Search

This study focuses on the fellowship program of Helsingin Sanomat Foundation, which has sent a hundred mid-career journalists from Finland to study abroad at prominent universities. Based on two surveys, one on the fellows (n = 45) and one on a control group (n = 52), the article discusses the impact the fellowship education has on the journalists and their careers. The surveys are complemented with in-depth interviews of 10 fellow journalists. The results are discussed in the context of protean career concept, and they indicate that the fellowship period has a notable positive impact on the career of an individual journalist, but a contradictory impact on the journalist’s home organization.

Koulutuskysymysten ymmärtäminen edellyttää yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä, kun koulutus kytkeytyy yhä tiiviimmin talouteen, elinkeino- ja työvoimapolitiikkaan sekä väestöjen ja osaamisen hallintaan. Kasvatus- ja koulutussosiologinen tutkimus on Suomessa vahvistunut 1980-luvulta lähtien merkittävästi. Kasvatussosiologiselle ymmärrykselle on tilausta, joskin koulutuspolitiikkaa tehdään paljolti tutkimustuloksista piittaamatta, mikä sekin on sosiologisesti kiinnostava ja yhteiskuntatieteellistä analyysia kaipaava asia! Sosiologisen koulutustutkimuksen vahvistuminen näkyy hyvin kotimaisten tieteellisten konferenssien esitelmätarjonnassa. Suomessa järjestetään vuosittain useita tieteellisiä konferensseja, joissa kasvatustieteen, historian, politiikantutkimuksen ja yhteiskuntatieteen kentillä työskentelevät tutkijat kokoontuvat esittelemään meneillään olevia tutkimuksia ja uusia tuloksia. Suomen kasvatustieteellisen seuran vuodesta 1979 alkaen järjestämille Kasvatustieteen päiville osallistuu vuosittain viitisensataa tutkijaa ja alan tutkimuksesta kiinnostunutta. Suomalaisen sosiologian klassikon Edvard Westermarckin oppilaiden vuonna 1940 perustaman Westermarck-seuran Sosiologipäivät kokoavat samoin viitisensataa osallistujaa vuosittain. Vetämämme kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan työryhmä kokoontuu sekä Kasvatustieteen päivillä että Sosiologipäivillä, joissa kummassakin pidetään10–20 esitelmää. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ATS on vuodesta 1989 alkaen järjestänyt joka toinen vuosi vastaavan tapahtuman, Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen, jonka monissa esitelmissä aikuiskasvatusta ja -koulutusta tarkastellaan niin koulutuspolitiikan tutkimuksen kuin sosiologiankin näkökulmasta. Nyttemmin myös Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura, OTTU ry, on ottanut järjestääkseen vuosittain AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät. Kasvatustieteen päivien yhteydessä kokoontuu kasvatussosiologian SIG-ryhmä keskustelemaan kasvatussosiologisen tutkimuksen ja koulutuksen ajankohtaisista kysymyksistä sekä pohtimaan alan tutkimuksen ja julkaisutoiminnan edistämistä. Ajatus kasvatussosiologian vuosikirjasta syntyi kasvatussosiologian SIG-ryhmässä vuonna 2013. Joka toinen vuosi ilmestyvä vuosikirja tarjoaa julkaisufoorumin muun muassa niille tutkijoille, jotka haluavat työstää konferenssipaperinsa tieteelliseksi artikkeliksi. Kirjoituskutsu lähtee myös muille alan tutkijoille, jotta tieteellisesti korkeatasoinen kirja voidaan kulloinkin koota jonkin kokoavan teeman ympärille. Ensimmäisen vuosikirjan teema, koulutuksen tasa-arvo, on kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan ydinaluetta, mutta juuri nyt myös erityisen ajankohtainen. Vuosikirja käy läpi normaalin referee-menettelyn. Vuosikirjan julkaisemiselle saadusta tuesta kiitämme Suomen kasvatustieteellistä seuraa, Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitosta ja opettajankoulutuslaitosta sekä Turun yliopiston kasvatustieteiden laitosta. Kiitämme erityisesti myös kirjoittajia ja toi-vomme nyt käsillä olevan ensimmäisen kasvatussosiologian vuosikirjan innostavan tutkijoita tarjoamaan artikkeleita seuraaviin vuosikirjoihin. Vuosikirjan toimittajat Heikki Silvennoinen, Mira Kalalahti ja Janne Varjo Helsingissä ja Turussa perjantaina 30. syyskuuta 2016

Publikationen baserar sig på forskningsprojektet Rörlighet bland pedagogisk expertis (PAL-projektet) som finansierades av Europeiska socialfonden. Projektet genomfördes under åren 2010–2013 i samarbete mellan Pedagogiska forskningsinstitutet, utbildningsstyrelsen och yrkeslärarhögskolan vid yrkeshögskolan i Jyväskylä. Publikationen granskar de centrala observationerna i PAL-projektet och ger en allmän översikt av rörligheten och förändringarna bland lärarna i det finländska utbildningssystemet. Materialet till projektet samlades in med en webbenkät (n = 4500) samt intervjuer med före detta lärare (n = 15). I Finland anses läraryrket vara ett tilltalande yrkesval av många olika skäl. Lärarens arbete är självständigt och uppskattat och upplevs som mångsidigt och utmanande. Ofta händer det trots allt att lärarna efter en tid inom yrket börjar se sig om efter möjligheter till karriärutveckling eller kanske börjar överväga ett helt annat yrke. Skälen som får lärarna att överväga att röra på sig antingen inom yrket eller till ett annat yrke är mycket individuella och hänför sig oftast till yrkesmässig utveckling, arbetsavtal, arbetsförhållanden eller önskan om nya utmaningar. Att börja arbeta som lärare medför ett stort ansvar. I det finländska utbildningssystemet har läraren fullt pedagogiskt och juridiskt ansvar genast från första arbetsdagen. Även om introduktion är mycket viktig när läraren efter utbildningen inleder sin yrkesbana har Finland inte något lagstadgat nationellt introduktionsprogram. Detta innebär en stor variation i introduktionsrutinerna eftersom varje kommun själv svarar för att ordna introduktion för nya lärare. Lärarna anser att deras yrke har blivit mer varierat än förr. Framtidens lärare är multikompetenta proffs som samarbetar med kolleger och multiprofessionella grupper. Kun8 skaper i informations- och kommunikationsteknologi spelar i framtiden en väsentlig roll jämsides med ämneskunskaper och pedagogisk kompetens. Eftersom elever och studerande behöver mer individuell uppmärksamhet krävs även kunskaper i specialundervisning och differentiering av undervisningen i klassrummet.

Mobility and transition of pedagogical expertise in Finland is a publication based on the project “Mobility among pedagogical experts”, which was funded by the European Social Fund. The project was carried out in 2010–2013 in collaboration with the Finnish Institute for Educational Research, Finnish National Board of Education and the Vocational Teacher Education College, Jyväskylä University of Applied Sciences. The publication gives an overall view of the teacher mobility and transition in the Finnish education system and discusses the key findings from the report on Mobility among pedagogical experts. Data for the above-mentioned project was collected by an online questionnaire (n = 4500) and interviews with former teachers (n = 15). In Finland people consider teaching an appealing occupational choice for various reasons. Teacher’s work is autonomous, highly appreciated and found diverse and challenging. However, at some point in their teaching careers many teachers start to look for opportunities for career development and possibly consider another occupation altogether. Reasons for considering intra- and transprofessional mobility are very individual and usually connected to professional development, work contracts, working conditions, or seeking new challenges. The beginning of the teaching career is loaded with huge responsibility. In the Finnish education system, teachers’ have full pedagogical and juridical responsibility since their first day of employment. Although induction is very important in the transition from teacher education to actual teachership, Finland does not have any statutory national induction programme for teachers. This leads to a variety of induction practices because every municipality is responsible for organising the induction for new teachers. 8 According to teachers, their profession has become increasingly diverse in terms of skill requirements. The future teacher is a multitalented professional who is collaborating with colleagues and multidisciplinary groups. Besides subject knowledge and pedagogical skills, information and communication technology skills are essential in the future. While pupils and students call for more individual attention, knowledge and skills of special education and differentiation are needed in the classroom.

Julkisuudessa yritysjohtajat puhuvat ”ihmisestä työpaikantärkeimpänä voimavarana”. Myös monet aikuiskasvatuksen ammattilaiset tähdentävät henkilöstön kouluttamisen välttämättömyyttä kilpailussa menestymiseksi. Kilpailun paineissa yritykset soveltavat uusia innovaatioita myös työvoimaansa, mutta missä määrin henkilöstövoimavarojen jatkuva kehittäminen ja ihmisten potentiaalien hyödyntäminen voivat toteutua ikään kuin luonnostaan markkinavoimien pakottamana? Artikkelissa tätä kysymystä arvioidaan lähinnä työelämän koulutusta koskevien tilastotietojen avulla.

Artikkelissa esitellään työpaikkakoulutus Suomessa, sen yleisyys ja jakautuminen ammattialoittain ja sukupuolen mukaan. Kirjoittajat arvioivat oppisopimuskoulutuksen soveltuvuutta työelämänkoulutuksen muotona ja pitävät sitä erinomaisen käyttökelpoisena ja ekonomisena kouluttautumisen muoto. Sitä ei kuitenkaan tulisi käyttää yritysten hetkellisten työvoimatarpeiden tyydyttämiseen. Oppisopimuskoulutukseen monesti liittyvä rutiinityön luonne paljastaa laajemman työelämän pulman: työelämä ei vastaa nykyihmisen toiveita tehdä mielekästä työtä., The article is a description of on-the-job training in Finland, how widespread it is, and how it is distributed according to occupation and gender. The authors assess the appropriateness of apprenticeship training as a form of working life training and conclude that it is an extremely good and economic form of training. Nevertheless, it should not be resorted to as a means of meeting enterprises’ temporary labour force needs. The nature of the routine work often associated with apprenticeship training reveals a more extensive problem of the working life – working life fails to meet the demand for satisfying work.

Eräs keino saada opiskeluun tottumattomia koulutukseen on järjestää koulutus osana työtä. Tällöin opiskelijoita karsivat aikaan, paikkaan ja rahoitukseen liittyvät esteet ovat minimissään. Tällaiset koulutuskokeilut ovat tuottaneet konkreettista hyötyä niin suoraan ammattitehtävissä kuin välillisesti kohonneena itsetuntona. Kirjoittajien mukaan on kuitenkin vaara, että työpaikkakoulutus lisääntyy kaikille vapaasti tarjolla olevan koulutuksen kustannuksella. Aikuiskoulutuksen tulisikin kuvastaa elämän moninaisuutta, jolloin kaikki aikuisopintomuodot toisiaan täydentäen tarjoavat kansalaisille rikkaamman elämän mahdollisuuksia. Tällöin eri opintomuotojen rajojen ylittäminen tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi.

Artikkelissa nähdään henkilöstön kehittämisen kohteina toisaalta taitotieto, toisaalta tahto. Monesti kehitystä ehkäisevät asenteet ja vakiintuneet toimintamallit kuin taitotiedon puute sinänsä. Tärkeimpinä henkilöstön kehittämisen tulosalueina kirjoittaja pitää tehokkaampaa työtehtävien suorittamista, organisaation oppimista sekä henkilöstön markkinakelpoisuuden parantamista. Artikkelissa esitetään kriittisiä arvioita henkilöstön kehittämisen teorian ja käytännön vastaavuudesta., The author of this article sees the targets of personnel development as consisting of know-how and willingness. ln addition to lack of know-how, development is often hampered by attitudes and established action models. The foremost achievement areas in the author’s view are more efficiency in the carrying of one’s job, getting to know the way the organisation works, and enhancing the personnel’s marketability. The article sets out some critical assessments of the equivalence of the theory and practice of personnel development.

Artikkelissa pohditaan tuloksellisuuden käsitettä ja sisältöä sekä määritellään käsite., The article deals with the concept and content of achieving results and defines the concept.

Artikkelissa tarkastellaan työntekijäin edunvalvonnan näkökulmasta ammatillista aikuiskoulutusta ja työelämän koulutusta. Kirjoittaja arvioi mm. yritysten sisäisen koulutuksen strategista merkitystä ja aikuiskoulutuksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Erityisesti teolliset yritykset joutuvat rakentamaan toimintaansa entistä enemmän sen työvoiman osaamisen varaan, joka jo on yritysten palveluksessa., The article examines adult vocational training and on-the-job training from the point of view of the employee’s rights. The author assesses the strategic significance of in-house training organised by enterprises and the societal impacts of adult education. Industrial enterprises especially are believed to have to rely increasingly on the know-how of the labour force currently in their service.

Pohjoismailla on vankka kokemus aikuiskoulutuksen uudistusstrategioista aina kansansivistyksen perinteisestä ideasta nykyaikaiseen, uusimman tekniikan turvin toteutettuun työmarkkinakoulutukseen. Aikuiskoulutuksen malli työelämässä on ollut jaksottaisen koulutuksen malli. Yhtenä sen keskeisenä takaajana on opintovapaa. Vaihtoehtoinen strategia on lisätä työssä annettavaa koulutusta. Kirjoittaja esittelee artikkelissaan tätä, ennen muuta Japanissa sovellettavaa käytäntöä ja vertaa sitä Ruotsiin. Hän näkee vuosisadan vaihteen eräänlaisena käännekohtana: selvä suuntaus on henkilöstökoulutuksen voimakas kasvu sekä huomion kiinnittäminen aikuisten lukutaidottomuuteen.

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia: Mahdollinen oppisopimusjärjestelmästä luopuminen puhututtaa. Seuraavassa asiaan ottavat kantaa Ammattienedistämislaitoksen rehtori Matti Taanila ja SAK:n työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne.

Työpaikkakoulutustoimikunnan mietinnön herättämiä ajatuksia: Mahdollinen oppisopimusjärjestelmästä luopuminen puhututtaa. Seuraavassa asiaan ottavat kantaa Ammattienedistämislaitoksen rehtori Matti Taanila ja SAK:n työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänne.

Valtionhallinnon kouluttajakoulutus on käynyt läpi useita kehittämiskaaria, joissa on pyritty ratkaisemaan tavoiteristiriitaa yksilöllisen pätevyyden tuottamisen ja organisaation toiminnan kehittämisen välillä. Artikkelissa tarkastellaan autonomian ajasta nykypäivään minkälaisin argumentein ja toimenpitein on päädytty nykypäivään ja minkälaisia kehittämismahdollisuuksia tulevaisuuden haasteet avaavat henkilöstön kehittämiselle valtionhallinnossa., The training of educators for the needs of the government administration has undergone several development stages in the course of which attempts have been made to solve the conflicting goals that exist between the turning out of individual competence and the development of the organization. The article looks at the era from the gaining of independence by Finland (1917) to the present day and the argumentation and measures taken during this period of time. The author then goes on to look at the development potentials that the challenges of the future open up for personnel development within the government administration.

Väitöstilaisuudessa 4.10.1986 pidetty lectio prae-cursoria (Tampereen yliopisto).

Artikkelissa käsitellään työvoiman kvalifikaatioiden tuottamista kokonaisvaltaisesti. Siinä analysoidaan, mikä asema eri tasoisella koulutuksella, kokemuksella ja työelämän suunnittelu-, tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on kvalifikaatioiden kehittämisessä. Työelämän koulutuksen osalta tarkastellaan työnantajien, valtiovallan ja palkansaajajärjestöjen asemaa ja tehtäviä tässä toiminnassa. Lopuksi todetaan, että työelämän koulutuksen teorian kehittämisen täytyisi lähteä työelämän kehityksen kokonaisvaltaisesta tarkastelusta ja eri intressiryhmien tehtävien ja tavoitteiden analysoinnista.

Artikkelissa analysoidaan, minkälaisille paradigmoille työnantajien koulutusajattelu on maassamme perustunut viime sotien jälkeisenä aikana. Koulutusajattelussa erotetaan sosiaalipoliittisen, koulutuksen taloustieteellisen ja henkilöstöhallinnollisen paradigman kaudet. Vaikka nämä kaudet eivät erotu käytännössä toisistaan aivan selvärajaisesti, niin yleisellä tasolla niiden erottaminen on suhteellisen selkeää. Nykyisin yritysten koulutustoimintaa ohjaavat entistä enemmän tehokkuus- ja taloudellisuustavoitteet, mistä on ollut seurauksena työvoiman kvalifikaatioiden polarisaatiokehitys.

Artikkelissa tarkastellaan palkansaajajärjestöjen (SAK, TVK, STTK ja Akava) koulutustoimintaa ja sen kehitystä. Näiden järjestöjen kasvun myötä ovat myös niiden vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnan koko koulutusjärjestelmään lisääntyneet. Samalla niiden oma koulutustoiminta on laajentunut. Erityisesti 1970-luku oli tässä suhteessa voimakasta kasvun kautta. Palkansaajajärjestöjen koulutustoiminta on muodostunut yhä keskeisemmäksi aikuiskasvatuksen osa-alueeksi. Toiminnan lähtökohtia ja kehityspiirteitä ei juurikaan ole tarkasteltu kokonaisvaltaisesti. Artikkeli pyrkii osaltaan poistamaan tätä puutetta.

Vuxenutbildning i arbetslivet = Aikuiskasvatus työelämässä. (NU A 1979:9) Stockholm: Nordiska Ministerrådet. Sekretariatet för nordiskt kulturellt samarbete, 1979. 361 s.

Perehdyttäminen tähtää työntekijän mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen sisäänajoon uudessa työpaikassa tai työtehtävissä. Perehdyttäminen käsittää kaiken sen toiminnan, jolla työntekijä saa riittävät tiedot ja taidot pystyäkseen tehokkaaseen työskentelyyn organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata perehdyttämisen kokonaisuutta ja sen merkitystä uuden tulokkaan työuran alussa sekä tarkastella perehdyttämisen toimivuutta kohdeorganisaatiossa. Kirjallisena lähdeaineistona on käytetty perehdyttämistä, työnopas-tausta sekä työpaikkakoulutusta ja -oppimista käsittelevää kirjallisuutta. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan myyntineuvottelijan perehdyttämisprosessin tilaa pienessä asiantuntijaorganisaatiossa, jossa myytävänä tuotteena ovat ohjelmistoratkaisut ja niihin liittyvät käyttöönotto- ja koulutuspalvelut. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida kohdeorganisaation nykyisen perehdyttämismallin toimivuutta ja esittää malliin kehittämiseh-dotuksia. Tutkimusmenetelmänä empiirisessä osiossa on käytetty laadullista evaluaatiotutkimusta, jonka tavoitteena on arvioida ja kehittää nykyistä toimintatapaa. Tutkimuksen empiiristä osuutta varten kohdeorganisaatiossa toteutettiin henkilökohtaisia haastatteluja sekä henkilökohtaista arviointia. Haastatteluilla kerättiin tietoa sekä perehdytettäviltä että perehdyttäjinä toimineilta henkilöiltä. Tuloksista muodostettiin yhteenvetona kohdeorganisaation perehdyttämisprosessin koetut vahvuudet ja heikkoudet sekä kehittämisehdotuksia kohdeorganisaatiolle. Perehdyttäminen on kohdeorganisaatiossa koettu tärkeäksi asiaksi ja siihen on aina panostettu. Tämä näkyy erityisen selkeästi perehdyttämisen suunnitelmallisuudessa, siihen investoitavassa ajankäytössä sekä perehdyttäjien positiivisessa suhtautumisessa perehdyttämistehtäviään ja tulokasta kohtaan. Kehitettävää kohdeorganisaation perehdyttämisprosessissa koettiin olevan eniten perehdyttämisen sisällön ja osioiden rytmityksen suhteen. Sisällöllisesti eri osa-alueiden painotuksia ehdotettiin muutettavaksi enemmän myytävän ratkaisun hyötyjen argumentointiin kuin perinteisen myyntitekniikan opetteluun. Ajallisesti perehdyttämisen rakennetta tulisi miettiä paremmin alkuvaiheen itsenäisiä työtehtäviä tukevaksi ja oppimisen kannalta tehokkaammaksi. Kaiken kaikkiaan kohdeyrityksen perehdyttämisprosessi on varsin suunnitelmallisesti ja hyvin toteutettu ja pienillä muutoksilla siitä on mahdollista saada entistä parempi. Perehdyttämisprosessiin tulisi kytkeä systemaattinen seuranta ja kehittämiseen tulisi osallistaa kaikki prosessissa mukana olevat henkilöt. Avainsanat: perehdyttäminen, työnopastus, työpaikkakoulutus, oppiminen

Tutkimuksen aiheena on oppisopimuskoulutuksen ydinkysymys eli työharjoittelun ja teoriaopintojen yhteenniveltyminen opiskelijoiden näkö- kulmasta. Tutkimuksella halutaan selvittää, millaisessa oppimisympäristössä opiskelijat kokevat työn ja teorian tukevan toisiaan ja mitkä tekijät työorganisaatiossa auttavat teorian käytäntöön soveltamista. Laadullinen aineisto on kerätty oppisopimusopiskelijoita haastattelemalla. Suomen oppisopimuskoulutuksessa on lähes kokonaan laiminlyöty työpaikkakoulutus, joten työharjoittelu on opiskelijoiden kokemusten mukaan tavallista työntekoa. Niinpä olisikin koulutuksen sijasta syytä puhua työssä oppimisesta. Työn oppiminen on lähes kokonaan opiskelijan oman aktiivisuuden varassa, ja se onnistuu parhaiten oppimisympäristössä, jossa työntekijöiden keskinäinen vuorovaikutus toimii. Pienissä yksi- tyisissä yrityksissä, jotka harjoittavat yksikkötuotantoa ja toimivat oppivan organisaation periaattein, näyttää teorian ja työtehtävien yhdistyminen onnistuvan parhaiten. Organisaatiolta edellytetään kollektiivisuutta ja joustavuutta. Oppisopimusopiskelijan tulisi saada toimia työssään autonomisesti, jotta hän voisi soveltaa työhönsä teoriaopintojaan ja valikoida tehtäviä osaamisensa mukaan. Ihanteellisessa oppimisympäristössä on mahdollisimman vähän byrokraattisia käytäntöjä ja hierarkiatasoja. Aineiston mukaan perinteisille yksityisen sektorin oppisopimusaloille, kuten käsityöalalle ja graafiselle alalle, on onnistuttu kehittämään teoriakoulutusta parhaiten erilaisiin työympäristöihin sopivaksi. Teoria opetetaan ns. harvinaisten alojen oppilaitoksissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan hyvin vähän tai ei lainkaan kirjatietoa. Käytännöllinen ammattitekniikka yhdistyy työhön hyvin, varsinkin jos omalla työpaikalla on mahdollisuus tehdä etätehtäviä. Myös työnantajien toiveiden mukaan räätälöity teoriaopetus kohdistuu hyvin työtehtäviin. Julkisella sektorilla oppisopimuskoulutus on laajentunut viime vuosina monille uusille aloille, mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle, joille on vaikea löytää sopivaa teoriakoulutusta oppilaitoksista. Lisäksi julkinen työnantaja ottaa usein oppisopimusopiskelijan tilapäiseksi työntekijäksi työvoimavajetta paikkaamaan. Yleisissä toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa annettu teoriakoulutus on laaja-alaista ja opiskelijoiden mielestä suurimmaksi osaksi huonosti työhön sovellettavissa. Teoriaopetus ja työ ovat kaksi eri asiaa. Parhaiten työhön yhdistyviä ovat opetuskokonaisuuksista konkreettisiin käden taitoihin tai ammattitekniikkaan liittyvät asiat. Teoriaopetus ja työn oppiminen tapahtuvat erilaisessa kontekstissa, ja siksi opiskelijoiden on ilmeisesti vaikea nähdä niillä olevan mitään yhtymäkohtia. Oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi tarvitaan työnantajien ja oppi- laitosten yhteistyötä, oppisisältöjen perusteellista kehittämistä tai kokonaan uudelta pohjalta suunniteltua ammatillista koulutusta. Teorian tarpeellisuus voitaisiin parhaiten ymmärtää aidoissa oppimisympäristöissä kokonaisvaltaisissa prosesseissa, joissa teoria lähdetään johtamaan työstä.

Eräs keino saada opiskeluun tottumattomia koulutukseen on järjestää koulutus osana työtä. Tällöin opiskelijoita karsivat aikaan, paikkaan ja rahoitukseen liittyvät esteet ovat minimissään. Tällaiset koulutuskokeilut ovat tuottaneet konkreettista hyötyä niin suoraan ammattitehtävissä kuin välillisesti kohonneena itsetuntona. Kirjoittajien mukaan on kuitenkin vaara, että työpaikkakoulutus lisääntyy kaikille vapaasti tarjolla olevan koulutuksen kustannuksella. Aikuiskoulutuksen tulisikin kuvastaa elämän moninaisuutta, jolloin kaikki aikuisopintomuodot toisiaan täydentäen tarjoavat kansalaisille rikkaamman elämän mahdollisuuksia. Tällöin eri opintomuotojen rajojen ylittäminen tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi.