Search

Satakunta in Speech, a research project at the University of Turku, started in 2007. Since the beginning, the goal of the project was to study the current dialects around the province of Satakunta, one of the historical provinces and administrative units in Finland. Yet, dialectically the province is divided into two; the dialectal boundary between 1) the Southwestern Dialects and 2) the Dialects of Häme and the Transitional Dialects is traditionally considered one of the most distinctive in Finland. To further showcase the corpus compiled over the course of the project and challenges in annotation, we assess several types of syncretistic phenomena fairly widespread in contemporary Satakunta dialects and vernaculars: merging together of certain cases, finite and infinitive verb forms. Our aim is to make tentative and qualitative observations on the subject, which calls for a more thorough examination.

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkasteltiin yhteensä kuuden tyypillisesti kehittyneen esikoululaisen ja ensimmäisellä luokalla olevan lapsen morfologisia ja syntaktisia taitoja sekä näiden taitojen välistä yhteyttä. Tämän monitapaustutkimuksen aineisto kerättiin Clinical Evaluation of Language Fundamentals (CELF-5) -testin sanarakenteen ja lauseen muodostamisen osatesteillä. Aineisto analysoitiin pääosin kuvailevin keinoin tarkastelemalla lasten vastauksia ja niissä ilmenneitä virheitä. Osatesteistä saatujen pistemäärien lisäksi analyysissä laskettiin tuotettujen lauseiden sanamäärät ja niiden keskiarvot, ja suoriutumista vertailtiin niin ikäryhmien kuin lastenkin välillä. Tuloksista ilmeni, että esikoululaisten ja ensimmäisellä luokalla olevien lasten morfologisissa ja syntaktisissa taidoissa oli yksilöllisiä eroja. CELF-5-testillä mitattuna tutkittavat hallitsivat iästä riippumatta sanojen taivuttamisen lausekontekstiin sopivalla tavalla, mikä viittaa hyviin morfologisiin taitoihin. Taivutusmuodoista verbin passiivimuotoinen perfekti ja adjektiivin vertailumuoto osoittautuivat esikoululaisille haastaviksi, mutta ensimmäisellä luokalla olevien ryhmässä tällaisia selkeästi muita haastavampia taivutusrakenteita ei noussut esiin. Yksilöllistä vaihtelua havaittiin etenkin syntaktisissa taidoissa. Esikoululaisten muodostamien lauseiden pääasiallinen piirre oli epätarkkojen pronominien käyttö ja lauseenjäsenen tai päälauseen puuttumisesta johtuvat epätäydelliset lauseet. Ensimmäisellä luokalla olevat lapset puolestaan erosivat toisistaan etenkin kompleksisten lauserakenteiden muodostamisen taidoiltaan. Lausepituuksien tarkastelussa todettiin, että ensimmäisellä luokalla olevat tuottivat keskimääräisesti pidempiä lauseita kuin esikoululaiset. Tämä tutkimus ei tuonut esiin morfologisten ja syntaktisten taitojen välistä yhteyttä näissä ikäryhmissä, sillä hyvä suoriutuminen CELF-5-testin morfologisia taitoja mittaavasta sanarakenteen osatestistä ei heijastunut suoriutumiseen syntaktisia taitoja mittaavasta lauseen muodostamisen osatestistä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tyypillisesti kehittyneiden lasten kielellisissä taidoissa on huomattavia eroja vielä ensimmäiselläkin luokalla, ja taitojen kehitys on yksilöllistä. Yksilölliset erot kielellisissä taidoissa voivat heijastua edelleen oppimisen taitoihin, minkä takia tutkimustietoa kouluikäisten lasten kielellisten taitojen normaalivariaatiosta tarvitaan vielä lisää.

Johtimien suuri määrä on kuulunut suomen kielen ominaispiirteisiin kautta aikojen. Suomi on ollut kirjallisilla vuosisadoilla eli 1500-luvulta nykypäivään johdin-ainesten suhteen hyvin omavarainen, mutta tästä huolimatta kieleen on omaksuttu laina-sanaston mukana muutamia johtimia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kirjallisena aikana lainatut johtimet on omaksuttu suomen sananmuodostukseen, milloin vierasperäisellä johtimella on alettu muodostaa uutta sanastoa ja minkälaista johtimen käyttö on eri aikoina ollut. Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on selvittää lainaamisen taustalla oleva motivaatio: miksi ja mihin funktioon runsasjohtiminen kieli on lainannut muilta? Tutkimuksen keskiös-sä ovat sekä omalähtöiselle sanan-muodostukselle mallin tarjonneet lainasanat että näiden mukaan muodostettu uusi sanasto. Yksityis-kohtaisen tarkastelun kohteena ovat lainaperäiset nna- ja isti-johtimet. Vertailun vuoksi tarkastellaan lisäksi skA-, tAr- ja ismi-johdoksia. Suomen lainajohtimet edustavat semanttisesti ja rakenteellisesti kielissä tyypillisesti lainautuvia johtimia. Ne osoittautuvatkin lainatuiksi myös niissä kielissä, joista ne on omaksuttu suomeen. Johdinainesten lainaaminen suomen kieleen on sidoksissa yhteiskunnan muutoksiin, kirjakielistymiseen ja uusien ilmaisu-keinojen tarpeeseen. Semanttisiin tarpeisiin vastaamisen lisäksi lainajohtimilla on voitu täydentää oma-peräistä sananmuodostussysteemiä niiltä osin kuin siinä on produktiivisuuteen vaikuttavia rajoitteita. Yleisesti ottaen suomen ei ole lainattu johtimia ilman syytä ja tarvetta. Kielenohjailu on suhtautunut lainaperäisiin johtimiin torjuvasti, mikä on osaltaan vaikuttanut niiden vakiintumiseen. Tuoreiden ja innovatiivisten johdosten muodostusta se ei kuitenkaan ole estänyt. The impact of loanwords on the derivational morphology of written Finnish: Diachronic study on the borrowing of suffixes during the literary centuries An abundance of derivational morphology has been a characteristic of the Finnish language throughout the ages. During the literary centuries (from the 16th century to the present), Finnish has been particularly self-sufficient in terms of suffixes. There are, however, a few suffixes that have been adopted into Finnish. The present study examines how these few borrowed derivative elements were adopted into native Finnish word formation, when the foreign suffixes began to be used for lexical innovations, and how these elements have been used over time. The central purpose of this diachronic study is to map the motivations behind the borrowing: why and to what purpose does a language with a significant amount of derivational morphology borrow affixes from other languages? The study focuses on loanwords that have provided a model for native word formation as well as lexical innovations in Finnish through these models. Specific focus is given to the loan suffixes -nna and -isti. For comparison the suffixes -skA, -tAr, and -ismi will also be examined. The borrowed suffixes of Finnish are semantically and structurally representative of the kinds of affixes typically borrowed across languages. The same suffixes were first borrowed into the languages from which they were borrowed into Finnish. The adoption of suffixes into the Finnish language is connected to changes in society, the development of the literary language, and the need for new means of expression. In addition to meeting semantic needs, borrowed suffixes have also been used to complement the native system of word formation in places where any limitations affecting productivity exist. In general, suffixes have not been borrowed into Finnish without a specific purpose or need. Language planning in Finland has traditionally had quite a negative attitude towards borrowed suffixes, and this has had an effect on such suffixes becoming established in the language. However, such attitudes have not prevented the formation of new and innovative derivatives.

Tutkielmassa mitataan suomenkielisten nuorten johdosmorfologisen tietoisuuden kehitystä verbijohdosten ymmärtämisellä ja tuottamisella, vertaillaan verbien johdostyyppien ja semanttisten ryhmien ymmärtämisen ja tuottamisen kehitystä, osoitetaan morfologisen tietoisuuden yhteys luetun ymmärtämiseen suomea äidinkielenään puhuvilla sekä selvitetään sukupuolten välisiä eroja morfologisessa tietoisuudessa ja siinä, missä määrin se on yhteydessä luetun ymmärtämiseen. Empiirinen aineisto perustuu 335 informantin kyselytutkimukseen antamiin vastauksiin. Informantit olivat peruskoulun viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisia. He vastasivat 90:ään morfologista tietoisuutta mittaavaan ja 12:een luetun ymmärtämistä mittaavaan tehtävään. Empiirisen osuuden tulokset sekä niihin tukeutuvat laskelmat ja analyysit perustuvat kyselyn tehtäviin annettujen 34000 vastauksen ja taustatietolomakkeeseen annetun 3000 vastauksen tarjoamaan aineistoon. Tulosten mukaan suomenkielisten nuorten morfologinen tietoisuus on sidoksissa kykyyn ymmärtää asiateksti. Mitä paremmin nuori ymmärtää ja tuottaa johdoksia, sitä paremmin hän todennäköisesti ymmärtää lukemansa tekstin ja päinvastoin. Suomenkielisillä nuorilla, joille johdosmorfologiaa ei opeteta, korrelaatio morfologisen tietoisuuden ja luetun ymmärtämisen välillä on heikompi kuin englanninkielisillä, jotka tutustuvat morfologiaan teknistä lukutaitoa oppiessaan. Johdosmorfologian merkitystä suomenkielisillä korostaa se, että suomen verbeistä valtaosa on johdoksia. Morfologinen tietoisuus kehittyy verbijohdosten ymmärtämisellä mitaten nopeasti alakoulun lopulla. Kehitys jatkuu hitaampana yläkoulussa. Verbijohdosten tuottamisella mitaten kehitys on lähes yhtä nopeaa alakoulun lopulla ja yläkoulussa. Seitsemännestä luokasta alkaen tyttöjen morfologinen tietoisuus on keskimäärin tuntuvasti parempaa kuin poikien. Eri johdostyyppeihin ja semanttisiin ryhmiin kuuluvien verbien ymmärtäminen ja tuottaminen sekä ymmärtämisen ja tuottamisen kehitys on hyvin erilaista. Erityisen vaikeita kaikkien kolmen ikäluokan nuorille ovat johdokset, joissa yhdellä johtimen ja siten verbin muodolla voi olla eri merkityksiä ja johtimen muodolla tavoitellaan muuta kuin sen prototyyppisintä merkitystä. Vaikeita verbejä ovat esimerkiksi le-loppuiset frekventatiivit, joilla ilmaistaan muutakin kuin toiminnan jatkuvuutta ja toistuvuutta, mutta vaikeita myös kollokaatiorajoitteiset ja siten epäfrekventit automatiiviset muuttumisjohdokset sekä useimmat monella johtimella muodostettavat verbit. Valtaosan ymmärtämis- ja tuottotehtävissä tekemistään virheistä nuoret tekivät rajatussa verbijoukossa, joten mahdollinen johdosmorfologian opetus olisi mahdollista kohdistaa juuri tutki-muksessa vaikeiksi osoittautuneiden johdostyyppien ja semanttisten ryhmien opettamiseen. Nykyisin johdosmorfologiaa ei peruskoulussa eksplisiittisesti opeteta.

Metallipäästöt aiheuttavat vesistöissä eliöyhteisöille monenlaisia haittavaikutuksia, joita voidaan tutkia bioindikaattori- eli ilmentäjälajimenetelmin. Vesiperhostoukkia (Trichoptera) on käytetty virtavesien metallisaastumisen indikaattoreina, sillä ne kestävät metallialtistusta suhteellisen hyvin, mutta altistuksen seurauksena toukilla voi esiintyä morfologisia muutoksia, kuten kidusvaurioita tai pintakudoksen tummumista. Koska toisaalta vierasaineiden kudospitoisuusmittaus on usein työlästä ja toisaalta rakenteellisten muutosten arviointi altis subjektiiviselle harhalle, tavoitteenani oli kehittää objektiivinen ja kustannustehokas tapa selvittää metallialtistusta ja sen vaikutuksia pohjaeläimistä. Hyperspektrikuvantamisella (hyperspectral imaging, HSI) voidaan tutkia aineiden pitoisuusvaihteluja eri matriiseissa. Sitä hyödynnetään jo muun muassa maaperätutkimuksessa, maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa. Tutkielmassani tutkin hyperspektrikuvantamisen soveltuvuutta kadmiumin havaitsemiseen Hydropsyche pellucidula -vesiperhostoukista. Toukkia altistettiin kadmiumkloridille 96 tuntia subletaaleissa pitoisuuksissa 9,9, 94,5, 880 ja 8996 µg Cd l-1. Toukat kuvattiin HSI-kameralla 500–665 nm aallonpituuksilla, niistä tutkittiin mikroskoopilla kidusten vauriot ja niiden Cd-pitoisuudet määritettiin. Kudosten ja altistusveden kadmiumpitoisuuden välillä oli positiivinen korrelaatio (Spearman, n = 74, r = 0,93, p < 0,001). Kidusvaurioita esiintyi kaikissa altistuspitoisuuksissa, mutta eniten pitoisuudessa 94,5 µg l-1. Kudosten kadmiumpitoisuudella ja kidusvaurioiden esiintymisellä ei havaittu yhteyttä (Spearman, n = 74, r = -0,034, p = 0,774). Hyperspektriaineiston perusteella toukkien hemolymfan trehaloosi- eli disakkaridipitoisuus korreloi negatiivisesti (Pearson, n = 30, r = -0,43, p < 0,05) kudosten kadmiumpitoisuuden kanssa. Takaruumiin tumma pigmentti, eumelaniini, runsastui (Pearson, n = 30, r = 0,61, p < 0,001) ja vaalea pigmentti, feomelaniini, väheni (Pearson, n = 30, r = -0,62, p < 0,001) kuvan spektrin kokonaisintensiteetin kasvaessa. Kudosten kadmiumpitoisuus nähtävästi vaikutti kokonaisintensiteettiin ja pigmenttisuhteisiin välillisesti, sillä kudospitoisuudella ei havaittu yhteisvaihtelua näiden muuttujien kanssa. Havaitut spektripiirteiden muutokset toukissa viittaavat stressi- tai immuunireaktioihin altistuksen seurauksena. Hyperspektrikuvantaminen vaikuttaa lupaavalta menetelmältä kadmiumaltistuksen havaitsemiseen, mutta sen laajempi käyttöönotto vaatii sisäänajoa eri lajeilla ja metalleilla. Detecting cadmium exposure from Hydropsyche pellucidula (Trichoptera: Hydropsychidae) larvae using hyperspectral imaging and incidence of gill anomalies. The effects of metal pollution on aquatic biota can be studied using bioindicator methods. Caddis larvae (Trichoptera) are widely used to indicate metal contamination of stream waters since they are relatively tolerant to metal exposure, but show morphological responses, such as gill anomalies or darkening of surface tissue. Because the analyses of tissue concentrations are often quite laborious and evaluation of morphological responses liable to subjective error, my goal was to develop an objective, cost-efficient method to detect metal exposure and its effects from benthic macroinvertebrates. Hyperspectral imaging (HSI) can be used to detect concentrations of elements and substances in different matrices. HSI has applications already in soil research, agriculture and food industry. In this study, I tested the applicability of HSI in detecting sublethal Cd exposure of Hydropsyche pellucidula larvae. Larvae were exposed to CdCl2 for 96 hours, in Cd concentrations of 9.9, 94.5, 880 ja 8996 µg Cd l-1. The measured endpoints were the Cd-concentration of larvae and occurrence of gill anomalies. All larvae were imaged using 500-665 nm visible light wavebands. The measured tissue Cd concentration of the larvae correlated significantly with the exposure concentration (Spearman, n = 74, rs = 0.93, p < 0.001). Gill anomalies were present at all exposure concentrations, but were the most frequent at 94.5 µg Cd l-1. However, there was no association between the incidence of gill anomalies and the Cd tissue concentration (Spearman, n = 74, r = -0.034, p = 0.774). Based on the HSI results, the trehalose concentration (a disaccharide) in larval hemolymph decreased with increasing Cd tissue concentration (Pearson, n = 30, r = -0.43, p < 0.05). Pigmentation of larval abdomen changed as the total intensity of images increased; the relative amounts of eumelanin, a dark pigment, increased (Pearson, n = 30, r = 0.61, p < 0.001) and pheomelanin, yellow pigment, decreased (Pearson, n = 30, r = -0.62, p < 0.001) with increasing total intensity. It seems that tissue Cd concentration affected total intensity and pigment proportions indirectly, since tissue concentration did not correlate with these variables. The observed changes in spectral features suggest stress or immune reactions followed by Cd exposure. Based on the results, hyperspectral imaging is a promising technique for detecting Cd exposure from H. pellucidula, though more research with different species and metals is needed.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun kahdeksannen luokan historian oppikirjateksteissä esiintyviä verbejä, verbinmuotoja ja verbirakenteita sekä selvitetään, kuinka taitotason A2.2-B1.1 saavuttaneet perusopetuksen S2-aikuisopiskelijat pystyvät palauttamaan A-infinitiivimuotoon historian oppikirjateksteissä yleisimmin esiintyviä verbejä. Tavoitteena on saada selville, mitkä verbiin liittyvät tekijät vaikuttavat palauttamisen onnistumiseen. Tutkimusaineisto on kaksiosainen: kolmesta oppikirjasta valitut tekstikatkelmat sekä oppikirja-aineiston perusteella laaditun verbitestin tulokset. Taito palauttaa tekstissä esiintyvä taivutettu verbimuoto A-infinitiiviin on S2-oppijalle hyvin tärkeä, sillä se helpottaa tutun verbin tunnistamista pääteaineksen ja vartalonvaihteluiden takaa sekä mahdollistaa sanakirjan ja erilaisten sanastojen käytön opiskelun apuvälineinä. Suomen kielen sanojen taivutussysteemin oppimista ja taivutusmuotojen tuottamista on aiemmin tutkittu erityisesti nominitaivutuksen, mutta myös verbitaivutuksen osalta. Käänteisesti, A-infinitiiviin palauttamisen näkökulmasta, on sekä verbien että nominien taivutusmorfologiaa tarkasteltu vain vähän. Oppikirja-aineiston tekstit ovat verbien määrän ja ominaisuuksien suhteen hyvin samankaltaisia. Aineistossa esiintyy yhteensä 349 eri verbiä. Niiden joukosta erottuu vain 27 verbiä, jotka esiintyvät useasti, yhteensä vähintään kahdeksan kertaa. Ne kaikki ovat suomen kielessä yleisiä (frekvenssiluokka 1-1000). Verbitestiin osallistui 20 aikuislukiossa perusopetuksen oppimäärää suorittavaa opiskelijaa. Monien verbinmuotojen palauttamisessa A-infinitiiviin onnistuttiin yleisesti varsin hyvin. Testimenestyksessä oli kuitenkin melko suuria eroja informanttien välillä. Suoritettujen S2-kurs¬sien määrän ja Suomessa asumisen tai peruskoulussa opiskelun ajan ei suoraan voi katsoa selittävän eroja, joten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla oli todennäköisesti vaikutusta testimenestykseen. Kaikkein yleisimpien ja konkreettisimpien verbien palauttaminen onnistui paremmin kuin vähemmän frekventtien, merkitykseltään abstraktimpien verbien palauttaminen. Verbinmuodon yleisyyden lisäksi myös sen morfofonologisella kompleksisuudella vaikutti olevan yhteys palauttamisen onnistumiseen: esimerkiksi astevaihtelu näytti hankaloittavan palauttamista. Tästä tarvittaisiin kuitenkin lisää näyttöä, sillä testissä esiintyi vain vähän verbejä, joita palauttaessaan informanttien oli kiinnitettävä huomiota astevaihteluun. Osa oppijoista vaikuttaa lähestyvän teksteissä esiintyviä verbinmuotoja holistisesti ja muotolähtöisesti kiinnittämättä huomiota niiden pääteainekseen. Informanteista vain puolet havaitsi yhden testissä esiintyneen verbin olevan jo valmiiksi A-infinitiivissä. Useat informantit myös palauttivat tiettyjä verbejä toisen verbin A-infinitiiviin. Sanahahmoltaan lähellä toisiaan olevien ja transitiivisen ja intransitiivisen ns. A- ja U-parin muodostavien verbien sekoittuminen toisiinsa olisi estettävissä pääteainesten analyysin ja purkamisen avulla. S2-opetuksessa taivutusmorfologian opetus on keskeistä, mutta usein keskitytään vain muotojen tuottamisen harjoitteluun. Myös pääteaineksen poistamista ja verbinmuodon palauttamista A-infinitiiviin olisi harjoiteltava. Oppijoita tulisi myös harjaannuttaa sanojen tarkasteluun ja niiden ominaisuuksien analyysiin sekä sääntöjen, analogian ja sanasta löytyvän morfofonologisen vihjeen hyödyntämiseen.

Suomen kielen rikas morfologia aiheuttaa tiedonhaulle haasteita. Jotta tiedonhaku on tuloksellista, täytyy kyselyn sanamuoto saada täsmäämään dokumentissa esiintyvän sanamuodon kanssa. Tässä tutkimuksessa verrataan neljän eri kyselynkäsittelymenetelmän tuloksellisuutta dokumenteista rakennetussa taivutusmuotoindeksissä. Aiempi suomenkielisellä aineistolla toteutettu tiedonhaun evaluointitutkimus on käyttänyt dokumenttikokoelmina pääasiassa lehtiartikkelikokoelmista rakennettuja testikokoelmia. Tässä tutkimuksessa käytetään artikkelikokoelman sijaan Suomalaisesta verkkoarkistosta rakennettua testikokoelmaa, joka sisältää verkkosivuja joiden sisältö ja laatu vaihtelevat paljon. Tutkielmassa verrattavat menetelmät ovat Frequent case generation 3 (FCG3), Simple word ending based rule generator (SWERG+), Snowball-stemmaus yhdistettynä villiin korttiin sekä käsittelemättömät kyselyt. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmä on tiedonhaun laboratoriomallin mukainen testaus. Sen suorittamiseksi Suomalaisesta verkkoarkistosta oli rakennettava testikokoelma. Testikokoelmaan valittiin lopulta 16 hakuaihetta, joista muodostetuilla lyhyillä kyselyillä suoritettiin kyselyajot. Ajojen tulokset mitattiin tarkkuudella kymmenen ensimmäisen tulosdokumentin kohdalla sekä kumuloituvan hyödyn mittarilla. Tutkimuksessa havaittiin FCG3-menetelmän tuottavan perustasona toimineita käsittelemättömiä kyselyitä parempia tuloksia. Sen sijaan aiemmassa tutkimuksessa hyvin suoriutunut SWERG+-menetelmä ei tuottanut tässä tutkimuksessa perustasoa parempia tuloksia. Snowball-stemmaus yhdistettynä villiin korttiin taas tuotti perustasoa heikompia tuloksia.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomea toisena tai vieraana kielenä opiskelevat taivuttavat i- ja e-loppuisia nomineita, joita ovat tunti-, kivi-, kieli-, vesi- ja tuote-nominit. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ongelmia erityyppisten nominien taivutuksessa ilmenee ja millaisia tekijöitä ongelmien taustalla on. Pohdin myös, vaikuttaako suomenopiskelijan kielitausta nominintaivutuksessa esiintyviin virheisiin. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella suomea toisena tai vieraana kielenä opiskelevilta yliopisto-opiskelijoilta ja lukiolaisilta. Tutkimuksen informantit ovat Kiinassa, Unkarissa, Virossa, Ranskassa, Puolassa ja T ekissä asuvia suomenopiskelijoita sekä suomalaisia lukiolaisia, jotka suorittavat äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän sijaan S2-oppimäärää. Informantteja on yhteensä 40. Kaikkien informanttien kielitaito on tasolla B1. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että S2-opiskelijoiden tekemät taivutusvirheet johtuvat usein siitä, että taivutusparadigmojen hallinta on heikkoa, mutta myös siitä, että kaikkia sanan vartalossa ja pääteaineksissa tapahtuvia äännevaihteluita ei täysin hallita. Sanoja taivuttaessaan S2-opiskelijat näyttävät suosivan vokaalivartaloista muotoa, mikä johtaa siihen, että harvinaisempiin taivutustyyppeihin kuuluvia nomineita taivutetaan yleisimpien ja yksinkertaisimpien taivutusparadigmojen eli tunti- ja nalle-nominien mukaisesti. Eniten ongelmia esiintyi arabiankielisillä, puolalaisilla sekä hiukan yllättäen unkarilaisilla informanteilla. Vaikeimpia sijamuotoja S2-opiskelijoille näyttävät olevan monikon genetiivi ja partitiivi. Tietyistä harvinaisimmista sanoista, kuten nominista paasi S2-opiskelijat osasivat tuottaa oikean muodon useammin kuin äidinkieliset informantit.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan S2-oppijoiden tuottamia myönteisen imperfektin taivutusmuotoja. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia virhetyyppejä esiintyy S2-oppijoiden imperfektimuodoissa ja kuinka yleisiä nämä virhetyypit ovat. Verbintaivutusta on suomi toisena ja vieraana kielenä -alalla tutkittu paljon vähemmän kuin nominintaivutusta. Aineisto perustuu 112 informantin täyttämään aukkotehtävään. Tehtävässä on tarkoitus taivuttaa 31 verbin A-infinitiivit imperfektissä niin, että ne sopivat valmiiksi annettuihin lauseisiin. Informantit ovat Eurooppalaisen viitekehyksen A1.3-B1-tasolla ja ovat taustatekijöiltään heterogeenisia. Aineisto kerättiin Tampereen aikuiskoulutuksen kotoutumiskoulutuksessa ja Tampereen aikuislukion suomen kielen kurssilla. Tämä tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty morfeemitutkimuksen obligatory occasion -analyysia, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella verbin morfeemeja erillään toisistaan ja pisteyttää ne niiden taivutusasteen mukaisesti. Keskeinen käsite tässä työssä on virhepotentiaali. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka monta tekijää vaikeuttaa tietyn verbin taivutuksen onnistumista. Tämän aineiston pohjalta näyttää siltä, että verbin vaikeusaste on mahdollista laskea. Tämän takia tutkimus voi auttaa ennakoimaan, millaisten verbien yhteydessä S2-oppijoilla on todennäköisesti ongelmia. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi S2-opetuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eniten virheitä esiintyy vartalomorfeemissa. Varsinkin astevaihteluvirheitä ja liian pitkiä vartaloita esiintyy runsaasti. Aineistoni valossa voidaan eritellä neljä taivutuksen onnistumiseen vaikuttavaa tekijää: verbin frekvenssi, verbin taivutustyypin frekvenssi, taivutusmuodon pituus ja astevaihtelu. Lisäksi tulokset osoittavat, että monet nominien taivutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät pätevät myös imperfektitaivutukseen.

Väitöksen alkajaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa 29.3.2008 nonPeerReviewed

Suurten tekstiaineistojen tallentaminen ja arkistoiminen elektronisesti on tullut yhä edullisemmaksi. Samalla perinteiset tekstin tallennus- ja hakumenetelmät ovat alkaneet jäädä tehottomiksi. Tallennus- ja hakutulosten voidaan olettaa paranevan, kun käytetään menetelmiä, jotka ottavat kunkin kielen erityisominaisuudet huomioon. Tutkimuksessa selvitettiin, miten suomen kielen morfologisten tulkintaohjelmien eli sanoja tunnistavien ja muokkaavien tietokoneohjelmien avulla voidaan ratkaista ongelmia, jotka johtuvat suomen kielen erityispiirteistä. Morfologisten tulkintaohjelmien avulla voidaan muun muassa toteuttaa hakujärjestelmä, jossa otetaan huomioon suomen sanojen taipuminen ja jaetaan yhdyssanat osiinsa. Tutkimus oli luonteeltaan laboratorioympäristössä toteutettu evaluointitutkimus. Siinä rakennettiin erityinen testausympäristö, jossa samasta tekstiaineistosta tuotettiin joukko erilaisia tietokantoja. Aineistona oli otos suomalaisesta sanomalehtiarkistosta. Kun hakujärjestelmän hakemistoon tallennettavat sanat normalisoitiin eli kaikki taivutusmuotoiset sanat palautettiin perusmuotoonsa, ts. sanakirjamuotoon (esimerkiksi: kaupoissa -> kauppa), hakemisto tarvitsi vähemmän tietokoneen muistitilaa kuin vastaava, normalisoimaton hakemisto. Kun tekstin sanat morfologisilla tulkintaohjelmilla palautettiin perusmuotoon ja perusmuodot tallennettiin hakemistoon, tiedonhakujen tulokset olivat tarkempia kuin silloin, kun sanoja ei ollut perusmuotoistettu. Toisaalta havaittiin, että on tärkeää hakea myös perusmuotojen rinnakkaisilmaukset, kuten johdokset (vero -> verottaminen, verotus) ja yhdyssanat (vero -> autovero), jotta olennaista tietoa ei jäisi löytymättä. Tutkimuksen perusteella sanojen perusmuotoistaminen kannattaa, koska perusmuotohakemistosta tehtyjen tiedonhakujen tulokset ovat yhtä hyvät tai paremmatkin kuin silloin, kun tulkintaohjelmia ei ole käytetty. Hakemista helpottaa, ettei hakijan tarvitse välittää sanojen taipumisesta. Toisaalta sanojen perusmuotoistaminen tekee mahdolliseksi hyödyntää uusia tallennus- ja hakumenetelmiä, joita on kehitetty muissa kielissä, joissa sanojen taipuminen ja yhdyssanojen esiintyminen on vähäisempää kuin suomessa. This thesis deals with linguistic processing and retrieval techniques in Finnish fulltext databases, and especially the special problems due to the characteristics of the Finnish language. In the research project, natural language analysis modules for Finnish were incorporated into the commercial BASIS information retrieval system, which is based on inverted files and Boolean searching. Several test databases were produced, each using one or two Finnish morphological analysis modules. Thus the work has been carried out within the traditional laboratory environment paradigm, presenting various test parameters and their evaluation. The test databases were as follows: T1) Traditional database: the inflected word forms were stored as such in the index and the searcher truncated search terms manually T2) Automatic stemming: traditional index, but a language module was used to stem the search terms (linguistic stemming using the base form as input) T3) Sifting the results of automatic stemming: As above, but the character strings that matched stemmed strings were further analyzed. Only strings that were variants of the original search term were accepted; false drops having only the beginning of the word identical with the search string were rejected. T4) Base word forms: The inflected word forms were reduced to their base form before storing the words in the index. The searcher used the base form as a search term. When compound words were searched, the basic word form was fed into the automatic stemming module (as in T2 above, but using a different index) T5) Base word forms + split compounds: The inflected word forms were reduced to their basic form and compound words were broken down into their components before storing the words in the index. The basic word form was used as a search term. Compound words were searched by adding a special "compound wild card" symbol. T6) Double index: consisted of both the inflected index and the base word form index. (The purpose was to test how to recover from errors made in base word form generation.) When word forms were normalized to their base form, the memory size of the base form index file was smaller than the size of the inflected word form index. Even when the compounds were broken down into their components, the base form index was smaller than the inflected form index. When automatic stemming was used in the different databases, the precision figures were higher when the searches were conducted in the base form index compared to searching with the same search stems in the inflected word form index. This indicates that a base form index is in-herently more precise than an inflected word form index. When searching in base form index, it is not practical to use only the base form of the original search term. When a simple query consisting of only the original search term in its base form is conducted, the recall ratio will collapse, compared to the corresponding search with truncated search terms in the inflected word form index. The recall ratio becomes better when such a simple query is augmented with the derivatives and/or compound words related to the search term. Although the precision ratio simultaneously will decrease, the loss in precision will be smaller than the profit in recall. Consequently, derivatives and compounds are of importance when search-ing in base word form index. The best recall ratio was achieved in the index containing the base word forms (T4) and the one containing the base forms as well as the components of compound words (T5). Differences from other databases were systematic, but usually not statistically significant. The best precision ratio was achieved when the search terms were sifted (T3) and when using the base word form index (T4). Sifting, however, obtained the poorest recall ratio, and the differences from other databases were also statistically significant. Problems in using natural language modules were also investigated. One problem is that language modules may provide a false reading of an inflected word form. This may result in information loss (the correct word form will not be in the index) or information overflow (all possible readings of homonymic word forms must be stored to index, which increases the amount of index terms). Some simple methods for transforming improper search terms to appropriate base forms were tested.

Kirja-arvio Sundgren, Eva: Språklig variation och förändring. Exemplet Eskilstuna

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi

Kirja-arvio Kunnari, Sari & Savinainen-Makkonen, Tuula (toim.): Mistä on pienten sanat tehty. Lasten äänteellinen kehitys

Kirja-arvio Klausenburger, Jurgen: Grammaticalization. Studies in Latin and Romance morphosyntax

Inflection beyond word class boundaries (englanti) 1/2002 (106) INFLECTION BEYOND WORD CLASS BOUNDARIES The article presents a linguistic analysis of the special features of one child's early inflectional morphology. The child lives in the North Karelian dialect area of Eastern Finland, the same area in which she was born. The model for her language development has therefore been the language spoken in the region. During the initial stages in the development of the child's inflectional morphology (after the end of the two-syllable stage), at the age of 2;42;7, she used a -va/v suffix of her own in inflectional forms of adult language that end in a long wovel. The suffix appeared especially in the partitive (1a), present 3rd person singular (1b) and 1st infinitive (1c), but also randomly in certain other inflected forms with long vowels. (1) Alina's language Adult language a. 2;5 kirja-va book+PART kirja-a 2;6 kala-va fish+PART ka(l)la-a b. 2;6 anta-va give+3SG anta-a 2;6 neulo-va knit+3SG neulo-o c. 2;6 aja-va drive+INF a(j)ja-a 2;6 luke-va read+INF lu(k)ke-e The model for the suffix was probably the dialectal inflection of contracted verbs in which a transition sound -v- appears in the word stem in 3rd person singular forms before the lengthening of the vowel (2a, cf. 1st and 2nd person singular in 2b), and from which the child has taken the syllable -vaa/v and restructured it into a suffix. The new suffix spread quickly beyond word class boundaries to replace the lengthened vowel of adult language. Its use is explained by the tendency towards transparency and the overly explicit marking of the inflectional form. In the partitive, the distribution of the -va/v suffix correlates with the frequency of long vowels in each stem type: there were most suffixes in those nominals in which the dialect has a long vowel, and least in those nominals in which the dialect has a vowel cluster. This demonstrates that any linguistic analysis of child language must also take the variation in adult language into careful consideration, as this can also be reflected in the child's solutions. (2) North Karelian dialect Standard language a. putovva-a fall+3SG putoa-a rupevva-a begin+3SG rupea-a b. puttoo-n fall+1SG putoa-n ruppee-t begin+2SG rupea-t The suffix appears in both verbal and nominal inflection. This seems to support the assumption of protomorphology theory that in the early stages of morphological development the morphological subsystems are still not fully differentiated. The spread of the suffix to certain other inflected forms with long vowels also supports the assumption presented in the research literature that the long-vowel morphological groups in Finnish (in both nominal and verbal inflection) are linked to each other in a child's grammar. Helka Riionheimo helka.riionheimo@joensuu.fi

Klaus Kemelli and the unknown reformers of early modern Finnish (englanti) 4/2001 (105) Petri Lauerma KLAUS KEMELLI AND THE UNKNOWN REFORMERS OF EARLY MODERN FINNISH The long forgotten Klaus Kemelli (1805-1832) was once an admired poet and translator whose Bellman adaptation was especially celebrated by his contemporaries. Kemelli joined the revivalist movement and, towards the end of his short life, translated into Finnish the work by Thomas Kempis entitled On the Imitation of Christ, which was posthumously published in 1836. In this translation Kemelli abandons the language and style of Old Literary Finnish, which was still used especially in religious literature, and writes mainly in the dialects of Central Ostrobothnia and Oulu, which were familiar to him from his childhood and school years. When compared with other books and periodicals published in 1836, it is clear that Kemellis language was not only far less old-fashioned than the other religious writers of the time, but also very nearly as modern as the language of Mehilinen by Elias Lnnrot. Both these writers used forms selected from different dialects, among them some colloquialisms which were later discarded from the evolving Modern Finnish (e.g. Kemellis -ht- instead of -ts-, and Lnnrots plural verb endings -mma and -tta). Kemellis translation of the Thomas Kempis work became very popular especially in Ostrobothnia. A. W. Ingman, a contemporary theologian and translator of the Bible, claimed that leading local priests abandonded the old religious language and started using folk language in their sermons after the model of Kemelli. The influence of Kemelli is obvious in Ingmans own translations. Various poetical and vernacular traits appearing in some religious writings in the late 1830s can also be traced to Kemellis language rather than that of the Kalevala (1835). Kemelli was unlikely to have been working in isolation, however. On the contrary, he was probably part of the linguistic progress set in motion by the great religious revival of the time, when large numbers of hitherto illiterate peasants mainly from Eastern Finland and Ostrobothnia learned to read and write and the old written language thus began merging with dialects which had no previous literary tradition. The writer concludes that these processes probably played a significant role in the standardization of Early Modern Finnish, although Kemelli and his revivalist contemporaries barely receive a mention in the standard histories of Literary Finnish.

Kirja-arvio Salminen, Taru: Morfologiasta moniäänisyyteen: Suomen kielen kvasirakenteen merkitys, käyttö ja kehitys, 2000

Montaa: Grammatical error? (englanti) Kielenainekset monta (kieli: suomi, sivulla: 193)

Kirja-arvio Määttä, Urho & Pälli, Pekka & Suojanen, Matti K. (toim.): Kirjoituksia sosiolingvistiikasta

From first words and premorphology to protomorphology (englanti) 3/1999 (103) Klaus Laalo (skklla@uta.fi) FROM FIRST WORDS AND PREMORPHOLOGY TO PROTOMORPHOLOGY When a child learning its first words imitates the forms it hears others using, it perceives the phonetic shapes and the meanings of the words in an undifferentiated manner at first. In Finnish, the main stress is on the first syllable, which is therefore discernible in the flow of speech more easily and is often also pronounced more clearly than syllables which are not given the same stress. A child can concentrate on the main-stress syllable when it starts to learn vocabulary. Shortening words to single syllables in this way easily leads to the creation of such identical forms as kii (< kiitos 'thank you') and kii (< kirja 'book'), or pii (< piirakka 'pie') and pii (< piirt/piirr 'to draw/draw!'). When a child progresses from its early word outlines towards the word forms of the surrounding language community, it initially uses only one form for most words. This stage, at which the child has not yet learnt to inflect words, can be called premorphology. Morphology has not yet become differentiated from the lexicon: most of the forms used by the child are produced as fixed entities in the form in which it recorded them in its memory. Children growing up as speakers of Finnish use most of their first nominals in the nominative form, but for many mass nouns children first use the partitive form: vett 'water', pullaa 'sweet bun', etc. Children soon also start to use their first illatives: kotiin '(to) home', syliin 'into the lap/arms', tohon '(to) there', etc. These very early partitives and illatives give the child its first contact with suffix elements of nominals and their use: in using language, word forms ending in a particular phonological element are connected with certain kinds of situation and prove themselves to be more effective means of communication than crying or other non-linguistic utterances. By using certain case forms, the child thus succeeds in carrying out a number of important speech functions as early as the one-word stage: simply uttering the partitives maitoo or peip corresponds in the context of their use to requests such as tahtoisin maitoa 'I'd like some milk' or saanko leip? 'Can I have some bread?'; correspondingly, the illatives kotiin and tohon are equivalent to expressing wishes such as mennn jo kotiin 'let's go home now' or se kuuluu tuohon 'it belongs there'. An important early oblique case in Finnish child language can be termed the genitive-accusative (both the n-accusative and the genitive singular end in -n). In acquiring the morphosyntax of the language, a significant step for a child is to learn the object case-marking: in Finnish the suffix -n is a morphological marker for the (singular) object, which in sentences with two noun phrases distinguishes the object from a nominative subject. At about the same time as the child becomes aware of this, it begins to show an interest in expressing to whom things belong. There are thus two kinds of need for learning the -n case. Once the child starts to use the genitive-accusative, its grammar changes considerably. Whereas previously the child had typically used only one form for each nominal, which it had memorised as a ready unit, it now has a new case form contrasting with the first one, and so nominal inflection begins. At around the same time, and with the support of case forms frozen into particles, the child begins to familiarise itself with the semantics of more and more local cases and begins to learn to use the suffix elements of local cases; a preliminary miniparadigm thus starts to appear in nominal inflection. The child is leaving behind the premorphological stage and is also starting to use plural forms, initially nominatives and partitives. The first verb forms of Finnish-speaking children are generally the 2nd person singular imperative and the 3rd person singular indicative. These forms are morphologically unmarked and are central to communication: imperatives are linked with expressions of desire (e.g. anna 'give', kato 'look'), and indicatives with statements (e.g. kaatuu 'is falling', nukkuu 'is sleeping'). Many Finnish-speaking children also soon begin to use such verb forms as mennn 'let's go' or symn 'let's eat', which as dynamic expressions of movement can be paralleled with the early particle-like illatives of nominal forms learnt as fixed entities. Regarding verb inflection, the beginning of the child's morphological awareness at the start of the protomorphological stage is often demonstrated by its use of analogies concerning preterite formation, such as aji ('ajoi'; 'drove'), autti ('auttoi'; 'helped') and keri ('kersi'; 'collected'). Also, s-preterites often appear in analogical forms such as auttas ('auttoi'; 'helped'), ikkes ('itki'; 'cried'), laittas ('laittoi'; 'put') and yltts ('ylti'; 'reached'). A child who has advanced to the protomorphological stage is experiencing a creative period in its language development. The child no longer merely repeats the forms heard from others as such but actively processes language elements; at this stage the most productive, transparent and general inflectional classes often attract members of other inflectional classes, and the child simplifies the language system. The overall complexity of the language, the system comprising all its inflectional classes, takes shape only later, at the stage of modular morphology.

Kirja-arvio Lepäsmaa, Anna-Liisa & Lieko, Anneli & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan

Kirja-arvio Dressler, Wolfgang U. [ed.]: Studies in pre- and protomorphology

Interim review of protomorphology in child language (englanti) 3/1998 (102) Klaus Laalo (skklla@uta.fi) INTERIM REVIEW OF PROTOMORPHOLOGY IN CHILD LANGUAGE A child's very first word forms represent the premorphological stage: the child simply imitates the forms it hears from others without even attempting to inflect the words itself. The protomorphological stage begins when the child has learnt enough word forms to enable it to identify morphological elements of the language and to start actively producing inflected forms itself. These early utterances of the child include different kinds of analogical forms which interestingly shed light on both the language learning process and the various analogy tendencies present in the language system. In a Finnish-speaking child's verb inflection, the use of i-, oi- and si-final preterites expands, and in each case oversteps the bounds of adult language. In the child's speech examined in the article, si-preterites in contracted verbs were at first displaced by i- and oi-final analogical forms, but later the si-variant spread (on the contracted-verb model) particularly to i-stems to clarify the present/preterite opposition. Differences exist between children in the position occupied by preterite variants in verb inflection. Other lines of development were also observed in the language of the children studied. Amongst other verb forms, above all in the 1st infinitive and in the active past participle, there are different types of analogies between contracted verbs and other verbs. In nominal inflection, tendencies for analogies appear especially in contracted nominals whose inflected forms children try to create in a simpler way than in adult language, in other words in the manner of other nominals (e.g. pyyhe : pyyhen 'pyyhkeen', huone : huoneen 'huoneeseen'). Various analogies, often very individualized, also appear in the formation of plural stems. The lack of differentiation between word formation and inflection that is characteristic of the protomorphological stage is evident in many ways. Children may, for example, use certain of their first suffixes in an undifferentiated manner both as an inflectional suffix and as a filler syllable in the manner of a derivational suffix element. Children may also create new inflectional forms, e.g. (tulee) tyteen -> (on) tydess 'tynn', on the basis of previous inflectional forms that have become fossilised into particles. In some cases, a derivational suffix element and an inflectional suffix can fuse so that a longer suffix is formed than in adult language (e.g. -kalla and -kalle are case endings created from the diminutive suffix -kka and endings of external local cases -lla and -lle). The system of inflectional types at the protomorphological stage has not yet become organised but instead there are plenty of divergent analogies between different types. Moreover, the simplification and equalisation tendencies of protomorphological analogies often lead to incoherence because the differences between inflectional types become equalised only in places. At the beginning of the stage, the greatest achievement from the viewpoint of language learning is that the child shifts from the earlier imitation to active processing of linguistic elements. The stage is concluded when the organization of the inflectional system progresses beyond its initial phases.