Search

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vastakkainasettelun luokassa ja luokan ulkopuolella tapahtuvassa kielenkäytössä ja oppimisessa. Tässä artikkelissa tarkastelen neljää amerikkalaista suomenoppijaa ja sitä, miten he hakeutuvat aktiivisina toimijoina itsenäisiin suomen kielen käyttötilanteisiin. Artikkelin aineistona on portfoliotehtävä, jossa oppijat ovat dokumentoineet ja reflektoineet itsenäistä, luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa kielenkäyttöään. Tarkastelen aineistoa Scollonin ja Scollonin (2004) neksusanalyysia ja van Lierin (2010) ekologista viitekehystä hyödyntäen. Artikkelin analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Portfolioissa dokumentoidut vuorovaikutustilanteet rakentuivat hierarkkisesti, mikä usein syntyi oppijan pyrkimyksestä saada vuorovaikutuskumppanista ja -tilanteesta maksimaalinen hyöty ja kielellinen altistus. Lisäksi hierarkkisuutta loivat oppijan ja asiantuntevan suomenpuhujan erilaisiksi koetut roolit. Vuorovaikutus rakentuikin usein oppijan aloitteen ja asiantuntevan kielenkäyttäjän vastausten varaan. Tämä artikkeli osoittaa, kuinka suuri merkitys aloitteellisuudella, toimintaympäristöllä ja vuorovaikutuskumppaneilla on vieraan kielen oppijoiden itsenäisessä kielenkäytössä. Tutkimustuloksia voi hyödyntää vieraan kielen pedagogiikan kehittämiseen, jotta se vastaisi paremmin oppijoiden todellisia kielenkäyttötarpeita., This paper focuses on Finnish learners’ independent target language use outside of class in an American university-level Finnish program that is geographically distant from any native speaker communities. Earlier research has demonstrated a mismatch between classroom and outside of class learning and use. In the global postmodern world foreign language students can use the target language in authentic situations already at the beginning of their studies in their learning environment, as this paper demonstrates. The study follows a nexus analytical method and an ecological approach to language learning to explore and analyze how four American learners of Finnish report and reflect on their language use. The data is excerpted from a portfolio assignment in which students have documented and reflected on their independent language use and it is analyzed using discourse analysis. Students’ active agency and initiative had a significant role in the interactions. The interactions reported in the portfolios were hierarchically constructed following the different perceived roles of a language learner and an expert speaker. Students utilized their interlocutor to get maximal relevant exposure in the target language and the interaction event was often constructed around the learner’s questions and expert speaker’s answers. The results can be used to develop foreign language pedagogy to better correspond with learners’ actual needs in the target language.

Artikkelini käsittelee suomen tunnekausatiiviverbejä ja niiden argumenttirakennetta. Osoitan, että tunnekausatiiviverbit on perusteltua jakaa kahteen ryhmään: valinnaisesti kausatiivisiin (valkkaus-verbeihinJ ja pakollisesti kausatiivisiin (pakkaus-verbeihinJ. Käsittelen valkkaus-verbien ja pakkausverbien leksikaalisia ominaisuuksia sekä sitä, kuinka verbiluokkien leksikaaliset erot heijastuvat niihin liittyvän kun-Iauseadjunktin tulkintaan. Esitän myös verbien argumenttirakenteesta teoreettisen kuvauksen, joka perustuu konseptuaaliseen semantiikkaan. Pakkaus-verbien yhteydessä kun-lause voidaan aina tulkita aiheuttajaargumentiksi, koska pakkaus-verbien CAUSE-funktio on pakollinen. Valkkausverbien yhteydessä sitä vastoin kun-lausetta ei välttämättä voida tulkita aiheuttaja-argumentiksi, koska valkkaus-verbien CAUSE-funktio voi valinnaisuudesta johtuen olla kokonaan poissa. Avainsanat: Konseptuaalinen semantiikka, verbin argumenttirakenne, tunnekausatiivit, adjunktit This paper discusses Finnish emotional causative verbs (Finnish tunnekausatiiviverbz) and their argument structure. The analysis ofthe verbs is based on conceptual semantics. In this paper it is shown that the emotional causative verbs can be divided into two groups: optionally causative and obligatorily causative. The lexical features ofthe optionally and the obligatorily causative emotional causative verbs are dealt with, and it is also investigated how the lexical differences ofthese groups ofverbs reflect the interpretation ofthe kun (' when') clause adjunct that is linked to the argument structure ofthe verb. Regarding obligatorily causative emotional causative verbs, the kun clause can always be interpreted as a causer-argument because the CAUSE-function ofthe obligatorily causative emotional causative verbs is obligatory. Regarding optionally causative emotional causative verbs, on the other hand the kun clause cannot necessarily be interpreted as a causer-argument due to the fact that the CAUSE-function is optional, which means that the CAUSE-function can be totally absent. Keywords: Conceptual semantics, argument structure ofthe verb, emotional causative verbs, adjuncts

Kestävä kiertotalous on talousmalli, jonka avulla voidaan hillitä luonnonvarojen ylikulutusta, torjua ilmastonmuutosta ja luonnon köyhtymistä samalla taloutta ja työllisyyttä vahvistaen. Uuteen malliin siirtyminen vaatii ajattelutapojen muutosta ja kiertotalouden käsitteen ymmärtämistä. Kansalaisille kiertotalous ei kuitenkaan ole kovin tuttu sana. Tutkimus selvittää kiertotalous-sanan tunnettuutta ja merkityksen päättelyä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa. Kyselytutkimus tehtiin Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa kieltenopiskelijoille ja kauppatieteiden opiskelijoille vuosina 2019 ja 2020. Artikkelissa pohditaan kiertotalouden merkityksen päättelyä yhdysosien merkitysten perusteella sekä paneudutaan kyselyvastausten episteemistä modaalisuutta ilmaiseviin aineksiin. Siinä selvitetään myös vastaajien asenteita sekä sanan tunnettuudessa tapahtuneita kvantitatiivisia muutoksia. Kiertotalous-sanan tunnettuus lisääntyi tutkimusjaksolla selvästi ja vastausten varmuusaste nousi, mutta epävarmuutta ilmaisevia modaalisuuden keinoja käytetään kummassakin osatutkimuksessa runsaasti. Vastauksissa käytetyt evidentiaalisuuden ilmaukset viittaavat yleensä omaan päättelyyn. Yhdyssanan edusosan talous perusteella merkitys liitetään ’talouselämään’ tai ’talousjärjestelmään’, mutta usein myös ’rahavaroihin’. Määriteosa kierto täsmentää tulkinnat useimmiten kiertää-verbin merkityksen ’vaihtaa omistajaa’ tai ’kulkea kehää’ mutta myös ’kaihtaa, välttää’ -merkityksen pohjalta., One possible solution to the global problems is sustainable circular economy. It is an economic model, which supports limiting climate change and curbing overconsumption of natural recourses and which at the same time strengthens economy and employment. The transfer to a new model requires understanding of the concept. However, the word for ‘circular economy’ is not very familiar to the public. This paper investigates how the Finnish word kiertotalous ’circular economy’ is recognised by first-year students. The survey was carried out among language students and business students in the universities of Turku and Eastern Finland in 2019 and 2020. The research questions are as follows: How do the students infer the meaning of the compound word on the grounds of its parts? How do they express epistemic modality, i.e. the degree of certainty, in their response? What kind of attitudes the respondents have towards circular economy? How has the recognition of the word changed in 1.5 years? The results show that kiertotalous has become clearly more familiar during the research period and the certainty has increased, though different means of expressing uncertainty are common in both surveys.

Puheen ja kommunikoinnin haasteet koskettavat laajaa joukkoa eri ikäisiä ihmisiä. Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen, eli AAC- keinojen (engl. Augmentative and Alternative Communication), tarkoituksena on mahdollistaa itseilmaisu, kommunikointi ja osallistuminen. Nykyisten AAC-keinojen käyttöön liittyy monenlaisia käytännön haasteita. Näihin haasteisiin voisi vastata vaatteisiin integroitava huomaamaton käyttöliittymä, jossa vaate tunnistaa kehon liikkeitä ja erilaisia kosketuksia vaatteen pinnalla. Tässä tutkimuksessa ideoitiin viidessä monialaisessa työpajassa vastauksia laaja-alaisiin kysymyksiin: ”Ketkä voisivat hyötyä älyvaatteesta?”,“Mihin älyvaatetta voisi käyttää” ja “Miten älyvaatetta voisi käyttää?”.Tässä artikkelissa julkaisemme ne työpajoissa luodut ideat, jotka liittyvät itseilmaisun, kommunikoinnin ja osallistumisen mahdollistamiseen. Tässä tutkimuksessa AAC-keinojen käyttäjäryhminä esiin nousivat henkilöt, joilla on liikuntavamma, kuulo-tai kuulonäkövamma, kehitysvamma tai autismikirjon häiriö sekä lapset, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Älyvaatteen käyttötarkoituksista nousi esiin kolme selkeää teemaa, jotka olivat avun pyytäminen, kommunikoinnin tukeminen sekä vuorovaikutuksen ja osallistumisen mahdollistaminen. Vaatteeseen integroitua AAC-keinoa voi käyttää esimerkiksi painamalla, pyyhkäisemällä, sivelemällä, taputtamalla tai näpäyttämällä vaatteen pintaa jollakin kehon osalla., Speech and communication disorders are widespread, and many people are left out from enjoying vital aspects of life. The currently used Augmentative and Alternative Communication (AAC) technologies are not enough to overcome these activity limitations and participation restrictions. Thus, new type of technology is needed. When wearable interfaces are customized into everyday clothing, body movements and touch on cloth surface could create functional capacity for people with speech, communication, and physical functioning problems. In this study, ideas were created in five multidisciplinary workshops, based on the following questions: Who could benefit from intelligent clothing? For what intelligent clothing could be used for? How could intelligent clothing be used? In this paper, we present the created ideas related to supporting self-expression, communication, and participation through intelligent clothing. The beneficiaries of such technology were ideated to be people with physical and/or intellectual disabilities, people in the autism spectrum, people with hearing or hearing and vision impairment, and children with developmental language disorder. Thre main use scenarios were created, which were asking for help, supporting communication, and enabling participation and interaction. The use of clothing integrated AAC technology was ideated to be done by pushing, swiping, brushing, tapping, or clicking.

Suomen kieliopin kuvauksissa on tapana esittää viisitoista nominien sijaa. Niiden olemusta ja tehtäviä on kuvattu paljon, mutta frekvenssiltään vähäisin abessiivi on saanut vain vähän huomiota. Vaikutusvaltaisimmatkin kielen kuvaukset ovat luonnehtineet abessiivia marginaaliseksi, vajaakäyttöiseksi, epäproduktiiviseksi ja syntaksiltaan adverbimaiseksi. Tämä tutkimus haastaa vallitsevat käsitykset abessiivista. Tutkimusmateriaalina ovat laajat kirjoitettua nykysuomea edustavat korpukset, joiden valossa abessiivi paljastuu täysin produktiiviseksi substantiivin taivutuskategoriaksi. Erityistä huomiota saa abessiivilausekkeiden syntaksi, joka osoittaa abessiivilla olevan useimmat substantiiveille ja sijoille tyypilliset ominaisuudet: abessiivimuotoisia substantiiveja voivat määrittää monenlaiset adjektiivit, genetiivit ja relatiivilauseet. Sen sijaan aiemmista väitteistä poiketen abessiiveilla ei voi osoittaa olevan erityisiä ominaisuuksia, joiden perusteella ne olisivat selvästi adverbimaisempia kuin muut sijat., The Finnish grammars customarily present a case system of fifteen morphological cases. Most of them have gained a lot of attention from grammarians, but the most infrequent case, abessive (-tta/-ttä ‘without’) has remained little studied. Instead, even the most authoritative descriptions have characterized the abessive as a marginal, defective, unproductive and adverb-like category. This paper questions the prevailing view. Based on data drawn from large corpora of modern written Finnish, it is shown that the abessive is a highly productive morphological category. Special attention is given to the syntax of the abessive phrase, and the data show that the abessive has most features characteristic of nouns: they may be accompanied by various adjectival modifiers as well as by genitive modifiers and postmodifying relative clauses. Moreover, contrary to earlier claims there are no specific features that would make abessive forms derivational adverbs any more than other cases of the language.

Tarkastelemme referointikeinoja, joita aikuiset autismikirjon henkilöt ja verrokit käyttävät puhuessaan toisen henkilön ajatuksista. Aineisto on kerätty tutkimustilanteessa, jossa tutkittavia pyydetään kertomaan, mitä videolla nähty henkilö voisi ajatella. Tässä tutkimuksessa referointikeinot on luokiteltu kuvaileviksi ja esittäviksi sen mukaan, pysyykö vuoron näkökulma eli deonttinen origo meneillään olevassa puhetilanteessa vai siirtyykö se referoitavaan puhetilanteeseen. Tutkimus osoittaa, että autismikirjon henkilöiden ja verrokkien referointikeinot ovat pääosin samankaltaisia, joskin verrokkiryhmän edustajien vastauksissa on hieman enemmän kuvailua ja autismikirjon henkilöillä esitystä. Kaksi tutkittavaa autismikirjon henkilöä käyttää myös ns. paljaita esityksiä, jotka eivät sisällä lainkaan sellaisia deonttisia markkereita, jotka sitoisivat sanotun meneillä olevaan puhetilanteeseen. Tällainen referointi on suomenkielisessä puheessa melko harvinaista, ja katsomme sen mahdollisesti kuvastavan yksittäisten autismikirjon henkilöiden erilaista tapaa hahmottaa tai käsitellä puhetilanteen osallistumiskehikkoa., This paper examines participants’ responses to questions regarding the thoughts of another person. The data is drawn from semi-structured interviews with 56 young adults, 26 of whom have been diagnosed with autism spectrum disorder. Thee interviews are in Finnish. The focus of this study is on linguistic means used by the participants in a task in which they are asked to watch a video clip and then tell what one of the characters is thinking. A common type of response to the latter question is an assertion, such as noo (.) se oli selvästi kiinnostunu siitä (2.0) kurssista ja (.) siitä mitä siellä tehdään ja ’well, she was clearly interested in the course and what it’s all about and’, which names the thought (e.g., kiinnostunu ‘interested’). The responses also include demonstrations, such as kuulostaapa tosi hauskalta kurssilta haluanpa itsekin mukaan sinne ‘ at sounds like a fun course. I think I’d like to join.’ The study shows that individuals on the autism spectrum and control group members use similar linguistic means in their reported speech utterances. Most demonstrations in the data are combined with an assertion or other markers that show a deictic shi between the reported speech situation and the situation here-and-now. Two individuals on the autism spectrum, however, use a rare type of ‘bare demonstration’ which is not linguistically tied to the situation here-and-now. We pose a hypothesis that this may re ect some di culty of individuals on the autism spectrum in processing the complex participation framework in a reported thought situation. In this part, ‘bare demonstrations’ resemble repetitive speech of children on the autism spectrum, which also re ects di culty in intersubjective processing and interactional deictics. However, bare demonstrations are not reproductions of something the speaker has heard but, instead, a creation of the speaker’s own imagination.

Paneudumme tässä artikkelissa keskustelunanalyyttiseen litterointiin. Aluksi erittelemme keskustelunanalyysin teoreettista näkökulmaa ja käsitteellisiä lähtökohtia sekä näiden yhteyttä tutkimusaineiston esittämiseen litteraattina. Tämän jälkeen keskitymme artikkelissa keskustelunanalyysin saralla suhteellisen tuoreeseen käytäntöön, vuorovaikutuksen multimodaaliseen litterointiin videoaineistojen pohjalta. Esittelemme yksityiskohtaisesti Lorenza Mondadan kehittämän merkintäjärjestelmän, jota sovelletaan jo varsin yleisesti vuorovaikutuksen multimodaalisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa. Havainnollistamme litteroinnin käytänteitä ja niiden suhdetta vuorovaikutuksen analyysiin aineistokatkelman avulla. Samalla yhdistämme kaksi erillistä mutta toisiinsa monin tavoin kietoutuvaa näkökulmaa: miten litteraatin merkintöjä tuotetaan ja mitä analyyttisiä teemoja merkintöjen myötä nousee esiin., In this paper we discuss conversation analytic transcription. We begin by outlining the theoretical perspective and conceptual principles of conversation Aanalysis and their relationship to the presentation of research data in transcripts. Then we move on to a relatively recent practice within conversation analysis, the multimodal transcription of interaction on the basis of video data. We present in detail the multimodal transcription system developed by Lorenza Mondada, which is becoming widely used in studies that investigate the multimodality of talk-in-interaction. With a data extract, we illustrate the use of the transcription conventions and their significance in the analysis of the interaction. In doing this, we combine two separate but intertwined viewpoints: how the notation is made and what analytical issues are raised by it.

Tässä artikkelissa tutkin koltansaamen Näätämön murteen ja pohjoissaamen merisaamen murteen välistä koodien sekoittumista. Tutkimusaineistona käytän kahdelta kaksikieliseltä puhujalta vuonna 1920 Norjan Näätämössä kerättyjä folkloretekstejä. Aineiston kerääjän Eliel Lagercrantzin mukaan osa teksteistä on merisaamea ja osan kieltä hän kuvailee termillä koltansaamen ja merisaamen sekakieli. Tutkimuksessa selvisi, että tekstit sisältävät kolme erilaista rekisteriä: koltansaame, merisaame sekä rekisteri, jota kutsun koltansaame-merisaame -rekisteriksi. Kaksi ensimmäistä rekisteriä sisältävät lyhyitä koodinupotuksia toisesta kielestä. Koltansaame-merisaame -rekisteri sisältää sekä kielioppia että sanastoa molemmista kielistä. Kutsun tätä kongruentiksi leksikalisaatioksi. Koska kielet ovat lähisukukieliä ja jakavat sekä perussanaston että paljon yhteisiä kieliopillisia rakenteita, puhuja voi täyttää kielten yhteiset kieliopilliset rakenteet molempien kielten sanastolla. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että aineisto sisältää sekä äänteellisiä että kieliopillisia hybridimuotoja. Äänteelliset hybridimuodot sisältävät äänteellisiä piirteitä molemmista kielistä, kun taas kieliopillisissa hybridimuodoissa yhdestä kielestä peräisin olevaa sanaa on taivutettu toisen kielen mukaisesti., In this paper I study code-mixing between Skolt Saami Neiden dialect and North Saami Sea Saami dialect. The material I use contains texts from two bilingual speakers collected in Neiden Norway in year 1920. The collector Eliel Lagercrantz describes some of the texts as Sea Saami and the others as mixed language of Skolt Saami and Sea Saami. In the study I found out that the texts contain three different registers: Sea Saami, Skolt Saami, and a register I call as Skolt Saami-Sea Saami. Skolt Saami and Sea Saami registers contain short insertions from other language. The Skolt Saami-Sea Saami register contain both grammar and vocabulary from both languages. I call this as conguent lexicalization which means that a speaker can fill the grammatical stuctures shared by the languages with the vocabulary of Skolt Saami and North Saami. In the study I also found out that the texts contain hybrid wordforms. Phonetical hybrid forms have phonetical features from both languages. In grammatical hybrid forms a word from one language is conjugated in the other language.

Viime vuosina työelämään osallistumisen merkitystä kotoutumisessa on korostettu yhä enemmän. Erityisesti aikuiset maahanmuuttajat halutaan integroida työelämään mahdollisimman nopeasti paitsi taloudellisista syistä myös siksi, että maahanmuuttajien mukanaan tuoma tietotaito saataisiin käyttöön. Yhtenä tehokkaana tapana integroida maahanmuuttajia työmarkkinoille on pidetty kielenopetuksen yhdistämistä ammatilliseen opetukseen. Aikuisten kotoutumiskoulutukseen onkin kehitetty uudet toteutusmallit, joissa painotetaan ammatillista kielitaitoa ja koulutuksen työelämärelevanssia. Uudet toteutusmallit tuovat kotoutumiskoulutukseen haasteita, koska tutkittua tietoa siitä, millaista kielitaitoa eri ammateissa ja työtehtävissä tarvitaan, on olemassa vasta vähän. Erityisesti suorittavan työn työtehtävien kielikäytänteiden tutkimus on vähäistä niin meillä Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tarkastelemme tässä artikkelissa rakennusalan työtehtävien kielikäytänteitä ammatillisen kotoutumiskoulutuksen työtilanteissa. Aineisto on kerätty video- ja ääninauhoittamalla rakennusalan työtilanteita yhden viikon ajan. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Analyysi osoittaa, että rakennusalan vuorovaikutustilanteissa kielen käyttö on hyvin kiinteässä yhteydessä tilanteen materiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Tilanteissa korostuu ohjaileva toiminta: tarvitaan taitoa ohjeistaa työtovereita ja pyytää heiltä työkaluja tai apua, ja tässä myös ammattialan erikoissanaston osaaminen on tärkeää., Recent new arrangements of integration learning for adult immigrants to Finland emphasize the importance of work-specific language skills. In order to speed up labour market integration, new models of integration learning have been introduced in which language learning is combined with vocational education. While these new models have the potential of supporting immigrants in finding their paths to labour market in an efficient way, they also bring about challenges for language teaching. This is especially because research on language practices in blue-collar work is still scarce. In this paper, we aim is to provide new information about language practices in construction work. By using multimodal conversation analysis as a method, we show how language practices are tightly connected to the material ecology of the construction site setting. In organizing the collaborative teamwork, the co-workers need to direct and advice each other and negotiate challenging situations. The data consists of audio- and video recordings of L2 interactions at a construction site in a vocational school.

This paper examines the use of the so-called “signal imperatives” of the spoken Russian language in the conversations between salespeople and their customers at the counter of a bookshop. These imperatives are an imperfective aspect and their basic meaning is to initiate an activity that is customary for the situation at hand. In the bookshop, a salesperson uses them in routine-like activities, namely when the customer is paying for his purchase with a credit card and when the purchase is handed back to the customer. As a consequence of the repetitive activity at the counter, both the salesperson and customer are strongly oriented to the customary nature of the action. They expect that the encounter will progress smoothly from one phase to next with smooth progress. By this, I am referring to both temporal progress and the progress related to the content of thephases of action. This smooth progress is only possible when the participants’ courses of action are aligned. My research question is, “What triggers the use and timing of the use of signal imperatives in their verbal and embodied context?” I will show that the salesperson produces signal imperatives in situations where the smooth progress of the encounter is under a threat. That happens typically when the embodied and cognitive availability of participants are asymmetric, or there is a spatial disalignment between them. The signal imperative is a device the salesperson deploys for maintaining the smooth progress of the encounter. In a larger scope, salespeople produce imperatives in order to perform their institutional duties. According to the mutual understanding of the participants, it is the salesperson that is responsible for the smooth progress of a typical interaction. A method of the study was a conversation analysis and its data consisted of 58 Russian language encounters in which there were 23 signal imperatives.

Artikkelissa tarkastellaan puhutun venäjän kielen signaali-imperatiivien käyttöä myyjän ja asiakkaan välisessä keskustelussa kirjakaupan kassalla. Signaali-imperatiivit ovat imperfektiivisessä aspektissa olevia kehotuksia aloittaa jokin käyttötilanteessa odotuksenmukainen toiminta. Kirjakaupassa niitä käytetään rutiininomaisten toimintojen, kortilla maksamisen ja ostosten ojentamisen yhteydessä. Käyttötilanteen rutiiniluonteisuudesta seuraa, että myyjä ja asiakas suuntautuvat vahvasti toiminnan odotuksenmukaisuuteen, siihen että asiat tapahtuvat kassalla sujuvasti vaihe vaiheelta. Sujuvuudella tarkoitan sekä temporaalista että toimintavaiheiden sisältöihin liittyvää sujuvuutta. Sujuvuuden mahdollistaa osanottajien toiminnan samanlinjaisuus. Tutkimuskysymykseni on, mikä signaali-imperatiivien käyttöä ja käytön ajoitusta motivoi niiden kielellisessä ja kehollisessa käyttökontekstissa. Osoitan, että signaali-imperatiiveilla ohjataan asioinnin rutiininomaista etenemistä silloin, kun sujuvuus on uhattuna. Sujuvuutta horjuttavia tekijöitä ovat tyypillisesti osanottajien kehollisen ja kognitiivisen saatavilla olon epäsymmetrisyys tai heidän erilinjainen sijoittumisensa tilassa. Signaali-imperatiivi on väline, jolla myyjä ylläpitää asioinnin sujuvuutta. Laajemmin käsitettynä myyjä hoitaa sillä institutionaalisia tehtäviään; jaetun ymmärryksen mukaan vastuu vuorovaikutuksen sujuvuudesta on hänellä. Tutkimuksen menetelmänä toimii keskustelunanalyysi, ja aineisto koostuu 58 venäjänkielisestä asiointikeskustelusta, joissa esiintyy 23 signaali-imperatiivia., This paper examines the use of the so-called “signal imperatives” of the spoken Russian language in the conversations between salespeople and their customers at the counter of a bookshop. These imperatives are an imperfective aspect and their basic meaning is to initiate an activity that is customary for the situation at hand. In the bookshop, a salesperson uses them in routine-like activities, namely when the customer is paying for his purchase with a credit card and when the purchase is handed back to the customer. As a consequence of the repetitive activity at the counter, both the salesperson and customer are strongly oriented to the customary nature of the action. They expect that the encounter will progress smoothly from one phase to next with smooth progress. By this, I am referring to both temporal progress and the progress related to the content of the phases of action. This smooth progress is only possible when the participants’ courses of action are aligned. My research question is, “What triggers the use and timing of the use of signal imperatives in their verbal and embodied context?” I will show that the salesperson produces signal imperatives in situations where the smooth progress of the encounter is under a threat. That happens typically when the embodied and cognitive availability of participants are asymmetric, or there is a spatial disalignment between them. The signal imperative is a device the salesperson deploys for maintaining the smooth progress of the encounter. In a larger scope, salespeople produce imperatives in order to perform their institutional duties. According to the mutual understanding of the participants, it is the salesperson that is responsible for the smooth progress of a typical interaction. A method of the study was a conversation analysis and its data consisted of 58 Russian language encounters in which there were 23 signal imperatives.

Keskustelukumppanin puheen toistaminen tarjoaa henkilölle, jolla on käytössään rajalliset kielelliset resurssit, mahdollisuuden osallistua aktiivisesti keskusteluun. Tällaiseen toistamiseen on suhtauduttu aikaisemmissa tutkimuksissa kahtalaisesti: sitä on pidetty joko ei-toivottuna ja poisopittavana ekolalisena puheena tai sen on uskottu palvelevan kielitaidoltaan heikomman keskustelijan vuorovaikutuksellisia tavoitteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä oppilaiden kaiuttavalla puheella tehdään ja miten opettajat vastaavat siihen luokkahuonekeskusteluissa. Tutkimusaineisto koostuu videotallennetuista oppitunneista autismiopetusryhmässä (N = 11) ja yksilöllisen opetuksen pienryhmässä (N = 9). Aineistossa oppilaat käyttivät kaikupuhetta responsseina joko opettajan uutta tietoa esitteleviin lausumiin, ohjaileviin lausumiin tai kysymyksiin. Vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen mikroanalyysi osoitti kaiuttamisen palvelevan orientoitumisena opettajan vuoroon, korjausaloitteena, itseä ohjaavana lausumana sekä sanojen opettelun keinona. Opettajien responssit oppilaiden kaikupuheeseen olivat pääasiallisesti lyhyitä ja sen nopeasti ohittavia. Opettajien taito tunnistaa kaikupuheen kommunikatiivisia tehtäviä on tärkeää, jotta lapsen toimijuus ja hänelle merkitykselliset asiat saisivat tilaa keskustelussa., Repeating the words of the conversational partners gives the persons with restricted communicative abilities a possibility for taking an active part in and exerting some control in the conversational interaction. Earlier research has approached the repeats with two different viewpoints: they have been considered either as problematic and meaningless echolalia, or as motivated communication meaningful for speakers themselves. This paper examines the functions for which students with special needs use repetition in their interaction with teachers and the ways in which teachers treat these echolalic responses in classroom talk. The research data consists of the video-recordings of lessons in one special education group for autistic children (N = 11) and in one group for students with intellectual disabilities (N = 9). The data were analyzed through conversation analysis. The findings show that the students used repeats either to respond to teacher declarative sentences, questions or directives. By responding with repetitional responses, students seemed to show listening and orientation to the prior turn of the teacher, initiate repair, prompt themselves or learn language. Teachers typically ratified student repeats minimally but their responses varied according to the context of repetition. The education of teachers is important, since children’s communicative competence develops mostly in natural everyday learning contexts.

I den här artikeln analyserar jag finsk undertextning av attityduttryck i fyra svenska kriminalfilmer. Dagens svenska kriminalfilmer innehåller rikligt med uttryck för känslor och andra attitydmarkörer. På grund av tekniska restriktioner behöver översättaren alltid komprimera och utelämna en del av den talade dialogen. Komprimering medför en risk att de element som är viktiga för händelseförloppet prioriteras på bekostnad av sådana element som förmedlar attityder och annat värderande språk. Därför utreder jag hur attityduttryck översätts. Först kartlägger jag kvantitativt hur attityduttrycken i den svenska filmdialogen har undertextats till finska, och därefter studerar jag mer kvalitativt vilka förändringar som skett vid översättning. Utgångspunkten är funktionell översättningsvetenskap och analysapparaturen är hämtad från ramverket för evaluering, den så kallade appraisal-teorin (Martin & White, 2005; Martin & Rose, 2007), med fokus på delsystemet attityd. Resultaten visar att förändringarna är frekventa och bekräftar hypotesen att attityduttryck komprimeras kraftigt vid översättning. NYCKELORD: översättning, undertextning, ramverket för evaluering, attityd, kriminalfilmer FINNISH SUBTITLING OF ATTITUDE IN SWEDISH CRIME FILMS In modern Swedish crime films, evaluative language is used in the film dialogue in order to characterize personalities and make a difference between different types of scenes. The subtitles aim to transfer not only the information of great importance for the plot, but also attitudes, in spite of the need to compress the contents, in order to make the subtitles readable. Therefore, there is a risk that evaluative utterances will be omitted, since they are often seen as information with no major relevance for the plot. This paper studies the translation of evaluative language from Swedish spoken dialogue into Finnish subtitles. The corpus consists of four Swedish crime films (DVD). The method is drawn from Appraisal framework that explores the evaluative use of language (Martin & Rose 2008; Martin & White 2005). In this article, the focus lies on one sub-system, Attitude. This article provides a both quantitative and qualitative inventory of the translation solutions. The main finding is that about forty percent of the attitude expressions in the corpus are changed during the translation process and about 85 percent of all the changes were caused by compression. KEYWORDS: translation, appraisal theory, attitude, crime films ASENNEILMAUSTEN KÄÄNTÄMINEN SUOMEKSI RUOTSALAISISSA RIKOSELOKUVISSA Tässä artikkelissa analysoin asenneilmausten suomenkielistä ruututekstitystä ruotsalaisissa rikoselokuvissa. Nykyajan ruotsalaiset rikoselokuvat sisältävät runsaasti asenneilmauksia, joiden tarkoituksena on muun muassa karakterisoida hahmoja ja tehdä rikoselokuvasta moniulotteisempi. Käännettäessä puhuttua dialogia helppolukuisiksi ruututeksteiksi osa puhutusta informaatiosta on jätettävä pois. Vaarana on se, että juonen kannalta keskeiset ainekset käännetään, mutta asenneilmauksia karsitaan. Tämän vuoksi tutkin tässä artikkelissa, missä määrin asenneilmaukset muuttuvat käännettäessä ja identifioin käännöstendenssejä. Aineisto koostuu neljän DVD-elokuvan ruututeksteistä ja ruotsinkielisistä dialogin kohdista, joissa on asenteen sisältävä ilmaus. Lähtökohtana on funktionaalinen käännöstiede. Analyysimenetelmänä on asennoitumisen alasysteemi suhtautumisen teoriassa (Martin & White, 2005; Martin & Rose, 2007). Tulosten perusteella voi todeta, että asenneilmaukset ovat usein tiivistämisen kohteena. AVAINSANAT: kääntäminen, suhtautumisen teoria, asenne, rikoselokuvat

Artikkelimme käsittelee keskustelijoiden välistä vuorovaikutusta afaattisten sanahakujen yhteydessä. Tutkimuksen aineisto tallennettiin kotitilanteissa kuvaamalla kymmenen afaattisen henkilön arkikeskustelua hänelle läheisen henkilön kanssa. Vaikka tutkittavien afasian tyyppi ja vaikeusaste vaihtelivat, kaikilla afaattisilla tutkittavilla ilmeni puheessa sanojen hakemista. Hieman yli puolet sanahakutilanteista laajeni keskustelukumppanien yhteiseksi sanan hakemiseksi. Keskitymme tässä artikkelissa keskustelukumppaneiden yhdessä ratkaisemiin sanahakutilanteisiin ja niihin kielellisiin ja ei-kielellisiin vuorovaikutuksen keinoihin, joilla yhteistyöhön päädyttiin. Tutkittavat käyttivät sanahakujen rakentamiseen useita erilaisia keinoja, joista tässä aineistossa havaittua pronominien toistelua sanan hakemisen yhteydessä ei ole aiemmin juuri kuvattu. Sanojen hakemista ilmaisevien puheen piirteiden ohella vuorovaikutus sanahakutilanteissa rakentui usein ei-kielellisin keinoin. Tutkimuksessa havaittiin kahdeksan erilaista piirrettä, joiden yhteydessä keskustelukumppani osallistui sanojen hakemiseen. Tehokkaimmaksi keinoksi saada keskustelukumppani mukaan sanan hakemiseen osoittautui useampien piirteiden yhdistelmä, erityisesti se, että afaattinen puhuja sekä katsoi että osoitti sormellaan keskustelukumppania samalla kun teki sanaa hakevan kysymyksen (esim. "Mikä se on?"). Avainsanat: afasia, arkikeskustelu, anomia, sanan hakeminen, katse, eleet The present paper studied collaborative word searching in connection with aphasia. The data were collected by videotaping conversations of ten aphasic persons and their significant others in the home environment. Although the type and severity of aphasia varied, all aphasic panicipants frequencly searched for words during the conversations. About a half of the searches were collaboratively solved. We observed eight different interactional features in connection with which the conversational partners took pan in searching for the word. As reported in previous research, non-aphasic panicipants provided the word searched when the aphasic speaker gazed at them. However, in conversations with significant others searches were collaboratively solved also when the aphasic speaker did not gaze at the recipient. Furthermore, significant others offered words to solve the search when the aphasic speaker was simply indicating difficulties in finding the word by pausing or repeating a demonstrative pronoun. Besides (and also instead of) gaze, other nonverbal actions, such as pointing towards the nonaphasic recipient or at the item searched were commonly used by Finnish aphasic speakers. The most efficient means in getting the participation of the partner was a combination ofseveral means. Keywords: aphasia, everyday conversation, anomia, lexical search, gaze, gesticulation

Kirjoituksessa esitellään uutta puhujan pragmaattisen temporaalisen äänialaprofiilin kuvantamissovellusta. Kehitystyön taustalla on Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksessa laadittu TVRP-ohjelma, jolla voidaan kuvantaa puhujan tuottamien ilmausten temporaalinen ääniala. TVRPVA-ohjelma (1.0) on kehitetty Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston MediaTeamissa. Javakielellä laadittu sovellus mahdollistaa FO-kontuuriaineiston vuorovaikutteisen visualisoinnin ja analyysin. Temporaalista äänialaa voidaan kuvata kolmella eri visualisaatiolla, joita ovat 'contour plot', 'min-max plot' ja 'percentile plot'. Taajuus voidaan esittää Hz- tai puolisävelasteikolla. Lisäksi käytetyn kontuuriaineiston tilastollisia ominaisuuksia voidaan tarkastella myös histogrammina. Jokaisen tuotetun äänialan päälle voidaan piirtää yksi tai useampi ilmaus ja näin suhteuttaa niiden ominaisuudet äänialaan ja ilmauksen funktioihin. Halutut ilmaukset voidaan joko poimia listalta tai itse äänialaprofiilista. Sovellusaloja ovat ainakin prosodian, puhetyylien, tunteiden ja asenteiden tutkimus, voice-tutkimus, puhujan- ja kielen tunnistus, kielten vertailu ja murretutkimus. Avainsanat: temporaalinen ääniala, prosodia, äänitutkimus, temporaalisen äänialan visualisointiohjelma This paper describes a new visualization application for the pragmatic temporal voice range profile of the speaker: TVRPVA. The application is based on the TVRP program developed at the Departrnent of Phonetics, University of Helsinki. The TVRPVA 1.0 program was developed in MediaTeam Language and Audio Technology Group, University of Oulu. TVRPVA was implemented with Java language, and it enables an interactive visualization and analysis of FO-contour data. The temporal voice range profile can be displayed with three different visualizations: the contour plot, the min-max plot and the percentile plot. Frequency can be displayed on the Hz scale or on the semitone scale. In addition, the statistics of the contour data can be displayed as histograms. It is possible to superimpose one or several utterances on each voice range, thus showing their characteristics in relation to the voice range and the functions of the utterance. The utterances can be selected from the list or from the voice range profile itself. TVRPVA has applications at least in the following fields: research on prosody, speech styles, emotions and attitudes, voice research, recognition ofspeaker and language, comparison of languages and study of dialects. Keywords: temporal voice range, prosody and voice research, program for the visualisation of temporal voice range

Three different approaches to the philosophy of phonology are examined in this paper. First, Trubetzkoy regards phonology as a social science that investigates intersubjective 'sound norms' (Lautnormen). Second, Linell regards phonology as part of psychology, defining the phoneme as 'phonetic pIan'. Third, Haile and Bromberger attempt to interpret phonology in physicalist terms, thus eliminating the distinction between phonology and phonetics. It is concluded that Trubetzkoy comes closest to the truth even if his position too may be amended to some extent. Keywords: phonology, Trubetzkoy, Linell, Bromberger, Halle Tämän artikkelin kohteena on kolme erilaista tapaa lähestyä fonologian filosofiaa: Ensinnä, Trubetzkoy pitää fonologiaa yhteiskuntatieteenä, joka tutkii intersubjektiivisia 'äännenormeja' (Lautnormen). Toiseksi, Linell pitää fonologiaa osana psykologiaa määritellessään foneemin 'foneettiseksi suunnitelmaksi'. Kolmanneksi, Haile ja Bromberger yrittävät tutkita fonologian fysikaIistisesti ja eliminoivat siten fonologian ja fonetiikan välisen eron. Päätelmänä tässä artikkelissa on se, että Trubetzkoy on lähinnä totuutta, vaikkakin hänenkin katsomustaan voidaan jossakin määrin vielä parantaa. Avainsanat: fonologia, Trubetzkoy, Linell, Bromberger, Haile

Monet kielen omaksumiseen liittyvät peruskysymykset ovat edelleen kiistanalaisia. Tässä katsauksessa tarkastelen kiisteltyä kysymystä siitä, onko kielen oppiminen enemmän perimän ohjaamaa kypsymistä vai kognitiivista päättelyä. Onko kieleen liittyvä informaatio peräisin ympäristöstä vai aivojen itsensä rakenteista? Selvennän myös universaalin kieliopin usein väärinymmärrettyä suhdetta oppimisen ongelmaan sekä pyrin osoittamaan miksi oppiminen nähdään kognitiotieteessä usein kypsymisenä kognitiivisen päättelyn sijaan. Vaikka keskityn artikkelissa kielen oppimiseen, samat tulokset pätevät nykynäkemyksen mukaan moniin muihinkin kognition osa-alueisiin. Avainsanat: kielen oppiminen, kypsyminen, päättely, induktio, universaali kielioppi Several basic questions of how first languages are acquired are still unclear. In this paper 1 will consider one such basic problem, narnely, whether language acquisition is genetically determined maturation or rational, cognitive inference. Arguing in favor of the maturational hypothesis, 1 will also clarify the often misunderstood role of the Universal Grarnmar in the context of language learning. Although this review will concentrate on language learning, similar questions are pertinent in any other domain of learning as well. Keywords: language learning, maturation, inference, inductive inference, universal grarnmar