtamisen viitekehyksen sekä ekososiaalisen sivistyksen ja kestävyysosaamisen näkökulmista paljon merkityksiä, mutta strategiassa ne on usein ripoteltu läpileikkaavasti erilaisten strategisten tavoitteiden alle. Varsinaisiin strategioiden kestävyystavoitteisiin oli liitetty hyvin vähän suoraan pedagogiseen johtamiseen liittyviä tavoitteita., The aim of the case study was to examine the significance of higher education strategies in relation to pedagogical leadership, especially from the perspectives of eco-social education and competencies in sustainability. The material in this study is strategies of eight Finnish higher education institutions. The analysis of the material has been carried out by means of thematic content analysis. The theoretical framework and key concepts of this study are broad pedagogical leadership at higher education institutions, eco-social education and competencies in sustainability. The research question was: What are the objectives and meanings of the higher education institution's strategy for pedagogical leadership that promotes sustainability and eco-social education? We also bring out as conclusions what intentions for sustainability and eco-social education should be completed through pedagogical leadership. As a result, study shows a structure for the significant elements in the strategy of higher education in relation to eco-social education, competencies in sustainability and pedagogical leadership objectives.

Kestävyys ja vastuullisuus koskettavat jokaista työntekijää 2020-luvulla. Tutkimuksessa tarkastellaan ammatillisten perustutkintojen opettajien näkemyksiä globaalien aiheiden käsittelystä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa Suomessa. Aineisto koostuu opettajien vastauksista (N=187) keväällä 2022 toteutettuun verkkokyselyyn. Analyysissä käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä sekä temaattista analyysia peilaten kyselyvastauksia teoriataustaan, aiempaan globaalin kansalaiskasvatuksen sekä ammatillisen koulutuksen tutkimukseen. Tulokset viittaavat siihen, että globaali kansalaiskasvatus on implisiittisesti läsnä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa Suomessa. Tutkinnon perusteet eivät tue suunnitelmallista syventymistä globaaleihin aiheisiin ammatillisessa koulutuksessa. Silti aiheet nousevat esiin oppilaitosten arjessa ja niitä käsitellään pääosin spontaaneilla keskusteluilla opetuksen ja ohjaamisen yhteydessä. Opettajat näkevät globaalit aiheet tärkeiksi moninäkökulmaisuuden ja yhteenkietoutuneisuuden ymmärtämisen, tulevaisuuden työelämän sekä vastuullisena kansalaisena toimimisen näkökulmasta. Opettajien mukaan globaalit aiheet koskettavat kaikkia ammattialoja ja niiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Koulutuksellisen yhdenvertaisuuden kannalta on keskeistä, että myös ammattiin opiskelevilla on mahdollisuus harjoitella yhteiskunnallisen osallistumisen taitoja sekä perehtyä globaaleihin aiheisiin koulutuksensa aikana. Globaali kansalaiskasvatus voi tarjota tähän sekä teoreettista että käytännöllistä tukea., Sustainability and responsibility affect every worker in the 2020s. This study examines the perceptions of teachers in initial vocational qualifications on addressing global issues in upper secondary vocational education and training (VET) in Finland. The data consist of teachers’ responses (N=187) to an online survey in the spring of 2022. In the analysis, descriptive statistics as well as thematic analysis were used and the results were reflected against the theoretical framework, earlier research on global citizenship education and VET. The results indicate that global citizenship education is implicitly present in upper secondary VET in Finland. The current qualification requirements do not support structured, in-depth exploration of global issues in VET. Yet, global issues emerge in the everyday life of educational institutions, and they are mainly addressed through spontaneous discussions in connection to teaching and guidance work. Teachers perceive the importance of global issues above all in terms of understanding multiple perspectives, diversity and interdependence, relevance for the world of work in the future and acting as a responsible citizen. According to teachers, global issues affect all professions, and their importance will increase in the future. Educational equity would require that also vocational students have the possibility to learn competences necessary for societal participation and get acquainted with global issues during their education. Global citizenship education can provide both theoretical and practical tools for this.

Ajallemme tyypillisiä toisiinsa kieto​​utuneita ekologisia ja sosiaalisia ongelmia ratkotaan yhdistämällä eri näkökulmia ja muodostamalla yhteistä näkemystä. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteenamme oli tutkimus-, kehitys- ja innovaatio (TKI) toiminta, joka voi vastata kompleksisiin ekososiaalisiin ongelmiin monialaisessa ammattikorkeakoulukontekstissa. Teemahaastatteluilla kerätty aineisto (n=27) koostui eri aloja edustavien ammattikorkeakoulutoimijoiden tuottamasta informaatiosta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tuloksemme täydentävät aiempaa tutkimusta kuvaamalla sitä, mitä piirteitä osallistuvaan TKI-kumppanuuteen liittyy nimenomaan ammattikorkeakoulukontekstissa. Tulostemme mukaan osallistuvan TKI-kumppanuuden ydintekijät ovat yhdenvertainen osallistuminen, moninainen osaaminen ja systeeminen kehkeytyminen. Osallistuva TKI-kumppanuus rakentuu monitoimijaiseksi ja monimuotoiseksi toimintakokonaisuudeksi, jolle on ominaista epälineaarinen, vuorovaikutteinen ja jatkuva kehkeytyminen erilaisissa toimintaympäristöissä. Uuteen tietoon syntyy eri toimijoiden kesken jaettua omistajuutta ja osallistujille yhteisesti kertyvää sosiaalista pääomaa. Eettinen kestävyysosaaminen syntyy siitä, että jatkuvassa muutoksessa toimivat TKI-kumppanit oppivat yhdessä tuottamaan ja käyttämään uutta tietoa kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi. Siksi osallistuvalla TKI-kumppanuudella on potentiaalia toimia yhteiskunnallisen uudistumisen katalyyttinä nykyajan kompleksisia ekososiaalisia haasteita ratkottaessa., The intertwined ecological and social problems of our time are solved by combining different perspectives and forming a joint vision. In this study, our focus was on research, development and innovation (RDI) activities that can answers to complex eco-social problems in the transdisciplinary university of applied sciences (UAS) context. The data, collected through thematic interviews (n=27), consisted of information produced by actors representing different fields in the UAS. The data was analyzed using content analysis. Our results complement previous research by describing the features of participatory RDI partnership specifically in the context of UAS. According to our results the core elements of participatory RDI partnership are equal participation, diverse competences, and systemic development. The participatory RDI partnership evolves into a multi-actor and multi-faceted set of activities, characterized by non-linear, interactive, and continuous development in different environments. New knowledge creates shared ownership between different actors and social capital accumulated jointly by the participants. Ethical sustainability expertise arises from RDI partners operating in constant change, learning to produce and use new information to promote sustainable well-being. Therefore, the participatory RDI partnership has the potential to act as a catalyst for societal renewal in addressing today’s complex eco-social challenges.

Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti on yleistä, sillä yli puolet heistä työskentelee opintojensa ohessa. Suomalaiset opiskelijat eroavat muiden maiden opiskelijoista siinä, että he tekevät opintojensa aikana useammin omaa koulutusalaa vastaavia töitä. Tässä tutkimuksessa selvitimme, mitä opiskeluaikainen työskentelyomaa alaa vastaavassa ja vastaamattomassa työssä merkitsee luokanopettajaopiskelijoille. Oman alan työtä tutkimuksessa edustaa opettajasijaisena toimiminen ja koulutusta vastaamatonta työtä kassatyöntekijänä toimiminen. Aineiston keräsimme eläytymismenetelmällä ja se koostui kaikkiaan luokanopettajaopiskelijan kirjoituksesta. Tuloksemme jakautuivat kolmeen kategoriaan: 1) jaetut merkitykset, 2) opettajasijaisuuksiin kiinnittyvät merkitykset, ja 3) kassatyöntekijänä toimimiseen kiinnittyvät merkitykset. Suurin osa löytämistämme merkityksistä oli jaettuja töiden välillä, ja ne kuvasivat yleisesti opintojen ja työelämän yhteensovittamiseen liittyviä näkökulmia, kuten pyrkimystä nostaa elintasoa, tasapainoilua työn ja opiskelun välillä sekä niiden yhteensovittamisesta aiheutuvaa uupumusta. Opettajasijaisuuksiin kytkeytyvät merkitykset, kuten teoriassa opitun kokeileminen käytännössä, olivat runsaampia ja moniulotteisempia kuin kassatyöntekijänä toimimiseen linkittyvät merkitykset. Tulokset valottavat myös luokanopettajaopiskelijoiden kulttuurissa esiintyviä työssäkäyntiin kytkeytyviä piileviä merkityksiä., It is common for university students to be employed during their studies since more than half of them work alongside their studies. Finnish students differ from students in other countries in that during their studies they more often do work corresponding to their own study field. In this study, we investigated what it means for classroom teacher students to work during their studies in work that corresponded or did not correspond to their field of study. Working as a substitute teacher is presented as correcorresponding and working as a cashier as not corresponding to their field of study. The data, which we collected using the empathy method, consisted of the writings of a total of 52 class teacher students. Our results were divided into three categories: 1) shared meanings, 2) meanings related to teacher placements, and 3) meanings related to work at a checkout. Most of the meanings we found were shared between corresponding and non-corresponding work, and they generally described aspects of reconciling studies and working life, such as raising one’s standard of living, finding a balance between working and studying, and the exhaustion resulting from combining work and study. The meanings associated with working as a substitute teacher, such as trying out what has been learned in theory, were more abundant and multidimensional than the meanings associated with working as a cashier. The results also shed more light on work-related meanings in the culture of class teacher students.

Tässä artikkelissa tarkastellaan opettajaa ja opiskelijaa tukevia verkkopedagogisia toimintatapoja, joiden avulla edistetään erilaisten verkko-opiskelijaryhmien webinaariopiskelua Tutkivan yhteisön läsnäoloissa. Tutkimus vastaa kysymyksiin: (1) Miten sosiaalinen, tiedollinen ja opetusläsnäolo tukevat reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua ja valmennuspedagogiikkaa? ja (2) Miten profiililtaan erilaiset opiskelijaryhmät kokevat oppivansa parhaiten webinaarissa? Määrällisen tutkimuksen aineisto kerättiin ammattikorkeakoulun verkkotutkinto-opiskelijoilta (n=94) verkkokyselynä maalis-huhtikuussa 2020. Aineisto analysoitiin pääkomponenttianalyysillä ja klusterianalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan valmennuspedagogiset toimintatavat webinaariopiskelussa toteuttavat opetusläsnäoloa opiskelijan ja opettajan yhteisenä toimintana. Webinaarissa opiskelun sosiaalinen läsnäolo ilmenee opiskelijan, vertaisopiskelijoiden, opettajan ja oppimateriaalin välisenä vuorovaikutuksena. Tulosten perusteella oppimateriaalit ja oppimistehtävät olisi tärkeää tuottaa webinaareihin käänteisen oppimisen periaattein tukemaan tiedollista läsnäoloa. Tämän tutkimuksen mukaan monipuolisesti vertaisopiskelevat ja soljuvasti verkko-opiskelevat -opiskelijaryhmiin kuuluvilla yhteinen opetusläsnäolo toteutuu vuorovaikutuksena ja yhteisöllisenä vertaisoppimisena valmennusydinryhmissä. Itsenäisesti opiskelevat verkko-opiskelijat opiskelevat aktiivisesti opettajajohtoisesti. Tuloksista ilmenee myös, että kaikkiin verkko-opiskeluryhmiin kuuluvat toivoivat pedagogista suunnitelmaa etukäteen ja tallennetta webinaarista sekä käänteistä oppimista. Webinaareihin liittyvä käänteisen oppimisen hyödyntäminen onkin keskeinen tutkimustulos., This article discusses the online pedagogical practices that support teachers and students to promote webinar learning for different groups of online students in the presences of the Community of Inquiry. It answers the following questions: (1) How do Social, Cognitive, and Teaching Presence support synchronous collaborative online learning and coaching pedagogy? (2) How do student groups with different profiles perceive their learning best in a webinar? The data for the quantitative study were collected from online degree students (n=94) at the University of Applied Sciences through an online survey in March–April 2020. The data were analyzed using principal component analysis and cluster analysis. Results of the study showed that the coaching pedagogical approach in webinars expressed Teaching Presence as a joint activity between the student and the teacher. In webinar learning, Social Presence is manifested as an interaction between the student, peers, teacher, and the learning material. Results show that learning materials and learning assignments are produced using the principles of flipped learning for webinars as a Cognitive Presence. This article shows that members of the diverse peer online-learning and active online-learning student groups realize a shared teaching presence as interaction and collaborative peer learning in coaching groups. Those in the independent online learners’ group study actively in a teacher-led manner. Flipped learning associated with webinars is a key finding of the study. Results show that all online learning profiles would prefer a pedagogical plan beforehand, a recording of the webinar, and flipped learning.

Tässä artikkelissa esiteltävän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa toimijuutta ja tulkita toimijuuskäsitettä opiskelijoiden tuottamissa haastattelukertomuksissa. Artikkeli pohjautuu kuuden, avoimen yliopiston opintojen perusteella yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen tai erityispedagogiikan pääaineopiskelijoiksi hakeutuneen ja opintojensa eri vaiheessa opiskelevan henkilön haastatteluihin. Artikkelissa tarkastellaan kasvatustieteen opiskelijoiden opinpolkuja ja sitä, miten toimijuus haastattelukertomuksissa näyttäytyy — toisaalta yksilön sisäisten, toisaalta ulkopuolelta tuotettujen arvojen, tavoitteiden ja reunaehtojen ohjaamana. Artikkelin teoreettisina lähtökohtina on hahmoteltu toimijuuden ja elinikäisen oppimisen moniulotteisia käsitteitä. Puolistrukturoiduissa teemahaastatteluissa tuotettua aineistoa luettiin kertomuksina ja analysoitiin teoriaohjaavasti, käyttäen analyyttisena kehyksenä Hitlinin ja Elderin neljän toimijuustyypin mallia sekä soveltaen suuntaa antavasti Greimasin aktanttimallia. Analyysin perusteella tunnistettiin kuusi erilaista toimijakertomusta, jotka paikantuivat kolmella tavalla: hallitun toimijuuden, tavoitteisen toimijuuden ja vahvistuneen toimijuuden polkuina., The aim of the research is to identify activity and interpret the concept of agency in narratives produced by students. The article is based on interviews of six students, ended up in the Faculty of Educational Sciences via Open University path. We focused on the students’ paths: how agency manifests itself in their narratives — partly within the individual, but also relative to externally generated values, goals and preconditions. As the theoretical frame, we introduced the diverse concepts of agency and lifelong learning. We read the data, which the students produced in semi-structured interviews, as narratives and built an analytical framework based on Hitlin and Elder’s model with four analytical types of agency, and the actantial model by A.J. Greimas. The analysis revealed six agency narratives, located in three ways: as the paths of managed agency, goal-directed agency and strengthened agency.

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisia työssä koettuun hyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen liittyvät psykologisten perustarpeiden (autonomia, kompetenssi, yhteenkuuluvuus) täyttymisen kokemukset ovat. Haastatteluaineisto (N = 30) kerättiin keväällä 2020 kahdessa tekniikan alan yrityksessä. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysiä. Kolmeksi keskeiseksi työhyvinvointiin liittyväksi teemaksi muodostuivat: 1) Mahdollisuus toimia yksilöllisten arvojen mukaan työssä (autonomia), 2) Työn sopivaksi koettu haastetaso ja mahdollisuus onnistua työssä (kompetenssi); ja 3) Mahdollisuus kokea kuuluvansa joukkoon työelämässä (yhteenkuuluvuus). Kolmeksi keskeiseksi työssä suoriutumiseen liittyväksi teemaksi muodostuivat: 1) Mahdollisuus kehittää työhön liittyviä käytänteitä (autonomia); 2) Mahdollisuus kehittää asiantuntijuutta haasteellisten työtehtävien kautta (kompetenssi); ja 3) Työtehtäviin liittyvän henkisen ja ammatillisen tuen saaminen työtovereilta (yhteenkuuluvuus). Tulokset luovat syvällisempää ymmärrystä psykologisista perustarpeista asiantuntijatyön kontekstissa sekä vahvistavat näkemystä psykologisten perustarpeiden huomioimisen tärkeydestä työelämässä., This article describes experiences of satisfaction of basic psychological needs (autonomy, competence, relatedness) from the point of view of well-being and performance at expert work. The interview data (N = 30) were gathered during spring 2020 in two engineering companies and analyzed by applying thematic analysis. Themes that describe factors that develop well-being at work, were formed. Autonomy: Following individualistic values. Competence: Work-related optimal challenges and success. Relatedness: Sense of belonging. Themes that describe factors that support performance at work, were formed. Autonomy: To be able to influence and develop. This was described to increase willingness to develop and improve problem solving and commitment. Competence: Challenges were seen as opportunities to develop. Relatedness: Close relationships were seen as vital for mental and professional support. These results strengthen the knowledge of the importance of considering basic psychological needs when scrutinizing well-being and performance at work.

Artikkelissa kuvataan verkostomaista alueellisen ammattiosaamis- ja koulutustarpeiden ennakointiprosessia. Kyseinen ennakointityö ei ole ollut tulevaisuuden ennustamista, vaan pyrkimys hahmottaa vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja niiden muotoilemia mahdollisuuksia jahaasteita alueen työelämässä ja koulutuksissa. Verkostomaisen Varsinais-SuomenEnnakointiakatemian työryhmät koostuivat laajasti asiantuntijoista ja oppilaitostoimijoista. Ennakointiprosessi jäsentyi toimialakohtaisesti kolmeen työvaiheeseen, joita olivat luotaus, merkityksellistäminen ja haltuunotto. Tässä artikkelissa esitellään ennakointiprosessin kahta ensimmäistä vaihetta, jossa toimialoittain tarkasteltiin ulkoisia toimintaympäristön muutoksia ja työstettiin vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita. Artikkelissa ennakointiprosessin havainnollistamisen esimerkkinä käytetään meriklusterin toimialaa, jolle muun muassa ammatillisesta koulutuksesta valmistuu paljon osaajia. Ennakointiprosessin tuntemus on hyödyllistä niin ammatillisten oppilaitosten kuin korkeakoulujen johdolle, asiantuntijoille ja myös kouluttajille, jotka pyrkivät kehittämään koulutuksen prosesseja ja rakenteita.

Artikkelissa analysoidaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) suorittaneiden uratoiveita ja urapolkuja ja niiden suhteutumista toisiinsa erilaisten uratyyppien kehyksessä. Tarkastelun keskiössä on erityisesti liiketalouden alalta tradenomi (YAMK) tutkinnon suorittaneiden urakerronta. Tutkimuksen empiirinen aineisto pohjautuu kahdentoista vastavalmistuneen tradenomi (YAMK) koulutuselämäkerrallisiin seurantahaastatteluihin. Tutkimus valaisee eri uratyyppeihin paikantuvien YAMK-tutkinnon suorittaneiden näkemyksiä työmarkkinoille sijoittumisestaan ja urakehitysmahdollisuuksistaan. Tulokset osoittavat, että vain osalla uraa koskevat toiveet toteutuvat sillä tavalla kuin he olivat ennakoineet, muun muassa työmarkkinoilla tapahtuvasta kysynnästä tai elämäntilanteissa tapahtuvista muutoksista johtuen. Toiveiden ja toteutuneiden urapolkujen kohtaamattomuus edellyttää kerronnallista uran rakentamista, mikä puolestaan vaikuttaa urapolun tulevaisuutta koskeviin toiveisiin. On tärkeää huomioida opiskelijoiden elämänhistorian moninaisuus ja uratoiveiden muutokset YAMK-koulutuksen jatkokehittämisessä. Tutkimus tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa vahvistaa YAMK-tutkintoa suorittavien tavoitteellista uraohjausta., The article analyzes the construction of career aspirations and career paths of the University of Applied Sciences Master’s degree graduates. The study examines specifically Master of Business Administration (MBA) graduates’ careers within the conceptual framework of different career types. The empirical data consists of 12 follow-up interviews with recent graduates. The narrative analysis focuses on graduates’ recounting of their career goals in relation to the actualized career paths. We demonstrate, how MBA graduates position themselves in different career types and how they perceive their career development opportunities. The results show that only part of graduates’ career goals come true as they had anticipated, due in part the changes in labor market demand or life situations, which in turn affects future career aspirations. It is important to consider the diversity of students’ life histories and changing career aspirations in the further development of MBA education. The results provide a framework within which to build up career guidance services for MBA graduates.

Tässä artikkelissa tarkastellaan työelämässä toimivien johtajien ammatillista kehittymistä erityisesti yhteisöllisen oppimisen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Artikkelissa esitellään malli, joka auttaa johtajaa hahmottamaan laaja-alaisesti oman ammatillisen kehittymisen kannalta keskeisiä osa-alueita. Keskitymme erityisesti siihen, mikä merkitys johtajan oppimisprosessissa on vuorovaikutuksella ja yhteisöllisellä oppimisella. Lähtökohtana yhteisöllisessä oppimisessa on vertaisoppijoista muodostuva yhteisö, mutta työelämässä toimivalle johtajalle siihen sisältyy myös aktiivinen pyrkimys verkostomaiseen vuorovaikutukseen monien eri toimijoiden kanssa. Johtajan ammatillisen kehittymisen tavoitteena on oppimisen vaikuttavuuden konkretisointi oman organisaation muuttumisen ja uusiutumisen kautta. Tämä artikkeli tarjoaa lähestymistavan, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhteisöllisen oppimisen ulottuvuuksia johtamiskoulutuksessa ja muussa työelämälähtöisessä aikuiskoulutuksessa., This article addresses the professional development of managers from the perspective of collaborative learning and interaction. The model presented in the article helps learners to comprehensively outline key areas for their professional development and to set goals for their learning. Interaction and collaborative learning are essential in a manager’s learning process. The starting point is a community of experienced peer learners, but for a practising manager, collaborative learning can be perceived as the active pursuit of interaction with a variety of actors in diverse contexts. For managers, the goal is to concretize the effectiveness of learning by changing and renewing their organization. This article contributes to management education and provides approaches for the further development of collaborative learning in other adult education contexts based on working life.

Ammattikorkeakouluopintojen opinnäytetöiden aiempi tutkimus on kohdistunut opiskelijan ammatilliseen kasvuun, opinnäytetyön ohjaukseen, arviointiin ja valmistumiseen. Artikkelin uusi näkökulma on opinnäytetyön koetussa hyödyssä ammattikorkeakoulusta valmistuneiden alumnien arvioimana. Tutkimusaineisto kerättiin alumnikyselyssä, joka tutkittavassa ammattikorkeakoulussa toteutettiin keväällä 2020. Kysely kohdistettiin alumneille, joiden tutkinnon suorittamisesta oli kaksi vuotta. Artikkeli perustuu 644 alumnin vastauksiin ja osa-aineistona kyseisen ammattikorkeakoulun kolmessa suurimmassa koulutusohjelmassa tutkintonsa suorittaneiden alumnien vastauksiin (n=296), koska niiden vastaajamäärät mahdollistivat tilastollisen vertailun. Aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä. Lisäksi testattiin muuttujien välisiä yhteyksiä. Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin temaattisella sisällön analyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan alumnin tekemän opinnäytetyön muodolla (tutkimuksellinen, toiminnallinen tai päiväkirjamuotoinen) oli yhteyttä hänen kokemaansa hyötyyn opinnäytetyön tekemisestä. Opinnäytetyön tärkein koettu hyöty oli asiantuntijuuden kehittymiselle, vähiten opinnäytetyöstä oli hyötyä työmarkkina-asemalle. Eri koulutusohjelmista valmistuneet alumnit kokivat opinnäytetyön hyödyn samansuuntaisesti. Koulutusohjelmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Opinnäytetyössä harjaannuttiin tieteellisessä kirjoittamisessa, systemaattisessa tiedon prosessoinnissa, informaation hakemisessa ja toiminnan perustelemisessa. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiltä odotetaan työelämän kannalta merkittäviä tuloksia. Jatkossa tulisi pohtia, miten korkeakoulun, työelämän ja opiskelijan intressit saadaan kohtaamaan siten, että opiskelijat voivat kokea opinnäytetyön hyödylliseksi työn ja oppimisen integroinnissa., The research of theses in higher education have focused on student’s professional growth, supervision, evaluation and completion of thesis work. This article examines the experiences of higher education graduates, alumni, about thesis and its benefits. The data was collected via alumni survey, which was done in spring 2020. The target group had graduated from the University of Applied Sciences two years earlier. This article is based on data of 644 alumni and, as sub-data, on the responses of graduates of the three largest degree programmes (n=296). The data were analysed by descriptive statistical methods and, in addition, the associations between the variables were tested. The open-ended questions were analysed by thematic content analysis. According to the results, the form of thesis (research, functional or diary) was related to the perceived benefits. Thesis was most beneficial to development of expertise. In the thesis process following competencies were emphasised: scientific writing, systematic information processing, information retrieval and justification of activities.

Yksi YK:n Agenda 2030:n koulutukseen liittyvä tavoite on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat marraskuussa 2020 hyväksyneet yhteisen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman, jonka lähtökohtana ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Samaan aikaan myös yliopistot Suomessa julkaisivat yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Ohjelmat ja teesit tähtäävät YK:n tavoitteiden täyttämiseen, mutta korkeakoulusektorit ovat toimissaan eri vaiheissa. Tässä artikkelissa analysoimme laadullisen aineiston pohjalta, miten neljä korkeakoulua kuvaavat kestävän kehityksen linjauksiaan sekä kertovat niiden toteutuksista. Tutkimusaineiston muodostavat korkeakoulujen strategiat, niiden kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmat ja teesit, sekä korkeakoulujen kestävää kehitystä käsittelevät verkkosivut. Artikkelissa tuomme esiin erityisesti korkeakoulujen tavoitteita, suunnitelmia ja toimenpiteitä muutoksessa kohti kestävää kehitystä. Tavoitteena on lisätä keskustelua korkeakoulutuksen roolista kestävän kehityksen edistämisessä ja tuoda esiin yhteisesti hyödynnettäviä tapoja edistää sitä. Tutkimustuloksista on todettavissa, että tapa, jolla korkeakoulut esittävät suhteensa kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen, on osa sitä kuvaa, jonka korkeakoulut tuottavat itsestään vastuullisina kestävän kehityksen toimijoina. Miten hyvin korkeakoulujen toiminta käytännössä vastaa näitä kuvauksia - sitä ei voida tämän artikkelin aineiston perusteella kattavasti arvioida. Kestävässä korkeakoulussa kestävä kehitys kulkee juonteena läpi koko organisaation. Käytännössä se tarkoittaa holistista kehitysohjelmaa, jossa kestävyys on linkitetty kaikkeen organisaation toimintaan ja sitä myös arvioidaan säännöllisesti. Vielä on liian aikaista arvioida, kuinka korkeakoulut täyttävät sekä omat että kansainväliset kestävän kehityksen tavoitteensa., One of the UN Agenda 2030 goals related to education aims to ensure that all learners have the skills and knowledge needed for advancing sustainability. Finnish Universities of Applied Sciences have committed to their own sustainability and responsibility program aiming to fulfill those UN goals. Academic universities in Finland have a similar commitment with their sustainability and responsibility theses. Both of these commitments aim to achieve the UN sustainable development goals but single universities are at different stages in their sustainability action. In this article we use qualitative research methods to analyze how four different universities frame their sustainability action and how they fulfill those pledges. Universities’ strategies, sustainability programs and websites on sustainability were used as research material. In the article we present the universities’ goals, plans and actions which are part of the sustainability transition. The aim is to further the discussion on higher education’s role on sustainable development and bring forth ways to promote it. The research shows that the way universities present their sustainability action is part of a larger picture that universities try to create of themselves as sustainable and responsible actors. How well does the universities sustainability image then compare with their action - that cannot be reviewed on the basis of this research material. In a sustainable university sustainability is an integral part of every action in the organisation. In practice that means a holistic approach in which sustainability is linked to every action in university and it is reviewed on a regular basis. For now, it is too early to judge how universities fulfill their own and international sustainability goals.

Tässä artikkelissa kuvataan suuhygienistiopiskelijoiden oppimiskokemuksia liikkuvasta suun terveydenhoitoyksiköstä Suupirssistä, jossa suoritettavaan harjoitteluun sovellettiin integratiivisen pedagogiikan periaatteita. Liikkuva suun terveydenhoitoyksikkö on uudenlainen harjoitteluympäristö, joka vei opiskelijat työyhteisöihin työskentelemään autenttisiin oppimistilanteisiin erilaisten asiaksryhmien kanssa. Deduktiivisella sisällön analyysillä analysoidun aineiston muodosti viisi ryhmähaastattelutilannetta (17 opiskelijaa). Opiskelijoiden oppimiskokemuksissa ilmenivät kaikki integratiivisen pedagogiikan elementit. Kokemuksellisen tiedon kuvauksia oli runsaasti, jotka liittyivät asiakasryhmiin ja ryhmien kanssa tarvittavan teoreettisen tiedon hallintaan sekä työskentely-ympäristöihin. Opiskelijoiden harjoittelukokemusten reflektointi tuotti tämän tyyppisen harjoittelun toteuttamiseen uusia kehittämisideoita. Harjoittelu laajensi opiskelijoiden näkemystä suuhygienistin työnkuvasta ja sen aikana opiskelijat tulivat aikaisempaa tietoisemmaksi asiantuntijuusalansa osaamisalueista ja oman toimintansa kehittämistarpeista. Toiminta hoiva- ja hoitoyhteisöissä mahdollisti opiskelijoille tutustumisen erilaisiin sosiokulttuurisiin käytänteisiin. Tulokset osoittavat, että integratiivinen pedagogiikka soveltuu suuhygienistiopiskelijoiden liikkuvassa suun terveydenhoitoyksikössä tapahtuvan harjoittelun pedagogiseksi malliksi ja se mahdollistaa opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisen kohti asiantuntijuutta., The research investigated the learning experiences of dental hygienist students during their clinical practice in the mobile oral healthcare unit, Suupirssi using the integrative pedagogy model. The research data, collected thought five thematic focus-group interviews (17 students), was analyzed using content analysis. Students learning experiences can be found all four integrative pedagogy elements. Students learning experiences described the experiential knowledge of the customers and the working environment. Theoretical knowledge was important for the students who came up with development ideas during the clinical practice. The clinical practice expanded the students’ understanding of the scope in dental hygienist jobs. Students were more aware of their expertise in their own field and what skills and knowledge they need to practice more. During the clinical practice and their placement students gained socio-cultural competence. The results show that integrative pedagogy is a suitable pedagogical model for clinical practice in the mobile oral healthcare unit, because it enhances the professional competencies of students towards professional expertise.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella opiskelijoiden käsityksiä ammattikorkeakoulu- osaamisesta. Ammattikorkeakoulun perustehtävänä on työelämän kehittämisen tukeminen ja osaavien työntekijöiden kouluttaminen työelämään. Opiskelijoiden osaamisen keskeisimpänä tavoitteena on työelämätaitojen kehittyminen teoriaa ja käytäntöä yhdistämällä. Artikkeli perustuu Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton eri koulutusalojen ja ammattikorkeakoulujen yhdeksälle opiskelijalle tehtyyn haastattelututkimukseen, jossa on analysoitu fenomenografisella lähestymistavalla opiskelijoiden käsityksiä ammattikorkeakouluoppimisen ja -osaamisen kehittämisestä. Tulosten mukaan opiskelijoiden käsitykset ammattikorkeakouluosaamisesta varioivat viitenä teemana: opiskelijan kasvuprosessina, ammatillisena tietona, opettamisena, yhteisönä ja yhteisöllisyytenä.Oppimisen ja opettamisen kontekstina on pääosin luokkahuone, jossa opettaja jakaa tietoa. Opettaja toimii pääosin yksin eikä verkostoituminen toisten kanssa tai työelämässä oppiminen tule esille. Ammattikorkeakoulukulttuurilta opiskelijat odottavat ammattikorkeakouluun kuuluvaa omaleimaisuutta. Tutkimus lisää ja vahvistaa tietoa ammattikorkeakoulun opetuksen ja osaamisen kehittämiseksi., The purpose of this study is to observe and monitor the competence level of the University of Applied Sciences from its students’ perspective. The key objective of the University is to support the development of an individuals working life as well as further enhancing their skillset. The main goal of the education system is the development of employability via combining theoretical and practical learning. This article is based on the interview for nine students from The Union of Students in Finnish Universities of Applied Sciences, from different programs of different universities of applied sciences and analyzed by phenomenographic approach students´ conceptions of developing of learning and competence at university of applied sciences. The results show that students´ conceptions of the competence at university of applied sciences vary in five themes: the crowing process of student, professional knowledge, teaching, community and communality. Learning and teaching context is mainly classroom, in which teacher divides knowledge. Teacher acts mainly alone and there seems to be no networking with other and learning at working life. Students wait for originality from the culture of university of applied sciences. This research increases and confirms the knowledge of developing teaching and competence at university of applied sciences.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosituhannen alussa osaksi ammatillista peruskoulutusta liitettyä työssäoppimisen järjestelmää. Sen toteuttamiseen liittyviä käytäntöjä ja prosesseja eri koulutusaloilla tarkasteltiin tutkimuksessa opiskelijoiden näkökulmasta. Laajahkoon kyselylomakeaineistoon (N=3106, n=1603) pohjautunut tilastollinen analyysi osoitti, että eri koulutusalojen välillä on suuria eroja työssäoppimisen vaatimusten (tavoitteellisuus, ohjaus ja arviointi) toteuttamisessa, oppimisen organisoimisessa koulutuksen ja työelämän rajapinnalla sekä opiskelijoiden oppimisessa työpaikalla. Sosiaali- ja terveysalalla työssäoppimisen käytännöt ja prosessit näyttivät toteutuvan kaikista sujuvimmin, heikoimmin ne sen sijaan toteutuivat toistaiseksi tekniikan ja liikenteen sekä kaupan ja hallinnon alalla. Tutkimus näyttää myös tukevan viimeaikaisen oppimisen tutkimuksen tähdentämää seikkaa: kun opiskelijat kokevat oppimisympäristöjensä – koulun ja työelämän – olevan lähellä toisiaan, niin he myös näyttävät oppivan tehokkaasti. Tutkimuksen pohjalta voidaankin antaa suosituksia harjoittelujen sekä muiden koulutuksen ja työelämän rajapinnalla olevien oppimistilanteiden kehittämiselle., The purpose of this study was to examine, from the point of view of students, the learning practices and processes of the workplace learning system adopted in 2001 for Finnish vocational education and training (VET). The data were collected from final year vocational students (N=3106, n=1603) via an Internet-based questionnaire. The findings from the quantitative analyses showed that there were remarkable differences between different vocational fields in (1) carrying out the demands of the workplace learning system (setting the learning goals, guidance, and assessment), (2) learning organization at the interface of school-based learning and workplace learning, and (3) students’ learning in the workplace. The practices and processes of the workplace learning system were most effective in the social and health care field, whereas they were weakest in the fields of technology and transport, and commerce and administration. The results of this study support those of recent learning studies that when students feel that their learning environments (school and working life) are very well integrated, they also seem to learn more effectively. As practical conclusions, this study suggests ways that students’ learning periods and situations in working life should be organized.

Tekoälyä hyödyntävät digitaaliset ratkaisut ovat yhä keskeisemmässä roolissa oppimisen ja kehittämisen tukemisessa työpaikoilla. Tätä katsausartikkelia varten teimme systemaattisen kirjallisuushaun, jonka pohjalta selvitimme, millaista tutkimustietoa on kertynyt tekoälyn hyödyntämisestä työpaikan oppimis- ja kehittämistoiminnassa. Tarkastelimme tämänhetkisen empiirisen tutkimuksen laajuutta ja metodologisia ratkaisuja sekä analysoimme, mistä oppimisen viitekehyksistä ilmiöitä on tarkasteltu. Analyysimme osoittaa, että tutkimusta on vielä vähän ja se on hajanaista. Katsaukseen valikoitui seitsemän artikkelia, joissa esitettiin tekoälyn soveltamismahdollisuuksia työelämän erilaisissa kehittämis- ja koulutustilanteissa. Tutkimuksissa oli käytetty monenlaisia tiedonkeruun menetelmiä ja aineistoja. Tutkimuskysymyksiä ei kuitenkaan kytketty oppimisteorioihin tai aikaisempaan oppimista koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Esiin nousi monia oppimisen ilmiöitä erityisesti tiedonhankinnan ja osallistumisen oppimisteoreettisista näkökulmista, mutta oppimisteoriat eivät olleet tutkimusten lähtökohtana. Tämänhetkinen työelämän digitaalista oppimis- ja kehittämistoimintaa koskeva tutkimustieto tarjoaa vain hajanaisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä. Jotta tulevaisuudessa voidaan kehittää vaikuttavia työelämäkehittämisen tekoälyratkaisuja, tarvitaan teoreettista otetta ja käyttäytymistieteellistä tutkimusta, joka kytkeytyy aikaisempaan oppimistutkimukseen, hyödyntää kertynyttä tutkimustietoa sekä lähestyy ilmiöitä moninäkökulmaisesti. Tarvitaan uutta tietoa siitä, milloin ja miten tekoälyratkaisut tukevat osaamisen ja työn kehittämistä työpaikoilla., Digital solutions that utilize artificial intelligence play an increasingly central role in workplace learning and development. For this review article, we conducted a systematic literature search to find out what research data have been accumulated on the use of artificial intelligence to support learning and competence development in the workplace. We examined the scope and methodological solutions of current empirical research and analyzed from which learning frameworks the phenomena had been examined. Based on the results, the research is still limited and fragmented. Only seven articles were selected for the review. Based on these articles, there are wide possibilities to apply artificial intelligence in various development and training situations in working life. A variety of data collection methods and materials were used in the studies. However, research questions were not linked to learning theories or previous research literature on learning. Many learning phenomena emerged that touch on workplace learning from the perspectives of knowledge acquisition and participation, but learning theories were not the starting point for the studies. Current research on digital learning and development activities in work life context provide only fragmented examples of the use of artificial intelligence. In order to develop effective artificial intelligence solutions for learning and development in a work life context, a theoretical approach and behavioral research, that is linked, and utilizes accumulated research and approaches the phenomena from a multifaceted perspective, is needed. New information is needed on when and how artificial intelligence solutions support skills and competence development in the workplace.

Viimeaikaiset tutkimustulokset opettajien hyvinvoinnista ovat huolestuttavia, ja hyvinvoinnin haasteet ovat edelleen lisääntyneet COVID-19 pandemian aiheuttaman äkillisten opetusjärjestelyjen muutosten seurauksena. Tässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa tarkastelemme peruskoulun opettajien itsemyötätuntoa, joka on keskeinen resilienssiä tukeva tekijä, sekä psykologista hyvinvointia työhön liittyvän stressin, uupumusriskin ja pystyvyysuskomusten kautta. Opettajien kokemuksia tarkastellaan sekä lähiopetuksessa että etäopetuksessa COVID-19 pandemian aikana. Tutkimukseen osallistui erään kunnan perusopetuksen opettajat (N=116), jotka täyttivät itsemyötätuntoa, stressiä, uupumusriskiä ja pystyvyysuskomuksia mittaavan kyselylomakkeen. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme opettajaprofiilia: 1) itsemyötätuntoiset opettajat, 2), itsemyötätuntoiset ja itsekriittiset opettajat, sekä 3) itsekriittiset opettajat. Tulokset osoittavat, että etäopetus oli haaste kaikkien opettajaprofiilien työhyvinvoinnille, mutta itsemyötätunnon suojaava vaikutus oli läsnä molemmissa konteksteissa. Itsemyötätunnon tukemista voidaankin pitää kestävänä tapana tukea opettajien työhyvinvointia., Recent research shows worrying results concerning teachers’ psychological well-being. The challenges have further increased due to the COVID-19 pandemic, as it has forced teachers to rapidly change their teaching. In this quantitative study, we address the differences in schoolteachers’ experiences of face-to-face and online teaching during COVID-19 from the perspective of self-compassion (an important source of resilience when faced with life stressors and sudden changes) and teaching-related well-being. The teachers in one Finnish municipality (N=116) answered an electronic questionnaire measuring their self-compassion and teaching-related well-being (stress, burnout, self-efficacy) in face-to-face and online teaching contexts. Three teacher profiles were identified: (1) Self-compassionate teachers, (2) a mixed group reporting both self-compassion and self-criticism and (3) self-critical teachers. The results show that online teaching had challenged all teachers’ well-being, but the protective element of self-compassion was present in both contexts. Therefore, strengthening teachers’ self-compassion can be seen as a sustainable investment in the teachers’ well-being.

Tässä tapaustutkimuksessa tarkastelemme työntekijän kokemusta työn digitalisaation tuottamasta sopeutumisen ja oppimisen paineesta. Erityisesti pyrimme ymmärtämään, 1) miten työympäristö osallistuu oppimiskokemuksen rakentumiseen ja 2) miten työntekijät kokevat oppimisen jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä. Yksilön oppimisen kontekstia käsitteellistämme tilallisuuden teorian avulla, jossa materiaalisuuden ja inhimillisen toimijuuden nähdään muodostavan fyysisiä, sosiaalisia ja mentaalisia tiloja. Tarkastelemme muutoksiin sopeutumista ja yksilön oppimispyrkimyksiä näiden tilojen välisen dynamiikan avulla. Tutkimusaineiston keräsimme fokusryhmähaastatteluin ja seminaarikeskustelujen muistiinpanoista. Aineisto analysoitiin sekä aineistolähtöisellä että teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Esimerkkiorganisaatiomme tuottaa palkanlaskennan ja maksuliikenteen palveluita, ja osia työn vaiheista oli jo automatisoitu ohjelmistorobotiikan avulla. Jatkuva työn tehostaminen oli osa työn tekemisen arkipäivää. Tutkimuksen tuloksena konstruoimme myönteiset ja kielteiset oppimisspiraalit, jotka kuvaavat kahta vastakohtaista oppimisen kokemusta. Kokemus oppimisympäristöstä yhdessä yksilön aiempien oppimiskokemusten kanssa määrittävät sen, kummalle polulle oppimisen kierre ohjautuu. Tutkimuksemme osallistuu keskusteluihin työssäoppimisesta ja digitalisoituvan työn muutoksesta tarkastellen näitä yhtä aikaa organisaation ja yksilön tasoilla. Tutkimuksemme tuloksena syntyy holistinen ja moniääninen ymmärrys työn digitalisaation liikkeelle sysäämästä muuttuvasta oppimisen tilasta., In this study, we seek to gain deeper insight into the pressures of adapting to changes brought about by digitalization of office work and the related learning demands that employees experience. We examine 1) how the work environment contributes to the construction of the learning experience and 2) how employees experience learning in a constantly changing work environment. We apply the theories of spatiality to conceptualize the work environment as a learning context and to understand the dynamics between spaces (physical, social, mental). We applied a qualitative case study approach, and collected empirical data in focus group discussions in one large organization, where parts of work processes were automatized using software robotics. The transcripts of the discussions were analyzed with data driven content analysis method. As a result, we construct positive and negative learning spirals that connect an individual’s effort to learn within spaces of learning, and illustrate spatial dynamics of spaces in employee’s learning process. The experience of the learning environment determines to which path the learning spiral drifts. Our research participates in the discussions of workplace learning and digitalization of work, and provides a holistic and multifaceted understanding of the dynamic space of learning.

Euroopan unionin vuoden 2006 elinikäisen oppimisen avaintaidot ja vuonna 2008 hyväksytty tutkintoviitekehys ovat perustana Suomenkin lukio-, ammatillisen- ja korkeakoulutuksen osaamisperusteisuudelle. Sen kaksi tärkeitä elementtiä ovat työelämälähtöisyys ja yleisten (geneeristen, transversaalisten) kykyjen kehittäminen. Kumpikaan näistä ei käsityksemme mukaan turvaa tyydyttävästi opetussuunnitelmien kytkeytymistä luonnonympäristön, yhteiskunnan ja työelämän muutoksiin. Työelämän tarpeet eivät ulotu moniin olennaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Osaamis- ja kompetenssikuvausten oletetaan olevan paljolti riippumattomia tietosisällöistä. Kuitenkin koulutus menettää vaikutusmahdollisuutensa työelämässä, jos opetuksen tavoitteissa ei huomioida tiedon kehitystä ja monipuolista asiantuntemusta osaavan suorituksen ja ongelmaratkaisun perustana. Koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan suhteen ongelma ei ole ratkaistavissa esittämällä luetteloja tulevaisuustaidoista ja yksilön joustavuuden turvaavista ihanneominaisuuksista. Ratkaisua on pikemminkin etsittävä eri ammatti- ja toimialojen muutosten ymmärtämisestä ja sen analysoimisesta, minkälaista tietoa ja asiantuntemusta niistä selviytymiseksi tarvitaan.

Tässä eksploratiivisessa tapaustutkimuksessa kartoitettiin valmistumisvaiheessa olevien terveys- ja hyvinvointialan ammattikorkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opinnäytetyön työelämäyhteydestä. Määrällisenä aineistona käytettiin valtakunnallisen AVOP-kyselyn vuoden 2019 yhden ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvointialan opiskelijoiden (n=595) valmistumisvaiheen opinnäytetyöhön liittyvien neljän palautekysymyksen tunnuslukuja. Laadullinen aineisto koostui 16 opiskelijan teemahaastatteluista. Tulokset osoittivat, että opinnäytetyöhön ja työelämäyhteyteen liittyy monia näkökulmia ja haasteita. Tuloksia tarkasteltiin integratiivisen pedagogiikan mallin viitekehyksessä. Opinnäytetyön tekemiseen liittyviksi yläteemoiksi määrittyivät yhteistyö, opinnäytetyöprosessi ja ohjaus. Parhaimmillaan opinnäytetyöt toimivat sekä opiskelijan, työelämän että ammattikorkeakoulun yhteisenä ohjattuna oppimisareenana, jossa aitoja kehittämiskohteita pohditaan ja ratkotaan kaikkien toimijoiden yhteisessä vuorovaikutuksessa eri organisaatioiden toimintakulttuurit ja -prosessit huomioiden. Tuen saaminen ja ryhmässä toimiminen koettiin aineiston perusteella merkitykselliseksi opiskeluprosessia edistäväksi tekijäksi. Tulosten perusteella voidaan onnistuneen opinnäytetyöprosessin lähtökohdaksi määritellä hyvä yhteistyö kaikkien prosessitoimijoiden kesken., This exploratory case study examined higher education students’ perceptions of the connection between the thesis and working life. The quantitative material included the statistical indicators of the feedback on the thesis given by the students of one of Finnish University of Applied Sciences in the field of health and well-being (n=595) in the nationwide ARDOP 2019 questionnaire. The qualitative material consisted of thematic interviews with 16 students. The results were examined in the framework of the integrative pedagogy model. The study indicated that there are many perspectives and challenges associated with the connection between the thesis and working life. The main themes related to the completion of the theses were the cooperation, the process and the supervision. At its best, theses serve as a joint guided learning arena for the student, the world of work and the higher education institution, where genuine development challenges are considered and resolved in the joint interaction and collaboration of all actors, taking into account the operating cultures and processes of each participating organization.

Vaikka yrittäjyyden asemaa on vahvistettu 2000-luvulla korkeakouluorganisaatioissa, edelleen vain pieni osa opiskelijoista valitsee yrittäjyysopintoja tai toimii yrittäjänä valmistuttuaan. Korkeakouluille on annettu 2015–2018 linjauksia yrittäjyyttä edistävien toimien kehittämiseksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin avulla linjausten sisällöllisiä painotuksia ja analysoidaan kahden korkeakoulun yrittäjyyttä edistäviä käytänteitä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii yrittäjyyslinjaukset sekä yrittäjyyden ja oppimisen suhde. Tulokset osoittavat, että korkeakouluille annetut yrittäjyyttä edistävät linjaukset ovat sisällöllisesti laajoja ja monitahoisia, ja ne voidaan luokitella neljään kategoriaan: 1) yrittäjyyden strategisen tason ja johtajuuden edistäminen, 2) yrittäjyyteen liittyvän koulutuksen laaja-alainen kehittäminen, 3) uuden liiketoiminnan synnyttäminen, ja 4) korkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistyön edistäminen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että linjausten laaja-alaisuus asettaa korkeakoulut haastavaan tilanteeseen. Yrittäjyys tulkitaan edelleen esimerkkikorkeakouluissa pääasiassa liiketoiminnan käynnistämisenä ja uusien innovaatioiden tuottamisena, kun taas linjauksissa painotetaan yrittäjyyskoulutuksen ja strategisen johtamisen kehittämistä. Korkeakoulut hyötyisivät yrittäjyyden tavoitteiden selkeämmästä asettamisesta ja yrittäjyyttä edistävien toimien valinnasta sekä sen pohtimisesta, miten tukea korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysprosessia sekä yrittäjyystaitojen kehittämistä opintopolulla., Although the role of entrepreneurship has been strengthened in higher education organizations in the 21st century, only a small proportion of students still choose to study entrepreneurship or become entrepreneurs after graduation. In 2015–2018, higher education institutions have been issued guidelines for the development of measures to promote entrepreneurship. This article examines the content emphases of the guidelines using qualitative content analysis and analyzes the entrepreneurship-promoting practices of the two universities. The results show that the policies for entrepreneurship in higher education are broad and complex in content and can be divided into four categories: 1) promoting the strategic level and leadership of entrepreneurship, 2) developing large-scale entrepreneurship-related education, 3) creating new business, and 4) and promoting business cooperation. Based on the results, it can be stated that the breadth of the guidelines puts universities in a challenging situation.

Vaikka korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysasenteet ovat aiempia vuosia korkeammalla tasolla, vain harva heistä päätyy yrittäjäksi. Riittämätön yrittäjämäinen minäpystyvyys voi selittää ilmiötä. Yrittäjämäisellä minäpystyvyydellä tarkoitetaan opiskelijan käsityksiä kyvyistään menestyä yrittäjämäisiä taitoja vaativissa työtehtävissä, erityisesti haastavissa tilanteissa tai yrittäjän roolissa. Yrittäjämäinen minäpystyvyys edellyttää opiskelijoilta tiedollisten, emotionaalisten ja motivationaalisten prosessien säätelyä, jotta he voivat onnistuneesti käsitellä eteen tulevia ongelmia. Yrittäjämäinen minäpystyvyys mahdollistaa yrittäjyyden valitsemisen yhtenä tulevaisuuden uravaihtoehtona. Tässä artikkelissa kuvaamme pedagogisen MindBusiness-viitekehyksen ja tarkastelemme korkeakouluopiskelijoiden yrittäjämäisen minäpystyvyyden muutosta viitekehyksen mukaan toteutetun opintokokonaisuuden aikana. Monimenetelmälliseen tutkimukseen osallistui eri alojen ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita. Kyselyaineisto (N=72) kerättiin kahdelta yrittäjyyskasvatuksen MindBusiness-opintojaksolta ennen ja jälkeen opintojakson. Opintojaksojen jälkeen tehtiin teemahaastatteluja (N=10). Yrittäjämäisessä minäpystyvyydessä tapahtui myönteistä kehitystä työelämäyhteistyöhön, yhteisöllisyyteen ja yrittäjyyskompetensseihin liittyen. Tutkimuksemme tulosten perusteella korkea-asteella on opetuksen suunnittelussa pedagogisen viitekehyksen kautta tärkeämpää kiinnittää huomio opiskelijan yrittäjämäisen minäpystyvyyden tukemiseen kuin yrityksen perustamisen käytännön toimenpiteisiin., Although the entrepreneurial attitudes of university students are at a higher level than in previous years, only few of them end up as entrepreneurs. The phenomenon may be explained by insufficient entrepreneurial self-efficacy. Entrepreneurial self-efficacy refers to a student’s perceptions of his or her ability to succeed in work tasks requiring entrepreneurial skills, especially in challenging situations or in the role of an entrepreneur. Entrepreneurial self-efficacy requires the students to regulate their cognitive, emotional, and motivational processes so that they can successfully address emerging problems. Entrepreneurial self-efficacy makes it possible for them to choose entrepreneurship as one of their future career options. In this article, we describe the pedagogical MindBusiness framework and examine the change in the entrepreneurial self-efficacy of university students through a study module implemented in accordance with the framework. Students from universities and universities of applied sciences representing different fields participated in this multi-method research. Questionnaire data (N=72) were collected from two MindBusiness courses in entrepreneurship education before and after each course. Thematic interviews (N=10) were conducted after the courses. A positive development was seen in entrepreneurial self-efficacy as regards working life co-operation, sense of community and entrepreneurial competencies. Based on the results of our research, when planning for teaching through the pedagogical framework in higher education, it is more important to pay attention to supporting the student’s entrepreneurial self-efficacy rather than the practical measures of starting a business.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten ammattikorkeakouluopintoja aloittavien opiskelijoiden tausta ja kokemus vaikuttavat heidän yrittäjyysosaamiseensa ja kiinnostukseensa yrittäjyyttä kohtaan sekä siihen, miten he aikovat hyödyntää osaamistaan opinnoissaan ja omassa mahdollisessa yrittäjyydessään. Tutkimuksen kohderyhmänä on ensimmäisen lukukauden ammattikorkeakouluopiskelijat. Tutkimusaineisto kerättiin 2019 Webropol-kyselynä, johon vastasi 203 opiskelijaa. Kuvailevaa ja päättelevää tilastoanalyysiä tehtiin SPSS-ohjelmalla. Tulosten mukaan lähipiirin yrittäjyys, yrittäjyyskoulutus ja yrittäjäkokemus lisäävät opiskelijoiden yrittäjyysosaamista. Jos opiskelija tunnistaa omaa yrittäjyysosaamistaan, hän kokee lisääntyvää minäpystyvyyttä, joka puolestaan vaikuttaa hänen yrittäjyysaikomuksiinsa. Ongelmana kuitenkin on, että opiskelijat eivät useinkaan tunnista yrittäjyysosaamistaan., The aim of the study is to examine how the background and experiences of the first semester UAS students influence on their entrepreneurial experience and interest toward entrepreneurship as well as how they take advantage of it in their studies and future entrepreneurship. The data was collected in 2019 as a Webropol survey for the first semester UAS students. The number of respondents was 203. The SPSS-program was used to obtain descriptive and inferential statistics. The results show that family entrepreneurship background, enterprising environment, entrepreneurship training and entrepreneurship experience increase students’ entrepreneurial competence. The recognized entrepreneurial competence increases self-efficacy, which on the other hand increases entrepreneurial intentions. The challenge is that students do not often recognize their competence.

Opiskelijat yhdistävät yrittäjyyden ja yrittäjyysosaamisen usein yrityksen perustamiseen, eivätkä niinkään yrittäjämäiseen toimintaan laajemmin. Oman yrittäjyysosaamisen sanoittaminen koetaan usein haasteelliseksi, koska suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole oman osaamisensa tunnistamiseen tarvittavia metakognitiivisia taitoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten korkeakouluopiskelijat hahmottavat yrittäjyyttä ja siihen liittyvää osaamista. Tutkimusaineisto koostuu fokusryhmähaastatteluista kolmannen vuoden kauppatieteen opiskelijoiden kanssa. Aineiston perusteella on tunnistettu kolme lähestymistapaa yrittäjyysosaamiseen, joiden avulla opiskelijan oman yrittäjyysosaamisen hahmottamista ja osaamisen kertymistä pystytään paremmin ymmärtämään. Tämä antaa tietoa opintoja ohjaavalle henkilökunnalle niin opiskelijoiden metakognitiivisten taitojen kehittymisestä kuin tavasta kommunikoida heidän kanssaan yrittäjyysosaamisen opinnollistamiseen liittyen. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että korkeakouluopiskelijat tarvitsevat tukea yrittäjyysosaamisen sanoittamisessa ja tietoa yrittäjyyden opinnollistamisesta sekä yrittäjyydestä uravaihtoehtona., Undergraduate students often associate entrepreneurship and entrepreneurial skills with establishing a company and not as much with acting entrepreneurially. Students find verbalizing one’s own entrepreneurial skills challenging because the majority of undergraduates lack the necessary metacognitive skills to recognize their own know-how. The purpose of this paper is to study how undergraduate students understand entrepreneurship and entrepreneurial competencies. Focus group interviews were conducted with third year business students. The study found three approaches regarding entrepreneurial competencies, through which the undergraduates’ sensemaking processes and accumulation of know-how can be better understood. This categorization provides valuable insights for university personnel, both as regards to the development of students’ metacognitive skills and the recognition processes of prior learning of entrepreneurial competencies. This study suggests that undergraduate students need support in verbalizing their know-how, as well as more information about recognizing entrepreneurial skills as part of their personal curriculum, about entrepreneurship in general and as a potential career choice.

Vaikka yrittäjyyskasvatuksen leviämistä eri oppiasteille ja aloille on pidetty positiivisena asiana, liittyy yrittäjyyden edistämiseen myös ongelmallisuuksia. Tartun tässä tutkimuksessa kriittisesti orientoituneiden tutkijoiden esille nostamaan tarpeeseen tarkastella yrittäjyyskasvatuksen sisällään pitämiä oletuksia. Yksi yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseen liittyvä oletus on se, että yrittäjyyskasvatuksen tulisi muodostaa oppiasteelta toiselle jatkuva ”ehjä polku.” Jatkan keskustelua yrittäjyyskasvatukseen liittyvän kielenkäytön seurauksista tutkimalla yrittäjyyskasvatuksen ehjää polkua koskevaa kielenkäyttöä yrittäjyyskasvatuksen alueellisissa ja maakunnallisissa strategia- ja muissa kehittämisdokumenteissa. Nojaan kriittiseen diskurssianalyysiin. Analysoin 12 dokumentin kielenkäyttöä ja sen sisällään pitämiä oletuksia sekä tulkitsen, mitä seurauksia tällä on yrittäjyyden saamille merkityksille. Analyysin tulosten mukaan yrittäjyys näyttäytyy ”kaikkia” opiskelijoita koskettavana ilmiönä sekä itsestään selvästi positiivisena asiana, jota tarvitaan aina lisää. Ehjä polku puolestaan näyttäytyy välineenä, jolla houkutellaan eri toimijoita yrittäjyyskasvatuksen pariin. Yrittäjyyskasvatuksen ehjää polkua koskevassa kielenkäytössä siis uusiintuu yrittäjyysdiskurssin kaiken kattavuus ja monitulkintainen käyttö. Tämä auttanee yrittäjyyskasvatuksen kentän legitimoinnissa, mutta yrittäjyys ei ole välttämättä eri merkityksissään avointa kaikille eikä seurauksiltaan yksiselitteisen hyvää. Ehjän polun suhteen tarkastelu herättää myös kysymyksen yrittäjyyskasvatuksen kentän innovatiivisuudesta., Although the spreading of entrepreneurship education (EE) onto different levels and fields of education has been considered positive, problematic issues are also related to promoting entrepreneurship. In this article, I take up on the need identified by critically oriented scholars to study the assumptions within EE. One such assumption within developing the field of EE is the idea that there needs to be continuity in EE aims and activities from one level of education to another – a “systematic EE path.” I take part in the conversation on the effects of language use within EE by studying language use regarding the idea of such a path within regional and local EE strategy and other development related documents. I lean on Critical Discourse Analysis to study language use assumptions within in 12 documents. I also interpret how these produce different meanings of entrepreneurship. The results of this study highlight the assumption that entrepreneurship is important for everyone and self-evidently results in positive effect. The idea of a systematic EE path appears as a tool for luring different actors to join the mission of entrepreneurship education. The tendency to use entrepreneurship discourse as all-encompassing and ambiguous is thus reproduced within talk about a systematic EE path. This helps in legitimating the field of EE, but the different interpretations of entrepreneurship might not be open for all and the effects of entrepreneurship might not be unambiguously positive. Scrutinizing the idea of an EE path also raises the questions of how innovative the field of entrepreneurship education itself is.

Yrittäjyyden edistäminen on tärkeää yhteiskunnallisesti ja myös korkeakouluissa, missä yrittäjyyttä pyritään tukemaan yrittäjyyskoulutuksella. Lisää tietoa tarvitaan kuitenkin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yrittäjäksi ryhtymiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yrittäjäksi ryhtymistä suunnitellun käyttäytymisen teorian kautta sekä selvitetään yrittäjyyskoulutuksen ja liiketoiminnallisen tietopohjan vaikutusta yrittäjäksi ryhtymiseen. Tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) miten opiskelijan yrittäjyysaikomukset selittävät yrittäjäksi ryhtymistä, 2) miten opiskelijan pystyvyysuskomus selittää yrittäjäksi ryhtymistä, 3) onko yrittäjyyskoulutuksen ja yrittäjäksi ryhtymisen välillä yhteyttä, ja 4) miten opiskelijan käsitys omasta liiketoiminnallisesta tietopohjastaan selittää yrittäjäksi ryhtymistä. Tutkimuksen aineistossa on 1079 vastaajaa Suomesta, Belgiasta, Italiasta, Hollannista, Espanjasta ja Saksasta. Vastaajat ovat sekä ammatillisen että korkea-asteen opiskelijoita. Tulokset logistisesta regressioanalyysistä osoittavat, että yrittäjyysaikomukset selittävät yrittäjäksi ryhtymistä enemmän kuin muut tutkimuksessa käytetyt muuttujat. Myös yrittäjyyskoulutuksella on selkeä positiivinen yhteys yrittäjäksi ryhtymiseen. Opiskelijan käsitys omasta pystyvyydestään toimia yrittäjänä sekä käsitys omasta liiketoiminnallisesta tietopohjastaan ovat myös yhteydessä yrittäjäksi ryhtymiseen. Myös opiskelijan ikä ja aiempi kokemus yrittäjyydestä selittävät yrittäjäksi ryhtymistä., Promotion of entrepreneurship is important in higher education, in which entrepreneurship is supported by entrepreneurship training. However, more research is needed on the factors influencing student’s start-up behavior. This study uses Theory of Planned Behavior in explaining start-up behavior and the impact of entrepreneurship training and business knowledge base, answering the following research questions: 1) how entrepreneurial intentions explain student’s start-up behavior, 2) how perceived behavioral control explains student’s start-up behavior, 3) is there a link between entrepreneurship training and start-up behavior, and 4) how student’s perception of his/her business knowledge base explain start-up behavior. The data consists of 1079 respondents from Finland, Belgium, Italy, the Netherlands, Spain and Germany from both secondary and higher education students. The results of logistic regression analysis show that entrepreneurial intentions explain student’s start-up behavior the most. Entrepreneurship training, student's perceived behavioral control, business knowledge base, age and prior experience of entrepreneurship are also positively related to start-up behavior.

Viimeisimmät ohjauksen kansalliset arviointitutkimukset korkeakoulutasolla on toteutettu Suomessa vuosina 2001 ja 2005. Tämän tutkimuksen avulla haluttiin tarkastella tällä hetkellä, 2020-luvun vaihteessa, ammattikorkeakouluissa organisoitavaa opintojen ohjausta ja sen roolia näissä organisaatioissa. Tutkimukseen osallistui 11 ammattikorkeakoulua (AMK), ja tutkimuksen aineisto kerättiin ensisijaisesti organisaatioiden opetushenkilöstöltä sekä hallinnolliselta henkilöstöltä. Opintojen ohjauksen organisointitapojen mittaamiseksi tutkimusta varten kehitettiin ohjauksen organisointitapojen (OOT) mittari. Sähköiseen kyselyyn vastasi 261 henkilöä. Koulutusjärjestelmään kohdistetaan yhä suurempia odotuksia työelämän nopeiden muutosten, kansainvälistymisen sekä muun muassa tietoyhteiskuntakehityksen johdosta, ja opintojen ohjaus nähdään ratkaisuna muun muassa koulutusaikojen lyhentämiseen. Tulosten mukaan opintojen ohjaus organisoidaan suomalaisissa ammattikorkeakouluissa edelleen hyvin erilaisilla tavoilla ja opintojen ohjauksen näkyvyys organisaatioiden strategioissa on myös melko heikkoa. Opintojen ohjauksen organisointitavoista merkittävimmin nousi esiin erikoistuneeseen henkilöstöön perustuva ohjauksen malli, mutta myös kokonaisvaltaisen opintojen ohjauksen prosessin piirteitä oli havaittavissa., Latest national studies evaluating study guidance in Finnish higher education institutions have been implemented in 2001 and 2005. This study aimed to determine how study guidance is organized today in Finnish Universities of Applied Sciences (UAS), and what role it has in these organizations. Altogether 11 UAS’s participated in the study, and the quantitative data was gathered mainly from their teaching and administrative staff. In order to determine the style of organizing study guidance in these UAS’s, a new measurement tool was developed. All in all, 261 replies were received to electronical survey. As greater pressures are aimed at the educational system due to, for example, rapid changes in work, internationalization and the development of knowledge society, study guidance is considered to offer solutions, among other things, for shortening the duration of studies. According to our results, study guidance is still organized in various styles in Finnish UAS’s. In addition, the visibility of study guidance in UAS’s strategies is relatively weak. From the identified styles of organizing study guidance, the most prominent one was specialized personnel. However, features of holistic process were also identified.

Artikkelissa tarkastellaan työelämäorientoituneen projektioppimisen tarjoamia mahdollisuuksia tukea ammattiin opiskelevien työelämätaitoja. Työelämäorientoituneessa projektioppimisessa osaamista hankitaan opettajan johdolla autenttisissa työelämän oppimisympäristöissä. Tutkimuskysymys on: Mitä ja millaisia taitoja työelämäorientoitunut projektioppiminen edellyttää ammatilliselta opiskelijalta? Tutkimukseen osallistui 129 ammatillisen toisen asteen opiskelijaa, jotka ovat toteuttaneet erilaisia työelämän projekteja osana kaupallisen alan ammatillisen koulutuksen opintojaan. Tutkimusaineistona on opiskelijoiden työelämäprojektien yhteydessä vastaamat kyselyt, heidän kirjalliset palautteensa sekä aivoriihityöskentelyyn tuotetut materiaalit. Tutkimus on analysoitu aineistolähtöisesti ja osin teoriaohjaavin menetelmin. Työelämäorientoituneet projektiopinnot edellyttävät opiskelijoilta motivaatiota, oikeanlaista asennetta ja vastuuntuntoa. Keskeisinä projektioppijan työelämätaitoina korostuvat itseohjautuvuus, itseluottamus, avoimuus, joustavuus, kurinalaisuus ja sitoutuneisuus. Työelämätaitoihin kytkeytyvät tunnetaidot läpileikkaavat edellä mainittuja., The article examines the opportunities offered by working life-oriented project learning to support vocational students’ working life skills. In work-oriented project learning, knowhow and competences are acquired under the guidance of a teacher in the authentic learning environments that this learning method enables. The research question is: What kind of skills does a vocational student require to succeed in working life-oriented project learning? The study involved 129 vocational students who implemented various working life projects as a part of their commercial vocational studies. Research data was obtained from students engaged in working life projects through questionnaires, written feedback, and material they produced for brainstorming. This data was analyzed in part by theoretical methods. It was found that working life-oriented project studies require a student to be motivated, have a positive attitude, and maintain a sense of responsibility. Self-direction, self-confidence, open-mindedness, flexibility, discipline, and commitment were determined to be a project learner’s key working life skills. Emotional skills linked to working life skills were shown to intersect with the above working life skills.

Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella liikunnanopettajien keinoja ja mahdollisuuksia ylläpitää ammatillista osaamista ja edelleen työhyvinvointia työuransa aikana. Kuudelle Jyväskylän yliopistosta valmistuneelle yli 55-vuotiaalle liikunnanopettajalle tehdyn teemahaastattelun perusteella havaittiin, että opettajat kehittävät ammatillista osaamistaan pääosin lyhyiden täydennyskoulutuskurssien avulla. Haastatteluiden perusteella myös vapaa-ajan liikuntaharrastuksissa opittujen taitojen ja tietojen vieminen käytännön opetustyöhön nähtiin merkityksellisenä ammatillisen osaamisen kehittymisessä. Opittujen uusien taitojen myötä opettajien on mahdollista muokata omaa työtään ja uusiutua ammatillisesti. Tämä puolestaan voimaannuttaa opettajia ja vaikuttaa siten merkittävästi työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Myös muiden opettajien vertaistukea sekä liikunnan ammattilaisten kanssa käytävää ammatillista reflektointia pidettiin haastateltavien mielestä tärkeänä ammatillisen osaamisen kehittymisen mahdollistajana. Haastateltavat kokivat työurallaan ongelmalliseksi sen, että heidän ei ollut mahdollista osallistua säännöllisesti ammatillista osaamista kehittäviin liikunta-alan koulutuksiin. Opettajien ammatillisen kehittymisen kannalta olisikin merkityksellistä, että koulutuksia ja muita oppimismahdollisuuksia hyödynnettäisiin suunnitellusti koko työuran ajan. Tällä voitaisiin tukea työhyvinvointia mahdollisimman tehokkaasti työuran kaikissa vaiheissa., This article examines resources that aging physical education (PE) teachers can use to maintain their professional skills and well-being at work throughout their careers. Theme interviews, which were conducted with six University of Jyväskylä graduate PE teachers over 55 years of age, identified that PE teachers develop their professional skills mainly by attending various short skill training courses. The transfer of the skills and knowledge learned in recreational sports activities to practical teaching was also seen as a significant way to develop PE teachers’ professional skills, while acquiring new expertise helped PE teachers modify their work and reform their work methods. This empowered and significantly increased PE teachers’ ability to cope with their workload and improved their well-being at work. Professional reflection with colleagues and other physical education experts was also assessed as a means of professional development. Interviewees were concerned about not being able to participate regularly in courses that promote their professional competence. Therefore, the recommendation for PE teachers’ professional development is to further utilise education and learning opportunities to best support their well-being at work throughout their careers.

Tutkimme, miten sosiaalisen sirkuksen menetelmää ja valokuvaa käytettiin voimauttavasti opiskelijoiden osaamisidentiteetin vahvistamisessa valmentavissa koulutuksissa. Havainnoimme otoksena yhden ammatillisen oppilaitoksen TELMA- ja VALMA-koulutusten opettajia ja ohjaajia osallistuvan havainnoinnin menetelmällä sosiaalisen sirkuksen koulutuksissa ja haastattelemalla stimulated recall -menetelmää ja valokuvan voimauttavaa käyttöä hyödyntäen. Analysoimme aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Voimautuminen muodosti arvioinnin teoreettisen viitekehyksen. Sosiaalisen sirkuksen menetelmää ja valokuvaa käytettiin opetuksessa ja ohjauksessa välineellisesti ja sisällöllisesti. Sirkusharjoituksilla tuotettiin rakennetta opiskelupäivään, tuettiin opiskelijoiden keskittymistä ja jaksamista ja opittiin välillisesti muun muassa työelämätaitoja. Valokuvien avulla opiskelijat tarinallistivat sirkusharjoituksissa opittua. Valokuvia käytettiin voimauttavalla työotteella, mikä lisäsi yhteisöllisyyttä ja arvostavaa vuorovaikutusta opiskelijoiden, opettajien ja ohjaajien kesken. Sosiaalisen sirkuksen menetelmän ja valokuvan voimauttavan käytön yhdistävä työote vaikutti positiivisesti yhteisöllisyyteen ja oppimiseen, vahvistaen opiskelijan osaamisidentiteettiä. Osaamisidentiteetin vahvistuminen ilmeni vahvuuksien tunnistamisena, osaamisen sanallistamisena, oman osaamisen kehittämisenä ja joustavana soveltamisena. Sosiaalisen sirkuksen menetelmän ja valokuvan voimauttavan käytön yhdistäminen synnytti opiskelijan osaamisidentiteettiä vahvistavan positiivisen kierteen., This study examines, how preparatory educations have used the methods of social circus and photography in consolidating students’ competence identity. The evaluation was carried out in selected TELMA and VALMA educations in one vocational institution by observing teachers and instructors using a participatory observation method in social circus educations. We have also used a stimulated recall method in our interviews together with an empowering photography method. The material has been analyzed according to theory-guided content analysis. Empowerment forms the theoretical framework of the evaluation. Social circus and photography were used in the teaching sessions both instrumentally and content wise. The circus exercises were used to structure the day of the students at school, whilst also supporting students’ concentration and wellbeing. In addition, the exercises also indirectly impacted the developing of working life skills. By using photographs the students transformed the learning experience of the circus exercises in narration. The photographs were used in an empowering method which had a positive impact both on community spirit and appreciative interaction between students, teachers and instructors. By using both social circus and photography together, we saw positive results in community spirit, learning in general and students’ competence identity got stronger. The strengthening of the competence identity became visible in recognizing one’s own strengths, verbalizing and developing one’s own competence and flexible application of all this. Using both of these methods simultaneously, social circus and empowering photography, created a positive circle which strengthened students’ competence identity.

Artikkelissa tarkastellaan nuorten koulutuksellista syrjäytymistä koskevaa julkipuhetta samoin kuin koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tuossa puheessa saamia toimija-asemia. Artikkelissa kysytään, onko koulutuksellisen syrjäytymisen ongelma vain yksilön ongelma ja siten kasvatuksen ja ohjauksen kysymys? Koulutuksellista syrjäytymistä koskevasta puheesta voidaan nostaa esille kaksi keskeistä juonnetta. Ensimmäinen liittyy koulutuksen ulkopuolella olemiseen koulutus- ja työvoimapoliittisena, mutta ennen kaikkea moraalisena ongelmana. Toinen taas liittyy koulutuksellisen syrjäytymisen yksilölähtöisyyteen, jossa sosiaaliseksi ongelmaksi nimetty ilmiö palautetaan syntymekanismeiltaan pitkälti yksilötasolle. Vallitsevan diskurssin taustat palautuvat osin tutkimusmetodologisiin kysymyksiin. Etenkin opintojen keskeyttämistä koskevan tutkimuksen kenttää on hallinnut yhdysvaltalaisesta koulutussosiologisesta tutkimuksesta vahvasti vaikutteita ottanut makrotason kvantitatiivinen tutkimus. Tällainen tarkastelutapa on osaltaan ohjannut jäsentämään ja kuvaamaan keskeyttämistä keskeyttäjän yksilöllisiin – biologisiin, persoonallisiin tai psykologisiin – ominaisuuksiin kiinnittyvänä ilmiönä. Koulutuksellisen syrjäytymisen ilmiön ymmärtämiseksi ja sen ehkäisemiseksi on kuitenkin olennaista tutkia nykyistä vahvemmin yhtei- sötason ja institutionaalisten tekijöiden vaikutusta koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen.

Väestön ikääntyminen ja suun terveydentilan muutokset haastavat suunterveydenhuollon palvelujen kehittämiseen. Tämä puolestaan vaikuttaa ammattiryhmien koulutukseen, koska yhteiskunnalliset muutokset haastavat ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Tarkastelemme muutosta ja koulutuksen kehittämistä artikkelissamme suuhygienisti- ja hammaslääkärikoulutuksen näkökulmista. Aineistona käytämme potilaan hoitojaksoon liittyvää videoaineistoa sekä hoitoon liittyviä dokumentteja. Analysoimme aineistoa käsikirjoituksen sekä tilan ja paikan käsitteiden avulla. Tulostemme mukaan uusi toimintamalli haastoi aiemman tavan tehdä työtä ja vaati uudenlaisen työn ja toiminnan käsikirjoituksen kirjoittamista. Se edellytti myös tilan ja ajan kohdentamista uudella tavalla. Usein kehitettäessä työtä aiempi ja uusi toimintatapa alkavat kilpailla keskenään tai elävät rinnakkain, mikä niin kehittämistyössä kuin koulutuksessakin olisi hyvä ottaa huomioon.

Tutkimuksessa kuvataan, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulussa annetaan, sekä selvitetään ohjauksen tehostamisen mahdollisuuksia. Teoreettisena taustana käytetään Hodkinsonin & Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksenteon teorian, Mitchellin, Lewinin ja Krumboltzin (1999) suunnitellun sattuman teorian ja Savickasin (2005) uran rakentamisteorian keskeisiä käsitteitä. Aineisto kerättiin keväällä 2009 Satakunnan ammattikorkeakoulun neljältätoista (14) tutoropettajalta, jotka kirjoittivat kertomuksen aiheesta uraohjaus. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimuksen tuloksena saatiin esille joitakin parantamistoimenpiteitä uraohjauksen tehostamiseksi. Uraohjaus tulisi kohdentaa nykyistä paremmin erilaisena eri opiskelijoille, ja ohjauksen keskiöön tulisi nostaa alavalinnastaan epävarmat opiskelijat, joilla on vaikeuksia kiinnittyä koulutusalaansa. Opiskelijoita tulisi ohjata tietoisesti tunnistamaan erilaiset sattumalta eteen tulevat asiat elämässään ja käyttämään niitä hyväkseen työurallaan. Uraohjaajana toimivalle henkilölle tulisi asettaa pätevyysvaatimuksena ohjausalan opintojen suorittaminen. Lisäksi ammattikorkeakoulun uraohjauksen työelämälähtöisyyttä tulisi lisätä.

Osaamisen osoittaminen, tunnistaminen ja tunnustaminen ovat oppimisen, oppimisprosessien ja osaamisen arvioinnin suunnittelun eräitä keskeisiä lähtökohtia. Henkilökohtaisen oppimisen mahdollistavat oppimispolut edellyttävät myös henkilökohtaisen osaamisen osoittamisen ja osaamisen tunnistamisen organisointia. Näyttötutkintojärjestelmästä saatujen hyvien kokemusten myötä tutkintojen ja koulutusten suorittamisten henkilö-kohtaistamista suunnitellaan ja organisoidaan jo kaikilla ammatillisen koulutuksen alueilla. Henkilökohtaisia oppimisen polkuja osataankin jo rakentaa oppijoiden oppimisen ja osaamisen kehittymisen mahdollistamiseksi. Osaamisen osoittaminen ja tunnistaminen kokonaisuudessaan – ja erityisesti sen henkilökohtaistaminen – kaipaavat vielä paljon kehittämistyötä ja parhaiden käytänteiden jakamista ammatillisten ja ammattikorkean opettajien keskuudessa.